Kvaak.fi - keskustelu
Sarjakuvanlukijoiden keskustelut => Kritiikki ja sarjakuva mediassa => Aiheen aloitti: Timo Ronkainen - 20.09.2017 klo 20:18:07
-
Tällä viisiin kirjoitettiin vuonna 1972 Viikkosanomissa, kun Sarjakuvaseura oli vasta perustettu. Niin on muuttunut sävy sarjakuva-asioista keskustellessa.
Sarjakuvaseuran puheenjohtajakin haluaa vastineessaan oikein korostaa, ettei tässä olla sarjakuvista - herra paratkoon - taidetta nyt sentään tekemässä, eikä edes muotia. Avot.
Mutta aikaansa kuvaa.
Olihan täällä kai jossain se Pirkka-lehdenkin vanha 1970-luvun puolivälin juttu sarjiksista. En löytänyt. Jos jossain on, niin vois liittää kaiketi tänne.
Ja sitten lisää vielä samasta aiheesta, jos joku löytää.
Timo
-
Toikin oli kirjoittajalta jännä näkemys, että amerikkalainen sarjakuva olisi tuolloin hallinnut täysin suomalaisia sarjakuvamarkkinoita. Mutta kuinka paljon oikeesti vuonna 1972 julkaistiin nimenomaan Yhdysvalloissa tuotettua materiaalia? Sillon kuitenkin jyräsivät varmaankin Aku Ankka, Mustanaamio, Korkeajännitys, Tex Willer sekä ranskalais-belgialaiset sarjakuva-albumit. Eli vahvasti kuitenkin eurooppalaista tuotantoa. Ainakin mulla on se käsitys, että vasta 70-luvun loppua kohden mentäessä amerikkalaisen sarjakuvan osuus kasvoi, kun alkoi tulla Marvelin ja DC:n lehtiä.
-
Toikin oli kirjoittajalta jännä näkemys, että amerikkalainen sarjakuva olisi tuolloin hallinnut täysin suomalaisia sarjakuvamarkkinoita. Mutta kuinka paljon oikeesti vuonna 1972 julkaistiin nimenomaan Yhdysvalloissa tuotettua materiaalia? Sillon kuitenkin jyräsivät varmaankin Aku Ankka, Mustanaamio, Korkeajännitys, Tex Willer sekä ranskalais-belgialaiset sarjakuva-albumit. Eli vahvasti kuitenkin eurooppalaista tuotantoa. Ainakin mulla on se käsitys, että vasta 70-luvun loppua kohden mentäessä amerikkalaisen sarjakuvan osuus kasvoi, kun alkoi tulla Marvelin ja DC:n lehtiä.
Medialukutaito oli tuohon aikaan hyvin heikko, ja valmiiksi värittynyt; korkeajännityksiä, italo-disneyä, teamfantomia ja texwillereitä kirjoittaja todennäköisesti on luullut amerikkalaisiksi.
-
No, ainakin jos vuoden 1972 tilanteesta katsoo vähän taaksepäin ja puhutaan 60-70-luvun vaihteesta niin Aku Ankassa enemmistö on vielä amerikkalaista, Tanska ja Italia olivat vasta tulossa, Ranska/Belgia-invaasio oli vielä aika yskähtelevää (oli ne pari Tinttiä jo tullut), ja lehtistripeistäkin taisi valtaosa olla amerikkalaisia...
Mutta varmasti on myös medialukutaidottomuutta että määritetään kioski-italialaiset yms. amerikkalaisiksi (ja voisi myös sanoa että niin Aku Ankka, Mustanaamio kuin länkkäritkin edustaa amerikkalaista kulttuuria riippumatta siitä missä ne tehdään...)
-
1972 oli ilmestynyt ranska-belgi -alueelta jo ainakin
Ahmed Ahne
Asterix
Haikaralaivue
Lucky Luke
Tintti
Trumf-alpparit
Brittiläisiä olivat ainakin Korkkarit, Kuvajännäri ja Agentti 13, vaikka piirtäjinä saattoi olla italialaisia ja espanjalaisia. Edit: Robin Hood.
Amerikkalaisia olivat ainakin
Hurja Länsi (DC)
Salama
Tarzanit
Tähti-Klassikko -alpparit
ja Mustanaamio osittain, samaten Aku Ankka, vaikka siinä alkoi jo olla tanskalaisten tuottamia juttuja paljonkin.
Shokit olivat periaatteessa amerikkalaista kamaa nekin, mutta piirtäjinä oli espanjalaisia ja filippiiniläisiä.
En minä näitä ulkoa muistanut, Moogin arkisto auttoi. Mutta kai tuosta jotain puuttuu.
Poikkeuksia olivat supisuomalainen Sarjis ja puolalainen Kapteeni Kloss.
