Kvaak.fi - keskustelu
Sarjakuvanlukijoiden keskustelut => Manga ja anime => : Antti Valkama 20.04.2016 klo 10:45:49
-
Täällä (http://ajatuksiasarjakuvista.blogspot.fi/2016/04/mita-tanaan-syotaisiin.html) sekä täällä (http://writerwithoutpants.blogspot.fi/2016/04/tokyo-ghoul-ihmisliha-on-herkullista.html) lukijain aatoksia Tokyo Ghoulin juuri Lehtipisteisiin ilmestyneestä ykkösosasta. Lieviä spoilereita, eli tasan puhtaalta pöydältä aloittamista halajavan ei kannata lukea.
Itse pidin enemmän toisella lukukerralla. Voi olla etten ensiksi keskittynyt tarpeeksi... Pääsin paremmin sisälle henkilöiden fiiliksiin ja tarina alkoi vaikuttaa jäntevämmältä. Piirrostyyli ei vieläkään ole lempparini, mutta se kyllä sopii varsin hyvin tarinaan. Harvinaisen tehokkaita kauhuefektejä, mielestäni.
Nuoremmille suunnatuista sarjoista tuttu mustavalkoinen jako hyviksiin ja pahiksiin puuttuu, mikä on sekin tarinaan ja sarjan henkeen hyvin sopiva juttu. Toisaalta minunlaistani palikkalukijaa häiritsee se, ettei varauksetta voi kannustaa ketään. Mutta se ei ole liian iso ongelma, koska kyse on pikemminkin inhimillisyyden(?) ja olosuhteiden aiheuttamasta harmaudesta kuin muka-viileistä antisankareista (yleensä tekijät yliarvioivat antisankariuden viileyden) tai "aikuisille" suunnatusta nihilismiyritelmästä.
-
Pitäisi varmaan itsekin jatkaa lukemista pidemmälle. Luin pokkarin-pari silloin kuin anime aikoinaan julkistettiin, mutta siihen se sitten jäi.
Mutta nythän lukemisen jatkamiseen on hyvä tekosyy.
-
Aina on parasta kun voi lukea sarjiksia työajalla.
-
Ai juu. Ykkösluvun voi lukea maksutta täältä:
https://issuu.com/kirja/docs/tokyo_ghoul_1_lukun__yte/46
-
Tulihan tämäkin hommattua jo heti ilmestymispäivänään. Tykästelin kovasti. Ihan piti heti tutustua animeversioonkin ja sitä tulikin maratoonailtua ahneesti niin että iski hetkellinen ähky. ;D
Manga oli kyllä ainakin ensimmäisen alpan osalta koherentimpi kuin animesisaruksensa. Tapahtumat oli kuvattu selkeämmin. Sanoisin jopa että mikäli en olisi lukenut sarjista alle, en välttämättä olisi saanut niin hyvin kiinni ensimmäisen jakson tapahtumista.
En sitten tiedä kuinka paljon manga ja anime jatkossa erkanevat toisistaan, mutta oikein kelvollista draamakauhua tuntui olevan. Jatkoon!
-
Luin koko ensimmäisen sarjan ja kirjoittelin siitä kahden sivun verran. Jälkimaku oli vähän kakskauttakolme, ja arvosanasta tuli samanmoinen.
Jotenkin kaikkialla oli vähän tuntu siitä että asioita oli keksitty lennossa, eikä tekijä ihan tiennyt että millaista sarjaa haluaa tehdä. Ihan aluksi näytti siltä että sarjasta tulee ghoulien välistä reviirikiistailua ja että kaikki ghoulit ovat pohjimmiltaan empatiakyvyttömiä hirviöitä. Sitten tästä poljettiin vähän takapakkia ja näytettiin, että ei näin olekaan, ja keksittiin vastustajaksi poliisit.
Hahmodesignit olivat sen verran realistisia (eli tylsiä), että naamarienkäyttö tuntui vain pikaisesti keksityltä ratkaisulta sen auttamiseksi. Ghoulien erilaisille kaguneille keksittiin omat nimityksensä ja eronsa, mutta ainakaan lukiessa ei koskaan jaksanut muistaa että kenellä oli millainenkin kagune ja mitä väliä sillä kuuluisi olla.
Piirtojälki on asiansa ajavaa mutta ei erityisen selkeää tai dynaamista tai siistiä. Osansa tässä on ehkä valokuvataustojen ryöstöviljelyllä. Olen alkanut tässä miettiä, että kun mangaka käyttää valokuvia taustoina, hän pystyy helposti huijaamaan itseään ajattelemaan että perspektiivit ovat täydellisen oikein.
Mutta oikeastihan näin ei ole, vaan taustat ja kuvakulmat pitäisi valita selkeyden ja flow'n ehdoilla – eikä sen perusteella että millainen se tyhjä rehusiilo tai muu rakennus jossa kohtaus tapahtuu OIKEASTI on, ja että miltä sen katto OIKEASTI näyttää kun katsotaan sammakkoperspektiivistä ylöspäin. Mangaka on käynyt paikalla ottamassa sen valokuvan ja tietää mitä kuvassa kuuluisi näkyä, mutta lukija ei ole.
Sarjan keskivaiheilla ja lopussa olivat sitten ne tylsimmät kohdat, kun ilmoille vyörytetään älytön määrä ghouleja ja poliiseja ja luetellaan näiden rankingeja ja kagunejen / quinquejen tyyppejä. Ja näistä isoista joukkotappeluista pitäisi sitten saada jotain tunnelatausta irti.
Kenties ongelma on siinä että sarja yrittää olla toimintasarja. Jos se olisi keskittynyt ensimmäisen pokkarin tapaan enemmän psykologiseen aspektiin ja ihmissuhteisiin, siitä olisi ehkä voinut tulla parempi. Mutta tällainen se nyt on.
-
Edellisessä viestissä on näköjään lueteltu asioita, joista työkaverikin on silloin tällöin jutellut. Mutta itsepä olen edennyt suomennoksen tahtiin (http://ajatuksiasarjakuvista.blogspot.fi/2016/09/harmaan-linjan-tasapaino.html?m=1) ja vielä Tokyo Ghoul kiinnostaa.
Miten lie sitten tuo jatko, Tokyo Ghoul:re? Millainenhan meno siellä on? Sitä työkaveri tylyttää jo paljon enemmän...