Kvaak.fi - keskustelu
Sarjakuvanlukijoiden keskustelut => Eurooppalaiset sarjakuvat => : Lurker 20.03.2005 klo 18:52:20
-
Espanjan lomalla huomasin paksun kokooma-albumin meillä aikoinaan julkaistusta Kaappari-sarjakuvalehdestä.
Muistaako kukaan Kaapparia?
http://www.helsinki.fi/~lakoma/comics/kaappari.html
Sarjakuvaa Iberian niemimaalta löytyi harvakseltaan, mutta yhdessä kaupassa oli sangen laaja valikoima espanjaksi käännettyjä supersarnkarilehtiä eli kyllä niitä siellä ilmestyy.
-
Barcelonassa on varsin tasokkaat ja monipuoliset sarjakuvafestivaalit toukokuun alkupuolella. Manga tuli Euroopassa varmaan ensimmäiseksi Espanjaan, reilusti yli kymmenen vuotta sitten.
Sairain näkemäni sarjakuva on Miguelangel Martinin ligne claire-tyylillä piirtämnä Psykopatia Sexualis. Jos on jotain sairaampaa, en välitä tietää.
-
Juu ja anime kans tuli sinne (ja Italiaan) aikas hyvissä ajoin. Jossain e-euroopassa piirrettiin myös animejutskiin liittyviä lehtiä kakaroille kai jo joskus 60-70 luvulla, ilman lisenssiä luonnollisesti...
Onhan näitä hispaanoja. Mulle tuli ekana mieleen Daniel Torres, jota Jalavakin on julkaissut. Ja eikös yksi heidän "laatulehdistään" ole El Vibora, joka julkaisee myös kotimaista? Muutama numero sitä sorttia eksynyt hyllyyn. Pitkään on tuo pökäle sinnitellyt hengissä. Sitten pitää muistaa Nazarion tekemä Anarcoma, jota ei voi kyllä suositella kellekään (mutta josta tuli joskus P.A.M:n kanssa intoiltua).
Murtosaarihan näistä Espanjan meiningeistä taisi Infoon kirjoittaa oikein artikkelinkin joku vuosi sitten, tyyliin: tuotanto on ranskistyyppistä kovakantishistoriallisvärialbbaria.
Minulla on Espanjan sarjiskulttuurista ollut pitkään aikaa vähän kuva juuri noiden luokattomien Marvel käännösten ja Viboran kaltaisten synkistelyiden vuoksi. Mutta ei se maa välttämättä läpeensä ole paha, niin kuin tässäkin ketjussa on todettu.
-
Peter Bagge on Espanjassa (ja Saksassa) suht kova nimi. Siis pienellä kustantajalla. Barcelonassa pitäis päästä käymään, siellä on melkoiset markkinat.
-
Sairain näkemäni sarjakuva on Miguelangel Martinin ligne claire-tyylillä piirtämnä Psykopatia Sexualis. Jos on jotain sairaampaa, en välitä tietää.
Mistäköhän tuon saisi haltuunsa?
-
Mistäköhän tuon saisi haltuunsa?
Hmmm.. se on myyty varmaan aikaa loppuun kun on ilmestynyt jo joskus 90-luvun alussa. Itseasiassa en nyt löydä omaakaan numeroani, joko se on hukassa tai kadonnut. Se voi olla vaan hukassa jossain komerossa kun mun hima on ihan kaaoksessa kun mulla ei o ollu pariin vuoteen työhuonetta ja n. 20 neliöö liian vähän tilaa. Mutta asian pitäisi korjaantua kesään mennessä... jos löydän sen, pistän sulle kopiot.
Tuo Anarcoma on kanssa sairaan hyvä.
-
Tuo Anarcoma on kanssa sairaan hyvä.
juu. ehdottomasti suosittelen kaikille :).
-
Jaaha. Martin on kertonut etsineensä alun perin vain muista erottuvaa piirrostyyliä ja sisältöä tarinoihinsa. Muita suorahkoja lainoja. Hän piirtää sarjakuvia esittääkseen kysymyksiä, eikä ole varma onko vastauksia olemassakaan. Hänestä kristinusko on ihmiskunnan pahin vitsaus.
Tuon perusteella voisi kuvitella, että jutuilla on lähinnä shokkiarvoa? Ja jossain muualla voisi sitten keskustella siitä mihin shokeeraamista taiteen puolella nykyaikana tarvitaan, kun pelkkä uutisten katselu kääntää vatsaa.
