Kvaak.fi - keskustelu
Sarjakuvanlukijoiden keskustelut => Kotimaiset sarjakuvat => Aiheen aloitti: outonaapuri - 24.08.2018 klo 22:50:31
-
Hei, loppuvuodesta julkaistas mun esikoisalbumi. Laitetaanpa tännekin vähän infoa.
Valotusaika on vähän scifiä, vähän dekkaria ja buddy cop -elokuvien elementtejä yhdistelevä seikkailu, mikä tapahtuu Jyväskylässä. Se on myös ensimmäinen Suomessa koskaan tehty kokonaan valokuvilla toteutettu pitkä sarjakuvaromaani (jos jollain on eriävää tietoa, niin kertokaa ihmeessä!). Ei näitä taida maailmallakaan ihan liikaa olla, vaikka joihinkin olen törmännyt. Kuvaukset on järjestetty Jyväskylässä aidoissa lokaatioissa.
Tulen kertomaan tästä tekemisestä enemmän Oulun sarjakuvafestivaaleilla marraskuussa ja luultavasti ensi vuoden Tampere Kupliissa myös.
Juonesta sen verran tässä vaiheessa, että tässä lapsensa vuosia sitten menettänyt pikkurikollinen ryhtyy selvittämään vastikään kadonneen nuoren naisen mysteeriä anastamallaan erityislaatuisella kameralla, jolla voi kuvata menneisyyttä. Tein tällä kameraidealla (ja valokuvatekniikalla) ensin sarjisnovellin "Syöksykierre" tuossa pari vuotta sitten. Sen lyhärin voi uteliaat lukea Keski-Suomen Sarjakuvaseuran uusimmasta albumista (Rakkaus 2.0) tai Oulun Pohjoismaisen sarjakuvakilpailun töitä kokoavasta albumista (Syöksykierre - Spiral). Idea ja tekotapa oli kuitenkin niin mieleen, että lähdin laajentamaan sitä ihan pitkäksi albumiksi.
Laitetaan vielä alustava vaiheessa oleva versio kansikuvasta ja jotain näytettä visuaaleista:
-
Hienolta näyttää!
Juho Juntunen teki Paholaisen morsian -valokuvasarjakuvaromaanin 2007. Siinä ei noita kuvia kylläkään oltu käsitelty sen kummemmin, kuten tuossa.
Timo
-
Arvasin, että joku viisaampi heti laittaa mut ojennukseen :D
Pitääpä tsekata tuo Juntusen albumi. Kaikki mun löytämät suomalaiset jutut oli lyhyitä, mutta tuohan on ihan kunnon pitkä.
-
Italiassa ja Espanjassa on pitkä fotonovellien perinne. Fellinin elokuva Valkoinen sheikki kertoo niistä. Ovat useimmiten romanttisia seikkailuja, mutta rikostarinoitakin löytyy.
Spede Pasanen teki Seuraan huumori-valokuvasarjoja ja Jykä & Rike niin ikään fotofarsseja Hymyyn. Nämä olivat toki lyhyitä pläjäyksiä.
Sitten oli tämä erikoinen pitkä lehtitarina kivikauden suomalaisista, ei rikosjuttu mutta valokuvasarjakuvaa silti. Kun vielä muistaisi nimen...
Juntusen teokseen kannattaa ehdottomasti tutustua.
Ei niitä liiaksi ole, ja nykyisenä photoshop-aikana suorastaan ihme, että ei ole tehty enempää.
-
Yksi mielenkiintoisimmista mistä minä olen kuullut on Terry Gilliamin nuorena tekemä Christopher's Punctured Romance, jossa mies (jota näyttelee nuori John Cleese!) rakastuu tyttärensä barbinukkeen. Tämä olisi kyllä hienoa löytää jostain. Naurattaa jo nämä lyhyet pätkät.
Valotusajan kuuluisin ja kokenein näyttelijä lienee Marja Lappalainen, joka sarjakuvauransa lisäksi tehnyt pieniä näyttelyduuneja siellä sun täällä, uudessa Kummelissakin.
-
http://www.dograt.com/gallery/
Täältä tuo löytyykin kokonaan. Mutta nyt heräsi kysymys että mikä Gilliamin rooli tässä olikaan.
