Kvaak.fi - keskustelu
Sarjakuvanlukijoiden keskustelut => Eurooppalaiset sarjakuvat => Topic started by: mik-kiss on 18.11.2004 klo 12:08:33
-
"Nimen omaan. Täällä (Turussa) julkaistiin myös ensimmäistä kertaa sarjakuvia Suomessa (1857 Rodolphe Töfferin Herra Koipeliinin linnustus Sanomia Turusta-lehdessä).
Täältä se alkaa ja idässä matkitaan minkä osataan."
Hei!
Päivittäisin tässä yhteydessä muutenkin suomalaista sarjakuvahistoriaa vielä hieman eli Suomen ensimmäinen itsenäinen sarjakuva-albumi ei vastoin yleistä käsitystä ole "Amerikalainen kuvakirja" vuodelta 1904, vaan samaisen Töpfferin sama Koipeliini teos vuodelta 1871 - ilmestyi siten 33 vuotta ennen ko. "kuvakirjaa".
t. Mikko
-
Mutta onpahan pendele ensimmäinen väri"albumi" kuitenkin. Sekä on Amerikalaisessa kuvakirjassa myösenkin puhekuplat, kun Töfferin opuxessa on tekstit kuvien alla. Eli tästä pääsemme kiistelemään ikuisuusasioihin, "mikä tekee sarjakuvasta sarjakuvan".
-
Mutta onpahan pendele ensimmäinen väri"albumi" kuitenkin. Sekä on Amerikalaisessa kuvakirjassa myösenkin puhekuplat, kun Töfferin opuxessa on tekstit kuvien alla. Eli tästä pääsemme kiistelemään ikuisuusasioihin, "mikä tekee sarjakuvasta sarjakuvan".
No tuo puhekupla-asia on osoittautunut kuplaksi =), koska amerikkalainen sarjakuva ei keksinyt puhekuplaa eikä sarjakuva ei vaadi puhekuplaa ollakseen sarjakuvaa. Jos puhekupla tekee sarjakuvan, niin Barlow on sarjakuvan isä, koska käytti puhekuplia jo 1600 luvun kuvakertomuksessaan Popish Plot noin vuonna 1682. Lisäksi Myös Rowlandson käytti puhekuplia 1700 luvulla ja CRUIKSHANK ainakin vuodesta 1813 lähtien. Eli puhekupla ei ole kriteeri sarjakuvalle. Sarjakuvan isä Töpffer kuitenkin loi emsimmäisenä albumimaiset sarjakuvakertomukset ja nykyään aikaa Töpfferistä 1833 aina Yellow Kid'iin 1897 pidetään sarjakuvan Viktoriaanisena kautena. Siis sarjakuvan, ei minkään kuvakertomuksen tms. U.S.A:ssa tiedetään jo, että TÖpffer aloitti homman ja Keski-Euroopassakin asia on tuttu. Suomessa historiaa kirjoitetaan vasta nyt uusiksi mm. tämän kirjoitukseni avulla. Menee vielä muutama suosi niin Töpffer tunnustetaan täälläkin siksi ensimmäiseksi. Keski-Euroopassa ja Amerikassa siihen meni 10 vuotta, mutta uskon, että Suomalaiset ovat valmiimpia tunnustamaan tosiasiat ja omaksumaan uutta tietoa paljon nopeammin.
-
Siihen mennessä varmaan päästään lopulta yksimielisyyteen myös kirjoitusasusta? ;D
Nyt kun osasin etsiä "Töpfleriä" oikealla nimellä, niin olen vaikuttunut. Kyllä näitä kelpaa katsoa. Vanha kunnon salaneuvoksemme Goethe oli oikeassa. Töpffer sen teki!
http://leonardodesa.interdinamica.net/comics/lds/vb/VieuxBoisSynopsis.asp
Huomionarvoista:
- Päähenkilö epäonnistuu useissa itsemurhayrityksissä
- Hattu lentää päähenkilön päästä
- Päähenkilö lentää hevosen selästä kun hevonen halkeaa
- kestovitsi on että päähenkilö vaihtaa alusvaatteensa, se tapahtuu aina identtisesti kuvattuna
- päähenkilö valjastaa ratsun kärryjen eteen, kärryt jäävät matkan varrelle, päähenkilö karauttaa eteenpäin huomaamatta tapahtunutta.
Tämä kaikki kuvataan erittäin sarjakuvanomaisesti, eivätkä nämä gagit ole 150 vuodessa miksikään muuttuneet. Tarinassa on 30 sivua. Sivuilla on ruutujako.
amerikkalainen piraattikopio:
http://www.bugpowder.com/andy/e.toepffer-pirate-obadiah.html
ja myös:
http://www.bugpowder.com/andy/toepffer.trictrac-part1.html
Mikähän näissä oikeastaan olisi sellaista, mikä EI tekisi näistä sarjakuvaa? Enemmän tämä muistuttaa sarjakuvaa kuin Yellow Kid, joka useasti oli yhden kuvan pilapiirros. Hollantilaisen Martin Toonderin Pandassa oli alateksti ilman puhekuplia vielä pitkään 1970-luvulle.
-
Lisää (tää alkaa olla OT) eurooppalaisia 1800-luvun sarjakuvia Michiganin yliopiston digitaalisesta kokoelmasta:
http://digital.lib.msu.edu/collections/index.cfm?CollectionID=40 (http://digital.lib.msu.edu/collections/index.cfm?CollectionID=40)
Aika perusteellisesti digitoituna, kuvattu kaikki sivut, tyhjätkin.
Timo
-
Lisää (tää alkaa olla OT) eurooppalaisia 1800-luvun sarjakuvia Michiganin yliopiston digitaalisesta kokoelmasta:
http://digital.lib.msu.edu/collections/index.cfm?CollectionID=40 (http://digital.lib.msu.edu/collections/index.cfm?CollectionID=40)
Aika perusteellisesti digitoituna, kuvattu kaikki sivut, tyhjätkin.
Aivan Loistavaa Luettavaa.
Eikä tämä ole OT, tämä on mitä suurimmassa määrässä T. Jos minulla ei olisi tekemistä niin että niihin hautautuu, tässä olisi 12-sivuisen artikkelin paikka Sarjainfoon. (ja tästä saan vielä kuulla, pitikin mennä sanomaan) Otsikko: 1800-luvun sarjakuva. Mukana myös Wilhelm Busch ja Hoffmannin Jörö-Jukka, ainakin ohimennen mainittuna. Sitten voidaan spekuloida pitkällisesti ja uutterasti kuvakirjan ja sarjakuvakirjan välisistä eroista.
-
Sarjainfon vuosikerta 1996 käsitteli paitsi 1800-luvun sarjakuvaa (Töpfferin oma essee mm.) myös keskiajan sarjakuvaa. Sarjainfoa päätoimitti tuolloin muuten nyk. Aku Ankan päätoimittaja J. Heiskanen. Niin, sarjakuva "täytti 100 vuotta" tuolloin.
Timo
EDIT: No, onhan tää hiukan OT, kun ei sarjisbaarista puhuta. Joskos tämän joku ylläpidon tyyppi saisi siirrettyä tuolta Mik-Kiksen 18.11.2004, klo 12:08:33 lähettämästä viestistä lähtien omaksi säikeekseen, niin muutkin sarjakuvan historiasta kiinnostuneet saisivat tietää että tämmöstä on keskusteltu.
ibid.
-
Mahtaisiko numeroita olla kaupan...? :D
(Säie elää! Nyt entistä enemmän OT!)
-
Kaikkia vuoden 1996 Sarjainfoja on saatavilla 4,70 e hintaan tuolta:
Suomen sarjakuvaseura ry,
PL 927, 00101 Helsinki.
Timo
-
Sarjisbaari-ketjusta löytyi tämmöisiä baarielämään huonosti liittyviä viestejä... Jaoin aiheen.