Mutta onko muilla Espanjasta saman lainen kuva kuin minulla, että siellä tehdään aika kovia ja kylmiä juttuja? Vaikuttaako katolilaisuus tähän? Muistaako joku, oliko VOSS nimimerkillä Heavy Metallissa/Metal Hurlantissakin näkynyt tekijä espanjalainen? (Vossin googlettaminen on näköjään hiukka hankalaa)
-
Mutta onko muilla Espanjasta saman lainen kuva kuin minulla, että siellä tehdään aika kovia ja kylmiä juttuja? Vaikuttaako katolilaisuus tähän?
Minulle tulee espanjalaisesta sarjakuvasta mieleen vain Carlos Giménezin Paracuellos, joka löytyi kirjastosta ruotsinnoksena (Barnhemmet). Se ei ainakaan ole kylmä ja kova, pikemminkin päinvastoin.
-
Tuon perusteella voisi kuvitella, että jutuilla on lähinnä shokkiarvoa? Ja jossain muualla voisi sitten keskustella siitä mihin shokeeraamista taiteen puolella nykyaikana tarvitaan, kun pelkkä uutisten katselu kääntää vatsaa.
Äläpäs nyt kun et ole juttua lukenut. Kyseisen albumin erottaa vastaavasta ryönästä kuin Palsan paskasta tai Saden snuffista. En jaksa taas alkaa tässäkin ketjussa että mi'ä ne provoilun ja kelailun erot on. Pahojakin asioita pitää ehdottomasti pohtia, pahuuden olemassaoloa. Kyllä mä uskon että esim. Moodyssonin uudella elokuvalla on muutakin kuin shokkiarvoa, vaikken välttämättä halua sitä käydä katsomassa. Ei KAIKKEA voi aina pistää provoilun piikkiin ja kieltää sillä, kieltäytyä katsomasta. Ja jos uutiset ahdistaa, se on terve merkki ja tarkoittaa että tarttis tehdä jotain.
Minkä takia muuten samat jutut mangakontekstissa on rankkaa viihdettä ja eurooppalaisessa roskaa? Jos se on kulttuurisidonnaista, niin eikö se tee niitä lukevasta eurooppalaisesta VIELÄKIN sairaamman? Eurooppalainen, joka pystyy lukemaan tuota omalle kulttuurilleen vierasta äärimmäistä graafista väkivaltaa...
Tuon katolisuuden kanssa saatoit osua johonkin ytimeen. Olihan esim. pyhimyskuvat todella väkivaltaosia KUVIA. Ehkä kuvista riisuttu luterilaisuus on hellinyt meidän pohjoista omahyväisyyttä: ei me niitä neekereitä riistetty. itse ollaan menestyksemme ansaittu. Kaukana paha maailma. As if.
Francon vallan kaatumisen jälkeen Espanjassa kokeiltiin rajoja muutenkin aika reippaasti, mikä on ymmärrettävää. Tyrannia lienee omiaan kyynistämään ihmistä.
Mutta miksi sitten norjalaiset tekee deathmetallia ja polttaa kirkkoja?
Mutta onko muilla Espanjasta saman lainen kuva kuin minulla, että siellä tehdään aika kovia ja kylmiä juttuja? Vaikuttaako katolilaisuus tähän?
Max on ainakin varsin henkistynyt sitten Peter Pankin, josta onkin jo hei yli 20 vuotta. Jugoslavian sodasta kertova Kuin koirat tuli suomeksikin, sen lisäksi Max on tutkinut surrealisteja, unia ja uskontoja viime vuosien sarjakuvissaan. Drawn&Quarterly julkaisee englanniksi. Ja mainstream on mainstreamia, samanlaista joka paikassa = ei vois vähempää kiinnostaa.
-
Minkä takia muuten samat jutut mangakontekstissa on rankkaa viihdettä ja eurooppalaisessa roskaa? Jos se on kulttuurisidonnaista, niin eikö se tee niitä lukevasta eurooppalaisesta VIELÄKIN sairaamman? Eurooppalainen, joka pystyy lukemaan tuota omalle kulttuurilleen vierasta äärimmäistä graafista väkivaltaa...
