Kvaak.fi - keskustelu
Sarjakuvanlukijoiden keskustelut => Eurooppalaiset sarjakuvat => : Kivik 17.02.2005 klo 17:03:31
-
Ei löytynyt googlellakaan mitään Vauhti-Ville lehdestä 1981 - ? Vaikuttaa eurooppalaiselta ja yhden ja saman tekijän jutuilta kaikki tarinat. Mistäs tämä Ville juontaa?
-
Sen mukaan, mitä siitä muistan vauhti-Ville vaikuttaa tanskalaiselta tai ruotsalaiselta. Ehkä tekijät oli samoja kuin jossain Pellefantissa... Muuta en tiedä. Surkeita juttuja ne oli. Aivan kuin olisin joskus törmänny ruotsalais-versioihin noista jossain netissä tai divarissa tai jotain. Ei näitä muista.
Timo
-
Mummulan vintiltä löysin kaksi Vauhtiville-lehteä, vuosilta 1980 ja 1981. Julkaisija oli Lehtimiehet Oy ja tekijänoikeuden omistaja Fun World Productions.
Eivät ne tarinat minusta sen kummempia olleet, hyvässä tai pahassa mielessä, kuin jotkin keskinkertaiset Nakke Nakuttajat. Piirrostyyli ja hahmot on mielestäni vahvasti mukailtu sen ajan Disneyn ja Warnerin tusinasarjakuvista.
Hahmojen nimiä: Vauhtiville, agentit Nolla ja Polla, Papu ja Kaija, Pelle Kaani, Superhaamu Hermanni... Ja olihan noita.
-
...
Hahmojen nimiä: ... Papu ja Kaija ...
Voi saasta. Se siitä strippisarjastani sitten. Jätän tekemättä.
-
Sarjakuvien parhaimmistoa.
(https://pbs.twimg.com/media/DIFmDfFXkAEquTs.jpg)
Lähde (https://twitter.com/samppak/status/901113722483113985)
-
Ei ei ei... apua.... taasko tämä palautuu mieleen...
Auttakee...
Timo
-
Kolme mainitaan Pöyhösen keräilyhinnastossa, pitäneekö sitten paikkansa...
-
Kannen tekstien perusteella täyttä tavaraa ja todellakin "parhaimmistoa"! Nolla ja Polla, Larzan ja Lorak. LOL
-
Huutonetissä Libriconin ilmoitus jossa sanotaan että koko sarja 5kpl numerot 1-2/80 ja 1-3/81
https://www.huuto.net/kohteet/vauhti-ville-koko-sarja-5-albumia-1980-1981/450957173
-
Onko tämä nyt sitten ruotsalaista vai tanskalaista tuotantoa, vai löytyykö syntipukkeja kummastakin maasta?
Olen jotain numeroa joskus lehteillyt. Muistan ajatelleeni jo pienenä, että pelikaanihahmo on laiskasti Rasmus Nallesta matkittu, laji Pelleltä ja merimiesmuoti Kalle-hylkeeltä.
Julkaisutemaattisesti tämä asemoituu luontevasti Lehtimiesten linjaan, johon kuului tyytätä ulos eurosarjakuvan ykkössuosikkien inspiroimia keskinkertaisia juttuja. Tämä, Tonius ja Timo Tiikeri.
Edit: Tarkennetaan sen verran, että eurosarjakuvan sijaan voi puhua Lehtimiesten monien julkaisujen tunnetuista ja selvistä esikuvista ylipäänsä. Vauhti-Ville on tosiaan kuin lattea Nakke. Edellä mainittua parempaakin tavaraa ohjelmaan toki mahtui.
-
Joopa joo, taitaa sittenkin olla ruotsalainen. Vilde Ville on ruotsalainen nimi. Tekijät ovat edelleen tuntemattomia.
Kukaan ei ilmeisesti halua myöntää olleensa asialla. En enää muista, ovatko kaikki sarjat saman tekijän kynänjälkeä vai näkyykö visuaalisessa ilmeessä eroja eri juttujen välillä. Kuvitus näissä kuitenkin melkein on se parempi puolisko. Aika hengetöntä, mutta huonompaa on nähty aikanaan sekä Akussa että Nakessa. Sama pätee juoniin, joskin niissä leipääntyneisyys jotenkin paistaa läpi vielä selkeämmin.
