Kvaak.fi - keskustelu
Sarjakuvanlukijoiden keskustelut => Manga ja anime => Aiheen aloitti: Sampsa Kuukasjärvi - 04.05.2020 klo 18:23:49
-
Aloitan tässä oman ketjun äskettäin suomeksi alkaneelle mangasarjalle Kun jälleensynnyin hirviönä, jonka alkuperäinen nimi on Tensei shitara suraimu datta ken ja englanninkielinen nimi That Time I Got Reincarnated as a Slime. Sarjaan tulee kuulumaan suomeksi ainakin yli 12 pokkaria. Tämä manga perustuu suosittuun romaanisarjaan, ja mangasta on tehty myös animesarja. Tämä on etenkin pojille suunnattu sarjakuva.
Ensimmäisen suomennetun osan arviointi Kvaakissa on täällä (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,19067.msg512484.html#msg512484).
Muokkaus: Artikkeli on nykyään täällä (https://www.kvaak.fi/33800/2020/05/04/kun-jalleensynnyin-hirviona/).
-
Arvostelin arvostelussa sarjan fantasiamaailman kliseisiä rotuja. Varmaan asia ei vaivaa lukijaa, jos hän ei ole aiemmin nähnyt tämäntapaista niin paljon romaaneissa, sarjakuvissa peleissä ja taiteessa. Ja tarinassa toki luodaan hupia siitä, että päähenkilö pärjää maailmassa osittain siksi että hän tuntee sitä ennestään populaarikulttuurin kautta.
Otan kuitenkin sanomaani vähän takaisin luettuani sarjan Wiki-sivulta (https://tensura.fandom.com/wiki/Manga_Volume_1) selvennyksiä mangan ensimmäiseen osaan. ”Hirviö” tässä maailmassa ei tarkoita samaa kuin D&D:ssä eli muuta olentoa kuin humanoidia, vaan ”hirviöt” ovat jotenkin taikahiukkasissa (engl. magicules) eläviä olentoja. Tämä on selkeästi erilaista. Muutakin uutta todennäköisesti selviää tulevissa osissa. Tuo Wiki selvensi myös syitä miksi Mikami jälleensyntyi erikoiskykyiseksi limaksi. En halua lukea tuolta liikaa spoilerien pelossa.
Kummastelen edelleen sitä että maailman nimeä ei sanota lukijalle. Olisi luonnollista, että päähenkilö kysyisi heti millä nimellä paikkaa kutsutaan, miten laaja se on ja mitä maita siihen kuuluu ja hän myös saisi näihin kysymyksiin edes jonkinlaiset vastaukset. Heti tarinan alun lohikäärme osaisi kertoa näistä. Ehkä romaanisarja ottaa nämä paremmin huomioon.
Joka tapauksessa tsekkaan seuraavankin pokkarin erikoisen päähenkilön vuoksi.
-
Maailman nimen puuttuminen voi toki johtua vaikka mistä, mutta ainakin se luo hivenen vähemmän pelimäisen vaikutelman. Eihän ole luultavaa, että kukaan "toisessa maailmassa" elävä oikeasti miettisi maailmansa nimeä, ihan kuin maailmoja kuuluisi olla vaikka kuinka paljon. Ja kun päähenkilökään ei kiinnitä siihen huomiota, niin lukijankaan ei tarvitse.
Toisaalta pelimäisyys voisi hyvin olla selvempää ilman, että homma välttämättä menisi pilalle. Tosin monessa isekai-sarjassa päähenkilö jopa saa halutessaan näkyviin ohjauspaneelin, josta voi tarkistaa oman tason ja erikoiskyvyt ja jakaa pisteitä eri ominaisuuksiin ym. Siihenkin kyllä sopeutuu lukiessa, mutta ei minusta hauskin ratkaisu. Eräässä lukemassani sarjassa päähenkilö vielä käytti yhä uudestaan lukutolkulla aikaa kaikkien uusien kykyjensä testaamiseen erilaisissa tilanteissa ja niiden pelitekniseen optimoimiseen...
-
En tarkoittanut, että maailman nimessä näkyisi sen ero toisiin maailmoihin tai muiden maailmojen olemassaolon tietäminen. Pelkästään yhden maailman (sen, missä konkreettisesti eletään) hahmottaminen riittää. Tarkoitin vain yleistä nimeä, joka maailmalle on annettu ja jonka sen monet kieltä käyttävät asukkaat tietävät kuten esim. Galaksi, Oz tai Keski-Maa.
Joo, mainitsit noita joidenkin mangojen hyvin roolipelimäisiä valikoita myös pokkarin taustakirjoituksessa. Sellaiset valikot eivät olisi minusta viihdyttävintä luettavaa. Tosiaan tässä mangassa tästä pelimäisyydestä on viitteitä tekstilaatikoissa, mutta sitä ei onneksi vedetä kaakkoon.
-
Maailman nimestä vielä, että joo, maailma voi olla pelkkä ”maailma”, jos ei tiedetä muista maailmoista.
Pelimäisyyttä tuo myös olentojen voimakkuuden luokittelu. Esim. jättilepakon sanotaan olevan C-luokan hirviö (ekan pokkarin s. 238). Sitä vahvempia A-luokan hirviöitä ovat myrskykäärme (s. 238) ja itse tarinan päähenkilö (s. 235). Ilmeisesti kaikki maailman olennot on luokiteltu tähän tapaan.
Sarjan luoja Fuse muuten kirjoitti sitä alkujaan romaanin harjoituksena nettisivustolle nimeltä ”Let’s Become Novelists” eli ”Tullaanpa romaanikirjailijoiksi” ja hän keksi juonta sitä mukaa kun kirjoitti, kerrotaan enkuksi täällä (https://www.animenewsnetwork.com/interest/2019-01-26/that-time-i-got-reincarnated-as-a-slime-author-says-he-only-discovered-story-theme-in-volume-2/.142438). Vasta kun nettiromaani sai julkaisusopimuksen painettuna romaanina, hän joutui miettimään tarinalle teeman. Ja kun Fuse osallistui animeversion tekoon, hän joutui muuttamaan siinä tarinan rytmitystä ja rakennetta.
