Kvaak.fi - keskustelu
Sarjakuvanlukijoiden keskustelut => Aku Ankka ja kumppanit => Aiheen aloitti: Dennis - 10.04.2019 klo 16:55:10
-
Elämme siis mielenkiintoisia aikoja kun Sanoma on joutunut tai luopui itse mm Ennätystenkirjasta.
Sarjakuvalehti jatkanee Sanoman alla?
Mutta sitten se pääasia, mitä tapahtuu sarjakuvakirjoille? Meneekö Egmontin "lipun" alle vai miten käy?
Jotenkin loogisesti ajateltuna ajoitus luopua kirjoista on hyvä, koska:
-Rosa ja Barks on kaluttu loppuun kirjojen osalta
-Minä kirjat on "nähty" ja uudet kirjat ovat herättäneet närää Kvaakissa mm sivutaitosta.
-Mikki-kirjat eivät olleet mikään kultakaivos?
-Glenat kirjat eivät iskeneet nekään.
-DT-lehti oli floppi ja tuskin kannattaa julkaista DT-kirjoja?
-Juhlavuodet ovat vähissä
-Vuosikirjat ovat siinä vaiheessa että "kultavuosien" kirjat on julkaistu
Jne......
Kysymyksiä, vähän vastauksia, koska se radiohiljaisuus......
-
Vähän mietityttää. Kun eikös ole niin, että Suomen Egmontilla ei ole enää yhtään varsinaisia toimittajia? Lopputulema: Suomessa julkaistaan tasan samat kirjat kuin muissa Egmont-maissa yhteispainatuksina. Tanskalaistoimittajien valikoimat sarjat ja kenties kirjoittamat esipuheet. Muuta ei sit tulis.
Sanomien kulurakennetta höyläten.
Timo
-
Nimikkeiden määrä näyttäisi tosiaan tippuvan reilusti. Syksylle on ilmoitettu ilmestyväksi Don Rosa: Roope Ankan elämä ja teot -juhlapainos sekä Carl Barksin sankarit: Aku Ankka. Ei muuta. Toki lista voi vielä täydentyä.
-
Pääseekö syksyn julkaisuiden ennakkotietoja lukemaan jostain vai ovatko nämä ainoastaan sisäpiiristä tullutta tietoa?
Synkkä kirjasyksy tulossa jos ainoat kovakantiset ovat pelkkää Barks/Rosa uusintaa.
Taikaviitan 50 vuotis juhlakirjaa kaipaisin, mutta jäänenkö sitten ilman? Nähtäväksi jää. :(
-
Vähän mietityttää. Kun eikös ole niin, että Suomen Egmontilla ei ole enää yhtään varsinaisia toimittajia? Lopputulema: Suomessa julkaistaan tasan samat kirjat kuin muissa Egmont-maissa yhteispainatuksina. Tanskalaistoimittajien valikoimat sarjat ja kenties kirjoittamat esipuheet. Muuta ei sit tulis.
Sanomien kulurakennetta höyläten.
Timo
Disney-sarjakuvien kulta-aika Suomessa on nyt vääjäämättömästi takanapäin, kuten myyntiluvuistakin nähdään. Kultakaivos tuotti aikoinaan hurjasti, nyt se alkaa ehtyä. Toki sillä vielä rahaa tehdään, jonkin aikaa.
-
Jos on tarkoitus säästää, toimituksellinen puoli jää pelkästään sarjojen kääntämiseen. Semmonen jonkinlainen RW-kustannus-tyyppinen meininki.
Vaan enhän mie tiijä. Katotaan miten käy.
Timo
-
Eipä hetkeen tarvitse pelätä Aku Ankan tästä maasta loppuvan. Egmont on sinnikkäästi julkaissut viimeisiä Marvel-lehtihyllyjulkaisujakin kun ne vain edes sen muutaman tuhat kappaletta ovat myyneet.
Willerin myynti on ollut suorastaan pilvissä 14 000 kappaleella.
Se minne julkaisut menevät sisällöllisesti ja formaattinsa puolesta on sitten se, mikä nähdään.
Ei ole tainnut vielä kukaan mainita tuota Akun suoratoistopuolta, onko siitä vielä tietoakaan.
Tiedä vaikka nähtäisiin Aku Ankat ja Hämähäkkimies samassa suoratoistopalvelussa (suomeksi), että kannattaako tässä nyt harrastajakunnan vetää itse arkun kantta vielä kiinni saakka.
-
^Niin tulemmeko näkemään jotain uutta digipuolella, Disneyn katalogi on mahtava Marvelin takia.
Uskon että jotain perinteistä tullaan edelleen julkaisemaan kunhan tilanne selkeentyy. Esim. noissa vuosikirjoissahan on vielä vuosikertoja julkaisematta vaikka kuinka, jos ne vielä myyvät.
-
Toivottavasti vuosikertojen näköispainokset jatkuvat. Egmont on kyllä aika ikävästi jättänyt ne kesken (Hämähäkkimies, Ryhmä-X, Teräsmies) tai karsinut sisältöä (Mustanaamio). Ei tullut ensimmäisenä mieleen näkkärit kun uutisen luin mutta nyt jännittää kuinka käy.
-
Digipalvelun ongelma - yksi niistä - on tietysti siinä, että sen käyttäminen tuntuu koko ajan vuokraukselta (tai sitähän se on). Nämä julkaisut ovat käytössä vain sen aikaa, kun sen käytöstä maksaa. Kun ostat kirjan, niin se on ja pysyy. Jos ei tulipalo vie.
Timo
-
Voihan tässä Disney-kirjojen julkaisuoikeuksien siirrossa käydä hyvinkin. Ehkäpä Egmontin alaisuudessa jätetään puolivillaiset juhlakirjat kuten "Maailman paras Mikki Hiiri" vähemmälle ja siirrytään kunnolla esimerkiksi exploittaamaan varsin vähälle julkaisuhuomiolle kirjapuolella jääneitä Scarpaa tai Vicaria. Murry ja Bottaro lienevät Egmontillekin liian villejä visioita. ;D
-
Digipalvelun ongelma - yksi niistä - on tietysti siinä, että sen käyttäminen tuntuu koko ajan vuokraukselta (tai sitähän se on). Nämä julkaisut ovat käytössä vain sen aikaa, kun sen käytöstä maksaa.
Tämä on enemmän alkuvaiheen kynnys, ja lopulta sen helppouden vasta oikein oivaltaa.
Tuli joskus panostettua Garth Ennis Humble Bundlessa Dynamiten kokoelmiin (The Boys jne.). Unohdin ne täysin kunnes löysin ne puoli vuotta sitten ja laitoin talteen. Toisinaan muistuu mieleen, että pitäisi lukea kun ne on kerran ostanut, mutta kun en jaksa lähteä kaivamaan että missä ne taas ovat. Kun ei valokuvia jaksa järjestellä, niin miten sitten jotain sarjakuvatiedostoja.
Täällä varmaan joku (kaikki) muistaa, miten paljon aikanaan puljattiin mp3-tiedostojen kanssa. Sitten tuli Spotify ja se siitä.
Ei sarjakuvia lopulta monesti tule luettua, joten kun omistamisen pakko kerran menee ohitse, on kuukausimaksullinen malli suurkuluttajalle tosi kätevä siitäkin huolimatta, että välillä menee kuukausi, pari lukematta mitään.
-
Ainakin ensi alkuun Egmont saisi julkaista meille Norjassa julkaistut Floyd Gottfredsonin Walt Disney's Mikke Mus i Dødens dal (https://www.adlibris.com/fi/kirja/walt-disneys-mikke-mus-i-dodens-dal-9788242962386) ja Walt Disney's Mikke Mus og kvegsvindelen (https://www.adlibris.com/fi/kirja/walt-disneys-mikke-mus-og-kvegsvindelen-9788242962393) kirjat ja jatkaa sitä sarjaa siitä eteenpäin.
-
Ainakin ensi alkuun Egmont saisi julkaista meille Norjassa julkaistut Floyd Gottfredsonin Walt Disney's Mikke Mus i Dødens dal (https://www.adlibris.com/fi/kirja/walt-disneys-mikke-mus-i-dodens-dal-9788242962386) ja Walt Disney's Mikke Mus og kvegsvindelen (https://www.adlibris.com/fi/kirja/walt-disneys-mikke-mus-og-kvegsvindelen-9788242962393) kirjat ja jatkaa sitä sarjaa siitä eteenpäin.
