Kvaak.fi - keskustelu
Sarjakuvanlukijoiden keskustelut => Eurooppalaiset sarjakuvat => Aiheen aloitti: Matti Karjalainen - 13.02.2006 klo 21:42:44
-
Voitto taitaa irrota jännittävälle "Seitsemälle kristallipallolle", joka on kerta kaikkiaan nerokas seikkailusarjakuva. Nick Hornby -lista viidestä parhaasta Tintistä voisi olla seuraava:
1. Seitsemän kristallipalloa
2. Auringon temppeli
3. Tintti kuun kamaralla
4. Lento 714
5. Sininen lootus
Vähiten ovat tainneet kolahtaa "Tintti Amerikassa", "Tintti Haijärvellä" ja "Tintti ja Picarot", eikä tuo äänestystä tällä hetkellä johtava "Castafioren korutkaan" ole jäänyt mieleen mitenkään kärkipään tarinana. Hyviä sarjakuvia ovat kyllä nekin.
-
Huoh... Ei tee Tintille oikeutta valita näistä sitä yhtä ja parasta. Salaperäinen tähti, Seitsemän kristallipalloa ja Tintti Tiibetissä kilpailevat verisesti kärkitilasta. Sanotaan nyt kuitenkin Seitsemän kristallipalloa. Se oli joskus muksuna niin kova että...
Edit: Perustellaan vielä hieman. Hienosti rakennettu tarina, jossa aitoja kauhuelementtejä. Jäänyt varmaan juuri noiden horror-vivahteiden takia erityisesti mieleen.
-
Vaikeaa on valita. Lähes kaikki Tintit ovat lähes täydellisiä sarjakuvateoksia.
Äänestän ikisuosikkiani, Tuhatkaunon tapausta.
Olen heikkona reaalimaailmassa tapahtuviin dekkareihin ja vakoilutarinoihin. Niitä on kohdalleni sattunut vain aika vähän.
Muita, joita eniten harkitsin:
2. Sininen Lootus
3. Tintti Tiibetissä
4. Seitsemän kristallipalloa
5. Päämääränä kuu
Lista voisi jo huomenna olla hieman toisennäköinen.
EDIT: Muutin Seikkailu Punaisella merellä tilalle Seitsemän kristallipalloa.
-
Castafioren korut - Paras käsis mitä sarjakuvissa on nähty. Salapoliisikertomus jossa ei ole murhaa ei rikosta, pitää lukijan mielenkiinnon yllä väärillä johtolangoilla.
-
"Mustan saaren salaisuus" on vanha, vauhdikas suosikkini, jonka brittiversion faija toi Lontoosta 1964 kahden Beatles-ep:n kera pojilleen tuliaisiksi niiden neljän itsekin diggailemansa WSOY-kirjan jatkeeksi. Ehdoton suosikki on myös Saksasta saatu "Der Fall Bienlein" ei "Tuhatkaunon tapaus". Pakko tunnustaa, että Top Five muotoutuu näiden varhaisimpien elämysten dominoidessa seuraavaksi:
1. Mustan saaren salaisuus
2. Tuhatkaunon tapaus
3. Merirosvon aarre (eli Rakham Punaisen aarre)
4. Ihmeellinen aka Salaperäinen tähti
5. Tintti Tiibetissä
-
Päämääränä kuu on jostain syystä kiehtonut näistä aina eniten. Hienoa kerrontaa kerta kaikkiaan. Jos top 5 pitäisi koota, niin siihen kuuluisivat myös Rakham Punaisen aarre, Yksisarvisen salaisuus, Sininen Lootus ja Seitsemän kristallipalloa.
-
Tänään vaihtaisin tuon Seikkailu Punaisella merellä -albumin Seitsemään kristallipalloon listallani.
Unohdin jostain syystä pallot eilen ihan kokonaan.
-
Asko taitaa muistaa vuoden yhdellä pieleen koska The Black Island julkaistiin briteissä vasta 1965.
http://www.tintinologist.org/articles/clothes.html
Tuolla brittiläinen ilmestymisjärjestys. Mustan saaren salaisuutta ei haluttu ensin julkaista koska se antoi takapajuisen kuvan Britanniasta. Siitä piti sitten tehdä uusi versio.
Sittenhän sen täytyy olla aikaisintaan 1965. Minä ja menneet vuosiluvut emme aina löydä toisiamme välittömässä ja tarkanpiukeassa hengessä. Sen kunniaksi panen vieläkin vuoden paremmaksi, koskapa tuo toinen saamamme EP on vasta keväältä 1966.
Long Tall Sally
Parlophone GEP 8913
June 19, 1964
Long Tall Sally
I Call Your Name
Slow Down
Matchbox
Yesterday
Parlophone GEP 8948
March 4, 1966
Yesterday
Act Naturally
You Like Me Too Much
It's Only Love
Sen vaan sanon, että juupelin hyvät olivat tuliaiset!
-
Päämääränä kuu on jostain syystä kiehtonut näistä aina eniten.
Samalle meni ääni täälläkin, johtuu varmaan, että kakarana sen luki ja diggas niin paljon. Joskus vielä ostan sellaisen elämää isomman kuuraketin olohuoneen nurkkaan... ;D
-P.
-
Turkasen vaikea valinta, totta tosiaan...
Päädyin sitten lopulta Seitsemään kristallipalloon. Hemmetin hyvin rakennettu, tunnelmallinen juoni. Se albumi tosiaan pelotti lapsena, Rascar Capacin muumio on tunkenut myöhemmälläkin iällä pahoihin uniin.
Mutta kuten sanottu, on mahdotonta valita yhtä ainoaa suosikkia.
Lopulsi pientä pilkunviilausta: sen yhden albumin nimi on Tintti Afrikassa, ei Tintti Kongossa.
-
Yksisarvinen sen äänen sai ihan lapsuuden kokemusten pohjalta. Merirosvoja ja aarre, eihän sitä pikkupoika muuta tarinalta toivokaan. Ja jatko-osan ilmestymistä kirjastoauton valikoimiin odotettiin pitkään ja hartaasti.
