Kvaak.fi - keskustelu
Sarjakuvanlukijoiden keskustelut => Muut sarjakuva-aiheet => : Veli Loponen 29.01.2004 klo 12:29:50
-
Hiljaistakin hiljaisempi sarjakuvaviikko. Lukenut olen oikeastaan vain kirjoja. Asimovin Ikuisuuden loppu oli hyvä ja mukava lisäys robotti- ja säätiö -kirjoille. Lisäksi lainasin Bakisin Hirviökoirien elämän, jossa olen puolivälin tienoilla ja vaikuttaa ihan mielenkiintoiselta ("kiva" ei ole tähän sopiva sana). Hiukan synkkä. Eilen aloittelin myös Kapteenin tarinaa. Saas nähä jaksanko lukea loppuun...
Ranma kolmonen on ollut aikeissa ostaa, mutta vielä ei ole ehtinyt.
Paljon on tullut harrastettua tietokoneväritystä ja tietokoneella tekstausta...
-
Tuo Kapteeni Amerikan juoni kuulostaa niin tutulta ja muistin kätköistä nousee selkeitä sarjakuvaruutuja kuvatuista tapahtumista, joten pakko tiedustella, tietääkö joku, onko kyseistä tarinaa julkaistu Suomessa. Amerikansarjakuvaa harrastan niin rajatusti, että tuskin olen tarinaa Captain Americana lukenut, vaan pakosti kyseessä on ollut Kapteeni Amerikan seikkailut. Tai sitten ei. Mutta jos joku tietää, tuokoon valoa kansalle, joka pimeydessä vaeltaa.
Ajankohtaisuusuutiset ovat hyvin vähäiset, koska työrintamalla ei tällä hetkellä todellakaan ole hiljaista. Ehdinpä kuitenkin huomata, että Disney-klassikko nro 9 -DVD julkaistaan tällä viikolla Suomessa. Siinä on yksi pakko-ostos viikonlopulle. Sarjakuhyllystä poimin maanantaisen ruokakauppareissun yhteydessä Megan, Tyhmä-X:n ja Tex Willerin, mutta eihän niitä ole ennättänyt lukea. Viime viikonloppuna ennätin sentään lukaista pari vanhaa Pahkasikaa -87 ja -88 kultavuosilta. Kolme rumaa teroa ja Pahkeinen elähdyttivät.
-
Åålsprait. Ilmeisesti olen lukenut kyseisen tarinan ensimmäisen jenkkilehden jossakin vaiheessa.
-
Tuli luettua Whiteout vol.1 ja whiteout:Melt
Pitkästä aikaan sai taas rahat hyvää vastinetta, lisää samanlaista.
Musta-valko seikkailu/dekkari, upeat kuvat, hyvä kuvien sommittelu(aina on kuitenkin lupa parantaa).
Sitten vielä juonet oli hyviä ja uskottavia(tiettyyn rajaan asti), ja tarinan kehys muutenkin toimi.
Alan pikkuhiljaa uskoa, että onipress ei paljon paskaa tuota, vaan siellä on hyvä taso. Tosin, jos lukisi heidän kaikki albumit niin jokin saattaisi tökkiä pahastikkin, mutta vielä ei semmoista ole löytynyt. (ei kyllä ole vielä kunnon kosketuspintaakaan vain n.6 albumia)
-
sarjakuvat:
- Ostin essential x-men 2 ihan hyvä kokoelma
- Kartutin tex willer kokoelmaa 70 luvulta puuttuu enää 75/2 ja 76/1
kirjat:
- Sain viimeinkin luettua James Ellroyn Muistoja pimeästä kirjan rajua kamaa
DVD:
- Viikon paras uutinen oli kun sain tiettä että 1.4.2004 tulee infernal affairssin suomi dvd ja samasta lähteestä kuulin huhun että universalilta tulissi tänä vuonna ehkä battle royale 2 suomi dvd ;D ;D ;D ;D ;D ;D ;D
-
RANMA ½ #3: Paikoittain aika hauska, mutta saman juonikuvion toistaminen alkoi ottamaan pannuun. Heti kun taisteluvoimisteluhaaste on voitettu, saadaan taisteluluisteluhaaste. Joku ihastuu johonkuhun. Huuhtele, toista. Satuin kuitenkin juuri vilkaisemaan takakannesta tulevien osien kansia, ja vitosessa on joku ihme kissamimmi. Kai tätä voi ainakin siihen asti vielä seurata...
Luen parhaillaan novelliantologiaa nimeltä The Best Time Travel Stories of All Time, joka sisältää Richard Corbenin sarjakuvasovituksen Ray Bradburyn A SOUND OF THUNDERista. Corbenin sovitus on sujuvaa sarjakuvaa, ja hänen kuvitustyylinsä sopii loistavasti esihistorialliseen viidakkoon. Sääli vain, ettei kirjassa ollut myös alkuperäisnovellia, jotta olisi voinut vähän tutkia, miten Corben on lähestynyt sovitustyötä. Hupaisa yksityiskohta on se, että sarjakuvaan viitataan eufemismilla "graphic adaptation".
-
Holy moley, huomasin tämän vasta nyt. Uusia sarjakuvia!
BLACKSAD: Ensimmäinen Blacksad-alppari on käännetty englanniksi. Antropomorfinen kissaeläin selvittää rikoksia korruptoituneessa kaupungissa. Ankardo tulee mieleen, mutta huumori puuttuu. Liityn kuitenkin kuoroon ja sanon, että Guarnidon kuvitus on hullun hyvää. Blacksad on parhaimman näköinen sarjakuva jonka olen lukenut ... koskaan? En tiedä, mutta Guarnido on niin hyvä että huimaa.
Okei, vaan yksi sarjakuva. Olen ollut kiireinen.
-
Siis oikeesti hyvä.
(http://www.bdparadisio.com/Intervw/blacksad/05.jpg)
Aikuisten oikeesti.
Lisää täällä (http://www.bdparadisio.com/intervw/blacksad/intblack.htm).
-
Ja tämänkertainen viikkoraporttini sarjakuvan ihmeellisestä maailmasta kuuluu seuraavasti:
Ei oikein mittään.
No Kvaakattua tuli hieman ja aloitettua piirtämisharjoittelu ja siinä sivussa otettua haaste vastaan sarjakuvan tekemisestä sarjakuvan tekokurssille valmistautuvalta henkilöltä. Sain jopa suunniteltua hahmot siihen.
-
Otto!
Mistä siis sait so. ostit tuon Blacksadin? Tuo ON hienoa työtä...
-
Viikko kului taas nopeasti.
Luin melkein kaikki Tinttini loppuun.
Luin vanhoja Barksin klassikkotarinoita kuten "Kirkontornin huilunsoittaja". Tutkailin ärrällä uusia sarjakuvia mutten löytänyt hämppistä :(
Sarjakuvia tein suht. koht. vähän, mutta yksi uusi vihannesstrippi valmistui (tulossa mun sivuille).
Tein kuvakässäriä yhteen n. kymmensivuiseen tarinaani (ensimmäinen novelli jonka teen).
Sitten kävin paljon Ankkiksessa.
Leo kuittaa
-
Asiaa. Blacksad on kaunis ja hieno. Ostin ne kaks albumia, jotka on julkaistu espanjaks ja nautin kovasti. Kakkosalbumi (en nyt muista nimeä, mutta se valkoiset vastaan mustat juttu) oli vielä parempi, ku ensimmäinen. Harmittaa vain, kun kielitaito rapistuu ja niiden lukeminen uudelleen on aina työn ja tuskan takana.
-
Mistä siis sait so. ostit tuon Blacksadin? Tuo ON hienoa työtä...
Ostin Goodfellowsista viime viikolla. Albumi taitaa olla loppu kaupoista nyt, mutta lisäähän saa kun pyytää Goodfellowsin/Fennican setää tilaamaan lisää.
En myöskään hämmästyisi ihan kauheasti jos jokin kustantamo työntäisi Blacksadin suomeksi parin vuoden sisällä.
-
Kakkosalbumi (en nyt muista nimeä, mutta se valkoiset vastaan mustat juttu) oli vielä parempi, ku ensimmäinen.
Arctic nation:
(http://www.ninthart.com/images/bbbksad1.jpg)
Ilmestyy IBooksilta englanniksi ensi kuussa.
Ninth Artissa (http://www.ninthart.com/display.php?article=764) on hyvä juttu Blacksadista taustoineen.
-
Jahas jahas, minä kiitän nopeista ja informatiivisista vastauksista. Taidan odotella siis sitä engl.kielistä versiota, espanjaa en nyt jaksa ruveta sopertelemaan. Mucho gusto. (Kiitos Tex)
-
Nyt vasta listaan oman sarjakuvaviikkoni, koska eilen vasta alkoi sarjakuvarintamalla tapahtua! Ostin eilen Lahdesta tällaisia sarjakuvia.
Petri Hiltunen Laulu yön lapsista Piirustustyö oli ihan upeaa! Tarina oli hyvä, mutta jokseenkin aika tavallinen, toisti samaa kaavaa kuin useat sarjakuvat. Tarinaa olisi voinut pidentää, siitä olisi voinut saada puolet paksumman. Varsinkin lopussa oli liian nopeasti asiat ratkaistu.
Ostin myös Reima Mäkisen Ruskaa pakkasella. Tarinassa oli oikein hyvä idea ja kuvitus oli hienoa. Kiva tietää millainen Reiman nuoruus oli 80-luvulla!
Divarista ostin Spider-man 11.2003. Odotin, että jotenkin ikimuistoinen tarina, jossa Peter muistelee May-tädin kanssa menneitä, mutta petyin jonkin verran. Olihan se ihan hyvä, mutta odotin parempaa. Toinen jakso, jossa oli mukana Jay Leno oli ihan mukavaa luettavaa. Huumori Spider-man.
Toinen pettymys oli Aku Ankka 5 2003. Ainoa hyvä jakso siinä oli Pikku Aku Suurkaupungin kutsu, joka oli Kari Korhosen käsikirjoitus. Ja olihan Pelle Peloton ja Robotti Reiska hyvä, mutta kun sen on lukenut 7000 kertaa ei se oikein iske. Oli muutkin jaksot ihan luettavia.
Sarjakuvien tekemisen saralla edistyin jonkin verran. Pääsin tussaamaan ja tussasinkin monta strippiä. Eilen sain vähän kuvitusta sivuilleni. (neljä kuvaa ja kesti neljä tuntia..)
-
Blacksad on parhaimman näköinen sarjakuva jonka olen lukenut ... koskaan?
Siis häh? Tervemenoa optikolle Otto!
EDIT: Minuun silmään tuo näyttää kovin keskinkertaselta. En tietenkään saisi tuomita muutaman nettinäytteen perusteella mut kyllähä noistaki jotain näkee - ei tossa ollu mun mielestä mitään erityistä. Ihan mukavaa, ei sen kummempaa. On näitä nähty.
-
BLACKSAD: Ensimmäinen Blacksad-alppari on käännetty englanniksi. Antropomorfinen kissaeläin selvittää rikoksia korruptoituneessa kaupungissa...
Kertokaa, miten tuollainen väritys tehdään kuin tuossa sarjakuvassa. Mitkä värit siinä on käytössä? Huikeannäköisiä kuvia oli tuolla nettilinkissä.
-
Osaava akvarellisti ainaki saa tollasta jälkee kohtalaisen vaivattomasti tehtyä. Itse en tietenkään osaa muttei oikeastaan kiinnostakaan - näitähän on Pihtiputaanki taidegalleriat pullollaan! Mitä ihmettä te nyt kouhootte?
-
Angoulemessa Blacksad valittiin vuoden parhaiten piirretyksi albumiksi. Ja kai vielä yleisön suosikiksikin.
Eli kouhkaa ne muutkin.
Tänä päivänä ei oikein silmiin satu kovin paljon tällaista taidolla tehtyä. Mutta jos haluaa olla oikein kriittinen, niin jotain särmää tuohon graafiseen asuun voisi toivoa.
Guarnido on vissiinkin ex-Disney-työläinen .
EDIT:
Oikeastaan mielenkiintoisin Blacksad on se, missä kerrotaan, miten Blacksad piirrettiin (Regis Loiselin toimiessa päällekatsojana). Eli siis albumi
Les Dessous de l'Enquete . Suosittelen.
-
Suomennetuista sarjakuvista joku Cabanesin Sokkoleikit edustaa aika hyvin vastaavanlaista kamaa. Jos tuo miellyttää, miellyttää luultavasti Sokkoleikitki. Mars kirjastoon. Kirjatoreiltaki saattaa(edelleen) löytyä.
-
Osaava akvarellisti ainaki saa tollasta jälkee kohtalaisen vaivattomasti tehtyä. Itse en tietenkään osaa muttei oikeastaan kiinnostakaan - näitähän on Pihtiputaanki taidegalleriat pullollaan! Mitä ihmettä te nyt kouhootte?
Nyt tais vaan sattua sellainen tyyli kohdalle mikä ei istu sun makuus. Vaikea tuosta on olla kouhkaamatta! Kertakaikkiaan hienoa jälkeä. Ja luulenpa, ettei nyt kuitenkaan ihan vaivatta synny - osaavallekaan.
-
Suomennetuista sarjakuvista joku Cabanesin Sokkoleikit edustaa aika hyvin vastaavanlaista kamaa. Jos tuo miellyttää, miellyttää luultavasti Sokkoleikitki. Mars kirjastoon. Kirjatoreiltaki saattaa(edelleen) löytyä.
Enempi tykkään kyllä Cabanesin tussiterähommista. Semmoisesta tyttö- ja poika-apinaseikkailuista Antijolien
mailla.
EDIT:
tuoltalöytyy esimerkki:
http://www.bdnet.com/Dans%20les%20Villages/fiche_serie.htm
-
Cosmic täytti seitsemän vuotta eilen ja minusta näkee sen.
Joann Sfarin "Soup de Caca" on aika lysti lastenalbumi ja Winshlussin "Welcome to the Death Club" oli hieno myöskin. Hassuja nuo ranskalaiset.
Aivan yköslöytö Ranskanmaalta oli Bob Morane -kollektio 1, johon sisältyy Zoomin sivuilla aikoinaan kauhistuttanut tarina tappajatakeista. Muistatteko, ilmassa leijuvat mustahattuiset poplarit, joiden silmistä lähtee .... tappajasäteitä! Whooossshhh!
-
Tämän viikon ykköshankinta oli Japanista saapunut Azumanga Daioh Visual Book 1. ;D Ei ihan sarjakuvaa, mutta kirja sarjasta, joka perustuu sarjakuvaan ja jossa on paljon kuvia. Sarjassakin välillä. Ainoa ongelma on se, että en ymmärrä kielestä muuta kuin hahmojen nimet, mutta kuvat on hienoja. Ja Azumanga Daioh oli mielestäni paras animesarja koskaan, mikä selittänee suuren innostukseni.
Asiaan liittyen vietin edellisen viikonlopun lauantai-illan, -yön ja sunnuntaiaamun Otaniemessä kerhotiloissa parinkymmenen samanhenkisen yksilön kanssa animea katsoen. Aamuisien juttujen tasosta voi päätellä, että valvottu yö ja yliannostus animea vastaa kohtuullista määrää alkoholia.
