Kvaak.fi - keskustelu
Sarjakuvanlukijoiden keskustelut => Muut sarjakuva-aiheet => Aiheen aloitti: Timo Ronkainen - 08.01.2016 klo 01:55:50
-
Pohjusteeksi aiheelle vasäsin pikku artikkelin. (http://www.kvaak.fi/index.php?articleID=2290)
Mitäs aihealueen sarjakuvia tulee mieleen ja millä tavalla tätä - höm - mytologiaa on käsitelty sarjakuvissa?
Namor, Atlantiksen prinssi, lienee tunnetuin ns. homo mermanus.
Timo
-
Supersankarisarjakuvissa vajonneet mantereet ovat Timon mainitsemalla tavalla paljon käytettyä aineistoa. Marvelin Namor ja DC:n Vesimies debytoivat jo sarjakuvalehtien kulta-aikana, joskin molempien mytologia on vuosikymmenten saatossa melkoisesti laajentunut ja aina välillä muuttunut.
Kun Marvel 1970-luvun alussa alkoi julkaista Conania, oli Robert E. Howardin tarinoihin jo alun pitäen sisältyneitä Atlantis-elementtejä luontevaa liittää myös muihin tarinoihin. Sekametelisoppaa sakeuttivat entisestään käsikirjoittajien keksimät kytkökset Erich von Dänikenin ja muiden ufojuttujen inspiroimiin Ikuisten seikkailuihin, ja välillä Atlantis-teemoja on myös Marvelin kauhujuttujen puolella.
Tämä myytos antaa mielestäni Marvel-juttujen taustamaailmalle mukavasti aidon universumin syvyyttä, vaikka tarinat itsessään eivät useinkaan ole huippuluokkaa.
DC koetti 1980-luvulla kalastella fantasiasta innostuneita Arion-sarjallaan, joka on kyllä aika väsynyttä kierrätystä. Atlantiksen ruhtinas, mahtava velho Arion taistelee pahuuden voimia vastaan jääkautta edeltävänä kadonneena aikana.
Disney-sarjoissa Atlantiksessa on vierailtu lukemattomat kerrat. Tuttuudestaan huolimatta maininnan ansainnee ennen muuta Barksin "Atlantiksen arvoitus".
-
Hieno artikkeli Timolla!
Darzeella oli varsin kattava viesti. Itselleni Atlantis on ajankohtainen juuri DC-yhtiön Vesimiehen ja Oikeuden Puolustajat -joukkion kautta. OP:n uusin suomennettu kirja (http://www.kvaak.fi/index.php?articleID=2289) käsittelee juuri Atlantiksen ja maanpäällisten ihmisten suhdetta.
Kadonneiden mannerten asukkaita on nähty myös muun muassa Taika-Jimissä, Tarzanissa ja Garthissa. Taika-Jim on törmännyt jopa Mu'hun (http://www.mandrakewiki.org/index.php?title=Mu), mutta juttu jätettiin auki mahdollisena unena. Mieleeni tulee tähän liittyen myös Taikis-tarina (http://www.mandrakewiki.org/index.php?title=The_Traveller%27s_Tale), jossa Arktiksen jään alla oli kadonnut kaupunki.
-
Juuri hiljattain luin Swamp Thingin tarinan, missä vedenalaista Rosewoodin kaupunkia asuttavat punkkarivampyyrit. Ei varsinaisesti kadonnut maa, mutta jonkinlaisia homo mermanuksia nekin.
-
Aika uskollisesti lukemissani Atlantis-sarjakuvissa toistetaan vahvasti Platonin teksteihin perustuvaa ajatusta siitä, että atlantislaiset olivat kaikin tavoin maailman paras ja edistynein kansa, mutta vajosivat ylpeyttään henkiseen rappiotilaan ja aiheuttivat itse joko suoraan tai välillisesti kotinsa tuhoutumisen. Yksityiskohdat toki vaihtelevat paljonkin, ja joskus Atlantiksen tuho selitetään luonnonmullistuksilla, joihin atlantislaisilla ei ole osaa eikä arpaa. Toisinaan Atlantis on vielä nykyaikanakin asutettu, välillä se on raunioina.
