Kvaak.fi - keskustelu
Sarjakuvanlukijoiden keskustelut => Toimintasarjakuvat => : Jarkko Sikiö 27.02.2006 klo 20:33:26
-
Mjoo, Spirit on omassa mielessäni niin sidoksissa Will Eisneriin ja sellaiseen romantisoituun dekkariaikakauteen, ettei hahmon uudet edesottamukset nykyaikaan istutettuna ja supersankareiden rinnalla oikeastaan aiheuta mitään muuta kuin syvää skeptisyyttä.
Katson nyt kumminkin ennen kuin menen ihan suoraan tuomitsemaan.
-
Darwyn Cooke on kumminkin sen verran helmee että ei tuo voi epäonnistuakaan.
Jep.
Varauksetta voi suositella oikeataan kaikkea mitä äijä on tehnyt.
Ainoa mikä ei ole minulle iskenyt lujaa oli Selina's Big Score vaikka se oli kaiketi iso syy Kissanaisen uuteen nousuun...
-
Uusin Spirit lehden numero (#14) tuli kohtalaisen ripeästi pahasti myöhässä olleen numero 13 perään. Edellinen oli monen tekijätiimin lyhyistä stooreista koostuva tilkkutäkki johon oletin olevan syynä alkuperisen tiimin aikataulujen pettäminen.
Uusimmassa numerossa ottaa uusi tiimi lehden saman tien haltuun. Itse olin skeptinen kun näin Previewsissä Groostakin tutun aisaparin Evanier ja Aragonés vastaamassa sisällöstä. Onneksi puusilmä ei ollut nähnyt kunnolla sillä parivaljakko hoitaa kässäyksen ja kynäilystä vastaa Mike Ploog. Väreissä edelleen äärimmäinen taituri Dave Stewart.
Juoni on aika lailla yllätyksetöntä murhamysteeriä, mutta perinteistä Spirittiä kuitenkin. Ploogin jälki sopii oikein hyvin sarjaan vaikka Darwyn Cooken ja J Bonen noir tyylittelyyn ei edes yritettäkkään.
Ihan kelpo kamaa ja koko komeuden kruunaa vielä Jordi Bernetin kansi.
-
Mjoo, Spirit on omassa mielessäni niin sidoksissa Will Eisneriin ja sellaiseen romantisoituun dekkariaikakauteen, ettei hahmon uudet edesottamukset nykyaikaan istutettuna ja supersankareiden rinnalla oikeastaan aiheuta mitään muuta kuin syvää skeptisyyttä.
Katson nyt kumminkin ennen kuin menen ihan suoraan tuomitsemaan.
Omistan kaksi uutta Spirit jenkkilehteä, ja täytyy sanoa, että tämä Spiritin uusi tyyli toimii.
Odotan innolla tuota elokuvaa. Se luultavasti tehdään tämän uuden tyylin mukaisesti. Will Eisnerin Spirit ei mielestäni sovi tyyliltään filmattavaksi, mutta tällä nykyisellä tyylillä leffa voi vaikka onnistua.
-
Mjoo, Spirit on omassa mielessäni niin sidoksissa Will Eisneriin ja sellaiseen romantisoituun dekkariaikakauteen, ettei hahmon uudet edesottamukset nykyaikaan istutettuna ja supersankareiden rinnalla oikeastaan aiheuta mitään muuta kuin syvää skeptisyyttä.
Katson nyt kumminkin ennen kuin menen ihan suoraan tuomitsemaan.
Eisner oli bisnesmies ja uransa alussa se teki mitä vain rahasta sen ajan sweat shopeissa. Vaikka se itse oli mestaripiirtäjä ja opettajana aina piiskasi tekemään laadukasta jälkeä niin jotenkin uskon että sitä lähinnä huvittaisi tällainen avoin opportunismi ja koko ironia mikä Spiritin eksploitaatioon liittyy.
-
Sisältääkö tämä uusi Spirit-albumi samat tarinat kuin edelliset albumit? Millainen on väritys, räikeätä photoshop-revittelyä vai tyylikkään perinteistä?
-
Väritys on vanhaa ja selkeää, itse ainakin pidän kovasti.
Tarinatkin on valittu hyvin. Varsin vähän löytyi uudelleenjulkaisemisia, albumeiden kanssa menee päällekkäin vain kahden tarinan verran.