Luettuja sarjakuvia oli Bilalin 32. joulukuuta, joka oli yhtä vaikuttavaa kamaa kuin Bilalilta nyt odottaa sopii. Jatkoa jäin odottelemaan. Toinen luettu oli X-men 1/2004. Vastoin kriitikkojen mielipiteitä pidin Originista, vaikka klisesoppaa olikin. Kuvituksella saatiin aikaan mukava tunnelma. Oikeastaan ensimmäinen kerta, kun luin jotain Wolverineen liittyvää mieluusti. Lehden alkupuoli oli jotain ihme kohellusta, josta en pahemmin välittänyt.
Lisäksi hankittua tuli Aku Ankan taskukirja numero 22:n ensipainos. Enää puuttuu seitsemän ensipainosta.
-
Köyhä sarjakuvaviikko mulla. En lueskellut muuta aiheeseen liittyvää kuin tuoretta Sarjainfoa ja Kvaakkia. Mega ja Ryhmiskin odottelevat vielä lipaston päällä.
-
Y the Last Man, uusin numero, en tässä epämääräisessä tilassani muista mikä. Ja Global Frequency 11. Olen myös lueskellut katkonaisesti Ihmesarja kolmosta, sitä jossa on Millerin DD: t.
-
Suomennetuista sarjakuvista joku Cabanesin Sokkoleikit edustaa aika hyvin vastaavanlaista kamaa.
Tjaaa... aika kaukaa hakee. Mun mielestä Cabanes on kyl tuohon verrattuna jotain aivan muuta. Kyllä värien käyttö ja maalaustapa on Blacksadissa jo näytteiden perusteella ihan eri sfääreissä. Sorge. Vain mun mielestä...
Nimim. akvarelleilla sarjakuvien väritykset itsekin lotraava huru-ukko Espoon metristen lumikinosten takaa... :)
-
Nyt tais vaan sattua sellainen tyyli kohdalle mikä ei istu sun makuus.
No näinhän se on. En koskaan oikeen muutenkaan oo tykänny "maalatuista" sarjakuvista. Kyllä se yleensä on hyvin tehty mustavalkonen kama joka saa meikäläisen huokailemaan ihastuksesta.
Vaikkapa Muñozin tyyliin:
http://www.bdartiste.com/munozplanches.htm
Vertaus Cabanesiin saattoi olla huono tikki ku itellä ei Sokkoleikkejä hyllyssä oo. Ihan fiilispohjilta vain heitin.
Noh. Tässä lisää ihasteltavaa teille Blacksadin ystäville:
http://www.guiadelcomic.com/comics/blacksad.htm
Ja hiukan isompina:
http://marquebd.free.fr/galerie/blacksad.html
-
En koskaan oikeen muutenkaan oo tykänny "maalatuista" sarjakuvista. Kyllä se yleensä on hyvin tehty mustavalkonen kama joka saa meikäläisen huokailemaan ihastuksesta.
Niin kyllä mäkin olen ollut aina aikalailla mustavalkomiehiä (Luupäät, Eisner yms), mutta kyllä noiden kuvian edessä välillä hiljaiseksi jää. Kun osais vielä itse...
Tattis linkeistä!
-
Siis häh? Tervemenoa optikolle Otto!
Olen valmis myöntämää että, todellakin, olen lukenut paremman näköisiä sarjakuvia joskus. Mutta! Blacksdin ansiot ovat kauniiden kuvien ohella kerronnassa, joka on erinomaista. Tämä ei näy nettinäytteistä. Tarina sinällään on yhdentekevää huttua, tosin.
-
Olen valmis myöntämää että, todellakin, olen lukenut paremman näköisiä sarjakuvia joskus.
Huhhuh. Et arvaakaan kuinka tuo myönnytys huojensi synkeäksi äitynyttä mieltäni.
Mä mietiskelin kyl sitä että on kovin pöhköä muutaman nettinäytteen perusteella lähteä mitään sanomaan mut uskaltauduin kuitenki ku makuasioista kiistely on näppituntumanki perusteella (tai varsinki silloin?) niin kivaa.
Kyllähän toi periaatteessa ihan tutustumisen arvoiselta vaikuttaa. Teen niin viimeistään kun suomeksi tulee.
-
Tarina sinällään on yhdentekevää huttua, tosin.
Ikävä kyllä! Olen lukenut vain ensimmäisen Blacksadin. Miten lie toisen tarinan laita? Samanlaistako huttua?
Esim. Loiselin akvarellivärityksestä ja piirrostyylistä pidän enemmän, mutta Guarnidon taituruutta on pakko ihailla. Olisi kiva nähdä esim. videolta miten hän oikein homman tekee. Ilmeisesti piirtää viivat valopöydällä, eli lyijäri ja lopullinen piirros eri paperilla (lyijykynäversiossakin on osa tehty lyijykynällä ja osa sinisellä puuvärillä, miksi?). Silti piirros on rennon ja vaivattoman näköistä. Ja koska viivat ja värit ovat samalla paperilla, viivoja ei voi juurikaan korjailla.
Mutta kuten sanottua, ikävää, että ainakin ekan albumin juoni oli todella köyhä ja kliseinen.
-
Huhhuh. Et arvaakaan kuinka tuo myönnytys huojensi synkeäksi äitynyttä mieltäni.
Kyllä. Kuulen maailman huokaavan kollektiivisesta helpotuksesta.
-
Miten lie toisen tarinan laita? Samanlaistako huttua?
Viidakkorumpu väittää kakkosta tarinaltaan paremmaksi. Helmikuussa nähdään.
-
Tarina sinällään on yhdentekevää huttua, tosin.
Tuttu kuvio Music teeveeltä. Sisältö huttua, mut pinta kiiltää ja näyttää hyvältä. Helppo tapa tehdä rahaa!
-
http://www.bdnet.com/Blacksad/fiche_serie.htm
tossa lisää blacksad -juttuja.
les dessous de l'enquete albumin vieressä olevaa
"Voir une page"-kohtaa klikkaamalla näkee Guarnidon luonnoksia sivuista. ne on tehneet ainakin muhun suurimman vaikutuksen, kuten jo aiemmin totesin.
-
Tuttu kuvio Music teeveeltä. Sisältö huttua, mut pinta kiiltää ja näyttää hyvältä. Helppo tapa tehdä rahaa!
Vertauksesi on epäreilu. Tästä:
(http://www.bdparadisio.com/Intervw/blacksad/02.jpg)
on vielä pitkä matka tähän:
(http://www.smh.com.au/ffxImage/urlpicture_id_1062050654619_2003/08/29/rhspt_britneymadonna,0.jpg)
Toinen on toista naurettavampi - kuka huomaa eron?
-
Minusta nuo on molemmat kuvina aika mukavia :)
Eri asia mitä mieltä on noista artisteista mutta oletetaan nyt että EMME TUNTISI heitä. Kuva on kiva. Nooh, myöntäkää pois...
Ja Blacksadista: tarttui eilen messiin Fennicasta (sori Good Fellows, näin vaan kävi) nk. vakkariostoksien lisäksi. Ja kyllä, jo kansi oli hieno tribuutti mm. Public Enemy leffan julkalle ja lisäksi tuli mieleen ristisiitos Bogartista/Mitchumista tuosta päählökatista.
Kuvitus oli ehkä jopa LIIAN hienoa koska tarina oli lähtökohdiltaan kuin eka Sin Cityn "Marv menettää naisen, Marv kostaa Pääjehulle (ei Lobo kuiteskaan)"-tyyppinen ja kääntyi tutuille dekkariurille, ei mitään uutta tarinallisesti. Kuvituksellisesti todella taidokasta ja pidin etenkin näistä vaiheista/hahmoista: Gorillan ja villisian hahmoiset nyrkkeilijät, liskomainen opportunistigangsteri, baarissa taustalla tappelevat leopardi(?) ja villisika(?) ja hauskasti myös oivallettu "taustan taustaksi" muut baarityypit jotka virnuilevat näille nahistelijoille. Mainioin oli kuitenkin ideana se Pääjehupahis joka oli kuin ilmetty Rupikonna Kaislikossa suhisee - kirjasta. Aika looginen olisi tuo asema kyseisellekin hahmolle ollut ;D
Jos tarinan suhteen kerran parannuksia luvassa niin enköhän minä sen kakkosalpparinkin osta ja lue...
PS: Asiasta toiseen. Hellblazerin Marcello Frusinin piirrosjälki on muuttunut Azzarellon kässäriajoista radikaalisti huomattavasti epäselkeämpään suuntaan. Miksiköhän?
-
Tarina sinällään on yhdentekevää huttua, tosin.
Tuttu kuvio Music teeveeltä. Sisältö huttua, mut pinta kiiltää ja näyttää hyvältä. Helppo tapa tehdä rahaa!
Nooh... onko sillä siis tekijälle lopultakaan pask---nkaan väliä, jos motiivina on saada vain rahaa... Kyllähän se itse ilmaisugenrelle on kova paikka, jos sisällöltään höttöä kamaa tulee markkinoille, mutta minkäs teet. Joillekin tekijöille riittää raha. Jotkut toiset taas eivät ole onnellisia, vaikka olisi laarit täynnä rahaa, jollei nauti kollegoiden ja kriitikkojen arvostusta. Sitä kun on paha mennä ostelemaan kaupasta...
Mutta onko sillä lopulta väliä. Jotkut haluaa vain tehdä rahaa. Tyhmä ei ole se, joka myy. Tyhmä on se, joka ostaa... :)
PS. HAH! Hyvä Otto! Britney ja Madonnahan se siinä! Ensin en tajunnu, et miten kaks lez-mimmiä nyt tähän liittyy, mut sit muistin noiden kahden "myynninedistämis-" ja markkinointipromotempauksen ja taivas aukeni ylläni... ;D
-
Tyhmä ei ole se, joka myy. Tyhmä on se, joka ostaa... :)
Totta! Ja tyhmille on helppo myydä...
Siinä on minusta kuitenkin jotain surullista, että markkinointigurut käyttävät häikäilemättä hyväksi ihmisten perustarpeita ja heikkoutta oman leipänsä leventämiseen. Markkinointi itsessään on tietenkin aina paikallaan eikä lainkaan huono asia, mutta huijaaminen ja manipuloiminen sapettaa.
Mitä threadiin tulee niin olen lukenut nollaa sarjista tällä viikolla. Selaillut sieltä täältä, mutta en syventynyt... Eipäs, kun Mikro Kivikauden luin MBitistä. Siinä on liukuvärien vihaajien painajainen. Hehehe! Olen sitä mieltä, että se sarja on aikansa elänyt, vaikka Wallu itsessään on ihan jees!
-
Mietin tuota Kaltsun tylyä asennetta Blacksadiin yhden kuvan perusteella, ja sitten huomasin että itsekin saan vilunväristyksiä jostain tietyn tyyppisistä sarjakuvista ihan jo kannen takia. Mistähän moinen johtuu. Tästä vois alottaa vaikka uuden viestiryhmän ja kysellä omia vihattuja sarjakuvianne. Mutta joku saattaisi tylyttää lempisarjakuviani ja voisin kimmastua. (eräs punaniskaserkkuni kertoi Corto Maltese sarjakuvien olevan hänen mielestään jäykkäniskaisten, synkkäilmeisten, mutrusuiden tuijotuskilpailuja.) Emme ole puheväleissä :)
-
Lainasin eilen kirjastosta Linnut ja meret, Akira2 ja Batman(musta&valkoinen osa1). Linnut ja meret on kyllä aika upea. Kommentoin sitä ehkä myöhemmin siihen Linnun ja meret threadiin. Akiran otin tutkiakseni mangan liikeviivoja ja Batmanissä kiinnostaa eri tekijöiden tyylien ihmetteleminen.
That's all folks!
-
Piirustusrintamalla oli aktiivista. Täälläkin tuli näyteltyä kynsiään :) Sarjakuvaakin tuli piirrettyä. Neljä strippiä tussattua ja julkaistua netissä ja kaksi lisää piirrettynä odottamassa tussausta. Seuraavaksi olisikin sitten luvassa sadas strippi Terryä. Kohta pitäisi saada se sarja loppuun ja siirtyä tekemään jotain ihan muuta.
Aloin miettimään pitäisikö sittenkin osallistua Kemin Sarjakuvakilpailuun. Eikös sinne 1.3. asti ole aikaa postittaa työ. Ajattelin vain, että voisin muokata toisen 24 h sarjakuvani 12 sivuiseksi tarinaksi. Kyllä sen kuukaudessa ehtisi piirtää.
CardCaptor Sakurat 1 - 6 tuli hyllystä luetuksi.
Uutta (minulle ennestään tuntematonta) sarjakuvaa en tullut tällä viikolla lukeneeksi ellei lehti- ja nettisarjoja lasketa.
-
Uusin Ranma on ainoa sarjakuva, jonka tällä viikolla olen lukenut. Ei, se olikin jo viime viikolla. No, se oli kuitenkin ihan kiva. Ainakaan vielä asetelmat eivät ala kyllästyttää, toisin kuin Dragonballissa...
Aloitin C.S. Lewiksen Ransom -trilogian lukemisen. Tämän ekan osan, Äänetön planeetta, olen lukenut ennenkin, mutta en silloin löytänyt muita osia, mutta nyt löytyi, niin piti tietenkin lukea...
Sarjakuvaa olen väsännyt ihan luvattoman hitaasti. Pitäisi ottaa itseä niskasta kiinni >:(
-
Luin Posy Simmondsin Gemma Boveryn ja siis todellakin luin.
Gemma Bovery on nykyaikaan tuotu versio Flaubertin romaanista Madame Bovary, eli kyseessä on draama ei toimintaseikkailu.
Simmonds ei kerro tarinaa tekijän vaan näkijän näkökulmasta, lisäksi teoksen hahmot ovat tietoisia Flaubertin kirjasta. Tarinan jännite syntyykin ajatuksesta, onko Boveryjen elämä sidottu Flaubertin teoksen tapahtumiin. Takakannen teksteistä poiketen en pitänyt teosta erityisen hauskana. Itse tulkitsisin tarinan kertovan siitä vihreästä nurmesta aidan toisella puolella.
Tämä sarjakuva on erittäin tekstipainotteinen, tässä teoksessa on varmasti enemmän sanoja kuin Frank Millerin viimevuosien sarjakuvissa yhteensä. Jopa puolet sivusta voi olla tekstiä ja joillakin sivuilla ei ole laisinkaan kuvasarjoista muodostuvaa kerrontaa. Tekstipainotteisuudestaan huolimatta kyseessä ei ollut millään tapaa raskas lukukokemus. Kuvat ja teksti tukevat hyvin toisiaan tunnelman luomisessa. Kuvitus ole hirveän yksityiskohtaista, mutta juuri tarinaan sopivaa, kevyet kuvat tasapainottavat hyvin isoja tekstimääriä.
-
Luin Grant Morrisonin ja Chris Westonin 13- osaisen The Filthin nyt ensimmäistä kertaa uudestaan sen jälkeen kun viimeinen numero ilmestyi. Loistavaa kamaa. Kun sen luki putkeen tuntui nyt jopa ymmärtävän mitä hommassa tapahtui. Juttu on vähän kuin jos Clive Barker ja Philip K. Dick tekisivät uuden version Olipa kerran elämästä.
-
Tuoreimpia lehtiä tuli taas kerättyä kioskista jonon jatkoksi odottamaan lukemista. Eli Hämis ja Ultimate Hämis.
