Kvaak.fi - keskustelu
Sarjakuvanlukijoiden keskustelut => Sarjakuvien ostaminen ja keräily => Aiheen aloitti: Kreegah Bundolo - 11.05.2017 klo 18:35:34
-
VIHAAN DIGISARJAKUVIA!
-
:-*
-
VIHAAN DIGISARJAKUVIA!
En vihaa (ehkä hiukan) digisarjakuvaa, mut en saa samoja kicksejä kuin, jos lukisin oikeata käsin kosketeltavaa sarjakuvaa.
Vihaan Sanomien puhelinmyyjiä, jotka soittaa mulle ja yrittää myydä Aku Ankka lataamoa. Mä luen Aku Ankan lehtenä, en bitteinä.
Mä vihaan kun Suomen Posti tuo mun Aku Ankka-lehteni joskus torstaina, vaikka Aku Ankan kuuluisi tulla keskiviikkona...taitaa olla yleinen ongelma.
Mä vihaan myös sitä, että joka vuosi Aku Ankka, Roope-setä ja Kuukausiextra kallistuu.
-
Maurice Sendak sanoi sen parhaiten: "Fuck them is what I say. I hate those e-books. They cannot be the future. They may well be. I will be dead. I won’t give a shit."
-
Maurice Sendak sanoi sen parhaiten: "Fuck them is what I say. I hate those e-books. They cannot be the future. They may well be. I will be dead. I won’t give a shit."
10-4
Ekku
-
no marginaalimme kituuttaa henkitoreissaan eteenpäin vielä heidän ja osan jälkikasvujaan elinkaaren verran.
Joo, vähän kuten läpiammuttu alikersantti Lehto öisen sateen kastelemassa kanervikossa: Vanhala.... Rahikainen...!
-
puhu vain omasta puolestasi.
Onhan näitä vielä elossa, mutta ei kai digitaalisessa maailmassa tule olemaan mitään vastaavaa. Tai kenties Harvey Pekarin digivastine järjestelee valtavaa piraattikokoelmaa kiintolevyllä. Tai sitten keräileminen on tulevaisuudessa sellainen hipsterien juttu.
Omasta puolestani voin sanoa, että oli ahdistava ajatus jättää kokoelma, myydä pois ja luopua osoittautui ylivoimaiseksi kynnykseksi.
Sarjakuvapuolella myös ratkasiu siirtyä lehtiformaatista pois on tappanut alan.
Ei millään pahalla, mutta muistui tätä lukiessa mieleen, kun joku kansanradiossa (mahdollisesti 90-luvun alussa) valitti, kun eivät nuoret osaa syödä läskisoossia. Se paras osuus – läski itsessään – leikataan lihasta pois ennen keiton valmistamista...
-
Kyllähän digillä on paikkansa. Mullakin se on lisännyt huimasti luetun sarjakuvan määrää ja laajuutta. Lisäksi digi tulee ehdottomana lisänä, kun joutuu nykyisin jonkin verran työn takia matkustamaan, eikä ole mitään mieltä kantaa mukana kauheaa kasaa sarjakuvia. Idea kai onkin siinä, että eri formaatit ja julkaisukanavat pitää nähdä toisiaan vahvistavana.
En mäkään kuitenkaan painettuja sarjakuvia ole hylkäämässä tai myymässä pois. Edelleen ne parhaat hankitaan hyllyyn ja digi toimii uusien sarjojen kokeilualustana ja keskinkertaisen matskun lukemisena.
-
Edelleen ne parhaat hankitaan hyllyyn ja digi toimii uusien sarjojen kokeilualustana ja keskinkertaisen matskun lukemisena.
Hyvä digistrategia. Itselle käytännön pakosta fyysinen sarjakuva rajoittuu Willereihin ja muu tulee luettuna diginä.
