Kvaak.fi - keskustelu
Sarjakuvanlukijoiden keskustelut => Muut sarjakuva-aiheet => : Reima Mäkinen 30.11.2004 klo 14:46:20
-
Ketjussa: Nykysarjakuvan yhteydet golden ageen,
http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?board=3;action=display;threadid=1863 nostettiin taas esiin kysymys siitä lukevatko lapset sarjakuvaa, mitä he sitten lukevat elleivät sitä, ja miten nuoria saataisiin sarjakuvan pariin? Tässä muutama kärjistys aiheesta, vaikka saattaa olla että trendeistä on keskusteltu jo ennenkin. Päällimmäisenä on siis huoli pilttien saamisesta oikeanlaisen kulttuurin pariin.
Sarjakuvan imago (asia jota silloin tällöin huomaan miettiväni) on varmaan nykyään juuri se, että vanhat (30-70v.) ukot harrastaa ja turisee. Ketä lasta/nuorta semmoinen kiinnostaisi?! Toisaalta sarjakuvalla on myös artsu-imagoa joka taas on melko marginaalista ja enemmän naisten (20+) juttu. Pikkupoikien sarjakuvia (esim. hämis, Bionicle, yms,) taidetaan lukea tällä hetkellä vähemmän kuin tyttöjen sarjiksia (esim. Witch, Iines, jne.) Pojille on tarjolla muualla se visuuaalinen ja adrenaliinin täyteteinen annos, mikä joskus muinoin löytyi sarjakuvista.
Nousevia ja sarjakuvan kannalta positiivisia trendejä ovat nähdäkseni Juban "miljonääripoikamies-sarjakuvantekijä"-meininki ja manga. Viimeksi mainittua ei välttämättä mielletä sarjakuvaksi, joten se ei myöskään kärsi sarjakuvan painolastista. Juban esimerkki taas saattaa kannustaa nuoria lähtemään alalle ja saa ihmiset ylipäätään kiinnostumaan asiasta. Positiivista on minusta myös se, että Aku Ankka on muuttunut instituutioksi, eli sitä ei enää mielletä sarjakuvaksi vaan sillä on ihan omat arvonsa ja lokeronsa arjessa. Sarjakuva on voimissaan myös netissä. Näin siitäkin huolimatta, että "sarjakuvaharrastajat" eivät asiaa ole kauheasti noteeranneet.
Näin perustellen sarjakuva näyttäisi minusta olevan varsin hyvissä voimissa (paremmissa kuin koskaan alan 90-luvun puolivälin laman jälkeen) ja kyllä sitä aika nuoretkin harrastavat. Paluuta entiseen ei ole, ja sen perään on turha haikailla. Uusilla sukupolvilla on omat juttunsa, niinkuin aina on ollut, ei tämä ole sen kummempaa. Lisäksi sarjakuvaanon tullut sama megatrendi joka muutenkin vaikuttaa, tuotteilla (myös sarjakuvahahmoilla ja lehdillä) on yhä lyhyempi elinkaari (mikä ei tietenkään estä uudelleentulemista, säänöllisin väliajoin).
-
Semmoinen entry-level sarjakuva, ensiaskel sarjakuvaan, puuttuu. Ja mitähän sen pitäisi edes käsitellä, kun kulttuurimummon korkokenkä heilahtaa oitis, jos oikeasti jännittävästä sarjiksesta on kysymys.
Toinen juttu on muuten se (no nyt minä jo poikkean aiheesta, anteeksi) että ihmissuhdejutut alkaa kiinnostaa "huolestuttavan" ( ;D ) nuoria, minulla on 9-vuotias poika jonka luokasta iso osa katsoo Salattuja eläimiä.
Eli Korkeajännityksen korvaa Poikien Sarjakuvaromantiikkalukemisto... ;D ;D ;D
AAAARGGGGGHHHHH...
-
minulla on 9-vuotias poika jonka luokasta iso osa katsoo Salattuja eläimiä.
Me kuolemme.
Me kaikki kuolemme.
Tuomion korpit kaartelevat päidemme yllä lopullisen tuhon enteenä, eikä toivoa enää ole.
Mutta tuota... saisikohan nämä nykyvekarat innostumaan liikkumattomista kuvasarjoista sillä lailla, että tehtäisiin sarjisversio "Salkkareista", "Jyrkistä", "Kauniista ja rohkeista" sekä muista näistä varhaismurrosikäisten suosikkisarjoista?