Melkeinpä väittäisin, että kyllä niitä kaikkein väkivaltaisimpia mangoja pidetään mangafanienkin keskuudessa usein roskana (joskin monet niistä tykkäävätkin). Esim. hiljattain "Huonoin Manga"-keskustelussa esiinputkahtaneet Mad Bull ja Apocalypse Zero ovat juuri sitä rujointa rynkytystä, joiden viiltävää yhteiskuntakritiikkiä ihmiset harvemmin huomaavat nyrpeinä paheksuvien neniensä takaa...
-
Sarjakuvaa Iberian niemimaalta löytyi harvakseltaan, mutta yhdessä kaupassa oli sangen laaja valikoima espanjaksi käännettyjä supersarnkarilehtiä eli kyllä niitä siellä ilmestyy.
Espanjassa kaupoista löytää yleensä vain Älliä ja Tälliä, sekä ehkä Tinttia ja Asterixia. Sarjakuvaa kyllä julkaistaan ja sitä voi ostaa erillisistä sarjiskaupoista. Divareita on aika harvakseltaan ja sen lisäksi on hyvin mahdollista, että niiden sarjisvalikoima ei ole edes näytteillä. Jos olette menossa Espanjaan, niin etukäteen kannattaa vilkaista saattuuko matkakohteen liepeille sarjiskauppoja sivustolta:
www.guiadelcomic.com/librerias/index.htm
Yleensä vain uusien sarjakuvien myyntiin erikoistuneilla kaupoilla on hyvät sivut. Divareilla sivujen (jos niitä ylipäätänsä on)sisältö on useimmiten ankea, eikä niiltä löydy listauksia myynnissä olevista sarjiksista, vaan ne pitää pyytää erikseen sähköpostitse.
Toinen huomionarvoinen sivusto on:
www.todocoleccion.net
Se on eräänlainen antikvariaattien yhteisliittymä, josta helpoiten löytänee etsimänsä. Hinnat ovat kylläkin yleensä tavallisia divareita kalliimpia.
-
Jos joku on menossa käymään Baskimaassa, niin Bilbaossa kannattaa kipaista seuraavassa divarissa:
Totem
C/ Alameda San Mamés, 24 - 48010 Bilbao (Vizcaya)
tlf: 944 213 393
Se ei ole poskettoman kaukana Guggenheim-museosta ja siellä oli kerrassaan loistavat valikoimat.
-
Sattuipa hassu juttu Puerto de la Cruzissa: Kirjakaupan ovensuussa oli telineentäysi enimmäkseen disneyläistä tai siihen verrattavaa sarjakuvakamaa, sulassa sovussa värityskirjojen kanssa, ja silmämme löysivät espanjalaisen aivan uuden historiallisen huumorisarjan (sanon näin parempien luonnehdintojen puuttuessa). Kauppias sanoi, että se on numero uno ja vasta kauppoihin tullut.
Paco Najeran ja Santiago Girónin TARTESSOS pyrkii niin tunnelmiltaan kuin tekniikaltaankin Espanjan Asterixiksi, tai ainakin josninverran siihen suuntaan. Tekijät ovat luvanneet tämän ensimmäisen albumin, La Ruta del Estañon, jälkeen kakkosalpparin vuoden loppuun mennessä, jos kaikki käy toivotusti... siis sama aikataulu kuin meikäläiselläkin, näin sivumennen, ja mulla tulee vähemmän sivuja luultavasti.
Najeran piirrosjälki ei ole täydellistä, ei taiteellistakaan (muistanette, että taide "kyseenalaistaa ja on näkijälleen/kokijalleen haaste" jne.), mutta tarina on täynnä espanjalaista asennetta. Ja tämän kanssa voi opetella espanjan luetunymmärtämistä! Donde esta el diccionnario?
Sarjalla on nettisivunsakin, löydätte hakemalla sanoilla "tartessos" ja "comics" varmaan.
-
Paco Najeran ja Santiago Girónin TARTESSOS pyrkii niin tunnelmiltaan kuin tekniikaltaankin Espanjan Asterixiksi,
Joo, näemmä:
http://comicbites.bsospirit.com/pag/Tartessos_01.htm
(http://comicbites.bsospirit.com/img/oz/Tartessos_02JPG.jpg)
Vähän liikaakin sinne Asterixin suuntaan. Oevoe...