Mikä muuten olisi hyvä suomenkielinen lyhenne tälle sarjalle? Lima? Hirviö? Vai pitäisikö käyttää enkunkielisillä sivustoilla näkyvää japanista otettua lyhennettä TenSura?
-
Suomilyhenne on hankala tapaus... Ei siis siltä kantilta, etteikö niitä tai lempinimiä keksisi vaikka kuinka, mutta jonkin tietyn vakiinnuttaminen voi olla vaikeaa. Meillähän nimien lyhentely alkutavuja käyttämällä on vähemmän tuttu metodi. Japanissa ne nykyään miettivät jo moisen valmiiksi sarjaa suunniteltaessa, ja markkinoinnissa voidaan käyttää myös sitä koko nimen ohella.
Töissä käytän välillä kirjainlyhennettä KJH. (Fullmetal Alchemist on FMA, One Piece OP, Aron morsiamet AM jne.) Kun sarjoja on kymmeniä ja niistä pitää välillä puhua mangasta tietämättömienkin kanssa, niin epämääräiset lempinimet eivät toimi. Mutta Koojiihoo lienee lukijalle ankea. Mangafanit varmaan menevät Tensuralla, mutta jokin lima-versiokin toiminee.
-
Ainakin KJH on helpompi lyhenne kuin englanninkielinen TTIGRAAS. ;D
Törmäsin muuten tämän sarjan kautta ensimmäisen kerran ”light novel”-sanaan genrenä. Sille ei ilmeisesti ole suomenkielistä nimeä, koska Wikipediakaan (https://fi.wikipedia.org/wiki/Light_novel) ei ole suomentanut sitä. Enkunkielinen Wikipedia kertoo tarkemmin (https://en.wikipedia.org/wiki/Light_novel) mistä siinä on kyse.
Sarjan light noveleja oli painettu Japanissa maaliskuun lopussa jo 18 miljoonaa (https://www.crunchyroll.com/anime-news/2020/03/27/that-time-i-got-reincarnated-as-a-slime-light-novel-series-reaches-impressive-18-million-copies-in-print) kappaletta, joten erittäin suositusta jutusta on kyse. Romaanisarja siis jatkuu yhä Japanissa samoin kuin manga ja anime.
-
Lehtipisteissä on nyt sarjan toinen osa myynnissä. Ja se näemmä ilmestyi 29. päivä, vaikka joissakin ennakkotiedoissa luki, että se ilmestyisi jo 21.5. Vilkaisin sen verran, että huhhuh, tarinassa tapahtuu isoja yllätyksiä!
Nyt kun sisällöntuotannon ohjelma taas toimii, minun pitää siirtää ykköspokkarin arvostelu foorumin Artikkelit-osastolta etusivun perinteiseksi arvosteluksi. Teen sen kunhan ehdin.
-
Toinen osa on sekä kepeä että traaginen. Sarjan huumori puree minuun hyvin. Kiinnostavasti Rimuru kohtaa ennustetun ”luvatun henkilönsä”. Juoni tosin lähtee eri suuntiin kuin odotin. [spoiler]Odotin, että liman seikkailuja olisi enemmän, enkä arvannut kaupungin isoa laajenemista ja luvatun henkilön merkitystä Rimurulle. Tätä henkilöä olisi saanut olla minusta huomattavasti enemmän... [/spoiler] Lopussa olevaa kääntäjän huomautusta sivulle 189 en löytänyt.
Kolmannen osankin hommasin ja aloin lukea. Jees, nyt selviävät ensimmäisen osan aivan alun (värisivujen) unessa vilahtaneet hahmot. Suuren vaaran uhka kasautuu idyllisen kaupungin ylle. Pokkarin alussa hahmojen esittelytekstit ovat liian pienellä, en näe lukea niitä ilman suurennuslasia.
-
KJH:n neljäs osa luettu. Sarja on muuttunut alun jälkeen paljon. Maailma laajenee, uusia hahmoja ja rotuja vyörytetään näyttämölle tiuhaan tahtiin ja päähenkilö saa yhä voimakkaampia kykyjä. Asioita tapahtuu ehkä liiankin nopeasti, tai ainakaan itse en oikein ehdi sulatella niitä. Minun pitää vähän väliä taaksepäin ja tarkistaa että kuka tämä hahmo olikaan ja että mikäs ero vaikkapa Örkkituholla ja Örkkiruhtinaalla on. Päähenkilö on silti luonteeltaan edelleen erittäin viihdyttävä ja samaistuttava ja ihmismuodossa hupaisan hämmentävän näköinen. Tämän takia seuraan sarjaa yhä.
Olisin kaivannut etenkin kahta hahmoa lisää sen sijaan että olisi tuotu taas uusia hahmoja kuvioihin:
[spoiler]
Rimurun kiinnostavaa ”luvattu henkilöä” käytettiin minusta aivan liian vähän. Tämä oli minulle iso pettymys.
Lohikäärme Veldoran vapauttaminen on unohdettu: miksi hänen pitää edelleen olla siellä missä on? Ja eikö Rimurun omatunto kolkuta siitä, että hän on osittain syyllinen jättien tuhoon? Minusta nämä ovat tärkeitä asioita, jotka pitäisi edes mainita. Loharista myös luulisi olevan apua taistelussa örkkejä vastaan.[/spoiler]
-
Juu, nuo otusten "levelit" eivät ole ihan kaikkein selkeimmästä päästä. Esim. One-Punch Manissa hirmujen vaarallisuustasot (susi, tiikeri, oni/demoni, lohikäärme, jumala) ovat sentään selviä siltä kannalta, mikä on vahvempi ja mikä heikompi. Paitsi että en ole ihan varma, miten nuo on suomennettu, kun en käännä enkä toimita sitä.
