Kvaak.fi - keskustelu
Sarjakuvanlukijoiden keskustelut => Toimintasarjakuvat => Aiheen aloitti: Markku Myllymäki - 02.03.2005 klo 15:17:35
-
Katselin joitakin indy-sitejä ja vastaan tuli niin paljon 2005 väsättyä kamaa että aloin hiukan ihmetellä. Myös Marvel ja DC tuntuvat aika aktiivisilta. Image tuntuu väsähtäneen ja monia pelaajia on kellahtanutkin viime aikoina (esim. CrossGen), mutta mutta...
90-luvun huippuvuosiin on tietysti pitkä matka ja potentiaalinenkin markkina on varmasti pienempi kuin silloin, mutta jotenkin on sellainen fiilis että pientä kuhinaa tälla alueella on enemmän kuin vuosiin. Mitään lukuja minulla ei väitteen tueksi ole, joten skeptisyyskin on perusteltua... ;D
Alue voisi myös uusiutua, liian paljon pyöritään jo 60-luvulta asti tutuissa ympyröissä. Mutta miten SE voisi tapahtua on ihan arvoitus.
Mitä mieltä olette? Pelkkää harhaa? Vai onko merkkejä uudesta kehityksestä?
-
Mielestäni on nousussa, ja syynä on yksinkertaisesti sarjisleffat, ja se että ne on alkaneet tuottaa rahaa, jolloin niihin kannattaa satsata rahaa. Ja kun pistetään rahaa leffoihin, sitä kaadetaan myös sarjakuviin.
-
Harhaa. Kuhinaa voi toki olla ja tulla uutta mielenkiintoista materiaalia, mutta eipä se oikeasti asiakaskunnassa tunnu vaikuttavan.
Kokonaismyynnissä on aikamoista ylä-alamäkeä eikä DC:n/Marvelin myyntitykit hirveästi auta asiaa. Esim. joulukuussa New Avengers #1 myi huikeat 240 000 kipaletta, mutta siitä huolimatta kokonaismyynti oli heikompaa kuin vuonna 2003 samaan aikaan.
Myyntilukuja voi tiirailla osoitteessa http://www.icv2.com/articles/news/1850.html Ja mielenkiintoista on lukea myös www.comicon.com/pulse -osoitteessa DC:n ja Marvelin myynnin vertailuja.
-
Ostin eilen Miracleman readerin ja se herätti suuren innon saada lukea (osittain jo valmiit, mutta julkaisemattomat) Neil Gaimanin ja Mark Buckinghamin Miracleman-tarinat The Silver Age ja The Dark Age. Nyt kun vain oikeusoikeudenkäyntisoppa olisi viimein keitetty loppuun...
-
Löytyykö mistään suomen levikkejä no. supersankarisarjakuvista?
Olisi mielenkiintoista tietää mihin suuntaan mennään. Luulen että tuskinpa tässä ihan 80-90 luvun taitteen lehtimääriin päästään, mutta voisiko kuitenkin olla jotakin lieveilmiötä levikkien noususta sitten 2000 vuoden.
Saihan R-X:kin takaisin oman lehtensä ilmeisesti tehtyjen elokuvien takia?!
-
Egmontin sivuilta käy ilmi, että Megan, X-menin ja DC-spesiaalin painosmäärä (ei siis levikki) on 7000 ja Hämähäkkimiehen 10 000.
Menekistähän tämä ei tietenkään kerro muuta kuin, että Hämähäkkimies on muita suositumpi.
-
Onko Marvel tehnyt vihdoinkin oikean ratkaisun, kun siellä päätettiin palauttaa sarjakuvat lehtipisteisiin?
USA:ssahan sarjakuvat on myyty viime vuosina pääsääntöisesti alan erikoisliikkeissä, joita siellä on noin 3000. Aiemmin pääosa myynnistä tapahtui lehtipisteiden kautta kaupoissa ja kioskeissa. Nykyisin lehtipistemarkkinoita on hallinnut manga ja Archie-sarjakuvat.
Nyt siis Marvelin sarjakuvia alkaa myydä myös 7-11 -ketju, jolla on n. 6000 myymälää eri puolilla USA:ta. Mahdollisesti tällä päätöksellä on varsin positiiviset vaikutukset Marvelin sarjakuvien myyntiin.
http://newsarama.com/forums/showthread.php?s=&threadid=28690
Mutta koska DC seuraa perässä?
-
Heh. Kuhinaa siis sittenkin on... ;D
Joka tapauksessa, mahtaako tämä tehdä tilaamisen esim. suomalaisille lehtitukkureille helpommaksi?
-
En tiedä, vastasiko Joe minulle? Mutta varmaankin jos tuollainen kapuppoihin jakelu järjestetään jenkeissä, sitä voidaan tyrkyttää muuhunkin maailmaan.
Nythän tilanne on kai se, että tukkureiden pitää Marvel- ja DC-kama tilata Diamondin kautta, jossa on omat ongelmansa.
-
Luulen, että toi 7-11 ei välitä sarjakuvia muille. Toi on kuitenkin yksinään niin iso firma, että Marvelin kannattaa tehdä sen kanssa suoraan sopimus. Diamond siis lienee edelleen se yleisin välittäjä ulkomaisille jälleenmyyjille.
Mutta minä olen käsittänyt, että sarjakuvien siirto lehtipisteistä erikoisliikkeisiin tapahtui hitaasti ja osaksi huomaamatta 1970-luvulta alkaen. Tietenkin lehtien yletön määräkin varmasti jonkin verran asiaan vaikutti, mutta tuskin se oli se määräävä tekijä.
Lehtipistemyynnissä kun pitää kuitenkin tehdä iso painos, eikä kuitenkaan ole takeita, että se menee kokonaan. Direct sales -myynnissä taas on mahdollista esim. Marvelin linja, että painetaan lehtiä vain sen verran, mitä tulee tilauksia. Hukkakappaleita ei synny ja voitto on maksimoitu. Mutta miinuksena tulee se, että asiakaskuntakin on rajoittunut erikoisliikkeisiin, joissa kaikki eivät suinkaan käy.
-
Artikkelissa oli myös maininta yhteistyöstä Barnes&Noblen kanssa. Vaikkakaan se ei ole yhtä iso ketju kuin 7-11, B&N on kirjoja ostavan väestön suosiossa. Voi olla merkityksellinenkin myynnissä.
Kyllä DC:n ja mahdollisesti muidenkin kannattaisi kokeilla tätä. Ja jos myyntiluvut nousee USA:ssa, kaipa sillä joku merkitys täälläkin on... ???
-
Minäkin ostelin sillon 15 vuotta sitten kylän ärrältä Supermania ja Batmania. Hulkia löyty yhdessä vaiheessa rautatieaseman Kymppi-kioskin hyllystä. Ne oli kyllä aikamoisia aarteita.
Mitäköhän kautta ne Hellboy Strange Talesit tuli lehtipisteisiin?
-
Comiconilla ilmestyi nyt viime kuun Marvelin month-month -vertailu (http://www.comicon.com/cgi-bin/ultimatebb.cgi?ubb=get_topic&f=36&t=003520).
Siitä näkee aika hyvin, miten Marvelin lehdet ovat viimeisen vuoden aikana menneet. DC:n sarjoista on tulossa samanlainen vertailu.
-
Aika karmeaa luettavaa nuo Marvelin myyntilukujen kehitykset... ja DC:n peruslehdet myyvät vielä huonommin ? Mitäs sitten kun Hollywoodissa kyllästytään supersankareihin ?
-
Joo, yleisesti ottaen myyntiluvut on aika järkyttävän pieniä. Vain pieni osa sarjoista myy edes siedettävästi (n. 100 000 kpl) ja loput ovat sitten kaukana jäljessä.
Mutta vaikka Marvel selkeästi johtaa markkinoita, niin siitä huolimatta DC:llä sarjat ovat paljon vakaampia. Esim. tammikuussa Marvelilla alle viiden lehden myynti kasvoi verrattuna vuoden ja puolen vuoden myyntiin. DC:llä plussalla olevia lehtiä on yleensä kymmenen tai yli. Marvelilla muutenkin myyntiluvut heittelevät aika rajusti, kun pistävät peliin kaikenlaisia myyntikikkoja.
Mutta tuskin Hollywoodin kiinnostus supersankareihin vaikuttaa kovinkaan paljon Diamondin kautta myytyihin lehtiin. Lehtipistemyynnissä sillä saattaisi ollakin vaikutusta.
-
Missähän tuo menekin raja sitten tulee vastaan, että lehti lopetetaan kannattamattomuuden vuoksi?
Minusta 20.000 levikki suuressa Ameriiikassa kuulostaa jo aika pieneltä :o
-
HATEn ja Eightballin levikki oli 10.000 kpl luokkaa. Noin vertailun vuoksi.
-
Se riippuu kustantajasta ja lehdestä.
Byrne sanoi, että DC:llä kannattavuusraja menee siinä 20 000 kipaleen tienoilla (siis että saadaan jotain takaisinkin). Kuitenkin useat Vertigon-sarjat pyörii 10 000 kipaleen tienoilla. Niitä pitää hengissä hyvä tpb-myynti. DC:n lastensarjat Johnny DC-nimikkeen alla myyvät myös sitä 10 000 kipaletta ja jopa alle, mutta niitä myydään myös lehtipisteissä, joten Diamondin myyntiluvut eivät vastaa todellisuutta.
Marvelilla kirveestä saattaa saada jo 40 000-50 000 kipaleen myynnistä nimikkeestä riippuen. Toisaalta esim. Spider-girl on pyörinyt 20 000 kipaleen tienoilla jo pitkään eikä ole edes lopetusuhan alainen.
Pienillä kustantamoilla sitten kannattavuusraja on pienempi.
Noi Diamondin antamat luvut ovat muuten aina arvioita ja kertovat vain sen, kuinka paljon jälleenmyyjät ovat tilanneet lehtiä. Esim. toi New Avengers #1 myi hurjasti, mutta sitä saattaa olla sitten jälleenmyyjillä nurkat väärällään (vaikka epäilen). Arvioita ne ovat myös sen suhteen, että USA:ssa myydään sarjakuvia myös lehtipisteissä jonkin verran. Esim. Byrne sanoi, että provikkansa perusteella Doom Patrol ykkösen myynti oli todellisuudessa n. 10 000 kipaletta suurempi, kuin mitä Diamondin listalla lukee.
-
Joo näin on. Mutta Spider-girl taitaa ollakin Marvelin vakaimpia lehtiä, joten sillä selkeästi on omistautunut fanijoukko.
-
Joo näin on. Mutta Spider-girl taitaa ollakin Marvelin vakaimpia lehtiä, joten sillä selkeästi on omistautunut fanijoukko.
Spider-Girl on myös yksi niistä lehdistä, joita Marvel paketoi mangan näköisiksi kirjakauppamyyntiä varten. Kirjakauppamyynnistä ei taida olla hyviä tilastoja saatavilla -- lähimmäksi pääsee tämä Brian Hibbsin tutkima BookScan-tilasto (http://www.newsarama.com/pages/Tilting/Tilting14.htm), jossa kuitenkin näkyvät vain vuoden viimeisellä viikolla kaupaksi menneet sarjakuvat, ja lisäksi jotkut nimikkeet ovat saattaneet mennä vahingossa lastenkirjojen tilastoihin (http://www.icv2.com/articles/news/6285.html). Joka tapauksessa SG on Marvelille jonkinlainen statussymboli: tytöille suunnattu supersankarisarjakuva, joka myy (ainakin vähän).
Mitäs sitten kun Hollywoodissa kyllästytään supersankareihin ?
Tämä on tärkeä kysymys, vaikka vastaus ei näkyisikään mitenkään Diamondin myyntitilastoissa. Tällä hetkellähän DC:n ja Marvelin taloutta pönkittävät hahmojen leffalisensseistä saatavat tuotot. Mitä tapahtuu lehtien kannattavuusrajoille, kun lisenssivirrat tyrehtyvät? Eikä tarvitse edes odottaa, että Hollywood kyllästyy supersankareihin, koska supersankareitahan voi tehdä ilman kalliita lisenssejäkin -- kts. Oscar-voittaja Ihmeperhe. Will Smithiä jo tavoitellaan ns. "alkuperäisideaan" perustuvaan supersankariprojektiin nimeltä "Tonight he comes" (http://www.darkhorizons.com/news05/050217c.php). Kumpi voittais, jos Hämis ja Big Will tappelis?
-
Toi lisenssijuttu voi tosiaan vaikuttaa Marvelilla, mutta tuskin kuitenkaan DC:llä, jonka omistaja on TimeWarner. Vaikka tuleehan sitä elokuvista kai silti rahaa DC:llekin yhtä lailla kuin Marvelille.
-
Nykyisin Disney-lehdet myy Diamondsin kautta 4-5 000 kpl.
Timo
-
Ja suhteutettuna väkilukuun, pitäisi USA:ssa Disneyn-lehtien (edes yhden) myydä 18 000 000 kappaletta/numero vastatakseen meikäläisen Aku Ankan menekkiä.
Ja jos arvioidaan, että Suomessa Megaa myydään n. 5000 kpl/numero, niin USA:ssa vastaava luku olisi väkilukuun suhteutettuna 300 000kpl/numero.
Tuskin tätä kuitenkaan näin yksioikoisesti voi verrata...
-
Nää on jänniä kysymyksiä. Jenkeissähän yksi iso ongelma on käsittääkseni nykyään jakelu. Kun lehdet eivät enää myy kuin siimaa, kauppiaat eivät halua ottaa niitä ja kierre on valmis. Suuressa maassa on monta yrittäjää kustannuspuolella. Se tarkoittaa paljon nimikkeitä ja se taas tarkoittaa, että lehdet eivät tahdo mahtua minnekään. Maan laajuinen jakelu on haaste niin logistisesti kuin kustannuksiensakin puolesta. Kun kulmakaupat lakkasivat myymästä lehtiä, mitään ei tullut tilalle. Myynti kai keskittyy sarjakuvan erikoiskauppoihin ja joihinkin supermarket-ketjuihin. Kirjakaupat myyvät sitten kokoelmia jos myyvät. Japanissa käsittääkseni juuri jakelun hanskaamine mahdollistaa niin suuret levikit myös siellä tavara liikkuu irtonumeroina. McCloudhan ennusti, että netti jotenkin tasaarvoistaisi markkinointia ja jakelua. Olispa kiva tietää, minkä verran esim. Amazonin kautta liikkuu nykyään mainstreamia ja indiempää kamaa?
