Kvaak.fi - keskustelu
Sarjakuvanlukijoiden keskustelut => Sarjakuvien ostaminen ja keräily => : Janne 06.05.2018 klo 00:22:04
-
Paikallisella Ärrällä on tehty muutoksia. Lehtihylly on varjo entisestä. Ei ole enää edes Aku Ankan taskukirjoja. Uusin Tex ja korkkari oli. En kiinnittänyt huomiota, oliko mangaa... Huolestuttavaa.
-
Joo vähän aikaa sitten lähti suurin osa lehdistä pois R-kioskilta ja tilalle tuli super-hyper-kahvinkeitinautomaatti.
Muistan kun pikkupoikana kävin R:ltä ostamassa sarjakuvia ja niitä olin niin maan perkuleesti. Eipä ole kaupoissakaan enää perinteisiä sarjakuvia enää aikoihin ollut meikän makuun. Lähinnä sitä piirustus ja tehtävkirjaa muutamilla sarjakuvilla höystettynä ja tietysti Sanoma-konsernin Disney-sarjakuvat. Joitakin ruotsalaisia sarjakuvia, Lucky Luke ja Asterix. No Tex Willereitä sentään löytyy, Hämis ja jotain muuta. Aika suppea tarjonta...varsinkin aikuiseen makuun.
-
R-Kioski myy kahvia varmasti verrattomasti enemmän kuin sarjakuvia.
EDIT: Keksin loistavan mainoskampanjan R:lle: musta kahvi, papupurkki ja uusin Tex Willer nyt vain 10 euroa!
-
Lännen nuotiovarustus R:ltä! Ehkä pekoniakin?
Mutta juu. Sarjakuvatarjonta kioskeissa ja lehtipisteissä olematon. Kirjakaupat ja erikoisliikkeet, sinne siirtynyt. Vaan kapea on valikoima kirjakaupoissakin etenkin Suomalaisissa. Wanhan ajan sarjiksia (lehtiä) enää divareista.
Mutta R-kioskeilta on kadonnut myös jännityspokkarit, länkkärit, REMOT, Bill et Benit etc. Onkos vielä sinnitellen Jerry Cotton?
Timo
-
Lännen nuotiovarustus R:ltä! Ehkä pekoniakin?
Mutta juu. Sarjakuvatarjonta kioskeissa ja lehtipisteissä olematon. Kirjakaupat ja erikoisliikkeet, sinne siirtynyt. Vaan kapea on valikoima kirjakaupoissakin etenkin Suomalaisissa. Wanhan ajan sarjiksia (lehtiä) enää divareista.
Mutta R-kioskeilta on kadonnut myös jännityspokkarit, länkkärit, REMOT, Bill et Benit etc. Onkos vielä sinnitellen Jerry Cotton?
Timo
Jerry Cottonin julkaisu päättyi vuonna 2012.
https://kotimaisia.com/jerry-cotton (https://kotimaisia.com/jerry-cotton)
Ja niin suosittu kuin Jerry oli... parhaimmillaan sitä meni yli neljäkymmentä tuhatta (!) kuukaudessa, ja pokkarit päälle. Suomalaiset hylkäävät suosikkinsa nopeasti, kun sille päälle sattuvat.
-
Joo-o. Voi sentään... Enpä minäkään enää 2000-luvulle tultaessa Jerryä ostanut tai lukenut. Viime aikoina muutaman olen huvikseni divarista joskus ottanut. Vessalukemistoksi. ::)
Mutta heh: Jerry Cotton Äänikirja. Kostaja Sing Singistä. Lukija: Ossi Ahlapuro. Ooh!
"Äänikirjat sopii hyvin ikä-ihmisille tai heikkonäköisille, jotka eivät pysty välttämättä lukemaan Legendaarisen Jerry Cottonin pientä tekstiä. Loistava lahja ukille tai isälle!"
