(http://www.kvaak.fi/images/articles/29042018190603-3.jpg)
Robert Sax on jännä tapaus. Se on sitä selkeätä linjaa, ja ei tosiaankaan peittele perinnetietoisuuttaan, mutta jotenkin se vain tuntuu modernilta. Ehkä se johtuu päähenkilöstä, joka on vähän sellainen sattumasankari.
Tekijäpari Rodolphe ja Alloing ovat tehneet sarjakuvallisen elämäkerran Edgar P. Jacobsista, Blaken ja Mortimerin tekijästä. Mutta ei Sax mitään pastissia ole tai vanhan kertaamista, ihan omilla ehdoilla ja taiteellisella näkemyksellä ollaan liikkeellä.
Arvostelu etusivulla.
(http://www.kvaak.fi/index.php?articleID=2533)
Robert Sax on on tyylikäs tapaus: häpeilemättömän nostalginen hatunnosto eurooppalaisen sarjakuvan selkeän viivan tekijöille. Samalla se luo uuden kunniakkaan luvun 'ligne clairen' pitkään historiaan.
(http://www.kvaak.fi/images/articles/01052018102027-5.jpg)
Vaikka tähän juonen kannalta sangen mielenkiintoiseen konseptiin viitataan ihan otsikkotasollakin (ja ohimennen Kvaakin arvostelussakin), pannaan se nyt kuitenkin spoilerin sisään:
Ford kehitti 50-luvun lopulla Nucleon-konseptiauton, joka olisi käyttänyt atomivoimaa. Kuten tiedämme, eihän siitä mitään tullut - ja varmaan ihan hyvä niin.
Ford Nucleon Scale Model, 1958 (https://www.thehenryford.org/collections-and-research/digital-collections/artifact/278186/)
The Atomic Automobile (https://www.damninteresting.com/the-atomic-automobile/)
Atomityyliä oli siis autoissakin!
(https://pbs.twimg.com/media/DSerMVgX4AAmzJq.jpg)
Juonessa on kuitenkin pari pientä lapsellisuutta.
Suurlähetystössä ei ole vartijaa ja siellä on kaikki ovet auki niin että sankari pääsee kävelemään portilta kellariin saakka. Päähenkilö ymmärtää romanialaisten keskinäistä puhetta. Jää myös perustelematta, miksi sankari ei turvaudu poliisin apuun. No, tällaisia reikiä on muissakin seikkailusarjakuvissa.
Miksi muuten itäblokin maat kilpailevat keskenään tuosta tietystä pikkuesineestä?
Vielä yksi tuplamoka. Seikkailu tapahtuu vuonna 1957, mutta sivulla 36 alaviitteessä puhutaan Belgian kuningattaresta, jonka hallituskausi alkoi vasta 1960. Kyseinen viite myös on jäänyt suomentamatta ja on tanskaa.
Helppolukuinen ja mukava albumi. On virkistävää lukea tällaisia teoksia, joissa kuvataan ympäristö ja tila perusteellisesti - ei ole hutaistua viivaa eikä pelkkiä puhuvia päitä. Tunnelma on tiheä ja hahmot ja ajankuva kiinnostavia. Kiva kun sarjaa tulee lisää!
Juonessa on kuitenkin pari pientä lapsellisuutta.
Suurlähetystössä ei ole vartijaa ja siellä on kaikki ovet auki niin että sankari pääsee kävelemään portilta kellariin saakka. Päähenkilö ymmärtää romanialaisten keskinäistä puhetta. Jää myös perustelematta, miksi sankari ei turvaudu poliisin apuun. No, tällaisia reikiä on muissakin seikkailusarjakuvissa.
Miksi muuten itäblokin maat kilpailevat keskenään tuosta tietystä pikkuesineestä?
Vielä yksi tuplamoka. Seikkailu tapahtuu vuonna 1957, mutta sivulla 36 alaviitteessä puhutaan Belgian kuningattaresta, jonka hallituskausi alkoi vasta 1960. Kyseinen viite myös on jäänyt suomentamatta ja on tanskaa.
Samoja juttuja mietin itsekin, sitten huomasin ettei päähenkilö suurlähetystössä välttämättä ymmärtänytkään keskustelua, se vain tuotiin meille lukijoille tällä tavalla tiedoksi. Tuon tilanteen jälkeen Sax väisti henkilökuntaa ja joutui lähelle Boonia, ja joutui kiinni, vaikka juuri oli päättänyt ottaa poliisiin yhteyttä.
On kyllä nopeasti lukiessa vaara että hämmentyy noista jutuista, ja se vartioinnin puuttuminen on tietysti tosi kätevää!
Samoja juttuja mietin itsekin, sitten huomasin ettei päähenkilö suurlähetystössä välttämättä ymmärtänytkään keskustelua, se vain tuotiin meille lukijoille tällä tavalla tiedoksi. Tuon tilanteen jälkeen Sax väisti henkilökuntaa ja joutui lähelle Boonia, ja joutui kiinni, vaikka juuri oli päättänyt ottaa poliisiin yhteyttä.
On kyllä nopeasti lukiessa vaara että hämmentyy noista jutuista, ja se vartioinnin puuttuminen on tietysti tosi kätevää!
Ei, kyllähän Robert ymmärsi romanialaisten keskustelusta, että Boon on vankina. Mutta totta, että Robert oli tuossa vaiheessa jättämässä homman poliisille.
Suomennos on sujuva. Vierastin yhdessä kohdassa (sivulla 16) ensin ”kohtaanto”-sanaa ja ihmettelin, miksi siinä ei lue ”kohtaaminen”, mutta sitten äkkäsin, että se on tuossa tahallinen kapulakielinen termi, koska Roberthan ihmettelee vaikeaa puhetta. Hyvä sanavalinta.
Mikäs tämä Robertin labraystävä Martine muuten on ammatiltaan? En hiffannut.
Hyllyy arvio:
https://hyllyy.wordpress.com/2018/06/07/arvio-robert-sax-1-tapaus-nucleon-58/
Kivaa tekstiä. Arvostelussa tuodaan osuvasti esiin nättien autojen korostus sekä se, miten albumi tietoisesti käyttää vanhoja vakoojatarinoiden kaavoja, mutta myös rikkoo tai päivittää niitä.
Kaavojen rikkomiseen liittyen
etenkin lopussa paljastunut Boonin kumppani oli minusta yllättävä. 50-luvulla ei olisi rohjettu kirjoittaa sankarille tällaista.
Selvennän arvosteluni kritiikkiä spoilereissa.
Kakkosalbumissa minun oli hankalaa seurata kuka uhri oli kukin. Epäselväksi jää, miten murhaaja tiesi valitsemiensa uhrien liittymisen ihailemansa näyttelijän huumekuolemaan ja mitä mieltä Robert lopulta on siitä että oliko murhaaja surmannut myös Robertin vaimon. Jälkimmäinen asia olisi mielestäni pitänyt selvittää siksi koska sehän oli Robertin motiivi tapauksen tutkimiseen.
Molemmissa albumeissa on epäuskottavia seikkoja. Mainittakoon se, miten CIA:n agentti Carol sotkee (tai oikeastaan huijaa) maallikko Robertin noin vain vaaralliseen vakoilupeliin ja myös paljastaa tälle asentavansa mikrofonin Borgin huvilaan (yksityisyyden suojan loukkaus).