Usein Atlantiksen, Mun tai Lemurian tuhosta on säilynyt esineitä, jotka takaavat haltijalleen suunnattomia voimia. Niitä sankarit ja konnat sitten jahtaavat kilpaa. Hyvä esimerkki on Marvel-sarjojen Käärmekruunu (Serpent Crown).
Prattin Mu on esoteria-aspekteissaan ihan omalla tasollaan ja todistaa tekijänsä perehtyneisyydestä. Suurin osa omiin silmiini sattuneista aihepiiriä käsittelevistä sarjakuvista on aika suoraviivaista seikkailua.
Tämä ketju käsittelee sarjakuvia, mutta en malta olla mainitsematta Disneyn piirroselokuvaa "Atlantis: The Lost Empire", joka on aineksiltaan aika perinteinen, mutta visuaaliselta ilmeeltään hiukan tavanomaisesta Disney-tuotannosta poikkeava. Yhtiö palkkasi Mike Mignolan tuotantotiimiin, ja Hellboyn vaikutusta kyllä näkee.
-
Conanista tuli mieleen Howardin Kull the Conqueror, joka oli Atlantiksen kuningas ja sarjakuviahan on hänestä tehty, Severinin sisaruksien toimesta. Eikös se suomennettu "Cull", ettei tulis liian hauskaa.
Timo
-
Kull on jossain suomennoksessa mielestäni käännetty "Kalliksi". Kull-sarjoja on tullut Marvelilta kolme erillistä ja muutama Dark Horseltakin.
-
Muistelin, että Mikki ja Hessukin olisivat seikkailleet Atlantiksessa.
Piti oikein katsoa Inducksista.
Atlantis, vajonnut manner
Jännä teoria, että Atlantis olisi Etelämantereella.
Kannattaa lukea Piri Reisin kartoista. Siinä on Etelämantere kuvattuna sulana, ilman jäätä.
https://coa.inducks.org/story.php?c=I+TL+1638-A&search=Atlantis,%20vajonnut%20manner (https://coa.inducks.org/story.php?c=I+TL+1638-A&search=Atlantis,%20vajonnut%20manner)
Uusi Atlantis
Tätä en ole kaiketi lukenutkaan vielä.
https://coa.inducks.org/story.php?c=I+TL+2337-6P&search=Uusi%20Atlantis (https://coa.inducks.org/story.php?c=I+TL+2337-6P&search=Uusi%20Atlantis)
-
Piri Reisin kartta ei ole niin tarkka, mitä joissain yhteyksissä on annettu ymmärtää. Täällä vertailuja (https://www.uwgb.edu/dutchs/pseudosc/piriries.htm). On hiukan kiistanalaista onko se viiva joka jatkuu suoraan Etelä-Amerikan kohdalta oikealle nyt sitten Etelämanner vai pelkästään väärin piirretty Etelä-Amerikan jatke vai pelkkää arvailua ("piirretään nyt tähän tää vaikka tälleen").
Muta BTW, jos joku haluaa lukea Bob Morane -alpparin juoniselostuksen yksityiskohtaisemmin, niin voin liittää sen tänne. Siitä tuli niin pitkä, että napsin sen pois vars. jutusta.
Timo
-
Muta BTW, jos joku haluaa lukea Bob Morane -alpparin juoniselostuksen yksityiskohtaisemmin, niin voin liittää sen tänne. Siitä tuli niin pitkä, että napsin sen pois vars. jutusta.
Laita ihmeessä ja TARKENNA vielä yksityiskohtia - saa olla pitkä! ;-)
-
Taika-Jim kohtasi tällaisia mu’laisia (liite).
Aika uskollisesti lukemissani Atlantis-sarjakuvissa toistetaan vahvasti Platonin teksteihin perustuvaa ajatusta siitä, että atlantislaiset olivat kaikin tavoin maailman paras ja edistynein kansa, mutta vajosivat ylpeyttään henkiseen rappiotilaan ja aiheuttivat itse joko suoraan tai välillisesti kotinsa tuhoutumisen.
Kyllä. Platonin lisäksi tässä vaikuttanee myös Raamatun vedenpaisumuskertomus ja kreikkalaisten ajatus hybriksen (https://fi.wikipedia.org/wiki/Hybris) välttämisestä. Tolkien otti saman ajatuksen omaan mytologiaansa Númenor-saareensa.
