-
Mikä ihme mättää nykyisissä AA:n taskareissa? Nytkin uusimmasta en lukenut puoliakaan. Jotenkin vaikuttaa, että etenkin Byron Erickson ja nämä McGrealit ovat käsikirjoittajina ihan pihalla ja piirtäjärintamalla ei ole löytynyt Gatton, De Vitan, Chierchinin, Scarpan ja Cavazzanon veroisia tekijöitä. Onneksi hyllyssä on niitä vanhojakin numeroita. Esimerkiksi välillä 1-50 ei ole kuin 1 surkea taskari eli nro 5.
Parhaat ankkatarinat ovat ajattomia. Niissä ei ole mitään lyhytaikaisia höpötyksiä kuin kännykät tahi taistoturrikat (ei toki taskarien riesa).
Avaruusoliotkin ovat nykyisin mitä iljettävimpiä limapalloja, ei tyylikkäitä hahmoja kuten vaikka nrossa 19.
Mikki-tarinat ovat nykyisin täyttä pask**. Ei edes samassa ulottuvuudessa kuin vaikkapa numeroissa 42, 45, 40. Nykymikki vaikuttaa ihan LSD-huurujen ja Bostikin haistelijoiden tekeleiltä.
Per****!
-
Jaan tunteen. Olenko itse vanhentunut enkä ymmärrä nykymuotia vai ovatko uudet oikeastikin huonompia?
-
..on surkea.
En ole ostanut taskareita pariin vuoteen, mutta olen kyllä lukenut. Joskus noin vuonna 2000 taso lopsahti ja pahasti. Tuntuu, että taskarit ovat täynnä vaan näiden nykyisten italialaispiirtäjien juttuja, jotka ovat kaikki samanlaisia. Joskus saattaa tulla Andersenilta ihan luettavia tarinoita, mutta nekin ovat usein melko tyhmiä.
-
Nooh, onhan tuolla muutamia loistopiirtäjiäkin. Flemming Anderssen tekee mielestäni erittäin hienoa ja lennokasta jälkeä, samoin Lara Molinari ja Francesco Guerrini!
Mielestäni taskareiden taso ei ole laskenut, vaan enneminkin "nykyaikaistunut". Vanhoista tarinoista tekee hyvän ehkä se tunnelma jne. Ne ovat nuoruuden muistoja ja niistä saattaa palautua oma nuoruus mieleen. Tämä vain minun mielipiteeni.
Toki faktaa on se, että Comiciup Studion vai mikälienee, tarinat ovat ainakin piirrosjäljeltään täyttä sontaa ja mukaan mahtuu monia muita samantasoisia tekeleitä, mutta on siellä hyviäkin välissä.
-
Sanoisin, että huonoin kausi oli numeroiden 77 -113 välillä - eli suunnilleen 1984 - 1989, sitten tuli tuli Akun viemää, ja kaikki alkoi näyttää paremmalta.
(Kiitokset Taskaritietokannalle)
-
Tarkennetaan hieman. Olen 31-vuotias ja aloitin taskarien lukemisen n. 1983. Kovempi lukuinto tuli sitten muutama vuosi myöhemmin. Eli nämä ensimmäiset taskarit tuli ensimmäisen kerran luettua sitten myöhemmellä iällä, eli tuo lapsuuden-/nuoruudenmuistot teoria ei kyllä päde. Välillä 77-113 oli kyllä huonojakin, mutta kyllä se pesee vaikkapa välin 200-250 ihan mennen tullen.
Vitosen jutut ovat ihan uppo-outoja, eivät kuulu taskariin. Ehkä narkkarit r.y:n jäsenlehteen.
Flemming Anderseniä sietää hetkittäin, vaikka enempi rappioalkoholismin esitaistelijoilta hänen hahmonsa vaikuttavat.
Ehkä tuo ns. nykyaikaistuminen on tappanut taskarien tason. Mikäli nykyaikakaistuminen tarkoittaa aivottoman koheltamisen ja väkämielisyyden ylistystä, niin eipä taida olla kovinkaan tolkullista touhua.
Ennen piirroskerronta oli rauhallista, nyt monet ruudut näyttävät vääristyneiltä, suorastaan rappiotaiteelta.
-
Naulan kantaan, absolutistina en voi sietää noita rappiotaiteilijoiden tekeleitä!
Täin tuossa äskettäin vertailua uusien ja vanhojen taskarien välillä ja muutama olennainen ero paljastui. Painopaikan muuttaminen Saksaan muutti värejä selvästi huonompaan (yliampuvaan) suuntaan. Toiseksi, suurin osa uusista piirtäjistä kikkailee ruutujen koolla ja muodolla aivan liikaa. Hyvä verrokki kunnollisen ja rappion välillä löytyy taskarista 269 jossa ensimmäisenä on mestarillisen Luciano Gatton tarina. Ruudut ovat symmetrisiä, piirrosjälki selkeää ja terävää. Esim. Flemming Andersen vääristelee ruutuja aivan mielivaltaisella vimmalla ja hahmot ovat välillä ihan tunnistamattomia. Yksityiskohdat ovat tehty hutaisten.
Manittakoon vielä, että eräs vähän päälle parikymppinen tuttu on myös sanonut ihan samaa. Ja näin ennen kuin hän on ollut tietoinen minun näkemyksistäni eli hän ei ollut samaa mieltä vain varmuuden vuoksi.
-
Painopaikan muuttaminen Saksaan muutti värejä selvästi huonompaan (yliampuvaan) suuntaan.
Varsinkin joka toisella aukeamalla.
Toiseksi, suurin osa uusista piirtäjistä kikkailee ruutujen koolla ja muodolla aivan liikaa.
