Kvaak.fi - keskustelu
Sarjakuvanlukijoiden keskustelut => Sarjakuvien ostaminen ja keräily => : Riekko 15.01.2005 klo 14:16:24
-
Kävin tänään kirpputorilla sarjakuvia katsastamassa. Yllätyksekseni löysin laatikon, jossa oli suoraan pakasta vedettyjä (mint-kuntoisia siis) Wanhat sarjat albumeita (Flash Gordon, Kippari Kalle, Ratsupoliisi King), Tapiireja, seitsemänkymmentäluvulta olevan JP-sarjisalbumi jne.
Ostin itselleni Kippari Kallen ja yhden Asterixin ensipainoksen, mutta ryhdyin miettimään että kannattaisiko tuommoisen satsin osto kokonaan sijoitusmielessä? Hinnat liikkuivat 2-5 euron välillä per albumi, mutta voisiko niillä myöhemmin tehdä omaisuuksia (vai ovatko kaikki kirppikset noita sarjiksia väärällään)?
Siispä: Mitä mieltä kvaakilaiset ovat sarjakuvista sijoituskohteena?
P.S. Jos joku muukin haluaa käydä samalla kirppiksellä sarjisostoksilla niin kyseessä on Rekolan kirppis Vantaalta.
-
Kysyntä ja tarjonta. Tuo Kippari Kalle on mahottoman hyvä, miksei muutkin Wanhat sarjat, mutta kuinka moni lopulta tuntee niihin vetoa. Joku 5 euroa on minusta jo aika riskaabeli hinta.
Ylivoimaisesti paras olisi ollut 1 1/2 vuotta sitten ostaa Dragon Balleja, hinta tuplaantui vajaassa vuodessa. Mutta enpä muista toista moista tapausta. Joku Will Eisnerin Talo Bronxista on kans kai aika hyvin kerännyt arvoa.
Bonusvinkki: Vanhat trokarit toimii niin, että ne myy kaman ensin ja ostaa sen vasta sitten. :) Voitto ei ehkä ole suuri, mutta eipähän ole pelkoa tappiostakaan.
-
Kysyntä ja tarjonta. Tuo Kippari Kalle on mahottoman hyvä, miksei muutkin Wanhat sarjat, mutta kuinka moni lopulta tuntee niihin vetoa. Joku 5 euroa on minusta jo aika riskaabeli hinta.
Wanhat sarjat Kippari Kalle on tosiaan älyttömän hyvä. Entisen kulahtaneen albumin olinkin onnistunut mystisesti kadottamaan...
Vaan ei siis miljonääriä tullut meikäläisestä vieläkään... ;D
-
Tarjoan kahvin ja dallaspullan sille joka löytää kirpparilta Amerikalaisen Kuvakirjan ensipainoksen (Minerva Oy, 1904).
Pekka Puupää-albbarisarjan alkupään ensipainokset, Janne Ankkanen-vihko, Vihtori ja Klaara (& Bozo) -teokset 30-luvulta, Herra Kerhonen, Ratsupoliisi King kukistaa merirosvon, Matti Mainio ja Jussi Juonio -albbari (1949), tämmösen nipun kun keräät 2-5 euroa kappale niin voit kätellä itseäsi.
Tuorein keräilyvinkki: Jätti-Tex-albumit sekä Maxi-Texit parin vuoden takaa. Hinnat ovat reippaassa nousussa jostakin syystä...
-
Tuorein keräilyvinkki: Jätti-Tex-albumit sekä Maxi-Texit parin vuoden takaa. Hinnat ovat reippaassa nousussa jostakin syystä...
Kadonneesta Pueblosta taidetaan maksaa kohtuu hyvin? En tosin ole myymässä.
-
Sarjakuvat eivät varmaankaan sijoittamismielessä ole paras ratkaisu. Löytöjä saattaa meistä jokainen tehdä, mutta se on nin tuurista kiinni ettei sen varaan kannata pelata. Harvan sarjakuvan hinnannousu peittoaa inflaation. (jos noita 30-luvun lehtiä olisi ostanut alunperin ison läjän, niin hinnannousu 30-luvulta ei varmaankaan silti riitäisi hyvään sijoitustuottoon 10%/v. (Sijoittamista jos harkitset, niin sijoita osakkeisiin tai asuntoon, mutta harrastuksena sarjakuvien kerääminen, myyminen ja vaihtaminen on aivan parhaasta päästä... ja tietysti lukeminen) Suurilla volyymeilla saattaisi nopeatempoinen käytettyjen sarjakuvalehtien kauppa kannattaa jotenkuten, taitaa kuitenkin olla aika harvassa antikvariaatin pidolla rikastuneet tässä maassa.
-
Sijoittamista jos harkitset, niin sijoita osakkeisiin tai asuntoon, mutta harrastuksena sarjakuvien kerääminen, myyminen ja vaihtaminen on aivan parhaasta päästä... ja tietysti lukeminen.
Aivan täsmälleen samaa mieltä!
-P.