-
Ton sarjiksen suomiversiosta pitäisi kyllä saada kuvia, tuskin kovin moni on kyseistä albumia nähnyt.
-
Siitä mikä tekee sarjakuvasta sarjakuvan on esitetty monta määritelmää. Kaukoranta-Kemppisen ideana oli kirjaansa kootessaan kai se, että sarjoissa piti olla toistuva hahmo eli päähenkilö. Näin muodoin pilalehdissä 1800-luvun lopussa j 1900-luvun alussa julkaistuja yksittäisiä kuvasrjoja tai sarjakuvia ei laskettaisi sarjakuvaksi, vaikka ne muuten näyttävätkin sarjakuvalta.
Toinen Yellow Kidin tapauksessa käytetty määre on kai se, että sarjakuvan pitää olla populaaria. Sillä pitää olla lukijana suuri populaatio ja 1800-luvun lopussa näin juuri kävi.
Sitä ei voi kai kiistää, etteikö Wilhelm Buschin, Caran d'Achen tai Töpfferin kirjat olisi olleet sarjakuvaa, mutta sarjakuvan synty vain sovittiin (tapahtui vissiin Luccan festareilla joskus -60 tai -70 luvun vaihteessa) yhdistettäväksi sanomalehdistön nousuun. Jenkit sen kuitenkin niihin aikoihin jalosti niihin suosittuihin ja huomattaviin mittoihin mitä se nykyään on. Edeltäjät olivat ns. yksittäisiä saarekkeita, usein toisistaan tietämättömiä yksityisyrittäjiä, eikä yleisökään vielä tunnistanut sarjakuvaa.
Sen sijaan uskon, että sarjakuvan arvostukselle ja sen nostamiselle muiden taiteien joukkoon tekisi erittäin hyvää se, että sen vuosisatainen (tai tuhantinen) historia tunnustettaisiin ja lakattaisiin puhumasta vähän yli satavuotiaasta. Eihän kirjallisuudestakaan puhuta sen iän mukaan. Elokuvassa synty on hieman helpompi hahmottaa kun se edellytti tietyn laitteen keksimistä. Sarjakuvan syntyvuoden määrittäjät eivät yksinkertaisesti tienneet kovin paljoa näistä viktoriaanisista ja muista edeltäjistä ja sarjakuva on muutenkin muuttunut tässä reippaassa 30 vuodessa niin, että monet nykyjutut muistutaa enemmän post Yellow Kid -sarjoja kuin sitä virallista määritelmää. Sarjakuva ei enää (taas) ole vain paperille painettuja hassuja kuvia joissa on mukana kertovaaa tekstiä, niinkuin sen monet tietosanakirjatkin ehtivät määritellä.
-
Mutta onpahan pendele ensimmäinen väri"albumi" kuitenkin. Sekä on Amerikalaisessa kuvakirjassa myösenkin puhekuplat, kun Töfferin opuxessa on tekstit kuvien alla. Eli tästä pääsemme kiistelemään ikuisuusasioihin, "mikä tekee sarjakuvasta sarjakuvan".
Puhekuplat eivät ole sarjakuvan mitta. Jos olisivat niin esim. Prinssi Rohkea ei olisi sarjakuvaa, eikä moni muukaan klassikko! Ajatus on mahdoton.
M.O.T.
-
Myös tuo "toistuva hahmo" on määritelmässä ontuva juttu. Näinhän monet kertapaukkuna tehdyt novellimaiset sarjakuvatkaan sivät olisi sarjakuvia. Useimmat Kemin sarjakuvakilpailun voittajista eivät olekaan sarjakuvaa?! :P
Timo
-
Puhekuplat eivät ole sarjakuvan mitta. Jos olisivat niin esim. Prinssi Rohkea ei olisi sarjakuvaa, eikä moni muukaan klassikko! Ajatus on mahdoton.
M.O.T.
A-ou. Prince Valiantissa ON puhekuplia, harvakseltaan mutta kuitenkin.
Kun vaan vielä jonakin päivänä selkiäisi kuka keksi että Amerikalainen kuvakirja julkaistaan.
"Dialogin olen jo saanut minimoitua. Nyt pitäisi vielä päästä eroon kuvasta." - Aki Kaurismäki kertoessaan tulevista elokuvahankkeistaan.
-
A-ou. Prince Valiantissa ON puhekuplia, harvakseltaan mutta kuitenkin.
Kun vaan vielä jonakin päivänä selkiäisi kuka keksi että Amerikalainen kuvakirja julkaistaan.
"Dialogin olen jo saanut minimoitua. Nyt pitäisi vielä päästä eroon kuvasta." - Aki Kaurismäki kertoessaan tulevista elokuvahankkeistaan.
No, ainakaan minun albumeissani prinssi Rohkean päästä ei nouse mitään outoja kirjaimia sisältäviä kuplia.
Kts. http://www.johnbarbercomics.com/layout.htm
"Is Prince Valiant Comics? Yes, I say, and I can prove it."
-
Timo, mainitsin Kaukoranta-Kemppisen vain yhtenä esimerkkinä määrittelyn vaikeudesta. Jukka (Joe) sarjakuvan määritelmää yritimme sorvata täällä Kvaakissakin: http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?topic=158.15
ei taidettu kumminkaan ihan onnistua... Eli jatkot siitä aiheesta sinne.
Täällä voisi juttu jatkua vaikkapa Töpfferin ja muiden esi-isien merkityksestä, tuntemisesta yms.
-
Kysyin Jeevesiltä (http://www.ask.com/), ja hän vastasi:
"a sequence of drawings telling a story in a newspaper or comic book".
Siis: Sanoma- tai sarjakuvalehdessä julkaistu kuvasarja, joka kertoo tarinan.
Nykyään pitäisi varmaan lisätä, että "Sanoma- tai sarjakuvalehdessä, netissä, kännykässä, CD-romilla jne. julkaistu..."
-
Täällä voisi juttu jatkua vaikkapa Töpfferin ja muiden esi-isien merkityksestä, tuntemisesta yms.
Selvä pyy. :)
Jos Maxin ja Moritzin tekijä Wilhelm Busch näki ja luki Töppferiä ja otti vaikutteita, voimme vetää tuolta saakka suoran linjan moderniin amerikkalaiseen sarjakuvaan, sillä Kissalan poikien luoja saksalaissyntyinen Rudolph Dirks teki kuten Hearst käski ja kopioi 1897 Maxin ja Moritzin omaan sarjaansa. Näin ollen Töppfer olisi suoraan vaikuttanut nykyaikaisen sarjakuvan syntymiseen, eikä olisi irrallinen tapaus jossain historian hämärässä. Miten lienee?
Joka tapauksessa Buschin vaikutusta amerikkalaisiin tekijöihin ei voi vähätellä. F.M. Howarth piirsi tämän näköistä sarjakuva-kuvasarjaa jo 1895:
(http://www.geocities.com/~jimlowe/katzies/images/howarth.jpg)
Entä Ally Sloper?
(http://www.imageandnarrative.be/graphicnovel/images/sab_sonlamppost.gif)
vuodelta 1873.
Kissaloita jim Lowen sivuilla:
http://www.geocities.com/~jimlowe/katzies/katzdex.html
Ally Sloperista:
http://www.imageandnarrative.be/graphicnovel/rogersabin.htm
Timo
-
Elokuvassa synty on hieman helpompi hahmottaa kun se edellytti tietyn laitteen keksimistä.
Voi kuules. Elokuvan alun määrittäminen on aivan vastaavalla tavalla vaikea projekti. Lumierien produktioita vastaavia liikkuvia kuvia on ollut 1800-luvun alusta, ja kaikenlaisia alkeellisimpia laitteita voidaan jäljittää tuonne 1400-luvulle. Yleensähän Lumierien ensimmäinen elokuvanäytös on sovittu elokuvan synnyksi, mutta sitä ennenkin oli ollut samalla tekniikalla toteutettuja näytöksiä - Lumieret olivat vain ekoja jotka tajusivat pyytää siitä rahaa.