Timo
-
Toikin oli kirjoittajalta jännä näkemys, että amerikkalainen sarjakuva olisi tuolloin hallinnut täysin suomalaisia sarjakuvamarkkinoita. Mutta kuinka paljon oikeesti vuonna 1972 julkaistiin nimenomaan Yhdysvalloissa tuotettua materiaalia? Sillon kuitenkin jyräsivät varmaankin Aku Ankka, Mustanaamio, Korkeajännitys, Tex Willer sekä ranskalais-belgialaiset sarjakuva-albumit. Eli vahvasti kuitenkin eurooppalaista tuotantoa. Ainakin mulla on se käsitys, että vasta 70-luvun loppua kohden mentäessä amerikkalaisen sarjakuvan osuus kasvoi, kun alkoi tulla Marvelin ja DC:n lehtiä.
Timo kerkes väliin. Kannattaa huomata että hänen listansa edustaa loppuvuoden tilannetta. :) Tuo keskustelu viitannee enemmänkin aikaan ENNEN vuotta -72! Sattumalta -72 taisi olla jonkinlainen vedenjakaja. Kyllä silloin lähes kaikki sanomalehtisarjat tulivat jenkeistä. (Etelä-Amerikasta oli Mafalda :)) Sitä ennen B.D. (Ruutu, Zoom, Asterix albumit) ei ollut vielä saapunut, Sarjis aloitti vissiin kesällä?
Williams piti hallussaan lehtimarkkinaa. Iso osa Mustiksen sarjoistakin oli ollut Falkin Mustanaamioita ja Taika-JImiä. Seassa sitten myöys brittisarjoja. Hevoshullu aloitti julkaisemalla lähinnä brittiläistä. Eli ehkä väite, sarjakuvat olivat lähes 90%sesti usasta tai briteistä (korkkarit, Pyhimys(?)) piti paikkansa. Teräsmies ilmestyi taas (vai oliko siinä -69 tauko?) jonnekin -73:een asti. Ja eikös piraatti Kostajatkin tullut -72? Ihmesarja (Hämis ja Ihmeneloset) oli just jääny tauolle, samoin Batman, mutta Tarzan ja vissiin Korak ilmestyi. No, länkkärit Pecos Bill ja Buffalo Bill sekä Texit tuli kai Italiasta. Muttta sitten taas Robin Hoodia, Ohukaista ja Paksukaista, Viki Vesseliä, Ville Vallatonta, Kasper kummitusta, Charlie Chaplinia, Masia, Tenavia, Kuvitettuja klassikoita, Nakkea, Akkaria tuli jenkeistä. Itse asiassa oisko Ruotsi tosiaan ollut neljänneksi suurin tuontimaa Usan, Englannin ja Italian jälkeen? Tulihan sieltä sit aika pian -72 jälkeen Maailman vahvin nalle, niitä Mustiksia ja hevossarjoja. Olikos Mokkeri -lehti tuolloin jo?
Ehkä virallinen lehtilista jostain löytyisi. Siitä voisi ihan laskea. Kaukoranta - Kemppinen ilmestyi 1972, siitäkin voi katsoa. Muistaakseni siinä lueteltiin näitä. Mutta todellakin, sarjikset olivat voittopuolisesti aika heikkotasoisia ja sitä viihdettä. Aika huono Sarjakuvaseuran olisi ollut muuta väittää. Sitten 5 vuotta eteenpäin tilanne oli alkanut hitaasti korjaantua ja taso nousta. -82 tilanne oli jo aika toinen. Näistä puhuttiin kyllä jo joskus kun väiteltiin siitä milloin oli sarjakuvan kultakausi Suomessa. :)
-
Kaikki nuo mainitsemani BD:t alkoivat jo 1971. Trumfista en oo ihan varma.
Timo
-
Asterix ja Kleopatra ilmestyi 1969.
-
Selevä. Mutta mielikuva muuttuu hitaammin kuin todellisuus. Yksikään B.D. sarja ei käsittääkseni ollut mikään instant -hitti eikä vetänyt vertoja sanomalehtisarjojen tai kioskilehtien näkyvyydelle. Tinttikin oli näköjään ehtinyt kyllä jo -72 ainakiin kahdeksanteen alppariin.
-
Hesarin aikakone -arkisto on ihana. Jukka Rislakki kirjoitti kokosivun jutussaan näin 1969:
"Amerikkalainen pääoma on hallinnut maailman sarjakuvamarkkinoita lähes täysin jo puoli vuosisataa.[....] Piirtäjän on turha uskoa pystyvänsä yksin piirtämään sarjaansa teknisesti ja taiteellisesti, kehittämään juonta ja myymään tuotteitaan. Hän myy itsensä suurteollisuudelle, joka ottaa sarjan tekijänoikeudet ja yleensä 50% sen myyntituloista. Nyt syndikaatti saa vapaasti muuttaa, sensuroida ja leikellä sarjakuvaa. Jos alkuperäinen tekijä kuolee tai kyllästyy, työryhmä jatkaa valmistusta kuin kone[...]"
Väliotsikoita:
Tasapäisyyttä; Pyhä omaisuus; Väkivaltaa; Paha on aina paha; Sock, blahh, bleah.
