Kvaak.fi - keskustelu
Sarjakuvanlukijoiden keskustelut => Toimintasarjakuvat => : V3§a V1tikain3n 04.10.2017 klo 19:01:52
-
Alku ja loppu oli hyviä, välissä tuntui että tehtiin pienen budjetin huumekyttätarinaa. Muistaakseni bensanhinta Helsingissä oli aika kova. Välillä ihan ok pohdintoja, mutta jäi kauas Casino Royalesta.
-
Johan taannoinen pitkäaikainen Bond-kirjailija John Gardner toi 007:n Suomeen joskus 1980-luvun alussa julkaistussa romaanissaan "Tehtävä Suomessa, James Bond". Teoksessa esiintyvän kauniin Supo-etsivän nimi on sattuvasti Paula Vacker.
-
Jep, Bond kävi Suomessa jo tuossa 80-luvun alun romaanissa, joka on ehdottomasti Gardnerin parhaita Bondeja (joskus tuli luettua miehen teoksia urakalla, ja moni niistä toistaa itseään). Lappi, Supo, Suomen armeija ja tiekarhut olivat tehneet kirjailijaan suuren vaikutuksen. Joo, heh, Paula Vacker. Eipä Gardner viitsinyt paljoa selvitellä suomenkielisiä nimiä.
-
Saab ja tiekarhu jäivät Gardnerin romaanista mieleen.
Enpä ole huomannut itsensä Warren Ellisin kirjoittaneen Bondia. Tämä on mielenkiintoinen julkaisu.
-
Sama täällä. Kirjan lukemisesta on jo reippaasti yli 20 vuotta, mutta mieleen ovat jääneet vain Saab ja tiekarhu. Joku pakollinen moottorikelkkakohtaus taisi myös olla, mutta sekin muistijälki saattaa tulla pelkästä kirjan kansikuvasta.
Ehdottoman mielenkiintoinen tämä tuleva julkaisu! Aika takuuvarma hankinta, jos vain lunastaa puoliakaan odotuksista.
-
Enpä ole huomannut itsensä Warren Ellisin kirjoittaneen Bondia. Tämä on mielenkiintoinen julkaisu.
Taisi kaksi tarinakokonaisuutta kirjoittaa. Olen muutamaan otteeseen harkinnut ostamista, kun on ollut Comixologyssä alehintaan.
-
Vieläkin ketuttaa kun vuosikymmeniä sitten Englannin opettaja suositteli lukemaan kirjoja alkukielellä mutta varoitti James Bondeista että eivät olleet kuulemma hyvää englantia. Silloin tajusin että opettajat eivät välttämättä ole kovinkaan fiksua porukkaa. Ian Fleming oli kuitenkin saanut klassisen koulutuksen mm. Etonissa ja Sandhurstissa ja eikos sieltäpäin tule juuri hyviä essee- ja ainekirjoittajia...
-
Vieläkin ketuttaa kun vuosikymmeniä sitten Englannin opettaja suositteli lukemaan kirjoja alkukielellä mutta varoitti James Bondeista että eivät olleet kuulemma hyvää englantia. Silloin tajusin että opettajat eivät välttämättä ole kovinkaan fiksua porukkaa. Ian Fleming oli kuitenkin saanut klassisen koulutuksen mm. Etonissa ja Sandhurstissa ja eikos sieltäpäin tule juuri hyviä essee- ja ainekirjoittajia...
Enemmän miettisin opettajana nuorien lukijoiden kohdalla Flemingin Bondien poliittisesti epäkorrektien asenteiden kontekstoimista kuin kieltä. Mutta ilman muuta antaisin lukea, ja samalla kannattaisi pohtia, millaisia eroja elokuvien Bondi(e)n ja romaani-Bondin välillä on, ja kuinka elokuva-007 on muuttunut vuosien saatossa. Leffat lienevät kuitenkin useimmille ensikosketus hahmoon.
