Kvaak.fi - keskustelu
Sarjakuvanlukijoiden keskustelut => Toimintasarjakuvat => : Petteri Oja 30.08.2005 klo 19:09:04
-
Oho! Egmontin eka albumi (?) on nimeltään Sudenratsastajat, Jalavan eka oli Pako tulen alta. Voiko tästä päätellä jotain? Tuntuisi että sarja kannattaisi aloittaa alusta, eihän niitä Jalavan albumeita enää mistään saa. Sudenratsastajat kyllä kuulostaa ihan esittelyjakson nimeltä. Ehkä Egmont julkaiseekin monta jaksoa kerralla. Toivottavasti ei pokkarissa kuitenkaan.
-
Taitavat olla näitä DC:n 192-sivuisia pokkarieditioita, kts. http://www.dccomics.com/graphic_novels/?gn=1476
(http://www.dccomics.com/media/covers/1476_180x270.jpg)
Jä tässä Egmontin painos, kts. http://www.egmont-kustannus.fi/nayta_uutinen.phtml?id=1631
-
Värit olisivat olleet nannaa, kuten niissä isoissa jenkkipainoksissa, mutta tuon Antin linkin mukaan Wendy Pini olisi muokannut aika rankalla kädellä sivujaan pokkarikokoon sopiviksi (manga-versio, huomaa taas mikä myy). Täytyypi ostella, jotta vain olisivatkin "an entirely new reading experience!". Se, mikä saattaa mättää, on alkuperäisen järjestyksen heittäminen romukoppaan ja sarjan sisäisen kronologian mukainen esittäminen. Bearclaw (mitenhän sitä oppii suomalaisia nimiä tavaamaan) tulee tutuksi jo ensimmäisessä numerossa nuoruuden päivistä lähtien DC:n sivun previkan mukaan. Alkuperäisessä neloslehdessä siitä sai kuulla Leetahin kanssa yhdessä, joka on ehkä pieni juttu, mutta sellainen pieni juttu, joka erottaa hyvän erinomaisesta. Älä korjaa sitä, joka jo toimii erinomaisesti, sanoivat jo muinaiset egyptiläiset/foinikialaiset/haltiat/jotkut muut.
-
Blääh. Mustavalkoisia pokkareita. No kivahan se on että laatupokkareita nyt julkaistaan, mutta ehkei ihan kaikki toimi siinä formaatissa, vrt. Sin City.
Mutta nyt taas tuomitsen ennenkuin olen nähnyt. On vaan jäänyt semmoinen mielikuva että värit olivat oleellinen osa Elfquestia.
-
On vaan jäänyt semmoinen mielikuva että värit olivat oleellinen osa Elfquestia.
Alunperin Elfquest oli mustavalkoinen. Julkaisuhistoriaa on kerrattu tällä sivulla (http://www.elfquest.com/pubs/DecadesInPrint.html), mutta hieman epäselväksi jää, milloin alkuperäiset tarinat julkaistiin ensimmäisen kerran väreissä.
-
Värityksetkin on tehty jo kolmeen kertaan, joka kerralla vähän entistä huonommin.
Tuossa värihistoriaa: http://www.elfquest.com/edits/WendyWords020228.html
Noh, nämä jää nyt kyllä hankkimatta, mutta juttua tuntemattomien kannattaa kyllä ainakin muutaman pokkarin verran roikkua mukana.
-
Mikähän noille mahtaa jäädä hinnaksi? Nuo aiemmin julkaistut 5 osaa minulla onkin, mutta mustavalkoisena koko setti sitten alkaa houkuttelemaan. Saapa nähdä mihin saa pennit venytettyä.
-
Mikähän noille mahtaa jäädä hinnaksi? Nuo aiemmin julkaistut 5 osaa minulla onkin, mutta mustavalkoisena koko setti sitten alkaa houkuttelemaan. Saapa nähdä mihin saa pennit venytettyä.
Hintaa 5,95. B6 koko, sivuja vain 128. Sivut on tunkkaisen näköisiä koska ne on painettu värioriginaaleista mustavalkoisena. Luontaantyöntävän oloinen tekele.
-
Sivut on tunkkaisen näköisiä koska ne on painettu värioriginaaleista mustavalkoisena. Luontaantyöntävän oloinen tekele.
Oletettavasti sama kuin esimerkit tällä sivulla: http://www.elfquest.com/pubs/EQandDC.html
Jotain suttuista harmaasävyä noissa on, mutta eikö niissä ole vähän liikaa valkoista ollakseen värioriginaaleista mustavalkoisena painettuja? (Tai ehkä en vain ymmärrä, mitä se oikeasti merkitsee.)
Joka tapauksessa huomattavasti paremman näköistä kuin nuo uusimmat väritetyt versiot. Wendy Pini ei ilmeisesti vain osaa värittää. Kyllä minun mielestäni tuolla Jarmon linkittämällä sivulla (http://www.elfquest.com/edits/WendyWords020228.html) parhaimman näköistä on 10th Anniversary editionin väritys, vaikka onkin teknisesti vaisuinta. Kuitenkin asialla ilmeisesti olivat jonkin Chelsea Animation Parlourin ammattilaiset, jotka tietävät edes jotain väriteoriasta. Jos vaihtoehtona olisi ollut, että Egmont julkaisee noita uusimpia värillisiä kammotuksia, niin kyllä vähän tunkkaisen näköiset mv-pokkarit voiton vievät.
-
Pokkarikoosta ja mv:stä huolimatta olen todella iloinen Elfguestin suomentamisesta.
En ole koskaan raaskinut ostaa jenkkipokkareita ja Elfguest oli se mun lapsuuden W.I.T.C.H sarjakuva. Hintakaan ei ole paha.
-
Hankin joskus kaikki semmoisina readers collection pehmokansi versioina, mustavalkoisia B5 koko muistaakseni... Siihen uusimpaan ElfQuest Archieves värilliseen julkaisuun olin todella pettynyt! Värit on tosiaan vielä huonompia kuin aikaisemmin ja ostin sen vielä viimeisillä rahoillani kun lähdin Oulusta kohti kotia. Jos värittää koneella niin voi värittää kunnolla (sortsit vaan missis Pini), tiedän ainakin tusinan tyyppejä jotka olisivat osanneet värittää paremmin. Mietin kyllä että hankkisinko vielä ne kaikki muutkin värilliset uusinnan uusinnan uusinnat... mutta jotenkin nuo mustavalkoiset viehättää enemmän. Mutta jos sattuu olemaan rahaa niin ehkä sittenkin...
Ajattelin että ystävän lapselle voisin ostaa synttäri lahjaksi noita manga-kokoisia pokkareita. Olen yrittänyt muutenkin innostaa sukulaismukeloita sarjakuvien pariin, muutakin kuin sitä Akua. Witch on jo mennyt läpi joten eiköhän tämäkin...
-
No voihan räkä. Miten tähän nyt suhtautuisi... kun mulle ne Jalavan viisi alpparia vm. 90-93 on yksi pyhimmistä lapsuusmuistoista sarjakuvarintamalla. Ja hyllystä löytyy kans kovakantiset, värilliset GN:t 2-7, ja mustavalkoinen kokoomakirjanen 8. Ja olen samaa mieltä siitä että se viimeisin Photoshop-väritetty versio Elfquestista on jotain johon ei halua rahaa tuhlata ja 10th anniversary edition on väreiltään paras. (ja se on muuten myös se versio jota Jalava on julkaissut)
...vaikka kuinka olis ollut alunperin mustavalkoinen, niin se vaan on että mulle silti Elfquest on värillinen. Ja vielä enemmän pelottaa miltä se näyttää tollaiseen pokkarikokoon ängettynä (en ole edes harkinnut ostavani mitään DC:n versioita mm. tästä syystä) Puhumattakaan siitä jos se mustavalkoisuus on tuhnuista harmaasävyä joka on jostain väriversiosta konvertattu automaatin läpi.
Mut vielä enemmän pelottaa jos ovat menneet kääntämään nimet pieleen. Onneksi nuo Egmontin sivulla mainitut nimet ovat lupaavan näköisiä.
Pitänee silti muutama ostaa, ihan vain nähdäkseen mitä ovat saaneet aikaan. En tosin välttämättä kerää.
-
Keppas. Tämä "Sudenratsastajat" oli iskeytynyt maitokaupan hyllyyn jossa muuten on lähinnä Aku Ankka. Olin kerrankin yllättynyt. Hieno teko Egmontilta.
-
Minä en koskaan niistä Jalavan alppareista kauheasti välittänyt, mikä sinänsä oli ihmeellistä, sillä ostin ne heti ilmestyessään (teini-ikäisenä kloppina) jolloin mulle tuntui kelpaavan mikä sarjakuva vain. Kuvitus oli minusta kauhean väkinäistä ja väritys vain kauheaa. Lisäksi albumikoko tuntui aivan liian isolta 32-sivuisille jutuille joiden taiteelliset ansiot eivät todellakaan olleet järin kummoiset. Pikkusiskolle tuli annettua kun arvosti enemmän.
Pokkarikoko, isommat sivumäärät ja mustavalkosuus kuulostaa paljon sopivammalta formaatilta. Pitänee heti huomenna tsekata. Jos en tykkää niin voin taas lahjoa pikkusiskoa. :)
-
128 m/v sivua onpi tässä pokkarisssa. Muuten ihan jees, mutta värisivujen "muuntaminen" harmaasävyyn on hiukka röpöröpön näköisesti tehty.
Sisällöstä muuten ..hmmmh... no, itse en ole koskaan näistä Marvel-tyylillä piirretyistä pornahtavista oravista piitannut.
-
Jaa että tämmöstä tällä kertaa. Ehkä voisin jopa ostaa. Noita Jalavan albumeita en ole lukenut vuosiin, vaikka ne hyllyssä ovat kiltisti kököttäneet. Ehkäpä ne voi sitten myydä, kun tulee pokkarina samat tarinat.
-
Tämä julkaisu tuli kyllä täytenä yllätyksenä. Lainasin sattumalta Jalavan osat - jotka olivat ikävän ohuita lehdyköitä - kirjastosta vasta muutama kuukausi sitten ja tutustuin näin ensi kerran Elfquestiin, mutta luovuin toivosta lukea sarjaa lisää huomatessani Jalavan lopettaneen julkaisun viidennen osan jälkeen. Hieno kulttuuriteko siis Egmontilta, pakko myöntää. Pokkarimuotoon olen mangaa lueskellessani jo tottunutkin, joten se ei tuntunut epämielekkäältä tavalta lukea sarjaa. Mustavalkoisuus toimii ainakin ensimmäisessä osassa ihan hyvin, olen nähnyt paljon huonompaakin painojälkeä. Muutenkin olen jo ehtinyt tykästyä pokkarisarjakuviin, ne kun vievät vähemmän tilaa kirjahyllystä ja kulkevat kätevästi mukana vaikkapa pitkää autoreissua ajatellen.
En ole aloittelevana lukijana juuri Elfquestin järjestykseen perehtynyt - kyseessä on ilmeisesti varsin pitkä sarja, ainakin hahmojen määrästä päätellen - joten haluaisin tiedustella, montako osaa tätä pokkari-EQ:tä on, onnistuin löytämään osien määrän vain värillisten (vähempisivuisten?) julkaisujen kohdalta?
Hihhei, ensimmäinen viestini Kvaakissa! Toivottavasti täällä on yhtä hyvä yhteishenki kuin esim. Kupolin foorumilla. ^^
-
Sivut on tunkkaisen näköisiä koska ne on painettu värioriginaaleista mustavalkoisena.
Elfquest vol. 2 oli tosin mustavalkoinen julkaisu. Ainoastaan Hidden yearsin osuus oli alunperin väreissä. Jos DC ei ole erikseen värittänyt omia uusintapainoksiaan, tunkkaisuus tulee jostain muualta.
Vanhana EQ fanina olen tietysti riemuissani, kun Egmont on aloittanut EQ julkaisun Suomessa. Julkaisujärjestys on varmaan DC:n kanssa neuvoteltu, joten sille ei voi mitään. Tietysti olisin huomattavasti iloisempi, jos alkuperäinen järjestys olisi voitu pitää. Toisaalta saa nähdä, miltä väritetyt EQ:t tulevat näyttämään mustavalkoisina. Ainakaan tämän Hidden Yearsin osio ei lupaa hyvää. Ilmeisesti ei ole mitään mahdollisuuksia painaa alkuperäisestä mustavalkoisesta...?
Suomennos oli yllättävän hyvää. Jalavan hyvät nimikäännökset on säilytetty. Ainut, mikä tökkäisi silmään on Blackfellin käännös. Olen ainakin itse käsittänyt sen viittaavan samaan kuin Nightfall eli yön tulemiseen. Mustakaato on nimenä mielestäni naurettava.
Hahmojen esittely on sinänsä mainio idea. Valitettavasti tämä galleria esittelee vasta Terän johtaman heimon ja on siis ristiriidassa tämän ja ilmeisesti seuraavan albumin kanssa, kun Terä ei ole tässä edes vielä syntynyt. Samalla tulee juonipaljastuksia ja tarinan jännite katoaa, kun tietää mitä Karhunkynnelle ja Ilolehdelle ja muille tapahtuu.
Niin ja huolimatta piirrosasusta Pinien haltiat ovat sensuaalisia olentoja väkivaltaisessa maailmassa. En suosittelisi ihan perheen pienimmille. Tässäkin albumissa painitaan kuoleman ja menetysten kanssa.
-
Eilen ostin itekin tämän ja vähäsen jo lukaisin. Ihan kivalta vaikutti. Vastaisuudessakin varmaan sitten näitä ostelen. Tämän pokkarin kokoonpanosta heräsi toive, että siinä nähtäisiin jossain vaiheessa myös tuon Hidden Yearsin numero 9 1/2 eli se, missä Byrne oli mukana (kai tussaamassa Piniä?). Ja sitten oli kai joku muukin tarina, minkä Byrne kuvitti. Mutta kyllä kelpaa ilman Byrneäkin. Oli vaan sekin pakko tuoda keskusteluun mukaan kun kerran oli mahdollisuus.
-
Joo, ihan eka numero New Bloodista. Jossain nettigalleriassa oon nähnytkin niitä sivuja ja sen Hidden Yearsin olen lukenut kirjastosta.
Ja vilahtihan Elfquestin hahmo myös Next menissä!
-
Mukana myös Hernandezin veljesten sisko Lea joka teki jatkiksen.
Vitsailet, tietenkin.
Olipa muuten vaihtelevan näköistä sisältöä. Alkupää oli sellaista, mitä netistä löytämäni esimerkit edustivat, ja ihan luettavaa. Harmaata suttua oli vain muutamissa paikoissa taustoissa ja joidenkin viivojen ympärillä. Mutta loppua kohden vain paheni, ja ilmeisesti suoraan värilliseksi tehdyn tarinan painaminen suttuisilla harmaasävyillä oli aika surullista. Mutta lisäksi sen tarinan ympärillä olleet mustavalkoiset osuudet olivat piirrosjäljeltään jo hirvittävän karkeita.
Mutta kyllä se ihan luettavaa oli. Ei tässä mistään Time Stranger Kyokosta ole kyse.
Kuitenkin mietitytti, tuntuisiko Elfquest seuraamisen arvoiselta sarjakuvalta pelkästään tuon läpyskän perusteella, jos en olisi alkuperäisiä tarinoita aikoinaan lukenut. Kuvituksen viat ovat pieni ongelma sen rinnalla, että kronologisen julkaisujärjestyksen takia tässä ensimmäisessä numerossa ei ole yhtään oikeasti puoleensavetävää hahmoa. Terän isä on päähenkilöksi harvinaisen epämiellyttävä tyyppi. Oikeastaan sympatiani olivat enimmäkseen ihmisten puolella, kaikista rituaalimurhista huolimatta. Voi olla vähän hankalaa lukea seuraavia osia, joissa lukijan olisi tarkoitus jopa pitää haltijahahmoista. Mokomista omahyväisistä hedonistikääpiöistä.
-
Eikö Lea Hernandez olekaan Jaimen ja Gilbertin sisko?