Eikös 70-luvulla tehty Onnenpäivistäkin (The Happy Days) sarjisversio? Vaikuttikohan se mitenkään Fonzien suosioon?
Heyyyy.
-
" Semmoinen entry-level sarjakuva, ensiaskel sarjakuvaan, puuttuu."
Näitähän ilmestyy jatkuvasti uusia. Tehotyttöjä ja muita tv-suosikkeja. Sa,a on meiniki ollut 60-luvulta lähtien, nykään vaan lehdet/hahmot eivät kestä muodissa yhtä kauan kuin silloin.
Se on eri asia jos tarkoitat laadukasta ja pitkäjänteistä työtä tämän ensiaskeleen parissa. Se menee kulttuurin puolelle (ja kulttuurilla menee nykyään huonosti ellei se löydä sponsoria). S-tekijöiden ja Egmontin kilpailu on yksi pieni askel tähän suuntaan, mutta noin vakavasti ei voi ajatella että kukaan kustantaja alkaisi panostaa lastensarjakuvaan. Lapset kun kasvavat muutamassa vuodessa ulos siitä kohderyhmästää, eli markkinointityö ei kannata, muuten kuin tähdenlentojen muodossa. Hillot pitää saada nopeasti himaan.
-
lehdet/hahmot eivät kestä muodissa yhtä kauan kuin silloin.
..............
markkinointityö ei kannata, muuten kuin tähdenlentojen muodossa. Hillot pitää saada nopeasti himaan.
Mutta eikös ihan samasta syystä nykyinen populäärimusiikki ole täyttä skeidaa?
Okei, halukkaat voivat rupatella tarkemmin tuolla Sekalaisissa jutuissa että onx Britney Spears IHQ ja voiko poikabändejä kuunnella, koska niitten levyt ovat sentään ammatti-ihmisten tekemiä.
Mutta tarkoitin tuolla sitä, että koko nykyinen kulttuurimme taitaa olla pinnallista kertakäyttökulutukseen perustuvaa, vahvoja ja pysyviä brändejä syntyy enää aniharvoin.
Entäs jos vaikkapa Cokis keksittäisiin nyt? Tulisiko siitä enää yhtä suosittua, entä pysyisikö se suosikkijuomana vai hiipuisiko se pikkuhiljaa uusien trendikkäämpien juomien tieltä?
Mistä se johtuu? Ovatko markkinavoimat onnistuneet ottamaan haltuunsa länsimaisten ihmisten arvomaailman jatkuvalla mainostuksellaan, vai heijastaako tämä nykyinen kehitys sitä miten nykyihminen muutenkin ajattelisi?
Ihminen on nuorena vaikutteille altis, joten ehkäpä jo pienestä asti alkanut altistuminen erilaisille ostoärsykkeille on pikkuhiljaa aiheuttanut uuden sukupolven henkisen rappeutumisen.
No, ehkä niillä liian isoihin kuteisiin pukeutuneilla pipopäillä on keskenään kivaa juostessaan uusien trendien ja villitysten perässä.
Kun eivät paremmasta tiedä eivätkä välitä, niin mikäs se on ollessa, kun Mäkkäristä saa safkaa, Britney raikaa jokaisella radiokanavalla, irkissä on tosicuuleja frendejä aina kanavilla ja telkassa on ihan %¤%&&:n siistejä tositeeveeohjelmia niin mitäpä sitä enää lukemaan jotakin vanhoja, homeisia sarjakuvia.
Hit me baby one more time.
-
Omasta mielestäni sarjakuvissa on nykyään paljon enemmän hyviä tarinankertojia kuin ennen. Monesti nämä tarinat vain ovat selvästi aikuisemmalle lukijakunnalle suunnattuja (esim. tarkastaja Ankardot tai Sandmanit), eivätkä ne ehkä siksi kolahda nuorempaan väkeen.
Luulen kuitenkin että lähitulevaisuudessa myös sarjakuvapuolelle paukahtaa joku helposti markkinoitavissa oleva hyvä tarina a'la Harry Potter. Tällöin nuoret alkavat jälleen lukea sarjakuvaa, koska kustantajien kannattaa panostaa tosissaan sarjakuvien markkinointiin.
