Kvaak.fi - keskustelu
Sarjakuvanlukijoiden keskustelut => Kotimaiset sarjakuvat => Aiheen aloitti: Veli Loponen - 09.09.2003 klo 22:03:10
-
Onkos kukaan tutustunut vielä mainittuun teokseen? Kuvituksen perusteella olen ainakin yhden aiemman Ville Tietäväisen albumin nähnyt (myös itämaille sijoittuva).
Mutta ihmetyttää miksi tästä on oltu niin hiljaa (vai onko?). Onhan kyseessä komean näköinen värialbumi. Väritys tuo monessa kohtaa mieleen Miguel Pradon (miten se kirjoitetaankaan vai onko sama tyyppi lainkaan?).
Kyseistä albumia en ole ostanut ja melko korkea hinta (yli 23 e) takaa, että en lähiaikoina ostakaan, mutta siitä huolimatta houkuttelevan näköinen tuotos.
Mutta jos siis joku on oikeasti lukenut albumin, voisi kertoa, millainen tarina on. Eli onko sittenkään rahansa väärti vai ei?
-
Aika jännää: justiinsa kolme tuntia sitten pläräilin tuota samaista teosta kirjakaupassa ja ihmettelin, että mikäs tämä sitten on. Kun ei ole kuulunut missään mitään, että tällainenkin albumi tekee tuloaan. Oliko Kvaakissakaan uutista, missasinko? Lehdissä? Ja antakaa anteeksi, jos nyt paljastan puutteellisen yleissivistykseni, mutta myös Ville Tietäväinen oli itselleni nimenä tuntematon. Ja näin ollen varmaan myös ns. "suurelle yleisölle", minkä seurauksena en edes uskalla ajatella tämänkin albumin kauppahyllykohtaloa.
Musiikkialalla on paljon ns. "hiljaisia osaajia", jotka ovat todella pro, mutteivät pahemmin tekemisiään megafonilla kuuluttele. Yhtäkkiä heidän kateuttaherättävän upeat tekemisensä vain Ovat markkinoilla.
Tästä albumista tuli mieleen juuri tällainen hiljainen osaaminen. Toisaalta, voi olla, että mielikuva johtuu siitä, ettei sarjakuva ja sen tekijät muutenkaan ole oikein missään tarpeeksi esillä, vaikka taitavia artisteja on vaikka kuinka!
Ymmärrän toki, että yli 23e on paljon, itsellenikin. Mutta silloin tällöin muistan ne työtunnit, joita sivujen luomiseen kuluu, ja taas särkee sydäntä.
Salon Anttilassa näin viime käynnilläni Mäkelän Vaaleanpunaista pilveä 2e:n kappalehintaan. Aargh!
Sarjakuvanteko on hullun hommaa, kutsumusjuttu jos mikä.
Onnea Tietäväiselle, sympatiani ovat kanssaan, ja lupaan ostaa hänen albuminsa joskus punainenhintalappu-opiskelijahintaan. Joskus kun olen porhompi, niin rupean sitten enemmän mesenaatiksi.
-
No aikas häijyä meininkiä sellainen.
Meillä Toijalassa oli ihan hyvä kirjakauppa ja ne tilasi aina, jos jotakin uupui (kerran sain tilattua sen kautta jopa pari jenkkiläistä albumia!?!). Yleensä vielä soittivat, kun tilaus saapui tai tuli jotakin ongelmia.
Mutta kaikissa ei sitten ilmeisesti ole samaa palvelualttiutta. >:(
-
- Tilaavat vain yhden kappaleen ja kun se on mennyt ei tilata lisää.
Juu, tämä on tätä näytekappalevarastosysteemiä. Kirjakaupoille mukava ja riskitön homma. Mutta se sapettaa kun ainoa kunnon (siis iso) ketjukin, eli Suomalainen, harrastaa tuota. Suomalaisessa tuon hinta on myös noin 4 euroa kovempi kuin akateemisen mainittu 23,50.
Tätä ei ole uutisoitu Kvaakissa. Kun ei tiedetty milloin ilmestyy, (tuli kai reilu viikko sitten...) eikä julkkareitakaan ollut. Festareilla albumi/tekijä ovat lavalla ja Sarjainfossa joka kolisee kohta postista sen tilanneille on ainakin Villen haastis. Niin ja juu. Se oli tiemmä 5 vuoden projekti. Vaatii hieman (tunnolliselta) kriitikoltakin ryhtyä ruotimaan moista.
-
Itse törmäsin tuohon Linnut ja meret sarjakuvaan tänään. Itse asiassa näin jo joskus aiemmin, mutta en osannut yhdistää keskustelua ja sarjakuvaa. Täytyy kyllä sanoa, että on se komean näköinen albumi eikä yhtään ylihintainen. Valitettavasti tällä kertaa ei ollut varaa vaan päädyin ostamaan Napalmia, Herrasmieskostajia ja Adaa.
Mutta Linnut ja Meret näytti sen verran upealta teokselta ja vielä sellaiselta tarinalta josta itse voisin pitää että täytyy säästää sitä varten. Jos se olisi jaettu kahteen osaan ja osien hinnat olisi vaikka 15 euroa niin se ei tuntuisi niin pahalta vaikka tosiasiassa yhteishinta nousisi aika korkeaksi.
-
Onko muuten uusin suomennettu Sammy jo tullut? Ei ole näkynyt. Tietääkö joku?
tekstaajalla ainaki on muutama kappale. kirjakaupoista en tiedä.