Muita vahvasti mieleen jääneitä ovat kristallipallot ja sen jatko, tiibetissä, musta saari, sininen lootus, salaperäinen tähti ja nuo merirsovoiluun liittyneet.
Nyt lisäisin listalle muutamia muitakin silloin aika tylsille tuntuneita albumeita, mutta tämä "tiedostavampi" lukeminen ei kuitenkaan ylitä noita lapsuuden vähemmän ymmärrettyjä mutta tunneperäisempiä lukukokemuksia. Merirosvoilut olivat vain jänniä (ja siellä sukellettiin), mutta noissa muissa on myös melko pelottava puolensa, sinisessä lootuksessa oli huumattuja tappajia, kristallipallojen jälkeen melkein toivoi ettei olisi lukenutkaan, tiibetin koko tilanne ja lumimies...
:'( Vielä kun saisi kokea vastaavia lukemisen riemuhetkiä.
Yksisarvinen taisi olla julkaistu jonain Sarviasen salaisuutena tms., se toinen ei nyt muistu mieleen, viimeisen arvoituksen vastaus ollee Seikkailu Punaisella merellä (mitä ikinä Coke en stoke tarkoittaneekaan).
-
Sinistä lootusta äänestin. Se kolahti jo pienenä tyttönä eniten. Ei ehkä jännin tai muutenkaan paras mutta eniten sydäntäni lähellä kuitenkin.
-
Oijoi, rakastan turhia listoja ;)
Ääni meni Auringon temppelille (toki Kristallipallojen kera, jos olisi saanut valita kaksi), josta olen diggaillut aina todella paljon. Olin aikoinaan todella kiinnostunut inkoista, ja edelleenkin junaonnettomuus, Tintin vesiputokseen putoaminen, Tintin ja Haddockin "kuolemansellissä" odottelu ja lopun auringonpimennys ovat upeita kohtauksia, ehkäpä parhainta jännitystä ja tunnelmaa mitä minä olen sarjakuvista saanut.
Listalla korkealla olisivat myös Mustan kullan maa, kuuseikkailu-parivaljakko ja uskomattoman pikkutarkasti tehty Tuhatkaunon tapaus.
-
Kuuseikkailun kakkososalle meni sitten ääneni, silkasta nostalgiasta. Alunperin tuota seikkailua kun olen joskus Zoom -lehdestä tavaillut. Kyllähän noista voisi äänestää mitä tahansa. Surfin Joen triviakysymys ei kyllä nyt aukea...
-
Oijoi, rakastan turhia listoja ;)
Ääni meni Auringon temppelille (toki Kristallipallojen kera, jos olisi saanut valita kaksi), josta olen diggaillut aina todella paljon. ... ja Tintin vesiputokseen putoaminen, ... upeita kohtauksia, ehkäpä parhainta jännitystä ja tunnelmaa mitä minä olen sarjakuvista saanut.
Tässä tämmöinen Auringon temppeli
http://bdoubliees.com/seriesauteurs/sfig/tintinrosinski.jpg
Joo, olen tämä joskus aikaisemminkin tänne linkittänyt.
-
Mikäs tuo on?
-
Kannattaa vierailla www.bdoubliees.com
Tuolla on mm. hienosti esillä Bretzelburgin radioamatöörin PUUTTUVAT SIVUT!!!
Luulisin, että Tintin jonkin juhlavuoden kunniaksi Rosinski ja Van Hamme ovat tuon väsänneet. Hupimielessä. Tintin -lehteen.
-
Kuka löytää listasta kaksi muuta jotka ovat ilmestyneet lehdissä vähän eri nimillä kuin albumeina?
Eikös Ihmeellinen tähti ole joskus julkaistu myös nimellä Salaperäinen tähti? Tätäkö haetaan?
Kiva nähdä että muillekin Päämääränä Kuu kelpaa. Harkitsin joko sen tai Seitsemän kristallipallin välillä, mutta koska scifi kolahtaa mulle huomattavasti lujempaa kuin horror ja yliluonnolliset ilmiöt, niin avaruustutkimus vei voiton.
-
Ei paljon vaikeampaa äänestystä voisi olla. Ääni meni Tintille Tiibetissä ihan fiilispohjalta. Minkään muun Tintin parissa en ole hekotellut yhtä paljon.
-
Ei paljon vaikeampaa äänestystä voisi olla. Ääni meni Tintille Tiibetissä ihan fiilispohjalta. Minkään muun Tintin parissa en ole hekotellut yhtä paljon.
Hekotellut ???
No, miten vain, minusta Tiibet ei kuitenkaan ollut mikään iloinen albumi, päinvastoin.
-
Fiiliskysymyshän tämä on. Joskus tykkään myöhemmän ajan harkitummasta menosta, joskus vetoaa alkupään railakas meininki. Kompromissinia laitoin vielä alkupään rämäpäisyyttä sisältävän Salaperäisen tähden, näköjään ainoana. Afrikka ja Amerikka eivät ole vielä keränneet yhtään ääntä, onneksi sentään vanha kunnon Neuvostojen maa on löytänyt yhden kannattajan.
-
MIkä on mielestänne paras tintti albumi?
Omasta mielestäni päämääränä kuu ja tintti kuun kamaralla sekä mustan kullan maa.
-
Tintti Tiibetissä. Muista Tinteistä en oikein perusta, vaikka lapsena ne olivat hyviä. Hyviä ainakin lasten sarjakuviksi (ei mitenkään halventavasti, mutta Hergén tuotanto samoin kuin Franquinin varhaistuotanto ynnä muu belgialainen sarjakuva ajalta ennen toista maailmansotaa vain on suunnattu enimmäkseen lapsille).
-
Ai niin! unohdin tintti tiibetissä! sehän on ehdottomasti paras.