Olisikin hauska tietää miten olisi käynyt jos Rowling olisikin ollut sarjakuvapiirtäjä...
-
Ei se sarjakuvaa auta, jos tulee yksi "Rowling" ja tekee teoksestaan suositumman kuin Raamattu. Se yksi teos tai teossarja myy, mutta muut jäävät yhtä lailla hyllyyn kuin nyt.
Jos sarjakuvaa halutaan (sosiologisesti) elvyttää, koko taidemuodon pitää saada enemmän suosiota. Mutta se vaatii jo jotain sen mittakaavan markkinointia, että epäilen ettei se onnistu keneltäkään Euroopassa.
Noh, ennustaminen on aina epävarmaa. Varsinkin tulevaisuuden. ;D
-
Jos sarjakuvaa halutaan (sosiologisesti) elvyttää, koko taidemuodon pitää saada enemmän suosiota. Mutta se vaatii jo jotain sen mittakaavan markkinointia, että epäilen ettei se onnistu keneltäkään Euroopassa.
Sarjakuvalla on omat rowlinginsa ja bestsellerinsä. Zepin uusimmasta Titeufista otetiin 2 000 000 (2 miljoonan!) painos. Asterixit ovat väistämättä tuota luokkaa (yksi uusi on kuulemma vielä tulossa 2005 tahi 2006). Että heitillä se on Euroopassa onnistunut. Ainakin. Mutta nostaako se yleensä sarjakuvan arvostusta mihinkään suuntaan?
Timo
-
Nostavatko kirja-bestsellerit kirjallisuuden arvostusta? Ehkä eivät, mutta monelle suomalaisnuorelle Harry Potter oli ensimmäinen kontakti kirjojen maailmaan ja mahdolliseen lukuharrastukseen (ja tätä myötä myös arvostus kirjoja tai sarjakuvia kohtaan voi syntyä). Luulisin saman metodin toimivan myös sarjakuvien puolella.
Se mitä Markku totesit tuosta muiden teosten hyllyyn jäämisestä on täysin totta, enkä usko että ongelmaan oikein on olemassa mitään realistista ratkaisukeinoa. Kirjallisuuden puolella tämä ilmiö on todellinen jo tänä päivänä.
-
Ei kiinnosta sarjakuva nuoria eikä vanhoja.
Rauha Jysäyksen muistolle.
-
Ei kiinnosta sarjakuva nuoria eikä vanhoja.
Rauha Jysäyksen muistolle.
No jopas nyt Tertsi lietsoo tappiomielialaa... Eihän sitä Jysäystä vielä olla kuopattu! ;)
-
Se Jysäyksen siirto Artiselle Banaanille itse asiassa saattaa olla hyväkin juttu... Että pidetään peukut pystyssä!
Kaikki mitä sanoitte bestsellereistä oli hyvin mietittyä! Tavallaan manga taitaa olla se sarjakuvan alue jossa koko sarjakuvatyyppi on bestseller. Muuten sarjakuva on yksittäisten menestyjien varassa.
Mielnkiintoista. En itse ole tuohon Titeufiin tarttunut...
-
Mielikuva mangasta jotenkin kaiken ylitsekäyvänä ja homogeenisesna massana on kyllä minusta aika outo. Kyllä japanilaisenkin sarjakuvan sisään mahtuu menestyksiä ja floppeja. Suomessa vain ei jälkimmäisistä kuulla sen paremmin kuin minkään muunkaan maantieteellisen alueen (paitsi Suomen) epäonnistumisista.
Siihen kyllä uskon, että aika ja tavat suosivat vahvoja ja niiden vahvistumista. Tätä tuetaan markkinoinnilla. Siis brandeja. Tämä näkyy jopa netissä, missä periaatteessa vallitsee saavutettavuuden näkökulmasta tasa-arvo sisältöjen kesken.
Kulttuuriin on siis tavallaan tullut yhä vaikuttavampana voimana muun teollisuuden ja markkinatalouden lainalaisuudet. Toisaalta vaikkapa manga ja Witch on hyviä esimerkkejä siitä miten asiat pitäisi tehdä, jotta olisi menestymisen mahdollisuuksia. Pitää kuunnella yleisöä, miettiä kohderyhmiä ja trendejä ja sitten tehdä tuotteet sille yleisölle. Kovin taiteilijalähtöinen ja sisäänpäinlämpiävä matsku ei mene vaikka sitä markkinoisi kuinka. Pitää olla kosketuspintaa yleisöön.