EDIT: mä yhdistin nää aiheet, tuntuu olevan sisällöltään hyvin samanlaista keskustelua molemmissa.Pitäiskö otsikko muuttaa?! Nyt selvisi sitten sekin mysteeri, että yhdistettyjen aiheiden viestit menee näköjään jotenkin lomittain kirjoitushetkestään riippuen.
-
Mun käsittääkseni muuton lehtipisteistä erikoisliikkeisiin takana oli enemmänkin kustantajien laskelmointi. Lehtipistemyynnissä lehdillä on aina palautusoikeus, joka aiheutti sen, että mitään varmaa myyntiä ei ollut ja piti aina ottaa iso painos, josta suuri osa saattoi tulla palautuksia takaisin (ja tulikin). Nykyisellä Direct sales -myynnillä voidaan painokset pitää lähellä kysyntää ja säästetään rahaa. Ja kaiken lisäksi tämä toimintamuoto varmistaa sen, että palautuksia ei kustantajalle tule, kun jälleenmyyjä joutuu ostamaan itse lehdet. Mutta samalla siinä sitten rajataan asiakaskunta selkeästi alan harrastajiin ja satunnaiset lukijat ja heräteostajat jätetään toiselle sijalle. Lehtien palautuksettomuus aiheuttaa myös tuon Reiman aiheuttaman tila-ongelman. Jos sattuu tilaamaan vaikka 200 kpl Sitä Suurta Hittituotetta #3572 ja jostain syystä sitä ei ostetakaan kuin 24 kipaletta, niin myyjän täytyy sijoittaa jäljelle jääneet 176 kipaletta omaan varastoonsa. Se taas on osana aiheuttamassa sitä ilmiötä (mitä Marvelkin on viime aikoina ahkerasti hyödyntänyt), että lehden ensimmäinen numero myy aina enemmän kuin muut. Pudotus ensimmäisen ja toisen numeron välillä saattaa olla 20-40%.
Mutta jakelu siinä mättää, kuten Reima sanoi.
Jaha. Reima ehti yhdistämään nämä aiheet (mietin sitä itsekin). Luulen, että toi otsikko on hyvä.
-
Mitenhän suomessa on tuon jakelun kanssa. Ainakin täällä Kalliossa monien kauppojen lehtihyllyt,sarjakuvien osalta ovat todella köyhät. On joko ei mitään, tai sitten Akkareita ja todella hyvällä tuurilla löytyy se Hämähäkkimies. Onneksi on sentään vanha ja luotettava Rautakirja joka nyt pitää valikoimiaan edes jotenkin kuosissa. Onko nyt sitten niin, että ruokakaupat, eivät vain halua ristikseen sarjiksia?
Sanaristikkoja, pulmalehtiä, Seuraa ja Apua kyllä löytyy melkein nakkikopistakin. :o
-
"Sarjakuvia varastetaan niin paljon."
"Sarjakuvia on meillä jo nyt niin monta nimikettä, etteivät entisetkään mahdu."
Siinä pari vakioselitystä kauppiailta...
-
Lainaus www-lehtipiste.fi:stä: "Vuonna 2003 Lehtipiste myi lehtiä 247,1 miljoonalla eurolla kansihinnoin laskettuna ja 127,0 miljoonaa kappaletta. Lehtipiste työllistää 135 henkilöä ja se sijaitsee Rautakirjan Vantaan Koivuvaaran toimitiloissa.
Suomessa on yli 8.300 lehtiä myyvää myymälää eli lehtipistettä. Tunnistat ne logostamme. Lehtikauppaa käydään lähinnä ruokakaupoissa, kioskeissa sekä huoltamoilla."
Firman koko nimi kuuluu: Rautakirja Oy Lehtipiste. Noista Lehtipisteistä ilmeisestikin osa on R-kioskeja, joita Suomeen mahtuu tällä haavaa yli 700 kpl.
Olen antanut kertoa itselleni, että Lehtipiste/R-kirja valitsee tuotteet valikoimiinsa sen mukaan minkä se uskoo menevän kaupaksi ja mikä on sen mielestä oikein hinnoiteltu. (Niinpä esimerkiksi liian halpoja sarjakuvalehtiä ei kioskille eksy hieman ihmettelen tätä sillä mm. ristikkolehtiä ja erinäisiä akkainlehtiä saa tarjouksista usein pikkurahalla.). Kustantajien toimintaa helpottamaan on Lehtipisteellä tarjolla erilaisia "välityspaketteja". Niissä määritellään kuinka moneen paikkaan ja minne lehteä jyvitetään myytäväksi. Niinpä kustantaja voi valita laajemmista tai suppeammista "jakeluverkostoista" painokseensa sopivan vaihtoehdon.
Lehtipisteellä ja R-kioskilla on erittäin hyvä tatsi siitä mikä myy. Firmassa kehitellään erilaisia markkinointijippoja kustantajien tarpeiisiin, kuten tyrkylle asetettu kuukauden irtonumero-kamppis, kioskien julistemainonta-paketit, jne. Loisto-pokkarisarjan myyntikin suunniteltiin yhteistyöss'ä tämän jakelijan kanssa. Käsittääkseni esim. lehtien kansien vetävyyttä ja viehättävyyttä tutkitaan myymäläkameroilla. Toisaalta ärrä on välillä pihalla kehityksestä. Juuri nyt siellä ollaan ihmeissään manga-pokkarien kanssa. "Sijoittaako ylä-vai alahyllyyn ja kuinka päin ne saisi sinne mahtumaan..." Pokkarien kustantajia ja ostajia tilanne luonnollisesti rassaa.
-
Mitä ovat liian halvat sarjakuvalehdet?
-
Katso lehtien hintaa, montako sarjakuvalehteä saa viikkorahalla? No, toi oli nyt vain tollanen teoria, jonka taustalla on ajatus, että sinne ei haluta liian halpoja tuotteita (esim 2-2,5e) vaikka sellaisia olisi ehkä mahdollista tuottaakin.
-
Sivuaa hiukan aihetta. Tuli vaan mieleen, että täkäläinen S-Market ei ota valikoimiinsa ollenkaan DC-Spesiaalia. Onkohan omistaja ns. "DC-vihaaja"? (http://forum.pilvikaupunki.net/html//emoticons/tongue3.gif)
-
Mitä mieltä olette? Pelkkää harhaa? Vai onko merkkejä uudesta kehityksestä?
Who cares?
supersankarit on kuin Star Trek, älyttömömän tärkeitä joillekin todellisuudesta vieraantuneille aikamiespojille mutta yhdentekeviä tavallisille ihmisille. sinänsä ne on molemmat harmittomia, esim. flunssa on paljon kurjempi
-
Mielestäni tärkein syy että sarjakuvalehdet poistuivat aikoinaan newstandeista oli se, etteivät kaikki nimikkeet enää mahtuneet lehtihyllyihin [snip]Ken on käynyt GF:ssä, on nähnyt siellä sen lehtitelineen jossa on kyltti "Hey kids, comics". Ennen vanhaan kaikki kuukausittaiset mainstream-jenkkilehdet mahtuivat sellaiseen newstandissa, oli se katukioskin luona tai drugstoren nurkassa.
Eeenpä usko
(http://www.imwan.com/phpBB2/files/comicland.jpg)
Kuva on Imwan-foorumin etusivulta. Ensimmäisen kerran näin tämän kuvan Byrnen vanhalla foorumilla, josta Linda ja kumppanit ovat tämän noukkineetkin. Tarkoittaen sitä, että Imwan-sanaa lukuunottamatta kuva on autettinen.
-
:'( olen nähnyt taivaan. tosi hyviä lehtiä
-
DC:n sarjojen month-month -vertailu (http://www.comicon.com/cgi-bin/pulse.cgi?http%3A//www.comicon.com/cgi-bin/ultimatebb.cgi%3Fubb%3Dget_topic%26f%3D36%26t%3D003524) ilmestyi Comiconille.
Surullista katsottavaa tuokin, tosin kaikki DC:n myyntitykit skippasivat tammikuun ja DC antoi Marvelille luovutusvoiton.
Eniten minua harmittaa tietenkin Doom Patrol, joka vajoaa aika tappavaan tahtiin. Didio on kuitenkin luvannut, että sarja jatkuu numeroon 18 asti, joten ei tarvitse jännitellä, että jos yllättäen loppuu (vaikka voihan Byrne tehdä saman kuin Labratsien kanssa, eli antaa DC:n lopettaa lehden ennen aikojaan), mutta olis se kiva, jos kuitenkin jatkuis tuosta pidemmälle.
Saas nähä, miten Byrnen Blood of the Demon sitten pärjää. Sekään kun ei kuitenkaan koskaan ole ollut mikään myyntitykki.
-
Uusin (melkein) uutinen on, että Dynamite Entertainmentin Red Sonja #0 on myynyt hurjat 205 000 kipaletta (http://newsarama.com/forums/showthread.php?s=&threadid=29536). Tämä on ensimmäinen kerta todella pitkään aikaan, kun pienen kustantamon lehti on kivunnut näin ylös. Kuulostaa mielenkiintoiselta, mutta jutussa on toki koira haudattuna. Lehden hinta on nimittäin vain 25 senttiä. Sen vuoksi lehteä ei tulla näkemään myöskään Diamondin top 300 -listalla, koska se luokitellaan mainosmateriaaliksi. Mutta edes pieni hinta ei selitä näin suurta myyntiä, sillä Robert E. Howardin toinen luomus, Conan, möi Dark Horsen debyytillään, joka oli saman hintainen, alle 100 000 kipaletta. Hurjaan suosioon ei välttämättä vaikuta sekään, että kannen on tehtaillut Greg Land.
Siksi onkin mielenkiintoista lukea, mikä oli kustantajan tarjous jälleenmyyjille (http://poppd.blogspot.com/2005/03/landslide-fishy-news-of-day.html).
Voisi ehkä puhua jo manipuloinnista...
-
Helmikuun top-300 yms. on ilmestynyt. Tällä kertaa myynnissä on tapahtunut selkeää nousua.
http://www.icv2.com/articles/news/6620.html
Ja Byrnen Doom Patrolkin näyttää vihdoinkin lopettavan mahalaskunsa :D Ehkä siis vielä on toivoa. Toisaalta Byrne on vilautellut mahdollisuutta Generations neloseen, jos Doom Patrol lopetetaan.
-
Who cares?
supersankarit on kuin Star Trek, älyttömömän tärkeitä joillekin todellisuudesta vieraantuneille aikamiespojille mutta yhdentekeviä tavallisille ihmisille. sinänsä ne on molemmat harmittomia, esim. flunssa on paljon kurjempi
I care. Star Trek esimerkki ei ehkä ollut paras, koska kyseisessä sarjassa aina sillion tällöin eksytään sellaisiin aiheisiin kuten rasismi, mutta itse asiaan...
Supersankarisarjakuvia lukevat myös lapset. Lapset tarvitsevat esikuvia. Supersankari ei välttämättä ole paras roolimalli mutta jos lapset lukisivat vain Matti Mainiota ja Jussi Juoniota eivätkä saisi virikkeittä normaali elämän ulkopuolelta, olisi heidän lapsuutensa varsin tylsää. Supersankarisarjakuvista saatavilla tuloilla julkaisijat USA:ssa saattavat innostua jopa julkaisemaan sarjakuvia joissa ei ole supersankareita, esimerkkinä nyt sitten vaikka Dark Horse Presents ja Bendiksen "Torso".
Jos tavalliset ihmiset eivät lue supersankarisarjakuvia niin kuka niitä sitten ostaa?
-
Jos tavalliset ihmiset eivät lue supersankarisarjakuvia niin kuka niitä sitten ostaa?
Tavallinen ihminen on mielikuvitusolento.
Kaikki ovat oikeasti friikkejä, minkä suhteen, on valittavissa. ;D
-
Olen tässä viime aikoina yrittänyt hieman katsastella supersankareiden aikaa edeltäneitä sarjiksia. Tuntuu että supersankarisarjakuvan synty on (Comics Coden ohella) ollut yksi historian negatiivisimmin vaikuttaneista asioista sarjakuvailmaisun kehityksen kannalta. Tai ei se niiden keksiminen, vaan se, että ne jyräs muun sarjakuva(ilmaisu)n yli niin voimallisesti ja kehitys on jäänyt polkemaan turhankin tuttuja latuja. (Enkä väitä olevani tämän idean ensimmäinen esittäjä, tuli vaan taas mieleen...) Tuntuu että supersankareiden ylivallasta on alettu jenkeissä toipua vasta nyt 2000 -luvulla.(?)
Tietenkin voisi kysyä, että olisiko tilalle tullut sitten jotain muuta, jos ei olis keksitty pukusankareita? Ja mitä? Voisi myös kysyä, saadaanko supersankareita hengiltä enää ikinä? 10 vuotta sitten oli hyvää yritystä, mutta niin vain ne perhanat siitä nousivat. :P
-
Tuntuu että supersankareiden ylivallasta on alettu jenkeissä toipua vasta nyt 2000 -luvulla.(?)
Tässähän puhutaan nimenomaan USA:n sarjakuvatilanteesta? Sen suhteen mulla on teoria. Se koskee lamaa, joka romahdutti sarjakuvamyynnin kymmenisen vuotta sitten. Suurimman kolauksenhan saivat isot yhtiöt Marvel ja DC. Sen sijaan pienet kustantamot olivat joutuneet jo jopa vuosikymmeniä tappelemaan pienistä markkinoista ja etsimään uusia jakelukanavia. Laman yllättäessä siis pienet kustantamot olivat vahvoilla, koska niillä oli valmiiksi kokemusta pienistä markkinoista. Ne saivat siis itsensä julkisuuteen sillä kustannuksella, että isot firmat menettivät valtavat markkinaosuutensa. Siis ikään kuin kivet järvessä tai joessa, jotka tulevat näkyviin, kun vesi laskee.
Tosin en tiedä, miten jenkkien sarjakuvalama vaikutti pieniin kustantamoihin ja teoriani paikkansapitävyys riippuu pitkälti juuri siitä tiedosta...