Mielestäni sellaiset Atlantis- ja Mu-kertomukset ovat selvästi jännimpiä, joissa löydetään nykyaikana vihjeitä muinaisesta maanpäällisestä kadonneesta kulttuurista ja oudoista voimista. Nykyään elävät ihmisen kaltaiset meren asukkaat, joilla on kidukset ja telepatiaa, eivät ole minusta kiinnostavia, koska ne menevät minusta heti epärealistiksi.
Von Dänikenin Atlantis- ja alien-juttujen pohjalta (tai paremminkin niihin löyhästi perustuen) on muuten tehty kaksi sarjakuva-albumia.
Disneyllä on Atlantiksesta lukuisia versioita.
-
Aika uskollisesti lukemissani Atlantis-sarjakuvissa toistetaan vahvasti Platonin teksteihin perustuvaa ajatusta siitä, että atlantislaiset olivat kaikin tavoin maailman paras ja edistynein kansa, mutta vajosivat ylpeyttään henkiseen rappiotilaan ja aiheuttivat itse joko suoraan tai välillisesti kotinsa tuhoutumisen. Yksityiskohdat toki vaihtelevat paljonkin, ja joskus Atlantiksen tuho selitetään luonnonmullistuksilla, joihin atlantislaisilla ei ole osaa eikä arpaa. Toisinaan Atlantis on vielä nykyaikanakin asutettu, välillä se on raunioina.
Usein Atlantiksen, Mun tai Lemurian tuhosta on säilynyt esineitä, jotka takaavat haltijalleen suunnattomia voimia. Niitä sankarit ja konnat sitten jahtaavat kilpaa. Hyvä esimerkki on Marvel-sarjojen Käärmekruunu (Serpent Crown).
Monet näistä kaavoista toistuvat myös hienossa Indiana Jones -sarjakuvassa The Fate of Atlantis, joka perustuu LucasArtsin vähintään yhtä hienoon seikkailupeliin.
Atlantiksesta kotoisin olevien sankarien joukkoon liitettäköön Triton, Tezukan mangasta Triton of the Sea.
Tämä ketju käsittelee sarjakuvia, mutta en malta olla mainitsematta Disneyn piirroselokuvaa "Atlantis: The Lost Empire", joka on aineksiltaan aika perinteinen, mutta visuaaliselta ilmeeltään hiukan tavanomaisesta Disney-tuotannosta poikkeava. Yhtiö palkkasi Mike Mignolan tuotantotiimiin, ja Hellboyn vaikutusta kyllä näkee.
Myös Nadia: The Secret of Blue Waterin vaikutusta näkee. :-\ Atlantis: The Lost Empire taitaa olla paikoin lähes Leijonakuninkaan (Kimba) ja Aladdinin (The Thief and the Cobbler) tasoista varastelua?
-
Jossain olen lukenut, että Atlantilta (en muista nyt mistä) on löytynyt isoja vedenalaisia muureja. Tiedä sitten onko ne tehneet ihminen, ihmisenkaltainen, alieni vai luonto.
-
Monet näistä kaavoista toistuvat myös hienossa Indiana Jones -sarjakuvassa The Fate of Atlantis, joka perustuu LucasArtsin vähintään yhtä hienoon seikkailupeliin.
Tota peliä olen pelannut Amiga 500:lla aikoinaan. Siitä oli Action ja Adventure-versio. PC:lle sai kai myös puheäänetkin jotenkin. Oli oikein hyvä peli ja aivan Indy-tyylinen. Sitä olisi kiva vielä pelata joskus.
-
Jossain olen lukenut, että Atlantilta (en muista nyt mistä) on löytynyt isoja vedenalaisia muureja. Tiedä sitten onko ne tehneet ihminen, ihmisenkaltainen, alieni vai luonto.
Varmaankin tämä nk. Bimini Wall (https://en.wikipedia.org/wiki/Bimini_Road) tai road.
onko tuo Indyn The Fate of Atlantis olemassa yhtenä alpparina vai pelkästään useampana lehtenä? Hämärä muistikuva, et joku tommonen Indiana Jones olis ollu joskus Mustanaamiossa?
