-
Nyt löytyy nimikin pokkarille, eli "Viimeinen piilopaikka". Edelleen tulossa syyskuulle.
-
Tämäpä kiva italoyllätys! Liken sivuilla (http://www.like.fi/kirjat/diabolik) sanotaan myös alkuperäisnumerot La vittoria di Ginko/L'ultimo rifugio. Se näyttäisi olevan kaksiosainen tarina, kaikkein klassisinta Diabolikia vuodelta 1972 (vuosikerta XI, numerot 15 ja 16). Hienoa!
-
Aina aplodit uudesta (tai siis vanhasta) fumetista!
-
Tämä on ollut jo hetken kaupoissa. Hyvät tarinat!
-
En ole nähnyt tätä isoissakaan kioskeissa. Ei taida olla lehtipistekamaa? Mutta myöskään paikkakuntani Suomalaisessa kirjakaupassa ei ole (vielä?) näkynyt.
-
Ei taida olla lehtipistekamaa :( :
-
Niin: tämä jos mikä on (MUOKS: sisällöltään) pulppia eli kioskikamaa. Ilmeisesti löytyy kuitenkin vain nettikaupoista, sarjakuvakaupoista sekä valistuneista kirjakaupoista ja antikvariaateista.
Mainoskuvan perusteella koko muuten on kapeampi kuin esim. Tex Willerissä tai Nick Raiderissa. Siksi julkaisu saattaa hukkua hyllyyn, jos ei tiedä mitä etsii. Tsekkaan Suomalaisen uudelleen huomenna ja tilaan pokkarin sinne, jos sitä ei ole.
-
Ostin Turun kirjamessuilta Liken julkaiseman Diabolikin. Tykkään paljon Diabolikista. Kerrassaan mainio sarja.
-
Suosin aika paljon Adlibris verkkokauppaa. Siellä tää on 7,50 egee ja postikulujahan Adlibris ei lisää jo muutenkin halvan hinnan päälle.
-
Ostin SS Libriconin mukavilta kavereilta Diabolikin.
-
Löysin ja ostin muuten Diabolikin. Se oli ollut kirjakaupassa pitkään, mutta pienen mustan pokkarin löytäminen isompien sarjakuvien seasta oli hankalaa. Hinta oli kyllä ikävän kallis verrattuna mainittuun Adlibriksen hintaan, reilusti yli kympin, mutta halusin nähdä tämän ennen ostamista.
Nettiostoksissa on se huono puoli, että ei voi hypistellä ja arvioida kohdetta. Eikä satunnainen ostaja löydä tätä verkkokaupoista, jos ei tiedä hakea varta vasten.
Vilkaisun perusteella tämä vaikuttaa vetävältä ja huolelliselta julkaisulta ja suosittelen sitä ilman muuta. Pidätän tarkemmat kommentit ennen kuin teos on arvioitu Kvaakissa. Mukana kirjasessa on sarjan ja päähahmojen esittely.
-
Aikuisten satujahan nämä ovat. Ironisen lukemisen moodi kannattaa panna päälle, jos haluaa nauttia tällaisesta. Uuden pokkarin esittelysivulla kerrotaan päähenkilöistä:
”Diabolik on täydellinen varas, naamioiden ja monimutkaisten juonien mestari, jonka ahneutta mitkään turvatoimet eivät pysty hillitsemään. - - - Diabolik ajaa yleensä Jaguaria - - - oikeaa nimeä ja ikää ei tiedä kukaan.”
Eva Kant ”tutustui Diabolikiin, kun tämä yritti ryövätä hänen kartanonsa, ja pariskunta rakastui välittömästi.”
”Tarkastaja Ginko - - - on suoraselkäinen poliisi, joka on omistanut elämänsä tämän vaarallisen roiston jahtaamiseen.”
Heh heh, kerrassaan loistavaa! :) Ohessa skanni esittelysivusta. Odotan innokkaasti, että pääsen lukemaan läpyskän.
-
Diabolikin loivat keski-ikäiset ja keskiluokkaiset milanolaiset Angela ja Luciana Giussani, siskokset (kuvalähde (http://www.diabolik.it/le-creatrici.php)).