Piilotettuihin kysymyksiin vastaan sen verran, että ensimmäiseen aihepiiriin on kyllä luvassa lisää juttua. En nyt muista missä pokkarissa alkoi, mutta tulee joka tapauksessa. Jälkimmäistäkään ei ole unohdettu, mutta prosessi on toistaiseksi kesken. Eli operaatio on kyllä käynnissä, vaikka siitä ei lukijalle kerrotakaan.
-
Viitososassa on pitkä ja erittäin jännittävä taistelu! Melkoinen yllätyskin siinä tapahtui. Tykkäsin muutenkin siitä kun välillä tarina viipyi samassa paikassa pidempään. Mainio pokkari.
Yksi asia pahiksissa kiinnittää huomion.
[spoiler]Pahikset eivät lopulta ole ollenkaan niin pahoja kuin lukija aluksi luulisi. Monet heistä ryhtyvät yhteistyöhön Rimurun kanssa ja jopa katuvat pahoja tekojaan. Poikkeuksena tähän ilmiöön taitavat olla demoniruhtinaat läheisine kätyreineen...[/spoiler]
-
KJH 6 ostettu ja luettu. Pokkarissa lukijaa ja sankariamme Rimurua hämmentää nyt uusi hahmo nimeltä Milim. Hän on noin 13-vuotiaan näköinen tyttö, joka oikeasti on satoja vuosia vanha erittäin voimakas demoniruhtinas! Sarja jatkuu taitavasti kirjoitettuna, eikä yhtään arvaa, mitä seuraavaksi tapahtuu. Aiemmista osista tutun kääpiökuninkaan käytös vain nyt tuntui ikävän kummalliselta ja epäsympaattiselta.
Olin tytön vähistä vaatteista hieman ”Ööh, onkohan tämä soveliasta?”, vaikka olkoonkin satoja vuosia vanha demoniruhtinas. Kansikuva pokkarista näkyy mm. täällä (https://www.wernerjarl.fi/tuote/kun-jalleensynnyin-hirviona-6-pehmeakantinen-kirja/). Onhan sarjassa toki myös aikuista silmänruokaa.
-
KJH:ssa on hyvin laaja hahmogalleria. Oma suosikkini on itse päähenkilö Rimuru, koska hän on ajatuksiltaan samaistuttava ja hauska, koska limamuoto on omaperäinen idea ja koska myös hänen sukupuoleton ihmismuotonsa on erikoinen.
Limana ollessaan Rimuru viihtyy hyvin naisten rintojen alla. :) Tämä Shion oli aiemmin minulle lähinnä vain povi, mutta hän on viime pokkareissa erottunut joukosta vaikuttavien taistelutaitojensa takia. Hän on tällä hetkellä ehkä kakkossuosikkini – vai olisiko se sittenkin hiljainen miekkamestari Hakuroo? Hyviä hahmoja riittää.
KJH muuten nimettiin Kvaakin Koipeliini-palkinnon yhdeksi ehdokkaaksi (https://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,23942.msg511151/boardseen.html#new). Tsekatkaa kilpailun äänestys.
-
Oheishuomio tästä sarjasta: Olen lueskellut varsin paljon ns. isekai-sarjoja. Kun jälleensynnyin hirviönä kuuluu niiden joukossa vähemmistöön, sillä se on ihan laadukasta sarjakuvaa. Siinä on rutkasti lajityypin kliseitä, mutta toisin kuin valtaenemmistö sarjoista, se käyttää niitä ihan näppärästi ja kiinnostavasti. Moni isekai-manga on kehnosti piirrettyä asioiden esittelyä tyyliin "kattokaa kun tää on vahva hahmo, ihan ylivoimainen, tsiigatkaa mitkä levelit hei ja kaikki tytöt tykkää siitä vau eiks olis hienoo!"
Yleensä julkaistavia sarjoja etsiessäni minulla on tiedossa paljon hyviä, joista sitten yritän valita Suomeen sopivimpia. (Osin tietenkin tuuripeliä.) Isekai-sarjoissa taas on kova työ löytää edes kelvollisia... No, on niitä sen verran runsaasti, että joukkoon mahtuu joitakin helmiä kuten tämä. Mutta keskitaso tuntuu olevan ankea.
-
En tunne muita isekai-sarjoja lainkaan, mutta mielestäni KJH on hyvä julkaisuvalinta. Se viihdyttää ja pitää otteessaan minua niin, että en ole pitkään aikaan lukenut mistään mangasta peräkkäin näin monta osaa. Pisin lukemani mangasarja on 12-osainen Akira. Jos ja kun KJH saadaan joskus kokonaan suomeksi julki ja seuraan mukana, minulle tulee uusi ennätys, sillä tätä mangaa (https://tensura.fandom.com/wiki/Manga) on julkaistu tällä hetkellä Japanissa 16 osaa.
Isekai siis tarkoittaa ”toisia maailmoja”. Selität tätä termiä sarjan ensimmäisen osan lopussa. Nämä kääntäjän ja toimittajan huomautukset pokkareissa ovat hyödyllisiä.
Siitä tuleekin mieleeni, että osaatko, Antti, sanoa, mitä sivua sarjan toisessa osassa oleva kääntäjän huomautus ”sivulle 189” oikeasti koskee? Tuossa sivussa on typo, sillä sivulla 189 ei ole enää sarjakuvaa. Tämä seikka on jäänyt vaivaamaan ja tämä olisi kiva tietää. En ole löytänyt kyseisestä pokkarista kohtaa, johon huomautus tuntuisi osuvan.
-
Selvitin tuon sivun189 arvoituksen. Kyseessä oli moka. Juttu, johon selitys viittasi, löytyi japanilaisen pokkarin takakannesta, kansipaperin alta. Kääntäjä merkkasi sen siinä käsityksessä, että ko. juttu tulisi sille sivulle, mutta se ei tullut koko pokkariin. Ja tämä ristiriita jäi toimitusvaiheessa huomaamatta.
-
Kiitos, selvä. Ilmankos en löytänyt huomautukseen sopivaa kohtaa, vaikka monesti etsin!