-
Jos oikeasti sijoittamista sarjakuvan alueella haluaa harrastaa, kannattaa sijoittaa originaaleihin. Niiden hinnat ovat muutamia poikkeuksia lukuunottamatta hyvin alhaalla kansainvälisestikin, samaan aikaan kun jonkun latomaalarin vedoksista nyitään 1000 euroa ja enemmän. Ankka se kannatti Stenvallillekin.
-
Jos oikeasti sijoittamista sarjakuvan alueella haluaa harrastaa, kannattaa sijoittaa originaaleihin. Niiden hinnat ovat muutamia poikkeuksia lukuunottamatta hyvin alhaalla kansainvälisestikin, samaan aikaan kun jonkun latomaalarin vedoksista nyitään 1000 euroa ja enemmän. Ankka se kannatti Stenvallillekin.
Keräilemisen ongelma piilee siinä, että saadaksesi voittoa sinun pitää myydä. Mutta jos et myy nyt, vaan 10 vuoden päästä, saat enemmän voittoa. Ja 10 vuoden päästä sama ongelma. Jos alkaa sijoittaa nuoriin lahjakkuuksiin joiden töiden hinnat moninkertaistuvat ajan myötä, on silloinkin kuvataide sarjakuvaa varmempi sijoituskohde. Paitsi että eihän sitä koskaan tiedä, ja se on koko sijoittamisen idea.
Kaikkeen taiteeseen pätee kuitenkin se sääntö, että jos ostat/luet/katsot sitä siksi että nautit siitä, olet oikeilla jäljillä.
-
Kadonneesta Pueblosta taidetaan maksaa kohtuu hyvin? En tosin ole myymässä.
Jep. Ja kun miettii, että lehti maksoi 39 MARKKAA kaupoissa vuonna 1998. En tiedä mitään muuta lehteä, joka olisi suunnilleen kymmenkertaistanut hintansa näin nopeasti!!
-
Ensimmäisten, pari vuotta sitten julkaistujen Dragonballien hinta on nyt jossain 15-20 euron tietämillä. Kova hinnannousu niissäkin, eikä varmaan jää tuohon.
-
Minä itken verta kun ajattelen että noin 5 vuotta sitten olisin saanut muutaman minulta puuttuvan Asterix-ensipainoksen 80 mk /kpl. Olin köyhä opiskelija enkä raskinut ostaa. Nyt olisin valmis melkeenpä maksamaan saman euroina jos vaan jostain puuttuvat kipaleet löytyisi...
Mutta enpä kyllä ostaisi nyt läjää joitain uusia sarjakuvia vaan siksi että niiden hinta olisi muutaman vuoden päästä tuplana. Ensinnäkään minulla ei ole säilytystilaa, toiseksi hinnannousu ei olisi niin suurensuuri että maksaisi vaivan, ja kolmanneksi minulla ei ole myyntityö verissä. En viitsi edes ylimääräisiä albumejani laittaa huuto.nettiin myyntiin koska se on liian vaivalloista :S
-
Tyhmä kysymys , mutta mitä sarjakuvia kannattaa ostaa joita on tällä hetkellä myynnissä ? (siis sarjakuvia joitten arvo saattaisi nousta ? )
-
Marvel tuntuu hiljalleen menettävän (!) keräilyarvoaan, varsinkin Megat - ovat ainakin lähiantikassa siirtyneet pahvilaatikkoon hyllyn viereen. Ryhmä X sen sijaan säilyttänee arvonsa.
Veikkaisin, että DC:n Spesiaalit (varsinkin Punatähden poika) ja Kerrassaan merkillisten herrasmiesten liiga ovat jo lähitulevaisuudessa (tai jo nyt) sangen haluttuja kohteita.
Mangasta on vaikea sanoa. Sen keräilyarvo saattaa fani-innostukseen jälkeen romahtaa, tai sitten ei. Kehottaisin keräämään Conania.
Star Wars -lehtiä liikkuu niitäkin enää harvakseltaan, kannattaa kerätä jo tässä vaiheessa pois, jos niistä tykkää.
Keräilyarvoa on tietenkin vain hyväkuntoisilla lehdillä.
-
Taitaa Herrasmiesten liiga 1 olla jo nyt suht vaikeasti saatava opus?
DC-spesiaalien nopeaan hinnannousuun en oikein usko. Niitähän julkaistiin viimeksi kymmenisen vuotta sitten, eikä kai niiden hinta ole kovin korkealle noussut. Vai onko, tietääkö joku mitä Lobot ja Batman & Dracula nykyään maksavat? Jonah Hexit voisivat hyvinkin olla kallistuneet Tex-villityksen myötä.
-
<snip>
DC-spesiaalien nopeaan hinnannousuun en oikein usko. Niitähän julkaistiin viimeksi kymmenisen vuotta sitten, eikä kai niiden hinta ole kovin korkealle noussut. Vai onko, tietääkö joku mitä Lobot ja Batman & Dracula nykyään maksavat? Jonah Hexit voisivat hyvinkin olla kallistuneet Tex-villityksen myötä.
