jotkut nuoret animefriikit alkoivat heti kyselemään sähköpostilla kaiken maailman Weedeistä etc. (Kai joku hahmo siinä animessa)
Timo, Joo.. ja varsin hieno sarja olikin. Kyseinen mustavalkoliite tuli Hopeanuoli numeroiden 3-24/1979 & 1-7/1980 välissä.
Googlattuani huomasin, että Turok ja viime aikoina kovasti keskustelua herättänyt Magnus (Marok) ovat seikkailleet yhdessä.
Joo nuo on näitä uudelleenlämmityksiä, joita en kehumaan menis.
Muta vanha Markos oli kova. ;D
http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?topic=2312.0
Hmm puhutteko nyt silver fang koira mangasta vai jostain hopeanuoli inkkari mangasta? Minua kiinnostaa meinaa että onko silver fangi eli sitä hopeanuoli -koira mangaa suomennettu suomessa lehtenä? eli löytyykö sitä divareista? vai saako sitä vain englanninkielisenä?
Sarjakuvasivullani oli maininta ko. intiaanisarjakuvasta, ja jotkut nuoret animefriikit alkoivat heti kyselemään sähköpostilla kaiken maailman Weedeistä etc. (Kai joku hahmo siinä animessa)
Timo, Joo.. ja varsin hieno sarja olikin. Kyseinen mustavalkoliite tuli Hopeanuoli numeroiden 3-24/1979 & 1-7/1980 välissä. (Keräsin kaikki alle kuukaudessa Joensuulaisista divareista) Liite on kätevästi ihan lehden keskellä, joten tarvitsi vain kääntää niitit auki, ja niput olivat valmiita sidottaviksi.
Myös tuo Royn mainitsema viimeinen Mohawk oli paljon parempi kuin lehden pääsarja, ja on minulla joku hämärä mielikuva jostakin villissä lännessä seikkailevasta alien pyssysankarista, mutta en muista enää kyllä sen sarjan nimeä. (Saattoi se hahmo olla ehkä tulevaisuudestakin. Hemmo oli kuitenkin ihan ihmisen näköinen)
Krediittejä noista on paha etsiä mutta tarinakokonaisuudet täsmäävät aika hyvin four color comics #596sta eteenpäin.Four color? Eikös joku vanhoista Ankka-lehdistä ollut saman niminen vaiko peräti sama? Oliko siis kyseessä antologialehti vai mitä? Jännä ajatus vaan, jos tuo oikeasti on sama julkaisu: rinnan realistisempaa sarjaa ja Ankka-tarinoita...
Four color? Eikös joku vanhoista Ankka-lehdistä ollut saman niminen vaiko peräti sama? Oliko siis kyseessä antologialehti vai mitä? Jännä ajatus vaan, jos tuo oikeasti on sama julkaisu: rinnan realistisempaa sarjaa ja Ankka-tarinoita...
http://populaari.blogspot.com/2007/01/hopeanuoli.html
Onko kukaan lukenut enempää (Hopeanuolessa seikkaillutta) Turokia? Minua kiinnostaisi tietää, kuinka Turok ja Andar joutuivat unohdettuun laaksoon ja pääsivätkö he koskaan sieltä pois.
Hitto, minä luulin, että Turokia on julkaistu vain numeroissa 24/79-7/80. Niin, on jossain (kvaakissa) lukenut. Ilmankos en ole törmännyt outoon usvaan. Osaako kukaan sanoa tarkempia koordinaatteja, mistä Turokia löytää.
...pari ihan kiinnostavaa tapausta.
Ilmestyikö Hopeanuolessa siis Turokin lisäksi myös muita mielenkiintoisia sarjiksia?
Kyseinen mustavalkoliite tuli HopeanuoliSaaplari. Tuon saman viestin olen lukenut ja siitä saanut tiedon numeroista. Huolimattomasti olen nähtävästi kopioinut puutelistalleni kyseiset tiedot. Noh, hyvä, kun tuli nyt julki. Keräily jatkukoon ja mikäs sen hauskempaa.
numeroiden 3-24/1979 & 1-7/1980 välissä.
Keräily jatkukoon ja mikäs sen hauskempaa.
Hopeanuolessa oli Turokin seikkailuja minusta kuvittajiin lukeutuvat Rex Maxon ja mainittu Alberto Giolitti.
Krediittejä noista on paha etsiä mutta tarinakokonaisuudet täsmäävät aika hyvin four color comics #596sta eteenpäin.
Alkupäässä on selkeästi erityylistä (ja samalla huonompaa...) matskua, tekijä on kai sitten tuo Rex Maxon, jonka tekemisiin en ole muissa yhteyksissä törmännyt.
Ilmestyikö Hopeanuolessa siis Turokin lisäksi myös muita mielenkiintoisia sarjiksia?Paljon muitakin mustavalkoisia tarinoita lehden keskellä oli. Itselläni oli, tai ovat vieläkin vanhempieni varastossa Pohojanmaalla nuo Hopeanuolet. Yksi vuoden 1976 numeroista jäi puuttumaan, en muista mikä. Olisi sen voinut nyt Huuto.netin ym. aikana helposti hankkia.
Muistelen hämärästi nähneeni divareissa myös virallisia Hopeanuoli-vuosikertoja.
Niissä on ensiksikin paljon intiaaniaiheista tietoutta, mitä et saa muualta.
Tässä on Petri Poikuksen tekemä listaus:
---
HOPEANUOLIPOKKARIT:
Kustantaja: Lehtimiehet Yhtymä
Päätoimittaja: Hannele Willberg
Käännös: Suvi Siirilä
Taskukirja 1: Pettureiden yö
Mustan orin oveluus
Dorsonin koplan konnankoukut
Kuunsäde vaarassa
Taskukirja 2: Hirmuliskoa metsästämässä
Yhden karhunnahan tähden
Palava vuori
Komanssit sotapolulla
Taskukirja 3: Atsteekkien aarre
Luopio
Väärät intiaanit
Saaren salaisuus
Taskukirja 4: Karhujen hetki
Hälytys kuumalla rajalla
Valkoisten intiaanien salaisuus
Ansa tulihevoselle
Kävin tuossa viikonloppuna läpi Hopeanuolet, ja huomasin, että aiemmin ilmoitetusta listasta puuttuu tuon viidennnen taskukirjan lisäksi nro 22/1985: Kullan houkutus.
Minulla on pari kappaletta Hopeanuoli vuosikirjoja. Onko kenelläkään tietoa paljonko niitä on ilmestynyt?Tarkoitat varmaan noita taskukirjoja, joita on ilmestynyt 5 kipaletta.
Tarkoitat varmaan noita taskukirjoja, joita on ilmestynyt 5 kipaletta.
Minulla aikanaan oli kaikki Hopeanuolet. Mutta myin ne pois. Toisaalta olisi kiva saada joitakin numeroita vielä itselleen.
Ruudis 2/2005
--
- Kuunsäde osaa judoa! Oliko se teoreettisesti edes mahdollista 1800-luvun lopun Keskilännessä? Hänellä on ollut opettajanaan joku Endo.
--
Judo kehittyi Japanissa joskus 1880-luvulla ja tuskin tuli Keskilänteen ihan heti. Ehkä Kuunsäde taitaa perinteistä jujutsua, josta judokin on eriytynyt.
Ja eikos Morgan Kanella ollut 1880-90-luvulla Judo-opettaja?
Judo kehittyi Japanissa joskus 1880-luvulla ja tuskin tuli Keskilänteen ihan heti. Ehkä Kuunsäde taitaa perinteistä jujutsua, josta judokin on eriytynyt.Eikös Endo joka Kuunsädettä opetti ollut japanilainen? Muistaakseni Endolla oli myös samurai miekka vai muistanko ihan väärin?
Ehkä Kuunsäde taitaa perinteistä jujutsua, josta judokin on eriytynyt.
Eikös Endo joka Kuunsädettä opetti ollut japanilainen? Muistaakseni Endolla oli myös samurai miekka vai muistanko ihan väärin?
Hopeanuolet on tullut kyllä luettua useampaan kertaan pienenä ja kerättyä varttuneemmallakin iällä vielä kerran sarjan tayteen (kolmannen kerran) mutta luovuin niistä jo muutama vuosi sitten. Turok oli kyllä lehden parasta antia ja se upposi vielä vanhempanakin. Sitten oli joku toinenkin mustavalkoisena mukana ollut sarja joka oli ihan ok viimeisellä lukukerralla.
Frank Sels oli aika mielenkiintoinen piirtäjä, piirsi lähinnä historiallisia sarjiksia, mutta myös kauhua.
https://www.lambiek.net/artists/s/sels_f.htm
Saksassa on julkaisu laaja Frank Sels Archiv-sarja, viimeisimmät julkaisut tältä vuodelta.
http://www.wick-comics.de/frank-sels-archiv.html
Tuossa pisti silmään: Bongo Kux Klan sarjis.
Turokin lisäksi Hiawatha näyttää tasokkaasti piirretyltä, mutta en ole lukenut sitä.
101 sarjakuvaa blogi kertoo näin: Hopeanuoli oli lähtöisin belgialaisen Frank Selsin käsistä ja sitä piirsivät ainakin herrat Gastmans ja Verschuere
- Sarjakuvien tekijöitä ei kerrota sarjoissa ollenkaan. Yksi piirrostyyli on tunnistettavissa lähes joka numerossa, olisiko se tuotteliaan Frank Selsin kädestä vai Selsin studion joukko. Muitakin tyylejä silti näkyy välillä.
Hiawatha oli tuo toinen sarja jota tarkoitin mutta en muistanut nimeä
Hopeanuolet on tullut kyllä luettua useampaan kertaan pienenä ja kerättyä varttuneemmallakin iällä vielä kerran sarjan tayteen (kolmannen kerran) mutta luovuin niistä jo muutama vuosi sitten.
Aina kun divarissa kysyy mahtaisiko löytyä Hopeanuoli-lehtiä, niin vastaus on sama: Ei oo, kun me hävitettiin kaikki Hopeanuolet, kun ei niitä kukaan halunnut.Minä taas muistan 80-luvun, kun joka divari oli väärällään Hopeanuolia. En yhtään ihmettele että niistä valta osa on hävitetty. Ilmeisesti kuitenkin aika paljon on kokoelmissa säilynytkin.
Tekisi mieli iskeä hampaat kurkkuun, kun on hyviä lehtiä hävitetty >:D
TOSA: Ihan mielenkiinnosta: muistatko mitkä Hopiksen vuodet ja tarkemmin numerot olivat hankalimmat kerätä? Ainakin aivan ensimmäistä numeroa 1/76 näkee kohtuullisen usein. Olen käsityksessä, että vuosien 83 – 85 ohutpaperisia lehtiä on säilynyt hyvässä kunnossa huomattavasti vähemmän kuin 70-luvun lopun ja 80-luvun alun paksupaperisia lehtiä.
(M: Lisätty lainaus.)