-
Reima, minä kyllä uskon että sinun, Kaltsun, Takalon Tiitun tai Kallion Paulin sarjakuvat voisivat ihan hyvin upota nykynuorisoon, uskoakseni jopa paremmin kuin 70-, 80- ja 90-lukujen nuorisoon, jos vain joku upottaisi niiden markkinointiin runsaasti tuohta. Nuorison mielenkiinto on sellaisissa aiheissa jota te olette käsitelleet enemmän kuin koskaan.
Mutta niinkuin totesit kaikki tuo brandinrakennus jne. on tarvitsee aikaa, runsaasti rahaa ja osaamista. Ongelmallista.
-
Jep mikä tahansa, mikä ei ole liian vaikeata tai taiteellista voi upota nuorisoon JOS sen markkinointiin laittaa hirveen määrän pätäkkää.
Jos nyt jotain positiivista vielä hakee tästä ajasta, niin mustavalkoinen sarjakuva sai hiukan "armon aikaa" kun tuli tuo manga. Mutta voipi olla, että 5-10 vuotta ku katellaan, niin mv on auttamatta passee. Oli se sitten vaikka kenen tekemä ja ilmestyi vaikka kuinka kovissa kansissa?!
-
Arvelen että mustavalkoinen tyylikeinona säilyy. Ei hinnanalentajana, siinä suhteessa värin painamisen ja m/v:n välillä ei enää ole niin suurta eroa. Mutta mustavalkoiseen liittyy tietty muudi: esim. Helvetistä. Tai sitten astetta arsumpana, esim. Persepolis. L'Associationin idea m/v:ssa oli että se on "vakavampi", vertautuu tavallisiin kirjoihin. Ja loppuhan on historiaa: isommat kustantajatkin lähtivät tähän junaan ja laineet ovat osuneet jo Suomeenkin Aseman ja Satrapin myötä. M/v sopii joihinkin juttuihin täydellisesti. Mainstreamiinkin. Minusta Maus, Persepolis ja jotkut Aseman jutut ovat sisältönsä puolesta mainstreamia, vaikkeivat olisikaan sitä myynnillisesti tässä pienessä maassa.
Suomessa ei tehdä hyvää mainstreamia, mikä ei ole ihme, kun ottaa huomioon pienen kielialueen ja sarjakuvabisneksen puuttumisen. Siis täällä EI OLE sellaista keskieuroopan/usan seikkailusarjakuvamainstreamia; määritelmällisesti sarjakuvan mainstreamia olisivat kai V&W, Naisen kanssa ja Akkari. +Korkkari ja Tex Willer ehkä? Eikö ne nuo ole ne myyvimmät. Kotimainen pitkän jutun tekeminen ei lyö kaupallisessa mielessä taloudellisesti leiville, siksi sitä ei "kaupallisena" (mainstreamina, tms.) tehdä. Apurahataiteilijat taas tekee sitten ihan mitä tykkää, onneksi, tekisi mieli sanoa, kun Hagelbergia katsoo. Mutta joo, tilanne on outo.
-
Olen samaa mieltä Rojun kanssa. Mustavalkoisuus varmasti säilyy tyylikeinona sarjakuvissakin. Esim. Sin City-sarjaa olisi vaikea kuvitella muuna kuin mustavalkoisena (no, onhan ainakin yhdessä albumissa vähän keltaistakin :D). Elokuvissakin mustavalkoisuus on edelleen yksi tyylikeino, ja kyllä se ainakin minun mielestäni se toimii vaikkapa Schindlerin listassa aika hyvin.
-
Mustavalko kunniaan! Varsinkin toiminta- ja kauhusarjiksiin sopii paljon värejä paremmin. Eiköhän sillekin aina tilausta löydy alan harrastajien keskuudessa :)
Elokuvissakin mustavalkoisuus on edelleen yksi tyylikeino, ja kyllä se ainakin minun mielestäni se toimii vaikkapa Schindlerin listassa aika hyvin.
Ja Samuraifictionissa ;D
-
Elokuvissakin mustavalkoisuus on edelleen yksi tyylikeino, ja kyllä se ainakin minun mielestäni se toimii vaikkapa Schindlerin listassa aika hyvin.
