Kvaak.fi - keskustelu
Sarjakuvanlukijoiden keskustelut => Kritiikki ja sarjakuva mediassa => : Timo Ronkainen 07.08.2003 klo 14:58:28
-
Kun täällä oli puhetta tuosta parhaasta sarjakuvasta elokuvaksi käännöksestä, niin mitenkäs sitten toisin päin? Mikä olisi paras elokuvasta tehty sarjakuvasaatio? (vrt novelisaatio). Ensimmäisestä Alienista tehty alppari on vahva ehdokas. (se jonka kannessa lukee jostain täysin käsittämättömästä syystä "Perry Rhodan esittää" [olisiko yhteispainos saksalaisten kanssa?]).
Ja entäspäs kirjasta (romaanista) tehty sarjakuvaversio? Yleensähän näin päin tehdyt adaptaatiothan tahtovat olla aika huttua (klassikot). Ehkä joku jota ei ole käännetty suomeksi?
Timo
-
Henkilökohtaisesti pidin kyllä Ronkoteuksesta. Mutta nyt en kuolemaksenikaan saa päähäni muita.
-
Kyllähän tätä tehdään ahkerasti, on tehty jo 30-luvulta saakka. Eli filmitähtiä sarjakuvahahmoina (katsokaa esim. uusin Roope-setä-lehden numero (länkkäriteemainen). Yleisintä on tehdä megaburgerleffasta sarjakuva, joita usein ahkerasti suomennellaankin: Independence Day, Sleepy Hollow, esim. sekä vähän rajatapauksina sk-elok-sk-sankarit eli Spider-Man, Daredevil ja Hulk "elokuvaspesiaalit".
Mad-lehden spoofit ovat sitten asia erikseen.
-
Yleisintä on tehdä megaburgerleffasta sarjakuva,
Mutta nämä onkin yleensä aika kehnoja. Jopa huonompia kuin itse leffat.
Timo
-
Niihän ne ovat, kehnoja ja ehkä pikkasen kaupallisen laskelmoituja. Harmittaa hiukan, ettei Howard the Duckin lupailtu "elokuvaspesiaali" ikinä suomentunut. Elokuva oli toki kamala, mutta...
Tähtien Sodasta on sentään saatu aikaiseksi ihan kohtuullisiakin sarjakuvia - Al Williamsonin kaltaiset veteraanit sitten eläkepäivillään päätyvät tekemään tämmöstä.
Kuka lienisi pitkäikäisin kirja/elokuvasankari sarjakuvamuotoon siirrettynä. Sherlock Holmes? James Bond?
-
Kuka lienisi pitkäikäisin kirja/elokuvasankari sarjakuvamuotoon siirrettynä. Sherlock Holmes? James Bond?
Tarzan? 1929-
Timo
-
Jedin paluun sarjakuva-versio oli muistaakseni aika onnistunut. Ainakin luin sitä useaan kertaan kannesta kanteen jo ennen kuin näin elokuvan.
-
Juu onhan nuita. Indiana Jonekseja sun muita.
Pyhimys oli nuorelle kollille jännittävää luettavaa kun saattoi siellä paljas tisukin aina välillä vilahtaa. Ei ei ei enkä tarkoita Templaria vaan niitä hang around-naikkosia. Kyseisen lehden bonussarjatkin olivat kai ihan mielenkiintoisia.
Marilyn Monroen elämästä kertova seksikorkkari (tai sen tapainen pokkari) oli kans melkoinen löytö kun enon sarjakuvahyllyjä joskus penkoili. Arvatkaa varastinko. Arvatkaa pidinkö patjan alla piilossa.
En tietenkään.
-
Marilynista...? Jaaaaa...heh...
Niin tosiaan, ne Stawa-sarjikset on aika hyvin tehtyjä.
-
Marilyn Monroen elämästä kertova seksikorkkari (tai sen tapainen pokkari) oli kans melkoinen löytö kun enon sarjakuvahyllyjä joskus penkoili. Arvatkaa varastinko. Arvatkaa pidinkö patjan alla piilossa.
En tietenkään.
Senkin vanha pervo setä. Häpeä. :P
-
Minua on viehättänyt Jacques Tardin sarjakuva Leo Malet'n dekkarista Rue de la Gare 120. Häpeä myöntää, että en ole lukenut alkuperäistä kirjaa, mutta Tardi kuljettaa juonta sujuvasti eteenpäin.
Tardin aika yksinkertaistetut, karikatyyrimäiset hahmot, jotka on piirretty jotenkin vapisevalla piirrosjäljellä ovat kumman kiehtovia. Taustat, eli 2. Maailmansodan ajan Pariisi rakennuksineen ja autoineen, on kuvattu pikkutarkasti. Tässä sen taas näkee, että sille joka osaa, on sarjakuva helppo ja taloudellinen keino luoda komeita puitteita.