Kirja tarinat:
Spiritin synty
Silk Satin
Viimeinen ratikka
Postimerkki
Kohtalokas P'Gell (Black Special 1/91)
Tappaja
Elämää pinnan alla (Spirit 3)
Villiriisi (Sarjakuvan maailmat)
Viimeinen jako
Gerhard Shnobblen tarina
Lorelei Rox
Kaksi elämää
Joulun 1948 henki
Vierailija (Mustanaamio 16/87)
Satin (Mustanaamio 19/88)
Leikkikonepistooli Rätätätän tarina
Kymmenen minuuttia
Autumn Mewsin kuolema (Spirit 2)
Kettua haukussa (Tapiiri 2/89)
Kavaltaja
Sand Saref
Pidättäkää Sand Saref (Tapiiri 2/85)
-
Eikö joskus 80-luvun puolella ollut Mustanaamio-lehdessä mukana kolmiulotteista Spirit-sarjakuvaa, jota pystyi lukemaan sellaisilla kivoilla kakkuloilla? Kolmiulotteista Spiritiä muistan selkeästi lukeneeni ja kyllä se lehti taisi olla juuri tuo Mustis.
-
Eikö joskus 80-luvun puolella ollut Mustanaamio-lehdessä mukana kolmiulotteista Spirit-sarjakuvaa, jota pystyi lukemaan sellaisilla kivoilla kakkuloilla?
Jep, tuli. Tallessa on sekä kakkulat että lehti.
Timo
-
Jep, tuli. Tallessa on sekä kakkulat että lehti.
Timo
Oliko kyseistä kolmiulotteista sarjakuvaa siis mukana vain yhdessä Mustiksen numerossa? En muista millään. Itsekin varmasti löytäisin tuon lehden vielä käsiini, jos kävisin plaraamassa läpi vanhempieni luona visussa tallessa olevat vanhat Mustanaamio-lehteni. Jopa kakkuloiden löytyminen on aika todennäköistä. Täytyypä tarkistaa tilanne kun käyn seuraavan kerran kotikonnuilla.
-
Oliko kyseistä kolmiulotteista sarjakuvaa siis mukana vain yhdessä Mustiksen numerossa?
nro 24/1986. Oli onneksi suht helppo tarkistaa, kun ko. hylly on tuossa aivan vieressä.
Timo
-
nro 24/1986. Oli onneksi suht helppo tarkistaa, kun ko. hylly on tuossa aivan vieressä.
Hei, hienoa! Kiitos tiedosta Timo.
-
Olipas kerrassaan mainio opus tämä uusi Egmontin The Spirit. Kaikin puolin erinomainen ostos. Oli hauska lukea ensimmäisiä jaksoja ja verrata miten korkealle tasolle Will Eisner nopeasti kohosi. Tämän kirjan luettuaan ei voi kuin yhtyä mielipiteeseen, että Spirit on yksi sarjakuvan suurista klassikoista. Se ei tuntunut vanhentuneen oikein miltään osin. Tarinankerronta oli hyvin kokeilevaa ja mietittyä. Parhaimmat tarinat ovat kuin Ray Bradburyn kynästä. Kuvallinen kerronta oli myös äärettömän komeata joten en yhtään ihmettele, jos tämä on tehnyt aikanaan valtavan vaikutuksen sarjakuvaan törmänneisiin. Ja Eisnerin upeat The Spirit -alkutekstit ihastuttavat kerta toisensa jälkeen. Paperikin oli mukavan pehmoista, mikä toi oman tunnelmansa lukemiseen.
-
Paperikin oli mukavan pehmoista, mikä toi oman tunnelmansa lukemiseen.
Hesarissa Römpötti tänään kritisoi paperia ja karamellivärejä. Itse pidän molemmista, sopivat fiilikseen mainiosti.
-
Paperi on (yllättäen!) oikein sopivaa sarjan fiilikseen. Karamellivärit olisivat parhaimmillaan isommassa (alkuperäisessä) koossa. Nyt ne on aika rankat. Originaalit lienevät kadonneet jonnekin keräilijöiden arkistoihin, painojälki on hiukan suttuista.
Paikoitellen blueberry-efekti häiritsee, mielestäni (= mustan viivan vieressä vaalea viiva). Mutta Eisnerin piirrosviiva kestää tuollaisen virheen huomattavasti Giraudin viivaa paremmin.
Mutta pikku puutteistaan huolimatta oikein mainio kirjanen. Voisi tämmöisen toisenkin hankkia, jos tälle tulee jatkoa.