-
"associate editor". Mitä ikinä meinannee. Käsikirjoittamista, editointia, ehkä valokuvaamistakin?
Timo
-
Jes, kiitos. Ilmeisesti Gilliam teki tuossa lehdessä useinkin (jossain roolissa) näitä fotonovelleja.
Valotusajassa, koska vedän pääroolin itse, on kuvaaja näissä kohdissa täytynyt olla aina joku toinen. Se onkin ollut koko projektin vaikein juttu, löytää halukkaita kuvaajia, jotka osaa kameraa käyttää. Näyttelijöistä ei ole ollut pulaa, ihmiset ovat yllättävänkin innolla tulleet mukaan.
-
Jokunen HELP! -lehti on kokonaan luettavissa tuolla.
http://www.helpmag.com/mags-full.htm
-
Kvaakista löytyy oma ketju (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,6367.0.html) fotonovelleille. Kvaakin ulkopuolella esim. tämän linkin (http://nuoruusdisko.blogspot.com/2015/03/barbie-sarjakuvalehdet.html) takana on hieman juttua suomenkielisten Barbie-lehtien fotonovelleista.
-
Valotusajan kuuluisin ja kokenein näyttelijä lienee Marja Lappalainen, joka sarjakuvauransa lisäksi tehnyt pieniä näyttelyduuneja siellä sun täällä, uudessa Kummelissakin.
Mainio on Marja, tosin pysyttelee enimmän aikaa Kamalan luonnon ruutujen takana. Sarja on nykyisin Jarkko Vehniäisen ja Lappalaisen yhteistuotantoa, jos joku ei vielä tätä tiennyt.
-
Valotusaika -esikoisalbumiani ja sen tekemistä esittelevä näyttely pyörii Oulun sarjakuvakeskuksen Sarjakuvagalleria!:ssa 28.9.-25.10.
Näyttelynavajaisia vietetään perjantaina 28.9. klo 17.00 alkaen. Kaikki tervetulleita! Varmistuneita paikalle tulevia vieraita on jo ainakin.. minä.
-
Vähän on myöhässä aiemmasta aikataulusta. Mutta helmikuun lopussa pamahtaa.
Komeita blurbeja tuli kovilta tekijöiltä. Uudessa ikkunassa kun avaa kuvan niin varmaan saa teksteistä selvääkin.
(https://pbs.twimg.com/media/Dxv5RB2WwAAhoL9.jpg:large)
-
Nyt tätä sitten saa!
Turun Sarjakuvakaupasta Oulussa ja Turussa (ensi viikolla myös Helsingin puodista). Jyväskylässä sen taas voi hakea Antikvariaatti Lukuhetkestä tai vaikka minulta suoraan.
Ostakaa nyt äkkiä ennen kuin käy Onnellisimmat seikkailut tällekin.
-
Ja julkkarit ensi keskiviikkona Jyväskylässä Antikvariaatti Lukuhetkessä klo 19!!! Kaikki tervetulleita!
Vegaanista skumppaa ja minun haastattelu. Että niin hyviä kuin huonojakin juttuja.
Järkkään sinne myös jonkin pienimuotoisen behind the scenes -näyttelyn albumin kuvauksista.
-
Tää oli oikein hyvä! Yllättävän laaja teos, mä luulin et Avi oli tehnyt max. 60 sivuisen jutun mut posti toi saakeli 220 sivuisen kovakantisen kirjan. Tätähän luki pari päivää ja sai oikein uppoutua kunnolla. Esikoisteokseksi ihan käsittämätön temppu! Avi on sairas.
Pikkutarkka, realistinen kuvitus on oikeesti mun inhokki ja täs oli kameralla kuvattu kaikki, mutta se toimi itseasiassa oikein hyvin! Kamerafiltterikin oli tosi makee, semmonen ihmeen van gogh-kiemuraefekti, mikä sai kaiken tuntumaan kuumehoureelta tai jotenkin väreilevältä. Vaikka tarinassa oli scifiä, mystiikkaa ja toimintaa, niin kaikki oli kuitenkin katutason (tai heinäpellon) perspektiivistä -- niinku kirjaimellisesti, kuvakulmat oli todellakin rajattu sen mukaan mihinkä Avi on kameransa kanssa päässyt. Tollasessa realismissa se visuaalinen tyyli toimi oikein hyvin. Enkä kyllä kaivannut enempää sivusommitelmissa, tää ankaran dokumentaarinen meininki palveli hyvin tunnelmaa ja Avi osaa kuvata ihmisiä.