Ei. Myöskään hänen aviomiehensä, jolta hän on saanut nimen Hernandez, ei ole Los Brosin sisko. Tai veli. "Jonkinlainen serkku" kuitenkin. (http://groups.google.com/group/rec.arts.comics.misc/msg/144ca69e348ba2b4?hl=en&)
-
Iloisesti yllättynyt olin kun näin Wolfriderin ärrän hyllyllä. Olen ollut ElfQuestin suuri fani jo toiselta tai kolmennalta luokalta lähtien. Harmi ettei väripainoksia tullut,mutta noin se on silti hyvä. Jos Egmont lopettaa julkaisun niin ainakin Fantasiapeleistä löytää samaa sarjaa englanniksi (ja paksumpiakin ovat ne lehdykät siellä!) Suomenkielisen ostaminen tulee tosin hiuka (euron?) halvemmaksi.
Mutta täytyy sanoa että olen ERITTÄIN pettynyt NIMIEN SUOMENNOKSIIN!
Jos Winnowillistä tulee joku Tuulenpesä. Ja Woodlock on Puunkutri!! Bwahahaa!,kuolen. Lähinnä koomisia nuo nimet minusta,eikä haittaa lukunautintoani,mutta olisi Egmontin kustannus voinut kattoa Jalavan julkaisemisista osista niitä nimiä jos Mustaturkki muuttuu Mustakaadoksi ja Ketunturkki Ketunkarvaksi niin huonompaan suuntaan sitä ollaan menossa (juu ja Woodlock oli Puutöyhtö muistaakseni Jalavan julkaisimissa) Enemmänkin koomisia nimi käännöksiä löytyy,mutta jätetään ne rauhaan. (toistaiseksi ainakin ;) )
-
Siinäpä eräs asiantuntija oli minua höynäyttänyt.
Heillä on hyvin samankaltaiset hiukset, joten erehdys on ymmärrettävä.
Se oli Byrne-vitsi, ja Wendy Pini aikoinaan kiusoitteli Byrneä siitä, että tämä oli luonut Kryptonin, joka ansaitsi räjähtää kappaleiksi, ja Wendy Pini loi Elfquestin, ja nyt olemme taas aiheessa.
-
Kyllähän osa niistä nimistä on hieman koomisia, meni hetki miettiessä että mikäs ihmeen Tuulenpesä... ;D
Terä esiteltiin liian aikaisin, ei esiintynyt tässä albumissa mutta ehkä siinä englanninkielisessä samanlaisessa on ja sen takia on jäänyt tähänkin? Hidden years osio oli mustavalkoisuudessaan suttuinen mutta muuten ihan kelvollinen opus. Koskapa itselläni nämä on jo enkuksi kaikki tyynni, lähetän suomenkieliset siskolle Irlantiin. Ompahan silläkin siellä jotain lukemista.
-
Nuo nimet ovat pirun hankalia suomentaa. Mitenköhän "Kahvi" suomennetaan?
Älkää nyt hyvät ihmiset kurittako minua, mutta periaatteessahan tuota nimeä ei tarvitsisi suomentaa, vaan ratkaisuna voisi käyttää vaikkapa väliviivaa (Kah-Vi). Nimen luonnetta tuo tietenkin hieman muuttaisi tuossa, varsinkin verrattuna toisiin nimiin. Mielenkiinnolla odotan ratkaisua.
Tänään sitten tarttui tahmaisiin tassuihin tuo Elfquestin ensimmäinen osa. Ihan kelpo tavaraa noin yleisesti ottaen. Täytynee varmaan budjetoida tarvittava summa sivuun myös seuraavien kuukausien aikan.
-
Susiratsastajat on kuin raikas tuulahdus...
Näitä pervo-oravia (kuka sen sanoi? naurattaa vieläkin) lukee ihan ilokseen.
Piirtäjän amatöörimäisyys (varsinkin joissakin kasvolähikuvissa) on sympaattista ja tuo oman pikku lisähupinsa lukukokemukseen.
Ei tämä silti mitään Jeff Smithiä ole.
-
Älkää nyt hyvät ihmiset kurittako minua, mutta periaatteessahan tuota nimeä ei tarvitsisi suomentaa, vaan ratkaisuna voisi käyttää vaikkapa väliviivaa (Kah-Vi). Nimen luonnetta tuo tietenkin hieman muuttaisi tuossa, varsinkin verrattuna toisiin nimiin. Mielenkiinnolla odotan ratkaisua.
Ei Ei.. Kahvin sentään voi jättää rauhaan. Ei mitään väliviivoja pilaamaan!
Kuulostaisi aika oudolta joku Kah-Vi, sinänsä kyllä ihan ok ehdotus.
Onneks Joillakin on haltianimet joita ei voi vääntää suomeksi (Esim. Leetah,Rayek,Savah yms.) Sellaisina ne toivottavasti pysyvätki. Suurella mielenkiinnolla tosin odotan seuraavia osia ja uusia nimi käännöksiä. xD
-
Lähinnä koomisia nuo nimet minusta,eikä haittaa lukunautintoani,mutta olisi Egmontin kustannus voinut kattoa Jalavan julkaisemisista osista niitä nimiä jos Mustaturkki muuttuu Mustakaadoksi ja Ketunturkki Ketunkarvaksi niin huonompaan suuntaan sitä ollaan menossa (juu ja Woodlock oli Puutöyhtö muistaakseni Jalavan julkaisimissa)
Ei minusta nuo nimet mitenkään huonoja ole ja vaikuttaa ihan uskolliselta alkuperäiselle nimelle (en näitä esimerkkejäsi kummemmin niitä sitten tiedäkään). Mutta mielestäni Puutöyhtö on paljon naurettavampi nimi kuin Puunkutri. Jälkimmäisessä on sentään pieni järjen hiven, mutta tuo Puutöyhtö tuo mieleen aika naurettavia mielleyhtymiä.
-
Jos Winnowillistä tulee joku Tuulenpesä. Ja Woodlock on Puunkutri!!
Winnowilliä (ja Kahvia) ei varmaan tarvinne kääntää ollenkaan. "Lock"in toinen merkitys on hiuskiehkura ja suortuva. Olisin itse ehkä käyttänyt Lastua, mutta Puunkutrikin on ihan mukiinmenevä ja suora käännös. Puutöyhtö on IMHO naurettavampi kuin Puunkutri ja kiristelin sille hampaitani jo aiemmin.
Ettei tässä taas mennä samalle puolelle kuin eräässä keskustelussa bileissä:
englantia osaamaton henkilö kysyi mitä opiskelen. Vastasin että kääntämistä. Toinen siinä ihan hermostui: "Miksi englantia pitää mennä kääntämään? Sehän on niin mukava kieli!" Toivuttuani kysyin varovasti, miten paljon hän osaa englantia. Vastaus: "En paljon yhtään. Mutta sen ihanuushan tulee juuri siitä, ettei sitä osaa. On niin salaperäinen ja mystinen kieli!" Suurella tahdonponnistuksella olin kysymättä, mitä hän pitäisi "salaperäisistä ja mystisistä" ohjeista esim. uuteen videoonsa ja häivyin muualle.
EQn nimikäännökset ovat aika suoria. Jos ne ovat naurettavia, niin eivät ne ole sen kummempia englanniksikaan. Itse odotan suurella mielenkiinnolla Preserversien puhekuplien suomennosta.
-
Saiskohan siihen Kahvi -nimeen takaisin mystiikkaa käntämällä sen Qahwaksi (arabialalinen sana "kahvi") ? Öh...
Timo
-
Mutta lukijat luulevat että Kahvin nimi on käännetty ja ihmettelevät kummaa nimeä. Eivät tajua että se on haltianimi.
Minusta tämä on lukijoiden aliarviointia. Jos joku vetää Kahvista kahvit väärään kurkkuun ja ihmettelee että onpa tökerö käännös niin se on oma häpeä. Kyllä ElfQuest sen verran yleissivistykseen kuuluu että joku sitten toteaa että hei se on alunperinkin Kahvi. Ei Kahvia pidä joksikin muuksi muuttaa muutaman idiootin takia. Enemmän ihmiset suuttuvat jos Kahvi muutetaan joksikin muuksi.
Jotain tarkoittavat englanninkieliset nimet toki pitää kääntää.
-
Voisiko joku valistaa tietämätöntä ihmisparkaa, miten Winnowillistä saa Tuulenpesän? Winnow= erotella, pohtaa, seuloa, viskata eloon ja will= tahtoa? Eihän Sinisen vuoren asukkien muutkaan nimet tarkoita mitään: Voll, Tyldak.
-
Minusta tämä on lukijoiden aliarviointia. Jos joku vetää Kahvista kahvit väärään kurkkuun ja ihmettelee että onpa tökerö käännös niin se on oma häpeä. Kyllä ElfQuest sen verran yleissivistykseen kuuluu että joku sitten toteaa että hei se on alunperinkin Kahvi. Ei Kahvia pidä joksikin muuksi muuttaa muutaman idiootin takia. Enemmän ihmiset suuttuvat jos Kahvi muutetaan joksikin muuksi.
Täällä siis ovat hihat liekeissä kun Sumppi karauttaa sotapeuralla tantereille...?
-
Miksi te haukutte Wendyä, oonko minä ainoa ihminen maailmassa jonka mielestä Wendy Pini on ihan hyvä piirtäjä?
-
Et ole. Tässäkin pokkarissa parasta oli Wendyn piirtämät. Ensimmäinen tarinakin oli hyvin piirretty, mutta ei ihan tavoittanut sitä Elfquest-tunnelmaa, mikä Pinin kynänjäljessä on.
-
Miksi te haukutte Wendyä, oonko minä ainoa ihminen maailmassa jonka mielestä Wendy Pini on ihan hyvä piirtäjä?
Minäkin tykkään Wendyn piirtämistä, muista ehkä se Sonny Trait (vai mikässen nimi olikaan) meni aika lähelle Pinin piirroksia mutta tässä albumissa ei kaikki olleet Wendyn piirtämiä, näitä myöhemmin piirrettyjä täytetarinoita on tehneet monet muutkin.
-
Miksi te haukutte Wendyä, oonko minä ainoa ihminen maailmassa jonka mielestä Wendy Pini on ihan hyvä piirtäjä?
Wendy on ihan hyvä piirtäjä (tosin kammottavan huono värittäjä), mutta tämä julkaisu ei ollut hänen osaltaan aivan parhaasta päästä. Välillä suorastaan näytti siltä kuin hän olisi tussannut Frank Millerin vehkeellä.*
* "I love it that Frank Miller keeps trying out new styles and sometimes it's as ugly as all hell and it looks as though he inked it with his cock and sometimes it's cartoony and often it's amazing and it's seldom the same." -- Erik Larsen (http://www.comicbookresources.com/columns/index.cgi?column=ofo&article=2233)
-
tässä albumissa ei kaikki olleet Wendyn piirtämiä, näitä myöhemmin piirrettyjä täytetarinoita on tehneet monet muutkin.
Ahaa, no sehän saattais selittää ainakin osan haukuista... Mielestäni useimmat niistä muiden tekemistä myöhempien aikojen tarinoista olivat aika karseasti piirrettyjä (ostelin aikoinaan paksujen alpparien lisäksi muutaman kymmenen sentin kasan näitä kaiken maailman "porno-oravien lapsenlapsenlapset seikkailevat etelämerellä" -lehtiä)...
-
Voisiko joku valistaa tietämätöntä ihmisparkaa, miten Winnowillistä saa Tuulenpesän? Winnow= erotella, pohtaa, seuloa, viskata eloon ja will= tahtoa? Eihän Sinisen vuoren asukkien muutkaan nimet tarkoita mitään: Voll, Tyldak.
Eikös muuten Wendy Pini jossain haastattelussa selventänyt että Winnowill on "win, no will". Eli symbolisesti vaikkakaan ei sanatarkasti "voitan, (muilla) ei omaa tahtoa"?
Sitä ei mielestäni pitäisi muuttaa mitenkään,vaan antaa olla ihan Winnowill. Sama juttu Kahvin kanssa,jos joku ei ymmärrä niin se on hänen ongelmansa. Minä ainakin vedän herneet nenään jos Kahvi on väännetty jotenki oudosti.
-
Hei,rekisteröidyin juuri foorumille. En halua että nickiäni kopioitaisiin täällä tai joku kirjoittaisi minuna. . . Tuo yllä oleva viesti on siis minulta (jos joku ei tajunnut) ja luulisi sen selventävän sitä Winnowill nimeä, josta monilla ei välttämättä ole käsitystä mistä se tulee.
-
Moi Elaynea. Tervetuloa foorumille. Saatat kyllä sekaantua Anattaone (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?action=profile;u=1268)n kanssa kun molemmilla on samanlainen avatari. Olisiko vaikka itsepiirretty parempi?
-
Moi Elaynea. Tervetuloa foorumille. Saatat kyllä sekaantua Anattaone (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?action=profile;u=1268)n kanssa kun molemmilla on samanlainen avatari. Olisiko vaikka itsepiirretty parempi?
Voipi olla,avatar vaihtoon. Kiitos tiedosta.
-
Kaunokirjallisen tekstin kääntäminen on tulkinta, luova prosessi, joka välittää taideteoksen kielestä toiseen. Siinä menetetään aina jotain, mutta parhaassa tapauksessa myös saadaan.
Sudenratsastajat oli käännetty napakasti ja sujuvasti. Suomen kieli sopii erittäin hyvin fantasian kieleksi - kuten tiesi jo Tolkien aikoinaan.
-
Sudenratsastajat oli käännetty napakasti ja sujuvasti.
Eipä nuo käännökset minuakaan häirinneet. Muutenkin pitäisin opusta hinta/laatusuhteeltaan varsin kohtuullisena, vaikka Elfquest ei ikinä mikään elämää suurempi sarjakuva minulle ole ollutkaan. En myöskään omista Jalavan (tai alkuperäiskielisiä) julkaisuja, joten eiköhän näitä tule hankittua jatkossakin.
-
Olisivatko täällä kaikki tyytyväisiä, jos Winnowill väännettäisiin muotoon Voittoeitahtoa? Rayek on muuten ilmiselvä Sädeek...
Tuulenpesä on kyllä minusta kääntäjältä nokkela veto. Takkutukkainen loiseläjä kun on tavallaan kyseessä. Mustakaadossa on enempi tappamisen meininkiä kuin Mustaturkissa ikuna ja alkuperäisen nimen konnotatiivinen sisältökin on kauniisti huomioitu.
-
Voisiko joku valistaa tietämätöntä ihmisparkaa, miten Winnowillistä saa Tuulenpesän? Winnow= erotella, pohtaa, seuloa, viskata eloon ja will= tahtoa? Eihän Sinisen vuoren asukkien muutkaan nimet tarkoita mitään: Voll, Tyldak.
Sanalla winnow on enemmänkin merkityksiä, joista käyvin tulkinta on tähän kyseiseen tapaukseen pörröttää (jnk tukkaa). Suomentaja on vain ottanut vapauden kääntää nimen kyseisen hahmon hiuskuontaloon sopivaksi ;) Tätä teoriaa tukee myös seuraava lainaus:
Tuulenpesä on kyllä minusta kääntäjältä nokkela veto. Takkutukkainen loiseläjä kun on tavallaan kyseessä.
Pini ilmeisesti oli selittänyt nimeä kuitenkin eri tavalla, mutta suomennos oli kuitenkin mielestäni varsin osuva.
Mustakaadossa on enempi tappamisen meininkiä kuin Mustaturkissa ikuna ja alkuperäisen nimen konnotatiivinen sisältökin on kauniisti huomioitu.
Ja tästä asiasta minä olen samaa mieltä.
Pitää Kahvi vielä tietenkin tuoda keskusteluun mukaan, sillä asiaahan ei ole vielä puitu loppuun asti. Oma ehdotukseni oli hyvin hätäpäinen (Kah-Vi), sillä tuolloin nimi erottuu massasta (eikä välttämättä edukseen). Myös seuraava (Timon julkituoma) ehdotus kävi mielessäni...
Saiskohan siihen Kahvi -nimeen takaisin mystiikkaa käntämällä sen Qahwaksi (arabialalinen sana "kahvi") ?