Egmont julkaisee todennäköisesti sitä, mikä varmasti menee ja mikä on toimituksellisesti helpointa, siis yhteispainatuksia, kuten Timokin uumoili.
Mutta spekulointiahan tämä, katsotaan, mitä tulee. Jotenkin on vain semmoinen aavistus, että Disney-sarjakuvat sählätään kuraksi kiihtyvällä vauhdilla... heikkoina ja edelleen vahvistuvina signaaleina sarjatulitus Roope-Setä, DuckTales, Aku Ankka Klassikko...
-
Juu, riisuttu malli. Iso osa ekstroista jätetty pois. Inducks-linkki (https://inducks.org/issue.php?c=no/FG%20%20%20%201).
siirrytään kunnolla esimerkiksi exploittaamaan varsin vähälle julkaisuhuomiolle kirjapuolella jääneitä Scarpaa tai Vicaria. Murry ja Bottaro lienevät Egmontillekin liian villejä visioita. ;D
Egmont on julkaissut laajaa Hall of Fame -sarjaa, jossa on ollut pajon enemmän osia kuin suomalaisessa Ankantekijät-sarjassa. Ei sielläkään toki ole nähty "erikoisemmista" muita kuin yksi G.B.Carpin kirja (https://inducks.org/issue.php?c=no%2FHOF++48). Murryä toki useamman kirjan verran. Vanhoista italomestareista vois saada edustavia kokoelmia.
Timo
-
Digipalvelun ongelma - yksi niistä - on tietysti siinä, että sen käyttäminen tuntuu koko ajan vuokraukselta (tai sitähän se on). Nämä julkaisut ovat käytössä vain sen aikaa, kun sen käytöstä maksaa. Kun ostat kirjan, niin se on ja pysyy. Jos ei tulipalo vie.
Timo
Kyllä näin on.
-
Jotenkin loogisesti ajateltuna ajoitus luopua kirjoista on hyvä, koska:
-Rosa ja Barks on kaluttu loppuun kirjojen osalta
Ei näköjään egmontin mielestä. Tulossa näyttäisi olevan Don Rosa: Roope Ankan elämä ja teot-juhlapainos ja Carl Barksin sankarit: Aku ankka.
Munasta minuksi näyttää sisältävän joitakin aiemmin julkaisemattomia tarinoita mutta miten oman elämänsä Aku Ankka? Pelkkiä uusintoja?
-
^Niinpä näkyykin :(, kattelin Adlibriksestä, eli ei mitään mikä kiinnostaisi minua.
Vielä ne Barks- ja Rosa-lehmät lypsää...
-
Ennakkotilasin Adlibrikselta Oman elämänsä Aku Ankka -kirjan viikko sitten.
Nyt kuitenkin sain sähköposti-ilmoituksen, että tilaukseni on peruttu koska kustantaja on ilmoittanut tuotteen olevan lopussa.
Ennakkotilauksen tehdessäni kirjan tiedoissa kyllä luki jo kustantajan kohdalla Egmont. Ei Sanoma.
Pitää nyt sitten vain odotella milloinka tuo(kin) kirja ilmestyy oikeasti ostettavaksi.
-
^Ja ainakin toistaiseksi (?) iso osa Sanomien kirjoista on hävinnyt Adlibriksestä, ja Bookysta, Suomalaisen sivusto uudistettu ja sekaisin.
Mutta esim. Cowboy Mikki löytyy TurSasta ja Milla Magia Bananasta.
-
^Ja ainakin toistaiseksi (?) iso osa Sanomien kirjoista on hävinnyt Adlibriksestä, ja Bookysta, Suomalaisen sivusto uudistettu ja sekaisin.
Iso osa lienee nyt myyty loppuun tai makkeloitu, joten niitä ei enää saa verkkokaupoista, joilla ei ole omaa varastoa.
Munasta minuksi ilmestyi tänään, ihan ajallaan.
-
Ja huomasitteko, että uusimmassa Aku Ankassa oli kaksi vai kolme pitkää sarjaa uusintoja (en enää muista montako). Ikään kuin yhdistetty Aku Ankka lehti ja Klassikko. Kyllä korpeaa jos tästä tulee vakio, että lehdet alkavat toistaa itseään, kuten jossakin aikaisemmassa ketjussa mainitsemani Nakke-lehti, joka kuoli 1980 luvulla. Retu lopetettiin ennen uusintoja, samoin Jippo ja Hopeanuoli ja se on mielestäni "kunniakas" tapa poistua areenoilta...
-
Suapi nähä jos syksyn/talven tarjonta jää tuohon (kaksi kirjaa)?
Näkkärit ovat mahdollisia jatkossakin kun kaikki AA-lehdet on jo digitalisoitu niin on matsku valmiina painamista varten.
-
https://www.adlibris.com/fi/kirja/mikki-hiiren-historia-9789520410315
Löysin Adlibriksen nettisivuilta tiedon tällaisesta Tammen kustantamasta Mikki Hiiri -kirjasta. Ohkainen 80-sivua kattava opus on tietopaketti Mikki Hiiren historiasta. Sarjakuvaa tässä on korkeintaan näytteeksi, mutta kiinnostavalta se vaikuttaa silti ja luulenpa, että tällainen kirja olisi jäänyt Sanoman porukalta kokonaan julkaisematta.
Kirja perustuu Nicole Corsen kirjoittamaan "Mickey Mouse Museum
The Story of an Icon" (https://www.youtube.com/watch?v=chKPlFDeTiY) kirjaan ja sen on suomeksi kääntänyt Jukka Heiskanen.
Mikki kirjan lisäksi Tammelta on tulossa kokoelmakirja vanhoista Disneyn satuklassikoista: https://www.adlibris.com/fi/kirja/walt-disneyn-satumaa-9789520410223
EDIT. Paitsi, että katsoin päivämäärät väärin. Nuo molemmat lienevät jo ilmestyneet :-[
-
https://www.adlibris.com/fi/kirja/mikki-hiiren-historia-9789520410315
Löysin Adlibriksen nettisivuilta tiedon tällaisesta Tammen kustantamasta Mikki Hiiri -kirjasta. Ohkainen 80-sivua kattava opus on tietopaketti Mikki Hiiren historiasta.
Kas kas! Ei hirveesti näytä tekstiä olevan, mutta vaikuttaa semmoselta "ihan kiva" -kategorian opukselta. Videon perusteella sarjakuvista puhutaan kahden sivun verran.
Timo
-
Mikki Hiiren historia kirja saapui tänään ja kas, tämähän on iso. Jopa hieman korkeampi kuin Gottfredsonin jättikirjat, mutta nelisenkymmentä sivua ohuempi.
Isoilla sivuilla kuvitus pääsee oikeuksiinsa ja tekstikin on helppolukuista vaikka kahvipöydässä. Sarjakuvasta kertova osio on kyllä ikävän tynkä, mutta koska tämä onkin kai ensisijaisesti suunnattu Amerikan markkinoille, niin eipä yllätä.
-
Ei siis sisällä sarjakuvaa?
-
Ei sisällä sarjakuvaa.
Käsittelee vanhoja sanomalehtisarjakuvia kahden sivun verran.
Luulen, että TAMMI:lla ei ole edes oikeuksia julkaista Disney sarjakuvaa. Ehkä oikeudet sarjakuvien julkaisusta kovissa kansissa on mennyt Egmontille ja Tammi julkaisee sitten tällaisia enemmän aikuisille suunnattuja tietokirjoja ja sitten vastaavasti ihan pienille lapsille suunnattuja kuvakirjoja.
Sanoma jatkaa sarjakuvasisällön julkaisemista sarjakuvalehdissä, taskareissa ja kaikenlaisten Disney aiheisten oheistuotteiden myymistä niiden ohessa.
Voin toki olla väärässäkin ja ehkä tilanne onkin se, että kaikilla kolmella on oikeus sarjakuvien julkaisuun.
