Kvaak.fi - keskustelu
Sarjakuvanlukijoiden keskustelut => Toimintasarjakuvat => : Jyrki Vainio 06.10.2020 klo 20:56:31
-
Onkohan tästä ollut täällä jo puhetta?
Barry Windsor-Smithiltä on tammikuussa tulossa Fantagraphicsilta 360-sivuinen albumi, jota on työstänyt jo vuosikymmenien ajan. Natsien kokeita, hirviöitä, vakoilua. Ja BWS-outoutta.
Täytyypä todeta että kiinnostaa nähdä, mitä sieltä tulee.
https://blog.fantagraphics.com/bwsmonsters/
-
BWS-outoutta.
Aika hyvin kiteytetty, ainakin tuon kuvanäytteen perusteella juurikin tuota. Olen ihan sattumalta itsekin lueskellut ja keräillyt viime aikoina Barry Smithin sarjiksia. BWS taitaa olla yksi sarjakuva-alan yliarvostetuimpia tekijöitä (tuotanto on meinaan niin laidasta laitaan!), nyt on sitten jännä nähdä jos hän tällä suurteoksella lunastaa paikkansa.
-
BWS taitaa olla yksi sarjakuva-alan yliarvostetuimpia tekijöitä (tuotanto on meinaan niin laidasta laitaan!), nyt on sitten jännä nähdä jos hän tällä suurteoksella lunastaa paikkansa.
Mielenkiintoinen väite. BWS ei mielestäni ole yliarvostetuimpien joukossa. Oli kyse Conanin sivuilla tapahtuneesta kasvusta jota voi verrata lähinnä Bill Sienkiewiczin Moon Knight kehitykseen. BWS siirtyi Gil Kane/Frazetta/Hal Foster kasvatusta klassisempaan usein preraphaeliittiseksi kutsuttuun jälkeensä.
Storytellerin jälkeen näytesivut vaikuttavat luontaiselta jatkumolta.
Vaikka varsinkin Conaneistaan nautin mustavalkoisina, BWS on väreissä upeaa ja pyrkii joko tekemään itse tai vaikuttamaan vahvasti valintoihin, niin edellämainituista näytesivuista tulee positiivisesti Bernie Wrightsonin sarjakuvat mieleen.
-
näytesivuista tulee positiivisesti Bernie Wrightsonin sarjakuvat mieleen.
Haa, mullakin tuli Wrightson mieleen, mutta ei noin vaan että Bernie suoriutui paremmin. Noissa näytteissä nimittäin korostuu sama mikä koko Smithin tuotannossa. Epätasaisuus. Naisoletettu kuvisssa esimerksi näyttää välillä omakustannepiirrännältä. Toki en noita näytteitä niin tarkkaa lukenut ja tietenkin tarina on se tärkeämpi. Mutta... jos väsää jotakin 35 vuotta ja lopputulos on se että piirrokset näyttää vähän miltä sattuu, niin...
-
Haa, mullakin tuli Wrightson mieleen, mutta ei noin vaan että Bernie suoriutui paremmin. Noissa näytteissä nimittäin korostuu sama mikä koko Smithin tuotannossa. Epätasaisuus. Naisoletettu kuvisssa esimerksi näyttää välillä omakustannepiirrännältä. Toki en noita näytteitä niin tarkkaa lukenut ja tietenkin tarina on se tärkeämpi. Mutta... jos väsää jotakin 35 vuotta ja lopputulos on se että piirrokset näyttää vähän miltä sattuu, niin...
En jaa näkemystä, ellet sitten tarkoittanut omakustannepiirräntää positiiviseksi määreeksi.
Meillä on tässä iso näkemysero, normaali vastine olisi todeta ettei yksin Suomesta vaan suomalaistaustaisista löydy kuin edesmennyt Wally Wood joka jotenkin pärjäisi graafisella tasolla.
Ja paitsi että olen harrastanut kotimaista ja ulkomaista sarjakuvaa niin arvostan monia tekijöitä, muutamaa lahjakasta on ilo .ja kunnia kutsua ystäväkseni.
En siis koeta pilkata "kyvyttömiä", ei suinkaan.
En väitä etteikö meillä olisi monia joiden kannattaisi sarjakuvan, grafiikan ja minkään kirjoittamisen sijasta keskittyä lähinnä nenänsä kasvamiseen ja näistä olen kantani niin usein tuonut ilmi ettei siitä ole hyötyä kuin ylisuurelle egolleni ja keskustelulle lähinnä haittaa.
Mutta taiteen kohdalla ei voi tehdä urheiluvertauksia. Usain Boltia ei voi verrata...öö , onko meillä yhtään miespikajuoksijoita?
Saati verrata jonkun muun lajin edustajaan: kumpi on kovempi? Kaisa Mäkäräinen vai Eva Wahlström? Koska lajihan on ihan sama.
BWS on länsimaisen sarjakuvan etabloitunut tähti, jonka tuotanto lasketaan sadoissa ja sadoissa sivuissa ja jolta on tilaustöitä niin isoilta kustantamo ilta kuin yksityisiltäkin ja yli seitsenkymppinen on ohimennen harrastanut maalausta sarjakuvien lisäksi.
Tämä ei tee kannastasi väärää. Taide on subjektiivista.
Minä kuulun niihin joille kyseessä on alansa suvereeni mestari.