Kolmanneksi, ilmestymisväli on tihentynyt. 70-luvulla niitä tuli kolme tai neljä vuodessa , nykyään taitaa ilmestyä uusi joka kuukausi.
Joukkoon mahtuu väkisinkin enemmän tusinakökköä.
Ennenvanhaan uuden taskukirjan ilmestyminen oli aina merkkitapaus.
Muuten olen sitä mieltä , että nykyään ovat taskukirjat luettavampia kuin 80-luvun lopulla.
-
Minäkään en pidä uusimmista taskareista. Minulla on sata ekaa ja muutamia sen jälkeisiä numeroita. Uusimpia en viitsi enää edes lukea muuta kuin parturissa, jos siellä joutuu odottamaan omaa vuoroaan :)
En moiti niinkään uusimpien taskareitten piirrostyyliä kuin tarinoiden tasoa. Jutut on mielestäni suunnattu entistä enemmän lapsille. Tulee vaivautunut olo lukea tarinaa, jossa on alleviivattu moraaalinen opetus. Ja yleensä tamän opetuksen lisäksi tarinoissa ei muuta olekaan. Tämä mielipide on siis syntynyt hyvin vähien uudempien taskareitten lukemisella!!!
-
Sanoit sen mitä en uskaltanut: nykytarinat tuntuvat olevan suunnattu lapsille. Tämä näkyy myös piirrostyylissä: ellen ole ihan väärin ymmärtänyt, nykylapset tuntuvat pitävän päättömästä räminästä ja räiskeestä. Mutta epäilen saadaanko tällä tyylillä aikaan pitkän linjan taskarifanaatikkoja!
-
Omasta mielestäni nykyiset taskarit ovat aikamoista kuraa, joista ei kyllä täyttä hintaa viitsi maksaa.
Äitee nyt ostaa niitä divarista joululahjaksi, ne ovat sentään vanha perinne niiltä ajoilta kun ne olivat vielä lukukelpoisia.
Flemming Andersen on nykytaskareiden piristys ja valopilkku, jonka piirtämiä tarinoita lukee oikein mielellään. Nimestä päätellen ei edes liene italialainen..?
Niin ja mainittakoon etten käytä laittomia päihteitä, enkä nykyään paljoa niitä laillisiakaan. Kahvia ja kaljaa toisinaan, siinäpä ne.
-
Flemming on nuori (1968), tanskalainen piirtäjä. Hänen sarjansa ovat tanskalaistuotantoisia (D-koodi), vaikka ovatkin taskareissa.
Ei minun makuuni hänkään.
Toista ovat Scarpa, Carpi jne... Cavazzanokin (!) tuntuu joskus liian paukuttelevalta farssilta.
Timo
-
En mene allekirjoittamaan sitä, että nykytaskarit olisivat huomattavasti huonompia kuin alkupään taskarit. Totta on kyllä se, että huipputarinat puuttuvat.
Nykytaskareiden yksi puute on se, että menneiden aikojen yritystä ja anarkiaa ei enää löydy. Sarjat ovat keskivertoja liukuhihnalta tuotettuja juttuja. Ennen oli tarjolla huimia fantasioita (Kuumatka taskari 25), jännittäviä seikkailuja, piirrostyyli vaihtelivat ja aiheita yhdisteltiin huoletta (Aku Suurisuu, taskari 8, ehkä parhaana esimerkkinä). Nykyään tarjotaan samaa peruskomediaa taskarista toiseen.
Sen lisäksi, että vanha meininki tuotti hienoja tarinoita, ei pidä unohtaa, että sieltä tuli aikamoista kuraakin. Esimerkiksi taskarit 9, 15, 17 ja 68 ovat mielestäni tasoltaan huomattavasti nykytaskarien alapuolella. Muutenkin yksittäisistä taskareista löytyy kerrassaa kammottavia tarinoita samalla tiheydellä kuin nykyäänkin (THL ja aikakone 31, Mestariurheilija Aku 64). Nykytaskareissa ilahduttaa myös se, että Giuseppe Peregon, Pier Lorenzo De Vitan (okei, tiedän jotkut jopa pitävät hänestä) tai Luciano Capitanion kaltaisia tuhertelijoita ei enää näy, vaan kuvitukset ovat vähintään kohtuullista tasoa. Ja hyviäkin piirtäjiäkin löytyy, Massimo De Vita, Giorgio Cavazzano, Lara Molinari, Enrico Faccini esimerkkeinä.
Suurin puute nykytaskareissa on mielestäni pitkien tarinoiden puute. Keskimääräisistä tarinoiden pituuksista näkyy selvästi, kuinka tarinoiden keskipituudet ovat 10-20 sivua lyhyempiä kuin kulta-aikoina.
http://www.perunamaa.net/taskarit/tilasto.html#pituudet (http://www.perunamaa.net/taskarit/tilasto.html#pituudet)
Nykyinen standarditarina on pituudeltaan alle 30 sivua ja siinä sivumäärässä ei kehitellä kiinnostavia dekkaritarinoita tai huimia seikkailuja ympäri maailmaa. Ennen taskaria 200 julkaistiin vielä pitkiä tarinoitakin ja nämä eivät mielestäni paljoa jääneet vanhojen taskareiden ja tekijöiden tasosta (Galaksin ihmeet -sarja, Inhala 173, Tulikiven valtakunta 162). Uskoisin, että taso ei olisi pudonnut mihinkään, jos pitkiä tarinoita vain tehtäisiin. Vilkaisu COAhan paljastaa karua kertomaa: 2000-luvulla on Topolinossa ilmestynyt vain 5 yli 60-sivuista tarinaa ja niitäkään ei ole täällä nähty. Ei hyvältä näytä. Hyvin voi ymmärtää myös sen, että taskarit tuntuvat olevan lapsellisempia. Vähemmän kehittyneet juonet, enemmän kohellushuumoria -> luonnollisesti aikuiselle (luultavasti monille lapsillekin) tulee mieleen, miksi tällaista pitäisi lukea kuukaudesta toiseen.
