Kvaak.fi - keskustelu
Sarjakuvanlukijoiden keskustelut => Sarjakuvien ostaminen ja keräily => : Renki 06.02.2005 klo 10:35:17
-
Joo, en ole nyt ihan varma kuuluuko tämä tälle palstalle.
Elikkä saan kohta läjän lehtiä, joissa on kaikissa osoitetarralaput takana ja haluaisin saada ne pois, niin ettei lehti repeä yms.
Eli jos teillä on kikkakolmosia, niin auttakkee.
T:Renki
-
Niitä vois ehkä koittaa varovaisesti höyrystää irti. En tiedä auttaako ja helposti menee lehti kuprulle.
-
Joskus minäkin intoudun yrittämään osoitelapun irrottamista, vaikken tiedä miksi. Ilmeisesti vieras nimi omassa lehdessä provosoi, sillä omalla nimellä tulleiden lehtien lappuihin suhtaudun suvaitsevasti. Sanoisin, että jollei lappu lähde liki itsestään irti, on parempi antaa sen olla, ettei tarvitse katua. Missään tapauksessa en päästäisi höyryä lähellekään lehteä. Kerran paperiin imeytynyt kosteus kupruttaa ja turvottaa paperin ikiajoiksi. Jos vieras nimi hyökkää silmille sen voi vetää vaikka tussilla yli. Mielestäni osoite on kuitenkin osa lehteä. Joskus voi koittaa aika jolloin tuntuu eksoottiselta, että tällaisia julkaisuja on kannettu ihmisten kotiin. Itse tykkään esim. joistain kuusikymmenluvun lehdistäni enemmän kun niissä on osoitelappu vaikkapa johonkin maaseudun syrjäiseeen kolkkaan osoitteena joku koulu tai meijeri. Tulee nostalgis-romanttisia viboja ja erityinen "tunnevinkkeli" k.o. lehteen.
-
Jotkut ovat ratkaisseet ongelman saksilla. Ennen vanhaan tällaisia lehtiä löytyi divareistakin, mutta nykyään ei enää kovin usein.
-
Jotkut ovat ratkaisseet ongelman saksilla. Ennen vanhaan tällaisia lehtiä löytyi divareistakin, mutta nykyään ei enää kovin usein.
Ae ihan kansineen kaikkineen?
-
vaikkapa johonkin maaseudun syrjäiseeen kolkkaan osoitteena joku koulu tai meijeri. Tulee nostalgis-romanttisia viboja ja erityinen "tunnevinkkeli" k.o. lehteen.
Mun Ruuduissa on osoitelapussa muistaakseni nimi, Pekka Lehtosaari (oon nyt duunissa, en voi tarkistaa asiaa).
Eikö se ole se Disney-leffojen dubbaaja?
Ja Charlie-lehdissä Heikki Kaukoranta!
-
Ae ihan kansineen kaikkineen?
On siis leikattu se osoitetarran kohta pois. Mutta olen kyllä käynyt divarissa, jossa myytiin kannettomia lehtiä. Se oli viime vuonna ja hintaa lehdillä oli 50 senttiä kipale.
-
Mielestäni osoite on kuitenkin osa lehteä. Joskus voi koittaa aika jolloin tuntuu eksoottiselta, että tällaisia julkaisuja on kannettu ihmisten kotiin. Itse tykkään esim. joistain kuusikymmenluvun lehdistäni enemmän kun niissä on osoitelappu vaikkapa johonkin maaseudun syrjäiseeen kolkkaan osoitteena joku koulu tai meijeri. Tulee nostalgis-romanttisia viboja ja erityinen "tunnevinkkeli" k.o. lehteen.
Tätä mieltä minäkin olen. Itselläni tosin on pinttymä hintalappuja vastaan... Suvaitsen ne, jos ne on laitettu viivakoodin päälle. Kai kyse on siitä, että ne osoitetarrat on suunniteltu sijoitettavan sinne oikeaan ylänurkkaan, jossa on yleensä sellainen tyhjä aluekin ja samoin myyntiä varten ollaan varattu sellainen valkoinen alue viivakoodia varten, niin siinä ei suuria haittaa, vaikka niillä tienoin olisi hintalappukin. Mutta se, jos joku Reilu Kauppias on läimäissyt fläksyttimellään hintalapun keskelle etu- tai takakantta, niin se raastaa sielua.