...siihen asti kunnes El Spielbergo laittaa kameran eteen punatakkisen pikkutytön.
-
Otto K avautuu:
Let's face it. Suomi on väkisinsivistetty juppiutunut metsäläiskansa, jolla on villi-ihmisten maku ja tavat. Ei tänne toinna mitään järjellistä markkinoida.
Sarjakuvan(kin) turmio on se, että kun näin pieni väestömäärä sirpaloituu alakulttuureiksi, niistä kulttuureista vain murto-osa on ostovoimaltaan kykenevä pitämään yllä itsenäistä kulttuurituotantoa. Sitten yritetään tehdä juttuja, jotka pyrkivät miellyttämään vähän kaikkia; "jokaiselle jotakin". Ketään ei saa ärsyttää. (Katsokaapa vaikka kotimaista elokuvatuotantoa.)
Markkinavoimat tuhlaavat jumalattomasti rahaa pitääkseen varhaisnuorison yhtenäisenä massana, jolle on helppo myydä mitä tahansa saastaa, ja pappa betalar. Lapset ja nuoret eivät loppujen lopuksi ole kovin tyhmiä, vain helposti johdateltavia laumasieluja. Viimeistään lukioikään mennessä porukka onkin yhtäkkiä sirpaloitunut niin, että minkäänlaisia megatrendejä on turha väsätä, kaikilla on "omat juttunsa".
"Nuorilla radionova-aikuisilla" on puolestaan niin kiire kustantaa kodindigitaalielektroniikkaa masentuneiden lastensa kasvattajiksi, että siihen segmenttiin on turha mitään sarjakuvia tyrkyttää.
Keski-ikäiset kuuntelevat humppaa.
Niin että kenelle tässä pitäisi ruveta sarjakuvia suuntaamaan, että voisi samalla säilyttää edes osan omanarvontunnostaan. Eläkeläiset ovat vielä verraten yhtenäinen ostovoima. Mutta kymmenen vuoden päästä ketään ei enää päästetä eläkkeelle, joten...
-
Otto K avautuu:
Niin että kenelle tässä pitäisi ruveta sarjakuvia suuntaamaan, että voisi samalla säilyttää edes osan omanarvontunnostaan.
Siteeraan tässä yhtä itteeni viisampaa joka tässä hiljattain kiteytti asian minusta loistavasti. Mitä enemmän asiaa ajattelen, sitä paremmalta kuulostaa.
Ensimmäinen yleisö olet sinä itse.
Eikö oo hyvin sanottu.
-
Hei hei, minä olen keski-ikäinen mutten kuuntele humppaa. Paitsi tietysti Eläkeläisiä mutta jospa se on eri asia.
Minä kuuntelin yläasteella Eläkeläisiä. Se on eri asia.
Olen nähnyt täysin terveiden ihmisten sortuvan humpan ja muiden tanssilavahirveyksien syövereihin. Tunnettua parannuskeinoa ei ole.
Ei näitä pidä kirjaimellisesti ottaa... Se oli sellaista "sarkastissävytteistä provokaatiota". Kröhöm.
Roju siteerasi hyvin. Varmaankin kaikki "sisäisen luomisvimman ajamana" sarjakuvia (ja muuta kivaa) puuhailevat lähtevät omista lähtökohdistaan, jos tekijän lisäksi joku muukin tykkää niin sehän on vain hienoa. Markkinamiehet hoitakoon segmentoinnin ja muut hienot sanat.
<provosoivaa yksinkertaistamista ja liiottelua>
Jospa (kotimaisen) sarjakuvan suppea mainstream ei olekaan tekijöiden vika, vaan kentästä puuttuu vain härskejä kauppamiehiä (kustantajat? toimittajat?), jotka pistävät villit taiteilijat liekaan tekemään enemmän sitä mistä kansa tykkää.
- Suuret kaupalliset menestystarinat ovat yleensä jonkinasteisia kompromisseja.
-> Kompromisseja tehdään väistämättä kun taustalla on tuotantokoneisto (vrt. musiikki, elokuva).
-> Suomalaisessa sarjakuvassa ei ole tuotantokoneistoa (vrt. USA, Japani, Ranska).
-> Luodaan tuotantokoneisto suoltamaan ulos tasaista sarjakuvatahnaa, joka perustuu markkinatutkimuksiin ja kukkahattutätien virallisiin ISO-standardeihin.
