Kvaak.fi - keskustelu
Sarjakuvanlukijoiden keskustelut => Aku Ankka ja kumppanit => Aiheen aloitti: Gamma - 20.08.2004 klo 12:48:57
-
Minusta on hupaisaa, että tämä tarina Aku Ankan kieltämisestä Suomessa tunnetaan ulkomaita myöten.
Eräällä suosikkiwebbisivustollani, kaupunkitarinoita analysoivalla snopes.com:lla (http://www.snopes.com/disney/films/finland.htm) käsitellään ilmiön taustoja, ja syitä miksi Suomi tuli tunnetuksi maana, joka kielsi Aku Ankan ;D
-
En enää kovin kristallinkirkkaasti muista enää tuon jupakan yksityiskohtia, kun olin tuohon maailmanaikaan nuorempi kuin nyt, mutta jotakin sentään.
Muistaakseni Kemin nuorisolautakunta ei suostunut tilaamaan Akua paikalliseen nuoristotaloon. Perusteluina olivat vahingollisten käyttäytymismallien antaminen nuorisolle, joita olivat että Aku ja Iines hengasivat yhdessa vaikkeivat olleet naimisissa (tämä pääsi jopa Kari Suomalaisen pilakuvaan) sekä ettei Akulla ollut housuja.
Nyt 2000-luvulla on kyllä pakko myöntää että oikeassapa taisivat nuo asiantuntijat olla. Altistuin pienenä Aku Ankan saastutukselle ja mielikuvat ilman housuja kulkevista ankoista ovat säilyneet vahvoina näihin päiviin saakka.
Viimeksi viime viikolla kuljin kaupungilla ilman housuja ja kun poliisit tulivat kyselemään että mitäs se tämä nyt sitten tarkoittaa, niin vastasin vain että eihän Aku Ankallakaan ole housuja! Eikö poliisiopistossa muka sen vertaa opeteta?!
Poliisit vilkaisivat toisiaan, tarttuivat käsivarsistani kiinni, laittoivat käsiraudat ja saattoivat autonsa takapenkille. Sanoivat että nyt lähteekin tämä Mustakaapu moikkaamaan Poliisimestari Sisua. Jos ei siellä ala asiat selviämään niin sitten tulee lähete Taavi Ankan psykologisiin jatkotutkimuksiin.
-
Tästähän on oikein artikkeli Aku Ankka-lehden 50-vuotisjuhlakirjassa. Kunpa nyt muistaisin yksityiskohdat.
Mutta kuitenkin vasemmistolainen kulttuurikritiikki tarttui tiukasti tämmöiseen indoktrinoivaan piilopropagandaan jota amerikkalainen Aku (tiemmä) levitti viattomain nuorten ja lasten keskuuteen. Samaan aikaan oli ihan OK mennä pioneerileireille kuuntelemaan miten mukava se Lenin-setä oli. Eikös tuo Armand/Mattelartin kirjan suomennos ilmestynyt juuri 1978. siitäpä saivat lisäpontta myllyihinsä.
Timo
-
Siis kyseessä oli Heikki Rautiainen (kok).
Kok! Oho.
Timo
-
Mutta huomaan ettet suhtaudu asiaan asian edellyttämällä vakavuudella
Joo, sä oot ihan oikeassa.
Mun olis pitäny vetää rankempaa linjaa ja sanoo vaikka että mä en oo käyttäny housuja koskaan sen jälkeen kun isi Aku Ankan osti.
Meinaan että tuo Akun housuttomuus oli niitä senaikaisten kukkahattutätien keksintöä, jolle sopii naureskella vuosienkin jälkeen - ja onhan sitä naureskeltukin.
Niin kuin Timo kertoikin, niin tuohon aikaan järjestettiin vielä lapsille pioneerileirejä, joissa kerrottiin miten hienoa asia sosialismi on, miten Neuvostoliitto on kansan paratiisi mutta pahat kapitalistit jatkuvasti propagandallaan mustamaalaavat sitä. Ja sitten päälle laulettiin että "Lenin-setä asuu Venäjällä/
ja on yhtä kultainen kuin setä Ho Tsi Minh".
(muuten, muistaako joku tuon biisin koko sanoituksen?)
Kyllä mun mielestä politiikan tuputtaminen lapsille on astetta vaarallisempaa kuin huolehtia siitä, onko satuhahmoilla nyt varmasti tarpeeksi vaatetta päällään.
Mutta onhan noita nähty.
80-luvulla säädettiin Suomeen maailman tiukin videolaki ja nykyään silloin kiellettyjä elokuvia esitetään televisiossa.
Itseäni ahdistaa vuodesta toiseen käytävä keskustelu suomalaisten miesten kesävaatetuksesta, että kuinka on muka kamalaa kun miehet kulkevat shortseissa ja sandaaleissa ja karvaiset reidet vain vilkkuvat. Ja jotkut jopa ottavat paitansa pois ja sitten se kaljamaha on niin kamalaa katseltavaa...
Siis jos tosiaan maailman tai edes Suomen vakavin ongelma on miesten tai satuhahmojen pukeutuminen niin eipä tässä sitten tunnu hätäpäivääkään olevan.
-
Referoin huolellisesti artikkelin Iltiksen keskusteluun, mutta eivät julkaisseet.
Koska laitoit? Niillä menee jonkin aikaa julkaisun kanssa, koska he esilukevat kaikki viestit ennen kuin ne julkaistaan kaiken kansan pällisteltäviksi. Johtuisiko siitä?
Tosin voi hyvinkin olla että heidän sensuurinsa onkin tähän asti luultua kovempaa.
Jos ei viestiäsi ala kohta näkymään niin kokeile laittaa varmuuden vuoksi vielä uudestaan.
-
Kemin jupakka olikin loppujen lopuksi siunaus:
http://www.kemi.fi/sarjis/keskus.htm (http://www.kemi.fi/sarjis/keskus.htm)
t. Reijo
-
Ja toinen siunaus - näin hetkisen perästä - lienee se, että yksikään kirjasto ei uskaltane olla tilaamatta Aku Ankkaa?
Vaikka Aku - kuten sarjakuvat ja korkeakulttuurikin - vääristävät kirjastonhoitajuuden julkisuuskuvaa?
http://www.tokem.fi/kreodi/kreodi2000/3_2000/4.html (http://www.tokem.fi/kreodi/kreodi2000/3_2000/4.html)
t. Reijo
-
Ehkäpä noille Iltiksen keskustelijoille pitäisi lahettää tämä kurja-ankka -linkki, ja kovasti hehkutetulta 70-luvulta löytyis aivan yhtä paljon kuraa... :)
http://koti.phnet.fi/otaku/kurja/kurjaankka.html
Timo
-
En tiedä mikä on virallisen Suomen virallinen versio Aku-kohusta, mutta keskellä vallankumouksellista äärivasemmistolaisuutta lapsuuteni eläneenä voin sanoa, että Aku Ankka oli vasemmalla erittäin vaaralliseksi koettu ilmiö. Ja kaikki puolueet olivat tuolloin laitavasemmalla (paitsi Perustuslailliset, joka oli julkisuudessa tuomittu neuvostovastaiseksi).
Ensinnäkin Aku oli (tai sen miellettiin olevan) umpiamerikkalainen ja esittävän letkeää, rentoa, ongelmatonta amerikkalaisuutta (tai kapitalismia yleensä). Kommunismin perusjuttuhan oli se, että kaikki elämän osa-alueet ovat poliittisia ja jos ei nähnyt kaikkea ympärillään poliittisena oli harhaanjohdettu (kapitalismin taholta). Kommunistien pyhin tehtävä oli osoittaa kanssaihmisilleen asioiden poliittinen -ja nimenomaan "oikea" poliittinen- villakoiran ydin. Se oli hullua ja hassua. Yhtä aikaa kuolemanvakavuutta ja ihmiskunnan historian hillittömintä dadaa ja surrealismia. Hassua (ja irvokasta) se oli siksi, että Neuvostoliitossa poliittisuus oli vaarallinen ilmiö ja kansalaiset eivät saaneet ajatella pienimpiäkään poliittisia kysymyksiä keskenään - ainoastaan omaksua valmiita näkökantoja, muuten heilahti pamppu ja häkki. Mutta Suomessa päin vastoin kommunistit ulottivat poliittisuuden AIVAN KAIKKEEN. Samalla tavalla kuin nykyään "eko-ihmiset" "edistyksellisimmillään" panttaavat pieruaan etteivät kasvihuonepäästöt lisäänny (en ihmettelisi vaikka joku olisi kasvissyöjä sen tähden että on ennakolta laskenut suolistokaasujensa ja ulosteensa ympäristövaikutukset ja pyrkinyt minimoimaan ne).
Hullua se oli siksi, että se muutti kommunistin ja hänen lähipiirinsä elämän pikkumaiseksi paranoidis-skitsofreeniseksi helvetiksi, johon haettiin järjestystä lukemattomien punaisten järjestöjen byrokraattisista kokouksista,uskoa marxismi-leninismin teosten opintoryhmistä, toivoa mahtipontisista vallankumousvisioinneista, lohtua ja lääkitystä yltiöromanttisesta ja täysin epä-älyllisestä neuvostohaaveilusta ja aika ajoin kaikki patoutunut energia marssittiin tai mielenosoitettiin pois ylhäältä päin järjestetyissä joukkotilaisuuksissa - ja sitten vielä (julkisesti tai salaa) käytettiin melkosesti viinaksia.