-
Kellään siis ei ole näpsäkkää keinoa osoitelappujen poistamisseksi lehdistä?
Vanhemmiten eivät vaikuta irtoavan yhtään helpommin sillä kyseessä Ruudut ja Non-Stopit...
-
Kellään siis ei ole näpsäkkää keinoa osoitelappujen poistamisseksi lehdistä?
Vanhemmiten eivät vaikuta irtoavan yhtään helpommin sillä kyseessä Ruudut ja Non-Stopit...
Kyllä tuo höyrystys on ihan hyvä menetelmä. Nopea tai siisti, mutta ei kumpaakin yhtä aikaa.
Elikkäs höyry mieluten kapeasta tuutista, (vanhanaikaisen teepannun ylöspäin sojottavasta nokasta). Odota, että höyry on oikeasti kuumaa, tai siis että sen mukana ei tule silminnähden nestettä tai heti nestetytyvää höyryä. Kunnon lämmöt pannun alla on jees.
SIISTI TAPA
Älä uita lehteä koko ajan höyryssä. Täsmäsuuntaa (komea sana) höyry vain hyvin lyhyeksi hetkeksi kerrallaan osoitelapun reunaan ja revi sitä sen jälkeen varovasti irti. Älä laita sormiasi höyrysuihkuun. Jos saat millin kerrallaan irrotettua, niin 5 senttiä pitkä osoitelappu vaatii 50 toistoa. Jos yrität höyrystää kerralla, lehti ehtii vettyä ja alkaa kupruilla varmasti.
NOPEA TAPA
Lehti höyrypannun nokan eteen. Täsmäsuuntaa höyry osoitelappuun. Odota, kunnes osoitelappu putoaa. Älä laita sormiasi höyrysuihkuun.
Harjoittele ensin halvalla lehdellä, ennenkuin alat poistella arvokappaleista :) Ihan täydellistä jälkeä ei näinkään tietty saa aikaan, mutta ihan kohtuusiististi olen saanut irti riivatun lujassa olleita osoitelappuja.
-
Yksi tapa on hiertäminen. Joskus se on hidasta, joskus nopeaa, riippuen lapun tai tarran materiaalista. Ensin kostutetaan hieman pintaa ja keskitytään sen hiertämiseen rikki sormenpäällä. Tässä ei yleensä tarvitse vielä varoa, paitsi ettei kosteus leviä lapun reunojen yli. Annetaan kuivahtaa lähes täysin. Kostutetaan taas sormenpäätä ja hellävaraisesti hierretään lappua kosteutta tarvittaessa varovasti lisäten. Lappu/tarra tulee kaiken aikaa läpikuultavammaksi. Muista malttaa lapun kuivahtaa aina välillä ettei kosteus etene varsinaiseen sivuun. Jossain vaiheessa lappu on niin läpikuultava, ettei sitä tarvitse hieroa loppuun, sillä alla oleva kuva näky täysin selvästi. Joskus näin hierretty lappu irtoaakin sitten myöhemmin yllättäin lopullisesti kun sille näyttää hieman kynttä. Muussa tapauksessa voi kokeilla hiertämisen jatkmista vieläkin pidemmälle.
-
Olen itse kokeillut höyrysilitysrautaa! Homma toimii, jos on semmoinen teflonpohjainen. Mutta varovainen pitää olla ja lämmön alle keskitason. Rauta silittää lehden suoraksi eikä se jää kupruille. Tätä keinoa voi käyttää myös ruttuisen kannen oikaisuun.
Pieni katastrofin vaara tosin tässä konstissa on koko ajan...
-
Kiitoksia vinkeistä.
Eipä mielessä kuitenkaan noitten pohjalta ole kuin yksi sana:
Pelottaa!
-
Entä miten saisi hintalapusta jääneen liiman pois kovakantisen albumin kannesta? Kyseessä oli harvinaisen sitkeä liima, hintalappu ei lähtenyt siististi irti vaikka kuinka varovasti yritin.