-
Selailin tuota tänään ensimmäisen kerran kirjakaupassa ja olihan se piirtojälki kyllä todella upeaa. Aihe oli aika epätavallinen suomalaisen piirtäjän tekemäksi, mutta sekin on vain plussaa.
-
Olen pläräillyt moneen kertaan ja aion ostaa... piirrosjälki on upeaa ja Itämaihin sijoittuvat tarinat kiinnostavat aina... Näyttää tyyliltään hivenen Enki Bilalilta, mutta on ilmeisesti hieman vähemmän iljettävää ja groteskia, kuin esim Hirviön uni, joka päätyi äskettäin kokoelmiini. :o
-
Kerrassaan hieno albumi. Tarina on kolmessa toisiinsa kytköksissä olevassa osassa ja toimii. Se herättää ajatuksia ja kiinnostuksen Honkongin lähihistoriaan, laillisten ja laittomien siirtolaisten asemaan ja Kiinan vaikutusvaltaan – taloudelliseen ja perinteen kautta puristavaan.
Piirrosjälki on hienoa ja piirtäjän valitsema tekniikka toimii tässä tarinassa erinomaisesti. Valkoinenkin on väriä. Varsinainen valokulmatango (poika varjoisilta kujilta). Runsaasti tarkkoja detaljeja, joihin voi unohtua, upeita laajoja kaupunkinäkymiä, rujoa realismia.
No jos joku ehti ensilukemalla häiritsemään, niin salamavalo sanoo tässä "flash".
Tämän albumin voi lukea moneen kertaan. Ja niin kannattaa tehdä. Hieno panostus myös kustantajalta, Tammelta.
Suosittelen varauksetta. Sarjakuvaksi ehkä kallis, mutta kirjaksi ja taideteokseksi halpa. Eihän se ole kuin 4–5 isoa tuoppia asiallisessa olutravintolassa. Ja oluenystävänäkin sanon, että tällä kertaa otan albumin.
-
Toi etusivu elää sen verran, että mainostetaan nyt vielä. Albumin arvostelu löytyy täältä: http://www.kvaak.fi/naytaarvostelu.php?articleID=119
Festareilla kävi paha moka kun Tammella ei ollut edustusta. Moni oli tullut tämän hankkiakseen käymään siellä. Hesarissa oli sunnuntaina puffi aiheesta. Myös Aamulehdessä oli kuulemma aikaisemmin juttu. Bilalin 32.Joulukuuta puuttui niin ikään (ja siitäkin löytyy arvostelu Kvaakista...)
-
Nyt on Linnut ja Meret luettu. Kyllähän se hieno teos oli... Wong Kar-Wai saisi aiheesta varmasti tehtyä hyvän elokuvan.
-
Sain luettua kirjastosta. Komean näköinen taustakuviltaan ja suurimmaksi osaksi ihmisetkin menettelevät mutta eikö ketään muuta häiritse hahmojen paikoittainen isopäisyys ja lyhytraajaisuus? Koot vaihtelevat siellä täällä ympäri albumia ja se oli outoa kun muuten visuaalinen ilme oli niin hiottua ja komeaa. Tarina toimi suhteellisen hyvin mutta keskimmäinen osa jäi vähän irtonaisen salaliittoteoriamaiseksi ja epätyydyttäväksi. Alun ja lopun nuoret päähenkilöt sen sijaan tuntuivat oikeilta ihmisiltä. Kaiken kaikkiaan hyvä työ ja hienoa että tällaistakin julkaistaan tässä kaiken maailman "hupsuja havaintoja arjesta"- strippien luvatussa maassa.
-
Parissa kuvassa olin näkevinäni isopääefektiä, mutta ei se minua haitannut... kaikille sattuu joskus. Enemmän minua häiritsi Daredevil leffaspesiaalissa eräässä kuvassa isopäinen Elektra... näytti ihan joltain 14 wee teiniprinsessalta.
-
Vink vink! Näkyi olevan Kirjamessuilla Sarjakuvaseuran osastolla tarjouksessa 20e
-
Tammen osastollakin oli myynnissä. Hintalappu albumin takana oli 25,10, mutta messualennuksen kanssa hintaa kertyi 20,10. Pitänee käydä hakemassa se Bilalkin sieltä kun kerta noinkin roimia(:?) alennuksia myöntävät.
-
...eikö ketään muuta häiritse hahmojen paikoittainen isopäisyys ja lyhytraajaisuus? Koot vaihtelevat siellä täällä ympäri albumia ja se oli outoa kun muuten visuaalinen ilme oli niin hiottua ja komeaa.... Alun ja lopun nuoret päähenkilöt sen sijaan tuntuivat oikeilta ihmisiltä.
En tiedä vaikuttaako asiaan , mutta tietääkseni Tietäväinen ei piirtänyt kaikkea ihan alkutekijöistään itse. Ahosen Ilpo kuulemma luonnosteli joitakin sivuja . Ville kyllä piirsi ne uudestaan tai ainakin väritti puhtaaksi , mutta tommonen voi jossain näkyä.