Teksti pyöri Lethal Weapon / Nice Guys meiningissä, nollabudjetilla, silti karsimatta korkealentoisista juonikuvioista, mikä oli röyhkeän hauska veto. Shane Black-tyylinen läppäkin oli onnistunutta, nauroin välillä ääneen! Siihen päälle äkkiväärää scifiä, sit yhtäkkiä jotain pysäyttävän surullista, ja kaiken päälle lenkkimakkarapierunhajuista suomalaista arkea.. niin oli kyllä todella persoonallinen teos. Aika harvoin kyl tulee tämmöistä suomalaista sarjista vastaan. Näiden vivahteiden takia se sarjiksen rytmi katosi muutamaan otteeseen, mulla tais olla hetkittäin oikeasti vähän tylsääkin, etenkin kun tuli sitä pulpimpaa materiaalia, mutta se ei oo yhtään huono asia. Jos tunnelmat vaihtelee rajusti ja on paljon erilaisia rakennuspalikoita, niin tarinaan tulee pakostakin pientä kompurointia.. ja se on oikein hyvä! Pieni vaaran tuntu ja haparointi on ihailtavaa, teollisen kliiniset teokset on pepusta. Mielessä pyöri joku Jim Jarmusch tai vanhat underground-klassikkoleffat. Toivottavasti tekijä ei karsi mitään jatkossakaan.
..Avi, toisaalta, sitten kun sun psyyke on taas kasassa tän julkaisusta ja tulee niitä käsittämättömiä pakko-oireita tehdä lisää (hahaa, odotapa vain!), niin toivon et maltat hetkeksi genrejutuista (vaikka hyvää onkin), ja teet jotain puhtaasti intiimimpää ja pienempää. Se on raskasta, mutta todella palkitsevaa. Valotusajan parhaat osiot oli ehdottomasti niitä, missä vedettiin rajusti syviin vesiin. Mulla tuli kerran jopa itku ja jäi kuvat kummittelemaan mieleen. Hyvin tehty. =)
-
Huh!
Musta tuntuu, että mun pitää näitä genrejuttuja tehdä vähintään se muutama albumi vielä alle, että on tarpeeksi kokemusta ja rohkeutta kokeilla jotain pientä, intiimiä ja genrehassutteluista irrallaan olevaa.
Mutta hei, voidaan me sopia, että jonain päivänä lupaan tehdä vielä sellaisen, jos sä lupaat tehdä ihan mitä tahansa pitkää sarjakuvaa!
-
Valotusaika on arvioitu etusivulla: Valo, tuska ja aika (http://www.kvaak.fi/index.php?articleID=2608).
Tämä on tosi kova. Suomalainen sarjakuvaromaani on noussut nextille levelille, ja Valotusaika on siellä ihan kärkikahinoissa.
(https://pbs.twimg.com/media/D19RjgLWoAAwn8K.jpg)
Oikein tiedä, mitä tämä on? Koska kyse on huumorinsekaisesta tummasävyisestä dekkarista, ehkä tätä voisi kutsua photo noiriksi?
-
Sarjafotonovela noir.
-
Sarjafotonovela noir.
Uusi genre on syntynyt.
-
Upeaa jälkeä näytesivujen perusteella!
-
Hitto, tykkään tuosta photo noirista kovasti. Saanko Lurker omia sen käyttööni?
-
Hitto, tykkään tuosta photo noirista kovasti. Saanko Lurker omia sen käyttööni?
Hmm... no, saat!
-
Hmm... no, saat!
<3
Tampere Kupliille tulijoille tiedoksi, että pidän lauantaina klo 12-13 esitelmän Valotusajan tekemisestä Soprano-salissa. Se on samaan aikaan Kukkosen Voro2 -esityksen ja tuoreen Sarjakuva Finlandia -voittajan haastattelun kanssa, joten se yksi ihminen, joka minua tulee kuuntelemaan, saa sitten jakamattoman huomioni.