Summa summarum: mielestäni tällä hetkellä taskarien taso laahaa lähinnä siksi, että kunnon pitkiä tarinoita ei tehdä eikä julkaista. Lyhyemmät vitsisarjat ovat keskitasoltaan vanhojen vitsisarjojen tasolta, mutta terävin kärki puuttuu. Lisäksi, vaikka jotkut vanhat tarinat ovat aivan kuraa, on niissä sentään jotain mielenkiintoa, yleensä älyvapaiden juonien takia.
Vähän aikaa sitten lisäsin Taskaritietokantaan listauksen taskarien keskimääräisistä arvosanoista. Lista heijastaa lähinnä tietokannan tekijöiden mielipiteitä, mutta kertoo samaa: alaspäin ollaan menossa. Kuvaaja on myös hyvin samankaltainen keskipituuksien kuvaajaan verrattuna.
http://www.perunamaa.net/taskarit/arvosanat.html (http://www.perunamaa.net/taskarit/arvosanat.html)
-
Pitkien tarinoiden puutteesta samaa mieltä. Mutta kyllä 9, 15, ja 17 ovat aivan huippuja, olevat ehdottomasti parempia kuin paljon kehuttu 18!
-
Taskarit 15 ja 17 ovat piirun verran parempia kuin surkeudessa rypevä 9. Ysin tarinat ovat kaikki revitty jostain huonojen ideoiden laatikosta. Tahdonkukka = voikukka, aikuisten koulu, valheenpaljastuskone. Jopa Scarpan piirtämä Musta kulta ratsastaa sillä, että kukaan ei tunnista naftaliinia. Ei paljon heikommaksi taskari voi mennä.
Ei se 18:kaan ole mikään riemuvoitto (Q131313 yhdistää huonon idean ja Peregon "taiteen"!), mutta siinä on sentään Bottaroa hyvässä vedossa ja Merenpohjan varakuningas on aina vedonnut minuun.
-
Pier Lorenzo De Vitan puolustukseksi sanottakoon, että hänen Karhukoplalaisensa näyttävät roistomaisemmilta ja kovemmilta kuin kellään toisella.
-
Ja itse Matti Nykänen lukee synkeässä sellissään taskareita. Luin lehdestä.
Loistavaa, kai. :)
Sanomalle olisi nyt kyllä tarjolla aikamoinen markkinavaltti. "Lue taskaria, Matti Nykänenkin lukee." Kauankohan kestäisi ennen kuin taskarit kiellettäisiin vaarallisena materiaalina... :P
-
Matti on alkoholisoitunut ja väkivaltainen.
Matti on taskareiden lukija.
so: Taskareiden lukijat ovat alkoholisoituneita ja väkivaltaisia.
Wertham!
Timo
-
Minäkin luin aikoinaan aktiivisesti taskareita ja innostuin yhdessä vaiheessa jo keräilemäänkin, mutta jossain numeron 239:n paikkeilla kyllästyin. Minusta kuitenkaan taskarien heikoin lenkki eivät ole tarinoiden taso (vaikkeivät ne useinkaan mitään erikoisempia ole) vaan enemmänkin piirtäjien kynänjälki. Esim. Corrado Mastantuonon ja Alberto Lavoradorin piirrostyylit ovat niin "moderneja" että ruuduista alkaa olla jo vaikea saada selvää. Muutenkaan en välitä yhtään näitten italialaispiirtäjien tyylistä, esim. ihmiset ovat aina ärsyttävän pönäkköjä ja kääpiömäisiä että esimerkiksi uuden Dragonlords tarinan kannessa olevat lohikäärmeratsastajat tjs. ovat jo taha(llisen?)ttoman koomisen näköisiä puhumattakaan itse ankoista
-
so: Taskareiden lukijat ovat alkoholisoituneita ja väkivaltaisia.
Wertham!
Myös Vesa Keskinen lukee taskareita! Avonrikkoja!
Cacciatore!
-
Alamäki jatkuu... Voisi tunkea sinne taskareihin tavallisien aa:n piirtäjien tarinoita.
mm. Don Rosa
-
Ovat kyllä nykyiset surkeita vanhoihin verrattuna . ???
-
Mutta eipä ole taskarit ainoa kärsinyt Ankka tuote.
Varsinaisen emälehden Aku Ankan taso on tismalleen samaa luokkaa ja paikoitellen vielä allekin.
Yksi pahimpia Aku Ankan mokia on se, että se ei suostu kertomaan kaikkia tarinoitaan loppuun.
Ainakin Mikin seikkailut Zarborin maassa (tai mikä nyt olikaan) ovat nyt jo toista kertaa tauolla, vaikka selvää jatkoa on luvattu.
Eihän tuo jatkumo koskaan hyvä ollut, mutta silti inhoan täysin kesken jääviä tarinoita yli kaiken.
Kaikista hirvein Aku viritys nyt kuitenkin on tämä Kuukauden Sarjisekstra!
Jos tarinoiden taso laahaa pohjaa Aku Ankassa ja AA pokkareissa, niin ne ovat pieni paha Kuukauden Sarjisekstraan verrattuna.
Sitä paitsi rohkenen vieläkin väittää, että ainakin yksi Veli Kani seikkailu olisi piirretty tietokoneen valmisohjelmalla (siis tämmöisellä, jossa saa valita taustat ja hahmot suoraan varastosta ja sitten hienosäätää mieleisekseen).