-
Pyöränkumilla ja hampailla on paikkansa, mutta pakko myöntää: diginä on saanut lukea ja nähdä enemmän kuin muuten ikinä olis ollut mahdollista. Digin voima on siinä että siitä löytää hakemansa nopeasti, olkoonkin että minä ainakin vielä mieluusti luen kirjani, sarjakuvani etc yhä paperilta mieluiten. Kiusaus digiin on kyllä vahva.
Keräileminen diginä voisi olla outoa.
Timo
-
Täytyy se itsekin myöntää, että vaikkein digijulkaisuista välitä, on niihin osittain ollut ihan pakko siirtyä.
Pyrin kuitenkin lukemaan jokaista Tähtivaeltaja-lehden uutispalstaa varten sellaiset viitisentoista tai enempi uutta jenkkisarjisaloitusta ainakin parin numeron verran, jotta tietäisin, mitä niistä kantsii lukijoillemme alustavasti kehua. Ja kun talous on siinä tilassa kuin se nykyisin on, ei noita ole mitenkään varaa ostaa painettuina - joten on pakko turvautua digiversioihin, jotka irtoavat yleensä todella huomattavasti halvemmalla. Ja tehdä sitten niiden perusteella valistunut arvaus, onko sarjasta kenties mihinkään.
Käytännössä olen kuitenkin huomannut, että digin kanssa menee paikoin ihan metsään. Diginä paskalle vaikuttanut sarjakuva voikin olla painettuna ihan pirun hyvä.
Diginä luetut sarjikset myös katoavat pääkopasta lähes totaalisesti jo muutamassa päivässä, kun painetut muistaa vielä vuosienkin päästä. Tässä on toki se hyvä puoli, että kun noita samoja sarjiksia lukee sitten Sarjisvuosiartikkelia varten painettuina versioina, tuntuu kuin lukisi sarjista, jota ei ole koskaan aiemmin nähnytkään!
Nautinnoksi ei digisarjakuvien lukemista voi kyllä ikinä kutsua.
-
Ei millään pahalla, mutta muistui tätä lukiessa mieleen, kun joku kansanradiossa (mahdollisesti 90-luvun alussa) valitti, kun eivät nuoret osaa syödä läskisoossia. Se paras osuus – läski itsessään – leikataan lihasta pois ennen keiton valmistamista...
ei millään pahalla mutta tästä lausunnosta tulee mieleen Marie-Antoinettelle todennäköisesti valheellisesti laitettu "Qu’ils mangent de la brioche" eli "Jos heillä ei ole leipää syökööt leivoksia"
Lehti ei ole läski, se on se liha josta ponnistetaan ja vaikka moni kaltaiseni sarjakuvan suurkuluttaja täällä on sanonut olevansa digin käyttäjä käytännön syistä se ei ollut syyni sarjakuvan alasajoon.
Me kaikki kun olemme sarjakuvalehtien kasvatteja, nyt ollaan Bamsen mangan ankkojen ja Tex Willerin varassa.
Varsinkin suurempien kaupunkien ulkopuolella.
Ja kun lisää ja suurempia kuluttajapolvia ei tule turha inistä kustantajille miksei tule jokaista uutta integraalia muitten maitten kanssa useiden tonnien tappiolla yhteispainatuksista huolimatta.
-
Diginä paskalle vaikuttanut sarjakuva voikin olla painettuna ihan pirun hyvä.
Minulla on vastaavia kokemuksia mutta niin päin, että olen paperilla luettua selannut uudestaan diginä ja ihmetellyt, että tämä olikin ihan persiistä vaikka muistin toista.
Koska en enää paljoa paperilta lue, en yhdistänyt asiaa digitaalisuuteen. Kymmeniä kertoja luetut Marvelit ovat kuitenkin diginä ihan yhtä hyviä kuin paperilla, ehkä parempiakin kun painomuste on sutannut sivut. Toisaalta digitaalisuuteen sitten liittyy isoja ongelmia, mistä kirjoitin etusivulle hiljattain.