Timo
-
onko tuo Indyn The Fate of Atlantis olemassa yhtenä alpparina vai pelkästään useampana lehtenä? Hämärä muistikuva, et joku tommonen Indiana Jones olis ollu joskus Mustanaamiossa?
Timo
On se tullut albumina ihan suomeksikin:
https://www.finna.fi/Record/fennica.893382
Oli muistaakseni ihan viihdyttävää luettavaa.
-
onko tuo Indyn The Fate of Atlantis olemassa yhtenä alpparina vai pelkästään useampana lehtenä? Hämärä muistikuva, et joku tommonen Indiana Jones olis ollu joskus Mustanaamiossa?
Mustiksessa tosiaan tuli aikoinaan, siitä itsekin ensimmäisen kerran luin. Myöhemmin ostin Dark Horsen traden mutta se oli pettymys, mielestäni värit näyttivät paremmilta Mustiksen paperilaadulla.
Tällainen trade mulla oli:
http://www.amazon.com/Indiana-Jones-Fate-Atlantis-Dorman/dp/1878574361
Myös kokoelma löytyy, laadusta ei tietoa:
http://www.amazon.com/Indiana-Jones-Omnibus-Vol-1/dp/1593078870
-
Täältä (https://web.archive.org/web/20151104173826/http://indyville.fi/muut_seikkailut/sarjikset/darkhorse/) näkee kansikuvia Mustanaamiossa julkaistusta jatkiksesta sekä Indyn omasta spesiaalista. Sama stoori on siis tullut suomeksi kahdesti.
-
Pitääpä koittaa kaivella tuo Indy-seikkailu jostain. Mut voi olla että ainakin osa mulla on Mustiksissa. Hmm... Muisti hapertuu.
Timo
-
Mutta tässäpä piiiiitkä ja ekstra-höystetty selostus Bob Moranesta.
Bob Morane, Bill Ballantine ja professori Aristide Clairembart ovat World Airlinesin vuorokoneessa matkalla Etelä-Amerikasta kotiinsa Ranskaan. Yllättävä rajuilma ja peräsimen tuhoutuminen salamaniskussa pakottaa lentokoneen tekemään pakkolaskun jollekin tarkemmin määrittelemättömälle Tyynen Valtameren saarelle.
Kukaan ei onneksi loukkaannu, vaikka koneesta irtoaakin siipi. Pelastajia odotellessa kolmikko päättää tutkia saarta tarkemmin.
Viidakkoiselta saarelta löytyy muinaisia patsaita ja raunioita. Osa patsaista näyttää (kas kummaa!) Pääsiäissaaren moai-patsailta. "Vanha kaupunki täällä! Mitäs se tarkoittaa?", ihmettelee Morane. "Ei mitenkään yllättävää. Tyynen Valtameren saaret ovat täynnä salaperäisiä sivilisaatioita", tokaisee professori itsevarman tyynesti. "Ponapén saarilla Karoliineilla on vanhoja raunioita, Kingsmillin saarilla [nyk. Gilbertin s. toim huom] on pyramideja ja tietysti Pääsisäissaarilla ne salaperäiset patsaat". Selitykseksi professori heittää lonkalta Mu:n mantereen.
Kolmikko tutkiskelee raunioita kunnes nopeasti laskeutuva yö heidät yllättää. He päättävät kiivetä pienen temppelin päälle nähdäkseen mihin suuntaan heidän on lähdettävä päästäkseen takaisin rannalle. Sitten taivaalta syöksyy meteori, joka räjähtää heidän päällään! Hetikohta onkin täysin valoisaa, tai ehkä meteori tainnutti heidät yöksi. Silloin he huomaavat, että koko temppeli, kaikki rauniot ja patsaat ovat kadonneet jälkiä jättämättä!
Reipas aikamatka!
He taivaltavat takaisin rantaan. Lentokonekin on kadonnut, mutta sitä ei pahemmin ihmetellä, sillä ulapalla töröttää kaksitoista jättimäistä kristallitornia! Kunnon seikkailijoiden tapaan he päättävät tutkia näitä pylväitä lähempää ja alkavat heti pykätä lauttaa. Mitään työkaluja heillä ei ole, ehkä siksi lautta valmistuu vasta pimeän tullen. Silloin professori huomaa, että tähdet ovat oudossa asennossa. Heidän yllään näkyvä tähtitaivas on noin viidenkymmenentuhannen vuoden takainen! Kolmikko on siirtynyt reippasti ajassa taaksepäin!