-
Tiibetti-albbarin lisäksi ainoat mainittavat lienevät Castafioren korut ja hidastempoinen Picarot.
-
Tästä on entinen ketju.
http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?topic=5637.0
Johon mä yhdistin nyt.
-
Aluksi oli aika vaikea valita sitä "parasta" albumia, mutta kyllä se pitkän harkinnan jälkeen löytyi.
Eli äänestin Seitsemän kristallipalloa parhaaksi. Olisiko siinä samassa kategoriassa myös tuo Auringon temppeli, jatkoahan se on tuohon tarinaan. Seitsemän kristallipalloa teki ison vaikutuksen minuun lapsena, se tunnelma oli niin hieno. Tätä salaperäistä ja mystistä tunnelmaa olisi voinut leikata vaikka saksilla niin jännittävää sitä oli lukea ja sitten vielä se MUUMIO, mikä heräsi henkiin Tintin unessa.
Toisena/kolmantena laittaisin Tuhatkaunon tapaus, koska siinäkin oli niin salaperäinen tunnelma ja jännittävä tarina. Lapsena pidin siitä Tuhatkaunon keksimästä vekottimesta, mikä pystyi rikkomaan lasia kaukaa.
-
Äänestin Tuhatkaunon tapausta, siinä on hieno juoni ja tarina toimii minun mielestäni hyvin. Kaiken lisäksi juoneen sotketaan kuuluisia sivuhahmoja esim. Castafiore ja Lampion.
Muita minun mielestä hyviä Tinttejä:
2. Lento 714
3. Yksisarvisen salaisuus
4. Rakham Punaisen aarre
5. Mustan kullan maa
-
Päämäränä kuu.
Vaikka en pahemmin Tintistä tykkää, niin on toi paras niistä. Se kun on aika jännä.
-
Vastasin Tuhatkaunon tapaus. ;D
Ehdottomasti yksi klassisen sarjakuvan huipuista!
Katsokaapa: http://www.parkkinen.org/tintti.html
-
Tuota, ovatkos nuo Tintti Haijärvellä ja Aakkostaide nyt varsinaisia Tinttejä? Haijärvi on filmistä tehty ja Aakkostaidetta Hergé ei saanut valmiiksi.
Tintti Haijärvellä oli Hergen valvoma ja hyväksymä varsinainen Tintti.
-
Tintit kuuluvat yleissivistykseen. Äänestinkin, vaikka se niin vaikeata on, kun on monta hyvää suosikkia. Ja vaikka mielipiteitä on monia, niin sitä en kyllä millään ymmärrä, että miten Tuhatkaunon tapaus tai Castafioren korut ovat jonkun mielestä parhaita tarinoita? Varsinkin jälkimmäinen on ehdottomasti heikoimpia Tinttejä, koska tarinassa ei tapahdu yhtään mitään. Tuhatkaunon tapaus menee, mutta mikä tekee tarinasta huikean?
Kuutarinat, Yksisarvinen, Kristallipallo ja Tiibet. Siinäpä ehkä ne parhaimmat. Ovat saaneet hyvin ääniäkin. Jännittävin lukukokemus oli pienenä kuitenkin laavantäytteinen Lento 714, mutta typerä ufohässäkkä lopussa pilasi koko jutun.
-
Äänestin Sinistä Lotusta, mutta olisin yhtä hyvin voinut valita monta muutakin. Se on vaan minusta älyttömän tyylikäs.
Tintin seikkailuissa monessa albumissa on jotenkin todella kokonaisvaltaisesti oma tunnelmansa, se tekee niistä erityisiä, vaikka käsikirjoituksessa olisikin puutteita. Tintissä on myös hienoa kun hahmot ovat persoonallisia, mutta kaikkia kunnioitetaan. Haddockin on pirun vihainen, mutta oikeasti sydämellinen ja reilu ukko.
Tinteissä muuten painoksen värien onnistuminen merkkaa minusta tosi paljon, uudemmissa painoksissa on monasti turhan kirkkaat värit, jotka syövät tunnelmaa.
-
Laitoin Salaperäinen tähti, joka on minulle ihmeellinen tähti. Siinä on omanlaisensa tunnelma, erikoinen sekoitus surrealistista hilpeyttä ja silkkaa kauhua.
-
Mustan saaren salaisuus, Castafioren korut ja Tuhatkaunon tapaus olivat loppusuoralla omissa valinnoissani. Tuhatkaunon tapaus sai lopulta ääneni.
-
en kyllä millään ymmärrä, että miten Tuhatkaunon tapaus tai Castafioren korut ovat jonkun mielestä parhaita tarinoita? Varsinkin jälkimmäinen on ehdottomasti heikoimpia Tinttejä, koska tarinassa ei tapahdu yhtään mitään.
Tuhatkaunon tapaus kuvaa osuvasti kylmän sodan tilanteita ja Castafioren idea onkin että se on eräänlainen seikkailun dekonstruktio, jossa tapahtuu paljon vaikkei mitään lopulta tapahdukaan. Muistuttaa rakenteeltaan myös koomisia oopperoita ja kamarinäytelmiä sekaannuksineen. Seikkailun kaavojen ja konventioiden murtaminen jatkui Lento 714:ssa kun mahtavista konnista tehtiin murheellisia tunareita.
Tintinologian syvempään ymmärrykseen Michael Farrin kirja (http://www.kvaak.fi/naytajuttu.php?articleID=973).
Timo
-
Oli vaikea päätös äänestäisinkö Auringon temmpeliä vai Tintti tiibetissä. Valitsin lopulta Auringon temppelin.
-
Sininen lootus. Ensimmäinen Tintti, jonka aikoinaan luin. Se vei täysin mukanaan, enkä koskaan toipunut siitä (enkä toivottavasti toivukkaan). Lisäksi olen jostain syystä aina pitänyt 20- ja 30-luvun Kiinasta sarjakuvien, seikkailuromaanien ja elokuvien ympäristönä.
