<snip>
8 sivua sarjakuvaa! Ja niitä mainostetaan etukannessa.
Rappiolla on hyvä olla: Seurassa mm. Tintti ja Ratsupoliisi King, Avussa mm. B. Virtanen ja Tenavat, Annassa Maisa ja Kaarina, Seiskassa ööh... Karvinen, OHO!ssa Viivi ja Wagner, Me-lehdessä Rieku ja Raiku, Hymyssä Puuta heinää, Pellervossa Unto Uneksija...
No juu, ei voi kehua kovin laajaksi vastaavien toimittajien mielikuvitusta. Uudistuksia ei juuri tapahdu ja jos jotain uutta otetaan, niin se on sitä turvallisinta mahdollista perhesarjailua.
Suomen Kuvalehdessä joskus yrittivät lopettaa Helmiä ja Heikkiä, mutta arvon lukijat nostivat niin kamalan äläkän, että lopettamatta jäi.
Ennen televisiota ja muuta viihdevempeleitä sarjakuvilla oli totta kai paljon tärkeämpi asema kuin nykyään. Luettelemasi esimerkit ovat oikein edustavia, mutta sarjakuvan kulta-aika aikakauslehdissä on auttamatta ohi. Kotimaisen sarjakuvan esiinmarssi viime vuosina on ollut tietenkin erittäin ilahduttava ilmiö. B. Virtasen "Väsyttää" alkaa olla jo lentävä lause.
Apu-lehdessä ilmestyi 50-luvulla myös Viidakko Bill, tekijät Paul Norris ja Don Moore.
Onkohan kysymyksessä Alex Raymondin Viidakko Jim Jungle Jim, mutta Jim on vaihdettu Billiin koska lähdessä jo on Taika-Jim? :-\