-
kuinka paljon rahallista arvoa olisi Ola Fogelbergin allekirjoittamilla pekka puupään albummin ensi painoksilla ja albummin ensipainoksilla ilman nimi kirjoitusta.
Koska eräällä tutulla on näitä pari kappaletta.
ja tarina kuinka nämä ovat päätyneet ystävälleni on sellainen että tuttavani isoisä pelasti havoittuneen fogelin sodassa ja tämän jälkeen sai jokaissesta puupää albummin ensipainoksen suoraan fogelilta itseltään.
-
ja tarina kuinka nämä ovat päätyneet ystävälleni on sellainen että tuttavani isoisä pelasti havoittuneen fogelin sodassa ja tämän jälkeen sai jokaissesta puupää albummin ensipainoksen suoraan fogelilta itseltään.
Tämä taustatarina on alpparien arvokkain osa, eli jos ne pysyvät niiden saajalla ja hänen suvullaan, on niiden arvo silloin suurempi kuin myytynä. Rahalliseen arvoon vastatkoon muut.
-
Ehdottomasti. Ja taas yksi suurenmoinen tarina, joka pitäisi jossakin muodossa taltioida jälkipolville.
-
Tietääkseni Jukka Rislakki on kirjoittamassa Fogelbergistä elämäkertaa. Pekka Puupää täyttää muuten 80 v. tänä keväänä... lisää aiheesta myöhemmin tällä samalla kanavalla...
-
Taidan olla Suomen ainoita keräilijöitä, joka systemaattisesti on sarjakuvapiirtäjien nimikirjoituksia haalinut - ja varmaan ainakin siinä lajissa maan laajimmat tulokset saavuttanut (kun hallussa on semmoisiakin "mahdottomuuksia" kuin Bill Watterson, Gary Larson ja Alan Moore). Siispä voinen kommentoida asiaa jonkinmoisella tietämyksellä.
Karu totuus näyttäisi olevan, että nimikirjoituksella sinänsä ei juuri ole suomalaisessa kirjankeräilykulttuurissa mitään rahallista lisäarvoa! Muutamia tällaisia minun tapaisiani keräilijöitä saattaa löytyä, jotka haluaisivat NIMENOMAAN sellaisia kohteita löytää, mutta meitä on niin vähän, että sillä ei juuri näytä olevan merkitystä!
(Siispä meidän harrastuksemme, tai ainakin minun, on puhtaasti neulojen tonkimista heinäsuovasta, sillä tämmöisiä juttuja ei vartavasten osata esiin nostaa).
Koska minulla selvästi on tässä asiassa oma lehmä ojassa (vink! vink!), niin todistanpa väitettäni muutamalla esimerkillä:
1) Olen divareiden systemaattisella penkomisella löytänyt tähän mennessä neljä Kari Suomalaisen signeeraamaa pilakuvakirjaa. Jokainen on ostettu eri paikasta, mutta joka kerta nämä aarteet olivat hyllyssä muiden Karin kirjojen joukossa - ja täsmälleen saman hintaisina kuin muutkin, seitsemän euroa kappaleelta!
2) Kysyin kerran eräästä divarista, minkä arvoinen mahtaisi olla Erkki Tantun kuvittaman Seitsemän veljeksen nahkakantinen keräilypainos. Minulle sanottiin, että ensipainoksena kuusi, seitsemän kymppiä. Myöhemmin löysin tämän teoksen eräästä toisesta divarista Erkki Tantun signeeraamana. Hintaa oli vain neljä kymppiä. Miksi arvioitua vähemmän, vaikka siinä oli harvinainen nimikirjoitus? Koska se oli kolmas painos, ei ensimmäinen. Sillä on nimikirjoitusta ratkaisevampi merkitys hinnoittelussa!
3) Eräs piirtäjäkollegani halusi ostaa ulkomaiselle tuttavalleen erään tietyn Muumi-kirjan. Se oli Akateemisesta loppunut, piti tilata varastosta. Kaveri soitti ja kysyi. Vastauksena kerrottiin, että pari kirjaa sieltä vielä löytyi, mutta että "niissä on tekijän nimikirjoitus. Haittaako se?"
4) Mannerheimintiellä on pitkän linjan divari, mikä sen nimi nyt on, Arohonka? Löysin hyllystä virttyneen 20-luvun pokkarin, jonka kanteen oli haaleasti kirjoitettu lyijykynällä tekijän nimi. F.E.Sillanpää. Nyt aiheesta piti jo sentään kysyä. Oliko tässä tosiaan nobelistin omakätinen nimmari, vaikka hinta oli - taas kerran - täsmälleen sama kuin muilla vastaavilla opuksilla vieressä? Liikkeen omistajan kanssa innostuttiin keskustelemaan aiheesta enemmänkin ja hän vahvisti epäilykseni: nimikirjoitus ei Suomessa käytännössä kirjan rahallista arvoa nosta, koska alaa harrastavia keräilijöitä on niin vähän. Se vaikuttaa ainoastaan "keräilyarvoon".
Eli siis tässä nimenomaisessa tapauksessa ratkaisevinta näyttäisi olevan se, että kyseessä on Puupää-kirjojen ensipainokset. Niillä lienee joku selvä rahallinen arvo. Fogelin nimmari ei sitä välttämättä muuta - vaikka ns. keräilyarvoa lisäisikin.
(Ja kuten jo mainittiin, se, että niihin liittyy sukuhistoriallista taustaa on tietysti arvokkainta kaikista).
