Vuonna 1991 tehty sarjakuva "Mikä siinä on, että ihmiset jotka harrastavat ketkutusta ja jytää ovat minusta niin vastenmielisiä??" on suoraan sanoen paska teknisesti.
Milloinkohan muuten saamme kaikki Fritzit (omat suosikkini) yksien kansien välissä suomeksi?
Ja Vesa: Kahdessa Complete Crumbissa on Fritz-kansi, numerot 3 ja 8. Ja irstailee se muissakin. Jo ekassa tarinassa panee siskoaan.
Nuo Jymyssä tulleet tulivat kai siinä samassa numerossa?
Uusimmassa Soundissa on muuten artikkeli Crumbista.
"Silti sarjakuva on pienen fanaattisen harrastajapiirin touhua, eikä onnistu voittamaan uusia käännynnäisiä puolelleen"
Onko Robert Crumbin sarjiksia julkaistu suomeksi? Luin vaan Soundi 5/05:sen,jossa oli juttu Crumbista.
ei sarjakuvaa, mutta kuvitusta löytyy Charles Bukowski - Lounaalla -päiväkirjoista joita ainakin Like kustantaa. Tekstihän siinä se juju on.
Crumbhan teki ZAP-lehteä aika palljon, onko niitä missään saatavilla (Suomessa)?
Hus, sinä vääräuskoinen. Suomessa kuuluu lukea akuankkaa, aamen. Varmuuden vuoksi muita sarjakuvia pidetään nirkoisesti saatavilla.
Ei netistä tilaaminen oo sama asia: Amazonilla ei voi selata saatikka juurikaan törmätä johonkin yllättävään sattumalta.
Rojuhan aloitti aikaisin dokaamisen?
Kuinka monta noita Complete Crumbeja ilmestyi?
Eilisen 65-vuotispäivänsä kunniaksi on Crumbista juttua eilisessä Nuotin vieressä -ohjelmassa, Areenassa kuultavana 6.9. klo 9.25 asti.
On myös sarjassa, jossa Crumbbi räyhää hänen naiskuviaan arvosteleville:
"It´s only lines on paper, goddammit!"
Crumbin Biblestä (ei pippelistä) puhuttiin jo jotain Crumbin piirrostekniikka (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,820.0.html) -ketjussa.
Kuka tämän nyt suomeksi kustantaa? Vahvistusta?
Timo
Teos kustantaa Helsingin Sanomien mukaan. Tammikuussa pitäisi olla kaupoissa
Crumb on viimeiset neljä vuotta pakertanut 224-sivuista albumia Ensimmäisestä Mooseksen Kirjasta, eli raamatuntulkintaa on tiedossa.Vastustan tulkinta-sanan käyttöä tässä yhteydessä. Kysehän on sarjakuvasovituksesta. Toki Crumb varmaan tulkintaakin tuo esille siirtäessään Vanhan testamentin tekstiä kuvalliseen muotoon, mutta jos oikein ymmärsin, niin Crumbin idea on ollut nimenomaan noudattaa aika täsmällisesti alkuperäistä tekstiä tekemättä siitä tulkintaa. Tähänhän viittaa esimerkiksi kommentti siitä, että tekstiä ei tarvinnut erikseen satirisoida.
Kerran Crumbin vanhassa sarjakuvassa Jumala oli knallipäinen sarjakuvajänis.
Jänis on ikivanha kristillisyyden symboli, sen kun uskottiin lisääntyvän neitseellisesti. Sukuelimet ovat niin hyvin piilossa, heh.En malta olla puuttumatta tuohon väitteeseen, joten anteeksi off topic jo etukäteen. Ei jänis nyt sentään mikään kristillisyyden symboli ole koskaan ollut, vaikka sympaattinen eläin onkin! Kala sen sijaan lienee niitä vanhimpia kristinuskon eläinsymboleja. Vanhassa testamentissa, joka ei kaikille kristityille ole se keskeisin Raamatun kahdesta testamentista, jänistä ei sitä paitsi kelpuuteta edes ihmisravinnoksi.