Tuore Witchblade/Darknesskin oli ilmestynyt. Ja mitä olikaan otettu lehteen nelossarjaksi viime numerossa loppuneen Midnight Nationin tilalle - no perkele lisää Witchbladea! Nyt kyllä loppui sen lehden ostaminen meikän osalta.
Joku Japaniin sijoittuva WB-versio se näytti olevan. Yritin etsiä netistä tietoa sarjasta, mutta löysin vain pornoa.
-
Uusin B. Virtanen - Vihdoinkin kymppi! tuli painotuoreena. Virtanen tuntuu löytäneen taas potkua bisnekseensä (toisin kuin Mika Mokanen, joka toivon mukaan on pian sarjakuvahistoriaa ja valettu betoniin syvälle maan sisään).
Kauhea kesämökki-episodi oli kohtuullisen tavanomaista irvailua, mutta turhia kolutuspäiviä ja naminami-nauruterapiaa ilkkuva klovnijakso osui hermoon.
15-vuotias Virtanen jaksaa yhä kestää kauheaa elämäänsä. Hyvä niin.
-
Mutta tänään pitäisi kipareilla olla uusi Dragonball!
EDIT: Ei ollut. Oliko teillä?
Oli. Jakson nimi on Androidi numero 8.
Kävin Akateemisen alennusmyynnissä, ja ostin Reiman Kivisylin puoleen hintaan sekä Ruskaa pakkasella ja Kaltsun Menisit töihin täydellä hinnalla. Kyllä tästä vielä hyvä sarjakuvaviikko tulee.
Suomalaisessa olisi ollut Kati Kovacsin Pahvilapsi (vaiko Paperi-?) 6.90, mutta jäi vielä toistaiseksi hyllyyn.
-
Tampereen Akateemisessa oli vanhat omakustanteet pistetty aleen. Sieltä löytyi mm. Ruuhkalukemisto ja Ronkaisen Pilakuvia 1,68 ja Aseman Juuso -albumi (oli vähän enemmän... 2 jotain...) ja jotain muutakin (joku KiiMAN numero yms.).
-
Hyvinkään Suomalaisessa oli Pahvilapsi yhdellä eurolla.
Ei siitä enää tuon tiedon jälkeen voi maksaa 6,90.
-
Ronkaisen Pilakuvia 1,68
50% ale! heh heh ;D Oliko siellä vielä paljonkin niitä? Itteltä kun on loppu. Jos niitä on enemmänkin siellä, vois laittaa kotisivuille, että käytkää poimimassa pois. Tietysti mulla oma kappale toki on.
Timo
-
Ei siellä ollut kuin yksi.
-
Ei siellä ollut kuin yksi.
Onko se nyt Welzulla?
-
Ei. En ostanut sieltä(kään) mitään.
-
Ei siellä ollut kuin yksi.
Sittenhän ne on menny kaupaksi sielläkin. :)Akateeminen osti niitä jotain 70-80 kpl, jotka meni kai lähinna Turku-Tampere-Hesan kauppoihin.
Timo
-
Luin vihdoin Surajata Masseyn Tappava manga -dekkarikirjan. Aika moista höpön höpöä. Olihan siinä hyvää Tokion maisemien kuvausta mutta liian kevyt ja viihdenovellimainen jopa dekkariksi, loppua kohti vielä tylsyi... IMHO. Eipä tartte muita Rei Shimuroita silmäillä :(
-
Tietääkös kukaan mistä saisi uusimman Sarjarin? Hesan Akateemisesta ei löytynyt muuta kuin niitä vuoden takaisia, tilaamistakin olen yrittänyt, mutta mitään ei ole kuulunut.
-
Petri Hiltusen "Laulu yön lapsista"
-grafiikka tutun komeaa vanhoine ongelmineen (mittasuhteet heittävät välillä, liian voimakas mustan käyttö minun mieleeni). Ehkä ensimmäistä kertaa jopa pidin Hiltusen kirjoittamasta tarinasta. Mutta silloin kun lainataan näin suoraan hahmoja mytologiasta (Baba Yaga noita esimerkiksi), niin ne pitäisi ilmaista joko itse tarinassa tai esipuheessa.
Marko Turunen: "Pohja"
-Katselee toki ilokseen, mutta kun tarinaan ei nähtävästi lukijan tarkoituskaan päästä sisälle niin hieman tyhjä olo albumista jäi. Lopun mutanttitoukka ja lintu tarina pelastaa paljon.
Rumino Takahashi: Inu-Yasha 14?
-Höttöä, jonka lukee vartissa. Viihtyy sen aikaa, mutta en meinannut muistaa parin päivän jälkeen edes lukeneeni koko pokkaria.
Stan Sakai: Usagi Yojimbo 5-6 albumit
-Melkeinpä vain paranevat uusintakierroksilla. Erityisesti hymyilytti "Lone goat and the kid" tarina kun nyt on tullut "Lone wolf and the cub" sarjaan tutustuttua. Tietääkö joku onko tarina Sakain kunnianosoitus sarjalle vai onko "yksinäinen susi ja poika"-salamurhaaja tarina vanhempaa perua?
-
Marko Turunen: "Pohja"
Lopun mutanttitoukka ja lintu tarina pelastaa paljon.
Se oli muuten lähes suora lainaus eräästä Barksin vanhasta sarjasta. Kuka tunnistaa? :)
Timo
-
Jahas. Tänään käväisin tyhjentämässä GF:n varauslaatikkoni, ensimmäistä kertaa tänä vuonna joten mukaan tuli kaikki listallani olevat lehdet. Ja pari manga-albumia vielä lisäksi.
Sleeper #12: Samaa taattua laatua kuin aiemmatkin lehdet. Paljastetaan jopa yllättävän paljon asioita 22:ssa lehdessä. Mutta tarina kulkee ja loppu herättää väkisinkin mielenkiinnon seuraavaa numeroa kohtaan.
Two Step #2: Tämä Warren Ellisin minisarja kulkee toisessa osassaan vielä omituisempaan suuntaan kuin ensimmäinen. Mutta ei mitenkään pahassa mielessä. Varsin pirteä ilmestys.
Kamikaze #4: Nojaah, ei tämä nyt niin hyvä sarja ollut kuin kuvaus Diamondin kataloogissa antoi ymmärtää. Mutta jaksoi kuitenkin lukea loppuun. Toivottavasti kaksi viimeistä numeroa parantavat tästä.
Route 666 #19: Tästä sarjasta ei oikein voi olla pitämättä. jos ette ole vilkaisseet niin hankkikaa ihmeessä käsiinne vaikkapa jo hetki sitten ilmestynyt ensimmäinen albumi.
Street Fighter #4: Sarja jatkaa samalla kaavalla. Eli pullistelua ja näyttäviä taistelukohtauksia. Siitä huolimatta taide on nättiä ja tarina kulkee eteenpäin. Jos on aiemmin hurahtanut vähääkään kyseiseen pelisarjaan niin tämä sarjakuva on ehdottomasti tutustumisen arvoinen.
Possessed #6: Noh, ihan mukiinmenevää mättöä alusta loppuun. En vain pysty olla ajattelematta että miksi kukaan lähtee demoninmetsästykseen noin idiooteissa vaatteissa. Ja naishahmojen ylisuuret maitorauhaset käyvät hermoille pidemmän päälle. Jos haluan tissejä niin katson pornoa, ei niitä tartte joka paikkaan tukkia.
Losers #8: Diggle vakuuttaa edelleen. Kilpailee kuukausittain Sleeperin ja Route 666:n kanssa listani ykköspaikasta. Muuten hyvä numero mutta h4x0rointi kohtauksen asia virhe harmittaa. Rikkoo ikävästi Suspension of Disbeliefin.
Mukaan tarttui vielä Kaiji Kawaguchin Eagle: The making of asian-american president Vol1&2
Ensimmäisen osan ehdin jo lukemaan ja ihan mielenkiintoiselta vaikutti. Välillä vaivasi lievä saippuasarjamaisuus, mutta ei yökötykseksi asti.
Näiden lisäksi olen iltalukemistona lukenut viime ja tämän viikon aikana CrossGenin Forge kokoelmat 1-4. Nämähän olivat kuukausittain ilmestyviä albumeita joissa oli aina muutama numero eri Grossgenin lehdistä. Äärimmäisen miellyttävä formaatti. Soisin näkeväni vastaavaa enemmänkin, mutta taitaa olla turha toivo.
Huh, olihan siinä listaa kerrakseen.
EDIT:
Lisätäänpä listaan vielä Gordon Rennien ja Frazer Irvingin Necronauts. Viihdyttävä tarina ja Irvingin käsittämättömän nätti kuvitus. Ja tuli luettua se Eaglen Vol 2:kin. Pitäisi varmaan hankkia loputkin osat.
-
Joo, Rei Shimurat ovat kyllä melkoista kukkua. Olen pari niitä lukenut ja molemmissa on pistänyt silmään varsin stereotyyppinen tapa, millä japanilaiset kuvataan. Japanilaisten elämän tarkoitus, mikäli on Masseyta uskominen, on kohteliaisuuksiin käärittyjen ilkeyksien heittely ja jäykistä perinteistä johtuva kiusanteko. Kyllähän dekkareissa pitää olla juonittelua, mutta ei ihan koko kansakunta nyt siihen sorru. Jos noita kirjoja uskoo, samoin kuin useimpia ulkomaalaisten japanista tekemiä elokuvia, ovat kaikki japanilaiset varsin epämiellyttävää porukkaa. Mistähän johtuu, etten itse ole sellaiseen törmännyt? Luultavasti minun kielitaitoni ei vielä riitä katananterääkin viiltävämpien loukkauksien ymmärtämiseen. Senkö takia he hymyilevät jatkuvasti?
-
Kuulin kommentteja toisaalta Tappavan mangan käännösasusta. Kääntäjän pitäisi tietysti olla aika hurahtanut tyyppi, jotta oivaltaisi että "Kissa Kahvila" viittaa Ranman Nekohanteniin. Joten väliäkö tuolla.
-
Japanilaisten elämän tarkoitus, mikäli on Masseyta uskominen, on kohteliaisuuksiin käärittyjen ilkeyksien heittely ja jäykistä perinteistä johtuva kiusanteko.
Sitähän Suomessa ei esiinny suinkaan lainkaan. ;D
-
Jotta ei sorruttaisi vääristelyyn, on huomautettava, ettei suomalaisten ole tapana peitellä pahansuopuuttaan korulauseiden taakse. Se tulee ilmi varsin selvästi. Ja siitä vielä ylpeillään.
-
Stan Sakai: Usagi Yojimbo 5-6 albumit
-Melkeinpä vain paranevat uusintakierroksilla. Erityisesti hymyilytti "Lone goat and the kid" tarina kun nyt on tullut "Lone wolf and the cub" sarjaan tutustuttua. Tietääkö joku onko tarina Sakain kunnianosoitus sarjalle vai onko "yksinäinen susi ja poika"-salamurhaaja tarina vanhempaa perua?
Saatan puhua läpiä päähäni, mutta... Muistaakseni Usagi olisi aloittanut seikkailunsa joskus vuoden 1984 paikkeilla. Kazuo Koiken Lone Wolf and the Cub sarjakuva on tietääkseni 1970 luvulta. 1970 luvulla ilmestyi myös Lone Wolf and the Cub niminen elokuva sarja. Ensimmäinen elokuva Lone Wolf and the Cub: Sword of Vegeance on vuodelta 1971 tai 1972. Sen enempää en elokuvista tiedä. Itse veikkaisin, että tarina Lone Wolf and the Cub on huomattavasti vanhempaa perua kuin sarjakuva ja elokuvasarja mutta enpä tunne japanin samurai tarustoa niin hyvin, että voisin mennä vannomaan.
-
Mä vastaan nyt vähän myöhässä...
Luin Tinttini loppuun.
Aloitin uuden jatkuvajuonisen strippisarjakuvan tekemisen -> http://www.geocities.com/leolehtinen/kallekotka
Ja päivitin aika perusteellisesti omia sivujani -> http://www.geocities.com/leolehtinen
Uusia sarjakuvia tein jonkinverran.
Uusin akkari tuli luettua ja ostin uusimman Iines-lehden.
Kirja-alesta ostin Reima Mäkisen "Ruskaa Pakkasella" ja Jarkko Vehniäisen "Kiviä niskaan!".
Valmistauduin Suuri Kupla -kisaan ostamalla Suuri kupla -kirjan.
Tällä viikkolla taisi tulla vain yksi viesti sivujeni vieraskirjaan :( Uskokaa pois palaute tekee ihmisen iloiseksi :D
Jalkapallojoukkueesta mut valittiin kymmenen joukossa Futsal -turnauksen (eikös se ole jotain jalkapallon tapaista?).
Tero auttoi mua Javascriptien kanssa. Kiitos Tero!
-
Tällä viikkolla taisi tulla vain yksi viesti sivujeni vieraskirjaan :( Uskokaa pois palaute tekee ihmisen iloiseksi :D
Sitä on liikkeellä. Vaikka sivuillani on käynyt parin viikon sisällä satakunta ihmistä niin vain kaksi jätti merkinnän. Ei tuo vieraskirja oikein innosta... Jos saisi tuhat kävijää viikossa niin tulisi 20 merkintää :)
-
Juu. Mullakin kävijöitä on 200-1000 henkeä kuussa ja varmaan keskimäärin kerran kuussa joku kirjoittaa vieraskirjaan. Moni kyllä lähettää palautetta sähköpostilla, joten se vähän korvaa tilannetta.
Mutta luin taas yhden Alpha Flightin. Vielä 11 Byrnen tekemää jäljellä, sitten tulee Mignolaa ja muita.
-
Piirsin Erilaista lomaa noin kolme-neljä sivua. Tänään aloitin (just äsken) uuden sarjakuvan joka kertoo minusta! :o Se kertoo tästä päivästä, vaikkei tänään mitään ihmeellistä tapahtunutkaan. Innoittajana tähän toimi tietenkin Reiman Ruskaa Pakkasella. Pakko alkaa kirjoittaa omasta elämästä, kun olen niin huono tekemään käsikirjoitusta. Sarjakuvasta tulee 8-10 sivuinen. Piirsin ekan sivun kuvakäsikirjoitusta.
Lukemisen saralla ainoa sarjakuva jota luin oli uusi Akkari se oli ihan hyvä muistaakseni... Harmillista en löytänyt Dragon Ballia vielä, no ensi viikon ajankohtaisuuksissa sitten!
Edit. Sain hommattua Dragon Ballin. Äkkiä lukemaan!!! ;)
-
Sitä on liikkeellä. Vaikka sivuillani on käynyt parin viikon sisällä satakunta ihmistä niin vain kaksi jätti merkinnän. Ei tuo vieraskirja oikein innosta... Jos saisi tuhat kävijää viikossa niin tulisi 20 merkintää :)
Jos allekirjoituksessa olisi sivujen osoite, niin saisit ainakin satunnaisen kävijän lisää. Saattaa tietysti olla sivu profiilissasi, mutta kun käytännössä noilla pikkusivuilla tulee käytyä mielijohteenomaisesti.
-
Ah. Hyvä, kun muistutit (vaikka kirjoititkin Harardille). Jätin aikoinaan kotisivuni mainitsematta, kun en sitä pystynyt päivittelemään. Mut nyt onnistuu, niin pistetään taas esille. Vaikka harvakseltaan vieläkin päivittelen... ::)
-
Heti kun valitin viestien puutteesta niin sain aikamoista palautetta (vieraskirjaan) :P Pitäisiköhän olla hiljaa?
