Kvaak.fi - keskustelu
Sarjakuvanlukijoiden keskustelut => Manga ja anime => : Reima Mäkinen 24.02.2005 klo 01:05:14
-
Esa kirjoitti tuossa naapurisäikeessä näin:
"Miksiköhän niin monet ihmiset jotka lukevat mangaa ja katsovat animea koittavat muuttua itsekin japanilaiseksi? Suomalaisiahan tässä ollaan. Ja nykyään on aika paljon sellaisia tyttöjä jotka viettää päivät tietokoneella ja katsovat kaikkea homoanimea [hyi] ja alkavat lopulta vihata heteromiehiä, vaikkeivat ole ikinä ollut sellaisen kanssa tekemisissä. Se on aika pelottavaa. Munkin koulussa on jotain sellaisia, pukeutuu outoihin vaatteisiin ja vihaavat heteroja. Ei pitäisi yleistää, mutta mun mielestä se on aika outoa.
Varmaan onnistun jonkun suututtamaan, se ei ole tarkoitukseni"
Ihan vetävänä aloituksena toimii tuo.
Ainakin minulle kaikki kulttuurijutut syventävät sitä lukukokemusta (en paljon katsele animea). Jenkkien elämäntyylistä voisi kirjoittaa vastaavan vuodatuksen ellei sitä katsottaisi "normaaliksi" kulttuurivaikutukseksi. Sikäläinen populaari- ja muu kulttuuri on niin tuttua. Jenkkivaikutteita tööttää sisään joka tuutista, aasialaisiin kulttuureihin tutustuminen vaatii huomattavasti enemmän ponnistelua. Tai on vaatinut... Joka tapauksessa mangat tosiaan toimii paremmin kun tietää mihin ne liittyy. Itse asiassa en lukenut (pystynyt, osannut, viitsinyt) mangaa ollenkaan ennen kuin olin käynyt sen kotimaassa.
Mitä tulee nuorten seksuaaliseen ja muuhun pelleilyyn, niin sehän on tunnetusti vain kapinaa - ei sen vakavampaa. Näistäkin tytöistä kasvaa, suurimmasta osasta, kelpo perheenäitejä tänne Suomeen, kunhan vain odotellaan 10-20 vuotta.
[Ja kun/jos vastaatte Esalle, niin pitäkää mielessä, että tätä foorumia lukevat myös lapset ja nuoret!]
-
En tiedä sopiiko ajatukseni tämän otsikon alle, mutta siirtäkää muualle jos niin parhaaksi näette. Esan kirjoituksesta tuli mieleeni eräs asia, jota olen pohtinut jo jonkin aikaa, nimittäin tuo "japanilaistumisen" (<-- huono sanavalinta) näkyminen myös piirrostyylissä. Kovin monet nuoret (etenkin tytöt) tuntuvat nykyisin piirtävän "mangatyylillä". Tiedän toki, ettei ole olemassa mitään yksittäistä mangatyyliä eikä suomalaista mangaa, mutta karkeasti yksinkertaistaen tarkoitan nyt tätä suuret silmät yms.-tyyliä. Muistan lukeneeni jonkun taidekoulun opettajan (ettei olisi ollut peräti Keijo Ahlqvist) sanoneen, että todella monet piirtävät nykyisin tällä tyylillä. Itselleni herää kysymys, johtaako tämä ihmisten omien persoonallisten piirrostyylien katoamiseen, kun kaikki haluavat olla kuin suosikkimangansa piirtäjä ja kopioivat ja matkivat tätä surutta. Ossi Hiekkala totesi täällä jossakin toisessa manga-threadissa, että hänestä näyttää, kuin "mangatyyli" olisi suorastaan tuhonnut japanilaisten nuorten kyvyn piirtää erilaisilla tyyleillä. Täällä Suomessakin olen törmännyt ilmiöön monissa nettigallerioissa (esim. Virhe.org), jossa todella monet tuntuvat piirtävän joko mangan ja animen fanikuvia tai sitten ihmismäisiä koiria ja susia (onko tämä muuten sitä furryä? en ole niin perillä näistä termeistä).
Tämän epämääräisen vuodatuksen tarkoituksena oli nostaa esille kysymys, onko Suomenkin piirtävä nuoriso menossa kovaa vauhtia kohti erilaisten piirrostyylien kuihtumista ja tyylien samankaltaistumista, ideoista puhumattakaan. Mitä mieltä olette: onko tällainen kehitys mahdollista vai onko se itse asiassa jo käynnistynyt?