"Amerikkalaisen teknokratian kylmän laskelmoidut tuotteet saavat vapaasti rönsyillä lehtiemme sarjakuvasivuilla. Miksi? Koska niitä ei arvostella eikä niistä keskustella. Miksei? Koska vaihtoehtoa, suomalaista sarjakuvaa ei ole kuitenkaan antaa tilalle; meillä ei tuoteta sarjakuvia. Miksi ei?"
Timo
-
"Sarjakuvan suosio vain kasvaa television kuvan haalistuessa" Niinpä niin.
Muistan nuoruudestani tämän saman "laulun".
Piirtäjän on turha uskoa pystyvänsä yksin piirtämään sarjaansa teknisesti ja taiteellisesti, kehittämään juonta ja myymään tuotteitaan. Hän myy itsensä suurteollisuudelle, joka ottaa sarjan tekijänoikeudet ja yleensä 50% sen myyntituloista.
Sarjainfohan toisti sitä myös uskollisesti. Nyt olen sitten alkanut miettiä että onkohan sen taustalla lopulta Joonaksen ikävät kokemukset Erkon, Tekstikuvan ja Bullsin kanssa. Näistähän on juttua Joonas Pariisissa -videossa (https://www.youtube.com/watch?v=lFl3oF5cokw&t=1s).
Lopultahan tuossa fifty fifty diilissä on kyse siitä että näkeekö lasin puoliksi tyhjänä vai täysinäisenä. Joka tapauksessa Sarjainfon perusteella myös Tolvanen toisti tätä ideaa. Ainakin meikäläisen oli se myös helppo uskoa ja oikeastaan vasta vuosituhannen vaihteessa Heilä ja Juba todistivat että asia ei ole ihan niin.
-
Toi amerikkavastaisuus tai -krittikki on hauska ajankuva. Mun nuoruudesta 80-90-lukujen vaihteessa USA oli kuitenkin jo fanituksen kohde. Mutta toisaalta sarjakuvankin tilanne oli jo paljon parempi, vaikka eivät todennäköisesti liity toisiinsa.
-
Amerikanvastaisuus taisi olla osa 60-luvun lopun "nuorison" meininkiä. Niiden taistolaisten ja muiden partadikaalien. Jo 50-vulta vallalla ollut sarjakuvanvastaisuus sitten jotenkin sai lisää pontta siitä. Manninenhan näkee paljon vaivaa todistellessaan väitöskirjassaan sitä miten kouluissa karsastettiin sarjakuvaa. Siihen aikaan kun väitös oli, tämäkin asia taisi olla murroksessa. Muistan väitöstilaisuudesta, miten juuri tästä asiasta pyydettiin todistelemaan lisää.
Saapa nähdä mitä Severi kirjoittaa näistä Wanhoista ajoista sensuurikirjassaan, mielenkiintoisempi aihe kuitenkin ku, jotkut sensuurin yksittäistapaukset.
-
Vietnamin sota oli epäsuositumpi kuin Trump.
Olisiko sitten 1968 ollut se taitekohta, kun sosialismin sädekehä putosi Euroopassa.
Tällaisia on aina vaikea hahmottaa, kun ei ole itse elänyt ja kokenut.
-
Vuonna 1955 Suomessa oli Parasta Lapsille -järjestön Tampereen osaston avattu sarjakuvanäyttely "Piirrettyä julmuutta" Kirjastotalossa, jossa oli amerikkalaisten sarjakuvien esittelyä.
Ja ei siis tosiaankaan missään positiivisessa hengessä... liittyiköhän Comics Codeen? Valokuvista päätellen on ollut todella hieno ja iso näyttely, jossa lukuisia suurennettuja ruutuja täynnä tappamista ja perversioita - ja vitriineissä sarjakuvia. Tuon kun olisi päässyt näkemään!
Lähde: Finna (https://www.finna.fi/Search/Results?lookfor=Piirretty%C3%A4+julmuutta&type=AllFields&limit=20&sort=)
Näyttelyn seinällä näyttää lukeneen jotain siihen suuntaan kuin: raakuutta, julmuutta, seksuaalisuutta, seurauksia vastustamaan.
(https://pbs.twimg.com/media/DKU_ZoGW4AEZDjl.jpg)
-
Parasta Lapsille ry:n juuret ovat kansandemokraattisessa liikkeessä, joten olisiko noina kylmän sodan kuumina vuosina suhtautumiseen vaikuttanut myös nimenomaisesti käsiteltyjen sarjakuvien amerikkalaisuus. Mene ja tiedä.
-
Tuosta näyttelystä ja tietysti paljon muustakin saamme lukea Severi Nygårdin tulevasta Sarjakuvasensuuri-kirjasta.
Sitten oli kuusi vuotta sitten tämä näyttely (http://www.kvaak.fi/index.php?articleID=1397). Vähän eri klangilla tietty, vaikka järjestäjä vähän samalta suunnalta tulikin.
Timo
-
Valokuvista päätellen on ollut todella hieno ja iso näyttely, jossa lukuisia suurennettuja ruutuja täynnä tappamista ja perversioita - ja vitriineissä sarjakuvia. Tuon kun olisi päässyt näkemään!