Minä uskon -ja joku sosiologi todistaa tämän vielä todeksi -, että neuvostovallan toteutuminen Suomessa jäi tapahtumatta rock-musiikin, Aku Ankan ja kauhusarjakuvien myötä. Kauhusarjakuvat auttoivat kestämään ja hallitsemaan aikuisten maailman hulluutta. Ja Aku Ankka oli alkeiskoulu joka kasvatti sen nuoren polven, joka punaisten lippujen ja kiväärien sijaan sijaan otti käsiinsä kitarat, rumpukapulat ja mikrofonin. Olit sitten punkkari, diini, teddy, tai mikä muu niin musiikilla ja ihanan tarpeettomalla kertakäyttökulttuurilla (johon sarjakuvat olennaisesti kuuluivat) nuoret löysivät sen tarpeellisen kriittisen etäisyyden tuohon politisointiin ja tajusivat sen täydelliseksi sataprosenttiseksi paskaksi. Muistan kuinka kaikki vihasivat Kekkosta ja hänen matelevaa hoviaan, joka ulottui aina koulujen opettajanhuoneisiin saakka.
Me löysimme uudestaan kadotetun seksuaalisuuden, vimman, päihtymyksen ja teimme jokainen kohdallamme (paitsi ne, jotka nyt pitävät valtaa) sen yhtaikaa tajunnallisen ja kulttuurisen vallankumouksen, joka piti tehdä koska koko yhteskunta olisi sementoitunut aivan liikkumattomaksi kuin Leninin muumio. Me otimme käskymme suoraan ilman välikäsiä ja papillisia tulkitsijoita Ramonesilta, Clashilta... Me ketkutimme ja jyräsimme Stalinin kuoliaaksi. Chuck Berryn: "No Particular Place To Go" oli jo ollut vallankumouksellinen ajatus tai "pelkkä" päämäärätön ajelu automobiililla. Ja saakutti Aku joka ei mennyt töihin vaan... vietti aikaa ! Lukekaa Barksia ! Karl Marx tulee olemaan vain mitätön alaviite Carl Barksin vallankumouksellisuudessa.
Mutta jumalauta: Joey Ramone kertoi meille uuschuckberryistisesti ETTEI MEIDÄN NUORTEN TARVITSE VÄLTTÄMÄTTÄ MUUTA KUIN OLLA JA SYLKÄISTÄ KAIKELLE JA VALLANKUMOUS ON SIINÄ JA VALMIS: "TEE-SE-ITSE-INSTANT-REVOLUTION-AND-ITS-ALSO-FUCKING-FUN". Joey Ramone oli aivan oikeasti 1900-luvun suurin poliitikko, valtiomies, evankelista, filosofi, tiedemies,... Keskiaika loppui Joey Ramoneen. Tämä tullaan tajuamaan ehkä vasta Mega City 1:ssä aikanaan. Hey ho, Let´s Go ! Hänen nimessään ei ole tapettu ketään, mutta miljoonat ovat saaneet alkunsa rakastellessaan Sheena Is A Punkrockerin tai Rock´n´Roll High Schoolin tahtiin.
-
Minäpä printtaan tuon äskeisen ja laitan seinälle kehyksiin... noin.
Ja sivujuonteena vanhasta asiasta, vasta vuonna 2000 sain lukea Hampurin Morgonblattin verkkosivulta sellaisen mitättömän pikkuseikan, että Dorfmanin ja Mattelardtin Chilessä Disneyn sarjakuvien julkaiseminen ja maahantuonti oli lailla kielletty. Suomalaiselle yleisölle ei tätäkään katsottu koskaan aiheelliseksi kertoa.
-
Onko tämän ketjun tarkoitus jotenkin vääristellä historiaa?
Mulle riittää kuitenkin ihan tosiasioiden mielikuvituksellisuus. Akuankka-jupakka velloi suomessa alkuvuodesta 1978. Dorfmanin ja Mattelardin kirja ilmestyi v. 1980 (ja se taisi olla suurin piirtein toinen suomen kielinen kirja joka käsitteli sarjakuvaa?!) Alun perin nämä chileläiset kirjoittivat tekstin jo v. 1971. Se taisi ilmestyä v. 1975 ja käännökset italiaksi ja espanjaksi saman tien. Enlanninnoksen kanssa oli olngelmia, ja kun ranskalainen pienkustantamo vihdoin teki sen. Kuinka Aku Ankkaa luetaan, juuttui jenkkien tullisensuuriin yli vuodeksi! (Kuten Jari ehti mainita)
Mielikuvani -70 luvusta on aika erilainen kuin Kivik:llä. Johtuu osin siitä että katselin tilannetta vinosti vasemmalta. Silti tuo vuodatus muistuttaa suomalaista todellisuutta mielestäni vähemmän kuin Ankkalinnan todellisuus. Yhtä lailla kuin nyttenkin suurin osa ihmisistä eleli arkea omassa rauhassaan ja vain muutama tyyppi meuhkasi äänekkäästi politiikkaa, tms. (Tämän nyt elämämme ajan laulut on taas toiset ja niille nauretaan sitten vähän myöhemmin)
Punkista ja Ramonesista on varmasti monta tarinaa - Clashista puhumattakaan, mutta kyllä me kommarien kakarat ja puberteetin kuohuttamat perustuslailliset löysimme Punkista yhtä lailla omia ideologioitamme tukevia piirteitä. Sukupolvijutuissa on just hienoa se, että kapinoinnin motiiviksi riittää yleensä pelkkä halu kapinoida. Siitähän se Maukka Peruspäkkyräkin lauloi.
Sitä minä vain ihmettelen, että miten sille Ankalle ei saatu täällä piirrettyä niitä housuja jalkaan? Olisihan se ollut vielä eksoottisempaa ja housuttomuuttakin suurempi uutinen maailmalla.
-
(offtopic) Mutta mepä perustimme 12-vuotiaina koulussamme YYA-sopimuksen vastaisen joukkoliikkeen! Joukkoliikkeeseen kuului 3 henkilöä, ja se kampanjoi puolentoista veistotunnin ja yhden välitunnin ajan, jonka jälkeen opettaja tuli ystävällisesti mutta päättäväisesti kertomaan meille uutisen: poliittinen toiminta Suomen ala-asteilla on kiellettyä.(/offtopic)
Jatkakaa. ;D
-
Onko tämän ketjun tarkoitus jotenkin vääristellä historiaa?
Mulle riittää kuitenkin ihan tosiasioiden mielikuvituksellisuus. Akuankka-jupakka velloi suomessa alkuvuodesta 1978. Dorfmanin ja Mattelardin kirja ilmestyi v. 1980 (ja se taisi olla suurin piirtein toinen suomen kielinen kirja joka käsitteli sarjakuvaa?!)
No ei nyt sentäs ihan, vaikka sahamiehen sormilla sellaiset teokset olivat kyllä laskettavissa ja äärettömän pienpainoksisia tai muuten vaan pienessä piirissä liikkuvia. Oli Huutomerkki-sarjan Asterix-esseekirja, Kaukoranta-Kemppisen Sarjakuvat, Turun Sarjakuvakerhon Tarzan-seminaariteos (moniste), joku DDR-pohjainen kommarikirja amerikkalais-sarjakuvien turmiollisuudesta (okei, tästä olen kuullut vain huhuja).
Sitä minä vain ihmettelen, että miten sille Ankalle ei saatu täällä piirrettyä niitä housuja jalkaan? Olisihan se ollut vielä eksoottisempaa ja housuttomuuttakin suurempi uutinen maailmalla.
Aku Ankan omassa nurkassa asiaa kommentoitiin kuvanäytteellä Harvey Kurtzmanin ja Will Elderin MAD-sarjasta, joka on sittemmin suomennettukin. MAD hokkasi Ankan housuttomuuden säädyttömyyden jo 50-luvulla! Ameriikassa!
-
Vanhassa Katso-lehdessä (tais olla 1968) on hauska kolumni radio-ohjelmasta, jossa Max Rand oli kertonut Johnny Hazardin taustoista. Ohjelman mukaan sarjan käsikirjoituksessa on aktiivisesti mukana CIA, ja Hazardia käytetään pehmittämään lukijoiden mieltä tulevia CIA-operaatioita varten. Noh, kyllä tää silloisen Katso-kolumnistinkin mukaan oli erittäin naurettava ohjelma, Radioteatterin ohjelmaa varten tekemiä Hazard-kuunnelmapätkiä kehuttiin tahattoman koomisiksi.
-
Oma käsitykseni on, että jotkut stallarit olivat äänekkäitä ja hyvin esillä mediassa, mutta aina kuitenkin vähemmistö. Ja kyllä sodista, veteraaneista ja Karjalasta on keskusteltu aina.
(Kasaan muuten pikkuhiljaa pientä tietokantaa Suomen tv:ssä 60-80-luvuilla esitetyistä sarjoista, ja kyllä pimeimmän Kekkoslovakiankin aikaan esitettiin enimmäkseen länsimaista hapatusta, ei ikinä läheskään niin paljoa sosialistimaiden tv-tuotantoa. Mistä jälkikäteen kiitos.)
-
Minä uskon -ja joku sosiologi todistaa tämän vielä todeksi -, että neuvostovallan toteutuminen Suomessa jäi tapahtumatta rock-musiikin, Aku Ankan ja kauhusarjakuvien myötä.
Kandee ehkä mennä jollekin historian kertauskurssille.
-
Aku Ankka-kohu nousi otsikoihin useissa kaupungeissa, mutta esim. vasemmistolaisessa Raahessa Aku Ankka kiellettiin ilman minkäänlaista mediakohua. Raahella on aina ollut taito pysyä julkisuudesta sivussa... Kielto koski muistaakseni päiväkoteja, ja oli kai samoihin aikoihin Kemin kiellon kanssa.