Tokihan se hyvin uskollinen sovitus on, mutta jo Jumalan kasvojen näyttäminen on jonkinlainen tulkinta - tai ainakin se "avaa" Crumbin oman kuvallisen näkemyksen tekstistä.Kyllä se taitaa enemmän mennä taiteellisen vapauden piikkiin. Crumb, kuten muutkin Raamattua kuvittaneet henkilöt allekirjoittanut mukaanlukien, on joutunut tekemään ratkaisun, miten hän kuvaa Jumalaa. Samanlaisen ratkaisun ovat joutuneet tekemään jo Raamatun kirjoittajat. Tämä on sarjakuvallisena kysymyksenä vähän saman tapainen kuin vaikkapa Ihmenelosten Näkymättömän naisen kuvaaminen. Joku ei piirrä häntä näkymättömänä lainkaan, toinen piirtää ääriviivat katkoviivalla ja joku piirtää tavallisesti ja värittäjä sitten värittää hahmon läpikuultavaksi. Kyse ei ole niinkään tulkinnasta (kaikki kun kuvaavat samaa asiaa: Näkymätön nainen ei näy) vaan esitystavasta.
En tiedä mihin lausuntoihin Veli Loponen viittaa, mutta itselläni on käsitys, jonka mukaan R.C. on myös ihan perhanan lukenut mies ja hyvin perehtynyt myös uskonasioihin.
En tiedä mihin lausuntoihin Veli Loponen viittaa, mutta itselläni on käsitys, jonka mukaan R.C. on myös ihan perhanan lukenut mies ja hyvin perehtynyt myös uskonasioihin.Kuten kirjoitin, olen lukenut niitä lausuntoja hyvin vähän ja näkemys perustuu siihen. Mm. tuo satiirijuttu ja epäily siitä, että Genesiksessä ei ole moraalia tai että se on vinoutunutta. Satiiripuoli on toki ihan ymmärrettävä, koska Raamattu sisältää hyvinkin paljon satiiria. Moraalipuoli taas viittaa siihen, että Crumb ei ole tajunnut kirjan sisältöä, mikä taas viittaisi siihen, että hänellä ei ole edellytyksiä sen tulkintaan. Mutta ehkä tämä selkeytyy, jos luen enemmän niitä kommentteja.
Veli Loponen ilmeisesti tarkoittaa, että Crumb ei tajua Raamattua, koska ei lue/ymmärrä sitä hänen ja muiden uskovien tulkitsemalla tavalla -joita niitäkin siis on lukemattomia.Kuten jo kirjoitin, mainintani Crumbin Raamatun ymmärtämiskyvystä perustuu varsin suppeaan tietoon. Todellisuudessa en siis tiedä, ymmärtääkö Crumb Raamattua vaiko ei. Jälkimmäisestä vain tuli hänen kommenttiensa kautta mielikuva.
Luulisi, että Jumala täydellisenä olentona olisi kykeneväinen kirjoittamaan teoksen, joka ei ole tulkinnanvarainen.Koska olen rajallinen ihminen, en osaa kuvitella mitään, mikä täyttäisi luulosi. Kuten varmaan tiedät, kaikki viestintä vaatii tulkintaa. Jopa kaikkein yksinkertaisin. Kyse ei siis ole niinkään Jumalan vaan meidän kyvyistä.