-
herää kysymys, johtaako tämä ihmisten omien persoonallisten piirrostyylien katoamiseen, kun kaikki haluavat olla kuin suosikkimangansa piirtäjä ja kopioivat ja matkivat tätä surutta. Ossi Hiekkala totesi täällä jossakin toisessa manga-threadissa, että hänestä näyttää, kuin "mangatyyli" olisi suorastaan tuhonnut japanilaisten nuorten kyvyn piirtää erilaisilla tyyleillä.
Kullakin sukupolvella on idolinsa. Kasvoi minustakin terve aikuinen vaikka luinkin nuorena Madia ja piirsin Don Martinin tyyliin. Aikoinaan kaikki pojat matkivat häntä. Yläasteikäisillä pojilla ja tytöillä on aina ollut niin selkeät omat linjansa, että piirrokset paljastavat heti tekijän iän.
Japanissa tyylien tuhoutumisen syynä voi olla pikemminkin suorituskulttuuri. Meilläkin ollaan menossa siihen suuntaan, ja se on huolestuttavaa. Silloin ollaan suossa kun jo varhaisteini-ikäisen pitää valita oma tyylisuuntansa menestyäkseen ja tehdäkseen kaupallisesti kannattavaa sarjakuvaa. Suomessa ei onneksi ole kaupallisesti kannattavaa sarjakuvaa. :)
Taiteessa menestyäkseen on kehitettävä oma tyyli. Sen välivaiheisiin kuuluu muiden matkiminen, myös mangan.
-
Ehkäpä se, että nuoret ja etenkin tytöt ovat innostuneet mangasta, johtuu siitä, että he tavallaan "löysivät" sen yhtä aikaa poikien kanssa. Sillä ei ole ollut sellaista "historiallista taakkaa", kuten supersankarisarjakuvilla, jotka ovat varsin selkeästi poikien ja poikuutensa säilyttäneiden miesten lajiketta. Manga ei myöskään ole yleensä vaikeasti tajuttavaa, kuten eurooppalainen taidesarjakuva, joten nuorten on helppo päästä mukaan.
Japani-ihailuun voi olla osittain syynä se, että nyt siitäkin paikasta on enemmän tietoa. Aiemmin se on ollut lähinnä vain kirsikankukkien ja samuraiden maa, mutta elokuvien, sarjakuvien ja ties kuinka pitkään jatkuvan japanilaista designia jäljittelevän boomin jälkeen Japanista on länsimaissa vanhempi kuva. Kuva ei tietenkään ole todellisuutta vastaava mutta ei kai se ole Amerikastakaan.
Japanilla on maine outona ja kummallisena maan, mikä on luonnollisesti omiaan herättämään kiinnostusta.
Reiman kommentti siitä, ettei hän tarttunut mangaan ennen käymistään Japanista on minusta varsin huvittava, sillä minulla kävi juuri päinvastoin. Menetin kiinnostukseni käytännössä kokonaan (muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta). Ehkä se artikkelien yletön määrä vain lannisti, ettei enää jaksanut alkaa kaivelemaan niitä oikeasti hyviä juttuja. Myös sellainen kiinnostus kaikkeen kummalliseen on kadonnut. Sen sijaan itse normaali elämä pienine erikoisuuksineen on mitä kiehtovinta.
-
Ehkä eniten tässä manga innostuksessa ärsyttää sen, että vaikka "kaikki" teinit lukevat kin sitä nykyisin kypällä se ei saa heitä kiinnostumaan muuista sarjakuvasta. Olen huomannut monessa paikassa tämän "genre" keskeisyyden.
Kun ehdottaa aku ankka/supersankari/manga/asterix fanittajalle, että muunlaistakin sarjakuvaa on olemassa, niin vastaus on aina semmoinen säälivä katse, joka sanoo "en mä sentään friikki ole kuten sä...mee hoitoon..."
Minäkin olen jonkin sortin japani intoilija, mutta vielä en ole sisäistänyt mangaa enkä nähnyt sen ehkä syvenpiä ulottuvuuksia. Ei haittaa oikeastaan. Maailmassa on niin paljon kiinnostavia asioita, ettei niihin ehdi kaikkeen millään elemän aikana tutustua kunnolla.
-
Tämän epämääräisen vuodatuksen tarkoituksena oli nostaa esille kysymys, onko Suomenkin piirtävä nuoriso menossa kovaa vauhtia kohti erilaisten piirrostyylien kuihtumista ja tyylien samankaltaistumista, ideoista puhumattakaan. Mitä mieltä olette: onko tällainen kehitys mahdollista vai onko se itse asiassa jo käynnistynyt?
Ei kai uusien tyylien ilmestymistä voi kuihtumiseksi sanoa.