-
Hesarissa Römpötti tänään kritisoi paperia ja karamellivärejä. Itse pidän molemmista, sopivat fiilikseen mainiosti.
...ja se paperi varmaan mahdollistaa julkaisun hyvän hinta/laatu-suhteen.
-
...ja se paperi varmaan mahdollistaa julkaisun hyvän hinta/laatu-suhteen.
Hmm, tuota vähän epäilen, eihän se ylettömän halpa Egmontin julkaisuksi ole.
Vertailun vuoksi:
Yön ritari, 224 sivua, koko 170x260, ohv 24.90 euroa
Musta torni 1, 240 sivua, koko 170x260, ovh 29.90 euroa
Spirit, 192 sivua, koko 170x260, ovh 29.90 euroa
Kallishan se on jos noihin kiiltävälle paperille painettuihin vertaa.
-
Spirit, 192 sivua, koko 170x260, ovh 29.90 euroa
Akateemisessa näyttivät myyvän viitosta halvemmalla, muista kaupoista ei ole havaintoja.
-
Akateemisessa näyttivät myyvän viitosta halvemmalla, muista kaupoista ei ole havaintoja.
Totta kai monesta paikasta saa kaikkia noita halvemmalla. Vertailin ohjehintoja mikä on ainoa tapa suorittaa järkevää hintavertailua julkaisuiden kesken.
-
Kallishan se on jos noihin kiiltävälle paperille painettuihin vertaa.
Tämä nyt ihan puhtaasti näkemättä Spiritiä: kiiltävä paperi saattaa olla halvempaa kuin ei-kiiltävä.
Mutta rupesi heti hieman enemmän kiinnostamaan (vielä ei tosin ostokynnys ylittynyt). Minä kun tykkään enempi ei-kiiltävästä kuin kiiltävästä, vaikka jälkimmäinen saakin viivan näyttämään terävämmältä.
-
Mutta karamelivärit ovat molemmissa silkkaa tuskaa.
Onneksi taso on muutoin niin korkea että tuon kestää.
-
Luin eilen illalla Spiritin lähes loppuun. Viimeinen tarina on vielä lukematta.
Painojälki paranee huomattavasti parin ensimmäisen stoorin jälkeen.
Laatutyötä kaikkinensa!!!! Paitsi se Blueberry-efekti...
-
Paperi on vaihteeksi juuri täydellistä tämäntyyppiselle karkkiväritykselle. Valkoisella kiiltävällä paperilla värit räikäisisivät lukijoilta silmät puhki. Aina mielummin katson väreinä alkuperäisiä kömpelöintejä kuin uusia photoshop-tuhnaisuja. Vaikka on uutuusväritystenkin laatu kaiken aikaa parantunut, joskus sekin homma vielä opitaan.
... ja aina mielummin väreissä kuin mustavalkoisena.
Paitsi alunperin mustavalkoiseksi tarkoitetuissa jutuissa.
-
En nopealla haulla löytänyt tästä mainintaa enkä viitsinyt aloittaa erillistä Eisner-ketjua. Jos siihen on tarvetta, valvoja voinee erottaa tämän viestin.
W.E. kuvitti linkin takaa löytyvän M16-kiväärin käyttömanuaalin (http://www.ep.tc/problems/25/index.html).
-
Villiriisi on kyllä sellainen juttu, että oksat pois. Siinä on ruutu, jossa annetaan ymmärtää naisen nauttivan siitä että mies lyö häntä.
Eisnerin naisnäkökulma on aikaansa nähden hyvinkin moderni, varsinkin jos vertaa saman aikakauden muihin sarjakuvanaikkosiin. Siinä on enemmän film noirin vaikutusta, katsokaa nyt vaikka tämä ja verratkaa Spirit-tarinoihin:
http://www.imdb.com/title/tt0036775/
On erittäin yksioikoinen tulkinta, tietysti ilmeisin, että 'Wild' Rice nauttisi lyönnistä, ei suinkaan, vaan koska on ensi kertaa kohdannut miehen joka EI tottele hänen määräyksiään ja oikkujaan. Viimeisillä sivuilla lienee silti kaikille selvää, ettei villiriisi todellakaan nauti potkuista ja lyönneistä, mutta tottelee kuitenkin? Tekee pankkiryöstöjä? Patty Hearst? Hearst? Citizen Kane? Wellesin vaikutus Eisnerin piirtämiseen? Kehä kaartuu kaaaartuuuu... tilt....Yes, Harvey, I'd love some more coffee, pwease.