-
Itse olen syntynyt 1960-luvun puolivälissä, joten muistan kyllä mitä oli ja mitä ei. 1900-luvun muutamia merkittävimpiä vallankumouksellisia manifesteja, jotka tullaan muistamaan kauemmin kuin Marx, Lenin tai Che Guevara:
Chuck Berry: No Particular Place To Go, Rock And Roll Music, Reelin´n´Rockin´
Martha & Wandellas: Heatwave
Supremes: Baby Love
Rolling Stones: Let´s Spend The Night Together, Street Fighting Man
Beach Boys: Surfin´ USA, I Get Around, California Girls
The Monkees: (Theme from the) Monkees
Ramones: Sitting In My Room, Blitzkrieg Bop
Marc Bolan: Metal Guru
The Sweet: Teenage Rampage
Abba : Waterloo
The Clash: Janie Jones
"Vastarintaliikkeemme" lähetti mm. paikalliseen sanomalehteen "kauhistuneen edistyksellisen" lukijakirjeitä tyylipuhtaaseen MAD-tyyliin. "Kommunistit" saivat syyt niskoilleen koska kukaan ei vielä siihen maailmanaikaan tajunnut, että nuoret voivat tehdä provokaatioita tahallisten ylilyöntien keinoin.
-
Pelle Miljoona: Perkele, olen työtön
Suomen Talvisota 1939-40: Underground-Rock
-
Pelle Miljoona ja muut julistavat rokkarit päin vastoin kahlehtivat syntyneen vallankumouksen nuorkekkoslaisuudeksi. Tärkeimmäksi "pelle"-biisiksi muodostuikin vahingossa Tumppi Varosen "Tahdon rakastella sinua", josta ideasta sitten ammensi Dingo, jonka myötä nuoriso karisti harteiltaan jälkitaistolaisen punavihreyden ja keskittyi siihen, mikä kuuluu nuorisolle: lapselliset rakastumiset, elämän pinnallinen turhuus, koreilu, hortoilu, toikkarointi, ajan täydellinen ja jäännöksetön tuhlaus täydelliseen turhuuteen.... zeninä vaan !
-
Mietin juuri, olisikohan kansalaissodan takana ollut jokin herravihainen, suusta suuhun kiirinyt ralli? Mikäköhän operetti johti talvisotaan, entä olivatko Reino "Palle" Hirvisepän kupletit Hitlerin kanssa veljeilyn takana? Ehkei kannata ylikorostaa populäärimusiikin osuutta historiassa.
-
Siis kyseessä oli Heikki Rautiainen (kok).
Kok! Oho.
Timo
Ym. pilarohvessorin esittämä arvoitus :
"Musta kana munii punaisia munia
- Mikä se on ?"
-
Reiman 70-luku muistuttaa minunkin 70-lukuani. Nykyisin nettifoorumeilta 80-luvulla syntyneet kertovat kuinka 70-luvulla oli länsivastaisia kommareita joka puolella ja Kekkonen oli niiden pomo.
Oikeastihan YYA-sopimusta ei vastustanut kukaan 70-luvulla, eivät edes perustuslailliset. Se oli realiteetti.
Eikä 70-luvulla julkaistu mitään Krokodil-lehden suomalaista painosta, länsimaista hapatusta vain.
Niinpä. 70-luvulla opin alakoulussa, että kyllä se ryssänmaa on jumalaton paikka kun ei siellä saa Jeesukseenkaan uskoa eikä raamattua lukea. :o
Mutta Amerikka on paras maa kert siellä on 6 miljoonan dollarin mies.
Toisaalta ainoat koulun pihalla mieleen jääneet sarjakuvapoliittiset keskustelut voitaisiin otsikoida "Churchillin rappiodemokraattisten murhalentäjien luoman Korkeajännitys-sarjan levittämän valheellisen Führer-kuvan vahingollisuus."
-
...entä olivatko Reino "Palle" Hirvisepän kupletit Hitlerin kanssa veljeilyn takana? Ehkei kannata ylikorostaa populäärimusiikin osuutta historiassa.
Kivik:n vuodatus oli ansiokas ja loistava juuri siksi, että se osoitti vanhan totuuden: virallisesta kirjoitetusta historiasta on mahdotonta tunnistaa aikaa, jota on itse elänyt. Vihavaisen kirjasta "Kansakunta rähmällään" saa kuvan, että 1970-luku olisi ollut kommunikeoita, pioneerihuiveja, neuvostoliittolaisia elokuvia, eikä mitään muuta. Joillakin yläportaan tyypeillä ehkä oli. Mutta minun lapsuuteni nyt sattui olemaan Sleepy Sleepersiä, Aku Ankkaa, Lasse Vireniä, Aku Ankkaa, Onnen Päiviä, Aku Ankkaa, Muppet Showta, Ruutua ja Non Stoppia, ja kirjastosta lainasin jo nallikkana Anders Küngin kirjoja, joissa vaadittiin vapautta Baltian maille - vain siitä syystä että tiesin ettei valtiovalta sellaista kovin hyvällä katsele. En tiedä pantiinko nimeni ylös minnekään, mutta epäilen, ettei kukaan jaksanut vaivautua. Olin ehkä enemmän diinari kuin punkkari, mutta en mennyt mukaan sellaiseenkaan, koska ajatus Suaven lätsimisestä päähän oli liian luotaantyöntävä.
Jos yhteiskunta katsotaan yläpuolelta taivaista laskeutuvaksi Uudeksi Jerusalemiksi, joka määrittelee yläpuolelta korkeuksista asiantuntemuksen, ideologian tai kirjanoppineisuuden valossa, mikä on hyväksyttyä, turvallista, ja suositeltavaa, niin kaikki populaarikulttuuri on silloin yhteiskunnan vastaista. Tärkein esimerkki on yhä mainitsematta. Suomen ensimmäinen platinalevy 1975: Erkki Junkkarinen: Ruusuja hopeamaljassa! Radion musiikkitoimittajat a la Tero Heinänen ("Imagine on työväenlaulu") pitivät yllä kiihkeätä kuulijakunnan "kasvattamista" johonkin aivan toiseen suuntaan, mutta Matkahuollon baareissa istuva kansa äänesti rahoillaan vibraatoonsa pyörtyvää sammaltavaa b-luokan laulajaa, jolla ei ollut tarjottavanaan ensimmäistäkään kannanottoa maailman asioihin.
-
Kiitos Jari ! Olet ainoa joka on tajunnut yhtään. Populäärikulttuuri on se todellinen kulttuuri ja sfääri, jonka lukumääräisesti mahtavampi lahjattomien tosikkojen pönötys ja patsastelu peittää. Sarjakuvat ja pop-musiikki ovat oikeasti erittäin vaarallisia asioita. Jos tahtoo tietää tämän päivän maailmasta ei kannata lukea akateemisia selontekoja, ei edes sanomalehtiä vaan esim. Judge Dreddiä. Muistakaamme, että todellisuus jäljittelee taidetta, ei toisin päin. Brian Wilson ja Beach Boys loivat koko Kalifornian ja puolet USAsta. Ramones rakensi oikeasti New Yorkin. Beatles keksi koko brittiläisyyden jne... Koko Suomen kansa on ryöminyt Aleksis Kiven alta,- eikä muuta reittiä suomalaisuuteen edes ole, eikä voi olla. Kaikki on tehty Seitsemän veljeksen esikuvien mukaan. Suomalaisen on mahdoton olla olematta Kiven luomus. Aivan niin kuin koko Venäjän kirjallisuus on tullut Gogolin Päällystakin hihasta. Ja kaikki tulevat venäläiset ja Venäjät on jo kerrottu venäläisklassikoissa.
Tulevaisuudessa historia tulee olemaan nimenomaan populäärikulttuurin historiaa, sillä ketään ei tulevaisuudessa kiinnosta toisenlainen historia; eikä toisenlaista - perinteistä - historiaa tuolloin edes ole. Ainakaan siinä mielessä kuin olemme historian tottuneet käsittämään. Sillä korkean ja matalan sfäärit ovat nyt jo "länsimaissa" sulautuneet toisiinsa.
-
Kaikki puolueet olivat osa "edistyksellistä yhteisrintamaa". Tuomari Nurmiokin pohti vakavissaan yöunensa uhraten voisiko hän sentään esittää edes country&western -musiikkia - sehän olisi amerikkalaisuudestaan huolimatta jonkinlaista työväenmusiikkia. Suomi ei de jure ollut neuvostotasavalta, mutta poliitikot ja "kulttuuriväki" elivät, puhuivat, toimivat niin kuin Suomi olisi de facto neuvostotasavalta. Tästä ajasta ei ymmärrettävästi kehdata puhua vielä ainakaan seuraavaan 20 vuoteen.
-
Enpä ollenkaan väitä, ettei muinoin olisi vasemmistopropagoitu, viitaten mm. aiempaan Johnny Hazard-juttuuni. Ja kyllä kävi niin, että Fonzie&kumpp. kiinnosti nuorisoa enemmän. On kuitenkin aivan hirveää yksinkertaistamista väittää, että populäärikulttuuri olisi estänyt jyrkän linjan kommunistien valtaannousun Suomessa, eiköhän esim. demareiden ay-toiminta vaikuttanut helevetin paljon enemmän..mutta se ei enää kuulu tälle foorumille.
-
Minäkin olin peruskoulussa 1970-luvulla. Elettiin varmaan 1990-lukua, kun minulle vihdoin valkeni, että lapsuuteni vuosikymmen oli ollut jotenkin vasemmistolainen. No, päiväkodissani kai olikin pitkätukkahippi siviilipalvelusta suorittamassa. Paljon paremmin muistan kuitenkin koulun kaikki isänmaalliset juhlat. Musiikinopettajakin oli jatkosodan lentäjäveteraani. Eikä Neuvostoliitosta pitänyt juuri kukaan, vaikka kaikki tiesivät että joskus on paras mukautua realiteetteihin ja ottaa niistä hyöty irti.
Aku Ankkaa lukivat kaikki häröt liimanhaistelijatkin.