-
Entä miten saisi hintalapusta jääneen liiman pois kovakantisen albumin kannesta? Kyseessä oli harvinaisen sitkeä liima, hintalappu ei lähtenyt siististi irti vaikka kuinka varovasti yritin.
Tippa tai kaksi lukkosulaa tai yleisvoiteluöljyä mallia WD-40 tai CRC voisi auttaa. Ne sisältävät liuotinta, joka pehmentää liiman parissa minuutissa, sitten vain varovasti hinkataan liimanrippeet pois vahingoittamatta albumin lakkapintaa.
Olen poistanut koko paljon tarroja näin, ja alle yksi sadasta albuminkannesta on painettu sellaisella musteella, joka on jotenkin reagoinut öljyyn.
-
Veikkaisin, että ihan tavallinen ruokaöljykin voisi tepsiä, siis kirjankansiin. Ihan pieni tippa. Ainakin lasipurkeista yms. irtoaa sitkeät tarrat pisaralla rypsiä, miksei siis kirjankannestakin.
-
Tippa tai kaksi lukkosulaa tai yleisvoiteluöljyä mallia WD-40 tai CRC voisi auttaa. Ne sisältävät liuotinta, joka pehmentää liiman parissa minuutissa, sitten vain varovasti hinkataan liimanrippeet pois vahingoittamatta albumin lakkapintaa.
Olen poistanut koko paljon tarroja näin, ja alle yksi sadasta albuminkannesta on painettu sellaisella musteella, joka on jotenkin reagoinut öljyyn.
Suksivahan poistoaine on juuri passelia tähän. Lienevät aika pitkälle samaa kamaa kuin lukkosula.
REX on parasta. SWIX ja START ovat hyviä. Jotkut oudot sakasalaiset ovat liian voimakkaita ja liuttavat musteenkin, pysyttelisin turvallisesti noissa. Halpoja ovat ja joka tavaratalosta löytyy.
Itse poistan noilla KAIKKI lehtieni hintalaput. Vuosiin en ole repimällä poistellut. Liuottavat myös lyijykynä(hinta)merkinnät.
Edit lisäys: DOPE merkki on silkkaa spriitä. Varo sitä, liuottaa painomusteet saman tien.
-
Öljy varmasti toimii, mutta mitä muuta se tekee? Ihan ok varmasti kiiltopaperi- ynnä muovipinnoille, mutta ennekuin öljy pääsee lähellekään minun lehtiäni, täytyy sen olla avaamattomassa pullossa, kapseloituna, pahvilaatikossa, suljetussa laukussa ja jatkuvan tarkkailun alaisena.
Liioittelenko? :)
-
Öljy varmasti toimii, mutta mitä muuta se tekee? Ihan ok varmasti kiiltopaperi- ynnä muovipinnoille, mutta ennekuin öljy pääsee lähellekään minun lehtiäni, täytyy sen olla avaamattomassa pullossa, kapseloituna, pahvilaatikossa, suljetussa laukussa ja jatkuvan tarkkailun alaisena.
Liioittelenko? :)
Kovakantisista albumeista oli puhe.
-
Kovakantisista albumeista oli puhe.
Ok, sellaisen lähelle tosiaan päästän öljypullon vaikka se ei olisikaan pahvilaatikossa. Muut kriteerit pitävät.
-
Luuletko Rauta että noilla mainitsemillasi posistoaimeilla (REX, SWIX ja START) uskaltaisi lähteä poistelemaan vanhojen huokoisalle paperille painettujen sarjisten (Ruutu, lppupään Zoom) osoitetarralappuja?
-
Luuletko Rauta että noilla mainitsemillasi posistoaimeilla (REX, SWIX ja START) uskaltaisi lähteä poistelemaan vanhojen huokoisalle paperille painettujen sarjisten (Ruutu, lppupään Zoom) osoitetarralappuja?
Osoitelapuissa on toisenlaista liimaa, jota nuo eivät valitettavasti liuota :( Hintalappuja kyllä uskaltaa poistella huokoisestakin paperista.
Mutta lyijykynänjälkiä ei, ne voivat imeytyä liuottimen mukana saman tien paperin sisälle, ja jäädä sinne pysyästi.
-
Kiitti infosta.