Tampere talolla on myös Valotusaikaa ja sen tekemistä esittelevä näyttely, joka on avoinna festariviikonlopun ajan. En tiedä sen tarkemmin missä, mutta sen tiedän, että lauantaina klo 15 alkaen pidän näyttelyn luona pienen näyttelykierroksen, jossa kerron esillä olevista kuvista ja vastailen kysymyksiin, jos niitä jollain on.
Muuten minut (ja Possun!) voi löytää pyörittelemässä sormia ja sorkkia Pokuton myyntipöydästä, joka on siellä isommalla puolella Turun sarjakuvakaupan myyntipöydän vieressä.
-
Jatko-osa? (https://twitter.com/KatjaKontturi/status/1109407079557664769)
-
Jatko-osa on tulossa. Talouspuolen kun saa toivottavasti kuntoon, niin alkaa todenteolla liikkua. Olettaisin, että 2021 kuitenkin tulee ulos.
Seuraavan kerran minua voi moikata sitten Porin sarjisfestareilla, jossa pidän Pokuton ja Kessin myyntipöytää sekä myös käyn vähän lavalla selittämässä edellä mainituista toimijoista sekä Valotusajasta.
-
Jatko-osa on tulossa. Talouspuolen kun saa toivottavasti kuntoon, niin alkaa todenteolla liikkua. Olettaisin, että 2021 kuitenkin tulee ulos.
Seuraavan kerran minua voi moikata sitten Porin sarjisfestareilla, jossa pidän Pokuton ja Kessin myyntipöytää sekä myös käyn vähän lavalla selittämässä edellä mainituista toimijoista sekä Valotusajasta.
Mukava kuulla.
Ja jos jengi ei täällä seuraa Geekki-podcastia, jossa yleensä on juttua ulkomaisista sarjiksista, niin vinkkinä että 13. jakson aiheena oli Valotusaika.
https://soundcloud.com/geekki/geekki-duocast-jakso-13-valotusaika
(https://soundcloud.com/geekki/geekki-duocast-jakso-13-valotusaika)
-
Jylkkäri: Sarjakuvataiteilija, joka ei pidä piirtämisestä – Avi Heikkinen loi valokuviin perustuvan sarjakuvan, jossa ratkotaan mysteeriä Jyväskylässä (https://www.jylkkari.fi/2019/04/sarjakuvataiteilija-joka-ei-pida-piirtamisesta-avi-heikkinen-loi-valokuviin-perustuvan-sarjakuvan-jossa-ratkotaan-mysteeria-jyvaskylassa/)
-- Heikkinen sai Valotusajan tiimoilta neljä apurahaa sekä yhden sponsorin. Näillä rahoilla pystyttiin kattamaan muun muassa kaikki painokulut. Valotusaika sisältää runsaasti futuristisia yksityiskohtia aikamatkustuksesta tekoälyyn, vaikka tarinan tapahtumat on sidottu vuoteen 2018. Heikkinen kuitenkin kieltää olevansa perinteisen ”lentävät autot” -scifin ystävä.
”Tykkään sellaisesta vähän stephenkingmäisestä lähestymistavasta, jossa maailma sinänsä on tavallinen, mutta siellä on osana outoja elementtejä.”
-
Viikonloppuna minua voi morjestaa Oulussa Kummaconissa (Kastellin monitoimitalolla)
jossa olen kunniavieraana höpisemässä kummia Valotusaikaan liittyen.
Täällä myös mitä luultavimmin myyn ensimmäisen painoksen loppuun. Vielä on muutamia kirjoja jäljellä, että jos ekaa painosta kaipaa, niin paikalle vaan!
Kuvassa näkyy viikonlopun aikatauluani:
(https://pbs.twimg.com/media/D6DSE7OW4AA2Tfh.jpg)
-
Finnconin satona Valotusaika mainittu Ylen uutissa
https://areena.yle.fi/1-4558614
kulttuuriosuudessa ja löytyy uutissivuiltakin
https://yle.fi/uutiset/3-10868805
-
Sarjainfossa näemmä (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,753.msg505014.html#msg505014) oli sarjakuvan perusteellinen ja ansiokas arvostelu, jonka kanssa olen samaa mieltä.