Jollain kriteereillä voi jonkun sarjakuvankin sopia ensimmäiseksi, mutta toisilla toisen. Se onko Yellow Kid ensimmäinen voi olla kyseenalaista, mutta koska se on iskostunut miljoonien päässä sellaiseksi niin saa olla aika asialleen omistautunut että haluaa alkaa muuttamaan tätä. Mutta se että tietää miten asia oikeasti on antaa hyvän mahdollisuuden olla muita viisaampi ja satunnaisesti snobbailla epäolennaisella tiedolla (kuten hyvin osoitin edellisessä kappaleessa).
-
No, ainakaan minun albumeissani prinssi Rohkean päästä ei nouse mitään outoja kirjaimia sisältäviä kuplia.
Katos tätä: (http://www.collectingfool.com/published/murphyjc-princevaliant.jpg)
No, tietty se on JC Murphyn tuotantoa eikä alkuperäistä sarjaa, mutta mitä sitten. Pointti on siinä että Prinssi Rohkeassakin oli joskus kuplia. Oli tuommoisia joskus Hal Fosterillakin (http://www.comic-art.com/bios-1/foster01.htm) ainakin siinä albbarissa jonka taannoin ostin (Prinssi Peloton, Otava 1962). Entä onko joku tämmöistä ihmettä nähnyt:
(http://www.alyon.org/generale/theatre/cinema/affiches_cinema/p/poo-pro/prince_valiant.jpg)
-
Katos tätä: (http://www.comic-art.com/bios-1/foster01.htm]Hal Fosterillakin[/url] ainakin siinä albbarissa jonka taannoin ostin (Prinssi Peloton, Otava 1962). [/quote]
Mulla on Prinssi Peloton v-lta 61. Siinä ei kyllä luplia näy. Laitakko skannauxen?
[quote author=VesaK link=topic=2450.msg42475#msg42475 date=1110384199]
Katos tätä: [img width=223 height=276]
Entä onko joku tämmöistä ihmettä nähnyt:
[img width=118 height=209]http://www.alyon.org/generale/theatre/cinema/affiches_cinema/p/poo-pro/prince_valiant.jpg)
Tämä ei taida olla se H. Hathawayn leffa, jossa Robert Wagner komeilee trinssinä?
Saksit (euro-yhteistuotantona) tekivät jossain vaiheessa jonkun piirretyn TV-sarjan, joka englanninkielisenä pääsi suomenkin tv-ssä hämmästyttämään ihmisiä jenkkitukkaisella Valilla.
http://www.moria.co.nz/fantasy/princevaliant97.htm
Timo
-
<snip>
No, tietty se on JC Murphyn tuotantoa eikä alkuperäistä sarjaa, mutta mitä sitten. Pointti on siinä että Prinssi Rohkeassakin oli joskus kuplia.
<snip>
Kyseessä on mikä lie yksittäiskuva. Prince Valiantissa ei ole puhekuplia ollut, ei edes nykyversiossaan. Kts. http://www.kingfeatures.com/features/comics/pvaliant/about.htm
Sarjakuvaa se on silti.
Toisesta aiheesta eli elokuvan synnystä.
http://www.acmi.net.au/AIC/MAGIC_MACHINES_1.html on erinomainen sivusto, jossa kerrotaan elokuvaprojektoria edeltäneistä laitteista. Suomessahan on erinomainen Erkki Huhtamon laitekokoelma, joka muistaakseni lahjoitettiin jollekin museolle.
-
Vanha aihe. Nostin taas esille. Löysinpä tällaisen. "The manga, or comic strip, is a very old way of transmitting information in Japanese. This, for example, is a page from a textbook for school-children published over 200 years ago."
Teos joka on kyseessä, on Shin Doji Orai no Jiten Daizen (A Complete Book of Information for Elementary Children). Kansei 4 (i.e., 1792). An anonymous work. 334 pages + 3 (contents pages). 26 x 19 cm. On myynnissä. 380 USD.
http://rarebooksinjapan.com/OLDERJAPANESEBOOKS.htm
Kuva liitetiedostona.
-
Selvä pyy. :)
Jos Maxin ja Moritzin tekijä Wilhelm Busch näki ja luki Töppferiä ja otti vaikutteita, voimme vetää tuolta saakka suoran linjan moderniin amerikkalaiseen sarjakuvaan, sillä Kissalan poikien luoja saksalaissyntyinen Rudolph Dirks teki kuten Hearst käski ja kopioi 1897 Maxin ja Moritzin omaan sarjaansa. Näin ollen Töppfer olisi suoraan vaikuttanut nykyaikaisen sarjakuvan syntymiseen, eikä olisi irrallinen tapaus jossain historian hämärässä. Miten lienee?
Joka tapauksessa Buschin vaikutusta amerikkalaisiin tekijöihin ei voi vähätellä. F.M. Howarth piirsi tämän näköistä sarjakuva-kuvasarjaa jo 1895:
(http://www.geocities.com/~jimlowe/katzies/images/howarth.jpg)
Entä Ally Sloper?
(http://www.imageandnarrative.be/graphicnovel/images/sab_sonlamppost.gif)
vuodelta 1873.
ALLY SLOPER = MR.VIEUX-BOIS:
Vuoden 1873 Ally Sloper on kuin ilmetty Töpfferin Mr.Vieux-Bois-hahmon poika tai kaksoisveli kun katsoo tällä sivulla alhaalla http://www.bugpowder.com/andy/e.toepffer_viexbois_1.html olevaa kuvaa hirttonarun päässä kumarassa seisovasta Mr.Vieux-Bois'ista.
HOWARTH'in PIKKUPOIKIEN
tynnyrijekku on suora kopio Max'ia ja Moritz'ia (1865) varhaisemmasta Wlhelm Buschin teoksesta nimeltä Bilderpossen (1863), joka julkaistiin englannissa 1868 nimellä Bushel of Merrythoughts. Busch'in ajallisesti toinen ja kuuluisampi sarjisjulkaisu Max ja Moriz (1865) julkaisiin englanniksi U.S.A.:ssa vähän edellistä myöhemmin eli 1871.
-
Sitten on tietysti vapaaherra von Götz, jonka Leonardo und Blandine vuodelta 1783 on seuraavan sivuston pitäjän ehdokas maailman ensimmäiseksi graphic noveliksi:
http://bugpowder.com/andy/e.goez.part01.html
Andylla on kokoelmissaan näytteillä hirmuinen määrä sarjakuvaa liippaavia esityksiä antiikin ajoista alkaen. Sivusto on kerrassaan mainio ja suosittelen sitä varauksetta tutkittavaksi ja pohdiskeltavaksi.
Tämäkin on todellinen helmi: Wilhelm Buschin Virtuoosi!
http://bugpowder.com/andy/e.busch.bb_465-virtuos.html
-
Andyn sivut ovatkin vanhastaan tutut. Sarjakuvia 1250-luvulta:
http://bugpowder.com/andy/e.cantigas.all.html
Timo
-
Sitten on tietysti vapaaherra von Götz, jonka Leonardo und Blandine vuodelta 1783 on seuraavan sivuston pitäjän ehdokas maailman ensimmäiseksi graphic noveliksi:
http://bugpowder.com/andy/e.goez.part01.html
Ja sitten vielä se Francis Barlow'in 'The Horrid Hellish Popish Plot' (circa 1682) Andyn samaisilta sivuilta niine kuuluisine puhekuplineen kaikkineen.