...mutta en tuonut sitä julki, sillä nimi muuttuisi liiaksi. Tähän väliin on pakko päästä pätemään ja huomauttaa, että arabialainen sana kirjoitetaan qahweh ja lausutaan turkkilaisittain miltei samalla tavalla kun suomen kahvi ;). Jotta pahoista mielleyhtymistä C8H10N4O2:ta sisältävää nautintoainetta kohtaan päästäisiin eroon, voisi Kahvi nimen muuttaa mahdollisesti muotoon Kahve.
Yleisesti ottaen en kannata nimien kääntämistä, mutta tapauksissa, joissa nimi on käännettävissä asiayhteyteen sopivasti tai joissa nimi assosioituu selkeästi toiseen jo olemassa olevaan asiaan, on nimen kääntäminen tai muuttaminen hyväksyttävää.
Mikäli vastustaa nimien kääntämistä ja/tai käännettävään kieleen sopivaksi muokkaamista "henkeen ja vereen", niin julkaisut kannattaa hankkia alkuperäiskielisinä. Tällöin on hyvä olla, eikä rasitu polla ;)
Olisivatko täällä kaikki tyytyväisiä, jos Winnowill väännettäisiin muotoon Voittoeitahtoa? Rayek on muuten ilmiselvä Sädeek...
Loistavaa ;D
-
Yleisesti ottaen en kannata nimien kääntämistä, mutta tapauksissa, joissa nimi on käännettävissä asiayhteyteen sopivasti tai joissa nimi assosioituu selkeästi toiseen jo olemassa olevaan asiaan, on nimen kääntäminen tai muuttaminen hyväksyttävää.
Minusta taas nimen kääntäminen on oikeutettua sekä mainitsemistasi syistä myös silloin jos alkuperäinen nimi itsessään jo on "käännös". Esim. tässä väännetyt Winnowill ja Woodlock. Ne kun tuskin ovat haltiakieltä.
-
Minusta taas nimen kääntäminen on oikeutettua sekä mainitsemistasi syistä myös silloin jos alkuperäinen nimi itsessään jo on "käännös". Esim. tässä väännetyt Winnowill ja Woodlock. Ne kun tuskin ovat haltiakieltä.
Juuri näin. Pääsi vain lipsahtamaan pois aiemmasta viestistäni.
-
Kyllä Egmontin kustannus ihan hyvää työtä on tehnyt,kun mietii. Olisi kamalaa jos Cutter olisi suomennettu esimerkiksi.Leikkaajaksi yms. Aika hirvittävää. Ja joka kuukaisikos se ilmestyi? Olisi kumminki mukavaa jos joskus ilmestyisi joskus jotain värillisenä ;)
-
Luettuani kaiken tämän krskustelun, mielessäni ei ole paljoa muuta ollutkaan kuin että "pakko ostaa toi pokkari ärrältä".
Lähen ostamaan, ja haukun sitten ehkä jälkikäteen! ;D
-
Olenpa lukenu kirjastosta muutaman albumin sekä suomeksi että englanniksi ja nyt kun selasin tätä uutta, huomasin ettei siinä ollutkaan värejä :'( arvatkaa petyinkö
-
Kyllä Egmontin kustannus ihan hyvää työtä on tehnyt,kun mietii. Olisi kamalaa jos Cutter olisi suomennettu esimerkiksi.Leikkaajaksi yms. Aika hirvittävää. Ja joka kuukaisikos se ilmestyi? Olisi kumminki mukavaa jos joskus ilmestyisi joskus jotain värillisenä ;)
Ei sitä kirjaa kustantaja ole suomentanut. Se kunnia kuuluu Seppo Raudaskoskelle.
-
Kustantajalle on säästöä kun ei julkaista väreissä. Ei eron tosin näin tietokoneaikana luulisi olevan oleellinen.
Ei tietokoneet pahemmin painotekniikkaa ole muuttaneet. Edelleen täytyy offsetissa tehdä neljä painolevyä ja painaa ne kaikki. Ja isommissa painoksissa paperi maksaa usein enemmän kuin painaminen ja toimitus/taittotyö yhteensä.
Eli edelleen voi sanoa, että mustavalkoinen painatus on halvempaa kuin värillinen.
-
Pini ilmeisesti oli selittänyt nimeä kuitenkin eri tavalla, mutta suomennos oli kuitenkin mielestäni varsin osuva.
Winnowilliä ei ole vielä suomennetussa EQ:ssa nähty, joten suomennosta voi vielä vasta arvailla. Olen kuitenkin sen verran pessimistinen, että en jaksa uskoa, että ihmiset pitäisivät niin paljoa tästä kakkossarjasta, että tälläkään kerralla päästäisiin Siniselle vuorelle asti.
Mikäli vastustaa nimien kääntämistä ja/tai käännettävään kieleen sopivaksi muokkaamista "henkeen ja vereen", niin julkaisut kannattaa hankkia alkuperäiskielisinä.
Ainoastaan Wavedanceriä mulla ei ole. Tilasin aikoinaan EQ vol 2:sen Kukunorista, joten nekin mulla on kaikki. Alkuperäinen sarjakin on pehmeäkantisena värillisenä, vaikka ne alkavat jo olla varsin kuluneita.
Mä vastustan nimien kääntämistä, mutta en mitenkään henkeen ja vereen ja todennäköisesti joudun sitä tekemäänkin myöhemmin. Yleensä yritän perustella nimien kääntämättömyyttä sillä, että tulos muistuttaa aina liikaa lasten kirjoja. Miksi ei sitten saman tien käännetä kaikki dekkareissa sun muissa esiintyvät Millerit ja Brownit, varsinkin jos hahmo on mylläri tai tummaihoinen? Ai, koska ne kuulostaisivat liian suomalaisilta? Bingo! Varsinkin fantasiassa on se ongelma, että vain osa jotain tarkoittavista nimistä käännetään.
Kaipa tässä iässä on pakko myöntää, että iso vaikutus on silläkin, että olen kovin visuaalinen ihminen. Mulle on kovasti väliä sillä, miltä sana näyttää kirjoitettuna ja kuulostaa lausuttuna, ehkä enemmänkin kuin jollain konnotaatioilla, jotka voivat hyvin olla erilaisia eri ihmisillä. Mulle Cutter on aina Cutter, ei siitä mihinkään pääse. Eipä ole aiemmin edes tullut mieleeni, että Winnowill voisi tarkoittaa jotain. En erikoisemmin etsi haastatteluja.
-
Kävi niin kuin pelkäsin. Sisäisen kronologian seuraaminen ei oikein toiminut. Alkuperäinen sarja alkoi sen verran vauhdikkaasti, ettei seuraamisen jättäminen tullut kysymykseenkään. Tämä pokkari oli täynnä hajanaisia tarinoita, jotka eivät mitenkään innostaneet jatkon seuraamiseen. Kun olen nämä tarinat aikaisemmin jo lukenut ja suurimman osan Elfquest-jatkumoa myös, on vähän vaikea kommentoida, mutta jotenkin jäi sellainen olo, ettei näiden tarinoiden perusteella pääsisi hahmoihin sisälle. Karhunkynttä kuvattiin paljon, mutta loppuporukka jäi täysin varjoon. Toiset esiteltiin ja nirhattiin suorastaan hetkessä. Mutulla Taivastiedonkin syntymä tuntuu paljon merkityksellisemmältä, kun hahmon tuntee jo läpikotaisin siinä vaiheessa, kun tarina tulee eteen.
Kannatan siis tutustutaan hahmoihin nykyhetkessä, sitten paljastetaan isien ja äitien toilailut -taktiikkaa selvitetään hommat aikajärjestyksessä -taktiikan sijasta. Osa mutinasta saattaa tulla siitä, että Elfquestin neljä alkuperäistä ensimmäistä osaa muodostavat mielestäni yhden parhaista sarjakuvista maailmassa ja tavaran työntäminen sen eteen on pyhäinhäväistykseen verrattavissa oleva teko. Ehkä ensi kertaa sarjaan tutustuva pitää tätä järjestystä luontevana. Julkaisumuodossa itsessään ei ollut suurta ongelmaa, kyllä tuota luki vaikka pientä ja mustavalkoista oli. Suomenkieliset nimetkin olivat luontevia, vaikka välillä piti miettiä, että kukas tämä hahmo olikaan.
-
Miksi ei sitten saman tien käännetä kaikki dekkareissa sun muissa esiintyvät Millerit ja Brownit, varsinkin jos hahmo on mylläri tai tummaihoinen? Ai, koska ne kuulostaisivat liian suomalaisilta? Bingo!
Ei, vaan koska ne ovat oikeita nimiä. Esim. Elfquestin tapauksessa englanti tuskin on sarjassa esiintyvien haltioiden kieli. Ne on siis käännetty englanniksi haltiakielistä. Niiden kääntämättä jättäminen olisi siis käsikirjoittajan (tai nimen antajan) tarkoituksen vesittämistä. Sillä ilmeisestihän nimellä on jokin erityisempi merkitys, koska se on varta vasten käännetty lukijalle ymmärrettävään muotoon toisin kuin muut nimet (kuten jo mainittu Kahvi).
Ole siis looginen vastustamisessasi ja vastusta sitäkin, että alkuperäiset haltianimet on käännetty englanniksi.
-
Ole siis looginen vastustamisessasi ja vastusta sitäkin, että alkuperäiset haltianimet on käännetty englanniksi.
Onko tässä muuten joku logiikka? Minulla ei ole kovin vahva Elfquest-fu, joten osaako joku sanoa, ovatko esim. Cutter ja Kahvi olevinaan eri kieltä? Tarkoittaako Kahvi jollain haltiakielellä jotain, vai onko se vain kaksi yhteen iskettyä tavua, kuin vauvan jokelluksesta otettu nimi? Harva nimihän ei tarkoita yhtään mitään, vaan merkitys on vain hämärtynyt kielen muuttuessa.
Täysin johdonmukainen käännöshän on se, että kaikki mikä on englantia käännetään suomeksi, joten John Milleristä tulee Juhani Mylläri. Näinhän J.R.R. Tolkien menetteli "kääntäessään" Länsikairan punaista kirjaa Hobitiksi ja Sormusten herraksi. Kaikki, mikä oli englantia, oli mukamas käännetty westronista. "Frodo Baggins" on englanninnos westroninkielisestä nimestä "Maura Labingi" (http://en.wikipedia.org/wiki/Frodo_Baggins#Name). Eli Sormusten herran suomennos on monin tavoin virheellinen. Eihän oikeaoppisen käännöksen tekemiseen varmaan kuluisi kuin yksi elinikä...
-
Haltioitahan on monta heimoa, ja susiratsastajien oikeita nimiä eivät ole kutsumanimet, jotka ovat englantia. Heillä on sielunimi, jonka tietävät aina vain tietyt henkilöt.
Aivan, nyt alkaa muisti palailemaan pätkittäin. Mutta eihän susiratsastajien kieli "englantia" ole, vaan heidän kielensä on valittu käännettäväksi englanniksi, ja sitä kautta suomeksi. Ja Winnowill on sielunimi, joten ei tarvitse pelätä, että sitä suomennettaisiin.
Mutta ovatko sielunimet jotain haltijakieltä sitten? Vai olikos se niin, että sielunimiä ei "anneta", ne vain "tunnistetaan" telepaattisesti? Silloin ne voisivat olla pelkästään jonoon laitettuja tavuja. Jokin aivojen rakenteesta syntyvä yksilöllinen signaali, joka synesteettisesti tulkitaan joukoksi äänteitä.
-
Onko tässä muuten joku logiikka? Minulla ei ole kovin vahva Elfquest-fu, joten osaako joku sanoa, ovatko esim. Cutter ja Kahvi olevinaan eri kieltä? Tarkoittaako Kahvi jollain haltiakielellä jotain, vai onko se vain kaksi yhteen iskettyä tavua, kuin vauvan jokelluksesta otettu nimi? Harva nimihän ei tarkoita yhtään mitään, vaan merkitys on vain hämärtynyt kielen muuttuessa.
On siinä logiikka. Luultavasti vain selitin sen huonosti. En nimittäin tarkoittanut, että kaikki haltianimet sellaisenaan tarkoittavat mitään (tai ehkä ovat joskus tarkoittaneet, kuten sinä selitit). Eli niitä ei välttämättä pysty kääntämään. Käytännössä tarkoitin haltianimellä sellaista, mikä englanninkielisessäkin tekstissä on kirjoitettu samassa muodossa kuin haltiakielellä. Esim. minun tapauksessani nimelläni on myös merkitys. Jos minusta tehtäisiin sarjakuva ja käännettäisiin se englanniksi, mutta nimeni jätettäisiin edelleen Veliksi, niin siitä tehtävässä käännöksessäkin se pitäisi pitää Velinä eikä muuttaa sen kielen veljeä tarkoittavaksi sanaksi. Vastaavasti jos englanninkielisessä käännöksessä käytetäänkin nimikäännöstä Brother, niin tietenkin siitä tehdyssäkin käännöksessä tuo Brother pitäisi kääntää.
Sekoitinko lisää?
-
Sekoitinko lisää?
Kyllä.
On siinä logiikka. Luultavasti vain selitin sen huonosti.
Ei, vaan minä kysyin huonosti. Tarkoitin, että onko haltijanimien kääntämisessä englanniksi jotain logiikkaa (mitä Elfquestiin tulee). Laajemmin, onko haltijakielten kääntämisessä jotain logiikkaa. Onko haltijakieliä ylipäänsä enemmän kuin yksi, ja onko haltijoiden/susiratsastajien kieli ainoa, joka on käännetty englanniksi (ilman ylimääräisiä merkintöjä, kuten hakasulkeita tai * Käännetty peikkojen kielestä).
-
Ahaa.
Tarkoitin, että onko haltijanimien kääntämisessä englanniksi jotain logiikkaa (mitä Elfquestiin tulee).
Minä en itse asiassa tiedä. Mahdollisesti käännetyt nimet vain kuulostivat Pinien mielestä kivoilta eivätkä ehkä ajatelleet asiaa sen enempää. Toivon tietenkin, että niiden kääntäminen jollain lailla palvelee tarinaa (esim. kuvaa jollain tasolla nimen haltijan luonnetta).
Laajemmin, onko haltijakielten kääntämisessä jotain logiikkaa. Onko haltijakieliä ylipäänsä enemmän kuin yksi, ja onko haltijoiden/susiratsastajien kieli ainoa, joka on käännetty englanniksi (ilman ylimääräisiä merkintöjä, kuten hakasulkeita tai * Käännetty peikkojen kielestä).
No jos sitä ei käännettäisi, niin emme sitä ymmärtäisi. Ja kuten Joe sanoi, niin haltiaheimoja on monia ja voi olettaa, että on myös monia kieliä tai ainakin erilaisia murteita. Luultavasti kuitenkin joku tietty haltiakieli/murre on se lähtökohta, josta muita Elfquestin kieliä tarkastellaan (ja siksi sen kohdalla ei erikseen mainita, että se on käännetty "siitä-ja-siitä kielestä").
-
Winnowilliä ei ole vielä suomennetussa EQ:ssa nähty, joten suomennosta voi vielä vasta arvailla.
Itse asiassa siellä hahmojen esittely osiossa esitellään Two-Edge - Kaksisärmä - jonka sanotaan Olevan haltia Tuulenpesän ja peikko Sulatin poika.
-
Itse asiassa siellä hahmojen esittely osiossa esitellään Two-Edge - Kaksisärmä - jonka sanotaan Olevan haltia Tuulenpesän ja peikko Sulatin poika.
Ei herranjumala. Tässä repesin. xD
Itse omistan tämän ensimmäisen osan,mutta en ole vaivautunut hahmoesittelyjä lukemaan,kun englanniksi ne on jo luettu. HiH...
-
Tarkoitin, että onko haltijanimien kääntämisessä englanniksi jotain logiikkaa (mitä Elfquestiin tulee). Laajemmin, onko haltijakielten kääntämisessä jotain logiikkaa.
Kaikki haltiat puhuvat muistaakseni samaa kieltä, mikä tekeekin järkeä kun kyseessä ovat lähes kuolemattomat olennot. Edes sudenratsastajilla ei taida olla kuin kymmenisen sukupolvea vierähtänyt maahan saapumisen jälkeen. Englanniksi on 'käännetty' nimet jotka haltiakielellä merkitsevät jotakin. Noudattaa siis kääntämisen perusperiaatteita tässä suhteessa.
