Kvaak.fi - keskustelu
Sarjakuvanlukijoiden keskustelut => Lännensarjakuvat => Topic started by: Jarkko Sikiö on 16.08.2017 klo 00:47:33
-
Desert Star (http://www.europecomics.com/serie/desert-star/) (Dargaud 1996, engl. Europe Comics, 2016) on modernia lännensarjakuvaa. Ikää sarjalla on jo parikymmentä vuotta, mutta englanniksi se on käännetty vasta viime vuonna.
Tekijät asettavat kaupungistuneen, sivistystä edustavan idän ja villin lännen vastakkain. Kirjoittaja, belgialainen Stephen Desberg, toistelee tätä kahtiajakoa, ikään kuin universaalina itsestäänselvyytenä, jonka näkee niin virkamies Washingtonista kuin lehmipoika preerialta.
Suomeksi Desbergin töistä on julkaistu ainakin Kaspar Keskiyö -sarjaa. Italialainen Enrico Marini jäi puolestaan mieleen Raatelijat-sarjan kuvittajana. Lännen maisemia kuvatessaan Marini on selvästi mukavuusalueellaan.
Tarinan päähenkilö, Matthew, on valtion virkamies. Matthewn elämän peruspilareja ovat laki ja järjestys. Sen sijaan hän ei ole malliaviomies tai -isä. Kuitenkin hänen maailmansa romahtaa täysin, kun työpäivän aikana kaksi tuntematonta miestä tunkeutuu hänen kotiinsa murhaten vaimon ja tyttären.
Mitään motiivia ei sen enempää Matthew kuin poliisi pysty teolle osoittamaan. Surmatyö tuntuu kuitenkin henkilökohtaiselta ja tyttären ihoon viilletty intiaanisymboli jä vainoamaan miestä. Hotelliin kirjautuneet muukalaiset ovat ainoa johtolanka, jonka varassa Matthew suuntaa kohti länttä.
Marini tekee erinomaista jälkeä, ja sivuilla nähty taide on parempaa jälkeä kuin Raatelijat. Desberg sen sijaan ottaa melkoisen riskin mysteerinsä kanssa, sillä lukija ehtii lähes turhautua ennen kuin yhteys viimein paljastuu. Tälle on kuitenkin johdonmukainen selityksensä ja kaiken purkautuessa, toisen kirjan lopussa, lukija on yhtä yllättynyt kuin Matthew.
Tarina päättyy toiseen kirjaan ja kolmas siirtyy ajassa taaksepäin muodostaen esinäytöksen jo nähdylle. Symboli, Desert Star, on jo saanut selityksensä, mutta sen nähneiden voimakas reaktio tuntuu perusteettomalta. Kolmannessa osassa ei vielä selviä, miksi näin on. Tunnelmien osalta kolmas osa poikkeaa edeltäneestä melkoisesti, intiaanikylän elämä on vielä tragedian alla varsin rauhallista.
Sähköisenä ensimmäisten kahden osan päänsisäisen monologin lukeminen on hyvänäköisellekin työlästä. Samanlaista pientä pränttiä ei enää kolmannessa osassa nähdä.
Itse en ole varma, tartunko enää jatkoon. Ensimmäistä kahta osaa voi kuitenkin suositella lännensarjojen peruskaavoja ravistelevia tarinoita etsiville lukijoille.