-
Tuntuu että supersankarisarjakuvan synty on (Comics Coden ohella) ollut yksi historian negatiivisimmin vaikuttaneista asioista sarjakuvailmaisun kehityksen kannalta. Tai ei se niiden keksiminen, vaan se, että ne jyräs muun sarjakuva(ilmaisu)n yli niin voimallisesti ja kehitys on jäänyt polkemaan turhankin tuttuja latuja.
Eikös Comics Code tavallaan luonut underground-markkinan...? Joten se "negatiivisuus" on vähän kyseenalaista.
Tietenkin voisi kysyä, että olisiko tilalle tullut sitten jotain muuta, jos ei olis keksitty pukusankareita? Ja mitä? Voisi myös kysyä, saadaanko supersankareita hengiltä enää ikinä?
Tämä on hyvä kysymys. Itse pidän supersankareista, mutta sitäkin ennen lukisin oikeaa fantasiaa (en tarkoita örkkejä ja haltioita-linjaa) tai todellista tieteisfantasiaa tai science fictionia sarjakuvana. Mutta supersankarit peittoavat monet vaihtoehdot (minun mielestäni, tietenkin) mennen tullen.
Supersankareita on ihan turha parjata ennen kuin jotain parempaa on tarjolla.
Lopulta kysymys on sama kaikessa (kirjallisuus, musiikki, elokuvat) -- trendeissä on hyviä ja huonoja, mutta jos poistat (varsin myyvät) trendit, jäljelle jää aika vähän. Nykyaikaisessa kvartaalitaloudessa ei tavallisella kuluttajalla ole pätkääkään sananvaltaa, koska mainostus ja markkinointi nykyään perustuu sille että tarpeita ei ole vaan ne luodaan (markkinoijien toimesta).
Tämän seurauksena esim. näemme kaikki ison budjetin elokuvat sarjakuvina, mutta hyvin vähän originaalia sarjakuvaa...
-
Tietenkin voisi kysyä, että olisiko tilalle tullut sitten jotain muuta, jos ei olis keksitty pukusankareita? Ja mitä?
Tales of the Black Freighter, tietenkin...
-
Tuntuu että supersankarisarjakuvan synty on (Comics Coden ohella) ollut yksi historian negatiivisimmin vaikuttaneista asioista sarjakuvailmaisun kehityksen kannalta.
Se että sarjakuvia luetaan ei voi olla huono asia. Ilman kalsariheeboja sarjakuva olisi yhä undergroundkulttuuria ja sanomalehtien pilakuvia.
Voisinhan mangastakin sanoa että se tuhoaa sarjakuvailmaisun, mutta muistelen että olit Reima itsekin täysin toista mieltä mangan vaikutuksesta...
-
Se että sarjakuvia luetaan ei voi olla huono asia. Ilman kalsariheeboja sarjakuva olisi yhä undergroundkulttuuria ja sanomalehtien pilakuvia.
Nåj men huh huh! Entäs Tintti? Corto Maltese? Spirit? Tenavat? Pulteri? Piko ja Fantasio? Joonas? Nemi? König? Barks? Muumit? Modesty Blaise? Chris Ware? jne.. jne..
-
Se että sarjakuvia luetaan ei voi olla huono asia. Ilman kalsariheeboja sarjakuva olisi yhä undergroundkulttuuria ja sanomalehtien pilakuvia.
Nåj men huh huh! Entäs Tintti? Corto Maltese? Spirit? Tenavat? Pulteri? Piko ja Fantasio? Joonas? Nemi? König? Barks? Muumit? Modesty Blaise? Chris Ware? jne.. jne..
Tuotanoinaa, VesaK:lla on pointti, mutta todellisuudessa jos kalsarisankarit eivät olisi vallanneet estradia, joku muu olisi. Ehkä meillä olisi ollut hyllyn täydeltä Tintti-klooneja 90-luvulla ja ranskisyhtiöt olisivat vallanneet maailman -- tai sitten jokin muu.
Yksittäiset trendit eivät ole ehkä ennustettavissa, mutta se että trendejä tulee, on. ;D
-
Nåj men huh huh! Entäs Tintti? Corto Maltese? Spirit? Tenavat? Pulteri? Piko ja Fantasio? Joonas? Nemi? König? Barks? Muumit? Modesty Blaise? Chris Ware? jne.. jne..
Tintti kerran kuussa ilmestyvänä lehtenä, piirtäjänä jotkut muut kuin Herge? Uh, otan mieluummin supersankarit... Tai Chris Warea ja Königiä 10-vuotiaalle pojannassulle kerran kuussa?
En tiedä muista, mutta itse aloitin sarjakuvat Akuilla jo 6-vuotiaana ja jatkoin supersankarien kautta Eurooppalaiseen sarjakuvaan. Jos tämä jatkumo olisi katkennut 9-12 iässä, en olisi koskaan löytänyt Bilalia ja Prattia. Kaikki eivät tällaista kasvua käy lävitse, mutta iso osa käy. Aku Ankankaan markkinaosuus ei olisi niin suuri kuin nyt, sillä Disney tuskin olisi panostanut mihinkään niin marginaaliseen kuin sarjakuva (senkään vertaa mitä se nyt tekee) ellei supersankarit olisi pitäneet kyseistä taiteenlajia myyntitilastoissa.
-
Tarkoitan, että ei näin voi sanoa, koska eihän tämä millään keinoin pidä paikkaansa:
"Ilman kalsariheeboja sarjakuva olisi yhä undergroundkulttuuria ja sanomalehtien pilakuvia."
Eikä niiinkään voi sanoa, että supperheeroot olisivat jotenkin tärvänneeet sarjakuvamaailman. Jos ei olisi amerikkalaisia supersankarisarjakuvia, olisi muunmaalaisia supersankarisarjakuvia. Niinkuin on iisraelilaisia ja turkkilaisia Tarzaneitakin.
Mutta jos nyt jostain syystä niitä ei olisi keksittty, niin kyllä kaikki luettelemani sarjakuvat ja tekijät olisivat silti olemassa. Disney eli Western Publ. toki kääri aivan kivasti rahnaa sarjakuvilla, varsinkin 40- ja 50-luvulla (levikki noin 3 miljoonaa kpl per numero!), ja kaikki kustantajat muutkin ennenkuin tuli teevee...
Ehäkä nyt sitte luettaisiin merirosvosarjakuvia, mistä pääsenkin aasinsillan yri ratsastamaan: Isaac Le Pirate eli Maalari ja merirosvo on ihan hiivatin hyvä sarjakuva!
-
Lainaanpa itseäni kun tekstiäni kommentoineet ehtivät kokonaan unohtaa sen alkuosan:
Olen tässä viime aikoina yrittänyt hieman katsastella supersankareiden aikaa edeltäneitä sarjiksia. Tuntuu että supersankarisarjakuvan synty on (Comics Coden ohella) ollut yksi historian negatiivisimmin vaikuttaneista asioista sarjakuvailmaisun kehityksen kannalta.
Toki tuo oli huolimaton heitto. Mutta... superheebot veivät ilmaisun ääripäästä toiseen. Hassusta ryppyotsaiseen ja väkivaltaiseen. Japuhun nyt tosiaan vain jenkki meiningistä, silä en usko että eurooppalainen sarjakuva olisi voinut saavuttaa maailmalla samanlaista hegemoniaa vaikka supersankareita ei olisi keksittykään.
Sota vaikutti ja kaikki, ei siinä mitään, ja kyllä Comics Code oli varmasti suurin syypää se kuohitsi loputkin rippeet mitä supersankarit eivät olleet ehtineet tuhota. 10-20 ja-30 luvuilla tehtiin paljon hyvää(kin) sarjakuvaa. Kehitys ikäänkuin taantui sodan aikaan ja vasta 60-luvun lopulla alkoi näkyä merkkejä elpymisestä, jota sitten pikku hiljaa tapahtuikin -70 ja -80 luvun mittaan. Mutta undergroundin jälkeen kehitys on ollut nähdäkseni yksittäisten käsikirjoittajien, kuten eism. Millerin ja Mooren harteilla. Eihän siinä mitään, toki maailmaa voidaan peilata kalsareiden läpi, mutta loppuuko se pelleily ikinä? :)
Ehkäpä tosiaan Disney olisi (sarjakuvan näkökulmasta) ilman Supermanin keksimistä maailmalla samassa kuosissa kuin se on Suomessa, ja ehkä on sittenkin parempi, että tämä meni näin. Miksei Rymy eetu aiheuttanut Suomessa piippua polttavien raappahousuisten "supersankareiden" aaltoa? (Elmo lienee sen ainoa seuraaja?) Jos ja jos ja jos.
-
epäilen että ilman eurooppalaisia (ja mahdollisesti japanilaisia) sarjakuva olisi taidemuotona jo kuollut. supersankarit ovat sairaus ja niitä lukevat luuserit saastaa joita vastaan olisi jo heti 60-luvulla pitänyt laittaa Marshall Law
-
supersankarit ovat sairaus ja niitä lukevat luuserit saastaa joita vastaan olisi jo heti 60-luvulla pitänyt laittaa Marshall Law
Et sinä minua huijaa. Aprillia, vai mitä?
-
goddamn, my cover is blown. todellisuudessa minulla on Suomen suurin kokoelma Hämähäkki-Aivo - ja Vihreä Peräruiske - lehtiä joita säilytän humidorissa
-
Reima, nyt ei pidä unohtaa että supersankarit popularisoivat nimenomaan sarjakuvalehdet.
Sarjakuvalehdet (comic books?!) oli tosiaan keksitty jo ennen Supermania. En siltikään näe että miten lehtimuodon popularisointi olisi ollut sarjakuvailmaisun kehityksen kannalta hyvä asia? Kaupallisuus (suuri suosio) on positiivista jos sen mukana kustantajat tuovat markkinoille myös vaihtoehtoja ja tekevät kokeiluja. Supersankarimeiningeissä (ja Comics Codessa) vaihtoehdot on lähinnä tukahdutettu.
Vesa jo tuossa vastasikin ihan pätevästi, mutta totean nyt vielä, että supersankarisarjakuva asetti alalle sellaisia de facto -standardeja, että minusta ilman niitäkin olisi voitu elää. Standardoinnilla oli toki myös hyviä puolia, kuten sweat shop -tyyppinen mestari-kisälli -tekijäkulttuuri. Väitteeni konkretisoituu esimerkiksi siinä, että (50 vuotta myöhemmin) Bryan Talbotin läpimurtosarjan (Luther Arkwrigt) jenkkiversio tekee aika moista väkivaltaa alkuperäiselle teokselle. Vain koska se haluttiin pakata samaan ilmaisulliseen muottiin kuin muukin tuuba. Samoin mangan lokalisointi jenkkimarkkinoille johtaa usein aika rankkoihin toimenpiteisiin.
Silloin kun kustannuspuolella asetetaan kaupalliset visuaaliset ratkaisut taiteellisten visuaalisten ratkaisujen edelle, niin kyse on mielestäni ilmaisun jonkinasteisesta rajoittamisesta. Supersankarit toivat sarjakuvaan mukanaan saman tyyppisiä sisällöllisiä ja temaattisia rajoituksia kuin mitkä näkyvät sarjakuvailmaisussa. Säänöt ja rajoitukset ovat kirjoittamattomia, mutta niitä on.
Kuten sanottu, vaihtoehtoisia menneisyyksiä ja tulevaisuuksia ei voi tuntea. Hong Kongissa "supersankarit" jyräävät ihan yhtä lailla kuin Amerikassa, vaikkakin eri syistä ja erilaiselta kulttuuri- ja talouspohjalta. Hong Kong ei kuitenkaan päälliköi maailman sarjakuvamarkkinoita niin kuin esim. Marvel ja DC. Pointtini oli se, että ennen WWII Pohjois-Amerikkalainen sarjakuva oli tyylikirjoltaan sangen rikasta ja siinä oli nähtävissä useita erilaisia kehityssuuntia (myös taiteellisempaan ja vakavampaan sarjakuvaan visuaalisesti ja sisällöllisesti keskittyviä). Sota aika sitten degeneroi meiningit (pitkäksi ajaksi) 10-vuotiaan henkiselle tasolle.
-
En voi väittää, ettenkö olisi tätä teemaa, "Onko supersankarisarjakuva pilannut tai rajoittanut (Pohjois-Amerikkalaista) sarjakuvaa?" miettinyt ja aiheesta joidenkin kanssa väitellyt, enkä voi väittää, etteikö minua kovasti ihmetytä se dominanssi mikä jenkeissä genrellä on, mutta haukutaanko siinä silti väärää puuta...?
Minä itse pidän enemmän anglo-amerikkalaisesta sarjakuvakerronnasta kuin eurooppalaisesta, minua itseäni inspiroi britti-jenkkityypit (kuvapuolelta McKean, Maleev, Sienkiewicz, Mack, Williams, Hitch ja vaikka ketkä, kirjoittajista jotkut Grant Morrisonit ja Milliganit ja miksei omalla viihteellisellä tavallaan Millar ja Elliskin).
Kaikki edellämainitut ovat tuttuja supersankaripuolelta, ainoastaan McKean on tehnyt siihen täyden pesäeron. Varmasti nämä lahjakkuudet mielellään tekisivät sarjakuvaa muutakin kuin supersellaista, niinkuin jonkin verran tekevätkin, ja varmasti heidän nimellään menee/ menisi kaupaksi muukin materiaali, mutta näillä lahjakkuuksilla on (joku sanoisi perverssi) kiinnostus supergenreen, syystä tai toisesta.
Vaikka supersankari-genre sinällään on asetelmallisesti erittäin lapsellinen ja naiivi, tarjoaa sen hirveän hyvän alustan mielikuvitukselle. Minusta paras supersankarisarjakuva on mielikuvituksen ylistystä, sekä tekijöiden että lukijan taholta. Toisaalta näillä älykkökirjoittajilla kuten Morrisonilla on selvän postmodernistinen asennoituminen supersankaritouhuun, ja se pistetään överiksi ja käännetään ylösalaisin - se tarjoaa tavallaan puhtoisia arkkityyppejä, joita vääntämällä voi kommentoida kultuurin yleisiä konventioita ja uskomuksia.
