Ja tässä on Ennisin maineen peruskivi. Jos olet, Preacherin fani, sitä mieltä että tarina on Preacherissa tärkeämpi kuin kuvitus, mietippä tätä ja ole täysin rehellinen itsellesi: syyhyääkö peräaukkoasi?
Dillon kuvittaa tasaisen varmasti puhuvat päät ja kaikki väkivaltaiset perversiot, jotka Ennis vain saa kasattua kokoon. Ellette ole vakuuttuneet, kaivakaa Preacher 50:n mukana julkaistut pin-up-kuvat ja miettikää hetki, millainen Preacher olisi Jim Leen kuvittamana. Kaivakaa sitten silmät päästänne tuon kammottavan ajatuksen polttaessa aivojanne.
Olen monelta kuullut kitinää ja vinkumista siitä miten Ennis Preacherin lopulla hukkaa punaisen langan/menettää otteensa/ hassaa pallon jne.
Itse pidin siitä osuudesta joka liikkui Salvationissa
Loppujen lopuksi, koko sarja oli päätöntä melskaamista ja Salvation vain sai hetkeksi kuvittelemaan, että Ennisillä oli jotain ajatuksia esitettävänä...
Sarjan olisi ehdottomasti pitänyt palata alkuasetelmiinsa, tai kehittyä eteenpäin, koska nyt periaatteessa Ennis vain tuhoaa sarjansa ytimen, muttei tarjoa mitään tilalle.
...Custer tuntuu kypsyvän ihmisenä ja tuntevan esim. Hooverin kohdalla katumusta ja harrastaa hetken itsetutkiskelua, mutta ei kuitenkaan kyseenalaista omia toimiaan tai toimi merkittävästi eri tavalla.
Ennisin fania minusta ei silti tullut vähimmässäkään määrin, mutta Dillonin jälkeä oppii todella kunnioittamaan.
Oli kyse sitten Punisherista tai Jesse Custerista,Tommy Monaghanista, John Constantinesta tai vaikkapa 303n Everstistä niin samat teemat toistuvat.
Sotasarjoissa (mainitsemani Karkeajännitykset poislukien) tämä korostuu: ihmisen petollisuus ja raadollisuus ja se miten vaikeaa on tehdä oikein.
Siis ei kuten koti, kirkko ja isänmaa sanoo, vaan oikein.
Moraalisesti oikein.
Totta kyllä Ennis tosiaan toistaa maneerejaan, räkäistä huumoria ja raakaa väkivaltaa.
Ja julmuusosa At the End of the World oli silti IMHO paras osa.
Tätä kyllä käsitellään, satunnaisesti naamaan hieromiseen asti, mutta et kai sentään tarkoita että nuo hahmot tekisivät joskus moraalisesti oikein, vahingossakaan.
Aikataulusta ei ole tietoa, mutta eka kirja sisältää 10 ekaa numeroa.
Ja Petteri sekä muut: Pride & Joy tulee uusintajulkaisuna Image comicsin albumina toukokuussa 2016.
Mieloselle märkiä pusuja arvostelusta ja yksi pieni viilaus faktoihin: kakkoskirjassa on 368 sivua, sen takia se on hieman kalliimpi kuin eka.:-[ Tämähän meinaa lähteä lapasesta, mutta itepä aloitin.
Preacher on yhä monelle SE Ennis sarjakuva ja ihan syystä.
Meni tuleva televisiosarjasovituksensa sitten syteen tai saveen nostanee taas tämän suosiota entisestään.
Vaikka moni Garthia väittääkin yhden ainoan juonikuvion kaveriksi niin mikäs siinä, väärässä saa vapaasti olla.
Tässä ketjussa on ollut hiljaista aivan liian pitkään, joten herätelläänpä se henkiin tuoreen Preacher-suomennoksen (http://kvaak.fi/index.php?articleID=2305) voimalla.
Jos esim. yhden luvun alkuperäinen otsikko on ”When The Story Began”, millä oikeudella kääntäjä laittaa otsikon muotoon ”Tulee kuin ohjus”? Ehkä alkuperäinen otsikko oli suomentajasta liian tylsä ja sen sai siksi muuttaa omin päin pahamaineiseen 60-luvun elokuvanimien suomentamisen tyyliin? Tuo suomalainen ilmaisu viitannee siihen kuinka Saarnamiehen äiti tapaa merijalkaväen sotilaan, tulevan rakastettunsa, yllättävästi.