Tenavana olin isän kanssa jossain kahvilassa/kuppilassa. Joku isän kaveri antoi markan ja sanoi "pelaa, poika, pajatsoa!". Ja minähän pelasin. Päävoitto! Taisi olla peräti 12 markkaa. Sain luvan tehdä rahoilla mitä halusin. Marssin seuraavana päivänä divariin, ja ostin koko rahalla Hopeanuolia. Enää en muista oliko hinta 50 penniä vai markan kappale, mutta iso läjä niitä lehtiä tuli. Kotona esittelin isälle hankintaani. Hän suuttui, kun rahat olivat menneet turhuuteen. :-\
Itse kasvoin kuitenkin ulos siitä hyvin nopeasti (ja piirrokset sekä juonet alkoivat näyttää tosi kököiltä)
Ketjussa ei ole mainittu sinapin keltaisia tekonahkaisia keräilykansioita, joita sai hankkia lehden logolla varustettuna. Oiskohan niihin puolen vuoden lehdet mahtuneet yhteen. Semmoisilla jännillä teräslankaklipsuilla keskiaukeaman ylä- ja alareunasta ne lehdet saattoi ankkuroida kansiin. Ei mikään kovin toimiva systeemi jos halusi lehtiä lukea, mutta helpotti toki säilömistä.
Tuo korkea ikä on toimituksen omaa keksintöä, sillä Selshän oli vain reilu nelikymppinen, mutta mahdollisesti Sels sai burnoutin tai jotain.
Lehden viimeistä numeroa 22/1985 ei ole lisätty väliotsikoihin, vaikka itse lehden tiedot on lisätty artikkeliin.
Wikipedia sanoo juuri nyt: ”Hopeanuolen nimi oli Ruotsissa Silverpilen, Norjassa Sølvpil, Saksassa Silberpfeil ja Alankomaissa Zilverpijl.” Tarkennettakoon, että nimi oli Sølvpilen (https://no.wikipedia.org/wiki/S%C3%B8lvpilen) Norjassa ja Sølvpil Tanskassa.
Myös tuo Royn mainitsema viimeinen Mohawk oli paljon parempi kuin lehden pääsarja, ja on minulla joku hämärä mielikuva jostakin villissä lännessä seikkailevasta alien pyssysankarista, mutta en muista enää kyllä sen sarjan nimeä. (Saattoi se hahmo olla ehkä tulevaisuudestakin. Hemmo oli kuitenkin ihan ihmisen näköinen)
Italialaisia mv sarjiksia: Eastwood-henkinen olikos se nyt Comanche vai apache kid(?) ja tietenkin mies altair Vsta eli avaruusmuukalainenmuukalainen runokielellä villissä lännessä.
Intiaaniharrastus nousi Suomessa uuteen kukoistukseen, kun Lehtimiehet päätti vuonna 1976 ryhtyä julkaisemaan Hopeanuoli-sarjakuvaa.
Hopeanuolen piirtäjä oli belgialainen Frank Sels. Sarjakuvaa julkaistiin Saksassa, josta se löysi tiensä Pohjoismaihin. Suomalainen versio käännettiiin norjalaisesta versiosta.
Myös norjalaisessa versiossa oli asiatietoa intiaaneista, mutta hyvin pian Hopeanuolen suomalaisessa versiossa asiajuttuja ryhtyi tekemään joukko kotimaisia intiaaniharrastajia. Näkyvin ja tuotteliain heistä oli nyt jo edesmennyt Seppo "Ukkoskarhu" Haltsonen.
Ukkoskarhu myös veti monia lasten ja nuorten intiaanileirejä. Ukkoskarhun ja muiden harrastajien vetämille leireille osallistui vuosina 1978-85 kaksi ja puoli tuhatta lasta ja nuorta.
Kokemukseni mukaan täydellistä kokoelmaa ei ole tänä päivänä netin avulla ollenkaan vaikea kerätä, mutta julisteiden kanssa se on vaikeaa. Itselläni on vain kaksi julistetta ainakin seitsemästä.Mulla löytyy neljä julkkaa, tässä kuvat.
Mulla löytyy neljä julkkaa, tässä kuvat.
Komeaa! Pystytkö nimeämään mistä numeroista nuo ovat? Yksi, tuo alhaalla vasemmalla, näyttää minulle tutulta.Tuo jossa tyttö ratsailla, on kiinni numerossa 14/1981. Muut on irtona, joten niistä en osaa sanoa.
Julisteet olivat ainakin näissä numeroissa: 13–14/77, 25–26/78, 24/79, 14/80, 24/80, 14/81 ja 24/82. Tämän pystyy päättelemään kansiteksteistä tai palstalta. Muitakin saattoi olla. Minulla on kaksi viimeksi mainittua julistetta.
Tuo jossa tyttö ratsailla, on kiinni numerossa 14/1981. Muut on irtona, joten niistä en osaa sanoa.
Mulla löytyy neljä julkkaa, tässä kuvat.
Tässä kuva Hopeanuoli 25-26/78 julkasta, löytyi 50 sentillä kirpparilta, aukaisin varovasti niitit, otin kuvan ja laitoin takas.
Tässä toinen esimerkki huumorista joka kohdistuu Kuunsäteeseen: hän nolostelee mustaa silmäänsä.Tuo pokkarin sivu näyttää muutenkin tätä julkaisua varten kootulta. Ks. viimeinen ruutu. Huomionarvoista sekin että pokkarissa on varhaisempi kopio originaalista (ja lehdessä kopion kopio), koska painolaatu on siinä parempi. Myös väritys on hieman eri.
Kun katsoin tätä yksityiskohtaista ruutua vuoden 1979 lehdestä, se näytti kummallisen tutulta. Sitten tajusin, että aivan sama piirros ilman mustaa silmää ja ihan eri tekstillä esiintyy jossakin toisessakin Hopeanuoli-tarinassa! Se ei ollut lehdissä, mutta löysin sen lopulta taskukirjasta numero 5 vuodelta 1985. Kierrätystä siis harrastettiin. Liitän ruutujen skannit tähän.
Varsinaisesti Hopeanuolessa huumorista vastaavat koheltajat Paksu-Harri ja Pitkä-Ted.
Piirtäjä taisi tosiaan olla sääriin päin.
Jotkin sanat lehdessä tänä päivänä luettuna osoittavat sen, että Suomi on muuttunut valtavasti 70- ja 80-luvulta. Esimerkiksi intiaani-sanaa ei kyseenalaisteta. Nykyäänhän ei intiaani-sana ole suositeltava, vaan sen tilalla pitäisi olla ”Amerikan alkuperäisasukas”. Ja vielä tuolloin n-sanaa käytettiin mustista yleisesti ja täysin neutraalisti eikä mitenkään halventavasti.
Lainaus intiaanitutkija Riku Hämäläiseltä (2022):
"1800-luvulla Intian asukkaita alettiin kutsua intialaisiksi, ja termi intiaani vakiintui tarkoittamaan yksinomaan Amerikan alkuperäisasukkaita. Näin suomen kielen sanalla ei ole sekaannusta aiheuttavaa kaksoismerkitystä (Amerikan alkuperäisasukas ja intialainen). Sille ei myöskään ole koskaan muodostunut negatiivisia merkityksiä. Suomen kielessä sana intiaani on neutraali yleisnimitys Amerikan alkuperäisväestöstä."
Myös itse olen sitä mieltä, että kaiken amerikkalaisen termikiistelyn tuominen suomen kieleen ei ole järkevää. Meillä toimii aktiivisesti mm. intiaanikansojen tutkijoiden tai aiheesta muuten kiinnostuneiden yhdistys Suomen Intiaaniyhdistys ry.
Muuten, historiallisesti komanssit ja kiovat olivat liittolaisia.
Nykyäänhän ei intiaani-sana ole suositeltava, vaan sen tilalla pitäisi olla ”Amerikan alkuperäisasukas”.
Nykyään olis helppoa ja houkuttelevaa laittaa toi n-sana konnan suuhun, mutta ei se niin yksinkertaista ole - se kun oli aikanaan ihan normiyleiskieltä. Tosin on vielä se pahempikin n-sana.
Uusimmassa nuoressa Tex Willerissä on ku klux klanilaisia, jotka korrektisti puhuvat pelkistä mustista. Ihan hyvä niin, mutta olen varma, että aikoinaan se poppoo käytti puheessan joitakin ihan muita sanoja.Mielestäni N-sanaa voisi yhä käyttää sarjakuvissa kunhan sitä ei viljellä liikaa. Texin tarinassa Rautanaamio noin kävi, N-sana mainittiin niin monta kertaa että alkoi väkisinkin hymyilyttää sanan toistuva käyttö. Onneksi sentään jälkisensuuria ei harrastettu vaan kronussa julkaistiin alkuperäisellä dialogilla, tarinasta hyvät muistot kersa-ajoilta.
Muuten, historiallisesti komanssit ja kiovat olivat liittolaisia.
Joka tapauksessa kiitos Sampsalle, että nosti esille Hopeanuoli-lehden suvaitsevaisuudeen. Tämä on seikka, johon en ole lainkaan kiinnittänyt huomiota, vaikka lapsena nämäkin lehdet kuluivat oikeasti käytössä. Nyt, kun ajattelee, niin aika paljon eurooppalaiset länkkärisarjat ovat tässä suhteessä hengenheimolaisia: Tex, Blueberry, Lännentie, Ken Parker jne. Mikä mahtaa olla tilanne jenkkiwesternien suhteen?
Lisättäköön lehden hajahuomioihini se, että Hopeanuolen omissa seikkailuissa näkyy kesken kaiken usein tiedotusruutuja. Niissä saatetaan mainostaa esim. jotakin kilpailua tai intiaanituotetta. Olisi kiinnostavaa tietää, ovatko nuo poikkeavat kohdat eli tyhjät ruudut suomalaisen toimituksen tekemiä vai alkuperäisiä saksalaisia. Jos kohdat ovat suomalaisten tekemiä, onkohan niissä poistettu sarjakuvaruutuja vai siirtyvätkö sarjisruudut vain myöhemmiksi eli onko siis vain sivutaittoa muutettu.
Kuka tietää nuolihaukan seikkailuissa muistaakseni 2 tai 3 osaista tapausta missä oli huron päällikkö joka otti yhteen seminole päällikön kanssa? Kuka on piirtänyt nuolihaukan seikkailut? Mistä niitä löytäisi netistä?
Sarjakuvaruutujen välissä näkyy aika erikoinen moponviritysmainos ainakin numeroissa 19/77 ja 10/78. Eikös virittäminen ole ja ole ollut myös tuolloin laitonta? Laitan siitä kuvan.
[ ... ] mutta eihän tuo ainoa kerta ole kun tuotteella on virallinen käyttötarkoitus ja sitten se oikea erikseen.
Numerossa 17/78 taisi tulla ensi kerran kansiot myyntiin. Silloin hinta näyttää olleen 12 mk / kansio. Muistin itse, että ne olisivat tulleet vasta seuraavana vuonna.