Ei kyllä selvitä sitä, missä menee suomeksi kääntämisen raja... 'Two-Edge' lienee ihan järkevää kääntää, 'Winnowillin' olisin itse jättänyt sikseen. Nuo tähän saakka näkemäni nimien käännökset ovat kyllä usein aika kummallisia. 'Kaksisärmä'? No, ehkä sillä on haettu etäisyyttä Terän nimestä (luonnollisin käännös kun tuntuisi olevan Kaksiterä.)
-
'Two-Edge' lienee ihan järkevää kääntää, 'Winnowillin' olisin itse jättänyt sikseen. Nuo tähän saakka näkemäni nimien käännökset ovat kyllä usein aika kummallisia. 'Kaksisärmä'? No, ehkä sillä on haettu etäisyyttä Terän nimestä (luonnollisin käännös kun tuntuisi olevan Kaksiterä.)
Oikeastaan ajattelin, että tuo särmä on parempi termi tässä. Kaksiterä tuo ensimmäiseksi minun mieleeni kaksiteräisen miekan, jonka molemmat puolet ovat samanlaiset. Eli täysi vastakohta sille, mitä Two-Edge edustaa. Särmällä ei ole sanana samaa painolastia niskassaan kuin terällä, vaan minun mielessäni voi tarkoittaa vaikka minkälaista reunaa. Lisäksi särmän merkitys 'kunnollisena, oikeanlaisena' sopii Two-Edgen luonteeseen, jossa oikea haltia ja peikko kohtaavat.
-
No jos sitä ei käännettäisi, niin emme sitä ymmärtäisi. Ja kuten Joe sanoi, niin haltiaheimoja on monia ja voi olettaa, että on myös monia kieliä tai ainakin erilaisia murteita. Luultavasti kuitenkin joku tietty haltiakieli/murre on se lähtökohta, josta muita Elfquestin kieliä tarkastellaan (ja siksi sen kohdalla ei erikseen mainita, että se on käännetty "siitä-ja-siitä kielestä").
Eri haltiaheimoilla ei ole koskaan ollut vaikeuksia puhua keskenään. Sen sijaan ihmisillä ja haltioilla ei selvästikään ole yhteistä kieltä. Olen aina olettanut, että on olemassa vain yksi haltiakieli.
Itse asiassa olen aina pitänyt näitä "westronista englantiin" tai "haltiakielestä englantiin" mukamas käännösväitteitä suoraan sanottuna vähäjärkisinä, enkä tajua, miksi niitä enää edes esitetään. Kaikki kyllä tietävät, millä kielellä on alunperin kirjoitettu. Olen lukenut fantasiaa yli 15 vuotta, joten tiedän varsin hyvin "perustelut" tälle. Multa ne vain vähentävät lukunautintoa korostamalla fantasian lapsenomaisuutta.
Ja minua ei ole kukaan vielä uskaltanut loogiseksi väittää. :D Tykkään Illanhämy-käännöksestä, mutta en muista, joten vastustan muita. Haa! ;D
Kaisu: kappas, niinpäs onkin, huokaus. Kiitos terävästä huomiosta.
-
Näitä käännösnatkutuksia on netti täynnä.
Fanit ovat totta kai lukeneet "pyhän tekstinsä" jo aikaisemmin alkukielellä ja ehdollistaneet nimet hahmoihin pysyvästi. Tämä ns. käännöskritiikki koskee muuten yleensä vain nimiä; tärkeimmistä asioista, kuten käännöksen oikeasta tyylilajista, sujuvuudesta ja hyvästä suomen kielestä ei kukaan mainitse mitään.
Fani käyttää aina monta kertaa sanaa "minä" viesteissään (nykyfanit tietenkin sanaa "mä"), sillä juuri hän itse ymmärtää tekstin parhaiten - joskus jopa alkuperäistä tekijää paremmin.
Kääntäjä puolestaan suomentaa tekstinsä "neitsyeille", heille, jotka eivät ole koskaan lukeneet alkuperäistä tekstiä. Ei hänellä, joka ensimmäistä kertaa lukee suomeksi Elfquestiä, ole mitään kiveen hakattuja (eikä voi ollakaan) ennakkokäsityksiä hahmojen nimistä. Uusille lukijoille suomenkieliset nimet muuttuvat hyvin äkkiä tutuiksi ja "ainoiksi oikeiksi nimiksi".
Käännökset ovat suurelle joukolle lukijoita, ei pienelle joukolle äänekkäitä faneja.
-
pelottaa vaan että miten tulevat kääntämään eqqin ja doorin ajatelkaa nyt muna ja ovi ::)
-
Kaiken tämän hehkuttamisen jälkeen Elfquest oli todella suuri pettymys. Ensimmäisen osan painojälki toi jo samoja ikäviä muistoja mieleen kuin mangat aikoinaan. Juoni ja piirrosjälki eivät mielestäni olleet kummoisiakaan. Huonoimmatkin Kvaakissa esitetyt fantasiasarjakuvat ovat yltäneet mielestäni samalle tasolle. Olisi kolahtanut varmaan paremmin värillisenä ja alkuperäiskielellä. Luen varmaan vielä toisen osan, mutta jos olen edelleen samaa mieltä tasosta, hylkään sarjan lopullisesti.
-
Sudenratsastajat 2 on selvästi heikompi ja hajanaisempi kuin 1. osa. Wendy Pinin piirtämät tarinat ovat ylivoimaisesti muita parempia. Mutta mukavasti pakattua sarjakuvaa tämä on ja sopii hyvin kirjahyllyyn. Sarjakuvan pitää olla myös tuote.
-
Aika nopsaa tahtia ilmestyy tämä. Kakkososa on jo kioskeissa.
-
Kakkonenkin on nyt luettu. Ja jäipäs jännään kohtaan. Ihan tyytyväinen olen siis tästäkin osasta, vaikka Piniä ei piirtäjänä paljoa nähtykään (tosin sen viimeisen tarinan kuvittaja oli ihan hyvä). Ja eiköhän se jälki siitä parane kun päästää ihan alkupään jaksoihin.
-
Kyllä jäi ikävästi kesken toinen osa - nyt ei voinut edetä suoraan Jalvan julkaisemiin osiin. Taisipa olla samalla myös taktinen veto siltä kannalta, että nyt kolmatta osaa ei voi jättää hankkimatta. Toisen julkaisun laatu sitten oli sitten "pienoinen" pettymys - tai jos rehellisiä ollaan, niin melkoista tuubaa (kuvituksen kannalta ainakin). Onneksi joukkoon mahtui myös muutama hyvä suoritus. Hiukan jäi kuitenkin huono maku suuhun.
-
pelottaa vaan että miten tulevat kääntämään eqqin ja doorin ajatelkaa nyt muna ja ovi ::)
HeH.. Kyllä niistä todennäköisesti tulee muna ja ovi.
Missä vaiheessa tuleepi ne kuvat kuolleista niihin pokkareitten takaosaan? Englannin kielisissä on aina yhden osan takana aina isompi kuva niistä jotka olivat kuolleet siinä osassa.
-
HeH.. Kyllä niistä todennäköisesti tulee muna ja ovi.
Minulta nyt vähän katoaa pointti, että miksi Eqq käänettäisiin munaksi? Muna kun kirjoitetaan englanniksi egg. Mutta mitä tulee Doorin kääntämiseen, niin esim. Ryhmä-X:ssä oli hahmo nimeltä Portti ja se toimi ihan hyvin. Kuvasikin hahmoa paremmin kuin englanninkielinen nimi (jota en tällä haavaa muista) olisi tehnyt. Todennäköisesti siis Doorin kääntäminen Oveksi tuo hahmoon enemmän myös suomalaiselle lukijalle. Onhan se Door englanniksikin aika pöljä nimi, mutta kuulostaa tietenkin näin suomalaiseen korvaan paljon viksummalta.
-
"Hei Kahvi, oletko nähnyt Ovea?" ;D
-
Minulta nyt vähän katoaa pointti, että miksi Eqq käänettäisiin munaksi? Muna kun kirjoitetaan englanniksi egg.
Mun Complete EQ pehmeäkantisessa kyllä suurta metallimunaa ylläpitävä haltia on nimeltään Egg elikkä Muna.
-
Kritoisoitteko te nyt käännöstä, jota ei vielä edes ole tehty...???
"Door" on paitsi ovi, niin myös luukku, aukko, uksi ja abstraktina käsitteenä ymmärrys, oivallus, josta kääntäjä voi jo johtaa vaikka minkälaisen nimen. Sama juttu sanan "egg" kanssa. Tiesittehän, että se on myös yllyttämistä tarkoittava termi, "egg on". Toisaalta, jos jonkun elämätehtävä on vahtia munaa, saa se kyllä nimeksikin kelvata...
Ja sitten jotain ihan muuta.
Witch-lehti mainostaa: "Elfquest. Aikojen alussa kuvankauniit haltiat etsivät uutta kotipaikkaa... Heidän on selvittävä taistelussa kierojen peikkojen ja katalien ihmisten keskellä... Silti heidän elämänsä on täynnä rakkautta ja riipaisevia tunteita..."
Tämä on sitä kohdemainontaa. Seuraavat mainokset eivät (vielä) ole totta.
Myrkky mainostaa: "Elfquest. Pikkupervot oravat panopuuhissa... Peikkojen kanssa kännäillään unimarjaviinin kera... Silti heidän elämänsä on täynnä seksiä ja tarpeetonta väkivaltaa..."
Mustanaamio mainostaa: "Elfquest. Hurjia seikkailuja vieraalla planeetalla... Haltiat, peikot ja ihmiset ottavat yhteen... Heidän elämänsä on täynnä vaaroja ja jännitystä..."
Tex Willer mainostaa: "Elfquest. Metsään mahtuu vain yksi sankari, haltia suden selässä... Karhunkynnen edessä vapisevat heikot ihmiset ja typerät peikot... Heidän elämänsä on mahdollista vain vahvemman ehdoilla..."
Tällä tavalla lukijoita saataisiin kivasti lisää! ;)
-
Fanit ovat totta kai lukeneet "pyhän tekstinsä" jo aikaisemmin alkukielellä ja ehdollistaneet nimet hahmoihin pysyvästi. Tämä ns. käännöskritiikki koskee muuten yleensä vain nimiä; tärkeimmistä asioista, kuten käännöksen oikeasta tyylilajista, sujuvuudesta ja hyvästä suomen kielestä ei kukaan mainitse mitään.
Ahaa, sorry, en tajunnutkaan, että tännekin pitää tehdä ammattimaista kritiikkiä. ;) No sitten:
Sarjojen valinta: en voi kuin hämmästellä sitä, miksi EQ:n suomennos on pitänyt aloittaa Wolfrider-sarjasta. Kyseessä on kuitenkin selvästi kakkossarja, jossa oletetaan, että lukijat tuntevat jo hahmot ja maailmaan. Kumpiakaan ei sen takia yhtään esitellä. Vaikka tarinat sijoittuvatkin ajallisesti ennen varsinaista tarinaa, ne on tehty vuosia ja vuosikymmeniä varsinaisen tarinan jälkeen täydentämään aukkoja. Toimittajan olisi pitänyt tietää tämä julkaisusuunnitelmaa laatiessa.
Hahmoesittelyt: yllä mainitusta syystä hahmoja ei tarinoissa esitellä, joten hahmoesittelyt ovat sinällään ihan paikallaan. Valitettavasti esittelyjä ei ole muokattu ensimmäiseen albumiin. Niitä todennäköisimmin lukee juuri lukija, joka ei ole aiemmin EQ:ä lukenut. Niinpä hän saa jo heti ensimmäiseksi tietää, että Karhunkynsi ja Ilolehti saavat lapsen ja ovat elinkumppaneita, mikä vie täysin terän (pun inteded ;) ) albumin lopun jännityksen aiheelta. Tuskin kukaan uskoo, että ihmiset tosiaan tappavat kaikki päähenkilöinä esiintyvät haltiat.
Formaatti: mustavalkoinen albumiformaatti on varsin erikoinen päätös. Uusin Ryhmä-X maksaa 5,60 100 sivuisena, väreissä ja sarjakuvalehden kokoisena. EQ maksaa 5,95 130 sivuisena, mustavalkoisena ja hieman pienempänä. Mustavalkoisen formaatin käyttäminen olisi perusteltua jos painettaisiin varsinaisen tarinan alkuperäistä, mustavalkoista lehteä. Värilliset tarinat eivät kestä harmaansävyisiksi painamista. EQ olisi toiminut erittäin hyvin normaalissa, värillisessä sarjakuvalehdessä.
Suomennos: toimii huomattavasti paremmin kuin suurin osa suomennetuista fantasiakirjoista. Nimien käännökset ovat aina vaikeita.
-
Sarjojen valinta: en voi kuin hämmästellä sitä, miksi EQ:n suomennos on pitänyt aloittaa Wolfrider-sarjasta.
Looginen päätelmä on juuri se, minkä itsekin mainitset, eli se sijoittuu aikaan ennen Grand Questia (vai millä nimellä se varsinainen sarja DC:llä tuleekaan pokkareina). Minä kyllä tykkään tästä menettelytavasta. Se tuo sarjaan sellaista historian tuntua ja aitoutta. Jatkuvuutta.
Hahmoesittelyt: yllä mainitusta syystä hahmoja ei tarinoissa esitellä, joten hahmoesittelyt ovat sinällään ihan paikallaan. Valitettavasti esittelyjä ei ole muokattu ensimmäiseen albumiin.
Tässä olen jo vähän samaa mieltä. Hahmoesittelyt olisi voinut muokata hieman paremmin tarkoitusta varten. Tuollaisena ne ovat aikamoisia spoilereita, joten siellä voisi olla edes juonivaroitus. Minua ne eivät haitanneet, kun en niitä pahemmin lukenut alussa enkä vieläkään kahden pokkarin jälkeen ole kaikkia lukenut. Useimmat kuitenkin varmaan ne lukevat.
Formaatti: mustavalkoinen albumiformaatti on varsin erikoinen päätös.
Formaattihan on suoraan (no, melkein ainakin) DC:n Elfquest-pokkarisarjasta. Erona on hieman isompi koko ja pienempi sivumäärä. Minulle tämä sopii oikein hyvin eikä hintakaan haittaa liikoja. Sivuja voisi tietenkin olla enempi, mutta koska sarja ilmeisesti ilmestyy melko tiheään tahtiin, ei sekään ole mikään ongelma.
-
Sarjojen valinta: en voi kuin hämmästellä sitä, miksi EQ:n suomennos on pitänyt aloittaa Wolfrider-sarjasta. <snip>
Suomalainen kustantaja voi tuskin asiaan vaikuttaa, kysehän on yhdysvaltalaisen kustantajan, DC:n, lanseeraamasta uudesta pokkarisarjasta jonka uutena ideana on nimenomaan kronologisesti etenevä Elfquest.
Mitä formaattiin tulee (mustavalkoinen, mangatyylinen pokkari), niin juuri tämä formaatti myy juuri nyt kuin ne ns. kuumat pannukakut. Hintakin lienee juuri sopiva. Elfquest myi Suomessa hyvin huonosti väreissä.
Wendy Pini vaikutti itse hyvin innostuneelta tästä projektista ja halusi antaa lukijoille "uuden lukukokemuksen", ilmeisesti hän on myös muokannut kuvia ja lisännyt väliin uusia ruutuja sitomaan tarinoita yhteen. Jos olen oikein ymmärtänyt, Pini on tarkoittanut tämän uusimuotoisen sarjan sekä vanhoille että uusille lukijoille. Uskoisin, että (edellisen viestini) vitsailustani huolimatta esimerkiksi Witchin suuri lukijajoukko voi hyvinkin löytää Elfquestin.
-
Suomalainen kustantaja voi tuskin asiaan vaikuttaa, kysehän on yhdysvaltalaisen kustantajan, DC:n, lanseeraamasta uudesta pokkarisarjasta jonka uutena ideana on nimenomaan kronologisesti etenevä Elfquest.