-
Tämän viikon sarjakuvalöytö oli P.A. Manninen: Kapteeni Kuolio ja Tamperkele.
Ja se oli kirjaimellisesti sarjakuvalöytö sillä olen omistanut Tamperkeleen jo pirun pitkään. Albumi oli vain kadonnut hyllyyni, jonnekin toisten kirjojen taa, ja oletin jo että olen ikuisuuslainannut sen jollekulle. Niinpä riemu olikin suuri, kun Tamperkele löytyi piilosilta Kolmen muskettisoturin takaa.
Pitihän se sitten lukeakin.
-
Matkustin junalla puks puks tsuku tsuku Kajaaniin ja takaisin. Menomatkalla äidyin luovaksi ja kuvakäsikirjoitin ihan vain tyhjästä 15 sivua tarinaa, jota en ollut koskaan aikaisemmin tullut edes ajatelleeksi. Siinä on hieman vielä hiomista, mutta mukava saada joku tuollainen puuska, kun välillä on ollut paljon hiljaisempaa.
Oulussa, jossa pysähdyin tulomatkalla, selailin siinä rautatieasemaa lähellä olevassa divarissa, jossa on se ilkeämielinen tukeva vanha täti myymässä sarjakuvia ja koetin vakuutella sille naiselle, että en harrasta sarjakuvia, en tiedä näistä mitään ja ostan vain jotain helppoa junalukemista. Ja todellakaan en keräile näitä.
Ostin Alac Sinnerin kohtaamisia nimisen albumin ja luin sen oikein riemuissani kunnes kotona huomasin sen jo omistavani. Eli jos joltain puuttuu, niin pistäkää mailia.
Sitten vaimo oli yllättänyt iloisesti ja ostanut kirja-alesta Vaaleanpunaisen pilven ja DayDreamerin. Tuli mieleen että saakohan tekijä mitään osuutta alennusmyynneissä myydyistä albumeista? Tuo Vaaleanpunainen pilvi kun oli maksanut 1.90E
Luin molemmat ja pidin. DayDreamerissä hieman häiritsi se etten tuntenut sarjakuvan takakannessa mainostettuja Helsingin kulttuurikasvoja.
-
"Lately I've been mostly reading Hellblazer: Damnation's flame"
Hehheh. Fast show ruuuls.
Juu, aika kivasti heitti lokaa Suuren Ja Mahtavan Jänkkilän naamalle tuo HB-tarina.
Lisäksi aloitin Coup d'etat: Sleeperillä Coup d'etat-tarinakokonaisuuden. Mielenkiintoisesti alkoi. Vaikkakin aika vähän oli tekemistä Sleeperin kanssa ja enempi Authorityn joka muuten ilmeisesti teki sen nimessä olevan vallankaappauksen.
-
Alennusmyynnistä Akateemisesta käteen osui pokkaripainos Joakim Pirisen Den Svenska Apan:ista, pitihän se sitten ostaa hintaan 3,50, vaikka tuskin ikinä Pirisen novelleja kykenen ainakaan jokaista läpi tavaamaan.
Egmontilta tuli Morriksen jäljillä -albumi, joka aika kivasti kattaa Maurice de Bevéren elämän ainakin Lucky Luken alkamisen jälkeen. Yksi oikolukukierros lisää olisi kyllä tehnyt albumille hyvää. Arvostelu tulossa lähipäivinä Kvaakkiin.
Milk and Cheese tuli viimein ostettua Goodfellowsista. On ne pahoja maitotuotteita. Ei ole niillä minkäänlaista laktoositoleranssia. Samaan syssyyn tuli hankittua Roman Dirgen Lenore 5-8 -albumi, joka on kevyttä himmeetä hupaa. "Kitty clean!"
Semmoinenkin ihme tuli kuultua, että menestyneellä sarjakuvantekijällä on Suomessakin oltava oma stalkkari. Tosin saattaa olla yksi ja sama tyyppi, joka etenee "kiertopalkintona" tekijältä toiselle. Heebo on aivan vakuuttunut että lehdissä julkaistut sarjat on käsikirjoitettu ja piirretty vakoilemalla hänen elämäänsä.
-
Vierailin eilen Turun Akateemisessa kirjakaupassa. Siellä näytti olevan kirja-ale, hyvin taas seuraan aikaani. :-\
No, alennuskirjojen joukosta löysin mm. Petri Tammista (suosittelen!), mutta sarjakuvahyllyllä sitten innostuin. Ja otin ja ostin Kaltsu Kallio: Menisit töihin -teoksen, jo kunnioituksesta tätä foorumiemme sankaria kohtaan.
Hitto, sehän oli pirun hyvä teos sekä sisällöltään että ulkoasultaan. Kaltsu onnistuu kertomaan tavallista tarinaa kiinnostavasti, eikä voi olla hykertelemättä ihmisen elämälle. Samalla tunnen itseni likaiseksi tirkistelijäksi joka hymyilee Kaltsun naissotkuille ja viinantäyteiselle elämälle. Toisaalta, se lienee tarkoituskin.
Suosittelen tutustumaan, jos kotimainen realismi kiinnostaa. Lämpimästi. Onnittelut ja kiitokset Kaltsulle erittäin onnistuneesta kokoelmasta!
-
Mitä tehdä jos ei ole rahaa ja sarjakuvia pitäisi päästä lukemaan? No kirjastoonpa tietenkin.
Eli eilen Kaltsun aloittaman Sarjari -keskustelun jatkeena intouduin valtaisan nostalgiapuuskan vallassa vaihteeksi suomalaisesta sarjakuvasta. Ja suuntasin siis Tampereen pääkirjastoon metsoon ja lainasin vastoin normaalia käytäntöäni melko pinon suomalaista sarjakuvaa.
Valitettavasti Kaltsun Menisit töihin! ei siellä ollut ja jäin myös vaille Mannisen Kapteeni Kuolio ja Tamperkelettäkin. Mutta jotain sentään tarttui kouraan (melko pino, kuten sanoin).
Ensimmäiseksi lukaisin Tolppasen parasiittisarjan albumin Takana joka oli melkoisen hämmentävä kokemus. Alussa meni pitkään ennen kuin tajusin, että tarinassahan pompitaan takautumiin ja takaisin. Ja kun huomasin, että nimihän viittaa siihen ja sitä ihastelin, niin tarina ehtikin loppua kuin seinään. Ei, loppu oli kyllä mielestäni hyvä, mutta ehkä en ollut ihan valmis tähän.
Toisena luin Otsamon Pieni olento-albumin. Tämä vaikutti jo mukavammalta (ehkä aloin pikkuhiljaa virittäytyä oikealle aaltopituudelle). Otsamon siveltimenjälki hiveli silmää ja tarina (joka oli yllättäen samansuuntainen kuin Tolppasen Takana) kulki kivan jouheasti ja rennosti. Mutta loppu rikkoi hyvän tunnelman. Parin viimeisen sivun aikana putosin tyystin kärryiltä ja jäin vain miettimään, että mitäs tässä nyt sitten tapahtuikaan.
Kolmantena (ja koko ajan paranee!) käsittelyyn pääsi Mika Lietzenin 80 -luku fiilistely (?) Lohikäärmeen varvas. Ja tästä minä pidin. Tykkäsin kovasti jo Mikan Kemin voittotyöstä muutama (?) vuosi sitten ja tämä oli tunnelmaltaan ja tyyliltään samanlainen. Ah. Tämmöistä jaksaisi lukea vaikka kuinka. Jälkimakuna jäi sellainen samanlainen kivan rento olo kuin jää noiden Ranmojenkin jälkeen. Aivokarkkia!
Ja tätä pidemmälle en ehtinytkään. Vuoroaan jäi odottelemaan vielä läjä Sarjareita (mm. lohdutukseksi otettu Kapteeni Kuolio -numero) ja Hiltusen Vala auringolle sekä Otsamon Väliaikatietoja, eka 66:25 ja Kati Närhen Hanki elämä 3.
Mutta ei tässä vielä kaikki! Lähdin iltapäivällä katsastamaan myös Sampolan kirjaston sarjakuvahyllyjen kunnon ja sieltä tarttui käteen muutama julkaisu lisää. Hiltusen Aavetanssi ja Laulu yön lapsista ja yllätyksekseni myös tuo kaipaamani Kapteeni Kuolio -albumi. Itseäni sivistääkseni ja kanssakvaakkaajiini tutustuakseni otin myös Kiven Saippuaa -kokoelman (mutta vaimo sitä tuossa lukee ja hykertelee). Kivelle täytyy kyllä antaa pinnoja, kun on ottanut sarjaan mukaan kissoja!
Ai juu. Kirjapuolella jatkuu C.S.Lewis luenta. Äänetön planeetta lähestyy loppuaan ja Matka Venukseen odottaa vuoroaan.
Ja yksi Knalli ja Sateenvarjo -kokoomakin tarttui mukaan.
Eipä tässä kummempia. Sarjakuvia on tullu tuhrusteltua hiljakseen...
Edit: Ja ennen kuin kukaan ennättää väittämään, että haukuin Lietzenin töitä merkityksettömäksi hutuksi, niin huomatkaa, että "aivokarkki" -termi, jota käytin ei ole ed. mainitussa merkityksessä tuolla ylläolevassa tekstissä, vaan tarkoitus on lähinnä yrittää kuvata tuonkaltaista tunnelmointia, johon voisi jäädä ihastelemaan vaikka loppupäiväksi.
-
Vierailin eilen Turun Akateemisessa kirjakaupassa. Siellä näytti olevan kirja-ale, hyvin taas seuraan aikaani. :-\
No, alennuskirjojen joukosta löysin mm. Petri Tammista (suosittelen!), mutta sarjakuvahyllyllä sitten innostuin. Ja otin ja ostin Kaltsu Kallio: Menisit töihin -teoksen, jo kunnioituksesta tätä foorumiemme sankaria kohtaan.
Hitto, sehän oli pirun hyvä teos sekä sisällöltään että ulkoasultaan.
Mäkin suosittelen Petri Tammista! Ja keksin vielä yhden uuden tavan kehua Kaltsua: K on tajunnut että omaelämäkerrallisetkin jutut pitää KÄSIKIRJOITTAA. Ei se, mitä tapahtuu, vaan miten se kerrotaan. Hyvä Kaltsuu!!! ... vaikka nyt sitä on kehuttu jo niin paljo että se jää vaan lepäileen laakereillaan... Kaltsu! Sinä laiskimus! Hoi! Hommiin siitä!
-
Onnittelut ja kiitokset Kaltsulle erittäin onnistuneesta kokoelmasta!
Kiitos kiitos! Hauskaa että miellytti! Vaan suotta tunsit itseäs tirkistelijäksi, ei ne jutut totta oo kuitenkaan ;D
Welzu nähtävästi pyöriny mun lähinurkilla (tätä varmaan sattuu ku samassa kaupungissa asutaan) ja käyny lainailemassa vinot pinot hyviä sarjakuvia. Minullapa on kaikki Kati Närhen omakustanteet hyllyssä. Lällällää. Siinä on kans yks himputin hyvä sarjakuvatekijä.
Pitäisköhä joskus itseki raportoida kuulumisia (kun mä tavallaan oon syypääki näiden ajankohtaisthreadien syntyyn)? En oo tapani mukaan lukenu enkä piirtäny yhtään sarjakuvia. Eiku Sarjarinha mä luin ja siitä keskusteluaki (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?board=3;action=display;threadid=801) virittelin. Poikkeuksellisen hyvä sarjakuvaviikko siis.
Kaltsu! Sinä laiskimus! Hoi! Hommiin siitä!
Äh pitiki mennä puhumaan siitä perseelle potkimisesta ;)
-
Ja yksi Knalli ja Sateenvarjo -kokoomakin tarttui mukaan.
Siis hetkinen... Seuraako joku muukin tätä kuunnelmaa? Sinäkin Welzuseni? Oliko tuo joku kasetti/CD vai kirja? Mitä mitä? ;D ??? Öh, off topic... but anyway
Timo
-
Mä suunnittelin Kemin sarjiskisaan tarinaa ja päädyin kaksisivuiseen "hupailuun". Siitä on muuten yksi ruutu valmiina ;)
Ostin ja luin uusimman taskarin.
Akkari tuli luettua ja taisi olla ihan hyvä (en nyt satu muistamaan).
Nettisivujani päivitin ja lisäsin javascriptiä ;D Selvitä kuinka monta päivää, tuntia jne. Olet elänyt osoitteessa http://www.geocities.com/leolehtinen/muuta
Netti oli vähän aikaa pois päältä, mutta nyt se toimii taas. Tämän takia Kalle Kotka myöhästyi, mutta jatkuu taas -> http://www.geocities.com/leolehtinen/kallekotka
Viime kertaisten valituksien takia sain ainaskin kolme viestiä vieraskirjaan. Ettei olisi tullut peräti neljä!
Sitten olin kipeenä. "Jouduin" lähtemään kotiin kesken liikuntatunnin ja huomenna pääsen taas kouluun.
Ja mikä tärkeintä: aloin koulussa teknisen tunnilla väsätä valopöytää ja siksi kysynkin; joku sanoi että se lasi pitää sumentaa, onko näin? Kelpaako pleksi lasin tilalle? Ja millainen lamppu olisi hyvä. Kyllä mä nää itsekkin kekkaisisin, mutta jälki voisi olla vähän...
Opettaja oli aavistuksen verran vihainen kun aloin tehdä tota ja kun muutkin halusi yhtäkkiä tehdä valopöydän mun takia...
-
Kaltsu! Sinä laiskimus! Hoi! Hommiin siitä!
Äh pitiki mennä puhumaan siitä perseelle potkimisesta ;)
jos sää niin määki. kuvituksii pitäis tehdä. siks mä täällä roikun. olkoon tämä minulle opetukseksi: ei enää koskaan kuvituksia!
hirveesti keksin just sarjakuvien aiheita samalla. tai mulla on sellasia kausia, 20 sivuu käsistä päivässä ja sitten ei kuukausiin mitään. oon luvannu itselleni että YHDEN sivun saa päivässä piirtää kun sekin on nyt pois leipätyöstä ja deadline lähenee uhkaavasti.
ei o enää ollu vaikeuksia motivoitua kun oon päättänyt että teen niistä aiheista mitkä kiinnostaa (lähinnä sukupuolielämä) ja piirrän silleen ku mua HUVITTAA. kun tää on ilmasta, pitää olla edes kivaa. en kyllä ehkä koskaan kehtaa kävellä kadulla sitten ku ne julkastaan.
kuvitusurakan jälkeen päivitän myös kotisivuni.
edit: jeah, rait.
-
Ja mikä tärkeintä: aloin koulussa teknisen tunnilla väsätä valopöytää ja siksi kysynkin; joku sanoi että se lasi pitää sumentaa, onko näin? Kelpaako pleksi lasin tilalle? Ja millainen lamppu olisi hyvä. Kyllä mä nää itsekkin kekkaisisin, mutta jälki voisi olla vähän...
Opettaja oli aavistuksen verran vihainen kun aloin tehdä tota ja kun muutkin halusi yhtäkkiä tehdä valopöydän mun takia...
Mahtavaa Leo! Tossa on henkeä!