Pitää vielä tarkistaa milloin alettiin myymään Hopeanuoli-paitoja. Tarjolla oli pitkähihainen collegepaita ja lyhythihainen T-paita. Itselläni oli juuri tuo T-paita ja se on vieläkin tallella.
Tietokilpailukysymys. Osaavatko palstaveljet ja -siskot sanoa, mikä on Hopeanuolen hevosen nimi? Sehän on valkoinen ja tarinoissa selvästi sama otus, mutta sen nimi mainitaan kummallisen harvoin. Yleensähän seikkailusarjoissa sankarin hevosen nimi on tärkeä (vrt. esim. Mustanaamion, Zorron tai Yksinäisen Ratsastajan hevonen).
Löysin kyllä lehdistä hepalle nimen ja jopa toisenkin - luulen, että toinen nimi johtuu lehden suomentajan vaihtumisesta. Kerron vastauksen parin päivän päästä.
Saksassahan Hopeanuolta eli Silberpfeilia julkaisi pitkään ja tiuhaan Bastei-kustantamo 80-luvun lopulle. Vuodesta 2006 alkaen sarjaa on siellä julkaissut uusintana aikajärjestyksessä, uudelleen väritettynä ja enimmäkseen uusilla kansikuvilla Wick Comics -niminen kustantamo. Täällä (http://www.wick-comics.de/silberpfeil.html) kustantamon sivulla näkee uusien julkaisujen kansia tällä hetkellä numeroon 68 saakka. Julkaisuja näyttäisi tulevan noin neljä tai viisi vuodessa. Grand Comics Databasessa täällä (https://www.comics.org/series/57542/) lukee, että sarjassa on ilmestynyt jo 77 osaa, mutta läheskään kaikkia ei ole vielä indeksoitu tuonne.
Käsittääkseni Hopeanuolen aivan alkua on nähty Suomessa vain tosi vähän. Muistaakseni taskukirjoissa oli jokin juttu, jossa Hopeanuoli tapasi Pekan ensimäisen kerran, tai jotain sellaista. Selsin piirrostyyli ei ollut vielä niin hiottua kuin myöhemmin.
Saksassahan Hopeanuolta eli Silberpfeilia julkaisi pitkään ja tiuhaan Bastei-kustantamo 80-luvun lopulle. Vuodesta 2006 alkaen sarjaa on siellä julkaissut uusintana aikajärjestyksessä, uudelleen väritettynä ja enimmäkseen uusilla kansikuvilla Wick Comics -niminen kustantamo. Täällä (http://www.wick-comics.de/silberpfeil.html) kustantamon sivulla näkee uusien julkaisujen kansia tällä hetkellä numeroon 68 saakka. Julkaisuja näyttäisi tulevan noin neljä tai viisi vuodessa. Grand Comics Databasessa täällä (https://www.comics.org/series/57542/) lukee, että sarjassa on ilmestynyt jo 77 osaa, mutta läheskään kaikkia ei ole vielä indeksoitu tuonne.
Nyt tuli paha. En ole vielä alkanut lukemaan tarinoita alusta, joten muistot ovat kymmenien vuosien takaa. Nyt heitetään aivan mutulla, että hepan nimi on Ukkosmyrsky ja toinen nimi saattoi olla lyhennetty pelkäksi Myrskyksi.
Hopeanuolen uskollisen hevosen nimestä:
Olet hyvin lähellä, mutta eivät ole aivan nuo nimet!
Kyllä tähän täytyykin liittyä tuuli jotenkin, joka viittaa nopeuteen. Eli korjataan Myrskytuuli ja Tuuli.
Jossakin lehden numerossa oli ainakin kerrottu tämä tapaaminen. En muista nyt tarkasti, mutta tarinaan saattoi liittyä tapaus, jossa Hopeanuoli pelastaa Pekan eläimen hyökkäykseltä. Olisikohan kyseessä ollut karhu?
Kansikuvissa näkyy selvä ero piirrosjäljessä verrattuna kotimaan versioihin. Nykyisin hinta vaikuttaa olevan 12,5 euroa ja sivumäärä vaihtelee ilmeisesti välillä 36-40. Hienoa kun näitä vielä ilmestyy uusintana. Mikähän mahtaa olla levikki?
Suomen versioissa taisi olla aivan ainutlaatuista se, että asiantuntijat kirjoittivat artikkeleita, tietoiskuja ja julkaisivat käsitöiden yms. teko-ohjeita. Lisäksi oli mahdollista tilata Hopeanuolen kauppa-asemalta tavaraa aina kokonaisista sulkapäähineistä kankaisiin.
Oli karhu. Tämä tapahtuma mainitaan taskukirjojen takasisäkannessa. Minäkin muistan, että jossakin lehdessä oli pitkä tekstikertomus ensikohtaamisesta.
Huomasit varmaan, että suurin osa noista kansikuvista on aivan uusia johtuen siitä että Hopeanuolen ensimmäiset seikkailut Saksassa vuosina 1969–70 julkaistiin Felix-kissalle omistetussa Felix-lehdessä. Koska Hopeanuoli oli vain yksi Felixin kakkossarjoista, hän ei (ainakaan yleensä) päässyt lehden kanteen. Tuolla lukee, että suurimman osan uusista kansista on maalannut Frank Selsin poika Erwin.
Muuten, saksalaisessa Bastein lehdessä (SELVENNYS: siis Hopeanuolen omassa lehdessä kun hän sai sen Saksassa) näyttää olleen kannessa aina maalaus. Meillä puolestaan oli lehdessä piirretty kansi, paitsi maalaus oli ihan lehden loppuaikoina 1985 sekä taskukirjoissa 1984–85. Tulikohan siis Hopsun aineisto Suomeen Norjasta?
Näin minäkin olen ymmärtänyt. Muidenkin maiden lehdistä löytyi villiin länteen liittyvää tietoa, mutta niissä ei ollut käytännöllistä tietoa. Täällä opetettiin valmistamaan Amerikan alkuperäisasukkaiden työkaluja, vaatteita ja soittimia, kerrottiin asumisesta ja tavallisesta elämästä, esiteltiin kymmeniä eri heimoja, opetettiin intiaanikieliä, myytiin käsin tehtyjä tarvikkeita, pidettiin yllä intiaaninimirekisteriä ja järjestettiin kesäisin intiaanileirejä. Suomalaisen Hopeanuolen toimitukselliset sivut ovat oikeastaan ainutlaatuista ja uskomatonta luettavaa!
Löytyy numerosta 3/77 ja uudelleen lyhennettynä 7/78.
Norjalaiset Hopparit ovat laadultaan kyllä ylivertaisia kotimaisiin verrattuna. Paperi ja painojälki ovat erinomaisia.
Liitän tähän kuvan norjalaisista Hoppari-kansioista, joita niissä kaupattiin. Ovat varsin siistin näköisiä mielestäni.
Olikos muuten niin, että pelkkiä Hopparikerholaisia oli parhaimmillaan n. 40t?
Esittelyssä Norjan Hoppari 14/81. En muista nähneeni tätä kansikuvaa suomalaisessa versiossa. Lehdessä keskiaukeamalla tai muuallakaan ei tosiaankaan ole paljonkaan intiaaneihin liittyvää tietoa, kuten vastaavasti suomalaisissa lehdissä oli. Jopa ohuimmissa lehdissä oli mukana tietoiskuja ja pieniä kirjoituksia. Mutta kuten jo aiemmin mainittiin, painojälki ja kuvien laatu olivat norjalaisessa versiossa parempia.
Muuten, tuon norskilehden yhdellä sivulla näkyy yksi ruutu, jossa on tökerösti pilakuva kesken Hopeanuoli-tarinan. Näköjään siis Norjassa esiintyi sama outo ilmiö, eli se ei ollut suomalaisen toimituksen keksimä. Joskus tuollainen yksittäinen ruutu suomalaisissa lehdissä saattaa sisältää myös tietoiskun, mainoksen tai kirjeenvaihtoilmoituksen.
On Norjassa ja Saksassa saatu sitten nauttia seikkailuista paljon enemmän kuin meillä. Miksiköhän se sitten meillä loppui, vaikka tarinoita olisi ollut vielä paljon käytettävissä?
No jos pääsis katsomaan ulkomaisten Hopeanuolien, Silberpfeilien yms numeroista, missä ne on painettu. Yhteispainatus jos on tehty, niin Exprintissä. Siellä niitä tehtiin.
Timo
On hyvin todennäköistä, että Sølvpilen painettiin juuri Exprintissä. 80-luvulla siellä painettiin monia ulkomaisia sarjakuvia.
Hopeanuolen yhteispainatusta vain epäilen, koska lehtien julkaisuajoissa on isoja eroja, jopa vuosia ja koska suomalaisen Hopeanuolen paperi on erilaista ja painoasu usein muutenkin huonompi kuin Norjassa ja Saksassa. Ehkä suomalainen lehti vain kopioitiin myöhemmin ulkomaisista, mutta painettiin samassa painossa kuin ne.
Philáuŋyayape ló = Me kiitämme sinua.
Vilkaisin tuota lakotan kielen sarjaa. En ole aiemmin syventynyt siihen; sen sijaan ison vaikutuksen on tehnyt elekielen sarja. Lakotan opettaminen on kylmää kyytiä lapsille kun puhutaan omistusliitteistä, konjugaatioista ynnä muista. Oudosti sarja ei opeta pronominien sijamuotoja kuten vaikkapa sanaa ”sinua”.
Hmm, numero 11/81:n mukaan pronomini ”me” on lakotaksi” ”un…pi”. ”Pe” lienee sana kuin ”pi”, mutta tuossa alussa kirjoitit kuitenkin ”philá” ennen kuin tulee ”un”. Vaikeaa.
Philámayaye lakotan selventämisestä! :)
Ilmaisussa ”philáuŋyayapi”, ”me kiitämme sinua/teitä” muuten näkyy, että lähteesi on englanninkielinen, koska englannissa ”you” on molemmat. En noin vain usko, että lakotan kielessä on sanalla sama kaksoismerkitys ”sinä” ja ”te”.
Erikoista tuo blokkaus. En pysy taivutuksissa mukana, mutta ei se mitään. Tämä ketju ei ole varmasti paras paikka erikoisen kielen käsittelylle. Kysyn silti pari asiaa, jotka liittyvät ketjun aiheeseen kotimaiseen lehteemme.
Hopparin lakotakurssin mukaan ”sinä” on liite ”ni”, mutta sinä käytät liitettä ”ya”. Samoin Hopparissa ”te” on ”ni…pi”, mutta sinulla se on ”yapi”. Mistä tämä ero johtuu?
Lisäksi Hopeanuolen esimerkeissä lauseet aloitetaan pronomineilla eikä verbillä – onko se yksinkertaisuuden vuoksi? Lehden kurssin mukaan siis lause ”te näette” menee ”niwanyankapi” eikä se ala verbillä ”wanyanka” niin kuin sinulla.