Mutta koska näin ei ole, jokainen voi tulkita Raamattua omalla tavallaan, eikä Crumbin tulkinta ole sen erheellisempi kuin kenekään muunkaan.Toki jokaisella on tähän oikeus, mutta se ei tarkoita, että kaikki tulkinnat olisivat samanarvoisia. Esimerkiksi tämän viestini jokainen voi tulkita miten tahtoo, mutta vain yksi on oikea. Omalla kommentillani Crumbin tulkintataidoista tarkoitin juuri tätä. Luulisi, että Crumb juutalaisena (vai oliko se juutalainen) olisi edes jonkin verran perehtynyt juutalaiseen tapaan kertoa tarinaa. Tietenkin nykyajan tavat eroavat jonkin verran siitä, mitä esimerkiksi Genesiksessä käytetään, mutta aivan varmasti hän olisi voinut helposti selvittää asian kyläilemällä esimerkiksi lähimmässä synagogassa.
Toivottavasti se ei ole tylsä tulkinta kuitenkaan, mutta pahoin pelkään, että Crumb on tullut vanhaksi ja menettänyt ainakin osan särmästään.Päästiin taas siihen, mistä itse aloitin. Käsittääkseni Crumb ei ole pyrkinyt tekemään minkäänlaista tulkintaa (mitä tietenkin tapahtuu väkisinkin), vaan Genesiksen sarjakuvasovituksen. Hän siis pyrki (tietääkseni) olemaan mahdollisimman uskollinen alkutekstille ja kertomaan sarjakuvassaan vain sen, mitä tekstissäkin sanotaan.
Omalla kommentillani Crumbin tulkintataidoista tarkoitin juuri tätä. Luulisi, että Crumb juutalaisena (vai oliko se juutalainen) olisi edes jonkin verran perehtynyt juutalaiseen tapaan kertoa tarinaa.
Luulisi, että Crumb juutalaisena (vai oliko se juutalainen) olisi edes jonkin verran perehtynyt juutalaiseen tapaan kertoa tarinaa.Olet väärässä. Crumb ei todellakaan ole juutalainen, kuten jokainen Liken suomentamia Crumb-kokoelmia lukenut tietää.
Ja brother Loponen näyttää ainakin nielaisseen tämän ennakkoluulon sellaisenaan. Aijai.Itse asiassa ennakkoluuloni (?) perustui johonkin tässä ketjussa lukemaani, mutta en enää yhtään muista mihin (enkä aikaisemmista viesteistä löydä siihen viitettä). Olen lukenut todella vähän Crumbin juttuja (olenkohan yhtään oikeasti lukenut, selaillut vain), eikä mieleeni tullut, että Crumbin piirrosminän olemus viittaisi juutalaisuuteen.
Crumbin Genesiksessä näyttää käyneen juuri niin kuin pelkäsin. On otettu netistä ilmainen Raamatun käännös ja ladottu se rumalla tietokonefontilla miten sattuu tyhjiin tekstipalkkeihin. Ihan kiva ja silleen että tämä tulee suomeksi mutta olisi voinut tehdä kunnolla... (Vähän niinkuin aika monta muutakin suomalaista sarjakuvaprojektia. Ei se ole vaikeaa!)
... ja ladottu se rumalla tietokonefontilla...
Crumbia on useampi ketju. Pitäiskö ne yhdistää?
Kun olen Genesistä selaillut, niin minua on häirinnyt nuo suorat lainaukset Raamatusta (lähes jok' ikisessä ruudussa).Se kai se Crumbin idea olikin. Tarkoittanet kuitenkin varmaan tekstilaatikoita, etkä dialogia? Tuossahan kaikki tekstit on otettu suoraan Raamatusta, yhtään ei taida alkuperäisessäkään olla Crumbin omaa tekstiä.
varmaan tekstilaatikoita, etkä dialogia?Jep, dialogi on ihan jees. Mutta nuo selitystekstit "hän meni sinne" ja kuvassa hän menee sinne, ovat vähän raskaita.
Mistä löytyisi se Crumbin sarjakuva missä isompi kaveri neuvoo kahta muuta: "When it really comes to that, you're both a couple of dummies", ja nämä muut ovat samaa mieltä.
Crumbin toteutuksen ja sivuilta aistittavan työmäärän jäljiltä lukija jää vaikuttuneisuudeltaan aivan ymmyrkäiseksi.