Noita edellä mainittuja voidaan pitää yksittäisinä saarekkeina sarjakuvan historian alkuhämärässä, mutta kilpailevat kuitenkin ekan sarjiksen tittelistä. Mutta kun puhutaan sarjakuvan isästä (tai äidistä=), niin sitten Töpffer nousee kokonaista seitsemällä albumillaan (kahdeksalla, jos varastettu ja 1937 julkaistu TricTrac lasketaan mukaan) selkeästi sarjakuvan isähahmoksi.
-
Kun vaan vielä jonakin päivänä selkiäisi kuka keksi että Amerikalainen kuvakirja julkaistaan.
Kustannuspäätöksen tekijä löytyy ihan kohtuullisen helposti, se ollee melko varmasti Yrjö Weilin, joka oli kustantaja Minervan toimitusjohtaja tuolloin.
Mutta kuka on ehdottanut tekemistä? Sekin saattaa vielä joskus selvitä koskapa edelleenkin Minervan aineistoa on seulomatta ja luetteloimattomana.
Tarkemmin Minervan vaiheista Jyväskylän yliopiston kirjaston tiedotuslehdestä:
http://kirjasto.jyu.fi/jyk/kirjastosta/verkkomakasiini/artikkelit/jyk90v.html
EDIT: tieten Amerikalainen kuvakirja voi olla Yrjö Weilinin oma idea, ainakin tuossa jutussa kuvaillaan:
Työn jatkajaksi Schwindtin luovuttua [toukokuussa 1902] valittiin Yrjö Weilin, siihen saakka paremmin runoilijanimellä tunnettu Yrjö Veijola. Antikvariaatti ei kuitenkaan ollut tämän monitoimimiehen huomion keskipisteessä, mutta liike oli edelleen varsin huomattava suomalaiseksi antikvariaatiksi. Weilinin yhtiökumppanina toimi Jyväskylän seminaarin entinen lehtori vuonna 1882 Helsinkiin siirtynyt K. Göös, joka oli myös yksi Minervan alkuperäisistä osakkaista.
-
Jotenkin tuntuu siltä, että joku suomalaissirtolainen olisi lähettänyt Weilinille jenkkisanomalehden sarjakuvia esitellen että täällä ovat tämmöiset nyt kovin suosittuja.
Tai ehkä alkuperäisjutut tulivat Saksan kautta, kuin niin moni muukin vaikute Suomeen varsinkin vuosien 1900 - 1945 välillä...
Antikvariaatin kokoelma on ollut todellakin vaikuttava, muodostettiinhan siitä (ja Minervan jäämistöstä) Jyväskylän yliopiston kirjaston perusta. Kumma vain, mihin suurin osa Amerikalaisista kuvakirjoista joutui, kun niitä ei kokoelmaa seulottaessa ainakaan toistaiseksi ole tullut vastaan?
-
Kumma vain, mihin suurin osa Amerikalaisista kuvakirjoista joutui, kun niitä ei kokoelmaa seulottaessa ainakaan toistaiseksi ole tullut vastaan?
Vuonna 1916 aineisto on lajiteltu "Fennica-osastoon, varmasti säilytettävään ulkomaalaiseen, arvoltaan epäilyttävään ulkomaalaiseen kirjallisuuteen, arvokkaampiin liikakappaleisiin ja hylkytavaraan". Pahoin pelkään, että Amerikalaiset kuvakirjat ovat tuohon viimeiseen joutuneet.
Tosin, keräilijöiden kauhuksi, täytyy todeta, että niitä voi olla laatikkotolkulla jossakin JYKin uumenissa. Luettelointi kun ei ole niitä resursoiduimpia aloja valtion hallinnossa, niin ymmärtääkseni pari huoneellista paljon uudempaakin vapaakappaleaineistoa odottaa luetteloihin pääsyä. Jos se jono joskus saadaan purettua, niin ehkä sitten kirjastonhoitajilta riittää aikaa palata vielä vanhempiin laatikoihin.
1980-luvun lopulla kaverin kanssa yritettiin saada selkoa kirjaston sisältämistä sarjakuvista laajemminkin, mutta tuolloin sarjakuvafriikit saivat samanlaisen vastaanoton kuin Friikkilän Freddyn pornokirjaharrastus ameriikkalaisessa yliopistonkirjastossa ;D
Tuolla Yrjö Weilinillä oli myös autokauppa, Bil Bol (se Gallen-Kallelan julisteesta tuttu). Sen perustamisvuotta en tiedä, mutta on oletettavaa, että niiltä tiimoilta Weilin itsekin on uudella mantereella seilannut.
-
Hetkinen! Yrjö Weilin ja K.Göös? Weilin+Göös? Tämähän oli mojova ahaa-elämys.
...Ymmärtääkseni pari huoneellista paljon uudempaakin vapaakappaleaineistoa odottaa luetteloihin pääsyä. Jos se jono joskus saadaan purettua, niin ehkä sitten kirjastonhoitajilta riittää aikaa palata vielä vanhempiin laatikoihin.
Steven Spielbergiltä saamani varman tiedon mukaan niissä junanvaunullisissa ei ole Amerikalaisia kuvakirjoja. Sen sijaan Jyväskylän varaston perimmäisessä nurkassa on kuulemma Indiana Jonesin kähveltämä Liiton Arkki odottamassa aikaa parempaa.
-
Jyväskylän varaston perimmäisessä nurkassa on kuulemma Indiana Jonesin kähveltämä Liiton Arkki odottamassa aikaa parempaa.
Se kun saadaan esiin kaivettua, niin jumalan sana paljastuukin alunpitäen sarjakuvaksi tarkoituksi!
-
Helmikuussa 2007 tulee päivänvaloon ¤ sarjakuvan merkkitapaus.
...tiedossa on nauruhermoja kutkuttavaa "must"-materiaalia kaikille sarjakuvan perusteoksista kiinnostuneille.
Ensimmäinen, helmikuun puolenvälin erä/painos on ilmeisesti vain 500 kappaletta, joten vaikka Jyväskylän Kirjamessuilla huhtikuussa 2007 teos on nähtävillä, niin pieni eka painos saattaa silloin olla jo loppu...
Aiheesta enemmän maanantaista 22.1.2007 alkaen...
t. Mik-kiss
-
Aha nyt tiiän mikä. Oletan ainakin vahvasti. Minerva kustantaa?
Jees jees. Oikein hieno juttu.
-
Juu ;)
Alkuperäisenä aivan eri tason teos kuin aikaisemmin...
t. Mik-kiss
-
Juu ;)
Alkuperäisenä aivan eri tason teos kuin aikaisemmin...
t. Mik-kiss
Hieno homma!
Tiedenpä minäkin, kun Vesa kertoi
-
Ehkei tää silti oikein kuulu tänne Tapahtumat-osioon. Siirretään viimeistään maanantaina kunhan julkaisu on julkistettu.
-
Mikäs juttu tämä on?
Missaanko jotain ainutlaatuista Keski-Euroopan turneen takia?
-
Mikäs juttu tämä on?
Missaanko jotain ainutlaatuista Keski-Euroopan turneen takia?
No nyt tää on julkista tietoa, kustantajan tiedote kertoo:
Rodolphe Töpfferin Monsieur Cryptogame julkaistaan lyhentämättömänä helmikuussa 2007 suomeksi.
150 vuotta Suomen ensimmäisen sarjakuvan julkaisemisesta
Rodolphe Töpffer oli maailman ensimmäinen täysiverinen sarjakuvapiirtäjä. Töpfferin Monsieur Cryptogame -sarjakuva ilmestyi Ranskassa vuonna 1845, ja Suomessa osa tarinasta julkaistiin 1857 Sanomia Turusta -lehden jatkosarjana, Suomen ensimmäisenä sarjakuvana. Juhlavuoden kunniaksi alkuperäisestä Monsieur Cryptogame -sarjakuvasta on nyt tehty suomenkielinen näköispainos Herra Koipeliini. Suomen aikaisemmat viisi Koipeliinipainosta vuosilta 1859, 1871, 1923, 1934 ja 1972 on jokainen ladottu virheellisesti kirjamuotoon, jonka johdosta koko teos, sen alkuperä ja merkitys ovat lähes tyystin unohtuneet. Herra Koipeliini on sarjakuva-albumien uranuurtaja ja teos, jonka historiaa ei ole Suomessa juuri aikaisemmin tunnettu eikä sen todellista arvoa sarjakuvana ymmärretty. 150 vuotta kestäneen Ruususen unen jälkeen tämä teos herää nyt henkiin täysiverisenä sarjakuvana, yhden alan parhaan taitajan kääntämänä, täydellisessä, alkuperäisessä asussaan. Teos ottaa viimein ansaitsemansa paikan Suomen sarjakuvahistoriassa.