Minä olen vähän skeptinen sen suhteen, paljonko anime on vaikuttanut nuorison tyyliin. Tokihan jonkin verran, mutta sikäli kuin muistan yläaste/lukio-tyttöjen piirroksia, on niissä kautta aikain ollut isoja silmiä ja pieniä suita. Kai tässä olisi ollut jo aikoinaan näkyvissä osoitusta sille, että manga/anime lienee aika lähellä tuon ikäisten "kauneusihanteita".
-
Ei kai uusien tyylien ilmestymistä voi kuihtumiseksi sanoa.
Ei, mutta jos se uusi suosittu tyyli "vie kaikki piirtäjät mukanaan", silloin kyllä tyylien kirjo ja monipuolisuus kärsivät. Se on kyllä ihan totta, että samankaltaisia piirrostyylejä on ihmisillä ollut ennenkin, joten siinä suhteessa ei mitään uutta auringon alla. Ehkäpä vain kuvittelen, mutta minusta tuntuu, kuin tämä mangarynnistys olisi kuitenkin kokoluokassaan ja kattavuudessaan jotakin aivan muuta.
-
Varmaankaan mangatyylien suosiossa ei ole pelkästään kyse siitä, miltä piirustus teknisesti näyttää, vaan siitä, mitä sillä voi ilmaista. Ilmeiden, tunteiden ja tunnelmien (perinteisesti hankalia piirtää) ilmaisemiseen manga on tuonut valtavan arsenaalin erilaisia efektejä, jotka ovat länsimaalaisia tyylejä huomattavasti vähemmän sidottu anatomian rajoissa pidättäytymiseen.
Nämä efektit ovat kohtuullisen helposti piirrettäviä ja muunneltavia ja hyvin ekspessiivisiä, ja kunhan sen efektikielen on oppinut, niin sillä pystyy hyvin nopeasti ilmaisemaan mittavan skaalan tunteita ja tunnelmia. (Ja siksi varmasti viehättää myös monia naispuolisia piirtäjiä.) Vähän niinkuin hymiöt. Se on nopeaa, selvää ja räiskyvää, minkä vuoksi se ehkä uppoaa moniin tässä videopelimaailmassa eläviin nuoriin paremmin kuin jähmeämmät, realistisemmat, "vanhanaikaisemmat" tyylit. Aku Ankkakin pystyy venymään vain sen verran, kuin hänen kuminen anatomiansa sallii.
-
mitä sillä voi ilmaista. Ilmeiden, tunteiden ja tunnelmien (perinteisesti hankalia piirtää) ilmaisemiseen manga on tuonut valtavan arsenaalin erilaisia efektejä, jotka ovat länsimaalaisia tyylejä huomattavasti vähemmän sidottu anatomian rajoissa pidättäytymiseen.
Tästä tuli lähes välittömästi mieleen amerikkalaisen Peter Baggen sarjakuvat, joissa hahmot venyvät vaikka mihin. Esim. tyypin menettäessa malttinsa (tapahtuu usein) pää saattaa kasvaa muuta ruumista 10 kertaa isommaksi, jos on tarvis. On "kubismia" ja vaikka sun mitä kerrontaa, joka käyttää graafista ilmaisuasteikkoa hyväkseen. Tarinat ovat kuitenkin melko realistisia. Ja kaikki tämä jo 20 vuotta sitten. Mangavaikutetta vai ei? :)
Timo
-
T�st� tuli l�hes v�litt�m�sti mieleen amerikkalaisen Peter Baggen sarjakuvat, joissa hahmot venyv�t vaikka mihin. Esim. tyypin menett�essa malttinsa (tapahtuu usein) p�� saattaa kasvaa muuta ruumista 10 kertaa isommaksi, jos on tarvis. On "kubismia" ja vaikka sun mit� kerrontaa, joka k�ytt�� graafista ilmaisuasteikkoa hyv�kseen. Tarinat ovat kuitenkin melko realistisia. Ja kaikki t�m� jo 20 vuotta sitten. Mangavaikutetta vai ei? :)
Timo
Joo, melkein ajattelin, että pitäisikö Peter Bagge tässä nostaa poikkeustapaukseksi. Kyllä, Baggella on aivan omanlaisensa efektiarsenaali. Mangaefektit on luotu samanlaisen logiikan mukaan kuin Baggenkin ilmegalleria.
Tai toinen klassinen esimerkki on Ressun silmät, jotka ovat anatomiasta piittaamatta aina samalla puolella päätä.
-
Nämä efektit ovat kohtuullisen helposti piirrettäviä ja muunneltavia ja hyvin ekspessiivisiä, ja kunhan sen efektikielen on oppinut, niin sillä pystyy hyvin nopeasti ilmaisemaan mittavan skaalan tunteita ja tunnelmia.