-
On erittäin yksioikoinen tulkinta, tietysti ilmeisin, että 'Wild' Rice nauttisi lyönnistä, ei suinkaan, ...
Kirjoitinkin (siis viestissäni, enkä arvostelussa), että annetaan ymmärtää että nauttisi. Ja ehkä hän siinä tilanteessa vielä nauttikin. Mutta asenne tosiaankin muuttuu sitten tarinan myöhemmässä vaiheessa. Mutta nythän me keskustellaan Spiritistä täällä piilossa muilta!
Tuo Double Indemnityn "kalpea nainen" tuli minunkin mieleeni. Mutta koska olen arvosteluissani toistuvasti maininnut film noirista jotain, päätin nyt tällä kertaa antaa olla. Siitä voisi keskustella vaikka sitten kun arvostelu on julkaistu.
-
Koko Spirithan ON film noir -genren parodiaa, ja aikansa pulp-kirjallisuuden myös. Parodiakin voi toimia vakuuttavasti, eikä olla vain yksittäisiä kuvia peräkkäin.
Mutta kun tuonne yleiselle puolelle mennään, niin voisiko otsikkona olla WILL EISNERIN Spirit, ja kaikki Millerin rainaa käsittelevät pärinät siirretään pois sieltä, suoraan milleri-ketjuun.
-
Koko Spirithan ON film noir -genren parodiaa, ja aikansa pulp-kirjallisuuden myös. Parodiakin voi toimia vakuuttavasti, eikä olla vain yksittäisiä kuvia peräkkäin.
Mutta kun tuonne yleiselle puolelle mennään, niin voisiko otsikkona olla WILL EISNERIN Spirit, ja kaikki Millerin rainaa käsittelevät pärinät siirretään pois sieltä, suoraan milleri-ketjuun.
Sillä erotuksella että enimmistä parodioista eroten Eisnerin työllä on jotain väliäkin.
Elokuvaan liittyvä on jo sarjakuvaelokuvapuolella ja itse leffahan rikkoo elokuvan sääntöjä reippaasti mutta on itse asiassa hyvinbkin uskollinen Eisnerin töille.
Ongelmahan on siinä ettei Spiriteissä ollut pitkiä tarinoita ja toisiinsa liittymättömiä tarinoita liimatessa yhteen ei kokonaisuudesta saa yhteneväistä.
Hienoa että Spiritiä on silti saatavilla vaikkakin väreissä.
-
Koko Spirithan ON film noir -genren parodiaa, ja aikansa pulp-kirjallisuuden myös.
En pitäisi Spiritiä juuri ollenkaan parodiana, varsinkaan tyyliin á la MAD Magazine (vaikka kyllä siihenkin suuntaan tyylillisiä viitteitä on). Eisner ei sorru niin halpahintaiseen kikkailuun.
Kyllä nämä tarinat toimivat ihan omillaan. Toki niissä on mukana paljon ajalle ominaista ja yhteistä mitä film noir -leffoihin tulee. En ainakaan itse löydä niistä yhtään suoraa, tunnistettavaksi tarkoitettua parodista viittausta kyseisen lajityypin edustajiin.
Vaikka esimerkiksi Villiriisi on selvää sukua Nainen ilman omaatuntoa (1944) filmin Phyllisille, mutta kyllä se taso on olemassa vain temaattisena, ei parodisena.
-
Arvostelustasi poimin seuraavaa:
voi vain ihmetellä, kuinka nämä tarinat menivät sen ajan toimituksellisen seulan läpi
Toimituksilla ei ollut mitään yhtenäistä linjaa, jota ne olisivat noudattaneet. Spirit on hengeltään hyvin linjassa muuhun aikansa viihteeseen, ei ainoastaan elokuviin.
Jenkkien viihdeteollisuus oli jossain määrin vähemmän konservatiivinen toisen maailmansodan jälkeen kuin Vietnamin sodan alkuvuosina. Yhteiskunnan kulkiessa kohden hippi- ja punk-kulttuurin läpilyöntiä, sarjakuvateollisuus harvojen joukossa pysyi Comics Code -järjestelmänsä (vuodesta 1954 alkaen) vuoksi varsin konservatiivisena.
Kuten sisällöntuotannon puolella huomautitkin, Comics Code -järjestelmä ei kattanut kuin lehtihyllyjulkaisut, ei siis strippejä ja muiden kanavien kautta levitettyjä julkaisuja.