-
Luopiona ja köyhänä lainasin teoksen kirjastosta ja luin sen samana iltana. Olin nähnyt sitä ylistettävän täällä ja siksi olinkin siihen vähän varautunut, samalla tavalla kuin Katson kriitikko kehuu jotain vuonna 1934 Moldovassa tehtyä mustavalkoista mykkäfilmiä elokuvataiteen suurimmaksi merkkiteokseksi... Heh, mutta olihan se oikeasti hyvä. Pidän kyllä ns. taidesarjakuvista (minusta osa on taidetta, osa viihdettä, osa myös nerokasta) siinä kuin Juho Juntusestakin.
Hämmästyttävintä tässä oli se, että se oli suomalaisen tuottama, mutta jos nimi olisi ollut jokin taiteilijanimi eikä kansalaisuus olisi ollut selvillä, en olisi ikinä arvannut sitä suomalaiseksi. Miljöö kun tosiaan on Hongkong ennen vallanvaihdosta ja henkilöt kiinalaisia. Heidän kulttuurinsa, tapansa ja käytännöt ovat albumissa kuin sen olisi syntyjään kiinalainen tehnyt. En tietenkään tunne kiinalaista kulttuuria hyvin, joten en esim. tiedä käyttävätkö rakastuneet toisistaan niitä hauskoja lempinimiä, kuten sammakkosilmä, katkarapu ja nuudelikoipi. Voisin kuvitella. Samoin nuorten kieli on välitöntä kirosanoineen ja keskeisin teema on tapojen ja ajatusmaailmojen ristiriita länsimaistuvien nuorten ja puritaanisten vanhojen (suvun) kesken.
Yhtä asiaa en oikein sisäistänyt. Mitä ne lääkärit tekivät niille vietnamilaisille? Mikä oli leikkauksen tarkoitus? Ehkä pitäisi lukea se uudestaan.
Grafiikka on hyvää, sen kyllä jotenkin "tunnistaa" suomalaiseksi. En osaa sanoa miksi. Puhekuplat transparensseine pohjineen ja ei-sarjakuvamaisine asetteluineen ovat kyllä välillä vähän sekavia. Välillä puhelaatikolla ole edes johtoviivaa puhuvaan henkilöön vaan se pitää päätellä itse asiasisällöstä. Eihän se vaikeaa ole mutta... Pituudestaan huolimatta asia on kyllä nopeasti käsitelty. Isot kuvat ja harvat puheet lyhtentävät tarinaa aika lailla. Taideteos sarjakuvan muodossa, itse asiassa. Suosittelen kaikille. Ostamista.
-
Tänään osui munkin käteen kirjastosta tämä albumi. Lainasin siis heti. Täytyy tässä lukea kunhan ehtii. Nalle Puh -kirjoja aloitin just lukemaan eikä viitsi keskeyttää.
-
Ville Tietäväisen Linnut ja Meret on harvinaisen kunnianhimoinen työ suomalaiseksi sarjakuvaprojektiksi. Kun kuulin sen ilmestymisestä ja tutustuin kyseiseen teokseen akateemisessa, ostin sen heti hinnasta välittämättä. Mielestäni hinta ei tässä tapauksessa ollut edes olennaista, sillä halusin ostaa sen jo kannustuksen vuoksi ja mielelläni jätin yhden baari-illan väliin Tietäväisen työtä kunnioittaakseni ja tukeakseni. Todellisuudessa lompakkoni ei tykännyt ajatuksesta yhtään, mutta toisaalta suomalaista hyvää sarjakuvaa (omasta mielestäni siis) tulee ulos sen verran harvoin, että rahat kaivetaan vaikka petäjästä, jos tiukaks menee...
Monet pitkän linjan sarjakuvantekijät ovat viime aikoina aika ajoin todenneet, että suomalaiselle sarjakuvalle on ominaista, että todella kunnianhimoinen ote on harvinainen ilmiö. Muistaakseni mm. Ville Ranta mainitsi tästä sarjisfestareiden haastattelussa ja toki moni muukin, mutta muistini ollessa rajallinen, taidan jättää muut nimet mainitsematta mahdollisten ohiammuntojen pelossa.
Tietäväinen nimenä ei ollut minullekaan kovin tuttu ennen tätä uusinta albumia ja vaikka kyseisen albumin julkaiseminen olikin Tammelta kädenojennus rakastamallemmme taiteelle, on myönnettävä, että festareilla sattui paha moka. Tammella ei ollut omaa edustusta ja Tietäväinen oli itsekin silminnähden yllättynyt ja käärmeissään. Linnut ja Meret oli kyllä festareilla myynnissä, mutta ei mitenkään näkyvästi. Kyseisen opuksen näin parina yksittäisenä kappaleena jossain alakerrassa parissa laatikossa varsin epäkunnioittavasta seurasta.
Jokin markkinoinnissa on mennyt pahasti pieleen. Tämä on sääli jo senkin kannalta, että Tammen lähtiessä tällaiseen mukaan, olisi kovin ikävää, jos heti ensi alkuun myynti epäonnistuu niin pahasti, että se vedätyttää Tammen takaisin koloonsa. Kun jotain tällaista tehdään, se tulisi tehdä alusta loppuun asti kunnolla. Onnistumisesta voidaan puhua vasta silloin kun se teos on riittävän monen ihmisen kotihyllyssä. Mitä tarkoittaa riittävän monen hyllyssä? Suomen markkinoista ja tällaisesta teoksesta puhuttaessa, haarukka kulkenee jossain muutaman tuhannen hujakoilla...