-
Enemmän miettisin opettajana nuorien lukijoiden kohdalla Flemingin Bondien poliittisesti epäkorrektien asenteiden kontekstoimista kuin kieltä. Mutta ilman muuta antaisin lukea, ja samalla kannattaisi pohtia, millaisia eroja elokuvien Bondi(e)n ja romaani-Bondin välillä on, ja kuinka elokuva-007 on muuttunut vuosien saatossa. Leffat lienevät kuitenkin useimmille ensikosketus hahmoon.
Aivan, aikansa lapsi niinkuin moni niin nykyään poliittisesti epäkorrekti aihe. Harmi että historian muuttaminen takautuvasti tapahtuu niin hitaalla aikataululla.
-
Lainasin kirjastosta ja lukaasin tämän uuden 007:n. Hyvin positiivista, että Suomessa edelleen julkaistaa sarjakuvaa. Ja hienoa, että julkaisija on Otava, jonka soisin ottavan vielä entistäkin aktiivisemman roolin sarjakuvan kustantamisessa. Toki hyvään suuntaan ovat menossa.
Mutta ei tuo sarjakuvana nyt kovin kaksinen ollut. Plussaa siitä, että osa tapahtumista sijoittuu Suomeen. Teksti oli rutiinitasoa, pikaisen tylsä ja yllätyksetön. Samaa tasoa, kuin 80-luvun Bond-sarjakuvat. Mutta kuvitus oli kehnoa. En tiedä olenko noin kömpelöihin taistelukohtauksiin ikinä ennen törmännyt. Muutamaan otteeseen piti oikein pariin otteeseen katsoa samat ruudut vakuuttuakseen siitä, että on todellakin tappelukohtaus menossa eikä esim. jokin joogaharjoitus. Että en oikein tykännyt. Onneksi on kirjasto.
-
Onneksi on kirjasto.
Varaukseen meni.
Pääkaupunkiseudun kirjastoissa näyttäisi olevan noita Bondeja peräti 25 kpl. Osa on tosin vasta tulossa, mutta kuitenkin.
-
Olipa kova juttu tämä Warren Ellis & Jason Masters -kaksikon Vargr. Toinen kokoelma Eidolon meni hujahtamalla siihen jatkoksi.
Käsikirjoituksen osalta jatko tuntui lähteneen Ellisin kynästä rennommin. Sen verran modernia otetta on, että agentti on inhimillisempi eikä – toisin kuin elokuvissa – läheskään ylivoimainen. Kovimmille agentin faneille voi Eidolon-loppukahina tuottaa jopa pettymyksen.
Suoraan Ellis ei käy leikittelemään lukijan odotuksilla. Kuitenkin varsin maanläheistä toimintaa kynäilevä Ellis rakentaa paljon sen varaan, että nyt mennään ihan eri tunnelmissa kuin elokuvissa.
Toimintakohtauksissa on niukkaeleistä kireyttä. Masters osaa välittää ohjauspyörän vääntämisen ja nyrkkinujakan intensiivisyyden. Hirmuista taitoa, kun siihen oikein ryhtyy kiinnittämään huomiota.
Huumoria on sentään pikkaisen mukana niin, ettei mennä ihan kulmat kurtussa. Agentin suhteesta omaan aseeseen (Walther PPK) irtoaa ne hulvattomimmat hetket. Asevarastolla jopa kyseenalaistetaan Jamesin miehisyys – edes Daniel Craig ei kestäisi tällaista kuittia!
Itse en muista kirjojen Bondia – en edes muista olenko muita lukenutkaan kuin Suomeen sijoittuvan opuksen – joten lukusessiota ei rasittanut sen pohtiminen vastaako hahmo Flemingin luomaa esikuvaa vai ei.
-
Onko tietoa mahtaako Otava julkaista tämän Eidoloninkin suomeksi?
Ekku
-
Huumoria on sentään pikkaisen mukana niin, ettei mennä ihan kulmat kurtussa. Agentin suhteesta omaan aseeseen (Walther PPK) irtoaa ne hulvattomimmat hetket. Asevarastolla jopa kyseenalaistetaan Jamesin miehisyys – edes Daniel Craig ei kestäisi tällaista kuittia!