Harva taiteilija vapaudestaan hevillä luopuu - vaikka se kenties takaisi kaupallisen menestyksen. Kyllä taiteilijat on sitten tyhmiä.
</provosoivaa yksinkertaistamista ja liiottelua>
Noh, tyhmyydestä en tiedä, mutta kenties enemmän markkinamieshenkeä pitäisi tekijöistä löytyä. Ei se nuorisokaan aivan menetetty "segmentti" voi olla.
--
Vielä humppaan palatakseni. Viidenkymmenen vuoden kuluttua kun kävelee vanhainkodin ohi, niin voi kuulla matalan, monotonisen jytinän. Pappojen subwooferit ne siellä kajauttavat hard trancea ilmoille niin, että tekarit helisee ja tahdistimet paukkuu. Kullakin sukupolvella omat tunnussävelmänsä...
-
Otto K avautuu:
Let's face it. Suomi on väkisinsivistetty juppiutunut metsäläiskansa, jolla on villi-ihmisten maku ja tavat. Ei tänne toinna mitään järjellistä markkinoida.
<ironic mode>
Jos kukkahattutätejä uskoo, eikö tuo ole itse asiassa ihanneyleisö vaikkapa supersankarisarjakuvalle...?
</ironic mode>
Minä kun olen niin tavattoman naiivi, että uskon, että todella hyvä sarjakuva myisi. Mutta näillä markkinoilla missä me olemme, se todella hyvä on jotain melko vaativaa.
Kultakaivos sarjakuva ei kuitenkaan kenellekään voi olla. ;D
-
Haa, se mitä tänne tarvitaan on kustantaja, joka alkaisi kustantaa ja levittää sarjakuvaa, ei pelkästään pariin isoon kirjakauppaan ja erikoisliikkeisiin vaan myös markettien hyllyille, sitten se panostaisi markkinointiin niin, että legendaarinen "suuri yleisö" heräisi että hei, tätähän voisi lukea! Ei hintakaan olisi este, sillä sarjakuvat maksaisivat alle 20 euroa (ehkäpä 5?) ja ehkäpä levikin kasvaessa muutama piirtäjäkin voisi hommalla elää... Kaiken tämän lisäksi olisi myös mukavaa, ettei piirtäjiä ohjailtaisi tyyliin "tee sitä ja tätä mutta et saa mainita tätä tai tätä ja varsinkaan näyttää tuota".
Nyt sitten voisin jatkaa tätä unelmointia ja sanoa, että jos jotain rahaa joskus (massiivisesti levitetyillä) sarjakuvillani saisin, niin kustantaisin itselleni armeijan puhuvia naakkoja. Varmasti.
Tosin väkisinkin tulee mieleen, että mistä kaikki paperi saataisiin kun Suomen paperinkulutus sarjakuvan teholevityksen myötä yhtäkkiä kasvaisi. Vähennettäisiin mainoksista, ehkä? Niistä, joita kukaan ei lue ja joita tulee tonneittain postiluukusta joka vuosi.... Ettei metsät häviäisi ihan kokonaan.
Mutta ihan vakavasti puhuen... Luulen minäkin, että sarjakuva voisi jopa myydä, sen saatavuus ja markkinointi ei vain Suomessa ole kovin kummoinen. Viivi & Wagner on hyvä esimerkki sarjakuvasta, joka sai mahdollisuuden ja menestyi. Kuinka moni tulee tutustuneeksi albumiin, joka "suuren yleisön" näkökulmasta julkaistaan kaikessa hiljaisuudessa ja myydään jossain? :-\
Tai no, saatan olla totaalisen väärässäkin. Eikös Hiltunen ansaitse ihan mukavasti ja on saanut mahdollisuuden albumienkin tekoon?
-
Haa, se mitä tänne tarvitaan on kustantaja, joka alkaisi kustantaa ja levittää sarjakuvaa, ei pelkästään pariin isoon kirjakauppaan ja erikoisliikkeisiin vaan myös markettien hyllyille, sitten se panostaisi markkinointiin niin, että legendaarinen "suuri yleisö" heräisi että hei, tätähän voisi lukea! Ei hintakaan olisi este, sillä sarjakuvat maksaisivat alle 20 euroa (ehkäpä 5?) ja ehkäpä levikin kasvaessa muutama piirtäjäkin voisi hommalla elää...