Ei, kyllä tämä on Egmontin päätös (ellei sitten DC:llä ole joku sopimus, minkä mukaan nämä pitää julkaista ensin). Nämä ensimmäiset pokkarit ovat nimittäin Elfquest: Wolfriders -pokkarisarjasta ja esim. Jalavan julkaisemat taas ovat sitten Elfquest: Grand Quest -pokkarisarjasta. Kyse on siis kahdesta eri pokkarisarjasta. Mutta ehkäpä se tulee Egmontilta yhtenä sarjana ja siksi on helpompaa julkaista kaikki kronologisesti.
-
Oikeastaan minua harmittaa aika paljon näiden ostaminen. Aika luokatonta tuupaa se loppujen lopuksi on. Mun pienessä päässä vaan oli semmoinen käsitys että tarinat oli hyviä ja hahmot koskettavia. Ehkä näin olikin niiden Jalava albumien kohdalla, mutta tää on roskaa. Oiken hävettää kun menin tuhlaamaan rahaani näihin.
Mä en kyennyt edes lukemaan loppuun sitä kakkosta.
-
Ei, kyllä tämä on Egmontin päätös (ellei sitten DC:llä ole joku sopimus, minkä mukaan nämä pitää julkaista ensin). Nämä ensimmäiset pokkarit ovat nimittäin Elfquest: Wolfriders -pokkarisarjasta ja esim. Jalavan julkaisemat taas ovat sitten Elfquest: Grand Quest -pokkarisarjasta. Kyse on siis kahdesta eri pokkarisarjasta. Mutta ehkäpä se tulee Egmontilta yhtenä sarjana ja siksi on helpompaa julkaista kaikki kronologisesti.
Arvailuahan tämä on... mutta ymmärsin, että "suuri suunnitelma" on nimenomaan julkaista tarinat ajallisessa järjestyksessä - kuten Kummisetä-televisiosarjassa.
Ja ehkä kustantaja ei halunnut heti aloittaa Grand Questista, koska sen alku julkaistiin jo. Halusivat varmaankin laittaa markkinoille ihan ennennäkemätöntä tavaraa.
Ja kuten jo aikaisemmin totesin, kakkososa oli heikko esitys.
-
No tähän mennessä Wolfrideria on tullut kaksi pokkaria. Sen mukaan alkuperäiseen Elfquestiin päästään sitten ehkä neljännessä pokkarissa tai aikaisintaan ihan kolmannen loppupuolella.
-
No tähän mennessä Wolfrideria on tullut kaksi pokkaria. Sen mukaan alkuperäiseen Elfquestiin päästään sitten ehkä neljännessä pokkarissa tai aikaisintaan ihan kolmannen loppupuolella.
Pidetään sille peukkuja.
-
Elfquest myi Suomessa hyvin huonosti väreissä.
Epäilen vahvasti, että ne olivat yksinkertaisesti liian kalliita. Yksi sarjakuvalehti per albumi oli varsin suurisuuntainen suunnitelma. Väitän edelleen, että normaali sarjakuvalehti R-X:n tapaan olisi paras, eikä hintaerokaan olisi kovin kummoinen. No, ei auta kuin teippailla vanhoja värillisiä kokoomateoksia. Harmaasävyihin en niitä vaihda!
Kakkossarjat ovat juonellisesti ja etenkin hahmojen syvyyden suhteen selvästi huonompia. Kakkosalbumin lasten seikkailut niin lapsellisia, että pelkään, ettei näillä päästä sinne alkuperäistarinaan asti.
-
Epäilen vahvasti, että ne olivat yksinkertaisesti liian kalliita.
Eivät ne oikeastaan olleet. Alle neljäkymppiä maksoivat/kipale ja olivat vielä värillisiä. Muuten albumit (mustavalkoisetkin) olivat tuohon aikaan järjestään yli viiskymppiä.
Väitän edelleen, että normaali sarjakuvalehti R-X:n tapaan olisi paras, eikä hintaerokaan olisi kovin kummoinen.
Väitä vain, mutta ehkäpä värilliselle Elfquestille ei löytynyt yhteistyökumppania. Ryhmä-X on niin halpa, koska se painetaan yhdessä ainakin Ruotsin kanssa. Jos Suomen Egmont alkaisi julkaista yksin värillistä Elfquestia Ryhmä-X:n kokoisena, niin hinta olisi varmasti lähempänä kymppiä kuin Ryhmä-X:n nykyistä hintaa. Ellei jopa yli.
-
Luettuani kaksi ekaa pokkaria yhdyn moniin esitettyihin ajatuksiin. Uskon, että päätös julkaista sarjaa tapahtumien mukaisessa järjestyksessä on oikea, JOS tarinoiden huonous ei tapa sarjaa ennenkuin päästään varsinaiseen asiaan. Aika kuonaahan nämä pokkarit ovat olleet, varsinkin kakkonen. Mutta pitemmän päälle ajateltuna lienee mukavampi ettei myöhemmin tarvitse julkaista huonoja kakkossarjoja jotka sijoittuvat väärään aikaan, vaan voidaan nauttia täysillä Pinien hyvistä tarinoista. Ja hyvä pointti on sekin että jos pokkarisarja olisi aloitettu Jalavan jo julkaisemista jutuista, ainakin meikäläinen ja varmaan moni muukin olisi jättänyt ekan pokkarin ostamatta.
-
Sarjojen valinta: en voi kuin hämmästellä sitä, miksi EQ:n suomennos on pitänyt aloittaa Wolfrider-sarjasta. Kyseessä on kuitenkin selvästi kakkossarja, jossa oletetaan, että lukijat tuntevat jo hahmot ja maailmaan. Kumpiakaan ei sen takia yhtään esitellä. Vaikka tarinat sijoittuvatkin ajallisesti ennen varsinaista tarinaa, ne on tehty vuosia ja vuosikymmeniä varsinaisen tarinan jälkeen täydentämään aukkoja. Toimittajan olisi pitänyt tietää tämä julkaisusuunnitelmaa laatiessa.
Toimittaja ei ollut Egmontilla töissä, kun kustannuspäätös/julkaisusuunnitelma on tehty.
Mutta yritetäänpä nyt selventää muutamaa paljon pähkäilyn aihetta:
Kyseessä todellakin on uusille lukijoille suunnattu julkaisu, joka ilmestyy kerran kuussa. Olisihan se mukava julkaista tosifaneille kovakantisia definitiivisiä laitoksia, joita ei ole pilattu turhalla käännöksellä. Ikävä kyllä näitä maanikoita ei ole tarpeeksi tässä maassa, eli on pakko tyytyä kompromisseihin ja edulliseen mustavalkoiseen pokkariin.
Nelosessa pääsemme käsiksi Elfquestin legendaarisimpaan matskuun! Ja sitä herkkua on luvassa säännöllisesti, pitkään ja hartaasti. Pokkarit ovat myös kirjakauppamyynnissä, eli niitä ei ole pakko hankkia lehtipisteistä kerran kuussa...löytyy myöhemminkin.
Tulevaisuudessa saamme julkaisuun myös toimituksellisia sivuja, joten keskustelua käännöksestä ja kaikesta muusta aiheeseen liittyvästä voidaan käydä myös Elfquestin sivuilla. Erityiskiitos kaikille käännöksen kanssa saivartelijoille! Toimittajan mokat ovat jääneet täysin huomioimatta...
-
Nelosessa pääsemme käsiksi Elfquestin legendaarisimpaan matskuun! Ja sitä herkkua on luvassa säännöllisesti, pitkään ja hartaasti.
Näin on! Egmontin pokkari on näköjään aika tasan puolitettu DC:n pokkari. Se tarkoittaa, että jo julkaistua matskua (pokkareita siis) on 22 suomipokkarin edestä ja joulukuussa tulee DC:ltä ulos kaksi uutta Elfquest: Grand Quest -pokkaria.
Ja yleinen kysymys:
Tuleeko muuten nykyisin enää mitään uusia Elfquest-tarinoita, vai ovatko fanit ihan vain uusintajulkaisujen armoilla?
-
Nelosessa pääsemme käsiksi Elfquestin legendaarisimpaan matskuun! Ja sitä herkkua on luvassa säännöllisesti, pitkään ja hartaasti.
Tämähän on mukava uutinen! Onnea ja menestystä projektille.
-
Pian alkavat (ensi numerossa?) Jalavan jo julkaisemat tarinat, jotka lienevät täyttä asiaa edelleenkin, ja sitten perään julkaisematta jääneet albumit 6-20 jotka rokkaavat yhtä kovaa. Ja sitten 17 Pini-lehteä, myös täyttä asiaa.
Eli suosittelen vakavasti niitä, jotka ovat Jalavan albumeista pitäneet, mutta pettyneet näihin nyt tulleisiin, seuraamaan tilannetta. Kohta tulee nimittäin nannaa.
Oh,kuulostaa hyvältä! Tietääkö kukaan mistä nuo albumit kertovat. (kyllä,kuulun niihin ihmisiin jotka pitävät spoilereista).
EQ matskua on aika paljon,ja kun suomesta ei oikein ole hirveän helppoa saada niitä osia,niin ei se haittaa että vanhoja uusintoja tulee nyt suomeksi. . . Saan ainakin kartutettua pientä kokoelmaani. :) Vaikka värillisenä olisi parempi ...
Ja siellä yhdysvalloissa ne yrittää vielä tehdä EQ:sta animaatiotakin. Saa nähdä valmistuuko se ja miten totetettu ja entä sitten ne äänet?
-
Ovatko kakkosen jälkeen tulevatkin Elfquest-albumit edelleen sellaista kirkasotsaista "kaikki mitä haltiat tekevät on hyvää" tarinointia kuin tähän mennessä, vai muuttuuko kerronta yhtään tasapainoisemmaksi missään vaiheessa? Alkaa nimittäin siirappi valua jo tässä vaiheessa kyynelkanavista asti ulos...
-
Kyllähän siinä nelosen vaiheilla alkaa tulla vähän muutosta tuohonkin, kun Sudenratsastajat kohtaavat toisen haltiaheimon ja pientä kahnaustahan siitä syntyy ja samalla siis huomaa, että haltioiden hyvyys riippuu vähän siitä kuka haltia on...Tai jotain.
-
Eli Wolfriderin (Sudenratsastajien) jälkeen alkaa grand quest,josta siis jalava aloitti julkaisemisen. Siinä piirtämisen taso nousee huomattavasti. Kaikki tekeleet by Wendy Pini.
Itse värillisenä pidin sarjasta enemmän,mutta niitähän saa esim ostettua Fantasiapeleistä. Tosin todella kalliilla! n.60 euroa,mutta ohuempi lehti 18 euroa,siinä Pinien uutta materiaalia.
-
Tosiaan. Omani ostin jo torstaina ja luettuakin se viikonloppuna tuli. Täytyy kyllä sanoa, että tykkäsin näistä ekoista pokkareista. Kuvituksen taso vähän heitteli, mutta ei se paljoa haitannut. Kyllä näitä ihan mielellään jatkossakin ostelee.
Jenkeissä tulee muuten Grand Questin 13. osa alkuvuodesta ja siinä on vihdoin Byrneäkin. Koskas se tulee Suomeen...hmm...reilun kahden vuoden päästä. Jee.
-
Hasuka kuriositeetti. Huomasin uusimman Elfquestin tänään Oslon lentokentällä. Norjankielinen versio tosiaan ilmestyy samaan aikaan suomenkielisen kanssa :)
-
Kaksi kysymystä, jotka tunnontuskitta esitän tässä threadissa, vaikkeivät ne lehtipisteisiin saakka ehtineisiin Elfquest-julkaisuihin ehkä liitykään:
Olenko minä ainoa, jonka mielestä "Tuulenpesä" kuulostaa lähinnä koomiselta verrattuna "Winnowilliin"? Käännösnimestä ei vain jotenkin välity samanlaista viettelevän ja hienostuneen uhan tunnelmaa kuin hahmon englanninkielisestä nimestä, vaikka muuten haltioiden nimet on mielestäni käännetty ihan mallikkaasti.
Missä Elfquest-kokoelmakirjassa/-kirjoissa on julkaistu John Byrnen tarina, jossa Two-Edge saa kiinni Winnowillin, joka saa takaisin vapautensa loihtimalla esiin illuusion, jossa Two-Edgen haltiaperimä korostuu (ilmeni käytännössä siten, että hänen kasvonsa muuttuivat "haltiamaisemmiksi")?
-
Kaksi kysymystä, jotka tunnontuskitta esitän tässä threadissa, vaikkeivät ne lehtipisteisiin saakka ehtineisiin Elfquest-julkaisuihin ehkä liitykään:
Olenko minä ainoa, jonka mielestä "Tuulenpesä" kuulostaa lähinnä koomiselta verrattuna "Winnowilliin"? Käännösnimestä ei vain jotenkin välity samanlaista viettelevän ja hienostuneen uhan tunnelmaa kuin hahmon englanninkielisestä nimestä, vaikka muuten haltioiden nimet on mielestäni käännetty ihan mallikkaasti.
Missä Elfquest-kokoelmakirjassa/-kirjoissa on julkaistu John Byrnen tarina, jossa Two-Edge saa kiinni Winnowillin, joka saa takaisin vapautensa loihtimalla esiin illuusion, jossa Two-Edgen haltiaperimä korostuu (ilmeni käytännössä siten, että hänen kasvonsa muuttuivat "haltiamaisemmiksi")?
Et todellakaan ole ainoa joka on tuota mieltä Winnowillin nimestä. Mielestäni se olisi voitu jättää suomentamatta. Mutta suomentaminen on aina hankalaa. Olisiko kaikki nimet sitten pitänyt jättää alkuperäiseksi? Ei mielestäni. Mutta jotkut olisi voinut (kuten tuo Winnowill!)
En ole varma onko se juuri Jhon Byrnen tekemä, mutta itse olen löytänyt kirjastosta New Bloodin (jossa siis ei ole yhtään Wendyn kädenjälkeä näkyvissä:() ,jossa on samanlainen tarina. Itseasiassa mielestäni Two-Edge (suomalaisittain Kaksisärmä,juu en pidä suomennoksista) muuttuu kokonaan haltiaksi. En sitten tiedä miten se oikeasti menee, joku minua viisaampi neuvokoot.
-
Hasuka kuriositeetti. Huomasin uusimman Elfquestin tänään Oslon lentokentällä. Norjankielinen versio tosiaan ilmestyy samaan aikaan suomenkielisen kanssa :)
Onkos nyt muuten tullut joku ElfQuest-buumi? Vai mistä monet maat ovat keksineet julkaista elffareita uudestaan?
-
En ole varma onko se juuri Jhon Byrnen tekemä, mutta itse olen löytänyt kirjastosta New Bloodin (jossa siis ei ole yhtään Wendyn kädenjälkeä näkyvissä:()
Se voi hyvinkin olla se, sillä Byrne piirsi yhden jakson New Bloodia (oisko ollut numero 1). Toinen oli sitten Elfquest: Hidden yearsin numero 91/2.
Onkos nyt muuten tullut joku ElfQuest-buumi? Vai mistä monet maat ovat keksineet julkaista elffareita uudestaan?
Ei suinkaan buumi vaan semmoinen juttu kuin yhteispainatukset.
Niin ja mun mielestä toi Tuulenpesä on ihan hyvä nimi ja suomennos. Paljon parempi kuin jos se olisi jätetty kääntämättä. Englanninkieliset nimet tällaisissa tapauksissa pistää ikävästi silmään.
-
Tänään saapui kolmas Keijuetsintä. Painojälki (harmaasävy) näyttää paremmalta kuin kahdessa edellisessä.
-
Ei elf tarjoita keijua vaan haltiaa. Keijut ovat sarjassa erikseen.
No voi questikin olla suomex mitä vaan: tehtävä, haku, haaste... Älä nyt puutu mun hianoon käännökseen, Lainelautaileva Jokke!
-
Sudenratsastajien päätösosa löytyi jo viime viikolla kipareilta ja siihen jääkin minulta tämän sarjan osto, koska omistan jo tuon legendaarisimman matskun jota tulee siis pitkään ja hartaasti.
Mutta ehdottoman suositeltavaa siis.
Keräilijöiden kiusaksi Pinit ovat toimittaneet sarjaa ja taidetta DC:n julkaisuformaatin ehdoilla jouhevammaksi, joten kyllähän sieltä kovimmat fanit voivat bongailla eroja ja ehkä uuttakin materiaalia. Epäonnistuneista korjailuista voipi kitistä siis suoraan WaRP-populalle...