Ja se että supersankarit ovat leimallisesti sarjakuvan ilmiö ( vaikka yhä tihenevään tahtiin se ollaan vesittämässä valkokankaalla) on minusta jotenkin hieno asia. En tiedä mitenkä joku Platoon tai Barry Lyndon tai Kuningasjätkä toimisivatkaan sarjakuvina, siis ihan genretasolla. Eikä minusta supermeiningit oikein toimi valkokankaalla.
Jenkkisarjakuva, kuten muukin populäärituotanto nojaa tietysti ylipäänsä ihan liikaa genreihin, onhan ne olemassa eurooppalaisessa tuotannossakin, mutta ehkä kuitenkin väljemmässä muodossa.
Mutta keskustelun aiheeseen tarkemmin palaten; kuten todettu, asioiden jossittelu suhteessa jo tapahtuneeseen on aika hyödytöntä. Eurooppalainen sarjakuva on saanut kehittyä ilman paineita supersankarigenreen, ja se on mitä on, monimuotoista, mutta aika konventionalisoitunutta. Se mikä anglo-amerikkalaisessa mainstream -sarjakuvassa on hienoa, on sen kerronnalliset innovaatiot ja kehitys. Toisaalta jenkkialternative on luonut vahvan omaelämänkerrallis-realistislähtöisen sarjakuvan suunnan, joka Euroopassakin on omaksuttu.
Se mikä on harmillista, on ettei Jenkeissä kuulemma oikein ole saatavana eurooppalaista sarjakuvaa, mene tiedä.
Mutta noin ylipäänsä, minä koen että sarjakuva on taiteenalana aivan lapsenkengissään, ja tekijöiden pitäisi kyseenalaistaa kaikki konventiot, ei vaan genretasolla, vaan ylipäänsä sen suhteen mitä sarjakuva on ja mitä se voi olla. Greenaway on pyrkimys tekemään elokuvalle saman kuin Picasso ja Braque maalaustaiteelle, kovin harvat yrittävät samaa sarjakuvalle. Suomalaisista Hagelberg on tuossa mielessä kaikkein edistyksellisin.
Sarjakuvan historiahan ei millään tavalla kahlitse sen tulevaisuutta!
Ja kuten sanottu, minua pyrkimyksissäni sarjakuvan avantgardeen inspiroi enemmän jenkkimainstream kuin jotkut väsähtäneet Tardit tai Tintit.
-
Sinänsä en kyllä ymmärrä jatkuvaa supersankarisarjakuvien syyttämistä Comics Coden syntymisestä. Se kyllä tapahtui niiden takia, mutta jos niitä ei olisi ollut, se olisi mitä luultavammin tapahtunut jonkin muun takia. Yhdysvaltojen poliittinen ja kulttuurillinen ilmapiiri oli 50-luvulla niin ahdistunut, että siinä oltaisiin hyökätty mitä tahansa sillä hetkellä suosittua sarjakuvaa vastaan ja löydetty "moraalisesti rappioitavaa" materiaalia. Tätä kuvaa jo sekin että Codea suunnitelleet voimat ja Dr. Wertham löysivät Comics Codeen eniten tulta EC Comicsista, jonka kauhu-, pulp- ja sotatarinat oltiin suunnattu vanhemmalle ikäpolvelle. Jopa Mad tuomittiin rappiolliseksi materiaaliksi. Eli kyllä syyt olisivat löytyneet tavalla tai toisella, olipa suosiossa ollut sitten kalsaripelle, pyssyä heiluttavan konna, ihmissusi tai surrealistisia unia näkevä Lontoolainen pikkupoika.
-
Code syntyi kyllä sarjakuvayhtiöiden yhteisellä sopimuksella moraalinvartijoiden sauhuamisen vuoksi.
No juu, niinhän se on. Mutta pointti on se, että Dr. Wertham olisi nostanut härkäsestä kärpäsen ihan minkä tahansa sarjakuvan suhteen.
-
Sinänsä en kyllä ymmärrä jatkuvaa supersankarisarjakuvien syyttämistä Comics Coden syntymisestä.
Sillä perusteella mitä muistan tämän ketjun keskusteluista, sinä olet ainoa joka näin teki. :)
Infantino muuten nostaa muistelmissaan senaattori Estes Kefauverin Werthamin rinnalle tässä jahdissa. Hän veti aika tarkkaan 61 vuotta sitten, televisiossa kuulustelua jossa Bill Gaines yritti puolustaa EC:n linjaa. Wertham aloitti vainon mutta Kefauver iski sen lopullisen niitin.
Tardin tai Tintin(Hergén) nostaminen esimerkeiksi väsähtäneestä eurosarjakuvasta on mielestäni sama kuin jos sanoisi, että Jack Kirby ja Stan Lee olisi parempi unohtaa, sillä he eivät saaneet urallaan aikaan muuta kuin tusinaavaraa. :)
Veltin pointti myyttisistä sankareista on hyvä. Niillehän on ollut tunnetusti tarvetta ihmiskunnan historiassa (muodossa jos toisessakin). Ja se että jutalaiset taiteilijat loivat übermenshin on yksi sarjakuvahistorian hienoimmista tarinoista. Allekirjoitan myös ajatuksesi siitä, että superhemmot toimivat mainiona peilinä vinolle naamalle (niin kuin vaikkapa uudessa Supreme Powerissa).
Samoin (postmodernien) engelsmannien panos supersankarigenreen on hyvä nostaa esiin. Mitä se meininki olisi siellä ilman brittitekijöitä (Moebiuskin yritti...). Eihän ameriikassa ole vielä 80-90 luvuilla ollut omasta takaa oikeastaan kuin Miller ja Mazzuchelli. Vanhat sedät olivat kovia, mutta aika urautuneita.
Onko vielä liian aikaista alkaa luetella 2000-luvun merkittävimpiä UUSIA supersankaritekijöitä? Tai onko heitä ensinkään? Ainakin Ellis lienee aloittanut jo 90-luvulla. Millarista en ole varma. Milloin J.M.Straczynski ui sarjakuvapuolelle?
Mainitsit kuitenkin myös genren uudistamisen. Avantgardismi (tuo mainio vanha sana jolle ei oikein ole löytynyt korvaajaa) on kuitenkin ollut mielestäni supersankarien (tai yltiökaupallisuuden?) vuoksi ameriikassa heikoilla sitten -30 luvun. Toinen puoli keskustelunavauksestani koski nimen omaan visuaalista sarjakuvailmaisua. Sarjakuvan merkkikieltä. Sen "standardointi" tiettyihin "työkalupakkiin" iskettyihin merkintöihin takaa sen että laaja lukijakunta pystyy helposti omaksumaan tarinoiden sisällön. Tai ainakin sen pintatason.
Epäilenpä, että mainitsemasi jenkkialternative on sikäläisillä sarjakuvamarkkinoilla suhteessa suurin piirtein samassa asemassa kuin kotimaiset omakustanteet meillä täällä Suomessa. Taloudellisesti merkitys on zippo, eikäi niistä tekijöistä juuri ole haastamaan tai uudistmaan genreäkään, sillä suurin osa ei osaa piirtää edes auttavasti. Tai ei ainakaan näitä uudistajia ole ollut ennen -90 luvun puolta väliä. Sen jälkeenhän alettiin nostaa alternativehemmoja ikään kuin friikkishow -meiningillä tekemään joitakin satunnaisia sarjoja.
Onneksi siellä (USA:ssa) on kuitenkin ollut muitakin kaupallisesti menestyviä lajityyppejä (esim. Kauhu ja huumori/parodia), niin että supersankareille on löytynyt edes jonkinlainen vastapooli.
-
Samoin (postmodernien) engelsmannien panos supersankarigenreen on hyvä nostaa esiin. Mitä se meininki olisi siellä ilman brittitekijöitä (Moebiuskin yritti...). Eihän ameriikassa ole vielä 80-90 luvuilla ollut omasta takaa oikeastaan kuin Miller ja Mazzuchelli. Vanhat sedät olivat kovia, mutta aika urautuneita.
Epäilenpä, että mainitsemasi jenkkialternative on sikäläisillä sarjakuvamarkkinoilla suhteessa suurin piirtein samassa asemassa kuin kotimaiset omakustanteet meillä täällä Suomessa. Taloudellisesti merkitys on zippo, eikäi niistä tekijöistä juuri ole haastamaan tai uudistmaan genreäkään, sillä suurin osa ei osaa piirtää edes auttavasti. Tai ei ainakaan näitä uudistajia ole ollut ennen -90 luvun puolta väliä. Sen jälkeenhän alettiin nostaa alternativehemmoja ikään kuin friikkishow -meiningillä tekemään joitakin satunnaisia sarjoja.
Supersankarien yksi hyvä puoli kuitenkin oli, että sitä kautta pääsivät pinnalle juuri mm. yllämainitut herrat. Päästyään supersankarituotantokoneistoon sisälle he oppivat tietyn muodon ja pystyivät aika tehokkaasti kehittämään omaa tyyliään sen puitteissa. Omaa tyyliään he pääsivät sitten myöhemmässä tuotannossaan venyttämään ja sen ohessa toisaalta rikkomaan tuttuja raameja. Heiltä tietysti löytyi kykyjä, näkemystä ja tahtoa poistua tutusta ja turvallisesta systeemistä.
Kyllä 80-luvulla ameriikkalaiseen mainstream-sarjakuvaan alkoi muutenkin tulla nuoria tekijöitä, joista osa ilmeisesti käytti supersankareja ainoastaan ponnahduslautana omiin juttuihinsa. Eli he siirtyivät aika nopeasti omien projektien pariin. Akkiä mieleen tulee sellaisia kuin Jon J. Muth (Moonshadow), Charles Vess (mm. Spider-man), Paul Chadwick (Dazzler, myöh. Concrete), Bill Sienkiewicz (Moon Knight, New Mutants). Kaikista ei tietenkään tullut Millerin kaltaisia superstaroja. Vanhoissa sedissäkin oli tuolloin se hyvä puoli, että he tuottivat vielä tasalaatuista sarjakuvaa. Tuollaiset vanhat sedät puuttuvat mielestäni nykysarjakuvasta.
Myös Independent-sarjakuva oli mielestäni jenkkilässä 80-luvulla suht' vahvaa. Tosin ei ehkä kaupallisesti, mutta kustantajilta mm. First, Pacific, Eclipse, Fantagraphics löytyi ainakin jossain määrin kunnianhimoa, näkemystä ja innostusta. Eivätkä he olleet Comics Codeen sidottuja. Firstillä pääsi mm. Howard Chaykin toteuttamaan itseään, Eclipse oli tuomassa Alan Moorea amerikkalaisten tietoisuuteen yms. Tämä loi pohjaa sille, että esim. Millerille ja kumppaneille löytyi myöhemmin muitakin kustantajia kuin Marvel Tai DC.
Kuitenkin 90-luvulla tietyt superstara-tekijät vaikuttivat sarjakuvan kehitykseen siinä mielessä negatiivisesti, että sarjakuvia alettiin enenevissä määrin ostaa sekä markkinoida tekijän perusteella ja sen sisällön merkitys väheni entisestään.
-
Tardin tai Tintin(Hergén) nostaminen esimerkeiksi väsähtäneestä eurosarjakuvasta on mielestäni sama kuin jos sanoisi, että Jack Kirby ja Stan Lee olisi parempi unohtaa, sillä he eivät saaneet urallaan aikaan muuta kuin tusinaavaraa. :)
...
Mainitsit kuitenkin myös genren uudistamisen. Avantgardismi (tuo mainio vanha sana jolle ei oikein ole löytynyt korvaajaa) on kuitenkin ollut mielestäni supersankarien (tai yltiökaupallisuuden?) vuoksi ameriikassa heikoilla sitten -30 luvun. Toinen puoli keskustelunavauksestani koski nimen omaan visuaalista sarjakuvailmaisua. Sarjakuvan merkkikieltä. Sen "standardointi" tiettyihin "työkalupakkiin" iskettyihin merkintöihin takaa sen että laaja lukijakunta pystyy helposti omaksumaan tarinoiden sisällön. Tai ainakin sen pintatason.
...
Epäilenpä, että mainitsemasi jenkkialternative on sikäläisillä sarjakuvamarkkinoilla suhteessa suurin piirtein samassa asemassa kuin kotimaiset omakustanteet meillä täällä Suomessa.
...
Onneksi siellä (USA:ssa) on kuitenkin ollut muitakin kaupallisesti menestyviä lajityyppejä (esim. Kauhu ja huumori/parodia), niin että supersankareille on löytynyt edes jonkinlainen vastapooli.
Niin, kaipa Tardille ja Hergélle kuuluu oma paikkansa eurooppalaisen sarjakuvan historiassa, heidän dissaamisensa tässä liittyi lähinnä siihen, että heidän edustamansa perinteinen sarjakuvakerronta, tai sen seuraaminen, on mielestäni hidastamassa sarjakuvakerronnan kehittymistä eteenpäin. Minä olen Tinttini ja Tardini joskus lukenut, mutta ne vaan eivät tarjoa minulle nykyisin kovinkaan mitään. Liekö laadullisesti supersankarisarjakuva sen parempaa, ainakaan usein... ehkä siellä kuitenkin on niitä mainitsemiani idearikkaita kirjoittajia.
Ja minua kiinnostaa se jenkkisarjakuvien kerronta ( en nyt tarkoita kymmenen sivun potku ja nyrkkikohtauksia tai Playboysta kopioituja naisten poseerauskuvia), vaan sitä miten aikaa, henkilöiden toimintaa ja monella tasolla liikkuvaa juonta kuvataan. Ylipäänsä rytmiä, joka on tiiviimpi ja nopeammin leikattua, siinä missä Tardilla on monasti kaksi kuvaa sivulla, joihin on lätkäisty isot palikat narratiivista tekstiä. Sellainen ei minusta ole sarjakuvan kannalta kovin kehittynyttä.
Mutta tuo on tietysti aika henkilökohtainen visio, ja arvostelma, siitä mikä on hyvää ja kiinnostavaa sarjakuvallisesti.