-
Onks siinä nyt 96 vai 80 sivua? (tiedot vaihtelevat - ainakin alkukielisessä on 96)
Timo
-
Onks siinä nyt 96 vai 80 sivua? (tiedot vaihtelevat - ainakin alkukielisessä on 96)
Timo
96 sivua. Tai 100 jos sisäkansien "suojasivut" otetaan lukuun. Numerointi menee vähän hassusti.
Jos aloitetaan sivujen laskeminen ensimmäisestä fyysisestä sivusta kannen jälkeen ja lopetetaan laskeminen viimeiseen, sivuja on täydet 100.
Jos suojasivut otetaan pois laskuista on sivuja 96.
Numerointin alkaa kuitenkin vasta sivulla 11 ja loppuu 10 sivua ennen kirjan viimeistä fyysistä sivua ennen takakantta.
Numeroituja sivuja on siis tuo ilmoitettu 80.
Ja siis kaikilla sivuilla on materiaalia. Tyhjiä sivuja kirjassa ei ole.
-
Julkaisukalenterin (https://blogi.egmontkustannus.fi/julkaisukalenteri/julkaisukalenteri-loka-marras-ja-joulukuu-2019/) mukaan Egmontilta lokakuussa Carl Barksin sankarit: Aku Ankka sekä Roope Ankan elämä ja teot – juhlapainos.
Rosalla ja Barksilla siis mennään.
-
Barks ja Rosa ovat kuin Maikkarille Bondit ja Uunot. Osataan ulkoa, mutta yleisöä riittää aina vaan.
Korjaus: Bondit tulee Neloselta ei Maikkarilta/Subilta.
Juu kerran luettu Elämä ja teot ja silti muistaa osia siitä.
-
Mielenkiintoista nähdä tuleeko keväällä mitään muuta kuin "oletetut" kirjat mm vuosikirja ja jotain perushöttöä Barksilta, Rosalta tai Korhoselta.
En pidättele henkeäni, että jotain yllättävää tulee esim. Mikkiä.
-
Aku Ankan toimituksen twitter-tili kyselee suosikkiankkapiirtäjää. Jokunen vastaus on tullut, vain Rosaa ja Barksia.
Käykääpä nyt vastailemassa. Itse taidan kehaista Paolo Motturaa.
Tviitti >> Kuka on kaikkien aikojen suosikkipiirtäjäsi ankkataiteilijoista ja miksi? (https://twitter.com/AkuAnkka_313/status/1178651648887066624)
-
Voihan rähmä. Loputtomiin veivataan näitä eri kompilaatioina.
Egmontilta ei kai kannata odottaa mitään erikoisempaa.
Timo
Tämä Barks/Rosa-kierrätys alkaa olla absurdia.
-
Tämä Barks/Rosa-kierrätys alkaa olla absurdia.
Joo Carl/Rosa koottujen jälkeen ei ole tarvinnut ostaa mitään noista.
Siellä olisi varmaan paljon muitakin hyvien piirtäjien töitä, jotka ansaitsisivat oman kirjan...ja semmoisia,jota ei ole koskaan Suomessa julkaistu.
Luulin, että Egmont edes vähän yrittäisi, mutta kattia kanssa. Samaa uusintaa pukkaa kuin Sanomillakin. Mikä näitä kustantajia oikein vaivaa...kyllä kohta nää kaikki loppuu...loputkin sitkeät sissit ei jaksa enää tätä loputonta Barks ja Rosa uusintaa. Ei voi kun ihmetellä!
-
Tuli mieleen, että mihin näitä Barks ja Rosan uusia kirjoja voisi pistää, kun niitä ei oikeasti edes divaritkaan huoli.
1. Mä silppuisin ne ja tekisin niistä lämmöneristettä omakotitalon seiniin. Olisi ainakin lämmintä, kun lukee sarjakuvia, joka ei ole 30 kertaan uusittu.
2. Ottaisin sivut irti ja tekisin niistä puuseen sisälle kivan tapetoinnin...olisi kiva sit katella muutakin kuin lautaseinää, kun ähkii kakkia.
3. Olisi hyvää saunan sytykettä tai no onko se väriaine myrkyllistä hengittää?
Muuta en nyt tähän hätään keksi!
-
Joo Carl/Rosa koottujen jälkeen ei ole tarvinnut ostaa mitään noista.
Kaikilla ja varsinkaan lapsilla ei ole välttämättä ollut laittaa pitkälti päälle 2000 eur sarjakuviin ja eikä noita koottujakaan taida enää saada kuin käytettynä.
Sinällään ymmärrettävää, että sitä laadukkainta "Ankka-kulttuuria" yritetään vielä pitää yllä. Ainakin Barksin suhteen, sillä ilman häntä tuskin itse jaksaisin enää Aku Ankasta innostua näin vanhemmalla iällä.
Kootut on hyllyssä, mutta helpommin tulee usein palattua lapsen kanssa noihin pienempiin ja kevyempiin Ankka-kirjoihin, joista on muodostunut enempi "lukukappaleita"
-
Kun ajattelee, että 1950-90 välisenä aikana ei julkaistu oikeastaan yhtään mitään. Pelkällä Ankan viikkolehdellä piti sinnitellä, no tulihan 1970-luvun alussa jokunen kämänen jättikirja ja hätäsesti koottuja 400-sivuisia, erittäin sekalaisia koosteita siinä 1970-80-luvulla. Kerran vuodessa joku 100-sivuinen läpyskä huonosti käännettyjä ja valittuja b-luokan sarjoja. Ja alati huononevat Taskarit.
Vasta Ankan Juhlasarjojen ensimmäinen nide 1991 aloitti jotain parempaa. Aiempi niukkuus ja lähes totaalinen kuivuus loppui. Nyt ollaan toisessa ääripäässä. Joka vuosi tuutataan joku Barks-kooste, parhaana kaksi. Saturaatiopiste?
Timo
-
...hätäsesti koottuja 400-sivuisia...
Suurin osa niistä oli kyllä hätäisiä, mutta mielestäni eka Toivesarjat on yksi parhaimpia Ankka-kokoomia ikinä. Aarrearkkukin vielä kohtalainen, mutta sen jälkeen alkoi mennä hätäiseksi.
-
Joo Carl/Rosa koottujen jälkeen ei ole tarvinnut ostaa mitään noista.
Kaikilla ja varsinkaan lapsilla ei ole välttämättä ollut laittaa pitkälti päälle 2000 eur sarjakuviin ja eikä noita koottujakaan taida enää saada kuin käytettynä.
Sinällään ymmärrettävää, että sitä laadukkainta "Ankka-kulttuuria" yritetään vielä pitää yllä. Ainakin Barksin suhteen, sillä ilman häntä tuskin itse jaksaisin enää Aku Ankasta innostua näin vanhemmalla iällä.
Kootut on hyllyssä, mutta helpommin tulee usein palattua lapsen kanssa noihin pienempiin ja kevyempiin Ankka-kirjoihin, joista on muodostunut enempi "lukukappaleita"
Joo, kootut eivät ole hyvä argumentti, koska suurella yleisöllä (ja mm. minullakaan) ei ole niitä. Mutta sitä kyllä voi perustellusti kritisoida, että samoja barkseja ja rosia pyöritetään lehdessä ja eri kirjasarjoissa. Hyvin monilla on jo ne! Pitäisi julkaista kokoelma harvinaisemmista barkseista tai, kuten jo sanottu, mieluummin kokoelmia muilta tekijöiltä. Nukuksissa ovat kirjojen koostajat, porukkaa pitäisi varmaan vaihtaa.
-
Nohnoh, kyllähän esim. albumimuodossa julkaistiin Barkseja (ja satunnaisesti muutakin), joskin 90-luvun alussa tapahtui ihan yleinen tasonnousu vähän joka linjalla (Akkaria, Ropsua ja taskaria myöten).
Ja Juhlasarjat oli hieno sarja ankisteille ja jotkut myöhemmät temaattiset paketit puoltavat paikkaansa satunnaiselle lukijalle, mutta onhan tässä jo saturoitu markkinat.
Tai tosiaan jos päättäisivät julkaista teoksen niitä ei-juuri-muualla-kuin-kootuissa nähtyjä sarjoja tyyliin Pluto Saves the Ship, Donald Duck Tells About Kites jne niin se olisi vielä hyvä (tai okei, taso ei päätä huimaisi).