Bondin suhde Walther PPK:hon on ollut vastahakoinen alusta asti. Muistaakseni alkuperäisissä kirjoissa ja jossain varhaisessa leffassakin James oli alunperin Beretta-miehiä. Palvelusaseeksi kuitenkin määrättiin Walther jota kohtaan JB tunsi tyytymättömyyttä.
-
Korjataan sen verran, että asefriikit ovat myös tyytyväisiä: Vargr-opuksen sivuilla Q täsmentää mallin olevan Walther P99.
Itse en aseista tiedä mitään, enkä tunnista. Tosin selleiset asefetissi-jutut, kuten Gunsmith Cats, ovat hauskaa luettavaa.
-
Olipa kova juttu tämä Warren Ellis & Jason Masters -kaksikon Vargr.
Oho, kylläpäs Jiksi kehui!
Vilkaisin albumia kirjakaupassa ja sen perusteella yhdyn Jannen näkemykseen:
Mutta ei tuo sarjakuvana nyt kovin kaksinen ollut.
Opus oli kovin pienikokoinen ja taide tuntui vaisulta. Annan tälle kuitenkin vielä kunnon mahdollisuuden kun ehdin.
-
Siis puhutaanko tässä nyt samasta sarjakuvasta ??
Mutta kuvitus oli kehnoa. En tiedä olenko noin kömpelöihin taistelukohtauksiin ikinä ennen törmännyt. Muutamaan otteeseen piti oikein pariin otteeseen katsoa samat ruudut vakuuttuakseen siitä, että on todellakin tappelukohtaus menossa eikä esim. jokin joogaharjoitus.
Toimintakohtauksissa on niukkaeleistä kireyttä. Masters osaa välittää ohjauspyörän vääntämisen ja nyrkkinujakan intensiivisyyden. Hirmuista taitoa, kun siihen oikein ryhtyy kiinnittämään huomiota.
-
Siis puhutaanko tässä nyt samasta sarjakuvasta ??
Itse kirjoitin pitkälti Eidolonin jälkeisistä fiiliksistä, mutta olisiko Jannella jäänyt se Vargr aloitus päälle, sehän kulki erityisesti alussa varsin jäykästi.
Kuvittaja tykkää paljolti sellaisista "valokuvaotoksista", jossa kuvat tulevat ikään kuin kameran laukaisimen tahdittamana. Siinä tulee sitä fiilistä, että toisinaan polvet ovat jäykästi koukussa.
Onhan siellä Eidolonissa esim. hissikohtauksessa joku heikompi siirtymä kuvien välillä, mutta katsokaa nyt hyvät ihmiset miten hienosti siellä menee moni sellainen pikku juttu, mitä on oikein mietitty ja fiilistelty ennen paperille siirtämistä.
Eidolonissa on monessa toimintakohtauksessa sellaista vaivattomuuden tuntua, mikä välittyy intensiivisenä toimintana. Ei synny vahingossa.
-
Toimintakohtauksissa on niukkaeleistä kireyttä. Masters osaa välittää ohjauspyörän vääntämisen ja nyrkkinujakan intensiivisyyden. Hirmuista taitoa, kun siihen oikein ryhtyy kiinnittämään huomiota.
Saattaa sitten olla, että kuvitus oli minulle liian modernia ja/tai taidokasta, koska tuotti vaikeuksia ymmärtää, että mitä taistelukohtauksissa tapahtuu, ja oliko ylipäätänsä edes taistelukohtaus kyseessä. Erinomaista, jos edes muut oivaltavat taiteen hienouden.
-
Korjataan sen verran, että asefriikit ovat myös tyytyväisiä: Vargr-opuksen sivuilla Q täsmentää mallin olevan Walther P99.
Itse en tarkoittanut tuota Beretta-kommenttia minään aseintoiluna, vaan kyseessä oli sen kautta paremminkin viittaus alkuperäisten kirjojen tarinalliseen kuvailuun James Bondin kiehtovasta luonteesta: Omasääntöisyydestä ja satunnaisesta niskurointitaipumuksesta.
