Kvaak.fi - keskustelu
Sarjakuvantekijöiden keskustelut => Välineet ja oppaat => Aiheen aloitti: Markku Myllymäki - 26.01.2005 klo 14:14:28
-
Tuli hommattua tämöinenkin opus:
Christopher Hart:
Drawing Cutting Edge Anatomy:
Ultimate Reference Guide For Comic Book Artists
Itse asiassa se on melko hyvä, paremmasta päästä Hartin opuksia. Edellinen saman sarjan kirja "Drawing Cutting Edge Comics" oli myös ihan hyvä.
Jos superheeroksia ja superbeibejä piirtelee, näistä löytyy ihan asiaakin. Lihasten piirtäminen on aika hyvin näytetty.
Ei tämmöisillä pelkästään opi, mutta on ne hyvä lisä.
-
Eniten käytän näitä:
http://images.google.com/
Stephen Rogers Peck, Atlas of Human Anatomy for the Artist: raakojen faktojen lisäksi paljon käytännön kikkoja.
Jack Hamm, How To Draw Animals: hyönteiset ja kalat puuttuu, mutta kaikki muut piirtää tämän avulla.
David Chelsea, Perspective! For Comic Book Artists... jota tyhmempikin tajuaa.
Lisäksi Andrew Loomisin anatomiakirjat, jotka olen printtaillut netistä.
Vielä päivän linkkivinkki historiallisia juttuja piirtelevälle: http://demode.tweedlebop.com/ on puvustajien ylläpitämä (ilmeisesti sattuneesta syystä uuden ajan naisten vaatteisiin keskittyvä) saitti. Erityisesti "Research & How-To" -osio kannattaa vilkaista, jos aihe kiinnostaa. Linkeistäkin löytyy kaikenlaista mielenkiintoista.
-
Köyhällä kun ei ole varaa sijoittaa noihin piirtämisoppaisiin niin on tuo Googlen kuvahaku koitunut kyllä siunaukseksi. Tässä juuri keksin kategorisoida netistä ladattujen referenssikuvien kansion uusiksi. Se ei ole ihan helppo homma kun kuvia on 5000+ ;D
-
http://www.freetoon.com/
-
Ostin juuri DC Comics guide to pencilling comics:in. Ensipläräilyllä vaisun oloinen mutta varmaan ihan hyvä tiivistelmä kaikesta.
-
Onkos toi se Klaus Janssonin tekemä opus? Oon sitä kirjastosta lainannut ja tuntuu kivalta, mutta hämää, kun mun mielestä Jansson ei itse ole mikään paras esimerkki hyvästä luonnostelijasta, vaikka tussaajana pätevä onkin.
-
http://www.helmet.fi/search*fin/tpiirtoopas/tpiirtoopas/-2%2C0%2C0%2CB/frameset&FF=tpiirtz~bjz~bn+kz~bsikirja&1%2C1%2C/indexsort=-
Kirja kenellekään? Itsellä kun ei englanti oikein taivu, niin joutuu lukemaan noita suomenkielisiä opuksia, mutta ei kai niissäkään ole mitään vikaa.
Olisiko kenelläkään mitään opas ehdotuksia. Mitä kannattaisi lukea?
Edit: Korjasin linkin.
-
On kai tuota tullut joskus selailtua. Ei vissiin mitään vikaa. Perusopas. Jos suomalaisia yleispiirustukseen kelpaavia haet, niin ehkä Onni Ojan klassikko Piirtämisen taito vois olla hyvä. Sitten toinen klassikko (järkäle) on Barcsayn Anatomian opas.
Timo
EDIT: ja sitten tietysti sarjakuvantekoon Kutilan ja Ahlqvistin teos. Löytynee kaikista kirjastoista(?).
EDIT2: Muistaessani, pitää vielä mainita tietysti Kupla-akatemia, jota pääsee lukemaan verkossa noin vain: http://www.kupla.net/akatemia/
-
Onkos toi se Klaus Janssonin tekemä opus?
on
-
Hogarthilla on se Dynamic Figure Drawing-opus, se on mielestäni varsin hyvä hintaansa nähden vaikka se ei neuvokaan kädestä pitäen.
-
Barcsayn Anatomian opas.
EDIT: ja sitten tietysti sarjakuvantekoon Kutilan ja Ahlqvistin teos.
Onko tuo Anotomian opas sellainen opus mikä opettaa piirtämään ihmisvartaloita, eläinhahmoja yms? Muutenkin kiinnostaisi tietää, että sisältääkö se enemmän käytännönharjoituksia kuin pelkkää teoriaa? ( Ei sinänsä, eihän teoriassa mitään vikaa ole).
Satutko muistamaan tuon Kutilan ja Ahlqvistin teoksen nimeä?
-
Onko tuo Anotomian opas sellainen opus [....] että sisältääkö se enemmän käytännönharjoituksia kuin pelkkää teoriaa? ( Ei sinänsä, eihän teoriassa mitään vikaa ole).
Satutko muistamaan tuon Kutilan ja Ahlqvistin teoksen nimeä?
Kutila/Ahlqvist: Piirrä sarjakuvaa! (huutomerkillä).
Anatomian opuksen satoja mallikuvia voi käyttää harjoituksina. Taiteilijoille nimenomaan tarkoitettu.
Timo
-
Kutila/Ahlqvist: Piirrä sarjakuvaa! (huutomerkillä).
Anatomian opuksen satoja mallikuvia voi käyttää harjoituksina. Taiteilijoille nimenomaan tarkoitettu.
Timo
Kiitoksia tästä!
Pitääpä marssia kirjastoon.
-
Koen velvollisuudekseni ilmoittaa, että Suomalaisen kirjakaupan alessa on nyt tuo Barcsayn Anatomia-opas taiteilijoille hintaan 21.90 (ohv 45-60 €)
-
Koen velvollisuudekseni ilmoittaa, että Suomalaisen kirjakaupan alessa on nyt tuo Barcsayn Anatomia-opas taiteilijoille hintaan 21.90 (ohv 45-60 €)
Itse ostin samaisen kirjan täältä: http://www.antiikkijataidekirjat.com/ .Hinta oli 19,90€.