Siis mitä? Ilmestyyhän DC-Spesiaali koko ajan... Olen aika saletti siitä, että Kingdom Come ja mainitsemani Punatähden poika ovat kohteina arvossaan koko lailla nopeasti.
Sen sijaan Mega veti viime vuonna monella numerolla niin pohjat, että mielestäni koko sarjan keräilyarvo laski (henk. koht. mielipide).
-
Siis mitä? Ilmestyyhän DC-Spesiaali koko ajan...
Viittasin DC-Spesiaalin edelliseen periodiin Suomessa vuosina 1994-98. Uudestaan nimi otettiin käyttöön viime vuonna.
-
Viittasin DC-Spesiaalin edelliseen periodiin Suomessa vuosina 1994-98. Uudestaan nimi otettiin käyttöön viime vuonna.
Ahaa. Kaikissa ei tainnut edes lukea DC Spesiaali, ainakaan kannessa. Käden ulottuvilla on paksu JLA OIKEUDEN PUOLUSTAJAT (jenkkilehdet JLA 1-4). En löydä siitä edes ilmestymisnumeroa ja vuotta kannesta. Copyright-tiedoista löytyy petiitillä ilmestymisvuosi 2001. Numerointia ei löydy muuten uusistakaan DC Spesiaaleista.
Itse kyllä uumoilen että esim. Oikeuden puolustajat voi olla haluttukin kohde muutaman vuoden päästä. Tai ehkä kaikki keräävät silloin jo mangaa...
-
Taitaa Herrasmiesten liiga 1 olla jo nyt suht vaikeasti saatava opus?
Onko näin? Minä onneton kun ostin Herrasmiesten liigan kakkososan äskettäin ja olen etsiskellyt toistaiseksi turhaan ykköstä divareista.
-
Kävin tässä miettimään keräilylehtien kiertokulkua. Akkareita monet harrastajakeräilijät varmasti jemmaavat kun ovat kuulleet että "vanhat Akut ovat kalliita". Kuitenkin kun miettii niitä painosmääriä... Toisaalta, noilla painosmäärillä moni innostuu asiasta ja myöhemmin hamuaa lehtiä nostalgiamielessä (vähän samaan tapaan kuin nyt haalitaan jotain Ryhmä-X:ää).
Entä mikä on syynä siihen, että Texit ovat haluttuja keräilymielessä, mutta Korkkarit eivät kai niinkään? Kuvittelisin, että molempien julkaisujen peruslukija on suurin piirtein se sama +40 mieshenkilö? Texejä ovat kai ainakin monet vanhemmat herrat keräilleet, mutta mitä tapahtuu markkinoille kun heistä aika jättää. Putoaako tavaran arvo kun sitä tulee markkinoille enemmän kuin on kysyntää? Lyövätkö viisaat divarinpitäjät jäämistöt roviolle (tai varastoon), etteivät markkinat sula? Vai löytyykö kansaa kasuavaa keräämään Texit pois kuleksimasta? Kertokaa se minulle.
-
Onko näin? Minä onneton kun ostin Herrasmiesten liigan kakkososan äskettäin ja olen etsiskellyt toistaiseksi turhaan ykköstä divareista.
Kaverilta puuttuu ykkösosa, ja olen divareissa käydessäni yrittänyt sitä etsiskellä. Ei ole tullut kuukausien aikana vastaan kertaakaan.
Entä mikä on syynä siihen, että Texit ovat haluttuja keräilymielessä, mutta Korkkarit eivät kai niinkään?
Korkkarit eivät ole VIELÄ. Ei kai Texejäkään kukaan halunnut esim. 10 vuotta sitten?
-
Minun veikkaukseni seuraavasta arvosarjasta on Witchblade.
Arvo lähtee kipuamaan, kun ilmestymisaikana 12-15 vuotiaat lukijat alkavat saavuttaa kolmeakymppiä. Eli kova nousu alkaa 2015. 2020 lehdistä saa maksaa 450€ kappale (vastaa 35€ nykyrahassa). Spawnit tulevat Titsbladen imussa pari vuotta perässä.
-
50-luvun Korkkarit olivat jo 70-luvulla keräilykamaa. Eivätkö ne enää ole? Kuivat brittisotalehdet eivät ole minulle iskeneet.
50-luvun Korkkarit eivät olleet kuivia sotalehtiä.
Kansainvälisiä seikkailijoita, dekkareita, agentteja, avaruusmiehiä.
Tuhottoman kallista ja huonosti liikkuvaa überkeräilykamaa...
-
Arvo lähtee kipuamaan, kun ilmestymisaikana 12-15 vuotiaat lukijat alkavat saavuttaa kolmeakymppiä. Eli kova nousu alkaa 2015. 2020 lehdistä saa maksaa 450€ kappale (vastaa 35€ nykyrahassa). Spawnit tulevat Titsbladen imussa pari vuotta perässä.