Punkin vastainen asennekasvatus oli Pelimannintien ala-asteella voimissaan sekä opettaja- että oppilaskunnan toimesta. Kannelmäki taisi ollakin enemmän semmoista tötterötukkaseutua.
Jostain syystä seuraava TV:n äärellä käyty dialogi iskostui mieleeni:
Äiti: -"Onhan ne kyllä aika kamalia."
Isä: -"Niin on. Ihan hyvä, ettei ne tänne pääse."
Vasta aikuisiässä tulin ajatelleeksi, mihin rock-historialiseen jupakkaan nämä kommentit taisivat liittyä...
-
Eppu Normaali valitettavasti pääsi Suomeen, ja teki biisin "Rääväsuita ei haluta Suomeen" jne. Olihan siitä monenlaista juputusta sitten pienlehdistössä Pahkasikaa myöten, Hesarin Raija Forströmin tulkinnoille naurettiin räkäisesti. "Sex Pistols ja muut punk-bändit tuottavat meteliä käyttämällä mekaanista äänensärkijää.." tjsp.
Sleepy Sleepers eli herkintä vaihettaan tuolloin ja kyllä siinä poppoossa varmaan oli parinkin Rottenin ja Viciouksen edestä. 1984, Rion-matkaa jne. maksellakseen Sakke ja Mato tekaisivat "Suomen Poliisit" -levyn, jossa on kappale "Elämä on rankkaa Aku Ankka".
Kuusitoista vuotta myöhemmin, joulukuussa 2000, Valtosen Wapit-firma etsi IT-alan osaajia työpaikka-ilmoituksella Aku Ankassa, ja silloinkin Reutersin ym. uutistoimistojen teleksit lauloivat. "On se totta, kaikki IT-alan ihmiset tosiaan lukee Akua", Mato ihmettelee kirjassaan "Noh sano naakka kun nokka katkes".
Olisiko maallamme ollut malttia teknologistua ilman Aku Ankkaa ja Pelle Pelotonta?
-
Ihan mielenkiintoiseksi on tämä ketju muodostunut. Olen muuten sitä mieltä, että mikäli ihmiskuntaa on enää olemassa sanotaan nyt vaikka parin-kolmensadan vuoden kuluttua, niin tästä ajasta muistetaan populäärimusiikki ja ehkä sarjakuvat.
Vaikka Hitler ja Stalin, sekä heidän edustamansa ideologiat muistetaan tällä hetkellä vielä hyvin, niin miten lienee tulevaisuudessa? Voi olla että tulee uusia, muka parempia poliittisia liikkeitä ja aatteita, jotka muka ovat sitten se oikea tie autuuteen ja onneen. Tai onhan kristinuskokin menestynyt jo pari vuosituhatta. Ehkä joku vielä tuhannen vuoden päästäkin julistautuu olevansa natsi tai sosialisti, vieläpä siinä merkityksessä kuin me sen tunnemme.
"Sex Pistols ja muut punk-bändit tuottavat meteliä käyttämällä mekaanista äänensärkijää.." tjsp.
Eikös se laite ollut mekaaninen äänensärkijä josta lähti räkäinen, kätkättävä ääni?
Ei sattuisi kukaan tietämään että millaisesta laitteesta noin tarkkaan ottaen oli kyse? Käytettiinkö sitä laulun vai kitaran efektinä? Vieläkö niitä löytyy kaupoista vai tehtiinkö ne jo silloin itse? Entä löytyykö mistään netistä sen kytkentäkaaviota?
-
Öh... eiköhän se räkäinen kätkättäjä ollut ihan vaan Johnny-poika Rottenin kurkunpää?
-
Eikös se laite ollut mekaaninen äänensärkijä josta lähti räkäinen, kätkättävä ääni?
Ei sattuisi kukaan tietämään että millaisesta laitteesta noin tarkkaan ottaen oli kyse? Käytettiinkö sitä laulun vai kitaran efektinä? Vieläkö niitä löytyy kaupoista vai tehtiinkö ne jo silloin itse? Entä löytyykö mistään netistä sen kytkentäkaaviota?
Eikös tuo ollut lähinnä alasta tietämättömien väärinkäsitys koko "mekaaninen särkijä". Kaiuttimen kalvonhan voi toki rikkoa, ja sisään työntää rämisevää roinaa, niinku mm.The Who teki, sitä voi pitää mekaanisena särkijänä. Elektroninen äänensärkijäboksi taas on niin simppeli että sen rakentaa vaikka itse käsityötunnin päätteeksi. Meneepä off topic!
-
Ok, kyllä minäkin suhtaudun populaarimusiikkiin ja -kulttuuriin intohimoisemmin kuin mihinkään muuhun tässä universumissa, mutta rajansa kaikella: The Beach Boys loi lähinnä sarjakuvamaisen (kuinka ollakaan!) fantasian Kaliforniasta, mutta ei koko osavaltiota ja sitä rataa.
Keskiaika loppui Joey Ramoneen. Tämä tullaan tajuamaan ehkä vasta Mega City 1:ssä aikanaan. Hey ho, Let´s Go ! Hänen nimessään ei ole tapettu ketään, mutta miljoonat ovat saaneet alkunsa rakastellessaan Sheena Is A Punkrockerin tai Rock´n´Roll High Schoolin tahtiin.
"God Bless President Bush, and God Bless America." (Ei sentään Joey, mutta kuitenkin Johnny Ramone, Rock and Roll Hall of Fame, 2002). ;D
koko yhteskunta olisi sementoitunut aivan liikkumattomaksi kuin Leninin muumio. Me otimme käskymme suoraan ilman välikäsiä ja papillisia tulkitsijoita Ramonesilta, Clashilta...
"They sang the Red Flag / They wore the black one... The hillsides ring with free the people..." (The Clash: Spanish Bombs). Kuten joku tuossa edellä totesikin, vasemmistolaiset nuoret saivat varmasti oman osansa punk-liikkeestä, mikäli halusivat välttämättä politisoida senkin.
Tulevaisuudessa historia tulee olemaan nimenomaan populäärikulttuurin historiaa, sillä ketään ei tulevaisuudessa kiinnosta toisenlainen historia; eikä toisenlaista - perinteistä - historiaa tuolloin edes ole. Ainakaan siinä mielessä kuin olemme historian tottuneet käsittämään. Sillä korkean ja matalan sfäärit ovat nyt jo "länsimaissa" sulautuneet toisiinsa.
Aika raju väite. Luultavasti populaarikulttuuria tullaan tutkimaan ja analysoimaan enemmän tulevaisuudessa, mutta tuskinpa se tulee syrjäyttämään varsinaista taloudellis-poliittis-sotilaallista historiankirjoitusta. Ja miettikääpä miten monelle ihmiselle populaarimusiikki on ainoastaan radiosta tulevaa äänimattoa. Sarjakuvia lukevien osuus jää luultavasti vielä vähäisemmäksi.
Suomi ei de jure ollut neuvostotasavalta, mutta poliitikot ja "kulttuuriväki" elivät, puhuivat, toimivat niin kuin Suomi olisi de facto neuvostotasavalta. Tästä ajasta ei ymmärrettävästi kehdata puhua vielä ainakaan seuraavaan 20 vuoteen.
Kyllähän siitä puhutaan koko ajan: Benkku ja muut oikeistopoliitikot ovat säännöllisesti olleet julkisuudessa jälkiviisastelemassa, kuinka maan olisi pitänyt maata ja miten hirvittävää se rähmälläänolo oli.
Mutta enpä muista yhtään sosialististen maiden tv-sarjaa. Joitakin venäläisiä ja tsekkiläisiä piirrettyjä tuli joskus.
Sosialistisista maista tuli valtavasti hyviä lastenohjelmia. Etenkin Pikku Kakkonen kunnostautui tällä saralla tuomalla ruutuun puolalaisen Nalle Luppakorvan ja itäsaksalaisen Nukku-Matin (jonka saapuessa lasten luokse avaruuteen, luki avaruusaseman kyljessä tietenkin CCCP). Ja hyviä sarjoja ne olivatkin. En minä ainakaan osannut kaivata Tomia & Jerryä tai mitään muutakaan "amerikkalaista hapatusta"*, kun Heikki Määttäsen "heipä hei, hyvää iltaa" pamahti soimaan. Jos minulla olisi omia lapsia, niin mieluummin katsottaisin näillä noita edellämainittuja kuin mitään hyperaktiivista Pokedigiblade-huttua.
* Sarkastiset lainausmerkit
-
Ihan ensi alkuun: kaikista maailman artisteista mun lempibändikseni kautta aikojen on jäänyt Ramones.
Entä löytyykö mistään netistä sen kytkentäkaaviota?
Ehkei täältä mitään yhtä pelottavaa löydy, mutta aika monta perussäröä ja esim. tremoloitakin: http://www.generalguitargadgets.com/ ...ja sieltä Effects Projects.
Mä muistan hyvin taistolaisuuden; siihen suhtauduttiin meillä erittäin suurella kriittisyydellä. Ja hyvä niin toki. Soisin, että aktiivisten poliitikkojen taustasta tähän aikakauteen liittyen keskusteltaisiin enemmän.
-
The Beach Boys loi lähinnä sarjakuvamaisen (kuinka ollakaan!) fantasian Kaliforniasta, mutta ei koko osavaltiota ja sitä rataa.
Tarkoitin tietenkin sitä, että kun ihmiset kaikkialla maailmassa - jotka eivät ikinä ole käyneetkään Kaliforniassa -ajattelevat sanaa Kalifornia täytyy heidän ponnistella etteivät ajattelisi BeachBoysSarjakuvaCaliforniaa.
"God Bless President Bush, and God Bless America." (Ei sentään Joey, mutta kuitenkin Johnny Ramone, Rock and Roll Hall of Fame, 2002). ;D
"Second verse, same as the first. Third verse, different from the first !" (Ramones: Judy is a Punk).