(Tuo mainitsemasi Walther P99 -asia on kuitenkin osa Bond-kaanonia. PPK taisi kyllä tulla mukaan sitten myöhemmin. Ihan herkullisia pieniä yksityiskohtia nämäkin, monen muun näennäisen merkityksettömän asian lisäksi.)
-
Saattaa sitten olla, että kuvitus oli minulle liian modernia ja/tai taidokasta, koska tuotti vaikeuksia ymmärtää, että mitä taistelukohtauksissa tapahtuu, ja oliko ylipäätänsä edes taistelukohtaus kyseessä. Erinomaista, jos edes muut oivaltavat taiteen hienouden.
Pakko on myöntää, ettei mullekaan oikein kolissut:
Mestarikäsikirjoittaja Warren Ellis (Tähtivaeltaja 1/07) ei ole tarinassa parhaimmillaan. Lähinnä hän käy aiheesta sen ihmeemmin innostumatta läpi pakolliset Bond-kuviot. Homma toki pelittää kevyen viihdyttävästi, mutta Ellisiltä olisi odottanut paljon enemmän. Vielä heikommille pisteille jää Jason Mastersin kuvitus, joka on siistiä, mutta myös niin jäykkää, että hahmot näyttävät toimintakohtauksissakin paikoilleen jähmettyneiltä.
-
Itse en tarkoittanut tuota Beretta-kommenttia minään aseintoiluna
En minä toki sinuun viitannut asefriikkinä. Tuo yksityiskohta jäi vain itseäni vaivaamaan ja piti kaivaa esiin se sivu, missä ase nimeltä mainitaan.
Kumma, että tämä kerää suht nihkeitä kommentteja. Olen satavarma, että jos olisi lähdetty hakemaan samaa kuin elokuvissa – uusissa tai vanhoissa – niin oltaisiin metsässä että kolisee.
Eipä sillä, saa sitä olla eri mieltä, ja mielipiteiden vaihtoon tämä foorumi on tarkoitettukin.
-
Bondin suhde Walther PPK:hon on ollut vastahakoinen alusta asti. Muistaakseni alkuperäisissä kirjoissa ja jossain varhaisessa leffassakin James oli alunperin Beretta-miehiä. Palvelusaseeksi kuitenkin määrättiin Walther jota kohtaan JB tunsi tyytymättömyyttä.
Korjataan sen verran, että asefriikit ovat myös tyytyväisiä: Vargr-opuksen sivuilla Q täsmentää mallin olevan Walther P99.
Itse en aseista tiedä mitään, enkä tunnista. Tosin selleiset asefetissi-jutut, kuten Gunsmith Cats, ovat hauskaa luettavaa.
Itse en tarkoittanut tuota Beretta-kommenttia minään aseintoiluna, vaan kyseessä oli sen kautta paremminkin viittaus alkuperäisten kirjojen tarinalliseen kuvailuun James Bondin kiehtovasta luonteesta: Omasääntöisyydestä ja satunnaisesta niskurointitaipumuksesta.
(Tuo mainitsemasi Walther P99 -asia on kuitenkin osa Bond-kaanonia. PPK taisi kyllä tulla mukaan sitten myöhemmin. Ihan herkullisia pieniä yksityiskohtia nämäkin, monen muun näennäisen merkityksettömän asian lisäksi.)
morjens, aseita omistava ,nähtävästi sitten friikki, terve ja moi.
Gothicuksen muisti ei valehtele, alkupään teoksissahan PPK määrätään nollanolla-agentille vaikka tämä pitääkin beretastaan enemmän.
Fleming kun sai fanipostia armeijan upseerilta jonka nimeä en muista jonka mielestä pikkuberetta on ihan liian neitimäinen ase kirjojen Bondille jotenka tuhdimpi PPK astui esiin.
Elokuvien myötä Waltherin yritys ehdotti tuotantoyhtiölle josko tämä aavistuksen maskuliinisempi P99 mallimme olisi modernille 2000-luvun Bondille sopivampi ase.
Tämä taustoittanee.
Minä pidän vakoilujutuista ja niiden ympärille liimatuista palkkatappajarunttauksistakin vaikken Bondeista perustakaan ja Warren Ellis on melko luottonimi taloudessani.