Kertoo hyvin siitä missä mennään! :D
Timo
-
Hiljalleen ja tarkoituksella ajetaan alas kunnes mantrasta "pieni kielialue ja kannattamaton toiminta" tulee itseään toteuttava profetia.
Kun tarjonta supistuu sitä ei haetakaan enää R-Kioskeista tai kauppojen hyllyiltä ja kun sitä ei haeta sitä ei kannata pitää ja presto! Pari ankkaa ja Tex Willer.
Just.
Monttubileissä sentään odotetaan että on raato. Tämä on kuin morbidi, vielä Kummeliakin vähemmän hauska(jonkinasteinen saavutus), versio perintöä odottelemassa sketsistä.
-
Tarkoituksella? Ei kai nyt sentään.
Kai kauppias myisi, jos joku ostaisi.
-
Kai siinä sisäänostajassakin on jotain vikaa.
Tex, Ankka ja mankka ovat kaikki pokkareita, jotka vievät lehtiin verrattuna vähemmän hyllytilaa ja yksikköhinta sekin on korkeampi ts. kovempi kate myytyä yksikköä kohden.
Ei kai vähittäismyynnissä ole tarkoituskaan pitää yllä suurta valikoimaa, vaan myydä samaa tuotetta enemmän vrt. karamellit.
-
Tarkoituksella? Ei kai nyt sentään.
Kai kauppias myisi, jos joku ostaisi.
Ei.
Kauppias myy sitä mitä on luvallista myydä ja jos joku ostaisi.
Kapitalismin tarkoitus ei ole ylläpitää mitään muuta kuin tulosta.
Kahvilla ja keskioluella saa katetta siinä kuin esim tupakallakin. Sarjakuvien kohdalla isot kustantamot ovat tehneet rakenteellisia ratkaisuja, toimijat kuten Sarjakuvan Toivo poislukien joilla pitää lehtipistemyynnissä valtakunnallisesti kattava kattaus sarjakuvaa.
Tätä eivät ole tehneet sarjakuvapuolen toimituskunnat vaan kustannuspuolen merkonomit.
Tärkeintä on lähin kvartaali ja omat optiot.
Se kuihtuuko lukemistokulttuuri, sarjakuva mukaanlukien on näille tahoille yhdentekevää.
Ja kuten sanottua: jos opit ettei kioskilta saa sarjakuvaa, sellaista jota etsit tai jotain uutta miksi menisit sinne?
Ja kun opit miksi menisit sinne?
Koska et mene kioskille hakemaan sitä miksi sitä pidettäisiin hyllyssä jos tilalla voi olla iltapäivälehti tai keskiolutta?
Ne myyvät.
Jiksi vastasi juuri oikein. muistan kun täällä naureskeltiin kun selitin että koko on ratkaiseva tekijä.
Kun tilanvienti ja kate kohtaavat muulla ei ole väliä.
Jos kuvittelet että asiakkaalla on muuta väliä kuin että antaa rahansa olet naiivi ja varmaan luulet että ännestämälläkin voi muuttaa maailmaa.
Lohdullisia harhaluuloja, mutta eivät muuta tosiasioita.
Ongelmana on että isojen toimijoiden toiminta ajaa valikoiman ahtaammalle ja enemmän marginaaliin.
Sarjakuva ei katoa kokonaan, siitä vaan tulee harvempien huvia, suppeammalla maantieteellisellä alueella jossa on parempi tarjonta.
Totta, on digitalisaatio, mutta sarjakuva ei ole mitään pornoa yhteiskunnan läpäisykyvyssään.
-
Ärrät on tosiaan muuttaneet muotoaan. Ennen niistä sai mitä vaan. Nyt saa kahvia, iltiksen, sipsipussin postipaketin ja passin. Aika paljon on pornolehtiäkin tarjolla. Ainakin enemmän kuin sarjakuvia. Niillä sitä pärjää. Leffojakaan ei niissä enää vuokrata tai myydä. Lapset ja lapsenmieliset saavat etsiä luettavaa ruokakaupoista ja marketeista. Onneksi niistä vielä löytyy sarjakuvaakin.