Kaiken kaikkiaan Linnut ja meret on herkullisen hyvä sarjakuvateos. Kunnianhimoinen niin sisällöltään kuin tekniseltä toteutukseltaan. Värisarjakuvaa tällaisessa mittakaavassa on äärimmäisen vaikea saada Suomessa julkaistuksi. Vielä vaikeampaa voi olla sen myyminen usein korkean hinnan vuoksi. Linnut ja meret ei kuitenkaan mielestäni ole sen kokonaisuutta ajatellen kallis. Voisi jopa sanoa, että se on edullinen. Se on hyvä kirja, joka mielestäni kannattaa ostaa. Jos ei muuten, niin antaakseen Tammelle edes toisen mahdollisuuden korjata surkeasti toteutettu markkinointi. Tämän teoksen julkaiseminen on varmasti ollut kallis juttu. Jos Linnut ja meret ei myy, ei vika ole sarjakuvassa vaan täysin poskelleen menneessä markkinoinnissa. Ja vaikka vika onkin tällöin Tammen, firma tulee tekemään tästä omat johtopäätöksensä. Ja jos Tammi nyt tästä pelästyy, se tuskin julkaisee enää koskaan mitään vastaavaa sarjakuvarintamalla. Mikäli rahkeenne vain suinkin riittävät, investoikaa tähän ja antakaa Tammelle toinen mahdollisuus. Menkää paikalliseen kirjastoonne ja toivokaa kirjaa sen valikoimiin. Joulu on tulossa, pyytäkää teosta sukulaisiltanne, puolisoiltanne, kavereiltanne... lahjaksi. Mitä vain, kunhan ne loppuvat Tammelta (Enkä siis ole Tammella töissä!). Älkää tehkö sitä vain itsenne vuoksi, älkää Tietäväisen vuoksi... tehkää se puhtaasti suomalaisen sarjakuvan vuoksi. Meillä ei ole montaa vaikutusvaltaista ja kookasta kustantajaa puolestapuhujinamme. Onko meillä varaa menettää niistä harvoista yksi lisää, jotka vielä uskovat meihin? Menkää ja ostakaa se lärpykkä itsellenne!
-
Kun katselee Tammen kotisivuja, http://www.tammi.fi/, ei oikein ihmettele miksi Linnut ja Meret -sarjakuvan markkinointi on ... olematonta. En edes onnistunut löytämään ko. teosta noilta sivulta. Sivut ovat täysin vanhentuneet ja mikä tahansa normaali firma tekisi kyllä niistä asialliset ja selkeät uutisoineen jne. Nyt siellä on joku talo jossa linkkejä erinäköisille sivuille. Kyllä pitäisi vähän panostaa markkinointiin, niin netissä kuin muuallakin. Eihän painotuote myy vaikka sitä miten mainostettaisiin, mutta ei se myy yhtään jos siitä saa tietää vain puskaradion kautta...
No kun tarpeeksi selaa ja käyttää hakua, sen löytää yleinen kirjallisuus -linkin takaa... Mutta säälittävää minusta.
-
Kyllä se haulla löytyi:
http://www.tammi.fi/asp/empty.asp?P=3319&VID=default&SID=783786853250267&S=2&A=closeall&C=21004
En tiedä mihin viittaa kirjan yhteydessä annettu luokka 83.52... Yleinen kirjastoluokitus ei tunne moista. 83 on näytelmät. 83.5 englanninkieliset, mutta alaluokkaa sille ei ole. Tammen oma luokitusjärjestelmä?
Timo
-
Varoituksen sana: En ole lukenut aiempia viestejä ja en ole järin vakuuttunut teoksesta. Nämä ovat "vain" tavallisen pulliaisen (anteeksi Suomen Pulliaiset, no pun intended) mietteitä.
Eli luin kyseisen teoksen kirjastosta (en raaskinut ostaa koska oli omat epäilykseni teoksen suhteen).
Pidin teosta enemmän sopivana kirjaksi tai elokuvaksi. Sarjakuvana kyseinen tarina, joka oli melkein pelkkää ihmissuhdejorinaa ja tunnelmointia (hauskoja ne hellittelysanat, käytetäänkö itäisillä mailla oikeasti sellaisia, swweeeeetttt, brrrr...), mihin ehken ole sarjakuvan lukijana tottunut. Varsinainen juoni kulki ovelasti "takaperin".
Pidin albumia hieman ankeana tunnelmaltaan mitä vaikutelmaa ei auttanut haaleat värisävyt. Kaiken kaikkiaan kutsuisin teosta "graafiseksi romaaniksi".
Hmmm...en minä oikein muuta osaa sanoa. Työläs homma ollut varmasti mutta kun en pitänyt niin en pitänyt. Täytynee se aiempi tekijän työkin kuitenkin ihan vertailun vuoksikin lukaista joskus...
-
Pidin teosta enemmän sopivana kirjaksi tai elokuvaksi. Sarjakuvana kyseinen tarina, joka oli melkein pelkkää ihmissuhdejorinaa ja
mihin ehken ole sarjakuvan lukijana tottunut.
OT...
Eli tässä palaamme tähän samaan dilemmaan, josta jo tuolla toisessa säikeessä (etabloitunut ja establ...) puhuin. Siis ns. tavalliset sukan kuluttajat etsivät ja odottavat sarjakuvalta viihdyttävyyttä, keveyttä ja huumoria. Vakavuus, tummasävyisyys, ihmissuhteet, realismi ja niin edelleen näyttäisivät vieraannuttavan jokamiehen ja -naisen noita sisällään pitävän sarjakuvan parista. Miksi sarjakuvan pitää olla hauska ja kevyt, mutta elokuvan tai kirjan ei tarvitse? (vrt "sarjakuvamainen" on pejoratiivinen ilmaus, so. sarjakuvamainen elokuva on kehno)
Ajatuksia?