-
Lisäksi olen jostain syystä aina pitänyt 20- ja 30-luvun Kiinasta sarjakuvien, seikkailuromaanien ja elokuvien ympäristönä.
Onko kotimainen jännitysromaaniklassikko Nauravat ruumiit tuttu? (Marton Taigan kirjoittama). Sijoittuu juuri tuohon aikaan ja paikkaan.
Itse äänestin Punaista merta - minulla se oli ensimmäinen varsinainen kosketus Tinttiin ilmestyessään Apu-lehdessä jatkokertomuksena.
-
Mulla taisi ensimmäinen Tintti olla joko "Faaraon Sikarit" tai sit "Mustan saaren salaisuus", mutta en tykännyt niistä yhtä paljon kuin Sinisestä Lootuksesta.
Olin kesät maalla mummon ja vaarin luona ja kävimme aina välillä Hämeenlinnassa ostoksilla. Ostin aina useamman sarjakuvan sieltä ja silloin taisin ostaa tuon Sinisen Lootuksen. Vuosi oli 1980-1981.
En tiiä miten toi on aina tuntunut parhaalta Tintiltä, mutta se vain kolahti silloin meikäläiseen ja on edelleenkin paras Tintti. Mulla on vain noi pehmeäkantiset Tintit. Pitäisi ostaa kovakantisina noi ja tietysti noi alkuperäiset mustavalkoiset Tintit, joita omistan vasta yhden kappaleen.
-
Olen ehkä maininnutkin että pienenä Tintit eivät niin suuresti minuun iskeneet, olen alkanut pitää niistä enemmän vasta myöhemmällä iällä...
Pienenä ne parhaat jutut oli tuo kuumatka ja Salaperäinen tähti, myöhemmin sitten Tiibet, Castafioren korut, Picarot jne. Mutta Salaperäistä tähteä äänestin lähinnä sen hyvin oudon tunnelman vuoksi.
-
Onko kotimainen jännitysromaaniklassikko Nauravat ruumiit tuttu? (Marton Taigan kirjoittama). Sijoittuu juuri tuohon aikaan ja paikkaan.
En ole taitanut Nauravia ruumiita lukea. Täytyypä pitää mielessä.
-
Yksisarvisen salaisuus.
Tosin olen sen "lukenut" ensimmäisen kerran nimellä Sarviaisen salaisuus....
Oli ensimmäinen Tinttini ja teki lähtemättömän vaikutuksen.
Myös Seikkailu Punaisella merellä, Lento 714, Tuhatkaunon tapaus ja Kultasaksinen rapu olivat vahvoja ehdokkaita.
-
Faaraon sikarit ja Sininen lootus, sekä Yksisarvisen salaisuus ja Rakham Punaisen aarre sekä Päämääränä Kuu ja Kuun kamaralla ovat mielestäni teoksia jotka pitää arvostella yhdessä koska ovat kaksiosaisia kokonaisuuksia. Minä olen ne lukenut putkeen, ja minusta ne ovat parhaimpia Tinttejä. Jännittävintä oli pentuna Yksisarvisen salaisuuden lopussa kun Haddock ja Tintti päättävät lopussa lähteä metsästämään aarretta. Oli pakko lainata kirjastosta myös Rakham Punaisen aarre jotta selviäisi miten matkassa kävi.
Edit:
Mainittakoot että Seikkailu Punaisella merellä oli myös lempparini pentuna. Ja siinä olleille vitseille tuli naurettua kaikkein koviten. Haddock örinöineen oli aivan loistava. Muista alppareista en osaa päättää parhainta millään.
-
Ei mikään helppo kysymys. Se on joko Rakham Punaisen aarre, Tintti kuun kamaralla, Tintti Tiibetissä, Castafioren korut, Lento 714 tai... Olisiko sittenkin...
Kyllä se on Sininen lootus, ensimmäinen kunnollinen ja itselleni se kaikkein merkittävin Tintin seikkailu.
-
Sininen lootus on ehdoton ykkönen. Ja Castafioren korut tulee hyvänä kakkosena. Sitten olisikin jo vaikeampi sanoa, menee niin tasan moni tarina. Ehkä se on vain tunteellisen Tintti-harrastajan liian syvää kiintymystä sarjaan, mutta Aakkostaidekin on yksi parhaita. Ehkä juuri saavuttamattomiin jääneen lopun vuoksi.
Mutta kaikkein huonointa ei ole lainkaan vaikeaa kertoa, vaikkei kukaan kysynytkään. Lento 714 ja etenkin tarinan loppuratkaisu ovat huonointa Tinttiä. Se loppu ei vain sovi yhteen muiden Tinttien maailmankuvan kanssa.
-
Faaraon sikarit iskee aina. Siinä on jotain kummaa mystisyyttä joka kiehtoi pienenä ja näin vanhempanakin tuntuu yhä...englantilaisella termillä: creepy. S'on se mielipuolisuus hahmoissa kai.
-
Kyllähän minä tosiaan nuo Lento 714-tarinan taustat tunnen, mutta ei se tunnu muihin verrattuna lainkaan Tintiltä. Aikanaan kun tuon luin, oletin että homma selkiäisi jotenkin jossakin toisessa tarinassa. Sitten ihmettelin kun se ratkaisu todellakin oli mikä oli...
Kyllähän Lento Tinttien maailmankuvaan sopii, sillä Tintti se on siinä missä muutkin. Oma maailmankuva taitaa vaan laittaa liiaksi vastaan sen kohdalla.
-
Loppuhan tuossa 714:ssä vasta tökkii.
Muuten ihan hyvää kamaa ja Leloupin piirtämä kone on hieno.
-
Opin aikoinani lukemaan puhelinluetteloa selaamalla, mutta Tintit tulivat koko lailla pian lukemistoon sen jälkeen. Muistan vielä, kuinka joidenkin albumien tekstilaatikoiden kaunokirjoitus tuotti ymmärtämisvaikeuksia, kun en ollut vielä koulussa, ja siis oppinut muuta kuin tikkukirjaimia. Kuten niin moni muukin, äänestin sitä albumia, joka oli pienenä ensimmäisiä lukemiani Tinttejä, ja teki niin ollen suurimman vaikutuksen. Minun tapauksessani se oli Tintti Tiibetissä.