Olet, Reima, siinä tietysti aivan oikeassa, ettei supersankarisarjakuva sinällään mitenkään ruoki tai rohkaise avantgardea, varmaan rankasti päinvastoin. Hirvittävän tiukat raamithan useimmiten genressä tuntuu olevan tyylillisesti: muskeleita pitää olla ja naisilla muotoja, ja ruutusommitteluissa ja tussaustyylissä pyritään imitoimaan kulloistakin kuumaa nimeä.
Silti siltä saralta on noussut monia hyvin persoonallisia tekijöitä - ehkä siksi, että se on ollut ainoa genre, jota on voinut tehdä palkkatyönä. Vertigo -linjaa saamme tietysti kiittää siitä että persoonalliset tekijät ovat saaneet toteuttaa visioitaan supersankarigenren kahlitsematta. Mutta myös supersankarigenren sisälläkin joitakin persoonallisia tekijöitä arvostetaan, aiemmin tässä keskustelussa mainituilla huippukirjoittajanimillä lienee aika suuret vapaudet toteuttaa aika villejäkin ideoita, vaikka markkina-arvoltaan suurimmissa nimikkeissä linjat olisivatkin tiukat. Kent Williams, George Pratt, Ted McKeever, Sienkiewicz ja monia muita visionäärejä pidetään samaten arvossa, vaikka heidän tyylinsä ei skideihin niin helposti uppoaisikaan.
Mutta olet siis siinä kyllä oikeassa, että supersankarisarjakuva pääasiassa on aika homogeenista, luovaa ilmaisua rohkaisematonta. Että se minun avantgarde-ideani suhteessa supersankarisarjakuvaan tulee tietysti aika kieroa kautta, ja korkeintaan muutamiin tekijöihin liittyen. Ja edelleen saattaa olla, että jenkkilän sarjakuvan yksipuolinen maailma on saanut monet potentiaaliset lahjakkuudet siirtymään ihan muille osaamisen alueille.
Ja kuten sanoit, jenkkialternative ei kovin monille ole tarjonnut vakaita tuloja, vaan se on ollut enemmän harrastelijamaista, aatteellista toimintaa.
MUTTA, siltikin, 80-luvulta alkaen supersankarisarjakuvan piirissä on tapahtunut ihan merkittävimpiä innovaatioita ja kehitysaskelia, osaltaan selkeä vallitseva skeema tarjosi nuorille kyvyille hyvän kohteen kapinoida ja muuttaa sitä sisältä käsin. Ja jostakin syystä kaikkein suurimmatkin nimet, Miller, Moore ja Gaimankin, tekevät edelleen supersankarisarjakuvaa, kaikkea muuta kokeiltuaan.
Uskoakseni genre itsessään ei ole nykyisin se rajoite, suuret yhtiöt sitä ilmeisesti usein ovat, Marvelilla ja DC:llä tuntuu vaihtelevan aika paljon vuodesta toiseen kuinka laajat vapaudet ne antavat tekijöilleen.
Ja vielä lopuksi, varmasti sarjakuvan visuaalisuus olisi paljon monimuotoisempaa, laajemman genrekirjon vallitessa, mutta kuten viittasin eurooppalaiseen sarjakuvaan, se ei välttämättä tarkoita kerronnallisen kielen kehittymistä....
-
Pistänpä taas vaihteeksi vähän myyntitilastoja. Eli Comiconin month-to-month -vertailuja. Tällä kertaa vertailussa on jopa neljän vuoden takaiset lehdet, joten homma on paljon kiinnostavampaa.
DC:llä (http://www.comicon.com/cgi-bin/pulse.cgi?http%3A//www.comicon.com/cgi-bin/ultimatebb.cgi%3Fubb%3Dget_topic%26f%3D36%26t%3D003710) oli taas huono kuukausi kun suurin osa hiteistä uupui (Superman/Batman, GL: Rebirth) ja siksi Marvel (http://www.comicon.com/cgi-bin/pulse.cgi?http%3A//www.comicon.com/cgi-bin/ultimatebb.cgi%3Fubb%3Dget_topic%26f%3D36%26t%3D003704) kaappasi maaliskuussa jopa 23 paikkaa top-25:stä.
Huhtikuun ja yleensä kesän myyntiluvut ovatkin sitten kiinnostavia, kun DC pukkaa ulos koko joukon Crisis-minisarjojaan, jotka johtavat suureen Infinity Crisikseen varmaankin joskus syksyllä ja Marvel suoltaa House of M:ää. Tukkiutuvatko markkinat vai nähdäänkö valtavia myyntivoittoja?
-
Aiheeseen liittyen mielenkiintoinen artikkeli Newsaramalta (http://www.newsarama.com/SDCC05/HYPEFATIGUE.html).
Nyt kun sekä Marvel että DC ovat saaneet aloitettua suuret crossoverinsa (House of M ja uusi Crisis) on jännä lukea myyjien (tässä tapauksessa yhden) kokemuksia sarjojen menekistä.
Kiinnostus House of M:ään hiipuu ja DC:n minisarjat ovat myyneet oikein hyvin. Lähiaikoina tuleva kesäkuun myyntilista antaa sitten jo paremman kuvan tilanteesta, kun mukana taitaa olla jo House of M:n myyntilukujakin ja nähdään miten DC:n minarit on edistyneet.
Tuon jutun perusteella DC on onnistunut paremmin tuomaan uusi lukijoita lehdilleen kun taas Marvel on töppäillyt kovasti myöhästymisten kanssa (Secret War, joka on auttamattomasti myöhässä, vaikka ilmestymistiheys oli melkoisen väljä). Ehkäpä tämä vuosi muuttaa USA:n sarjakuvamarkkinoiden asetelmia...
-
Se Newsaraman artikkeli on kyllä ihan asian äärellä.
Vaikkakin minusta noiden myyntitilastojen tuijottaminen on hiukka raadollista, niin kai niistä aika hyvin se kiinnostus ja sen hiipuminen näkyy. Tietysti hyvä tarina saatta saad arvonsa arvaamattoman vasta jälkikäteen, en enää usko sitä ainakaan House of M:n kohdalla. Ei olisi uskonut että Bendis itse hehkuttaisi tarinaansa niin yli. Minä todella kuvittelin, etää HoM #:ssa olisi ollut jokin briljantti twisti, kun mies on haltsannut cliffhangerinsa yleensä hienosti, ja oivaltavastikin. Mutta ei.
DC:n Kriisissä hankaluus on ehkä se että kaikki lehdet kytköstyvät siihen, mutta ei kai mitenkään niin etteikö siitä pysyisi perillä ilman joka lehden tavaamista. DC:n nettisivuilla onkin Kriisiin liittyvistä tapahtumista ajassa oleva listaus ja juonenkäänteet.
Minun kohdalla on kuitenkin niin, että DC:n juttuja tulee tarkisteltua vaan jos tietää että on erityisen hyviä tarinoita luvassa, kun taa Ryhmä-X:ää on tullut lueskeltua vaikka se olisi tasoltaan ollut vaikka millaista kuraa...
-
Tasapuolisuuden nimissä pitänee pistää tämäkin tänne: http://www.newsarama.com/SDCC05/HYPEFATIGUE2.html
Newsaraman juttu Marvelin ja DC:n kesän sarjojen ylihypetyksestä sai kahden sarjakuvakauppiaan vastaamaan. Tässä siis hieman laajempaa näkemystä asiaan.
-
Ja tästä vielä Brian Hibbsin kolumni samasta aiheesta: suuret crossoverit ja niiden suitsuttaminen. Voiko se olla hyväksi? http://www.newsarama.com/Tilting2_0/Tilting_19.html
-
Mutta eikös tässä pari vuotta ole ollut hieman hiljaisempaa? Paitsi tietenkin Batmanin War games. Ja annualitkin näyttää ainakin Marvelilla tekevän paluutaan.
Mutta mielenkiintoisinta on sitten nähdä ensi näiden crossoverien jälkeen, että mikä on tilanne. Toissa kuussahan DC voitti markkina- ja dollariosuuden ensimmäistä kertaa vuosiin. Voitto tuli pitkälti sarjoista, jotka muutenkin myyvät tasaisesti (no, okei Crisis minisarjat alkoivat silloin, niin ne vaikuttivat myös). Nyt Marvel otti taas paikkansa ykkösenä House of M:n ansiosta, jonka ensimmäinen numero myi yli 250 000 kpl. Pointti siis siinä, että Marvel on kova myymään lehtiä erilaisten tempausten (House of M) ja erikoisuuksien (vaihtoehtokannet), mutta DC pärjää paremmin pitkässä juoksussa. Tämä näkyy yleensä oikein hyvin Pulsen month-to-month vertailuista, joissa on myös listattu myyntiään kasvattaneet ja pienentäneet lehdet ja poikkeuksetta DC:llä on useampia lehtiä plussan puolella kuin Marvelilla.
Mutta tähän mennessä ainakin DC:n ja Marvelin kohdalla crossoverit on olleet hyödyksi, koska molemmat ovat kasvattaneet markkinaosuuttaan. Todennäköisesti tämän suurimmat häviäjät ovat pienet kustantamot.
-
Ai Bruce Wayne: Fugitive on niin nuori? Luulin, että se ois 90-luvun juttuja sen selkärangan katkeamisjutun jälkeisiä.
-
Ja sitten se Officer Down! Eikös seki ollu tällä vuosikymmenellä. Ja tietysti War Games.
Mut joo. Batmanin crossovereista voi ainakin sanoa sen, että ne muuttavat status quota. Samaa ei voi sanoa kaikista muista crossovereista mitä markkinoilla on ollut.
-
Onkos jollain tietoa supersankarisarjakuvien levikin kehityksestä suomessa?
Egmontin sivuiltahan käy ilmi, että Ryhmä-X:n, Megan ja DC speciaalin painos on 7000kpl ja Hämähäkkimiehen 10000kpl tällä hetkellä.
Osaako joku kertoa miten painoksen määrä on kehittynyt 80-luvulta lähtien? Missä menee raja, että julkaisutoiminta on kannattavaa?
-
Raja riippuu varmaan paljon myös yhteistyömaiden lehtien menekistä. Mustanaamiokin taitaa elää Suomessa ihan Ruotsin lehden ansiosta.
-
Pistetäänpä lisää vertailuja supersankarisarjakuvamarkkinoista Amerikan mantereella. Comics buyer quiden John Jackson Miller (http://www.cbgxtra.com/Default.aspx?tabid=42&view=topic&forumid=16&postid=2590) on tehnyt vertailuja Diamondin myyntilistoissa. Vertailut eivät kuitenkaan ole ihan luotettavia, koska laskentaperusteet ovat muuttuneet vuosien varrella. Mutta suuntaa ne näyttävät kuitenkin. Pistän tähän verrattavaksi kolmen heinäkuun listaukset: 1997 (http://www.cbgxtra.com/Default.aspx?tabid=812) 2000 (http://www.cbgxtra.com/Default.aspx?tabid=808) 2005 (http://www.cbgxtra.com/Default.aspx?tabid=718).
Selkein ero näkyy yli 100 000 myyneissä lehdissä. V. 97 listassa niitä on 12 kun tämän vuoden listassa vain 6. Vuosi 2000 on sitten vielä surkeampi eli niitä on vain 3. Tämän perusteella voisi päätellä, että alaspäin ollaan menty, mutta kuitenkin ollaan jo alettu nousta ylöspäin. Toinen hyvä vertailupohja on myynnin kokonaismäärä. Vuonna 1997 top 300:sta myytiin yhteensä 8,23 miljoonaa lehteä, v. 2000 luku oli kuusi miljoonaa ja tänä vuonna 6,53 miljoonaa. Kokonaismyynnissä parannusta ei siis ole viiden vuoden aikana tapahtunut paljoakaan, vaan ostajat ovat siirtyneet tukemaan harvempia julkaisuja. Kärsijänä tässä ovat tietenkin sitten pienet kustantamot, jotka menettävät markkinaosuuttaan, kun isommat kustantamot haalivat ostajat omille myyntitykeilleen. tämä näkyy hyvin siinäkin, että vielä vuonna 1997 listan vähiten myyty lehti möi 3800 kpl, vuonna 2000 myytiin sitä 2100 kpl ja tänä vuonna vain 1100 kpl.
-
Jatkanpa taas yksinpuheluani. Marvel julkaisi vuoden kolmannen neljänneksen tuloksensa (http://www.newsarama.com/forums/showthread.php?s=f2fc0d8f8f7b9fa8836342d8b5bf90e0&threadid=48875).
Muutosta tapahtui peräti -29% edellisvuoteen verrattuna. Huomioon kannattanee ottaa kuitenkin sekin, että viime vuonna tähän aikaan Hämis kakkonen vaikutti vielä vähäsen tuottoonkin.
Ensi vuodesta Marvelin hemmot odottavatkin melkoisen huonoa vaikka X-men kolmonenkin on tulossa. Hyviä uutisiakin toki löytyy. Marvelin ainoa kasvua osoittanut osa-alue oli kustantaminen, joka kasvatti tuottoaan peräti 14%:lla. Ilmeisesti House of M ja muut ovat siis olleet Marvelin sarjakuvapuolen taloudelle hyväksi.
-
Marvelin ainoa kasvua osoittanut osa-alue oli kustantaminen, joka kasvatti tuottoaan peräti 14%:lla. Ilmeisesti House of M ja muut ovat siis olleet Marvelin sarjakuvapuolen taloudelle hyväksi.
Tuosta voisi päätellä että Jenkit pitävät noista alternative-realityistä rutkasti enemmän kuin vanhan mantereen lukijat.
-
Tuosta voisi päätellä että Jenkit pitävät noista alternative-realityistä rutkasti enemmän kuin vanhan mantereen lukijat.
Ei oikeastaan, vaan siitä näkee sen, että tällä kertaa tämmöinen iso tempaus kiinnostaa. Sitä on mainostettu ja mainostus on purrut. Veikkaisin, että DC:llä tämä vuosi ja loppupuolisko erikoisesti tehdään myös hyvää tulosta johtuen Infinite Crisiksestä (samasta syystä siis kuin Marvelilla, vaikka Infinite Crisis ei ole mikään vaihtoehtotodellisuusjuttu).
Kumpikin (Infinite Crisis ja House of M) on siis vain vuoden suuria tapauksia, jotka fanien on yksinkertaisesti pakko saada.
-
Hiljaista on ollut juu, mutta se oli 2005.
Miltä näyttääkään 2007?