Timo
-
Totta, tuo kuva ei herätä mielenkiintoa mutta Anssi voisi ehkä antaa vähän lisävalaistusta tuosta sisällöstä. Espanjalainen mentaliteetti on tosi kaukana ranskalaisesta joten kyllä tuon mielellään lukisi
nim. espanjanopiskelija jo v:sta 2000
-
... mutta Anssi voisi ehkä antaa vähän lisävalaistusta tuosta sisällöstä. ...
No, tarina sijoittuu Iberian niemimaan pronssikauteen, ja merenkulkuvaltojen kaupankäyntiin ja erityisesti tinaan, minkä suurimmat kaivokset olivat Brittein saarilla (silloin Kassiteridit) ja tinahan tunnetusti on pronssin tokakstärkein raaka-aine heti kuparin jälkeen, ja suurvaltojen kauppasopimuksen sinetti joutuu vieraisiin käsiin, ja kuviossa on mukana keksijä, taikuri, munkki, torivaras, kuninkaallisia ja rosvoja.
Juoni on tavallisen kevyt takaa-ajoseikkailu, höysteeksi mukana on espanjalaisia sanaleikkejä, joita edes vaimoni kielitaidolla ei saatu ihan aukeamaan. Opintielle siis. Taustatutkimukset on tehty, jos ei ihan viimeisen päälle, niin kumminkin jossain määrin.
Ei se suorastaan huono ollut. Ei häikäisevän loistavakaan, mutta kiinnostaisi kumminkin nähdä tällekin jatkoa. Odotamme tulevaa vuodenvaihdetta.
-
Sattuuko kukaan tietämään onko Miquel Pujol piirtänyt tai käsikirjoittanut muitakin kuin Disney-sarjoja?
-
Sattuuko kukaan tietämään onko Miquel Pujol piirtänyt tai käsikirjoittanut muitakin kuin Disney-sarjoja?
On se näemmä vähän jotain muutakin tehny:
http://www.lambiek.net/artists/p/pujol_miquel.htm
-
Kyllähän siellä julkaistaan, Espanjassa, vaikka kuinka. Eilen oli sk-tapaamisessa esillä Norman katalogi. Kateeks käypi...
-
Kyllähän siellä julkaistaan, Espanjassa, vaikka kuinka.
Eihän kielialueen koolla ole asiaan vaikutusta, eihän?
itseltä löytyy noita sikäläisiä antologialehtiä kuten CIMOCia ja noissa on kyllä ihan eri meininki.
Trilloa, Seguraa, Comésia, Christiniä... muistaakseni jossain on se jossa on Millerin ekaa sin cityä ja heti perään Pradon lyhäri.
Jos ei muuta niin Trillo, Bernet, Abuli on se mistä saa kiittää iberialaisia.
Vaikka Reima tietenkin tuo esiin "kovat kylmät katolilaiset" (kuulostaa ihan punk-bändiltä).
-
Nii joo jaa k i e l i a l u e tuotanoin, Epsanjan lisäksi Etelä-Ameriikka ja silviissii...
So not, mutta tässä taannoin kyllä häkellyin, kun sain käsiini (Liken lehtiroskiksesta) spaanialaisen seksisarjiksen. Jotenkin outoa oli tavailla tismalleen W.i.t.c.h. -tyylillä piirrettyä opiskelijatyttöpornoilua...
-
Olin jo siinä uskossa, että Espanja on valkoinen läiskä Euroopan sarjakuvakartalla (Ällit ja Tällit eivät ole kolahtaneet koskaan), mutta eivätkö Blacksadin tekijät Canales ja Guarnido ole espanjalaisia? Jännä juttu sinänsä, ettei tässä loistavassa sarjakuvassa ole yhtään mitään espanjalaista.
Paco Najeran ja Santiago Girónin TARTESSOS pyrkii niin tunnelmiltaan kuin tekniikaltaankin Espanjan Asterixiksi, tai ainakin josninverran siihen suuntaan.
Aika paljon sinne suuntaan. Ronkaisen linkittämästä kuvasta on mahdollisesta löytää ainakin "Asterix", "Obelix", "Idefix" ja "Akvavitix".
Aloitin eilen lukemaan Essential Tomb of Draculaa. Mieleeni palautui espanjalaiskaksikon Carlos Trillo & Jordi Benet hieno vampyyrialbumi Ivanpiiri.Kannattaa ottaa talteen jos divarissa törmää.