"They sang the Red Flag / They wore the black one... The hillsides ring with free the people..." (The Clash: Spanish Bombs). Kuten joku tuossa edellä totesikin, vasemmistolaiset nuoret saivat varmasti oman osansa punk-liikkeestä, mikäli halusivat välttämättä politisoida senkin.
The Clash loi Bolshevique-Chic -lookin ja teki koko vasemmistolaisuudesta sen mitä se itse asiassa oikeasti onkin: pinnallinen muoti-ilmiö.
Aika raju väite. Luultavasti populaarikulttuuria tullaan tutkimaan ja analysoimaan enemmän tulevaisuudessa, mutta tuskinpa se tulee syrjäyttämään varsinaista taloudellis-poliittis-sotilaallista historiankirjoitusta. Ja miettikääpä miten monelle ihmiselle populaarimusiikki on ainoastaan radiosta tulevaa äänimattoa. Sarjakuvia lukevien osuus jää luultavasti vielä vähäisemmäksi.
Populäärikulttuuria (musiikki) voi "analysoida" ainoastaan lantionseudulla. Pop on pop on pop. That´s It and that´s All.
Kyllähän siitä puhutaan koko ajan: Benkku ja muut oikeistopoliitikot ovat säännöllisesti olleet julkisuudessa jälkiviisastelemassa, kuinka maan olisi pitänyt maata ja miten hirvittävää se rähmälläänolo oli.
Sosialistisista maista tuli valtavasti hyviä lastenohjelmia.
Niin, mutta "hyvät" lastenohjelmat eivät ole hyviä lastenohjelmia.
Jos minulla olisi omia lapsia, niin mieluummin katsottaisin näillä noita edellämainittuja kuin mitään hyperaktiivista Pokedigiblade-huttua.
Minulla on lapsia ja he rakastavat kaupallista "roskaa". Vuoden vanhan poikani ainoita sanoja ovat "Ai Ou !" (Joey Ramone). Tytär oli myös vuoden vanhana jo vannoutunut Beach Boys & Ramones-fani. Tanssivat hulluina.Lapset tunnistavat kaiken epäaidon ja huonon (ideologiset ja vakavat asiat ovat lapsista syntyjään huonoja ja ikävystyttäviä koska ne ovat täydellisen keinotekoisia) ja ovat hulluna kaikkeen aidosti hyvään. Koska ihminen on oikeasti villi ja primitiivinen.
Totuus on että kaikki syvällinen on äärimmäisen pinnallista ja kaikki pinnallinen on äärettömän syvällistä.
Elämä on suuri mysteeri ja ideologiat yrittävät analysoida ja paljastaa mysteerit. Siksi ideologiat eivät koskaan saa oikeasti otetta ihmisistä pitkäksi aikaa.
-
Siis Nukkumatti on "hyvä" eikä Oikeasti Hyvä, Joe Strummer ja kumppanit torpedoivatkin oikeasti kommunismin joka olikin pinnallinen muoti-ilmiö...Lisää vastaavantasoista viisautta Kvaakkilaisille löytyy täältä (http://wwnet.fi/users/veijone/)
-
Sarjainfo3-4/1977:
"Pikku-uutisia - Aku, Mikki ja muut Disneyn hahmot on julistettu pannaan Queenslandin osavaltiossa Australiassa, kertoo Helsingin Sanomat. Brisbanen kaupungin lastentarhaviraston päätöksen mukaan lapsille voi antaa kehittäviä leikkivälineitä Disney-kulttuurin sijaan: "Disneyn hahmojen persoonallisuudet ovat liian kehittyneitä"."
Vanhoissa Sarjainfoissa on muutenkin hubaa ajankuvaa:
2/1974:
"Uusi Suomi otti kantaa kulttuuriasioissa. Ahaa-teatteria koskeneessa pääkirjoituksessaan US protestoi sitä vastaan, että vasemmistolaiset monopolisoivat popkulttuuria ja selittävät poliittisiksi jopa sellaiset viattomat ja sydämelliset hahmot kuin Aku Ankan."
3-4/1974;
"Uusi Suomi muisti populaarikulttuuri-ihmisiä jälleen pääkirjoituksessaan: "Vuosikausien rummutuksen tuloksena eliittikulttuurista tehtiin vihattava käsite uusvasemmistolaisten radikaalipiirien manipuloimana. Samanaikaisesti popkulttuurista tehtiin jonkinlainen pyhä lehmä tai kultainen vasikka, jonka ympärillä on piiriä pyörittävä. Popkulttuuri on kuitenkin ollut vain naamio. Kulissien takaiset varsinaiset vallankumousohjaajat ovat sitä hyväkseen käyttäen tähdänneet omaperäisen ja luovan kansallisen kulttuurin tuhoamiseen. Tämä tosiasia olisi lopultakin oivallettava ja myös tunnustettava". Näin siis Uusi Suomi, Johnny Hazardin julkaisija, pääkirjoituksessaan "Kulttuurimme tupajumit" lisäten vielä että kulttuuriamme ruvetaan varmaan pian yhdenmukaistamaan ja antamaan sille poliittiset normit.
Rauni Paalanen näkyi vastaavan US:lle Tiedonantajassa. Hän puuttui myös nimimerkki m.o.t:n kirjoitukseen, jonka mukaan "populaarikulttuuri on marxilaisten otteessa". "Myytyään maamme EEC:lle, avattuaan ovet selkoselälleen kansainväliselle roskakulttuurille, ajettuaan parhaat taiteilijamme taloudelliseen ahdinkoon ryhtyvät nämä huijarit suureen ääneen mekastamaan kansallisen kultturin puolustamisesta!" , kirjoitti Paalanen."
Lainataan vielä lyhyelti neuvostoliittolaisen kirjoittajan S. Gerschkowitschin tekstiä Kunst und litteratur -lehdestä sen numerosta 6/74:
"Massakulttuuri on porvarillisen yhteiskunnan syvän kriisin ilmaus. Länsimaisia tutkijoita kiinnostaa massakulttuuri nykyään kovasti, mutta tutkimusote on usein virheellinen, epätieteellinen ja antisosialistinen. Marxilaiset tutkivat ilmiötä eri tavalla." (lainaus Jukka Rislakin referaatista).
Täräytetään loppuun vielä antikommunistista indoktrinaatiota pilteille:
(http://www.perunamaa.net/ankistit/MarxHegel.gif)
Korppien nimet. kuva siis Chileläisestä Disneylandia -lehdestä.
Timo
Edit: pari pikku typoa
-
Sosialistisista maista tuli valtavasti hyviä lastenohjelmia. Etenkin Pikku Kakkonen kunnostautui tällä saralla tuomalla ruutuun puolalaisen Nalle Luppakorvan
Eikös luppakorva tullut kuvioon vasta 80-luvulla? Minimaan postista jalostui Pikku Kakkonen 70-luvun lopussa, eihän luppakorva tainnut olla heti mukana.
Muutenkin "70-luvun" vasemmistovaikutus alkoi oikeastaan enemmän tuntua todellisessa maailmassa vasta 80-luvun alussa , kun taistolaiset alkoivat valmistua koulusta ja päästä töihin telkkariin ja opettajiksi.
En minä ainakaan osannut kaivata Tomia & Jerryä tai mitään muutakaan "amerikkalaista hapatusta"*, kun Heikki Määttäsen "heipä hei, hyvää iltaa" pamahti soimaan.
* Sarkastiset lainausmerkit
Meillä osattiin. Kyllä Tom&Jerry ja Nakke Nakuttaja-väkivaltapätkä oli kohokohta ja harvinainen herkku itähutun ja kyllitätien harmauden keskellä.
-
Tarkoitin tietenkin sitä, että kun ihmiset kaikkialla maailmassa - jotka eivät ikinä ole käyneetkään Kaliforniassa -ajattelevat sanaa Kalifornia täytyy heidän ponnistella etteivät ajattelisi BeachBoysSarjakuvaCaliforniaa.
... mutta sitten kun joudutaan kasvokkain sen reaalitodellisuuden kanssa, johon kuuluvat valtavat tuloerot, kodittomuus ja niin edespäin, tekeekin mieli kuulla surffilaulujen sijasta jotakin muuta.
The Clash loi Bolshevique-Chic -lookin ja teki koko vasemmistolaisuudesta sen mitä se itse asiassa oikeasti onkin: pinnallinen muoti-ilmiö.
En vaivaudu edes kommentoimaan. Joskus kannattaa pysähtyä miettimään vaikka sitä, mistä ajatus kahdeksan tunnin työviikosta, yhtäläisestä äänioikeudesta tai muista vastaavista pinnallisista muoti-ilmiöistä on lähtöisin. Ja vihje: Joe Strummer ei sitä keksinyt.
Niin, mutta "hyvät" lastenohjelmat eivät ole hyviä lastenohjelmia...Lapset tunnistavat kaiken epäaidon ja huonon (ideologiset ja vakavat asiat ovat lapsista syntyjään huonoja ja ikävystyttäviä koska ne ovat täydellisen keinotekoisia) ja ovat hulluna kaikkeen aidosti hyvään. Koska ihminen on oikeasti villi ja primitiivinen
Mielipidehän se tuokin on, mutta kummallista kyllä, näistä samoista lastenohjelmista ovat pitäneet muksut jo tuollaisen neljännesvuosisadan verran. Vaikkapa Pikku Kakkosen Nalle Luppakorva on siitä hyvä esimerkki. Se ei ole villi ja primitiivinen, mutta eipä toisaalta epäaito ja huonokaan, enkä osaa nähdä siinä mitään sosialistiseen ideologiaan viittavaakaan.
Eikös luppakorva tullut kuvioon vasta 80-luvulla? Minimaan postista jalostui Pikku Kakkonen 70-luvun lopussa, eihän luppakorva tainnut olla heti mukana.