Professori tietää asialle heti tieteellisen vastauksen: "Näen asialle vain yhden selityksen. Yllämme räjähtänyt aeroliitti koostui anti-materiasta, jonka elektronit asettivat positronit siten, että ne matkasivat ajassa taaksepäin. Aeroliitin hajotessa alkutekijöihinsä, jouduimme mukaan positronien virtaan."
Mutta ei muuta kuin lautalla kohti kristallisia torneja heti aamun ensi valon aikaan. He löytävät sisäänkäynnin ja rappusia pitkin laskeudutaan kohti merenpohjaa ja vieläkin alemmas. Matkalla löytyy jättimäinen hehkuva jonkinlainen aurinkojumalan patsas ja lisää moai-patsaita, tosin melko pieniä, ihmisen kokoisia.
Metalli-kaupunki
Sitten taas kiivetäänkin tornin huipulle, josta he näkevät koko saaren. Sen keskellä on asuttu kaupunki. Tornin huipulle laskeutuu Flash Gordon -tyyppinen rakettialus, josta tulee kaksi kypärämiestä. Professorin suureksi iloksi he puhuvat kieltä, joka muistuttaa kovasti muinaista pääsiäissaarelaisten kieltä. Tottahan toki proffa osaa sitäkin. Toinen miehistä on nimeltään Ra-Mu, muviaanien valtias(!).
He lentävät saarelle ”metalli-kaupunkiin”. Käy ilmi, että seismiset tärähtelyt ovat raunioittamassa sitä. Muviaanit kuskaavat kolmikon hissillä kauas maan alle näyttääkseen mistä on kyse. Maan alla kuljetaan pneumaattisella aluksella, joka hauskasti muistuttaa Citroënin DS-mallia.
Luolasta autiomaahan
Sitten käppäillään meren pohjalla, ja näytetään miten koko manner lepää epävakaiden merenalaisten pylväiden varassa(!). Äkillinen virta vetää yhtäkkiä Moranen ja Ballantinen kuiluun vielä syvemmäs ja kohta ollaankin isossa luolassa maanalaisen järven rannalla. Kummasti näissä luolissa vaan valoa riittää.
Kaksikko päättää etsiä ulospääsyä maanalaista jokea pitkin hohkakiven päällä kelluen.
Joki muuttuu vuolaaksi koskeksi ja pian mennään taas luolaan ja pyörteeseen. He imeytyvät ylöspäin vievään virtaukseen ja pulpahtavat pinnalle rantautuakseen merkilliselle aavikolle. Se nimittäin näyttäisi lasittuneesta hiekasta päätellen syntyneen atomipommien räjähdyksessä!
Onneksi sukelluskypärän radion avulla voidaan puhua proffan kanssa, ja pienen taivalluksen ja jonkinlaisten isojen robottikoirien kanssa taistelun jälkeen muviaanit pääsevät hakemaan kaksikon turvaan.
Avaruusmatka!
Kokonaistilanteen lohduttomuus on näin paljastunut. Atomisota on tuhonnut Maan toiset mantereet. ”Kuten nyt tiedätte, tulevaisuuden miehet, meillä ei ole mitään mahdollisuutta pelastua. Muut mantereet ovat vielä tuhansien vuosien ajan kiellettyjä radioaktiivisuuden takia, ja kun ne joskus vielä tulevat asuttaviksi, meidän maamme on silloin ollut jo aikapäiviä meren syleilyssä”, valittaa Ra-Mu.
Bob Moranella on kuitenkin tarjota ratkaisu. "Kun kerran Maa on meiltä kielletty, miksi emme koittaisi päästä toiselle planeetalle? Teillä on tarvittava tekniikka ja siihen vaadittavat energianlähteet."
