Muutama kustantajan nettisivuilla muutama näytesivu (http://www.sininenjanis.fi/maggy1.html)
Minuun vetosi erityisesti Maggyn tapa selvittää tiukat tilanteet puhumalla, myös valehtelemalla, varastamalla, kiristämällä ja uhkailemalla.
Jännää että Maggy Garrisson on saanut noin paljon ääniä vuoden parhaaksi sarjakuvaksi, mutta siitä ei ole kuitenkaan tykätty niin paljoa, että olisi vaivauduttu hehkuttamaan sitä foorumilla ainuttakaan kertaa.
vaan enemmän BBCsarjojen rupuisaenkin puolen ajoittain näyttävää brittimiljöötä syntyy kokonaisuus joka on arkirealistinen.
Ja ennen muuta uskottava.
Hear hear! Samaten ihmiskuvaus on uskottavaa ja realistista. Koipeliininsa ansainnut.
Jatkoa seuraa.
Timo
Minusta siis oli kummallista se että kvaakin jäsenet eivät ole kehuneet Garrisson-sarjakuvaa yhtään ja kuitenkin se oli heistä vuoden paras käännössarjakuva. Minusta sankarittaren vartalonmuoto ei liity asiaan mitenkään.
Ja jäseniä on kuitenkin se 7227 juuri nyt.
Joista äänesti pikkuisen yli 80 henkilöä. Äänestysprosentti ei päätä huimaa.
Tämä on ehkä enemmän sen maan hiljaisten sarjakuva, niiden joille ei ole tarpeen näyttää laajaa populaarikulttuuritietåmystään ja kerrata mihin tehdään metaviittauksia ja miksi päähenkilön nimi yhdistelee Thatcheria ja varuskuntaa vaikka valinnat ovat näennäisesti täysin eri.
Onko normaali Kvaak-keskustelu tosin tuollaista? Bois-Maury-ketjussa on viisi sivua lähinnä kuinka kirjoittajat kertovat miksi pitivät ko. sarjakuvasta.
Maggy Garrison on anti-Natasha.Osuva huomio, varsinkin piirtäjän suoriutumisen osalta. Maggy Ei todellakaan ollut kuoliaaksi hinkattu ja hyvä niin.
Missään sarjakuvassa en ole nähnyt lähellekään yhtä paljon kopioituja ruutujen taustoja. Niitä on kymmeniä, liki sata?
Missään sarjakuvassa en ole nähnyt lähellekään yhtä paljon kopioituja ruutujen taustoja. Niitä on kymmeniä, liki sata? (aika monta sivua siis...) En vain ole tottunut moiseen, enkä varmaan koskaan opi pitämään ratkaisusta. Siitä tuossa oli kysymys.
....
Kuten Koipeliini-ketjussa mainitsin, tämä asia alkoi muakin häiritä vasta puolen välin tienoilla kun kässärin jännite hapertui.
Ikävä tuollaista suoraa kopiota on lukea. Semmonen etäännyttää todellisuuden illuusiosta, vähän samalla tavalla kuin vaikkapa pikseliviiva. Hitsi, tässähän rupeaa jo odottamaan ihan tosissaan, että sais albumin luettavaksi.
selasin muutamaan otteeseen luetun Maggyn käsittääkseni ongelman.Kuten mainitsin, minuakin asia alkoi häiritä vasta kun kässäri ei luonut tarpeeksi jännitettä tai muuten vain keskittyminen herpaantui. (Tapahtui siinä kohtauksessa kun roistot pyrkivät Maggyn asuntoon ja keittiö toistettiin staattisena) Toinen syy siihen miksi huomio kiinnittyi asiaan on se että alpparissa hahmot ovat paljon ns. kokokuvassa. Ja elokuvatermein kuvakokojen vaihtelu on maltillisempaa kuin mihin olen sarjiksissa tottunut.
En löytänyt sitä.