Tunnistaako joku ekspertti Vauhti-Villestä Bamsen, Pellefantin tai peräti Mustanaamion tekijöitä?
-
Vanhoista Vauhti-Ville -muistikuvista mieleeni juolahtaa jotkut Pellefantit. En tiä. Samoja tekijöitä voi olla.
Timo
-
Atlantic kustansi Bamsea ja Pellefanttia tuolloin 1980-luvun alussa, joten samalta sylttytehtaalta tuntuisi luontevalta hakea Villen tekijöitä. Mutta ihmeellisen vaikeaa on googlaamalla mitään löytää. Sarja ei kuitenkaan ole mahdottoman vanha, joten tekijöitä ja toimituskuntaa luulisi olevan vielä peräti elävien kirjoissa.
Villeä leimaava latteus taitaa vaikuttaa sarjakuvahistorioitsijoiden kiinnostuksen puutteeseen. Jos jälki olisi vielä vähän karmeampaa, tekijät kyllä kaivettaisiin esiin kuriositeetteina.
-
EI löydy juuri mitään tietoa Vilde Valdesta edes tanskan kielellä. 14 numeroa on tullut,
Joo, mulla on tanskan kielinen "Carlsens store tegneserie leksikon". Ei löydy hakemistoista sen paremmin oikeuksien omistajafirmaa kuin Vilde Valdeakaan. Kirja keskittyy kyllä hieman laadukkaampaan, eli siellä on kyllä Rune Andréasson muttei Nils Holgerssonia.
Oisko tuo Vilde muute Villi eikä Vauhti niinku meillä? Mitäs jos kustantaja on teettänyt noita Aasiassa, eikä mitään nimiä siksi mainita? Mulle tulee tosiaan mieleen hieman Nils Holgerssonit ja siitä tietenkin anime jnpp. Itse lehtiä en omista enkä aio hankkiakaan, mutta te onnelliset joilla niitä on, voisittehan piruuttaan tsekata näkyykö kuvissa mitään kulttuurisia outouksia? :)
EDIT: nimen oikeinkirjoitus
-
Oisko tuo Vilde muute Villi eikä Vauhti niinku meillä? Mitäs jos kustantaja on teettänyt noita Aasiassa, eikä mitään nimiä siksi mainita? Mulle tulee tosiaan mieleen hieman Nils Holgerssonit ja siitä tietenkin anime jnpp. Itse lehtiä en omista enkä aio hankkiakaan, mutta te onnelliset joilla niitä on, voisittehan piruuttaan tsekata näkyykö kuvissa mitään kulttuurisia outouksia? :)
Peukaloisen retket -sarjakuva on tosiaan sekin laadullisesti ihan hyvä vertailukohde, samoin kuin muut 1970-1980 -lukujen animesarjojen sarjakuvaversiot, kuten Maija Mehiläinen, Liisa Ihmemaassa ja Taotao. Niitä tehtailtiin saksalaiskustantamo Basteille, mutta tekijät taisivat olla voittopuolisesti espanjalaisstudioilta.
Maija Mehiläistä ja Liisaa pitkään tehneellä saksalaistuneella ranskalaistaiteilija André Rochella studioineen oli tosin kunnianhimoa vähän enemmän kuin Vauhti-Villen takapiruilla. Sarjoihin luotiin ihan meneviä uusia vakiohahmoja ja Maija-seikkailuissa on ajoittain siedettävää edutainmentia. Itsekin muistan ötököistä jotain paikkansapitävää noista oppineeni. Kuvitus on kyllä usein järkyttävän hutaistua.
Pitäisikö ketju laajentaa koskemaan kaikkia tämäntyylisiä sarjoja? Jos sitä pidetään turhana, niin nämähän voisi napata olemassa olevaan lastensarjakuvaketjuun.
-
"Vauhti-Ville ja muut takavuosien kököt lastensarjakuvat"? ;D
Timo
-
"Vauhti-Ville ja muut takavuosien kököt lastensarjakuvat"? ;D
Timo
Jotain tuontapaista mietin itsekin. Ajattelin kuitenkin, että olisi vähän tylyä otsikoida ketju viittaamaan "lasten sekundasarjoihin" tai johonkin sellaiseen, koska sellainen saattaisi karkottaa satunnaisia kävijöitä, joilla voisi olla jotain hauskoja muistoja näihin liittyen. Nuo animepohjaiset saattaa muistaa aika monikin, koska animaatiot pyörivät ensimmäisen kerran televisiossa kahden kanavan aikana, ja potentiaalista sarjakuvayleisöä näin ollen riitti, kun hahmot olivat varmasti vekaroille tuttuja. En tiedä, kuihtuivatko sarjakuvat sitten materiaalin vai kotimaisen kiinnostuksen puutteeseen.