Tätä olikin jo ajateltu, mutta planeettainväliset raketit olivat aivan turhaan etsineet asuttavaksi kelpaavaa planeettaa aurinkokunnasta. Vaan entäpä muista aurinkokunnista? "Tiedän että sinne pääseminen veisi kymmeniä vuosia, mutta jos kehittäisimme parannetun hibernaatioprosessin, voisimme ehkä onnistua". Okei. Suuri Neuvosto hyväksyy Moranen ehdotuksen. Ei kun raketteja rakentamaan. Ensimmäinen on valmis ihan kahdessa viikossa!
Raketin mukana avaruuteen lähtevät tietysti myös Morane, Ballantine ja prof. Clairembart. Syvässä unessa he matkaavat kauas, kauas, aina Proxima Centaurin aurinkokuntaan. Siellä pitäisi olla asuttavia planeettoja.
Automaattisen herätyksen jälkeen laskeudutaan ensimmäiselle planeetalle. Raketti putoaa mereen ja on vähällä joutua aivan käsittämättömän ison merihirviön nielaisemaksi!
”Luulenpa, ettemme osuneet oikealle planeetalle. Mitäs jos mentäisiin toisaalle? Emmehän toki odottaneet onnistuvamme ensimmäisellä iskulla", jupisee professori. No aivan.
Harharetki!
Sitten lennellään ympäriinsä. Yksi planeetta on jäinen, toisen ilmakehä on liian kloriinipitoinen, muilla taas on joko sulaa metallia olevat meret tai ilmakehässä liikaa hiilidioksidia, tai jotain muuta. Polttoainetta tai energiaa tuntuu tähän lentelyyn kyllä riittävän.
Lopulta löydetään ihanteellinen, paratiisimainen planeetta, jonka ilmakehä on identtinen maapallon kanssa. Rehevää viidakkoympäristöä siinä tutkiskellessa porukka löytää yllätyksekseen kasvillisuuden osittain peittäneen avaruusraketin ”Sky Larkin”! Ja sen lähiympäristöstä lojumasta kuolleita ihmisiä jonkinlaisten koteloiden sisällä. Aluksen sisältä löytyneestä lokikirjasta selviää, että alus oli lähtenyt Maan aurinkokunnasta vuonna 2537 jkr! Aivan!
Porukka oli karannut marsilaiselta rangaistussiirtolalta. Heidän raketillaan oli mahdollista matkata hyper-avaruuden läpi. Aivan! Mutta vangit eivät osanneet ohjata rakettia kunnolla ja se ajautui ”ulos meidän universumistamme kolmanteen ulottuvuuteen”. Aivan! Rosvoporukan viimeinen oli kuollut noin kymmenen vuotta ennen Moranen jengin saapumista paikalle.
No koskapa tällä raketilla oli mahdollista mennä hyper-avaruuteen, niin sillähän saattoi tietysti pelastaa muviaanit tuholta, keksii Morane. No sitten tutkitaan raketin kirjastoa, jotta opitaan huoltamaan vehjettä ja pistämään se lentokuntoon.
Mu:n kolmas sivilisaatio
Lennetään aika-avaruuden läpi takaisin Maahan, mutta voih, he ovat myöhässä! Suurin osa Mu:sta on jo aaltojen helmassa ja kristallitornit sortuneita. Laskeudutaan nyt kuitenkin vanhalle tutulle rannalle. Tarinan alussa nähdyt rauniot näyttävät nyt tuliteriltä ja paikalla asustaa inkojen näköistä kansaa. Tässäkin tarinassa tuo jengi on barbaarisen vihamielistä ja he ottavat Moranen porukan vangiksi. Heidät aiotaan uhrata barbaarijumalille, tietysti. Vanhasta piirtokirjoituksesta, joka mukavasti on heidän vankipaikkansa seinällä, selviää tähänastinen historia. He ovat tulleet vuoteen 24500 ekr ja vihamielinen porukka on taantunutta Mu:n kansaa, ”kolmatta sivilisaatiota” tjsp.
He vapautuvat, kun Ballantine pureksii Moranen köydet poikki, ja uhraamisen hetken tullessa he ottavat pääpapin panttivangiksi ja pakenevat raketilleen. Nyt ei sitten lennetäkään hyperavaruuteen, vaan merenpohjaan. Ja kas, siellä ovat sivistyneemmät ja teknillisesti korkealla tasolla pysyneet muviaanit elelleet parikymmentä tuhatta vuotta jättiläismäisissä igluissa.