-
No jotain rajaa, mies! Sarjisekstrassahan julkaistiin mm. loistava koko lehden mittainen Giorgio Cavazzanon juttu. Pesee nämä modernisoidut tanskalaisten laivahomojen Taistoturrikka/Zarbor-pilveily tarinat mennen tullen. Veli Kani-tarinoista en sano mitään, koska en lue niitä (en ole koskaan sietänyt Veli Kania, Pikku Hukkaa, Dumboa tms). Kunnon Aku tarinassa juonitaan Kroisosta, Karhukoplaa, Milaa tahi Kulta-Intoa vastaan eikä höpötetä fantasioita. Ja kunnon Mikki-tarinassa on kunnon roistoja, Mustakaapu, Musta Pekka, Sikari-Sakari ym ja Mikillä lierihattu/pitkät housut (ts. Murry-Mikki, Feriolista tapporaha) eikä mitään polvihousufantasiaa.
-
Pakko sanoa: en käsitä miten viimeiset 30 vuotta on jaksettu manata sitä miten nyky-ankka on aivan P_seestä. Sukupolvi toisensa jälkeen tätä on manannut. Ja jokaisen mielestä parasta oli se mitä lapsena luki. Paitsi jos niitä pääsee aikuisen järjellä uudelleen lukemaan.
Timo
-
Valitettavaa onpi jotta italiassa Topolino eli Mikki on Akua alias Paperinoa suositumpi. Siksi parhaat kirjoittajat ja piirtäjät pistetään työstämään Mikkitarinoita. Näin olen kuullut ihan asioista vastaavalta tasolta. Onneksi on Barks, jonka vaikutuksen ansiosta Scarpakin on tehnyt klassikkotason juttuja.
Mutta tosi se on, 70-luvun puolivälin Ankat olivat kehnoja, asian huomasi viimeistään silloin kun alkoi kyetä kriittiseen ajatteluun ja verrata ankkajuttuja (varsinkin muiden kuin Barksin tekemiä johtosarjoja) vaikka Asterixeihin. 80-luvun alussa suunta kääntyi selvästi, silloin kun Toimituksen oma nurkka alkoi.
-
Muistutetaanpa taas kerran, mikä on oikeasti Huonoa:
http://koti.phnet.fi/otaku/kurja/kurjaankka.html
-
Nyt taas nykyminä vetää liinat kiinni ja huutaa että Barksi on ihan yliarvostettu verrattuna muailman ensimmäiseen argentiinalaiseen Disneypiirtäjään, Luis Destuetiin (http://www.google.com/search?q=Luis+Destuet&ie=UTF-8&oe=UTF-8).
Ilmankos Dorfman ja Mattelart sen opuksensa kirjoittivat... olisivat vaan katsoneet lähempää. Destuet on silkkaa psykkadeliaa!
-
Hassua että toi Lambiekin Pikku-Hukka -näyte Luis Destuestilta näytti ihan kelvolliselta verrattuna Kurja-Ankan näyteruutuihin hänen Ankka-sarjoistaan. ???
Timo
-
Kyllä sitä jotakin ennen pitkää oppii, teki mitä tahansa. Tai sitten hän perusti oman studion ja hankki piirtäjiä.
-
Tunnustus: olen italialaisen koulukunnan ystävä. Eli jo 1970-luvulla julkaistiin mitä mainioimpia italialaispiirtäjien tarinoita, etenkin jatkosarjoina. Italiaanojen jutut ovat ajattomia, ts. niissä on paljon vähemmän tiukasti tiettyyn aikaan sidottuja asioita kuin näissä tanskalaisissa (esim. jokin pelivillitys, kännykkä ym).
Kokonaisuutena esim. vuosikerrat 1976-1983 ovat loistavia, tosi huonoja juttuja on todella vähän. Vastakohtana esim. uusimmassa numerossa oli 1 hyvä juttu, 2 huonoa.
-
Hmm, näköispainosten vuosikerrat alkavat lähennellä Kurjan Ankan lukemia. Parin vuoden päästä odotettavissa klassikkotarinoita sieltäkin. Voisi niitäkin alkaa sitten lukea.
-
Törmäsin taannoin Akateemisessa kirjakaupassa saksankieliseen taskaritarinakokoelmaan, johon oli kerätty ankka- ja hiirimukaelmia maailmankirjallisuuden klassikoista. Mukana olivat esimerkiksi taskarin 63 (Aku maankiertäjä ) tarina Akusta ja paroni von Münchhausenista sekä taskarin 118 (Yli kivien ja kantojen) ankkaversio "Sodasta ja rauhasta". Kyseisessä teoksessa oli myös hiiriversio Jumalaisesta näytelmästä, Mikki Dantena ja Hessu Vergiliuksena. Tietääkö joku, onko kyseistä tarinaa ikinä julkaistu suomeksi?
-
teoksessa oli myös hiiriversio Jumalaisesta näytelmästä, Mikki Dantena ja Hessu Vergiliuksena. Tietääkö joku, onko kyseistä tarinaa ikinä julkaistu suomeksi?
Ei ole. Eikä varmaan tulekaan. Italiassa ja Saksassa on tuo ainoastaan nähty.
Seuraavaaan Ankkalinnan pamaukseen tulee pitkä artikkeli italialaisista klassikkokirjojen ankka- ja hiirimukaelmista. Tuota Dantea käsitellään melko pitkälti. Guido Martina käsikirjoitti monet noista sarjoista. Myös hänet tullaan esittelemään.
Timo
-
Eipä todellakaan ole tuo uusien taskareiden tarinoiden taso kovin hääppöistä.
Vanhemmista on kuitenkin jäänyt mieleen no 50, jossa taisi olla ainakin kaksi Barksin klassikkotarinaa. Barksia on ollut jossain muussakin taskarissa, mutta numeroa en muista. Liittyy kuitenkin Ankan perheen Disneyland-käyntiin.