(http://www.kvaak.fi/images/articles/06112014184803-5.jpg)
Arvostelu (http://www.kvaak.fi/index.php?articleID=2147): Diabolik on kioskisarjakuvaa, joka on vapaa kaikista taiteellisista tavoitteista.
(http://www.kvaak.fi/images/articles/06112014183934-4.jpg)
-
Hieno arvostelu! Diabolik on tosiaan erittäin viihdyttävää ja hypnoottista luettavaa kun lukija vain leikkisästi laittaa aivonsa narikkaan.
Minulle oli aikoinaan iso yllätys kun luin, että kaksi naista loi näin ”moraalittoman” sarjan. Ilmeisesti kuitenkin näissäkin jaksoissa on piirtäjänä nimeämätön mies.
Erikoista, että kaupunkien ja henkilöiden nimet eivät kuulosta miltään kieleltä. Taitavat nekin olla postmoderneja sekoituksia kaikki! Tämä sarja oli siinäkin asiassa edellä aikaansa. Tosissaan sitä ei ole tehty, eikä sitä pidä tosissaan lukeakaan.
-
Minulle oli aikoinaan iso yllätys kun luin, että kaksi naista loi näin ”moraalittoman” sarjan. Ilmeisesti kuitenkin näissäkin jaksoissa on piirtäjänä nimeämätön mies.
Tunnet selvästi ihan erilaisia naisia kuin allekirjoittanut
vuodesta 1969 lähtien enimmän osan Diabolikeja on piirtänyt
Erikoista, että kaupunkien ja henkilöiden nimet eivät kuulosta miltään kieleltä. Taitavat nekin olla postmoderneja sekoituksia kaikki! Tämä sarja oli siinäkin asiassa edellä aikaansa. Tosissaan sitä ei ole tehty, eikä sitä pidä tosissaan lukeakaan.
Paitsi saksalat ja ranskalta ja useammalta muulta kieleltä italialaisesta vinkkelistä, nykyään kaikki höpöttävät suomalaisesta snoukahontasista tjs mutta italiassa asia on tuttu kuten Prisencolinensinainciusol (https://www.youtube.com/watch?v=gU4w12oDjn8)osoittaa sehän on "englanninkielinen kappale"
Clervillen pääkaupunki Clerville ja naapurikaupunkinsa ovat osa pitkää jatkumoa Ruritaniasta, San Salvadorista, Latveriasta, Syldaviasta ja Borduriasta.
muista päätelmistä olen eri mieltä, jos ei lue tosissaan vaan "ironisesti" sarja menettää paljon.
-
Luciano Secchi alias Max Bunker (https://en.wikipedia.org/wiki/Max_Bunker) peesasi nopsaan Giussanin sisaruksia ja synnytti liudan Diabolik-kopioita: Satanik, Kriminal jne.
(http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?action=dlattach;topic=16290.0;attach=29152)
Bunkerin tuotoksista menestynein on kuitenkin Alan Ford (http://www.maxbunker.it/personaggi/alan-ford/), joka ei ole Diabolik-johdannainen vaan humoristinen agenttisarja.
-
Euroopassahan on viihdelukemistoissa pitkä perinne antisankareilla, Arsene Lupin, Fantomas, Doctor Omega JA Tohtori Futuro (http://www.kvaak.fi/index.php?articleID=832).
Mistä johtunee. USA:ssa ei ollenkaan niin vahva tämä juonne.
(http://1.bp.blogspot.com/-s2prfak7qM8/TcZqExlZXVI/AAAAAAAAJDI/Pd9lviqcL_U/s1600/21557_281457381976_589836976_3874346_995847_n.jpg)
Timo
-
Satanik (https://en.wikipedia.org/wiki/Satanik) oli enemmänkin kauhusarja, mutta senkin päähenkilö on rikollisnero - herra Hyde tyyliin...
Nämä kannet ovat päheitä.
(http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?action=dlattach;topic=16290.0;attach=29154)
http://www.maxbunker.it/personaggi/satanik/ (http://www.maxbunker.it/personaggi/satanik/)
-
Asenne-ero myös, mutta usein olen huomattanut että Diabolik ja Hämähäkkimies ovat yhtä vanhoja sarjakuvahahmoja (vm 1962) mutta sangen erityyppisiä naamioveikkoja.