Olin siinä uskossa, että tekijät olisivat argentiinalaisia...?
Komppaan silti, Ivanpiiri kannattaa ottaa talteen. Suomalainen Kirjakauppa myi tätä eroottissävytteistä vampyyritarinaa joskus parilla hassulla eurolla.
-
Olin jo siinä uskossa, että Espanja on valkoinen läiskä Euroopan sarjakuvakartalla (Ällit ja Tällit eivät ole kolahtaneet koskaan), mutta eivätkö Blacksadin tekijät Canales ja Guarnido ole espanjalaisia? Jännä juttu sinänsä, ettei tässä loistavassa sarjakuvassa ole yhtään mitään espanjalaista.
Ninno, en minäkään aikanani millään meinannut uskoa että Lucky Luke voisi mitenkään olla ranskalaista tekoa. Lännensarjakuva? Ranskalainen? Hah hah, väittäkää nyt vielä ettei Tex Willeriä piirretä amerikassa...
Canales asuu Espanjassa, Guardino Pariisissa. Dargaudilla on ensijulkaisuoikeus Blacksadiin. Guardinon vaimo teki englanninnokset (osin).
Mutta niin, Norma Editions: Druuna, Eisner, Spiegelman, Sandman, Watchmen, Moebius, Blueberry, Valerian, Blacksad...
-
Olin siinä uskossa, että tekijät olisivat argentiinalaisia...?
Trillo kävi syntymässä Argentiinassa, mutta tehnyt uransa espanjalaisen Bernetin kanssa Ranska-Saksa-Espanja-akselissa.
-
Ninno, en minäkään aikanani millään meinannut uskoa että Lucky Luke voisi mitenkään olla ranskalaista tekoa. Lännensarjakuva? Ranskalainen? Hah hah, väittäkää nyt vielä ettei Tex Willeriä piirretä amerikassa...
Hyvä huomio. Huomasin itsekin, miten tyhmältä tuo äskeinen kommenttini mahtoi vaikuttaa. Lähinnä kai ajattelin sitä, ettei Blacksad mahdu edes piirrostyyliltään klassiseen eurooppalaiseen pottunokka-genreen, vaikka eipä sillä, eihän Tex Willerkaan ole sitä.
Lapsena oli muuten aika vaikea sulattaa ajatusta siitä, että Tex Willer olisi oikeasti italialaista alkuperää.
-
Ei osunut silmään mainintaa ketjussa -
Max on mielestäni paras espanjalainen sarjakuvataiteilija ainakin tällä hetkellä. Niistä Jalavankin aikanaan julkaisemista Peter Punkkijutuista en nyt niin välitä (liian 80-lukua) mutta ainakin D&Q:n julkaisema Extended Dream of Mr.D on hyvä.
Menee vähän desing-sarjakuvaksi välillä mutta värit & piirros ovat huippuluokkaa. Max julkaisee sarjakuvansa Espanjassa omakustanteena koska sarjakuvakustantaminen on sielä aika heikonlaista.
Muoks: Ja Fantagraphics julkaisi kesällä 2006 Maxilta "Bardin Superrealista"-kokooman joka on tod. hieno.
-
Eikö Prado ole pysytellyt Espanjassa vaikka sekin taitaa olla suurempi nimi kotimaan ulkopuolella?
-
Osaako kukaan sanoa, että mistä kertoo Victor de la Fuenten ja Victor Moran Les Anges d'Acier? Googletin, mutta melkein kaikki sivut ovat lähinnä ranskaa, joten vaisuksi jäi ymmärtämiseni. Näytekuvat ovat tosi upeita!
-
Tattista!
-
Olipas pirullinen tehtävä. Eli niinkuin Joe sanoi se on lentäjäsarjakuva (suomeksi tämä olisi Teräsenkelit) mutta sitä ilmestyi viisi albumia missä ne seikkaili ynpäri maailmaa. Ilmeisestikään tämä on ilmestynyt vain ranskaksi ja ensimmäinen osa on ilmestynyt tanskaksi. Hienolta näyttää mutta pistää epäilemään että kertomukset on mierdaa kun tästä ei sen enempää ole kuultu.