Nyt kun kelailen hieman taaksepäin huomaankin nolosti että aiemmissa tuoreissa viesteissä oli keskusteltu hintalapuista eikä osoitelapuista.
I'll get me coat...
-
Onko kenelläkään kokemusta Akateemisen hälytystarrojen poistosta? Niillä on tapana repiä alla olevaa paperia jos niitä yrittää poistaa. Erittäin raivostuttava tapa pilata sarjakuva.
-
Onko kenelläkään kokemusta Akateemisen hälytystarrojen poistosta? Niillä on tapana repiä alla olevaa paperia jos niitä yrittää poistaa. Erittäin raivostuttava tapa pilata sarjakuva.
Tähän on yksi tapa.
Huomasin kanssa hetki sitten kun ostin Akateemisesta yhden kirjan että siinä on tuo hälytintarra. Huomasin tuon vasta kotona. Ei näytä lähtevän pois sitten millään.
Ratkaisu: vein kirjan takaisin kauppaan, otin rahat ja kävelin tien toiselle puolelle toiseen kauppaan ostamaan saman kirjan ilman hälytintä. Toimii.
PS. toista kertaa en sitte tuommoista kirjaa edes osta.
-MTT
-
Ruutujen ja Non Stopien laput kestävät ikuisesti. Niistä eivät irtoa.
Jenkeissä niillä on sellaista kun appelsiiniöljy, joka on tehokas liimatahrojen poistaja. Non Stopeissa on sen verran jämäkkä takakansi, että voisi kokeilla pienellä määrällä lehden kärsimättä.
Vaan toisaalta. Näkeehän sen valoakin vasten mitä ne Bill ja Vili siinä puhuvat.
-
Ei oo ollu tapana poistaa ko ei häirihte mitenkään. Oikeestaan ihan jännä nähä että mistä päin lehet on lähtösin.
Huono homma kyllä tuo nykynen käytäntö printata osote suoraan lehteen. Monesti jää puuttuva lehti ostamatta vain leikellyn kannen takia. :(
-
Jossain vanhassa lehdessä oli tilaajatarra, jossa tilaajan sukunimi oli Puukko ja osoite Keskiyönkatu. Olisi hienoa esitellä itsensä: "Olen herra Puukko, Keskiyönkadulta." Sitten synkeää naurua päälle...
-
Eikö kukaan muu poista tarroja kuumailmapuhaltimella? Nyt siis kyse lähinnä kirpputorien tarroista. Tuota suksivoiteen poistoainettakin vois kokeilla, mutta itse olen aina poistanut laput kuumailmapistoolilla.
Paperisetkin lehdet kuten aku ankka kestävät yllättävän paljon lämpöä. Tuolla pyyhkii tarran reunaa ja alkaa sieltä rapsuttelemaan kulmaa ylös. Sitten suihkaisee lämpöä ja irrottaa pienen pätkän ja niin edespäin.
Jos pintaan jää liimaa sen saa pehmeällä paperilla tai kankaalla hinkkaamalla. Kova- ja sileäkantisista poistan liimat kylmänä, ne lämpenevät poiston yhteydessä sen verran. Aluksi tuntuu että vain leviää mutta pikku hiljaa liima imeytyy paperiin josta siis pitää koko ajan vaihtaa puhdasta kohtaa. Lopulta liimasta ei näy jälkeäkään.
Aku-ankan kaltaisissa lehdissä käytän kuumailmapistoolia myös liiman poistossa ettei tarvitse hangata niin paljoa. Muuten tuntuu että kylmänä lähtee paremmin.
Näin on sadoista kirjoista ja lehdistä poistettu kirpputorin tarralappuja ja hintalappuja. Ainoastaan jos lappu on ollut kuukausia tai jopa vuosia, tuppaa siitä jäämään paperiin imeytynyt liimajälki joka ei näin lähde pois. Muuten pahimmatkin hevosliimalla kyllästetyt kirpparin tarralaput ovat kadonneet jälkiä jättämättä.
BTW, kuumailmapistoolin suulake pysyy jopa puoli tuntia kuumana käytön jälkeen, kannattaa varoa..