Laiha lohtu, mutta lohtu kumminkin, on se, että divareista löytyy edelleen sellaista kiinnostavaa sarjakuvaa, jota en ole tiennyt edes kaipaavani. Ja ulkomailta saa toisella kotimaisella, joskus jopa ruåtsiksikin, kaikenlaista kivaa. Vielä kun saisi ranskan hallintaan, niin tuoretta luettavaa riittää varmasti hautaan saakka. Ja vielä suurempi lohtu on se, että Suomessakin julkaistaan edelleen niin paljon hyvää sarjakuvaa, että kaikkea ei oiken edes ehdi hankkia saatikka lukea. Ihan hyvä tässä on edelleen olla "möhis".
-
Täällä tämä muutos tapahtui jo viime vuoden alussa, koko lehtiteline on n 2 metriä leveä ja siinä on kaikki mm naistenlehdet.
Ärrät ovat menettäneet paljon myyntiä kun kulutustavat ovat muuttuneet mm. ei enää vuokrata elokuvia kun striimataan, lehtien luku on vähentynyt, kauppojen vapaat aukioloajat ovat syöneet paljon myyntiä, veikkauspelejä pelataan netissä eikä moni enää vie kuponkeja kioskeihin.....
Itse en yllättyisi vaikka jossain vaiheessa iso osa Ärristä löisi lapun luukulle.
-
Itse en yllättyisi vaikka jossain vaiheessa iso osa Ärristä löisi lapun luukulle.
Ainakin täälläpäin ärrällä näyttää menevän ihan ok, aina jonoa kun siellä käyn, eli lähes joka päivä. Se toimii postitoimistona, josta joku välillä ostaa tupakkaa tai lottoaa.
-
muistelin katsoneeni jotain aiheesta jenkkilän perspektiivistä
eli miten levityspuoli vaikutti kulutusrakenteeseen (https://www.youtube.com/watch?v=IR0-zYZnKrc)
tätä on yleensä ollut vaikea saada ihmisiä tajuamaan, miten saatvauus ja kulutusrakenne vaikuttaa kahdensuuntaisesti.
Jos sarjakuva on sinulle Ankat, Tex Willer ja manga ongelmaa ei ole saatavuus on valtakunnallinen.
Muille tilanne on eri.
Monista tämä on vain luontaista ja kapitalistisen järjestelmän sanelemaa mukaDarwinistista vahvimpien ja elinkelpoisten selviytymistä, mutta kuten muussakin työ-ja muussa maailmassa loogisuus ja monimuotoisuus, yhteinen etu eivät ole määrittävä tekijä.
Ärrät ovat korvanneet monessa paikassa postin palvelut ja sieltähän ihmiset hakevat ajokorttinsa ja passinsakin samalla kun ulkomaan lähetykset jne.
Ärrät ovat se mistä hakea ne amazonilta, book depositorystä yms tilatut sarjakuvat koska niiden kääntämisestä ja painamisesta on tehty suhteessa vähemmän tuottavaa samalla rakenteella.
Ärrät säilynee, mutta niin kauan kun joku Helsingin sanomat voi vedota ettei itä-suomeen jaeta sunnuntaisin sunnuntainumeroa vaan vasta maanataisin logistisesti on jossain virhe.
Onhan siinäkin mahdollisuus digiin ja monelle se on kaiken autuaaksi tekevä sakramentti.
Sarjakuva on VHS /DVD tilanteessa. Uusissa televisioissa on Netflix nappula. Streamaus on rakenteellista ja näennäisen globaalia ja tasa-arvoistavaa. Toisaalla on puhuttu pitkiä pätkiä sarjakuvan nostalgioistumisesta, keräilijöiden ikärakenteesta ja digitalisaatiosta, mutta vaikka enenevä määrä asuukin etelässä ja rannikoilla joissa on alan erikoisliikkeitä ei se ole kaikille ilmeistä.