-
Tähän joukkoon kuulunee sitten myös juuri TV2:ssa alkanut 52-osainen animaatiosarja Mr. Beanin absurdien tv-hupailujen pohjalta. Ensimmäisen osan perusteella olo oli lähinnä vaivautunut. Aika hauskasti piirettyhän hahmo on, ja tutunoloinen. Ongelmaksi muodostuu, että lähes mykkäkomiikan keinoin parhaimmilaan koheltanut Mr. Bean ei tunnu kääntyvän uskottavaksi animaatioksi. Siinä on vähän samaa kuin Pink Pantherissa, mutta muistissa väijyy koko ajan Rowan Atkinsonin hahmo. Nytpä selvisi sekin, miksi kaupoissa on jo jonkun aikaa ollut Mr Bean -piirroshahmon koristamia karkkipusseja...
-
Yksi parhaista elokuvasta tehdyistä sarjakuvista mihin olen törmännyt on Batman Forever, koska pieksee elokuvan 12 - 0.
-
Koska uuden ketjun avaamisesta valitettaisiin, yli neljän vuoden takaisen, melkein samaa aihetta koskevan ketjun ollessa vielä lukitsematon, pistänpä tänne.
Eiji Yoshikawan Musashia en ole vielä aivan kokonaan lukenut mutta kuitenkin uskaltaisin väittää Takehiko Inouen Vagabondia malliesimerkiksi siitä, miten romaanista saadaan omillaan toimiva sarjakuva. Kyseessä on sovitus eikä kirjan kuvitettu versio, joten sarja on jatkuu vielä 27:kin kirjan jälkeen, koska ison tekstimäärän sijaan tarinaa kerrotaan kuvilla. Jo nyt sen monia kohtia on tiivistetty verrattuna kirjaan ja esim. Takezoon muistoja lapsuudesta on siirretty takaumiin.
-
Tämä ketju lienee lähinnä...
Bluewaterin verkkosivuilta (http://www.bluewaterprod.com/) käy ilmi Roger Cormanin aluevaltauksesta sarjakuvapuolella ( uutiset elokuun 26. 2008)
Black scorpion on jäänyt välistä, nähtävästi tämä on paitsi elokuva myös tv-sarja.
Cormanin legendaarinen maine laadussa ja korkeissa tuotontoarvoissa [on niitäkin, mutta silti] voi olla yksi tekijä.
Virgin comicshan toimii toisin päin, mutta miettien aiempaa tarjontaa mitä on ollut (Alf, Pulmuset) niin tämä on askel eteenpäin.
Amerikoissa on tehty paljonkin sarjakuvaversioita tv-sarjoista ja elokuvista kuten 24, Shield mutta yleensä vastaan on tullut juridisia lisenssikysymyksiä.
-
Moebiuksen ja Dan O'Bannonin Long Tomorrow perustuu johonkin Mickey Spillanen Mike Hammer-dekkariin . Spillane oli jehovantodistaja joka uskoi oman käden oikeuteen ja Joe McCarthyyn, yritin joskus aloittaa jotain Mike Hammeria mutta uuvuin koska proosa oli taapertavaa apukoulutasoa. Long Tomorrow on taas Moebiusta parhaimmillaan.
http://www5e.biglobe.ne.jp/~papierbd/Book/Moebius/the%20long%20tomorrow%20sample%20page.jpg
-
yritin joskus aloittaa jotain Mike Hammeria mutta uuvuin koska proosa oli taapertavaa apukoulutasoa.
Mukavaa, että joku muukin on samaa mieltä. :o Vaikka arvostettu kohde onkin kyseessä.
Timo
-
Kas, kerrankin kerkesin sanomaan jotain jota joku ei ole jo ehtinyt mainita: Darren Arofnofskyn (äh, miten tuo kirjoitetaan?) The Fountain. Siitä väsätyn maalatun sarjakuvan, hienon kovakantisen opuksen, lukaisin tässä taannoin kirjastosta (olisikohan sekin ollut Ison Omenan kirjastosta...) ja oli aika siisti. Ikävä kyllä sinänsä oli sarjakuvana ihan yhtä hämärää kamaa kuin se elokuvakin, loppujen lopuksi en kummastakaan innostunut ihan tajuttomasti, ehkä liiankin "taiteellista", romanttista ja elämänfilosofista, suorastaan buddhalaista kamaa meikälle. Silti, mielenkiintoinen idea.
-
Hyviä
Spiderman 1-2
Daredevil
Hulk
Aliens (kaikki)
X-men 1-2
star wars episodit 3,5 ja 6
Hercules (90-luvun tv-sarja)
Tarzan (Disney)
Batman forever
Basil hiiri (toimi)
The thing (Klassikko isoilla kirjaimilla, kummatkin, sekä alkuperäisen sarjisversio, että uuden)
The mummy (Myös se Brendan Frazerin versiosta tehty "nostalgikko" versio, jossa oli vanhan malliset kannet.)