Silloin kun niillä on tarinallinen pointti avata hahmojakin tyyliin: "tämä hahmo on rikas" "tämä hahmo on köyhä" "normaalissa talossa ei muuten ole BDSMsalia" "näille on normaalia että talossa on BDSMsaleja" "tämä hahmo on selkeästi eri kulttuurista kuin muut" ja "Tajuttomuuden/matkan aikana lokaatio on vaihtunut" "tässä paikassa lattiassa on pudotus seuraavan kahden kerroksen läpi"Kuten ketjussa on aiemmin todettu. Jotkut, niinku minä, kokevat että teknien kopiointi etäännyttää. Tässä tapauksessa näen hahmot näyttelemässä kulississa eivät ns. omassa maailmassaan. Ero on toki samaa luokka kuin jos videossa tai elokuvassa kuvataan paikallaan pysyvää/kuollutta kohdetta tai kuvaa samasta kohteesta. Se on pieni ero, mutta jostain syystä silmä ja aivot sen rekisteröivät (ja hakevat pienen pieniä muutoksia, merkkejä elämästä?). Ehkä tästä tulee sarjakuvan normia, on tullutkin jo ainakin ameriikassa viimeisten parin kymmenen vuoden aikana. Mutta minua se edelleen häiritsee. Sekä nettisarjiksissa että supersankaripuolella kopiointi hyväksytään muitta mutkitta tuotannollisista syistä. ...ja totta kai, koska idea on kuitenkin tärkein. Ihan sama miten se on kuvitettu.
niin taustat on ok.
Mutta nähdä niihin vaivaa?Niinpä, miksi ylipäätään piirtää realistisesti kun saman voisi kertoa tikku-ukoilla. Tai oikeastaan pelkällä tekstillä. Ihan turhahan se on koko ajan piirtää niitä hahmoja sinne jos vain lukija tietää kuka kulloinkin puhuu... No, kärjistäminen sikseen. Nostin asian esiin vain koska 1) tämä nyt valittiin koipeliiniksi, 2) koska olen pidempään miettinyt asiaa ja vähän sitä mieltä, että piirtäjäkunta on tietokoneiden käytön myötä laiskistunut. Sekä henkisesti että ihan tuloksia tarkastellen. Miksi vaivaitua opettelemaan tekstausta tai sivellintä/terää kun fontit on keksitty ja piirrosohjelman säädöillä saa hyvässä lykyssä viivan hieman huolellisemman näköiseksi? jnpp.
Olisi ehkä aika hiukan kehuakin tätä mainiota sarjakuvaa. Mutta haukkuminen tulee jotenkin luonnollisemmin.
Luettu. Oikein piristävä tuttavuus. Mietin vaan, että onko tällä laajaa kohdeyleisöä. Minä en siihen välttämättä kuulu. Mutta jos jatkoa seuraa, niin aion lukea nekin.
Mietin vaan, että onko tällä laajaa kohdeyleisöä. Minä en siihen välttämättä kuulu. Mutta jos jatkoa seuraa, niin aion lukea nekin.Lurker huomautti lauseen sisäisestä ristiriidasta jo, mutta retorisehkoon kysymykseen onko tällä laajaa kohdeyleisöä mielestäni kysymys kuuluu:
Hmm, jos olet lukenut ekan osan ja aiot lukea jatkonkin, niin... etkös silloin kuulu kohdeyleisöön? 🤔
Saatnpa ollakin :). Mutta en kuitenkaan niin paljon, että malttaisin ostaa omaxi.
ärityksestä en pitänyt yhtään. Kaikki vaikutti likaiselta ja siihen sekaan räikeää punaista...
Olen ymmärtänyt, että kustantajat tosiaan sukeltelevat Maggyistä saamissaan rahoissa, kaivautuvat niiden alle kuin myyrä ja heittelevät niitä ilmaan niin, että ne valuvat rahasateena heidän päälleen.