Jostakin ymmärsin että Severi olisi jäljittänyt noita näyttelyssä olleita sarjakuvia valokuvien perusteella.
Sitten oli kuusi vuotta sitten tämä näyttely (http://www.kvaak.fi/index.php?articleID=1397). Vähän eri klangilla tietty, vaikka järjestäjä vähän samalta suunnalta tulikin.
Hauska tuo juttu, jonka kirjoittaja kauhistelee mm. Rämeitten korkeajännitystä. :)
-
Tuon tulevan Sarjakuvasensuuri-kirjan aiheista oli keskustelu sarjisfestareilla, ja ilmeisesti näyttelyn kuvia yms on kirjassa tunnistettu ja siitä muutenkin ollut juttua. Ja kuulemma taustoissa oli tosiaan vasemmistolaisuutta (ja jotain kirkollisia toimijoita kai myös) joten "amerikkalaisuus" on epäilemättä ollut myös tuomittavana ja on ehkä antanut leimansa koko suhtautumiseen kaupalliseen sarjakuvaan myös vuoden 1972 lehtikirjoittelussa...
-
Tämä esimerkki voitaisiin ehkä nähdä jonkinlaisena varhaisena keskustelun avauksena. Suomen Kuvalehti 8-9/1920. Veli Giovanni ottaa sarjakuva sanan käyttöön puhuessaan sarjakuvasta. Aikaisemminhan sillä on usein viitattu mm. jatkuvajuonisiin teatteri- tai elokuvaesityksiin. Toki pilalehtien mainoksissa näki sarjakuva sanaa käytettävän jo ennen tätä, mutta Giovannin ansioksi kai sanan tuominen nykykäyttöön lasketaan.
-
Tokihan sarjakuvasanaa oli käytetty aikaisemmin sarjakuvista, mutta eriyttämättä sitä näistä muista sarjakuvakäsitteen alla olevista kuvasarjoista. Giovannikin käyttää vaihtoehtoista sanaa kuvasarjat sarjakuvan rinnalla.
Kurikka-lehden numerossa 18 oli O. Fogelbergilta sarjakuwa.
Oulun Sanomat 20.9.1916 (https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1216768?page=3&term=sarjakuwa)
Veli Giovanni ei siis mielestäni mitenkään keksinyt sanaa sarjakuva nykytyyppistä sarjakuvaa kuvaavana sanana.
-
Tästä sarjakuvatermin tulosta on kyllä keskusteltu jo ennenkin... (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,11619.msg395867.html#msg395867)
Nuori voima näyttää julkaisseen sarjakuvia kymmenluvulla ja sen toimittaja Ilmari Jäämaa on ilmeisesti kirjoitellut tekstit, joissa niitä seuraavien numeroiden sarjiksia puffataan. Tuulispään mainokset ovat toinen "paikka", jossa sanaa on käytetty säännöllisesti kymmenluvun alusta asti.
Olisiko kunniaa sana tuomisesta Suomeen sitten jaettu aikaisemmin Giovannille (en muista onko Kaukoranta -Kemppisessä, Sarjainfossa ainakin) tietämättättä paljoa näistä varhaisista maininnoista, vai painaisiko siinä se että Kuvalehdellä oli niin iso levikki (50 000 vai mitähän?) että se sitä kautta vakiintui. Giovannihan toi sanaristikot Suomeen vähän samaan tyyliin. Vaikka jotain hieman vastaavia sanatehtäviä oli aiemminkin lehdissä julkaistu, Suomen Kuvalehden ajanvietesivu oli kuitenkin niin valtava media, että sitä kautta homma vakiintui ja sitä alettiin matkia ja omiakin ristikkotyyppejä kehittää?
-
Eiköhän tuo sana tullut suomeen saksan kautta, Die Bilderserien, joka sitten hiljalleen vakiintui kuvasarjasta sarjakuvaksi, kun muut mediumit, joista sanaa sarjakuvat käytettiin, kuolivat pois.
-
Sensuurihalukkuus on ollut yhteistä kirkollisille ja vasemmistolaisille. Ilmeisesti kumpikin omalla tahollaan pelkäsi, että sarjakuvat viettelisivät lapset ja nuoret pois heidän omasta sanomastaan.
Paljon on ainakin ollut puhetta sensuurin tarpeesta heti toisen maailmansodan jälkeisinä vuosina. Comics Coden ohella vastaavia säännöstöjä ja jopa sensuuritoimistoja on ylläpidetty useissa maissa.
-
Sensuurihalukkuus on ollut yhteistä kirkollisille ja vasemmistolaisille. Ilmeisesti kumpikin omalla tahollaan pelkäsi, että sarjakuvat viettelisivät lapset ja nuoret pois heidän omasta sanomastaan.
Paljon on ainakin ollut puhetta sensuurin tarpeesta heti toisen maailmansodan jälkeisinä vuosina. Comics Coden ohella vastaavia säännöstöjä ja jopa sensuuritoimistoja on ylläpidetty useissa maissa.