Nyt kun sitten Morane on tuonut hyperavaruus-rakettiteknologian ja tiedon uudesta ihanasta planeetasta Maahan, päätetään rakentaa kokonainen rakettilaivasto. Sitten muviaanit lentävät isona kolonnana pois. Tämäkin kohtaus tuo mieleen Blake ja Mortimer -albumin loppukohtauksen.
Omalla raketillaan Morane, Ballantine ja proffa lentävät hyperavaruuden kautta omaan aikaansa ja se siitä.
-
Kiitos Timo seikkaperäisestä ja hauskasta referaatista! Haluaisin olla yhtä tietoviisas kuin tuon Bob Morane -tarinan proffa...
-
Jossain olen lukenut, että Atlantilta (en muista nyt mistä) on löytynyt isoja vedenalaisia muureja. Tiedä sitten onko ne tehneet ihminen, ihmisenkaltainen, alieni vai luonto.
Timon mainitseman Biminin muurin lisäksi Japanin tuntumassa on Yonagunin monumentti (https://en.wikipedia.org/wiki/Yonaguni_Monument), josta hiljan oli televisiossa sukellusdokumentti.
Sarjakuviin liittyen tästä tulee mieleen Pikon Fantasion Kivijättiläiset (Tempo-lehdessä), jossa Uudesta Seelannista itään oli joku valaiden kaupunki tms.
-
Tulipahan mieleen, että suomennettu Bob Morane -alppari Kivijättien kosto liittyy myös Mu-mytologiaan.
Timo
-
Ranskankielisistä sarjakuvista löytynee useita aihetta koskevia albumeita. Dominique Hén kaksiosaisesta tarinasta Le faucon de Mû on julkaistu ensimmäinen albumi ruotsiksi (http://www.comics.org/issue/86913/).
Tiettyjä kaavoja tuntuu usein toistuvan tarinoissa, joissa kohdataan kadonneen maailman asukkaita. 1) Kadonneen maan asukkaat löydetään sattumalta. 2) Miespuolinen sankari törmää ensimmäiseksi kadonneen maailman nuoreen ja kauniiseen prinsessaan tai kuningattareen, joka puolestaan ihastuu sankariin. 3) Vaikka paikan sanotaan olevan laaja, se on käytännössä pelkkä yksi kaupunki. 4) Kadonneessa maassa on juuri meneillään jokin ajankohtainen hälyttävä pulma, esim. luonnonmullistus, pedot tai sisällissota. 5) Sarjakuvan sankari pystyy auttamaan muukalaisia pulmassa ja pelastamaan heidän sivilisaationsa. Tällaisista tarinoista tulee mieleen aika monta Tarzan-, Flash Gordon - ja Star Wars -juttua.
Herra Garth kohtasi Tyynenmeren pohjan asukkaat, azlanit, Frank Bellamyn piirtämässä seikkailussa, joka julkaistiin Agentti X9 7/94:ssä. Kadonnut valtakunta löytyi sattumalta uuden sukelluskellon testissä. Suurin osa maailman asukkaista oli yläosattomia nuoria naisia, ja kuningatar rakastui Garthiin. Garth auttoi azlaneita heidän vihollisiaan, joitain lonkerohirviöitä vastaan.
-
Tarzanin Opar on sekin muistaakseni Atlantiksen valtakunnan peruja, kaivoskaupunki, jonka kultavarat oli tarkoitettu emämaalle.
Tarzanin Afrikka on tietty täynnään kadonneita valtakuntia.
(http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?action=dlattach;topic=17251.0;attach=32432)
-
Pitääpä koittaa kaivella tuo Indy-seikkailu jostain. Mut voi olla että ainakin osa mulla on Mustiksissa. Hmm... Muisti hapertuu.
No nyt lopultakin sain 5 vuotta myöhemmin ton Indiana Jonesin Atlantisseikkailun TBP-version itselleni. Ei olis tarvinnut. Onneton platku, huonosti rytmitetty tarina, jossa on oikeastaan vain epäselvästi toteutettuja "toiminta"kohtauksia peräkkäin ilman suvantoja tai muutakaan. Loogisia aukkojakin varmaan oli, mutta en jaksanut seurata kunnolla.
Timo