Eiks Spawnit ole nyt paremmin arvossa kuin Witchblade? Toi oli kyllä ihan heitto... Mutta luuletko tosiaan, että kymmenen vuoden kuluttua, vuonna 2015 (hyvin exoottisen näköinen luku...) maailma on vielä mallillaan? Uskotko inflaatioon? (Japanissa mm. on eletty lähes tulkoon deflaatiossa kai abaut se 10 vuotta?) Entä kestävätkö lehtien liimaus, paperi ja painovärit? Onko siihen aikaan kolmekymppisillä rahaa pistää keräilylehtiin?
-
Kuulin tämmösen huhun ohikulkijalta, että 70-luvun Texsit maksavat tällä hetkellä kohtuullisen paljon. Itsellä tästä ei ole mitään hajua. Pitäneekö paikkaansa?
-
Kuulin tämmösen huhun ohikulkijalta, että 70-luvun Texsit maksavat tällä hetkellä kohtuullisen paljon. Itsellä tästä ei ole mitään hajua. Pitäneekö paikkaansa?
Enimmäkseen. Jotkut numerot (esim. 71/1-6 ja 74/4 nyt muistan tähän hätään) ovatkin sitten jo todella vähissä ja niistä saakin pulittaa kahisevaa aika lailla.
-
Enimmäkseen. Jotkut numerot (esim. 71/1-6 ja 74/4 nyt muistan tähän hätään) ovatkin sitten jo todella vähissä ja niistä saakin pulittaa kahisevaa aika lailla.
Missäs nämä hinnat suurin piirtein liikkuvat?
-
Vanhat, käsiin murenevat Tex-pokkarit ovat arvoltaan 40 - 80 euron välissä, ainakin ihan alkupään numerot.Kunnosta riippuu miten hinta määräytyy. Joskus pyytävät 30 euroa aivan röpsähtäneistäkin kappaleista, se on sitten oman fiilingin mukaan mitä viitsii maksaa.
-
Mulla ois yksi vanha läpyskä-Tex. Sen läpi on vaan lyöty naula ja vähän kosteusvauriotakin löytyy, joten ei taida kovin arvokas olla...
-
Vanhat, käsiin murenevat Tex-pokkarit ovat arvoltaan 40 - 80 euron välissä, ainakin ihan alkupään numerot.
Kraist. Nämä ovat siis semmoisia tyypillisiä suht ohuita Tex-pokkareita, eivät mitään liuskoja tai erikoisjulkaisuja?
-
Siis: Ovat arvoltaan, ei niin etteikö joku voisi 70-luvun alun Texeistä pyytää vaikka 500 euroa kipale. Ehkä joku sen jopa maksaa... heh heh. Mutta VARSINKAAN huuto.netin lähtöhinnoilla ei ole yhtään mitään tekemistä todellisen keräilyarvon kanssa.
-
Eiks Spawnit ole nyt paremmin arvossa kuin Witchblade? Toi oli kyllä ihan heitto... Mutta luuletko tosiaan, että kymmenen vuoden kuluttua, vuonna 2015 (hyvin exoottisen näköinen luku...) maailma on vielä mallillaan? Uskotko inflaatioon? (Japanissa mm. on eletty lähes tulkoon deflaatiossa kai abaut se 10 vuotta?) Entä kestävätkö lehtien liimaus, paperi ja painovärit? Onko siihen aikaan kolmekymppisillä rahaa pistää keräilylehtiin?
Ei maailma enää samanlainen ole :) Meillä on keskustalainen presidentti ja Madeleine on Suomen herttuatar.
Inflaatio laukkaa hullun lailla ja ainoa mihin kolmekymppisillä on varaa, on vanhat sarjakuvalehdet. Silloin pimeästä varastosta prässin alta kaivetut hyvinä säilyneet lehdet ovat arvossaan.
Spawnit ovat NYT arvokkampia, koska ne ovat se ensimmäinen Image sarjis, ja oikeastaan tyylisuuntansa ensimmäisiä. Mutta Witchbladella tulee ajan kanssa olemaan enemmän nostalgia-arvoa.
"Fish and Chips".
Is there is too much space between Fish and and and and and Chips?
-
Joskus voi keräilyltä pudota pohja kuin aikoinaan Hollannin kukkasipulikeinottelijoilla...
Sarjakuvan keräilijöitä on nyt paljon ja kohteista maksetaan hyvin.
Mutta - ostin juuri äsken 3 eurolla Raymond Chandlerin Pitkät jäähyväiset (Sapo-sarja 17, painovuosi -56). Myyjä kehui, että markkavuosina siitä saatettiin maksaa satanenkin vaan ei enää. Vanhojen dekkarien keräilijät haihtuivat lähes täysin markkinoilta (saivat varmaan sarjansa täyteen) ja uusintapainoksia on otettu paljon. Makukin on muuttunut. Nykyään tykätään Wallandereista.
Voipi käydä samoin joidenkin sarjakuvalehtien suhteen. Jos kysyntä jossain vaiheessa lopahtaa, niin lopahtavat hinnatkin. Mikäli parinkymmenen vuoden päästä kaikki keräävät mangaa, supersankarit voivat joutua kahden euron pahvilooraan ulos näyteikkunan eteen. Sic transit gloria mundi.