Luppakorva on samaa ikäluokkaa "London Calllingin" ja allekirjoittaneen kanssa, eli marssi suomalaisiin tv-ruutuihin loppuvuodesta 1979.
-
Nukkumatti oli oikeasti hyvä kaikkine menopeleineen (mistä niitä keksittiinkin satoja erilaisia?), olkoonkin että muistutti Lenin-setää Venäjältä ja taustakuvissa heilui joskus työkalusaksan lippu. Ei haitannut.
Sen sijaan nykyisessä tarjonnassa haittaa se, että venäläisiä animaatioklassikoita ei ole nähty edes yleissivistystarkoituksessa kohta 20:een vuoteen. Yksi vaatimaton elokuvasarja esitettiin viitisen vuotta sitten, ja sekin oli englanniksi dubattu englanninkielisin alkutekstein. Höh.
Ja sappernapperpippurimäntti, onhan tsekkien unohtumaton kansallissankari Rumcajs kovaa valuuttaa tänäkin päivänä: http://www.dracek.cz/default.asp?CatID=2001&TYPTREE=1
Ja Zdenek Milerin myyrä se vain saa alvariinsa housut.
Sen sijaan Dresdenissä piippurasseista taivutetut Filopat ja Patafil saisivat jäädä sinne unohduksen suohon missä ne ansaitusti tänä päivänä polskivat.
-
Joskus kannattaa pysähtyä miettimään vaikka sitä, mistä ajatus kahdeksan tunnin työviikosta, yhtäläisestä äänioikeudesta tai muista vastaavista pinnallisista muoti-ilmiöistä on lähtöisin. Ja vihje: Joe Strummer ei sitä keksinyt.
Hyvin sanottu. :D Toisin sanoen tasapaino ääripäiden kesken on paras. Tai siis vissiin sitten se kultainen keskitie.
Timo
-
Mitenkään väheksymättä suomettumista ja kylmää sotaa (paljoa en muista ja tarpeeksi en tiedä):
joku (ex-stallari?) sanoi musta osuvasti, että se mitä 70-luvun vasemmistolaisuudesta on jäljellä, on kristillinen moraali. Onhan se se tietty yhteisöllisyys tietysti. O se toista ku nykypäivänä, a-jaij-ja!
Mutta ei kai se populaarikulttuuri sentään NIIN tärkeää ole... sehän on niitä nuorten juttuja, aina uuden sukukypsyyden saavuttavan sukupolven.Vanhemmiten ei tartte olla niin tohkeissaan ja voi vaikka lukea kokonaisia kirjoja.
-
se mitä 70-luvun vasemmistolaisuudesta on jäljellä, on kristillinen moraali.
Ei tule mieleen monta kommunistikristittyä. Vaikka Jeesus onkin lähempänä marxilaista ideaalia kuin paavi tai Luther. ??? (Stalinista puhumattakaan)
Kohta tää lukitaan.
Carry on.
Timo
-
Ei tule mieleen monta kommunistikristittyä. Vaikka Jeesus onkin lähempänä marxilaista ideaalia kuin paavi tai Luther. ??? (Stalinista puhumattakaan)
Kohta tää lukitaan.
Onhan niitä, Terho Pursiainen ja vähän tuntemattomampia punapappeja on munkin tuttavapiirissä yksi. Noh, ehkei puhtaita kommunisteja, mutta sosialisteja. Tää keskustelu on muuten mielestäni paljon antoisampi ja kiinnostavampi kuin uskonto vs. ateismi deathmatch, jota ei käsittääkseni oo vieläkään lukittu?
-
Tää keskustelu on muuten mielestäni paljon antoisampi ja kiinnostavampi kuin uskonto vs. ateismi deathmatch, jota ei käsittääkseni oo vieläkään lukittu?
Tarkoitin lähinnä sitä että tää alkaa mennä aika kauaksi otsikosta. ;D
Mutta eipä vaan tainnut olla yhtään varteenotettavaa itäpuolen vaihtoehtoa Aku Ankka -lehdelle? DDR:n Digedagit? Muutenhan kaikesta oli pykätty sosialistiset vaihtoehdot Sopotin laulukilpailuineen.
Timo
-
Eikös tuo ollut lähinnä alasta tietämättömien väärinkäsitys koko "mekaaninen särkijä". Kaiuttimen kalvonhan voi toki rikkoa, ja sisään työntää rämisevää roinaa, niinku mm.The Who teki, sitä voi pitää mekaanisena särkijänä. Elektroninen äänensärkijäboksi taas on niin simppeli että sen rakentaa vaikka itse käsityötunnin päätteeksi. Meneepä off topic!
Off topicithan ovat joskus hauskoja - tätäkin ketjua on lysti lukea, kaikkine seitkytlukumuisteloineen. Ei tätä saa lukita vaikka keskustelu saattaakin hieman rönsyillä. Muokattakoon vaikka mieluummin otsikko muotoon "Aku Ankka -kohu 70-luvulla, mekaaniset äänensärkijät, nostalgiatrippailua ja spekulaatiota menneisyyden sekä tulevaisuuden yhteiskuntajärjestelmistä."
Sen tiedän kyllä että se Hesarin täti ei tainnut hirveämmin panostaa taustatutkimukseen, kun sitä kuuluisaa juttuaan kirjoitti. Mietin vain että onko hän yrittänyt kuvailla jotakin ihan oikeasti olemassaolevaa efektilaitetta jota Pistoolitkin ovat käyttäneet, vai ihan tuulesta temmattuko se äänensärkijä on. Ja sainhan vielä hyvän linkinkin: http://www.generalguitargadgets.com/ - kiitos Chemo!
Olikohan muuten We'we Got A Fuzzbox And We're Gonna Use It - yhtye lukenut tuon mainitun lehtijutun..?
Kaiuttimen kalvon rikkojana taas mieleen tulee ensimmäiseksi mieleen Link Wray, joka vähäsen taisi monottaa styrkkariaan että sai vähän "rupuisammat" saundit Rumbleen.
-
http://www.muzique.com/schem/projects.htm
Täältä kannattaa rakentaa "Fuzzface". Vähän vääränlaisia transistoreja lukuunottamatta täydellinen kopio Jimi Hendrixin käyttämästä särkijästä. Helppo rakentaa vaikka ensimmäisenä elektroniikkaprojektina, ääni on rouhevan rapaisaa jyystöä!
-
Ööö...
Se oli joku joka kitaristin väline.
ja
Styrkkarihan se oli.
Tuota, mä olen nyt tämän äänensärkijäasian ymmärtänyt näin:
Helsingin Sanomien ammattitaitoinen ja asioihin perehtyvä toimittajatäti kirjoitti lehtiartikkelin punkyhtye Sex Pistolsista, käyttäen kitaravahvistimesta termiä "mekaaninen äänensärkijä, jolla syntyy räkäinen,kätkättävä ääni".
Siis ihan tavallinen sähkökitaran vahvistin eikä jokin salaperäinen mullistava efektilaite.
Jee. Vieläköhän Raija Forström on toimittajana? Hänhän voisi tehdä vaikka joskus artikkelin tästä foorumista.
"..maalaustaiteeseen keskittynyt Kääk.com -kotisivu on sekava ja hajanainen, koska siellä on niin monta toimittajaa, eikä siihen ole mitään pääsyvaatimuksia vaan kuka tahansa voi kirjoittaa nimimerkin suojissa näkemyksiään vaikka lapsipornosta tai huumaus- tai räjähdysaineiden käytöstä.
...Sarjakuvat ovat lapsille tarkoitettuja puhuvia ankkoja ja eläimiä, sekä Kiinasta peräisin olevia väkivaltaisia ja pornografisia ns. anime -sarjoja, joista tunnetuimmat ovat Spider Man (suom. Mustanaamio) sekä Nemi.
...sarjakuvan tekijän tärkein työväline on mekaaninen kuvansärkijä, jolla syntyy räkäinen, kätkättävä piirrosjälki."
-
Jee. Vieläköhän Raija Forström on toimittajana?
Oli ainakin muutama vuosi sitten. Jossain lehdessä oli haastattelu, jossa Raija antoi kautta rantain ymmärtää, ettei hän ole niin kovin ylpeä legendaarisesta Sex Pistols -jutustaan. Oli kuulemma tyttöparan ensimmäisiä artikkeleita - ja perustui niihin tietoihin, joita arvovaltainen brittilehdistö oli suvainnut aiheesta antaa.
Jos itse natiaisena ymmärsin jotain oikein siitä isojen poikien punk-touhusta, niin eikös siinä ollut osittain tarkoituksenakin provoisoida kaiken maailman raijaforströmit juuri tuollaisiin reaktioihin...
-
Olen suoraan sanoen aika tyrmistynyt siitä "vakavuuden marmorisesta paatoksesta" jota sarjakuvafanit ja -tekijät ovat osoittaneet suhteessaan popkulttuuriin. Popkulttuuriahan ei voi artikuloida esiin, sillä popin suuruus, syvyys ja vaikuttavuus on juuri siinä, että parhaimmillaan se ei edusta ketään eikä mitään - siinä ei ole "sanomaa". Juuri sen tähden pop kolahtaa. Siinä on svengiä ja klangia joka iskee kuin miljoona volttia. Pop toistaa ja toistaa itseään, viittaa kaiken aikaa itseensä. Se on maailman suurin taideteos, joka elää omaa elämäänsä kuin fraktaali tai kaleidoskooppi. Juuri kun olet mielestäni tavoittanut sen olemuksen, on se jo ehtinyt rönsyillä täysin erilaiseksi. Lukemattomiksi erilaisuuksiksi joita et edes teoriassa voi tavoittaa. Siinä on popin kiihottavuus. Se on elämää suurempaa. Pop on maailmankaikkeus maailmankaikkeudessa. Sen piirissä ei voi eritellä kenttiä ja tekijöitä omiksi maailmoikseen, koska kaikki popissa viittaa kaikkeen. Siinä on populäärin lumo. Kukaan ei voi omistaa sitä. Kukaan ei voi omia sitä. Kukaan ei voi käyttää sitä. Päin vastoin se ottaa minkä tahansa ja kenet tahansa aineksekseen ja tekee siitä mitä tahtoo. Se ei tarvitse reaalimaailmaa, vaan luo reaalimailmaa. Sikäli kuin mitään maailmaa edes vaihtelevien tulkintojen ohella on. Itse asiassa todellisuus tarvitsee popia enemmän kuin pop todellisuutta.