Taidemaalarille riittää yksi kuva, sarjakuvantekijä tekee saman 1-16 kertaa sivulla usein sen 20-100 sivua ajassa jota muille taiteilijoille ei voisi edes ehdottaa.
Monsters lupaa siinäkin paljon että on BWSn käsikirjoittama. On silloin päässyt oikeuksiinsa, vaikken näkemyksiään monesta asiasta jaakaan.
Kas, olipas pitkä ja sapekas fanipoikaviesti aiheesta " on muuten tehnyt paljon muutakin 35 vuoden aikana"...
-
Ehkä olen sitten nähnyt liian vähän BSW:n sarjoja. Kumminkin mielestäni loisteliasta jälkeä on vain muutamassa Conan -tarinassa sekä Ase-X:ssä. (Eihän BSW:tä ole paljon suomeksi julkaistukaan) Tuo Wolverine -tarina onkin sitten mielestäni supersankarimeininkiä ihan hienoimmasta päästä, todella upea, myös värityksen osalta. Sitä enemmän tietenkin kökkö ja keskinkertainen jälki monessa muussa sarjiksessa harmittaa.
Otetaan vaikka se Conan. Siihen kiteytyy hyvin koko muukin tuotanto mitä olen häneltä nähnyt. Osa jumalaisen hienoa lihasten, veren ja toiminnan leikkiä ja upeaa mustavalkosarjakuvaa, osa (suurin osa) sitten taas on jotakin muuta. Ja tuo selittyy tietenkin sillä että Conan sijoittui aivan uran alkuun. Vähän myöhemmin supersankareita piirrellessään BSW osasi kyllä hyvin mukailla muiden tyylejä ja ottaa vaikutteita.
Kyllähän hänet tunnetaan grafiikkaansa äärimmäisen vakavasti suhtautuvana ja tinkimättömänä tekijänä. Siksi tuotannon epätasaisuus yllätti kun aloin siihen tutustua ja siksikin noissa uusissa näytteissä jokin hieman kalskahtaa oudolle.
Tuossa uutukaisesta julkaistussa maistiaisessa ensimmäisenä huomio kiinnittyy nais- jalapsioletetun kasvoihin. Niihin BSW näyttää usein piirtävän "suun merkin", sen sijaan että piirtäisi suun. Se kertoo paljon siitä miten piirtäjä lähestyy duuniaan. Ristikkäisviivavarjostus taas tuntuu enemmän paniikkiratkaisulta kuin loppuun asti mietityltä. Ikään kuin kuvat olisivat vain edenneet tuohon pisteeseen kun jotenkin on pitänyt sitä valoa ja varjoa saada sinne. Tämä on siis tyylikysymys ja onkin mielenkiintoista nähdä sitten kuinka hyvin tyyli pysyy kasassa koko kirjan mitan. Yksittäisten ruutujen sommittelu ihmetyttää välillä ja mukana on myös äänitehostepuolelta estetiikkaa, joka vittaa jonnekin 60-70-luvulle. Onko tämä tietoista? Varmaankin osa tästä vaikutelmasta johtuu siitä että kuvat lienee tehty käsin paperille, eikä diginä niin kuin nykyään pruukataan.
Tämä kritiikki kökköydestä pitää siis tietenkin suhteuttaa BSW asteikkoon. Eihän työ muiden piirtäjien jälkeen verrattuna mitään huonoa ole. Jäykisteleviä ja haparoivia piirtäjiä löytyy pilvin pimein. Mutta eipä heitä myöskään nosteta jalustalle niin herkästi. Vertaapa nyt vaikka Moebius Giraudiin tai Uderzoon. Ei siellä ole tullut vastaan samanlaisia notkahduksia. Ehkä BSW kuuluu niihin/meihin, joilla on niitä lahjoja vähemmän, mutta jotka kompensoivat talentin puutetta kovalla työllä, hyvillä tarinoilla, jnpp. Pitkässä juoksussa se ero lahjakkaisiin PIIRTÄJIIN kuitenkin näkyy.
-
Minä en BWS:n Conaneita juurikaan tunne, mutta hätkähdin tajutessani, että hän sai sen keikan 21-vuotiaana. Joten jos niissä on jotain "fanzinemaista" tai epätasaisuutta, niin varmasti juuri siitä syystä, että oli niin nuori. Sai/joutui käymään oppivuotensa näkyvällä paikalla. (Muutenkin olen tässä hämmästellyt, kuinka nuoria monet supersankaripiirtäjät ovat olleet noustessaan esiin).
Myöhemmissä töissä en näitä piirteitä näe. Mutta sen kyllä, että erityisesti naishahmot ovat hänellä aina hyvin samannäköisiä, jostain samasta muotista.
Tykkään BWS:n kuvituksista / vapaista töistä. Pohdin, mutta en oikein osaa ottaa kantaa siihen, että soveltuisiko hänen tyylinsä paremmin tuommoisiin irrallisiin kuviin kuin varsinaisesti ruutukerrontaan? Eniteen mieleen jääneet työt häneltä ovat minulle varmaan yksittäisiä kuvia.
Mutta kiinnostaa kyllä nähdä tuo tuleva suurteos, mitä se sitten on, kun on saanut noin pitkän ajan kanssa tehdää omaa juttua.