-
Vaikea keksiä sopivaa otsikointia... "ei ihan niin hyvät"....?
Olishan noita (ks. kuva)... Bobosta taisi olla omakin ketjunsa.
EDIT: Vomput oli Bobosta tuttuja karvapalloja, mutta ne oli Bobossa jollain toisella nimellä.
Timo
-
"Ei-niin-hyvät" on sekin pikkuisen leimaava luonnehdinta, mutta kieltämättä osuva. Muistakin pikkuväelle suunnatuista jutuista kuin tunnustetuista lastensarjakuvan klassikoista on kyllä keskusteltu tässä (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,8817.90.html) olemassa olevassa ketjussa, joten siinä mielessä on ehkä mahdollista säästyä tältä pohdinnalta. Sinne olen raapustanut pari viestiä muun muassa lähinnä lelujen myynninedistämiseen tarkoitetusta tuotannosta, kuten Halinalleista.
-
Pöh. Mulla piti olla jossain kirjaston ilmaishyllystä napattu Viki Vesseli, vaan ei löytyny. On näitä pinoja nääs.
Edit: Siinä Vikissä vaan oli vähän sen näköistä, että olis voinu olla osa tekijöistä samoja kuin Vauhti-Villessä. (puh. miks tämmöset jää vaivaamaan mieltä? Mitä siitäkin sitten saa, jos löytää tekijät noillekin?)
Timo
-
Mitä siitäkin sitten saa, jos löytää tekijät noillekin?)
Tieto kökköjen lastensarjakuvien tekijöistä on itsessään arvokasta. Turhan tiedon merkitystä itseymmärryksellemme pohditaan aiheen nimikkoseurassa (https://www.facebook.com/events/363261380712698/) Koneen säätiön rahoituksella. Toki pelkän sarjojen ja niiden tekijöiden luetteloinnin ohella olisi varmaan hyvä analysoida sarjojen tuotannollisia taustoja, maailmankuvaa ja sen sellaista, jos tuolta rahaa haluaisi:)
-
Turhan tiedon merkitystä itseymmärryksellemme pohditaan aiheen nimikkoseurassa (https://www.facebook.com/events/363261380712698/) Koneen säätiön rahoituksella.
Oho! Vau! Toi on hyvä! Joo, olishan vielä hienoa, jos saisi jopa yhytettyä joitakin sarjoja piirtäneitä. Haastateltua.
Timo
-
Tämä on hyvä otsikko ainakin toistaiseksi. Vauhti-Villeen palatakseni: nuo muiden hahmojen nimet ovat ruotsiksi vähintään yhtä luovia kuin suomeksi. Viidakkoperheestä kertova Tarzan-mukaelma on Farzan. Kummitus on Ping-Pong. Miten länsinaapurin viikarit eivät innostuneet näin vinkeännimisistä sarjoista?
-
Muutin nyt otsikon. Jos keksitte paremman, niin ilmoittakaa.
metakeskustelua. Edellinen otsikko oli parempi. Tämä on hirviö, joka ei ainakaan minulle tarkoita mitään (eikä ketjun nimi lisää juuri mitään alueen nimeen, eli hierarkia ontuu). Paitsi ehkä Hevoshullua ja Mustanaamiota, Stormia (ei ole lehti tiedän)... Ootteko nyt varmoja että Vauhtivilleä ei ole piirretty Etelä-Amerikassa tai Aasiassa? Silloinhan eeurooppalaisuus hälvenee entisestään...
Ja miksi ihmeessä tämä keskustelu ei ole Aku Ankka ja kumppanit -alueella, minne se sisältönsä/alkuosansa puolesta kuuluisi? (Vastaus on tietenkin että, kukaan ei jaksa lukea noita alueiden kuvauksia, mutta nillitänpä silti.) Tietenkin jos keskustelu laajenee muihinkin lastenlehtiin niin sitten vaikka "Lastenlehtien tuntemattomat tekijät" saattaisi kuvata tätä keskustelua. Tai "Kummalliset lastenlehdet".Jos Viki Vesseli ja Barbapapa nyt alkaa irrotella porukan kielenkannattimia.