Mutta valitettavasti taitaa olla liikaa niitä lukijoita joita ei muu kuin Barks ja Rosa kiinnosta...
-
Itse nostalgiaan taipuvaisena ajattelen, että joka vuosi uusi sukupolvi pikkutyttöjä ja pikkupoikia opettelee lukemaan Aku Ankan tahtiin ja siksi on hyvä, että niitä parhaimpia Ankka-tarinoita on jatkuvasti saatavilla halukkaille.
En tosin täysin ymmärrä, miksi niistä samoista laadukkaista kokoelmista ei voi vain ottaa tarvittaessa uutta painosta. Vain mennäänkö näissäkin jo yhteispainatusten ehdoilla ja on pistettävä pihalle sitä mitä milloinkin on tarjolla?
-
Joo Carl/Rosa koottujen jälkeen ei ole tarvinnut ostaa mitään noista.
Siellä olisi varmaan paljon muitakin hyvien piirtäjien töitä, jotka ansaitsisivat oman kirjan...ja semmoisia,jota ei ole koskaan Suomessa julkaistu.
Jos ja kun mitään kirjasarjoja ei enää viitsitä aloittaa, niin tulisi edes yksi Romano Scarpa -kokoelma, johon olisi koottu harvoin nähtyjä tai jopa julkaisemattomia tarinoita. Ei tarvitsisi olla edes kovakantinen. Ankantekijät 2 oli hyvä alku, mutta vielä paksumman kirjan voisi tehdä. Sen jälkeen voisi julkaista pelkkää Barksia vaikka maailman tappiin, ihan sama.
-
Jos ja kun mitään kirjasarjoja ei enää viitsitä aloittaa, niin tulisi edes yksi Romano Scarpa -kokoelma, johon olisi koottu harvoin nähtyjä tai jopa julkaisemattomia tarinoita. Ei tarvitsisi olla edes kovakantinen. Ankantekijät 2 oli hyvä alku, mutta vielä paksumman kirjan voisi tehdä. Sen jälkeen voisi julkaista pelkkää Barksia vaikka maailman tappiin, ihan sama.
Jos nyt ihan vaan vaikka niin, että Ankantekijät sarjaa jatkettaisiin. Se oli kelpo konsepti, ja teki tutuksi ankkamaakareita lukijoille muutenkin. Luulisi sen jopa myyneenkin kohtalaisen hyvin.
Barks on yksi parhaista ikinä milloinkaan, mutta ei hän nyt herran tähden ikuisesti voi kantaa taakkaa Ankkojen mennestyksestä maailman tappiin saakka. Tai ehkä voi...
-
Itse nostalgiaan taipuvaisena ajattelen, että joka vuosi uusi sukupolvi pikkutyttöjä ja pikkupoikia opettelee lukemaan Aku Ankan tahtiin ja siksi on hyvä, että niitä parhaimpia Ankka-tarinoita on jatkuvasti saatavilla halukkaille.
Juu, juu, parhaimpia juttuja tietysti pitää julkaista, mutta missaat nyt pointteja.
1) Suurimmalle osalle suomalaisista sarjakuvat eivät enää ole pois heitettävää kertakäyttötavaraa. Koska lehtiä säilytetään ja kerätään ja annetaan eteenpäin, keskivertoperheen lapset tietävät paljon muitakin Aku Ankkoja kuin ne kotiin tilatut vaikkapa kymmenen viime vuoden lehdet. Kirjastoista myös on varmasti lainattu kokoelmakirjoja ja näköispainoksia.
2) Uusintojen nykyiset tiheydet tietyistä seikkailuista ovat järjettömiä. Toisaalla mainittiin (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,8750.msg499799.html#msg499799), että esim. tarina Ovela Roope-setä on julkaistu viimeisten kymmenen vuoden aikana kahdeksan kertaa! Muitakin tiuhoja uusintoja ainoastaan muutaman vuoden sisällä on, mm. Vanhan linnan salaisuus, Aku Ankka ja merikäärme ja Aku Ankka ja zombi.
Tai tosiaan jos päättäisivät julkaista teoksen niitä ei-juuri-muualla-kuin-kootuissa nähtyjä sarjoja tyyliin Pluto Saves the Ship, Donald Duck Tells About Kites jne niin se olisi vielä hyvä (tai okei, taso ei päätä huimaisi).
Mutta valitettavasti taitaa olla liikaa niitä lukijoita joita ei muu kuin Barks ja Rosa kiinnosta...
”Harvinaisen Barksin” ei minusta tarvitse olla ihan noin harvinainen, vaan riittää, että sitä ei ole nähty AA-lehdessä esim. vähintään 30 viime vuoteen tai että sillä on yhteensä vain muutama julkaisukerta. Tällaisia tarinoita löytyy. Kääk13 listasi tällaisia Aku Ankka Klassikko –ketjussa (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,8750.msg503647.html#msg503647).
Barks ja Rosa sinänsä kiinnostavat, mutta saman toistolla juuri tapetaan kiinnostus. Kehään pitäisi heittää heiltä harvinaisempaa matskua ja Carpia, Scarpaa ja Castya.
-
Hei, ankoista *****t nakkaava tässä terve.
Itse en osaa pitää Barksiakaan arvossa omasta näkökulmastani nähden mutta sarjakuvapiirejä ajatellen näitä tulee olla jatkuvasti saatavilla ja ennen muuta sitä "hyvää ankkataiteilijaa".
Sarjakuvien tarjonta on muuttunut, divarien määrä laskee ja vaikka Sampsan pointti että sarjakuvia myös säilytetään polvelta toiselle pitää paikkansa niin ymmärrän pointin pitää kestomyyviä Barksia ja Rosaa esillä.
Castyt, Scarpat yms ovat varmasti myyneet mutta ilmeisesti ei niin hyvin.
Tälläkin foorumilla unohdetaan se että laatu ja se mikä myy leikkaavat pitkälti samalla janalla mutta tärkeämpää on myynti.
Koska panostus kaikessa sarjakuvassa on koviin kansiin ja kirjakauppamyyntiin eikä lehtipistemyyntiin julkaistaan ennemmin Barks kahdettatoista kertaa kymmenen vuoden sisään koska sen ostaa aina joku.
Uutta Ruutua, Non Stoppia, Ryhmä Xää tai Teräsmiestä ei myöskään kannata lanseerata, koska ydinostava ryhmä on keski-ikää lähestyvät (pääosin yhä miehet) ja heistä valtaosa joko asuu kasvukeskuksissa tai saa nostalgian tarpeensa tyydytettyä netin ja tietämiensä sarjakuvan erikoisliikkeiden kautta, myös alkuperäiskielillä.
Osin kyseessä on markkinoiden masinoima, osin harrastajien itsensä aiheuttama tilanne.
Barks fanille kiva, kuin myös Rosan diggareille.
Tilanne ei ole yhtä kehno kuin brittien brexitsekoilu mutta rakenteellinen soppa yhtä kaikki.
barksia ja ankkoja osaan arvostaa vain "porttiteoriana" muuhun sarjakuvaan ja siihen että sarjakuvan muotokieli ylipäätään pysyy elossa Suomessa.
Useimmille kvaakin ja sarjispiirien ulkopuolisessa Suomessa kun sarjakuva alkaa ja loppuu disneyn ankoista ja myös päättyy niihin. Osa tietää Fingerporin ja Tex Willerin myös ja silloin ollaan mielestään jo harrastamisen syvässä ytimessä.
Barksin sarjat perusakkarissa ja lahjaksi nuorille hankitut sarjakuvakirjat silti mielestäni auttavat pitämää taidemuotoa hengissä ja siten puoltavat paikkaansa uusintajulkaisuina.
-
Täällä onkin liuta mitä mainioimpia argumentteja aiheesta suuntaan jos toiseenkin.
Minun oma mielipiteeni on se, että jos niitä Barkseja haluavat julkaista, niin julkaiskoon, mutta siihen kylkiäisiksi olisi kiva saada myös muuta materiaalia.