Unohtaminen on kyllä yhdistävä kokemus, minullakin menee digiluetut monesti ihan toisesta korvasta ulos. Onkohan tässä sama juttu, että käsin kirjoitettu jää paremmin opiskellessa mieleen.
Me kaikki kun olemme sarjakuvalehtien kasvatteja
Ei kerrata kaikkea vuosien mittaan keskusteltua, mutta ei kaikki muutos ole siitä lähtöisin, etteivät kustantajat tahdo lehtiä julkaista. Sitä minä tuolla läskisoosillakin koetin sanoa, näissä jutuissa kun on paljon "miksei kaikki ole kuin aina ennen" -ajankuvaa.
Kuitenkin Aku ja Tex menee kaikissa formaateissa, mangaa on vahingoittanut piratismi jne.
Suomessakin RW puskee jenkkisarjoja melkoisesti, mikä on ihan viime vuosien juttu tuossa mittakaavassa ja toivon mukaan tuo pienet painokset, paljon nimikkeitä -linja toimii. Ei tuota määrää uutta ja vanhaa jenkkisarjaa saataisi suomeksi millään logiikalla.
Suomessa digi ei varmasti merkittävästi ole vaikuttanut suuntaan tai toiseen, digi enemmän täydentää kuin syrjäyttää.
-
Kun kyse ei ole "miksei kaikki ole kuin ennen" ajattelusta vaan siitä että digitaalisuus on osa yleisempää kulttuurikentän marginalisoitumista.
Heiluriliike takaa että jotain rakenteellisia mokia korjataan ryhtiin jotenkin, mutta jo tapahtunutta vahinkoa se ei muuta.
Aku ja Tex menevät kaikissa formaateissa koska on kaikki formaatit. Tässä on syntynyt sama epäkohta joka lähentelee jo luokka-ajattelua: koulutettujen ja rikkaiden vesoilla ja varsoilla on mahdollisuudet elämään koulutukseen ja kulttuuriin ja muilla ei.
Kvaakkia seuratessa moni ihmettelee mikseivät kustantamot ja tahot ole hereillä tai mikseivät elokuvalafkat tee jatko-osia koska rahaahan tulee ovista ja ikkunoista.
Digtalisaatio on toki mahdollistanut monelle ne elokuvat, tv-sarjat, musiikin ja sarjakuvat joita ei aiemmin mistään ole saanut, mutta se ei ole tukenut tekijöiden oikeuksia tai lisännyt kulttuurin kukoistusta uuteen renesanssiin.
Sarjakuvapiirit eivät katoa mutta ne suppenevat ja yksi iso syy on itseään toteuttava ouroborosprofetia: kun ei kannata ei kannata niin ei synny uusiakaan lukijoita joten...ei kannata.
Kävin lekuroinnin jälkeen muutama hankkimani tuore albumi ja lehti mukanani kirja-ja sarjakuva-alan liikkeessä ja kolmesta tutuhkosta ja uteliaasta myyjästä otanta nähdessä hankkimani Judge Dredd albumin oli:
" Mahtavaa!"
" mutta eikös tämä loppunut jo vuosikymmeniä sitten?"
ja
"Mikä tämä on?"
Asia ei häiritsisi jollei ilmiöön olisi törmännyt jo aiemminkin kovin monen nimikkeen kohdalla.
Valikoima rajaantuu vain ja ainoastaan isoihin nimiin, yksipuolistuu ja moniäänisyyden sijasta siitä tulee vielä suppeampi.
kuten on jo käynyt musiikissa ja elokuville ja kirjoille. Erinomaista jos haluaa sisustetun stefan lindfors designkodin ja kirjakaupastaan latte-kahvin kermavaahdolla ja elokuvien sijaan pirusti irtokarkkeja.
Joissa niissäkin on kulutuskynnys, kulttuuri kun tulee asumis-ja elämiskulujen jälkeen.