Mulla ainaki on pleksiä valopöydässä. Vai mitä toi nyt on maitolasia? Sama asia? Edut lasiin nähden on keveys, parempi kestävyys (voit tiputtaa parvekkeelta eikä hajoa) ja se että valo ei paista läpi liian kirkkaana. Kato ettei se pleksi kuitenkaan liian pehmeetä oo ettei se lamppujen tai lampun lämmössä lähtis pehmenemään ja taipuilemaan.
Mulla on ihan tavalliset kynttilälamput tos pöydässä mut ne on kyllä oikeasti liian kuumat. Pitäis tuuletin asentaa tohon kiukaaseen hemmetti soikoon. Loisteputki on varmaan parempi ratkasu. Siinä on sekin etu ettei valopiste oo pelkästään yhdessä (minulla kahdessa) kohtaa kuten hehkulampuilla.
Loisteputkikin varmaan lämpenee joten yritä kehitellä jotain kunnollista ilmanvaihtoratkasua. Joku käsistään kätevämpi voi varmaan antaa parempia neuvoja. Mulla oli käsityöt koulussa aina vitosta tai kutosta.
ei o enää ollu vaikeuksia motivoitua kun oon päättänyt että teen niistä aiheista mitkä kiinnostaa (lähinnä sukupuolielämä) ja piirrän silleen ku mua HUVITTAA. kun tää on ilmasta, pitää olla edes kivaa. en kyllä ehkä koskaan kehtaa kävellä kadulla sitten ku ne julkastaan.
Määki oon päättäny luopua kuvitushommista ku emmä niillä mitään tolkullisia summia tienaa kuitenkaa. Hirvee stressi vaan välillä. Sama olla tekemättä ollenkaan. Sarjakuvia vaan.
Sovitaan Roju nyt että sä teet suosiolla ne kuvitukset pois alta, sit päivität kotisivus ja sit alat tekeen niitä noloja sarjakuvias. Mä lupaan vastineeks tehdä viikonloppuun mennessä yhen lyhyen jutun mun sukupuolielämästä. Hah. Voin vaikka postata valmiin työn sun nähtäväksi. Reilu diili vai mitä?
-
Sitten olin kipeenä. "Jouduin" lähtemään kotiin kesken liikuntatunnin ja huomenna pääsen taas kouluun.
"jouduit" ja "pääset" ;D Tulee omat kouluajat mieleen! Liikuntatunti oli mulle hepreaa. jiihaa! (paitsi jos olit oikeesti kipeenä?)
Ja mikä tärkeintä: aloin koulussa teknisen tunnilla väsätä valopöytää ja siksi kysynkin; joku sanoi että se lasi pitää sumentaa, onko näin? Kelpaako pleksi lasin tilalle? Ja millainen lamppu olisi hyvä. Kyllä mä nää itsekkin kekkaisisin, mutta jälki voisi olla vähän...
Opettaja oli aavistuksen verran vihainen kun aloin tehdä tota ja kun muutkin halusi yhtäkkiä tehdä valopöydän mun takia...
Hienoa! sinä olet vaikuttaja! Antaa open kiukutella. Valopöytä on paljon parempi kuin ne muut pakolliset, hmmm... lintulauta, linnunpönttö, leikkuulauta, ja mitä niitä on... (ainakin sillon mun aikaan oli nämä tämmöset). Valopöytä on ainakin oikeesti käytännöllinen! Sanotaanko sitä nykysin "tekniseksi"? Puukäsityö se oli vielä meillä. Taidan olla vanha. :-[
Mutta niin... sori... se lasi. Semmosta valkosta pleksiä käyttävät ja suosittelevat kaupalliset valopöytien valmistajat (tai ainakin käyttävät). Eli siis valkonen muovilasi.
timo
Timo
Edit: en muokkaa, mutta on se hassua ettei huomaa kirjoittavansa 2 kertaa oman nimensä. Olenko piilevä egoisti?
-
timo
Timo
Edit: en muokkaa, mutta on se hassua ettei huomaa kirjoittavansa 2 kertaa oman nimensä. Olenko piilevä egoisti?
Sulla on kans selkeitä vaikeuksia päättää kirjotatko nimes pienellä vai isolla :D
-
Sulla on kans selkeitä vaikeuksia päättää kirjotatko nimes pienellä vai isolla :D
Mitäköhän siitäkin vois päätellä? ??? Aijai....
tIMO
-
Siis hetkinen... Seuraako joku muukin tätä kuunnelmaa?
Knallin ja sateenvarjon kaikki 150 jaksoa tulevat uusintana lauantaisin klo 15.00 Radio ykköseltä? Olen ostanut ysikymppiset c-kasetit paikallisesta elektroniikkaliikkeestä.(45 min jakso) Kirjastolaitoksen kappaleet joutavat nyt muittenkin kuunneltaviksi. Onkohan viisi jaksoa jo tullut. Kolmen vuoden urakka.
Holle
-
Siis hetkinen... Seuraako joku muukin tätä kuunnelmaa? Sinäkin Welzuseni? Oliko tuo joku kasetti/CD vai kirja? Mitä mitä? ;D ??? Öh, off topic... but anyway
Timo
No juu! Oon ollu ihan fani jo vuodesta...No ainakin 1990.
Tämä on siis kasetteja. Kokoelma 8 ja sisältää jaksot Joka toiselle kuoppaa kaivaa, Taikamatto, Perästä kuuluu ja Ministeriön miehet villissä lännessä.
Löytyy hyllystä myös Sjöblomin Knalli ja Sateenvarjolistaukset (tosin niitä pitäis päivittää, kun jaksoja on tullut parikymmentä lisää sen tekemisestä).
Videonkin oon nähny ja nyt syksyllä kävin Komediateatterissa katsomassa Kolmen naisen loukussa, joka oli Edward Taylorin kirjoittama. Hyvin knallimainen ja ihan kiva.
Mutta valopöydästä. Tuossa tulikin jo hyviä neuvoja yms. ja taas tapani mukaan vaan vaikeutan asiaa kertomalla omasta valopöydästäni. Eli toi mun häkkyräni kun on tuollainen oikea tehdasvalmisteinen valopöytä ja siinä on alla muovilevy (himmeä) ja päällä lasi. Siis kaksi kerrosta. Tavallaan ihan kätsy. Sinne väliin kun voi vaikka laittaa jotain...jos tarvii tai jotain.. Sisuksista löytyy kaksi loisteputkea eikä oo kummemmin kuumentunut. Mutta en kyllä ole poltellutkaan sitä pitempiä aikoja...
Ai juu. Vielä asiaakin. Luin noi Sarjarit suurin piirtein läpi. Se Kapteeni Kuolio Sarjari oli ihan paras. Valaa auringollekin aloittelin ja tuntu ihan mielenkiintoiselta...
-
Y the Last Man 19 ja Micah Harrisin ja Michael Gaydosin Heaven´s War- 100- sivuinen juttu jossa mm. Tolkienin ja C.S. Lewisin muodostama Inklings- ryhmä taistelee Alesteir Crowleyn pahoja maailmanvallotussuunnitelmia vastaan...ei mitään hajua tasosta, en ole vielä lukenut, mutta kuulostaa niin pimeältä että voi toimiakin.
-
Knallin ja sateenvarjon kaikki 150 jaksoa tulevat uusintana lauantaisin klo 15.00 Radio ykköseltä?
Yle on julkaissut Knallia ja sateenvarjoa myös CD:nä ainakin neljän levyn verran. Kaksi jaksoa/CD. Saatavana Yleshopista myös netin kautta. Sekä tietysti hyvin varustetusta kirjastosta.
Muutama alkuperäisen brittisarjan jaksokin löytyy mp3:na netistä kun jaksaa vähän kaivella. Tosin suomalainen versio on parempi. Puhumattakaan Etelä-Afrikkalaisesta versiosta.
-
Mistä kummasta se Ilja nyt tuollaisenkin sarjiksen löysi ???
Hassunhauskalta kyllä kuulostaa.
PS: Pekka Autiovuori rules!
-
Knallin ja sateenvarjon kaikki 150 jaksoa tulevat uusintana lauantaisin klo 15.00 Radio ykköseltä?
Yle on julkaissut Knallia ja sateenvarjoa myös CD:nä ainakin neljän levyn verran. Kaksi jaksoa/CD. Saatavana Yleshopista myös netin kautta. Sekä tietysti hyvin varustetusta kirjastosta.
Muutama alkuperäisen brittisarjan jaksokin löytyy mp3:na netistä kun jaksaa vähän kaivella. Tosin suomalainen versio on parempi. Puhumattakaan Etelä-Afrikkalaisesta versiosta.
Joo. Toihan on ainakin jo toinen kerta, kun ne uusii kaikki jaksot (tosin viimeksi tais lopussa olla uusia, mutta kyllä varmaan vieläkin tekevät...).
Oon kans kattellu noita CD -levyjä, mutta ovat niin kalliita. Ei viitti ostaa, kun kuiteskin tulee radiosta. Ilmaiseksi.
Sääli vaan kun ei aina jaksa nauhotella niitä. Yhdessä vaiheessa niitä oli mulla kasetilla liki sata, mutta nyt on taas vähentynyt jonnekin 30-40 jaksoon.
Sillon, kun aloin kuunteleen tota, radiosta tuli kaks kertaa viikossa jokainen jakso. Ensin lauantaina ja sitten uusintana tiistaina. Se oli tosi hyvä juttu, ei niin helposti missannu jaksoja. Nyt kun on lauantaisin usein menoo, niin jää nauhottamatta (näin kävi mm. Maata Etsimässä -kuunnelmalle. Pari viimestä jaksoo jäi nauhottamatta häävalmisteluitten takia.).
-
Kemi 2004 säiettä lukeneet varmaan aavistavat miten minun sarjakuva viikkoni on kulunut. Urakka alkaa sen verran väsyttämään että olo on kuin Ihaalla, eli jos tämä nyt jotakuta sattumalta sattuisi kiinnostamaan, niin kuluneella viikolla minulle sattui seuraavaa sarjakuvien ihmeellisessä:
Maksoin ison laskun painoon. Siitä hyvästä saa varmaan täyteeksi varastoon paljon sarjakuvaa varmaan seuraavaksi sadaksi vuodeksi. On siinä sitten jälkikasvulla ihmettelemistä - jos siis sitä jälkikasvua joskus siunaantuu.
Sunnuntaina tuli käsikirjoitettua Kemiin novelli ja sitä on sitten piirretty sivu per päivä vauhtia. Lukekaa lisää kvaakkilaisten ihmeellisistä suorituksista kemi säikeessä. Jos siis jotakuta kiinnostaa.
Niin ja jos jotakuta kiinnostaa niin jostain syystä päätin lukea yhden maailmankaikkeuden parhaista sarjakuvista. Eli Hayao Miyazakin Nausicaä of the Valley on Wind. Puolessa välissä ollaan. On se vaan niin hieno teos että oikein masentaan kun tietää ettei itse voi koskaan tehdä mitään edes puoliksi niin hienoa.
Ehkä sitä vaan tuli taas kaadettua kaikki positiivinen energia luovaan työhön ja jäljelle on jäänyt tyhjä masennus. No ehkä tämä tästä kun lepää kunnolla viikonlopun yli ja ensi viikolla alkaa olla loppusuoralla.
-
Heaven´s War on Imagen julkaisema ja ostin sen GF: sta. Saanee muualtakin. Olin lukenut siitä netistä, ilmestyi joskus marraskuussa mutta ei ollut rahaa ostaa sitä kuin vasta nyt.
-
Noh, täytyy laittaa korvan taakse tuo tieto. Nyt meinaan rahat huvenneet lähes olemattomiin - suurimmaksi osaksi olen ostanut liikaa ja liian kalliita sarjakuvia! Ja kirjoja! Kirous ja kuolema. Tauon paikka.
:-\
-
helposti missannu jaksoja. Nyt kun on lauantaisin usein menoo, niin jää nauhottamatta (näin kävi mm. Maata Etsimässä -kuunnelmalle. Pari viimestä jaksoo jäi nauhottamatta häävalmisteluitten takia.).
Niin siis, oliko siellä sitten alella knalli-kuunnelmaa?
Aah! Maata etsimässä oli suosikkini!!
Joku oli jossain vaiheessa laittanut sen nettiin ladattavaksi mutta eihän sitä nyt enää ole siellä. Ja vaikka oliskin, niin laitontahan se semmoinen olisi. Mutta oli se kyllä hieno äänisuunnittelun puolesta se Maata etsimässä! (nuoremmille: se oli scifi-kuunnelma -ja aika jännä.)
Timo
-
Ei kun kirjastosta sen lainasin.
Mut joo. Maata etsimässä oli se kuunnelma, jota kuuntelin jo ihan pienenä. Se on ihan huippu. Olen yrittänyt metsästää Follettin kirjoja (Earthsearch I ja II sekä Mindtrap), mutta joko on painos loppu tai hinta jotain neljän kympin luokkaa per kirja.
Ja kaiken lisäksi mulla on jo vuosia ollut mielessä itsenäinen jatko tolle sarjalle. Vielä joskus teen siitä albumin ihan tribuuttina tolle kuunnelmalle (ja tarina on kyllä ihan originelli ja kaikkee, mutta sellainen, että sen helposti saisi liitettyä kuunnelman jatkoksi).
-
Tällä viikolla luin uusimman Hämiksen, joka oli hyvä. Myös luin Ruskaa pakkasella ja Menisit töihin, joita tuli jo pikkuisen kommentoitua tuolla toisaalla.
Kirpparilta ostin Tintti Afrikassa -albumin alkuperäispainoksen.
Kirjapuolelta sain päätökseensä David Buckeyn Bowie-elämäkerran, ja aloittelin Liken julkaisemaa Lynch on Lynchiä. Elämäkerrat ovat kivoja. 8)
Welzu, jos pitää Narnia-sarjasta, kannattaisiko tutustua Lewisin muuhun tuotantoon? Noita mainitsemiasi kirjoja muistan silloin tällöin nähneeni kirpputoreilla mutta epäröin jostain syystä tarttua niihin. Scifi ei oikein ole mun juttuni. Narnia-kirjoissa viehättää kovasti niiden uskonnollinen symboliikka sekä tietysti koko satumaailma fauneineen ja velhoineen.
"Narniaan laivat lapsia vei,
enää ei niitä näy.
Narniaa enää muisteta ei,
unet vain sinne käy."
- Hector
-
Joskus ennen murrosikää minäkin Narnioita ekan kerran luin. Ikä vaikuttanee paljonkin sarjan kolahtamiseen, vaikka kylläpä aikuinenkin niistä mietittävää löytää. Taannoin uutisoitiin että nyt kun Sormusten Herrat on filmattu, otetaan seuraavaksi käsittelyyn Narnia. Ja kuvaukset suoritetaan missäs muualla kuin Uudessa-Seelannissa. Iloitako vaiko epäillä, enpä tiedä.
Liisan mielipuoliset seikkailut Ihmemaassa ovat tutut. Se on ehkä yhtä hyvä kirja kuin Parooni von Münchhausenin retket ja seikkailut. Mutta uudemmassa Liisa-suomennoksessa on Valekilpikonna suomennettu Vilpikonnaksi, mikä on ihan liian nokkelaa. >:( Tahdon Valekilpikonnan takaisin!