Huonoja
Batman
Batman returns
Jurassic park 2
Ihmeneloset
Transformers
star wars episodit 1,2 ja 4
Xena
Dineyn jokaikinen, paitsi Tarzan
Batman & Robin
Talespin
Tiku & Taku
duck tales
Lost in space (tosin niin oli elokuvakin)
Nää KAIKKI godzilla-hirvitykset
Mustanaamio
James Bond
Vampirella (Ja minun sukulaisistanihan ei...)
Indepence day (Ja miksihän tämäkin piti tehdä? Vaikka onkin marvelin...)
Onhan noita muitakin, mutta nämä ovat jääneet "piinaamaan".
-
Huonoja
...
Mustanaamio
James Bond
Vampirella (Ja minun sukulaisistanihan ei...)
...
Nämä kolmehan ovat olleet sarjakuvia ennen elokuvia, ja niillä ei oikeastaan ole mitään tekemistä tehtyjen filmien kanssa.
Ja onko siis Vampirella-elokuva todellakin parempi kuin Vampirella-sarjakuva?
-
Piti kirjoittaa vampira, (Sori, en tiedä jääkö vikaks mokaks, mutta ensimmäinen oli!) joka oli tuon "näyttelijän" Maila Nurmen hahmoon perustuva fantasia-henkinen-elokuva. Tehtiin 40-50-luvulla. Oli joku spin-off elokuva plan 9 from outer spacelle. Tuosta tehtiin sarjakuva, josta en pitänyt. Vampirellasta pidin, elokuva oli jaah-luokkaa. Tosin vaan kerran nähnyt. Pitää katsoa olisiko näkemys muuttunut.
Siis tarkoitin tuota Mustanaamio elokuvasta tehtyä sarjakuva-versiota. Ja tiedän kyllä että se on ollut sarjakuva tuota ennen. En pitänyt joistakin elokuvan ratkaisuista, ja ne oli jäänyt sarjakuva-versioonkin. Mustanaamio muuten ok. Ainakaan tähän asti en ole kohdannut yhtään niin huonoa tarinaa, etteikö se olisi muutakin kuin vain selauksen arvoinen.
Oliko Bond-sarjakuva jo ennen elokuvia? Tuota en tiennyt, mutta ei se kyllä muuta mitään. En siltikään tykännyt. Toki tiedän että Bond on perustuvinaan kirjaan (Aika löyhästi, ellei muutamaa poikkeusta lasketa.), mutta en tiennyt tuota. (Okei, toinen moka, mutta nyt syy on se että olin väärän tiedon valossa!)
-
Juu, Bond tuli sarjakuvana (http://en.wikipedia.org/wiki/James_Bond_(comic_strip)) vuosia ennen elokuvaa (eka jakso oli kirjan pohjalta Casino Royale, 1958).
Mustanaamio-elokuvan pohjalta tehtyä sarjista en ole nähnytkään, tai ainakin meni ohi. Minä tykkäsin kyllä siitä leffasta (väärä mielipide?), siinä oli oikeaa 1930-luvun meininkiä ja pulp-kuvastoa.
Timo
-
On tuosta, samana vuonna ilmesty. Faijalla on tuokin kokoelmissaan. Pitää taas vilkaista joku päivä, kun ei näin pikasella googletuksella löytynyt. Myytiin elokuvan aikoihin samana vuonna. Olihan noita muitakin oheistuotteita tuolloin (Kuinkas moni muistaa muuten mustanaamio-karkkipussit? =) Oli vissiin jo 80-luvullakin, tuli leffan aikoihin hetkesi uudestaan. ), kun elokuvasta odotettiin isompaa menestystä.
Itse myös joistakin sovelluksista, ja juonikaan ei ollut mikään hirveä. Mutta jotkut sovellukset ei ollut kivoja näin pentuna sarjakuvaa lukeneena: liila-asu (sininen on se tuttu ja turvallinen, vaikka jossain maassa liilaa käytettiinkin.), kasvojen näkyminen (Herättipä muuten Suomen lukijakunnan pommittaan lehden kirjepuolta. :D ), lihasten puuttuminen (Siis jos nyt lihaksista voidaan puhua), valkoiset silmät puuttuu (Okei, taas pientä, tarpeetonta jne. mutta mustiksessa noi oli kuitenkin ensikertaa!), yliluonnollisuus (Ei se juonen kannalta ollut huono juttu, mutta taas tulee se sarjakuva vastaan. Mustanaamiossa aina ollut tuo maanläheisyys.) yms. Mutta eihän se elokuvasta huonoa tee.
Ja eihän vääriä mielipiteitä ole makuasioissa. Sitäpaitsi tämä nyt on tämmöistä pikkutarkaa nostalgikon vikinää. =)
-
On tuosta, samana vuonna ilmesty. Faijalla on tuokin kokoelmissaan.