Käsitys sarjakuvan konservatiivisuudesta on silti perua nimenomaan Comics Code -järjestelmästä. Myöhemmin sarjakuvailmaisua rajoitti Comics Coden lisäksi vakiintunut supersankariformaatti, eli parikymmensivuinen lehdykäinen. Eisner kulki tätäkin virtaa vastaan mm. Talo Bronxissa -teoksellaan.
Herättikö Spirit aikanaan paheksuntaa lukijoiden keskuudessa? Takuulla. Nykyisin sitä on vaikea uskoa, mutta sanomalehtipuolella sarjakuvaosaston kerrotaan aikanaan vaikuttaneen merkittävästi lehden menekkiin. Lukijat myös ottivat yhteyttä (tuohon aikaan useimmiten kirjeitse) lehden toimitukseen kommentoidakseen sarjakuvia. Paheksujia ja valittajia oli siinä joukossa taatusti mukana, mutta sanomalehtien julkaisijoilla on perinteisesti kova nahka kritiikkiä kohtaan.
Aina on poikkeuksia ja kuten todettua, toimitusten linjaukset vaihtelivat – paitsi henkilöstä ja aikakaudesta mahdollisesti myös liittovaltion säädöksistä riippuen. Suomesta katsottuna on kuitenkin pidettävä mielessä, että jenkkien pilapiirrokset ym. ovat perinteisesti roisimpia kuin Suomessa. Hauska esimerkki asiasta on oikeudenkäynti Hustlerin perustajasta kertovassa elokuvassa Larry Flynt - Minulla on oikeus.
Lehtihyllysarjakuvien sensuuriakaan tuskin olisi todellisuudessa nähty, elleivät kustantamot olisi ylireagoineet ja luoneet itse sellaisen Comics Code -järjestelmän muodossa.
-
Sillä erotuksella että enimmistä parodioista eroten Eisnerin työllä on jotain väliäkin.
Spiritillä Eisner pyrki irvimään myös supersankareita ja muita -jo tuolloin kliseisiä- sarjakuvahahmoja. Mutta on myös selvää, että Eisnerin talli teki sarjakuvaa täsmälleen samoista lähtökohdista eli yhtä tosissaan kuin aikakauden elokuvantekijät sekä kirjailijat suhtautuivat omiin ilmaisumuotoihinsa. Spiritistä löytyy aivan selvästi vakavissaankin kirjoitettuja jaksoja, jos toki myös tahallisia ylilyöntejä - ja joskus vieläkin pidemmälle menevää, esi-MADiaanista itseironiaa.
-
Tämä viittaus elokuviin The Spiritissä on kyllä ilmiselvä. Komisario Dolanin ja näyttelijä C. Aubrey Smithin yhdennäköisyys on ilmeinen.
Käsitys sarjakuvan konservatiivisuudesta on silti perua nimenomaan Comics Code -järjestelmästä.
USA:n sarjakuvaperintöä jos ajatellaan, niin totta tosiaan 30-60-luvun sanomalehtisarjakuvat ovat niitä suuria klassikkoja: Terry and the Pirates, Prince Valiant, Alex Raymondin Rip Kirby ja Flash Gordon, Steve Canyon jne. Nythän niitä julkaistaan suuret määrät, kuten The Spritiä, komeina kokoomina. Ne ovat myös paljon aikuisempia sarjakuvia kuin sarjakuvalehdissä julkaistut sarjat (EC:tä ja MADiä lukuunottamatta).
-
Arvostelu (http://www.kvaak.fi/naytajuttu.php?articleID=1185).
Kerrankin joku on tehnyt värityksen aidosti vanhaa tyyliä kunnioittaen, eikä käyttänyt kaikkea mitä kuvankäsittelyohjelmasta irtoaa. Tämä pitää hankkiman.
-
Kerrankin joku on tehnyt värityksen aidosti vanhaa tyyliä kunnioittaen, eikä käyttänyt kaikkea mitä kuvankäsittelyohjelmasta irtoaa.
No näinpä. Spirithä on siitä hyvin piirretty et toimii varsin messevästi mustavalkosenaki mut mukava näit on lukee myös siinä muodossa kuin ne on alkujaan julkaistu. Paikoin ihasteli hienoja väritysratkasuja jopa enemmän ku kaunista viivaa.