Rodolphe Töpfferiä pidetään sarjakuvan isänä. Hän loi kokonaan uuden kirjallisen genren vuosikymmeniä ennen kuin se tuli tunnetuksi esimerkiksi Amerikassa, jota virheellisesti on pidetty sarjakuvan synnyinmaana. Albumin on suomentanut mm. Tintti-kirjojen suomentajana tunnettu Heikki Kaukoranta.
-
No johan paukahti! Ja Minerva kustantaa? Siitähän uhkaa tulla oikea sarjakuvakustantamo. Onko muuten Fiesolen puutarhat osa 4:stä mitään tietoa?
-
Minulla on tuo vuoden -72 painos, takakannessa sanotaan että tekijä on tuntematon eikä kirjasta tiedetä mitään muutakaan ???
-
Huojennuksen huokaus että jelloukidistä päästiin.
-
Ensi hätään voi tuolta (http://digi.lib.helsinki.fi/sanomalehti/secure/showPage.html?action=page&type=lq&conversationId=14&id=53722&pageFrame_currPage=2) sitä ensimmäistä julkaisukertaa ihastella.
Mutta tulee uudesta hienompi kerta alkuperäinen sivutaitto on.
-
Ensi hätään voi tuolta (http://digi.lib.helsinki.fi/sanomalehti/secure/showPage.html?action=page&type=lq&conversationId=14&id=53722&pageFrame_currPage=2) sitä ensimmäistä julkaisukertaa ihastella.
Ah, joo, siellähän se oli ihan verkossa. Tack! Tuo versio on ainakin ihan silvottu.
Etsiskelin tässä ranskankielistä alkuteosta jostain ulkomaan digikirjastosta, muistelin että semmonen oli. Ei löytyny vielä.
Timo
-
Ranskankielisen alkuteoksen Mr.Gryptogame voi nähdä livenä Jyväskylän kirjamessuilla (huhtikuussa -07), kunhan vaan muistan ottaa opuxen mukaani... =). Noita Suomen painoksiakin saatan tuoda näytille...
t. Mikko
P.S. Herra Koipeliini -teoksen ekan painoksen määräksi on tarkentunut 1200 kpl.
-
Etsiskelin tässä ranskankielistä alkuteosta jostain ulkomaan digikirjastosta, muistelin että semmonen oli. Ei löytyny vielä.
Ameriikasta löytyy: Michigan State Universityn kirjaston digitaalisista kokoelmista kaksi teosta, toinen franskaksi ja toinen engelskaksi.
http://digital.lib.msu.edu/collections/index.cfm?AuthorID=2
Teosten sivuja pääsee selaamaan viitetietojen "gif image" linkin kautta.
t. Reijo
-
Ameriikasta löytyy: Michigan State Universityn kirjaston digitaalisista kokoelmista kaksi teosta,
Erinomaista! Tuo se oli, jota joskus selailin. Kiitos! Tuli sopivasti just kun teen arviota ko. kirjasta. Edit: Ah, eihän siellä Cryptogamea/Koipeliinia ollutkaan. Muistanko kokonaan väärin.
EDIT: arvio (http://www.kvaak.fi/naytajuttu.php?articleID=775) nyt etusivulla
Timo
-
Töpfferin Monsieur Cryptogame -sarjakuva ilmestyi Ranskassa vuonna 1845, ja Suomessa osa tarinasta julkaistiin 1857 Sanomia Turusta -lehden jatkosarjana, Suomen ensimmäisenä sarjakuvana.
Ja taas nähtiin, jotta Turku on Suomen Turku. Tämän voisi jo suuremmin miettimättä hankkia sarjishyllyn koristeeksi, yleensä tuntemattoman matskun ostamista karsastankin. Täytynee tosin näköjään pitää kirettä.
-
Tämähän on ihan underground-kamaa! Eipä enää sanomalehtisarjakuvissa algerialaiset lahtaa laivan koko miehistöä tai mimmi räjähdä silkasta mustasukkaisuudesta...
Tää oli hyvä. Lukekaa.
-
Töppferin Obadiah Oldbuck eli M. Vieux Boisin amerikkalaisversio vuodelta 1842 on huutokaupan Heritage Auction -huutokaupassa:
http://scoop.diamondgalleries.com/scoop_article.asp?ai=14710&si=123
http://comics.ha.com/common/view_item.php?SaleNo=824&LotIdNo=29001&type=prte-pr022707a
Kannattaa vilkaista edes vähän tuota Heritagen sivua, siellä on kuvanäytteitä joita voi zoomailla.
Timo
-
Wikipedia Commonsissa on Albertin tarina ranskaksi, ilmeisesti alkuperäisenä autografiana.
http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/c/c3/Toepffer_Histoire_Albert.pdf
Hienoa, luonnostelevaa kynänjälkeä!
t. Reijo
-
Koipeliini on luettu ja lukija on pudonnut ahterilleen. Ehkä 1950-luvun alun ensimmäisissä MAD-lehdissä on ollut vastaavaa vapaasti virtaavaa hulluttelua, ennen kuin MAD alkoi keskittyä parodioihin, joiden terävyys vuosikymmenien varrella hiljaa kuihtui pois.
"Muutaman päivän päästä joku matruusi sytyttää ajattelemattomuuttaan piippunsa maston juurella ja kapteenin parta syttyy tuleen. Sekä Elviiralta että herra Koipeliinilta sulaa oikea silmä."
Mieletön. Se että tämä on tehty 1830/1845 ei ole yhtään vähempää kuin uskomatonta. Herra Koipeliini on palauttanut uskoni 1800-luvun ihmisiin.
Heikki Kaukorannan käännös on satiirisine nyansseineen kirjallisuuspalkinnon arvoinen.
-
Nyt se sitten on saatavana englanniksi:
Complete Töpffer
(http://ec1.images-amazon.com/images/I/51DZ0iJ1C3L._SS500_.jpg)
Timo
-
Complete Töpffer
Tälle ilmeisesti on oheistulkintateos:
Father of the Comic Strip - Rodolphe Topffer
Kunzle, David
Kustantaja: University Press of Mississippi
Ilmoitettu julkaisupäivä/vuosi: 30.04.2007
ISBN: 9781578069484/9781578069477
Hinta: 28,70 euroa/70.30 euroa
Pehmeäkantisena saapi halvemmalla.
t. Reijo
-
Tuolla (http://ojs.tsv.fi/index.php/tt/article/view/328) on kirjoittamani juttu Koipeliinin matkasta Suomeen.
-
"Tullista tullut hullu?" Oliko vanhassa käännöksessä noin? Foneettisesti hauska!
Timo
-
"Tullista tullut hullu?" Oliko vanhassa käännöksessä noin?
Ei se ihan suoraan ole, mutta paljon alussa tullista puhutaan: "Koipeliini tuli ulos tullista", "Koipeliini ei ollut koskaan vielä ulkona kaupungin tullista käynyt". Vanha sananlaskuhan kertoi: "hullu kuin tullista tullut".