Mahtava jättikokoinen kuva Tintin heräämisestä sakkipelin äärellä, sitä seurannut Tsang-iloittelu, punapippurit, lohduton koneen hylky (nalle!), itse migu, lamaluostari ja tiibetiläinen tervehdystapa tekivät monen muun yksityiskohdan kanssa pieneen mieleen lähtemättömän vaikutuksen. Pidin Tsangia pikkupoikana niin tärkeänä hahmona, että kopioin toistuvasti albumien sisäkansien taulugalleriasta sitä kuvaa, jossa Tintti poseeraa Tsangin kanssa pitäen kättään tämän olkapäällä. Tiibet-albumista on jäänyt pysyvämpään sanavarastoon ainakin ilmaisut pää kuin pommi ja POOOOT (niistämisen interjektiona). Lisäksi erikoinen layout Haddockin kännilaulussa hämäsi minua vuosia: mitä tarkoittaa ja nälkää ratirallalle?
Muita suosikkejani on oudot scifihäröilyt Salaperäinen tähti ja Lento 714, mahtavan tapahtumarikas Mustan saaren salaisuus, ja hienot tuplaseikkailut merirosvojen, ja kristallipallojen tiimoilla. Vanhemmiten sitä on alkanut enemmän arvostaa lapsuuden 'tylsempiäkin' albumeita, kuten Tuhatkaunon tapausta ja mm. sellaisia asioita, että Plekszy-Gladzin huulipartamotiivi koristaa lukuisia asioita Bordurian katukuvassa.
-
Joku kielitaitoinen voisi kaivaa vertailuksi ranskankielisen alueen vastaavanlaisen äänestyksen tuloksia (takuulla on tehty). Olkoonkin, että vertailua sotkee se, että Tinttiä on julkaistu alkukielellä niin monina eri versioina.
-
Loppuhan tuossa 714:ssä vasta tökkii.
Muuten ihan hyvää kamaa ja Leloupin piirtämä kone on hieno.
Totta kyllä, lentokonetta myöten. Kuitenkaan muiden Tintti-tarinoiden kohdalla loppukaan ei töki yhtä pahasti suhteessa muuhun tarinaan. Kuten sanottua, odotin koko ajan aivan erilaista lopetusta. Lisäksi kaikilla lukukerroilla se lopetus on tuntunut aivan liian helpolta ratkaisulta sen lisäksi ettei se vastaa omia Tintti-mieltymyksiä.
Vaan pitäisikö sitä sanoa jotain myös siitä parhaasta. Sininen lootus on toki jo aihealueensa takia mielenkiintoinen ja tarjoaa paljon tarkasteltavaa Hergen omana kannanottona aiheeseen. Kuten sanottua, juonikin siinä alkaa jo olla tekijällä kohdallaan. Lisäksi pidän Mitsuhiratosta pahiksena. Jopa kohtalonsa on jäänyt elävästi mieleen.
-
Faaraon sikaritkin on vielä (mielipuolista) kohellusta paikasta toiseen, Sinisessä lootuksessa vasta alettiin puhua selkeästä juonesta.
Miksi juonen PITÄISI olla selkeä? Jestas muuten, osaat aika hyvin ärsyttää mua, Laine :laugh: Taito se on sekin! Tolppiksen ärsytysnappuloiden painelu...öh, tuo kuulosti nyt hiukan oudolta... :P
Jos selkeyttä halutaan niin ehkä sitten Tuhatkaunon tapaus? Tai sekvauutta: Castafioren korut vai mikä se olikaan nimeltään...
-
Selkeällä juonella tarkoitettaneen nyt enempi semmosta etukäteen valmisteltua juonta, jossa on alut loput, loput, keskikohdat, huipentumat ja muut jo ennen aloittamista päätetty. Faaraon sikareissa Herge vielä piirsi sarjaa siten, ettei aloittaessa tiennyt miten homma jatkuu ja loppuu.
Timo
-
Juonellisella tasolla Castafioren korut on mestariteos, jos nyt tykkää siitä että sarjakuvan pitää vastata 1960-luvun ranskalaista elokuvaa.
Lewis Trondheim on sitä mieltä että Tinttejä tuli "yksi liikaa" eli Picarot -albumin olisi voinut jättää pois. Itse olen kuitenkin sitä mieltä että Lento 714 koko sarjan päätöksenä olisi jättänyt homman "tuonne jonnekin".
Lento 714 oli ilmeisesti kaikkiaan kompromissien summa, suunnittelihan Hergé piiiitkään albumia joka tapahtuisi kokonaan lentokentällä.
Aakkostaiteesta olisi voinut tulla vaikka mitä, mutta epäilen että enemmänkin sitä sun tätä, varsinkin jos G.R. olisi päättänyt tehdä Haddockista hippivaarin...
Ai niin se paras? No tänään se on varmasti Tuhatkaunon tapaus, se on hyvin jännä tarina se.
-
Minäkin lankesin Tuhatkaunon tapaukseen. Äänestin fiiliksellä eli sen mukaan miten paljon juttu aikanaan kolahti ja millaisen vaikutelman jätti sitten pidemmäksikin aikaa. Olen tutkinut noita liian vähän sen ekan kerran jälkeen, mutta meinaan kyllä nyt palata kun olen muutaman viime vuosina lukaissut ja yllättävän hyvin toimivaksi
havainnut.
Omat mieltymykset muuten noudattelee aika hyvin noita äänestystuloksia. Joku humoristi näkyy äänestäneen Haijärveä. :)
-
Täydennän värisuoran. Huomasin viikko pari sitten että enpäs olekaan tätä äänestänyt, vaikka ketju on iänikuisen vanha.