Elokuvia ja tv-sarjoja:
X-Men, Batman, Superman, Hellboy ja Fantastic Four.
Jessica Alba on tuossa viimeksi mainitussa ja jatko-osa on tulossa.
Meillä on ollut Mutant X ja Painkiller Janekin on kääntynyt tv-sarjaksi,
mutta nyt meillä on Heroes... tv-sarja ihmisistä joilla on erityisiä voimia ja
NBC:n nettisarjakuva joka kertoo mitä tapahtuu kameran ottojen ulkopuolella.
Hyviä tarinoita: Authority, Planetary, Teriksen ja Lepiksen oma tiimilehti, JLA, JSA, Supreme Power, Squadron Supreme ja Imagen herkulliset supersarjakuvat After the Cape, Bomb Queen, Godland, Invincible, Noble Causes, etc.
Stan Leellä on oma sarja siitä kuinka sinusta voi tulla supersankari.
Mielestäni supersankarisarjakuva on näkyvämmässä asemassa yhteiskunnassamme nyt kuin 20 vuotta sitten. Supersankarisarjakuvien kirjo on kasvanut.
Nousua siis on mutta kauanko sitä jatkuu?
Olenkin kovasti odottanut suomalaista supersankarisarjakuvaa tyyliin Kramppeja ja nyrjähdyksiä mutta Hans Nissenin kansilla. :)
-
Hiljaista on ollut juu, mutta se oli 2005.
Miltä näyttääkään 2007?
Eipä kummempaa muutosta. Pari vuotta on kasvua tullut lähinnä DC:n ja Marvelin isoilla tempauksilla (Infinite Crisis, House of M jne.). Eikä noi elokuvatkaan pahemmin ole vaikuttaneet lehtien menekkiin. Eli eipä se supersankarisarjakuva vieläkään missään nousussa ole. Kunhan sinnittelee mukana...supersankarisarjakuvan nousullahan siis kuitenkin varmaan tarkoitetaan sitä, että yhä useampi esimerkiksi lukisi supersankarisarjakuvia eikä sitä, että menevät katsomaan niistä tehtyjä elokuvia. Tietoisuus siis voi olla nousussa, mutta (kuten jo kirjoitin) ei se tunnu vaikuttavan mitenkään niihin sarjakuviin. Suomessakin yksi lehti lopetettiin, toisen ilmestymiskertaa harvennettiin (ja siirtyi lopettamisuhan alle?) ja kolmaskin saattaa häilyä jonkinmoisen kirveen alla.
-
Kuinka "hälyttävänä" tuota Marvel-lehtien Amerikassa tapahtunutta suosion laskua voidaan pitää? Onko tilanne siellä vielä lähelläkään sitä, että lehtiä rupeaa menemään nurin? Missä vaiheessa Amerikan laskusuhdanne rupeaa vaikuttamaan täällä meillä?
Tuskin sitä hirveän hälyyttävänä tarvitsee pitää. Ennemminkin merkkinä amerikkalaisen sarjakuvakentän muuttumisesta (ei kuitenkaan genren vaan formaatin suhteen). Tässä tilanteessa Amerikan sarjakuvateollisuus on ollut 90-luvun loppupuoliskosta lähtien. Itse asiassa nyt ollaan muutama vuosi menty parempaan suuntaan ja menekki on ollut hitusen suurempi kuin pahimpaan aikaan vuosituhannen vaihteen aikoihin. Lama saattaa tietenkin vaikuttaa myyntiin laskevasti, mutta se taas ei ole varsinaisesti sarjakuvien syy.
Niin ja väittäisin vielä, että sarjakuvan suosion lasku USA:ssakaan ei ole niin suurta miltä se ehkä esim. Diamondin listoja lukemalla näyttää. Esim. Archie porskuttaa ihan hyvin, vaikka Diamondin kautta myytyjen tuotteiden määrä on yleensä muutamassa tuhannessa.
Tämä onkin hyvä esimerkki siitä, miten etenkin amerikkalaiset supersankarikustantamot ampuivat itseään jalkaan siirtyessään tyystin sarjakuvakauppalevitykseen (verrattuna tavallisten kauppojen lehtipisteisiin). Tietenkin tuotto todennäköisesti kasvoi, koska enää ei tarvinnut ottaa ylisuuria painoksia, mutta samalla lukijakunnatkin putosivat roimasti.
-
Niin ja väittäisin vielä, että sarjakuvan suosion lasku USA:ssakaan ei ole niin suurta miltä se ehkä esim. Diamondin listoja lukemalla näyttää.
Ja aika hyvältä ne Diamondinkin listat näyttävät.
http://www.icv2.com/articles/news/13915.html
Batmanin R.I.P. olisi kyllä ihan pakkojulkaistava, jos nyt yhtään mitään DC:ltä tänne saadaan...
-
Ja aika hyvältä ne Diamondinkin listat näyttävät.
http://www.icv2.com/articles/news/13915.html
Itse asiassa viime kuu oli aika onneton kuukausi. Esimerkiksi vain kaksi nimikettä ylitti sadan tuhannen kappaleen rajan. Siinä mielessä juuri marraskuun lukemat vastaavatkin niitä huonoimpia vuosia kauan sitten. Ja paraskin kuukausi 2000-luvulla on ollut onnetonta aikaisempiin vuosikymmenniin verrattuna. Jopa 70-luvulla, jolloin mentiin kanssa alas ja kovaa (ja jolloin Direct Market alkoi pikku hiljaa yleistyä), oli parempia lukuja. Esimerkiksi eräs X-men-niminen (se ei vielä tainnut olla Uncanny) lehti sai kuvittajaksi erään John Byrnen aikana, jolloin lehden levikki oli hiukan yli 100 000 ja se oli lopettamisuhan alla*. Nykyään lopettamisuhka on lehdestä ja kustantajasta riippuen jossakin 10 000:n ja 50 000:n välimaastossa.
* Eikä se siitä pahemmin Byrnen aikana noussut, vaan suosio tuli vasta myöhemmin.
-
Itse asiassa viime kuu oli aika onneton kuukausi.
Sitä kovasti seliteltiin ja analysoitiin. Johtui vissiin siitä, että usea merkittävä nimike ei ilmestynyt ko. kuukautena. Lehtiä on toisaalta ihan valtava määrä!
JSA on yllättävän suosittu!
Graphic novels -myyntilistaa ei ollut vielä saatu. Luulisi supersankarielokuvien lisäävän niiden myyntiä ja siirtävän ostajakuntaa siihen suuntaan.
-
Sitä kovasti seliteltiin ja analysoitiin. Johtui vissiin siitä, että usea merkittävä nimike ei ilmestynyt ko. kuukautena.
Joo, näinhän se on. Yksi syy saattaa olla myös lehtien hinnannousu 3.99 dollariin.
Lehtiä on toisaalta ihan valtava määrä!
Totta. Se onkin yksi merkittävä seikka, mikä pitää ottaa huomioon, kun myyntilukuja katsoo ja vertaa menneisiin vuosikymmeniin.
´Graphic novels -myyntilistaa ei ollut vielä saatu. Luulisi supersankarielokuvien lisäävän niiden myyntiä ja siirtävän ostajakuntaa siihen suuntaan.
Tähän vähän viittasinkin viestissäni sillä formaatin muutoksella. Kokoelmia myydään ihan tavallisissa kirjakaupoissa, mikä tarkoittaa sitä, että sarjakuvat ovat taas hieman lähempänä ns. tavallisia ostajia. Jonkinlaisena varjopuolena on sitten se, että kokoelmat alkavat enemmän ja enemmän sanella irtonumeroiden sisältöä. Eli tarinat tehdään yleensä juuri kokoelmaan sopiviksi.
-
Yksi syy saattaa olla myös lehtien hinnannousu 3.99 dollariin.
Aika harvassa on vielä 3.99:n lehdet, mutta sinne päin ollaan kyllä menossa. Toisaalta yleensä noissa kalliimmissa on hieman paksummat kannet joissa on enempi UV-lakkaa. Sisäpapreikin saatta alla parempaa.
Vakkarihinta tuntuu edelleen olevan 2.99, mutta 3.50 maksavia lehtiä on yhä enemmän. Sen sijaan 2.50 tai harvinaisempaa 2.75 hintaa ei enää löydy vaan nuo ovat nouseet 2.99:n. Eli entinen yleishinta $3 tai alle on nyt pyörähtänyt kolmen dollarin ympäri ollen siis $3 ja yli.
Nykyään lopettamisuhka on lehdestä ja kustantajasta riippuen jossakin 10 000:n ja 50 000:n välimaastossa.
Nuo luvut taitavat koskettaa lähinnä Marvelia ja DC:tä. Pienemmillä kustantajilla 10 000 on jo aikamoinen hitti.
-
Nuo luvut taitavat koskettaa lähinnä Marvelia ja DC:tä. Pienemmillä kustantajilla 10 000 on jo aikamoinen hitti.
Joo, aivan. Ja lisäksi ainakin DC:llä esim. Johnny DC sekä Vertigo -sarjat pyörivät enemmänkin 0-10 000-sarjassa, mutta niitä tukee hyvä kokoomamyynti ja lehtipistemyynti (Johnny DC).
Pienemmillä kustantamoilla Diamondin listat ovat lähinnä vain suuntaa-antavia, koska niillä on usein muitakin jälleenmyyjiä. Ja ainakin Archie myy huiman osan lehdistään tavallisissa lehtipisteissä.
-
Pienemmillä kustantamoilla Diamondin listat ovat lähinnä vain suuntaa-antavia, koska niillä on usein muitakin jälleenmyyjiä. Ja ainakin Archie myy huiman osan lehdistään tavallisissa lehtipisteissä.
Väittäisin että noita ihan muksuille suunnattuja juttuja, kuten Harveyn Archiet jne, Gladstones Disneyt ja tuo DC:n nappulaosasto, lukuunottamatta alan erikoisliikkeet muodostavat isoimman osan levikistä.
Tuskinpa vaikkapa IDW:n 30 Days of Nightia myydään shopping mallissa. Tai siis ainakaan muuala kuin erikoisliikkeissä. Jotka ostavat lhes yksinomaan Diamondilta. Toki sitten on olemassa muitakin tukkureita kuin Diamond, mutta niiden yhteenlaskettukin markkinaosuus on Diamondia tolkuttomasti pienempi.
Ei mielestäni siis vain suuntaa-antavia vaan melkoisella lailla paikkaansa pitäviä.
-
Väittäisin että noita ihan muksuille suunnattuja juttuja, kuten Harveyn Archiet jne, Gladstones Disneyt ja tuo DC:n nappulaosasto, lukuunottamatta alan erikoisliikkeet muodostavat isoimman osan levikistä.
Muotoilin viestini vähän huonosti. Esitin siis kaksi asiaa, eivätkä molemmat päde kaikkiin. Rajan voi tosiaan tehdä mallillasi:
lastensarjat = sarjakuvakaupat + lehtipisteet
supersankarit ja vastaavat = sarjakuvakaupat
Mutta kirjoitin viestiini "koska niillä on usein muitakin jälleenmyyjiä", jolla tarkoitan sitä, että pienillä kustantamoilla (esim. IDW) voi olla ja usein onkin muitakin jakelijoita (käytin väärin sanaa jälleenmyyjä) kuin vain Diamond. Marvel ja DC ovat keskittäneet kaiken sarjakuvakauppajakelun Diamondille, mutta pienemmistä kustantamoista näin on tehnyt vain osa. Eli kaikki sarjakuvakauppoihinkaan menevät lehdet eivät näy Diamondin listassa. Siitä se suuntaa-antavuus.
Toki sitten on olemassa muitakin tukkureita kuin Diamond, mutta niiden yhteenlaskettukin markkinaosuus on Diamondia tolkuttomasti pienempi.
Mikä taas johtuu Diamondin määrällisestä enemmistöstä. Vaikka Diamond jakaisi vain Marvelin ja DC:n sarjat, niin se silti todennäköisesti olisi enemmistössä, koska niillä on niin tolkuttomasti nimikkeitä, joita myydään suhteellisen paljon.
-
Ainakin DC levittää sataprosenttisesti sarjansa Diamondin kautta sarjakuvaliikkeisiin eikä käytä lainkaan muita "tukkureita". Kirjakaupat ja Wal-Martit ovat sitten vissiin erikseen...
-
Ainakin DC levittää sataprosenttisesti sarjansa Diamondin kautta sarjakuvaliikkeisiin eikä käytä lainkaan muita "tukkureita".
Näinhän edellisessä viestissäni kirjoitinkin. Sama koskee Marvelia. Molemmilla Diamond hoitaa jonkin verran myös kirjakauppalevitystä.
Kirjakaupat ja Wal-Martit ovat sitten vissiin erikseen...
Ja tavalliset markettien lehtipisteet. Niihin on muut jakelijat ja osittain ovat tehneet sopimuksia suoraan ketjun kanssa.
-
No, nyt ne Jenkkien marraskuun grafiikkanovellien myyntimäärät tuli... DC on aika suvereeni tällä alueella.
http://www.icv2.com/articles/news/13916.html
Tuostahan noita sopisi poimia Suomeenkin! Fables myy yllättävän hyvin. Tähän vaikuttaa kuulemma jo myös tuleva televisiosarja (ja medianäkyvyys). Absolute Sandman menee sekin ihan hyvin vaikka maksaa melkein sata taalaa.
-
Ihmettelen sinänsä miten Absolute Sandman upposi. Ei mennyt itelle.
No, myynti-tilastot eivät toisaalta kerro paljonkaan, koska eri tyyppisiä sarjakuvia ei esimerkiksi voi verrata, edes supersankari saralla. Itse en oikeastaan pysty sanomaan että kumpi on parempi, Hämis vai Teräsmies, koska ensinnäkin painivat aika eri sarjoissa hahmojen ja pahisten yms. suhteen. Tarinoidenkin taso vaihtelee yhtälailla kummallakin per vuosi, ja tarinan kulkua ei voi verrata, koska hahmojen luonteet eroavat melko jykevästi toisistaan.
-
No, nyt ne Jenkkien marraskuun grafiikkanovellien myyntimäärät tuli...
Ja kuten Veli jaksaa usein muistuttaa, kun kyseessä ovat siis ainostaan Diamondin kautta myydyt nimikkeet ei voida vetää defiinitiivisiä johtopäätöksiä vaan lista on suuntaa antava.