Ostin myös samalla Onni Ojan piirtämisen taidon, hinta 16€.
Tosin postitus taas maksoi sitten 10€, eli kalliimmaksihan tuo loppujen lopuksi tulee.
-
Tää on jo vähän pölijää mainontaa mutta jos ootte Porvoossa päin liikkeellä, tuota Onni Ojaa löytyy WSOY:n tehtaanmyymälästä 10€:lla. Uusia siis.
-
Itseltäni löytyy kirjahyllystä Christopher Hartin Mecha Mania: How to Draw the Battling Robots, Cool Spaceships, and Military Vehicles of Japanese Comics sekä Stan Leen ja Steve Busceman How to Draw Comics the Marvel Way. Lisäksi yleisempänä oppaana minulla on Stan Smithin Piirtäjän käsikirja.
-
Entisen Disney-piirtäjä ja -kirjoittaja Vic Lockmanin oppaissa opetetaan sarjakuvapiirtämistä kristillisessä perspektiivissä:
http://viclockman.com/drawing.htm
Vicin pääsivulle:
http://viclockman.com/
-
Ohhoh. Eipä ole tuo (tekijä) tullut vastaan, vaikka jo melko kauan olen kristillisissä sarjakuvapiireissä kuljeksinut...
-
Aluksi tervehdys kaikille kvaakkilaisille ensimmäisen viestini kunniaksi!
Ja kiitos ylläpidolle sekä niille jotka jaksoivat tämän portaalin pystyyttää. Kvaak.fi:lle oli selvä tilaus.
Sitte asiaan:
------------------->
Ite omistan Burne Hogartin lähes legendaarisista "dynaamisten" piirustusoppaiden sarjasta Dynamic Ligh and Shade:n. Hogartin oppaat on kyllä mainioita, vaikka ite vierastan vähän Hogartin piirustustyyliä.
Hyviä ovat myös George B. Bridgmanin piirustusoppaat, joita löytyy vaikka myös kuinka, aina "The book of hundred hands"istä, "Drawing the Draped Figureen". Bridgmanin kirjat ovat aluksi vähän halvan näköisiä, mutta sisältävät paljon kuvia ja asiaa, eivätkä maksa paljoa (Amazonissa keskim. 5 £).
Englanti on noissa tosin vaikeamman sorttista kuin esimerkiksi Hogartilla, mutta turhia lätinöitä ei paljon ole. Bridgman käskee mestarin äänensävyllä: "NÄIN piirtäessä pitää ajatella ihmiskehoa" ja on pakko uskoa.
-
Huomasin Akateemisessa käydessäni, että uusimmassa Digital Creative Arts -lehdessä on Dave Gibbonsin ohje sarjakuvan väritykseen Photoshopissa. Näytti aika perusteelliselta nopealla selailulla. Oli paljon näyttökuvia ja monta sivua.
-
Huomasin Akateemisessa käydessäni, että uusimmassa Digital Creative Arts -lehdessä...
Noita lehtiä tulee aina kuolattua, mutta mistä hiivatista niihin lätkähtää 15 euroa hintaa !?!
8)
-
Jos et satu pitämään mangasta, tilaa How to draw manga -kirjoja. Ne on varsin perusteellisia ja käyttökelpoisia. Virheitäkin niissä on mutta enemmän kuitenkin asiaa. Mutta jos pidät mangasta, on vaara että jämähdät tyyliin... Maailma on täynnä teknisesti taitavia mangaharrastelijoita joiden kuvia ei erota toisistaan. Jotka eivät ole ikinä viitsineet piirtää havainnosta todelliuutta. Toisaalta maailmassa on monta Myrkky-henkistä piirtäjää joita ei halua edes vilkaista, joten ehkä manga sittenkin on pienempi paha?
Joko Will Eisnerin Graphic Storytelling tuli mainituksi? Kuvakerrontaan saa syttyjä McCloudin Sarjakuva - näkymätön taide -kirjastakin.
Digikamera on mainio: ota itsestäsi kuvia näyttelemässä tilanteita ja käytä mallina.
-
Erilaisia piirto-opassarjoja "mangatyyliin" on tullut ostettua. Otin kai sen elämäntehtäväkseni.
Graphic-Shan How to Draw Manga -sarja on kyllä jo moneen kertaan todettu laadukkaimmaksi hankkimistani. Toisaalta eräs Kodanshan yksittäinen opas oli perinteisen piirtämisen välinetietojen kannalta huippuluokkaa. Nimeltään se oli Draw your own manga - all the basics. Sarjakuvamainen opastus sisältäen vastauksia yleisimpiin kysymyksiinkin ja välineistä vieläpä selkeät valokopio-kuvat (vaikkakin osa välineistä näytti olevan sellaisia että niihin pääsisi käsiksi vain Japanissa). Graphic-Shan kirjoista vielä sen verran että erittäin mielenkiintoisiksi olen katsonut osat Putting things in Perspective (perspektiivi, monien ongelma), Super Tone Techiniques (rasterointi käsipelillä), Coloured drawing (copic markerit) sekä Costume collection - A day in the life of japanese schoolgirl (viitisen sataa valokuvaa monipuolisesti arkipäiväisistä liikkeistä ja asennoista - asentomalleja siis).
