Kvaak.fi - keskustelu
Sarjakuvanlukijoiden keskustelut => Kotimaiset sarjakuvat => : Justus 05.01.2004 klo 12:46:02
-
Satuin huomaamaan, että omistan Kalervo Palsan Eläkeläinen muistelee -kirjan. Olen sen joskus nuorena miehenä ostanut ja sittemmin toisinaan unohtanut. Täällä kuitenkin on ollut puhetta Palsasta, näin myös dokumentin hänestä, siinä puhuttiin lähinnä hänen maalauksistaan. Ovat kyläläiset, tiukkauskoiset lestadiolaiset meinanneet polttaa sen kämpän monesti.
Mitä muita sarjakuvia Kalervo teki? Ja miten hän teki, ei tainnut hirveästi luonnostella lyijykynällä, niin huonoa jälki joskus on, mutta sisältö tietysti on tärkein. Pimeääkin mustempaa huumoria. Vaatii aika paljon lukijalta.
-
Palsan taidenäyttelyt ovat ainoita joissa olen nauranut ääneen ja jotka ovat jättäneet erinomaisen pirteän olon pitkäksi aikaa. Palsa piirsi eläessään yli 3000 sivua sarjakuvia, jotka ovat jäljellä, ja poltti varmaankin toisen mokoman kun häpesi niitä - ei rujoa tekniikkaansa vaan sisältöä, mielihalujensa paljastamista julkisesti.
Palsa oli myös erinomainen tekstaaja, jonka kädenjälki näkyy useimmissa NonStop-sarjoissa sekä esim. Bilalin Jumalaton näytelmä-albumissa.
Palsalta on julkaistu postuumisti Eläkeläisen lisäksi Kuolema ja Intohimo - sarjakuva-albumi (Kemin sarjakuvakeskus) sekä Palsa - taidekirja (Pohjoinen), jossa on mukana Texintappajat-saaga. Like julkaisi Palsa- toinen tuleminen -teoksen Kiasman näyttelyn yhteyteen. Palsan päiväkirjat kannattaa myös lukea.
Eläessään Palsa sai julki vain Minun Getsemane -omakustanteen. Sitä saa esim. Makedoniasta reilulla 100 eurolla, muistaakseni.
-
Palsan maalaukset ovat ihan mielenkiintoisia.. Aiheet ovat aika omaperäisiä ja se ronski maalaustekniikka ja värien käyttö vain lisäävät niiden kuvien "rujoutta".
Olen lukenut joskus tuon Eläkeläinen muistelee -albumin, ja vähän ihmettelin sitä miten se löytyi kirjaston sarjakuvahyllystä kaikenlaisten lastensarjakuvien vierestä. Olihan siinä albumissa toki joitakin ihan hauskojakin juttuja, mutta esimerkiksi ne pedofilia kohtaukset pistivät miettimään, että miten tuommoinen sarjakuva on saatu koskaan julkaistuksi tässä maassa.
Omakustanteet on tietysti eri asia, mutta tuo ei ole muistaakseni mikään semmoinen..
-
Vesa unohti mainita mainion Sarjainfon Palsa-erikoisnumeron noin vuoden takaa. Siinä oli monipuolisesti tekijän taustaa valaisevaa settiä.
-
Totta joo, Sarjainfossa oli myös laajoja juttuja Palsasta Kiasman näyttelyn aikoihin, mutta aika paljon samoja asioita on tuossa Liken näyttelykirjassa. Sitten on vielä Arktinen Hekkuma -tutkielmateos, jonka tekijää en nyt millään muista.
Likellä oli ongelmia Eläkeläisen uusintapainoksen kanssa viime vuonna, ensimmäinen paino ei suostunut sitä painamaan. Se on kuitenkin valmistunut jo vuonna 1971!
-
Eläkeläisen uusintapainoksen kanssa viime vuonna, ensimmäinen paino ei suostunut sitä painamaan. Se on kuitenkin valmistunut jo vuonna 1971!
Sikäli mielenkiintoista, että mummoni näki kerran Eläkeläisen pöydälläni ja ihmetteli, mistä olen sen saanut. Eli tunsi kyllä. Tuosta lienee sitten ollut jonkinlaista kalabaliikkia mediassa kun se on ilmestynyt. En tohtinut kysyä, ja sanoin että se on lainassa kaverilta. Olin jotain 15 -v.
-
Arktisen Hekkuman kirjoitti Tere Vadén. Filosofis miähiä. En ole kirjaa lukenut, mutta lienee aika painava ja haastava teos (sekä antava), että ihan nuorimmille ei uskalla suositella. Siis vähän sama juttu kuin Herkmanin Sarjakuvan kieli ja mieli -kirjan kanssa, vaikka tuskin tämä yhtä kimurantiksi äityy. Vadén kirjoitti myös mainittuun Sarjainfoon.