Ei ainakaan täältä löydy:
http://koti.mbnet.fi/tynninen/mustanaamio_index/
Mustiksessa ilmestyi joskus 3-osainen sarja Kristallikallojen salaisuus, joka oli kylläkin ihan eri juttu kuin leffa.
Lila asu oli alkuperäinen, sininen asu on skandinaavien käyttämä.
-
Mustanaamion valkoiset silmät taas johtunevat alun perin siitä, että hahmon ensiesiintymisen aikoihin painotekniikka lienee ollut vielä niin kehnoa, että jos silmät olisi piirretty näkyviin, olisi lopputulos ollut pelkkää mustaa tuhrua silmien kohdalla. Myöhemmin kun silmät olisi jo saatu painojäljen puolesta mukaan kuviin, oli valkoisista simmuaukoista jo tullut osa tavaramerkkiä... ja onhan sellaiset niin coolin ja häijyn näköisetkin. Joissakin Mustanaamioiden kansissa Mustiksen silmämunat kyllä näkyvät ihan luonnollisen näköisesti.
-
No nyt on tehty jatko-osa Plan 9 From Outer Spacelle (http://www.comicbookmovie.com/fansites/brentsprecher/news/?a=5614) ---- sarjakuvana! Oh my... Voi hevon...
(http://www.comicbookmovie.com/images/users/uploads/7601/Plan%209%20from%20Outer%20Space%20Brent%20Sprecher.jpg)
Fifty years after the alien invasion unleashed the unspeakable horror of Plan 9, a corrupt team of government scientists reactivates the zombie horde in order to lure the aliens back to Earth! Their sinister plan: steal the most hideous weapon known to intergalactic intelligence. Only conspiracy theorist, Eugene, and his mother, a former professional wrestler, can expose the shadowy agenda of the government as they fight off the growing zombie horde. This time, a new alien force invades Earth: the revolutionary followers of the martyred Eros. Eugene and his mother join forces with the last remaining heroes of a corrupt government. Together, they must thwart Plan 9 once again, with all life in the universe hanging in the balance.
Co-writer Chad Helder said, “Entering into the mind-space of Ed Wood was a huge thrill. I watched Plan 9 numerous times in order to seed my subconscious mind with Wood's extraordinary imagination that is 100% campy exuberance. After collaborating with Darren Davis on some character ideas, I went full-blast into a campy world of aliens, zombies, professional wrestlers, and mad scientists. I am really happy with the result.
“We wanted to pay homage to the film and since there were so many errors in the film – we had to add some into the comic.” Said co-writer Darren G. Davis. “Some of the mistakes will be obvious but you are going to have to get your magnifying glass to catch everything. This is something that has not been done in comics on purpose.”
Ei se taida tekemällä tehtynä toimia. Siis tahallisia virheitä ja niin edelleen. Äääh...
Vakavissaan, rintakehä hypermaanisesta innosta paisuen ja puhkuen näitä pitäis tehdä, kalkkunoita.
Timo
-
Ei se taida tekemällä tehtynä toimia. Siis tahallisia virheitä ja niin edelleen. Äääh...
Vakavissaan, rintakehä hypermaanisesta innosta paisuen ja puhkuen näitä pitäis tehdä, kalkkunoita.
Samaa mieltä. Turhanpäiväistä postmodernia kikkailua ja höpönlöppöä. Samaa kukkua kuin vihaamani popkulttuuri -viitausten viljeleminen.
-
Maila rakas, mitä ne tekevät tässä maailmassa? Älä käänny haudassa...
Vampira (Maila Nurmi) oli alunperin ainoa syy, miksi vaivauduin elokuvan katsomaan. Toki lopulta elokuva sai kultti-aseman, ja nykyään omistan tuon, ja suurimman osan Ed Woodin tuotannosta.
Kyllähän elokuvan tiimoilta on ennenkin jotain sarjakuvaa tyrkytetty, mutta suoraa jatko-osaa ei. Järkyttävää rahastusta, sanon minä.
No, enpä tuomitse ennen lukemista. Hölmöltä vain tuntuu, koska eihän B-leffasta voi vääntää hyvää B-sarjakuvaa. Ei se vaan toimi.
-
"Plan 9" -sarjakuvaan kohdistuvat odotukset eivät kyllä kohoa pilviin saakka. :P
Samaa mieltä. Turhanpäiväistä postmodernia kikkailua ja höpönlöppöä. Samaa kukkua kuin vihaamani popkulttuuri -viitausten viljeleminen.
Mikä populaarikulttuuriviittauksissa vihastuttaa? Parhaimmillaanhan niistä syntyy hyvin viihdyttävää jälkeä, esimerkkinä nyt vaikkapa "Gilmoren tytöt" -televisiosarja, jossa viitataan elokuviin, kirjoihin ja muuhun sellaiseen nokkelasti ja ennen kaikkea alleviivaamatta.