-
Löysin 2003 kesällä minun mummon ja papan mökin vintiltä vanhan pekka puupään.
Siinä oli strippejä noin 60 sivun verran. Veikkaisin sen ostetun joskus 50 tai 60-luvulla.
Paljonkohan siitä saisi?
-
3) Eräs piirtäjäkollegani halusi ostaa ulkomaiselle tuttavalleen erään tietyn Muumi-kirjan. Se oli Akateemisesta loppunut, piti tilata varastosta. Kaveri soitti ja kysyi. Vastauksena kerrottiin, että pari kirjaa sieltä vielä löytyi, mutta että "niissä on tekijän nimikirjoitus. Haittaako se?"
Ja sitten kun joskus äkäisellä tuulella murisen että jotkut ihmiset pitäisi kertakaikkiaan murhata, niin sitä ihmetellään.
Huoh. No joo. Tarkistin hyllyn. On siellä F.E.Sillanpään Hurskas kurjuus, etulehdellä jonkin vanhan papan tautinen töherrys "Nimi se tuokin. F.E.Sillanpää". Pitää sitten heittää roskiin tuokin, kun se on pilattu suttauksella.
-
3) Eräs piirtäjäkollegani halusi ostaa ulkomaiselle tuttavalleen erään tietyn Muumi-kirjan. Se oli Akateemisesta loppunut, piti tilata varastosta. Kaveri soitti ja kysyi. Vastauksena kerrottiin, että pari kirjaa sieltä vielä löytyi, mutta että "niissä on tekijän nimikirjoitus. Haittaako se?"
Rosan nimikirjoituksella varustettua kirjaa myytiin Poppa Joessa n. vuosi sitten selvään ylihintaan muihin kirjoihin nähden. Rosa lienee silti erikoistapaus. En ole yhtä kova nimmarien haalija kuin Jyrki, mutta ei valmiiksi signeerattu kirja ole sama asia kuin piirtäjän tapaaminen henk.koht. ja kenties piirroksen saaminen. Jos tekijä on kuollut tai hänen saapumisestaan Suomeen ei ole toivoa niin tilanne on tietenkin eri. Sarjakuvista jotka ovat tekijän signeeraamia saa paljon enemmän irti :)
Divarista ostin muuten kerran Rasmuksen levyn edullisesti (ennen nykyistä suosiota). Huomasin vasta kotona että siinähän on nimmarit. Huutonetissä sain sitten siitä aika hyvin.
Mä en saanut vanhassa koulussa Gimmelien nimmareista (aikana jolloin bändin suosio oli suurimmillaan) edes 50 senttiä :/
-
Sarjakuvista jotka ovat tekijän signeeraamia saa paljon enemmän irti :)
Tästä tulee mieleen huomauttaa, että on tosiaan muuten kumma juttu, kuinka sarjakuvapiirtäjä on yksi sellaisista henkilöistä, jolta kuuluu aina pyytää nimmari. Ei muun kirjallisuuden tai kuvataiteen alan tekijöiltä varmaan tivata niitä niin usein.
Esimerkiksi kun kävin Lontoon National Portrait Galleryssa, siellä oli aikaisemmin ollut karikatyristi Gerald Scarfen näyttely. (Hän teki Pink Floydin "The Wallin" animaatiot ja designia Disney Herculekseen). Museon kirjakaupassa oli juuri Scarfen kirjojen kohdalla kyltti "signed copies available". Ei muissa. Vaikka siellä oli nyt varmasti ties mitä isoja taiteilijanimiä ollut näytteillä, eivätpä ne nimmaroineet kirjoja varastoon kirjakaupassa!
Miksiköhän juuri sarjakuvapiirtäjät? Siksikö, että esim. sanomalehtistripeissä nimikirjoitus on näkyvillä joka päivä ja tulee logon lailla tunnetuksi?
-
Pariisilaisesta divarista napsahti toissapäivänä mukaan Reiserin albbari Vive les Femmes, eka painos ja hintaa 4,50 €. Vasta myöhemmin huomasin jotta kätöhän, ensilehdellä on Reisrein omakätinen Decicadio. No, Reiserin tyyli nyt tunnetaan jos tunnetaan, hän varmaan ehti jokusenkin omistuspiirroksen sutaista eläissään, mutta silti, kuolemastaan on jo 22 vuotta joten olen löytöön varsin tyytyväinen. Albumi on lisäksi aivan verraton rajoitetustikin Ranskaa taitaville. "Kaikille turpaan", se on asiallista menoa se.
Pariisi on kyllä mahtava kaupunki tehdä löytöjä, rahat saa uppoamaan vaikka mihin hienoon ja ehdottoman tarpeettomaan. Tai tarpeelliseen, kuten sarjakuviin.
-
Pekka Puupää ja Mooses...
(http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?action=dlattach;topic=2068.0;id=1617)
Jostain syystä ajan pilakuvissa oli paljon juutalaisia vaattureita.
Reklaami: Jos haluatte nähdä herra Puupään pelaamassa markan jassoa, klikatkaa alla olevaa linkkiä populaari-blogiini.
-
Oliko kukaan eilen Ola Fogelberg -seminaarissa? Harmittaa, kun en itse päässyt paikalle.
Siellähän haastateltiin Fogelbergin tytärtä ja Pekka Puupää-sarjan jatkajaa Toto Kailaa. Mitä mahtoivatkaan kertoa?