Muutama amerikkalaisten tekijöidenkin opus tullut ostettua, mutta jostain syystä ne eivät tuntuneet oikein oikeilta (kenties se johtuu vain minun alitajuisesta pseudo-asenteestani joka saattaa ottaa vallan joskus). Christopher Hartin Manga mania: Fantasy worlds -kirja oli hämmentävä esimerkki jenkkituotoksista. Se suorastaan kehotti lukijoita tekemään kaikista pahimmat kliseet. Olisi minun ollut kenties kannattavampaa ostaa se toisen kustantamon How NOT to draw manga -kirjanen tämän sijasta. Samalta kustantajalta oli myös Suomalaisessa kirjakaupassa silmiini pistänyt How to draw manwha eli korealaista sarjakuvaa. Aihe sinänsä olisi ollut kiinnostava siinä mielin että kun en ole manwha-sarjakuviin paljolti vielä perehtynyt, mutta kun se kirja vain sattui olemaan tuota heikkoa Manga mania -sarjaa niin jäi ostamatta.
-
Lainaan itseäni tuolta toisesta ketjusta. Tältä se siis tuntuu. Onpa mahtavaa.
"Näin Like-kirjakaupassa jonkun ihme kirjan, jotain "Piirrä luovasti - vapauta oikea aivopuoliskosi" tms. Sen oli julkaissut Opus, koko oli joku A4:ää leveämpi. Anyway, pointtini oli se, että siinä oli erittäin hyvännäköisiä tehtäviä. Näin opena voin suositella!
Käsikirjoituspuolella yksi tosi hyvä on David Mametin Elokuvan ohjaamisesta. On ihmeellistä että niin hyvä mutta pienen(?) lukijaryhmän kirja on suomennettu! Mamet on teatteritaustainen elokuvaohjaaja, mutta puhuu selväjärkisintä tekstiä kuvilla kertomisesta mitä olen kuunaan havainnut.
Sarjakuvan kirjoitus- tai piirtämisoppaissa taas en ole vielä erityisen hyviä havainnut (mm. niiden joukossa joita täälläkin on mainittu). Kupla-akatemia on yksi parhaista, vaikka puuttuu muotoon vain lähinnä sekin. Yleensä mennään väärä pää edellä puuhun, eli opetetaan ulkoisia asioita, muotoa eikä SISÄLTÖÄ. Kutsunkin niitä viivottimenkäyttöoppaiksi Kauheasti teoriaa tai sitten joku kertomassa esimerkkejä siitä MITEN ON TEHTY /hän tekee, mutta hyvin vähän mitään mikä edistäisi omaa luovuutta, omien ideoiden ja tyylin löytämistä. Pahimmillaan sellaiset opukset SÄÄNTÖINEEN vaan vievät tekemisen ilon ja oamperäisyyden ja saavat epäilemään omaa tekemistä ja tuntemaan itsensä huonoksi ja epävarmaksi. Kuitenkin ne ajat jolloin sarjakuvien tekemisessä oli jotain sääntöjä ovat kaukana takanapäin. Skannerilla saa toistumaan vaikka mitä sävyjä jne. Tietenkin sarjakuvassakin on eri lajityyppejä ja esim. stripin täytyy olla tietyn muotoinen jne. mutta toisaalta, varsinkin Suomessa on myös mahdollisuus täyteen taiteelliseen vapauteen. Mitä kukakin haluaa. Sarjakuvassa on paljon hyödyntämättömiä mahdollisuuksia...
Mutta eipä hätää, kaikenlaista muuta opetetaan ja sitä voi soveltaa sarjakuvaan! Luin juuri nälkäisin silmin Työväenopiston, Kalliolan ja Aikuisopiston esitteitä: luovaa kirjoittamista, dramaturgiaa, sommittelua, värioppia... Varsinkin kirjoittamisen opiskeleminen on kaikki kotiinpäin, lajityypistä riippumatta: paljon erityyppisiä tehtäviä jotka voi ratkaista miljoonalla eri tavalla (eli sillä omalla), ryhmässä saa palautetta, oppii muilta miten saman asian voi ratkaista toisin, oppii myös tunnistamaan mitä itse tekee ja haluaa tehdä... ja hyviä sarjakuvia voi piirtää vaikka tikku-ukkoina, mutta jos käsis mättää, se ei enää ole hyvä sarjakuva.
Sarjakuvien tekeminen on niin kivaa. Julkaiseminen /julkaistuksi tuleminen onkin sitten oma lukunsa..."
Olen nyt tuon Betty Edwardsin Luovan piirtämisen oppaan onnellinen omistaja, ja voin suositella. Sillä kyllä oppii ns. oikeesti piirtämään, havainnosta. m.o.t. (en mää mut muut. mää opin piirtää jo aikoja sitte Kari Tervon opissa enkä kirjast.)
Tehtävii huviksi ja hyödyksi löytyy osoitteesta teachingcomics.org
-
Löysin todella hyvän ja selkeän kuva-kuvalta oppaan sarjakuvan ja pienlehtien tekemiseen Jessica Abelin sivuilta
http://www.artbabe.com/comicsandart/diy/index.html (englanniksi)
Jessica Abel on amerikkalainen sarjakuvapiirtäjä ja -opettaja, tehnyt mm. Artbabe-lehteä. Vaikka hän on henkeen ja vereen pienlehtien ystävä, piirrostyylinsä on hyvinkin lähellä mainstreamia ja miellyttänee siistimmän, perinteisen tyylin ystäviä. Ei siis vaaraa suomalaistyyppisestä taide"sutusta" sitä pelkääville. ;)
-
Mahtaiskohan löytyä jotain hyvää opasta.
Olisi kiva jos siinä olisi hyviä malleja erillaisille asennoille.. Myös hyviä mallikuvia alusta loppuun. Eli ensiksi palikoilla tehty hahmottelu. Niinkuin tässä
http://elfwood.lysator.liu.se/farp/sketching/sketching.html
Eli jotain tähän suuntaan:
- Suomeksi
- Aloittelijalle vinkkejä
- Näytetään alusta loppuun
- Hyviä malleja
- Alle 50e hintaa
Kiitos vastanneille jo etukäteen ;)
-
Harjoittelu kehittää, tuolla Piirtämis-puolellahan oli liuta hyviä vinkkejä! Ja kuluta ehdottomasti niin helevetisti kynää ja paperia. Kirjat on yleensä hyviä jos haluat piirtää sellaisen mallista ..