-
Kahden euron!?! Eikös se ole jo vähän paljon aleloorasta? Ai, mutta taidat ottaa inflaation ja muun huomioon. 20 vuoden päästä 2 euroa ei taida olla kuin 2 senttiä nykyrahassa...
-
Ei siitä ole pitkäkään aika kun Makedonissa maksettiin Texin ekasta priimakuntoisesta pokarista 300 euroa. Ja huutonetissä ekasta einiinhyväkuntoisesta liuskasta yli 500. Ton nyt myynnissä olleen liuskan hintavaraus 1000 euroa oli kyllä älytön. Mutta mikä sen keräilyhinnan määrittelee? Onko se kallein hinta, mitä on tiedety maksetun? Eli noista lehdistä nuo hinnat. Vai mikä?
Nuo hinnat on vielä maksettavissa, jos halua löytyy. Multa ei kyllä löydy, koska sitten koko perhe söisi kuukauden pelkkää kaurapuuroa. :(
-
Eikä KUKAAN osta enää huonommanpuoleisessa kunnossa olevaa Edgar Allan Poen "Korppia ja kultakuoriaista", Korppi-sarjasta 50-luvulta. Joskus siitä tarjottiin prinssi, prinsessa ja puoli valtakuntaa.
Mutta onneksi se on niin hyvä kirja, ettei sitä kannata myydä vaikka joku haluaisikin ostaa ;D
-
Sarjakuvan keräilijöitä on nyt paljon ja kohteista maksetaan hyvin.
Lurker viittasi juuri kysynnän ja tarjonnan tasapainoon. Mutta mihinkähän tietoon tuo väite perustuu?
Yritin tuolla aiemmin jo viitata siihen, että vaikka meillä on nähty rajujakin inflaation aikoja, esim. -70 ja -80 luvuilla, ei sekään asia ole mikään vakio. Kuten sanottu, Japanissa on eletty deflaatiossa jo pitkään. Loppu sille meiningille on siellä ehkä näkyvissä, mutta kuka tietää...
Suomen kuluttajahintaindeksi http://www.stat.fi/til/khi/ ja lisää indeksejä joista Elinkustannusindeksi on myös mielenkiintoinen.
Öljyn hinta varmasti tulee nostamaan hintoja tulevaisuudessa, mutta muutkin asiat vaikuttavat.
-
Vielä kerran palaan Kulku-Katin Juhan haastatteluun (Banaaniposti 1/05), jossa hän toteaa, että 90-luvun alun lama tappoi (1992) dekkarien kysynnän ja tarjonnan, ja vahvasti leikkasi dekkarien keräilyhintatasoa, mutta: "Lamasta huolimatta sarjakuvilla tehtiin yhä hyvin kauppaa. Saimme ostaa loistavia kokoelmia."
ja toinen sitaatti:
"Huuto.net on vaikuttanut asioihin, kun jokainen voi hinnoitella teokset miten huvittaa. Tarkka hinta on veteen piirretty viiva. Perinteisissä keräilykohteissa hinnat ovat vakaampia. Niiden arvo ei laske vaan kasvaa vähän joka vuosi, ilmeisesti elintasoideksiin sidottuna."
-
Lurker viittasi juuri kysynnän ja tarjonnan tasapainoon. Mutta mihinkähän tietoon tuo väite perustuu?
Se perustuu divareissa luuhaamiseen. Myyjät (jotka melkein aina ovat omistajia) juttelevat yleensä mielellään ja kertovat, mikä menee ja mikä ei. Jossakin aikaisemmassa viestissä kerroin myös siitä, että asiakaskunnasta ovat jääneet pois ne nuoremmat koululaiset jotka ennen ostivat akkareita ja korkkareita. Ehkä sitten, kun dragonballranmaa alkaa valua divareihin saakka, nuorempaa väkeäkin alkaa niissä taas käydä.
Mutta maksukykyisiä nuoria ja keski-ikäisiä äijiä liikkuu sarjakuvamarkkinoilla paljon ja he käyvät pyydykseen. Ja hinnat vain nousevat.
-
Lurker, ihan rakentavassa hengessä yritän nyt selvittää. Pitääkö tuo kommenttisi ymmärtää niin, että ennen divareissa kävivät "maksukyvyttömät" pikkupojat jotka ostivat mitä sattuu ja nyt siellä käy vanhempaa jengiä, jotka haalivat järjestelmällisesti tiettyjä juttuja. Ero on ilmeisesti siis ostosten määrässä, kohteiden kunnossa, siinä mihin keskitytään, jne. Nassikat ostivat lukeakseen sedät myös keräilymielessä? Näinkö?
Olisiko myös käynyt niin, että -90 luvun lopun sarjakuvalama vaikutti useimpiin divareihinkin (KK poika ja Makedonia on poikkeuksia koska ne on keskittyneet selkeästi palvelemaan kerääjiä) niin että tiettyjen tuotteiden hintoja ei päässyt nostelemaan moniin vuosiin. Ainakin ite törmään edelleen vieläkin aika usein markkahintoihin, mikä tuntuisi kertovan siitä, että kysyntä ei muutamaan vuoteen ole imuroinut edes ysikytluvun varastoja tyhjiin?!