Vahinko vain että kovin vähän löytyy sanottavaa, kun sarjojen sisällöstä ei juuri irtoa juttua ja tekijöistäkään ei mitään tiedä. :)
Sekin on sanottava, että todella epäreilua on minusta niputtaa Rune Andréassonin sarjoja tähän paskasakkiin. :)
-
"Kummalliset lastenlehdet ja niiden tuntemattomat tekijät"?
"Kummalliset mutta nostalgiset lastensarjakuvalehdet ja niiden tuntemattomat tekijät"?
Timo
-
No Ihmemaan Liisalla ja Nils Holgerssonilla taitaa olla viisi sormea, mutta ehkä sitä voidaan, noh, katsoa sormien läpi. Olisiko Reiman ehdottama "Kummalliset lastenlehdet" parempi nimi? Tai "Obskyyrit lastenlehdet", jolla viitattaisiin lähinnä siihen, että nämä eivät ole mitenkään tulikirjaimin historiaan piirtyneet.
-
Kannet olivat usein tanskalaisen Gil-nimimerkin tekemiä.
Just tuo Gil on semmonen tutulta tuntuva, joka olis voinu olla ainakin osittain noissa Vauhti-Villeissä tekijänä.
Tuskin kuitenkaan on Ankoista tuttu Antoni Gil-Bao.
Mutta "Gil" viittaa mun mielestä kyllä vahvasti Espanja-Portugali-Etelä-Amerikka -suunnalle.
EDIT: äh, eipäs perkule. Gil on Eigil Johanssen. (https://www.lambiek.net/artists/g/gil_johansen.htm)
Timo
-
Espanjalainen Euredit (https://www.tebeosfera.com/entidades/euredit.html) toimitti kuvitukset moneen Williams-sarjaan, kuten olen ko. ketjussa joskus todennut.
Sieltä suunnasta selviäisi varmaan paljon, mutta eivätpä nuo espanjalaisia harrastajia ole paljon heilauttaneet.
Hienot Tarzanin poika -kannet ovat sieltä lähtöisin. Taide kulkeutui maailmalle siten, että kannet on kopioitu (https://www.tebeosfera.com/publicaciones/korak_1972_novaro.html) jonkun paikallisen taiteilijan toimesta meksikolaisen Editorial Novaron -julkaisuihin.
Sama toimi niin päin, että italialaiset kopioivat Kubertin Tarzan-kausia paikalliseen julkaisuun.
Miksei ketjun nimi voisi olla "Vanhat eurooppalaiset lastenlehdet".
-
No nyt löysin tuon Viki Vesselin. Suuri värikäs erikoisnumero 2/1974. siitä erikoinen on että siinä on noitten Viki-juttujen lisäksi paria vanhaa (melko OK) amerikkalaissarjakuvaa. Peter Pandaa (https://comicvine.gamespot.com/peter-panda/4050-24869/) 1950-luvulta nimellä Petri Panda. Ja sitten vielä Sheldon Mayerin Pupu ja Repo, eli Fox and Crow -sarjasta tuttu kettuhahmo ja joku jänis. Sitten oli tietty ton Gil-nimimerkin apina-sarjis.
Edit. Tuo Mayerin juttu näyttäis olevan Bo Bunny (http://fourrealities.blogspot.fi/2017/04/happy-100th-birthday-sheldon-mayer.html). "Bo Bunny is the comedy duo of Mayer's funny animal work, as Bo and his "friend" Skinny Fox hobo around, trying to avoid work."
Edit 2: Viki Vesselistä oli näemmä tynkäketju (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,12590.0.html).
Timo
-
Tuo Mayerin juttu näyttäis olevan Bo Bunny (http://fourrealities.blogspot.fi/2017/04/happy-100th-birthday-sheldon-mayer.html). "Bo Bunny is the comedy duo of Mayer's funny animal work, as Bo and his "friend" Skinny Fox hobo around, trying to avoid work."
Ai siellä on ollut Sheldon Mayeriakin. Vähemmän kökköä eikä edes eurooppalaista, mutta ketjun otsikko voidaan kuitenkin pitää vielä ennallaan minun puolestani.