Jos olisin kustantaja, sanoisin: "Täysin utopistinen fantasia!" Mutta täyttyy muistaa että suunnilleen samaa sanottiin Pasosen Hartolle kun se alkoi painaa B. Virtanen alppareita, ennen kuin se myi painoksen loppuun päivässä.
Minusta 5 euron markettialpparit eivät ole mahdoton ajatus, mutta se vaatisi jo yleisesti tunnetun sarjan, jolla on poikkeuksellisen lahjakas tekijä. Lisäksi tarvittaisiin oikea ajoitus, roppakaupalla onnea ja sellainen hullu jolla tätä kaikkea on, sekä rahaa ja mielenvikaisuutta yrittää.
5 euron markettialpparit tulee, mutta koska, se on toinen asia. Ja sitten kun ne tulee, valitetaan sarjakuvan mahalaskusta. "Markettialpparit on koko kansan viihdettä, mutta minä teen taidetta!"
-
5 euron markettialpparit tulee, mutta koska, se on toinen asia. Ja sitten kun ne tulee, valitetaan sarjakuvan mahalaskusta. "Markettialpparit on koko kansan viihdettä, mutta minä teen taidetta!"
Usein tuossa on kyllä perää. Taiteesta en tiedä, mutta niin sarjakuvien kuin musiikinkin saralla tuotteen laatu on valitettavan usein käänteisesti verrannollinen sen suosioon. Ehkäpä kyseessä on juuri tuo suosion mukanaan tuoma koneellistuminen, joka hioo hyvästäkin tapauksesta kaikki ne häiritsevät (mutta mielenkiintoiset) särmät pois. Tai ehkäpä asia on niin, että ne omaperäiset ja oikeasti idearikkaat ja/tai uuttaluovat tapaukset eivät pääse suureen suosioon ennen karamellivärikäsittelyä.
Myönnän olevani kurttu joka urputtaa "niiden vanhojen hyvien aikojen" perään, mutta ajatus tooosi suositusta ja kaikille maisuvasta sarjakuvasta tuntuu absurdilta: En voi kuvitella pitäväni samasta sarjakuvasta ylipirteän dancepoppia rakastavan luokkatoverini kanssa :-X
-
5 euron markettialbumi kuulostaa aika kaukaiselta. Nythän marketeistä jo saa Asterixeja ja Lucky Lukeja. Hinta on vähän yli 7 euroa. En usko, että hinnat tuosta pahemmin voisivat laskea.
Tietenkin tarjonta voisi olla laajempaa. Ehkä Jysäys synnyttää uuden albumit marketteihin buumin.
-
5 euron markettialbumi kuulostaa aika kaukaiselta.
Mikäs se on tämä CD-levyjen marketmyyjä, jonka levyt maksaa 4-6 euroa? Kaikki nauroivat, ettei tuo onnistu, mutta jossain lehtijutussa firman TJ kehaisi että hyvin menee.
Sarjakuvissa sama ilmiö tarkoittaisi varmaan jonkun kertaalleen julkaistun bulkkitavaran tuomista albumeina. Eli Aku-Palat -- 5,20 e. :-/
Timo
-
5 euron markettialbumi kuulostaa aika kaukaiselta.
Mikäs se on tämä CD-levyjen marketmyyjä, jonka levyt maksaa 4-6 euroa? Kaikki nauroivat, ettei tuo onnistu, mutta jossain lehtijutussa firman TJ kehaisi että hyvin menee.
Poptori ainakin julkaisee lähes poikkeuksetta... No, ihan suoraansanoen täyttä p****a :-X
-
Poptori ainakin julkaisee lähes poikkeuksetta... No, ihan suoraansanoen täyttä p****a :-X
No elähän mittään, on siellä seassa hyvääkin. Jaakko Tepon levyt on minusta hyviä. ;)
-
No elähän mittään, on siellä seassa hyvääkin. Jaakko Tepon levyt on minusta hyviä. ;)
Jaakko Tepon kolmen ekan levyn cd-painosten vuoksi kannatan ikuisesti Poptoria!
-
Jos sarjakuvaa halutaan (sosiologisesti) elvyttää, koko taidemuodon pitää saada enemmän suosiota. Mutta se vaatii jo jotain sen mittakaavan markkinointia, että epäilen ettei se onnistu keneltäkään Euroopassa.