Tilasin muuten äsken Saksasta Silberpfeil-lehden, jossa on se äsken puhumani sensuroitu tarina ehjänä. Skannaan siitä tähän tarinan kolmannen Suomesaa julkaisemattoman ruudun kun olen saanut lehden.
Tilasin myös yliopiston kirjaston vapaakappalekokoelmasta Ruudinsavu-lehden vuosikerran, josta löytyy Hopeanuolen teemanumero. Pitää katsoa mitä jänskää infoa siinä on. Numerohan on 2/2005, ja se kyllä on mainittu tässä ketjussa aiemmin.
Tuossa Ruudinsavussa on ilmeisesti ainakin seuraavat kirjoitukset:
Preerian tarumainen sankari - Hopeanuoli / Petri Poikus
Hopeanuolen avustajat olivat innokas porukka - Valkoinen Kilpi, Nolgee ja kumppanit / Petri Poikus
Kääntäjä Ari Korvola muistelee - Sölvpilenistä Hopeanuoleksi / Petri Poikus
Eli jo epäilty norski-versio voi siis tosiaan paljastua suomalaisen Hopparin lähteeksi.
Ukkospilvi oli Seppo Haltsonen, karismaattinen ja hiukan hankalan luonteen omannut intiaanitietäjä. Hän marssi toimitukseen heti lehden julkaisun alettu ja sai lehden avustajan vakanssin. Avustajia oli muitakin, mutta Haltsonen oli tärkein. Haltsonen sai tietonsa kirjoista ja muilta avustajilta, ja joskus merkkasi muilta saamansa tiedot härskisti omiin nimiinsä. Hän oli taitava käsistään ja valmisti mm. myytäviä intiaanituotteita. Hän myös veti Suomessa järjestettyjä Intiaanileireijä. Hän kehitti ns. tussusodan, kunnon intiaanisodan, jossa ammuttiin nuolilla, mutta nuolien kärjissa ei ollut terää, vaan pehmeitä "tussuja". Nuoli kuitenkin sattui osuessaan.
Kiinnostaa myös, mitä Anssi Hynynen on mieltä Tanssii susien kanssa (Dances with Wolves, 1990) -elokuvasta.
Oiyahe: minkä kokoisia ne norjalaiset lehtesi ovat?
Minullahan on tuo numero 714, jonka julisteesta laitoit kuvan. Se juliste on ikävästi painettu tavallisille sivuille, joiden takana juoksee sarjakuvatarina. Eli julistetta ei kannata irrottaa. Tuo tarina on uusinta paljon vanhemmasta lehdestä (numerosta 156) niin kuin jo aiemmin kirjoitin. Uskon, että alun perin julisteen paikalla on ollut kerhosivut, mutta lehden loppuaikoina kerho oli Saksassa kuihtunut.
Silberpfeilien kanssa se vasta vaikeata onkin. On siinä iso savotta. Löysin yhden vähän sattumalta. Silberpfeil numero 106 on 6/76.
Sampsa ja Oiyahe, on ollut kiva seurata tätä keskustelua, vaikka en koskaan ole ollut Hopeanuoli-fani. En tiedä, olenko koskaan edes lukenut yhtään kokonaista lehteä. Jotenkin sitä nuorena sarjakuvaharrastajana dissasi, enkä toisaalta ollut mikään erityinen länkkäri-fanikaan.
Mutta tuli mieleen tuosta lehden lopettamisperusteluista, että materiaalia ei olisi tarpeeksi, että voisiko se tarkoittaa juuri tuota norjalaista lehteä? Jos jostakin syystä materiaali tuli sieltä, eikä haluttu siirtyä saksalaiseen materiaaliin. Yhteispainatuksestahan ei tässä todennäköisesti ole kyse, koska numeroiden välillä on noin suuria eroja.
Tuskin nuo vaihtuvat hevosten nimet olivat kääntäjien virheitä, vaan ne lienee sitten käännetty sanasta sanaan norjalaisista versioista.
Projektini etenee nyt 10–20 selvitetyllä tarinalla per päivä. Työ ei ole vaikeaa, mutta aikaa kuluu.
Hopeanuolen hevosen nimestä. Ilmeisesti lehden lukijat olivat ihmetelleet ratsun eri nimiä jo varhain, sillä lehden 21/79 palstalla joku kysyy, onko Hopeanuolen hevosen nimi Nopsajalka vai Ukkospilvi. Vastaus kuuluu: ”Hopeanuolella, niin kuin muillakin preeriasotureilla, oli käytössään useampiakin hevosia. Sankarimme omistaa Ukkospilven, Nopsajalan sekä monia muitakin hevosia, joita hän käyttää eri tarkoituksiin. Ukkospilveä Hopeanuoli käyttää ehkä useimmiten hevosen hyvien ominaisuuksien vuoksi.”
No joo. Kyllä tuo mustangi on selvästi sama valkoinen. Ihan alussa lehdessä käytettiin Nopsajalka-nimeä, mutta myöhemmin Ukkospilveä. Nopsajalka-nimeen ei enää palattu myöhemmin.
Itse uskon, että kyse on vain suomalaisten kääntäjien huolimattomuudesta. Hopeanuolen numerossa 23/81 eläimen nimi muuttuu jopa vierekkäisillä sivuilla: sivulla 52 se on Myrskytaivas ja seuraavalla sivulla Myrskytuuli.
Hesten til Sølvpilen het Tordensky.Hesten til Falk het Ørnøye, og hesten til Månestråle het Jill.
Tuollainen tieto löytyi netistä. En ole varma miten nuo käännetään. Koitin selvittää käännösohjelmien avulla. Kuunsäteen hevonen on tietysti selvä eli Jill. Pekan hevonen ilmeisesti Kotkansilmä. En tiedä miten Hopeanuolen hevonen käännetään norjasta. Olisko se Ukkosmyrskypilvi? Tuo voisi selittää Ukkosmyrskyn ja Myrskypilven sekaannuksia, mutta Nopsajalkaa tuosta ei varmasti saa.
Itse aloitin vastaavasti tekemään samanlaista listaa norjalaisista lehdistä, joista lehti nyt mitä ilmeisemmin on käännetty suoraan. Minuakin kiinnostaa tuo järjestys, joka ainakin nyt vaikuttaa aika satunnaiselta.
Sølvpileneistä löytyy aika kattava kansikuvakokoelma netistä. Niihin vertaamalla sain 1976 (11 lehteä) vuosikerran tulokseksi seuraavanlaisen listan.
Norja Suomi
11/74 3/76 Vieras saapuu preerialle.
14/74 10/76 Ihmisryöstäjät
18/74 11/76 Vihollisheimon vankina
19/74 7/76 Kapina
20/74 5/76 Hyökkäys leiriin
22/74 6/76 Kovaa peliä
26/74 1/76 Sotarummut kumisevat
5/75 8/76 Luopio
6/75 2/76 Kondorikotkan urotyö
10/75 4/76 Hirttotuomio
13/75 9/76 Verinen haamu
| Silberpfeil | Sølvpilen | Hopeanuoli | |
| 90 | 11/1974 | 3/1976 | Vieras saapuu preerialle |
| 95 | 14/1974 | 10/1976 | Ihmisryöstäjät |
| 100 | 18/1974 | 11/1976 | Vihollisheimon vankina |
| 102 | 20/1974 | 5/1976 | Hyökkäys leiriin |
| 104 | 5/1975 | 8/1976 | Luopio |
| 105 | 19/1974 | 7/1976 | Kapina |
| 106 | 22/1974 | 6/1976 | Kovaa peliä |
| 113 | 26/1974 | 1/1976 | Sotarummut kumisevat |
| 115 | 6/1975 | 2/1976 | Kondorikotkan urotyö |
| 118 | 10/1975 | 4/1976 | Hirttotuomio |
| 122 | 13/1975 | 9/1976 | Verinen haamu |
Tuo on aikamoinen urakka. Toivottavasti loputkin numerot löytyvät vielä. Ainakaan minulla ei ole erityisiä toiveita listauksen sijoituksen suhteen, kunhan ne vain saadaan näkyville ja käyttöön.
Selailin myös noita Silberpfeilejä. Kuten on jo todettu, julisteita niissä on paljon enemmän kuin meidän Hoppareissa. Ainakin yhteen samanlaiseenkin törmäsin.
Täydennän norjalaisten ja suomalaisten lehtien listauksesi lisäämällä saksalaiset numerot eteen ja tekemällä taulukon:
Silberpfeil Sølvpilen Hopeanuoli 90 11/1974 3/1976 Vieras saapuu preerialle 95 14/1974 10/1976 Ihmisryöstäjät 100 18/1974 11/1976 Vihollisheimon vankina 102 20/1974 5/1976 Hyökkäys leiriin 104 5/1975 8/1976 Luopio 105 19/1974 7/1976 Kapina 106 22/1974 6/1976 Kovaa peliä 113 26/1974 1/1976 Sotarummut kumisevat 115 6/1975 2/1976 Kondorikotkan urotyö 118 10/1975 4/1976 Hirttotuomio 122 13/1975 9/1976 Verinen haamu
Tästä huomaa, että norskit seurasivat sakulehtien järjestystä varsin uskollisesti. En muuten oikein tiedä, millä perusteella tarinan suomalainen nimi pitää päättää, jos sille on laitettu eri nimi kanteen ja ensimmäiselle sivulle. Näistäkin tarinoista vuodelta 1976 löytyy sellainen tapaus. Nyt vain kopioin nimet, jotka sinä Oiyahe olit laittanut.
Voin tehdä tällaisen taulukon omassa artikkelissaan tänne Kvaakiin kunhan saan kaikki lehdet selvitetyiksi. Mainittakoon, että tällä hetkellä myös vuosi 1977 on minulla selvitetty kokonaan Silberpfeileista. Vuodelta 1978 on vain yhden tarinan (Hopeanuoli 3/78) ja vuodelta 1979 kahden tarinan alkuperä (1/79 ja 13/79) selvittämättä. Sen jälkeisissä vuosissa on enemmän puutteita.
Tarkoitat varmaan sinireunaista julistetta, joka julkaistiin Suomessa numerossa 14/80. Tässä netistä tallennettu kuva sen saksalaisesta versiosta. Suomalainen julisteen rajaukset paljastavat, että se on selvästi peräisin saksalaisesta, vaikka norjalainen lehti olisi ollut välissä lähteenä.
Kyllä vain. Juuri tuota julistetta tarkoitin. Se on ilmeisesti ilmestynyt Silberpfeilissä numerossa 275. Liitän oheen mukaan lehden kuvan.
Saksalaisista lehdistä näkee ihan kiinnostavia asioita. Erään seikkailun alkusivu julkaistiin Suomessa peilikuvana.
”Ehkä saat minulta suukon, jos ostat minulle uuden vaatteen!”.
Hämmentävää. Hopeanuoli alkoi jo vuonna 1957 liuskalehtenä. Julkaisijana Walter Lehning Verlag.
Näyttää samalta hahmolta.
Tämmöinen olis Hopeanuoli-lehdessä 6/1976. Löytyiskö keltään vähän isommassa koossa, eli siis skannausta ko. sivusta?