-
Ostinpa tuossa joutessani uuden taskarin, 4.40 euroa kun sattui olemaan uusintapainos numerosta 106 - Iines tykkää Akusta.
Aloin ajattelemaan mitä tuli ostettua, keräilijän kannalta.
Ensinnäkin, teoksen kansi on väritetty uudestaan tietokoneella (taustana liukuvär) ja kansi on erittäin kallista kiiltävää paperia. Taskukirjan kantissa on kuviota joka on oletettavasti osa tämän vuoden uusia taskareita ja muodostaa siis kuvion kun ne ovat hyllyssä vierekkäin. Helsinki Media siis olettaa, ettei kirjan ostajalla ole juurikaan aikaisempia numeroita koska numero 106 menee ainakin minulla vallan toiseen paikkaan kuin numeron 301 jälkeen.(Luultavasti divariin :D) Tosin ei minulla sitä ole, koska en osta enää uusia numeroita. Numeron 300 ostin kun on muutkin tasaluvut.
Jokainen sivu on värjätty uudella tekniikalla, joka on kaukana vanhasta. "Parempi" varmasti mutta ei keräilijän mieleen. Kirjaan on lisätty mainoksia, takakansi taitaa olla eri. Ajattelin ensin, onko kirjasta otettu esinäytöksetkin pois, mutta ei siinä numerossa niitä enää ollut.
Uusintapainos pitäisi olla näköispainos. Tuo kammotus on hyvin kaukana alkuperäisestä. Lisäksi hinta, 4.40 euroa on 2.20 euroa kalliimpi kuin hyväkuntoinen ensipainos divarissa. Taidan ostaa sen, tämän ostin vain uteiliaisuuttani.
Olenko vanha pieru ja ajattelen kankeasti, vai löydänkö sielunveljiä tässä asiassa?
-
Minunkin mielestäni liukuvärjätyissä kuvissa vaanii suuri liikaimelyyden vaara.
Tasavärit kunniaan! Liukua vain mausteeksi.
-
Sitten meitä on kaksi vanhaa, kankeaa pierua! ;) Kokonaan väritetyt uusintapainokset kuulostivat joskus hyvältä, mutta jo ensimmäisen uusitun kannen näkeminen aiheutti verisuonten iloista poksahtelua. Minulle vanhojen taskarien ulkoasu on jotain pyhää, jota ei pidä mennä sorkkimaan. Nyt ei tule mieleenkään ostaa uusintapainoksia kaupasta. Ne ovat tehty nykytaskareita lukemaan tottuneille, joille mustavalkoiset aukeamat ovat kauhistus.
Taskukirjan kantissa on kuviota joka on oletettavasti osa tämän vuoden uusia taskareita ja muodostaa siis kuvion kun ne ovat hyllyssä vierekkäin. Helsinki Media siis olettaa, ettei kirjan ostajalla ole juurikaan aikaisempia numeroita koska numero 106 menee ainakin minulla vallan toiseen paikkaan kuin numeron 301 jälkeen.
Asiat eivät sentään ole noin huonosti vaan selkämyskuva on erilainen uusintapainoksissa ja uusissa taskareissa. Sinänsä minä kaipaan vanhoja selkämyksiä. Hienomman näköistä on katsella kirjavaa joukkoa kuin katkonaisia kuvia. Harvoin taskarit kuitenkin menevät hyllyyn niin, että kokonaiset vuodet mahtuisivat yhteen pötköön. Vanhat tunnistikin helposti, ei tarvinut nimeä tai numero tavata.
-
Mut muksut tykkää. Te ootte vaan liian vanhoja.
-
Nih, kai se on uskottava, kun uusintapainoksetkin myyvät yli 20000 kappaletta per numero. Pitäisi kai mennä marketin kassajonon viereen selostamaan ostajille, miksi vanhat taskarit ovat kerrassaan erinomaisia verrattuna uusintapainoksiin. Ei kun rollaattori mukaan ja kartsalla!
-
<snip>Minulle vanhojen taskarien ulkoasu on jotain pyhää, jota ei pidä mennä sorkkimaan. <snip>
Aku Ankka -talebanit liikkeellä! Varokaa!
Pyhiä kirjoituksia ja kuvia ei saa muuttaa taikka Julle Ankanpään vasama iskee taivaasta.
:)
Itse aina inhosin pienenä sitä, että joka toinen aukeama oli mustavalkoinen. Onneksi nykyajan pullamössösukupolvi saa taskarinsakin kokonaan väreissä...
-
Aku Ankka -talebanit liikkeellä! Varokaa!
Pyhiä kirjoituksia ja kuvia ei saa muuttaa taikka Julle Ankanpään vasama iskee taivaasta.
Harhaoppia! Pyhien kirjoitusten mukaan se on Julle Ankanpään maissintähkä, joka taivaista iskee syntisiä väärintekijöitä kalloon! Romano bin Scarpan marttyyrit -solu aktivoituu pian! Silloin leimuavat liekit korkeina ja palaneen uusintapainoksen vieno tuoksu tuo rauhan jokaisen vanhurskaan sydämeen! ;)
-
Jokatoinen aukeama mustavalkoinen -juttu taisi olla ymmärtääkseni aluksi rahakysymys. Väripainatus maksaa aika lailla ja kun taskarissa on satoja sivuja, säästettiin väreissä ja rahassa. Laatu meni hinnan edelle kun tuli Kumi-Kalle -sarjoja (ja minä lopetan keräilyt niihin kakkataskareihin) joissa oli tietokoneella tehtyjä liukuväritaustoja. Ne toimivat värillisenä melko hyvin, mutta mustavalkoisena hommasta ei tullut munia eikä poikasia.
