Kvaak.fi - keskustelu
Sarjakuvanlukijoiden keskustelut => Sarjakuvien ostaminen ja keräily => : Petri Aarnio 28.10.2015 klo 09:39:16
-
Moi. Monet keräilijät ovat kirjoiksi sitomista vastaan. Ihan ymmärrettävästä syystä. Yksittäisen vanhan sarjakuvan hinta tippuu melkoisesti suhteessa nippuun lehtiä. Toisaalta esim. 80-luvun Teräsmiehen kanssa voi käydä päin vastoinkin! Vastaavasti jotkut on rahankuvat silmissä menneinä vuosina pistäneet vuosikirjoja osin seurauuksena senttiä kanttiinsa pienemmät lehdykät sitomisjäljillä varustettuina.
Mä vastaavasti pidän vuosikirjoista. Niiden kohdalla ei tarvitse harrastaa mitään "muovipussifilateliaa" tms. puuvillakäsineitä. Kirjoissa on kaunis selkämys. Ja ennen kaikkea siis ne säilyvät isältä pojille.
Eilen juuri sain Tarzanit 1970 täyteen. (Osa tosi huokuntoisia.) Kannet tulostettu 200gr paperille + laminointi. Ja ei muutakuin homma liimasidontaan.
-
Noiden huonokuntoisten tai muuten vähemmän minttien lehtien sitominen/liimasidonta on varmasti itse asiassa tosi hyvä juttu. Juurikin varmaan noista mainitsemistasi syistä. Itse olen ainakin aikoinaan repinyt nuo suojapussit lähes kaikkien lehtien päältä pois koska ne on tosi epäkäytännölliset ja oikeastaan jotkut pussit on haitallisempia lehdille kuin että ne olisivat ilman pussia.
Luulen että keräilijät ovat nimenomaan minttikuntoisten lehtien sitomista vastaan. Kuten itsekin.
Taisin "Coppolassa" nähdä tälläisen kirjan ja ainakin mun mielestä oli tosi timmi muoto. Etenkin kun kanteen ja formiin on hiukan käytetty tyylitajua ja ammattitaitoa kuten sulla on.
Onkos toi liimasidonta kaikkien ulottuvilla ja mitä se kustantaa?
-
Vastataan näin ympäripyöreesti että hinnat vaihtelee…
Valmistin mainitsemasi Coppolan asiakkaalle Pyhimyksiä kaksi vuosikirjaa. Haastetta niissä oli puuttuva indeksointi. Myös Teräsmiehiä on tullut tehtyä. Kun ne tuntuvat olevan joillekin "ongelmajätettä".
-
Eilen juuri sain Tarzanit 1970 täyteen. (Osa tosi huokuntoisia.) Kannet tulostettu 200gr paperille + laminointi. Ja ei muutakuin homma liimasidontaan.
Kohtuullisestihan tuo varmaan myös suojaa lehtien ja varsinkin kansien värejä haitalliselta valolta.
Noiden huonokuntoisten tai muuten vähemmän minttien lehtien sitominen/liimasidonta on varmasti itse asiassa tosi hyvä juttu.
Eikös langalla sitominen ole ihan ehdoton varsinkin jos lehdet eivät ole kovin paksuja? Liimasidonnassa pitäisi rouhia sivujen reunaa selkämyksen kohdalta. Sitä en sitten sano että miten toimia, jos vanhan lehden selkämys on kovasti pyöristynyt rullalle ahkeran lukemisen seurauksena. Liimaaminen voi silloin toimia paremmin.
Entäs sitten ulkoreunojen puhtaaksi leikkaaminen. Minusta aivan turhaa, jos pahvikansi on tukeva ja sisäsivuja isompi. Kapeat marginaalit vain ärsyttävät. :)
-
Reima. Olet täysin oikeassa. Langalla sidonta on laadukkain tapa hoitaa asia. Liimasidonta sopii oikeastaan vain lehtiin joissa on isot - sekä sisä- että ulkomarginaalit. (Esim. 'Kaappari-sarjakuvaan' se ei olisi sopinut lainkaan; vaan sivut eivät olisi enää auenneet lukukelpoina).
Liimauksessa sisäreuna rouhitaan paremman liimatuloksen saamiseksi runsaan millin osalta. Puhtaaksileikkaus ylä-, ala sekä oman maun mukaan(!) ulkoreunoilta.
Puhtaaksileikkaus toimii myös kasvojenkohotuksena vanhojen lehtien käytössä pyöristämiin kulmiin.
Kaiken näköisiä kikkoja tässä on tullut hommaan mukaan. Esim. Tarzaneissa lehtien alkuperäinen puhtaaksileikkaus saattoi vahdella kovinkin, 1969 vuoden muutamasta isosuuresta nrosta puhumattakaan vrt.liite.
-
Moi. Monet keräilijät ovat kirjoiksi sitomista vastaan. Ihan ymmärrettävästä syystä. Yksittäisen vanhan sarjakuvan hinta tippuu melkoisesti suhteessa nippuun lehtiä. Toisaalta esim. 80-luvun Teräsmiehen kanssa voi käydä päin vastoinkin! Vastaavasti jotkut on rahankuvat silmissä menneinä vuosina pistäneet vuosikirjoja osin seurauuksena senttiä kanttiinsa pienemmät lehdykät sitomisjäljillä varustettuina.