-
Aika tarkkaan vuosi alkuperäisen keskustelun jälkeen satuin minäkin saamaan omiin kokoelmiini toista kautta Fogelin omakätisesti nimmaroiman Puupää-kirjan! ;D
Kuinkahan monia muita tällaisia mahtaa olla liikenteessä ja missäköhän ne luuraavat?
Olin muuten myös tuossa Puupää-seminaarissa syksyllä, josta kysyttiin. Olisi siellä sarjakuvaväkeä enemmänkin saanut olla, ei meitä montaa paikalle ollut vaivautunut. Lähinnä oli Fogelbergien ja Kailan sukua. Nuoret kasvot olivat seurassa poikkeus.
Kyllä siinä minusta oli historian siipien havinaa, sitä vain koitti saada mielensä ymmärtämään, että tässä tosiaankin oli suomalainen nainen, jonka suvussa oli piirretty sarjakuvia kahdessa polvessa jo "silloin ja siihen aikaan".
Minusta hienointa oli, kun Toto ivallisesti katsoi jälkikasvuaan salissa ja murahti: "Kun ei kukaan noista lapsistakaan ole ruvennut jatkamaan". Kovin tuttu lause, mutta en ollut ajattelut, että sen voi esittää näinkin päin: kritiikkinä sarjakuvista luopumiselle, eikä suinkaan niihin hurahtamiselle!
-
Pystyisiköhän joku skannaamaan minulle tämän Puupäästripin kirjasta? Tai kertoa, mistä kirjasta tämä löytyisi. Olisi tarkoitus pistää nämä kehystettynä seinälle printin kanssa.
Toivottavasti yhden stripin kopiointi ei ole luvatonta?? Ainakin kuvan Marsalkalla/Kenraalilla on asiallinen puku päällään.
(http://users.tkk.fi/~rauta/scifi/muut/pp.jpg)
-
Hämärästi muistan tämän sarjan, kun Pekka saa tehtäväkseen viedä kenraalille hevosen, ja toistaa saamansa käskyn sanatarkasti. Aitoa Fogeliahan tämä selvästi on, ei jälkituotantoa. Löytyisikö Kustannus-Mäkelän Puupään parhaista, osa kaksi tai kolme?
-
Löytyisikö Kustannus-Mäkelän Puupään parhaista, osa kaksi tai kolme?
Minäkin muistan tämän hämärästi, ja minulla on kirjat yksi ja kaksi. Lienee siis kirjasta kaksi tämä sarja.
-
Minäkin muistan tämän hämärästi, ja minulla on kirjat yksi ja kaksi. Lienee siis kirjasta kaksi tämä sarja.
Enpäs nähnyt tätä alkupään parhaissa (selailin 1-3) :(
Olen joko sokea tumpelo, tai sitten strippi ei vain ollutkaan niissä.
Eli haku on edelleen päällä.
-
Hemmetti. Jatketaan etsintöjä. Varmasti on vanhempien luona albumi jossa tuo sarja on. Kestää siis vielä hetken ennen mutta sitten kun.
-
Montako numeroa Pekka Puupäätä on? Muistan lapsuudesta tätini luki vanhoja Puupää sarjoja. Hyviä oivalluksia ja lyhyet juonet säväyttävät.
-
Ihan alkuperäisiä eli Ola Fogelbergin (1894 - 1852) piirtämiä Puupäitä (1925 -52) ehti ilmestyä 11 albumin verran, mutta sarja jatkui tytär Toto Fogelberg-Kailan toimesta aina vuoteen 1975 asti, albumeita tuli kaikkiaan 33 ja vielä Pekan 50v. juhla-albumi päälle. Jälkituotantona syntyivät Kustannus-Mäkelän julkaisemat "Puupään parhaat".
-
Totta juu. Viimeinen perusmuotoinen eli vaaka-albumi oli nro 32.
Kustannus-Mäkelä julkaisi ensin PP 60-vuotisjuhlakirjan, sitten Pekka-kokoelmia kaikkiaan kahdeksan, ja vuonna 2000, sarjan 75-vuotisjuhlan kunniaksi, aivan ensimmäisen PP-kirjan "101 sarjaa" vuodelta 1943 näköispainoksena.
Lisäksi Mäkelä on julkaissut ainakin kolme sarjakuvajaksoista lastenkirjamuotoon muokattua, tavutettua Pekka Puupää -kirjasta.
-
Muistelisin että 32 oli viimeinen vaakaa ja 33 oli se punakantinen 50-vuotisalbumi, ja sen seuraaja violettikantinen 34. Voisiko joku vahvistaa?
Joo, vahvistan. Punakantisen juhlakirjan kannessa oli Pekan "vaalikulkue", jossa mm. Justiina kantaa karikatyyrikylttiä "oma mies".
Sinikantisessa / violetissa viimeisessä albussa Pekka kantaa (laski?)ämpäriä ja toteaa "Onpas kevät jo pitkällä".
-
Tuo 1926 ilmestynyt albumi (kovakantinen) voitanee luokitella sarjakuva aiheiseksi kuvakirjaksi, (muistaakseni siinä on vain yksi, tai kaksi kuvaa per sivu). Siitä on otettu uusintapainos (väärin muistettuna muistelisin 1929?). Tämähän ei kuulu varsinaiseen albumisarjaan.
Tuo "101-sarjaahan" on albumisarjan 1.osa, tosin siitä ei löydy järjestysnumeroa, eikä myöskään muistaakseni tuosta violettikantisesta numero 34:sta.