Toimitukselliset sivut tekevät tuloaan, joten kannattaa keskustelun ja fanituksen vuoksi katsastaa tulevien numeroiden viimeiset sivut kioskilla tahi kirjakaupassa, vaikka Suuri vaellus löytyisikin jo hyllystä muodossa tai toisessa.
Mutta marraskuussa siis alkaa se kaikista parhain Elfquest -kokonaisuus. Ja mustavalkoisena, niin kuin pitääkin!
-
Lähikioskimme majailee selvästi jonkinlaisessa kvanttityhjiössä, niin ettei aika etene siellä kuten muualla. Menin nimittäin tänään kioskille toiveissa ostaa uusin Elfquest ja kappas vaan - hyllyn kaikki albumit olivat numeroa yksi! Ties vaikka ennen joulua myyntiin rapsahtaisi kakkososakin ::)
Egmont ei ilmeisesti rajoita mitenkään noiden Elfquestin vanhempien numeroiden myyntiä, kuten muuten alalla tapana tuntuu olevan?
-
Egmont ei ilmeisesti rajoita mitenkään noiden Elfquestin vanhempien numeroiden myyntiä, kuten muuten alalla tapana tuntuu olevan?
Kyllä vain rajoittaa. Ykköspokkarin palautuspäivä lehtipisteissä on viikolla 44 eli tämän kuun lopussa. Pokkareissa pitävät varmaan pidempää myyntiaikaa, että ihmiset ehtii ostamaan.
-
Niin, kirjakaupoissa se varmaan pyörii kunnes myydään loppuun. Lehtipisteistä kuitenkin kai vain oli kyse.
-
Mitä kaikkea uutta elffareista julkaistaan? Jotain kyllä näytti olevan tulossa, mutten oikein saanut selvää mitä. :(
Ja muuten hyvään aikaan alkoi tulla, koska olin juuri joku aika sitten vasta äkännyt fantasiapelien elffarit ja niitä olen ostanut jo 3 osaa. Tulee halvemmaksi ostaa suomenkielisiä (lompakkoni kiittää tästä), vaikka suomenkieli kuulostaa paikoin hassulta, mutta plussana on että ymmärtää ainakin täysin mitä sanotaan ja kuvatkin hiukan isompia ;)
-
Mitä kaikkea uutta elffareista julkaistaan? Jotain kyllä näytti olevan tulossa, mutten oikein saanut selvää mitä. :(
Tarkoitatko siis suomijulkaisua? Jos, niin julkaisusuunnitelmassa on ilmeisesti vain DC pokkariversiot. Wolfrider on nyt kai kokonaan nähty ja seuraavaksi alkaa Grand Quest. Käytännössä siis mennään kai kaikki tarinat kronologisesti läpi.
Tulee halvemmaksi ostaa suomenkielisiä (lompakkoni kiittää tästä), vaikka suomenkieli kuulostaa paikoin hassulta, mutta plussana on että ymmärtää ainakin täysin mitä sanotaan ja kuvatkin hiukan isompia ;)
Onko se muuten näin? Muistaakseni Good Fellowsissa ainakin DC:n Elfquest-pokkarit oli vähän vajaan kympin (9.90?). Suomipokkari maksaa 5.95 ja kolmeen suomipokkariin mahtuu kaksi alkuperäispokkaria. Siis joo, onhan siinä euron tai parin voitto. Mutta toi suomipokkarin isompi koko on suuri plussa.
-
Tietämätön kun olen niin kysyn; ilmestyykö suomenkielinen EQ kerran kuussa?
Myös Wavedancerit julkaistaan? yms?
Vähän harmittaa kun jotkut sivut on EQ-pokkarissa laitettu väärin päin ja puhekuplien tekstit ovat mennyt sekaisin, mutta taidan silti ostaa Elffarini suomenkielisinä. SATS on värillisenä ja englanniksi, mutta se onkin poikkeus.
-
SATS on siis Pinien uutta tuotantoa, elikkäs lyhenne sanoista the Searcher an the sword.
-
Tietämätön kun olen niin kysyn; ilmestyykö suomenkielinen EQ kerran kuussa?
No niinhän se on tähän asti tullut ja eikös tuolla aikaisemminkin niin jo mainittu.
-
Ei kai innostus Elfquestia kohtaan ole laantunut. Lauantaina lähtiessäni Toijalaan tarttui mukaani aseman Ärrältä uusin Elfquest (osa neljä, Suuren vaelluksen ensimmäinen osa). Ja kyllä oli hyvä! Nää on siis niitä alkuperäisiä tarinoita ja hyvin toimi pokkarikoossa. Tosin Jalavan albumeita en ole lukenutkaan yli kymmeneen vuoteen, mikä tietenkin vaikutti. Hyvä sarja on ja pisteet Egmontille, että jaksaa tätäkin julkaista kaiken mangapaljouden keskellä.
-
Hyvä sarja on ja pisteet Egmontille, että jaksaa tätäkin julkaista kaiken mangapaljouden keskellä.
Luulisi Pinien jäljen kolahtavan myös mangaa harrastavillekin! Edellyttäen tietysti, että he lukevat sarjakuvia taiteen ja tarinan vuoksi, eivätkä pelkän eksoottisen alkuperän tähden...
-
Luulisi Pinien jäljen kolahtavan myös mangaa harrastavillekin! Edellyttäen tietysti, että he lukevat sarjakuvia taiteen ja tarinan vuoksi, eivätkä pelkän eksoottisen alkuperän tähden...
Akateemisessa kirjakaupassa ne ovat myynnissä manga-hyllyssä; manga on nykyään myös julkaisuformaatti.
-
manga on nykyään myös julkaisuformaatti.
Niin, enää ei voi varmaan puhua pokkareista ollenkaan. On vain mangakirjoja. Aku Ankan taskukirjankin nimen vois muuttaa muotoon Aku Ankan mangakirja.
Ei vaiskaan. Ihan hyvä se on, jos tämmösellä voi sitten innokkaimpia mangafaneja houkutella muunkin sarjakuvan pariin. Ja kiitokset tietenkin mangaharrastajien suuntaan, että ovat saaneet mangasta aikaiseksi sen verran muodikkaan jutun, että Elfquest saatiin sen siivellä taas täälläkin luettavaksi.
-
Juu-u, tuon nelkun näin kaupoissa, ja totesin painojäljen olevan hyvän, kun pelkäsin niitä värillisen originaalin jättämiä mahdollisia harmaasävyjä.
Kolmesta ekasta voisin sanoa, että eka oli hyvä, mutta 2&3 tuntui jotenkin ihan turhalta täytteeltä. Piniäkään ei paljoa piirtäjän puikoissa nähty. Mutta nyt sitten itse "pääsarjan"(?) alkaessa ei kai muita piirtäjiä olekaan, kuin Pini. Joten ihan jees. Menee kyllä tovi, että innostuu takaisin noiden 2&3:sen kakkapokkarin jälkeen. :-\
Edit: Muuten, minun korvaani suomennokset ovat just bueno, kun ei ole alkuperäisistä hahmojen nimistä hajuakaan.
-
Luulisi Pinien jäljen kolahtavan myös mangaa harrastavillekin! Edellyttäen tietysti, että he lukevat sarjakuvia taiteen ja tarinan vuoksi, eivätkä pelkän eksoottisen alkuperän tähden...
Itse tutustuin ensinnä ElfQuestiin ja sitten mangaan. Jotta kyllä se kolahtaa. Käsittääkseni Wendy Pini jossain haastattelukokonaisuudessa (The Big ElfQuest Gatherum) sanoi kovasti pitävänsä mangasta ja saaneensa siitä vaikutteita. En nyt ihan sanatarkkaan muista mutta Wendyn piirtämä mangatyylinen hahmo siinä sivulla oli myös.
-
Pompsis! Just ostin Ärrältä viidennen Elfquest-pokkarin. Nyt taidettiin sitten suunnilleen (en ehtinyt vielä muuta kuin selata nopeasti) päästä jo suomeksi julkaistujen tarinoiden päähän ja alkaa tulemaan aiemmin suomentamattomia juttuja. Jee.
-
ei ihan vanhojen julkaisujen kanssa samalle viivalle päästy mutta melkein.
-
Nyt taidettiin sitten suunnilleen (en ehtinyt vielä muuta kuin selata nopeasti) päästä jo suomeksi julkaistujen tarinoiden päähän ja alkaa tulemaan aiemmin suomentamattomia juttuja.
Joo, loppu on. Eli numerot 4 ja 5 vastaavat Suomessa julkaistuja albumeja 1-5.
Seuraavaksi voitte huoleti odottaa loistavaa sarjakuvaa, ElfQuest vain paranee jatkuessaan.
-
Joo, loppu on. Eli numerot 4 ja 5 vastaavat Suomessa julkaistuja albumeja 1-5.
Ei nyt ihan. Kuten Chief sanoi, niin vähän jäi uupumaan. Viitosalbumin puoliväliin saakka on tossa vitospokkarissa. Loput vajaa 20 sivua on sitten kutosen alussa ja täten kutospokkarissa on noin 80 sivua ennen julkaisematonta materiaalia.
-
Ei nyt ihan. Kuten Chief sanoi, niin vähän jäi uupumaan. Viitosalbumin puoliväliin saakka on tossa vitospokkarissa. Loput vajaa 20 sivua on sitten kutosen alussa ja täten kutospokkarissa on noin 80 sivua ennen julkaisematonta materiaalia.
Höh, en vielä ehtinyt lukemaan tuota (itse asiassa kaikki viisi odottavat aloittamista), joten oletin että katkoskohta olisi pokkarin lopussa. Kylläpä nämä ovat kiusallisen ohkaisia versioita.
-
Vitospokkari on nyt luettu ja hyvä oli. Joissain paikoissa (lähinnä toimintakohtauksissa) hiukan liian väljä kerronta (vai pitäisikö tässä tapauksessa puhua editoinnista?) hämäsi, mutta muuten toimi erittäin hyvin. Plussaa koko sarjalle siitäkin, että jokaisen pokkarin jälkeen on tosiaan jäänyt odottamaan seuraavaa. Niinhän se pitää ollakin.
-
Mielestäni nyt julkaistujen (jotka julkaistu jo aikaisemmin) piirto tyyli on varsin miellyttävä ja kiva katsoa. Ehkäpä melkein parhainta mitä tullaan näkemään? Pidemmälle päin se huomattavasti muuttuu.
Esim. Vertaappa 5. kantta ja sen sisältöä. Wendy Pini on mielestäny saanut valitettavasti vaikutteita mangasta ja hänen oma ihana tyylinsä hiukan kadonnut, mikä on valitettavaa, mutta ei sillekään voi oikein mitään.
Järkytyin muuten toimituksen lopputeksteissä olevasta huomautuksesta, joka meni jotakuinkin näin: "eli raa'alla kädellä suomennettuna ElfQuest olisi siis tonttujen vaellus", yhtä aikaa kamalaa ja koomista. Ei tuollekaan voinut muuta kuin nauraa.
-
Koskahan mahtaa kutonen kauppoihi tupsahtaa?
-
Onkohan tuon julkaisu lopetettu, kun ei näy eikä kuulu?
-
Ainakin Jyväskylässä Elfquest 6 jo myynnissä.
-
Onkohan tuon julkaisu lopetettu, kun ei näy eikä kuulu?
Egmontista riippumattomia tietoteknisiä ongelmia tuon EQ6:n kanssa. Seiskan aikataulun kanssa ei ole ongelmia, eli jatkoa ei tarvitse kauaa odotella...
-
Tänään oli täällä pohjan perukoillakin. Pitänee vielä tarkistaa, mutta minusta näytti, että sisälsi lisäyksiä vanhoihin Ameriikan versioihin nähden (mm. Taivastiedon pelehtimistä puolialastomien haltianeitokaisten kanssa ;)) Piirrostyylissäkin oli eroa.
-
Juu, muutaman ruudun verran. Mutta uusimmassa on kokonaisen lehden verran peleh... siis hahmojen kautta Sudenratsastajien ja kyläläisten tapojen vertailua. Piirrostyylistäkin erottaa Wendyn uudemman tyylin. Ihan kiva, vaikka neidot ovatkin IMHO yllättävän tietämättömiä tunnistuksesta.
Harmaasävyt palasivat, huokaus. Eikö näistä enää ollut mustavalkopohjia?
-
Järkytyin muuten toimituksen lopputeksteissä olevasta huomautuksesta, joka meni jotakuinkin näin: "eli raa'alla kädellä suomennettuna ElfQuest olisi siis tonttujen vaellus", yhtä aikaa kamalaa ja koomista. Ei tuollekaan voinut muuta kuin nauraa.
TonttuRetki! Se huomautus oli nimenomaan huumoriksi tarkoitettukin.
-
Hei!
Onko siis nyt niin, että Egmont julkaisee kaikki ElfQuestit pyrkien tapahtumien suhteen kronologiseen järjestykseen? Luin Jalavan julkaisemat sarjat vuosia sitten ja vähän aikaa sitten uudestaan. Uusia suomennoksia onkin odotettu, ja nyt olen lukenut 3 ekaa pokkaria... Osa jutuista niissä on ollut kyllä ihan turhaa täytettä, mutta ihan kiva, jos kaikki tehdyt tarinat saataisiin myös suomeksi!
Ja anteeksi jos vastaus löytyisi tästä ketjusta... on liian pitkä näin kiireessä luettavaksi :)
-
Olenko minä ainoa, jonka mielestä "Tuulenpesä" kuulostaa lähinnä koomiselta verrattuna "Winnowilliin"? Käännösnimestä ei vain jotenkin välity samanlaista viettelevän ja hienostuneen uhan tunnelmaa kuin hahmon englanninkielisestä nimestä, vaikka muuten haltioiden nimet on mielestäni käännetty ihan mallikkaasti.
Hoo! Nyt pääsi työn ansiosta ihmettelemään Tuulenpesän toimivuutta siellä missä pitääkin. Winnowillin jättäminen Winnowilliksi olisi tuonut mukaansa roppakaupalla tahatonta komiikkaa, kun taas Tuulenpesä istuu kirosananakin Terän suuhun oikein hyvin!
Ja kyllä se hienostunut uhka lyö läpi hahmon habituksesta, eikä ole pelkän nimen varassa...
-
Raivostuttavan mielenkiintoista tarinaa oli Elfquestin vitosalbumi. Tarinankerronnallisesti on käsittämätöntä kuinka jännitteetön kahden eriheimoisen haltian kaksinkamppailu on. Aavikkohaltialla ei ole mitään jakoja yhdessäkään koettelemuksessa (mukana jopa pakollinen aavikkohaltian epämoraalinen teko, jonka metsähaltia kuitenkin antaa anteeksi). Ihmetellä siis täytyy mitä ihmeen propagandistista überelf-tarinaa Pini kertoo sarjakuvassaan (metsähaltiat tulevat, näkevät ja rulettavat!). Mutta sitten taas toisaalta näin sen kaiken vaivan että hankin vitosen käsiini ja pakko kai se on se kutonenkin jossain vaiheessa lukea ihan vain että näkisi jatkuuko tarina yhtä yksipuolisena. Oonkomää jääny koukkuun, hä? :P
-
Olisiko kenelläkään tietoa, montako osaa näitä on tulossa?
-
Olisiko kenelläkään tietoa, montako osaa näitä on tulossa?
Aika paljon. Tässä kuussa USA:ssa ilmestyy pokkari numero 14 eli materiaalia on jo koossa liki 30 suomalaiseen numeroon ja lisää tulee koko ajan.
-
Kiitos!
Niin paljon, ohhoh... Täytynee suosiolla lopettaa sarjan osto ja alkaa lainata kirjastosta tästä eteen päin, ettei kaikki rahat kulu.
Heh. Jos kaikki tekevät noin, niin sarjaa ei saa kohta kaupasta eikä kirjastosta...
Niääh, totta... No täytyy ny katsoa, miten rahat riittää.
-
Täytynee suosiolla lopettaa sarjan osto ja alkaa lainata kirjastosta tästä eteen päin, ettei kaikki rahat kulu.
Heh. Jos kaikki tekevät noin, niin sarjaa ei saa kohta kaupasta eikä kirjastosta...