Timo
-
Nykyään sarjakuvamarkkinoilla pärjäävät (hyvin) vain humoristiset sarjakuvat (mielestäni) joten tuollaiset "tosikkomaiset" sarjakuvat eivät ole kansan mieleen ja niitä (yleensä) ostavat vain sarjakuvaharrastajat (kuten kvaakkilaiset)
-
Miksi sarjakuvan pitää olla hauska ja kevyt, mutta elokuvan tai kirjan ei tarvitse? (vrt "sarjakuvamainen" on pejoratiivinen ilmaus, so. sarjakuvamainen elokuva on kehno)
Ajatuksia?
Aku Ankka?
Suomessa ajatellaan, että sarjakuvat ovat lasten viihdettä. Kuvakirjoja. Viiviä ja Wagneria tai Virtasen B______tä saa lukea aikuisetkin, koska niissä on "älykästä" yhteiskuntaamme liittyvää huumoria.
Jostani syystä nykyään (ja varmaan ennenkin... sanokaas papparaiset jos olen väärässä) sarjakuva on synonyymi sanoille kevyt, purkka ja tyhjänpäiväinen.
Jotkut ovat joskus kritisoineet jotakin elokuvaa, että "Ei ollut hyvä... tämä oli tällainen sarjakuvamainen... ei lainkaan realistinen". Silloin tekee aina mieli sanoa, että siksi se onkin niin hyvä... tuossa unohdetaan kuitenkin sarjakuvat, jotka ovat useimpia elokuvia realistisempia.
-
Suomessa ajatellaan, että sarjakuvat ovat lasten viihdettä. Kuvakirjoja. Viiviä ja Wagneria tai Virtasen B__tä saa lukea aikuisetkin, koska niissä on "älykästä" yhteiskuntaamme liittyvää huumoria.
No ei nyt kannattaisi yleistää että kaikki suomalaiset ajattelevat noin. Olemmehan me sarjakuvanharrastajatkin suomalaisia... Varmasti osa ns. suurista ikäluokista ja varsinkin sitä vanhemmat ajattelevat tuolla tavalla. Sarjakuvan arvostus on kyllä noussut 80-luvulta lähtien. Aku Ankka tosin aloitti juuri kun suuret ikäluokat oppivat lukemaan, 1951. Siksi sellainen lastenlehti-käsitys on siitä ehkä vallalla. Onhan se osin, Sepet ja muut ovat ihan lasten juttuja verrattuna esim. Romano Scarpan tai Marco Rotan (tai muiden italialaisten) Mikki-sarjoihin, joita julkaistiin taskukirjojen ensimmäisissä numeroissa. Tai Rosan monimutkaiset juonikuviotkin vaativat jo vähän ikää.
Juba, Koivisto ja Mäkelä ovat kyllä tuoneet suomalaista sarjakuvaa lähemmäksi tavallista kansaa. Itse en B-Virtasesta oikein pidä. Huono piirustusjälki ja ylidramaattisia tyhmiä juttuja, samoin kuin joku Mika Mokanen. En oikein tajua sitä. Mutta kuka pitää mistäkin. Wagner on taas Sika.
-
No ei nyt kannattaisi yleistää että kaikki suomalaiset ajattelevat noin. Olemmehan me sarjakuvanharrastajatkin suomalaisia...
Mutta kun ylesitäminen on kivaa. Silloin voi laukoa mitä vain, eikä tarvitse vaivata aivojaan...
Joo, siis tarkoitin juuri suomalaisia, jotka eivät tunne juurikaan sarjakuvaa. Kyllähän osa suomalaisista lukee ihan kiitettävän vaihtelevasti sarjakuvia... paitsi suomalaista. Suomalainen sarjakuva on myrkkyä suomalaiselle.
-
Viiviä ja Wagneria tai Virtasen B__tä saa lukea aikuisetkin, koska niissä on "älykästä" yhteiskuntaamme liittyvää huumoria.
Tai Rosan monimutkaiset juonikuviotkin vaativat jo vähän ikää.Juba, Koivisto ja Mäkelä ovat kyllä tuoneet suomalaista sarjakuvaa lähemmäksi tavallista kansaa.
Kaikki nuo esimerkit ovat kuitenkin lyhytmuotoista (kork. 32 s.) huumoria. Eli se ei poista sitä seikkaa että sarjakuvalta tunnutaan yleisesti vaadittavan kevyttä huumoriotetta. Vakavan kirjallisuuden ja elokuvan teemoja, realismia, synkkyyttä ne. kavahdetaan. Linnut ja Meret ei varmaan saa kovia myyntilukuja. Kuitenkin sama tarina elokuvana tai romaanina voisi mennä isompaan kansanosaan. Niihinkin jotka kyllä lukevat sarjakuvia, mutta pitävät niistä vain kevyenä huumorina.
Entä jos elokuvien haluttaisiin olevan vain huumoripläjäyksiä? Kirjojen vitsi- ja kaskukokoelmia (vrt strippikokoelma)?
Timo
-
Kyllä se oli se keskikohdan pakotettu tragedia sen tason amatöörimäisyyttä että ei sellaista pääsisi elokuvaan tai kirjaan. Ehkä hollywood elokuvaan. Ainoastaan sarjakuvissa, beibi, ainoastaan sarjakuvissa.