Tavukirjoja on tullut 12 kappaletta:
Pekka Puupää ahkeroi. 1993
Pekka Puupää tekee kauppoja. 1993
Pekka Puupäätä huijataan. 1993
Pekka Puupää matkustaa. 1994
Pekka Puupää yllättää. 1994
Pekka Puupäälle käy hullusti. 1994
Pekka ja Pätkä vauhdissa. 1995
Pekka Puupää ja rosvot. 1995
Pekka Puupää säästää. 1995
Pekka Puupää ostoksilla. 1996
Pekka Puupää retkeilee. 1996
Pekka Puupää sairastaa. 1996
70-luvulla noita sai pilkkahintaan divareista.
Vanhoja Puupäitä voi melko helposti vieläkin löytää joitain numeroita lukemattomassa kunnossa. Muistelisin, että väliltä 14-20 ainakin neljä albumia on melko helposti löydettävissä ja melko usein ne on lukemattomia, lisäksi numero 6, tulee melko usein vastaan käyttämättömänä. Alkupäähän on sitten jo melko harvinaista. Noita tiettyjä Puupäitä on luultavasti löytynyt jälkeenpäin joitain laatikoita jostain varastosta, mutta kyllä nekin alkaa pikku hiljaa markkinoilta häviämään. Vastaavanlainen sarjakuva varasto löydös on aikoinaan ollut esim. Maan mies Marsissa (painettu 1947)
-
Ei mennyt vieläkään oikein. Juhlakirjan kannessa Pekka istuu valtaistuimella kädessään tarjotin jossa lukee "lahjat tähän näin".
Mutta kansi on punainen, eikö? Pirun hankala muistaa näitä ulkomuistista, vaikka ko. kirja EHKÄ on just tuossa pinossa, tai oliko se tossa toisessa...
60v.-juhlakirjan kannessa joka tapauksessa on Fogelin piirtämä onnittelukortti, jossa Pekalla on sylissään nippu auringonkukkia.
Mitä muuten tapahtui Pekka Puupää -säästölippaille? (ks. Kaukoranta-Kemppinen: Sarjakuvat) En ole ikinä nähnyt yhtään kappaletta missään, vaikka saman aikakauden Herra Kerhonen -lippaita on sentään säästynyt useampia.
-
"eikä myöskään muistaakseni tuosta violettikantisesta numero 34:sta."
Korjataan omaa muistamattomuuttani sen verran, että kyllä tuosta se järjestysnumero löytyy. Onkohan se sitten se punakantinen numero 33 jossa ei ole järjestysnumeroa, koska jostain loppupään Puupäästä se numero puuttuu.
-
Öhh.. löysin hyllystä nämä kolme Puupäätä:
Violettikantinen on nro 34, kuvassa kannetaan kylttejä "Valitse Pekka Puupää" Pätkällä Suomen lippu, Pululla kyltti: "Meidän isä voittaa kaikki". (1976)
Punakantinen on 50-vuotta juhlakirja, Pekka valtaistuimella ja "lahjat tähän!" -kyltti tarjottimella. (1975)
60-vuotta on taasen tämä auringonkukka-kimppu -kuvalla varustettu. (1985)
Timo
-
Joku ristiriita noissa on:
Heikki Kaukorannan listaus:
505. Pekka Puupää 50 vuotta: Juhlakirja. - [Helsinki] : Toto Fogelberg-Kaila, 1974 (Turenki : Kirjapaino Jaarli). - [48] s. ; 27 cm. (Ei sarjanimeä tai numeroa, lienee tarkoitus olla Pekka Puupää 33.) - Piirtäjä: Toto Kaila.
506. Pekka Puupää : 34. - [Helsinki] : (kustantajan nimi puuttuu, lienee Toto Fogelberg-Kaila) 1976 (Turenki : Kirjapaino Jaarli). - [48] s. ; 27 cm. (Pekka Puupää 34. Kannessa vain numero 34.) - Piirtäjä: Toto Kaila.
Aarnisalon viimeisemmässä hinnastossa merkattu:
numero 33 ilmestynyt 1975
numero 34 ilmestynyt 1976
mutta niiden rinnalle ilmestyneeksi on merkitty myös:
Pekka Puupää 50-vuotta ilmestynyt 1975.
Noita rinnakkais merkintöjä ei luettelossa ainakaan tahallaan ole. Voihan olla että kyse on virheestä numero 33 on laitettu oletuksella mukaan. Aarnisalon luettelo on paras markkinoilla oleva, jos sitä käyttää hakuteoksena mutta ei sekään ihan aukoton/virheetön ole (painoshan siitä on loppu). Kaukorannan listauksessa 33 ilmestymis vuodeksi on merkitty 1974. Voihan olla, että siellä on sotkemassa joku 2.painos johon ei ole merkitty tuota 2.painosta. Eihän noita violetti kantisia ole tullut kahta erillaista? Luultavasti tuo listaus menee niin kuin tässä ketjussa on mainittu ja Kaukorannan/Aarnisalon listauksissa on pienet virheet.
-
No, minä keräsin Puupäitä vuonna 1975, eikä kahta eri juhlakirjaa tullut. Kyse on yhdestä ja samasta.
Ok, eli tuo listaus pitää paikkansa. Minä synnyin 1975. Miten se liittyy aiheeseen? Maailmaan tuli yksi puupää lisää.
