Nyt minun mielestäni oikeasti hyviä X-Men - leffoja on kolme (uteliaille: kaksi muuta ovat First Class ja Deadpool), mutta en menisi niin pitkälle kuin jotkut kriitikot ja kutsuisi tätä seuraavaksi supersankarileffojen mesteriteokseksi.
Kaikki semmoiset oleelliset elementit pelittävät hienosti. Jackman ja Stewart antavat parhaat roolisuorituksensa tässä sarjassa, Lauraksi palkatulla tytöllä on lupaava ura edessä ja toimintakohtaukset ovat juuri niin tylyjä kuin tämän tyyliseen leffaan kuuluukin. Tarina on aika perus "karski mies pikkutytön avulla oppii taas välittämään", mutta kaikki Wolverine - elementit estivät sitä maistumasta liian kaavamaiselta.
Muutama melko vahva kritiikki kuitenkin on. Ensinnäkin pahikset olivar erittäin epäkiinnostavia ja tylsiä. Pierce oli vain epäpetävä tollo, joka ei koskaan ollut uskottava uhka sankareille ja Tohtori Rice ei yksinkertaisesti ehdi tälle annetulla ruutuajallaan jättää minkäänlaista vaikutusta. Klooni-Wolverine oli myös aivan valtava pannukakku. Sen lisäksi ettei tämä oikein istunut leffan vakavaan tunnelmaan, tuntuu aivan valtavalta potentiaalin hukkaan heitolla pistää Wolverine tappelemaan klooniaan vastaan, kun oikeastaan yhtäkään Wolverinen klassista vihollista ei ole nähty täysin tyydyttävästi leffoissa. Eikö olisikin ollut paljon siistimpää, jos oltaisiin vaikka hommattu Liev Schreiber takaisin Sapelihampaaksi tms.?
Loppupuolella muutama reikä tarinan sisäisessä logiikassa nosti ikävästi päätää.
Ensinnäkin ne mutanttilapset häiritsi. Näille kaikille on tehty täsmälleen samat kokeet ja sotilastreenaukset, kuin myös kasvatettu ilman kontaktia ulkomaailmaan, mutta Laura on ainoa jolle on jäännyt näkyviä traumoja tai on vaikeuksia ymmärtää miten käyttyäytyä ihmisten ilmoilla.
Adamantiumluodit tekevät myös paluun ja käyvät vielä vähemmän järkeen kuin Originsissa. Ehkä voin jotenkin uskoa, että adamtiumluoti voisi posauttaa palan irti Klooni-Wolverinen kallosta, jos sen tulittaisi jollain kanuunalla, mutta perus käsiase on vähän vaikea sulattaa. Jäi vähän semmoinen olo, että käsikirjoittjat kirjoittivat itsensä nurkkaan eivätkä oikein muutakaan keinoa keksineet Klooni-Wolverinen tappamiseksi.
Myös semmoinen pilkunviilaus, joka ei millään tavalla vaikuta leffan laatuun vaan ärsyttää henkilökohtaisella tasolla, jäi mietityttämään, että tämä leffa tekee kaikista tulevista X-Men - leffoista täysin merkityksettömiä. Ihan sama mitä tapahtuu, kun nuori Jean Greyn muuttuu Feeniksiksi tai kun Nuoret Mutanttit kohtaavat Demonikarhun, kun loppujen lopuksi kaikki ovat tuomittu kuolemaan kunniattomasti tekemättä maailmasta yhtään parempaa paikkaa ja mutantit päätyvät sukupuuton partaalle. Olen tosin muutenkin Days of Future Pastin ja Apocalypsen jälkeen vakavasti harkinnut, etten enää mene X-Men - leffoja teatteriin asti katsomaan (Deadpoolin jatko-osia lukuunottamatta), joten väliäkös tuolla.
Anyway, Logan on erittäin hyvä päätös Jackmanin kiviselle matkalle Wolverinena. Se ei ole 100% tyydyttävä ja väkisin tuntuu, että moni asia olisi ollut vielä kiva nähdä Jackmanilta, mutta parempi vaan kun nyt pistää näissä tunnelmissa kynnet naulaan.
Upea elokuva oli tämä Logan. Ei täydellinen (mikäpä olisi), mutta kyllä se heittämällä meni silti omaan supersankarielokuvien Top kymppiini. Tarina itsessään oli simppeli, mutta leffassa yksinkertainen stoori toimii, mikäli juonen eteneminen on sujuvaa ja henkilöhahmot ovat kiinnostavia. Elokuva tosiaankin kulki vääjäämättömästi kuin juna kohti päätepistettään, vain siellä Eedenissä chillailtiin ehkä vähän liikaa.