Karkeasti yleistäen: uudella mantereella on sankariuskoa, vanhalla ei.
Vaikka siis eihän Diabolik "moraalittomuudestaan" huolimatta juurikaan siviilejä ja viattomia tapa ja ryövää.
-
Tunnet selvästi ihan erilaisia naisia kuin allekirjoittanut
vuodesta 1969 lähtien enimmän osan Diabolikeja on piirtänyt
Näin on.
Ok, kiitos tiedosta. Tuota nimeä ei muuten mainita pokkarin esipuheessa, jossa luetellaan kuvittajia.
Clervillen pääkaupunki Clerville ja naapurikaupunkinsa ovat osa pitkää jatkumoa Ruritaniasta, San Salvadorista, Latveriasta, Syldaviasta ja Borduriasta.
Keksittyjä maita on toki esiintynyt jo aiemmissa toimintasarjoissa, mutta useinkaan kai koko maailman nimet ja maat eivät olleet niissä keksityt?
muista päätelmistä olen eri mieltä, jos ei lue tosissaan vaan "ironisesti" sarja menettää paljon.
Ok. Itse en pysty lukemaan tätä edes puolittain tosissani kuten luen esim. Mustanaamiota.
Karkeasti yleistäen: uudella mantereella on sankariuskoa, vanhalla ei.
Vaikka siis eihän Diabolik "moraalittomuudestaan" huolimatta juurikaan siviilejä ja viattomia tapa ja ryövää.
Totta, että Diabolik ainakin tässä uudessa pokkarissa tappaa vain rikollisia, jotka ikään kuin ”ansaitsevat” sen. Ja heh, Diabolik "ansaitsee" moraalisesti 100 miljoonaa, koska hän on niin fiksu ja häikäilemätön.
Murhasivatko nuo aiemmatkin eurooppalaiset antisankarit?
Olen lukenut aiemmin pari suomalaista Diabolik-pokkaria. Tämä Liken julkaisu on minusta parempi kuin ne, mutta yhtä seikkaa vain jäin kaipaamaan: Diabolikin ihonmyötäistä asua.
-
Keksittyjä maita on toki esiintynyt jo aiemmissa toimintasarjoissa, mutta useinkaan kai koko maailman nimet ja maat eivät olleet niissä keksityt?
itsellä on etäinen muistikuva että Diabolik olisi alunperin sijoittunut reaalimaailmaan ja Marseillesiin mutta sisarukset eivät halunneet rajoituksia ja sitä että joku nillittää siitä ettei jollain rue de flaggellantalla oikeasti ole jugendtyylisiä kerrostaloja = Clerville.
Etäännyttäminen ja analogiat on scifin, fantasian ja pulpin vanhoja metodeja ja kiitos että muistutit Mustanaamiosta jonka Bengali ja rajanaapurinsa ovat pitkässä listassa mentaalimaantiedettä.
yhdysvalloissa on rajoituksia enemmän mutta eurooppalaisilla sankareilla ja varsinkin anti-sellaisilla on pitkä historia aiheessa pistetään kylmäksi.
hienona poikkeuksena Dick Tracy jonka konnagalleria harvemmin selviää tuleviin seikkailuihin
-
Totta, että Diabolik ainakin tässä uudessa pokkarissa tappaa vain rikollisia, jotka ikään kuin ”ansaitsevat” sen.
Diabolik taisi tarinoissa vähän pehmetä hiljalleen; ehkä haluttiin hiukan myös tehdä hahmoa samaistuttavammaksi sitä kautta, tiedä häntä.
Taide oli sekin aivan kamalaa alkujaan, jos tästä Kake Kierosilmä -kannesta voi mitään päätellä... (lähde (http://oscarmontani.blogspot.fi/2013/04/fumetti-in-giallo-speciale-n-5.html)).
(http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?action=dlattach;topic=16290.0;attach=29164)
-
Taide oli sekin aivan kamalaa alkujaan, jos tästä Kake Kierosilmä -kannesta voi mitään päätellä... (lähde (http://oscarmontani.blogspot.fi/2013/04/fumetti-in-giallo-speciale-n-5.html)).