Digitaalisuus ei ole silkka peikko ja syypää keikkeen pahaan, mutta se ei myöskään ole toteuttanut lupauksiaan kulttuurisesta runsaudensarvestaan ja tasa-arvoistavasta tekijästään.
-
Minulla on vastaavia kokemuksia mutta niin päin, että olen paperilla luettua selannut uudestaan diginä ja ihmetellyt, että tämä olikin ihan persiistä vaikka muistin toista.
Koska en enää paljoa paperilta lue, en yhdistänyt asiaa digitaalisuuteen. Kymmeniä kertoja luetut Marvelit ovat kuitenkin diginä ihan yhtä hyviä kuin paperilla, ehkä parempiakin kun painomuste on sutannut sivut.
Mä olen huomannut, että etenkin vanhemmat sarjat ei oikein toimi diginä. Johtuu ehkä osin siitä, että luen sarjakuvat iPad minillä ja vanhemmissa sarjoissa on yleensä enemmän tekstiä, mikä pienessä koossa tekee lukukokemuksesta vähemmän mukavan, kun joutuu tihrustamaan.
Toisaalta etenkin DC:llä on toi digimatskun valmistelu välillä ala-arvoista, niin että vanhoista lehdistä on otettu vain skannaukset. Näytöllä näyttää sitten aika pahalta. Vaikka kyllähän ne niitä päivittää parempiin sitä mukaa kuin paperijulkaisujen vuoksi (?) niitä putsaavat parempaan kuosiin.
-
Vaikka kyllähän ne niitä päivittää parempiin sitä mukaa kuin paperijulkaisujen vuoksi (?) niitä putsaavat parempaan kuosiin.
Onko sinulla esimerkkiä, missä olet nähnyt kerran sähköisenä julkaistun lehden vaihtuneen parempaan versioon (ei lasketa mukaan vanhoja DVD-julkaisuja)?
Olen nimittäin itse valmis väittämään, ettei tällaista tapahdu lainkaan.
Sen sijaan esim. lehdet julkaistaan entisöimättöminä ja myöhemmin samat tarinat tuodaan rinnalle entisöitynä (tai ainakin retusoituna) kokoelmana. DC:n tapauksessa kannattaa aina vanhat tarinat lukea kokoelmamuodossa, jos sellaista on tarjolla.
Mutu-tuntumalla sanoisin, että keskimäärin (vanhojen sarjojen tapauksessa, uusissa ei ole eroa) DC-digilaatu on heikompaa kuin Marvelilla. Samalla mutulla heitän, että heikoin DC-digilaatu on 80-luvulta ja Marvelin puolestaan 90-luvulta, mutta tähän tuntumaan vaikuttanee sekin, mitä tulee diginä luettua.
-
En osaa yhtään numeroa nimetä, mutta itselläkin aika monta kertaa luvun alla oleva lehti on päivittynyt uuteen. Selkeimmin tämä näkyy niissä, missä DC on julkaissut joitain vanhoja lehtiä Comixologyssa mustavalkoisena ja myöhemmin se on päivitetty siistittyyn väriversioon. Tällainen on esimerkiksi Adventure Comicsin numero 460. Itsekin olen sen ostanut alunperin mustavalkoisena, mutta nykyään on värillinen.
-
DC on julkaissut joitain vanhoja lehtiä Comixologyssa mustavalkoisena ja myöhemmin se on päivitetty siistittyyn väriversioon.
Tämähän on positiivinen havainto. Onko muilla kokemusta vastaavasta?
Kun huomaat (kuka tahansa) seuraavan kerran tuota, voisitko naputella foorumille huomiosi.
Minua kiinnostaa, rajoittuuko tuo päivittyminen jollekin tietylle aikavälille, ja erityisesti kuinka lähelle päivitykset tulevat nykypäivää kohden.