Arvostelussa hieman moitittu laulujen lokalisointi on minusta ok. Jos alkuperäiset kappaleet eivät ole kovin puhuttelevia suomenkielisille lukijoille, ne voi IMHO muuntaa suomalaisiksi. En kuitenkaan hyväksy samaa vapautta sellaisiin kohtiin, jotka voisi kääntää suoraan ilman pulmia. Valitettavasti tällaista omaa sooloilua esiintyy ekassa kokoelmassa paikka paikoin.
Tulip diggaa kantrista, (...)
No jaa... En RW-kustannuksen ensimmäisen Preacher kirjan lukeneena voi sanoa sen kritisoineen uskontoa tai yhteiskuntaa oikeastaan yhtään. Ainakaan millään vakavasti otettavalla, saati tuoreella tavalla. Varhaisteini lukija voi ehkä pitää ajatusta jos Jumala on hyvä, miksi maailmassa on niin paljon pahaa todella diippinä kamana, mutta hei oikeasti. Ihan höpöhöpö tarinointia tämä Preacher todellisuudessa on, mutta pirun viihdyttävää sellaista. Aion jatkaa lukemista.
Onko mielipiteesi uskonnon käsittelystä muuttunut toisen kirjan lukemisen jälkeen? Tokassa kirjassa esiintyy minusta aika rankkaa katolisen kirkon pilkkaamista ja hieman myös danbrownmaisia elementtejä (salainen veljeskunta, joka suojelee kirkon salaisuutta).
Jos haluaa pikakurssin Ennisin mietteisiin Katolisesta kirkosta (ja uskovaisista ylipäänsä), kannattaa lukea hänen varhaistöihinsä kuuluva True Faith.
Onko mielipiteesi uskonnon käsittelystä muuttunut toisen kirjan lukemisen jälkeen? Tokassa kirjassa esiintyy minusta aika rankkaa katolisen kirkon pilkkaamista ja hieman myös danbrownmaisia elementtejä (salainen veljeskunta, joka suojelee kirkon salaisuutta).Hauska tilanne, että tämä tuli puheeksi juuri nyt, sillä sattumoisin toinen kirja on minulla menossa viimeisillä sivuillaan. Mielipiteeni uskonnon tai yhteiskunnan oletetusta kritiikistä ei ole muuttunut, sillä niitä kirjoista ei juuri löydy. Mainitsemasi pilkka on harvoin vakavastiotettavana kritiikkinä kovin hedelmällistä, tai keskustelua herättävää. Toisaalta en koe Ennisin tarinointia edes katolisen kirkon tai uskon pilkkana, vaan ihan puhtaana viihteenä.
“more and more hardcore atheist with each passing year.”
Itse asiassa ei: kyse ei ole kirjoittajan hätkähdytysyrityksestä, Garth Ennis kun on toistuvasti haastatteluissa lausunut olevansa
Linja jonka ymmärrän oikein hyvin.
Ennisin uskonnonvastaisuus löytyy kautta tuotannon Preacherista Demoneihin, True Faithiin, Chronicles of Wormwoodiin ja lukuisista sotasarjakuvistaan.
Garth ei usko satuhahmoihin saati vaadi että muiden tulisi elää satuhahmoihin uskovien normien mukaan, osaltaan varmastikin pohjois-irlantilaisen taustansa takia.
Sanoisinpa jopa, että mielestäni Ennis on enemmän anarkisti kuin ateisti. Eli vihaa organisoitua uskonnon harjoittamista, upseereita, ylivertaisia supersankareita, jne. sääntöjen mukaan tallaajia. Plus sitä mihin sellainen johtaa.Luulen VesaK:n tässä lähestyvän jo jonkinlaista totuutta. Henkilökohtaisessa elämässään Ennis saattaa olla ateisti, mutta sarjakuvansa ovat luonteeltaan ennemminkin anarkistisia. Garth Ennis myös käsittelee sarjakuvissaan ateistille hyvin epätavanomaisia aihepiirejä ja osoittaa niitä kohtaan kiinnostusta. Aivan kuten Sampsakin tuossa aikaisemmin jo mainitsi.