Vanhan liuskasarjan Silberpfeil (https://de.wikipedia.org/wiki/Silberpfeil_(Lehning)) on toki aivan eri kuin Frank Selsin myöhemmin luoma Hopeanuoli. Yhteistä sarjoilla kyllä on lännenaihe ja Amerikan alkuperäisasukas päähenkilönä.
Voin skannata tuon lähiaikoina, mutta nyt en jaksa penkoa lehteä esiin.
No hoh. Hopeanuoli on yleisempi nimi kuin arvasikaan. :D
Juu, on olemassa myös se koirasarja. Ilmeisesti tuo vanhempi Silberpfeil-sarja oli alun perin italialainen; en tiedä sen alkuperäistä nimeä.
Voisiko Hopeanuoli olla mukaelma hopealuodista?
https://fi.wikipedia.org/wiki/Hopealuoti
Mut olisiko Frank Sels voinut näitä lueskella?
Bastei-kustantamon Hopeanuolen nimen alkuperä on minulle epäselvä. Ymmärrän, että nuoli viittaa nopeuteen, mutta miksi hahmo on juuri hopeinen nuoli? Sankarin puku on kyllä vaalea (keltainen), mutta ei hopean värinen. En muista nähneeni, että tätä olisi kysytty suomalaisen lehden kerhopalstalla. Pitää tarkistaa, kerrottiinko vastaus tähän pitkässä tekstikertomuksessa, joka valaisi Hopeanuolen ja Pekan nuoruutta.
voisiko tästä tulla joku saksalainen yleiskäsitys, että hopeanuolet ovat siisti juttu?
Miksi ja kuka mitä häh?
Nuo saksalaiset kannet, ainakin ne joita olen nähnyt, ovat olleet lähes järjestään maalattuja ja aika hyvin tehtyjä. Nyt sitten suomalaisissa Hoppareissa on melkein kaikki ihan vaan piirrettyjä. Ja osa tämmösiä kamalan kehnosti piirrettyjä. Miksi ja kuka mitä häh? Onko nämä norjalaisia?
Timo
Osui nimittäin eilen silmäillessä pariin otteeseen, että kustantaja teki ilman Selsin suostumusta muutoksia espanjalaiskuvittajien voimin, mutta syytä ei ole mainittu. Sensuurista ei puhu tekijä itsekään, mutta hymyilyttää kohta (https://www.comic.de/2020/03/silberpfeil-oder-hinter-den-kulissen-einer-erfolgsserie/), jossa mainitaan kuinka sarjassa oli liikaa eroottista latausta.
Joka tapauksessa myöhemmin sarjaa on Selsin pojan toimesta julkaistu tekijän tarkoittamassa muodossa ts. ilman muokkauksia.
No huh! Monenlaista hommaa ollu. Kiitokset skanneista! En ole moisesta bändistä kuullutkaan. Kyllä oli Hopeanuoli ehdottomasti ilmiö!
En minäkään tiennyt tätä bändiä. Näköjään ainakin yksi sinkku (https://www.discogs.com/release/2326426-Peter-The-Indians-Kukaan-Huomenna-Ei-Kaipaa-Indian-Rock) julkaistiin siltä.
Löysin vuoden 1984 mainoslehtisen ja skannaan sen lehdet tähän.
Muuten, tuosta voisi päätellä, että Ukkoskarhu oli mainio piirtäjä tai hänellä oli joku läheinen taiteilija, joka pystyi tuottamaan tarvittaessa kuvia. Tuo piirros muistuttaa tyyliltään monia kuvia, joita esiintyi Hopeanuolessa.
Leirien kuvauksia on hyvin antoisaa lukea lehdistä. Mutta olivathan ne nykypäivästä katsottuna hullua menoa. Lapset luovutettiin ventovieraiden aikuisten huostaan metsäoloihin viikoksi tai kahdeksi. Oli askartelua, rakentamista, uimista, veneilyä, kalastusta ja taistelua, joissa saattoi helposti loukata itsensä. Aseita käytettiin paljon, ja lapset olivat villissä iässä. Kännyköitä ei tietenkään ollut. Sitä vain luotettiin silloin ihmisiin! Kolin raportissa 1981 kerrotaan, että siellä järjestettiin suunnistuskilpailu, jossa leiriläisten piti löytää metsästä leiripaikkaan. Yksi tyttöryhmä oli metsässä eksyksissä melkein kolme tuntia. :o
Tällaisia tietoja löysin leireistä. Niitä voidaan ajatella olleen kolmen sorttisia.
Onko tietojesi lähteenä muutakin kuin Hopeanuoli-lehdet? Minusta joskus on leirien kuvauksista lehdissä vaikea sanoa, tarkoittaako niiden mainitsema osallistujien määrä kaikkia ihmisiä (siis myös valvojia/ohjaajia) vai pelkkiä leirille otettuja lapsia.
Uskotaan tätä Hiltusen listaa! Onko se jossakin päin nettiä luettavissa vai saitko sen henkilökohtaisesta sähköpostista?
Jollakin Hopeanuolen leirillä oli mukana aito naispuolinen intiaani jostakin Väli-Amerikasta. Luin siitä viime viikolla, mutta en merkinnyt lehden numeroa muistiin. Kuvakin siinä oli.
Varhaisissa Hopeanuolissa oli myös juttu kahdesta yhdysvaltalaisesta intiaanimiehestä, jotka vierailivat Suomessa. Mielenkiintoista, että kyseiset herrat tiesivät Kalevalan. Jutun tekijäksi on merkitty Ukkoskarhu. Sitä vain ihmettelen, että kuka näitä miehiä jututti, koska Ruudinsavun artikkelien mukaan Ukkoskarhu ei osannut englantia kunnolla? Liitän skannit tähän.
Juu, on olemassa myös se koirasarja. Ilmeisesti tuo vanhempi Silberpfeil-sarja oli alun perin italialainen; en tiedä sen alkuperäistä nimeä.Vähän taas väliin aiheen sivusta. Se koirasarja oli Hopeanuoli vain Suomessa. Ilmeisesti siitä syystä, että telkussa pyörinyt anime oli aiemmin päätetty laittaa sen nimiseksi.
Ginga: Nagareboshi Gin (jap. 銀牙～流れ星銀～, suom. Hopeahammas: Tähdenlento Gin, suomennettu nimellä Hopeanuoli
Hopeanuolen vuosikirjoja on ainakin 1-2/78 ja 1-2/79.
Onko myöskin 1-2/80? Näin olin jostain lukevinani, mutta en onnistu löytämään netistä edes kuvaa kyseisistä kirjoista.
Liitän tähän kuvanäytteet noista Hoppari-leireistä, joihin Hiltunen on koonnut kattavan tietopaketin. Kuvat ovat siis kopioitu Intiaaniyhdistyksen sivuilta.
Onko myöskin 1-2/80? Näin olin jostain lukevinani, mutta en onnistu löytämään netistä edes kuvaa kyseisistä kirjoista.
Tarkistin asian ja minulta löytyy seuraavat vuosikirjat:
2/1979
1/1980
Eli ainakin noina vuosina on tuollaisia kirjoja tehty.
Mahtaako olla muitakin olemassa?
Ok, tiesit siis jo ennestään nämä keräilykirjat. En usko, että vuosikirjoja tuli enää vuonna 1980. Minusta se on yleistä tietoa.Moro. Eipä ole toviin tullut vierailtua täällä. Koitan muistaa tsekata mitä Hopeanuoli spessuja omasta kaapista löytyy ja lataan tänne sitten kuvat.
Kvaakista kyllä löytyy joitakin viittauksia, jotka voi tulkita väärin. Ainakin tämä:
Jos mkivimaki on kuulolla, hän voinee kertoa mikä kirja tuo 1/1980 on.
Keräilykirja 2 takana lukee, että lehtiä on 6 kpl. Tässä versiossa ei ole. Lisäksi Keräilykirjan selkämys on niin kapea, ettei siihen edes mahtuisi 2 lehteä lisää.
Tarkistin kaksi keräilylehtien hinnastoa ja kummassakaan ei mainittu ollenkaan vuosikirjoja tai keräilykirjoja
Moro. Eipä ole toviin tullut vierailtua täällä. Koitan muistaa tsekata mitä Hopeanuoli spessuja omasta kaapista löytyy ja lataan tänne sitten kuvat.
J4ni: lukeeko myös sinun keräilykirja 2:n takakannessa tuo teksti?
Mahdetaanko jossain Hoppareissa mainostaa noita vuosikirjoja? Pitää koittaa selata läpi ja etsiä.
Selasin nopeasti läpi vuoden 1982 vuosikerran. En löytänyt sieltä myöskään mainoksia vuosi- tai keräilykirjoista.
Tein juuri saman. Joo, varsinaisten lehtien sivuilla ei näy noista mainoksia. Numerossa 9/82 kuitenkin on keskiaukeamalla pieni kilpailuliite, jossa mainostetaan keräilykirja 1:tä eräänä palkintona. Keräilykirjaa ei esitellä, vaan sen ohessa lukee vain, että ”hauskaa luettavaa pitkäksi aikaa”.
Toista keräilykirjaa saatetaan ehkä mainostaa samalla tavalla vuoden 1982 loppuvuoden lehdissä, mutta minulla ei ole tallessa sellaista liitettä.
Katsoin lehdet läpi numeroon 16/1983 saakka, minkä jälkeenhän Hopeanuolen numeroiden sivumäärä ja myös toimituksellisten sivujen määrä romahti. Luulen, että askartelukilpailuja ei enää järjestetty sen jälkeen, mutta pitääpä vielä tarkistaa.
Tuossa lehdessä 8/1982 sanotaan, että kilpailu on järjestyksessä seitsemäs, joten listauksestani ei puutu mitään. Siinä muuten käytetään toteemista muotoa ”toteemi”, mutta aiemmassa saman aiheisessa kilpailussa (aivan ensimmäisessä askartelukilpailussa) puhuttiin ”totemista”. Muistan lukeneeni, että Hopeanuolen avustajat halusivat käyttää asioista intiaanikielisiä nimityksiä, mutta lehden päätoimittaja suosi suomalaistettuja sanoja (toinen vastaava esimerkki on ”tipi” vastaan ”tiipii”).
(E: Lisätty yksi sana.)
Hyvä tehtävä.(click to show/hide)
Heitetään tähän hieman haastavampi versio: luoteja on 12, viallinen yksilö on joko painavampi tai kevyempi kuin muut. Selvitä kolmella punnituksella viallinen luoti ja onko se muita painavampi vai kevyempi.
En osaa hahmottaa, miten selvittäisin vain kolmella punnituksella sen, onko poikkeava luoti kevyempi vai painavampi kuin muut.
Facebookin Sarjakuvakeräilijät ja fanit -ryhmässä joku tarjottelee näitä Hoppari-julisteita.