Ime munakokkelia Incal, näin hommat kuuluu tehdä.
-
Comic Book DB:stä löytyy listaa Jamisons-firman väritystöistä. (http://www.comicbookdb.com/creator.php?ID=2348)
Näyttävät erikoistuneen tällaisiin archive-julkaisuihin, mutta mukana on todella paljon myös ihan moderneja julkaisuja. Ilmeisiä ammattilaisia.
-
Kerrankin joku on tehnyt värityksen aidosti vanhaa tyyliä kunnioittaen, eikä käyttänyt kaikkea mitä kuvankäsittelyohjelmasta irtoaa. Tämä pitää hankkiman.
Marvelin Omnibuksissa on myös erittäin ensiluokkaista uudelleenväritystä, eikä mitään digitaalipelleilyä.
http://www.marvelmasterworks.com/marvel/hcs/omniboo/
-
En nopealla haulla löytänyt tästä mainintaa enkä viitsinyt aloittaa erillistä Eisner-ketjua. Jos siihen on tarvetta, valvoja voinee erottaa tämän viestin.
W.E. kuvitti linkin takaa löytyvän M16-kiväärin käyttömanuaalin (http://www.ep.tc/problems/25/index.html).
On kyllä aika maestro kun saa rynsesterin manuaalinkin vaikuttamaan mielenkiintoiselta luettavalta.
-
näin hommat kuuluu tehdä.
Jep, näin nimenomaan. Tosiaan tällä värityksellä pääsee autenttiseen fiilikseen, fantastista että julkaisussa on tähdätty kunnioittamaan alkuperäisjulkaisuja. Paperilaatuun suhtauduin alkuun pienellä varauksella, mutta komeastihan sekin toimii tässä yhteydessä.
Hienoa työtä Egmontilta taas. Julkaiskaa vaan lisää tällaista, kyllä mä ostan :)
-
Hienoa työtä Egmontilta taas. Julkaiskaa vaan lisää tällaista, kyllä mä ostan :)
Näinhän se on. Kun muoto ja sisältö ovat molemmat pieteetillä tehtyä, kokonaisuuskin toimii oikein.
The Spiritissä se sisältö on silti totta kai se tärkeämpi. Ymmärrettiinköhän aikoinaan sen lajityypeillä leikittely, salamielinen ilkikurisuus ja taiteellisesti sangen kunnianhimoinen sisältö? Tuskin. Se otettiin vastaan varmaankin ihan sillään, ja toimiihan se niinkin - monella eri tasolla. Feifferin toimiminen Spiritin takapiruna on saattanut motivoida Eisneria aina vain ylittämään itsensä yhteisissä "orgastisissa" kokeiluissa...
-
The Spiritissä se sisältö on silti totta kai se tärkeämpi.
Jep, allekirjoitan tämän tietysti.
Will Eisnerin tapauksessa sisällön korkea laatu on niin suuri itsestäänselvyys, että se jää helposti mainitsematta erikseen... ;)
-
Will Eisnerin tapauksessa sisällön korkea laatu on niin suuri itsestäänselvyys, että se jää helposti mainitsematta erikseen... ;)
Mutta kokoelman ekat jutut näyttävät sydäntälämmittävästi, että on silläkin ollut kömpelöt alkuaikansa. Tolkuttoman nopeasti on kehittynyt tekijänä kyllä.
-
Mutta kokoelman ekat jutut näyttävät sydäntälämmittävästi, että on silläkin ollut kömpelöt alkuaikansa. Tolkuttoman nopeasti on kehittynyt tekijänä kyllä.
Oot ihan oikeassa, tasonnousu oli melkoinen. Sinänsä arvostettavaa että ne pari ekaakin juttua on otettu mukaan, niin tuon kehityksen voi itse todeta, ja lisäksi onhan se mukava että hahmon syntytarina on kokoelmassa mukana.
-
Mutta kokoelman ekat jutut näyttävät sydäntälämmittävästi, että on silläkin ollut kömpelöt alkuaikansa. Tolkuttoman nopeasti on kehittynyt tekijänä kyllä.
Joo, tuli kovasti tyylistä mieleen alkuaikojen Bätmänit sun muut sellaiset. Mutta heti siinä ekassakin jutussa on yksi upea perspektiiviruutu, jossa on jo inspiraation värinää...