Aarnisalo lainaus:"Saimme ostaa loistavia kokoelmia."
Kauppiaan kannalta on varmaan oleellista myös se, että näitä loistavia kokoelmia pystyy ostamaan kohtuuhinnalla ja että niitä myös saa diilattua eteenpäin siinä tahdissa että eivät ala kertyä nurkkiin? Tuo kommentti kertoo siis vain puolet totuudesta. :)
-
<snip>
Nassikat ostivat lukeakseen sedät myös keräilymielessä? Näinkö?
<snip>
Näin juuri. Ilmeisesti lasten "kulttuuriin" ei myöskään enää kuulu divareissa käynti. En tiedä, paljonkoa nassikat nykyään saavat taskurahaa, mutta luulisi että kalliiden lehtien hankkiminen halvemmalla divareista olisi kukkaron kannalta mukavampaa.
Aarnisalo lainaus:"Saimme ostaa loistavia kokoelmia."
Kauppiaan kannalta on varmaan oleellista myös se, että näitä loistavia kokoelmia pystyy ostamaan kohtuuhinnalla ja että niitä myös saa diilattua eteenpäin siinä tahdissa että eivät ala kertyä nurkkiin? Tuo kommentti kertoo siis vain puolet totuudesta. :)
Voisin kuvitella, että parilla loistavalla kuolinpesällä (voiko kuolinpesä olla loistava?) divari elää pitkän aikaa. On siinä kyllä joskus pieni huijauksen makukin, kun leski tai pesä soittaa että tulkaa hakemaan pois ja maksakaa nyt edes jotain, saadaan sitten siivottua kun nuo homeiset kirjat ja lehdet ovat poissa nurkista.
Tähän loppuun voisin kertoa pienen anekdootin siitä, kun olin talvilomalla maaseudun rauhassa. Vanha kauppa-auto käy veräjän kohdalla pari kertaa viikossa. Ajattelin käydä ostamassa saunajuomat. Lehtihylly sai suuni loksahtamaan auki. Ikivanhoja Zorroja, lännensarjoja, naisten lukemistoja ja sarjakuvia. Ostin yhden Mustanaamion sarjakirjan iltalukemiseksi. Kannessa oli vielä markkahinta (2 mk). Myyjä sanoi nolona kovasta hinnasta, että on ollut tapana noista 50 senttiä pyytää.
-
Eiköhän mikä tahansa ei-käyttötavara ole eräänlainen sijoituskohde. Toki on eri asia investoidaanko johonkin asiaan jälleenmyyntimielessä, keräilymielessä tai ihan vaan puhtaasti käyttö- ja viihdykemielessä.
Itse ostan sarjakuvani keräilytarkoitukseen. Jos haluaisin vain lukea sarjakuvia, se onnistuisi melko hyvin yksin kirjaston avulla (nytkin on muutamat Gaimanit lainassa), ystävältä lainaamalla tai netistä kaivamalla (jotkut julkaisijat tarjoavat ihan ilmaiseksi lukumateriaalia). Kun sarjakuvia ei hypistele, taittele tahi muuten kuluta, niiden potentiaalinen jälleenmyyntiarvokin pysyy parempana. Itse en pahemmin ole myynyt pois kokoelmastani muuta kuin perintösarjakuvia, jotka eivät alunalkaen ole olleet omia hankkimiani. Mutta en kuitenkaan osta sarjakuviani sillä mielellä, että pääasiallisesti mietin vain niiden jälleenmyyntiä.
-
Minua kiinnostaisi kuulla näkemyksiänne sarjakuviin liittyvästä sijoittamisesta.Olen ymmärtänyt että ainakin Jenkeissä tällaistakin tehdään, sarjakuvilla ja action-figuureilla yms.
Eli, oletteko ostaneet tai myyneet sarjakuvia tai oheistuotteita sijoitusmielessä? Tai haluaisitteko tehdä niin?
Täällä on tämä ketju (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,11765.45.html) jo, mutta ajattelin että tässä ketjussa voisi keskustella yleisesti kokemuksista eikä vain sijoituskohteista.
-
Sarjakuvaa hieman sivuten: Huutelin kerran erästä Tom of Finland -figuuria Huuto.netistä, en oikein itsekään tiedä miksi. Kaipa ajattelin, että jos saan sen halvalla, niin ehkä joku sen joskus haluaisi ostaa kalliilla. Hinta nousi sitten tässä ei oo mitään järkee -tason yläpuolelle, joten ei tarvinnut enää siitäkään asiasta hämmentyä.
Ja sitten on se yksi Lassi ja Leevi -albumin myynti 'sijoitusmielessä', josta kerroin aiemmin (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,4115.msg305548.html#msg305548).
-
Tuota tuota, minulla olisi nyt tärkeä kysymys, jota en osaa oikein muuallekaan sijoittaa.