Mielestäni Valotusaika käsittelee sekä syvällisiä että arkisia aiheita onnistuneesti. Hahmojen puhekieli on erinomaista. Avi myös uskaltaa morkata itseään sarjakuvansa alter egon kautta. Monia tuttuja kaupunkimaisemia näkyy. Kameran kautta kokemisen näkökulma on hyvä kokeilu. Teoksen kokonaisuus on vaikuttava, koska siitä aistii suuren työmäärän.
Kun kuitenkin luin teosta, juonessa sinkoiltiin niin paljon sinne tänne, että ehdin välillä puutua pahasti. Joko sivumäärää olisi kannattanut pudottaa reilusti taikka luoda lukijalle uutta kiinnostusta jollain täysin erilaisella hommalla. Etenkin tutkimuskeskuksen scifi-jutut yleisellä tasolla ja laajalla näkökulmalla olisivat kiinnostaneet minua. Pelkkä yhden henkilön arkinen näkökulma kääntyy näin monella sivulla jo itseään vastaan.
Tuossa Sarjainfon arvostelussa sanottiin hyvin, että loppupuolella selitettiin oleellisia ja valtavia asioita sen sijaan että olisi näytetty niitä. Ratkaisu tosiaan oli halpa ja tylsä, ja mikä muutenkaan takasi päähenkilölle, että kyseinen selittäjä edes puhui totta?
Uskomaton albumi kyllä ensityöksi. Tartun mielelläni Avin seuraavaankin.
(MUOKS: Poistettu ylimääräinen sana.)
-
Kiitos kommenteista!
Mitä tulee tutkimuskeskuksen enempää näyttämiseen, se Possun pov-luku oli alunperin kirjoitettu niin, ettei hommaa katsottu Possun silmien läpi ja sitten siinä olisi nähty enemmänkin sitä paikkaa. Kuvaukset oli kuitenkin niin hankalat ja olin siinä vaiheessa niin väsynyt, että muutin sen tuollaiseen budjettiversioon, mikä siinä nyt on. Näin ei tarvinnut etsiä uutta mieletöntä kuvauspaikkaa ja koko se luku pystyttiin siten tekemään vain Osmoa näyttelevän Samin kanssa kahdestaan. (Yksi konnan naama mikä siinä näkyy on photaroitu mukaan jälkikäteen, Sami esitti kuvauksissa sitä roistoa ja ruumista mitä sitten kiskon nurkan taakse.) Kontturin Katja tosin kävi hetkisen jeesaamassa ja esittämässä myöskin ruhoa, mitä siinä ei juuri edes näy. Hups, sori Katja.
Mutta mielestäni luku kyllä parani tämän jutun myötä huomattavasti, vähän niin kuin alkuperäisen Jawsin kanssa kävi, että kun mekaaninen eväkäs ei ollut tarpeeksi hyvä, niin piti Spiilberin keksiä se "hain pov" -kamera.
Tästä tutkimuskeskuksen ulkonäöstä siinä sitten vähän heitetäänkin herjaa, että onpas aika rustiikkisen näköinen näin tech firmaksi. Heh. Oikeasti se on kuvattu Jyväskylän yliopiston päärakennuksella ja seuraava pahiksen tapaamiskohtaus Yliopiston vanhassa juhlasalissa. (Minkä vuokraaminen normaalisti maksaisi jotain 100-200e tunti, eli ei todellakaan olisi sellaiseen budjettia, mutta kesäaikaan vahtimestarit pohtivat, että ei ketään kiinnosta, menkää vain koko päiväksi sinne värkkäilemään.)