-
Ihan alkuperäisiä eli Ola Fogelbergin (1894 - 1852) piirtämiä Puupäitä (1925 -52) ehti ilmestyä 11 albumin verran, mutta sarja jatkui tytär Toto Fogelberg-Kailan toimesta aina vuoteen 1975 asti...
Mutta kannet näyttävät olleen Fogelin piirtämiä vielä yli tuon yhdentoista. Hassua, ettei netissä ole missään Pekka Puupää -albumien kansisivustoa. Poimin muutaman huuto.netistä. Ne ovat hienoja.
-
Niin, tekihän Fogeli myös paljon postikortteja jne. kuvia Pekasta, eli ilmeisesti niistä otettiin sitten kannet muutamaan myöhempään Puupää-kokoelmaan.
Mutta se Pekka-säästölipas? Onko kukaan ikinä edes nähnyt moista "livenä" missään??
-
Oulunkyläläinen taiteilija O. Fogelberg on teoksessaan "Sininen yö, mies, kuu ja kissa" tavoittanut erinomaisesti ihmiselon realiteetit ja absurditeetit jännittävän kuvakielen ja symboliikan kautta. Kitarassa on rusetti, musiikki on lahja elämälle.
(http://lh6.ggpht.com/_TK37yqhXA6E/SpPPPmxci3I/AAAAAAAADDI/ISMSH0qDAHY/s400/Pekka-Puup%C3%A4%C3%A4-19.jpg)
Pekka Puupää 19:ssä on eräällä sivulla mukana kolme sukupolvea Puupäitä: isoisä, Pekka ja Pulu.
-
Laitanpahan taas muistutuksen. Tämä strippi on vielä hakusessa, josko joku olisi bongannut. Puupään parhaat kirjoista en ole löytänyt. Pitää mennä alkuperäisiin albbareihin.
http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,9644.msg205473.html#msg205473 (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,9644.msg205473.html#msg205473)
-
Toto Fogelberg-Kaila on kuollut (http://www.kvaak.fi/index.php?articleID=1892).
-
Toto Fogelberg-Kaila on kuollut (http://www.kvaak.fi/index.php?articleID=1892).
Olipas informatiivinen pläjäys! Asiantuntevaa tekstiä.
-
Kukaan ei ole niin suuresti vaikuttanut omaan piirrosjälkeeni kuin Toto Kaila. Rauha hänen muistolleen :'(
-
Kuten aiemmin viestiketjusta näkyy, olin 2005 kuuntelemassa Toto Kailaa Kansalliskirjastossa, kun juhlittiin Pekka Puupään 80-vuotista taivalta.
Kiinnitti huomiota, että Toto itse suhtautui hyvin realistisesti sarjan merkitykseen nykylukijoille. Joku keski-ikäinen mies yleisöstä kysyi, eikö Puupäätä voisi vieläkin julkaista ja Toto sanoi jotain tyyliin että ei kai se ketään kiinnostaisi - tai siis että sarja oli oman aikansa tuote, jolla oli oma elinkaarensa, joka nyt on ohi.
Mutta hurja lukea noita lukuja siitä, kuinka suosittu se silloin omana aikanaan todellakin on ollut.
-
Myydään koko paketti kerralla 5 €/kpl Pekka Puupää -sarjakuvakirjat (numero ja painovuosi): 5 (1947), 6 (1948), 9 (1951), 10 (1952), 11 (1953), 12 /1954), 14 (1956), 15 (1957), 16 (1958), 17 (1959), 18 (1960), 19 (1961), 20 (1962), 21 (1963), 22 (1964), 23 (1965), 25 (1967), 26 (1968), 27 (1969), 28 (1970), 29 (1971) Toton nimmari, 30 (1972) Toton nimmari, 31 (1973), 32 (1974) Toton nimmari, Puupään parahaat 3 (1983).
-
Kaupat tuli. Ehkä nopeimmat Kvaakissa ikinä.
Ehkäpä myös ostajan kannalta edullisimmat Kvaakissa ikinä ;)
-
Ei paljon naurata, mutta hymyilyttää moneen kertaan, muutenkin kun vanhojen tapojen koomisuus. Sellaiset kuin että ilman pikkutakkia ei pääse yhtä kaljaa ottamaan ja väritelkkaria käydään ihmettelemässä naapurissa.
Pekka Puupää on oikeasti hauska, sympaattisen oloinen sarjakuva, joka on vieläpä kohtuuhyvin piirretty. Ei saisi jäädä unohduksiin. Toivottavasti joskus tulee hyvin toimitettu "kootut" esipuheineen sun muine herkkuineen, vaikka onhan noita erilaisia uusintajulkaisuja tullut paljonkin.
-
Näkyy olevan aikaisempiakin omistajia. Numeron 30 etulehdelle Toto on kirjoittanut "Heikki Kaukorannalle, kiitos Sarjakuvat-kirjasta. Tässä sarjakuvakirja. Toto Kaila"
Nyt harmittaa vielä enemmän, kun tulin tähän ketjuun minuutin liian myöhässä. Noh...
Timo
-
Pekka Puupää on oikeasti hauska, sympaattisen oloinen sarjakuva, joka on vieläpä kohtuuhyvin piirretty.
Toto Kailan piirrostyyli on minulle mitä läheisin. Ihailen hänen hutaistun eläväistä kädenjälkeänsä,
mustia pintoja ja viivavarjostusta, tussiterän kaunista painallusta...