Spiritin tyyliin kuuluu myös hoopo ylitunteellisuus, ihan pateettinen sellainen. Se vähän vieraannuttaa, mutta semmoista melodraamaa oli ennen viihteessä paljonkin. Ja ehkä se oli vähän vitsiksi tarkoitettuakin.
Spirit myös ottaa turpiinsa ällistyttävässä määrin. Miestä hakataan ja tunteella. Mitähän sekin tarkoittaa?
-
Spiritin tyyliin kuuluu myös hoopo ylitunteellisuus, ihan pateettinen sellainen. Se vähän vieraannuttaa, mutta semmoista melodraamaa oli ennen viihteessä paljonkin. Ja ehkä se oli vähän vitsiksi tarkoitettuakin.
Spirit myös ottaa turpiinsa ällistyttävässä määrin. Miestä hakataan ja tunteella. Mitähän sekin tarkoittaa?
Molemmat ovat Spiritin tavaramerkkejä, toistuvat kun on käynyt tarinoita läpi riittävästi. termi jota etsit on romantiikka.
Tämä yleensä väärinymmärretään joko etelävaltiolais tai harlekiininyyhkytys versioksi tai niiksi karkeimmiksi Walter scott kopioksi.
Ja niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin väkivalta on osa romantiikkaa. Sen lisäksi on muistettava asiayhteys ja aika.
Spirit ja Dick Tracy liiottelevat, mutta eivät itse asiassa paljoa. katuväkivalta ei ole kadonnut yhdysvalloista eikä tästäkään maasta.
Mutta Spiritin olennainen ominaisuus on sankaruus ja pulpsankarin kohdalla se tarkoittaa kovin usein kahta asiaa: turpakäräjöintikestävyyttä ja sitä että saa naisen. Mutta kuten toinen pulp-sankari, laivaton merikapteeni joka teki oman elämänviivansa, maksaa Spiritkin kalliin hinnan: hän ei saa ikinä naista vierelleen pysyvästi.
-
Spirit ja Dick Tracy liiottelevat, mutta eivät itse asiassa paljoa.
Olipa fiksua verrata Spiritiä ja Dick Tracyä! Äh, miksi en itse tajunnut. Niillä on tosiaankin tuolla liioittelun (ja konnien ja hempukoiden) saralla paljon yhteistä. Ja sarjakuvahan on liioittelun taidetta...
(Voitaisiinko joskus saada kunnon Dick Tracy -kokoelmakin suomeksi?)
-
(Voitaisiinko joskus saada kunnon Dick Tracy -kokoelmakin suomeksi?)
Kolmannella kotimaisellahan D. Tracya saa ihan mukavasti. Jo seitsemäs osa menossa.
(http://ecx.images-amazon.com/images/I/51gHmJxbYrL._SS500_.jpg)
-
Mielenkiinnon herättänyt Eisnerin Willin sarjakuva murskasi odotukseni, kun elokuva haukuttiin. Ostin seitsemän päivää sitten The Spirit sarjakuvan. Kiinnostukseni hahmoa kohtaan kasvoi ja odotan innolla näkeväni elokuvan.
Huolimatta herra Millerin näkemyksestä ja osanotosta Eisneriä kohtaan, leffa ei trailerin perusteella näytä miltään tusinatoiminnalta. Katsoisin, jos olisi aikaa.
-
Mielenkiinnon herättänyt Eisnerin Willin sarjakuva murskasi odotukseni, kun elokuva haukuttiin. Ostin seitsemän päivää sitten The Spirit sarjakuvan. Kiinnostukseni hahmoa kohtaan kasvoi ja odotan innolla näkeväni elokuvan.
Huolimatta herra Millerin näkemyksestä ja osanotosta Eisneriä kohtaan, leffa ei trailerin perusteella näytä miltään tusinatoiminnalta. Katsoisin, jos olisi aikaa.
Kuuluisi Elokuvaa käsittelevän ketjun puolelle, mutta ...
Varoitan etukäteen: elokuva on uskollinen kipupisteisiin asti Eisnerille mutta ei perinteiselle elokuvakerronnalle.
Kyllä, siinä on useampia Spiritin tarinoista ja löyhä Millerin kehyskertomus mutta kyseessä ei ole elokuva vaan sarja peräkkäisiä 7 sivun sarjisnovelleja jotka jostain syystä seuraavat toisiaan elokuvaa muistuttavassa muodossa.
Eisnerin upeat avaussivut ja kuvakulmien ja leikkausten käytöt on siirretty sellaisenaan, formaatti vaan on kovasti eri.