Siitä tuleekin mieleeni, että en ole muistanut ja jaksanut kirjoittaa tähän ketjuun lehtien alkuperäisnumeroita vuoden 1977 jälkeen.
| Hopeanuoli | Silberpfeil | Huomautuksia |
| 1/1977 | 93 Die Nacht der grauen Schatten | |
| 2/1977 | 119 Kampf im Tal des Dämons | Uusinta Silberpfeilissa 642. |
| 3/1977 | 153 In der Hölle der Mayas | |
| 4/1977 | 156 Die Stunde des Dämons | Uusinta Silberpfeilissa 714. |
| 5/1977 | 157 Die Horde der roten Rächer | |
| 6/1977 | 147 Geheime Fracht für Mexiko | |
| 7/1977 | 164 Der Racheschwur der Utahs | |
| 8/1977 | 163 Die Gefangenen der Wasserhölle | |
| 9/1977 | 159 Im Hexenkessel der Poncas | |
| 10/1977 | 128 Der Major des Teufels | |
| 11/1977 | 168 Die Flammenreiter von Arizona | |
| 12/1977 | 167 Der Tag der tausend Schrecken | |
| 13–14/1977 | 166 Die Stadt des Terrors | |
| 15/1977 | 188 Im Bann der reißenden Bestie | |
| 16/1977 | 192 Hetzjagd auf die Dollarjäger | |
| 17/1977 | 197 Im Canyon der rächenden Geister | |
| 18/1977 | 169 Die Reiter der Vergeltung | |
| 19/1977 | 196 Die Maskenbande von Wyoming | |
| 20/1977 | 195 Das Geheimnis der Comancheros | |
| 21/1977 | 179 Der Fluß der roten Rächer | |
| 22/1977 | 173 Der Fluch des heißen Goldes | |
| 23/1977 | 198 Der Fluß zur letzten Entscheidung | |
| 24/1977 | 183 Die Grotte der tausend Ängste | |
| 25/1977 | 174 Die Höhle der letzten Hoffnung | |
| 26/1977 | 177 Die Herren der singenden Wälder | |
| 27/1977 | 154 Die Rache der Verdammten |
| Hopeanuoli | Silberpfeil | Huomautuksia |
| 1/1978 | 148 Höllensturm im Tal der Hoffnung | |
| 2/1978 | 194 Die Wasserdämonen | |
| 3/1978 | 200 Die Schlucht zur letzten Hoffnung | |
| 4/1978 | 186 Tinkas gefährlichste Stunde | |
| 5/1978 | 184 Die Rächer vom Mississippi | |
| 6/1978 | 151 Terror am Katampa-Paß | |
| 7/1978 | 160 Die Nacht der Vergeltung | |
| 8/1978 | 150 Die Teufelsmeile von Colorado | Julk. myös Hopeanuolessa 20/1985. |
| 9/1978 | 158 Die Wölfe von Montana | |
| 10/1978 | 180 Die Schreckensbande von Molinos | |
| 11/1978 | 201 Im Hinterhalt der Grenzbanditen | |
| 12–13/1978 | 162 Die Feuerteufel von Pagosa Springs | |
| 14/1978 | 205 Die Geisel der Wüstenteufel | |
| 15/1978 | 161 Mondkinds großer Trick | |
| 16/1978 | 207 Rettung im Tal der Komantschen | |
| 17/1978 | 199 Der Schatz der Mesa Diablo | |
| 18/1978 | 206 Am Fluß des roten Dämons | |
| 19/1978 | 120 Das Fort der Verlorenen | |
| 20/1978 | 208 Das Geheimnis der Waldhütte | |
| 21/1978 | 224 Kriegspfad der Sioux | |
| 22/1978 | 222 Mondkind stellt die Galgenvögel | |
| 23/1978 | 244 Die Hütte der Goldbanditen | |
| 24/1978 | 259 Der Kopfgeldjäger von Arizona | |
| 25–26/1978 | 250 Die Eisenbahn-Hyänen |
| Hopeanuoli | Silberpfeil | Huomautuksia |
| 1/1979 | 211 Das Rätsel der Geisterstadt | |
| 2/1979 | 245 Tinka stellt die Schreckensbande | |
| 3/1979 | 220 Die Station der Verdammten | |
| 4/1979 | 230 Die Bucht der weißen Teufel | |
| 5/1979 | 261 Das falsche Spiel des Samurai | |
| 6/1979 | 204 Das Geheimnis des grauen Riesen | |
| 7/1979 | 233 Handstreich auf Fort Yuma | |
| 8/1979 | 221 Die Hacienda der Gesetzlosen | |
| 9/1979 | 237 Alarm im Tal der Bisons | |
| 10/1979 | 240 Mondkind und das Teufelstrio | |
| 11/1979 | 234 Der Krieg der Squaws | |
| 12/1979 | 260 Heiße Fracht für Santa Fe | |
| 13/1979 | 212 Die Schreckensreiter von New Mexico | |
| 14/1979 | 229 Das letzte Urteil Manitus | |
| 15/1979 | 235 Eine Lady spielt falsch | |
| 16/1979 | 217 Der Fluch der Geisterklippen | |
| 17/1979 | 266 Das Geheimnis der Silbermine | |
| 18/1979 | 268 Die Hölle am Timber-Paß | |
| 19/1979 | 252 Die Rache der zornigen Krieger | |
| 20/1979 | 254 Die drei Verwegenen | |
| 21/1979 | 253 Die Felsenfalle am Geierpaß | |
| 22/1979 | 257 Der vergessene Schatz | |
| 23/1979 | 263 Das Monster von Colorado | |
| 24/1979 | 226 Der Fluch der vergessenen Grotte |
No siinä on ollu varmastikin joku koristekuvio/logon tapainen sydeemi? Kultakimpaleen kuva tms?
Ilmankos Pekka maalaakin sen kyltin tekstin piiloon
Ai kun se lukee siinä norjaksi tai on huonosti tekstattu? ;DHuonosti tekstattu
Zum Teufel on sitten vähän niinkuin "helvettiin!" vai "helvetissä"?
Tulipahan mieleen: voisiko Hopeanuolta pitää Karl Mayn saksalaisten intiaaniromaanien perinteen jatkajana - kevyemmässä muodossa ja enemmän lapsille tarkoitettuna? Asetelma on pitkälti aivan sama, eurooppalainen sankari jalojen villien parissa seikkailemassa. Onko Hopeanuoli Winnetoun "jälkeläisiä"?
En minä ollutkaan listannut tänne muita kuin vuoden 1976 lehtien saksalaiset originaalinumerot. Se oli täällä (https://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,2330.msg554728.html#msg554728). No, tässä tulee taulukko vuoden 1977 lehdistä. Halutessaan Oiyahe voi täydentää sen vastaavilla norjalaisilla lehdillä.
Hopeanuoli Silberpfeil Huomautuksia 1/1977 93 Die Nacht der grauen Schatten 2/1977 119 Kampf im Tal des Dämons Uusinta Silberpfeilissa 642. 3/1977 153 In der Hölle der Mayas 4/1977 156 Die Stunde des Dämons Uusinta Silberpfeilissa 714. 5/1977 157 Die Horde der roten Rächer 6/1977 147 Geheime Fracht für Mexiko 7/1977 164 Der Racheschwur der Utahs 8/1977 163 Die Gefangenen der Wasserhölle 9/1977 159 Im Hexenkessel der Poncas 10/1977 128 Der Major des Teufels 11/1977 168 Die Flammenreiter von Arizona 12/1977 167 Der Tag der tausend Schrecken 13–14/1977 166 Die Stadt des Terrors 15/1977 188 Im Bann der reißenden Bestie 16/1977 192 Hetzjagd auf die Dollarjäger 17/1977 197 Im Canyon der rächenden Geister 18/1977 169 Die Reiter der Vergeltung 19/1977 196 Die Maskenbande von Wyoming 20/1977 195 Das Geheimnis der Comancheros 21/1977 179 Der Fluß der roten Rächer 22/1977 173 Der Fluch des heißen Goldes 23/1977 198 Der Fluß zur letzten Entscheidung 24/1977 183 Die Grotte der tausend Ängste 25/1977 174 Die Höhle der letzten Hoffnung 26/1977 177 Die Herren der singenden Wälder 27/1977 154 Die Rache der Verdammten
Tarkoitukseni on tehdä Kvaakiin pitkä taulukko, jossa ensimmäisenä vasemmalla lukisi Silberpfeilit ja sitten oikealla niiden suomalaiset vastineet (254264 kpl). Silloin on helppo hahmottaa, mitä Hopeanuolen tarinoita suomeksi on julkaistu, mitä puuttuu ja mitä saksalaisia numeroita voi mahdollisesti halutessaan tilata netistä. Minulla on tällainen taulukko jo Word-tiedostona.
(E: Korjattu suomalaisten julkaisujen määrä 264:ksi.)
Lisäsin listaan norjalaiset Sølvpilen lehdet.
Ps. Onpa vaikea saada listoja tasattua suoraan. Tuohon lienee jokin helpompi keino kuin vain manuaalisesti asettamalla.