(http://i46.tinypic.com/20z2tev.jpg)
Eikä ne jutukaan yhtään hullumpia minusta ole.
-
Tussaaja lie oli hänen apulaisensa, jonka nimeä en nyt (sitäkään) taas muista.
Timo
-
Lasse Hietala?
-
Tämäpä mielenkiintoista! Tekikö Hietala muitakin sarjakuvallisia töitä?
-
Julisteita lähinnä. Googlettamalla löytyy useampiakin hänen töitään, oman aikansa näköisiä.
-
Tämä sopisi noin kymmeneen ketjuun, isken tänne. O tempora. Tiss is humöör.
(https://pbs.twimg.com/media/Bo3mxBjCEAA8b9x.jpg)
-
Tämä sopisi noin kymmeneen ketjuun, isken tänne. O tempora. Tiss is humöör.
(https://pbs.twimg.com/media/Bo3mxBjCEAA8b9x.jpg)
Jaha jaha, kenteis Ilja Rautsin tulkinta? No sitten.
-
Jo jollain on Pekka Puupää kirjoja...niitä alkuperäisiä, niin voisiko kertoa, missä kirjassa on tämmöiset stripit!
-
Mutta kannet näyttävät olleen Fogelin piirtämiä vielä yli tuon yhdentoista. Hassua, ettei netissä ole missään Pekka Puupää -albumien kansisivustoa. Poimin muutaman huuto.netistä. Ne ovat hienoja.
Mikä on OMASTA mielestäsi Puupää-albumien keskinäinen harvinaisuus, kun otetaan mukaan 10 ensimmäisenä ilmestynyttä eli
- 1926 ilmestynyt alppari ja
- sarjana ilmestyneet Puupäät nrot 101-9. [1-9]
?
Kunkin numeron arviointi "kouluarvosanoin" (tai lisäksi vapaamuotoisesti sanoilla)
5 = yleinen
6 = ei kovin yleinen
7 = melko harvinainen
8 = harvinainen
9 = erittäin harvinainen
10 = en ole tainnut koskaan nähdä missään kunnossa tai edes kuvaa kannesta).
P.S. voi olla useampi albumi samassa "luokassa".
-
Mikä on OMASTA mielestäsi Puupää-albumien keskinäinen harvinaisuus, kun otetaan mukaan 10 ensimmäisenä ilmestynyttä eli
- 1926 ilmestynyt alppari ja
- sarjana ilmestyneet Puupäät nrot 101-9. [1-9]
?
Kunkin numeron arviointi "kouluarvosanoin" (tai lisäksi vapaamuotoisesti sanoilla)
5 = yleinen
6 = ei kovin yleinen
7 = melko harvinainen
8 = harvinainen
9 = erittäin harvinainen
10 = en ole tainnut koskaan nähdä missään kunnossa tai edes kuvaa kannesta).
P.S. voi olla useampi albumi samassa "luokassa".
En ole kerännyt Puupäätä (muuten kuin ne Parhaat eli uusintapainokset), joten arviointi jää tekemättä. Mutta ei kai noista todella harvinaisia ole kuin tuo eka albumi ja sarjan alkupään numerot johonkin vitoseen saakka. Niitä kaiketi painettiin aika hurjat määrät.
(http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?action=dlattach;topic=2068.0;attach=38902;image)
-
Mikä on OMASTA mielestäsi Puupää-albumien keskinäinen harvinaisuus, kun otetaan mukaan 10 ensimmäisenä ilmestynyttä
On näissäkin tosiaan jonkunlainen esiintymisjärjestys havaittavissa. Laitan tähän ensimmäiset viisi omaa näkemystä, mutta kerrohan toki oma näkemyksesi kysymyksesi pohjustukseksi ;)
9 liikkuu hyvin
8 liikkuu - vielä. Ehkä vähenemään päin, mutta eiköhän näitä halukkaille riitä, koska uusia Puupää-keräilijöitä tuskin ihan valtoimesti tulee ja vanhoilla omat kasit on jo.
7 yllättävän vaikea, näitä näkee oikeastaan odottamattoman harvoin
6 erittäin yleinen, liikkuu riesoiksi asti, näitä riittäisi vaikka seinät tapetoida. Epätoivoisimmat turkulaiset trokaa tätä jo ysinä, kun ei kuutosena mene kaupaksi... ;-D https://www.antikvaari.fi/naytatuote.asp?id=1453157
5 vaikea, liikkuu enää hyvin hyvin harvoin
-
Mites nuo 101 - 4. Liikkuuko ollenkaan? Kolmosen kansikuvaa ei löydy Moogin arkistostakaan.
-
Mites nuo 101 - 4. Liikkuuko ollenkaan? Kolmosen kansikuvaa ei löydy Moogin arkistostakaan.
Olen Hill Streetin kanssa aika samoilla linjoilla numeroiden 5-9 suhteen. Tuo kutosen trokaus ysinä linkin kera oli hauska =).
Albumit 10-34 yleinen
albumit 6 ja 9 ei kovin yleinen (verraten siis yeisempiiin numeroihin 10-34)
albumi 7 melko harvinainen
albumi 5 (melko) harvinainen
albumi 4 harvinainen
albumi 2 harvinainen
albumi 101 harvinainen/erittäin harvinainen
albumi 1926 erittäin harvinainen
albumi 3 en ole tainnut koskaan nähdä missään kunnossa tai edes kuvaa kannesta.