Onko muissa maissa tällaista "Carl Barksin sankarit" sarjaa julkaistu tai onko tietoa mahdollisesta julkaisun alkamisesta? Jotenkin ajattelin, että Egmontin julkaisemana näemme lähinnä yhteispainatuksella kustannettuja kirjoja, mitkä ovat sisällöltään identtiset tai edes lähes identtiset muiden pohjoismaiden julkaisujen kanssa. Jos taas on olemassa jokin Suomen osasto, joka valitsee varta vasten meille kirjoissa julkaistavat tarinat, niin heille olisi tärkeää saada lähetetyksi vaikka kaikki tämän palstan parilla viimeisimällä sivulla kirjoitetut viestit.
Ja vaikka mitään Suomen osastoa ei olisikaan, niin älämölöä nimen omaan Egmontin suuntaan kannattaa joka tapauksessa pitää jos jotenkin mahdollisiin tuleviin julkaisuihin haluaa vaikuttaa. Sanoma ei näistä kai vastaa enää mitenkään(?). Kai muissa maissa nyt muutakin kuin Barksia ja Rosaa julkaistaan. Olkoonkin sitten sisällöltään identtisiä niiden kanssa, kunhan sekin materiaali päätyisi jotenkin Suomeen.
EDIT: Palauteviesti Egmont kustannukselle (https://www.egmontkustannus.fi/tuotteet-ja-julkaisukalenteri/sarjakuvakirjat/) lähetetty.
-
Näissä ankoissahan on se erikoinen tilanne että harrastajat pysyvät kuitenkin ilmeisen tehokkaasti suomenkielisissä julkaisuissa, sitä ilmiötä että ei osteta kun samat tarinat on jo aiemmin hankittu englanniksi ei taida esiintyä, toisin kuin supersankareissa tai isossa osassa eurosarjoja.
Noin muuten arvelen myös että ankoissa porttiteoria saattaa toimia suhteellisen huonosti, mikä johtaa just tähän tilanteeseen että kirjakauppamyynti menee niin jyrkästi tutun ja turvallisen merkeissä ja mitään muuta ei edes haluta nähdä, ja harrastuneemmat jotka lukee jotain Mikkejä yms ovat suhteessa sen verran pieni joukko ettei ole syytä huomioida.
Joukko joille sarjakuva on Disneyn ankkoja ja nimenomaan Barksia ja Rosaa on huomattavan kokoinen, nämä tekevät suurelta osin ostopäätökset tällä hetkellä mutta eivät ole sen verran kiinnostuneita ankoista tai sarjakuvista ylipäänsä että haluaisivat etsiä muuta. Ja jos etsivät muuta sarjakuvaa niin se tapahtuu täysin Disney-sarjoista riippumatta.
(Noin muuten väitän kuitenkin että kyllä varsinaisten "sarjispiirien" ulkopuolella riittää väkeä jotka lukevat ainakin joskus jotain sarjakuvia, tai ainakin omassa tuttavapiirissäni tällaisia riittää. Jonkun Tex Willerin lukeminen on tosin nykyään jo aika hc-sarjisharrastajan merkki...)
-
Harrastuneemmat jotka lukee jotain Mikkejä yms ovat suhteessa sen verran pieni joukko ettei ole syytä huomioida.
Joukko joille sarjakuva on Disneyn ankkoja ja nimenomaan Barksia ja Rosaa on huomattavan kokoinen.
Minulla on kavereita ketkä eivät jaksa enää muuta ankkaa lukea kuin Rosaa, koska Rosa vain on niin hyvä. Juuri viime viikolla tapasin yhtä kavereistani, kenen kanssa tuli Aku Ankka puheeksi ja kuinka hauskaa on, että lehteä jaksaa yhä aikuisiälläkin odotella keskiviikkoisin tipahtavaksi postilaatikkoon. Sitten kaverini heitti kommentin, että. "Kamala pettymys sitten jos lehti on täynnä Mikkiä.".
Tämä muistutti mieleeni, että valitettavan moni suomalaislukija yhä ajattelee, että Mikki Hiiri on yhtä kuin kuraa.
-
Minulla on kavereita ketkä eivät jaksa enää muuta ankkaa lukea kuin Rosaa, koska Rosa vain on niin hyvä. Juuri viime viikolla tapasin yhtä kavereistani, kenen kanssa tuli Aku Ankka puheeksi ja kuinka hauskaa on, että lehteä jaksaa yhä aikuisiälläkin odotella keskiviikkoisin tipahtavaksi postilaatikkoon. Sitten kaverini heitti kommentin, että. "Kamala pettymys sitten jos lehti on täynnä Mikkiä.".
Tämä muistutti mieleeni, että valitettavan moni suomalaislukija yhä ajattelee, että Mikki Hiiri on yhtä kuin kuraa.
Joo, samanlaisia kommentteja olen kuullut paljon, lukijoita jotka skippaavat automaattisesti kaikki Mikki-tarinat ja näin ollen eivät ole huomanneet että se loputtoman toisteinen 80-luvun Tello-Mikki ei ole enää normi.
Ja näköispainosten julkaisun lopettaminen olisi oikeasti kova pettymys.
-
Nyt kun Disney-kirjojen kustantaminen on siirretty Egmontille, omista kokoomista ja yleensäkin laajemmasta "toimitustyöstä" on kustannussyistä luovututtu. Riskejä ei myöskään oteta.
Kauniina joutsenlauluna olivat Vaaralliset Mikit ja Éditions Glénat -kirjat. Tällaisia ihmeitä tuskin enää ikinä suomeksi saadaan.
Veikkaan, että lopulta julkaistaan vain joululahjakirjoiksi jotain Barksilta tai Rosalta. Hyvä toki niinkin, koska uutta lukijaa ne varmasti ilahduttavat!
Toivottavasti Korhoselta sentään saadaan Klondike-tarinat kirjana...
-
Lukeminen vähenee sekä aikuisilla että lapsilla. Aku Ankankin levikki on ollut laskusuunnassa. Siihen vielä lapsimäärien luonnollinen vähentyminen päälle.
Haasteita riittänee jatkossakin.
https://is.fi/kotimaa/art-2000005704347.html (https://is.fi/kotimaa/art-2000005704347.html)
-
Minulla on kavereita ketkä eivät jaksa enää muuta ankkaa lukea kuin Rosaa, koska Rosa vain on niin hyvä. Juuri viime viikolla tapasin yhtä kavereistani, kenen kanssa tuli Aku Ankka puheeksi ja kuinka hauskaa on, että lehteä jaksaa yhä aikuisiälläkin odotella keskiviikkoisin tipahtavaksi postilaatikkoon. Sitten kaverini heitti kommentin, että. "Kamala pettymys sitten jos lehti on täynnä Mikkiä.".
Tämä muistutti mieleeni, että valitettavan moni suomalaislukija yhä ajattelee, että Mikki Hiiri on yhtä kuin kuraa.
Joo, samanlaisia kommentteja olen kuullut paljon, lukijoita jotka skippaavat automaattisesti kaikki Mikki-tarinat ja näin ollen eivät ole huomanneet että se loputtoman toisteinen 80-luvun Tello-Mikki ei ole enää normi.
Ja näköispainosten julkaisun lopettaminen olisi oikeasti kova pettymys.
Sama itsellä, lähinnä koska kun työkaverit tai asiakkaat saavat jotain kautta kuulla että nörttihän tuo ja vielä sarjakuvanörtti on automaatio-oletus = aku ankka.
Mikki inhoa esiintyy ja useimmiten nuo kyllä lukevat juurikin ne tuoreet akkarit ja valittavat miten surkeasta hahmosta ja tarinoista on kyse.
Ja kun kyse on 25vuotiaista on vaikea ajatella että kyse olisi vain 80-luvun versiosta.
Koska Disneyn tuotanto ei juurikaan muutaman harvan taskarien tuoreen italojulkaisun lisäksi ole kiinnostanut kuin pakkopullana on vähän pakko kompata.
Siltikin ilman ankkajulkaisuja maassamme ei olisi yhtä laajaa sarjakuvaharrastamista ja kuten sanottua se on ihan omaa ansiota.
Lukeminen on Suomessa verrattain voimissaan ylipäätään, itseäni yksilönä on vaan aina ahdistanut sen monomaanisuus ja se miten luetaan aina vain sitä yhtä ja samaa, kanonisoitua lukemista.