Nykyisen vaivaannuttavan diskurssin ongelma on että ollaan kaikki saman kuplan sisällä ja useimmat entisen sarjakuvakulttuurin tulos, vahvistava, roikkuva tai vastareaktioinen.
Hiljan kävin suuressa tavaratalossa kaupungin keskustan alueella. Käyn suhteellisen harvoin koska luopuivat "tappiollisena" musiikki-ja elokuvatallenteiden myynnistä ja samaan syssyyn peleistäkin. Nyt on menossa kirja ja paperiosaston poistomyynti -40 pinnaa kaikesta.
Kuluttajia syyllistetään myös syystäkin siitä etteä odottavat hintojen alentumista tätä Ad libris ilmiötä "en osta nyt, vasta kun minun vaivalla-ansaitsemilla rahoillani saa enemmmän vastinetta toisten työstä"
tässä kohtaa trendi näkyy.
Jos odotetaan ei sitä oteta rasittamaan hyllytilaa jonak pitää kiertää ja tuoda plussaa, varastoa ei saa olla joten tämä vaikuttaa suoraan mitä tilataan ja millä laajuudella.
Mitään ei tehdä jotta jokin ajattaisiin alas eettisistä syistä, ainoastaan sen vuokisi mikä tuottaa ja tuo katetta, JUURI NYT.
Muulla ei ole väliä.
-
Sen verran "omasta" Ärrästä että siellä ei ole aikoihin ollut mitään Tex-julkaisuja, eikä enää juuri mangaa, Aku Ankkaakaan ei enää ole.....
Eikä siellä ole paljoa asiakkaita kun olen käynyt, vielä muutama vuosi sitten oli aina jonoja kun kävi iltasella, nyt ei tarvitse jonottaa.
En jaksa uskoa että paikallinen Ärrä elää jatkossa pelkästään eräänlaisena postina ja asiapapereiden toimittamisella, saati sitten lippujen myymisellä.
Digipalvelut lisääntyvät koko ajan ja se muuttaa peliä jatkossakin, samoin tuo kauppojen aukioloaika, esim. Hesassa on 24/7-kauppoja jo muutama, se tekee tehtävänsä.
-
Pitääpi mainita, kun tänään olin lentokentällä ja ajattelin että käynpäs nappaamassa jonkun tuoreen ankka-taskarin matkalukemiseksi...niin eipä ollut ihan triviaali homma, ekassa WHSmithissa oli paria teemataskaria joiden sisältö oli jo sen verran tuttua ettei houkuttanut, ekassa Suomalaisessa ja toisessa WHSmithissa ei ollut mitään, toisessa Suomalaisessa oli sitten parin kolmen taskarin verran valikoimaa.
Eli ei ollut oikein ankkojakaan tarjolla tuolla ja muusta sarjakuvasta nyt ei edes kannata haaveillakaan...
-
WHSmith Suomessa? Äh... niin, varmaankin vain lentokentällä?
Tosin onko niissäkään nyt muuta kuin rihkamaa.
Timo
-
On tuossa Curtin ikiaikaisessa rutinassa toki se totuus, etten minäkään, maalaispoika, olisi ilman paikallista R-Kioskia kasvanut sarjakuvaharrastajaksi.
Toisaalta tänään, keskellä Tyyntä valtamerta, en olisi sarjakuvaharrastaja lainkaan ilman sähköisiä sarjakuvakauppoja.
Kuluttajia aina syyllistetään kuluttamisesta, mutta digitalisaation vastustaminen on vähän sama kuin vastustaisi kaupungistumista.
Sarjakuvan täytyy jotenkin nousta esiin kaiken muun digisisällön joukosta sekä löytää uusia lukijoita massoittain.