Toivon, että tämä manga saa ansaitsemansa huomion myynnissä Suomessa niin että sillä on turvallinen jatkuminen. Japanissa tämä näyttää edelleen olevan myydyimpien sarjakuvien joukossa, joskaan ei enää aivan ensimmäisten joukossa niin kuin se oli pari, kolme vuotta sitten. Myynnin kärjessä siellä on nyt isekai-sarja (EDIT: Ei olekaan isekai) Demon Slayer. Suosio toki ei aina kerro laadusta.
KJH:n animeversiosta muuten näköjään alkoi toinen kausi tammikuussa. En ole katsonut animea.
-
Demon Slayer tosiaan on myynyt viime aikoina hyvin, mutta se ei ole isekai-sarja, vaan ihan puhdasta fantasiaa. Isekaissa on jokin kytkös tähän meidän olemassa olevaan maailmaamme, kuten ihmisen jälleensyntyminen limana. Demon Slayerista tämä kytkös puuttuu.
Minä en oikein tälle Kun jälleensynnyin hirviönä sarjalle lämmennyt. Onhan se ihan hauska, mutta teininä niin paljon fantasiahuttua lukeneena ja pelanneena en oikein enää tätä jaksanut. Vaikka tässä juuri on pointtina tehdä fantasian peruselementeistä vitsiä, niin ei tämä sitten tarpeeksi naurata. Piirroksetkaan eivät juuri hetkauta.
Vähän kyllä yllätyin, että tämä on noussut isommin esille. Omaan hermoon osuu enemmän isekaista Overlord, jossa nettiroolipelin pelaaja jumittuu pelimaailmaan kun pelin pyöritys päättyy sen kehittäjän toimesta. Vitsi on siinä, että päähenkilö on jo kaiken nähnyt ylempien tasojen pelaaja, jonka ei enää tarvitse opetella loitsuja sun muita, vaan voi keskittyä omassa linnassaan asumiseen ja pohtimaan pelistä poispääsyä.
-
Olet oikeassa, haplo. Liitin Demon Slayerin väärin isekaihin, koska se mainittiin eräässä nettikeskustelussa suosittujen isekaitten ohessa enkä ruvennut tarkistamaan. Tietokoneeni selaushistoria paljastaa, että sain väärän käsitykseni keskustelusta täältä (https://www.reddit.com/r/TenseiSlime/comments/i80blo/popularity_of_tensura_slime_when_compared_to/).
Minustakaan KJH:n taide ei ole erityisen hyvää. Se kuitenkin sopii sarjaan.
-
Luin tänään ensimmäisen osan uudestaan. En oikeastaan tiedä, miksi tartuin tähän uudestaan, mutta täytyy perua aiempia puheitaan. Sarjan aloitus nimittäin toimi nyt oikein mukavasti ja petasi tulevaakin sen verran, että jatkan varmasti myöhemmin lukemista.
Rimurun hahmo on hyvin mietitty ja kantaa tietysti sarjaa eteenpäin. Ilman Rimuru-liman tapaa suhtautua asioihin oikeamielisesti, mutta itseään unohtamatta, olisi sarja varmaankin paljon tylsempi.
-
Mainittakoon, että isekai-genrestä saa rutkasti lisätietoa tuoresta Mangakartta-podcastin (https://www.mangakartta.net/jaksot/51) jaksosta.
-
Rimurun hahmo on hyvin mietitty ja kantaa tietysti sarjaa eteenpäin. Ilman Rimuru-liman tapaa suhtautua asioihin oikeamielisesti, mutta itseään unohtamatta, olisi sarja varmaankin paljon tylsempi.
Tässä sarjassa on tärkeintä omaperäinen ja sympaattinen päähenkilö, joka yllättää lukijan persoonallaan, kyvyillään ja päätöksillään yhä uudelleen. Laaja hahmogalleria ja huumori antavat hänelle hyvää tukea.
Seitsemännessä ja kahdeksannessa osassa muuten saadaan tietää lisää mm. demoniruhtinaista ja olentojen voimakkuuden luokituksista. Hirviöiden valtio laajenee ja Rimuru kohtaa koko ajan entistä vahvempia vastustajia. Jännää, että ilmeisesti pian Rimuru lähtee etsimään Shizun oppilaita. Kokonaisuutena mielenkiintoni sarjaan pysyy edelleen hyvin yllä.
Kaikki ei ole täydellistä. Jotkin asiat kuten taistelut ja seiskapokkarissa Phobion seuralaiset piirretään käsittämättömän sekavasti. Lukukokemukseni huononee, kun en saa selvää mitä tai keitä kuvissa on. Veldoran päiväkirjoissa on ollut jo liikaa Ifritin ja Veldoran välistä nokittelua, ja siksi nyt ensimmäistä kertaa jätin ne kunnolla lukematta. Kaipaisin niihin teksteihin vaihteeksi ihan muita asioita ja etenkin lohikäärmeen sinetin murtamisen käsittelyä.
Kahdeksannessa osassa on taistelu Charybdis-hirviötä vastaan. Nimen suomalainen versio ”Kharybdis” maistuisi ainakin minulle paremmalta.
-
Viime osat ovat keskittyneet Rimurun elämään ja laaja hahmokavalkadi on jätetty taustalle. Yhdeksännessä pokkarissa Rimuru lähtee luomaan diplomaattisia yhteyksiä ja valtiosopimuksia Hirviöiden liittovaltion ja lähialueen pikkuvaltioiden välille. Kymmenennessä osassa Rimuru suorittaa seikkailijan tutkinnon ja kohtaa Shizun oppilaat. Sivuilla 54 ja 65 esitetään aiempaa paljon tarkempi kartta Juran suurmetsän viereisistä valtioista.
KJH 10:n takakannessa muuten lukee sarjan pituudeksi edelleen ”12+” eli ”yli 12 osaa”. Katsoin, että japaniksi tätä mangaa on toistaiseksi julkaistu 18 ja englanniksi 16 osaa ja sarja jatkuu yhä. Kysymys Antille: onko suomeksi näillä näkymin luvassa paljonkin yli 12 osaa? Jos on, ehkä tuon ”12+:n” voi päivittää?