Joo, ainakin suomenkielisissä pokkareissa taide on huomattavasti parempaa kuin tuo. Etenkin Diabolikin kasvot on piirretty niissä hyvinkin onnistuneesti, mieleenjäävästi.
Onko jonnekin listattu suomalaisten Diabolikien alkuperäisnumerot? Kimmo Lakomalla (http://sarjakuvat.eurocomics.info/) on tässä kohdin puute; toki paljon muutakin puuttuu.
-
Uudessa pokkarissa mainitaan seuraavia kaupunkeja: päätapahtumapaikka ”Clerville”, ”Kersen” (s. 39), ”Ghenfi” (s. 52), ”Farden” (s. 153), ”Boden” (s. 178) ja ”Dorfen” (192). Kaikki siis keksittyjä paikkoja. Ja Curtvilehan kertoi, että tuo Clerville on myös maa.
-
Clerville on euroopassa koska siirtyi 2000-luvulla euroihin, sitä ennen valuuttansa kurssi muistutti kovasti liiran vastaavaa.
Muistelisin että ainakin Genf ja dorfen ovat Clervillessä.
-
Onkos Likeltä tulossa lisää Diabolikia tai jotain muuta fumettia tai vastaavaa 100% -pokkarisarjassa? Tykkäsin Diabolikista, se toimi formaattina ihan kuin Egmontin edesmenneet Pulpit. Ei haittaisi vaikka tulisi muutakin laidasta laitaan tyyliin Pulp-pokkarit.
-
Ei muuta kuin Diabolik-kaffetta keittelemään! (http://www.faberitaliasrl.it/2016/faber-diabolik-collection-2016/)
Ei näitä sitten tainnut sen enempää Likeltä tulla...
-
Diabol - diablo - paholainen - saatana.
Eikös ole olemassa myös noir-fumettihahmo nimeltänsä Satanik?
Timo
-
Tuli luettua muutamia 70-luvun Diabolikeja. Parhaimmillaan sarja kyllä on mukaansa tempaavaa luettavaa - ”sankarin” ovelat suunnitelmat, vaihtuvat naamarit, tekniset härvelit, piilopaikat ja täpärät tilanteet muodostavat silloin hyvän kudelman. Huonoimmillaan sarja on käsikirjoituksiltaan ja taiteeltaan nopeasti tehtyä innotonta roskaa. Piirtäjiä on selvästi eritasoisia, ja mielestäni paras on se, jonka tyyli näkyy mm. Liken pokkarissa. Joka tapauksessa lukija on järkähtämättä häikäilemättömän nimihahmon ja hänen tyttöystävänsä Evan puolella kun he toteuttavat varkauskeikkojaan ja pakenevat virkavaltaa!
Tarkastaja Ginko on suomennettu vanhoissa pokkareissa Novakiksi. Numerossa 4/76 olevassa fumetto nero - eli musta sarjakuva -artikkelissa mainitaan, että Diabolikin joka numeroaa myydään Italiassa yleensä yli 300 000 kappaletta, mikä on maassa eniten Aku Ankan (tarkoittaakohan Topolino-lehteä?) ja Tex Willerin kanssa.
-
--
Numerossa 4/76 olevassa fumetto nero - eli musta sarjakuva -artikkelissa mainitaan, että Diabolikin joka numeroaa myydään Italiassa yleensä yli 300 000 kappaletta, mikä on maassa eniten Aku Ankan (tarkoittaakohan Topolino-lehteä?) ja Tex Willerin kanssa.
Muistelisin, että Italiassa oli (vuosia sitten kun siellä viimeksi kävin) tosiaankin Diabolikia myynnissa yhtäaikaa useita eri numeroita ja että se oli hyvin halpa, halvempi kuin Tex. Ohuempi ja pienempi toisaalta kuin Tex.
-
Muistelisin, että Italiassa oli (vuosia sitten kun siellä viimeksi kävin) tosiaankin Diabolikia myynnissa yhtäaikaa useita eri numeroita ja että se oli hyvin halpa, halvempi kuin Tex. Ohuempi ja pienempi toisaalta kuin Tex.
Diabolik taitaa ilmestyä yhä Italiassa, mutta netin kuvanäytteiden perusteella uusien tarinoiden piirrostyyli on vaatimatonta 60- ja 70-lukujen huippukauteen verrattuna. Sitä en tiennyt, että Diabolik-pokkareissa saattaa olla vähemmän sivuja kuin Texissä, mutta onhan Tex Italiassa nykyään paljon suositumpi hahmo.