Noin ylipäätään en kuitenkaan ollut tässä tai yleensä muutenkaan kiinnostunut nostamaan näkökulmaa yleisemmälle ja laajemmalle tasolle. Itseäni on aina kiinnostanut nähdä suuria tapahtumia mahdollisimman pienestä näkökulmasta. Siis sellaisia tarinoita kuten Buffyn Zeppo-jakso, jossa muut pelastaa maailman järkyttävän eeppiseltä lonkerohirviöltä samalla kun Xander mittelee typerien ryyppäävien zombien kanssa; tai vaikka Pixarin lyhytelokuva Burn-E, joka näyttää Wall-E -leffassa yhden silmänräpäyksen ajan näkyneen sivuosarobotin tarinan tuolta elokuvan esittämältä ajalta; tai vähän sinne päin vois katsoa olevan myös Spider-Man: Homecoming, jossa Avengers-elokuvassa aiheutettujen tuhojen aikaasaamista roskakasoista nousee omia pieniä ongelmia. Kaikki tällaiset saa mulle sen fiktiivisen maailman tuntumaan suuremmalta, sekä myös realistisemmalta. Harva meistä on käynyt koskaan Valkoisessa talossa, mutta silti jokainen lukee Trumpin sekoiluista melkein joka päivä ja ne vaikuttavatkin meidän elämään enemmän tai vähemmän.
Luulisin, että tämä tendenssi juontaa juurensa rakkaudestani The X-Files -sarjaa kohtaan. Mulder ja Scully eivät siinäkään juuri ikinä vaikuttaneet maailmaa uhkaavaan avaruusolentojen invaasioon, vaan he pystyivät siellä ruohonjuuritasolla juuri ja juuri vain tutkimaan, että mitä edes oli tapahtumassa. Yksilötasolla he onnistuivat sitten kuitenkin pelastamaan välillä ihmisen tai pari. Tähän suuntaan tietysti kumarsin nimeämällä sen kessuttelevan hautausmaalle ilmestyvän tietovuotajan Deep Throatiksi.
Tästä pienestä näkökulmasta tulee toki tuo ongelma, että on sitten vaarana että asioita selitetään liikaa niiden näyttämisen sijaan. Ja se on oikeastaan itselleni kirjan suurin ongelma. Siinä on ainakin yksi sellainen kohta liikaa. Hautausmaajutustelu, pahiksen tapaaminen ja kynäkuulustelu on kaikki tosi infopainotteisia kohtauksia (vaikka minulle kahdessa jälkimmäisessä on kuitenkin myös ihan hyvää henkilökohtaista sisältöä ja huumoria, siinä missä hautausmaajuttu on ihan puhdas infodumppi). Pomokohtaus ja kynäkuulustelu olivat alunperin vain yksi kohtaus, jossa Pomo olisi jaaritellut pitempäänkin, mutta sen sentään älysin ja kerkesin laittaa kahtia ja se vähän lievensi sitä jarrua mitä kirja noissa kohdissa polkee. Niihin kuvattiin myös paljon enemmän niitä takaumia Pomon pojasta ja Mintusta, mutta koska painon kanssa oli jo lyöty lukkoon tietty sivumäärä, niin ne kohtaukset ovat sitten yksi merkittävimmistä jutuista mitä piti karsia ja leikata. Piti sitten kertoa enemmän kuin näyttää. Oh well.
Huvitti tuo sinun sanavalintasi, että ratkaisu oli halpa. Koska sitähän se ihan kirjaimellisesti myös oli. Vähän pakostakin. Tässä tulee näitä valokuvasarjakuvan rajoitteita esiin. Kunnon tutkimuslaitos vermeineen ja henkilökuntineen olisi jotain, mikä olisi hyvin vaikea lavastaa. Vähän kaikessa tässä mentiin halvimman kautta. Näyttelijät ja lavasteet ja kaikki mahdollinen oli vain minun sukulaisia/tuttuja ja omia tai kavereiden romuja (jotain harvoja poikkeuksia on, kuten Lappalainen ja hänen autonsa, mistä oli Kamala luonto -ketjussa vähän jo puhetta). Koko Possun hahmo tuli mukaan käsikseen kun yritin miettiä, että millä oikein saan kuvauksista helpommat. Niin, että vain minä ja kuvaaja voitaisiin tehdä kohtauksia (jokainen lisäihminen kuvauksissa on aina vaikeustason nostamista), jossa kuitenkin hahmo voisi käydä keskusteluja eikä vain myyrytä yksin. Pehmolelulla ei koskaan ollut aikatauluongelmia eikä muutakaan nokan koputtamista.