Miten te uskotte näiden uusien Marvelin (mitä ilmeisimmin) menestysleffojen vaikuttavan Marvel-sarjakuvienne hintaan? Kannattaisiko nyt hamstrata Suomi-Marvelia? :)
-
Marveli mihin Suomessa olisi aikoinaan (=varmaankin ennen syntymääsi) kannattanut sijoittaa ovat nuo 60-luvulla ilmestyneet Ihmesarjat, mutta toistaalta tuskinpa niiden arvo edelleenkään laskee. Voi tosin joutua odottelemaan esmes toiset 50 vuotta että saa niistä kunnon koron sijoitukselleen kun ne on nykyisin jo sangen tyyriitä ;)
Mitään ei kannata hamstrata.
Enimmäkseen tulee huteja (siis esmes suhteessa 20-1).
Osta mielummin sellaisia juttuja joista tykkäät. Yksi kutakin.
-
Mä olen "sijoittanut" muutamaan Franquinin Gaston-intégraleen. Saa nähdä, milloin noiden hinta esim. tuplaantuu. Lähtöhinta oli n. 100 euroa.
Sijoitukseksi voinee laskea myös The Modesty Blaise Companion -kirjan ostamisen. Se on vielä avaamattomana pakkauksessaan. Vähän tuntuu siltä, että tämä oli huti-ostos.
Ostin normi-version. En De Luxea signeerauksen kera. Tarjouksia otetaan vastaan. :)
edit:
Kas, ensimmäinen Gaston on aika hinnoissaan (http://cgi.ebay.fr/GASTON-INTEGRALE-1957-1958-MARSU-2005-NEUF-BLISTER-/350375822530?cmd=ViewItem&pt=FR_JG_Livres_Bd_BD&hash=item519406c4c2). Ja noita mulla on vaan se yksi lukukappale! (kaiken lisäksi Marsu productions oli vielä pakannut sen huonosti, joten kulmat on pikkuisen rutussa. En kuvittelisikaan saavani siitä tuollaista maksimihintaa.)
-
Tämä Janne Suomisen arvostelu (http://www.lumonetti.fi/portaali/viihde/sarjakuvat/artikkelit/sijoita_sarjakuvaan.html) Lumonetissä sai minut hetkeksi mietteliääksi.
Itse harrastan sarjakuvia lukemistarkoitukseen, mutta tietyllä keräilymentaliteetilla, mihin ei kerran hankituista sarjakuvista luopuminen sovi. Näin yksittäisten sarjakuvien arvonnousu lämmittää kyllä mieltä, mutta ilman luopumista se ei koskaan konkretisoidu, joten en koskaan ole ajatellut sarjakuvan hankkimista sijoitusmielessä. Disney-sarjakuviin en koske pitkällä tikullakaan, joten tästä eteenpäin oma logiikkani voi Disney-harrastajien silmin olla hyvinkin nurinkurinen. Tämä ketju ei ole juuri keskustelua synnyttänyt, mutta haastakaa nämä minun ajatukseni, jos teille on selvää millä logiikalla ihmiset sijoittavat sarjakuviin.
Jos ajatellaan asiaa aivan yksittäisen kuluttajan kannalta (jolta siis keskimäärin puuttuu ammatikseen kauppaa sarjakuvilla tekevän resurssit ja potentiaalinen ostajakunta), puhutaan aina yhden yksittäisen opuksen hankkimisesta, ei mistään volyymikaupasta.
Jos yksittäisen julkaisun hankintahinta olisikin korkea, sen arvonnousu jää kai poikkeuksia lukuun ottamatta suhteellisesti vähäiseksi. Jos taas julkaisu ei alkujaan ole ollut kovin hintava, sen arvon moninkertaistuminenkaan ei oikein käy sijoituksesta.
Kun tähän suhteuttaa sen, että käsiin jää aina vääjäämättä ne opukset, jotka eivät käy lopulta millään kaupaksi, tarvitaan siis mittava asiantuntemus, että kykenee divareista ja kirpputoreilta poimimaan hyvään hintaan sellaisia opuksia, mitkä kykenee voitolla myymään eteenpäin. Kovin pienimuotoiselta tämä kuulostaa, jos puhutaan vakavasti sijoitustarkoituksella tehdystä kaupankäynnistä. Lisäksi tässäkin taitaa piillä vanha asuntokaupan totuus, jonka mukaan voitto syntyy ostaessa, ei myydessä. Onko muuta logiikkaa olemassakaan, jos harrastaa sarjakuvia sijoitusmielessä?
Tähän sitten hieman samaa asiaa sivuavaa tekstiä, jota kirjoittaessani toivon, ettei tämäkin ketju käänny heti kovakantiset vs. pehmeäkantiset -väittelyyn, mutta ainakin korkealaatuisia julkaisuja suosivan nykytrendin voisi kuvitella avittavan siinä suhteessa, ettei arvo notkahda pahasti: julkaisuja on entiseen lehtihyllytarjontaan nähden verrattain vähän niin nimikkeiden määrässä kuin painosmäärissä mitattuna.