-
Asiasta toiseen. Kvaakissa olevassa Diabolik-pokkarin arvostelussa (http://www.kvaak.fi/index.php?articleID=2147) huomataan Diabolikista, että ”ainoa hänen luonnettaan pehmentävä piirre on rakkaus kumppania, Eva Kantia, kohtaan”. Näin todella on: Diabolik osoittaa välittävänsä Evasta paljon, ja myös Eva Diabolikista. Tämä ominaisuus inhimillistää Diabolikia hahmona.
Lisään tähän, että välillä Eva myös yrittää suoraan pehmentää nimihahmon toimintaa. Esimerkiksi numerossa 3/75 Diabolik naamioituu arkeologiksi ja aikoo kaapata köyhän aasialaisen maan aarteen arkeologisilta kaivauksilta. Eva ei pidä suunnitelmasta, sillä maa on ollut ulkomaalaisten riiston alla ja tarvitsisi nyt rohkaisevia suhteita ulkomaalaisiin. Diabolik toteaa: ”Eva hyvä, tässä ammatissa ei pidä heittäytyä hentomieliseksi!” Skannaan tästä näytteet tähän.
Italiankielinen Wikipedia (https://it.wikipedia.org/wiki/Eva_Kant) mainitsee, että Eva Kantin ulkonäön mallina olivat alun perin Grace Kelly ja Kim Novak.
-
Katselin italiankielisestä indeksistä täältä (https://www.comicsbox.it/serie/DIABOLIK&limite=200) alkuperäisten Diabolik-lehtien kansikuvia ja vertasin niitä suomalaisiin pokkareihin. Minulla ei ole kaikkia suomalaisia numeroita, mutta löysin puuttuvien kansikuvat netistä. Kansikuvien perusteella Suomessa julkaistiin seuraavat alkuperäisnumerot:
1/1975 #257 (Jan 1974)
2/1975 #218 (Jun 1972)
3/1975 #278 (Nov 1974)
4/1975 #212 (Mar 1972)
1/1976 #231 (Dec 1972)
2/1976 #238 (Apr 1973)
3/1976 #273 (Sep 1974)
4/1976 #248 (Aug 1973)
5/1976 #269 (Jul 1974)
6/1976 #261 (Mar 1974)
7/1976 #264 (Apr 1974)
1/1977 #236 (Feb 1973)
2/1977 #291 (Jun 1975)
3/1977 #288 (Apr 1975)
4/1977 #292 (Jun 1975)
1/1978 #259 (Feb 1974)
2/1978 #299 (Oct 1975)
1/1981 #2 (Feb 1963), uusinta #249 (Sep 1973)
2014 #221 (Jul 1972) + #222 (Jul 1972)
Suomi-julkaisujen kansikuvat voivat toki olla muualta otettuja kuin itse tarinat. Suomennettujen tarinoiden alkuperän voi varmistaa kääntämällä tarinoiden kuvauksia tuolta linkistä Google-kääntäjällä, mutta en nyt ruvennut siihen kun pokkareita puuttuu useita ja en siis näe kaikkien sisältöä. Kaikki suomennetut seikkailut näyttäisivät olevan vuosilta 1972 – 75 numeroiden 212 – 299 väliltä paitsi 1/1981:n alkuperäisnumero #2 (tosin sekin tarina lienee poimittu seikkailun uusintakerralta numerosta #249).
Tutkailin myös kirjoittajien ja piirtäjien nimiä tuolta linkistä. Korjaan, että mielestäni sarjan paras piirtäjä ei olekaan viimeisimmässä suomalaisessa julkaisussa eli Liken pokkarissa, vaan useissa 70-luvun pokkareissa. Hänen nimensä näkyy olevan Sergio Zaniboni.
-
Sain viestin, että suomalaisten julkaisujen sisäsivujen tapahtumat täsmäävät kansikuvien kanssa. Voimme olettaa, että alkuperäisnumerot ovat juuri ne mitkä listasin edellä kansikuvien pohjalta.