Ja vaikka toimintakohtaukset olivat mainioita, ja verisessä väkivallassa ei säästelty, mentiin elokuvassa kuitenkin ne henkilöhahmot ja draama edellä. Pääosakolmikko (Jackman, Stewart, Keene) olivat todella hyviä rooleissaan, ja muutkin hoitivat hommansa.
Joitain juonenkäänteitä spoileritageihin. Tunteet kävivät ainakin tällä katsojalla välillä pintaan, esimerkiksi kun
Xavier kuoli, ja varsinkin, kun lopputaistelu häämötti ja Logan iski ne tehostemömmöt suoniinsa. Silloin tuli mieleen, että tämä on raihnaisen vanhuksen viimeinen kunnon taisto, ja kävi aavistus, ettei tämä voi päättyä hyvin. Ja eihän se päättynytkään. Ainakaan päähenkilön osalta. Penskat sitten selvisivät, mikä antoi toivoa uuden X-Menien sukupolven esiinmarssille. (Eli juu, kyllä minä näin sen lopun toiveikkaampana kuin moni muu. Edellisten sukupolvien teot eivät olleet turhia, vaikka nyt elettiin synkempiä aikoja.)
Erityinen hatunnosto sille, että Xavier ja Logan todella kuolivat, eikä jätetty mitään takaporttia auki mahdolliselle paluulle.
Kun Marvel Studios jatkaa hyvien ja viihdyttävien, mutta kieltämättä vähän kaavamaisten superheroseikkailuidensa tekemistä, ja WB/DC kompastelee omien leffojensa kanssa, Fox heittää kehiin sekä Deadpoolilla että Loganilla jotain uutta ja käänteentekevää. Kukapa olisi uskonut?
Kävin viimein katsomassa tämän, viimeisessä näytöksessä. Olisi kannattanut jättää väliin. Syystä tai toisesta en pitänyt Loganista edes sen vertaa kuin Wolvie-sarjan edellisestä osasta.
Edellä mainittujen kritiikkien lisäksi pääjuoni oli paitsi typerä, myös puuduttavan ennalta-arvattava ja kliseinen, ja lähes koko ajan tiesi mitä seuraavaksi tapahtuu. Pahikset olivat naurettavan huonoja ja epäpäteviä jopa sarjisleffa-kategoriassa, eikä heidän toiminnassaan ollut päätä eikä häntää. Varsinkin Raatelijat menivät täysin hukkaan FoX-Menille tyypilliseen tapaan, ja en voi käsittää mikä logiikka oli tehdä X-24:stä Wolverine-klooni.
Se paljon puhuttu väkivalta oli vedetty killbill-tasolla överiksi, ja siten menetti merkityksensä tehokeinona. Lopputappelussa odotin että "vihreä litku" aiheuttaisi sen täydellisen ja kauan kaivatun Weapon-X tason berserkki-raivon mutta sekin jäi niin vaisuksi että olisi yhtä hyvin voinut piikittää redbullia suoneen. Plääh. Ja sitten kun nitroista loppui teho niin pahis sanoo ääneen "et selviä enää yhdestäkään osumasta" jonka jälkeen Wolvie vastaanottaa varmaan parikymmentä osumaa massiivisesta viiltelystä puhumattakaan eikä silti pysähdy ennen kuin se lopputappelu saavuttaa naurettavuuksiin vedetyn kliimaksinsa.
Proffan ja Loganin kuolemat olivat ilmiselviä, vaikka Proffan kuoleman hetki tulikin hieman puun takaa. Kummastakaan en saanut tunnetta irti muuten kuin Lauran "iskä"-repliikistä (ja sekin puhtaasti siksi että tuossa vieressäni tuhisee vastasyntynyt). Tämän lisäksi ainoa spontaani tunnereaktio oli nauru kun Logan purkaa vitutusta autoon joka ei starttaa. Muuten lähinnä odotin milloin kuullaan Cashia, ja tulihan se sieltä viimein mistä pisteet.
Kaiken kaikkiaan tämä on malli-esimerkki leffasta jota ensin hehkutetaan mutta joka tulee jokusen vuoden päästä olemaan jokaisella "Most over-rated movies of..." listalla.