-
palsan sarjakuvat niinkuin koko muukin taiteellinen tuotanto on erittäin mielenkiintoista ja tämä eläkeläinen muistelee on todella siitä rajuimmasta päästä mitä ainakin on julkaistu, ja toisaalta voisiko siitä enää rajummaksi mennäkään?
joka tapauksessa kulttuuria se on sadismikin ja sille on paikkansa yhteiskunnassa, ei tosin välttämättä kirjastossa lastenhyllyssä. tällainen kirjallisuus saa lukijan todella voimaan pahoin ja epäilen mahtoiko palsa itsekkään nauttia siitä mitä piirsi, en usko. toisaalta tässä ei varmastikaan ollut tarkoituskaan tuottaa lukijoille mielihyvän ja nautinnon tunteita vaan järkyttää ja saada aikaan inho-reaktion, mennä lähemmäs ja lähemmäs todellista hulluutta josta on kaikki hauskuus kaukana.
kuten palsa itse sanoi, -'ei riitä että maalaan kukkasia, täytyy olla myös hirttosilmukoita.'
luulisin että palsa etsi rajojaan ja pyrki rikkomaan vielä nekin, siis kaikesta paistaa suuri nihilismi koko yhteiskuntaa ja ihmisyyttä kohtaan. hän kritisoi meidän kaksinaamaista moraaliamme, kuviteltua korkeaa sivistystasoamme ja sitä miten me voimme tässä valmiiksi rakennetussa maailmassa keskittyä täysin vain omien lihallisten ym. muiden himojen tyydyttämiseen. käydään muutama tunti päivässä töissä ja loppuaika vain viihdytetään itseään kuka milläkin tavalla. kyse on siitä mikä meille riittää, eikö mikään? ehkä palsa halusi osoittaa meille mihin suuntaan olemme menossa jos tämä yltäkylläinen hyvinvointi jatkuu vielä kauan, onhan kaikista rajuimmat seksuaalisen kieroutumisen muodot tunnetusti ilmenneet aina ns. paremmissa piireissä, eli siellä missä niille on aikaa ja kaikki muu on jo koettu. näin minä sen näkisin. ..tai ehkä se palsa oli vaan todella pervo kaveri.
hyvä kysymys on, olisiko tällaista hengentuotetta tarvinnut koskaan tehdä? varmaankaan ei, ehkä parempi ettei olisikaan, mutta kun on tehty jo.
...ja lopultahan kaikki on kuvottavaa.
-
No mutta, aloittakaa tästä: Kalervo Palsa (http://images.google.com/images?q=kalervo%20palsa&hl=fi&lr=&ie=UTF-8&c2coff=1&sa=N&tab=wi)
-
Hugo Kalervo Palsan (1946-1987) päätaiteenala oli sarjakuva. Useat taulutkin hän maalasi sarjakuvien "kohokohdista" Hän piirsi n. 2000 sivua sarjakuvia. Lainasin hiljattain uusitun version "Kuolema ja intohimo"-sarjakuvasta, alkup. 1988, jossa oli hänet tunteneiden ihmisten omistuskirjoituksia (Rönkkö?) ja miehen elämänkertaa. Teemaltaan aika samanlaista tietysti kuin Eläkeläinen mutta tässä ei ole yhtä tarinaa vaan monta erilaista. Piirrosjälki on jokaisessa erilainen. Välillä erittäin hienoa ja välillä kuin lapsen tussitöherrystä. Palsa ei halunnut käyttää samaa tyyliä kahta kertaa, ei halunnut toistaa itseään.
Täältä löytyy biografia:
http://www.kiasma.fi/
-> Kiasma lehti 16/02
(linkki ei kopioidu kunnolla)
(Muokkaus: lisää tietoa)
-
Teinivuosina olivat divarista löytyneet Jymyt ja Etenkin niiden Robert Crumb-julkaisut tehneet kovan vaikutuksen. Ne oli rajua touhua, mutta silti selkeästi huumorisarjakuvan perinteessä kiinni. Sitten kun jossain luki että nyt on julkaistu "Suomalaisen undergroundin" mestariteos Kuolema ja Intohimo, niin halusin tietysti tilata sellaisen. Sillion pienenä pikkupaikassa käsitykseni sanasta underbround rajoittui Friikkilän Poikiin ja Crumbiin. Siinä sitten meni vähän hämilleen kun posti toi n. 14-vuotiaan maalaislapsen lueskeltavaksi nekrofiliaa ja todella karusti piirrettyä ahdistusta.
Vanhempana Palsa onkin sitten tullut tutummaksi ja vienyt vankkumattoman paikan ikuisuussuosikkieni joukossa. Ja Crumbiin on vielä sellanen yhteys että Palsan omakuvat, etenkin sarjakuvassa joka kertoo hänen New Yorkin matkastaan, muistuttavat kovin Crumbin omakuvia. Muistaakseni Crumb itsekin ihmetteli asiaa vierailleessaan Kemissä joskus vuonna miekka ja kypärä.