-
Tai Rosan monimutkaiset juonikuviotkin vaativat jo vähän ikää.
Olet kyllä oikeassa mutta vain harvat niistä (mielestäni) olen itse 12 vuotias (vain) ja minulle hankaluuksia on tähän mennessä aiheuttanut vain temppeliherrojen kätketyn kruunun hankala juoni... (tarkoitan sitä kohtaa jossa ankat ovat maailman pankissa). Muut Rosan tarinat ovat mielestäni suht.koht. yksinkertaisia... ;D
-
Kaikki nuo seimerkit ovat kuitenkin lyhytmuotoista (kork. 32 s.) huumoria. Eli se ei poista sitä seikkaa että sarjakuvalta tunnutaan yleisesti vaadittavan kevyttä huumoriotetta. Vakavan kirjallisuuden ja elokuvan teemoja, realismia, synkkyyttä ne. kavahdetaan. Linnut ja Meret ei varmaan saa kovia myyntilukuja. Kuitenkin sama tarina elokuvana tai romaanina voisi mennä isompaan kansanosaan. Niihinkin jotka kyllä lukevat sarjakuvia, mutta pitävät niistä vain kevyenä huumorina.
Entä jos elokuvien haluttaisiin olevan vain huumoripläjäyksiä? Kirjojen vitsi- ja kaskukokoelmia (vrt strippikokoelma)?
Timo
Anteeksi iso lainaus mutta... Mitenkäs sitten Ankardo, jossa on kyllä mustaa huumoria - jo ankka etsivänä on tietysti vitsi - mutta sisältää silti väkivaltaa, seksiä ja varsin ahdistavia kohtia. En anna lasteni lukea Tarkastaja Ankardoa. Lisääkö Benoit Sokal Ankardoon huumoria että se myisi enemmän? En usko. Ankardo ja muu "oikea" sarjakuva myy Manner-Euroopassa huimasti enemmän kuin Suomessa. Suomessa sarjakuvan monopoli on Ankalla. Japanissa taas myydään mangaa tietääkseni varsin paljon ja sarjakuva on kirjojen asemassa. Enpä ole nähnyt yhdenkään aikuisen lukevan edes Aku Ankkaa julkisesti lääkärin odotustilassa tai junassa. Kyllä sitä sittenkin hävetään ja pidetään lasten juttuna. Itse luen kyllä :-).
Mitä asialle voisi tehdä? Miten saisi sarjakuvalle lisää arvostusta?
-
Olen sitä mietä, että sarjiksille on turha nurista lisää arvostusta. Se on ansaittava. Toisaalta olen ollut sitä itsekin nurisemassa aikanaan abaut 10-15, vuotta joten...
Kyllä se oli se keskikohdan pakotettu tragedia sen tason amatöörimäisyyttä että ei sellaista pääsisi elokuvaan tai kirjaan. Ehkä hollywood elokuvaan. Ainoastaan sarjakuvissa, beibi, ainoastaan sarjakuvissa.
Kyllä tuon kohdan löpöys mullekin kalskahti. Toisaalta, ainoastaan ehkä maalaustaiteessa on sama meininki, että virhekohta karsastaa tosi pahasti ja heittää varjonsa kokonaisuuteen. Leffat ja musiikit virtaa niin, että se pikku moka siellä peittyy sitä seuraavaan briljanttiuteen. Kuka rohkenee mainita elokuvan jossa ei ole mitään kökköä!? Toki voidaan sanoa, että jos se kämmä on dramatiikassa niin se tappaa koko touhun, mutta ei kai sen tarttis niinkään olla. Revi, TH, ne pari sivua pois albbarista, niin eiköhän homma ala näyttää jo ihan toiselta.
Yksi mies kun pusaa (tietäen mikä on alan kustannustoimittamisen ja ateljeekritikoinnin laatu Suomessa) niin väkisinkin tulee kömmähdyksiä. Tässäkin asiassa kuitenkin koko ajan kehitytään, pikku hiljaa.
Mitä tulee vakavaan(draamaan) ja huumoriin, niin älkää käykö väittämään että ne sulkevat toisensa pois. Vähemmän on onnistuneita esimerkkejä (Tenavat, Lassi ja Leevi, Luupäät, jne.) mutta parhaimmillaan kyse on sellaisista helmistä että pois tiekseen!
Toki yleisö (ehkä jopa kriitikot) pyrkii luokittelemaan teoksia myös tässä mielessä (huumoriin ja kuiviin elikäs vakaviin). Ja se on paha. Molempia ja niiden sekoitelmia tarvitaan.
-
Mitä tulee vakavaan(draamaan) ja huumoriin, niin älkää käykö väittämään että ne sulkevat toisensa pois.
No eipä tietenkään. Parhaimmat draamaleffatkaan eivät kokonaan poissulje huumoria sisältään. Sitten on vielä draamakomediat erikseen. Parhaat leffat ja kirjat ovakin sitten olleet sellaisia, joita ei oikein osaa luokitella. Vaikkapa Fellinin leffat. Mutta kun tuntuisi siltä että tavallinen tahvo kaipaa sarjakuvaltaan farssia, eikä muuta. Vai?