-
Osien määrän päivittelyssä periaate on se, että kirjataan takakanteen vain ne, joista meillä on sopimus. Osista 13-18 se tehtiin vähän aikaa sitten, joten osaan 11 tulee merkinnäksi 11/18+.
Lähtökohtana on toki se, että julkaistaan sarjat loppuun, eli siltä kantilta voisi muuttaa merkintää aiemminkin. Mutta varmuuden vuoksi silti odotan julkaisun varmistumista (eli sopimusta) ennen lukujen muuttamista. Lisäksi se on mukavan selkeä tapa, sillä muuten joutuisi kaikissa jatkuvissa sarjoissa kyttäämään Japanin tilannetta ja muuttamaan merkintöjä sen mukaan, mikäli tahtoisi olla sekä ajan tasalla että johdonmukainen. Ja siinä olisi kaksi ongelmaa: 1) Rasittavaa! 2) Vähän väliä unohtuisi.
-
Kiitos vastauksesta. Sopimuksen mukainen numerointi on hyvä perustelu. Kiva kun jatkatte sarjaa!
-
Osassa 11 Rimuru vapauttaa Shizun oppilaat kirouksestaan. Minun makuuni monia isoja asioita tapahtuu liian helposti samalla kun jotkin perusasiat ovat kummallisen hankalia. [spoiler]Etenkin Henkien kodin sijainnin tietäminen on vahvoille olennoille oudon vaikeaa, vaikka se sijaitsee maantieteellisessä paikassa lähellä eikä missään toisessa ulottuvuudessa. Henkien päästäminen lapsiin tuntuu liian helpolta, joskin todennäköisesti yksi myöhemmin selviävä yllätys tapahtuu viimeisen lapsen kohdalla.[/spoiler]
Osa 12 on tavallista yllättävämpi ja jännittävämpi, koska siinä sankarit kohtaavat aitoja kuolemanvaarallisia uhkia. Rimurun taikakykyjä rajoitetaan vahvalla suojakentällä kun hän taistelee paladiinien johtajaa vastaan ja hän on aivan helisemässä! Samaan aikaan hänen valtionsa joutuu hirviöitä vihaavan Falmuthin valtion voimakkaan hyökkäyksen kohteeksi. Tämä oli paras pokkari pitkään aikaan.
-
En ole aiemmin ehtinyt kommentoida KJH 13:a ja 14:ää. Niissä meno menee hurjaksi ja myös vastenmieliseksi.
[spoiler]
Voimakkaat hyökkääjät estävät suojakentällä Rimurun kaukosiirtymisen Rimurun kaupunkiin ja tappavat kaupungissa monia kaupunkilaisia ja yhden sarjan päähenkilön. Murheellinen Rimuru kuitenkin kuulee vanhasta legendasta, jonka mukaan surmaamalla yli 10 000 (!) vihollista hän voi muuttua demoniruhtinaaksi ja herättää ”sielujen ravinteilla” ystävänsä henkiin. Niinpä Rimuru ryhtyy surmaamaan kaupunkia uhkaavaa ihmisten jättiarmeijaa! Sitä ennen Hakuroo ja Geld surmaavat toisesta maailmasta tulleet vastustajat.
En pidä tästä murhaamisesta. Sympatiani ja samaistumiseni Rimurua kohtaan laskee. :( Toisaalta viihdyttää suuresti, kuinka järjettömän vahva päähenkilölimasta on tullut. Kun hän menettää tajuntansa joukkosurmaamisen vaatiman taikuuden jälkeen, hän loitsii vartijakseen ikivanhan arkkidemonin! :laugh:[/spoiler]
-
Jep, minustakin tuo käänne oli vähemmän miellyttävä.
Tämä on sen verran yleistä, että en pane piiloon: Joissakin isekai-sarjoissa päähenkilö ei vain surmaa ihmisiä. Toisissa hän joutuu (ainakin aluksi) kamppailemaan omantuntonsa kanssa taistellessaan ihmisten kanssa ja joutuessaan surmaamaan heitä. Ja sitten on niitäkin tarinoita, joissa omatunto poistuu kokonaan kuvioista saman tien, kun päädytään toiseen maailmaan. KJH ei ole kumpaakaan ääripäätä.
Monstereiden surmaaminen taas on useimmiten itsestäänselvyys, etenkin jos ne ovat melko älyttömiä tai lähtökohtaisesti yrittävät syödä jokaisen näkemänsä ihmisen. Tilanne on totta kai hiukan erilainen, kun päähenkilö itsekin on hirviö.
-
Tämä sarja on parantunut osa osalta, mutta alku oli kyllä ensimmäiset 4-5 pokkaria aika, noh puuduttuvaa luettavaa, kun päähenkilö oli niin ylivoimainen kaikkiin muihin hahmoihin nähden ns. "Teräsmies syndrooma". Onneksi voimatasoja saatiin tasoitettua ja tarina (sekä maailma) alkoi vetää enemmän mukaansa :)
Toivottavasti tasoo pysyy korkealla.
-
KJH 16 luettu. Mielestäni erinomaista tässä osassa on se, että lohikäärme Veldora vapautuu vihdoin vankilastaan! Samalla onneksi päättyy myös pokkarien lopussa ollut tekstimuotoinen Veldoran päiväkirja, joka sahasi kauan samaa piikittelyä eikä enää juuri tuonut kiinnostavaa lisätietoa sarjakuvaan. Myös ihmisten ja hirviöiden johtajien kokous lopussa on kiinnostava.