Itseäni vähän häiritsee ei niinkään mangatyylillä piirtäminen vaan tämä siihen liittyvä mangatyylisten efektien käyttö. Osa koodeista on ainakin itselleni täysin vieraita (mitä tunnetilaa esimerkiksi tarkoittaa semmoinen pisara henkilön pään vieressä?) ja turhan kulttuurisidonnaisia. Miksi käyttää sellaista merkkikieltä, joka aukeaa vain tietyn kulttuuripiirin jäsenille (tai muuten asiaan perehtyneille)? En nyt väitä, että länsimaisen sarjakuvan tyylikeinot ja symbolit (esim. nukkumiseen liittyvät zzz ja sahan ja pöllin kuva) olisivat mitenkään parempia, mutta ovat ne ainakin länsimaiselle lukijakunnalle tutumpia.
Pitääkö tässä nyt ruveta opettelemaan mangan koodikieltä, että pystyy kymmenen vuoden päästä lukemaan suomalaista sarjakuvaa, häh?
-
Sillä ei ole ollut sellaista "historiallista taakkaa", kuten supersankarisarjakuvilla, jotka ovat varsin selkeästi poikien ja poikuutensa säilyttäneiden miesten lajiketta.
Työpaikalla kyselivät mitä oikein nauran. Joo-o busted ja owned, jäin kiinni työajalla kvaakkailusta. :P
Grezen: Käsittääkseni se vesipisara tarkoittaa mangassa samaa kuin länsimaisessakin sarjakuvassa (hikipisarat) eli tuskaista (ei kivuliasta) toimintaa. Veren lento nenästä innostuksen huippuhetkellä, ilma(räkä)kupla nenässä taasen nukkumista (tähän törmäsin ekaa kertaa 80:ssä päivässä maailman ympäri -animaatiossa silloin 80-luvulla). Kyllähän noista melkoinen osa on ymmärrettävissä sen kummempia ihmettelyjä. Chibi-tyylin loppuhöpöilyt aiheuttivat alkuun kummastusta.
Eräs asia jonka vuoksi Ranmaa kirjastosta lainailen on hahmojen 0-100 tunneskaalan vaihtelu ääripäistä toiseen nopeassa syklissä. Minusta tämä on mitä suurimmassa määrin huvittavaa.
-
ilma(räkä)kupla nenässä taasen nukkumista (tähän törmäsin ekaa kertaa 80:ssä päivässä maailman ympäri -animaatiossa silloin 80-luvulla)
No nyt se selvisi! Ihmettelinki aina siinä alkukuvissa, kun sen pikkuhiiren (Tico?) nenässä oli räkäpallo ;)
Osaako muuten joku sanoa, löytyykö netistä jotakin selkeää "manga-sanastoa" joko suomeksi tai englanniksi? Siis sellaista, jossa selitetään keskeisimpiä mangaan liittyviä termejä ja käsitteitä, kuten juuri furry tai chibi, koska minä en noista mitään ymmärrä ja toisinaan olisi kuitenkin kiva lukea täällä Kvaakissa mangakeskusteluja (siis niitä asiallisia) ymmärtäen mistä oikein puhutaan.
-
Osaako muuten joku sanoa, löytyykö netistä jotakin selkeää "manga-sanastoa" joko suomeksi tai englanniksi? Siis sellaista, jossa selitetään keskeisimpiä mangaan liittyviä termejä ja käsitteitä, kuten juuri furry tai chibi, koska minä en noista mitään ymmärrä ja toisinaan olisi kuitenkin kiva lukea täällä Kvaakissa mangakeskusteluja (siis niitä asiallisia) ymmärtäen mistä oikein puhutaan.
Kupolista löytyy kohtuullisen kattava sanasto.
http://www.kupoli.net/sanasto.php
-
Itse olen saman "vian" nykynuorissa huomannut, enkä ole itsekään asiasta turhan innostunut :( Virhe.org aiheutti allekirjoittaneessa paikoin vaivoin hillittyjä raivokohtauksia, kun joka kolmas vastaantullut nuori piirtäjä oli furrypornoa veistelevä 13-16- vuotias tyttö (pojilla furryn sijasta piikkitukkaisia miekanheiluttajia).
Monet piirtäjistä ovat opetelleet piirtämään vain ja ainoastaan animea ja pahimmillaan heiltä ei parin hahmon lisäksi tunnu luonnistuvan mikään muu. Ei siinä mitään, että ottaa vaikutteita animesta ja mangasta (niin teen itsekin), mutta kun koko piirustustaito rakennetaan mangan päälle, on tulos joskus valitettavan hutera: tämäkään buumi kun tuskin kestää (ainakaan näin voimakkaana) vuotta kauempaa.