Mietin, mikä tekee 3 albumista (omasta mielestäni) kaikkein harvinaisimman, ja tosiaan kansikuva puuttuu Moogin arkistosta vaikka muistelen, että Makedonia joskus kertoi sen varastoistaan löytyvän ja oliko hintalappu 800 euroa - en muista varmasti.
Muiden mielipiteitä lisää ja Hill Streetin OMAT arviot lopuista.
-
Nuo albumit 9 ja 6 voi esittää kyllä yleisinä ja tuo pois jäänyt
albumi 8 on se "ei kovin yleinen".
-
Ei näissä lopuissakaan järisyttäviä havaintoeroja ole, kun eihän näitä käytännössä liiku. En laita viittä viimeistä ihmeempään keskinäiseen järjestykseen, mutta 1926-albumi on silti omasta mielestäni näistä kaikkein eniten liikkuva. Syksyn kirjamessuilla oli eräällä monille tutulla firmalla koko sarjan alkupää kaupan huimiin hintoihin, mutta jos sitä ei ota huomioon, niin omat kommentit menee jotenkin näin:
4 erittäin vaikea, en muista aikoihin nähneeni myynnissä (pl. em. messut) enkä löydä kuvia omasta kuvapankistanikaan
3 sama kuin edellinen. En ole havainnut että nelosta liikkuisi yhtään enempää kuin kolmostakaan - tai kolmosta yhtään vähempää kuin nelosta.
2 erittäin vaikea, muistan nähneeni myynnissä viimeisen 10 vuoden aikana ehkä kahdesti, max. kolmesti
101-sarjaa erittäin vaikea, mutta jostain syystä (hyvät hinnat tms.?) näitä nousee markkinoille mielestäni useammin kuin numeroita 2-4. Poimin vastikään "viimeaikaisena hankintana" omaan kokoelmaan 101-sarjasen, jossa on Fogelin saatesanat, signeeraus ja hieno originaali Pekka-piirros.
Lyyli Takki -albumille annan myös arvosanan erittäin vaikea, vaikkakin sitä on näkynyt jopa puolenkymmentä kertaa myynnissä tämän vuosituhannen puolella ja hinnat on toki ollut aina raswaisia, mutta jos esiintymistä miettii, eikä hintaa, niin useammin tämä albumi liikkuu kuin numeroidun sarjan alkupää, jotka liikahtaessaan saattavat kuitenkin olla halvempia kuin tämä. Harvinaisuus ei ole tae parhaasta hinnasta.
-
Itselläkin olisi haaveena saada nää kaikki Puupäät kokoelmiini. Ovat vaan niin hiton kalliita. Itselläni on vain numerot 26 ja 30.
Olen joskus netistä kopsannut itelleni omaan henkilökohtaiseen arkistooni nuo kaikki kansi-kuvat, mutta nyt kun katselin niitä, niin tosiaan numero 3:een ei ole löytynyt kansikuvaa...omituista. Taitaa olla tosi harvinainen Puupää.
-
Syksyn kirjamessuilla oli eräällä monille tutulla firmalla koko sarjan alkupää kaupan huimiin hintoihin
Muistatko yhtään
a) paljonko ne huimat hinnat olivat
b) minkä kuntoisia olivat
c) olivatko kontoluokka huomioiden samanhintaisia (26,101,2-4,[5]) ?
-
Poimin vastikään "viimeaikaisena hankintana" omaan kokoelmaan 101-sarjasen, jossa on Fogelin saatesanat, signeeraus ja hieno originaali Pekka-piirros.
Ooh! Näytähän kuva!
Tässä ihan hiljattain, eli, öh, nyt kun mietin niin 15 vuotta sitten, ostin Lahden legendaarisesta "hullun miehen divarista" Fogelin omistuskirjoittaman nelos-albumin. (nimmari, mutta ei piirrosta). Myyjällä oli toinenkin signeerattu Puupää ja muistini mukaan se sinne jäänyt oli vanhempi albumi, eli se oli varmaankin sitten kakkonen tai se myyttinen kolmonen. (Jos se olisi ollut ykkönen, sen luulisin muistavani).
Ehtiköhän joku ostaa sen toisen ennen divarin lopettamista, vai mahtaisiko se olla Suurosella yhä...
-
Muistelen keskustelun menneen niin, että Suuronen esitteli signeeratut albumit ja minä kommentoin, että tässä nelosessa nimmari oli "lennokkaammin tehty", kun tässä nimen F-kirjainta on korostettu isoin kynänvedoin. Joten hän sanoi, että ota sinä sitten se lennokkaampi, niin hän pitää sen vanhemman kirjan. Kunto ei tässä ostamassani albumissa ollut mitään minttiä, kannet olivat irti, mutta yhtenä kappaleena, joten entisöin kirjaa liimaamalla ne takaisin.
EDIT: tämä onkin sitten ainoa Puupää-albumi, joka minulla on.
-
Muistatko yhtään
a)
b)
c)
En aukonut pakkauksia, koska en ollut ostoaikeissa, enkä tutkinut albumeita silmämääräisestikään että osaisin antaa viiltävää analyysiä. Hinnat oli kolminumeroisia korkeammasta päästä, paitsi hyväkuntoisen näköisessä 1926-albumissa ei ollut hintaa päällä ja se oli lasivitriinissä ankkalampisten ja kumppaneiden kanssa, joten oletin automatic sen olevan muheva nelinumeroinen.