Kun luet tuntikausia Marxia tai Mein Kampfia näyttäytyy maailma niiden mustassa valossa ahtaalta, mekaaniselta, hyytävän tylsältä hämähäkinverkolta. Elämästä karisee sekin vähä elävyys ja mielekkyys tuollaisten tärkättyjen idioottien teelmien vuoksi. Lauma simpansseja kirjoituskoneiden kanssa saa aikaan parempaa jälkeä.
Jos populäärissä on sanoma, ei se ole enää populääriä. Ja jos jokin on populääriä, on sen sanomien runsaus ja monitulkintaisuus mittaamaton. Siksi pop kiehtoo ja tempaisee mukaansa. Ja siksi pop ärsyttää; - koska et voi pysäyttää sitä. Voit vain hylätä sen tai heittäytyä siihen. Ja mikä onkaan popimpaa kuin hylätä pop. Hey ho, Let´s Go !
-
<snip>
Kun luet tuntikausia Marxia tai Mein Kampfia näyttäytyy maailma niiden mustassa valossa ahtaalta, mekaaniselta, hyytävän tylsältä hämähäkinverkolta.<snip>
Kun luet tuntikausia Marxia tai Mein Kampfia ! Tuota, eipä ole tullut luettua, ainakaan tuntikausia...
Pop on myös nostalgiaa! Pop on aikakone, jonka avulla me voimme palata edes hetkeksi vuosien taa... kuten nytkin. Pientä aikavääristymää havaittavissa...
On aina hupaisaa lukea, kun Kvaakissakin valitetaan että Aku Ankka oli ennen vanhaan parempi. Hei, ei se lehti ollut ennen vanhaan parempi, te itse vain olette nyt vanhempia ja sitä lapsuuden keskiviikkoa (Aku Ankka -päivää) te ette enää koskaan saa takaisin. Nyyh!
-
Tuota .. ööh. Tuli kannettua tuo Dorfman/Mattelart´in kirja divariin ja viime lukemisesta onkin aikaa. Mutta, eikös kirja hakenut pointtinsa siitä että minkä kuvan sai jenkeistä (ja täten kapitalismista yleensä) Disney´n sarjakuvien välityksellä? Alanimeke taisikin olla ´Imperialistinen ideologia Disneyn sarjakuvissa´
Ja myöskin hapara muistikuva .. perustelut lähtivät nimenomaan niiden käännöksistä. Sillä jälkeenpäinhän ilmeni että D.&M. ei ollutkaan käyttänyt alkuperäislähteitä vaan sarjojen käännöksiä espaniaksi? Ja tässä prosessissa (ehkä olematon) poliittisointi kärjistettiin ja esim. korpit, niinkö Timon kuvassa saattoivat muuttaa nimeään ja luulisin myös, käytöstään. (tämän väitteen saatte tietenkin teilata jos voitte viitata parempiin lähteisiin kuin minä muistiini). Toisin sanoen pariskunta todistivat teesinsä (kapitalistisen yhteiskunnan turmeellisuuden) siihen vartavasten haetuilla, sopivilla esimerkeillä . Vasemmistolainen asenne hyväksyi ilmeisesti sen käytännön. Akateemisesti ja objektiivisesti nähden siis täysin päin persettä mutta ilmeisesti ideoloogisesti oikea asetelma.
Ja noin yleisesti, John Lennon väitti aikanaan bändinsä olevan tärkeämpiä nuorisolle kuin Jeesus .. Sillonhan se väite oli vallan hirveää! Sehän sisälsi uhkan että ajan mittaan kaikki kristityt (tai muutkin) uskonlahkot ja sen sivuseurauksena, poliittiset ideologiat tulisivat menettämään vaikutusvaltansa nuorisossa. Mutta John olikin oikeassa .. Uskon mantrat - Ole eläessäsi tyytyväinen osaasi ja autuas vasta kuollessasi .. ja politiikan – Älä ajattele itsesi parasta, vaan yhteisön hyötyä .. on korvattu iskulauseilla – Kaikki .. Minulle .. Nyt!! Nykyään itsekkyyden ideologia on vallinnassa.
Mukaudun myös Kivik´in ensimmäiseen vuodatukseen. Hieno sepustus. Luulen myös että jos jonkun sadan vuoden päästä kun historian kirjoja tehdään helppolukuisiksi multimediaversioiksi niin viihteen merkitys yhteiskunnallisessa kehityksessä saattaa tärkeysasteessaan syrjäyttää vastaavan poliittisen. Eiköhän muurinkin kaatamisessa edesauttanut se että sen takana elävät jo tiesivät mitä sieltä toiselta, vapaalta puolelta saa.
Luultavasti kukaan meistä ei synny ´poliittiseksi´ olennoksi, se tulee kasvatuksen myötä. Joskus vapaammin, joskus pakkomenetelmillä. Mutta varsin moni meistä haluaa pitää hauskaa ja viihtyä olemisessaan ja elämässään. Viihteelle on täten (luulen) valtavasti suurempi jalansija kuin milläkään ideologialla. Tietenkin nämä voidaan yhdistää, niinkuin esim. (hiukan hyväuskoiset) pojut tekivät bändissä nimeltä Clash.
Eihän siis ole yhtään ideologiaa jäljellä joka olisi pysynyt itsellään elinvoimaisena ja ilman pakkomenetelmiä hengissä. Voidaan tietenkin silmät maailmalle sokeina yrittää pitää ´oikeata´ aatetta elävänä (esim. kommunismiä) tehohoidolla. Yksilöllisyys kuitenkin alistettiin kaikissa aina jollain keinoilla, yleensäkin väkivallalla jotta valtaportaat pystyisivät ylläpitään johtoaan. Mutta kaikkihan on lopulta kaatunut ja sitä myöten kadonnut. Koska moni niistä ei selvästi ole ikinä ottanut huomioon ihmisen vapaata tahtoa ja sen tahdon voimaa muutokseen ja olosuhteittensa parantamiseen .. Tai siihen että voisi tietoisesti valita elämisensä peruspuitteet. Tehdä mitä pystyy tai haluaa, ostaa mitä haluaa, uskoa mihin haluaa, asua missä haluaa.
Hassua tosiaan todeta, että jos valinta on vapaa .. sitä voidaan vaikka pureskella ´kapitalistista´ purkkaa, ryystää samoin menetelmin tuotettua kolaa ja lukea Aku Ankkaa ´kommunisti´ Kiinassakin. Sanokoon ´virallinen´ ideologia siitä sitten mitä tahansa.
Mutta .. jos sielläpäin ankoista meediana ja ilmaisumuotona osattaisiin ottaa oppia ja vaikkapa aloitettaisiin kertoa omista olosuhteista .. Siinä vasta saattaisi riittää jopa Kukkahattutädeillekin itkemistä .. ja se ihan eri syistä kuin aikaisemmin.
-- j --
-
Tuota .. ööh. Tuli kannettua tuo Dorfman/Mattelart´in kirja divariin ja viime lukemisesta onkin aikaa. Mutta, eikös kirja hakenut pointtinsa siitä että minkä kuvan sai jenkeistä (ja täten kapitalismista yleensä) Disney´n sarjakuvien välityksellä? Alanimeke taisikin olla ´Imperialistinen ideologia Disneyn sarjakuvissa´
Pikemminkin se, millaisen kuvan Disney-tuotanto antoi kolmannesta maailmasta. Joukossa ihan osuviakin pointteja. Mutta kuten aina, käsittelytavan ynseän äärimmäinen totisuus ja ehdottomuus teki siitä vitsikirjan kaikille muille, paitsi niille, jotka jo valmiiksi olivat kirjoittajien kaltaisia. Eräs perusasioista, joita D & M ei ota lainkaan huomioon, on se että Disney-tuotannon olettaminen muitta mutkitta yksituumaan "amerikkalaiseksi" on kauhean kyseenalaista.
Ja myöskin hapara muistikuva .. perustelut lähtivät nimenomaan niiden käännöksistä. Sillä jälkeenpäinhän ilmeni että D.&M. ei ollutkaan käyttänyt alkuperäislähteitä vaan sarjojen käännöksiä espaniaksi?
Luulen että se on Dorfman-Mattelardin väitteiden vähäisin ongelma. (Ja se, miten tekstit on käännetty, kertoo kiinnostavia seikkoja paikallisista olosuhteista.)
Olisi kiehtovaa, jos joku ryhtyisi jälleen lukemaan kriittisesti Ankkaansa, ja tarkastelisi tosissaan nykyisen pätkätyö- ja yksinhuoltajayhteiskunnan heijastumia nimenomaan Aku Ankan perheessä, koska Akuhan on kaikkien pätkätyöläisten ja yksinhuoltajien sankari. Ankkalinna oli aikaansa edellä. Onkohan se elämä taas jäljittelemässä taidetta?
-
Elämä jäljittelee AINA taidetta. Sen tähden kaikenlainen sensurointi on aina yritys rajoittaa elämää. Ja kaikki yksioikoiset poliittiset ja muut tulkinnat - sanoisin jopa kaikki "vakavat yritykset" tulkita - ovat yrityksiä pakottaa elämä ja todellisuus yhteen muottiin.