-
Mielenkiintoinen opus, pitää laittaa listoille. Tässä on linkki Barryn sivustolle:
http://barrywindsor-smith.com/
Tuossa on jotain näytteitä miehen taidoista.
-
BWS todella kehittyi Conania kuvittaessaan.
Ase-X on mielestäni (https://www.kvaak.fi/1248/2009/06/02/wolverine-ase-x/) painoarvoltaan täysin Millerin Batman-klassikkojen veroinen.
Itse näen BWS:n ennemmin aliarvostettuna, sellaisena väliinputoajana joka Byrnen tapaan oli suurten kustantajien leivissä eniten juhlittu, mutta joka kuitenkin tahtoi kulkea omaa tietään.
BWS:n kohtalo oli pitkälle sidottu Valiantin kohtaloon (https://www.kvaak.fi/2644/2019/09/27/entista-rohkeampi-valiant/). Hänen roolinsa oli varsin suuri, kunnes lähti yrityksestä vihatun work-for-hire-mallin saapumisen yhteydessä.
Sen muistan, että minulla oli (on vieläkin) ne Image-lehdet, joissa hän kävi Valiantin jälkeen pyörähtämässä. Niissä ei hänen sanojensa mukaan ollut mitään järkeä, eikä niitä huvittanut enempää tehdäkään.
Sen jälkeen ihmettelin vuosikymmeniä, että mitä hän mahtaa tehdä. Olihan niitä Dark Horse -julkaisuja, mutta tuolloin varsin työläältä näyttäneestä kuvituksesta huolimatta hän oli riittävän vauhdikas työstämään kuukausittaista lehteä. Siihen nähden hän suorastaan katosi.
Ilmeisesti sarjakuvateollisuuden ja oman onnellisuuden välillä oli aika suuri railo. Archer & Armstrong poikkesi henkisesti paljon aikansa supersankarijulkaisuista, ja tuntematta myöhempiä töitä niin näyttäisi jatkokin poikenneen.
Sanoisin, että kuvituksen viat ovat aika yleisiä. Esimerkiksi Alan Davis on yhtä lailla mestari, mutta hänellä hahmot usein "litistyivät" jonkinlaisesta perspektiivivirheestä. Kasvoissa tuo kaksiulotteisuus on samoilla kuvittajilla monin verroin yleisempää. Tämä korostuu nuorten ja naisten kasvoissa, kun ylimääräiset viivat vanhentavat näköä paperilla.
Otan nuo notkahdukset vähän siihen tapaan, että kiireessä muodostuu maneereja eikä niitä itse varmaan näe tai tekijät osaavat olla niiden suhteen lukijoita sallivampia.
-
Tämä on mielenkiintoinen aihe (ja ehkä ansaitsisi oman ketjunsa). Niin monet mestarit notkahtelivat ajoittain, niin uransa alussa kuin lopussakin. Richard Corbenilla oli välikuvia parhaissakin ja kunnianhimoisimmissa töissään, kuvia, jotka vaikuttavat keskinkertaisen teinin huitaisemilta. Russ Manningin jotkut kasvot vääntyvät niin kummallisesti, että tulee mieleen väkisin ajatus että piirustusalusta on ollut väärässä asennossa. Bernie Wrightsonilla taas taso tippui viimeisen vuosikymmenen aikana selvästi. Nämä kaikki mainitut ovat silti alansa mestareita.
Sarjakuva on omalla tavallaan paljon vaativampi alue kuin yksittäiskuvien pusaaminen. Ja aikataulut päälle.
-
Tämä kritiikki kökköydestä pitää siis tietenkin suhteuttaa BSW asteikkoon. Eihän työ muiden piirtäjien jälkeen verrattuna mitään huonoa ole. Jäykisteleviä ja haparoivia piirtäjiä löytyy pilvin pimein. Mutta eipä heitä myöskään nosteta jalustalle niin herkästi. Vertaapa nyt vaikka Moebius Giraudiin tai Uderzoon. Ei siellä ole tullut vastaan samanlaisia notkahduksia. Ehkä BSW kuuluu niihin/meihin, joilla on niitä lahjoja vähemmän, mutta jotka kompensoivat talentin puutetta kovalla työllä, hyvillä tarinoilla, jnpp. Pitkässä juoksussa se ero lahjakkaisiin PIIRTÄJIIN kuitenkin näkyy.
Toki, mutta olen Moebiukselta sekä sivupersoonaltaan Jean Giraudilta kuin Uderzolta nähnyt paitsi klaffi- ja anatomisia virheitä ja notkahduksia jotka eivät silti laske teostensa yleistä tasoa.
Ja useammalle huippunimelle on iän myötä tullut hoivaan tärinää ja vapinaa.
Mutta ennen muuta kiistän väitteen lahjakkuudesta. Taipumusta visuaalisuuden ja luontaista sommitelman lainalaisuuksien ymmärtämistä varmasti löytyy.
Piirtäjäksi ei päädy kuin piirtämällä. Mielestäni niitä jotka eivät tee kovaa työtä ja hyviä tarinoita ei kutsuta talenteiksi vaan lähinnä laiskoiksi.
Uskoisin että osin et ole tutustunut koko skaalaansa.