Vastaisia esimerkkejä löytyy tietysti myös. Populaarikulttuurin kanssa flirttailevat Aku Ankka -tarinat ovat olleet aika kehnohkoja, esimerkkinä nyt vaikkapa taannoinen Mikki Hiiri ja Casablanca -juttu Taskukirjassa.
-
Mikä populaarikulttuuriviittauksissa vihastuttaa? Parhaimmillaanhan niistä syntyy hyvin viihdyttävää jälkeä, esimerkkinä nyt vaikkapa "Gilmoren tytöt" -televisiosarja, jossa viitataan elokuviin, kirjoihin ja muuhun sellaiseen nokkelasti ja ennen kaikkea alleviivaamatta.
Populaarikulttuuriset viittaukset pieninä annoksina ovat ihan kelvollisia, siinä missä viittaukset vaikkapa klassikoihin ja historiaan, mutta turhautumiseni johtuu siitä että se on hieman liian helppo tapa tuoda "syvyyttä" tarinaan, oli kyse sitten sarjakuvista tai leffoista sekä ennen kaikkea siitä että sitä ryöstöviljellään nykyään enemmän kuin koskaan. Elokuvat ovat ehkä parempi esimerkki kuin sarjakuvat. Melkein kaikki amerikkalaiset komediat (jotka joskus olivat hauskoja) ovat nykyään Scary Movien tai Be Kind Rewindin tapaisia pläjäyksiä, jossa huumori ei ole tilannekomediaa tai huumori ei synny hyvistä hahmoista, vaan leffojen vitsit tajuaa ainoastaan jos on katsonut kaikki ne leffat joita ne parodioivat. Tarantino on mennyt metsään tekemällä 70 -lukulaisen näköisiksi nuhjaannutettuja hatunnostoja leffoille, jotka aikanaan olivat uusinta uutta ja olivat kuvia omasta ajastaan, mikä on paljon mielenkiintoisempaa kuin LOL ollaanx vähä retroa -asenne. Reservoir Dogsin ote tuntui aikoinaan tuoreelta, mutta oliko se Tarantinon ainoa uusi kortti?
Populaarikulttuuriset viittaukset ovat ok jos tarina ja hahmot ovat niin vahvoja että se toimii pop-viitausten kanssa tai ilman, mutta jos pop-viittaukset alkavat muuttua keskeiseksi sisällöksi niin krooh pyyh, ei kiitos. Pitäisi ennemmin pyrkiä tekemään jotain uutta johon muut tulevat viittaamaan tulevaisuudessa. Pitäisi pyrkiä vaikkei onnistuisi. Muuten juututaan vain junnaamaan paikoille ja nauramaan vanhoille vitseille.
EDIT: Lisätään vielä että silloinkin kun sarjakuvassa tai elokuvassa tarina toimii hyvin eikä ole rakentunut pop-kulttuuri viittausten varaan, ne harvoin palvelevat itse tarinaa ja vievät tarpeettomasti huomiota pois itse tarinankerronnasta. Minä haluan hyviä tarinoita, pikkunäppärää metatasoilla kikkailua jaksan vain hyvin pieninä annoksina, enkä useammin kuin kerran viidessä vuodessa.
-
Ei se taida tekemällä tehtynä toimia. Siis tahallisia virheitä ja niin edelleen. Äääh...
Vakavissaan, rintakehä hypermaanisesta innosta paisuen ja puhkuen näitä pitäis tehdä, kalkkunoita.
Toisaalta eihän sellainen mielentila ole edes mahdollinen. Ei kai kukaan voi katsoa Plan 9:a, olla sitä mieltä, että se olisi mahtava elokuva ja tehdä sille jatkoksi sarjakuvan, joka on kalkkunaa. Ylipäätään koko 50-luvun B-elokuvagenre, eihän sellaista voi tehdä kukaan, joka on katsonut yhtään elokuvaa sen jälkeen tai ylipäätään nähnyt maailmaa. Pastissihan siitä parhaimmillaankin tulee.
-
En voi muuta kuin hakata samaa rumpukomppia JJ Naas:in kanssa.
Vastaisia esimerkkejä löytyy tietysti myös. Populaarikulttuurin kanssa flirttailevat Aku Ankka -tarinat ovat olleet aika kehnohkoja, esimerkkinä nyt vaikkapa taannoinen Mikki Hiiri ja Casablanca -juttu Taskukirjassa.
Tämä on itseasiassa syy, miksi turhauduin, ja ärsyynnyin, kun kaikki vain ylistivät Aku Ankkaa, vaikka harva tarina oli edes oma. Lopulta päädyin rarkaisuun, että ainoastaan Carl Barksin, Don Rosan ja Bass Heymansin (Olikos oikein kirjoitettu? Se kreisi piirtäjä.) jutut olivat ainoita, jotka tarjosivat Aku Ankoissa sitä Ankkaa itseään. Luen nykyään ainoastaan nuo, kunhan käsiin osuvat.