Toisaalta paha tässä valittaa: morrisin, Hergen ja Uderzon piirroksistahan minäkin opin piirtämään, joten yhtälailla "huteraa" on omakin jälki.
Kendokamppeetkin meni just tilaukseen ;D
-
mangaan liittyviä termejä ja käsitteitä, kuten juuri furry tai chibi, koska minä en noista mitään ymmärrä ja toisinaan olisi kuitenkin kiva lukea täällä Kvaakissa mangakeskusteluja (siis niitä asiallisia) ymmärtäen mistä oikein puhutaan.
Minua nyt himpun verran ihmetyttää, onko furryturrimeemi nyt ylipäätään mikään japanilaisten juttu, ovatko edes keksineet sitä. En osaa olennaisesti yhdistää japanilaisiin, enemmän tulee mieleen, että se olisi kohtuullisen laajalle levinnyt juttu tuolla Amerikan ihmemaassa.
Noin yleisesti furry-kulttuurissa näyttäisi olevan kaksi haaraa: toiset tykkäävät pukeutua susiksi. Ainakin klisheenomaisesti tähän liittyy sudeksi pukeutuneena suoritettava seksuaalinen toiminta, jolle on oma sanakin, yiffaaminen. Ilmeisesti kuitenkaan läheskään kaikki fursuiteja harrastavat furryt eivät näe toimintaansa seksuaalisena fetissinä.
Eräs furryihin liittyvä klishee on myös fursuit-hemmojen homoseksuaalisuus. Selitykseksi on epäilty kyllä vain sitäkin, että fursuit-porukoihin ei vain eksyisi naispuolisia jäseniä ja kävisi kuten vankiloissa, luostareissa ja merillä perinteisesti tapaa käydä...
Sitten on tämä helpommin käsitettävissä oleva puoli, eli furry-piirrokset ja -tarinat. Piirrellään antropomorfisia eli ihmishahmoisia eläimiä. Tämä määritelmä tosin itseäni hämää vähän, tokkopa Mikki Hiirtä tai Wagneria voidaan kuitenkaan varsinaisesti määritellä furryksi.
Myös furrypiirroksissa ilmenee tietenkin niitä eroottisia piirteitä. Kun tämä yhdistetään eri eläinten keskinäisiin suhteisiin luonnossa. Seurauksena on mm. vorafiliaa. Siinä vaiheessa kun löytää sarjakuvia, joissa jaguaarijumala yhtä aikaa raiskaa ja nielee pelosta alleen laskevaa naisparkaa, alkaa sittenkin pitää itseään aika normaalina.
Lapset, pysykää kaukana näistä furryjutuista.
-
Ei, mutta jos se uusi suosittu tyyli "vie kaikki piirtäjät mukanaan", silloin kyllä tyylien kirjo ja monipuolisuus kärsivät.
Ei mikään tyyli onneksi vie kaikkia mukanaan. Voiko sitä ylipäätään estää mitenkään, jos joku piirrostyyli lyö itsensä läpi? Jos vaikka sarjakuvakurssin opettaja ei suostu opettamaan mangaa, niin sittenpähän opettelevat kotonansa, huonommin ;D
-
Kupolista löytyy kohtuullisen kattava sanasto.
http://www.kupoli.net/sanasto.php
Suurkiitos! Tällä pääsee jo pitkälle :)
-
JJ Naasin kirjoitukseen kommenttina. Mun mielipide on, että mangan "kliseet" ja paljon puhuttu merkkikieli, eli se tunteiden kuvaaminen pikemminkin köyhdyttää sarjakuvailmaisua kuin rikastaa sitä. Siis silloin kun jätetään esim. ilmeiden piirtäminen pelkästään näiden "merkkien" varaan. Toiminnallahan on selkeä funktio, eli se nopeuttaa ja helpottaa lukemista, eli on sikäli ihan perusteltu.
Mangassa on toki muitakin visuaalisia poikkeamia länsimaiseen sarjakuvakerrontaan, eli tuo ei tarkoita sitä, että se ilmaisuna olisi mielestäni kokonaisuudessaan sen köyhempää. Tunteiden kuvaaminen, josta täällä on puhuttu, mielestäni periaatteellisella tasolla sitä on. (ja sitten aihe: japanilaiset ja tunteiden ilmaiseminen vaatisi taas laajempaa tarkastelua...) Eihän länsimainen sarjakuvakaan nyt esim. kirjallisuuteen verrattuna loista minään valtavana tunteiden tulkkina, mutta vaikkapa Barksin Aku on tässä mielessä jotain aika hienoa.