Jutun kuvitusvalinta on toimituksen.
t. Reijo
-
Kävin alkuviikosta pitämässä pienimuotoisen esitelmän sarjakuvan historiasta paikallisille kuutosluokkalaisille, ja luin sitä varten myös Töpfferin "Herra Koipeliinin". Se osoittautui positiiviseksi yllätykseksi, ja tarina onnistui absurdeine juonenkäänteineen kirvoittamaan useammatkin hyvät naurut. Elviirastakin päästiin eroon aika persoonallisella tavalla. Sarjakuvan varhaisimmista pioneereista vain harva teos on kolahtanut yhtä lujaa. Suosittelen!
-
Löysinpä Töpfferille aikalaisia sarjakuvan tekijöitä: sellaisen saksalaisen kuvittajan kuin Franz von Poccin (1807-1876). Työnäyte hältä vuodelta 1845:
Franz von Pocci: Der Staatshämorrhoidarius (http://poistyopoydalta.blogspot.com/2009/09/franz-von-pocci-der-staatshamorrhoidari.html)
Uinon suomalaista pilalehdistöä käsittelevässä artikkelissa esikuvaksi suomalaisille mainitaan saksalainen Fliegende Blätter. Selkeä vaikutus pohjoismaihin sillä oli, pianpa Tanskassa alkoi ilmestyä Flyvende Blade ja Aleksander Ramstedt 1877 kokeili Suomessa Lentävät lehdet -julkaisua.
Tämä saksalainen esikuva ja mallinantaja on skannattu verkkoon (http://diglit.ub.uni-heidelberg.de/diglit/fb). On alusta lähtien runsaasti kuvitettu ja sarjakuvakin tulee mukaan melkein heti.
-
Taidehistorian luennolla oppii uutta.
Kun itse pidän sarjakuvana väljähkösti kuvilla kertomista, löysin eurooppalaisen sarjakuvan esiasteen josta en ole aiemmin lukenut. Kun kreikkalaiset rupesivat rakentamaan temppeleitään, niiden pylväsrivin yläpuolelle sijoitettiin laattoja, jotka kertoivat kuvin myyttisiä tarinoita.
Toinen ilmiö, mihin en ole ennen törmännyt, on sarkofagien kuvitus kertomuksilla.
Esikristilliset, lukutaidottomille suunnatut kuvakertomukset muistuttivat sarjakuvaa, koska esimerkiksi jeesus-hahmo esitettiin perättäisiisä kuvissa eri rooleissa, kulkueet olivat liikkeessä ja hahmojen eleet ja asut merkitsivät asioita, kertoivat.
Nykyäänkin ilman tekstiä pärjäävä sarjakuva herättää onnen tunteita - ihmisen voi saada ymmärtämään myös näyttämällä toimintaa, ei vain tolokuttamalla.
-
Kotimaasta Toppeliuksen kirkkomaalauksissa olen sarjakuvallisia piirteitä nähnyt. Kuvakirkkoja tehtiin, jotta väkevä sanoma menisi lukutaidottomillekin perille. Kovasti arvostettujahan ne nykyään, mutta välillä niidenkin arvostus on ollut niin ja näin.
Esimerkiksi Haukiputaan kirkko on jäänyt askarruttamaan. Siellä on ollut ihan selvästi ruutuun tehtyjä Toppeliuksen maalauksia, joissa kuvateksti alapuolella. Kuvat ovat hävinneet, niiden tilalle on tehty ikkunat. Kuvateksti Raamatunlauseet ovat edelleen luettavissa, ja kehys näkyy. Jälkipolville ei ole säilynyt ainuttakaan kopiota, millaiset kuvat olivat kyseessä. Jumalan luonto ja kuntakeskus ikkunoista vain näkyy.
Lienekkö kuvallinen viestintä ollut niin tehokas, että sen myötä on ikkunan tarve seurakuntalaisissa herännyt?
Fliegende Blätteriä 1800-luvulta jälleen selailin, sieltä sattui silmään helposti tunnistettavia signeerauksia tekevä Emil Reinicke (s. 1859). Tutun tuntuisia hänen työnsä ovat, saattaa olla kyse vain siitä, että samoja ideoita on kierrätetty/keksitty uudelleen ja uudelleen.
Esimerkiksi blogiin laitoin jutun vuodelta 1889, "Kiittämättömyys on maailman palkka" (http://poistyopoydalta.blogspot.com/2009/10/emil-reinicke-undank-ist-der-welt-lohn.html).
Kuvassa Toppeliuksen muistokyltti Oulun keskustasta.
-
Vatikaanissa sijaitsevaa, paavi Sixtus IV:n 1400-luvulla rakennuttamaa, Sikstuksen kappelia koristavat italialaisten mestarimaalareiden freskot, jotka ovat myös täyttä sarjakuvaa. Kappelin "sarjakuvien" sankareina seikkailevat mm. Jeesus ja Mooses, joiden elämäntarinat freskot kertovat. Rajuna jatkiksena on kuvattu tapahtumat Aatamin luomisesta Viimeiseen tuomioon. Näistä on muuten jo nähty leffaversiotkin.
-
Nostanpa esille tämän hienon ketjun ja tarjoan siihen ajattelemisen aihetta laittamalla linkin töpfferiana-sivustoon, ja siellä tarkemmin yli sata vuotta vanhoihin sarjakuviin, joissa leikitellään sarjakuvaruudulla metasarjakuvamaiseen tapaan. Tästä (http://topfferiana.free.fr/?p=6). Ranskaksi, mutta google translate toolbar tai translaattorisivu kääntää sen kyllä kyllin hyvin ja lähes pelkkää kuvaahan tuo sivu on. Hämmästyttävän nykyaikaista paneelin rikkomista.
Timo
-
Kovin on hiljainen ketju. Laitetaanpa tänne nyt vaikka tämä Töpfferin aikalaisen brittiläisen John Leightonin vuonna 1847 tekemä sarjakuva-albumi “London Out of Town”: Osa 1 (http://superitch.com/?p=8110) ja osa 2 (http://superitch.com/?p=8125). ITCH-blogista (International Team of Comics Historians). Mielenkiintoista stuffia. Ja se kovasti peräänkuulutettu puhekuplakin on heti ekassa ruudussa! Vaikka noin muuten teksti onkin ruutujen alla.
Edit: sanoisin että on hännkin Töpfferinsä lukenut. Vaikutteet näkyvät. Eikä tämä ole ainoa tekijä.
Timo
-
Ranskan kansalliskirjasto on digitoinut Pariisissa julkaistuja Töpfferin teoksia. Toistaiseksi listoilla on 28 teosta. Sarjakuvia vähempi, mutta kuitenkin suomeksikin tullut Chamin kaivertama Herra Koipeliini.
Kuvitettuja, kaunolla kirjoitettuja matkakertomuksia on Töpffer useampiakin tehnyt.
Gallica (http://gallica.bnf.fr/Search?idArk=&n=50&p=1&lang=EN&adva=1&adv=1&reset=&urlReferer=%2Fadvancedsearch%3Flang%3DEN&enreg=&tri=&catsel1=f_title&cat1=&ope2=MUST&catsel2=f_creator&cat2=T%C3%B6pffer%2C+Rodolphe&ope3=MUST&catsel3=f_tdm&cat3=&date=daTo&daFr=&daTo=&toutesLangues=toutes&t_language=fre&t_language=eng&t_language=ita&t_language=chi&t_language=spa&t_language=ger&t_language=grc&t_language=lat&sel_provenance_Part=toutPartenaires&sel_provenance_Edist=toutSNE&sel_source=toutSources&dateMiseEnLigne=indexDateFrom&firstIndexationDateDebut=&firstIndexationDateFin=&tri=&submit2=Start+search)
-
Kaikki asiasta kiinnostuneet 5 ja puoli Kääkin lukijaa saapuivat Ranskan kansalliskirjaston sivuille koko leveällä voimallaan ja välittömästi palvelin meni tilaan 503. >:D
-
välittömästi palvelin meni tilaan 503. >:D
Pitkä linkki... Arkistokirjastossa eivät tykkää jos väärään kohtaan viittauksia laittaa.