Tavallaan tämä sarja on edelleen hyvin kirjoitettu. Käänteet ovat taitavia, hahmot värikkäitä, huumorikin on hauskaa, mutta mutta…
[spoiler]Vähän aiemmin Rimuru siis surmasi 20 000 Falmuthin ihmissotilasta, jotta pystyi muuntumaan demoniruhtinaaksi ja nostattamaan tapetut ystävänsä kuolleista. Tämä oli hyvin radikaalia. Nyt 16. osassa Rimuru ja hänen ystävänsä päättävät kertoa julkisuuteen valheen, että ennestään pelätty Veldora teki tuon joukkomurhan, koska tieto siitä ymmärrettävästi ei olisi Rimurulle hyväksi. Rimuru myös aikoo lisätä kärsimystä Falmuthissa synnyttämällä siellä sisällisssodan.
Huhhuh! Valitettavasti minun silmissäni tällainen ”tarkoitus pyhittää keinot” -toiminta poistaa Rimurulta sankarin arvon ja tekee hänestä pahiksen. Päähenkilöstä tuli yhtäkkiä hyvin epäsympaattinen, vaikka hän pokkarin lopussa sanoo, että hän haluaa tuoda voimillaan onnellisuutta kaikille.[/spoiler]
-
Spoilerikohtaan:
[spoiler]
Minustakin sellaiset jutut ovat epämiellyttäviä. En pidä tarinoista, joissa sympatisoitavaksi päähenkilöksi tarkoitettu tyyppi ryhtyy armottomaksi tappajaksi. Toisaalta tarinan perustelu sille lienee ensinnäkin sota: Hyökkäävä vihollinen oli tulossa tappamaan kaikki, joten se piti joka tapauksessa pysäyttää. Eli Rimuru teki nopeasti (melkein) sen, mitä olisi täytynyt joka tapauksessa tehdä. Ja toiseksi kyse on jaosta omaan väkeen ja muihin: Ystävien ovat määrättömän paljon arvokkaampi kuin ulkopuolisten. Onhan temppu silti myös japanilaisittain raaka, mutta tuo me vs. muut on siellä enemmän yleisesti tunnustettu jakoperiaate kuin meillä, ja siksi sitä paheksutaan kai vähemmän.
Löytyy muuten sellaisiakin isekai-tarinoita, joissa päähenkilö saman tien uuteen maailmaan tultuaan on valmis julmuuksiin. Eräässä lukemassani sarjiksessa päähenkilö itsekin pohti, että kas, eipä tunnu tappaminen missään, luulin että se vaivaisi omaatuntoa mutta ei vaivaakaan. Mutta enemmän on kyllä sellaisia, joissa ihmisten tappaminen on ikävä juttu silloinkin, kun se on välttämätöntä, tai sitten ehdottomasti kartettava juttu. (Silloin päähenkilö yleensä on niin ihmeellisen vahva, että hän voi hoitaa konfliktit tappamattakin.)[/spoiler]
-
Jatkan keskustelua spoilereissa.
[spoiler]Ymmärrän, että kyseessä on sota, mutta mielestäni Rimuru on niin älyttömän voimakas, että hän olisi voinut kukistaa tuon suuren armeijan ilman tappamista. Toisaalta se toki ei olisi tuonut hänen tapettuja rakkaitaan takaisin, mikä nimenomaan oli tarkoituksena; ”sadonkorjuujuhla” (karmea eufemismi!) kun vaati uhrit. Joo, ystävien elämät ruukaavat olla arvokkaammat kuin vieraiden.[/spoiler]
Kioskilta lähti mukaan sarjan 17. pokkari. Luin sen nopeasti. Demoniruhtinaiden kokous, johon Rimuru änkee mukaan, on huippujännittävä. Odotan kokouksen jatkoa malttamattomana. Repesin, kun Veldora jäi mangoihin koukkuun. Ennen kaikkea tämä sarja vilisee hyvin keksittyjä hyvis- ja pahishahmoja. Cool Diablo on uusi suosikkini.
Luvun 75 lopussa muuten ymmärsin Rimurun repliikin ja ilmeen täydellisen väärin. Luulin, että Rimuru huomasi siinä, että kuningatar Ramiris, se keijun näköinen ja kokoinen olento, oli demoniruhtinas Clayman valeasussa! Huh.
Jotakin tässä sarjassa tehdään myönteisesti eri lailla, sillä en ole aiemmin lukenut mitään mangaa näin monta osaa. Kiva tätä on lukea, kun myös suomennos ja ladonta ovat huolellisia. Suomeksi ollaan muuten jo melko lähellä alkuperäisiä kokoelmia: tätä on nyt ilmestynyt japaniksi 22 ja englanniksi 19 osaa.
-
Selvitin KJH:n alkuperäisten romaanien (light novels) suhdetta mangaan ja animeen, ja yllätyin. Materiaalia riittäisi mangaan ja animeen vaikka kymmeneksi seuraavaksi vuodeksi! Romaaneja on ilmestynyt tällä hetkellä japaniksi ”vain” 20 osaa, mutta ne kulkevat erittäin paljon edellä muita medioita.
Tv-sarjan ensimmäinen kausi (2018–19) kattoi romaanit 1–3, ja toinen kausi (2021) romaanit 4–6. Nyt suomeksi ilmestynyt mangan 17. osa ei ole vielä päässyt sisällössään kuudennen romaanin loppuun.
Romaanien kuvittaja Mitz Vah on päähahmojen ulkonäön alkuperäinen suunnittelija. Mitz Vah on näköjään nimimerkki, sillä ”mitzvah” (suomeksi mitsva (https://hmn.wiki/fi/Mitzvah)) on hepreaa eikä suinkaan japania ja tarkoittaa juutalaisuudessa Jumalan antamaa käskyä tai hyvää tekoa. Erikoista. En löytänyt googletuksella enkuksi selitystä nimimerkkivalinnalle enkä kuvittajan oikeaa nimeä.
-
Jep, nimimerkillä toimiminen on sangen yleistä. Myös moni ihan aitojapanilainen nimi mangapokkareiden kansissa on taiteilijanimi. Toki erikoisemmat on helpointa tunnistaa sellaisiksi.
-
KJH:n osa 18 on lehtipisteissä. Selauksen perusteella taistelua on paljon luvassa. Mielenkiintoista nähdä, kunhan ehdin lukea, mitä demoniruhtinaiden kokouksessa tapahtuu.