Lisäksi minua kiinnostaisi tietää tuleeko lehtiversioon päivitettyjä sivuja sen jälkeen, kun parempilaatuinen kokoelma on julkaistu. Jos tapahtuu, voisi hieman verrata millaisella viiveellä näin on tapahtunut.
Kerroit, Veli, aiemmin että sivut on vain skannattu. Jos osuu kohdalle sellainen, niin viestittele täällä foorumilla siitäkin. Marvelin vanhat DVD-kokoelmat olivat rujoja skanneja, mutta muutoin on digikaupoissa vähintään sivut oikaistu suoriksi ja vedetty kontrastit ym. filttereillä kohdalleen. Jos on ihan skannattuna, siis sen suurempia käsittelemättä jätettyä, materiaalia jaossa, niin kiinnostaa ehdottomasti tietää mistä on kyse.
Itse olen lukenut DC-tuotannosta tosi vanhoja (Salama, Vihreä Lyhty), jossa lehdet ovat entisöityjä tai sitten sellaisia keski-ikäisiä (esim. Lepakkomiehiä, mitä julkaistiin Teräsmiehen kakkossarjana 80-luvun alussa), jotka on käsitelty sen suuremmin alkuperäismateriaalia huomioimatta, mutta kuitenkin kohtalaisesti. Kaikki muu on sitten 2000-luvulta, pääosin ennen ja jälkeen Infinite Crisis -tapahtumaa.
Ikinä ei ole päivittynyt mitään, kun olen lukenut. Kaikki muu, akun räjähtämistä lukuun ottamatta, onkin sitten jo varmaan tapahtunut.
Aku ja Tex menevät kaikissa formaateissa koska on kaikki formaatit.
Kyllä Texin eri julkaisumuotoja selittää se, että perusjulkaisulla oli 14 000 lukijaa, kun samaan aikaan viimeiset Marvel-lehdet kahlasivat jossain 5 000 tietämillä tai jotain.
Olen valmis uskomaan, että Texin lukijakunta Suomessa on kolminkertainen, mutta vielä enemmän uskon, että se puolet marvelisteista – kriitinen ydinjoukko – osti ennemmin lehtensä englanniksi.
Kun ei ollut ostajia, julkaistiin vähemmän lehtiä ja painosmäärät painuivat ja tämä kehitys sitten vei aktiivisia lukijoita vielä enenevässä määrin alkukielisten julkaisujen pariin ja sitä se itseään voimistava negatiivinen kehä sitten tiesi.
-
Paperilehdissä on tosiaan sekin hyvä puoli että ne eivät päivity. Toisin sanoen historiaa ei mieltä mielin hävitetä.
Kun ei ollut ostajia, julkaistiin vähemmän lehtiä ja painosmäärät painuivat ja tämä kehitys sitten vei aktiivisia lukijoita vielä enenevässä määrin alkukielisten julkaisujen pariin ja sitä se itseään voimistava negatiivinen kehä sitten tiesi.
Aika pahasti eksynyt sivuladuille ja haarautunut tämä keskustelu... Niin, voihan se olla että osa nykyteineistäkin ostaa sarjakuvia suoraan englanninkielisenä diginä. Sikäli hassu juttu, että siitä me emme tiedä mitään. Siis lukijamääristä, harrastajakunnasta tai sarjojen suosiosta. :(
-
Sikäli hassu juttu, että siitä me emme tiedä mitään.
Nykytilasta veikkaisin, että ennempi ne samat harrastajat ostavat paperia ja digiä, suomea ja englantia. Eri juttu, että missä määrin nämä sitten leikkaavat toisiaan.
Digimaailmassa sen sijaan tiedetään, mitä kynsilakkaa ostajilla on varpaankynsissä, mutta ei kerrota myyntilukuja, kun pelätään että musa- ja elokuvaihmiset nauraa.
-
Nykytilasta veikkaisin, että ennempi ne samat harrastajat ostavat paperia ja digiä, suomea ja englantia. Eri juttu, että missä määrin nämä sitten leikkaavat toisiaan.