-
Jos itse natiaisena ymmärsin jotain oikein siitä isojen poikien punk-touhusta, niin eikös siinä ollut osittain tarkoituksenakin provoisoida kaiken maailman raijaforströmit juuri tuollaisiin reaktioihin...
Garry Trudeauta siteeraan mielelläni. Hän sanoi sen niin hyvin: "Satiiri on tehokas yhteiskuntakritiikin väline, koska mädässä pienessä ytimessään se on epäreilua. Se on epäkohteliasta ja hienostumatonta. Se ei edusta tasapainoa eikä asiallisuutta. Se ei noudata tavanomaisia kanssakäymisen lakeja. Satiiri käy yksipuolista taistelua, ja mitä enemmän sen kohde reagoi, sitä suurempaa hyötyä siitä satiirille on."
On hienoisesti epäiltävissä, että yhtye, jonka ensimmäiset singlet olivat nimeltään "Anarchy In The UK" ja "God Save The Queen", saattoi olla tämäntapaisella asialla. ;D
-
Kuuntelin tuossa tänään pienen tyttäreni kanssa paheellista musiikkia. Kyseessä oli The Rolling Stones. Kappaleesta Satisfaction sensuroitiin aikoinaan 1964 (muistaakseni) Ed Sullivan showssa sanat "make some girl" sormeilemalla ääninauhaa. Myös kappale "Let´s Spend The Night Together" oli aikoinaan äärimmäisen vaarallinen sillä sen katsottiin rohkaisevan esiaviollisiin suhteisiin. Kappale "Street Fighting Man" katsottiin kehottavan nuorisoa katutaisteluihin. Beatlesin Lucy In The Sky With Diamonds katsottiin saavan kuulijan käyttämään LSD:tä. Olemme myös kuunnelleet Doorsia, jonka kappaleessa Light My Fire käytetään kamalaa sanaa "higher".
Suomessa nousi valtava paheksunnan aalto kun rautalankayhtye The Sounds esitti kitararockversion kappaleesta "Oi muistatkos Emma". Tapio Rautavaaran "Juokse sinä humma" oli alunperin "ruokoton" "rekilaulu" ja monet vanhemmat ihmiset paheksuivat sen esittämistä siistittynäkin. Maaseudulla oltiin tyrmistyneitä kun rautalanka&beatyhtye Jan Rohde & Adventurers soitti 1962-63 siten, että kitaristi taivutti itsensä ns. limboamisasentoon ja tanskalainen laulusolisti Jan särki lyömällä akustisen kitaran. Myös The Who yhtyeen Pete Townsendia paheksuttiin 1960-luvun alussa kun tämä katkaisi tahallaan kitaran kaulan. The Beatlesien otsalle kammattu tukka oli säädytön..... jne jne jne.
-
<snip>
Myös kappale "Let´s Spend The Night Together" oli aikoinaan äärimmäisen vaarallinen sillä sen katsottiin rohkaisevan esiaviollisiin suhteisiin.
<snip>
Eikö Ed Sullivan -show'ssa muuteltu juuri tämä kappale nerokkaasti muotoon "Let's Spend Some Time Together" (hillitöntä!).
Aku Ankka (henkilönä?) on hätkähdyttävä myös siksi, että hän (se?) suhtautuu täysin tasa-arvoisesti kasvattilapsiinsa (jonkun veljen heitteillejättämiin). Aku harrastaa toki hetkellisesti ruumiillista kuritusta (varsinkin kasvattiajan alussa, kun pojat ryhtyivät hyvinkin hurjiin kepposiin ennen liittymistään Sudenpentuihin) ja kovaakin kääkätystä, mutta muuten perheen sisäiset suhteet ovat kunnossa. Varsinkin seikkailumatkoilla hierarkia kääntyy jopa nurinpäin ja pojat pelastavat Akun ja Roopen millon mistäkin pinteestä.
Aku on malliesimerkki kelpo lastenhuoltajasta!
-
Eikö Ed Sullivan -show'ssa muuteltu juuri tämä kappale nerokkaasti muotoon "Let's Spend Some Time Together" (hillitöntä!).
Juuri näin. Ed Sullivan ehdotti tai pikemminkin kai vaati ruokottomaksi katsottujen sanojen muuttamista. Mick Jagger ei ollut tästä kovin mielissään, mutta taipui kuitenkin mumisemaan kertosäkeen jotakuinkin muodossa "Let's Spend Some Time Together". Keskiluokkainen Jagger on aina ymmärtänyt rahan päälle, joten lieneekö mies tässäkin tapauksessa katsonut parhaaksi jättää kapinallisen viitta hetkeksi naulaan, purra hammasta ja nauraa sitten myöhemmin matkalla pankkiin.
-
70-luvun television nostalgiannälkäisille suosittelen linkkiä
http://www.nostalgiacentral.com/70/70tv.htm
-
.. Keskiluokkainen Jagger on aina ymmärtänyt rahan päälle, joten lieneekö mies tässäkin tapauksessa katsonut parhaaksi jättää kapinallisen viitta hetkeksi naulaan, purra hammasta ja nauraa sitten myöhemmin matkalla pankkiin.
Hänhän on tätä nykyä Sir M. Jagger, KBE ! (vai mikä v***u se on, KBI, KGB, DDT ?!)
Entisen, vain muistoissa elävän mutta aikoinaan valtavan ja ihmiskuntia ryöstäneen, rotuja syrjivän ja joukkomurhiin sortuneen impeeriumin perinteiden riippeitä edelleen ylläpitävän vuotuisen kilkuttimien jaossa kun helisteltiin vain vähänkin sinne päin niin rockin ns. vallankumouksellinen pistikin mielellään parhaan sviidin päälle ja meni isäpappansa kanssa nöyrästi kumartaan Enkkujen kalleinta sosiaaliavun nauttijaa.
hr. Rickhards kommentoi vaan että : Voi V***u !
Johka Sir Jagger replikeerasi : Se on vaan kateellinen !
Uusi kiertue on tulossa .. kaupunkiin teitä lähellä !
-- j --
oops .. off-topic
-
Olen jostain kuullut että aku ankka on ollut ennen kiellettu suomessa? Taidan olla kuullut väärin mutta onko tuo ollut mahdollista :D
-
Ei enää uusia aiheen aloituksia tälle päivälle, Kuniva.
Sen sijaan saat tehtävän. Tällä sivustolla on käsitelty mainitsemaasi aihetta ennenkin. Etsi se keskustelu joko hakua käyttäen tai sitten vain selailemalla. Molemmat tavat tuottavat tulosta pienellä kärsivällisyydellä. Vinkiksi voin sanoa että se keskustelu löytyy täältä Aku Ankka -osiosta.
-
Luin tämän vanhan ketjun läpi eilen illalla, kun sattumalla löysin tuon kirjan "Kuinka Aku Ankkaa luetaan" eilen kirpputorilta. Eri asia jaksanko sitä lukea, yhteiskuntatieteellinen teksti on minun makuuni vähän liian vaikeatajuista...
Kivik:n vuodatuksista tuli mieleen Paul McCartneyn DVD Moskovan Punaisella torilla 2003 tehdystä keikasta. Siinä olevissa haastatteluissa kommunismin kaatuminen ja Neuvostoliiton katoaminen maailmankartalta pistetään Beatlesin ansioksi. Minusta tuo on yliampuvaa ja haastatteluja katsellessa tulee pikemminkin vaivautunut olo siitä miten Beatlesia ylistetään noin kohtuuttomasti.
Aku Ankka ei siis ollut kielletty Suomessa 1970- ja 1980-luvuilla, mutta ei muuten ollut Neuvostoliitossakaan. Muistan kuinka Helsingin Sanomissa oli Leningradin TV:n ja Moskovan TV:n ohjelmatietoja, ja siellä esitettiin Aku- ja Mikki-piirrettyjä. Virossa ilmestyi neuvostoaikana ainakin yksi vironkielinen Aku Ankka -sarjakuvakirja.
Tosin Roope Ankka taisi olla ei-toivottu hahmo Neuvostoliitossa, sattuneesta syystä hän ei oikein miellyttänyt kommunistihallintoa. ;)
-
Housumyytti elää maailmalla:
http://moto.mpora.com/news/10-fun-facts-finland-mxgp-round-13.html/5
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2014071118482131_uu.shtml
-
Miten tuonne saa kommentoida?
Heh, näköjään keksit, että miten:
Donald Duck was never banned in Finland, that's very old urban legend. We walk around without pants a lot, especially in the summertime.
But Superman and other superheroes never had a chance in Finland. You see, it is illegal to wear swimming trunks and tights in public at the same time. Now, after the DC New 52, Superman finally got his turn. Batman, btw, has no chance on Finland. Our government has not allowed to keep around under-aged gay boyfriends.
Verratonta!
-
Muakin on kvaakissa informoitu tästä Akun housuttomuudesta, kun olen uskonut tuohon urbaani-legendaan.
Mutta kukaan ei ole kauhistellu sitä, että Akulta puuttuu (ulko)housujen lisäksi myös kalsarit.
Eikä sillä ole sukkiakaan jalassa, eikä kenkiä. Miten se tarkenee esim. talvella...johan siinä munat jäätyy ja jalat menee haavoille, kun astelee hiekotetulla tiellä. Siis ihan kauheata.
-
No niin. Homma on nyt tällä päivämäärällä hoidettu.
http://www.akuankka.fi/artikkeli/tietoa/ajankohtaista/aku_ankka_uudistuu_ankoille_housut_jalkaan
-
Kohdassa kolme.
http://www.cracked.com/article_24269_6-popular-pieces-movie-trivia-that-are-total-bullsh21t.html