-
Aikaisemmin tässä ketjussa mainitsemani "Lentävät lehdet" on ny digitoituna Historiallisessa sanomalehtikirjastossa. (linkki (http://digi.lib.helsinki.fi/aikakausi/secure/browse.html?action=publications&identification=1458-2325&alphabet=&publisher=&mnemonic=Lent%e4v%e4t+Lehdet&searchType=allJournalTitles&year=1877))
Ei ole sarjakuvia suomalaisessa versiossa julkaistu. Ainoa edes vähän siihen suuntaan on tämä kahden kuvan pari numerosta 4/1877. Jos oikein muistan, niin saksalaisessa esikuvassa sama juttu oli kokonaisella sivulla ja kuudella kuvalla kerrottu.
-
Lienekkö kuvallinen viestintä ollut niin tehokas, että sen myötä on ikkunan tarve seurakuntalaisissa herännyt?
Tämänsuuntaisia tuntemuksia Toppeliuksen taide herätti ainakin Kajaanin suunnalla. Paltaniemen kuvakirkossa (jonka maalaukset siis ovat nekin Toppeliuksen työtä) sudittiin taannoin piiloon osa helvetin tuskia kuvaavista osista, kun seurakuntalaiset tulivat sellaiseen synnintuntoon, etteivät ahdistukseltaan voineet keskittyä sanankuuloon.
-
Topfferiana -blogiin on koottu Ranskan kansalliskirjaston digitoimat Töppferin sarjakuvakirjat
http://www.topfferiana.fr/?p=8115 (http://www.topfferiana.fr/?p=8115)
-
Varhainen amerikkalainen laitos Töpfferin sarjakuvasta on kanssa digitoitu nettiin ihmeteltäväksi.
The Adventures of Mr. Obadiah Oldbuck (http://www.dartmouth.edu/~library/digital/collections/books/ocn259708589/ocn259708589.html)
-
Kaisa Kyläkoski on kaivellut Harvardin yliopiston kirjaston digitoituja aineistoja ja sieltä löytänyt aika monet Lukemisia kansalle -kirjasarjan (http://sukututkijanloppuvuosi.blogspot.fi/2015/12/lukemisia-kansalle-osat-150-161.html) osat.
Tuossa sarjassa julkaistiin myös Töpfferin Koipeliini neljässä osassa. Ensimmäinen ja toinen osa Harvardilta puuttuu, mutta kolmas ja neljäs on netissä luettavissa (http://babel.hathitrust.org/cgi/pt?id=hvd.hnii7a;view=1up;seq=361).
-
Kuinkapa kummassa Rodolphe Töpfferin Koipeliinin (Monsieur Cryptogame) kihlattu muuttui wanhassa suomennoksessa sisareksi? Kas! Ainakin tässä hollanninoksessa vuodelta 1858 Mr Prikkebeen kihlattu on todellakin ja juurikin "ilkeä sisar" ("booze zuster") Ursula.
Koko komeus on digitoituna Hollannin kansalliskirjastossa. (https://l.facebook.com/l.php?u=https%3A%2F%2Fwww.kb.nl%2Fthemas%2Fkinderboeken-en-strips%2Fstrips%2Fmijnheer-prikkebeen&h=ZAQEaFBrw) Klikatkaa "Bekijk dit digitale topstuk".
Koipeliini-arvosteluni (http://www.kvaak.fi/index.php?articleID=775) käännöslistaan voi lisätä siis vielä Hollannin:
" Jo 1800-luvun puolivälissä Töpfferin sarjakuva oli levinnyt ainakin Ranskaan, Englantiin, Yhdysvaltoihin, Saksaan, Ruotsiin ja Tanskaan."
Timo
-
Fafnirissa on julkaistu kirjoittamani katsaus Koipeliinista
Koipeliinin matka Suomeen ‒
Miten Rodolphe Töpfferin sarjakuva Monsieur Cryptogame muuttui tekijättömäksi Koipeliini-kuvasarjaksi (http://journal.finfar.org/articles/koipeliinin-matka-suomeen-%E2%80%92-miten-rodolphe-topfferin-sarjakuva-monsieur-cryptogame-muuttui-tekijattomaksi-koipeliini-kuvasarjaksi/)
-
Hienoa! Mielenkiintoista luettavaa, moninaiset ovat vaiheet olleet. Ja kuinka paljon kuva muuttuikin kuvalaatan kaivertamisen myötä, sitä ei lakkaa ihmettelemästä!
Apropoo: Joachim Holzschnitzer. Joachim = Cham ja yksinkertaisesti vaan että (puun)kaivertaja?
Sitä olen kyllä ihmetellyt pystyykö puukaivertaja tekemään tuollaista viivaa? Minusta tuo näyttää syövytysneulan vapaalla kädellä vedetyltä viivalta... Olisiko täällä joku grafiikan asiantuntija?
Timo
-
Voisin jossain välissä digitoida hyllystäni tuota Koipeliinin ensimmäistä 1847 saksannosta, koska muut mahdolliset ekat painokset tuntuvat olevan netin ulottumattomissa sen kuuluisan kiven alla.
Näkisi sitten onko tarina yhtäpitävä tuon vanhimman netin tunteman version (1865) kanssa ja koipeliiniketju Suomeen saadaan eheäksi. Opuxen kannen ainakin muistan olevan vähän erilaisen. Muotokin saattaa olla hieman vähemmän neliömäinen...
-
Olisi todella mielenkiintoista nähdä!
Näin jälkikäteen Koipeliini-artikkelissa harmittaa annettu tiukka määrämitta. Mielellään olisin väljemmin asiaa käsitellyt.
-
Töpfferiä ja muita pioneereja 1830-luvulta, amerikkalaisen keräilijän kokoelmissa. Mm. kissasarjoja 150 vuotta ennen Karvista!
-
Näin jälkikäteen Koipeliini-artikkelissa harmittaa annettu tiukka määrämitta. Mielellään olisin väljemmin asiaa käsitellyt.
Kvaakissahan ei ole määrämittaa, joten olisiko tässä joku päivä laajennetun artikkelin paikka...
-
Töpfferiä ja muita pioneereja 1830-luvulta, amerikkalaisen keräilijän kokoelmissa. Mm. kissasarjoja 150 vuotta ennen Karvista!
Sen verran tarkennusta, että kuvan albumit ovat n.1890- ja 1900 -luvuilta. Poikkeuksena punakantinen Töpffer 1860 -luvulta ja tuo vanhin Töpffer 1830-luvun viimeiseltä vuodelta eli Töpfferin oma toinen painos (ei siis Cham piraatti) Vieux-Bois -albumista. Tässä kuva ko. painoksesta tarkempana:
Tuo oikean alakulman Georg Cruikshank's Magazine - jos on eka panos - on vuodelta 1854 (ks. oheinen kuva):
-
Töpfferiä ja muita pioneereja 1830-luvulta, amerikkalaisen keräilijän kokoelmissa.
Craig Yoen kokoelmat ja julkaisut ovat useamman hatunnoston arvoisia tekoja.
Timo
-
Olisi todella mielenkiintoista nähdä!
Näin jälkikäteen Koipeliini-artikkelissa harmittaa annettu tiukka määrämitta. Mielellään olisin väljemmin asiaa käsitellyt.
1) Hieno ja perusteellinen artikkeli mielestäni ja nautinto lukea!
Pientä tarkennusta kuitenkin tarvitaan:
a) artikkelin alussa ja lopussa puhutaan Cryptogamen autografiasta, että olisi julkaisuna "alkuperäisempi" asu kuin 2007 Koipeliinin suomiversio. Artikkelin väite "Aivan ensimmäinen julkaistu laitos Monsieur Cryptogamesta ei kuitenkaan ollut suomennoksen pohjana" on virheellinen. Albumin pohjana nimenomaan oli ja on ensimmäinen (albumina) Ranskassa julkaistu laitos.