Digimaailmassa sen sijaan tiedetään, mitä kynsilakkaa ostajilla on varpaankynsissä, mutta ei kerrota myyntilukuja, kun pelätään että musa- ja elokuvaihmiset nauraa.
Niin kuin pääsin sanomasta, emme tiedä mitään. :) Jostain tuli mieleen 60-luku ja se miten Marvelilla kehitettiin fandomia. Nykyään diginä sekin toimii aivan eri tavalla. Joko yhtiöt ovat kokonaan unohtaneet tämän, että ns. harrastusta ei tarvitse ruokkia. Riittää kun suolletaan kovaa kyytiä kaikkea "merchandisea" nettikauppoihin. Ajatteleeko ne että sarjakuvaharrastajat kohtaavat toisensa jotenkin mystisesti jossain snapchatissa ja twitterissä ja että se riittää? Jos omaan nuoruuteen vertaa, niin digi on kyllä helvetisti paljon köyhempää. Sarjiksia ei voi enää vaihdella ja lainailla tai myydä divariin. Vaikkapa uimarannalla lueskeleminen kuulostaa aika utopistiselta, ylipäätään sarjisteemainen hengailu on kaventunut coneihin ja jos siihen jotain konkreettista kaipaa niin sitten se on jotain typerää pukuilua. Ennen vanhaan vaikkpa lehtien ympärille kyhätty kerhotoiminta lehdistä leikattavine kuponkeineen ja kirjepalstoineen sitoutti kakrut/lukijat aivan eri tavalla kuin nettikaupan laappiminen luurissa. Mutta toivottavasti olen väärässä ja digipuljuilla on tämä homma jotenkin mystisesti hallussa, maakohtaiset käppyrät nousussa ja asiakaskunta kokonaisuutena kasvussa.
-
Ajatteleeko ne että sarjakuvaharrastajat kohtaavat toisensa jotenkin mystisesti jossain snapchatissa ja twitterissä ja että se riittää?
Käsitykseni mukaan se uusi digisarjakuvaharrastaja on yhtä toteutumaton toivekuva kuin sanomalehden uusi digilukija; vanha harrastaja on myös digikauppojen asiakas.
-
Käsitykseni mukaan se uusi digisarjakuvaharrastaja on yhtä toteutumaton toivekuva kuin sanomalehden uusi digilukija; vanha harrastaja on myös digikauppojen asiakas.
joo ja ei, uusiakin on mutta ongelmana on varata juurikin vain wanhoihin.
Sarjakuvakeräilijät luovat omaa tulppaanimaniaansa tai kuten se kansanomaisemmin ilmaistaan sahaavat oksaa altaan.
Digi-puoli on tullut ja jää, mutta yksin se ei riitä ja ei, oikeasti se että sarjakuvakeräilijät harrastavat vain suojaamatonta seksiä ja koettavat täyttää maan(planeetta, ei kansallisnationalistinen määre) jälkikasvullaan ei myöskään ole validi korjausliike.
Keräilijät ovat pitkälti selkäranka mutta jokainen biologian tunneilla ollut tietää että tarvitsee ympärilleen myös lihakset, verenkiertojärjestelmän ja hermoston. Luuranko YKSIN ei riitä.
Keräilijät hankkivat samaa lehteä useampia kappaleita, luku-jakeräilykappaleen ja eri versioina: laitoksien ja painosten, erikoiskansien jne mukaan.
-
Sikäli hassu juttu, että siitä me emme tiedä mitään. Siis lukijamääristä, harrastajakunnasta tai sarjojen suosiosta. :(
Kyllähän nyt jotain tiedetään. Esimerkiksi se, että Ameriikan markkinoilla digi kattaa noin kymmenen prosenttia (eli noin sata miljoonaa dollaria) koko myynnistä. Ja määrä on kasvussa vaikkakin kasvu on alkanut hidastua.