BWS n tuotanto on itselle tuttua ja vaikka suomeksi ei Wolverine ase-x ja yksittäisen ryhmä-x:n lisäksi ole kuin oikeastaan Conaneita, mikä toki riittää mutta Archer & Armstrong sekä Storytellerin tarinat ja sitten on tietysti myös näitä Rune yms juttuja joista en välitä koska oma näkemykseni on ettei ole sellaista kuvittajaa joka pelastaa umpisurkean tarinan ja sitä myötä kaiken.
Sarjakuva ON vaativa taide.
Jos haluaa päästä helpommalla ja saada intelligentsian leiman joko kirjailijan tai tavan kuvataiteilijan pesti on merkittävästi helpompi.
Mutta siksi kritiikkiä tarvitaan ja näkökulmia.
Eräs tuttuni ei voi sietää John Romita JRn piirrosjälkeä, ei nuoremman JR JRn, ei Al Williamsonin tussaamana, ei nyky JR JRn.
Hänkin on monelle amerikkalaisen sarjakuvan mestari, mutta tuttu ei vaan pidä piirroksista ab, analysoimatta tai analysoiden.
Itse olen odottanut Monstersia mielenkiinnolla. BWSn taide nostetaan usein itse pidän kirjoittaja Windsor-Smithista. Ajoittain liian maailmoja syleilevä hippi makuuni, mutta siltä osin aliarvostettu.
Ja aina on ne joissa on NDA eli milloin mistäkin syystä limboon juuttuneet projektit .
Itse ehdin lukea julkaisematta jääneen BWSn Ihmeneloset albumin keskeneräisenä mutta onkin poistunut lähdesivuilta
https://www.comicsbeat.com/want-to-read-barry-windsor-smiths-unpublished-thing-graphic-novel/?amp=1
-
Minulle BWS on aina ollut "se huono Conan-piirtäjä". ;D
-
Tämä ketju sai tarttumaan neljäosaiseen Machine Man -sarjaan (1984–1985). BWS kuvitti numeroista vain viimeisen, ja tussasi kolme ensimmäistä numeroa Herb Trimpen päälle.
Hulk-kuvittajana Suomessa parhaiten tunnettu Trimpe oli BWS:n tavoin tyytymätön työelämäkäytäntöihin. Trimpen mielikuvituksettomuus on alla, mistä johtuen tämän silmäily on kuin joku ottaisi suihkuverhon silmien edestä viimeisen numeron alussa. Ei tämä silti nouse samalle tasolle.
Kuitenkin BWS:n tyyli on niin hallitseva läpi koko sarjan, että kuvittelisin hänen toisinaan poikenneen Trimpen nuoteista. Tätä hän on tehnyt haastattelujensa mukaan myös käsikirjoittajille.
Hämiksen kirjoittajana parempia tarinoita kirjoittanut Tom DeFalco ei saa lukemaan tarinaa ajatuksella. Sarjan silmäilee läpi enemmän hassuna kuriositeettina kuin viihteenä.
-
Minulle BWS on aina ollut "se huono Conan-piirtäjä". ;D
Jep, sama täällä. Stan Lee teki Conan-sarjakuvalle - ja samalla koko tuotenimikkeelle - suuren palveluksen siirtämällä BWS:n Kostajien pariin ja ottamalla tilalle Busceman, jos tilanne tosiaan oli kuten Jukka tuossa aikaisemmin kirjoitti.
Ei Windsor-Smith silti mikään Rob Liefeld ole, päinvastoin, hän on äärimmäisen taitava kuvittaja. Conaniin hänen tyylinsä ei vain kerta kaikkiaan sopinut yhtään.
-
Minulle BWS on aina ollut "se huono Conan-piirtäjä". ;D
Tästäkin voidaan tietysti olla montaa mieltä. Itselleni Busceman Conanit eivät ole koskaan erityisesti kolisseet, mutta ilman Barry Windsor-Smithin Conaneita tuskin ylipäätään enää harrastaisin sarjakuvia.
Lapsena diggailin tietty kovasti Floyd Gottfredsonia, Carl Barksia, Russ Manningia sekä Ruutu, Non Stop ja Zoom -lehtien sarjakuvia.
Hitusen vanhempana tuntui, ettei sarjakuvalla ole enää mitään uutta ja ihmeellistä tarjottavaa, kunnes törmäsin juurikin Barry Windsor-Smithin Conaneihin, jotka räjäyttivät upeudelle pääni. Ne näyttivät minulle, kuinka upeaa sarjakuvien kerronta ja taide voivat parhaimmillaan olla.
Nämä Windsor-Smithin taiteilemat Conan-helmet sytyttivät vanhan sarjakuvarakkauteni uuteen, entistäkin suurempaan liekkiin. Sitä myötä tutustuin sellaisin sarjakuvan mestareihin kuin Will Eisner, Jim Steranko, Richard Corben, Guido Crepax, Caza, Druillet, Moebius, Wallace Wood, Robert Crumb ja sadat muut.
Yhäkin luen säännöllisesti uusiksi Barry Windsor-Smithin vanhoja Conan-tarinoita innosta täpisten!
-
Itselleni se kovin Conan-kolmikko on John Buscema - Alfredo Alcala - Tony de Zuniga. Luulen, että aika monen suosikeista löytyvät juuri nuo samat herrat, vaikka de Zuniga jakaa jonkin verran mielipiteitä Barry Windsor-Smithin tapaan.