"The Fox and the Crow'ssa" ketun nimenä taitaa välillä olla Fauntleroy Fox. Mutta varmaan sekin vaihtelee tilanteen mukaan.
Kaikesta keskinkertaisuudestaan huolimatta ketjun alkusysäyksenä toiminut Vauhti-Ville on sentään jäänyt jonkun mieleen ihan niin paljon, että sen inspiroimana on ryhdytty sarjakuvataiteilijaksi. Mm. Ruotsin ehkä ikonisimpaan lastenlehteen (aikakauslehteen) Kamratposteniin sarjakuvia tekevä Johanna Kristiansson kertoo Seriewikin (https://seriewikin.serieframjandet.se/index.php/Vilde_Ville_%26_C:o#cite_note-1) mukaan jossain vanhassa haastattelussa, että altistuminen nelivuotiaana Vauhti-Villelle herätti kiinnostuksen sarjiksiin.
-
Skinny ja Fauntleroy Fox voisivat kyllä olla vaikka veljekset. Samasta puusta ovat.
Timo
-
Ovathan nuo ketut ihan samannäköisiä, vaikka teknisesti ottaen kyseessä ilmeisesti on kaksi eri hahmoa. DC vieläpä julkaisi sekä "Bo Bunnya" että "Fox and Crow'ta". Vähän sama tilanne kuin Kelju K. Kojootilla ja Ralph Wolfilla (nyt ei linkin tekeminen onnistu, mutta googlatkaa).
-
Peukaloisen retket -sarjakuva on tosiaan sekin laadullisesti ihan hyvä vertailukohde, samoin kuin muut 1970-1980 -lukujen animesarjojen sarjakuvaversiot, kuten Maija Mehiläinen, Liisa Ihmemaassa ja Taotao. Niitä tehtailtiin saksalaiskustantamo Basteille, mutta tekijät taisivat olla voittopuolisesti espanjalaisstudioilta.
Maija Mehiläistä ja Liisaa pitkään tehneellä saksalaistuneella ranskalaistaiteilija André Rochella studioineen oli tosin kunnianhimoa vähän enemmän kuin Vauhti-Villen takapiruilla. Sarjoihin luotiin ihan meneviä uusia vakiohahmoja ja Maija-seikkailuissa on ajoittain siedettävää edutainmentia. Itsekin muistan ötököistä jotain paikkansapitävää noista oppineeni. Kuvitus on kyllä usein järkyttävän hutaistua.
André Rochen studio on saanut eräille suunnittelemilleen tuotteille laajaa menekkiä. Studio on nimittäin Kinder-yllätysmunista putkahtelevien eläinteemaisten keräilyhahmojen luottodesigner. Muutama Kvaakinkin lukija saattaa muistaa näitä: Terrapins-kilpikonnat, Crazy Crocos, Happy Hippos, Shalibaba, Leoventura jne.
-
Löysin vanhempieni kellarista vanhoja lastenlehtiä, joita olen ennen kouluikää ahminut. Joukossa on Maija Mehiläistä, Peukaloisen retkiä, Liisaa ihmemaassa ja Taotaota. Nämä kaikki perustuvat siis animesarjoihin, mutta lehdet ovat saksalaista perua.
Yleishuomioita: itse tarinat ovat ketjussa aiemmin muisteltuun tapaan keskinkertaisia ja piirrosjälki usein aika luokatonta erityisesti taustojen osalta. Pienenä näitä silti luki, kun numeroita ilmestyi monta vuodessa ja lukemisnälkä oli kova.
Maija- ja Liisa-lehtien toimitussivut on kuitenkin hoidettu yllättävänkin särmästi: kirjepalstan pitäjän teksti on notkeaa, pulmatehtävät aidosti kehittäviä ja lehdissä silloin tällöin julkaistut tekstimuotoiset tarinat hyvin kirjoitettuja, sopisivat peruskoulun alaluokkien lukukirjoihinkin.
Erityisesti Maija-tarinoissa on myös vahva edutainment-ulottuvuus, kuten muistinkin. Jutuissa sivuhahmoina esiintyvien ötököiden biologiasta kerrotaan paikkansa pitäviä knoppitietoja, eikä makaaberiuksiltakaan vältytä. Yhdessä tarinassa mehiläishukka (https://laji.fi/taxon/MX.204540) halvaannuttaa Maijan ja haluaa syöttää tämän toukilleen - aivan kuten oikeassakin elämässä. Liikuntakyvyttömän Maijan epätoivo ja mehiläishukan riekkuva ilo on kuvattu ehkä turhankin riipaisevasti lehteen, jonka kohderyhmää ovat olleet aika pienet lapset.