-
Sanokaapas hyvät tietäjät, että mitä tuolta samalta tekijäkaksikolta on Suomeksi julkaistu? Tässä ketjussa Moran piikkiin on pistetty jo Dani Futuro ja Kaappari. Listaan lisäisin vielä keinopalaneetta Gigantik. Onko muuta? Fuentea on julkaistu runsaasti korkkareissa, kuvajännäreissä sekä jokunen stoori willeriä. Lisäksi taitaa olla yksi Raamatun kuvitus. Miesten yhteineinen Sunday -länkkäri pääsi 70-luvulla mustanaamioon ja uusintana 80-luvulla western pokkariin.
-
Hienolta näyttää mutta pistää epäilemään että kertomukset on mierdaa kun tästä ei sen enempää ole kuultu.
Jos mierda on sitä mitä luulen, niin ihmettelisin, jos se olisi sitä ihteään. Victor Moran ansioluettelo on laadukas ja kyllä tämä Les Anges d'Acier muistetaan eri nettilähteissä mainitä hänen töidensä joukossa.
-
Lomaillessani unohdan sarjakuvat, Iberian niemimaalla roomalaisten ja maurien jälkeensä jättämät rakennukset ovat erityisen mielenkiinnon kohteena. Toisena tulevat sitten kulinaristiset nautinnot hyvien juomien kanssa nautittuna.
Espanjan turistipaikoissa sarjakuvakaupat näyttävät enemmän keskittyvän turistikrääsään, joten Batman-paidat ja autot niissä näyttävät ensimmäisenä olevan näytillä, harvoin niihin tulee jalallaan astuttua.
Tällä kertaa en kuitenkaan voinut olla huomaamatta sarjakuvatarjontaa Cartagenassa, joka mainosti myyvänsä niin euro- kuin jenkkisarjakuvaa kuten myös mangaakin. Kyseistä kaupunkia ei tunneta nähtävyyksistään, eikä niitä sinne kannata mennä katsomaankaan. Roomalaisten teatterin rakennusmateriaali on uusiokäytetty monen muun rakennuksen tavoin katedraalin rakennustarpeiksi, joten verrattuna Euroopan parhaiten säilyneeseen teatteriin Ranskan Orangessa (http://en.wikipedia.org/wiki/Orange,_Vaucluse) (kuva teatterissa linkin takana) se ei ole mitään. Libyassa olisi vielä hienommin säilyneitä, mutta en ole käynyt Afrikassa Marokkoa kauempana.
Kaupan tarjonnasta en osaa sanoa mitään, osuipa vain yöllisen seikkailun ohessa jollain hämärällä pikkukujalla vastaan, enkä vaivautunut pohtimaan sen sijaintia enää seuraavana aamuna, joka oli sitä paitsi sunnuntai ja mielenkiintoisemmat kaupungit jo kutsuivat. Sen sijaan jenkkisarjakuvaa oli näytillä näkyvästi paikallisessa kirjakaupassa, mikä lienee ensi kerta kun kiinnitin sellaiseen huomiota.
Täytyipä nyt mainita, koska en muista edes vahingossa osuneeni aiemmin aitoon sarjakuvakauppaan, vaikka tunnen Iberian niemimaan vuosien ajalta, nykyisin jo Suomea paremmin. Tämä kuitenkin olkoon vinkkinä, että jos tahtoo löytää sarjakuvakaupat, tulee jo etukäteen selvittää niiden osoitteet, pikkukujia on tuhansittain harhailtavaksi, eikä kymmenen kilometrin kävelylenkki pikkukaupungissakaan anna nollatulosta kummoisempaa loppua.
Enpä käynyt suurissa kirjakaupoissa koska en löytänyt sellaista paikoissa joissa kävin. Ei edes Alicanteen menty koska se on kaukana, 70-80 km sieltä missä asustelin.
Alicante on tavanomainen rantakaupunki, mutta Santa Bárbaran linnoitukseen (http://en.wikipedia.org/wiki/Castle_of_Santa_B%C3%A1rbara) kannattaa nousta. Jos kunto kestää, hissin sijasta kannattaa valita jalkalihakset. Kävelykengillä pärjää, mutta suoritukseen ei ilman vesipulloa ole mitään asiaa. Lämpöä oli runsaat parisenkymmentä astetta ja koska auringolta ei ollut mitään suojaa, en harkitsisi sitä enää lomakaudella, jolloin lämpöasteita on kymmenestä kahteenkymmentä astetta enemmän.