Se on toki harmi, että kappalemääriin perustuvia lukuja ei paljasteta. Comixology listää kyllä kyydyimmät sivullaan, mutta ei sekään anna lukuja. Usein myydyimmissä on alennusmyynnissä olevia sarjoja, mikä on myös yleinen tieto. Eli että digimyynnissä jyrää alennukset, mikä on kai laajempikin trendi.
Lisäksi digisarjakuvalla menee Yhdysvalloissa kuitenkin paremmin kuin lasten kuvakirjoilla, joissa digin osuus kokonaismäärästä on vain kolme prosenttia.
-
No, täytyy todeta että lasten kuvakirjat tuntuvat formaatilta johon digi sopisi huonosti, eihän niitä voi edes pureskella...
-
Sarjakuva on parhaimmillaan paperilta luettuna, mutta digitaalinen sarjakuva on jo lunastanut paikkansa siinä rinnalla. Ostin juuri comixologyltä läjän indie sarjiksia parilla eurolla. Tuskin olisin niitä muuten tullut koskaan lukeneeksikaan ja tällä tavoin olenkin törmännyt moniin kiinnostaviin julkaisuihin. Myös välineellä on merkitystä tässäkin toiminnassa. Tarpeeksi isolta ja laadukkaalta tabletin ruudulta >10" on miellyttävä lukea digisarjakuvaakin. Suosikit pyrin yhä hommaamaan hyllyyn, mutta kätevä formaatti löytöjen tekemiseen ja laajoihin luku-urakoihin. Jälkimmäisessä toimii jokin Marvel Unlimited tms. palvelu tosi hyvin.
-
David Lloyd vannoo digisarjakuvan nimeen ja kutsuu printtilehtien ostajia menneeseen juurtuneiksi zombeiksi. Aces Weekly on kieltämättä laadukas verkkosarjakuvalehti, nytkin pyörähti käyntiin Stewart Mooren Robert Luis Stevenson -kauhusovitus. Digisarjakuvien lukemisessa sieppaa ehkä eniten just se digi, tulee olo että on töissä, kun tunnelman pitäisi olla päinvastainen.
-
Digisarjakuvien lukemisessa sieppaa ehkä eniten just se digi, tulee olo että on töissä, kun tunnelman pitäisi olla päinvastainen.
Hyvin sanottu! Kun päivät pitkät tuijottaa ruutua niin digisarjakuvien lukeminen ei pysty rentouttamaan.
-
Hyvin sanottu! Kun päivät pitkät tuijottaa ruutua niin digisarjakuvien lukeminen ei pysty rentouttamaan.
Juu ei, koko ajan puskee ruudulle jotain muuta ärsykettä kuten ilmoituksia meileistä, uutisista, muista sarjakuvista, peleistä jne. Toki ne voisi säätää pois mutta kun niitä nyt on kiva saada lähinnä silloin kun tekee niitä töitä.
-
Tapletilla lukiessa voi tietenkin laittaa lukemisen ajaksi vaikka luentotilaisuuden päälle, niin ei tuu ilmoituksia, eikä oo vaivalloista pistää päälle ja pois.
-
Tapletilla lukiessa voi tietenkin laittaa lukemisen ajaksi vaikka luentotilaisuuden päälle, niin ei tuu ilmoituksia, eikä oo vaivalloista pistää päälle ja pois.
Itse olen poistanut kaikki "ylimääräiset" appsit, jotta ärsykkeitä olisi mahdollisimman vähän. Oikeastaan olen pyhittänyt tabletin pelkästään sarjakuvien lukemiselle ja Yle areenalle, vaikka välillä sorrunkin selaamaan nettiä ::)
En henno poistaa chromeakin, vaikka se kai auttaisi.