Ei kai kukaan voi katsoa Plan 9:a, olla sitä mieltä, että se olisi mahtava elokuva
No, eipä tosiaan...eikä edes lähelle. -> http://www.leffatykki.com/elokuva/haudanryostajat-ulkoavaruudesta
-
Ei kai kukaan voi katsoa Plan 9:a, olla sitä mieltä, että se olisi mahtava elokuva ja tehdä sille jatkoksi sarjakuvan, joka on kalkkunaa.
Niin ei tietysti jatko-osaa, mutta puhuin ihan yleisesti että kalkkuna tulee tahattomasti ja kovan maanisen hybriksen tuloksena (ja hybriksestä ei tule edes rangaistusta - tai tulee, mutta se tekijä ei tajuis sitä kuitenkaan). Siis joku toistaitoinen alkaa tosissaan tekemään paatoksella ja vakavasti jotain mistä suunnittelee hienoa.
Timo
-
Etusivulla arviota yhdenlaisesta eläväin kuvien sovittamisesta sarjakuvaksi (http://www.kvaak.fi/naytajuttu.php?articleID=1450)
Inceptionin sarjakuvaversio on elokuvaa ja sen teemoja täydentävä ja sarjakuvantekijöitä ammatillisesti ajatellen lupaava suuntaus.
-
Takavuosilta moni varmasti muistaa – ei useinkaan hyvällä – elokuvien sarjakuvasovitukset. Suomessa julkaistiin mm. Alien, Terminator 2, Buck Rogers, Star Wars, Batman ja Teräsmies, näin ulkomuistista lueteltuna.
Snake Plissken on niin liukas veijari, ettei edes Wikipedia meinaa kestää perässä (http://en.wikipedia.org/wiki/Snake_Plissken#The_Adventures_of_Snake_Plissken) hahmon sarjakuvaesiintymisissä. Ei, kyse ei ole siitä Metal Gear Solid -pelisankarista, vaan Escape from New York -elokuvaklassikon päähahmosta, jonka on sovittanut sarjakuvaksi (http://www.boom-studios.com/catalogsearch/advanced/result/?name=&series=1399&writer=&artist=&category=) BOOM! Studios. Ei meillä 1970-luvun kakaroilla ollut Elvistä, mutta oli meillä sentään Kurt Russell...
Boom on puskenut myös toisen John Carpenter -pätkän, Big Trouble in Little China, sarjakuvaksi (http://www.boom-studios.com/catalogsearch/advanced/result/?name=&series=1312&writer=&artist=&category=). Niin, kukas siinä taas olikaan pääosassa...
Seuraavaksi palaavat Bill & Ted (http://www.boom-studios.com/catalogsearch/advanced/result/?name=&series=1427&writer=&artist=&category=) (Felipe Smith -kansi on omanlaistaan Bill & Ted -loistavuutta).
-
Goodwin/Simonson -kaksikon Alien - kahdeksas matkustaja on ihan puhdas klassikko siinä missä elokuvakin. Tiukkaa kerrontaa upealla grafiikalla. Itse diggailen sarjakuvaversiota jopa himpun verran leffaa enemmän.
Esimerkiksi Simonsonin taiteilema "syntymä" -aukeama oli kymmenvuotiaalle aikanaan semmoinen VAU-elämys, että kun sitten kuusitoistavuotiaana näki Ridley Scottin version, niin teho ei ollut enää ollenkaan samalla tasolla.
Tästä voikin muuten ehdottomasti suositella Titanin Original art edition -kirjaa.
Vaikka värit albumiin täysin kuuluvatkin, niin tussaus valitettavasti katoaa aika pahasti voimakkaan värityksen alle. Isokokoinen OAE levittääkin taiteen kaikessa loistossaan luettavaksi. Mainiot bonukset lopussa.
Myös Alien: Resurrection -leffan sarjisversio (2 lehteä) näyttää hyvältä. Taiteesta vastaa Eduardo Risso, kansitaiteilijana Dave McKean.
Muuten elokuvien sarjisversioista voi todeta, että aika perusvääntöä ne suurelta osin ovat.
-
Yhdistetty edelliseen aihetta käsittelevään aiheeseen.
Silloinhan pitäisi mainita Djangokin täällä tai Planet of the Apes (vaikka onkin teknisesti pierre Boulletin kirjasta alunperin) kauhusarjat Army of darkness, Friday the 13th, Chucky, Nightmare on ELm street sekä tv sarjojen Alias, 24, SHIELD (ei Marvel), CSI sovitukset.
Onhan näitä.