Timo
-
No ei kai ne kaipaa, mutta mikäänhän ei estä sotkemasta farssiin tai huumoriin vakavampiakin juttuja. Tai estää, tietenkin, taitojen ja lahjojen puute. Mutta ei ne tahvot sitä tajua (tai sen takia jätä ostamatta sarjista), että tämä on ihan vakavastikin otettava juttu, mutta muut tajuaa.
-
No ei kai ne kaipaa, mutta mikäänhän ei estä sotkemasta farssiin tai huumoriin vakavampiakin juttuja.
Ihmiset (YLEISTYSSSS) tykkäävät kuitenkin rajoittaa kaikki asiat aina tiettyihin genreihin. Monelta menee patonki väärään kurkkuun, kun Honkkariäksönissä hirvittävän potkukimaran jälkeen tuleekin kermakakku naamaan -huumoria, jota seuraa traaginen päähenkilön naisystävän brutaali kuolema.
Myös dramatiikan taju on ihmisillä niin erilaista. Joku pitää, että loppu, joka tulee täysin puuntakaa (sankari ajaa takaa jättiläismutanttia, mutta kompastuu puunoksaan ja seivästyy haravaan) ei ole pätkääkään dramaattinen ja on ihan periistä, mutta joku toinen taas pitää, että juuri siinä on suurta draamaa ja tyylikyyttä.
Timo sanoo: Mutta kun tuntuisi siltä että tavallinen tahvo kaipaa sarjakuvaltaan farssia, eikä muuta. Vai?
Jarkko Sanoo: Siltä välillä tuntuu. jos näyttää jotain vakavampaa draamaa tms. niin voi saada osakseen kommentin: "eihän tää ollu yhtään hauska".
-
jos näyttää jotain vakavampaa draamaa tms. niin voi saada osakseen kommentin: "eihän tää ollu yhtään hauska".
Eli siis sarjakuvan odotetaan kuin odotetaankin olevan "comic". I therefore rest my case :)
Timo
-
Jotenkin tämän tapaisia reaktioita odotinkin. Siksi yritin lieventää kritiikkiäni sillä "varoituksen sana"-osiolla. ;D
Jos nyt kuitenkin saan sanoa: luen monenlaista sarjakuvaa ja pidän myös nk. vakavammista jutuista, en pelkästään "humoristisista". Olen kuitenkin lukenut sarjakuvia, hetkinen, lasketaanpa, n. 6-vuotiaasta lähtien aloittaen (yllätys, yllätys) Aku Ankasta :D Mitä kirjoitin Linnut ja meret kirjasta (edelleen olen sitä mieltä että se on enemmän romaani kuin varsinainen sarjakuva, pidän "romaaneina" myös suurinta osaa Eisnerin ja Prattin teoksista kuten myös Mausia...olisiko se termi siis "romaanimainen sarjakuva"? Äh, hitto en minä tiedä, sulkeet kiinni) koskee vain kyseistä teosta ei yleensä "vakavampia" sarjakuvia. Jotenkin tuo kuvitus vaan oli niin...jäykkää, staattista ja samalla tarinankuljetus kärsi. Vaikea sen kummemmin kun en ole itse sarjakuvia tehnyt tuota analysoida.
Mikä se toinen saman tekijän teos olikaan? Hymyilevä kuu...? Täytyypä etsiä kirjastosta. Aihevalinta tekijällä (ja ilmeisesti taustatyötä vaativaa) oli erittäin mainio. Siitä pointsit.
-
Olen sitä mietä, että sarjiksille on turha nurista lisää arvostusta. Se on ansaittava.
Olen täysin samaa mieltä. En suoraan sanottuna ihmettele, miksi suomalainen sarjakuva ei ole kovin suosittua Virtasia ja Wagnereita lukuunottamatta. Taso ei ole kovin korkea muutamia poikkeuksia lukuunottamatta tai sitten se on tyyliltään jotenkin liian "taiteellista", eikä sellainen uppoa massaan.
Hatunnosto Heilälle ja kumppaneille, jotka ovat onnistuneet siinä, mitä suuri osa meistä haluaa. Tehdä sarjakuvan, joka menestyy.
Ns. taidesarjikset tämän kokoisessa maassa todennäköisesti tavoittaa vain tietyn alakulttuurin edustajat. Sorry vaan.
Iloista joulunodotusta kaikille.
-
Aaarglaa! Ei nyt taas aloiteta "onko sarjakuva taidetta, ja jos, niin mikä" - keskustelua.
Heilällä ja Juballa on se valtti, että heidän sarjansa ovat päivittäin esillä - jokainen V&W-strippi on sarjan mainos, ja niin muodoin helpompi myydä toiseen kertaan kuluttajille.
Ei julkaiseminen ole mikään ongelma, vaan markkinointi. Kun Tammi näinkin rajusti on panostanut Tietäväisen albumin myyntiin, onko mikään ihme että sitä tuskin myydään tuhatta kappaletta enempää?
-
Aaarglaa! Ei nyt taas aloiteta "onko sarjakuva taidetta, ja jos, niin mikä" - keskustelua.
Juu ei... siksi laitoin (muistaakseni) taidesarjakuva-sanan lainausmerkkeihin. Kaikki sarjakuvailijat tietänevät silloin mistä on kyse...
(Jos joku lähettäisi tammelle tämän threat-osoitteen. Saisivat mietiskellä sitten syntejään...)