Lapsena meille tuli Liisa Ihmemaassa -sarjakuvalehtikin. Vesitetty Disney-versio kai se oli mutta toimi silloin joskus ihan täysillä.
-
Ja yksi Knalli ja Sateenvarjo -kokoomakin tarttui mukaan.
Siis hetkinen... Seuraako joku muukin tätä kuunnelmaa? Sinäkin Welzuseni? Oliko tuo joku kasetti/CD vai kirja? Mitä mitä? ;D ??? Öh, off topic... but anyway
Timo
Mullapa onki kaikki Knallit ja Sateenvarjot kasetilla. Nokei, tarkennetaan. Isälläni on.
-
Welzu, jos pitää Narnia-sarjasta, kannattaisiko tutustua Lewisin muuhun tuotantoon? Noita mainitsemiasi kirjoja muistan silloin tällöin nähneeni kirpputoreilla mutta epäröin jostain syystä tarttua niihin. Scifi ei oikein ole mun juttuni. Narnia-kirjoissa viehättää kovasti niiden uskonnollinen symboliikka sekä tietysti koko satumaailma fauneineen ja velhoineen.
Miksipäs ei. Samantapaista symboliikkaa löytyy näistäkin, vaikka Lewis on ovelasti ainakin kolmoskirjan alkuun pistänyt tiedotuksen, että mainittu tarina ei ole allegoriaa.
En vielä ole aloittanut tuota kakkosta, mutta voin silti suositella tätä ekaa (trilogian osat toimivat myös itsenäisinä kokonaisuuksina). Sci-finä on ehkä aika kaukana nykysci-fistä, vaikka vierailla planeetoilla matkataankin. Clarken, Asimovin yms. vaikutusta ei ole, kun on kirjoitettu ennen heitä. Ennemminkin mennään H.G.Wellsin jalanjäljissä. Lewiksellä on näissä sana hallussa ja ihastuttavia tunnelma- ja maisemakuvauksia. Eli menee melkeinpä jopa fantasiana.
Edit: Aaaargh! Netti kenkkuilee.
-
No niin. Likipitäen kaikki lehdet ja albumit on nyt luettu. Ja täytyy sanoa, että olen ihan tyytyväinen valintaani. Pientä kommenttia:
Petri Hiltunen
Petriltä oli aiemmin maintisemani kolme albumia. Uusimmasta täytyy sanoa, että kuulemani perusteella (ja sen, että luin ensin Vala auringolle ja Aavetanssin) odotin siltä parempaa. Loppuratkaisu suorastaan latisti tarinan, joka kyllä oli ihan mukavan kepeä seikkailukertomus. Eikä kuvituskaan yltänyt noiden intiaanialppareiden tasolle. Ehkä ei olisi pitänyt lukea noita näin yhdessä...
Intiaanialbumeista Vala auringolle oli ehdottomasti parempi. Tarina oli hyvä ja jostakin syystä pidin kovasti Hiltusen kuvituksesta. Aavetanssi olikin sitten hiukan heikompi tarinan ja kuvituksen puolesta, mutta ei jäänyt kuitenkaan kauaksi edeltäjäänsä.
Suurena miinuksena täytyy sanoa, että en yhtään tykkää Hiltusen puhekuplista ja tekstaus on ehkä liian "eurooppalaista" Hiltusen "amerikkalaiseen" kuvitukseen.
Kuitenkin uskallan väittää, että Vala auringolle ja Aavetanssi ovat Petrin (ainakin tähänastisen) uran kohokohdat ja vaikka parempaa ei enää tulisikaan, niin noikin ovat hyvä saavutus.
P.A.Mannisen Kapteeni Kuolio ja Tamperkele oli Petrin albumeiden ohella todistamassa (ainakin minulle), että Suomessa osataan tehdä ihan sujuvaa mainstream-seikkailusarjakuvaa. Vaikka Kapteeni Kuolio onkin enemmän tai vähemmän parodinen hahmo, niin se ei kuitenkaan ole estänyt Pekkaa tekemästä esimerkillisiä ja viihdyttäviä sarjakuvia.
Miinuspuolena loppu tuli vastaan aivan liian pian ja ehkä odotin hieman lopullisempaa lopetusta. Toisaalta tällaisenakin toimii oikein hyvin ja jään innolla odottamaan josko vielä joskus saamme nähdä Tamperkeleen hirmuisen paluun. Erityisen mielenkiintoinen oli Tamperkeleen ympärille rakennettu historia ja melkein toivon enemmän tietoa tästä muinaisesta taistelusta tätä kotikaupunkini uhkaa vastaan.
Ja täytyy vielä hehkuttaa, että Pekka osasi sopivasti käyttää hyväkseen myös tuota aikamatkustusteemaa lankeamatta kuitenkaan missään vaiheessa tavanomaisiin kliseisiin.
Otsamo
Väliaikatietoja oli vieläkin parempi kuin Pieni olento. Pentti kertoi mukavia pieniä tarinoita, sai nauramaan ja ajattelemaan.
Samaan tyyliin myös Kivi kertoi lyhyitä katkelmia Saippuassa. Molemmista pidin, mutta kyllä Pentti vei tällä kertaa voiton (vaikka Kivi saa roimasti pisteitä kissoista!).
Näin tänään. Odottelen jo ensi viikkoa, että pääsee katsastamaan lisää kirjastojen aarteita.
-
Luin Akiran ykkösosan joskus ja ajattelin, että olipa seko ja jotenkin plaah. Katsoin elokuvankin, mutta ei innostanut. Ei niin, ettei se olisi silti erittäin hienosti toteutettu. MUTTA sitten luin Akira kakkosen eilen ja KABOOM! Se imaisi mukaansa. Harmittaa oikein, että ei ollut kirjastot tänään auki. Kävin kyllä sarjispuutteeseen ovenripaa repimässä, mutta kiinnihän se oli. Petjake! Upeita moottoripyörä- ja taistelukohtauksia ja kaikinpuolin hienoa jälkeä. Jonkinlainen jännite mukavasti päällä. Tarina nyt ei niinkään kiinnosta (ainakaan vielä), mutta jokin outo imu siinä on. Eli huomenna kirjastoon!!!
Piis and lööv! 8)
-
Mullakin kävi noin Akiran kanssa. Elokuva ei uponnut laisinkaan, mutta mitä pitemmälle luin sarjakuvaa sen enemmän tykkäsin siitä. Mukavaa vaihtelua amerikkalaiseen nopeatempoiseen toimintasarjakuvaan tämä japanilainen lavea kerrontatyyli, jossa saatetaan sumeilematta käyttää maanjäristyskohtauksen kuvaamiseen 50 komeaa sivua.
Amerikkalaisista puheenollen, luin juuri (vasta nyt) Ryhmä-X 1/04:n, ja se oli kauhean huono. Origin paheni koko ajan eikä synkeä loppu pelastanut mitään. Eihän siinä jutussa pahus vieköön ollut mitään järkeä! Tietääkö joku oliko sen Dogin, josta oli jossain vaiheessa muovautunut psykopaatti lihaskimppu, tarkoitus kenties esittää Sapelihammasta? Vai oliko muuten vain näköinen? Ja kertokaa myös tyhmälle miksi vanhus lähetti mainitun psykon Loganin perään? Hakeakseen hänet kotiin vai tappaakseen?
Samaisen lehden R-X -tarinat eivät olleet sen parempia, hyvä ettei TUXM:ia enää nähdä.
-
Edelliseen viestiini kysymys. Mitä olette maksanut Akiroista divareissa? Toisin sanoen, mitä niistä kannattaa maksaa?
EDIT: Petteri, sä näytät ihan David Bowielta ;)
-
Mitä olette maksanut Akiroista divareissa? Toisin sanoen, mitä niistä kannattaa maksaa?
Kaheksan euroa kappaleelta muistaakseni. Ja Alfasta, tietty. Siellä lienee joitakin osia nytkin.
Petteri, sä näytät ihan David Bowielta ;)
Heh! Katos perhanaa, tiettyä yhdennäköisyyttä voi tosiaan havaita. 8)
-
Ostin perjantaina Oulusta Paulette albumin, sen tosi vanhan, jota myytiin pornokaupoissa aikoinaan ja pidin sarjakuvasta. Hieno piirrosjälki ja tarinakin on happomatkapäiväkirjatasoa.
Sitten nostin hyllyjen takaa kaikki Asterixit ja Alixit esille ja selailin niitä taas Sunnuntaina junamatkalla Kajaaniin. (opetan historiaa 5-6 luokille antiikin Roomasta.)
ps. Ei kellään olis myydä Alixin Kirottua Saarta?
-
Mitä olette maksanut Akiroista divareissa?
Kampintorin antikvariaattia kannattaa tarkkailla: siellä löytyi vielä pari viikkoa sitten Akiran joitakin osia uutena(!)kuuden euron kappalehintaan. Nyt ovat nostaneet kahteentoista, mutta käytetyt myyvät kuuteen.
Muutenkin kun sen liikkeen näyteikkunaa silloin tällöin ohikulkiessa vilkaisee, niin nousee heti välitön sarjakuvashoppailuhulluus, eikä ohikulkemisesta tulekaan mitn. Tästä johtuen olen hankkinut sellaiset ravihevosille tarkoitetut silmälaput, jotka estävät näkemästä sivuille. Minut tunnistaa niistä pääkaupunkimme kaduilla, ei tarvitse enää treffeille neilikkaa rintamukseen.
-
Viime viikkoon kuului kiinteästi kirjakauppojen alennusmyynnit, joista bongasin albumit Ornetta Birks Makkonen kohtaa luojansa (Kallio & Pirinen), Kovacsin Pahvilapsi ja Jii Roikosen Jasso - Lemmen kissa. Lukea en ole vielä ehtinyt. Lisäksi Suomalaisesta löytyi muutama Piko & Fantasio -albumi edulliseen 2,90 hintaan: Numerot 21 (Kohtalokas kuu), 22 (Vauvakuumetta Sieninevassa) ja 24 (Sieninevan velho).
Samalla piti käydä Goodfellowsissa täydentämässä mangakokoelmaa: mukaan tarttui Great Teacher Onizuka vol. 4 ja Oh My Goddess vol. 14. Onizuka jatkoi totutulla tavalla välillä perverssin ja välillä vaan uppo-oudon huumorin voimalla ja OMG oli totutun herttainen.
Luettua tuli kirjastosta lainattu Timo Mäkelän Vaaleanpunainen pilvi. Oli myös tarjouksessa alennusmyynneissä, mutta ei houkutellut ostamaan. Normaalia suomalaista melankoliaa. Ruutujaottelut otti päähän jo parinkymmenen sivun kohdalla. Sivunlevyisten ruutujen jatkuva käyttö häiritsevät minun lukurytmiäni noin suurissa määrin käytettynä. Kuvitus oli muuten kyllä asiallisen sekavaa.
Toinen luettu kirjaston tuote oli Elfquest 9: Rogue's Curse, jossa seurataan Rayekin ja Ekuarin matkoja. Nämä itseään toistavat ja tylsät tarinat ovat kaukana siitä loistosta, mitä Elfquest osoitti ensimmäisen kuuden albumin aikana. Viimeisenä on Wendy Pinin itse kirjoittama ja piirtämä lyhäri, joka näyttää millaista EQ:n pitäisi olla.
Muuta luettua: taskari 289 (arvostelu Taskaritietokannassa), Dragon Ball 6 (Goku suorittaa peräaukon penetraation kepillä ja sitä ei ole sensuroitu?), parin viikon akkarit (ei uutta auringon alla).
Suurin osa ajasta meni kuitenkin tavatessa Tom Clancyn romaania Peloista pahin, jossa kuvataan Israelilta kadoksiin joutuneen ydinkärjen matkaa terrori-iskuun Yhdysvaltoja vastaan. Kiinnostava kirja, jossa asiat pohjustetaan kiitettävän syvällisesti.
-
Olin koko viikon, kipeä. Tänään olin ekaa kertaa koulussa. Koska ei mulla ollut muuta paperia, kuin mitä on tulostimessa, en saanut minkäänlaista varsinaista sarjakuvaa aikaa. Kuvakäsikirjoitusta tein kolme sivua Erilaista lomaa ja kolme uutta Kerkon football show strippiä. Mitään en lukenut.
-
Tässä mitään ehtinyt lukemaan, paitsi muutaman silmiin osuneen stripin Diivaria. Se ilmestyy Turun Sanomien Treffissä ja jossain muuallakin, muistelen. Minusta se sarja on jotenkin... kauhistuttavan... huono. Sorry. Eikö sitä puuhaile Kung Fu -Tuominen? KFP:stä jossain määrin tykkäsin/tykkään, mutta tämä uutukainen aiheuttaa vain huonoa oloa, niin piirrostyylin kuin käsistensä vuoksi. Minun pitäisi vieläpä olla kohdeyleisöä, kun antikat ovat toinen kotini. Onko joku eri mieltä stripin tasosta?
Nyt-liitteen Tilsa-strippi taas on tasoltaan vaihteleva, välillä tylsä ja välillä oivaltava. Ai niin joo, luinhan minä Tilsaa ihan albumeistakin, eli kertailin Kootuimpia teoksia ja Supermaunoa. Jaksavat naurattaa aina.
"Mustekala kalmaroitsi itsensä lätäkköön." :D
-
Mä olen lukenut Rubiinia, Sammyja ja Piko & Fantasiota. Jasonin Hys! tuli myös luettua iltalukemiseksi.
Muuten viikko onkin mennyt lähinnä yhdellä foorumillä väitellessä ja koulussa käydessä. Sarjakuvaa valmistui vain muutama sivu... :-[
-
Olen taas lueskeullut Savage Dragoneita, nyt numerossa 68. Meno ei enää niin hyvää mutta silti viihdyttävää. Myös Popbot 5. Kuten ounastelinkin, ei siinä ollut pahemmin järkeä mutta hupia sitäkin enemmän.
-
Mutta minulla on tarve tuoda teille esiin Kari Peitsamon lauluteksti "Kuu" joka toimii luettuna runonakin.
...
Katos vaan, joku muukin on hurahtanut tähän tekstiin! Luulin tosin, että se on Liisa Tavin itsensä tekemä, hän kun sen ainakin esittää. Äsh, nyt on pakko alkaa kelaamaan vanhaa kasettia ja kuunnella biisi jälleen kerran.
--------------
Lainasin kirjastosta Annukka Leppäsen albumin Anopin unelma, ja oli kyllä naurussa pitelemistä. Hauskoja tarinoita ja niihin hyvin sopiva piirrostyyli. Vaikken edustakaan albumin varsinaista kohderyhmää (jutut ilmestyivät alunperin Seta:n lehdessä), niin meno maistui kyllä hyvin mullekin. Onko joku muukin lukenut?
Kirjastosta lähti mukaan myös edellisen Kemin kisan albumi "Bileet", josta erityisesti "Onnelan perhe" ja "Roosa" miellyttivät.
-
Mutta minulla on tarve tuoda teille esiin Kari Peitsamon lauluteksti "Kuu" joka toimii luettuna runonakin.
...
Katos vaan, joku muukin on hurahtanut tähän tekstiin! Luulin tosin, että se on Liisa Tavin itsensä tekemä, hän kun sen ainakin esittää.
Muistelin että Liisa oli tehnyt version, mutta kun en ollut 100 % varma niin jätin mainitsematta. Tekikö Liisa myös version Kollaa kestään "Jäähyväiset aseille" -laulusta?