Vaikkakin tuo Betty Edwardsin kirja oli kyllä hyvä ´ahaa-elämys´. Että me piirrämme hyväksikäyttäen ´päinvastaista´ aivolohkoa käteen nähden (eiks ollut?)
Sitä voi tehdä esim. sillai että piirtää jotakinmitätahansa ´väärällä´ kädellä. On Tosi Kehittävää! Tai piirtää jotakin ´väärinpäin´ esim. ihmishahmotusta tai jotain esinettä --siis ylösalasin. Tai että ei katso paperiin ennenkö on ns. valmis. Tai käyttää vaan jotakin tosi paksua kynää ja hahmottaa esim. mallin asentoa. Tärkeintä on että harjoittelee käden tekemään sen mitä ´silmä näkee´ tai oikeammin ehkä mitä ne aistiaa .. Ja elävästä mallista piirtämisestä en voi tarpeeksi asti painostaa!
Ja jos ei löydy mallia niin ota lehdistä mallia kuvista ja vaatetuksista.
Ja kokeile aina silloin tällöin uusia välineitä. Pehmeitä ja kovia kyniä, liituja, hiiltä, pensseleitä ja tussia. Eri papereitakin. Tee nopeita sketsejä tai vaan parin viivan pelkistelmiä. Harjoittelu kehittää!
Omasta mielestä on myös kannattavaa aina tiuhaan harjoitella sitä mitä ´ei osaa´.. esim. käsiä tai jalkoja. Omista voi alkaa ja niitä kun on tuhannen tehnyt niin eiköhän jo vähän osaa ..
Joo ja noista Tutorials´eista. Hyviähän ne jos on alkeet jo kohdallaan mutta ´koree kakku´ ei ole aina hyvä. Vaikka ensin alkaisikin tikku-ukkoista jotta löytäisi oikeat asennot ja suhteet .. Sitten niihin voi pistellä päälle höyhenii ja kuoseja.
Mutta, älä ota liikaa muista oppia, paadut ehkä pelkästään matkimaan jonkun tyyliä (Kannataa lukea läpi tämä säie Rob Liefeld´istä). (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?topic=1346.0)
-- j --
-
Tuli tuo Mamet:n Elokuvien ohjaamisesta ja Kolme tapaa käyttää veistä -kirja luettua. Oli niin mielenkiintoista luettavaa että meni koko kirjanen yhdellä istumalla. Ensimmäinen puoli on hyödyllisempää tarinan kerronnan kannalta, jälkimmäinen taasen sisältää yleisempää juttu draamasta ja sisältää samoja havaintoja kuin esim. Aristoteles Hollywoodissa -kirja. Ja on siellä pientä saarnaavuuttakin ja jonkin verran filosofointia havaittavissa.
Olen kyllä aiemmin huomannut kun katson paskaa leffaa, mutta tämän kirjan luettuani kykenen sanomaan suoraan miksi se on paska.
Taidan lukea tämän vielä pari kertaa uudelleen.
-
Aattelin heittää tämmösen manga piirustus opas sivun mist pitää imuttaa noit ohjeit
ja se on:
http://www.mangaka.co.za/tutorials.php
Toinen mist ei tarvi imutella on
http://www.howtodrawmanga.com/
-
Onko kellään tietoa mistä saa Draw your own manga: all the basics-kirjaa? Olis huippu jos suomennettas vaikka Sangatsu Mangan toimesta sen Manga: Piirtäjänoppaan lisäksi... tämä All the basics-kirja on ainakin kolme kertaa parempi kuin tämä Katy Coopen teos... :) :) :)
-
Omani löysin extempore, kun olimme koulumme kanssa tuolla Nykytaiteen museossa, Kiasmassa, Helsingissä. Siellähän on se pikku matkamuisto-puoti, ja bongasin kirjan sieltä hyllyltä. Siellä oli niitä kasapäin.
P.S. Alan jo harkitsemaan rekisteröitymistä näille foorumeille *wirn*
-
Onko kellään tietoa mistä saa Draw your own manga: all the basics-kirjaa?
ainakin bookplussasta (www.bookplus.fi (http://www.bookplus.fi)) on tilattavissa.Hinta tais olla jossain 23 euron tienoilla +postikulut.
-
Tuli hommattua tämöinenkin opus:
Christopher Hart:
Drawing Cutting Edge Anatomy:
Ultimate Reference Guide For Comic Book Artists
Mua on pitkään ihmetyttänyt se, että mistä Christopher Hart ponnahti sarjakuvanteko oppaiden tekijäksi. Sarjakuvantekijänähän Hartia ei pahemmin tunneta. Nyt tuo salaisuus on paljastunut, kun Pulse on tehnyt hänestä haastattelun (http://www.comicon.com/cgi-bin/ultimatebb.cgi?ubb=get_topic;f=36;t=004221).
Eikä sieltä pahemmin sarjakuvia taustalta löydykään. Sen sijaan yllätti, että hän on kirjoittanut komedioita telkkariin.
-
Onko kellään tietoa mistä saa Draw your own manga: all the basics-kirjaa?
Englanniksi tota saa ainakin www.play.com:sta 9 punnan hintaan, postimaksuja tai mitään muitakaan lisämaksuja ei tule.
-
Mua on pitkään ihmetyttänyt se, että mistä Christopher Hart ponnahti sarjakuvanteko oppaiden tekijäksi. Sarjakuvantekijänähän Hartia ei pahemmin tunneta. Nyt tuo salaisuus on paljastunut, kun Pulse on tehnyt hänestä haastattelun (http://www.comicon.com/cgi-bin/ultimatebb.cgi?ubb=get_topic;f=36;t=004221).
Eikä sieltä pahemmin sarjakuvia taustalta löydykään. Sen sijaan yllätti, että hän on kirjoittanut komedioita telkkariin.