Valintani oli tavattoman yllättävästi Tuhatkaunon tapaus, josta Kari Peitsamo teki laulunkin.
-
Joku kielitaitoinen voisi kaivaa vertailuksi ranskankielisen alueen vastaavanlaisen äänestyksen tuloksia (takuulla on tehty). Olkoonkin, että vertailua sotkee se, että Tinttiä on julkaistu alkukielellä niin monina eri versioina.
Täällä on erilaisia kyselyjä tintinofiileille, osanotossa vaan on toivomisen varaa:
http://tintinophile.xooit.fr/f34-sondages.htm
Free-Tintin sivusto on jo vanhentunut mutta sieltä löytyy hieman enemmän äänestäneitä tahoja ja muutoinkin sivut ovat tutustumisen arvoiset:
http://www.free-tintin.net/election.htm
Tällä sveitsiläisellä sivustolla voi antaa mielipiteensä siitä mitä Tintin au Congo -albumille tulisi tehdä, jos mitään:
http://www.24heures.ch/sondages/sondage-288
Äänestin Seitsemää kristallipalloa, vaikka Sinisellä Lootuksella on tunnearvoa sikäli että se on ensimmäinen Tintti -albumini. Seitsemässä kristallipallossa on vahva tunnelma ja samasta syystä rankkaan Salaperäisen tähden toiseksi parhaaksi.
-
Tällä sveitsiläisellä sivustolla voi antaa mielipiteensä siitä mitä Tintin au Congo -albumille tulisi tehdä, jos mitään:
http://www.24heures.ch/sondages/sondage-288
huojentavaa huomata, että suurin osa on sitä mieltä että Tolérer cet album historique, eli historiaa pitää vaan sietää semmosenaan kun se on. Toki siihen vois laittaa nootin ja esipuheen, Lui joindre un avertissement.
Timo
-
Kaikista tykkään, mutta oma suosikkini on Seikkailu Punaisella merellä. Siinä on kaikki elementit kansikuvasta lähtien kohdallaan.
-
Rakham Punaisen Aarre, joka taasen tuli minulle tutuksi pilttinä Merirosvon Aarre-albumina WSOY:n vuoden -62 painoksena. Sain tuon isältäni kun opin itse käsittelemään sarjakuvia kauniisti ja niinhän olen aina osannut tehdä. ;) Albumi oli varmaan ostettu perheeseen jo ennen syntymääni ja sitä tietysti tuli luettua itsekin vuosien mittaan moneen kertaan. Etenkin sen merihenkisyys ja haikalan muotoinen sukellusvene oli hurjia juttuja. Tarinan mukana matkustelu satamakaupungista aina trooppiselle saarelle ja takaisin Eurooppaan Moulinsartin linnaan, jänniä nekin. Lemppari Tintiksi tämä muodostui.
Sivujuonteena; isäni suunnitteli ja piirsi joskus 70-80 lukujen vaihteessa tuon albumin kannessa olevien kalojen tyylisesti emalisen rintakunniamerkin eräälle akvaariokerholle. Saattaa se olla edelleenkin niillä käytössä.
Itse tein parisen vuotta sitten erääseen metsään suurehkon kavaljeeri De Hadoque fetissin. Siis sen puuveistoksen joka löytyy albumista saarelta.
Ja ympyrä sulkeutuu; vanhempani kävivät äskettäin katsomassa 3D:nä tuon uuden Tintti-elokuvan ja pitivät kovastikin. Olin erittäin otettu että tuollaiset eläkeläiset valitsivat juuri sen elokuvan. Reilusti yli 40 vuotta tintteilyä tässä perheessä.
-
Murrskatkoon väkipyörrä kalloni!
Juuh, Tintit toimii kaikissa sukupolvissa.
-
Hmm. Ai tällaistakin on kysytty 2006? Voiko tällaisista äänestää? Näemmä voi.
Sarjakuvan uudistajat:
1) Sininen lootus. Albumi jossa Herge löysi itsensä tarinankertojana ja harppasi huimasti aikalaistensa edelle, kerrontaan joka löi elokuvissakin läpi vasta vähän myöhemmin. Lisäksi rivien välistä löytyy suvaitsevaisuuden, ymmärtämisen ja kulttuurihistorian oppitunti, miksei ihan oikean historiankin meille myöhemmin eläneille.
2) Tintti Tiibetissä. Yleisen teorian mukaan Herge repii itsensä auki ja paljastaa henkilökohtaisimmat pelkonsa taiteen keinoin, ja vapautuu puhtaaseen valkoiseen väriin. Tai sitten voidaan nähdä kamppailu luonnonvoimien kanssa todellisena taisteluna joka jokaisen tulee käydä löytääkseen itsensä. Lopulta Tsangin kanssa aloitettu matka suvaitsevaisuuteen saa päätepisteensä jopa hirviöiden ymmärtämisessä.
3) Castafioren korut. Albumi joka tapahtuu yksissä kulisseissa, jossa ei ole varsinaista syyllistä, mutta jossa on valtava inhimillisyyden viesti tai useampikin. Tällaista henkilötulkintaa ei ollut sarjakuvassa ennen nähty, ja nykyinen sarjakuvaromaanikin eksyy helposti laveaksi pyrkiessään samaan.
Seikkailut:
4) Seitsemän kristallipalloa. Huiman jännittävä tarina taiten kuvattuna, rivien välissä tuntuu sota-ajan ahdistus ja miehitetyn Belgian keskellä työskentelevän Hergen kaipuu rauhaan ja pois. Lopussa tarina jää hätäisesti kesken, kun Herge joutuu sytteeseen yhteistyöstä miehittäjien kanssa - onhan hän piirtänyt koko sodan ajan.
5) Yksisarvisen salaisuus. Upeaa Bryssel-kuvausta, ja käsikirjoitukseltaan monitasoisinta ja vahvinta jännärijuonta.
6) Tuhatkaunon tapaus. Parasta puhdashenkistä jännäriä Eric Amblerin hengessä.