Ai sekään ei ole Liisa Tavin oma biisi ;D Eli kyllä teki, ja se juuri onkin käsittääkseni hänen ehkäpä kuuluisin kappaleensa. Loistosanoitus siinäkin.
-
Pitkästä aikaa tullut luettua sarjakuvia oikein urakalla viikonloppuna, sitä ne koti-illat teettää.
Koska täällä ollaan niin julmetun tarkkoja ja analyyttisia (; taas tuo sana) niin minäkin ajattelin oikein nähdä hieman vaivaa kun kertoelen lukemistani kuvalliskirjallisista tuotoksista mikä puolestaan tarkoittaa sitä että (eikö tämä lause lopu ikinä?) joudun tässä oikein paneutumaan kyseiseen asiaan...puuh...en minä jaksa enää. Sanon vain: Watch this space, katsokaa tätä avaruutta. Saatan vielä tällä viikolla täyttää sen jollakin.
-
Jasonin Vänta lite... / Hey, wait... - albumia on tullut sattuneesta syystä tahkottua. Hieno teos, erittäin hieno.
Sekä ruåtsinkielisiä Rocky-albumeita. Aika tekstipainotteista elikkäs raskasta tavaraa. Parhaimmillaan vetelee Aarne Ankan tasolla, mutta on laadullisesti ailahtelevampi.
Vanhoja Sarjainfoja (Hugo Pratt-numeroa) olen myös kertaillut.
-
Olen ollut viime päivät märkäharjoittelemassa tulevaa alkoholistin uraani varten, mutta osaksi huipputärkeiden sarjakuva-asioiden vuoksi, voin vakuuttaa.
Olen yrittänyt lukea Paul Gristin JACK STAFFIA, mutta se ei nouse tasolla, jolla viitsisin olla siitä kiinnostunut. Mustavalkoiseja pastisseja supersankareista. Sinänsä viehättävää, mutta ei kovin kunnianhimoista. Ilmeisesti Grist on isokin nimi. Onko joku tutustunut miehen tuotantoon?
-
Iltasaduksi itselleni olen lukenut Jasonin Hysiä. Se on mahtavaa sarjakuvaa.
Sitten luin ensimmäisen jakson uusimmasta Ryhmä-X:stä, siitä jossa on kaamea kansi.
Nyt rupean imuroimaan jonka jälkeen lähden Alfaan.
-
Tuli napattua Joakim Pirisen -- Meitä Kustaan Silmään tuolta hyllystä iltalukemisekseni, oon helppovaikutteinen ... Vaikka on se J P ollut suosikki jo ijät ja ajat ...
Pahimmillaan se suttaa tussi-maanioillaan kuvat ihan skitzoon mustaa pursuviksi painajaisiksi, parhaimillaan yksinkertasemmin, pelkistetysti piirtäen ne on niin ... loistavia luomuksia.
Ajatonta, pääkopan sisäpuolen labyrinttien kartoitusta!
Vanhoja Heavy Metalleja on tullut plerailtua kanssa, hakien inspiraatioita ... tarvis kai mennä suttaileen eikä taas jäädä tähän sittaileen ...
-- j --
-
Tuli luettua Linnut ja meret. Hienoja kuvia ja uskottavia hahmoja, mutta tarina ei sytyttänyt. Tämä voi johtua kertomuksen rakenteesta: ensimmäisen osan loppu on liian paljastava, täten toisen osan loppu on aavistettavissa jo hyvissä ajoin ja kolmannessa osassa oleva kokonaiskertomuksen alku tuntuu turhalta, koska on jo tiedossa miten tarina päättyy.
Muutoin olen naputellut Lohikäärmeentappajan tarinaa, juoni olisi nyt kokolailla kasassa ja seuraavana vuorossa on repliikkien kirjoitus. Samalla teen ruutujakoa ja laajennan ja supistan (enimmäkseen laajennan) kohtauksia. Lisäksi olen opetellut hevosten piirtämistä. Katsotaan parin viikon päästä josko voisi piirtää jo tarinan raakaversion.
-
Vagabond des Limbes saapui postista. Reilu kymmenen sivua luettu ja lupaavalta vaikuttaa.
Piirrokset hyviä, ei mitään taiteilua, vaan peruskamaa. Tähänastinen juoni ja silmäykset albumin sisälle lupaavat hyvää. Persoonallinen sarjakuva selvästikin.
Näköjään sarja ilmestyi ensin Tintinissä, sitten Pilotessa. Piloteen muuton jälkeen alastomien naisten määrä sarjassa kasvaa.
Hmmm.
Yksi punanahka-albumi tuli luettua kymme(i)en vuoden tauon jälkeen. Olipa hyvä albbari!
Pitkän palkkamurhaajatarinan piirtäminen keskeytyi tilaustöiden tupsahtaessa sähköpostiin. No, ens viikolla on kolme vapaapäivää, jos kaksi niistä käyttäis tarinan piirtämiseen.
-
Mitään en ole tehnyt ja mitään en ole lukenut. Laiskuus iskenyt ja motivaatio jossain nollan alapuolella.
Tänään mun oli tarkoitus mennä käymään Kouvolassa ostamassa tussia, paperia ja siveltimiä ja katsomaan Lukusoppiin, kun siellä on kuulemma mangaa! Eihän sitä sitten tullut mentyä ja en voi mitään tehdä...
-
Piko ja Fantasio on ollut pääosin lukuohjelmassa. Nyt alkaa jo pikkuhiljaa näyttämään siltä, että kirjaston kokoelmat rupeaa hupenemaan. Lucky Lukeihin, Asterixeihin, Tintteihin ja Ahmed Ahneisiin en vielä ole päässyt, mutta ne (Tinttejä lukuunottamatta) on ennestään melko tuttuja, niin pahalta näyttää.
Noista kepeistä euroseikkailuista on tullut jopa addiktiota herättäviä. Perjantaina oli pakko mennä kirjastoon, kun sain luettua viimeisen Yoko Tsunon ja huomasin, ettei ole enää luettavaa.
Nyt on sitten varastossa Niilo Pielistä, Piko ja Fantasiota, Tim ja Tomia sekä Johannes & Pirkaletta (ykkönen oli niin hyvä smurffeineen kaikkineen, että piti lainata toi kakkonenkin).
Muuten aika onkin mennyt koulussa Quarkin sekä koulun toimintakertomuksen parissa. Sarjakuvia tuli tehtyä hävettävän vähän, mutta siihen tulee piakkoin toivon mukaan muutos.
-
Luin tänään ensimmäiset kaksi kokoelmaa Transmetropolitania, joka oli hirveän hyvä, ja John Byrnen X-Men: The Hidden Yearsin kymmenen ekaa numeroa. Kummatkin oli huippuhyviä, joista Transmetropolitan parempi. Se musta huumori! Se kuvitus! Ne lasit! Warren Ellis on oikeasti tosi hyvä käsikirjoittaja, ja diggaan hänestä eniten silloin kuin kohteena ei ole natsimeininki akselilla "jenkit on parhaita ja tietää mitä tekee, ja siksi heitä pitää totella". Transmetropolitan on mahtava. Spider Jerusalem on kaikessa vastenmielisyydessään todella symppis hahmo. Kunnon antisankari. Ellei muuta, lehti todistaa ainakin sen, että yksi ihminen VOI vaikuttaa asiaan, jos hän on oikeassa paikassa. Jerusalem ei edes ole mallinvartaloinen pesupallollaan ja hiukan vinossa olevine hampaineen. Ihanaa. Pitää saada lisää. Mainittakoon viellä, että Tapiolan kirjastossa on paras sarjisvalikoima Espoossa mihin olen törmännyt. Joku sen paikan kirjanhankintaosastolla todella diggaa sarjiksia; sen englanninkielisen sarjiksen hylly on mitä laajin ja monipuolisin. Käännettyjen sitten vähemmän niin, mutta niitä löytyy muista kirjastoista.
Byrne pääsi tarinassaan hyvin lähelle Claremont-meininkiä sekä tekstiltään, juoneltaan, ja muistaen viellä sen että tarinat sijoittuvat menneisyyteen (wanhat tietokoneet, juonenkuljetus, nopeat hypyt paikasta toiseen). Tarina todellakin tuntuu siltä kuin se olisi kirjoitettu OIKEESTI juuri ennen kuin Byrne tuli ekan kerran X-Meniin mukaan. Hauskaa tavaraa, vaikkei kovin vakavaa olekaan. Tarina oli ehkä hieman nopeatempoinen, mutta toisaalta, se taisi olla ajantapa silloin kun Claremont eka noita skriptasi, kuin silloin kuin Byrne noita piirsi (90-luvun puolessavälissä?). Marvelin uusi tyyli on saattanut iskostua minuun jo liikaa. Oh well. Kivaa kuitenkin.
-
Voisitko uskoa, että yksi "syy" Hidden yearsin lopettamiseen oli X-lehtien liian suuri määrä.
-
Pystyn ihan hyvin. Ei sen puoleen, tajuan myös perustelut sen takana, miksi lehtiä piti karsia ja juonenkuvausta muuttaa. Mutta Hidden Yearsillä oli musta ihan oma lokeronsa kaikkien muiden X-lehtien joukossa, mitä Generation X:llä ja X-Factorilla tuskin oli.
-
Olen lukenut vaikka mitä. En vaan jaksa niistä horista. Valitan. Hähhäh!
-
:D = Kirjastosta löytyi Jeanin elämää 1: rakas talkkarini. Kaikista ylistävistä kommenteista huolimatta pelkäsin sen olevan jotakin keskinkertaista huumorisarjakuvaa, mutta olin onneksi täysin harhapoluilla. Nyt en voi muuta kuin itse yhtyä noihin ylistyssanoihin!
:P = Tilasin pari viikkoa sitten Asemalta pari Pikkupulu-sarjan minialbumia, Maria Björklundin Kalan ja Tuula Honkasen Minä olen hyvin pitkä. Tipahtivat sitten tänään postiluukusta, ja riemastukseni vaihtui ärtymykseen, kun havaitsin saaneeni Honkasen sarjiksen sijaan erään toisen jutun, joka minulla jo ennestään on. No, eiköhän tämä homma selviä, ärsyttää vaan kun joutuu näkemään turhaan ylimääräistä vaivaa ja selvittelemään asioita... Propsit kotiin kuitenkin Asemalle käsin piirretystä hauskasta kirjekuoresta!
Edit: loistavaa palvelua Aseman taholta: parin tunnin päästä sähköpostiviestistäni sain vastauksen, jossa pahoiteltiin tapahtunutta ja luvattiin lähettää saman tien alunperin tilaamani albumi + halutessani saan pitää ilmaiseksi minulle tulleen väärän albumin. Tätä voi jo kutsua hyväksi palveluksi!
-
LAINE! "Imagine" on klisee!* Peitsamo laittoi ennakko-odotuksen jo korkealle, älä petä minua nyt!
Olin vieraiden ihmisten tupaantuliasissa viikonloppuna, ja päädyin puhumaan tuntemattomien ihmisten kanssa Alan Mooresta. Keskustelun taso ei tosin tainnut olla huimaava -
"Watchmen on NIIN HYVÄ"
"From Hell -elokuvaa ei olisi pitänyt tehdä"
"Keanun Constanista tulee NIIN HUONO"
Ja niin edelleen. Mutta! Kävi ilmi, että yksi paikallaolijoista tunsi nimimerkki Justenin. KOSMISTA.
Luin Natasha ja dinosaurukset -albumin ja voi hyvä luoja että se on älytön. Myrkynkestävä koira! Dinosaurus-snuffia kuvaava päähenkilö! N&D asettaa kokonaan uudet standardit naurettavuudelle. Kaikkien pitäisi lukea tämä sarjakuva.
*jossain, enkeli menettää siipensä
-
Sain tuossa juuri postitse melkoisen satsin kotimaista käsikirjoitusta, josta ehkä vielä jonakin päivänä tulee hyvinkin merkittävä opus, avainsarjakuvaromaani tai jotain. Jonakin päivänä...
Charles M. Schultz jaksaa olla hyvä, tai siis oli parhaina päivinään jolloin hän todellakin oli paras kaikista.
Natasha-albumi on ilmeisesti niin hyvä huono albumi... ei ei se ole ei. Se on vain huono albumi. Piirroskin onnahtelee ja juonessa ei ole tolkun häivää. Ostakaa heti, tästä tulee väkisinkin keräilyharvinaisuus...
Imagine on kuin "Silta yli synkän virran", siis kliseetasolla.
Silti, "väärä mies ammuttiin New Yorkissa", kuten Soundin arvioija (http://www.juho.com) tokaisi Pauli MäckiKartanon eräästä levystä... Helssingin konserttia tässä odottelen...
-
Kävi ilmi, että yksi paikallaolijoista tunsi nimimerkki Justenin. KOSMISTA.
Ei niinkään kosmista, kuin surullista. Todistaa jälleen kerran että allekirjoittaneella ei ole elämää.
EDIT: Mitä helvettiä pitää tehdä että tuo quote toimii? Jos vaikka nyt..
-
Ryhmä-X 2/04 ostin ja luovutin. Vuoden verran olen odottanut, että Morrison saisi jotain minua kiinnostavaa aikaiseksi. Mutta samanlaiselta sopalta minusta se vaikutti. Eikä kuvituskaan yltänyt hyvälle tasolle. X-treme X-menkin vaikutti pakkopullalta, joten lehden ostaminen jäi tähän.
Sen sijaan divarista ostamani kaksi numeroa Ultimatesia tekivät vaikutuksen. Mielenkiintoisia hahmoja, kunnon ryskettä, näppärää kuvitusta. Ihme alienjuoni toisen numeron lopussa laski tosin vähän odotuksia seuraavaa numeroa varten, mutta enköhän sen osta suoraan kaupasta.
Divarista löytyi myös Sandman: Nukketalo 1, joka vielä suomenkielisistä puuttui sekä myös puuttuva suomenkielinen Elfquest numero 4. Ja nippu 80-luvun akkareita. Norminumeroista puuttuu enää nelisenkymmentä lehteä vuosien 72-04 välillä. Mangaakin tuli ostettua Oh My Goddessin, Onizukan ja Ranman voimalla. Hauskoja pläjäyksiä kaikki.
-
Luin juuri Yoko Tsuno-albumin, Henkien portti.
Huh huh! En tajunnut mitään. Oli henkiä ja ruumiita ja pitkäpiimäistä jaarittelua.
Dramaturgia nolla. Syvällä on tämäkin sankaritar tällä hetkellä..
Omituisin lopetus sitten miesmuistiin.
Toukokuussa ilmestyvä Paholaisen urut on toivottavasti yhtä hyvä kuin silloin joskus ennen. Pelonsekaisin tuntein odotellaan.
-
Toihan oli ihan hyvä Tsuno. Viimeksi luin ensimmäisen Yoko albumin, Supertykki. Ne on yllättävän hyviä, kun niihin pääsee sisälle. Päällisin puolin kun ne näyttävät niin tylsiltä.
Viime aikoina en kuitenkaan ole paljoa ehtinyt lukemaan sarjiksia. Tai en ole ehtinyt käymään kirjastossa. Lucky Lukeja, Sammy Day ja Natasha ovat viimeisimmät.