Sillä tavalla Windsor-Smith on kuitenkin merkityksellinen myös minulle, että hänestä puhuttaessa ensimmäisenä minulle nousee aina mieleen hänen kautensa juuri Conanissa. Eli BWS on siten ehdoton osa oman mielieni muodostamaa subjektiivista "Conan-kaanonia".
-
Bernie Wrightsonilla taas taso tippui viimeisen vuosikymmenen aikana selvästi.
Huikkaisin tähän väliin vain, että minusta Wrightsonin viimeinen työ Frankenstein Alive, Alive oli parasta Wrightsonia. Siinä ei kyllä ikä näkynyt yhtään.
-
Ok, myönnän virheeni Wrightsonin suhteen. Yksi viimeisiä juttuja, mitä oli mieleen jäänyt, oli Stephen Kingin Musta Torni-kuvitukset, ja minusta ne olivat hutaisten tehtyjä ja innottomia. Mutta nuo muut ovat kyllä silkkaa betonia.
-
Minulle BWS on aina ollut "se huono Conan-piirtäjä". ;D
Olen aika lailla vakuuttunut siitä, että ilman BWS:n panosta ei olisi filmejä eikä edelleen jatkuvaa suosiota. Mies teki alun pienen harjoittelun jälkeen jotain todella suurenmoista ja tunteita kouraisevaa kuvitusta, jonka vaikutus näkyy vieläkin. Buscema, apunaan Alcala, on kivenkova ammattilainen, muttei loppujen lopuksi enempää.
-
Hain eilen tämän Monsters artist signed edition postista. Upea järkäle. Aloitin heti lukemisen nyt aamusella, kun vapaata duunista. Hidasta yksityiskohtaista ja todella intensiivisesti luonaan pitävä kerrontaa. Kuvitus bw. On kyllä tajuttoman upee helmi BWS-fanille kuten minä.
-
Monsters luettu ja se on aivan tajuttoman kova, upea ja intensiivinen. Joko parhaita sarjakuvaromaaneita, jonka olen lukenut - ellei jopa ihan paras. Piirrokset ovat BWS laatua. Kirjan juoni on se mikä tässä koukuttaa. Juoni on kuin spiraali, jossa asioita on kiinnitetty toisiinsa suurella taidolla, niin että oikeasti ihan hengästyy moisesta taidosta. Kun tarina etenee vastaan tulee sen kaltaista mustuutta ja raakuutta, missä leuka oikeasti loksahtelee alas. Suositan - upea lukukokemus.
-
Monsters luettu ja se on aivan tajuttoman kova, upea ja intensiivinen. Joko parhaita sarjakuvaromaaneita, jonka olen lukenut - ellei jopa ihan paras. Piirrokset ovat BWS laatua. Kirjan juoni on se mikä tässä koukuttaa. Juoni on kuin spiraali, jossa asioita on kiinnitetty toisiinsa suurella taidolla, niin että oikeasti ihan hengästyy moisesta taidosta. Kun tarina etenee vastaan tulee sen kaltaista mustuutta ja raakuutta, missä leuka oikeasti loksahtelee alas. Suositan - upea lukukokemus.
On mennyt multa ihan ohi tämä BWS:n Monsters, mutta kuulostaa jumalaisen hyvältä ja aivan pakolliselta hankinnalta! Millos tämä on ilmestynyt ja saako Suomesta jostain?
No näköjään on ihan tuore julkaisu, aina pitäs itse selvitellä ennen tyhmiä kysymyksiä... Täytyy alkaa selvittelemään huomenissa, missä on myynnissä. Ilman on paha elää!
Seuraava Kvaak Kirja -projekti?
-
Perjantaina hain oman kappaleen Turun Sarjakuvakaupalta.
Olettaisin että Fantasiapelit omaa myös valikoimassa. Työt haittaa harrastuksia joten vielä ei teokseen ole ehtinyt upota mutta jos sitä on tehty 30+ vuotta ja meinannut tulla julkaistuksi kolmelta muulta kustantajalta ehtii odottaa päivän pari.
BWS on kyllä itselleni laadun tae mutta kuten ketju osoittaa käsitys ei ole universaali.
-
Seuraava Kvaak Kirja -projekti?
Voipi olla ne kymmenen suomifania hankkii jo tuon version. Itse en hanki koska kiinapainatus. Tai sitten Kvaak voisi lähteä puuhaamaan sitä Making of Monstersia, josta tekijä haaveilee. :-) Lähtisin mukaan.
Katselin teoksen alkusivuja amazonin esikatselussa. Tarinapuolesta en siis osaa sanoa mitään.
Mutta piirrokset olivat täynnä alkeellisia virheitä. Viivavarjostus oli tehty huolella mutta kovin taitamattomasti. Ristiviivoitus oli todella kömpelöä eivätkä viivat useinkaan luoneet minkäänlaista muotoa esim kasvoissa.
Aika karua tuo jälki tosiaan paikoin on. Kunhan kirjastolaitos auttaa minut ajan tasalle voisin kommentoida enemmänkin tuota Monstersia.
Minua ihmetyttää ehkä eniten se että Smith on muutamaankin kertaan korostanut että häntä kiinnostaa lähinnä "ihmisfiguurin piirtäminen". Se kiinnostus ei ole kuitenkaan muutamaa harvinaista poikkeusta lukuun ottamatta oikein tuntunut ulottuvan ihmiskasvoihin.