Ennis saattaa olla ateisti, mutta mielestäni Preacheristä ei kuitenkaan välity ateistinen maailmankuva. Jumala ja enkelithän ovat sarjakuvan maailmassa oikeasti olemassa, joskin surkuhupaisalla tavalla. Päähenkilö ei pelkästään usko Jumalaan vakaasti, vaan tietää hänen olevan olemassa ja myös tekee ”sanallaan” ns. yliluonnollisia asioita.
Luulen VesaK:n tässä lähestyvän jo jonkinlaista totuutta. Henkilökohtaisessa elämässään Ennis saattaa olla ateisti, mutta sarjakuvansa ovat luonteeltaan ennemminkin anarkistisia. Garth Ennis myös käsittelee sarjakuvissaan ateistille hyvin epätavanomaisia aihepiirejä ja osoittaa niitä kohtaan kiinnostusta. Aivan kuten Sampsakin tuossa aikaisemmin jo mainitsi.
Mielestäni Curtvile vetelee yhtäläisyysmerkkejä olemattomien asioiden välille ja yksinkertaistaa niitä.
War Stories on pitänyt sisällään vakuuttavia sotatarinoita (lähes samaa tasoa kuin Sodan lieskat), joten hienoa kuulla, että lisää on vielä tulossa. Mitä tuohon World of Tanks -mainoslipareeseen tulee, niin vaikea kuvitella, että siitä löytyisi mitään ikimuistoista. Todennäköisesti vain kierrätetään vanhoja juttuja. Mutta toisaalta, Ennisin tankkitarinat ovat olleet hyviä ja eka numeron perusteella Shadowman-pelin mainossarjis oli ihan luettavaa, joten voihan se olla, että tuohonkin on saatu upotettua tarinallista syvyyttä.
Preacher Deluxe 3 ja 4 nyt arvioitu myös Kvaakissa (http://www.kvaak.fi/index.php?articleID=2367).
Nyt on nämäkin tullut luettua. Parin tutun kanssa olen ollut samaa mieltä siinä että kolmoskirja menee alussa pahasti puuduttavaksi Tappajien pyhimyksen ylipitkän osuuden kanssa. Vampyyrien kanssa kuitenkin tulee myöhemmin ok viihdettä. Nelonen on erittäin nautittava kirja; etenkin Herr Starr ja Graalin paluu räjäyttävät pankin.
Eihän Cassidy ole kuolematon...Jep, mutta asian yksityiskohtaisia taustoja tarkemmin tuntemattomalle ja Cassidyn kaltaiseen olentoon ensi kertaa "tutustuvalle" - kuten Herr Starrin tapauksessa - tilanne saattaa erittäin perustellusti vaikuttaa tuolle.
Mielestäni poliittissävyiset subjektiiviset tulkinnat toisen valtion kansalaisten taantuneesta henkisestä tilasta eivät kuitenkaan kuulu tämän kaltaiseen kirja-arvosteluun. Jonkun toisen valtion, kuin Amerikan yhdysvaltojen, ihmisten henkistä tilaa julkisesti arvioidessa joutuisi jo olemaan huomattavasti varovaisempi. Jopa Kvaakissa.
Ei tuo silti minua - avautumisestani huolimatta - hirveästi haitannut. Koin sen vain jonkinlaisena kauneus- ja tyylitajuvirheenä.
Hyvä arvio erinomaisesta teoksesta. Kiitos. Mielestäni poliittissävyiset subjektiiviset tulkinnat toisen valtion kansalaisten taantuneesta henkisestä tilasta eivät kuitenkaan kuulu tämän kaltaiseen kirja-arvosteluun. Sellaisille on oma kirjallinen kenttänsä. Tämä siitäkin huolimatta, että viimeaikaiset evidenssit vaikuttaisivat tuollaisia tulkintoja vahvasti tukevan.
Arvostelussa nähdyn kaltaiset kannanotot ovat tietysti tällä hetkellä suosittuja ja sellaisten tekeminen on määrittynyt helpoksi ja jopa suotavaksi. Jonkun toisen valtion, kuin Amerikan yhdysvaltojen, ihmisten henkistä tilaa julkisesti arvioidessa joutuisi jo olemaan huomattavasti varovaisempi. Jopa Kvaakissa.
Ei tuo silti minua - avautumisestani huolimatta - hirveästi haitannut. Koin sen vain jonkinlaisena kauneus- ja tyylitajuvirheenä.
Amerikan imperiumin rappion kuvausta koskevat valitukset kannattaa suunnata suoraan käsikirjoittaja Ennisille.