Ainoastaan luettelomaiset sivut sen-ja-sen jälkeläisistä ovat puuduttavia, muutoin Crumbin työ kahmaisee pitävästi otteeseensa.Tishmalleen molempiin kohtiin!
Tishmalleen molempiin kohtiin!
Lisäksi asusteet yms olivat erittäin autenttisen ja uskottavan näköisiä. Eli tutkimustyötä on tehty hurjasti.
Lisäksi asusteet yms olivat erittäin autenttisen ja uskottavan näköisiä. Eli tutkimustyötä on tehty hurjasti.
Uudempi haastattelu. (http://www.paulgravett.com/index.php/articles/article/r._crumb1/)
Menossa Intiassa käymään, suunnittelee yhteiskuntakriittistä sarjista.
Menisi yksittäisinä kuvina mutta ei tuo ole sarjakuvaa.
Miksi se ei olisi sarjakuvaa? The greatest story of them all...
Liioiteltu sovinnaisuuskin on juuri se, mikä tekee tästä raamatuntulkinnasta epäsovinnaisen.
Aina joskus on tullut osuttua lukemaan sarjakuvia joiden tekijöillä ei ole kauhean selvää käsitystä miten sarjakuvakerronta toimii, ja käsikirjoittaja päätyy harrastamaan tekstidumppausta, kirjoittaa kaiken auki isoihin tekstilaatikoihin (ja vähän puhekupliin.Henkilökohtaisesti minua hämmästyttää se miten suosittuja jotkut näistä sarjakuvista ovat. Olen jopa tullut siihen johtopäätökseen että on kaupallisesti (suosion kalastelun kannalta) parempi vääntää kaikki rautalangasta kuin yrittää mahdollisimman virtaviivaista kerrontaa (ja luottaa siihen että lukija jaksaa pysyä kärryillä ilman jatkuvaa selittämistä).
Ja piirtäjältä puuttuu asiantuntemusta, rohkeutta tai kiinnostusta puuttua tähän joten vain piirtelee jotain nättiä joka liittyy kulloiseen tekstiblokkiin, ilman että kuvat sisältäisivät oikein mitään informaatiota, ne vain ovat siellä koska joku on saanut päähänsä että tämä pitää tehdä "sarjakuvana".Kuvittelisi että tämä on Crumbilta kuitenkin tietoinen valinta. Urakka on ollut hirveä. Ja se olisi ollut vielä monin verroin kovempi, jos Crumb olisi lähtenyt piirtämään auki kaiken minkä voisi esittää kuvin. Tiedän tämän kokemuksesta. Teksti on järjettömän paljon taloudellisempi tapa kertoa kuin kuva/animaatio.
Ei tätä oikein voi lukutaidottomille suositella kun ei niissä kuvissa ole tarpeeksi infoa selvittämään mitä tapahtuu, ja jos osaa lukea niin saman voi lukea ihan vaikka teksti-Raamatusta, kuvat eivät tarjoa mitään lisäarvoa vaikka jotkut niistä ihan nättejä olikin.
Crumbin suorasukaisuus raamatunkuvissa on mielestäni aivan loistavaa sarjakuvaa - hän riistää tarinoilta hymistelevän pyhyyden kuvaamalla ne graafisesti juuri sellaisina kuin ne on kerrottu.Tuo on yksi näkökulma. Monikin valinta voi tällä alalla olla taiteellisesti perusteltu, vaikka se ei välttämättä tuottaisikaan nautinnollista luettavaa.
Henkilökohtaisesti minua hämmästyttää se miten suosittuja jotkut näistä sarjakuvista ovat. Olen jopa tullut siihen johtopäätökseen että on kaupallisesti (suosion kalastelun kannalta) parempi vääntää kaikki rautalangasta kuin yrittää mahdollisimman virtaviivaista kerrontaa (ja luottaa siihen että lukija jaksaa pysyä kärryillä ilman jatkuvaa selittämistä).