| Hopeanuoli | Sølvpilen | Silberpfeil | Huomautuksia |
| 1/1977 Kadonnut kätkö | 1/1975 | 93 Die Nacht der grauen Schatten | |
| 2/1977 Kaksintaistelu | 11/1975 | 119 Kampf im Tal des Dämons | Uusinta Silberpfeilissa 642. |
| 3/1977 Kulta-aarre | 1/1976 | 153 In der Hölle der Mayas | |
| 4/1977 Kuunsäde hengenvaarassa | 2/1976 | 156 Die Stunde des Dämons | Uusinta Silberpfeilissa 714. |
| 5/1977 Petturi | 3/1976 | 157 Die Horde der roten Rächer | |
| 6/1977 Taikahuopa | 5/1976 | 147 Geheime Fracht für Mexiko | |
| 7/1977 Urhea kalpeanaama | 7/1976 | 164 Der Racheschwur der Utahs | |
| 8/1977 Comanchet sotapolulla | 6/1976 | 163 Die Gefangenen der Wasserhölle | |
| 9/1977 Ponca-heimo sotapolulla | 4/1976 | 159 Im Hexenkessel der Poncas | |
| 10/1977 Takaa-ajo vuorille | 10/1976 | 128 Der Major des Teufels | |
| 11/1977 Väijytys solassa | 9/1976 | 168 Die Flammenreiter von Arizona | |
| 12/1977 Pako vihollisleiristä | 8/1976 | 167 Der Tag der tausend Schrecken | |
| 13–14/1977 Durangon pankkirosvot | 11/1976 | 166 Die Stadt des Terrors | |
| 15/1977 Tiikeri on irti | 14/1976 | 188 Im Bann der reißenden Bestie | |
| 16/1977 Kapteeni Elliotin haamu | 12/1976 | 192 Hetzjagd auf die Dollarjäger | |
| 17/1977 Etsintäkuulutettu murhasta | 17/1976 | 197 Im Canyon der rächenden Geister | |
| 18/1977 Kultakuume | 13/1976 | 169 Die Reiter der Vergeltung | |
| 19/1977 Lapsenryöstö | 16/1976 | 196 Die Maskenbande von Wyoming | |
| 20/1977 Vaarallinen ase | 15/1976 | 195 Das Geheimnis der Comancheros | |
| 21/1977 Verilöyly | 23/1976 | 179 Der Fluß der roten Rächer | |
| 22/1977 Kuunsäde puolustautuu | 22/1976 | 173 Der Fluch des heißen Goldes | |
| 23/1977 Kenraali Custerin salainen suunnitelma | 18/1976 | 198 Der Fluß zur letzten Entscheidung | |
| 24/1977 Terroristikopla | 19/1976 | 183 Die Grotte der tausend Ängste | |
| 25/1977 Don Remon joukkio iskee | 21/1976 | 174 Die Höhle der letzten Hoffnung | |
| 26/1977 Kiristäjä | 20/1976 | 177 Die Herren der singenden Wälder | |
| 27/1977 Petturikiowat | 25/1976 | 154 Die Rache der Verdammten |
| Hopeanuoli | Sølvpilen | Huomautuksia | Silberpfeil | Huomautuksia |
| 1/1977 Kadonnut kätkö | 1/1975 | 93 Die Nacht der grauen Schatten | ||
| 2/1977 Kaksintaistelu | 11/1975 | 119 Kampf im Tal des Dämons | Uusinta Silberpfeilissa 642. | |
| 3/1977 Kulta-aarre | 1/1976 | 153 In der Hölle der Mayas | ||
| 4/1977 Kuunsäde hengenvaarassa | 2/1976 | 156 Die Stunde des Dämons | Uusinta Silberpfeilissa 714. | |
| 5/1977 Petturi | 3/1976 | 157 Die Horde der roten Rächer | ||
| 6/1977 Taikahuopa | 5/1976 | 147 Geheime Fracht für Mexiko | ||
| 7/1977 Urhea kalpeanaama | 7/1976 | 164 Der Racheschwur der Utahs | ||
| 8/1977 Comanchet sotapolulla | 6/1976 | 163 Die Gefangenen der Wasserhölle | ||
| 9/1977 Ponca-heimo sotapolulla | 4/1976 | 159 Im Hexenkessel der Poncas | ||
| 10/1977 Takaa-ajo vuorille | 10/1976 | 128 Der Major des Teufels | ||
| 11/1977 Väijytys solassa | 9/1976 | 168 Die Flammenreiter von Arizona | ||
| 12/1977 Pako vihollisleiristä | 8/1976 | 167 Der Tag der tausend Schrecken | ||
| 13–14/1977 Durangon pankkirosvot | 11/1976 | 166 Die Stadt des Terrors | ||
| 15/1977 Tiikeri on irti | 14/1976 | 188 Im Bann der reißenden Bestie | ||
| 16/1977 Kapteeni Elliotin haamu | 12/1976 | Eri kansikuva | 192 Hetzjagd auf die Dollarjäger | |
| 17/1977 Etsintäkuulutettu murhasta | 17/1976 | 197 Im Canyon der rächenden Geister | ||
| 18/1977 Kultakuume | 13/1976 | 169 Die Reiter der Vergeltung | ||
| 19/1977 Lapsenryöstö | 16/1976 | 196 Die Maskenbande von Wyoming | ||
| 20/1977 Vaarallinen ase | 15/1976 | 195 Das Geheimnis der Comancheros | ||
| 21/1977 Verilöyly | 23/1976 | Eri kansikuva | 179 Der Fluß der roten Rächer | |
| 22/1977 Kuunsäde puolustautuu | 22/1976 | Eri kansikuva | 173 Der Fluch des heißen Goldes | |
| 23/1977 Kenraali Custerin salainen suunnitelma | 18/1976 | 198 Der Fluß zur letztenEntscheidung[/td | ||
| 24/1977 Terroristikopla | 19/1976 | 183 Die Grotte der tausend Ängste | ||
| 25/1977 Don Remon joukkio iskee | 21/1976 | Eri kansikuva | 174 Die Höhle der letzten Hoffnung | |
| 26/1977 Kiristäjä | 20/1976 | 177 Die Herren der singenden Wälder | ||
| 27/1977 Petturikiowat | 25/1976 | Eri kansikuva | 154 Die Rache der Verdammten |
Tulipahan mieleen: voisiko Hopeanuolta pitää Karl Mayn saksalaisten intiaaniromaanien perinteen jatkajana - kevyemmässä muodossa ja enemmän lapsille tarkoitettuna? Asetelma on pitkälti aivan sama, eurooppalainen sankari jalojen villien parissa seikkailemassa. Onko Hopeanuoli Winnetoun "jälkeläisiä"?
Kyllähän se luontevasti tähän traditioon asemoituu. Saksalaisten kiinnostus Pohjois-Amerikan alkuperäiskansoihin on ollut pitkäkestoinen osa paikallista populaarikulttuuria ja voi aikoinaan hyvin molemmilla puolilla Berliinin muuria. Wikipediassa (https://de.wikipedia.org/wiki/Indianerbild_im_deutschen_Kulturraum) on aiheesta hyvä artikkeli. Tässä ketjussa mainittujen intiaaniharrastusleirien kaltaisia leirejä on ilmeisesti pidetty aika suurisuuntaisesti Itä-Saksassa.
Winnetouhun liittyen YouTubessa on kiintoisa englanninkielinen Hopeanuoli-aiheinen video Frank Sels – the "better" Karl May? (https://www.youtube.com/watch?v=8MvtNH0Fhoo). Ehkä se kyllä jo linkitettiin aiemmin tänne. Video on saksalainen, mutta puhuttu englanniksi. Pituus 23 minuuttia. Silberpfeil ja Mondkind ovat siinä englanniksi suoraan käännettyinä Silver Arrow ja Moon Child.
Muuten, tasankointiaanien keskuudessa sukulaisuussuhteet olivat joustavampia kuin länsimaisessa perinteessä. Serkkuja saatettiin kutsua siskoiksi ja veljiksi, ja sedät sekä täditkin saattoivat olla isiä ja äitejä. Vaikka Hopeanuoli ja Kuunsäde eivät ehkä olekaan sukua toisilleen, voidaan ajatella Hopeanuolen "adoptoineen" Kuunsäteen, mikä selittäisi hänen ylisuojelevan käytöksensä.
Kirjat on nidottu ammattitaidolla ja ovat laadultaan huomattavasti kestävämpiä ja parempia kuin Hopparin omat vuosikerta- ja keräilykirjat. Lehdet ovat myös lähes lukemattomia vaikka niissä kaikissa sama osoitelappunen takakannesta löytyykin.
Olisin ensin sanonut, että kustantaja on sidotuttanut omaan käyttöönsä vuosikertoja, mutta jos siellä on osoitelaput, niin joku tilaaja on itse itselleen kirjansitojalla noi teettänyt tai sitten on ollut omaa osaamista.
Timo
Videosta heräsi muutama ajatus. En muuten muista kuulleeni ennen Endon sukunimeä, Kazuki. Voi olla, että se on mainittu joissain Hoppareissa, mutta en vain muista sitä.
Tosiaan videon (https://www.youtube.com/watch?v=8MvtNH0Fhoo) kohdassa 19:50 sanotaan tämä. Mutta kuulin tuon muodossa ”Endo Kusuki” tai "Kuzuki". Koetin selvittää lisätietoa koko nimestä.
Australialaisella Mustanaamio-sivustolla haastatellaan Ulrich Wickiä, saksalaisen Hopeanuoli-julkaisun nykyistä kustantajaa. Haastattelussa (https://www.chroniclechamber.com/post/ulrich-wick-german-comics-expert) lukee, että Endon sukunimi on Kisuki. Tämä on kiintoisaa, koska Frank Sels loi toisen sarjakuvan (https://www.sammlerecke.de/neuheiten-shop/comics/comic-verlage-a-z/wick-comics/frank-sels-archiv/147790/frank-sels-archiv-35), jossa seikkaili päähenkilönä aivan samanniminen japanilainen. Onkohan hän sama Endo 1800-luvun lopulla?
Muistelen, että minulla on näytekuvia saksalaisesta lehdestä, jossa Endo esiintyy ensimmäisen kerran ja jossa myös hänen koko nimensä esiintyy. Kaivan sen lähipäivinä.
Lisäksi löysin netin syövereistä norjalaisesta blogista kirjoituksen, jossa kerrotaan aivan toisenlainen versio siitä, miten Hopeanuolesta ja Pekasta tuli veriveljiä.
"Falk er Sølvpilens blodsbror og er uadskillelige. De ble uadskillelige venner under et felles fangeskap hos en fremmed indianerstamme hvor de klarte å rømme sammen. Kom på banen 2. desember 1969."
Ilmeisesti tuossa sanotaan, että heistä tuli erottamattomat ystävykset vankeuden aikana, ja yhdessä he pakenivat vieraan heimon kynsistä.
Joka tapauksessa kiitos Sampsalle, että nosti esille Hopeanuoli-lehden suvaitsevaisuudeen. Tämä on seikka, johon en ole lainkaan kiinnittänyt huomiota, vaikka lapsena nämäkin lehdet kuluivat oikeasti käytössä. Nyt, kun ajattelee, niin aika paljon eurooppalaiset länkkärisarjat ovat tässä suhteessä hengenheimolaisia: Tex, Blueberry, Lännentie, Ken Parker jne.
Liitän yhden näytekuvan oheen.
Löysin yhden kuvan, josta näkee, että Häränsarvi on saksalaiselta nimeltään Bisonhaar eli Biisonitukka. Höh, miksi nimi on muutettu?
Muuten, ilmeisesti Norjassa edelleen ilmestyy Sølvpilen.
"Vuodesta 2007 lähtien lehti on ilmestynyt vuosittain vaakamuotoisena jouluvihkona."
Peter & The Indians -niminen bändi sai Hopeanuolessa mainosta vuonna 1979. Ukkoskarhu teki bändin jäsenille hienot intiaanivaatteet. Yhtyettä haastateltiin numerossa 7/79, ja se pääsi keräilykuvaan numerossa 11/79. Ohessa skannit.
Näyttäisi että heiltä tuli vain kaksi kappaletta.
Maria tuskin tietää, missä kiowat asuivat. Hän on vakuuttunut Coloradosta, mutta kiowat eivät tainneet vakituisesti asua siellä.
Takaa-ajo ei kyllä kovin kiireiseltä näytä kun aletaan vain törmäyksessä juomaan kahvia. Eikä ole tarvetta edes tarkistaa kuinka lopulta tuossa uhreille kävi.
Tarinaa ei ole nähty Suomessa. Melkein tekee mieli hommata noita uusia norskilehtiä, koska niissä saa täällä julkaisemattomia juttuja…
Ei kai sarjakuvassa tarvitse pahemmin huolehtia todellisuuden ristiriidoista tai velvollisuuksista.
Jokilaivalla New Orleansista ja kitataan kahvia?
Hah, tämähän on Lucky Luke-viite. Ylös Mississippi-jokea (1961). Kapteenin musta apulainen koko ajan kyselee tiukoissakin paikoissa "kahvia, boss?"