Nykyään digipainotekniikka olisi muuten niin hyvää että taskarit voisivat olla osin mustavalkoisia. Voisi kyllä tosiaan jäädä myynti pieneksi :D. Mutta ne uusintpainokset, plz!
-
Luulenpa, että jos digillä lähdettäisiin tekemään erillispainosta Taskareista, niin (sen lisäksi, että painojälki olisi tosikeräilijöille liian kiiltävä) hinta olisi kova. Saattaisi yksi pokkari maksaa jopa parikymppiä.
-
Minä lopettelin puuttuvien numeroiden uusintapainosten ostelun sen jälkeen kun uudistivat niiden ulkoasua. Ja jonkin ajan päästä loppui koko Taskarien keräily...
-
Kyllä tartteis uuden polvenkin opetella divareissa käymään: saisivat taskarinsa halvalla ja jäisi rahaa vielä vaikka karkkiin tai pokemonkortteihin (vai mitä ne nykynuoret nyt ostavatkaan). Lisäksi divareissa on aina jänniä ja hieman hulluja myyjiä sekä vielä oudompia asiakkaita.
Kyllä itsekin muistan, miten kiva oli pienenä isän kanssa käydä jossain divarissa taskariostoksilla. Monta hyllyllistä ennen lukemattomia taskukirjoja ja muitakin sarjakuvia! Ja kun olivat halpoja, niin yleensä niitä sai ostaa vielä useampia kappaleita. En nähnyt asiassa mitään vikaa silloinkaan 8)
-
Itse lopetin Taskareiden keräilyn silloin ku ne "jatkuvat kuvat" ilmestyivät selkämyksiin. Taso ei ollut mielestäni aivan parasta A-luokkaa, plus ne pakotti ostamaan jokaisen numeron - mikä ei ollut yhtään hauskaa kun yksi taskari oli kahden viikon viikkoraha. Oli hauskempaa kuin saattoi vain ostaa jonkun random numeron jota ei vielä ollut, ja se näytti melko hyvältä hyllyssä ilman sitä ympyröiviä numeroita.
Lisäksi ärsytti se että joka vuosi taskarin hinta nousi markalla. Ja se oli aina "VAIN A+1", missä A oli viime kuun hinta. Hetken pohdittuani tulin siihen tulokseen että hinnan nousu ei vastannut viikkorahani nousua eikä inflaatiota. Lopetin ostelun joitain satunnaisia vanhoja numeroita lukuunottamatta. Olin 13.
-
Muistaakseni alkupään taskareista tehtiin ``kokonaisuus`` lisäämällä tarinoiden väliin
usein ihan erityylillä tehdyt ´´sovitepalat``. Ei sitä juuri pienenä miettinyt, mutta nyt ottavat kyllä silmään. Osaiskohan joku sanoa missä taskarissa siitä luovuttiin?
-
Muistaakseni alkupään taskareista tehtiin ``kokonaisuus`` lisäämällä tarinoiden väliin
usein ihan erityylillä tehdyt ´´sovitepalat``. Ei sitä juuri pienenä miettinyt, mutta nyt ottavat kyllä silmään. Osaiskohan joku sanoa missä taskarissa siitä luovuttiin?
Perunamaan taskaritietokanta:
http://www.perunamaa.net/taskarit/esinaytokset.html
Timo
-
Lisäksi ärsytti se että joka vuosi taskarin hinta nousi markalla. Ja se oli aina "VAIN A+1", missä A oli viime kuun hinta. Hetken pohdittuani tulin siihen tulokseen että hinnan nousu ei vastannut viikkorahani nousua eikä inflaatiota.
Erityisen pirullista oli hinnan nostaminen sen jälkeen, kun taskarissa oli ollut liite tai tuplataskari. Erikoisnumero oli ollut tietysti kalliimpi kuin normaalinumero, jolloin hinnannousun huomaaminen ei ollut päivänselvää. Ja nosti euroihinkin siirtyminen taskarin hintaa markalla (16 sentillä). Nykyään tilanne on rauhoittunut: viimeiset kaksi vuotta taskarien hinta on pysynyt vakiona.
Taskarien alkuperäiset hinnat löytyvät listattuna Taskaritietokannasta:
http://www.perunamaa.net/taskarit/hinnat.html
-
Siinä se taas nähtiin. Kaikki kallistuu, mutta tiettyyn määrään Aku Ankkoja (yleisesti lehdet, taskarit ym.) menee nykyään paljon enemmän rahaa, kuin ennen. Se näkyy lompakossa ja hyllyssä. Ei tule ostettua aivan jokaikistä eteensattuvaa numeroa.
-
Moi,
muisteltiin kaverin kanssa joskus lukeneemme mikki-version HG Wellsin
maailmojen sodasta? Muistaako joku mistä taskukirjasta kannattaisi
etsiä?
-
Kyseinen tarina, nimeltään Maailmojen sota, numerossa135, Roope menee lujaa. Tässä vielä Taskaritietokannan linkki kyseiseen kirjaan:
http://www.perunamaa.net/taskarit/taskari.php?numero=135
-
Ohhos, sehän tuli nopeasti.
Kiitokset.
-
Taskukirjoista ja numero, jos muistat? Ei lehdestä!
1. Täältä tulee Aku (nro44)
2. Mikki kiipelissä (nro1)
3. Anteeksi, nimeni on Ankka (nro74)
-
Taskukirjoista ja numero, jos muistat? Ei lehdestä!
Ai mitkä on parhaat? Tossa oli aika hyviä. Mutta pitäiskö olla myös perusteluja? Olipa ne vaikka objektiivisia tai subjektiivisia.
1. Mikki kiipelissä (nro1)
koska siinä on Scarpan yksi hienoimmista tarinoista Mikki Keisarina.