Eisnerin teemojen ja teknnikan käyttöä voi kyllä ihastella Spiritista mielin määrin ja kuten elokuvakin on yliparjattu on Spiritkin aliarvostettu nähtynä Eisnerin myöhempään tuotantoon nähden.
Ilman Spiritia ei olisi niitä myöhempiäkään eikä Eisner-palkintoja eikä niitä sarjakuvataiteilijoita ja ammattilaisia jotka löysivät rakkauden sarjakuviin sitä kautta.
-
Kyllä, siinä on useampia Spiritin tarinoista ja löyhä Millerin kehyskertomus mutta kyseessä ei ole elokuva vaan sarja peräkkäisiä 7 sivun sarjisnovelleja jotka jostain syystä seuraavat toisiaan elokuvaa muistuttavassa muodossa.
Saat sen kuulostamaan vielä paremmalta. Ei Spiritissä mitään vikaa ole. Siis näin katselukokemuksen jälkeen. Rohkeasti on Miller lähtenyt kokeilemaan.
-
Bill Drautin piirtämä sivu Young Romance -lehden numerosta 1 syyskuulta 1947 tarinasta Suspicious Bridegroom. Miksikö tämä on tässä? Vertaa Spiritin jaksoon Tappaja (Egmontin suomalaisessa Spirit-kirjassa) ja siitä tarinan viides sivu (kirjassa 55). Kerronnallinen kikka on aivan sama, lukija näkee tapahtumia päähenkilön silmin (näyttääkin aivan samanlaiselta). Spirit ilmestyi joulukuussa 1946. Voin kuvitella kuinka Draut on lukenut Spiritin sarjakuvaliitettä ja saanut inspiraation. Mutta että romantiikkasarjiksessa. Tulee aika creepy-fiilis. Simon-Kirby -comic shopin tuote.
-
Kirjoitetaanpa tännekin jotakin, ettei maailman paras sarjakuva jää ihan tyystin vaille huomiota.
Kerronnallinen kikka on aivan sama, lukija näkee tapahtumia päähenkilön silmin (näyttääkin aivan samanlaiselta). Spirit ilmestyi joulukuussa 1946. Voin kuvitella kuinka Draut on lukenut Spiritin sarjakuvaliitettä ja saanut inspiraation.
Samoihin aikoihin kun Will teki tuon Tappaja-jakson, niin elokuvateattereissa pyöri Nainen järvessä (Lady in the Lake) -elokuva (http://www.youtube.com/watch?v=4AKDw2hwi5I). Willin omien sanojen mukaan hän ei muista näkikö hän tuon elokuvan ennen vai jälkeen, kun oli piirtänyt tuon jakson, mutta oli kuitenkin hyvin vaikuttunut nähtyään elokuvan. Mutta Bill Draut on selvästi saanut inspiraation Spiritistä.
-
Jos mullois rahaa, niin matkustaisin Brysseliin. Siel on maaliskuun tokaan päivään asti Will Eisner -näyttely, CBBD:ssä. Voisin ottaa oluen ja toisenkin Au bon vieu tempsissa.
-
Eilen sain viimeinkin käsiini tuon uuden A Contract with God Curator's Collection kirjan.
Kirja on loistava. Ensimmäisessä osassa tarinan piirrokset ja toisessa osassa tarina tussauksien kanssa. Ja originaalikoossa. Jo suomenkielinen versio oli aikoinaan hieno mutta tämä on absoluuttisen loistava. Kallis mutta hintansa arvoinen.
Myös suomenkielisen version kansi pääsi mukaan kirjan osioon jossa on muutamia muitakin varhaisia kansikuvia.
Saisiko tämän suomeksi.
-
Sain kirjastosta käsiini tuon 2009 julkaistun Egmontin The Spirit-kokoelman joka katjussa aiemmin mainittu (jotenkin mahtavaa että on käytössä tällainen foorumi josta löytyy 10 vuoden takaisia keskusteluita).
Oloni on hyvin yleissivistynyt ja vaikuttunut. Estetisoituja pulp-dekkaritarinoita, mutta siinä missä esim samasta aiheesta Raymond Chandler rakensi vakavan hahmon ritarin Marlowen, The Spirit on ... en sano etteikö vakava, mutta todellakin hieman toisenlaiseen suuntaan menevää romanttista melodraamaa joka häpeämättömän avoimesti on romanttista melodraamaa. Hieman kuten oopperat.