Ollenkaan en ole huolissani tyylien yksipuolistumisesta. Pääasia että piirtävät ja lukevat. 2-10 vuotta sitten nähdyllä ajanjaksolla ei siinä 7-12v ikäluokassa vielä/enää piirretty eikä luettu sarjakuvia! Sarjakuvaseurojen, kirjastojen ja muiden valistajien kontolla on sitten "pelastaa" nämä nuoret aikuisemman sarjakuvan pariin kun mangamättö lakkaa kiinnostamasta. Perinteisestihän vain kumminkin muutamaprosentti kokee valaistumisen ja lopuisa tulee normaaleja, enintään Disney-kamaa kuluttavia ihmisiä.
Kaiken suhteellisuuden nimissä on syytä muistaa, että mangan lukemisharrastus lienee Suomessa samaa tasoa kuin supersankareiden, ja noin 30 kertaa vähäisempää kuin Akkarin. Ilmiö nyt vaan korostuu kun se on niin selkeästi tietyn ikäpolven läpi lyövä juttu. Minusta kaikki sukupolvijutut on hieno asia!
-
<snip>
Lapset, pysykää kaukana näistä furryjutuista.
Kerran tuli hauska (?) Teho-osaston jakso, jossa tällainen furryhemmo tuotiin polille furrypuku päällään. Taisi olla joku Jenkeissä tunnettu hahmo, koska hoitajatkin kutsuivat häntä tämän hahmon nimellä. Hänet sitten yllätettiin, tuota, itsemöimästä sairaalasängyssä käsinuken kanssa. Tämä fetisismi on kyllä ihan käsittämätön. Liittynee jotenkin seksuaalisuuden jäämiseen täysin infantiilille tasolle.
Netistä löytyy paljonkin lisätietoa googlaamalla, kts. vaikkapa:
http://pressedfur.coolfreepages.com/fiction/
http://nico.best.vwh.net/furfaq.html
"Furry fandom is usually considered to be a subcategory of Fantasy fandom (fans of fantasy fiction and such), but people sometimes associate it with SF fandom (science- fiction fandom) or Anime fandom (Japanese animation fandom) as well."
-
itse en ole paljon VIELÄ mangoja läpilukenut, mutta pokkari: rei shimura ja tappava manga lisäsi kiinnostusta kyllä paljon. japaniin tahtoo heti, kun valuuttaa on tarpeeksi ja saa koulut käytyä alta pois.
suurista silmistä sen verran, että pienenä tuli piirrettyä niitä semmosen fiftari-sarjiksen takia. samoin tuntuivat piirtävän kaikki muutkin tytöt luokalla, vaikka empä usko niiden sarjakuvia lukeneen...
-
JJ Naasin kirjoitukseen kommenttina. Mun mielipide on, että mangan "kliseet" ja paljon puhuttu merkkikieli, eli se tunteiden kuvaaminen pikemminkin köyhdyttää sarjakuvailmaisua kuin rikastaa sitä. Siis silloin kun jätetään esim. ilmeiden piirtäminen pelkästään näiden "merkkien" varaan. Toiminnallahan on selkeä funktio, eli se nopeuttaa ja helpottaa lukemista, eli on sikäli ihan perusteltu.
Mangassa on toki muitakin visuaalisia poikkeamia länsimaiseen sarjakuvakerrontaan, eli tuo ei tarkoita sitä, että se ilmaisuna olisi mielestäni kokonaisuudessaan sen köyhempää. Tunteiden kuvaaminen, josta täällä on puhuttu, mielestäni periaatteellisella tasolla sitä on. (ja sitten aihe: japanilaiset ja tunteiden ilmaiseminen vaatisi taas laajempaa tarkastelua...) Eihän länsimainen sarjakuvakaan nyt esim. kirjallisuuteen verrattuna loista minään valtavana tunteiden tulkkina, mutta vaikkapa Barksin Aku on tässä mielessä jotain aika hienoa.
Siinä olen samaa mieltä, että kyllä tätä merkkikieltä on länsimaisessakin sarjakuvassa mielestäni käytetty aiemminkin. Ehkä jokin pieni ero on, mutta kyllä Pelle Pelottoman ja Aku Ankan pään ympärillä on ollut hikipisaroita vastaavissa tilanteissa, joissa Narutolla roikkuu yksi iso pään päällä tai vieressä. Ja Akun isot silmät ilmaisevat tunteita saman tyyppisillä merkeillä kuin mangassakin tapahtuu.