Eli ostakee, ostakee! Kohta tulee Kahvikin! Vai onko se sittenkin Sumppi...?
-
Täytyy kylä myöntää että se Winnowillin käännös Tuulenpesäksi ihmetyttää... niinhän se sitten käännettiin, mutta on se kummallista silti... ei kumminkaan juuri häiritse. :) Nyt on vaan suuri tarve lukea nämä elfquestit suomeksi. Lompakossahan se tuntuu, mutta kun ei voi mitään... addiktio iski jo vuosia sitten. Kun huomasin ekan egmontin sudenratsastaja -pokkarin, niin ei siinä kovin montaa sekunnin murto-osaa mennyt kun se oli kädessä. ;D
Siis tämä suuri vaellusko ei ole loppunut vielä jenkkilässäkään? Niitähän saa ostaa sitten vuosikaudet suomeksi... tai englanniksi jos vastaan tulee... tietäiskö kukaan josko näitä englanniksi saisi jalavan kääntämän kokonaisuuden jälkeen jostain suomen puolelta? Ei ole kuin tämä jalavan kääntämä englanniksi vastaan tullut...
-
Onhan Grand Quest loppunut, jenkeissä tulee uusintapainoksia.
Ehkä on syytä selventää: DC:n julkaiseman Elfquest-pokkarisarjan nimi on Grand Quest ja se jatkuu edelleen. Sarjan neljästoista pokkari (http://dccomics.com/comics/?cm=4999) ilmestyi viime keskiviikkona. Jokainen pokkari on reilu 200 sivuinen eli n. kaksi kertaa suomipokkarin kokoinen ja noin seitsemän kertaa Jalavan julkaisemien albumien kokoinen. Ja tämä sarja siis jatkuu ja se koostuu uusintapainoksista. Samaan aikaan tulee myös uutta matskua minisarjoina, kuten Elfquest: Discovery (http://dccomics.com/comics/?cm=5243), joka ilmestyy joka toinen kuukausi normaalikokoisena lehtenä. Kolmas osa neljästä ilmestyy ensi kuussa ja olettaa voi, että nämäkin tulevat aikanaan Grand Quest pokkarina.
Ja koska alkuperäinen kysymys edelliseltä sivulta koski nimenomaan pokkarisarjaa, niin vastaus on, että reiluun 30 suomipokkariin on jo nyt matskua ja lisää tulee koko ajan.
-
Tuossa on tarinakokonaisuuksien kannalta listattu EQ julkaisut:
http://en.wikipedia.org/wiki/List_of_Elfquest_publications
Tämä kaikki on käsittääkseni tulossa nyt pokkareina. Elfquest II:sta ainakin Wild Hunt ja Futurequest ovat edelleen kesken.
Novellikokoelmia ja kirjoja ei ole suomeksi tullut.
-
Anteeksi tietämättömyyteni, mutta onko siege of blue mountain alkanut juonikokonaisuutena jo nyt (siis suomeksi) vai hämmentääkö yksinkertaisesti saapuminen sinivuorelle minua tässä?
-
Ei ole alkanut. Se alkaa vasta alkuperäisen tarinan jälkeen. Siege on englanninkielisissä pokkareissa numerot 7-9. Suomeksi ilmeisesti osasta 14/15 lähtien?
-
Minä olen lukenut elfquestiä jo ennen kuin se alkoi tulla suomeksi ja tilannut ameriksata monia värillisiä lehtiä. Minusta on kivaa, että sarja tulee nyt suomeksikin. Tosin suomennos ja värittömyys harmittavat hieman. Minusta värien puuttuminen on iso miinus, sillä amerkasta tuodut värilliset lehdet on väritetty melko hienosti! ::)
-
Tosin suomennos ja värittömyys harmittavat hieman. Minusta värien puuttuminen on iso miinus, sillä amerkasta tuodut värilliset lehdet on väritetty melko hienosti! ::)
No suomennoksesta en voi sanoa mitään (mielestäni se on oikein hyvää), mutta mitä värittömyyteen tulee, niin siitäkin vastaa käsittääkseni ihan Wendy Pini, joka tämän sarjan on koonnut pokkarimuotoon. Tämän alkuperäinen julkaisu kun ei ole ne värilliset lehdet ja albumit (paitsi välillisesti) vaan DC:n julkaisema mustavalkoinen pokkarisarja. Se muuten on peräti pienemmän kokoinen kuin meidän versiomme, joten saamme lukea (mielestäni) hieman parempana Elfquestia täällä kuin USA:ssa.
-
Käsittääkseni kyllä.
Olihan Pinien tarkoitus tehdä se värillisenä, mutta rahapuoli tuli vastaan 70-80-luvulla.
Sitten kun Elfquest iski itsensä läpi niin kyllä joo. Alunperinhän tuli juuri nuo värialbumit. nyt taas nämä mv pokkarit.
Itsellä sekalainen valikoima suomi-ruotsi-saksa-värialbumeja 1980-luvulta.
-
Itseasiassa minulla on yksi noista amerikassa uudestaan julkaistavista tarinoista, jotka ovat huomattavasti pienempiä ,kuin nämä suomessa julkaitavat. Suomessa mitat ovat 21.7X14.8cm amerikassa taas 18.2X12.7cm.
Voitte vain kuvitella, kuinka pieniä ruudut ovat! ;D
-
Mulla taas on nuo kahdeksan paksua isokokoista värikoostetta 80-luvulta. Viisi ensimmäistä on Titan Booksin ja loput Father Tree Pressin, mutta samaa sarjaa ovat.
Minulla on nuo samat. Ikävä piirre niissä on erittäin huono
nidonta. Irtolehtiä on tullut varovaisellakin lukemisella.
-
Tjaa. Liekö ollut liimaajalla maanantai, kun minun versioitani liimaili, koska en niitä ainakaan omasta mielestäni niitä kaltoin ole kohdellut ja irtolehtiä piisaa silti. Eivät ne kylläkään sellaisia räpsyjä ole kuin nuo jo mainitut Valerianit.
-
Eikös ne ihan ekat WaRPin julkaisut olleet juuri mustavalkoisia? Juuri nämä tarinat joita nyt tulee suomeksi, ja niitä on väritelty sitten myöhemmin ja moneen kertaan.
Jos oikein muistan niin EQ ilmestyi aluksi sellaisina magazine koon mv-itrolehtinä.
En ole 100varma koottinko noita koskaan mv-alppareiksi, mutta sitten WarPilta (Wendy And Richard Pini; get it?) tuli muistaakseni värillisinä nuo sekä pehmeäkantisina ja myöhemmin myös kovakantisina kokoomina jotka ovat eri hienot. Pehmeäkantiset myytiin loppuun ja kovakantiset olivat ainoat mitä oli vuosien ajan tarkjolla. Kandee ostaa jos jossain tulee käytettynä vastaan kun ei noita ole tehty vuosiin. Ihmettelen suunnattomasti.
Enewei, sitten siirtyivät noista värialppareita jostain syystä (heikot uudet sarjat ja saman kauyran myyminen vuodesta toiseen ei enää onnannut?) mv-alppareihin ja parisen vuotta sitten ilmoittivat että lisensioivat DC:lle.
Lisensioinnista: Kaiketi katsoivat että on noin iisimpää kun DC:llä hyvät levityskanavat ja ei itse tartte kaiketi tehdä mitään muuta kuin katsella pankkitilin pullistelua.
Ei nyt välttämättä aivan 100% akkurat, mutta EQ:n historia menee karkeasti about noin.
-
Aiheeseen etäisesti liipaten. Oletteko saanut osallistuttua Egmontin Elfquest-kilpailuun (http://www.egmont-kustannus.fi/sarjakuvat/nayta_uutinen.phtml?id=1631)? Itselläni postit tulevat bumerangina takaisin.
-
Aiheeseen etäisesti liipaten. Oletteko saanut osallistuttua Egmontin Elfquest-kilpailuun (http://www.egmont-kustannus.fi/sarjakuvat/nayta_uutinen.phtml?id=1631)? Itselläni postit tulevat bumerangina takaisin.
Itselläkin yritys tuotti vain australialaista metsästysvälinettä.
-
Kirous ja kualema. Selvitellään ja korjaillaan...
(Kai kokeilitte jo toisellakin selaimella?)
-
Laittakaa väliviiva egmontin ja kustannuksen väliin. Oikea osoite lienee siis tällainen: elfquestkisa@egmont-kustannus.fi
-
Laittakaa väliviiva egmontin ja kustannuksen väliin. Oikea osoite lienee siis tällainen: elfquestkisa@egmont-kustannus.fi
Kyllä pitäisi toimia nimenomaan ilman, eli meillä on nuo sähköpostiosoitteet remontissa. Oli kyllä pientä serverien kaatuilua ilmassa viime viikon loppupuolella, eli jos silloin pukkasi bumerangia, niin sekin ongelma on nyt korjattu...
-
Jep. Ongelma oli sähköpostien ohjautumisessa ja se korjattiin jo 6.6.! Eli ei kun kilpailemaan... Väliviivaton versio osoitteesta on se joka toimii.
-
Tuota noin...minulle tämä elfquest on ihan uusi tuttavuus , ja ihan kiinnostavan tuntuinen, mutta voisikohan joku kertoa mikä tämän koko elfquestin idea on??? ???
-
Jos sen jostakin saa kaivettua, niin jossain muinaisessa Sarjainfossa (numeroa en muista) oli varsin laaja esittely Elfguestista. Tämä on ajalta, jolloin suomenkielisistä Elfguesteista ei ollut tietoakaan. Kyseinen artikkeli johti noiden jo aikaisemmin mainittujen kokooma-albumien hankintaan.
-
Jos sen jostakin saa kaivettua, niin jossain muinaisessa Sarjainfossa (numeroa en muista) oli varsin laaja esittely Elfguestista.
sehän on numero 41. Sangen avartava lehdykkä onkin. Lumosi myös allekirjoittaneen. jostain syystä tämä myöhempi Elfquest ei kolahda yhtä kovaa kuin ne alkuperäiset, syys ei ole nostalgiassakaan. Pinien ensimmäiset ovat jotenkin hiotumpi kokonaisuus. Huolitellumpi ja vähemmän alleviivaava?
-
sehän on numero 41. Sangen avartava lehdykkä onkin. Lumosi myös allekirjoittaneen. jostain syystä tämä myöhempi Elfquest ei kolahda yhtä kovaa kuin ne alkuperäiset, syys ei ole nostalgiassakaan. Pinien ensimmäiset ovat jotenkin hiotumpi kokonaisuus. Huolitellumpi ja vähemmän alleviivaava?
Totta, kaikki "uusi" Elfquest on laadultaan niin vaihtelevaa, ettei sitä sovi hyväksi mennä haukkumaan. Klassikko-Elfquest taas on aivan loistavaa tavaraa (jos kestää sen 70-luvun karkkivärityksen ja osin tosi ällön piirrostyylin - minä kestän!). Muiden piirtämät ja kirjoittamat jutut ovat välillä mitä sattuu ja jälki on välillä luvattomana epä-ammattimaista...
Ja väreissähän ne pitäisi lukea, vähän ankealta näyttää mustavalkoinen versio.
-
Jos sen jostakin saa kaivettua, niin jossain muinaisessa Sarjainfossa (numeroa en muista) oli varsin laaja esittely Elfguestista. Tämä on ajalta, jolloin suomenkielisistä Elfguesteista ei ollut tietoakaan. Kyseinen artikkeli johti noiden jo aikaisemmin mainittujen kokooma-albumien hankintaan.
Myös Portista 2/19990 löytyy laaja ja mainio artikkeli Elfquestista. Koukutti ainakin minut aikanaan sarjaa seuraamaan...
-
Taas tungen kaiken väliin ja sanon sanasen, joka on ihan yhtä tyhjän kanssa (mitä aina ennenkin); järkyttävää, yksinkertaisesti järkyttävää. Okei, haltiakorvat ovat etovia, mutta kyllä sarjan niissä puitteissa siedän; se sommittelu ja tekstimäärä taas tekevät siitä aika raskasta luettavaa (ainakin meikäläiselle), että aika moneen kertaan nukahtanut, ennen kuin oon saanut alpparin loppuun.
-
No nyt uusimmassa lähdettiin pikkuhiljaa pohjoista kohti, eli kohta nähdään onko Kahvi Kahvi vai jotain muuta. Lisätyt (uustuotanto) sivut pomppasivat tässä numerossa jotenkin vielä selvemmin silmille, kuin aikaisemmin.
-
Ottiatuota, seuraavalla lienee jotain tekemistä asian kanssa.
http://www.dccomics.com/graphic_novels/?gn=4999
ELFQUEST: THE GRAND QUEST VOL. 14
The Grand Quest comes to a whirlwind conclusion with a climactic fight between Cutter and Rayek! Includes "Right of Passage" from ELFQUEST: THE HIDDEN YEARS and stories from ELFQUEST: ROGUE'S CHALLENGE, including the rare collaboration between Wendy Pini and John Byrne.
-
Varmaankin, mutta ehkäpä kustantaja(t) päätyivät siihen että kun varsinainen pääteos saatiin nippuun niin muuta ei sitten ole tarve enää julkaista. Kenteis takana voisi olla realistisen pessimistinen kustannuspoliittinen päätös.
Onhan DC:llä se pariosainen Elfquestin Wolfrider sarja.
Ei ehkä ole myynyt lähellekään samaan tapaan kuin Grand Quest joten hanat on kenties laitettu kiinni.
Eiköhän DC:n foorumeilla asiaa kysymällä homma selviäisi...
-
Joe tuuttasi totuuden sanoja.
"Alkuperäinen" EQ toimii, mutta nyrkkisääntönä voisi vaikka sanoa että jos Pinit eivät ole mukana niin laatuun voi suhtautua suurella varauksella.
-
Uusimmassa Elfquestissa taidettiin (en ole vielä ostanut, vain selannut kaupassa) mainita, että Suuri vaellus lähenee loppuaan. Tarkoittaako tämä sitä, että sarja päättyy tähän vai julkaistaanko loputkin DC:n pokkareina julkaisemat Elfquestit?
Jos päättyy seuraavaan (?) numeroon, niin DC:n pokkareita olisi vielä nelisen kappaletta jäljellä.
-
21 on tältä erää viimeinen EQ...
-
21 on tältä erää viimeinen EQ...
Hetkinen. Tarkoittaako tuo tätä nykyistä numeroa? Hitsi. Noissa kun on kaksi eri numerointia, mikä ymmärrettävästi tuottaa hieman sekaannusta.
-
Noissa kun on kaksi eri numerointia, mikä ymmärrettävästi tuottaa hieman sekaannusta.
Ja minä kun niin yritin numeroida nämä melkein mahdollisimman selkeästi. Viimeiseksi jää EQ21 eli Suuri vaellus osa 18 eli 4/2007.
-
No ei voi mitään. Mutta ehkä nyt voi sitten aloittaa lukuprojektin ja lukea noi kaikki läpi putkeen. Oon toistaiseksi lukenut vasta viisi ensimmäistä yleensäkään, joten niiden uusintalukeminenkaan ei varmaan haittaa.
-
21 on tältä erää viimeinen EQ...
Siis hetkinen vielä. Siis loppuuko koko sarjan julkaisu? Ja onko varma tieto?
Ja olisko kellään käsitystä miksi? Kenties se perinteinen, ei tuottanut/myynnyt tarpeeksi?
-
Siis hetkinen vielä. Siis loppuuko koko sarjan julkaisu? Ja onko varma tieto?
Meikän nimi on siellä halpasivulla kohdassa "Toimittanut", joten uskottavuuteni on huippuluokkaa...
Syyt sarjan päättymiseen juuri tässä kohdassa ovat moninaiset.
-
Syyt sarjan päättymiseen juuri tässä kohdassa ovat moninaiset.
Uskollinen ostaja nostaa hattua ja kiittää, että saimme sarjaa näinkin loistavan pitkälle!
-
Meikän nimi on siellä halpasivulla kohdassa "Toimittanut", joten uskottavuuteni on huippuluokkaa...
Syyt sarjan päättymiseen juuri tässä kohdassa ovat moninaiset.
Hups... kas vain niinhän toi nimi siellä komeilee...