Julkaisun lopussa lukee, että osa 19 ilmestyy ”näillä näkymin helmi–maaliskuussa” ja että tarkka päivä ilmoitetaan kustantajan kotisivulla heti kun se varmistuu.
Tuo ”helmi–maaliskuu” on yli kahden kuukauden päässä. Sarjan täkäläinen julkaisutahti tulee väistämättä harvenemaan ensi vuonna, koska täällä ollaan jo niin lähellä japanilaisia alkuteoksia – Japanissa on nyt ilmestynyt 22 osaa. Aiemmin suomeksi on tullut sarjan pokkari tasaisesti joka toinen kuukausi: vuonna 2020 viisi osaa, 2021 seitsemän ja tänä vuonna kuusi osaa.
-
KJH:n osa 18 on lehtipisteissä. Selauksen perusteella taistelua on paljon luvassa. Mielenkiintoista nähdä, kunhan ehdin lukea, mitä demoniruhtinaiden kokouksessa tapahtuu.
Tämä on hyvä, jännä numero. Milimin outo käytös ihmetyttää, mutta syy varmasti selviää tulevaisuudessa. Entiset jätit vaikuttavat hämmästyttävän voimakkailta. Hauskaa, kun Diablo, Shion ja Shuna kilpailevat Rimurun suosiosta ja kun Veldora on koukussa mangaan.
Mitähän tapahtuu demoniruhtinaiden kokouksessa osassa 18 sivulla 59 (luvussa 81)? Tummapukuinen Rimuru kai heittää tai ampuu jotakin häntä syyttävää Claymania kohti, mutta mitä? Entä miksi kuvataan kopsahdus vähän myöhemmin? Tällaiset epäselvät ruudut tekevät mangan lukemisesta minulle usein vaikeaa. Skannaan tähän sivujen 58–59 aukeaman; vasemmalla siis on sivu 59.
Aikamääreissä osui yksi ristiriita silmiin. Osassa 1 kerrottiin, että Veldora oli vankeudessa 300 vuotta. Kuitenkin osassa 17 luvussa 76 sanotaan jopa kahdessa eri kohdassa, että Veldora katosi noin 2 000 vuotta sitten ennen kuin nyt palasi. Onkohan jompikumpi aika väärin, vai onko kyse eri tapahtumista? Itsekseni ainakin mietin.
-
Voisiko olla että Rimuru potkaisee tuolinsa Claymania kohti ja se hajoaa osuessaan seinään? Ja tuo kopsahdus voisi kuvata vain askeleen ääntä? En siis tiedä sarjasta mitään, kunhan arvailen kuvan perusteella.
-
Juu, tuolihan siinä lentää. Aiemmassa kuvassa Rimurun edessä näkyy tuolin selkää, sitten tuoli iskeytyy seinään ja lopuksi näytetään Rimuru jalka koholla. Eli hän on potkaissut tuolin.
Kyllä, kopsahdus näkyy kengän kohdalla joten se on askel. Tarkoituksena lienee tehdä selväksi, että Rimuru astuu toista kohti, ei vain seiso aloillaan.
-
Kiitos! Nyt kun katson, niin koristeellinen tuoli se on. Luulin tuota lentävää esinettä paljon pienemmäksi. Mutta sivun 58 lopussa ei ehkä näy tuolin selkä, vaan Rimurun polvea ja saappaanvartta kun hän kurottaa jalkaa kohti tuolia.
-
Sangatsu Mangan blogissa on kerrottu (https://www.sangatsumanga.fi/suomennetun-mangan-tulevaisuus/), että suomenkielinen KJH on parin muun sarjan kanssa parhaillaan tauolla sopimuksen siirtoprosessin vuoksi. Tuosta saa käsityksen, että kyse on muodollisuuksista eli että sarja on jatkumassa, mutta ei vain tiedetä milloin uusi kustantaja H-Town saa sen tehdä.
Mukava kun jatkuu. Jo 18 osaa siis on ulkona suomeksi. Ei tässä sinänsä ole kiirettä. KJH:n ilmestymistahti olisi täällä joka tapauksessa harventunut pian, sillä sitä on ilmestynyt japaniksi vasta 23 osaa. Tänään näkyy olevan englanninkielisen 22. osan virallinen ilmestymispäivä.
-
Ilmoituksen mukaan KJH 19:n piti ilmestyä eilen yli vuoden tauon jälkeen. Etsin sitä turhaan ensin kaupasta ja sitten Lehtipisteen sivulta. Nyt huomasin Sangatsu Mangan sivulta infon, että ilmestymispäivä on siirretty tammikuun 12:nteen. Näköjään jopa kuusi osaa (19–24) on tulossa suomeksi ensi vuonna.
-
Sori hämäys! Tietyissä jutuissa meni enemmän aikaa kuin oletimme. Mutta nyt aikataulu on säädetty koko lailla varmaksi.
-
KJH 19 hommattu täällä, mutta ei vielä luettu... Ulkoasu näyttää aivan samanlaiselta kuin ennen; kustantajan vaihdos ja vuoden julkaisutauko eivät onneksi vaikuttaneet siihen.
Pokkareiden hinta nousi näemmä kaksi euroa 6,90:stä 8,90:ään – onpa melkoinen korotus kerralla! Ymmärrän kuitenkin, että näinä aikoina kaikki kustannukset nousevat.
-
Jatkan monologiani. Viime viestini jälkeen ovat jo ilmestyneet osat 20 - 22, mutta en jaksa tehdä yhteenvetoa niistä.
Tuorein osa 23, jonka luin äsken, on minusta selkeästi heikoin tähän mennessä. Siinä on liikaa tylsää puhetta ja juhlien valmistelua. Lisäksi kasvissyöjänä sarjan alituinen liharuokien hehkuttaminen on alkanut vaivata minua.