Kvaakin Twitterissä uudelleentwiitattiin (https://twitter.com/kallekinnunen/status/1281909739316707328) äskettäin, että Diabolikista on tulossa uusi elokuva. IMDB sanoo (https://www.imdb.com/title/tt9381682/), että se ilmestyy Italiassa vuoden viimeisenä päivänä. Tuskinpa tuo Suomeen saapuu.
-
Mario Bavan versio oli loistava. Voihan toki muutkin yrittää.
-
Mario Bavan versio oli loistava. Voihan toki muutkin yrittää.
Bavan versio on klassikko!
Kiitos Sampsa Kuukasjärvelle listauksesta. Taitaakin olla vain vajaat 10 hyllyssä.
-
Nyt on mitä näyttää! Ja hyvältä näyttää sekä kuulostaa!
https://youtu.be/ddu5P5rrNgQ
-
Nyt on mitä näyttää! Ja hyvältä näyttää sekä kuulostaa!
https://youtu.be/ddu5P5rrNgQ
Tuon trailerin mukaan uudessa leffassa on 60-luvun tyylinen lavastus. Diabolikin jaguaari on oikeaoppisesti musta.
-
Mario Bavan versio oli loistava. Voihan toki muutkin yrittää.
Bavan versio on klassikko!
Enkunkielisessä Wikipediassa mainitaan (https://en.wikipedia.org/wiki/Diabolik), että Empire-lehti valitsi vuonna 2008 Bavan Diabolik-leffan jopa 500 maailman parhaimman elokuvan joukkoon.
Bavan filmissähän muuten puhutaan englantia, dubattuna, ja siinä Diabolik lausutaan englantilaisittain ”daiabolik”.
Googletellessa silmiini osui englanninkielinen seikkailupeli Diabolik: The Original Sin vuodelta 2008 (pc) ja 2009 (konsolit). Siinä näköjään (tai oikeastaan kuulemma) sankarin nimi lausutaan italialaisittain ”diabolik”, mutta Evan nimi kuitenkin englantilaisittain ”iiva” eikä italialaisittain ”eeva”. Tämä selvisi, kun katsoin pelin pc-version intron YouTubesta täältä (https://www.youtube.com/watch?v=CkJokh4Udck).
Pidän kovasti tuosta pelin tunnusmusiikista, joka on videossa ajassa 4:04–5:36. Siinä on bondmaista henkeä.
(LISÄYS: Saattaa tuo pelin introvideo toki olla myös pleikkari- tai Nintendo-versiosta. En ole perehtynyt asiaan. Oletin vain pc:n.)
-
Diabolik-elokuvan soundtrackin (https://www.youtube.com/watch?v=bGF9PWwNcis) sävelsi itse Ennio Morricone, mutta kokonaisuutena se mielestäni on hyvin epätasainen, enkä oikein jaksa kuunnella sitä. Sen sijaan tykkään kuunnella tuota äsken mainitsemaani Diabolik: Original Sin -pelin tunnuskappaletta (https://www.youtube.com/watch?v=kvj8sIGl6Ys). Sen säveltäjä on näemmä Andrea Vialardi, laulajasta ja sanoittajasta en löydä tietoa. Laulun sanat tiivistävät sankarin olennaisia piirteitä:
You are the best, and there is no one,
Who knows to move the way you do.
Is your face hidden in the dark?
But your eyes say all about you.
Diabolik, nobody will catch you.
Diabolik, a unique thief you are.
Thief you are.
You are unique.
(EDIT: Korjattu laulun sanoissa kaksi typoa.)
-
Diabolik polkaisi esille monta jäljittelijää ja fumetti neri oli syntynyt. Kriminal, Fantax, Zakimort ym. Mutta jännää oli naispuolinen Diabolik nimeltänsä Satanik, josta myös tehtiin sixties hip ja pop -leffa (https://www.youtube.com/watch?v=-678O2Jn14w). Parasta leffassa lie kuitenkin jazz-pimputtelu ja tööttäily, jonka teki - tai on ainakin levyttänyt Romano Mussolini (https://www.levykauppax.fi/artist/mussolini_romano/satanik/) - jep: Il Duce Beniton poika!
Timo
-
Olen hiljalleen kerännyt Diabolikeja, ja tässä hieman havaintojani vuoden 1977 pokkarien yleisyydestä.