-
Takavuosilta moni varmasti muistaa – ei useinkaan hyvällä – elokuvien sarjakuvasovitukset. Suomessa julkaistiin mm. Alien, Terminator 2, Buck Rogers, Star Wars, Batman ja Teräsmies, näin ulkomuistista lueteltuna.
Terminator 2: Judgment Dayn kohdalla on varmaan suurin tasoero elokuvan ja sarjakuvasovituksen välillä. Miten se voikin olla niin huonosti piirretty?
Marginaalisesti mielenkiintoiseksi tuon ja monet muutkin elokuvien sarjakuvasovitukset tekee se, että ne käytännön pakosta perustuvat usein käsikirjoitukseen tai elokuvan raakaleikkaukseen, ei lopulliseen studion hyväksymään/levittämään versioon. Terminator 2 -sarjis sisältää paljon kohtauksia, jotka pääsi filminä näkemään vasta paljon myöhemmin Cameronin director's cutin julkaisun myötä.
Myös Burtonin ensimmäisen Batmanin kökkö sarjakuvaversio sisälsi joitain juttuja, jotka kyllä kuvattiin mutta jätettiin pois leffasta. Sama juttu Batman-purkkapakkauksissa olleiden pahvisten keräilykorttien kanssa. Nämä herättivät skidinä paljon ihmetystä, kun elokuvan tekemisen realiteeteista ei ollut oikein mitään tietoa. Päädyttiin kavereiden kanssa siihen lopputulokseen, että osa Jokerin suorittamista ihan hirveän julmista murhista ja muista kammottavuuksista oli sensuroitu kokonaan pois. ;D
Batman Foreverin sarjakuvaversio taisi perustua johonkin keskeneräiseen leikkaukseen, mukana paljon leffasta studion poistamaa materiaalia mutta kohtausten kronologia on (muistaakseni?) enemmän studioverion kuin Schumacherin hyllytetyn ohjaajan version mukainen? Sarjakuvasta käy ainakin selväksi, että Schumacherilla oli sittenkin joku järkevä idea taustalla leffaa tehdessä, Warner Bros vain onnistui sen aika täydellisesti tuhoamaan.
-
Oliko Bond-sarjakuva jo ennen elokuvia? Tuota en tiennyt, mutta ei se kyllä muuta mitään. En siltikään tykännyt. Toki tiedän että Bond on perustuvinaan kirjaan (Aika löyhästi, ellei muutamaa poikkeusta lasketa.), mutta en tiennyt tuota. (Okei, toinen moka, mutta nyt syy on se että olin väärän tiedon valossa!)
Mutta sitten 80-luvulla oli näitä suomeksikin julkaistuja sarjakuvasovituksia sen ajan Bondeista, jotka olivat kyllä aika luokattomia.
(http://www.ensipainos.fi/tuotekuvat2/10585_5424_4.jpg)
(http://www.ensipainos.fi/tuotekuvat2/13347_7243_4.jpg)
-
Goodwin/Simonson -kaksikon Alien - kahdeksas matkustaja on ihan puhdas klassikko siinä missä elokuvakin.
Näin on! Itsekin tutustuin ensin sarjakuvaan.
Marginaalisesti mielenkiintoiseksi tuon ja monet muutkin elokuvien sarjakuvasovitukset tekee se, että ne käytännön pakosta perustuvat usein käsikirjoitukseen tai elokuvan raakaleikkaukseen, ei lopulliseen studion hyväksymään/levittämään versioon.
Hyvä pointti! Lapsena mietin varmaankin juuri tuon Terminator 2 -sovituksen yhteydessä, että oliko minulla tosiaan niin huono muisti, etten kaikkea sarjakuvan esittämiä tapahtumia muistanut.
RoboCop 2 ja 3 -elokuviin (http://www.kvaak.fi/index.php?articleID=2102) (linkki Kvaak-artikkeliin) liittyy mielenkiintoista sarjakuvahistoriaa, koska käsikirjoitusten raakavedoksista on sittemmin tehty sovitukset sarjakuviksi.
(Kiitos, Curt, minulla oli ketju hukassa.)
-
Mutta sitten 80-luvulla oli näitä suomeksikin julkaistuja sarjakuvasovituksia sen ajan Bondeista, jotka olivat kyllä aika luokattomia.
Lienevätkö nuo Bond-sarjakuvasovitukset Marvel Super Special -sarjasta? Siinähän tuli paljon muidenkin elokuvien sarjakuvaversioita Indiana Jonesista Muppeteihin. Tosin "Kuoleman katse" ei mielestäni tähän sarjaan sisälly, joten sen alkuperästä en osaa tarkemmin mitään lausua.
Marginaalisesti mielenkiintoiseksi tuon ja monet muutkin elokuvien sarjakuvasovitukset tekee se, että ne käytännön pakosta perustuvat usein käsikirjoitukseen tai elokuvan raakaleikkaukseen, ei lopulliseen studion hyväksymään/levittämään versioon.