Näin alppareiden kohdalla lista on tavallistakin suuntaa antavampi sillä kirjakaupoissa ja nettikaupoissa alpparit liikkuvat sangen hyvin. Irtolehtien puolellahan Diamondin kautta saa huomattavasti paikkansa pitävän kuvan myyntimääristä tai -suhteista.
Etenkin tuo mankka-osasto kärsii kovasti Diamondin listauksissa koska paikalliset erikoisliikkeet myyvät vain pienen osan mangasta.
-
No, myynti-tilastot eivät toisaalta kerro paljonkaan, koska eri tyyppisiä sarjakuvia ei esimerkiksi voi verrata, edes supersankari saralla.
Myyntitilastothan ovat juuri niitä ainoita tilastoja, joiden perusteella jotain vertailua voi suorittaa. Ei niissä paina genre tai sankareiden paremmuus. Yleensä hyvät/suositut sarjat myyvät hyvin ja paskat/tuntemattomammat huonosti. Noista tilastoista näkee armotta, mikä amerikkalaisille tällä hetkellä uppoaa ja mikä ei.
-
DC on aika suvereeni tällä alueella.
....
Tuostahan noita sopisi poimia Suomeenkin! Fables myy yllättävän hyvin. Tähän vaikuttaa kuulemma jo myös tuleva televisiosarja (ja medianäkyvyys). Absolute Sandman menee sekin ihan hyvin vaikka maksaa melkein sata taalaa.
Niin tradeissa DC jyrää.
Fablesin suosion pohja on kylläkin suhteelisen tasaisessa ja sangen kormkeassa laadussa ja siinä että moni USAssa odottaa tradea eli kokoelmaa jonka myynti on parempi kuin yksittäisten lehtien.
Valitettavasti kotimaamme markkinat ovat liian pienet moiseen.
Sandman on kestosuosikki mutta sinällään hauskaa että poimit:
267. 0.44 ABSOLUTE SANDMAN HC VOL 01 (MR) $99.00 DC 454
joista ensimmäinen on sijoitus 300 myydyimmässä ja viimeinen luku arvioitu kappalemäärä etkä samanhintaista:
85. 1.41 PUNISHER BY GARTH ENNIS OMNIBUS HC $99.99 MAR 1,454
-
Sandmanit ovat tosiaankin steadysellereitä, ja niitähän on listalla useampia. Tarkoitin kuitenkin listasijalla 16 olevaa Absolute Sandman 4:sta (3,559 kpl).
-
Myyntitilastothan ovat juuri niitä ainoita tilastoja, joiden perusteella jotain vertailua voi suorittaa. Ei niissä paina genre tai sankareiden paremmuus. Yleensä hyvät/suositut sarjat myyvät hyvin ja paskat/tuntemattomammat huonosti. Noista tilastoista näkee armotta, mikä amerikkalaisille tällä hetkellä uppoaa ja mikä ei.
Noihin kun vielä saisi muunkin kuin pelkän Diamondin sen kuun myynnin. Olisi mielenkiintoisempaa tietää artikkeleiden koko painosmäärä kaikki painokset huomioiden, siitä viis veisaamatta, missä niitä myydään.
-
Alla viime vuoden parhaiten myyneet sarjikset Jenkeissä. Marvel dominoi lehtiä, DC sarjakuvaromaaneja. Aika selvästi. Tiedä häntä sitten, kumpi tuo enemmän kahisevaa laariin...
Top 10 comic books
1 Secret Invasion #1 (Marvel)
2 Secret Invasion #2 (Marvel)
3 Secret Invasion #3 (Marvel)
4 Secret Invasion #4 (Marvel)
5 Secret Invasion #5 (Marvel)
6 Secret Invasion #6 (Marvel)
7 Uncanny X-Men #500 (Marvel)
8 Secret Invasion #7 (Marvel)
9 Final Crisis #1 (DC)
10 Secret Invasion #8 (Marvel)
Top 10 graphic novels
1 Watchmen (DC)
2 Batman: The Killing Joke (DC)
3 Joker (DC)
4 Y the Last Man Vol. 10 (DC)
5 Walking Dead Vol. 8 (Image)
6 Batman: Dark Knight Returns (DC)
7 Fables: The Good Prince (DC)
8 Wanted (Image)
9 Buffy the Vampire Slayer: No Future for You (Dark Horse)
10 Y the Last Man Vol. 1 (DC)
Source: Diamond Comics Distributors
-
Tuo siis vain Diamondin kautta. Varsinkin albumien kohdalla se on parhaimmillaankin suuntaa-antava, koska kirjakauppoihin noita jakelee yleensä muut tahot kuin Diamond.
-
Tuo siis vain Diamondin kautta. Varsinkin albumien kohdalla se on parhaimmillaankin suuntaa-antava, koska kirjakauppoihin noita jakelee yleensä muut tahot kuin Diamond.
Publishers Weeklyn listakärjessä on nimi, joka puuttuu kokonaan Diamondilta.
http://www.publishersweekly.com/article/CA6626407.html?industryid=47140
Sielläkin silti DC:llä on neljä kirjaa top tenissä, Marvelilla yksi.
-
Katsastelin tuossa Diamondin yleislistoja. Sen mukaan viime vuonna myynti (sarjakuvat+kokoomat) meni alaspäin pari prosenttia vuoteen 2007 verrattuna. Kun ottaa huomioon, että hinnat ovat jonkin verran nousseet, niin lasku on ollut suurempi.
Publishers Weeklyn listakärjessä on nimi, joka puuttuu kokonaan Diamondilta.
http://www.publishersweekly.com/article/CA6626407.html?industryid=47140
Sielläkin silti DC:llä on neljä kirjaa top tenissä, Marvelilla yksi.
Tossa näkyy hyvin se, että erikoiskauppojen ulkopuolella (= sarjakuvakaupat) manga on aika iso juttu.
Vimpy kid on mielenkiintoisesti ykkösenä vaikka ei kannen perusteella vaikuta (ainakaan perinteiseltä) mangalta.
Niin ja Watchmen uupuu. Se on kuitenkin jo vuosia ollut aika tasainen myyjä sekä Diamondin että tavallisten kirjakauppojen kautta. Tänä vuonna se saattaa jostain syystä myydä jonkun verran enemmän.
-
Watchmen muistaakseni ollut icv2:n raporttien mukaan kirjakauppojen kuukauden myydyin sarjakuva kuutena viime kuukautena.
Diamondissakin syksyllä taisi olla kolmisen kuukautta se myydyin sarjakuva-alppari.
Tiedä häntä sitten, kumpi tuo enemmän kahisevaa laariin...
Alpparit toki.
Sarjakuvien myyntiaika on oleellisesti lyhyempi kuin alppujen. Watchmenkin porskuttaa edelleen rahaa kassaan... ;D
-
Alpparit toki.
Sarjakuvien myyntiaika on oleellisesti lyhyempi kuin alppujen. Watchmenkin porskuttaa edelleen rahaa kassaan... ;D
Jos katotaan Diamondin lukuja, niin kyllä lehdet peittoaa moninkertaisesti albumit. Viime vuonna lehtimyynti oli Diamondin kautta n. 300 miljoonaa ja alpparimyynti reilusti alle sata miljoonaa. Eli toistaiseksi lehtien mieletön määrä peittoaa alppujen pitkän myyntimäärän.
-
Supersankareilla menee hyvin.
http://www.usatoday.com/life/books/news/2009-01-11-comics-sales_N.htm
-MTT
-
Supersankareilla menee hyvin.
Todellisuudessa kokonaismyynti laski muutama kymmenen miljoonaa dollaria. Albumimyynti kasvoi viitisen prosenttia, mutta lehtimyynti laski. Kun huomioon ottaa vielä hintojen nousun, ei tilanne kovin hyvältä vaikuta. Lehtimäärissä esimerkiksi viime vuonna myytiin yli kymmenen miljoonaa lehteä vähemmän kuin vuonna 2007.
Paremminkin siis voisi mennä.
-
Jos katotaan Diamondin lukuja, niin kyllä lehdet peittoaa moninkertaisesti albumit. Viime vuonna lehtimyynti oli Diamondin kautta n. 300 miljoonaa ja alpparimyynti reilusti alle sata miljoonaa. Eli toistaiseksi lehtien mieletön määrä peittoaa alppujen pitkän myyntimäärän.
Mutta ei katsota vaan koetetaan ottaa kokonaiskuvaa.
Hassua että sinä takerrut kerrankin Diamondin lukuihin kun aina olet toitottanut sen olevan vain pieni osa Jenkkilän sarjakuvamyynnistä.
Lehdistä suurin osa menee Diamondi kautta, mutta alpuissa asia onkin tosiin päin. Ymmärtääkseni.
Kun huomioon ottaa vielä hintojen nousun, ei tilanne kovin hyvältä vaikuta.
Juuri näin.
Ja lehdillä lienee lisääkin hintojen nostopaineita.
-
Mutta ei katsota vaan koetetaan ottaa kokonaiskuvaa.
Tuossa linkissä, mitä kommentoin, puhuttiin Diamondin luvuista. Siksi keskityin niihin.
Hassua että sinä takerrut kerrankin Diamondin lukuihin kun aina olet toitottanut sen olevan vain pieni osa Jenkkilän sarjakuvamyynnistä.
Yhden lähteen mukaan koko sarjakuvatuotto olisi vuonna 2007 ollut noin 700 miljoonaa eli Diamondin osuus olisi hiukan yli puolet kokonaismyynnistä. Kuitenkin lehtimyynti on Diamondilla karkeasti heitettynä 80% ja kokoomamyynti loput 20% (lisäksi summaan lisätään joskus lehdet yms. mutta en lisää nyt). Ja kun suurin osa lehdistä myydään Diamondin kautta, voidaan olettaa, että kokoomamyynti on sarjakuvakauppojen ulkopuolella ihan mieletön, vähintään kaksinkertainen Diamondin vastaavaan verrattuna.
-
Etusivun crossover-artikkeli (http://www.kvaak.fi/naytajuttu.php?articleID=1168) käsittelee myös markkinatilannetta. Artikkelissa käsittelin omia huomioitani tekemättä asiasta sen suurempaa tiedettä. Kun takana on useampi vuosikymmen talouden nousu- ja laskukausia, asiaa voidaan tarkastella vankemmalta pohjalta, mutta toistaiseksi crossover näyttäisi indikoivan sarjakuvateollisuuden ylikuumentumista.
Mielenkiintoinen sivujuonne kannaltani syntyi, kun maailmantalous ja sitä kautta markkinatilanne myös sarjakuvateollisuuden kannalta muuttui. Muokkasin tekstiä hieman tilannetta vastaavaksi, mutta ajankohtaisempi tästä olisi tullut, mikäli olisin työstänyt tekstin nopeammassa aikataulussa julkaisukuntoon.
Sisältöön liittyen mainittakoon, ettei Dark Horse ensimmäisenä keksinyt hyödyntää elokuvia, se vain teki sen suuressa mittakaavassa ja raivasi itselleen varsin menestyneesti tilan varteenotettavana toimijana, ei ainoastaan niche-julkaisijana.
Tuoreimmista tulijoista IDW on noussut viidennelle sijalle ja kymmenen parhaan joukossa ovat myös Avatar Press ja merkittävän nopeasti noussut Dynamite Entertainment. Niitä yhdistää selvästi tukeutuminen samaan sapluunaan, jota Dark Horse käytti aiemmin eli lisenssisarjat ovat keskeisessä osassa. Avatarilta valitsin kauhulisenssit, mutta sillä on myös lisenssit, kuten Ropocop ja Stargåte SG-1.
Elokuvia ja lisenssejä hyödyntävät kyllä muutkin, Imagella on esimerkiksi Tomb Raider -lisenssi. Pienimmillä toimijoilla kyseiset lisenssit ovat kuitenkin keskeisemmässä roolissa. Sen sijaan artikkelissa sivuutetut pikkupelurit kuten DDP ja Liquid Comics (entinen Virgin Comics) ovat profiloituneet hieman omalla tavallaan, eivätkä lisenssisarjat ole yhtä näkyvässä osassa niiden julkaisuohjelmassa.
Käsityksen markkinaosuuksista vuodelta 2008 (http://www.diamondcomics.com/public/default.asp?t=1&m=1&c=3&s=5&ai=79670) antavat Diamondin sivut havainnollisina diagrammeina. Esittelyn Suomessa tuntemattomista kustantamoista (http://www.diamondbookdistributors.com/clients.asp) voi lukea lyhyesti summattuna myös Diamondin sivuilta.
Tarkkasilmäisimmät havaitsevat jälkimmäisestä, että perustamisvuosissa on ristiriitaisuuksia, mutta käytin johdonmukaisuuden vuoksi Wikipediassa ilmoitettuja perustamisvuosia. Tarkkaan en asiaa tunne, mutta käsittääkseni näistä useammalla on omakustannetaustaa ajalta ennen varsinaista yhtiöittämistä. Tällöin varsinaisen perustamisvuoden sijaan kyse on toiminnan käynnistämisvuodesta.
Crossover-seikkailuista voi keskustella tässä ketjussa (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,5166.0.html).
---
Kaikki kommentit ja kritiikki artikkeliin liittyen on tervetullutta. Artikkelia voi ruotia myös ilman yhteyttä käsiteltyyn aiheeseen tässä ketjussa (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,8510.0.html).
-
Pienehkö kysymys:
onko ketju omistettu vain kaupalliselle menestykselle? Supersankarisarjakuvallahan on myös laadullinen nimittäjä ja nousu, kriittinen kunnioitus(vaikka tiedänkkin että enimmäkseen nk. "vakavasti otettavissa" suomalaisissa sarjakuvapiireissä tämä on mahdoton yhtälö)
Marvelman ja Watchmen sekä DKR (ja DK2 SA[oikeasti]) eivät olleet Wild cardsin kaltaisia kertavahinkoja.
Astro cityn, stormwatch/authorityn ja monen muun myötä on nostettu myös sitä mitä ja miten genressa voidaan kertoa.
-
Kyllä mielestäni laadullinen kehitys kuuluu yleisesti ottaen tähän ketjuun.