Niin, Hart ei itse paljoa piirrä näihin opuksiin (hänen tyylinsä on tosi cartoon-henkistä).
Kuvitus noissa opuksissa on ihan muiden tekemää. Erityisesti pidin Al Rion anatomiapiiroksista yhdessä Hartin opuksessa.
Minulle nuo Hart-kirjat ovat sellainen guilty pleasure, ei niinkään taitoa kehittävää vaan ihan inspiraation lähde. Mutta pidän niistä enemmän kuin monista vakavammin otettavista opuksista kuten Hogarthin eepokset. Ja ovat Hartin opukset toki hyödyllisiä, varsinkin nuo joiden nimessä on Cutting Edge.
-
Pistetääs tää tänne, kun en parempaa löytäny. Eli Alex Maleev antaa pienen opastuksen digimaalaukseen Newsaramalla (http://www.newsarama.com/marvelnew/Daredevil/OwlTutorial/MaleevOwl.htm).
-
On sitten hyvin nopeasti ehditty ottaa kaksi painosta Toriyaman ja Sakuman "Piirrä mangaa" -mangasta. Ilmeisesti ne vain ovat menneet kuin kuumille kiville, 10 euron hinnasta huolimatta.
Tuohon suhtautui jotenkin ristiriitaisesti. Välillä tuli ihan nissen fiilis: pahimmillaan oppaan neuvot piirtää samalla tavalla kuin miljoona muuta sarjakuvan liukuhihnatyöläistä harmittivat suunnattomasti, mutta silti mielestäni jäätiin plussan puolelle. Etenkin kirjan loppupuolen oppilastyöt ja niiden hyvin perustellut korjaukset kädestä pitäen olivat järkevää ja konkreettista kamaa.
Lukekaamme tämä(kin) opas hyvin kyseenalaistavin silmin. Eivät näemmä kovin yksilöllisyyteen taipuvaisia nuo muur... korjaan japanilaiset.
-
pahimmillaan oppaan neuvot piirtää samalla tavalla kuin miljoona muuta sarjakuvan liukuhihnatyöläistä harmittivat suunnattomasti,
No mitenkä sitä muuten saataisiin nimettömiä puurtajia sakuratorajyvien studioihin kolmivuoroapulaisiksi... Tyyli ei saa poiketa, muuten saat poiketa ovesta ulos. ;D
Timo
-
Aattelin heittää tämmösen manga piirustus opas sivun mist pitää imuttaa noit ohjeit
ja se on:
http://www.mangaka.co.za/tutorials.php
Toinen mist ei tarvi imutella on
http://www.howtodrawmanga.com/
Oi kiitos meuhkaantuja! tuo howtodrowmanga.com on ihan huippu sivu! luulin ettei mangan piirtämisestä tuu mitään mut nyt on onnistunut olo kun onnistuin piirtä manga hahmoja! kiitos :D
-
Oi kiitos meuhkaantuja! tuo howtodrowmanga.com on ihan huippu sivu! luulin ettei mangan piirtämisestä tuu mitään mut nyt on onnistunut olo kun onnistuin piirtä manga hahmoja! kiitos :D
Mitä tekee piirustustaidolla jos laiminlyö kielitaidon. Opettelisit yhdyssanat.
-
Mitä tekee piirustustaidolla jos laiminlyö kielitaidon. Opettelisit yhdyssanat.
Minulla oli sitten koulussa äikkä 10 ;D
-
Minulla oli sitten koulussa äikkä 10 ;D
Hienoa. Todista se ja kerro kuinka monta kirjoitusvirhettä tästä viestistäsi löytyy:
Oi kiitos meuhkaantuja! tuo howtodrowmanga.com on ihan huippu sivu! luulin ettei mangan piirtämisestä tuu mitään mut nyt on onnistunut olo kun onnistuin piirtä manga hahmoja! kiitos :D
;)
-
Hienoa. Todista se ja kerro kuinka monta kirjoitusvirhettä tästä viestistäsi löytyy:;)
No onhan siinä pari, kun piirsin silmät kiinni ;D
-
Löyty tämmönen mukava step-by-step-hässäkkä Kazu Kibuishilta:
http://www.boltcity.com/workshop/copper_tutorial/
-
Mainio esimerkki, Kaltsu! Värityksessä on vinkeä idea tuo middle tonesta lähtö. Täytyy kokeilla. On tullut aina värjättyä valkoista vasten.
-
Värityksessä on vinkeä idea tuo middle tonesta lähtö.
Mulla on ollut tapana viime aikoina heittää koko sivulle joku väri heti alussa (yleensä semmoinen, jota sivulle tulee eniten, mutta periaatteessa melkein mikä väri vain käy). Se tuntuu vähän nopeuttavan väritysprosessia.
-
Värityksessä on vinkeä idea tuo middle tonesta lähtö.
Ehdottomasti kannattaa kokeilla ja suosittelen tuollaista tapaa. Kun valitsee vallitsevan värin ensin, silmä mukautuu sävyihin ja kylläisyyksiin, joita ei kylmää tietokonevalkoista vasten tulisi koskaan laitettua. Tuolla tavalla myös välttää lopullisessa työssä ilkeän valkoisina paistavat värittämättä jääneet kohdat. Harmaansininen tai beige on yleensä minulla pohjana kun alan värittää.
-
Löyty tämmönen mukava step-by-step-hässäkkä Kazu Kibuishilta:
http://www.boltcity.com/workshop/copper_tutorial/
Kiitos kaltsu! Tuommoista opasta olen kaivannut pitkään. Kiitos ja kumarrus.
-
Mulla on ollut tapana viime aikoina heittää koko sivulle joku väri heti alussa (yleensä semmoinen, jota sivulle tulee eniten, mutta periaatteessa melkein mikä väri vain käy).