-
Täytyipä nyt mainita, koska en muista edes vahingossa osuneeni aiemmin aitoon sarjakuvakauppaan, vaikka tunnen Iberian niemimaan vuosien ajalta, nykyisin jo Suomea paremmin. Tämä kuitenkin olkoon vinkkinä, että jos tahtoo löytää sarjakuvakaupat, tulee jo etukäteen selvittää niiden osoitteet, pikkukujia on tuhansittain harhailtavaksi, eikä kymmenen kilometrin kävelylenkki pikkukaupungissakaan anna nollatulosta kummoisempaa loppua.
Noinhan se menee, varsinkin kun isommissa kaupungeissa niitä saattaa olla muutamakin mutta keskitettynä tietylle alueelle, että jos missaat ne muutamat korttelit niin on kuin kaupungissa ei mitään olisikaan...
Tai sitten on tapahtumia jotka Vain Pitää Tietää (Barcelonan kävijöille vinkki: sunnuntaiaamut 10-14, Sant Antonin kauppahalli).
-
WSOY:n ensi syksyn kirjoja esittelevän katalogin mukaan olisi tulossa pitkästä aikaa espanjalaista sarjakuvaa suomeksi. Alpparin nimi on Rypyt ja tekijä Paco Roca. Löytyy esim. tuolta:
http://www.actuabd.com/Rides-par-Paco-Roca-Delcourt
-
itseltä löytyy noita sikäläisiä antologialehtiä kuten CIMOCia ja noissa on kyllä ihan eri meininki.
Mullekin kerääntyi matkalaukun pohjalle pino Cimocceja ja Totemeja. Totem lehteä on näemmä julkaistu pariinkin otteeseen Totem El Comix ja Totem magazine nimellä. Hämmentävä formaatti, jossa 70 - luvun Jallu meets A Suivre. Tuo Totem El Comix on sitten puhtaammin sarjakuvaa, ilman matkareportaaseja thaimaan porttoloista, bodypainting kisoista tai Japanilaisista sidontanäytöksistä.
El Vibora on taas lehti, jota ruotsalaisten kuopattu Pox lehti saattais nykypäivänä muistuttaa.
-
El Vibora on muuttunut aika paljon vuosien varrella ja kattanut monia tyylejä, varhaisten vastine on kai joku Jymy tai Huuli, uugeeta, sitten tuli enemmän Tapiiri-Alpha-albumit-vaihe jossa oli Hernandezin veljeksiä, Gilbert Sheltonia, Charles Burnsia ja oliko kanssa jotain Moebiusta ja Manaraa (kotimaisia myös tietty paljon), ja lopulta sitten oltiin aika puhtaasti porno-osastolla.
Vaikka onhan ainakin niissä kotimaisissa sarjiksissa näköjään suorasukaisella seksin kuvauksella aina iso rooli, ei vaan Kannuksessa tai Suuressa Kurpitsassa tuollaista menoa ollut...
Ja Nazario on kiva.
-
Espanjassa on kotimainen sarjakuvaa alkanut saada enemmän sijaa, vaikka sarjakuvien määrä onkin laskussa; kertoo Forbidden Planet. (http://forbiddenplanet.co.uk/blog/2010/from-our-continental-correspondent-the-state-of-the-spanish-comics-market/)
Sarjakuvaa julkaistaan siellä enimmäkseen kirjoina, ei lehtinä. Ja kuten on ollut trendi vähän kaikkialla, mangan osuus sarjismarkkinoilla on laskussa.
-
Espanjanssahan on aina ollut kotimainen sarjakuva melko hyvinvoivaa.
http://es.wikipedia.org/wiki/Historieta_en_Espa%C3%B1a (http://es.wikipedia.org/wiki/Historieta_en_Espa%C3%B1a) (olkoonkin, että itse tekijät eivät olleet kovin hyvinvoivia).
Jos osais epsanjata, olis tämä kirja (http://agaudi.wordpress.com/2008/01/04/antoni-guiral-cuando-los-comics-se-llamaban-tebeos/) kiva.
Timo
-
Onkohan Suomessa julkaistu Texin ohella Alfonso Fontin piirtämiä sarjakuvia?
-
Kuten esim. Jipossa? Font piirsi Pif Gadgettiin 1970-luvulla tämän nimisiä sarjoja: "Sandberg, Père et Fils", "Les Dossiers Mystère" ja "Les Robinsons de la Terre".