Kuvittelisi että tämä on Crumbilta kuitenkin tietoinen valinta. Urakka on ollut hirveä. Ja se olisi ollut vielä monin verroin kovempi, jos Crumb olisi lähtenyt piirtämään auki kaiken minkä voisi esittää kuvin. Tiedän tämän kokemuksesta. Teksti on järjettömän paljon taloudellisempi tapa kertoa kuin kuva/animaatio.Eli palaamme ajatukseen "vanity-projekti". Luottamus lukutaidottomuuteenkaan ei tosiaan toimi kun niitä tekstiblokkeja riittää...
-- Crumbilta pitäisi voida odottaa parempaa ja Teostakin olen aiemmin pitänyt laadukkaana kustantajana...(nuo elämäkertasarjikset tapaavat kai olla halvalla väännettyjä, tekijät sellaisia jotka haluavat breikata sarjakuvabisnekseen...)
Eli palaamme ajatukseen "vanity-projekti". --
Ei edes sitä Lurkerin suorasukaisuutta, -- ja enempi muistellaan juurikin pyhäkoulujuttujen pyhyyttä.
Crumbilla oli mielestäni suorasukaisuutensa kanssa ketunhäntä kainalossa, joka on mielestäni löydettävissä "ruutujen välistä".
Tuo on vain lukijan likaisen mielikuvituksen keppostelua. :P
Joo. Onhan raamattu varsin primitiivistä tekstiä.
Joo. Onhan raamattu varsin primitiivistä tekstiä.
Minun piti korjata tuo, kun tiesin, että joku tuosta kommentoisi. En sitten jaksanut. ;D
Itse kävin pyhäkoulua
PALOIT SAATANA!
Genesis-fanituksesi ei siis liittynyt tippaakaan Crumbiin tai sarjakuviin.
Helvetti, kun olen niin VANHA, että silloin kaikki meidän kadun tenavat kävivät pyhäkoulua. Just niin kliseisesti kuin kuvitella saattaa - pyhistä veti kaksi vanhaa ikäneitosisarta!
Mutta, mutta... tuota juuri tarkoitin. Itse kävin pyhäkoulua, ja raamatun tarinoista sai siellä ihan kirjaimellisesti karamelliväriset kiiltokuvat, joita liimattiin pyhäkouluvihkoon.
Aika surullinen katu, otan osaa.
Pyhäkoulu on päättynyt.
Häröilylle ketjun aiheesta voisi laittaa pisteen toteamalla, että onhan kaikille keskustelijoille nyt varmasti selvää, että Lurker on sitä ikäpolvea, joka jakaa lapsuuden kokemusmaailman useimpien foorumijäsenten VANHEMPIEN kanssa.
Sillä perusteella Lurker sitten voikin oikeutetusti antaa isän kädestä lapsukaisille, jotka vielä jatkavat pyhäkoulutaivasteluja.
Jonka Lurker itse avasi, mikä lienee ymmärrettävää Lurkerin ollessa siis kahdeksankymppinen.
Entä jos Crumbin töitä tarkastelee nykysilmin, naisena ja peilaamalla oman aikansa muuhun tuotantoon (https://fantasymerchant.com/2019/08/08/the-day-i-realized-some-of-robert-crumbs-work-was-really-racist-and-violently-misogynist/)?
Otavalle kuuluva Like julkaisee kotimaisia suosikkeja, kuten Fingerporia ja Viiviä ja Wagneria, mutta nykyisin emoyhtiö ei juuri julkaise sarjakuvia. Joitakin vuosia sitten se julkaisi Tinttien alkuperäisiä mustavalkoisia laitoksia, mikä oli kulttuuriteko.
”Tinttejä menee tasaisesti ja pidämme niitä saatavilla. Muuten käännössarjakuvien menekki on kovin pientä. Uskon, että niiden suosio palaa vielä”, Vainio sanoo.