Jos et lue ankkoja ja muutamaa sanomalehtisarjakuvaa ei kukaan ymmärrä että luet sarjakuvia, kirjallisuuden puolella valikoima on avartunut viimeisten vuosikymmenten varrella, elokuvissa likipitäen supistunut entisestään sitten 80-luvun.
Mutta tilanne on myös harrastajien ydinjoukon aiheuttamaa, kysynnän ja tarjonnan vääristymää.
-
Lukeminen vähenee sekä aikuisilla että lapsilla. Aku Ankankin levikki on ollut laskusuunnassa. Siihen vielä lapsimäärien luonnollinen vähentyminen päälle.
Haasteita riittänee jatkossakin.
https://is.fi/kotimaa/art-2000005704347.html (https://is.fi/kotimaa/art-2000005704347.html)
Ihmisten asenteilla on kyllä aika paljon vaikutteita siitä luetaanko kirjoja. Kirjoja ainakin nykyään halveksutaan, tai ainakin nousee narinaa siitä miten inhottavaa on kun kuolleen lähiomaisen jäämistöissä on kkymmeniäkin kirjoja eikä tämä ole elänyt minimalismin aatteiden mukaisesti. Pitäisi lisäksi myös puhua nykyisestä kummallisesta kirjavastaisuudesta. Ei ole kauaa kun sain vasta haukut isännöitsijältä siitä että minulla kirjahylly tännä kirjoja ja vielä kyseli enkö voisi luopua siitä kuten muutkin. Onneksi isännöitsijä ei siitä päätä onko minulla kirja hylly vai ei ja niinpä kotikirjasto on ja pysyy. Se on sellainen omalta suvulta opittu tapa. Mutta sitä en kuitenkaan käsitä että kirjahyllyn omistaja pitää rinnastaa ongelma hamstraajiin.
-
Ihmisten asenteilla on kyllä aika paljon vaikutteita siitä luetaanko kirjoja. Kirjoja ainakin nykyään halveksutaan, tai ainakin nousee narinaa siitä miten inhottavaa on kun kuolleen lähiomaisen jäämistöissä on kkymmeniäkin kirjoja eikä tämä ole elänyt minimalismin aatteiden mukaisesti. Pitäisi lisäksi myös puhua nykyisestä kummallisesta kirjavastaisuudesta. Ei ole kauaa kun sain vasta haukut isännöitsijältä siitä että minulla kirjahylly tännä kirjoja ja vielä kyseli enkö voisi luopua siitä kuten muutkin. Onneksi isännöitsijä ei siitä päätä onko minulla kirja hylly vai ei ja niinpä kotikirjasto on ja pysyy. Se on sellainen omalta suvulta opittu tapa. Mutta sitä en kuitenkaan käsitä että kirjahyllyn omistaja pitää rinnastaa ongelma hamstraajiin.
Olisi kiva olla kummituksena kattomassa, kun meikä potkaisee tyhjää ja rupeavat ihmettelemään meikäläisen tavaran paljoutta. Leffoja ja sarjakuvia kun on ripoteltu 4 eri paikaan.
Toivottavasti joku sukulaisista ottaa noi ilomielin vastaan...no veisi ainaskin divariin sitten. Muuten en kyllä kestä katsoa jos roskiin heittävät mun vuosien keräilyn.
-
Eräs vanhempi tuttavani lahjoitti oman Aku kokoelmansa kotipaikkakuntansa kirjastolle.
Olivat kirjastolla kuulemma erittäin ilahtuneita ja ottivat akkarit vastaan riemumielin.
-
Tuo lahjoittaminen kirjastolle voi olla yksi, mutta jos omalla lähikirjastolla on samaa julkaksua jo valikoimassa niin kannattaa kysellä myös muiden kuntien ja kaupunkien kirjastoista.
-
Eräs vanhempi tuttavani lahjoitti oman Aku kokoelmansa kotipaikkakuntansa kirjastolle.
Olivat kirjastolla kuulemma erittäin ilahtuneita ja ottivat akkarit vastaan riemumielin.
Jos saan kerättyä mun Star Wars laserdisc kokoelman täyteen, niin lahjoitan sen Kavalle (elokuva-arkisto). niillä ei varmasti ole montaakaan SW-laserdisciä.
Mut tämä vasta sitten kun alkaa 80 olla mittarissa...kai pitäisi tehdä testamentti, että kuka saa minkäkin. Koskaan ei tiiä koska kuolee.
Carl Barksin ja Rosan kootut annan sukulaiselle ja sanon, että tuun kummittelee sille, jos ne menee myymään. Ne pitää kulkea suvussa sukupolvelta toiselle.
-
Toivottavasti Korhoselta sentään saadaan Klondike-tarinat kirjana...
No ne kyllä tulevat kovakantisena!
Ittellä se porttiteoria on toiminut, mutta vain koska niin moni muu asia loksahti oikeaan aikaan kohdalleen. Tärkeimpänä varmaan se, että tarjolla oli just silloin niin paljon muutakin. Barksin ankoista siirtyi luontevasti Tintteihin, Asterixeihin, Lucky Lukeihin, Ahmed Ahneisiin, Tenaviin. Samaan aikaan rapsahti Sarjakuvat-kirja, jota lukiessa mieli avartui ja alkoi haluta enemmän ja uutta ja parempaa (kaikkea vanhempaa silti jättämättä ja unohtamatta). Luontevana jatkona tuli ihan pian perässä Jalavan alpparit ja Tapiiri ja mitä kaikkea.
Ankoista se alkoi, mutta olipa sitten sitä muutakin tarjolla ja paljon. Nykyään ei ole. Siinä on aikamoinen aukko välissä, ankoista mennään ehkä ihan johonkin muuhun kuin muihin sarjakuviin, kun ei ole sitä "seuraavaa askelta". En tiä...
Mutta surullista on se kun ei missään ole muuta kuin Ankkaa, jos ajattelee tämmöstä lehtipistekäyttöviihdesarjakuvaa. Ehkä sitä ei sitten tarvita.
Timo
-
Timon kuvailemaa kehitystä oli ennen ja silloinkin oli muita asioita kilpailemassa ajasta ja kiinnostuksesta.
Osaltaan kyse on myös globaalista trendista: koska on internet kaikkihan on saatavilla, paitsi ettei.
Aikuisille on, muille kyse on asuinpaikasta ja tulotasostakin.
Jos asuu Suomen kaupunkialueilla on kirjakauppoja ja sarjakuvan erikoisliikkeitä. Jos ei on se lähikaupan hylly, supermarketin jos hyvin käy.
Ja se että siellä on sitkeästi taskareita ja akkareita on hyvä.
Jos toimituksen sivuja on ja siellä mainitaan muuta sarjakuvaa, sitä parempi.
Aiemmin myös kirjastolaitos tuki harrastamista, sarjakuvaa oli saatavilla vaikkei sitä mistään lähikaupasta löytynytkään.
Nykyisin sivukirjasto ja pikkupaikkojen kyläkirjastot elävät myös määrärahojen keskittämisen hauskassa maailmassa.
Se "seuraava askel" on kaukana.
Mutta onhan kaikilla internet! Niin, ei kaikilla mainittuun kohderyhmään kuuluvilla. Ja jos netti onkin mistä he tietävät etsiä juuri sarjakuvia pelien musiikin tai elokuvien sijaan?
Netistä tosin ne joilla on pääsy (valvomaton sellainen) löytävät piraattiversiot ja kauppojen kovakantiset juhlavat teokset lienevät taloutensa ulottumattomissa.
Yleinen totuus on että on helpompi pitää vanhat asiakkaat kuin hankkia uusia. Disneyn kohdalla panostetaan juuri tähän.
Mahdollisimman vähän riskejä. Hajutonta ja ärsyttämätöntä. Uusintapainoksia klassikoista.
Vyö, henkselit ja vielä alusvyö varoiksi.
Niinpä muuta sarjakuvaa ei tarvita. Koska sille ei ole siis kysyntää.
Ankka riittää. Se on hauska®
-
Katkaisikohan Ropsun lopetus ja DuckTalesin alkuunsa kompastuminen kamelin selän?
Enääkö ei sitten jakseta tosissaan lanseerata mitään uutta? Sekö oli siinä?