Pitänee puhdistaa rillit... Nöyrimmät anteeksipyynnöt
Jääkös tuo tarina muuten pahasti kesken, siis lähinnä tarkoitan olisko julkaistavaa kuitenkin vielä ollut maailmalla?
En ole oikein perillä sarjan menestyksestä/julkaisuista ulkomailla.
-
Sääli, että loppuu juuri kun on siirrytty tarinoihin, joita en muista kovin hyvin. Suuren vaelluksen jälkeisiä tarinoita en sitten ole lukenutkaan.
Tulipa nyt ostettua kaikki suomenkielisinä versioina, joten muuta asian eteen ei voi tehdäkään, hyvä että saatiin edes nämä.
-
Minuahan tässä harmittaa tietenkin eniten se, että nyt ei sitten ilmeisesti nähdäkään Byrnen kuvittamia haltioita. Vaikka ei niitä paljoa ollut, mutta kummiski. Ehkä pitää sitten ostaa noi DC:n pokkarit jatkoksi...
-
Nyt kyllä harmittaa...(sensuroitu aikuistenkielestä). Just tänään, ennen kuin luin nämä masentavat uutiset, pohdin, miten kivaa on oli kun Elfquestia alettiin julkaista uudestaan Suomessa. Minkähänlaiseen saumaan tämä suomennettu juoni katkeaa, jos lukija haluaa jatkaa matkaa englanniksi? Enkkupokkarit olivat semmoisia paksumpia, eikö? Jääkö tämä keskelle semmoista paksukaista vai kätevästi sellaisen loppuun?
-
Jääkö tämä keskelle semmoista paksukaista vai kätevästi sellaisen loppuun?
DC:n pokkariin 9 lopetettiin, eli Vol. 10 jatkaa siitä mihin me jäätiin...
Ja tätäkin kautta kiitokset uskollisille lukijoille. Aloitin Elfquestilla sarjakuvatoimittajan urani, ja sitä oli todella mukava tehdä katkeransuloiseen loppuun asti.
-
ElfQuest on ollut hyvin toimitettu. Mitä nyt vain kolmessa ekassa kirjassa oli merkitty originaalijulkaisuja vähän puutteellisesti ja virheellisesti ja jossain (harvassa) kohdassa puhekuplat menivät väärin. Tekevälle sattuu, ja moni asia meni loistavasti. Suomennoskin on ollut oikein pätevä ja miellyttävä. En valitettavasti itse ostanut näitä kuin muutaman ensimmäisen, koska en yksinkertaisesti ehdi lukea niitä enkä viitsi ostaa vain koristamaan hyllyä. Minun makuuni pokkareita tuli liian usein. Ehkä nuoret lukijat ovat julkaisutahdista ihan eri mieltä. ElfQuest on minusta taidokkaasti tehty sarja, vaikka en ole fani, ja Suuren etsinnän/vaelluksen) suomentaminen oli tärkeää. Kiitos.
-
Kun menin moittimaan ElfQuestin originaalijulkaisujen merkintöjä, niin ilmoitettakoon tässä niitä koskevat virheet ja puutteet.
Pokkari 1:
Tässä sekä sisällysluettelo että apinalaatikko ovat alkuperäisnumeroiltaan samanlaiset ja aivan oikein. Pitäisi vain olla johdonmukainen linja onko lehden nimi ”ElfQuest – Blood of Ten Chiefs” vai pelkkä ”Blood of Ten Chiefs”, nyt lukee molemmat. Pidempi muoto lienee parempi, koska sitä käytetään muiden julkaisujen nimissä.
Pokkari 2:
Sisällysluettelo: sivujen 61 – 84 tarina on ”ElfQuest – Blood of Ten Chiefsistä” 19 eikä 1.
Apinalootasta puuttuu ElfQuest: Hidden Years 5 (seikkailu pokkarin sivuilla 20 – 25). Myös sisällysluettelosta se puuttuu, siitä se on jätetty luultavasti pois, koska se ei ole mahtunut.
Pokkari 3:
Nähdäkseni alussa ei ole sivuja ”ElfQuest – Blood of Ten Chiefsistä” 10. Edellisen pokkarin lopussa oli kyllä sotkettu sivujärjestystä ja tapahtumien järjestystä ja pantu nro 10:n mukaan pari sivua nrosta 11 kuten ilmoitettiinkin.
Sisällysluettelo on sivulta 41 alkaen melkoista sekoilua. Korjataan: Sivut 41 – 54 ovat Sudenratsastajan 10. luku, sivut 55 – 60 sekä 106 – 114 ovat sen 11. luku ja sivut 61 – 105 on ”ElfQuest: In All But Blood”. 9. ja 12. luvun ilmoitetut sivut ovat oikein.
Apinalootaan on jostain syystä merkitty KAIKKIEN kolmen ensimmäisen pokkarin originaalit! Asia selvä. Kuitenkin ”ElfQuest – New Blood Special 1” puuttuu listasta. Se on ehkä sotkettu listaa tehdessä samaksi kuin ”ElfQuest – New Blood 1993 Special 1”, joka tunnetaan selkeyden vuoksi myös nimellä ”New Blood 1993 Summer Special 1” (siis kesäspessu). Nyt ”ElfQuest: Blood of Ten Chiefs 19” on merkitty oikein. Jos oikein nipotetaan, apinalaatikon vuosiluvuissa pitäisi olla myös 2002 “ElfQuest: In All But Bloodin” takia.
Myöhemmissä EQ-pokkareissa originaaleja on ollut huomattavasti vähemmän, joten lapsuksia niiden merkinnässä ei välttämättä ole.
Jos joskus on ylimääräistä aikaa ja rahaa, hankin kaikki 21 suomalaista pokkaria. Onneksi niiden myynnissä ei ole mitään palautusviikkoja.
-
Toimittaja kiittää kompletistien puolesta. Copyrightit ja suurin osa toimituksellisesta väännöstä meni täällä valmiin mallin mukaan, jota en ilmeisesti osannut kyseenalaistaa tarpeeksi tehokkaasti...
-
Itse tutustuin Elfquestiin kun joskus 80-luvun lopulla ostin yhdestä Hgin divarista lehden numero 3:n eka painoksen vuodelta - 78 eli mulla on semmoinenkin harvinaisuus. Se oli menoa heti siitä lähtien.
Ongelma oli vaan etten tuolloin osannut lisälehtiä mistään metsästää. Kukaan ei tuolloin tiennyt ao. elfeistä mitään, olin vaan yksinäni mielestäni upean sarjakuvan yksittäisen lehden kanssa.
Seuraavaksi olinkin vuoden 89-90 jenkkilässä ja kas kummaa: Sieltä alkoi löytyä ja metsästin ensimmäiset viisi mustavalkolehteä Bostonin divareista, kunnes äkkäsin että näitähän on värillisinä kokoomateoksina ilmestynyt jo läjäpäin. Wau.
Ja siinä se olikin: saagan ensimmäiset kahdeksan englanninkielistä kokooma-alpparia ovat suunnilleen rautaa mutta sen jälkeen suunta huononi rankasti. Itse hahmotan suunnilleen niin että varsinainen sanottava loppui ja hyvät perusideat tulikin käytettyä tuohon ensimmäiseen "taruun" eli suureen kertomukseen. Jänneväli selviämisestään taistelevasta pienestä wolfriderheimosta alkuperäänsä selvittäneeseen avaruudesta alun perin tulleeseen elf-porukkaan on mahtava mutta mitä sen jälkeen tapahtuu on kertakaikkiaan selvästi (minusta) jo semmoista ... väkisin väännettyä. Sittemmin mukaan on hankittu toistaitoisia piirtäjiä kun W. Pini ei enää viitsinyt/ jaksanut tms. hommaa hoitaa (ikä? kyllästyneisyys?)
Loistosarjis suunnilleen tuonne sanokaamme Quest's endiin saakka ja Kings of the broken wheel eli kokoomateos #8:nkin menettelee mutta sitten tuli mulle stoppi. Ostin vielä Hidden yearsin, Rogue's challengsin, Legacyn, Shardsin, Huntressin ja the rebelsin mutta lukuun ottamatta joitain yksittäisiä hyviä tarinoita olisi saanut jäädä ostamatta.
Pitäisiköhän lukea uudestaan, josko olen liian ankara.
Olen ostanut omille penskoilleni nuo mangan oloiset pokkariversiot kaikki kun ne tykkää, itse en innostunut niistä mutta jos lapsille kelpaa niin antaa mennä vaan. Muutenkin meillä tuetaan lasten lukuharrastusta, ei ole kategorista eroa esmes kirjan ja sarjakuvan välillä, lukemista ne on kaikki. Toistasataa mangaa on pojilla hyllyissänsä.
-
Hiukan googlasin, eikä mistään löydy KUNNON suomenkielisiä elfquest-sivuja! Mahtaisiko joku tietää jonkin? (En kylläkään käynyt läpi kuin 2-3 ekaa sivua, mutta yleensä niistähän löytyy se mitä etsii, vai...)
Kaikki varmaan huomasivat, mutta sanon kummiskin: 20:ssä, sivulla 62, Terän eka puhekupla on pysyttäjä-käsialaa
-
jälleen kerrran meille luvataan Pinien haltioita elävänä kuvana (http://www.hollywoodreporter.com/hr/content_display/film/news/e3i2a7c68761043a405623185ae5f0c885e)
sopiva uutinen kolmikymppiselle sarjakuvalle.
-
Ovat näköjään laittaneet about kaikki julkaistut Elfquest tarinat vapaasti nettiin luettavaksi. http://www.elfquest.com/gallery/OnlineComics3.html
-
Sitä Hollywood-leffaa odotellessa, tässä fanitraileri...
http://elfquestfantrailer.com/
Ihania. Aivan ihania.
-
Nätti oli. Miessukupuoli loisti poissaolollaan ;)
-
Dark Horsen The Complete Elfquest, josta tuo ensimmäinen, eli The Original Quest (https://www.darkhorse.com/Books/25-341/The-Complete-ElfQuest-Volume-1-The-Original-Quest-TPB) kiinnosti tasan siihen saakka, kunnes huomasin sen olevan mustavalkoinen.
Kyllä se niin vain on, että haltijaseikkailu kaipaa värejä. Kertaakaan ei nimittäin ole tehnyt mieli tarttua uudelleen Egmontin pokkareihin, mutta haikailen kovasti Warp Graphics -opuksia. Voimakkaat värit olivat kiiltopintaiselle paperille suunniteltuja, joten toimisivat varmasti sellaisenaan digitaalisenakin.
Onhan tuo Elfquest-julkaisuhistoriakin jo on niin pitkä, ettei tosifaneja mikään complete voi tyydyttää (http://elfquest.com/forums/discussion/8554/the-disapointment-of-the-complete-elfquest-dark-horse-edition).
-
Dark Horsen The Complete Elfquest, josta tuo ensimmäinen, eli The Original Quest (https://www.darkhorse.com/Books/25-341/The-Complete-ElfQuest-Volume-1-The-Original-Quest-TPB) kiinnosti tasan siihen saakka, kunnes huomasin sen olevan mustavalkoinen.
Kyllä se niin vain on, että haltijaseikkailu kaipaa värejä. Kertaakaan ei nimittäin ole tehnyt mieli tarttua uudelleen Egmontin pokkareihin, mutta haikailen kovasti Warp Graphics -opuksia. Voimakkaat värit olivat kiiltopintaiselle paperille suunniteltuja, joten toimisivat varmasti sellaisenaan digitaalisenakin.
Onhan tuo Elfquest-julkaisuhistoriakin jo on niin pitkä, ettei tosifaneja mikään complete voi tyydyttää (http://elfquest.com/forums/discussion/8554/the-disapointment-of-the-complete-elfquest-dark-horse-edition).
Täysin samaa mieltä tässä asiassa.
Tosin luulen että mitkään uusintapainokset eivät tule toistamaan noita vanhoja hienoja värityksiä. Uudelle sukupolvelle uudet värit. Onneksi itsellä on vielä jemmassa noi starblazen kirjat.
Vaikka itsekin kuinka ihannoin noita käsin taiteiltuja värityksiä ei ne samalla tavalla suurinta osaa nykynuorisosta enää innosta. Pitää olla tietokoneella taiteillut väritykset ja vielä mieluiten mahdollisimman realistisesti :(
-
Kaikki Elfquestit pääsee nyt lukemaan netissä ilmaiseksi. Suosittelen tutustumaan ainakin pääsarjaan, jos ei sitä etukäteen tunne
http://www.elfquest.com/read/digitalEQ.html?fbclid=IwAR3ZQ48tiZ_WUEYU9bcP3dB_9WJdHEuOVrf44f-Y56dZBXrb0aN4O_9l1mc (http://www.elfquest.com/read/digitalEQ.html?fbclid=IwAR3ZQ48tiZ_WUEYU9bcP3dB_9WJdHEuOVrf44f-Y56dZBXrb0aN4O_9l1mc)
-
Kaikki Elfquestit pääsee nyt lukemaan netissä ilmaiseksi. Suosittelen tutustumaan ainakin pääsarjaan, jos ei sitä etukäteen tunne
http://www.elfquest.com/read/digitalEQ.html?fbclid=IwAR3ZQ48tiZ_WUEYU9bcP3dB_9WJdHEuOVrf44f-Y56dZBXrb0aN4O_9l1mc (http://www.elfquest.com/read/digitalEQ.html?fbclid=IwAR3ZQ48tiZ_WUEYU9bcP3dB_9WJdHEuOVrf44f-Y56dZBXrb0aN4O_9l1mc)
Wautsi - kiitti linkistä
-
Olen nyt kesäprojektina lukenut kaikki suomennetut Suuri vaellus -pokkarit. Niin kuin moni jo tässä ketjussa sanoi, niiden tarina ja taide ovat yhtenäisempiä ja parempia kuin Sudenratsastajissa. Mielestäni juoni on jännittävä, hahmot ovat onnistuneita ja heidän välilleen on rakennettu kiinnostavia suhteita. Päällimmäisenä jäi mieleeni hurjat taistelut peikkoja ja Tuulenpesää vastaan. Suomennoskin toimii hyvin. Yllätyin siitä ,että joissakin suomipokkareissa oli fanipiirroksia.
Olen myös netistä tutkinut Suuren vaelluksen alkuperäisnumeroita, siis vanhempia julkaisuja kuin DC:n pienet pokkarit. Suomalainen ja pohjoismainen laitos lopetettiin ihan hyvään kohtaan. Sarjan tärkein osa, alkuperäinen The Grand Quest, joka julkaistiin ensiksi Elfquest-albumeissa tai isoissa lehdissä 1–20, tuli julkaistuksi kokonaan. Lisäksi suomeksi saatiin kokonaan sen jatkoksi tullut 8-osainen Siege at the Blue Mountain.
Tämän jälkeen olisi ollut julkaisuvuorossa 9-osainen Kings of the Broken Wheel. Sen jälkeen saaga hajoaa moniin sekalaisiin ajassa hyppiviin numeroihin (Elfquest Vol. 2, Hidden Years ja lukuisat muut), joita en jaksa hahmottaa. Varmaan tuo Kings of the Broken Wheel olisi vielä ollut selkeä kokonaisuus.
Sen verran makoisalta tämä sarja tuntuu, että aion hommata kaikki suomalaiset pokkarit (Sudenratsastajat minulla jo oli vuosia sitten) sekä lukea niiden jatkon tuolta Elfquestin viralliselta sivustolta!
Minusta tuota alkuperäistä värisarjaa olisi 37 albumia eikä 32. Eka kokonaisuus 5 albumia = sama kuin Jalavan. Seuraava kokonaisuus 15 albumia. Sitten Siege of the Blue Mountain, kahdeksan albumia ja King of the Broken Wheel yhdeksän. Tai viimeksimainittu taisi tulla pienempikokoisina lehtinä alunperin. Minä odotin silloin suurempaa kokoa.
Marvel julkaisi alkuperäisen 20-osaisen The Grand Questin 32-osaisena lehtiversiona, jossa oli mukana lisätaidetta. Tuo 37 albumia puolestaan tarkoittaa alkuperäistä 20-osaista The Grand Questiä, 8-osaista Siege at the Blue Mountainia ja 9-osaista Kings of the Broken Wheeliä.