Populaarikulttuuri aiheuttaa usein näitä paniikkihäiriöitä kansan löyhää moraalia valvovissa elimissä.
Jake Nymanin Kielletyt levyt (https://www.sttinfo.fi/tiedote/mediatiedote-jake-nyman-perkaa-arkistojen-salat-ja-sensuroidut-levyt-uudessa-kirjassaan?publisherId=3579&releaseId=62680130) on samoilla jäljillä. "Arkistolöydöt paljastavat, kuinka itsevaltaisesti kappaleiden esittäminen kiellettiin. Suomessa sensuurin vaikuttimena oli paitsi yleinen moralismi myös ulkopolitiikka."
-
Sensuurihalukkuus on ollut yhteistä kirkollisille ja vasemmistolaisille.
Kiinnostavaa olisi tietää, onko poliittisen kentän eri laidoilla ollut yhteishankkeita sarjakuvaturmeluksen ehkäisemiseksi. Pikkuisen samanlaista retoriikkaa viljeli porvarillisella puolella mm. Moraalinen varustautuminen -liikkeen ajatuksia Suomessa tutuiksi tehnyt kokoomuspoliitikko Margit Borg-Sundman, joka muistetaan parhaiten Hannu Salaman jumalanpilkkaoikeudenkäynnin yhteydestä. Yhtään nimenomaisesti sarjakuviin viittavaa kommenttia en nyt tähään hätään häneltä valitettavasti löytänyt, mutta kerron, jos tulee vastaan.
-
Lopultahan tuossa fifty fifty diilissä on kyse siitä että näkeekö lasin puoliksi tyhjänä vai täysinäisenä. Joka tapauksessa Sarjainfon perusteella myös Tolvanen toisti tätä ideaa. Ainakin meikäläisen oli se myös helppo uskoa ja oikeastaan vasta vuosituhannen vaihteessa Heilä ja Juba todistivat että asia ei ole ihan niin.
Lars Jansson piirsi Muumia vielä kun nyt puheena oleva artikkeli ilmestyi.
-
Lars Jansson piirsi Muumia vielä kun nyt puheena oleva artikkeli ilmestyi.
Monessakohan lehdessä se Suomessa silloin 60-luvun lopulla ilmestyi? Silloin sarja tai edes Muumit ei ollut lähellekään yhtä suosittu kuin nyt. Järvenpääläisten "kopio" Peikkomaailmakin taisi olla tuohon aikaan paaaljon isompi juttu kuin Muumit. Ja semmoinen mitä ei arvosteta (sarjakuva) unohtuu siinä kun haluataan vain ajaa omaa agendaa ja lietsoa omaa halveksuntaa amerikkalaisesta sarjakuvaa kohtaan.
-
Turun sanomat 1970. Nuorison taidetapahtuman sarjakuvakilpailuista. Termi sarjakuvaromaani mainittu 1970! Olisipa hauska lukea nuo Palsan jutut.
Timo
-
Erik Lagerspetz jäänyt sittemmin unholaan. Aika monet noista sarjoista ja tekijöistä on kuitenkin löytäneet tiensä painotuotteisiin. Ja elämänkatsomuksellisuus -lajityyppi taisi hiipua alkuunsa?! Varmaankin jollakin muulla epiteetillä varustettuna kulkevat elämänkatsomukselliset sarjakuvat nykyään.
-
"Niissä nuorissa, joista tulee kohtuuttomuuksiin meneviä kuvasarjaintoilijoita, on jo ennestään ollut epäterveitä piirteitä."
"Yleensä on päädytty siihen, että parhaat tulokset saavutetaan kuvasarjojen vapaaehtoisella, vastuuntuontoisella, valinnalla, joka ei muodostu sananvapauden esteeksi."
Heh.
Timo
-
Ottaen huomioon että Wertham oli juurikin mccarthyismin
ja kylmän sodan ilmapiirin ilmiö, en olisi ollenkaan yllättynyt
jos sarjakuva päätyisi jälleen vaihteeksi median "kriittisen
tarkastelun" kohteeksi...
-
Jukka Rislakki kirjoitti vuonna 1971 mm sarjakuvista isossa artikkelissaan Popkulttuuri on armoton. Mistähän tämä tieto ATK:n käytöstä lie poimittu? ::)
-
Kuulostaa Valittavien Palojen visioinnilta tai sitten lähde on rutkasti VP:ja punaisempi. Ajan henkeen kuului lännen keinojen morkkaaminen kapitalismin kaupallisuuden ylivoimankäytölle. Miksi siis ei satuja ja tarinoita laskelmoivalla tietokoneella...
-
Olenkin joskus miettinyt, mistä tunnistaa hyvän sarjakuvan. Politiikka ja seksi,siis! Pitääköhän olla välttämättä molempia samassa sarjiksessa, vai riittääkö jo toinen kahdesta takaamaan laadun?