Mile high comicsissa luin läpi kuukauden näytepalat (siellä kun on koko numero luettavissa muutamista Marvelin lehdistä). Quesadan Daredevil: Father vaikutti aivan hirveältä enkä jaksanut edes lukea, lähinnä vain selailin.
Parhaalta vaikutti Ultimate Fantastic Four #7 ja siitäkin suurin kiitos menee kuvitukselle.
Sit siellä oli joku Ryhmä-X tarina (Ultimate X-men?). Ei oikein säväyttänyt.
Eilen selailin ärrällä uusinta Madia ja huomasin, että ovat aika nopeasti saaneet alku vuoden supersankari-ilkamoinnin tänne. Parhaana pidin tietenkin Byrnen piirtämää Keskivertomiestä.
Vessalukemisena on ollut Sarjakirjan (#105) Kostajat -pokkari.
Sain pikku työn, joten loppukuusta voin Helsingin reissulla hakea Fennicassa tilauksessa olevat Byrnen JLA:t ja Hawkmanin...jee..
-
Sain luetuksi aiemmin ostettuja sarjiksia.
Julius
Gangsterihommeli josta oivalsin vasta puolessa välissä, että kyseessä on Shakespearen Julius Caesarin sovitus nykyaikaan. Sellaisena ihan ok, mutta pienoinen pettymys kuitenkin.
Simonsonin Thor, kokoomapaketti nr.3
Kahta ensimmäistä en viitsinyt ostaa, sillä tarinat on nähty aiemmin suomeksi. Tässä on noin puolet "uutta" Simonsonia, mikä riitti ostopäätökseen. Elellään Surtur-sodan jälkilöylyissä, uusi valtias pitäisi Asgaardiin löytää. Ihan OK, paikoittain perin köyhä, ei vedä vertoja aiemmille. Silti kelpo viihdettä.
-
En ole lukenut muita kuin uuden Teen Titans -koosteen. Kirjoittajana Geoff Johns ja piirtäjänä Mike McKone ja silti se on ihan paska.
Young Justicen hulvattomuuden jälkeen teinisankarit sulautettiin Titaaneihin eikä tämä ole yhtään hauska. Soppaan lisätty 80-luvun titaaneista osa "opettamaan" nuorempiaan.
Uusi Teen Titans on sinällään ihan kiva, mutta kärsii kyllä painolastista ja uljaasta menneisyydestä. Impulse on Impulse eikä mikään tyhmä Kid Flash! Jos minulta kysyttäisiin, niin Sunfire ja ja se robopoika voisivat jäädä kotiin vanhuksina. Logan voi jäädä, se on vielä tarpeeksi nuori. Ainoa hyvä juttu minkä tuo käsikirjoittaja on tehnyt on Teräspojan uusi ulkonäkö. Mutta sitten kys. hahmon originin vaihto. Kon-El on nyt sitten Teräsmiehen klooni? Eikä pelkästään Teriksen vaan myös Luthorin? [hommassa on niin monta kohtaa miksi tämä ei ole mahdollista. Tämä on samaa sarjaa kuin Polaris-on-Magneton-tytär] WTF? Kaikenlisäksi tarina etenee kuin vanhuudenraihnainen etana.
Mutta positiivisina puolina tosiaankin tuo Konin uusi ulkonäkö. Se on kiva.
Mutta Young Justice oli kyllä parempi, jopa ne vikat jaksot jotka oli jo aika onnettomia (äänestys johtajasta, tutorit ym typerät jutut).
EDIT: Mitä spoileritageille on tapahtunu ku ne ei toimi vai oonko vain unohtanu niiden toimintaperiaatteen?
-
Olen taas Kajaanissa kuolemassa hitaasti ja tuskallisesti. Kipua lievittämään ostin Paikallisesta divarista Bilalin Unien vankilan. Olen jossain vaiheessa hukannut omani ja ostanut tilalle ruotsinkielisen version. Onni oli ylimmillään kun tämän löysin ja hintakin oli kohtuullinen. Kymmenen euroa.
Kuulin myös kun divarinpitäjä kehuskeli myyneensä Tex Willerin kadonnutta puebloa 30 eurolla ja että Oulussa eräs nimeltä mainitsematon vanha rouva myy kyseistä albumia divarissaan 200 Euron kappale hintaan.
Oletteko hieman vajaita te Tex fanit?
-
Emme. Mutta ne jotka maksavat tuollaisia hintoja ovat.
-
touché
-
Jisses! Oulun täti on ahnas.
Nyt kannattaa hankkia vielä normaalihintaan Königin "voitte suudella sulhasta" sekä Yoko Tsunoilu Paholaisen urut, ovat juuri ilmestyneet molemmat. Kumman hötlältä näyttää Königin painojälki, ja koneladonta ei varmasti kaikkia miellytä. Paholaisen urut on myös ladottu, mutta se ei niinkään haittaa.
-
Luin sellaisen sarjakuvataiteen mestariteoksen kuin Batman & Tarzan: Claws of the Cat-Woman. ;D Tarinasta vastasi team-up -juttujen suoltaja Ron Marz ja kuvituksesta Morrisonin käsiksiä Ryhmä-X:ssä turmellut kroatialainen Igor Kordey.
Albumin juoni on tuhanteen kertaan varioitu (mm. Batman 6/91): paha ja häikäilemätön tutkimusmatkailija on ryöstänyt kadonneen afrikkalaisen kaupungin aarteet ja tuonut ne Gothamin museoon. Alkuperäiskansan edustaja (Cat-Woman, ei siis Selina Kyle) tulee hakemaan niitä takaisin ja törmää Batmaniin. Sekä Tarzaniin, joka on sattumoisin Gothamissa... Sitten mennäänkin viidakkoon nahistelemaan aarrerosvon kanssa, joudutaan vangeiksi, vapaudutaan, väitellään siitä saako rikollisia tappaa, kehitetään pientä romanssia (ei kuitenkaan sankareiden välille) jne. Harvinaista ja piristävää tarinassa oli se, etteivät Batman ja Tarzan ota kertaakaan yhteen, pientä kaulailua lukuunottamatta. Yleensähän supersankariteam-upeissa kaksi sankaria ensimmäistä kertaa kohdatessaan tervehtivät toisiaan reippaalla karatepotkulla.
Kliseinen juttu siis, mutta yllättäen (minun mielestäni) Igor Kordey suoriutui piirostyöstä ihan kohtalaisesti. Jotkut viidakkokohtaukset (KREEGAH TARZAN BUNDOLO JÄTTILÄISGORILLA!!!) toimivat jopa erittäin hyvin! Joku siistimpi kuvittaja ei olisi saanut Afrikan pimeimpien osien kuvaukseen samanlaista... pimeyttä. Mutta Kordeyhän on Tarzania piirrellyt ennenkin.
Suosittelen lähinnä Tarzan-faneille.
-
Kävin äsken Helsingin Akateemisessa kyselemässä Paholaisen Urkuja. Ei ollut. Saako sitä Stadista mistään???????
Haluaisin näet kehua edes jotain sarjakuvaa...
EDIT:
Kavon: Piti olla, kävin!
Asemaravintolan näppiksessä on hämääviä heijastuksia!!!
-
Ostin Oh, My Goddesit 1 ja 2. Olen lukenut nyt ekan osan. Tosi hyvähän se oli, vaikka monet eivät pitäneet siitä. Oikein hauskaa luettavaa. Eikä siinä mun mielestä ole sitä "ylisöpöilyä". Maksoi muuten 19.90€ kipaleelta.. ::)
-
Kävin äsken Helsingin Akateemisessa kyselemässä Paholaisen Urkuja. Ei ollut. Saako sitä Stadista mistään???????
Haluaisin näet kehua edes jotain sarjakuvaa...
Kysyppäs jostakin näistä: Kulku-Katin poika, Fennica ja Hansa-antikvariaatti. Erikoisliike on aina edellä, se on elinehto...
-
Eilen ostin uuden DC spesiaalin ja taas harmittelin sitä, että Egmont ei julkaissut Valtakuntaa ja voimaa Marvelsin kaltaisena kovakantisena kirjana.
Synnyinoikeus oli edelleen huono, tosin vähän parannusta ekaan osaan (mikseivät voineet julkaista esim. Superman/Batmania, siinä olisi ollut edes parempi kuvitus). Kun kattelin uusimman Birthrightin previewiä, niin vain vahvistui tunnelma, että Synnyinoikeuden Teräsmies on onneton ruikuttaja.
Hush oli ihan turha. Tai ei turha, mutta ihan liian venytetty. Lepis vaan mätki Jokeria. Vähän jo odotin, että se käy Gordoninkin kimppuun. Mutta ei sittenkään.
Lehden ainoa pelastus oli siis Valtakunta ja voima. Rossin maalaus on tietenkin huippua (useammallakin sivulla ajattelin, että tuo olisi kiva saada julisteena seinälle). Ja tarinakin on ihan kivaa. Ehkä vähän liian Millerin Dark Knight matkimista, mutta muuten kyllä. Näin pitää tehdä tarinaa, jossa esiintyy Teräsmies.
No pitää tämä kuitenkin kannatuksen vuoksi ostaa ja toivon mukaan ensi vuonna nähdään jotakin hyvää (siis muutakin kuin Leen piirtämään Teristä). Davisin Nailia kyllä kaipaan. Pitää varmaan ostaa trade...
-
(mikseivät voineet julkaista esim. Superman/Batmania, siinä olisi ollut edes parempi kuvitus)
Tuo oli toivottavasti vitsi? Ensimmäinen arkki (1-6) kärsi huonosta kuvituksesta, huonosta juonesta, huonosta juonenkehityksestä ja sitten juonessa oli viellä meteorin mentävä reikä.
Toinen arkki on kyllä todella lupaava, mutta jos Terästyttö oikeasti on Kryptonilta ni minä raivoan. Linda Danvers takaisin!
-
Okei. En ole lukenut niitä, joten saattaa olla, että näkemäni pätkät oli siitä toisesta arkista.
Mielestäni muuten varsin uskaliasta Egmontilta alkaa julkaista sarjaa, joka ei ole vielä päättynyt. Siis minisarjaa. Mitäs jos loppupään numerot saavatkin odottamattoman viiveen ja ilmestyvät vasta ensi vuonna (jos muistan oikein, niin uusin Birthright on #10, eikö)?
Tosin onhan siinä lopussa sitten pelivaraa, jos Birthright saa yhden oman DC spesiaalin...
-
Yoko Tsuno -albumi Paholaisen Urut ostettu ja luettu.
Paras suomenkieleinen Yoko Tsuno albumi, mitä olen lukenut (jos ei lasketa Non Stop -albumia mukaan).
Tarkasti, paikoitellen jopa nautittavasti piirretty (taustat ja etenkin urut).
Juoni etenee sujuvasti ja kiinnostavasti. Joitakin pieniä yksittäisiä sudenkuoppia, mutta luulisi, että kohderyhmä eli lapset ei niihin kiinnitä sen suurempaa huomiota.
Tietokonetekstaus istuu pääsääntöisesti hyvin Leloupin piirrosjälkeen.
Käännös on paikoitellen töksähtelevää eli dialogi ei ole aina niin sujuvaa. Tosin en ole teosta alkukielellä lukenut, niin voipi olla samanlaista alkuperäisessä, ranskankielisessäkin versiossa. Pitää jossain vaiheessa verrata käännöstyötä Ruudun vastaavaan, ihan mielenkiinnosta.
Kokonaisarvosana 8, joka on aika hyvin , mielestäni.
-
Egmontilla ei ole mitään pelättäävää. Birthright on DC'llä ilmeisesti aika korkealla tärkeysjärjestyksessä. Vaikka ensimmäiset kahdeksan numeroa julkaistaisiinkin tänä vuonna, niin siihen mennessä kuin kahdeksas ilmestyy niin sarja on silti loppunut jenkeissä.
Mutta saako Birthright oman DC-Spesiaalin? Minä olin siinä uskossa että ne ei-antologia spessut julkaisivat eri sarjoja kuin antologiat. Vrt. ensinumerossa on tarina Detective 27, joka siis ilmeisesti kertoo Bruce Waynestä kuuluisan etsivätoimiston leivissä joskus 20-luvulla.
EDIT: Eräs Batman/Supermanin ekan arkin kansista (http://home.earthlink.net/~grotesqueanatomy/misc_images/superman-batman05.jpg) sekä Toisen arkin toinen kansi (http://comics.toonzone.net/solicitations/2004-04/batman-superman/superman-batman09.jpg). Mutta nämä ovat kansia, ja niissä taide on tietenkin pikkuisen yksityiskohtaisempia kuin sarjakuvassa itsessään. Mutta antaa kuitenkin vihjeitä itse piirrostyylistä. Ja kyllä, kansien piirtäjä teki myös sisällön.
EDIT2: Sinänsä huvittavaa, että DC on lyhyessä tahdissa käyttänyt läpi jo neljä "virallista" Terästyttöä. Ensin oli se Enkeli-Terästyttö, sitten tämän maallinen seuraaja minihame-Terästyttö, sitten tuossa ekassa kannessaki näkyvä tulevaisuudesta-tullut-terästyttö, ja nyt tämä uusi Olen-Kryptonista.
Huvittavaa koko hommassa on se, että numero kaksi lähetti Clarkille vain viestin eroavansa (eli hän on yhä "tuolla ulkona"), kolmonen on ilmeisesti yhä "around" (ellei uusi käsikirjoittaja päättänyt vain unohtaa häntä, vrt. Hämähäkkimiehen vauva), ja nyt meillä on jo nelonen, joka tälläisenään rikkoo koko Teräsmiehen perusidean - Viimeinen kryptonilainen. Toivottavasti tulee juonitwisti joka selittää tämän olevan epätotta. Kuten että hän on vain doppelgangeri, tai feikki, tai edes väärästä todellisuudesta. (Kuten Teräskoira, en voi uskoa että saimme vielä nähdä Kryptoaki >_<)
-
Mun muistaakseni joku sanoi, että sekä Hush että Birthright saavat tänä vuonna yhden kokonaisen numeron.
Jaa, mutta nyt vasta luin ton sisäkansitekstin.
Voi harmi, menee pitkä aika ennen kuin saa jatkoa Valtakuntaan ja voimaan :( Ilmeisesti siis Birthrightia tulee tänä vuonna vain neljä numeroa?
-
Koskien spesiaaleja, en tietenkään tiedä, mutta ensi numeron sisällöstä näin voisi tietenkin päätellä.
-
Mutta saako Birthright oman DC-Spesiaalin? Minä olin siinä uskossa että ne ei-antologia spessut julkaisivat eri sarjoja kuin antologiat. Vrt. ensinumerossa on tarina Detective 27, joka siis ilmeisesti kertoo Bruce Waynestä kuuluisan etsivätoimiston leivissä joskus 20-luvulla.
Kun kerran nuo tanskalaiset jyräävät, niin yksinomaan Teräsmiehelle pyhitetyn lehden saattaa, siis nimenomaan saattaa, täyttää tällainen materiaali..
Seagle Talks It's Like a Bird (http://newsarama.com/forums/showthread.php?s=&threadid=13018)
Melko epätodennäköiseltä tuo vaikuttaisi taloudellisten reaaliteettien valossa, mutta eihän sitä toisaalta koskaan tiedä...
-
Toivottavasti ei!
Luulisin, että se merkitsisi aika varmaan sitä, että ensi vuonna ei Teräsmiestä nähtäisi.