Tästä Vargrista ei kylläkään ole yhtään mitään hyvää sanottavaa.
-
Andy Digglen ja Luca Casalanguidan Kill Chain (Dynamite 2018) on ammattimaista työtä. Luin kuusiosaisen minisarjan kokoavan kokoelman, joka on kustantaja huomioiden varsin korkeatasoista jälkeä.
Casalanguida ei ollut minulle ennestään tuttu, mutta mieleen tuli useammin kuin kerran Goran Parlov, mikä ei ole lainkaan huono juttu. Kuvittaja on työstänyt näköjään myös The Body -sarjan, jonka varmaan sitten seuraavaksi otan luettavaksi.
Diggle vetää osuutensa varmaotteisesti, mutta ei tämä missään vaiheessa toden teolla kisko mukaansa.
Agentteja on Felix Leiterin lisäksi Ranskasta ja Venäjältä; naisia ja natsien taidevarkauksia; droideja ja muuta nykyhömppää.
Viihdyttää alusta loppuun, mutta ei tästä kuvitusta lukuun ottamatta juuri jää yksityiskohtia mieleen.
-
Ei ollut Luca kuvittanut kuusiosaisesta The Body -sarjasta kuin aloitus- ja päätösosat.
Tämä oli iso pettymys, joka lyö heti toisen numeron ensimmäisellä sivulla. Sarja ei missään suhteessa pääse vääntämään voiton puolelle, etenkään koska ensimmäinen osa on ihan hillittömän hyvin kirjoitettu – ja kaiken lisäksi hauska.
Kun (mies)lääkäri paikkaa Bondia todeten, että "hold still and think of England" niin minä nauroin viikon putkeen. Sitten vedin henkeä ja nauroin vielä toisen.
Kuusiosainen minisarja, jonka jokainen osa on erillinen episodinsa on sen sijaan läpipa*ka idea. Hyvä fiilis tästä jäisi, jos lukisi vain ensimmäisen ja viimeisen osan. Väliin jäävää osuutta vihasin.
Aleš Kot on tehnyt sitä ja tätä, mutta toistaiseksi en ole osunut tsekkikirjoittajan töihin. Korjaan asian, mutta vain sarjan aloitusosan ansiosta.
-
Felix Leiter (Dynamite 2017) on agenttiseikkailua ilman Bondia. Onko tässä nyt kustantajalle tyypilliseen tapaan taas rakentumassa joku oma "universumi".
James Robinson käsikirjoittaa ja Aaron Campbell kuvittaa. Tässä on vähän molempien osalta sellaista epätasaisuutta, että mennään ylämäkeä ja kohta on vuorossa taas alamäki.
Hieman pinnistämällä oltaisiin siinä yhdentekevässä keskikastissa, nyt jää ihan hilkun siitäkin vajaaksi. Ihan ei huonoksikaan voi tuomita, mutta ei syytä suositella kellekään.
-
Mäkin oon innostunut näistä Dynamiten Bondeista. Olen lukenut niitä digi-versioina. Casalanguidan Bondeista oon lukenu Kill Chainin ja Hammerheadin. Pitää sanoa et Hammerhead oli todella hyvä.
Casalanguidan piirtojälki on kyllä hienoa katseltavaa. Jotenkin minimalistinen, ei hirveästi taustoihin panosta mutta se ei haittaa
Vargr oli ihan ok myös piirrosjäljeltään. Yhdyn kyllä siihen että taistelukohtaukset oli usein aika jäykän tuntuisia.
-
Näistä Bondeista nyt innostuttuani kattelin mitä kaikkea löytyy, ja muistelin että Agentti X9:ssä ois joskus (ysärillä ehkä) julkaistu "Käärmeen hammas" -niminen tarina, ja löytyihän sellanen...
Agentti X9:n sarjahan ei ollut väreissä mutta oli sellanen "greyscale" että näytti alkuperäisversio olevan väreissä ja niinhän se olikin ;D
Piirrosjälki näyttää hyvältä, jopa paremmalta kuin muistin. En malta odottaa näiden lukemista ! Mutta ensin pitää saada edellinen loppuun.