Yleensäkin sarjan ongelmana on viime aikoina ollut se, että Rimuru on nyt niin voimakas, että hänelle ei tahdo löytyä vastusta. Lisäksi hänellä myös on ystävinään mm. erittäin voimakkaat Veldora, Milim ja Diablo. Löytyykö haastetta enää?
Hahmoja on liikaa. Minun pitää jo ottaa aiempia pokkareita esiin ja tarkistaa, että kuka tämä henkilö olikaan. Jatkuvasti ilmaantuu lisää hahmoja, vähempikin riittäisi. Vanhoista hahmoista saisi ainakin Sooeitä, Shunaa, Shionia ja Rimurun (ja Shizun entisiä) oppilaita näyttää paljon enemmän.
Koko ajan myös heitetään tipoitellen uusia valtakuntia ja hallitsijoita, joista ei ole aiemmin puhuttu mitään. Maailma ei esitellä kunnolla. Luulisi, että demoniruhtinaana Rimuru olisi jo tutkinut maailman perusteellisesti ja siitä olisi kerrottu lukijalle.
Muutamissa edellisissä osissa oli myönteisesti mieleen jäävänä hahmona Hinata.
Vekkuli huumori ja omaperäinen päähenkilö, joka ei ole ulkoisesti mies eikä nainen, jaksavat hymyilyttää, ja niiden takia seuraan yhä sarjaa. :)
(E: Typo.)
-
Liha & manga on aihe, josta joku voisi vaikka tehdä pikku tutkimuksen... Japanilaisethan syövät paljon vähemmän lihaa kuin vaikkapa suomalaiset. Wikipedian mukaan vuonna 2020 voitimme(?) 76,70 kg vastaan 49,33 kg. Eli reilut 50 % enemmän syödään meillä. Saman tietolähteen mukaan meillä oli vuonna 2021 kansasta 12 % vegetaristeja ja 2 & vegaaneja. Japanissa luvut olivat 9 % ja 2,7 %. Eli kasvissyöjien suhteellinen määräkin on meillä isompi, joten lihansyöjät syövät täällä lihaa vähän enemmän enemmän kuin japanilaiset lihansyöjät.
Silti fantasiajutuissa liharuoka korostuu usein. Tai ehkä ei silti vaan siksi. Fantasiamaailmassahan ruuan pitää olla jossain määrin erilaista kuin oikeassa maailmassa, ja yksi keino lienee juuri lihan osuuden lisääminen.
Japanilaisittain on myös niin, että runsaslihainen ateria mielletään ylelliseksi, koska lihaa ei popsita joka käänteessä rutkasti. Siksi fantasia-ateria, joka saa lukijalle veden kielelle, on yleensä lihapainotteinen.
Sivupolku: Japanissa tunnetaan termi "mangaliha". Joskus takavuosikymmeninä liha piirrettiin usein kimpaleeksi, jota syödään niin, että tartutaan kiinni siitä törröttävään luuhun. Nykyään kuvaustapaa käytetään lähinnä humoristisesti. Esimerkkejä löytää hakukoneilla, hakusanat manga niku.
-
Kiitos selityksistä, Antti! En tiennyt, että liha-aterioita korostetaan yleisesti fantasiamangassa.
Ymmärrän, että vanhanaikaisessa fantasiamaailmassa lihansyönti on luonnollista ja välttämätöntä. Ehkä sarjakuvien tekijöiden kannattaisi silti tiedostaa, että lihan korostaminen ei ole kaikille lukijoille mutkatonta. Itse tunnen myötätuntoa eläimiä kohtaan. Aluksi annoin noiden lihahehkutusten vain mennä ohi, mutta kun ne toistuivat, ne alkoivat vähän häiritä. Vastapainoksi Rimuru voisi välillä antaa kokeilleen jonkin nykyaikaisen kasvisruokareseptin…
Katsotaan, pystynkö ottamaan asian huumorina myöhemmin. Tuo "mangaliha" on hauska! :)
(Nykypäivän tiede muuten sanoo, että eläimet ovat paljon tuntevampia ja älykkäämpiä kuin aiemmin on uskottu. Sika saattaa olla jopa viisivuotiaan ihmisen älykkyystasolla. Scifissä esim. Star Trek: The Next Generationin tulevaisuudessa ihmiskunta valmistaa lihan kokonaan keinotekoisesti, koska ei halua tappaa eläimiä. Olemme kenties menossa siihen suuntaan.)
-
Sarjan tuore osa 24 hankittu. Tarina jatkuu rauhallisella juhlan valmistelulla. Rimurun ideoima luolaholvisto vieraille on hauska. Tutustumme uuteen hahmoon, Masayukiin, joka vaikuttaa voittavan taistelut jatkuvalla onnella. Myös hän on siirtynyt fantasiamaailmaan meidän maailmamme Japanista kuten Rimuru, Shizue, Shizuen oppilaat ja Yuuki.
Kamppailen hahmojen muistamisen ja erottamisen kanssa. Etenkin paladiini Hinata ja kiltamestari Yuuki menevät minulla ulkonäöltään sekaisin, vaikka Hinata on nainen ja Yuuki mies… :o
Sarjan suomennos ja ladonta ovat aina ihailtavan virheettömiä.
Pokkarin lopussa ilmoitetaan, että seuraavan osan ilmestymisen ajankohta ei ole vielä selvillä. Veikkaan, että tämä johtuu siitä, että suomalaiset laitokset ovat nyt niin lähellä japanilaisia. Tsekkaan Wikipediasta, että tätä kirjoitettaessa japaniksi on ilmestynyt 27 pokkaria ja englanniksi 25.
-
Etenkin paladiini Hinata ja kiltamestari Yuuki menevät minulla ulkonäöltään sekaisin, vaikka Hinata on nainen ja Yuuki mies… :o
Skannasin näistä kahdesta hahmosta näytteet. Ohessa kuvat yhdistettyinä. Minusta nämä ovat kovin saman näköisiä... Toki pokkarissa 22, kun Hinata kävi kylvyssä Rimurun saunassa, hänen muotonsa näkyivät selvästi.