Toi on tosi hyvää taktiikkaa, koska minkäkin käytän sitä taktiikkaa ;)
Mutta parempi käyttää alussa sellaista väriä, mitä kuva tarvitsee. Esim. jos haluat että kuvan tapahtuma sijoittuu yöhön niin basecoloriksi kannattaa valita tummasinisen värin. Jos haluat että kuva ''huutaa'' energiaa ja/tai voimaa niin suosittelen, että laitat basecoloriksi punaisen värin.
Mutta mutta... Lähipäivinä voin tehdä teille, jonkin sortin tutoriaalin värittämisestä.
-
Mutta mutta... Lähipäivinä voin tehdä teille, jonkin sortin tutoriaalin värittämisestä.
Jii-haa! Drool! Drool! (*häipyy kuvasta kuolaten ja mumisten, "nyt tarvitaan hyvät lyikkärit pohjaksi..."*)
-
Oma tekemä tutoriaali, toivottavasti saatte jotain selvää. :D
En käyttänyt paljon aikaa tohon tekemiseen.
http://koti.mbnet.fi/~mmyllyma/ready.jpg
http://koti.mbnet.fi/~mmyllyma/ready_vol2.jpg
PS: Kiitos Markulle
-
Qrpitza, kysymys stepeistä 13-15: aloitat siis tummasta ja vaalennat sen jälkeen sävyä? Miten valitset sävyt?
-
Qrpitza, kysymys stepeistä 13-15: aloitat siis tummasta ja vaalennat sen jälkeen sävyä? Miten valitset sävyt?
Seikkailen netissä, kattelen erilaisii kuvia, tallenan ne ja sitten ''pöllin'' värit.
-
Qrpitsan työvaiheet olivat kiinnostavia. Ihmettelin vain tuon alun tarkoitusta, kun ääriviivat valitaan ja väritetään erikseen. Eikö saman voisi tehdä multiply-toiminnolla?
Mutta kun Markkukin kyseli tuolla Kissanaisketjussa, niin taidan minäkin pistää kissanaiseni päätyövaiheet tähän näytille. Siis malliksi, että miten voi digitaalisesti tehdä kuvan.
Ensimmäinen vaihe: luonnostelu Photoshopissa:
(http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?action=dlattach;topic=2202.0;id=2134)
Aluksi nopea rautalankahahmotelma. Määrittää asennon.
(http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?action=dlattach;topic=2202.0;id=2135)
Lisätään uusi taso ja edellisen taso haalistetaan. Vuorossa hiukan tarkempi luonnos.
(http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?action=dlattach;topic=2202.0;id=2136)
Jälleen uusi taso ja edellinen haalistetaan. Ensimmäinen taso pois näkyvistä.
Toinen vaihe: tussaus Illustratorissa:
(http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?action=dlattach;topic=2202.0;id=2137)
Siirretään luonnos Photoshopista Illustratoriin (nuolityökalulla vain kiinni ja siirretään). Säädetään sivellin (tässä käytin 0,5 pt:n ja 0,3 pt:n kokoista hiiltä) ja ruvetaan töihin.
Lopuksi siirrytään taas Photoshoppiin, jossa kuva väritetään. Valmiin kuvan näkee täältä (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?topic=5594.msg89291#msg89291).
-
Kiitos, Veli, pitääkin kokeilla tuota Illun ja Photarin välistä heittelyä...
Prosessisi on kiintoisa, tuo luonnostelu näyttää perusteelliselta. Itselläni on vain yksi lyijykynäluonnos ja yksi "tussaus". Mutta tuolla tavalla originaalia voi kehittää...
-
Ihmettelin vain tuon alun tarkoitusta, kun ääriviivat valitaan ja väritetään erikseen. Eikö saman voisi tehdä multiply-toiminnolla?
Ei ihan. Multiply-toiminnolla on samanlaista, kuin tusseilla värittämistä. Tietenkin sen voi myöhemmin korjata mutta se vaati enemmän säätöä, ainakin minun mielestäni.
-
Niille, jotka eivät pahemmin tunne ihmisten anatomia. Tässä olisi yksi tapa harjoittaa anatomian tuntemusta.
Bongatkaa jonkilaisen bodari kuvan netistä, sitten vaan piirtämään ääriviivat hänen lihaksista. Näytän vielä kuvan, jos ette tajunnut mitä selitin äsken :) (tai selitinkö mä edes oikein).
-
How to Draw Comics the Marvel Way
Stan Lee ja John Buscema
Kysyin Kaikkivaltiaalta apua ja tässä oli vastaus. On kyllä loistava oppikirja niin aloittelijalle kuin edistyneemmällekin. Oppii piirtämään "realistisen" näköisiä ihmisiä. Lisäksi kirjassa käsitellään myös huonekalut, talot jne. Ja ei sen opeilla ole pakko pelkkiä supersankareita piirtää. Ei ole minunkaan tarkoitus. Kirjastoista voi löytyä. Suomalaisessa Kirjakaupassa ainakin Jyväskylässä on myynnissä tällä hetkellä hintaan 19,90.
-
Qrpitsan työvaiheet olivat kiinnostavia. Ihmettelin vain tuon alun tarkoitusta, kun ääriviivat valitaan ja väritetään erikseen. Eikö saman voisi tehdä multiply-toiminnolla?
Sinänsä jo vanha kysymys, mutta sanoisin vielä että jos kuvaa käytetään myöhemmin ilman tai eri taustoilla ei multiply-valinta toimi. Äkkiä sen tekee tuolla ”oikealla” menetelmällä. Sitäpaitsi jos haluaa ääriviivat muulla kuin jo käyttämällään värillä (esm tummanruskea toimii mielestäni usein mustaa paremmin) niitä on helppo säätää.
-
Niille, jotka eivät pahemmin tunne ihmisten anatomia. Tässä olisi yksi tapa harjoittaa anatomian tuntemusta.