Pistetään tähän vielä kysymys jolle saattaisi olla parempikin topikki:
Kumpi on keräilyarvoa enemmän laskeva, pienet kolhut vai osoitetiedot takana?
Eli jos minulla on 2 samaa lehteä, joista aavistuksen siistimmässä on osoitetiedot takana, kun taas pari taitetta enemmän kärsineessä ei ole, niin kumpikohan pitäisi laittaa kiertoon ja kumpi pitää?
Itse en ole osoitetiedoista ollut juurikaan harmissani, tussilla pyyhityt hiukan harmittaa mielummin näkyvissä ja irti saksittuja en edes huoli.
-
Pistetään tähän vielä kysymys jolle saattaisi olla parempikin topikki:
Kumpi on keräilyarvoa enemmän laskeva, pienet kolhut vai osoitetiedot takana?
Eli jos minulla on 2 samaa lehteä, joista aavistuksen siistimmässä on osoitetiedot takana, kun taas pari taitetta enemmän kärsineessä ei ole, niin kumpikohan pitäisi laittaa kiertoon ja kumpi pitää?
Itse en ole osoitetiedoista ollut juurikaan harmissani, tussilla pyyhityt hiukan harmittaa mielummin näkyvissä ja irti saksittuja en edes huoli.
Jos osoitelappu on siisti, se ei laske kuntoluokitusta. On tietty subektiivista, miten siihen ostaja suhtautuu, mutta ymmärtääkseni hyvin harva siistiä lappua edes noteeraa, vain muutamille se on tärkeä. Taitteet taasen noteera jokainen.
Eli vastaukseksi, virheetön lehti (NM+, gem mint) on varmasti arvokkaampi ilman osoitelappua, mutta sen jälkeen siistin lapun merkitys on pienempi kuin oikeinen vikojen.
-
ymmärtääkseni hyvin harva siistiä lappua edes noteeraa, vain muutamille se on tärkeä. Taitteet taasen noteera jokainen.
Tosin harmittavaa lukea esmes vanhoja Ruutuja sekä Non Stoppeja joissa osoitetarra on säännöstään Vilin ja Billin ruutujen ja etenkin puhekuplien päällä
Eli jos ei ole varattu tarralle tilaa vaan lätkäisty kuvituksen/kuplien päälle niin kyllä noteeraa.
-
samankaltaista vastausta sain erikoisliikkeestä, että kunto on osoitetarraa tärkeämpi arvon määrittäjä. Jotkut kuulemma oikein haluaa osoitetarralla, vähän kuin postimerkissä pitää olla leima.
Hiukan kyllä häiritsee kun jouduin päivittämään 70-luvun alkupuolen aku-ankkoja ja nyt niissä on "väärä" nimi.
Ja noissa on tosiaan hauskoja osoitteita toisinaan, ajalta jolloin ei ollut kaikille taloille katuosoitetta.
Muutaman kerran on ollut ihan pakko sanoa perinteisellä kirpputorilla sarjisekstroja myyvälle, että olisin maksanut tästä 50 sentin lehdestä 2€ jos ette olisi leikanneet osoitetietoja saksilla, nyt en huoli ilmaiseksikaan.
Oppivatpahan olemaan.
-
Voitaisiko ajatella osoitelappujen säilyttämistä ainakin arvolehdessä provinienssinäkökulmasta =D
"Provenienssi (ransk. provenir, 'olla peräisin', 'johtua') tarkoittaa asian tai esineen alkuperää, lähdettä, esineen omistajuuden tai sijainnin historiaa sen tekoajasta nykyhetkeen. [1] Erityisesti se voi tarkoittaa taideteoksen tai arvokkaan esineen alkuperää arkeologiassa, paleontologiassa tai dokumentissa kuten käsikirjoituksessa tai jopa laajassa mielessä kirjallisuudessa olevaa, kuten harvinaisen julkaistun teoksen ensipainoksen alkuperää."
-
Voitaisiko ajatella osoitelappujen säilyttämistä ainakin arvolehdessä provinienssinäkökulmasta =D
Vanhoissa lehdissä osoitelappu on todellakin osa kokonaisuutta, arvonlisä.
Tosin joskus jos lappu peittää takakannen sarjakuvaa, se voi harmittaa.