-
Jukka Rislakki kirjoitti vuonna 1971 mm sarjakuvista isossa artikkelissaan Popkulttuuri on armoton. Mistähän tämä tieto ATK:n käytöstä lie poimittu? ::)
Martti Sirolan "Apassit ja Rautaparta" lienee samasta kaivosta, ja se Jack Lemmon -leffa "How to Murder Your Wife" (http://www.imdb.com/title/tt0058212/) eli varmasti Oikeaa Tietoa. :D
-
Olisittekos arvanneet, että Hesarissa julkaistiin sarjakuva-arvio jo vuonna 1929! Kyllä! Arvily alias Arvid Lydecken.
Timo
-
Samana vuonna peräänkuulutettiin jo kotimaista vaihtoehtoa pila- ja sarjakuville.
Timo
-
Kansan uutisisssa ilmestyi sarjakuvia ainakin 1970-luvun lopulla. En kyllä muista mitä.
-
Kansan uutisissa saattoi jo tuolloin olla Mäkelän Timppaa.
Timo
-
Piirtäjän on turha uskoa pystyvänsä yksin piirtämään sarjaansa teknisesti ja taiteellisesti, kehittämään juonta ja myymään tuotteitaan. Hän myy itsensä suurteollisuudelle, joka ottaa sarjan tekijänoikeudet ja yleensä 50% sen myyntituloista.
Eikös Disney tehnyt näin Don Rosalle?
-
Urja alkoi ilmestyä Suomen sosialidemokraatissa jo 1950-luvulla.
https://www.ts.fi/lukemisto/1073972660/Aimo+Massisen+kyselypalsta+Aimo+Annos+Miksi+Mustanaamio+on+Urja
-
Jäikö suomalaisilta kommunisteilta huomaamatta, että Neuvostoliitossakin julkaistiin sarjakuvia:
http://englishrussia.com/2009/09/03/the-unknown-russian-comics-books/
-
Eikös Disney tehnyt näin Don Rosalle?
Ja suurin piirtein kaikille muille piirtäjille. Sama koskee about kaikkia syndikaatteja.
Tosin Rosa ei tehnyt Disneylle kuin pari sarjaa. Rosa, samoin kuin Barks ja monet muut olivat työsuhteessa Westernille, Gladstonelle tai Egmontille. Nämä lisenssinhaltijat taas maksoivat osan voitoistaan Disneylle.
Timo
-
Vaikka Kari Suomalainen pilkkasikin 1970-luvulla pilapiirroksissaan itäeurooppalaisia animaatioita, jotkut niistä olivat hyviä.
https://m.youtube.com/watch?v=m9Gy3qVnsj0
-
Jäikö suomalaisilta kommunisteilta huomaamatta, että Neuvostoliitossakin julkaistiin sarjakuvia:
http://englishrussia.com/2009/09/03/the-unknown-russian-comics-books/
Ja vielä tietokoneella piirrettyjä näköjään! ;D
-
Heh... TroTro... Olisipa totta.
Mutta Majakovski kyllä teki sarjakuvia ns. okna rosta -ikkunapostereina. (https://www.alamy.com/stock-photo-moscow-rsfsr-one-of-the-rosta-windows-okna-rosta-propaganda-posters-80598289.html) Vaan pian vallankumouksen alkuhuuman jälkeen kaikki avant garde -systeemit ja sarjakuvat (https://www.pinterest.co.uk/pin/309200330649102789/) jäivät pois ja jäljelle jäi vain yksi totuus ja sosialistinen realismi.
Timo
-
Heh... TroTro... Olisipa totta.
Mutta Majakovski kyllä teki sarjakuvia
Mitenköhän Eisenstein? Ihankohan päässään vain visioi kaikki hienot montaasi-juttunsa?
-
Eisenstein oli varsin pätevä piirtäjä ja teki taatusti kuvasuunnitelmat kuvasarjoina.
Timo
-
Nuo Myyrä-animaatiot ovat mainioita. Nehän tulivat sosialistisesta Tsekkoslovakiasta. Yritin etsiä netistä 1960-luvulla Neuvostoliitossa tehtyä versiota Kolmesta pienestä porsaasta, mutta se on kadonnut ainakin Youtubesta.
Ehkä Disney-yhtiö vaati sen poistamista, koska se oli plagiaatio heidän keksimästään tarinasta.
-
Majakovskista ja animaatiosta puheen ollen...
Tässä pitkä animoitu jakso "MAJAKOVSKI NAURAA"-elokuvasta (1976),
ja kiintoisan undergroundia ollakseen virallista neukku-elokuvatuotantoa...
https://www.youtube.com/watch?v=nlRxnPC9aAo
-
Lastensuojeluviranomainen on kirjoittanut Sarjainfoon (4/1979) ja on huolissaan länsimaisen roskan leviämisestä maassamme.
-
Lukijakirjeitä samasta lehdestä.
-
Mielenkiintoisia tekstejä. Erityisesti ajoitukseltaan.