Bongatkaa jonkilaisen bodari kuvan netistä, sitten vaan piirtämään ääriviivat hänen lihaksista. Näytän vielä kuvan, jos ette tajunnut mitä selitin äsken :) (tai selitinkö mä edes oikein).
Varoituksen sana.
Bodari poseerauskuvassaan jännittää kaikkia mahdollisia lihaksiaan yhtä aikaa. Sitten supersankaripiirtäjä-parat piirtävät lihasukkelin samanlaiseksi michelin-ukoksi hyppimään talojen katoilla.
Kävisi vain niin että jos muskelimies jännittäisi sekä koukistaja- että ojentajalihaksiaan yhtä aikaa toimintatilanteessa, hän rojahtaisi turvalleen.
Katsokaa mieluummin karatekan tai nyrkkeilijän vartalosta lihasmalleja ettei tule yltiökoomisia virheitä.
-
Eikä pumpatun ihmisen katteleminen muutenkaan sinänsä vielä välttämättä kaikille kerro, että mikä lihas on mikäkin, mistä se alkaa, mihin loppuu, mitä tekee ja miten se näkyy tavallisessa ihmisessä.
Anatomiaoppaita on markkinoilla sikana. Itellä on pino Burne Hogarthin tekeleitä ja olen niihin tosi tyytyväinen. Niitä saa kuulemma aika helposti netistä laittomina kopioina, kun vähän jaksaa etsiä.
Hogarthin, ja muidenkin, opuksia opetellessa tärkeää ei ole se, että oppii ihan täsmälleen ulkoa ne lihasten nimet tai kunkin paikan. Vaikka oon ite piirrellyt niitä nyljettyjä ihmisiä jonkun verran, en ulkomuistista osais piirtää täsmälleen oikein juur mitään ruumiinosaa. Tärkeää ei olekaan osata lihaksia just tai muistaa niiden nimiä, mistä tahansa harjoittelusta tulee ainakin jotain hämärää alitajukäsitystä anatomiasta. Sitten kun piirtää niitä pyllistäviä naisia, niin muistaa kummasti, että tohonkin pitää vissiin tommonen kuhmu laittaa.
-
Muutama löytyy.
"How to Draw Comics the Marvel Way" - Stan Lee ja Steve Busceman (sain lahjaksi sisaruksiltani) ja porukoilta olen saanut jonkun paksun anatomia oppaan, jonka nimeä en pysty muistamaan tähän hätään.
Itse ei ole varaa ostella :s Meinasin kyllä Saksasta ostaa sarjakuvien taustojen teko+rasterien käyttö oppaan, mutta se oli kokonaan saksaksi :D Vaikka olikin täynnä hyviä kuvia!
-
"How to Draw Comics the Marvel Way" - Stan Lee ja Steve Buscema...
Toi kirja on muuten juutubessa videoversionkin. Itsensä Stan Leen ja Busceman juontamana.
8]
-
The Essential Guide to Comic Book Lettering (2021) on Nate Piekosin perusteos lukijalle, joka suunnittelee sarjakuvien tekstauksesta/latomisesta ammattia itselleen. Sen verran amerikkalaislähtöinen ja käytännön oppikirjamainen teos on kyseessä, ettei edes kaltaiseni hardcore-lukija jaksa lukea opusta kaikilta osin. Kuitenkin opas tarjoaa myös helposti sulatettavassa muodossa olevaa sarjakuvasivistystä, ja saa väistämättä kunnioittamaan hieman enemmän työtä, joka kirjoittajan itsensäkin mukaan on usein näkymätöntä.
Nate Piekos ei soittanut kelloja, mutta kirjaa lukiessani muistin huomanneeni kirjoittajan käytännön ohjeita Twitterissä joskus muinoin. Kirjansa mukaan tekijä vaikuttaa ns. hyvältä tyypiltä, ja tekijän ansioksi on laskettava, että opus sivuaa rehellisesti alan varjopuolia, vaikka enempi yleisvire on peruspositiivinen ja katse muutoinkin positiivisissa jutuissa.
Ohjelmiin ja mallipohjiin liittyvät teknisemmät osuudet tulee kylmästi loikittua yli. Osa ammattilaisen viisauksista liittyen vaikkapa fontin koon valintaan ovat perusiinnostavia, mutta ei niin järisyttävää asiasisällön suhteen. Sen sijaan moni yksityiskohta vaikkapa puhekuplien häntien oikeaoppisesta suunnittelusta oli minulle täysin uutta ja usein kulmakarvani nousivat pienistä lisäsivistyksen rippusista. Satunnaisen rivin voi puristaa kokoon (100% > 94%) niin, että esim. tekstin ja kuplan reunan suhde pysyy eri riveillä samana ilman, että silmä havaitsee kokoon puristamista. On se jännä. Usein myös jokin täysin visuaalisena asiana hahmottamani juttu voi oikeasti ollakin sellainen, että siinä on taustalla jotain ajatusta. Ja joskus kyse on vain siitä, mikä näyttää hyvältä silmälle. Osa asioista tehdään myös kustantajakohtaisesti "talon tavalla".
Osaltaan sinne tänne ripoteltuihin pullanmuruihin kuuluu monenmoinen historiatieto, jossa tekijä selittää juurta jaksain, miksi sarjakuvat perinteisesti tekstattiin suurella ja kuinka aikanaan tekstattiin käsin. Lisäksi Piekos jakaa mielenkiintoisia kulissien takaisia juttuja kuten, että aloitteleva tekstaaja saa sivulta USD 10-15 ja kokenut USD 15-25 per sivu. Kuitenkaan nimitasolla ei paljoa sanota, muistetaan lähinnä kertoa miten tärkeää on verkostoitua, toimia myös paineen alla kuten ammattilaiset ja pysyä erossa myrkyllisistä työkavereista.