Jos enemmän kiinnostelee, kannattaa katsoa tämä Graphic Novel Clubin julkaisema tekijän tubehaastattelu. (https://www.youtube.com/watch?v=yY6HwW1bQYE) Siinä on urasta enemmänkin. Ei tosin pahemmin mitään viime vuosikymmenten asioista. Jossain keskustelussa mainittiin että Smith olisi marvel-uransa jälkeen kunnostautunut lähinnä sekoilemalla kaiken laista.
Piirtäjänä tai taiteiljana hänen lähtökohtansa (lapsuutta lukuun ottamatta) kuitenkin poikkeavat kovasti monen muun sarjakuvantekijän meiningistä. Väittää mm. että ei pahemmin lue tai ole aikuisiällä lukenut sarjakuvia.
Olin todella hämmästynyt, koska BSW oli minulle tuttu Masters of the comic book (tjms) -kirjasta ja siinä hänen kuvituksensa olivat aivan timanttia.
Sen kirjan kuvitus koostuu enimmäkseen portfoliotyyppisistä yksittäisistä kuvista. Conan-lehden mainosjulisteen kuva jne. Olikohan mukana vain yksi sarjakuvaruutu?
-
Huimaa, miten upeita nuo BWS:n sivut ovat tässä Monsters-opuksessa!
Katsoin aiemmin sivuja sillä silmällä, että kuvittaja tavallaan on joutunut työskentelemään värien puutetta vastaan, mutta tämän TCJ-arvostelun (http://www.tcj.com/reviews/monsters/) kuvien tapauksessa ei tule lainkaan mikään sellainen mieleen. Kaukana siitä!
Arvostelussa vedetään yhteys vanhaan suosikkiini, Wolverine-tarinaan Weapon-X, joka Suomessa julkaistiin nimellä Ase-X (https://www.kvaak.fi/1248/2009/06/02/wolverine-ase-x/).
Mitä on mahtanut Barry tehdä sinä aikana, kun ei ole julkisuudessa ollut? Sitä ihmettelevät kollegat Twitterissä Erik Larsenin johdolla, mutta yksityisyydestään BWS on pystynyt pitämään tiukasti kiinni eikä asiasta näytä olevan hajuakaan.
-
Tartuin Monstersiin aamulla ja vei heti totaalisesti mukanaan.
Upea albumi, tarinaltaan ja taiteeltaan.
En ymmärrä ollenkaan kritiikkiä piirrostyötä kohtaan, itse en kiinnittänyt mitään huomiota varjostukseen lukiessani, eli se ei missään nimessä tökännyt silmään, vaan tuki tarinankerrontaa.
-
Tartuin Monstersiin aamulla ja vei heti totaalisesti mukanaan.
Upea albumi, tarinaltaan ja taiteeltaan.
En ymmärrä ollenkaan kritiikkiä piirrostyötä kohtaan, itse en kiinnittänyt mitään huomiota varjostukseen lukiessani, eli se ei missään nimessä tökännyt silmään, vaan tuki tarinankerrontaa.
Jees - se tarina on niin intensiivinen ja upeasti laadittu, että se imaisee ihan totaalisesti mukaan.
-
Monsters odottelee täällä lukuvuoroaan, mutta sille lämmittelyksi luin uudelleen BWS:n Weapon X:n Sarjakuvalehden numerosta 1/1993. Olin lukenut sen silloin, kun se ilmestyi ja sen jälkeen selaillut.
Nyt istuin ihan lukemaan ja hämmästyin, kuinka brutaali juttu se on. Logan tappaa ja silpoo ja tekee sen hyvin graafisesti esitetyllä tavalla, verta näkyy kuvissa paljon.
Mukana olevassa alkuperäiskannessa näkyy edelleen olevan Comics Coden leima. Miten ihmeessä tämä on mennyt mistään niiden systeemistä läpi, tai edes Marvelilla? Tuntuu, että tässä tarinassa näytetään suoraan paljon semmoista, mitä yleensä muissa sarjoissa sivuutetaan tai sievistellään.
Tämmöisen jonkinlaisen shokkiarvonkin myötä oli kyllä väkevä juttu. Huomio kiinnittyy siihen, että BWS on ollut poikkeuksellisen kokonaisvaltainen auteur tässä tarinassa: tarina, kuvitus, tussaus ja myös VÄRITYS. Ja se kyllä näkyy lopputuloksen eheytenä. Etenkin tuo väritys on mielenkiintoista. Käyttää "vanhaa sarjakuvaväritystä", eli siis tasaisia väripintoja, mutta kunnianhimoisemmin ja kekseliäämmin, kuin miten sitä yleensä nähdään: värejä vaihdetaan yhtenäisten värialueiden sisällä, niin että tälläkin metodilla tavoitellaan vähän "maalauksellisempaa" jälkeä. Ja etenkin silmiin pistää, että BWS jättää myös väripintojen sisällä tiettyjä kohtia valkoiseksi, ikään kuin huippuvaloja. Yksinkertaisuudessaan tehokas tapa elävöittää väritystä.