Sarjakuvalla on omat rowlinginsa ja bestsellerinsä. Zepin uusimmasta Titeufista otetiin 2 000 000 (2 miljoonan!) painos. Asterixit ovat väistämättä tuota luokkaa (yksi uusi on kuulemma vielä tulossa 2005 tahi 2006). Että heitillä se on Euroopassa onnistunut. Ainakin. Mutta nostaako se yleensä sarjakuvan arvostusta mihinkään suuntaan?
Timo
Timo, saako noita Euroopan puolen myyntilukuja jostain? Welzu kaivoi jenkkisarjakuvalehtien myyntilukuja, mutta Europuoli on arvoitus. Ainakin minulle.
-
Timo, saako noita Euroopan puolen myyntilukuja jostain? Welzu kaivoi jenkkisarjakuvalehtien myyntilukuja, mutta Europuoli on arvoitus. Ainakin minulle.
Noita muutamia huippulukuja on tullu vastaan ainoastaan noiden bestsellereiden myyntimenestyksestä kertovissa uutisissa. En ole nähnyt missään mitään top-10 -listoja tai muita vastaavia. Varmaan niitäkin on.
Timo
-
Ranskalaiset tekevät listoja kyllä vuosimyynneistä, mutta kun en ossoo niin hyvin kieltä jotta ne tuostanoinikään netistä löytäisin... Titeuf, Asterix ja Lucky Luke ovat miljoonakerhossa, jotakuinkin 600.000 kbl on pelkästään Ranskassa myyty Kaunista Quebeciä.
-
Ranskantaitoiset, apuuva. ;D
...joka tapauksessa, hyvin mielenkiintoista, nämäkin luvut. Ajatelkaas, taas päästään pyramidiin: alhaalla me ruohonjuuressa mähkivät piirustelijat, tulot noin nolla euroa sarjakuvasta (tai sitten muutama tonni miinusta, koska me OSTAMME ne sarjakuvat). Pyramidin huipulla ne muutamat miljonäärifransut, jotka pukkavat meidänkin sarjishyllymme täyteen.
Itse asiassa pyramidissa pääsee paljon eteenpäin jo myymällä YHDEN omakustanteen. ;D
-
9 Le Cri du peuple (Tardi)
Tuo on Mahtava. Neljäs ja viimeinen osa ilmestyi nyt syksyllä. Ostakaa kaikki. Naapureille kans.
-
22 Kid Paddle
Tykkäsin muuten tuosta Kid Paddlesta, kun kaksi semmoista löysin divarista suomenkielisenä. 9-vuotias (ja paljon tietokoneella pelaava) poikani piti niistä kovasti myös.
Onkohan tuota tullut suomeksi enempää kuin nuo 2 albumia? Onko tulossa?
-
Lisää myyntilukuja Ranskasta (afNews):
Myyntiä 240 miljoonan euron verran ja Titeufia myyty 2 miljoonaa. Sen mitä nyt italian kiälestä ymmärsin...
Oggetto: Mercato Francese: 240 milioni di euro in un anno
Nel 2004 sono stati pubblicati, nel mercato della francofonia europea, 3070 libri, di cui 2120 novità.
Il nuovo Titeuf di Zep ha tirato ben 2 milioni di
copie battendo tutti i concorrenti, ma numerosi fumetti classici hanno avuto successi analoghi.
The french BD: 240 millions of Euro in the year 2004. To know all about it take a look at InfosBD.com.
Giovedì, 23/12/2004 - Autore: afnews (se non altrimenti indicato)
Riproduzione Vietata © afNews/Goria/Autore - www.afnews.info cod-Dati
-
Tietääkseni nykyajan nuoret lukevat lähes eniten mangaa ::)...
minä ainakin kuulun siihen lahkoon ;D
Ei niin etten välittäis lukea muutakin.
-
Opettaja tviittaa...
Oppilas: "Mitä? Onko Tintistä tehty sarjakuva?" (https://twitter.com/tsipilae/status/1047710969848352768)
Opettaja: Olen kantanut jopa Korkeajännityksiä hissan tunneille, mutta edellisen kerran oppilas on niihin tarttunut noin 15 vuotta sitten. (https://twitter.com/tsipilae/status/1047731729228845056)