Osa näistä julkaisuista myös siirtyy nopeasti harrastajien koteihin (esimerkkeinä mieleen nousevat Incal ja Hämähäkkimiehen näköisvuosikerta 1980), ja kuvittelisin kovakantisten ostajien tietenkin olevan jossain määrin minun kaltaisiani henkilöitä, jotka eivät mielellään omistamistaan opuksista luovu.
Käänteisesti voidaan tietysti ajatella nykysuuntauksen myös vähentävän lukijakuntaa, samalla kun lukijat ovat edelleen eriytyneet jenkki- ja eurosarjakuvan sekä mangan harrastajiin, millä olisi maksuhalukkaiden ostajien määrän vähentyessä myös toisensuuntainen vaikutus julkaisujen arvoon.
-
Mielestäni pelkkänä sijoituskohteena sarjakuva ei kannata.
Voihan kohteen arvo noustakin, mutta yleisemmistä sijoituskohteista (osakkeet,korot yms.) saanee varmemman, korkeamman ja jatkuvan tuoton.
Lisäksi on säilytys ongelma ja sarjakuvan väistämätön haurastuminen ajan myötä (ainakin liimat).
Eriasteiset uusintapainokset syövät myös aina keräilykysyntää, koska vain lukemisen takia kohdetta etsivät ostavat niitä, eivätkä jahtaa ykköspainosta.
Tässä pätenee sama, kuin muussakin taiteessa.
Osta sitä mikä miellyttää ja nauti siitä.
Arvonnousu voi tulla siinä sivussa, jos on tullakseen.
-
Eli, oletteko ostaneet tai myyneet sarjakuvia tai oheistuotteita sijoitusmielessä? Tai haluaisitteko tehdä niin?
Ainoa kerta kun olen asiaa miettinyt oli silloin kun tuli päätös että Dragon Ballin ekat osat vedetään kipareilta pois sen pedofiliakohun vuoksi. Siinä olisi kenties voinut tienata melko nopealla (lue viikkojen tai kuukausien aikana) aikataululla muutaman kympin. Päätin että en moiseen lähde, koska en moista toimintaa arvosta.
Kuten täällä on todettukin kyse on yksittäisten kirjojen ja lehtien arvonnoususta. Pitäisi tietää mille on tulevaisuudessa kysyntää. Jos itsekin lukee, pitäisi hankkia lukukappale erikseen, sillä keräilymarkkinat ovat vain minttikappaleille. Ja mitä useamman kappaleen laitat myyntiin sitä vähemmän harvinainen/haluttu se sitten on. :)
Mielenkiintoinen tapaushan oli Hauhion "Maan mies Marsissa", joka oli pitkäään melko huimissa hinnoissa, mutta sitten kun kirjoja löytyi jostain laatikollinen ja sana levisi keräilyarvo tavallaan romuttui.
Sarjakuvat ovat kuitenkin painotuotteita, joita ei ole suunniteltu säilyviksi kovin pitkään eli siinäkään mielessä niihin sijoittaminen ei tunnu kovin järkevältä. Toisaalta mikä tahansa mihin laitat paljon rahaa kiinni on sijoitus. Ehkä sarjakuvat ovat yhtä hyvä sijoitus kuin esimerkiksi auto, lieneekö kukaan koskaan vertaillut. :)
-
Sarjakuvat ovat kuitenkin painotuotteita, joita ei ole suunniteltu säilyviksi kovin pitkään eli siinäkään mielessä niihin sijoittaminen ei tunnu kovin järkevältä
Tästä tuli mieleen, että mitenköhän kauan nykyään julkaistavat amerikkalaiset paperbackit ja hardcoverit tai eurooppalaiset/suomenkieliset pehmeäkantiset ja kovakantiset säilyvät hyväkuntoisina? Entä sarjakuvalehdet?
-
Toisaalta mikä tahansa mihin laitat paljon rahaa kiinni on sijoitus. Ehkä sarjakuvat ovat yhtä hyvä sijoitus kuin esimerkiksi auto, lieneekö kukaan koskaan vertaillut. :)
Hyvä pointti. Mielestäni olisi hassua rinnastaa sarjakuviin sijoittaminen perinteisiin sijoitusmuotoihin enempää kuin autonostoakaan.
Sen sijaan olisi erinomaisen jännä kuulla, millaiseen (ansainta)logiikkaan sarjakuviin sijoittaminen perustuu, olettaen että tällaisia henkilöitä edes Kvaakista löytyy.
Mielestäni tuo Tertsin esimerkki on sitä tyypillisintä asiantuntemukseen perustuvaa sijoittamista.
-
Tästä tuli mieleen, että mitenköhän kauan nykyään julkaistavat amerikkalaiset paperbackit ja hardcoverit tai eurooppalaiset/suomenkieliset pehmeäkantiset ja kovakantiset säilyvät hyväkuntoisina? Entä sarjakuvalehdet?
Kaikkien kohdalla: niin pitkään kun niitä säilyttää hyväkuntoisina.
Joillain omistajilla tämä voi olla sekunnin osia.
Toisilla taas vuosikymmeniä.