Myös ensimmäisen Tähtien sota -filmin sarjakuvaversio on hyvä esimerkki tästä, siinä on paljon sellaista, mitä ei valkokankaalla aluksi nähty. Osa näistä kohtauksista on kyllä sitten enemmän tai vähemmän muokattuina löytänyt tiensä myöhempiin muunneltuihin versioihin.
Joskus sarjakuvasovitukset on tehty osin eri yleisölle kuin itse elokuva. Näin on erityisesti lapsille suunnattuihin brändeihin perustuvissa leffoissa, joiden toimintakohtauksia (ja hahmojen ulkoasua) on saatettu sarjiksissa muuttaa nuorille lukijoille sopivammiksi ja tutummiksi. Esimerkiksi Masters of the Universe -elokuvan sarjakuvaversiossa hahmot näyttävät samalta kuin leluina. Samoin tehtiin myös toista (muttei kolmatta) Teenage Mutant Ninja Turtles -elokuvaa sarjakuvaksi sovitettaessa.
Hauska esimerkki tästä on myös Haamujengi. Ensimmäisen elokuvan suosio poiki piirrossarjan, jossa hahmot olivat toisennäköisiä kuin leffassa, kaiketi siksi, että arveltiin nuorilla katsojilla olevan vaikeuksia erottaa toisistaan kolmea tummatukkaista herraa samanlaisissa haalareissa. Piirrossarjaan pohjautuen julkaistiin myös sarjakuvalehteä, jonka puitteissa nähtiin sitten aikanaan toisen Ghostbusters-elokuvan sarjisversio. Siinä haamujengiläiset näyttävät ihan samalta kuin piirretyssäkin, eivätkä muutkaan hahmot muistuta lainkaan elokuvan näyttelijöitä. Itse filmi taisi kuitenkin olla nuorimmilta faneilta kielletty, joten moisen ei varmaan arveltu haittaavan.
-
Tämä ketjuhan on sitten oikea paikka mainita että Chuck Palahniuk tekee itse kirjalleen josta on tehty elokuvakin jatkon sarjakuvamuodossa.
Kertoo tarinan kymmenen vuotta kirjan/elokuvan jälkeen.
Sarjakuvan piirrosjäljestä vastaavat Cameron Stewart ja David Mack
Toukokuussa 2015 Dark Horselta: Fight Club 2
(https://49.media.tumblr.com/d929d23ec5ce44702361b9c2d53ba4bf/tumblr_njkglaohnJ1qj34j2o1_540.jpg)
-
Eikä josdtain kumman syystä kukaan ole maininnut erästä sarjaa vaikka robocopit, alienit ja terminatorit esillä ovatkin olleet:
(https://40.media.tumblr.com/1c71f547b624294c7bb5e4e7f82b4e0d/tumblr_nbv0y3PESX1s2pocso1_500.jpg)
-
Aika heikosti täällä muistetaan kotimaisia.
Henkilökohtaisesti pidin kyllä Ronkoteuksesta. Mutta nyt en kuolemaksenikaan saa päähäni muita.
Lukkarinen teki myös pari kirjaa Alamaailmaa, Andrew Vachssin novellien pohjalta.
Kivi teki Päällystakin sarjakuvaksi ja Huitula Kafkan Linnan.
Woody Allen-hahmo nähtiin strippisarjana.
Muita kotimaisia ovat ainakin:
Kumman kaa
Jadesoturi
Iron Sky
Useampikin Lordi albumi ja Jysäyksen Lordi-sarjakuva
ja ilmeisesti myös Rendel on tulossa.
-
Vanha ketju, mutta en löytänyt muuta. Beatlesien Yellow Submarine -leffasta tehdään uusi sarjakuvatulkinta (http://www.hollywoodreporter.com/heat-vision/beatles-yellow-submarine-coming-comics-2018-1019507).
"Incoming MAD Magazine editor Bill Morrison will write and illustrate Titan Comics' adaptation in time for the movie's 50th anniversary next year."
Timo
-
Ryan Goslingin tähdittämä Drive (2011) oli takavuosien tyylikkäimpiä kaahailupätkiä, jolla voi hyvin paskimpia Fast & Furiousia mätkiä.
Tutustuin IDW:n kokoelmaan (2016), joka päältä päin näytti olevan tyylitietoisesti toteutettu sovitus. Olihan se.
Kun kyse on vain neliosaisesta minisarjasta, on taustamaailmaa ja päähenkilöä yksinkertaistettu roimasti. Sivuhenkilöistä ja kohtauksista moni on jäänyt pois.
Kiva kuitenkin, että tapahtumat poikkeavat elokuvasta sen verran, ettei voi suorilta käsin sanoa, mitä tapahtuu.
Sovituksena jää ehdottomasti plussan puolelle, mutta ilmankin voi elää.