Eksotiikat:
7) Seikkailu Punaisella merellä ja...
8) Mustan kullan maa. Tintti ottaa kantaa Lähi-Idän ja Pohjois-Afrikan tilanteeseen, ja lopputuloksena on hurjaa sarjakuvajournalismia ennen kuin sellaisesta tiedettiinkään. Toki jo Särkyneessä korvassa peilattiin uutisia Grand Chapeau'n öljysodasta kriittisen ironisesti, mutta nyt humanistimme ovat keskellä maailmaa, joka palaa jo laidoiltaan.
9) Tintti Kuun kamaralla. Voiko tämän eksoottisempaa ollakaan? Jules Vernen hengessä joka ikinen yksityiskohta on mietitty loppuun asti, ja voidaan ajatella että tästä sai alkunsa se nippelitekninen sarjakuva jota edustavat niin Lento 714 kuin Roger Leloup'n Yoko Tsuno.
Listaa voisi jatkaa loputtomiin.
Kivi
PS. Silloin kun Tintti ja Picarot ilmestyi, olin siihen pettynyt. En ole enää, aika on asettanut sen tapahtumat ja juonen historialliseen perspektiiviin. Edes still-kuvista kasaan saksittu Tintti Haijärvellä ei varsinaisesti kiusaa enää, onhan se huono mutta ei yhtä huono kuin (näytelmäelokuvien stilleistä koostetut) Tintti ja siniset appelsiinit tai Tintti ja kultainen talja.
-
onhan se huono mutta ei yhtä huono kuin (näytelmäelokuvien stilleistä koostetut) Tintti ja siniset appelsiinit tai Tintti ja kultainen talja.
Häh, siis tämmöisiäkin sarjissovituksia löytyy?
-
Siniset Appelsiinit ja Kultainen talja ovat enemmän kuvakirjoja samaan tyyliin kuin tän uuden Spielson-tintinin siinnyttämät kirjaset, eikä niitä ole suomennettu.
Haijärvestä ei ole kovakantista laitosta eikä taida olla uusia painoksiakaan otettu piiiiitkään aikaan. Auringon temppeli ilmestyi vastaavanlaisena animaatio-filmikuvasovituksena Zoom-lehdessä. Albumia siitä ei meillä julkaistu.
-
Häh, siis tämmöisiäkin sarjissovituksia löytyy?
Ovat ihan omia tarinoitaan, eivät sovituksia sarjakuvista.
http://en.wikipedia.org/wiki/Tintin_and_the_Blue_Oranges (http://en.wikipedia.org/wiki/Tintin_and_the_Blue_Oranges)
-
Pelkkiä kuvakirjoja ovat, juu.
Rupesin joskus tekemään Comic Lifella tämmöstä, mutta se jäi jo alkusivulleen, kun tajusin sen työmäärän valtavuuden. Koko leffan läpikäymisen minuutti minuutilta ja kuvakaappausten tekemisen, kuvasivujen asemoinnin, dialogin kirjoittamisen... ja mitä vielä. Olishan se kiva, jos joku tekis ihan virallisen version. Olis ainakin kokeiluna jännähkö.
Timo
-
Ovat ihan omia tarinoitaan, eivät sovituksia sarjakuvista.
http://en.wikipedia.org/wiki/Tintin_and_the_Blue_Oranges (http://en.wikipedia.org/wiki/Tintin_and_the_Blue_Oranges)
Näytelmäelokuvat ovat tuttuja mutta että niistä olisi tehty sarjakuvasovituksetkin oli ihan uutta.
Vesan mainitsemat muut sarjisversiot piirrosleffoista toki ovat tuttuja.
-
Juu ei, piirrettyjä sarjakuvaversioita Sinisistä appelsiineista tai Kultaisesta taljasta eli suom. Merirosvon aarre, muistaakseni, sellaisia ei ole. Piirretyt elokuvajulisteet kyllä.
-
Ei siis piirrettyjä vaan leffastilleistä tehtyjä kait sitten kuitenkin.
En todellakaan usko menettäneeni yhtikäs mitään kun moisen taidebläjäytykset ovat jääneet kokematta.
-
Nimenomaan tarinat kuvitettu still-kuvin, suht tyylikkäästi kyllä eikä niinkuin näissä uusissa tintti3deeku-kirjoissa. Ei sarjakuvaa ollenkaan.
-
Ei siis piirrettyjä vaan leffastilleistä tehtyjä kait sitten kuitenkin.
En todellakaan usko menettäneeni yhtikäs mitään kun moisen taidebläjäytykset ovat jääneet kokematta.
Joo et ole :)
Kuvakirjoja ovat, ranskankielisiä. Kuriositeettina ne oon ostanut. Sen sijaan oikeasti hauskoja kokoelmissani on mustavalkoiset alkupään Tintit pitkinä lehtiversioina Kultasaksiseen Rapuun asti, näköispainos mustavalkoisesta Sinisestä lootuksesta ja vaakastrippimuotoinen pitkä versio värialbumista Auringon Temppeli, sekä tietenkin vanhempi väriversio Mustan saaren salaisuudesta. Noita on kiva vertailla nykyisiin, mikä minäkin ajankohtana on tuntunut tarpeelliselta muuttaa.
-
Ruotsalaisen version näin muinoin kirjastossa. Sinisistä appelsiineista tehdyn. Ranskassa filmikirjat eivät ole erityisen hintavia ollakseen Tinttikamaa (jota muuten piisaa aivan tajuttomasti, jo Herzeen elinaikana tehtiin ties mitä peliä, korttia, mainosta, läpärettä, jne.). Käytettyinä Angguleemin festareilta 5 - 10 e per albbu kunnon mukaan.
Enemmän kiinnostaisivat Tintti-näytelmät, joita ei kai ole esitetty sitten 1940-luvun.