Diabolik 2/1977 tuntuu olevan hyvin harvinainen numero. Se on varmasti sarjan harvinaisin osa, ja uskon, että monelta Diabolikien kerääjältä puuttuu nimenomaan se pokkari – minultakin se uupuu. Olen törmännyt siihen Huudossa ja nettidivareissa ainoastaan kolme kertaa kahden viimeisen vuoden aikana, jolloin olen enemmän seurannut näiden tarjontaa. Fyysisissä divareissa en ole nähnyt sitä koskaan.
Sinä ainoana kertana kun näin 2/77:n Huudossa, se keräsi monia huutajia ja hinta nousi jopa 51 euroon. En silloin lähtenyt kilpalaulantaan, mutta ensi kerralla saatan ehkä lähteä, jotta saan kokoelmani täyteen. Kaksi muuta kertaa olen nähnyt divarien myydyissä kohteissa muistaakseni ihan tavalliseen noin 10–12 euron hintaan.
Myös numerot 1/77 ja 4/77 ovat melko harvinaisia; sanoisin, että 4/77 on sarjan toiseksi harvinaisin ja 1/77 kolmanneksi harvinaisin numero.
Sen sijaan numero 3/1977 on mielestäni keskimäärin ylivoimaisesti yleisin. Tuntuu, että sitä on melkein joka paikassa, jossa vain on Diabolikeja. Voiko se olla sattumaa? Olisikohan käynyt niin, että tuosta numerosta 2/77 otettiin painossa jostain syystä liian pieni painos, ja korvaukseksi siitä paino teki seuraavan numeron painoksesta tavallista isomman? Tietääkö joku?
En huomaa vuoden 1977 pokkareissa sivujen huonompaa liimausta, ohuempaa kansipahvia tai muuta heikkoutta, joka selittäisi numeroiden 1, 2 ja 4 vähyyden nykyään. Painos siis varmaan on ollut pienempi. Divarit kyllä eivät tunnu arvottavan numeroa 3/77 muita yleisemmäksi eli halvemmaksi.
Sarjan ihka ensimmäinen numero 1/75 lienee toiseksi yleisin, joten olikohan siinä tavallista isompi painos.
-
Sain äskettäin vihdoin Diabolik 2/77:n, joka tuntuu olevan erittäin harvinainen. Se olikin viimeinen pokkari, joka minulta puuttui. Saamani numeron kansien kunto on heikko, mutta kaikki sivut ovat tallessa.
Pokkarin tarina ”Sodanjulistus” on mielestäni tavallista kiinnostavampi hahmojen henkilökohtaisen asenteen vuoksi. Rikostutkijoiden kongressissa puhutaan, että Diabolik on vain keskinkertainen rikollinen, jota kaupungin poliisit eivät saa kiinni epäpätevyytensä vuoksi. Arvostelusta loukkaantuneena Diabolikin perivihollinen, häntä kauan metsästänyt tarkastaja Novak eroaa virastaan. Myös Diabolik suuttuu maineensa puolesta ja haluaa osoittaa uudelle poliisipäällikölle Gimpelille, että hän todellakaan ei ole pelkkä keskinkertaisuus. Hän alkaa tehdä näppäriä iskuja, joiden kautta poliisi tulee mediassa naurunalaiseksi. Samaan aikaan Novak selvittää tapauksia, vaikka ei ole virassa. Novakin arvo aletaan nähdä ja häntä kaivataan takaisin.
Juttu on viihdyttävää höpöä. Tarinassa näkyy myös Novakin vaimo Marie, joka tukee häntä henkisesti. Skannaan ja panen tähän neljä sivua näytteiksi.
-
Laitetaan tännekin.
Tuorein vuoden 2023 elokuva Diabolik Chi Sei? Diabolik Who are you? On Helsingin Night Visions festareilla nähtävissä klo 14.00
Hyvin tyylitajuiinen teos.
Musiikki on funkya, tarina jotakuinkin suoraan numerosta 107, ajankuva on onnistunut ja vaikka vaikka Diabolik ja Ginko ovatkin perusjäyhiä niin Eva Kant ja herttuatar Alteaa esittävä Monica Bellucci pelastavat paljon.