Ihan ymmärrettävää, jos tuijottaa töissä ruutua, niin haluaa vapaa-ajallaan tehdä jotain muuta. Oman sarjakuvakokoelman kerryttäminen hyllyyn, hypistely ja ihailu on mullekin iso osa harrastusta. Olen silti sitä mieltä, että mieluummin laadukas digisarjis, kuin huonokuntoinen ja huonosti painettu paperiversio. Tabletin taustavalo elävöitää värejäkin hienosti.
-
Digi on hyvästä. Olen nyt parin viikon sairauslomalla lukenut lähes kaikki kaikki Ultimate Marvelit unlimitedihommista. X-menin jätin viimeiseksi, ja se on vielä vähän kesken.
Eihän näitä muuten olisi realistisella hinnalla mahdollista lukea. Kymppi kuussa ja hillitön määrä lukemista.
Toki parhautta on ottaa se sarjis käteen ja pistää sohvalle pötkölleen. Mutta kahenkympin+ hinnoilla pitäköön nostimenne kovakantiset yms.. Eihän täällä tuu muu ku Hämis ja sen tilaan hamaan loppuun saakka.
-
Onhan ruusulla piikkinsä ja paperilla puolensa, mutta kiistämättä jäädään plussan puolelle.
Iso plussa tulee Marvel Unlimited -palvelusta, kuten J-Viilee totesi:
Eihän näitä muuten olisi realistisella hinnalla mahdollista lukea. Kymppi kuussa ja hillitön määrä lukemista.
Vuositilaus on vielä kuukausitilaustakin halvempi. Kova marvelisti ei juuri voi perustella ulkopuolella pysyttelemistä.
Minäkin luin Ultimate-sarjoja digitaalisesti. Hyvää viihdettä, mistä naputtelin jotain Ultimate-ketjuun saakka.
-
Amazonilla on menossa joku Marvel-kokoelmien digialennusmyynti. Kaikki kokoelmat on huimassa alennuksessa alkaen dollarista. Marvel Masterworksejakin menee alle viidellä dollarilla. Ja kaikki siirtyy myös automaattisesti Comixologyyn, jos sellainen on. Että kyllähän ilman Unlimitediäkin pärjää.
-
Taas vanha aihe mutta itsellä kun on tuo digisarjakuvien kulutus kasvanut niin päätin elvyttää - ja muillakin on saattanut mielipiteet muuttua.
Mä olen huomannut, että etenkin vanhemmat sarjat ei oikein toimi diginä.
Luulisi juuri vanhojen sarjakuvien toimivan paremmin, kun about kaikki ruudut ovat säännöllisiä. Itsellä kun alkaa ikänäkö painaa niin tulee käytettyä ainakin Kindlestä löytyvää "ruutu kerralllaan" -toimintoa jolloin ruutu (ja eritoten tekstit) näkyvät isompana. Tämä ei toimi niin hyvin koko sivun kuvissa, vinoissa ruuduissa tai kun "hahmot tulevat ulos ruudusta".
Isommalla näytöllähän tuota ongelmaa ei ole, mutta 10" tabletissa menee usein siristelemiseksi jos koko sivua meinaa katsella kerralla.
Lukulaseillahan toi korjaantuisi mutta en halua vielä myöntää itselleni että sellaisia tarvitsisin. ;D Ja kun on tuota hajataittoa niin kaupan lukulasit ei suoraan käy.
-
Taas vanha aihe mutta itsellä kun on tuo digisarjakuvien kulutus kasvanut niin päätin elvyttää - ja muillakin on saattanut mielipiteet muuttua.
Eipä ole mielipiteet muuttuneet, vaikka sainkin Aku Ankan ja Aku Ankka klassikon mukana Digi-Akun. Muutaman kerran ajan kuluksi olen siellä käynyt tiirailemassa. Olen yrittänyt lukea Aku Ankan taskukirjoja, mutta ei kolahda ei sitten millään. Tuntuu todella tylsältä lukea niitä ruudulta...vihaan näköjään edelleenkin digisarjakuvaa. Vanha koira ei opi uusille tavoille...ainakaan tässä asiassa.