Ooh! Näytähän kuva!
Tässäpä tämä. Valitettavasti jäi vähän pimeäksi. Författaren har skrivit den på svenska. Sensuroin kuvasta ilmeisen Elannon dirikan.
-
Täällähän kiukuteltiin, ettei Pekka Puupään Sarjakuvia Osa 3:sta ole missään netissä kansikuvaa.
No tänään menin Kansalliskirjastoon. Piti mennä lukemaan tuo Aku Ankan Onnellisimmat seikkailut-kirja, kun en sitä ehtinyt tilata ja sitten olikin myöhästä.
No olin myös varannut sinne lukusaliin Pekka Puupään kirjat 1-6.
Oli tarkoituksena kuvata tuo numero 3:en etukansi ja takakansi. Oli myös omia juttuja...yritin etsiä noita omistamiani (3 kpl) Puupää painolaattojen strippejä noista kirjoista. Ei löytynyt ainakaan noista alkupään numeroista.
Mutta tässä on nyt nuo Pekka Puupää 3 etukansi ja takakansi!
-
Hieno kansi!
Ja hauska tuo kyltti: Hölmölään. Muistaakseni jossain stripissä Pekan bussissa on myös saman kylän nimi.
Hölmöläistarinoiden suoraa jatkettahan nuo Puupäät ovat, modernisoidussa ympäristössä.
(http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?action=dlattach;topic=2068.0;attach=38936;image)
-
HS 50 vuotta sitten 21.4.1972
Puupää pysyy pinnalla
https://www.hs.fi/historia/art-2000008722320.html
-
Savikylä on olemassa! Näemme aivan ensimmäisessä sarjassa, kuinka äiti lähettää nuoren Pekka-poikansa maailmalle jostain maaseudulta, ehkä (vielä nimeämättömästä) Savikylästä. Näin sitten Pekka saapuu Helsinkiin. Onko Pekka siis sittenkin Itä-Savo-Pohjois-Karjala -suunnasta, kuten näytelijänsä Esa Pakarinen? Wikipedian mukaan Savikylä on fiktiivinen paikka (https://fi.wikipedia.org/wiki/Savikyl%C3%A4). Tosin toinen Savikylä löytyy Kauhajoelta.
Mutta kappas: Pekka Puupää olisi nyt kaiketi sitten tekijänoikeusvapaata - Fogelin kuolemasta on tullut jo viime vuonna 70 vuotta. Saako nyt sitten kuka tahansa piirtää Pekka Puupää -sarjakuvia? Sepä vasta olisi.
Olipa miten oli, Jalavalta tulee syksyllä Puupään juhlakirja.
Timo
-
Savikylä on olemassa! Näemme aivan ensimmäisessä sarjassa, kuinka äiti lähettää nuoren Pekka-poikansa maailmalle jostain maaseudulta, ehkä (vielä nimeämättömästä) Savikylästä. Näin sitten Pekka saapuu Helsinkiin. Onko Pekka siis sittenkin Itä-Savo-Pohjois-Karjala -suunnasta, kuten näytelijänsä Esa Pakarinen? Wikipedian mukaan Savikylä on fiktiivinen paikka (https://fi.wikipedia.org/wiki/Savikyl%C3%A4). Tosin toinen Savikylä löytyy Kauhajoelta.
Mutta kappas: Pekka Puupää olisi nyt kaiketi sitten tekijänoikeusvapaata - Fogelin kuolemasta on tullut jo viime vuonna 70 vuotta. Saako nyt sitten kuka tahansa piirtää Pekka Puupää -sarjakuvia? Sepä vasta olisi.
Olipa miten oli, Jalavalta tulee syksyllä Puupään juhlakirja.
Timo
No niin, nyt voi laittaa Pekka Puupää dekonstruoidit tulille ala Alan Mooren Vartijat ;D. Ehkei kummiskaan...
Mutta sellainen Pekka Puupää teema-albumi olisi hauska, jossa joukko suomalaisia sarjakuvan tekijöitä (Jarla, Hiltuset, Hypen, Takalo, Niemensivu, Tikkanen, Myllylä jne.) tekevät omat 1-5 sivun Pekka Puupää sarjakuvat.
-
Pekka Puupää on Suomen Mr. Natural.
Keep on truckin'!
(https://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?action=dlattach;topic=2068.0;attach=44051;image)
-
Tässäpä tämä. Valitettavasti jäi vähän pimeäksi. Författaren har skrivit den på svenska. Sensuroin kuvasta ilmeisen Elannon dirikan.
[/quote]
Tähän ei (kai?) kukaan ole palannut 4 vuoden aikana?
Oma vapaa suomennokseni (yliopistolla ruotsi aikoinaan sivuaineenani):
"Aidoin ilo on se, jota tunnemme toisten tyhmyydestä, joka on suurempaa kuin omamme.
- Kirjailija"
Aika erikoinen mutta hauska omistuskirjoitus minusta, täytyy myöntää :)
-
Pekka Puupää alusta loppuun (https://arthouse.fi/sivu/tuote/pekka-puupaa-alusta-loppuun/4837981%20style=) on luvun alla. Ja eihän tämä alussa mitään maalaiskomediaa ollut vaan kaupunkikohellusta: Pekka asuu stadissa Kirkkokadulla. Varhaiset kuvat olivat myös erittäin selkeästi aikuisille suunnatut ja kaikenlaista "tuhmustelua" on yllättävän paljon.