Kuitenkaan se vivahde, minkä manga sisältää, ei mielestäni köyhdytä sarjakuvailmaisua. Länsimainen ihanne on jossain määrin ollut fotorealistista ja elokuvapohjaista ilmaisua kohden, jossa käytetään valaistusta tunnelman luontiin ja kaikki piirretään niinkuin se halutaan näyttää. Tässä on mielestäni sama ongelma, josta televisiota ollaan syytetty kirjoihin verrattaessa. Vielä ei voida väittää, etteikö katsojalle jäisi tulkitsemistyötä tehtäväksi, mutta sitä eittämättä jää vähemmän kuin tavallista kirjaa luettaessa.
Mangan tapa käyttää tätä merkkikieltä enemmän nimenomaan merkkikielenä, kuin pyrkien sitomaan sitä hahmon anatomiaan -- mangan taipumus vaihdella kuvien detaljitasoa tarpeen mukaan -- vie manga-ilmaisun länsimaisen sarjakuvan ja länsimaisen kaunokirjallisuuden väliin. Pystytään selittämään nopeasti vaikkapa kymmenen ihmisen yhtäaikainen toiminta samassa huoneessa, jättäen kuitenkin lopullinen kuva tilanteesta lukijan mielen koostettavaksi. Sama juttu kuin miksi roolipelejä pelattaessa joskus käytetään figureja, kun yritetään selittää mitä tapahtuu missäkin vaiheessa.
-
Tällainen on mielestäni jo mennyt himpun verran liian pitkälle:
http://dogfurryrope.proboards29.com/index.cgi
Tässä yksi aika hyvä esimerkki:
http://dogfurryrope.proboards29.com/index.cgi?board=bileet&action=display&num=1098977781
Toi on vissiin jonkinlaista roolipelaamista, mutta hyvin OUTOA!
-
Normaalilta ropettamiselta miusta vaikuttaa. Mitä ihmeellistä?
Mutta tää on eka kerta kun nään tällaisen "pelimekaniikan", vaikuttaa ensi silmäyksellä varsin toimivalta.
Topicin, eli Japanin kulttuurin kanssa tällä hommalla ei kyllä ole juuri mitään tekemistä?!
-
kyllä sä re vaan osaat tehä hyviä aiheita ;D :D
-
nonni ja täl viestil meikä tekee täst aiheest erittäin suositun. repikää siit. :) ;) :D ;D :( :o 8) ::) :P :-*
-
mustakaa tietty laittaa omat viestinne MUN tekemälle nettimanga palstalle
-
Tämän epämääräisen vuodatuksen tarkoituksena oli nostaa esille kysymys, onko Suomenkin piirtävä nuoriso menossa kovaa vauhtia kohti erilaisten piirrostyylien kuihtumista ja tyylien samankaltaistumista, ideoista puhumattakaan. Mitä mieltä olette: onko tällainen kehitys mahdollista vai onko se itse asiassa jo käynnistynyt?
Njaah, en nyt tiedä onko se niin kuihtumista jos ihminen säilyttää sen oman touchinsa ja jonkinasteisen oman tyylinsä tunnistettavuuden. Mangaakin kun on niin erilaista, jotkut sarjat sisältävät pelottavan realistisesti piirrettyjä henkilöhahmoja joskin olen itsekin mietinyt miksi Japanissa iihan kaikki sarjikset on piirretty "mangaksi" kun länsimaissa sentään tyylilajit vaihtelevat laidasta laitaan. En tiedä. ´^^`
Mutta itselleni syy mangatyylillä piirtämiseen on se että se vain näyttää minusta paremmalta kuin "länsimainen" tyyli.Ja tämä seuraava mielipide on vain minun kapeasta näkökulmasta katsottu mutta mangassa olen toistaiseksi nähnyt parhaimmannäköisiä miehiä/poikia. Itselleni tämä on erittäin hyvä ja perustelty syy pitää mangatyylistä ;D
Itseäni vähän häiritsee ei niinkään mangatyylillä piirtäminen vaan tämä siihen liittyvä mangatyylisten efektien käyttö. Osa koodeista on ainakin itselleni täysin vieraita (mitä tunnetilaa esimerkiksi tarkoittaa semmoinen pisara henkilön pään vieressä?) ja turhan kulttuurisidonnaisia. Miksi käyttää sellaista merkkikieltä, joka aukeaa vain tietyn kulttuuripiirin jäsenille (tai muuten asiaan perehtyneille)?