-
Jommasta kummasta leffakirjasta (tai molemmista) on olemassa Methuenin englanninkielinen versio. Oon nähny, mutten omista. Tulivat vissiin tuoreeltaan 60-luvulla eikä uusia painoksia ole. Lienevät harvinaisia.
Timo
-
Hitsi kun saa vaan yhtä äänestää. :( Omat suosikkialpparini ovat tarinat Yksisarvisen salaisuudesta Castafioren koruihin. Kaksiosaiset tarinat ovat olleet eniten mieleeni, niitä ovat parivaljakot Yksisarvisen salaisuus & Rakham Punaisen aarre, Seitsemän Kristallipalloa & Auringon temppeli ja Päämääränä Kuu & Kuun kamaralla. Yksittäisistä tarinoista tykkään Mustan kullan maasta, Seikkailusta Punaisella merellä, Castafioren koruista ja yllättäen Neuvostojen maasta. Neuvostojen maa on vain melkoinen sarjis nykyajan silmin katsottuna. Plussaa tietenkin historiallisesta konseptista (jota on toki muissakin alppareissa) ja tolkuttomasta juonesta joka sivuaa mielestäni jo camp-huumorinkin suuntaan (esim. kuinka monta kertaa Tintti tekeytyykään kuolleeksi?).
Parhaimmaksi alppariksi äänestin Kuun Kamaran. Kuutarinat ovat mielettömiä ajantekoajan huomioiden. Niistä on myös parhaimmat muistot; ne olivat jännittävimmät Tintit. Huumoria ja vauhdikkaita juonenkäänteitä on tietty myös ja Päämääränä Kuu toimii hyvänä pohjustustarinana. Kuun Kamarassa on kunnianhimoisuutta hyvällä tavalla, siinä on myös loistava rakenne. Wolfin sivutarina tuo juoneen draamaa joka jo viimeistään osoittaa Tinttien synkemmänkin ja syvällisemmän puolen. Kertakaikkiaan siis vaikuttava alppari.
-
Joo, vaikea noista on yhtä valita. Olen näköjään äänestänyt Rakham Punaisen aarretta. Se olikin ensimmäinen oma Tinttini, lahjaksi saatu kakkospainos vuodelta 1985. Siitä se alkoi, se Tintti-albumien keräily. Vanhin albumi on Tintti Afrikassa aika rupukuntoisena ykköspainoksena (1978), tuoreimmat Tintti Amerikassa ja Tuhatkaunon tapaus vuodelta 1996.
Kyllä kaikki albumit Kultasaksisesta ravusta Castafioren koruihin ovat silkkaa timanttia. Lento 714:n ufojutuista en pidä ollenkaan, menee liian korniksi moinen eikä jotenkin sovi Tintin maailmaan alkuunkaan.
Neuvostojen maassa -albumia minulla ei ole eikä tulekaan olemaan. Olen lukenut sen kyllä, mutta oli minun makuuni vielä liian raakile rohkeasta aiheen käsittelystä huolimatta. Aakkostaidetta olen vielä enemmän vältellyt.
-
Kyllä kaikki albumit Kultasaksisesta ravusta Castafioren koruihin ovat silkkaa timanttia. Lento 714:n ufojutuista en pidä ollenkaan, menee liian korniksi moinen eikä jotenkin sovi Tintin maailmaan alkuunkaan.
Kultasaksinen Rapu on oikein oivallinen tarinaltaan ja hauskasti esillä myös siinä Spielbergin Tintissä mutta siinä on itseäni häirinnyt Haddockin kännisekoilut. Kapteeni kehittyy siitä kyllä entistä ehommaksi mutta jotenkin Ravun toivoton juoppolalli aiheutti melkein enemmän myötähäpeää kuin hilpeyttä. Seuraavassa alpparissa, Salaperäisessä Tähdessä, Haddock muistuttaa jo enemmän itseään. Salaperäinen Tähti on myös hyvä mutta jotenkin myös vähän hämärä (mutta ei mitään verrattuna Lentoon 714). Aluksi on unia ja ennustuksia maailmanlopusta, lopussa on outoa häröilyä siellä sienisaarella. Ainakin sen lopun pointtia jäi miettimään vähän kauemmin...
Yksisarvisen salaisuudesta alkaen tarinat ovat klassikkoja. Haddock on jo oma itsensä ja Tuhatkaunokin tulee mukaan Rakham Punaisen Aarteessa.
Olen samaa mieltä kanssasi tuosta Lento 714:n ufoista. Tarinan alkupuoli siellä lentokentällä ennen koneeseen astumista on kyllä mielestäni yksi parhaimmista sarjakuva-aloituksista koskaan. Miljonääri jota kapteeni luulee flunssaiseksi resupekaksi ja "joka ei koskaan naura" mutta nauraa Tuhatkaunon tempulle joka onkin kapteenin väärinkäsityksen seurausta: mahtavaa! Harmi vain että pian sen jälkeen tarinan taso laskee tasaisesti aina loppua kohden joka on karmean kliseinen. Tarina olisi ehkä muuten ollut ihan jees jollei siihen oltaisi sotkettu ufoilua.
Tintti ja Picarot on mielestäni vähän huonompi kuin edeltäjänsä. Se on lattea ja jättää tympeän maun suuhun. Siltä odotti paljon enemmän mutta saikin pettyä. Se on kaiken kaikkiaan vaisu.
Mielestäni alkupuolen raakile-Tintit ovat erilaisuutensa takia ihan hyviä myöskin, paljon parempia kuin Castafioren korujen jälkeen ilmestyneet viimeisimmät kokeilut.
-
Olen näköjään äänestänyt joku vuosi sitten Salaperäistä tähteä, joka on toki ansiokas edelleenkin, mutta voisi olla että nyt ääni menisi Picaroille, kyllä se on sarjalle sopiva finaali (ja Lento 714:n hönö lopetuskin loksahti paikalleen kun sitä ajatteli vielä pitemmälle vietynä ärsyttävänä dekonstruktiona kuin Castafioren koruja, näihin sitten vastattiin Picaroilla).