Oma käsitykseni (tietoni) on, että Töpffer'in autografiaversio julkaistiin vasta 51 vuotta! Chamin kaivertamaa alkuperäisjulkaisua myöhemmin vuonna 1896, joten 1845/6 julkaistu Cham'in kaiverrusversio on nimenomaan - julkaisuna - se ensimmäinen ja mm. siksi valittu 2007 suomijulkaisun pohjaksi. Mitään aikaisempaa julkaisua en ole tavannut eikä kukaan muukaan mm. näistä tutkijoista: Robert Beerbohm, Alfredo Castelli, Darrell Coons, Scott Deschaine, Joe Evans, Michel Kempeneers, Mike Kidson, Andy Konkykru, Arthur van Kruining, John Ronan, Antoine Sausverd, Thierry Smolderen, Arnold Wagner sekä Doug Wheeler (http://leonardodesa.interdinamica.net/comics/lds/vb/vieuxboissynopsis.asp). Näin myös "(Pesonen; Ronkainen 7)" ovat oikeassa "sarjakuvan alkuperäisen asun paljastamisessa".
Virheväite vuoden 2007 Koipeliini/1845 Cryptogame julkaisun alkuperäisyyden epäaitoudesta on siis hyvä selvin sanoin korjata - ainakin seuraavissa artikkeleissa. Cryptogame kun on poikkeus (varastetun TricTrac'in ohella) muihin autografia-albumeihin verrattuna.
Tässä vielä David Kunzlen tuore vastaus kysymykseeni 6.4.2017:
"Has Töpffer's Mr Cryptogme been published as an autography before 1896? If so, when and is there any proof about that. What exactly?"
David Kunzle 6.4.2017 06:36 PM (finnish time, CET+2):
"Dear Mikko – I think not. Who owned it in 1896? The museum? DK".
b) Omissa Töpffer' in L'Illustration lehdissäni on vuotena 1845 (ei 1843), joka on ensimmäinen julkaistu versio Cryptogamesta.
2) Tässä muutama kuva Steckelbein'in ensimmäisestä painoksesta 1847, joita lupailin. Ensipainos vaikuttaa varsin samanlaiselta kuin 3. painos. Ulkomuoto on vähän pitkulaisempi. Kuvien järjestystä tai muuta en ole käynyt läpi. Piirtäjäksi todetaan saksalaisittain "Rudolf" Töpffer.
Linkki Pariisin 1845/6 Gryptogamen ja Leipzig'in 1847 version välillä käy ilmeiseksi kun tämän ensimmäisen painoksen kustantaja on Brockhaus & Avenarius, joka toimi tuohon aikaan sekä Pariisissa että Leipzigissä. Ranskankieliset kirjat julkaistiin usein maininnalla "Paris" ja saksankieliset vastaavasti "Leipzig", myös molemmat kaupungit saatettiin mainita.
-
Kansi jäi kyydistä...
-
Erittäin mielenkiintoinen vuonna 1849 tehty amerikkalainen (proto)sarjakuva, joka käsittelee Kalifornian kultaryntäystä! Töppfferin Koipeliinin vaikutus nähtävissä hyvinkin selvästi. "Designed and engraved by "XOX". Siis vuosi tapahtumain jälkeen valmistunut(!?)
Outline history of an expedition to California (https://collections.library.yale.edu/catalog/2000956)
timo
-
Töpfferin kaivertajan Chamin omaa tuotantoa on koottu Gallicaan yhdelle sivulle esittelyn kera.
Cham (1818-1879) (https://gallica.bnf.fr/html/und/litteratures/cham-1818-1879)
David Kunzle on koonnut myös Chamin tuotannon yksiin kansiin (https://www.upress.state.ms.us/Books/C/Cham) (2019). Melko hintava teos kovakantisena, ja ei näytä tullimuurin sisäpuolella olevan missään myynnissä. Ainakaan niin, että olisi valmiiksi hyllyssä Suomeen toimitettavaksi.
-
Vanha aihe. Nostin taas esille. Löysinpä tällaisen. "The manga, or comic strip, is a very old way of transmitting information in Japanese. This, for example, is a page from a textbook for school-children published over 200 years ago."
Teos joka on kyseessä, on Shin Doji Orai no Jiten Daizen (A Complete Book of Information for Elementary Children). Kansei 4 (i.e., 1792). An anonymous work. 334 pages + 3 (contents pages). 26 x 19 cm. On myynnissä. 380 USD.
http://rarebooksinjapan.com/OLDERJAPANESEBOOKS.htm
Kuva liitetiedostona.
,
Tuo mainittu mielenkiintoinen japanilainen kirja kaipaa ehkä hieman sisältönsä tarkentamista (kuvan kera). Teoksessa on vain osa sarjakuvanoloista sivumateriaalia. Jos sarjakuvaosiot eri julkaisuissa tekisivät julkaisusta sarjakuvajulkaisun, niin sitten mm. Joulukärpäset ja Arijoutsin pippurit olisivat sarjakuvajulkaisuja?
Mielenkiintoinen kirja joka tapauksessa!
-
The Global Novel: a literature podcast
Episode 18 Rodolphe Töpffer, Visionary Graphomaniac and Father of Comics (https://www.theglobalnovel.com/podcast/episode/79c0d43c/episode-18-rodolphe-topffer-visionary-graphomaniac-and-father-of-comics)
Claire Hennessy|4/15/2022
In this episode of The Global Novel podcast, Dr. David Kunzle (UCLA) will uncover the unknown history of how a once frowned-upon visual story-telling genre, called "picture-stories," legendarily made its way into the hands of one of the greatest literary figures of world literature Johann Wolfgang von Goethe, and since then, won the hearts of the entire world. By tracing comic strips’ unique lineage in Rodolphe Töpffer, father of comic strips, Dr. Kunzle will shed light on Töpffer’s visual story-telling rhetoric as well as its endless potential as a medium.
Timo
-
Laitetaan tännekin. Varhaisen 1800-luvun sarjakuvan tutkija on poissa.
"David Kunzle (1936-2024) died on Monday, January 1, 2024 in Los Angeles. Art historian and professor emeritus at the University of California (Los Angeles), he is the author of numerous seminal works for the study and understanding of 19th-century comic strips."
Kunzlen kirjoja. (https://www.upress.state.ms.us/Contributors/K/Kunzle-David)
Liitekuva: 1967 Kunzlen sarjakuvien tutkimista varten saama apuraha herätti ärtymystä. Kaikenlaiseen höpöön sitä valtion rahaa tuupataan.
Timo
-
Ja huimaa: Kunzlen kaksi järkälemäistä varhaissarjakuvaa käsittelevää kirjaa The Early Comic Strip: Narrative Strips & Picture Stories in the European Broadsheet from c. 1450 to 1825 ja History of the comic strip. The nineteenth century on digitoitu ja ladattavissa PDF:nä!
Täältä Toppferiana-sivustolta (http://www.topfferiana.fr/2025/03/david-kunzles-bibliography/). (kelatkaa sivua alaspäin "Books About Comics" -kohtaan asti).
Timo
-
Ja huimaa: Kunzlen kaksi järkälemäistä varhaissarjakuvaa käsittelevää kirjaa The Early Comic Strip: Narrative Strips & Picture Stories in the European Broadsheet from c. 1450 to 1825 ja History of the comic strip. The nineteenth century on digitoitu ja ladattavissa PDF:nä!
Täältä Toppferiana-sivustolta (http://www.topfferiana.fr/2025/03/david-kunzles-bibliography/). (kelatkaa sivua alaspäin "Books About Comics" -kohtaan asti).
Timo
Kiitos Timo...latasin kiintolevylle noi!