Jos ymmärsin oikein, tarina ilmestyi kahdeksan sivun jaksoissa. Sitä oli jännä seurata: jos katsoo tarkkaan, tarina rytmittyy kyllä kahdeksan sivun pätkiin, niin että niissä on tietynlaisia alkuja ja cliffhangereita, mutta ei tee siitä isoa numeroa tyyliin "tästä alkaa luku 2", vaan tarinan pystyy lukemaan myös yhtä pötköä kiinnittämättä siihen huomiota. Sangen jouhevasti tehty tarina siis, että sen voi sekä jakaa osiin että esittää yhdessä, niin että kumpikin tapa toimii.
-
Mukana olevassa alkuperäiskannessa näkyy edelleen olevan Comics Coden leima. Miten ihmeessä tämä on mennyt mistään niiden systeemistä läpi, tai edes Marvelilla? Tuntuu, että tässä tarinassa näytetään suoraan paljon semmoista, mitä yleensä muissa sarjoissa sivuutetaan tai sievistellään.
Sievistelyyn en ota kantaa, mutta eikös Comics Code alkanut liudentua jo -70 luvulla. Muuttuen sitten ysärillä jo aika kuolleeksi kirjaimeksi. Osa kustantajistahan luopui koko leiman käytöstä jo aikuisten kauhusarjakuvalehtien aikaan -60 luvulla eikä U-lehdissä tietenkään sitä käytetty.
Weapon X on kyllä mainio. Huomionarvoisaa on myös se (ja varmaan Kvaakissakin jossain todettu) miten paljon leffawolverinessakin BWS:n luomukseen tai ainakin sen henkeen nojattiin.
Suomen Weapon x -uusintajulkaisussa värit ovat melkoisen räikeät verrattuna tuohon ysäripainokseen. Uudemmassa taisi olla olla muutama sellainen kansi mitä lehden kansigalleriassa ei ollut nähty,(EDIT: eipä taidakaan olla) mutta silti värien vuoksi vanhassa vara parempi.
-
Fantagraphics on koonnut The Freebooters -kokoelman jo 2005.
Barry on hieman katkera Dark Horselle Storyteller-antologian lakkauttamisesta (jonka sarjoihin The Freebooters kuului), ja teoksessa kustantajaan viitataan lyhenteellä "OP" (original publisher). Lisämateriaalit tässä ovat aivan mahtavia, Barryn sanat iskevät kuin vasara naulan kantaan, mutta samalla kuulostaa aivan harhaiselta.
Opusta itseään en pääse mv-aloitusta pitemmälle. Sarjan väritys on samaan aikaan ihan huikean onnistunutta ja sitten ihan kammottavan kamalaa. Suuret sivut suorastaan huutavat mustavalkoisuutta, mutta pienet ruudut ovat ihan kohdallaan. Ehkä sellainen yleisluontoisen latistava haileus tästä paistaa läpi. Sellainen läpikotaisin kädenlämpöinen.
Tulee mieleen, että jossain postimyyntikuvastossa oli Storytellers-lehden toisen numeron kansikuva (The Paradox Man) ja sitten jäin kyttämään kymmeneksi vuodeksi, että milloin se paradoksi nyt oikein ilmestyy. Voi niitä aikoja.
-
Erinomainen Ville Pirisen kirjoitus Monstersista:
https://kulttuuritoimitus.fi/artikkelit/sattumia-sarjakuvahyllysta/sattumia-sarjakuvahyllysta-47-barry-windsor-smith-monsters/
-
Sain kirjan käsiini kirjastokappaleena. Brittikustantaja on painattanut Liettua -painossa Livoniassa, eli tuotantoarvoiltaan tämä on kaikin puolin ekologisempi kuin Fantan kiinapainos.
Pirinen onnistuu kyllä hyvin kuvaamaan hankalasti kuvailtavaa teosta. Ihan kaikesta en tosin ole samaa mieltä. Esim. tästä:
klassisesti taidokas tussipiirrosjälki
Ainakin minulle klassisen taidokas on jotakin, no, taidokkaampaa (siinä viivoja ei sudita tuolla tavalla vähän minne sattuu).
... enkä ole vielä saanut luettuakaan kuin 1/7. Mutta piirrospuoli oli siis pieni pettymys.
En myöskään ole (ainakaan vielä) vakuuttunut siitä että noin runsas teksti ja kaikki Smithin mukaan ymppäämät viivat olisivat sarjakuvakerronnan kannalta lähellekään optimaalisin ratkaisu. Tulee mieleen Crumbin välillä maaniseksi yltynyt, itsetarkoitukseksi muuttunut tapa kuvittaa. Ja aivan oikein Pirinen vertasi tätä tv-sarjoihin, sama tuli mullekin mieleen. Kuitenkin, se mikä toimii elokuva- ja TV-kerronnassa ei vain välttämättä toimi sarjakuvassa. :)
Toki Pirinen on oikeassa siitä että kirja sisältää paljon hienoja leikkauksia, kamera-ajoja ja visuaalisia keksintöjä. Ja tuon mittainen, taiteellisesti kasassa pysyvä sarjakuvakirja on myös tietenkin melkoinen saavutus!
Mutta sittenkin... pidän toistaiseksi Ase-X:ää Smithin vakuuttavimpana taidonnäytteenä. Olisi ollut todella hienoa nähdä se Hulk-tarina, joka tässä projektissa oli takana. Ja ainakin alun perusteella tämä Monsters kovasti muistuttaa sitä Wolverine -tarinaa.