2. nro 50 Rahamies Roope, koska siinä on niin monta Barksin sarjaa.
3. nro 13 Voimakolmikko, siinä on Scarpan åiirtämä Ruotsalaiset tulitikut.
Sitten on tietty extra nro tämä Scarpa -ekstra Kalin kynsi.
Bubbling under: nro 3 koska siinä on Scarpan Altacrazin karkuri!
Timo
Edit: Koitin värien avulla selventää.
-
Kalin kynsi tuli jossain # 70-79 välillä alkuperäisissä taskareissa.
Taskari 73, Mikin hurjat jutut, josta pääsemmekin listan alkuun:
1. Mikin hurjat jutut (73) (http://www.perunamaa.net/taskarit/taskari.php?numero=073). Kolme Scarpan ykkösluokan Mikki-seikkailua ja päälle hyvä seikkailu Martinalta ja Carpilta. Kuten esittelyssä totean: jopa esinäytös on hyvä(!).
2. Aku parrasvaloissa (78) (http://www.perunamaa.net/taskarit/taskari.php?numero=078). Pyhät pöksyt totean. Kultakuningas on aina vedonnut mystisellä, jännittävällä ja epätodellisella otteellaan Scarpan parhaimmiston veroisesti. Laitetaan päälle Scarpan avaruusankat ja Aku Tamutsin, josta pidän kuin hullu puurosta vaikka piirtäjänä on Chierchini ja saadaan ykkösluokan keitos aikaseksi. Pieni välitarina Ympäristönsuojelija on varmasti vitsinä mukana ja sen voi huoletta unohtaa. Hienosti taskarissa itsessään kommentoidaan tarinan päätyttyä yleisön olleen hiukan pettynyt laatuun (tarina on siis elokuva esinäytöksen juonessa).
3. Aku Taikaviitta (41) (http://www.perunamaa.net/taskarit/taskari.php?numero=041). Taikaviitta syntyy! Ja on omassa elementissään eli kostaa Akun kokemia vääryyksiä Roopelle ja Hannulle. Nykyiset Taikaviitta-tarinat eivät innosta niin paljon, koska niissä hän on lain puolustaja eikä Akun edun ajaja. Näissä oli kunnon yön musta kostaja -tunnetta mukana. Kunpa tulisi vieläkin.
Kuplijoita: Mikki kiipelissä (1), Aku kuumilla jäljillä (36), Joron jäljillä (129).
-
1. #50 Rahamies Roope
Paras taskari ikinä. Kolme Barksin pitkää tarinaa. (taisi olla muitakin mutta niitä en koskaan lukenut) Bonuksena parhaat nostalgiatripit: Juuri tätä kirjaa vuonna 1980 tavatessani, yhtäkkiä kuin taikaiskusta tajusin osaavani lukea!
Vieläkin ihmetyttää miten nopeasti se tapahtui, tavut vain muuttuivat sanoiksi.
Muistaako kukaan muu miten on oppinut lukemaan? Tuliko äkillinen ahaa-elämys?
2. #41 Aku Taikaviitta
Tää luettiin mulle niin moneen kertaan että osasin sen ulkoa. Sitä piti vahvistaa teipillä kun meinasi hajota atomeiksi. Erityisesti pidin siitä että aku oli tavanomaisesta poiketen sankari.
Taikaviitan "Origin" ;D tarina oli suosikkini.
3. #26: Aku ei anna periksi
-Loistava "Lentävä Skotlantilainen"
-Lisäksi Barksin tarina
Aikoinaan en tiennyt piirtäjien nimiä mutta myöhemmin on selvinnyt että suosikkini olivat Scarpa, Carpi ja Massimo De Vita.
Kultakuningas on kanssa yksi parhaista - lisäksi se on melkein satasivuinen tarina!
-
Paras taskari ikinä. Bonuksena parhaat nostalgiatripit: Muistaako kukaan muu miten on oppinut lukemaan? Tuliko äkillinben ahaa-elämys.
En ehkä noin tarkkaan. Mutta 1972-73 välillä tajusin ymmärtäväni Barksin sarjan puhekuplia. Se sarja oli Vanhan Linnan salaisuus. Se oli revelaatio, samaan aikaan keksin piirtää sarjakuvia mallin mukaan.
Timo
-
Ankasta minäkin opin lukemaan, ja samoihin aikoihin kuin Timo eli 1972. Hurja oli elämys. Piirtämään en valitettavasti ikinä ole oppinut, ei riitä kärsivällisyys ei.
Mutta onko se Taskari kakkonen missä on Varjojen kapina, ja sitten kakkosena tuo Barks-numero 50, ja sanotaan nyt vielä tälle päivälle kolmoseksi "Mikki kuulee kummia".
-
Taskukirjoista ja numero, jos muistat? Ei lehdestä!
1. Täältä tulee Aku (nro44)
2. Mikki kiipelissä (nro1)
3. Anteeksi, nimeni on Ankka (nro74)
Paras tarina on minulle. Mikki Hiiren ja Hessu Hopon, aikamatkailutarina. Montako jaksoa on eri taskareissa? Hessulla oli maginen voima selvitä tehtävät. Kysyn vielä, mikä hahmo taskarissa jäänyt vähemmälle viimenumeroista? Indiana Hopo?
-
Kolme hyvää Aku-taskaria:
-46/Roopen kolikkokierre
-48/Taikaviitta taas vauhdissa
-2/Aku Ankka ja Karhukopla
Kolme hyvää Mikki-taskaria:
-40/Täyttä vauhtia, Mikki Hiiri
-42/Mikki johtaa joukkoa
-29/Lännen sankarit
Nro 50 on rankasti ylimainostettu.