-
Löysin vanhempieni kellarista vanhoja lastenlehtiä, joita olen ennen kouluikää ahminut. Joukossa on Maija Mehiläistä, Peukaloisen retkiä, Liisaa ihmemaassa ja Taotaota. Nämä kaikki perustuvat siis animesarjoihin, mutta lehdet ovat saksalaista perua.
Yleishuomioita: itse tarinat ovat ketjussa aiemmin muisteltuun tapaan keskinkertaisia ja piirrosjälki usein aika luokatonta erityisesti taustojen osalta. Pienenä näitä silti luki, kun numeroita ilmestyi monta vuodessa ja lukemisnälkä oli kova.
Maija- ja Liisa-lehtien toimitussivut on kuitenkin hoidettu yllättävänkin särmästi: kirjepalstan pitäjän teksti on notkeaa, pulmatehtävät aidosti kehittäviä ja lehdissä silloin tällöin julkaistut tekstimuotoiset tarinat hyvin kirjoitettuja, sopisivat peruskoulun alaluokkien lukukirjoihinkin.
Erityisesti Maija-tarinoissa on myös vahva edutainment-ulottuvuus, kuten muistinkin. Jutuissa sivuhahmoina esiintyvien ötököiden biologiasta kerrotaan paikkansa pitäviä knoppitietoja, eikä makaaberiuksiltakaan vältytä. Yhdessä tarinassa mehiläishukka (https://laji.fi/taxon/MX.204540) halvaannuttaa Maijan ja haluaa syöttää tämän toukilleen - aivan kuten oikeassakin elämässä. Liikuntakyvyttömän Maijan epätoivo ja mehiläishukan riekkuva ilo on kuvattu ehkä turhankin riipaisevasti lehteen, jonka kohderyhmää ovat olleet aika pienet lapset.
Minulla on hyllyssä se alkuperäinen Maija Mehiläinen -kirja, ja se vasta hurja on: enemmänkin se on allegoria sodasta kuin lastenkirjallisuutta. Siinä on myös outoja viboja, siinä kun selvästi enteillään Saksan tulevia natsimeininkejä.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Waldemar_Bonsels (https://fi.wikipedia.org/wiki/Waldemar_Bonsels)
-
Oho! Siis ihan alkuperäinen vuoden 1919 laitos? Vai onko eri painoksien suomennoksissa eroja?
Timo
-
Oho! Siis ihan alkuperäinen vuoden 1919 laitos? Vai onko eri painoksien suomennoksissa eroja?
Timo
Se vuoden -53 laitos, jossa on Björn Landströmin hieno kansi (jonka takia taisin kirjan ostaakon).
-
Minulla on hyllyssä se alkuperäinen Maija Mehiläinen -kirja, ja se vasta hurja on: enemmänkin se on allegoria sodasta kuin lastenkirjallisuutta. Siinä on myös outoja viboja, siinä kun selvästi enteillään Saksan tulevia natsimeininkejä.
Bonselsin kirjassahan käydään sotaa ihan suoraan eikä pelkästään allegorisella tasolla. Luin kirjan vasta sarjakuviin ja animaatioihin tutustuttuani, ja kieltämättä sen kuvaukset kaatumisen ihanuudesta jäivät mieleen jotenkin lastenkirjaan outoina. Toisaalta pohjavire ei tuonaikaisessa lastenkirjassa ole aivan ennenkuulumaton - samaa ajatusmaailmaa (joskin huumorilla höystettynä) voi halutessaan aistia "Viidakkokirjassa", esimerkiksi sotilasleirin eläimiä kuvaavassa tarinassa "Kuningattaren palvelijat".
"Maija Mehiläisen" eräänlainen jatko-osa "Metsäniityn kirja" on vielä osoittelevampi kuin Maija, mutta siinä militarismi antaa tilaa uskonnolliselle paatokselle.
Sarjakuvissa Maija on temperamenttisempi kuin animessa. Kirjan tapahtumia on mukana myös sarjakuvissa, joskin aika tavalla muokattuina. Herhiläiset jahtaavat mehiläisiä ruoakseen, mutta sodankäyntiä ei nähdä.