Kirja tietenkin keskittyy nykytilaan, joten lähtöoletus on työn tekeminen tietokoneella ja työn sisältävän mm. puhekuplien muodon suunnittelun. Tärkeää on ns. "negatiivisen tilan" eli puhekupliin jäävän valkoisen tilan eliminointi. Tällainen visuaalinen puoli on perin mielenkiintoista, ja tekijä mm. havainnollistaa, kuinka sama teksti näyttää täysin erilaiselta paitsi fontista, myös puhekuplan muodosta ja reunoista riippuen. Samaan asiaan palataan tekstilaatikoiden kanssa. Usein tärkeää on yhteispeli kuvituksen ml. värityksen kanssa.
Kursivointiin liittyvä osuus oli johdonmukaista, mutta en suuremmin ollut sääntöjä koskaan rekisteröinyt – ja kirja siihen antaakin sanattomassa muodossaan vastauksen. Olipa nimittäin vaikea esimerkeistäkään erottaa kursivoitua tekstiä normitekstistä eroon. Sanoisin, että kursivoituna tuollainen jenkkiperusfontti tuskin erottuu normiasustaan. Tavanomaisimmillaan kursivoitu teksti on korostettua eli lihavoitua tekstiä. Ja siksi lihavoitu teksti on lähes aina kursivoitua. Hassua, että vaikka asian periaatteessa tietää se silti kuulostaa uudelta knoppitiedolta, kun se näin oikein aukaistaan. Käytännönläheisyydessään ja havainnollisuudessaan opas rulaa alusta loppuun.
Tavutuksesta annettu esimerkki on melko nokkela, siinä havainnollistetaan tilanne, jossa tavutus on paras mahdollinen vaihtoehto. Ja tässä ei tosiaan ole kysymys käännössarjakuvasta, jossa se voisi olla käytännön pakko vaan siitä, että tekstille paras kuplan muoto vaatii tavuttamista. Kuitenkin inho tavuttamista kohtaan näyttää kumpuavan siitä, että englanniksi sanojen tavuttaminen (kirjassa esimerkkinä "inconsequentially" tuottaa vaikeasti hahmotettavia pätkiä, toisin kuin sivuhuomiona suomeksi, jossa mm. yhdyssanojen tavuttaminen tuottaa kaksi helposti hahmotettavaa pätkää). Tällaisissa jutuissa näkyy paitsi teräksinen ammattitaito, myös kyky välittää tietoa maallikolle helposti sisäistettävässä muodossa.
Hupaisia ja varmaan aloittelevalle ammattilaiselle elintärkeitä juttuja on myös, kuinka hanskataan tilanne silloin, kun kuvittaja on mokannut ja ensimmäisenä puhuu viimeisenä oikealla, ei siis laitimmaisena vasemmalla oleva hahmo.
Kiintoisaa on ehkä se, kuinka ammattilaisnäkemys vaikkapa em. negatiivisesta tilasta näyttää olevan jossain määrin yhtenevä Yhdysvalloissa ja Suomessa, sen vähän mitä olen asiaan itse törmännyt. Sekin on kiintoisaa, kuinka paljon ammattikunnan sisällä mieltymykset toisaalta myös poikkeavat, ja tässä suhteessa kirjassa myös erotaan usein havainnollisten esimerkkien kanssa kirjoittajan omat mieltymykset muista alalla vallalla olevista käytännöistä. Jos tätä puhekuplien valkoista tilaa käyttää esimerkkinä, niin kirjoittaja on mieltynyt pilvimäisiin, pyöreisiin kupliin, jossa teksti keskitetään keskelle (vs. tasaaminen vasempaan laitaan), mutta huomauttaa käyttävänsä tapauskohtaisesti myös kulmikkaampia muotoja, jotka eliminoivat tehokkaammin kuplan sisältä tyhjän valkoisen. Olisiko oman silmän mieltymys ensimmäiseen lähtöisin siitä, että kirjoittajan mukaan osa tekstaajista ei missään tapauksessa käytä tällaisia kulmikkaampia puhekuplia.
Opuksen huonoihin puoliin kuuluu, että loppua kohden on vasemmalla kädellä vedettyjä kappaleita mm. laskuttamiseen liittyen, Omien fonttien suunnittelemisen kirjoittaja toteaa olevan niin suuri aihe, ettei se mahtuisi kunnolla käsiteltynä pelkkään kappaleeseen. Oma kiinnostus ei enää riittänyt ääniefektienkään suunnitteluun, mutta hyvä kysymys on, kuuluuko huutomerkki ääniefektin perään vai ei (osan mukaan kuuluu, osan mukaan ei, ja tekstaaja voi olla eri mieltä käsikirjoittajan kanssa).
Kirja on keskimäärin kevyttä luettavaa, siitä on helppo hyppiä teknisempi osuus ylitse, ja kirja sopii mainiosti luettavaksi myös lyhyissä pätkissä. Harrastajana pidin kirjaa periaatteessa mielenkiintoisena, mutta epäilen olisiko ammattilaisen katseella tässä paljoakaan uutta. Saatan opuksen yksinkertaisuudestaan johtuen kuvitella tämän sopivan nollatasolta liikkeelle lähdettäessä, Suomessa voisin kuvitella asiasisällön olevan hyödyllistä aloittelevalle tekijälle, joka puurtaa kaiken alusta loppuun yksin.
Tämän luettuaan myös nousee hiki otsalle jo sen miettimisestä, kuinka paljon on käännössarjakuvan latojan hikoiltava työnsä eteen. Siinähän puhekuplat ovat valmiina, ja kääntäjän työ ei välttämättä sovi lainkaan valmiille sivuille tai kääntäjä on omassa päässään kuvitellut asiat pieleen.
-
Nate Piekos, mr. Blambot, on suunnitellut niin ison osan tänä päivänä julkaistujen sarjakuvien fonteista, että kun ukko sanoo että niiden suunnittelusta voisi kirjoittaa oman kirjansa, lienee oikeassa.
Mutta minäkin hommasin tuon opuksen, jonka Jarkko ansiokkaasti esitteli. Kun vain osaisi soveltaa...