Mä vastaavasti pidän vuosikirjoista. Niiden kohdalla ei tarvitse harrastaa mitään "muovipussifilateliaa" tms. puuvillakäsineitä. Kirjoissa on kaunis selkämys. Ja ennen kaikkea siis ne säilyvät isältä pojille.
Eilen juuri sain Tarzanit 1970 täyteen. (Osa tosi huokuntoisia.) Kannet tulostettu 200gr paperille + laminointi. Ja ei muutakuin homma liimasidontaan.
Hei kaikille.
Tähän asti olenkin kuvitellut olevani niitä harvoja hörhöjä, jotka panostavat vuosikirjoihin ja sidottuihin vuosikertoihin. Aika pitkälle Petrin tuossa mainitsemista syistä pyrin muuttamaan pikkuhiljaa lukulehtiä siistimpään muotoon. Irtolehdet kun eivät itselläni pysy siististi missään säilössä ja harvemmin näin ollen tulee myöskään luettua.
Aika hyvin olen saanut haalittua eri sarjoja kovakantisina vuosikertoina ja nyt siis lukulehtiä itselle sopivammassa formaatissa. Kiitokset siitä Coppolalle ja näin ollen myös Petrille.
Ja onhan tässä myös se etu, että kirjat näyttävät hyllyssä paljon siistimmiltä, joten vaimo ei passita kaikkia sarjiksia varastoihin.
Aurinkoista syksyä kaikille.
Ekku
-
Kolmea vaille valmis Tarzanin pojat (69-71) kerrat. 1972 kanssa vielä emmin. Siitä löytyy muutama Manning mutta sitten taso laskee. Seuraavaksi alan perehtyyn 60-70-lukujen Pecos Billeihin.
-
Hyvältä näyttää.
Ekku
-
^Ja kuinkahan paljon tuollainen lysti kustantaa / missä voisi teettää?
-
Vuosi 1975 ommeltuna opuksena. 1973 vielä muutaman vajaa.
-
Tarzanin pojat valmiina.
-
On kyllä komean näköisiä kirjoja, koska kansiksikin oli laitettu niin hyvät ja ajanmukaiset kuvat.
Keräsin joskus vuosituhannenvaihteessa kaikki Turok-jatkosarjaa sisältävät Hopeanuoli-lehdet (3-24/1979 & 1-7/1980) Joensuun kirppiksiltä ja koska se mustavalko-osuus oli kätevästi aina lehden keskellä, niin ne oli helppoa ottaa erikseen ja sitoa kirjaksi. http://www.saunalahti.fi/~wfan/comixfreak/kuva/turok.jpg
Se vain harmittaa, kun tuli valittua noin tylsä mustavalkoprinttikin kanteen, mutta siihen aikaan netistäkään ei tainnut löytyä esimerkiksi mitään vanhoja jenkkikansia niin hyvässä resoluutiossa, että olisi voinut jostakin semmoisesta muokata.
-
Nyt tämäkin on täytetty. Vuosikerran viimeinen orpo pentele (13) löytyi eilen Makedoniasta. Enää metallilangat veks ja paketti kirjapainoon liimasidontaan. Laittakaa minulle yv petri.aarnio (at) gmail.com mikäli sinulla on samansuuntaisia intressejä, yksittäisten lehtien kokoamisista vuosikirjoiksi. En ala julkisesti huuteleen hintoja.
-
Leo Kuikan Tappavista käsistä on juuri ilmestynyt vuosikertasidos!
(https://scontent.fhel1-1.fna.fbcdn.net/v/t1.0-9/27331963_10208710236992305_321045531643167826_n.jpg?oh=c7516e71c34a4a924ae402021094e2f0&oe=5B157EA0)
-
Lieköhän Batman ihan public domainia, itse en tohtisi tehdä bootleggeja ja myydä niitä julkisesti...omaan käyttöön varmaan eri juttu...
-
Itse suosin vuosikirjoja irtolehtiin nähden. Kovakantisen kokoelman lukemisessa on mielestäni aivan erilainen tuntuma ja fiilis yksittäisiin lehtiin nähden. Ne lehdet jotka olenkin ostanut ja päättänyt säästää, ovat kaikki sidotettu. Kaikissa kokoelmissa on lankasidonta, joka takaa moitteettoman lukukokemuksen. Valikoin vuosikerrat myös sisällön lisäksi sillä perusteella, minkä laatuisia lehdet ovat. Kaikissa vuosikerroissani on uusimpien suomennettujen marvel-lehtien paperilaatu, ja ne ovat niitattu, joka tekee niistä optimaalisia kirjansidontaa varten.
Itseltäni löytyy vuosikirjoina Ryhmä-X 2010-2013 ja Hämähäkkimies 2015-2016. Tavoitteena itselläni olisi mahdollisesti vielä teettää muutama Hämähäkkimies vuosikerta, ainakin vuodet 2013 ja 2014.
-
Jep. Vuosikirjat on mukavia pläräilyn kohteita. Mä tein muutaman omaan makuuni liian paksun opuksen jolloin selailtavuus kärsi. 3 cm spine on optimi.