-
Ittellä se porttiteoria on toiminut, mutta vain koska niin moni muu asia loksahti oikeaan aikaan kohdalleen. Tärkeimpänä varmaan se, että tarjolla oli just silloin niin paljon muutakin.
Tuota juuri ajattelin, että vähäinenkin sarjakuvaharrastuneisuus vaatii Asterixiin, Tenaviin yms tutustumista, pelkkä ankka ei riitä (eikä varmaan riittäisi pelkkä Asterix mutta taitaa olla vaikeaa lukea pelkkää Asterixia törmäämättä koskaan Tintteihin, Lucky Lukeen jne)
Vähän samaan tapaan kuin ei ollut mitenkään ristiriitaista että teini lukee Harry Pottereita mutta samalla suhtautuu kirjoihin ylipäänsä EVVK-asenteella, yksittäisistä ilmiöistä ei kuitenkaan niin helposti saada vedettyä laajempaa kiinnostusta...
Ja Suomessa ankat taitaa olla ilmiö joka on mahdollistanut tietyn itseriittoisuuden.
(kun tutut ei-varsinaisesti-sarjakuvaharrastajat ovat jotain sarjakuvia päätyneet aikuisempana lukemaan niin verrokkikokemuksina näkyvät useammin just nuo lapsena luetut Asterix-Tintti-Tenavat...)
-
Tuota juuri ajattelin, että vähäinenkin sarjakuvaharrastuneisuus vaatii Asterixiin, Tenaviin yms tutustumista, pelkkä ankka ei riitä (eikä varmaan riittäisi pelkkä Asterix mutta taitaa olla vaikeaa lukea pelkkää Asterixia törmäämättä koskaan Tintteihin, Lucky Lukeen jne)
Vähän samaan tapaan kuin ei ollut mitenkään ristiriitaista että teini lukee Harry Pottereita mutta samalla suhtautuu kirjoihin ylipäänsä EVVK-asenteella, yksittäisistä ilmiöistä ei kuitenkaan niin helposti saada vedettyä laajempaa kiinnostusta...
Ja Suomessa ankat taitaa olla ilmiö joka on mahdollistanut tietyn itseriittoisuuden.
(kun tutut ei-varsinaisesti-sarjakuvaharrastajat ovat jotain sarjakuvia päätyneet aikuisempana lukemaan niin verrokkikokemuksina näkyvät useammin just nuo lapsena luetut Asterix-Tintti-Tenavat...)
Voisin sanoa, että minun äitini on suurin syy, että sarjakuvaharrastus on näinkin monipuolinen. Äiti oli kakruna saanut ostella Aku Ankkoja ja sarjakuvia, joten hän sitten tutustutti minutkin sarjakuvien maailmaan.
Tarhaikäisenä mutsin kanssa käytiin divareissa ostamassa sarjakuvia, kirjastokortin sain tosi aikaisin ja silloin asuimme Kalliossa...Kallion kirjastossa oli hyvä sarjakuvatarjonta. Olen aluksi tietenkin vaan katsellut sarjakuvia, kun en ole osannut lukea...vanhemmat ja isovanhemmat lukivat minulle niitä. Sitten opin tavaamaan vähän ennen peruskoulua ja rupesin itse lukemaan. Minulla niin kuin monella muullakin ensi askeleet lukemiseen otettiin Aku Ankasta tietenkin. Myös Aku Ankka lehti tilattiin kotiin jo varhaisessa vaiheessa.
Minulla oli Asterixia, Ruutu-lehteä, Non Stopia, Zoomeja, Lucky Lukeja, Mustanaamioita, Tinttejä, Aku Ankkoja, Valerianeja, Star Warseja ja lukemattomia muita yksittäisiä sarjakuvia melkein koko lapsuuden.
Onko nykyään vanhemmilla aikaa lukea lukutaidottomille lapsilleen sarjakuvia, ostavatko he monipuolisesti sarjakuvia heille vai onko se sitä Aku Ankkaa. Paikkakuntakin merkitsee...onko lähellä kirjastoa vai 50 km päässä. Nykyään on myös paljon muita kiinnostuksen kohteita, kuten nyt konsolipelit ja internet.
Mä olen sitä sukupolvea, kun ei ollut vielä edes sitä Vic-20 tai C64 kotona (alkuajan kotitietokoneita...ja siinä ei ollut internettiä). Tietokoneista ei tiedetty mitään ja VHS (kone jolla katseltiin videonauhoja...ennen DVD:tä) ei ollut vielä edes rantautunut Suomeen. Telkkarista tuli hyvin vähän mitään (oli vain Yle1 ja Yle2)kiinnostavaa ohjelmaa, puhelin oli veivattava vehje...siinä ei ollut älyä.
Leffassa käytiin, leikittiin ulkona, pelattiin lautapelejä ja luettiin paljon sarjakuvia.
Kavereiden kanssa oli oikein lukumaratooneja...mentiin jonkun kotiin kylään reppu täynnä sarjakuvia ja luettiin toistemme sarjakuvia oikein olan takaa. Myöhemmin sitten tuli ekat kotimikrot, viihdekanava (sen ajan kivikautinen Netflix), Game&Watch (alkukantainen Nintendo Switch lite), korvalappustereot (kuunneltiin C-kasetilta musiikkia...ei ollut tiedostoina kännystä).
Voi kun nuoret olisi kokenut kaikki nämä meidän varhaiset laitteet...osaisivat arvostaa nykyisiä laitteita enemmän.
Kyllä se on niin, että nykyisin on niin paljon muuta, että lapset karsivat siitä sen sarjakuvan pois ja yleensäkin lukemisen. Lukevat netistä kai ihan tarpeeksi asioita.
Mutta voipi olla, että jokin juttu saa kakrut lukemaan sarjakuvia. Kävihän kirjojen puolella pieni nousu, kun Harry Potterit tuli...yhtäkkiä kakrut luki niitä kirjoja todella paljon. Toivon kuitenkin, että sarjakuvat pysyisivät edes jotenkin hengissä. Se on enää viimeinen taidemuoto, jota ihminen ei ole pilannut nykytaiteella...siinä vielä näkyy piirtämisen taito.
-
Ei ole kauaa kun sain vasta haukut isännöitsijältä siitä että minulla kirjahylly tännä kirjoja ja vielä kyseli enkö voisi luopua siitä kuten muutkin. Onneksi isännöitsijä ei siitä päätä onko minulla kirja hylly vai ei ja niinpä kotikirjasto on ja pysyy. Se on sellainen omalta suvulta opittu tapa. Mutta sitä en kuitenkaan käsitä että kirjahyllyn omistaja pitää rinnastaa ongelma hamstraajiin.
Ollaan off topic, mutta kiinnostaisi tietää, että mikä oli peruste? Palovaara, vai liian painava hylly kerrostalon kerrokseen?
-
Ollaan off topic, mutta kiinnostaisi tietää, että mikä oli peruste? Palovaara, vai liian painava hylly kerrostalon kerrokseen?
Olisikohan pelko, että painavasta kirjahyllystä jää jälkiä lattiaan. Kun olen muuttanut, niin huomannut, että lattiassa kivat jäljet raskaista kirjahyllyistä. Se kyllä on ihan tavallista asumisen jälkeä, joten ihmettelen vähän kanssa isännöitsijän kiukuttelua.
Jos mulle tulisi isännöitsijä tommoista urputtaa, niin saisi semmoiset haukut päälle, ettei ole koskaan semmoista kokenutkaan.
Joo offtopic, mutta kiinnostava juttu!
-
Olisikohan pelko, että painavasta kirjahyllystä jää jälkiä lattiaan. Kun olen muuttanut, niin huomannut, että lattiassa kivat jäljet raskaista kirjahyllyistä. Se kyllä on ihan tavallista asumisen jälkeä, joten ihmettelen vähän kanssa isännöitsijän kiukuttelua.
Tuollaiset jäljet eivät tulleetkaan mieleeni. Ajattelin hyllyn satojen kilojen painoa, joka jakautuu varsin pienelle alueelle ja joka ehkä voi heikentää lattian rakenteita muualla kuin pohjakerroksessa. Olen kuullut, että kuntolaitteiden painoista ja vesisängyistä olisi tämän takia varoiteltu (mutta ei oikeastaan huomautettu saatikka haukuttu) tämän vuoksi.