Tuo Norjan jouluvihko ja Sølvpilenin hengissä pitäminen on kyllä hieno juttu. Norjassa näyttää olevan loppuunmyyty kaikki lehdet, kun koitin niitä vähän itsekin metsästää. Painomäärästä en myöskään löytänyt mitään tietoa. Kustantaja näyttää olevan Vigmostad Bjørke, mutta Bastei Lübbe omistaa ilmeisesti oikeudet?
Die rechtliche Seite wäre nicht das Problem. Wer das Impressum der beiden neuen Hefte aufmerksam gelesen hat, dem wird vielleicht aufgefallen sein (neben einem Bock, den ich bei Band 35 noch drin habe), dass sich die Copyrightangaben geändert haben. Das hier zu erläutern, würde zu weit führen und gehört auch nicht hierher, aber Tatsache ist, dass die Rechte für die Serie endgültig nicht mehr bei BASTEI liegen, sondern bei Erwin Sels. Das macht die Sache für mich erheblich einfacher, da sich bei BASTEI ohnehin niemand mehr damit auskennt. Dort ist das Thema abgehakt.
Eine SILBERPFEIL-Checkliste, die inzwischen deutlich umfangreicher geworden ist als damals in den BASTEI-FREUNDEN veröffentlicht, kann über mich bezogen werden.
Minä luulen, että tekijät ovat vaan bongailleet cameoita jostain Asterixista ja päätelleet, että hauska idea, elokuvien tekijätkin harrastavat samaa. Olihan jossain italosarjassakin Klaus Kinski soittamassa pianoa jossain ilman käsittääkseni sen kummempaa motiivia.
Olisiko mahdollista että Hendrixin näköinen hahmo on mukana vain koska piirtäjä oli sattumalta löytänyt hänen kuvansa referenssiksi kun tarvittiin kuviin mustaihoinen? Tuohon aikaan ja varsinkaan noilla tuotantoarvoilla ei liene ollut mahdollista hifistellä näillä asioilla. Sitä käytettiin mitä sattui olemaan käsillä.
Mikäköhän tarkoitus tekijöiden mielessä tällä Jimin valitsemisella sarjan keskushenkilöksi sitten lienee ollut? Pitäisi lukea koko tarina. Joku syyhän tuohon on ollut. Mikä...? "Ihan huvikseen" tuntuu turhan kevyeltä. Olivatko tekijät sitten esim Hendrix-faneja? Onko tietoa käsikirjoittajista?
Katselin juuri kirpparilla Hopeanuoli lehtiä. Olivat rumempia kuin muistin, vaikka muistelin että ne olisivat rumia. Mulla ei ole lapsuuden jälkeen ollut kyllä mitään mielenkiintoa palata Hopeanuolen pariin.
Suomalaisten lehtien painojälki ja värit kyllä ovat surkeat. Itse pidän suomalaisen lehden kakkossarjoja rumina.Kolme kertaa täyden sarja hopeanuolia omistaneena sanoisin että viimeisen kerran hankin koko sarjan pelkästään kakkossarjojen takia. Hopeanuolessa on sama juttu kuin mustanaamiossa että pidän enemmän niistä kakkossarjoista kuin itse pääsarjasta. Toki pääsarjasta molemmissa lehdissä löytyy monia hyviä tarinoja jotka ylittävät osan kakkossarjoista. Hopeanuolessa omia suosikkeja olivat Turok, hiawatha, billy the kid, mies sirius 5stä, apassi red ja pari muuta joiden nimi nyt ei tule mieleen. Mainitut olivat ainakin minun mielestä hyvin piirrettyjä. Muitakin ihan ok kakkossarjoja löytyy mutta niissä painojälki ei ollut kovin loistavaa. En nyt varsinaisesti rumaksi sanoisi pääsarjaa tai kakkossarjoja mutta Hopeanuoli on kyllä vähän ehkä alkeellista/tönkköä kuvitusta harmillisen usein hahmojen osalta mutta niisä heikoissakin ruuduissa taustat ja eläimet yleensä hyvin piirretty. Jostain syystä kuunsäde oli muistaakseni useimmiten hyvin piirretty.
Mulla on kaikki Hopeanuolilehdet ja viisi taskukirjaa. Julisteita ei ole. Minkä verran on suomentamattomia Hopeanuolia?
Hopeanuolessa omia suosikkeja olivat Turok, hiawatha, billy the kid, mies sirius 5stä, apassi red ja pari muuta joiden nimi nyt ei tule mieleen. Mainitut olivat ainakin minun mielestä hyvin piirrettyjä. Muitakin ihan ok kakkossarjoja löytyy mutta niissä painojälki ei ollut kovin loistavaa. En nyt varsinaisesti rumaksi sanoisi pääsarjaa tai kakkossarjoja mutta Hopeanuoli on kyllä vähän ehkä alkeellista/tönkköä kuvitusta harmillisen usein hahmojen osalta mutta niisä heikoissakin ruuduissa taustat ja eläimet yleensä hyvin piirretty. Jostain syystä kuunsäde oli muistaakseni useimmiten hyvin piirretty.
Kerrottakoon tarkemmin Hopeanuolen nykyisistä oikeuksista.
Laitan tähän sitaatin Silberpfeilin nykyisen julkaisijan Wick Comicsin Ulrich Wickiltä saksalaiselta foorumilta 11.3.2015 täältä (https://www.sammlerforen.net/forum/index.php?thread/31287-silberpfeil/&pageNo=3). Hän kirjoittaa tuolla ideastaan julkaista seitsemän Selsin piirtämää Hopeanuoli-tarinaa yhdessä kirjassa. Nämä tarinat liittyvät toisiinsa, niissä esiintyy lakotojen ja cheyennien päälliköitä ja ne on julkaistu alun perin Silberpfeilin numeroiden 169–183 välillä. Tarinoiden julkaisemisessa ei ole ongelmaa, koska sarjan oikeuksissa on tapahtunut muutos, joka lukee Wick Comicsin uusintajulkaisuissa numerosta 35 eteenpäin. Sitaatti menee näin:
| Hopeanuoli | Silberpfeil | Huomautuksia |
| 1/1980 | 286 Die Söhne des tanzenden Feuers | |
| 2/1980 | 293 Der Geisterreiter von Colorado | |
| 3/1980 | 305 Der Treck der Vergeltung | |
| 4/1980 | 274 Die Geisel der Jenkins-Bande | |
| 5/1980 | 265 Die Banditenfalle am Gold-River | |
| 6/1980 | 311 Das Kommando der Verzweifelten | |
| 7/1980 | 298 Die Stunde der Retter | |
| 8/1980 | 270 Die Rebellen vom großen Fluß | |
| 9/1980 | 292 Schreckensfahrt ins Tal der Tipis | |
| 10/1980 | 326 Die Verdammten der schweigenden Berge | |
| 11/1980 | 306 Die Teufelsmeile von Arizona | |
| 12/1980 | 329 Die Geisel der Verlorenen | |
| 13/1980 | 312 Der Fluch des schwarzen Reiter | |
| 14/1980 | 314 Alarm am Fluß der Geister | |
| 15/1980 | 342 Der Fluch des Zauber-Totems | |
| 16/1980 | 341 Die Gehetzten der reißenden Wasser | |
| 17/1980 | 272 Das falsche Spiel der Blauröcke | |
| 18/1980 | 308 Am Vulkan der Rachekrieger | |
| 19/1980 | 219 Die Geisterkutsche von Durango | |
| 20/1980 | 243 Die Sklavenjäger | |
| 21/1980 | 294 Die Satansbande vom heißen Fluß | |
| 22/1980 | 321 Die Goldbanditen | |
| 23/1980 | 313 Die Gefangene der flammenden Wälder | |
| 24/1980 | 318 Die verlorenen Krieger Manitus |
Kyllä, nämä jaksot ovat itsensä Frank Selsin piirtämiä, ja tavallista paremmin. Kokoelman tarkoitus olisi juuri tehdä kunnianosoitus hänen taiteelleen. Wickillä on käytettävissään originaalit. Ostaisin kernaasti tämän kokoelman, jos se ilmestyisi joskus Saksassa! Suomeksi sitä lienee aivan turha toivoa.
Nykyäänhän tämä hoidetaan digitaalisesti? Onkohan raakadata pelkkää tyhjää tekstikenttää, johon käännökset sitten sijoitetaan? Vai perustuuko se Silberpfeil-skannauksiin, jolloin saksankielinen teksti säilyy osana sisältöä?
En taida olla samaa mieltä. Sels osasi piirtää mustia, koska sarjassa esiintyy vakiohahmona musta mies Jerry. Lisäksi referenssikuvia mustista ihmisistä olisi löytynyt helposti vaikkapa Tarzanista tai Mustanaamiosta. Toki ehkä piirtäjä halusi tässä vaihtelun vuoksi tarkoituksella piirtää oikean mustan ihmisen.Joissain piireissä ja varsinkin taiteessa on joskus lievästi paheksuttu referenssien ottamista sarjakuvista. Sen sijaan elävästä mallista ja sen huonosta korvikkeesta valokuvasta, piirtäminen on parempi ratkaisu. Varsinkin jos haluaa että hahmot ovat oikeita ihmisiä eivätkä sarjakuvamaisia. Ellei jaksa tai voi itse kuvata, julkkiksista toisin kuin vaikka tietokirjojen kuvista, löytyy paljon kuvamateriaalia samasta ihmisestä eri kuvakulmista.
Mitä tarkoitat ”rumuudella”? Piirrosjälkeä vai painojälkeä? Yleensä Selsin taidetta ei pidetä rumana, vaan päinvastoin kauniina. Hän toki ei ollut sarjan ainoa piirtäjä – huonompiakin taiteilijoita siis oli. Suomalaisten lehtien painojälki ja värit kyllä ovat surkeat. Itse pidän suomalaisen lehden kakkossarjoja rumina.Tarkoitin sen omana mielipiteenäni, sillä rumuus on makuasia. Viittaan myös siihen että pääsarjassa ja kansissa varsinkin väritys on simppeliä ja räikeätä. Lehtien kannet ja koko sisältö muutenkin näyttää melko huolettomasti kokoon kursitulta. Asiajuttujen taitto, otsikointi jne. on ajankohdankin mittapuulla hyvin karua. Lehdessä on väri- ja mustavalkosarjoja sekaisin. Pidän kokonaisuutta kerta kaikkiaan tyylittömänä. Hopeanuoli voisi hyvin olla harraste- tai fanilehti, jota on tehty vailla ymmärrystä tai kiinnostusta lehden tekemisen esteettiseen puoleen. Koska lehti on kuitenkin kaupallisista lähtökohdista markkinoille pukattu tuote, se ei ole samalla tavoin hellyyttävä kuin fanzinet. Asiaa on vaikea selittää, mutta kun laittaa Aku Ankan tai Ruutu-lehden Hopeanuolen viereen, eron huomaa kyllä.