Näin jälkiviisaana 1970-luvun alkuhan oli Suomessa laadukkaan sarjakuvan ensimmäinen kukoistuskausi.
Julkaisujen määrä oli ennenäkemättömällä tasolla. Sitten vuosikymmenen kuluessa iso siivu lakkautettiin. Kauhulehtien lopun kanssa "lastensuojelulla" oli selvä vaikutuksensa kustantamoiden taustalla.
En tiedä Non stop -sarjan tilaajamääristä, mutta ilmeisesti senkin päättymiseen jossain määrin vaikutti sosiaalinen huoli sarjakuvan "ilmeisen typerryttävästä" vaikutuksesta alttiisiin pikkumieliin.
-
Hassua, että muistan yhä vielä aivan hyvin noi Mannisen Pekan ja Kaukorannan Heikin kirjoittamat jutut, mutta en ollenkaan tuota lastensuojeluviranomaisen kirjoitusta. Ja luin nämä, en nyt ihan tuoreeltaan, mutta luultavasti 1982 jolloin liityin Sarjkauvaseuraan ja tilasin samalla kaikki silloin vielä saatavilla olevat lehdet (myös tuon, josta nuo leikkeet on otettu).
Tämmöinen puolestaan oli kristillisessä Valon viesti -lehden numerossa 1/1954.
Pöydiltä virtaa vuolaana virtana turmiota, kuvia joissa on mahdollisimman vähän sanoja.
Timo
-
En tiedä Non stop -sarjan tilaajamääristä, mutta ilmeisesti senkin päättymiseen jossain määrin vaikutti sosiaalinen huoli sarjakuvan "ilmeisen typerryttävästä" vaikutuksesta alttiisiin pikkumieliin.
Mä muistelisin kuulleeni, että Non Stopilla olis ollut n. 3000 tilaajaa. En tiedä oliko kyseessä albumisarjan vai lehden tilaajamäärä.
Non Stop ei tuottanut tappiota, mutta ei myöskään tarpeeksi voittoa, siksi se lakkautettiin. Näin olen sallinut itselleni kerrottavan.
-
Non Stop ei tuottanut tappiota, mutta ei myöskään tarpeeksi voittoa, siksi se lakkautettiin. Näin olen sallinut itselleni kerrottavan.
Asenteista oli kyse jo silloin kun Zoom ja Ruutu lakkautettiin Sanoman ja Yhtyneiden yhteisellä sopimuksella. Sanomalla oltiin yllättyneitä, kun Non Stop tuli vähän puun takaa.
Mutta juu, Non Stop ei tuottanut tappiota, toisin kuin Parnasso, vaan sen ajan mielipide-ilmaston huomioiden ei liene kellekään yllätys kumpi päätettiin lakkauttaa. Nonarin päätoimittaja Soile Kaukoranta oli tiettävästi hyvillään vain siitä, että suuri osa tilaajista halusi loput tilausmaksustaan takaisin rahana, eikä halunnut ottaa tilalle mitään tarjotuista Yhtyneiden muista lehdistä.
-
Sarjakuvaa on tietenkin tuettava valtion rahoituksella, kuten Sarjainfo vaatii. Edelleen vuosi on 1979.
-
No nythän sarjakuva saa ihan hyvin apurahoitusta. Maailma etenee.
Timo
-
Mä muistelisin kuulleeni, että Non Stopilla olis ollut n. 3000 tilaajaa. En tiedä oliko kyseessä albumisarjan vai lehden tilaajamäärä.
Non Stop ei tuottanut tappiota, mutta ei myöskään tarpeeksi voittoa, siksi se lakkautettiin. Näin olen sallinut itselleni kerrottavan.
Tempo-keskustelussa muisteltiin luvuksi peräti 8000 (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,11417.msg263026.html#msg263026)...
Heikki Kaukoranta muisteli näin: (http://www.kaapeli.fi/hypermail/puhekupla/0502.html)
Ymmärtääkseni lehtitalon sisällä - johdossa - karsastettiin Non Stopia. Lehti syntyi Otavan taholta tulleesta aloitteesta.
Muistan toimittajan kertoneen, että Non Stopille tehtiin viimeisenä vuonna
erittäin hintava mainoskampanja, jolla lehden budjetti saatiin huomattavan
tappiolliseksi.
Toimitusjohtaja kutsui toimittajan luokseen: "Non Stop lopetetaan ja sinut
sanotaan irti." Ja jossain käänteessä myös: "Minun helpompi lopettaa Non Stop
kuin Parnasso."
-
Kiitos korjauksesta. Ja onhan tuossa ihan uuttakin tietoa (minulle).
-
Piitkävihaisena yksilönä hampaankoloani ovat hiertäneet
kaksi lapsena kokemaani veristä vääryyttä: Avaruusasema
Alfan sekä Non Stopin keskeyttäminen. Edellinen on selvää
pässin sisuskalua, jälkimmäiseen liittyy mysteerioita, joihin
olen osin saanut valaistusta täältä kvaakista.