-
Jos nyt saa fiilistellä juttua, jota ei koskaan tullut, niin Monstersiksi lopulta kehittyneen tarina-aihion pohjalta laadittu 1980-luvun Hulk-tarina ei tietenkään olisi ollut yhtä polveileva. Lisäksi sen (perhe)väkivaltakuvaukset olisivat olleet vähemmän riipaisevia eikä viivoitus olisi ollut näin hengästyttävää. Mutta puhutteleva se olisi ollut, ja vertailukohtia (vaikuttavuuden, ei ehkä niinkään tyylin suhteen) olisi haettu ajan tunnetuimmista genreklassikoista, kuten Miraclemanista, Vartijoista ja Yön Ritarista.
Hulkin ongelmallista perhetaustaahan käsitellään 1980-luvun tarinoissa, että siltä osin nämä Windsor-Smithin visiot toteutuivatkin. Sittemmin traagisesti liikenneonnettomuudessa vammautunut Bill Mantlo käsikirjoitti tuon jutun, mutta en tiedä, pohjautuiko se jonkun muun alkuperäisideaan.
Amatöörinäkin rohkenen Reiman kanssa olla hiukan eri mieltä siitä, etteikö runsasviivaisuus puoltaisi paikkaansa. Luulen ymmärtäväni, mitä Reima tarkoittaa: Windsor-Smithin viiva itsessään ei ole samalla tavalla notkeaa kuin joillakin muilla, mutta kyllähän nuo mainitut leikkaukset ym. kompensoivat tätä. Pirisen vertaus patsastelevista hahmoistaan tunnettuun Doréen on viivan perusteella ymmärrettävä, mutta liikkeen ja tilan tuntua ajatellen epäreilu.
-
Amatöörinäkin rohkenen Reiman kanssa olla hiukan eri mieltä siitä, etteikö runsasviivaisuus puoltaisi paikkaansa. Luulen ymmärtäväni, mitä Reima tarkoittaa: Windsor-Smithin viiva itsessään ei ole samalla tavalla notkeaa kuin joillakin muilla, mutta kyllähän nuo mainitut leikkaukset ym. kompensoivat tätä. Pirisen vertaus patsastelevista hahmoistaan tunnettuun Doréen on viivan perusteella ymmärrettävä, mutta liikkeen ja tilan tuntua ajatellen epäreilu.
Hieman hankala sanallistaa näitä, mutta aina se ei ole niinkään viivojen määrä kuin luonne. Doréella tai jossain metallikaiverruksissa ylipäätään viivat ovat hallittuja. Nythän Smith käyttää ristikkäisviivavarjostusta paitsi värien korvaajana myös varjostuksissa. Vaikkpa tussilaveerauksena harmaat olisivat olleet levollisempia. Smithin jälkeä (repsottavia viivanpäitä) on selkeästi siivoiltu, mutta osa on jäänyt siivoamattakin. Mutta makuasioita tietenkin nämä.
Vertailukohtaa voi pitkiin tarinoihin hakea myös mangan puolelta.
Tuntuu muuten kerronta hieman lähtevän käyntiin jossain 70 sivun tienoilla kun saa sen alun tekstimassan kahlattua läpi. :)
-
(https://www.kvaak.fi/wp-content/uploads/2021/06/Monsters-kuisti.jpg) (https://www.kvaak.fi/35385/2021/09/28/barry-windsor-smith-monsters/)
Upeasti kuvitettu Barry Windsor-Smithin suurtyö Monsters (https://www.kvaak.fi/35385/2021/09/28/barry-windsor-smith-monsters/) on Kvaakin arviossa!
Teos sai pohdiskelemaan sarjakuvataiteen olemusta myös syvemmin.
Toki sen voi palauteketjuissa kertoa, että toivotaanko merkittävistä/kiinnostavista ulkomaan julkaisuista näkemystä myös Kvaakiin etusivulle, vai pitäisikö Kvaak ennemmin pyhittää kotimaisten julkaisujen arvioille, kuten toistaiseksi on käytännössä ollut.
-
Parhaimmillaan sujutteli hyvin eteenpäin mutta ne kaunolla kirjoitetut piiitttkkkäääätttt päiväkirjamerkinnät ärsyttivät ja hypin suosiolla yli.
-
Parhaimmillaan sujutteli hyvin eteenpäin mutta ne kaunolla kirjoitetut piiitttkkkäääätttt päiväkirjamerkinnät ärsyttivät ja hypin suosiolla yli.
Tunsin, että BWS koetti antaa niillä syvyyttä päähenkilön äidille, mutta niin ne vain pitkästyttivät myös minua.
-
Vähän mietin että kannattaako tätä videota julkaista, mutta menköön nyt kun on tehty. Luin syksyllä Monstersin ja narisen videolla 8 minuuttia sen tiimoilta.
https://youtu.be/Z4Ql2HQB8Qk #sarjakuvat #sarjakuvaromaani
Piti tehdä enemmänkin juttua BWS-sarjiksista, mutta ei tähän hätään ehtinyt ja inspannut tarpeeksi. Se mitä tuossa jäi sanomatta ja mikä ajatus on voimistunut, on että tämä muistutti aika paljon Wolverine Ase-X:ää, joka kuitenkin toimi paremmin. Monstersin sisältämät, tai sivuamat raskaammat teemat jäivät näillä paukuilla ihan suutariksi.