-
sarjakuvan tosiaan odotetaan aina olevan hauska, se on valitettavaa. minä en lue hauskoja sarjakuvia juurikaan. miksi ylipäätään melkein kaiken on oltava hauskaa?
meiltä puuttuu sarjakuva-kulttuuri tai siis ei puutu mutta se on vähäistä. toisaalta se on hyvä, uskottavuus säilyy paremmin, mutta ns. suuresta yleisöstä on kyllä se hyöty että silloin myös tarjontaa saataisiin enemmän.
uskottavuudella tarkoitan sitä että ei-kaupallisessa sarjakuvassa tekijän on oltava huomattavasti enemmän asiansa takana koska rahan valta ei sanele. toki myös puhtaasti kaupallisin tarkoitusperin kehitetyt jutut , ei vain sarjakuvat, voivat olla hyviä mutta itse en ole sellaiseen vielä koskaan törmännyt.
tietäväisen Linnut ja Meret -albumia ei kuulemma ole tehty kaupallisista syistä ja siitä syystä se onkin erittäin vakuuttava. eihän moinen työmäärä voi lyödä leiville, niin paljon albumille ei voida laittaa hintaa. totuus on kuitenkin se että sinänsä kallis 27 euroa on pieni hinta moisesta työstä.
kiitän tekijää ja toivon että monet ostaisivat albumin, muutkin kuin kvaakkilaiset.
-
kiitän tekijää ja toivon että monet ostaisivat albumin, muutkin kuin kvaakkilaiset.
Tuollaista sarjakuvaa pitää tukea ihan siksikin, että saataisiin kohotettua suomalaisen sarjakuvan ilmettä... tai vaikka siksi, että teos on hemetin laadukas.
Vain ostamalla kotimaista voimme olettaa, että julkaisijat sitä myös joskus tulevaisuudessakin julkaisevat. Itse olen kyllä vähän vaisu ostamaan kotimaista sarjakuvaa, koska sitä ei juurikaan missään mainosteta, ja suoraan sanoen joskus ne helmet on vaikea kaivaa esiin sieltä kuonan joukosta...
-
Ville Tietäväisen Linnut ja meret (Des oiseaux, des mers ) ilmestyy ranskaksi Delcourtin kustantamana maaliskuussa. Suomisarjakuva valloittaa Euroopan!
www.bdparadisio.com
-
Osaat kai ranskaa paremmin kuin minä. Mutta miksei sen nimi ole Les oiseaux et les mers?
Ähhh.... tää on taas tää vanha määräinen ja epämääräinen artikkeli -juttu... Ihmettelin tota juttua jo koulussa englannintunnilla eikä sitä ikinä osattu selittää silleen loogisesti. Jos oikeen keskityn, pystyn hahmottaan sen eron... kileikorva kyllä tajuaa sen vaikeuksitta, mutta miten selittää.
Les oiseaux et les mers (määräinen) ois (eräät) tietyt linnut ja tietyt meret. Se kuulostais siltä että kirja kertois linnuista ja meristä. Esim. naurulokista ja Itämerestä ja tiirasta ja Jäämerestä. Tai Lenni Lokinpoikasesta. :) Jotenkin se ois tietokirja.
Des oiseaux, des mers kääntyy kai tarkkaan ottaen (eräitä /joitain, mitä vaan) Lintuja, meriä tai Linnuista, meristä. Se on epämääräisempää. Niinkuin linnut ja meretkään ei ole varsinaisesti kirjan aihe vaan symboli. Tai jotain. Runollista.
Musta on jännää että suomessa ei ole artikkeleita.
-
Rojun selitys Lesistä ja desistä kuulostaa uskottavalta.
Kun meillä on jo nää viistoista sijamuotoa ja mukava verbioppi, niin ei olis yhtään väliks saada siihen vielä lisäks der-, die- ja das-problematiikkaa. Huh! ;D
-
Ville Tietäväisen Linnut ja meret (Des oiseaux, des mers ) ilmestyy ranskaksi Delcourtin kustantamana maaliskuussa. Suomisarjakuva valloittaa Euroopan!
Oiskin muuten siistiä jos suomalaiste kustantajat sais sarjakuvasta uuden vientivaltin johki Frankfurtin kirjamessuille. Kannattais julkasta ihan törkeeeeen hienoja albbuja täällä, vaikkei ne kotimaassa möiskään.
Tai ehkä kandeis vaan tehdä suoraan niille ulkomaisille kustantajille. On vaan niin paljon helpompaa tehdä vaikutus lyömällä käteen valmis HIENO kirja (vaikka minkä kielinen) kuin muovitaskuportfolio. Ehkä Villen ura urkenee tästä suoraan ja vastaisuudessa Delcourt maksaa viulut (niistä maksetaan Ranskassa tunnetusti reilummin jo rakennusvaiheessa) ja Tammi ostaa sitten julkaisuoikeudet! Heh! No ei maar, varmaan pari kirjaa saa tehdä ja myydäkin pitää että ennakkopalkoille pääsee.
btw. Muotoilun vuosi 2005, yeah right! Kun kerran ovat niputtaneet sarjakuvan sinne muotoiluun eikä esim. kirjallisuuteen, niin nyt tunnustusta! Valtionpalkintoo ainaski! Finlandia! Mitaleita ja suurristei sivareille! Mummoille ulkonaliikkumisajat! Ja itelle ilokaasua!
-
Tietäväisen mukaan nimi pohjaa kiinalaiseen tarinaan pienen linnun ja suuren meren välisestä riidasta. Teoksen lukeneet varmaankin ymmärtävät symboliikan?