Nyt selvisi viimein että ainoa dokumentti johon saamani
osittaiset osviitat perustuvat, on tämä Kaukorannan postaus muinaisella puhekuplafoorumilla.
Silti ihmetyttää niin moni asia. HK mainitsee että
kyseessä olisi ollut tietoinen alasajo "hintavalla mainoskampanjalla".
Tämän on täytynyt liittyä lehden muuttumiseksi albumimuotoon.
Kenties se jo itsessään kohotti kustannuksia? Mutta luulisin että
ajatuksena Non Stopissa on alunperinkin ollut kiihdyttää Otavan
julkaisemien sarjakuva-albumien myyntiä (Tintti ja Lucky Luke),
ja jos tämä ei ole mennyt toivotusti, on Otavan taholta haluttu
siirtää lehti albumiformaattiin. Kun tämä ei ole sitten toiminut
toivotulla tavalla on lehti pitänyt lopettaa. Tarkoitan että itseni
on vaikea uskoa että voittoa tuottava lehti stopattaisiin
(pun intended) ihan vain jonkun pikkumaisuuden tai polittisten
kärähämöiden takia, vaikka olen sitäkin joskus pitänyt mahdollisena.
Zoomin ja Ruudun lopettaminen kustantamoiden
yhteissopimuksella on taas jotain niin ufoa ettei pää kestä
sen miettimistä tällä haavaa...
-
--
Zoomin ja Ruudun lopettaminen kustantamoiden
yhteissopimuksella on taas jotain niin ufoa ettei pää kestä
sen miettimistä tällä haavaa...
Tapiiri-ketjussa on lisää (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,2540.msg132270.html#msg132270)... jos sielu sietää lukea.
-
Jukka Rislakki kertoo Aku Ankasta, Mikki Hiirestä ja Kari Suomalaisen pilakuvasta. Sarjainfo 1/1979.
-
Osaammeko lukea Aku Ankkaa, kysyy Juhani Tolvanen. Sarjainfo 1/1980.
-
Kenenkähän piirtäjien sarjoja oli käytetty alkuperäisteoksen kuvituksena?
-
Oliko Alli Peltonen pakotettu valehtelemaan? "Disneyn parhaan luomiskauden".
Timo
-
Oliko Alli Peltonen pakotettu valehtelemaan? "Disneyn parhaan luomiskauden".
Timo
Mitä oikein tarkoitat? Waltin tekijänimikirjoitus on jokaisessa sarjakuvassa, ja eikös hänen paras luomiskautensa ollut juurikin 50-60-luvulla?
-
Joo, muutamia sarjoja nimettiin kuukauden valituiksi tai toivesarjoiksi, vaikka eivät olleetkaan uusintoja.
Timo
-
Kattelin just vanhaa Seuraa (v.39?). Siinä Hessu-sarjikseen oli Walt Disneyn nimen yläpuolelle tekstattu vielä kauniisti suomeksi: "Piirtänyt" Ehkä täällä ei osattu kuvitellakaan, että joku omisi muiden piirroksia nimiinsä. No, olihan siinä myös studion nimi erillisessä copyright-lätkässä.
-
Kovasti vaihteli Waltin piirrostaidot, kuten näkyy. ;D
-
Auto on piirretty ihan ok Mikkiin ja Hessuun verrattuna...
-
Tuli tästä mieleen se Oriveden opiston Piirtäjäpäivien osallistujat-ketju. Eli pohjoismaiset piirtäjät kokoontuivat Tanskaan vuonna 1979. Kuva Bild&Bubblan 50-vuotishistoriikkinumerosta. Takarivistä erottuvat vasemmalta oikealle lukien Tape (4.vas.), (6.vas.)Wallu sekä (7.vas.)Veli-Pekka Alare. Mutta onko mukana muita suomalaisia? Oikeastaan en ole tunnistavinani noista ulkkareista kuin Magnus Knuttsonin (toinen vas.).
Ylipäätään Alaresta ei montaa "julkista" kuvaa ole tullut vastaan.
-
Olavi Siippainen kirjoitti arvostelun kahdesta ekasta Tintistä Suomen Sosialidemokraattiin vuonna 1962.
Otto Olavi Siippainen (15. heinäkuuta 1915 Kuopio – 1. marraskuuta 1963 Siilinjärvi) oli suomalainen kirjailija ja runoilija.
Toivottavasti saatte kuvasta selvää. Ensin haukutaan ja sitten kehutaan.
Timo
-
Toivottavasti saatte kuvasta selvää. Ensin haukutaan ja sitten kehutaan.
Timo
Selvästi Siippanen vertaa albumeita ensin nuortenkirjoihin ja lopussa lasten(kuva)kirjoihin. Mielenkiintoista on myös se että ei perustele mitenkään väitettään siitä että Tintit on huonosti piirretty. Onkohan tässäkin verrokkina joku puupiirrostaide, elävän mallin piirtäminen tms.? Mutta noin muuten kritiikki on yllättävänkin hyvin linjassa sen kanssa mistä Tinttiä on myöhemminkin paljon moitittu ja kiitelty.