-
Tuollaiset jäljet eivät tulleetkaan mieleeni. Ajattelin hyllyn satojen kilojen painoa, joka jakautuu varsin pienelle alueelle ja joka ehkä voi heikentää lattian rakenteita muualla kuin pohjakerroksessa. Olen kuullut, että kuntolaitteiden painoista ja vesisängyistä olisi tämän takia varoiteltu (mutta ei oikeastaan huomautettu saatikka haukuttu) tämän vuoksi.
Joissain erittäin vanhoissa kerrostaloissa välipohjarakenteet on aika heikkoja. Esimerkiksi kattoon ei saa missään nimessä tehdä yhtäkään pientä reikää...voi koko katto sortua. Semmoisissa taloissa vesisängyt on kiellettyjä, sekä isommat kuntolaitteet. Kirjahyllyt taas ovat yleensä melkein seinässä kiinni eikä keskellä lattiaa, joten sen ei pitäisi horjuttaa rakenteita.
-
Tiedän kyllä tapauksen jossa on jouduttu muuttamaan koska lattiat eivät kestäneet kirjahyllyjen painoa, mutta silloin oli kyseessä kyllä ihan laaja yksityiskirjasto...
-
Tiedän kyllä tapauksen jossa on jouduttu muuttamaan koska lattiat eivät kestäneet kirjahyllyjen painoa, mutta silloin oli kyseessä kyllä ihan laaja yksityiskirjasto...
No ehkä jos on laserdiscejä semmoiset 10000 kpl, niin mikään lattia ei kestä sitä painoa. Mullakin alahyllyllä kaikki mun laserdiscit, kun en uskalla pitää niitä ylemmillä hyllyillä.
-
Tässä kun nyt tuntuu vuosi vuodelta julkaisu jos toinekin saavan kirveestä, niin mitähän kaikkea meillä ensi vuonna enää ilmestyy?
Viimeisen viiden vuoden aikana olemme nähneet sellaisten Disney-julkaisuiden loppuvan/jäävän kesken kuin
Nalle Puh,
Roope-setä,
Aku Ankka Jumbo,
DuckTales,
Taskarin uusintapainokset
ja juoksevan numeroinnin kanssa julkaisut Taskarin teemanumerot (jotka sisälsivät vielä myös ennen julkaisemattomia tarinoita.)
Aku Ankka näköispainokset(?)
Glénat -kirjojen sarjankin voinee listata tähän.
Ja nyt kun Supertaskarikin loppuu, niin mitä julkaisuja meillä on enää jäljellä? Onko mahdollisuutta uusiin sarjoihin?
Tämän hetkisen tiedon/odotusten mukaan ensi vuonna jatkuvat sarjat ovat
Aku Ankka
Aku Ankka Klassikko
Aku Ankka Juniori
Aku Ankan taskukirja
ja enimmäkseen uusintoja sisältävät Taskarispesiaalit.
Carl Barksin sankarit
Toki perheen pienimmille taitaa yhä ilmestyä myös sellaisia lehtiä kuin Prinsessa tai Autot, mutta muuta ei taida olla tulossa. Ja pitäisikö edes tulla? Ehkä Aku Ankan lukijat ovat tottuneet yltäkylläisyyteen, mitä tulee tarjontaan.
Jos vertaa mihin tahansa muuhun sarjakuvaan, niin onhan kuusi nimikettä yhä aika hyvin. Ellei näinä printtimedian murroksen aikoina jopa erittäin hyvin. Toki jos nimikkeitä tarkastelee sisältönsä puolesta, niin tarjonta on melko yksipuolinen. Taskari on ainut julkaisu, mikä eroaa muista materiaalinsa kautta. Sen tarinat tulevat ensisijaisesti Italian Topolino-lehdestä, kuten me kaikki tiedämme.
Muut julkaisut koostuvat ensisijaisesti Aku Ankka-lehdestä tutusta materiaalista.
En tiedä onko Sanomalla enää haluja lanseerata uusia sarjoja massasta poikkeavalla materiaalilla. DuckTales ja Supertaskari keskittyivät sellaiseen, eikä kumpikaan menestynyt kaksisesti. Harvakseltaan ilmestyvissä pehmeäkantisissa albumeissa voisi julkaista erikoisempia tarinoita, kuten Glénatin Mikkiä tai Brasilialaisia tarinoita.
Tai ehkä pari-kolme kertaa vuodessa ilmestyvä vaikka noin 100 sivuinen albumisarja, mikä keskittyy eri tekijöihin Ankantekijät kirjojen tapaan.
Albumijulkaisut eivät ole olleet tähänkään mennessä mikään kultakaivos, joten voi olla, että vaiva verrattuna tuottoihin olisi, jos nyt ei tappiollinen, niin aika plus-miinus-nolla. Eli ehkä se niistä mahdollisuuksista uusien julkaisuiden suhteen sitten. :P
-
Jos Aku Ankka näköspainokset loppuvat niin silloin kyllä loppuu minultakin Disney ostokset. Ennen näkkärejä keräilin Aku Ankan taskukirjoja mutta se innostus loppui. Kun ensimmäinen näkkäri tuli niin sitä Disney innostus lähti hiljalleen taas nousemaan. Nyt innostus vahvasti taas hiipunut ja jos näkkärit loppuvat niin enpä usko jatkavani keräilyä. Aku Ankat lehtinä löytyy kaikki vuodesta 1985 tähän päivään. En ole ostanut 1979-1984 vuosikertoja täyteen kun olen ajatellut ne näkkäreillä korvata/täydentää
-
Toivotaan, että Egmont jatkaa Näköispainosten julkaisemista.
Ensi kevään ennakkotiedoissa ei käsittääkseni ollut mitään mainintaa Näkkäreistä. Siksi olettamukseni on, että sarja on saattanut päättyä. Kunstantajan vaihdos voi myös vaikuttaa niin, että seuraava näköispainos vuosikerta ilmestyy viiveellä. Nähtäväksi jäänee...
-
Paluu 80-luvulle siis.
Periaattessa saattavat kyllä ajatella että kun on Lataamo niin näille 70-luvun lopun tai 80-luvun alun näkkäreille ei ole enää tilausta, ja näissä ilmestyneitä Barksejahan paketoidaan uudestaan ja uudestaan ja mistään muusta ei edes pidä olla kiinnostunut...
-
Joo Barksia ja Rosaa aina vaan.
-
Luulen että Sanomissa ollaan tyytyväisiä kun pääsivät eroon sarjakuvakirjoista ja muista, aika ajoi ohitse, viime vuodet olivat korahtelua Mikki-kirjoineen ennen loppua.
Egmontin resurssit ovat rajalliset, joten Rosaa ja Barksia.....
-
Jahas joo. No vastahan ne osti sen VNU:n...
"Sanoma Media Netherlands muodostuu Hollannin ja Belgian johtavista aikakauslehtibrändeistä (ml. Libelle, Donald Duck, vtwoonen) ja digitaalisesta uutismediasta Nu.nl:stä."
Timo
-
TS:n mukaan sisältyy myös sarjakuvat.
-
Vai pohdittiinko tuossa yllä enemmän sitä, että tarkoittaako tuo
"Sanoma Media Finland ... pyrkii vahvistamaan liiketoimintaansa ja parantamaan kannattavuuttaan strategisilla fokusalueillaan, joita ovat uutiset & feature, viihde ja B2B-markkinointiratkaisut"
kohta myös sarjakuvaa, eli pyrkiikö Sanoma tämän kaupan avulla vahvistamaan omistamiensa Suomessa julkaistavien sarjakuvien (eli nykyään ilmeisesti vain Disney-lehtien ja taskareiden) myyntiä jotenkin.
Se raha mikä noista yrityskaupoista tulee, menee auttamatta jonnekin ihan muualle kuin sarjakuvaan.
-
TS:n mukaan sisältyy myös sarjakuvat.
No niinhän minä sanoin (Donald Duck lihavoituna). Sinne män ankat ja rammarkii jäi pöyväll soimaa.
EDIT: tarkoittaakohan tää nyt sitä, että hollanti-matskun määrä Ankan viikkolehdessä vähenee? Häviää Klassikonkin sivuilta?
Timo