Omat muksut, tyttö ja poika, tykkäävät molemmat DC Super Hero Girls -animaatiosarjasta ja Lego Batman on tietysti paras Batman jopa isin mielestä. Kasvaako näillä eväin uusi sukupolvi lukijoita vai pelkästään katselijoita, mene ja tiedä.
Loppukevennyksenä vielä tähän, että edellinen Tex Willer Kronikka matkusti tänne yli neljä kuukautta leimojen perusteella.
-
WHSmith Suomessa? Äh... niin, varmaankin vain lentokentällä?
Tosin onko niissäkään nyt muuta kuin rihkamaa.
Taitaa olla vaan lentokentällä, jossa se on kuitenkin ottanut sen R-kioski/Lehtipiste-position, mutta siellä on kyllä aiemmin ollut paremmalla valikoimalla edustettuja lehtipaikkoja.
-
On tuossa Curtin ikiaikaisessa rutinassa toki se totuus, etten minäkään, maalaispoika, olisi ilman paikallista R-Kioskia kasvanut sarjakuvaharrastajaksi.
Toisaalta tänään, keskellä Tyyntä valtamerta, en olisi sarjakuvaharrastaja lainkaan ilman sähköisiä sarjakuvakauppoja.
...
Omat muksut, tyttö ja poika, tykkäävät molemmat DC Super Hero Girls -animaatiosarjasta ja Lego Batman on tietysti paras Batman jopa isin mielestä. Kasvaako näillä eväin uusi sukupolvi lukijoita vai pelkästään katselijoita, mene ja tiedä.
tässähän se.
Toki tässä on sama kuin muutenkin tuleeko näyttelijöiden ja muusikkojen lapsista ko taiteenlajin harrastajia vai onko sama vastareaktio kuin joillain on uskonnon tai uskonnottomuuden kanssa.
Sarjakuvaharrastajan lapsilla on heti kotoa edellytykset.
Työn puolesta on nähnyt ihmiselon koko kirjon: on taloja joihin halutaan rakentaa kirjastosiipi ja parantaa akustiikkaa jotta voi viettää ystäväpiirin kanssa iltaa.
Ja niitä joiden taloudesta löytyy avaria pintoja muttei vahingossakaan kirjan kirjaa, sarjakuvista nyt puhumattakaan.
Ja se on se ongelma: joko tai-malli.
Digitalisaatio saa tulla ja on tervetullut lisä. Jos idea on korvata digitalisaatiolla kokonaan olemassaoleva järjestelmä.... siinä vaiheessa en tyydyvain sanomaan oikeiden alkuperäisten suomalaisten Jumalien nimiä.
Kyse on aina viime kädessä katteesta, kuka saa viivan alle eniten mistäkin.
Digitalisaation piti olla kynnystä alentava uusien ja tuoreiden nimien, rajattoman saatavuuden saralla, mahdollistaa tutustuminen kaikkiin niihin sarjakuvakulttuureihin joita ei tuoda kirjakauppoihin ja lähikioskin lehtipisteeseen.
Sen sijaan malli onkin sama kuin musiikkipuolella; hyötyjät ovat ne valmiiksi isot lafkat ja heille kirjatut artistit mutta lähikioskit ajetaan alas ja kirjakaupoista on helpompi ostaa tiimarikrääsää (koska tiimaria ei ole) kuin kirjoja ja sarjakuvia.
Digitalisaatio ja kaupungistuminen ovat vääjäämättömiä, mutta se miten ne toteutetaan on eri asia.
Ei Suomen tai Pääsiäissaarten sarjakuvaharrastamista pelasta jos lähikaupassa on hyllyssä sarjakuvaa, mutta ei se sitä ainakaan näivettäisikään ja saattaisi jopa muutamalla vahingossa kasvaakin.
Perustelut ovat varastokierrossa ihan kuin sarjakuvat, kirjat, elokuvat ja muu taide vanhenisivat kuin kylmäketjullinen tai -ketjuton maitotuote.