Lisäksi laadulla on suora yhteys pienkustantajien kasvuun. Varmin tapa pienkustantajille on panostaa tuttuihin nimiin. Niitä eivät ole ainoastaan lisenssit vaan tunnetut tekijät. Ja nämä ovat joskus tunnettuja aivan syystä.
IDW on ehkä näkyvimmin luonut itse oman menestyksensä, mutta Dynamitella on Kurt Busiekin Project Superpowers ja Garth Ennisin The Boys. Jälkimmäinen kirjoittaa myös Avatarin julkaisuihin ja loppujen kannessa näkyykin melkein poikkeuksetta Warren Ellis.
-
Supersankarisarjakuva ei suurelta osalta valitettavasti ole nousussa.
Ellei sen laskukäyrää käännetä 180 astetta >:D
Sekä Marvelin ja DC:n megalomaaniset crossover -jättisarjat eivät avaudu kuin pienelle osalle lukijakunnasta. Perinteisesti crossovereidenkin aikana kukin "normaali" lehti on operoinut edelleen aika pitkälle samaan tapaan kuin aikaisemmin, mitä nyt joskus niissä on olevinaan pala isomman tarinan juonta. Nämä palat ovat olleet niin irrallisia että lehdet kuitenkin vainmarginaalisesti sivuavat crossoveria jatkaen pääosin samaa suuntaansa kuin aiemminkin. Niinpä noilla maailmoja syleilevillä corssovertarinoilla ei ole ollut juurikaan merkitystä lehtiin. Vasta viime aikoina tähän on tullut muutosta, mutta en näe että se on varsinaisesti parantanut sisällön laatua.
Tämän viikon tuoreet Marvelin Secret Warriors 1 ja Agets of Atlas 1 ovat molemmat Dark Reignistä sikiäviä nimikkeitä. Sisältö on aika mielenkiinnotonta ja sekavaakin huttua vaikkakin piirros on yllättävän toimivaa.
Syy jokaisessa Marvelin ja DC:n supersankarisarjakuvassa mitä minä seuraan on käsikirjoittajassa ja/tai kuvittajassa. Kun kiinnostuksen kohde vaihdetaan tusinataitelijaan lopetan nimikkeen seuraamisen.
-
Vielä ei tainnut olla mainintaa siitä (vai oliko?), että etenkin pienkustantajien asema USA:ssa sen kun pienenee. Diamond siis päätti asettaa dollarirajan tuotteille, jotka pääsevät Previewsiin (ja siis jakeluun). Määrä vastaa suunnilleen sitä, mitä top 300 -listan loppupään lehdet juuri ja juuri tuottavat. Koska top 300 -lista ei kuitenkaan ole täydellinen lista USA:ssa julkaistuista sarjakuvista, osa jää sen ulkopuolelle. Tämä päätös tulee vaikuttamaan eniten juuri pieniin kustantamoihin, joiden myynti lehdillä on Diamondin kautta alle 10 000 kappaletta.
Vuoden sisään on siis odotettavissa enemmän ja vähemmän myrskyisää ja mahdollisia kustantamoiden kaatumisiakin. Ellei sitten Diamondille tule vaihtoehtoa, kuten on ilmeisesti tulossa...
Lama vaikeuttaa muutenkin etenkin pienten kustantamoiden toimintaa ja tämä tuntuu suorastaan viimeiseltä naulalta arkkuun.
-
Diamondin summa ainoastaan nousi 1 500$ 2 500$n rajaan ja kokonaissumma 6 200$
Onneksi sekä Ka-blam (http://ka-blam.com/printing/) että indyplanet.com ovat osaltaan korjaamassa ongelmaa kuin myös Haven distribution (http://www.havendistro.com/)
-
Kirjakauppojen Top 20 sarjakuvat Jenkkilässä 2008:
http://www.icv2.com/articles/news/14322.html
Listaa jolla on 13 mankkaa johtaa Watchmen.
DC:n dirika Paul Levitz puhuu Watchmenistä:
http://www.icv2.com/articles/news/14385.html
Ihan mielenkiintoinen juttu. Esmes kohta jossa Levitz kertoo että eräät tahot olivat arvioineet että Watchmenin traileri nostaisi myyntiä ehkä 5% tai ehkä 10%. Myynnit kuitenkin nousivat yli 1000% mikä tietenkin aiheutti saatavuusongelmia painoksen loppuessa tilapäisesti.
-
Joo, Watchmenhan on kirjakauppamyynnissä keikkunut aika hyvillä sijoilla ilmestymisestään saakka. Taisi viime vuonnakin olla ihan kärkiporukassa.
viime vuonna Watchmenia myytiin näköjään kirjakauppojen kautta reilut 300 000 (tosin se on listalla muuallakin eri painosten ja versioiden vuoksi), kun kakkoseksi tullutta Naruto #28:aa meni yli 200 000 vähemmän. Sen jälkeen myyntimäärät pienenevätkin rankasti ja top-20-listan viimeinen on myynyt "vain" ihan himpun yli 40 000 kpl.
Tuossa Lönkan listassa ei näy Persepoliksen kokoomaa, mutta se on listalla sijalla 9 reilun 50 000 myydyn kappaleen ansiosta. Sijalle 17 on päässyt Persepolis: the Story of Chi reilulla 41 000 kappaleen myynnillä. Myyntiä on ilmeisesti vauhdittanut se animaatio.
Kasvua edellisvuoteen on noin 6,5 %, vaikka myytyjen kappaleiden kokonaismäärä laski lähes 3 %.
-
Tuossa Lönkan listassa ei näy Persepoliksen kokoomaa, mutta se on listalla sijalla 9 reilun 50 000 myydyn kappaleen ansiosta. Sijalle 17 on päässyt Persepolis: the Story of Chi reilulla 41 000 kappaleen myynnillä. Myyntiä on ilmeisesti vauhdittanut se animaatio.
Listat ja sijoitukset niissä riippuvat siitä mistä listoihin on tieto kerätty.
Oletan että sinun tietosi pohjaa johonkin ihan toisista läheteistä koottuhin listoihin?
Tuosta ICv2:n listastahan mainitaan että on Nielsen BookScanin tekemä ja The BookScan rankings are based on BISAC categories. “We receive bibliographic metadata, including BISAC categorizations, from third parties such as Ingram Book Company,” the company (Nielsen BookScan) said.
Lukumääriähän tuossa ICv2:n listassa ei ole :(
-
Mun lista on Comic Book Resourcesta löytyvä (top-750), joka käsittääkseni pohjautuu myös BookScanin listaan.
-
Diamondin omistajalla Steve Geppillä näyttäisi olevan hieman taloudellisia ongelmia:
http://pwbeat.publishersweekly.com/blog/2009/02/18/steve-geppis-debt-woes-growing
Jännä nähdä miten tulee vaikuttamaan (ja on jo vaikuttanut) Diamondin toimintaan.
-
DC on jo pitkään hallinnut sarjakuvaromaanimarkkinoita, mutta Marvel on rulettanut ylivoimaisesti sarjakuvalehdissä. No, siihen on ainakin hetkellisesti tullut muutos. Blackest Night myy ihan sikana. Saapa nähdä, miten tulevaisuudessa...
October 2009 Comic Book Sales Figures (http://www.comichron.com/monthlycomicssales/2009/2009-10.html)
Comic-book Title Issue Price Publisher Order index
1 Blackest Night 4 $3.99 DC 192.03
2 Batman And Robin 5 $2.99 DC 142.24
3 Green Lantern 47 $2.99 DC 141.88
4 Blackest Night Batman 3 $2.99 DC 121.46
5 Green Lantern Corps 41 $2.99 DC 113.92
6 Blackest Night Superman 3 $2.99 DC 109.57
7 New Avengers 58 $3.99 Marvel 107.31
8 Dark Avengers 10 $3.99 Marvel 105.86
9 Uncanny X-Men 516 $2.99 Marvel 103.48
10 Amazing Spider-Man 608 $2.99 Marvel 100.85
11 Batman 691 $2.99 DC 100.00
12 Batman 692 $2.99 DC 98.45
13 Astonishing X-Men 31 $2.99 Marvel 93.89
14 Blackest Night Titans 3 $2.99 DC 89.13
15 Ultimate Comics Avengers 3 $3.99 Marvel 87.80
16 Amazing Spider-Man 609 $2.99 Marvel 85.64
17 Justice League of America 38 $2.99 DC 85.41
18 Dark Wolverine 79 $2.99 Marvel 84.10
19 Detective Comics 858 $3.99 DC 82.04
20 Web of Spider-Man 1 $3.99 Marvel 81.77
21 Hulk 16 $3.99 Marvel 79.53
-
Yksi suuri syy tuohon muutokseen myös lukee Lurkerin linkittämässä listassa: DClla on yhä enemmän $2,99 kuin $3,99 lehtiä.
-
Marvelilla taitaa olla myös DC:tä enemmän nimikkeitä. Sillä tavalla otetaan myös hyllytila tehokkaasti kaupoissa haltuun.
DC on kaivanut naftaliinista joihinkin taalan kalliimpiin lehtiinsä semmoisen vanhanajan keksinnön kuin kakkossarjan. Päätarinan lisäksi on mukana siis jokin lyhyempi tarina, The Questionia tai Blue Beetleä tai muuta alemman kastin sankaria. Kiva idea, josta lukijat ovat pitäneet.
Marvel on silti yhä muutaman prossan isompi. Toisaalta tulot ovat välillä jättimäiset niiden elokuvien takia. Tämä vuosi oli välivuosi, mutta ensi vuonna tulee taas tuutin täydeltä.
-
Blackest Night myy ihan sikana.
Kannattaa ehkä odottaa varsinaisia myyntilukuja ennen tällaista lausuntoa. 192.0-indeksi on parhaimmillaankin alle 200 000 tilattua kappaletta, todennäköisemmin lähempänä 150 000. Tosin indeksi perustuu Batmanin myyntiin ja kun BN vaikuttaa luultavasti senkin myyntiin, voi varsinainen tilausmäärä olla oikeasti olla aivan huima. Mutta kiva nähdä joka tapauksessa noin monta DC-nimikettä top-kympissä.
-
Kannattaa ehkä odottaa varsinaisia myyntilukuja ennen tällaista lausuntoa.
Jep. Mutta ilmeisemmin jo tähän astiset BN:n mynntiluvut on Marvelilla herättäneet halun yrittää samaa: X-Necrosha eventti tekee saman mutanteilla. Minua kiinnostaisi ajan mittaa kyllä nähdä, että iskikö Marvel sittenkin nokkeluudellaan omaan nilkaansa tässä asiassa, ei tilastoa X-Necroshan lehtien myynnin suhteen. Epäilen, että DC vie nyt pidemmän korren.
-
Nämä sarjakuvat myyvät Jenkkien sarjakuvakaupoissa (http://www.comicbookresources.com/?page=article&id=26304)...
1 212.44 $3.99 DC Brightest Day
2 165.59 $3.99 DC Flash 1
3 164.70 $2.99 DC Green Lantern 53
4 137.86 $2.99 DC Batman and Robin 11
5 123.79 $3.99 MAR New Avengers 64
6 121.59 $2.99 MAR Uncanny X Men
7 120.94 $3.99 MAR Invincible Iron Man
8 118.43 $3.99 DC Green Lantern Corps 47
9 106.36 $3.99 MAR Ultimate Comics Avengers 2
10 105.89 $2.99 MAR Thor (2007) 609
Mutta aikaisempiin vuosiin verrattuna myyntimäärät ovat laskussa.
-
Mutta aikaisempiin vuosiin verrattuna myyntimäärät ovat laskussa.
Niin, ihan jopa kautta linjan eikä vain amerikkalaisessa sarjakuvassa.
Toinen on lehtikulttuurin katoaminen.
Mutta genre on yhtä hengissä kuin ennenkin.
-
Niin, ihan jopa kautta linjan eikä vain amerikkalaisessa sarjakuvassa.
Toinen on lehtikulttuurin katoaminen.
Mutta genre on yhtä hengissä kuin ennenkin.
On toki hengissä. Ja vaikka listan kärki kovin DC-voittoiselta näyttääkin, niin Marvelin prosentuaalinen markkinaosuus on lukemattomien X-lehtien takia selvästi suurempi.
-
Marvelin prosentuaalinen markkinaosuus on lukemattomien X-lehtien takia selvästi suurempi.
Sehän tässä pelottaakin, että ne ovat oikeesti lukemattomia. Keräilyostoksia. :(
Timo
-
On toki hengissä. Ja vaikka listan kärki kovin DC-voittoiselta näyttääkin, niin Marvelin prosentuaalinen markkinaosuus on lukemattomien X-lehtien takia selvästi suurempi.
Ero johtuu osoittain siitäkin, että Marvel panostaa enempi Diamondin kautta myytyihin juttuihin, kun taas DC:llä iso osa myyntiä tapahtuu muitakin kanavia pitkin kirjakaupoissa ja lehtipisteissä.
-
Pistätkö Veli kehiin jotain myyntilukuja ja -prosentteja todentamaan tuota edellistä kommenttiasi?
Mututuntumalla ei päästä kovin pitkälle.
-
Diamond on julkaissut tilastot koko viime vuoden (http://www.comichron.com/monthlycomicssales/2015.html) (2015) sarjakuvamyynnistään. Vuotta sävyttää ykkösnumeroiden suuri määrä.
Marvelin Star Wars –lehti #1 möi yli miljoona kappaletta ja se oli myydyin amerikkalainen sarjakuvajulkaisu lähes kahteenkymmeneen vuoteen. Myös muiden Star Wars –lehtien (Vader Down, Darth Vader, Princess Leia, Shattered Empire ja Lando) ykkösnumerot miehittivät ihan kärkipäätä ulottuen myyntimääriltään 200 000 – 400 000:n väliin.
Marvelin supersankarilehdet herättivät kiinnostusta uudistuksillaan ja uudella numeroinnillaan. DC:ltä puolestaan on jo kadonnut muutaman vuoden takaisen uudistuksen aiheuttama myyntipiikki. Dark Knight III:n alku möi superhyvin, mutta muutoin DC jäi pahasti Marvelin jalkoihin. Batmanin nimikkolehti on ainoa, jonka myyntimäärät ovat pysyneet huipulla tasaisesti New 52:sta lähtien.