Tulipas lätinää. Toivottavasti tämä ei vaikuttanut siltä, että lyttäisin mielipidettäsi mistään tai liikoja puolustelisin! Se ei tietenkään ollut tarkoitus. Tykkään vain käyttää näitä aurinkoisia kesäsunnuntaipäiviä sisätiloissa itsestäni kirjoitellen. Ja minusta kaikki behind the scenes -jutut on aina hyvin mielenkiintoisia. Ehkä joku muukin ajattelee samoin.
-
Heh, joo, halpa. Ok, sinulla oli tuohon taloudellinen ja näkemyksellinen syy. Ehkä tutkimuslaitosta olisi voinut kuvata vaikkapa Mattilanniemen atk-keskuksessa ihan ilmaiseksi? Ainakin ennen siellä oli jännittäviä tietokoneita.
Possu on loistava idea sekä tekoälyhahmona että tarinan kertomisen apuvälineenä.
-
Joo, kyllä ois paljon hienoja kuvauspaikkoja vielä Jyväskylässä. Mattilanniemen ja Ylistönrinteen yliopistorakennuksia kiersin aika paljon pomo-kohtauksen kuvauspaikkaa etsiessä. Silloin kesällä nekin oli enimmäkseen kiinni ja tosi hiljaisia. Oli aika ninja olo hiippailla siellä enemmän tai vähemmän luvatta. Ei kuitenkaan löytynyt montaakaan paikkaa mikä ois ollut sopiva.
Itsellä tuli kuitenkin muutettua nyt pois sieltä, niin on ihan auki, että missä jatko-osa tulee tapahtumaan tai missä se kuvataan. Aika näyttää.
-
Parempi myöhään kuin ei milloinkaan.
Eli heitin vihdoin Tähtivaeltajablogiin Valotusajan arvostelun, joka on alkujaan ilmestynyt Tähtivaeltajassa 2/19.
https://tahtivaeltajablogi.com/2019/08/28/sarjakuvat-avi-heikkinen-valotusaika/ (https://tahtivaeltajablogi.com/2019/08/28/sarjakuvat-avi-heikkinen-valotusaika/)
"Valotusaika on hiton hieno sarjakuva, jonka arvoituksellisen juonikuvion seuraan on ilo heittäytyä."
-
Kiitos arviosta, Toni!
Jos joku haluaa tulla jututtamaan tai ostamaan Valotusajan suoraan minulta, niin Helsingin sarjisfestareille tulen ja pyöriskelen lauantaina ja sunnuntaina enimmäkseen pienlehtipuolella Keski-Suomen Sarjakuvaseuran pöydän luona.
-
Sarjakuva-Finlandia -finalistina keikkuu! Jos joku vielä kirjan haluaa, niin ei muuta kuin mulle mailia aviheikkinen[at]gmail.com Signeeraukset ja muut töhrinnät siihen toki sitten mukaan.
-
(https://avihei.files.wordpress.com/2020/03/oma-kauppa.jpg?w=1024)
Ja nyt tuli painosta tuo ruotsalainen scifi-antologia, CBA vol 47. Siitä löytyy minun tarina, se Valotusajan prototyyppinä toiminut Oulun pohjoismaisen sarjisskaban voittanut Syöksykierre, mutta toki englanninkielisenä. Muutakin hyvää kamaa siinä on.
Also, Possu-kortteja.
-
Jestas, miten hyvä tämä Valotusaika oikein onkaan. Käsittämättömän luontevasti kulkevaa sarjakuvakerrontaa, mikä ravisteli kerralla kaikki ennakkoluulot toteutustekniikkaa kohtaan. Hieno opus, ja vekkuleita tulevaisuudenideoita.
Tekijän kotisivujen mukaan uutta sarjakuvaa on luvassa tänä vuonna!
-
Avi Heikkinen - Aapo Kukko: Ethän kuole ennen minua on arvosteltu etusivulle. (https://www.kvaak.fi/38457/2023/12/03/avi-heikkinen-aapo-kukko-ethan-kuole-ennen-minua/)
Kun kauhu tunkee väkisin aivan iholle, nukkumaan samaan sänkyyn.
(https://www.kvaak.fi/wp-content/uploads/2023/12/ethankuole-1.jpg)