Eihän kukaan niitä merkkien merkityksiä tunteva ole mitään selitysopasta aiheesta lukenut, vaan ne oppii ainakin miun mielestä suht helposti kun katsoo minkälainen tilanne/käyttäytyminen jne. on ne aiheuttanut. Ja monet tunnetilat ovat ihan samoja kuin länsimaissa, vähän eri tavalla ilmaistuja vaan. Esmes mainitsemallasi hikipisaralla on sama merkitys kuin länsimaisissa sarjiksissa hikoilevalla ihmisellä, joka hikoaa koska on pulassa tj. Se on vaan ilmaistu vähän eri tavalla:3
EDIT// Katos se sanottiinkin jo. Noh,ei anneta sen estää :D
-
..... Kovin monet nuoret (etenkin tytöt) tuntuvat nykyisin piirtävän "mangatyylillä". Tiedän toki, ettei ole olemassa mitään yksittäistä mangatyyliä eikä suomalaista mangaa, mutta karkeasti yksinkertaistaen tarkoitan nyt tätä suuret silmät yms.-tyyliä. Muistan lukeneeni jonkun taidekoulun opettajan (ettei olisi ollut peräti Keijo Ahlqvist) sanoneen, että todella monet piirtävät nykyisin tällä tyylillä. Itselleni herää kysymys, johtaako tämä ihmisten omien persoonallisten piirrostyylien katoamiseen, kun kaikki haluavat olla kuin suosikkimangansa piirtäjä ja kopioivat ja matkivat tätä surutta.
Taidan minäkin viimein sanoa jotain, "mangapiirtäjä" kun olen. ;D Itse pidän mangan merkkikielestä juuri sen ilmaisuvoiman takia, joskaan en itse ole enää pahimpia liioitteluja käyttänyt. Elokuvamainen sarjakuvakerronta iskee, esim Akujen kerronta on tunnetusti ollut hyvin tiivistä. Joskus minäkin kopoin aika suoraan "mangakliseitä", mutta sittemmin tyylini pääsi kehittymään omaan suuntaansa. Pyrin hakemaan sitä omaa tyyliä, vaikka mangavaikutteita mukana onkin. Jotkut ovat sanoneet, että minulla on jo oma tyyli, toivon että ovat oikeassa.. ??? Vähän vain rassaa, että useimmat näkevät vain ne mangavaikutteet. :-\ Ja vertaavat "oikeaan mangaan" jne... tuosta on tullut puhuttua jo paljon.
Mitä furryihin tulee, aika monethan niistä ovat aika kilttejä tapauksia. Monessa pelissä, mangassa tai animessa on joku kissankorvainen tai ihmiseläin, joka ei välttämättä ole sen kummempi kuin muutkaan hahmot.
-
Pyrin hakemaan sitä omaa tyyliä, vaikka mangavaikutteita mukana onkin. Jotkut ovat sanoneet, että minulla on jo oma tyyli, toivon että ovat oikeassa.. ??? Vähän vain
Tiedän että offaan, elekee tappako mutta olen pitänyt tyylistäsi jo seitsemänneltä luokalta tai suunnilleen niiltä ajoilta asti mutta se on kehittynyt entisestään omaan suuntaansa ja on minun silmääni perin auramaista nykyään ;)
Eli tässä meillä elävä esimerkki siitä ettei se mangatyyli välttämättä omaa tyylisuuntaa kadota ^^
-
Tjaa-a, minä en ole japanilaiseksi muuttumassa:D Olen ihan tyytyväinen suomalaisuuteeni. Tosin, haluaisin tutustua vielä paremmin japanin kulttuuriin ja mangaan/animeen. En tosin ole edes opetellut mangatyylillä piirtelemään koska tiedän etten voi niin hyväksi koskaan oppia, kun Murakami on:D
Ja sitten se, että kun kattelee homojuttuja, rupeaa vihaamaan heteroja... milla tapahtui niin että rupesin vasta sietämään ajatusta homoista animejen jälkeen, mutta miksi ihmeessä vihata heteroita? Duh, kunhan höpötän taas.
-
Eli tässä meillä elävä esimerkki siitä ettei se mangatyyli välttämättä omaa tyylisuuntaa kadota ^^
Kiitos! Tuo piristi päivää! n_n Aika monen "fennomanga"artistin ura on tosin niin alkuvaiheessa, että on vielä mahdoton sanoa, kuinka erikoiseksi itse kenenkin tyyli lopulta muuttuu. Ehkäpä mangaankin totutaan siinä määrin, ettei vaikutteita enää huomaa niin selvästi vaan piirtäjän oma tyyli pääsee myös esille.
-
kuka kuuntele j-popia?
-
Minuun ei oikein ole tämä Japani-villitys iskenyt.Aku Ankat kyllä ovat iskeneet.Meinaan sitä että en piirrä manga-tyylillä kuten yksi kaverini.(Juissi, en tarkoita nyt sinua,vaan Antzaa.)
-
Naruton pari tunnaria ovat kuuntelulistalla. Lasketaanko se?