Mutta ajattelumalli että digitalisaatiolla voi korvata fyysisen kivijalkatuotteen... omaan korvaan se on aivan yhtä kestämätön kuin selittää että koska on google ja wikipedia voidaan lakkauttaa kirjastot kuluerinä, koska kaikilla verkkoyhteydellä varustettu laite on.
Digitalisaatiossa itsessään on paljon etuja mutta miten asia useimmin on esitetty on paitsi naiivia myös aavistuksen vaarallista typryydessään mikäli se on korvata täysin fyysinen puoli.
-
--
Perustelut ovat varastokierrossa ihan kuin sarjakuvat, kirjat, elokuvat ja muu taide vanhenisivat kuin kylmäketjullinen tai -ketjuton maitotuote.
--
Lehdet "happanevat" kuukaudessa tai kvartaalissa, ja pelkään pahoin, että niiden lopun ajat ovat tosissaan tulossa. Ennen oli Akateemisen ja Suomalaisen lehtihyllyjen ääressä aika kuhina, nyt ei juuri ketään. Toki jotain jää, tietenkin.
Mutta onhan se hurjaa, kuten toisaalla Sarjakuvamarkkinoiden koko -ketjussa todettiin, että isossa kirjakaupassa ei ole lehtihyllyä lainkaan (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,1527.msg492170.html#msg492170). Sarjakuvalehdillä kun on levikki pieni muutenkin...
Jos meillä jotain yhteistä on Curtvilella, Jiksillä ja minulla, niin se, että sarjakuvat on annettu seuraavan sukupolven käteen, luettavaksi. Sarjakuvan puolesta.
-
Ennen oli sentään jotain sarjakuvia
(https://kauppa.acv.fi/image/cache/catalog/untitled%20folder/031116/DSC_0032-1500x1500.JPG)
Tuokin on harhaanjohtava väite, sillä kun tämä ilmestyi,
pystyi kioskista ostamaan Sarjiksen.
-
En oikein jaksa uskoa tuohon Curtin (ja markkinointi-ihmisten) tarjonta lisää kulutusta malliin. Nykymaailmassa ei enää välttämättä kun ongelma on pikemminkin se että kaikkea hauskaa tarjontaa vapaa-ajan täytteeksi on aivan liikaa. Tilanne oli HIEMAN toinen ennen nettiä ja radio- sekä televisiokanavien räjähdystä, siis vielä 1970- ja -80 luvuilla.
Tänään HS kirjoitti vinyyleistä. Niiden keräily ja fiilistely on mielenkiintoinen ilmiö (itse en koskaan varsinaisesti siirtynyt edes cd-aikaan). Sarjakuvilla saattaa olla vielä edessä hieman samanlainen joutsenlaulu jossain vaiheessa. Siis pienimuotoinen kaupallinen kukoistus. Esimerkiksi punk-lehtiähän on kovasti, tai ainakin jonkin verran, väsäilty viime vuosina nuorison toimesta. Myös silloin tällöin saa lukea nuorista, jotka ovat hieman väsyneet digihärpäkkeisiin. Kun asia hieman vielä arkipäiväistyy kouluissakin, niin vapaa-ajalla katse saattaa kääntyä vanhoihin analogimedioihin. Se toinen ruutu somen rinnalla saattaa hyvinkin olla sarjakuvaruutu, mene tiedä.
Postin meiningeissä lehdet ja kirjat alkaa hinnoittelun vuoksi kyllä olla näinä päivinä aika epätoivoisia arjen tuotteita. Tietää mielenkiintoisia aikoja esimerkiksi Akkarille, jonka suosio tunnetusti Suomessa on pohjautunut juuri tilattavuuteen. En edes uskalla arvailla mikä tilanne on 5 vuoden kuluttua? Tilataanko/kannetaanko silloin enää lehtiä kotiin?