-
Kalervo Palsa on tekaissut kaksi Tex Willer -sarjakuvaa. Tyyli ei ole ihanperinteitä kunnioittava :) Toisessa osassa Tex mm. puhdistaa kaupungin lapioimalla sitä ihteään. Lopuksi kaksi homoa tappaa hänet ja syövät hänen maksansa, jotta saisivat kuuluisan Tex Willerin rohkeuden.
Toisessa, minulle tuntemattomammssa, osassa Tex käy kamppailuun lohikäärmettä vastaan. Lohikäärmeen painä on tuon ajan (70-luvun) poliittisia päättäjiä.
Osaako kukaan kertoa, että mistä tuon jälkimmäisen osan saisi käsiinsä? Olen ymmärtänyt, että jossain se on oikein julkaistukin.
-
Tex-visiot löytyvät Pohjoisen julkaisemasta Palsa-kirjasta sekä Palsan itsensä julkaisemasta omakustanteesta Minun Getsemane. Kyseistä julkaisua on viimeksi näkynyt Makedoniassa, kappalehinta paaaljon enemmän kuin mitä Kalle Palsa elinaikanaan taisi saada yhdestäkään taulustaan.
-
Minä löysin Minun Getsemanen ihan Joensuun Centrum-tavaratalon (nyk kai EKA-market vai onko sillä paikalla nyt Valtsu?) kirjaosastolta joskus 80-luvun lopulla. Maksoikin peräti 6 markkaa.Jee!
8)
Timo
-
Kiitoksia kovasti tiedoista :) Tämän pohjalta olen saanut läpyskän jo paikannettua muutamaan kirjastoon ja kohta se on käsissäni 8)
-
Kuuliko kukaan eilen kun linnan juhlissa Ville Valolta kysyttiin suomalaisuuden merkityksestä hänen taiteeseensa?
Ville luetteli nimiä: Tapio Rautavaara, Somerjoki ja Kalervo Palsa.
Jaa, enpä kuullut. Siinä haastateltiin Lasse Pöystiä. Sen kuulin. Ja näin, kuinka Ville juhliin saapui ;)
Millä tavalla Palsa oli vaikuttanut Villen taiteeseensa?
-
Mister Valo on myöntänyt Palsan innoittajakseen jo aiemminkin ties kuinka monessa haastattelussa. Ainakin niissä jotka minä, öh, tunnustan lukeneeni.
"Join me in death" - sehän on ihan tismalleen sopivaa musaa "Eläkeläinen muistelee" -teoksen elokuvaversiolle, joka tässä varmaan vielä joskus tehdään.
Jos ei muuten, niin vähintään Palsan asenne on loistava esimerkki kaikille:
"Amerikassa olisin miljonääri."
"Minun on jaksettava, olenhan yksi maamme eturivin miehistä."
Myöntäkää jo, että ilman Palsaa joku Matti Nykänen ei olisi mitn. Palsa oli vain 20 vuotta aikaansa edellä.
-
Tekikö Palsa myös jotain Korkeajännitys-väännöksiä? Muistaakseni joskus hänen yhteydessään mainittiin Korkeajännitys ja Battler Britton.
-
Tekikö Palsa myös jotain Korkeajännitys-väännöksiä? Muistaakseni joskus hänen yhteydessään mainittiin Korkeajännitys ja Battler Britton.
Niin, ja läheskään kaikkia Palsan 3000 sarjakuvasivusta ei ole julkaistu. Juurikin äskettäin näin listauksen Kiasman kokoelmissa olevista K. Palsan sarjakuvista, mutta hemeti vie, en hoksannut pyytää kopiota. En edes katsonut kunnolla, millaisia otsakkeita ko. sarjoilla oli.
-
Kuolema & intohimo 2. painoksen esipuheessa puidaan ideaa julkaista "kaikki" Palsan sarjakuvat 5 osaisena kirjasarjana. Lienee joku 500 sivua per kirja? Mainittiin että homma kaatui lähinnä rahoitusvaikeuksiin.
Voisin kuvitella että näin digipainamisen aikoina, voisi joku sopiva julkaisija rahoittaa kirjasarjan ennakkotilaus -periaatteella. Mahtaisiko löytyä heti 50 ihmistä pistämään ~100e kiinni moiseen projektiin (20e per kirja)? Kai 5000e budjetilla saisi jo melkein tuplasti isomman painoksen kuin tuo ennakkotilaajien määrä? Jos löytyisi jopa 100, saisi ekasta painoksesta jo varsin kelvollisen. Ja lisää heti jos/kun kysyntää on.
Kenties vaan tekemisessä on muitakin merkittäviä kuluja kuin itse painaminen? Esim. kuka lie skannaisi 2000+ sivua sarjakuvaa ja taittaisi kirjat ilman sopivaa korvausta. Kenelle noista maksetaan ns. rojalteja?
-
Palsan tekstaamisia käsittelevä juttu löytyypi täältä: http://www.kvaak.fi/naytajuttu.php?articleID=898