-
Kaikki missä Taikaviitta on esiintynyt.
-
Ehdoton ykkönen on #41, Aku Taikaviitta. Parasta Akua koskaan. Muut kaksi pitää luntata, toinen on varmaan se missä Mikki heilauttaa Mustan Kaavun haaviin ja toinen on joku muu taskari missä oli Taikaviittaa (70's-80's).
-
Nämä ovat silkkaa pulp-kirjallisuutta...
- Velhojen valtakunta (teemanumero 5)
- Kiinalainen juttu (288)
- Anteeksi, nimeni on Ankka (74)
-
Nämä ovat silkkaa pulp-kirjallisuutta...
- Velhojen valtakunta (teemanumero 5)
- Kiinalainen juttu (288)
- Anteeksi, nimeni on Ankka (74)
Itse en ole kovin uusia lukenut kun mikään lähikirjasto ei tarjoa niitä. Roope-setiä olen lukenut kirjastokappaleina muutaman vuoden.
-
Huuto.netissä näyttää olevan Aku Ankan taskukirja 1 (1.painos) hyvässä huutovauhdissa. Hinta on noussut 20:sta 60:een euroon.
http://huuto.net/fi/showitem.php3?itemid=19754971
-
Huuto.netissä näyttää olevan Aku Ankan taskukirja 1 (1.painos) hyvässä huutovauhdissa. Hinta on noussut 20:sta 60:een euroon.
http://huuto.net/fi/showitem.php3?itemid=19754971
Veikkaan että lopullinen hinta on yli sata euroa.
-
Kun harvemmin luen taskareita, niin olen ihan pihalla varsinkin uusista taskareista. Enkä oikein tykkää niiden kuvituksista, mitä olen katsellut. Joten vastaisin suppean kokemukseni pohjalta, että numero 50 on paras. Syytkin on tulleet jo useampaan kertaan esille.
-
Itse kieltäydyn periaatteesta nimeämästä "Rahamies Roopea" parhaaksi taskariksi. Toki siinä on komeita Barks-helmiä, mutta taskukirjat ovat aina olleet eurooppalaisen ja ennen muuta italialaisen Disney-sarjakuvan foorumi, ja niistä parhaaksi äänestän Aku maankiertäjän (nro 63), jossa on sopivan kajahtaneita, unenomaisia tarinoita. Ja vaikka Pier Lorenzo de Vitan taide tuntuu tälläkin foorumilla jakavan mielipiteitä, minua hänen tyylinsä kyllä miellyttää kovasti. Sitä paitsi hänen kuvittamansa ankka- ja hiirimukaelmat maailmankirjallisuuden klassikoista saivat minut tarttumaan oikeisiin teoksiin jo ala-asteiässä. Kakkoseksi rankkaan "Akun onnenpäivät" (nro 57) ja kolmoseksi "Anteeksi, nimeni on Ankan" (nro 74). Nykytaskarien slapstick-komiikka ei oikein sytytä, juoni saa toki olla absurdi, mutta omaperäisemmällä tavalla. Eikä alle kolmeenkymmeneen sivuun useinkaan saa mahtumaan kauhean mieleenjäävää juonta.
-
<snip>kolmoseksi "Anteeksi, nimeni on Ankan" (nro 74).<snip>
Hyvä, darzee. N:o 74 aloittaa yhtäkkiä kovan kirin parhaiden taskareiden kärkeen!
-
Muistaako kukaan muu miten on oppinut lukemaan? Tuliko äkillinen ahaa-elämys?
Taskarien parista löytyy myös vanhin lukumuisto. Taskaria 98 ja avaustarinaa Megatähti muistan minuutin sivuvauhdilla tavanneeni.
Kultakuningas on kanssa yksi parhaista - lisäksi se on melkein satasivuinen tarina!
Tämäkin tarina perustuu muuten kirjaan. John Ruskinin Kultavirran kuningas on alkuperäinen teos ja on sen verran vanha, että on vapaata riistaa (http://www.mainlesson.com/display.php?author=ruskin&book=king&story=_contents). En ole jaksanut ruudulta lukea tuota alkuperäistä, mutta pikaisen selauksen perusteella Martinan mielikuvitus on jälleen lentänyt omaa versiota tehdessään.
-
1. Taskari nro. 34 - Supermikki - Ensimmäinen taskari jonka luin. (Nostalgiaa)
2. Taskari nro. 209 - Tuplatällit - Ensimmäinen taskari jonka ostin. (Myös nostalgiaa)
3. Taskari nro. 5 - Mikki ja Hessu timanttien jäljillä - Tämän taskarin tarinoihin en voisi kyllästyä koskaan...
-
1. Aku on yliveto (31.)
2. Rahamies Roope (50.)
3. Perhonen sentään (14.)
-
Tein pahan virheen ja ostin kaupasta taskarin nro 107, ties monennenko painoksen. Syynä päähänpistoon oli Scarpan komealta näyttävä pitkä tarina, jota en ole aiemmin lukenut. Kotona sitten totesin, että väritys on aivan kamalaa!!! Suttuista >:(. Aivan kökkö idea on ollut värittää kaikki sivut näistä uusintapainoksista. Mieluummin vaikka kaikki sivut mustavalkoisina, kuin tuollaista sotkua.
Minua ei ole koskaan haitannut se, että puolet sivuista on ollut mustavalkoisia. Lukiessa koko asiaa ei ole edes huomannut. Onko kaikissa uusintapainoksissa 1:stä alkaen harrastettu moista uudelleenväritystä? Ja onko jälki kaikissa yhtä huonoa? Jos on, niin pitääpä vastedes varoa!! Ja kyllä pitää divaristä yrittää etsiä parempi, vanhempi versio tuosta numerosta 107.
-
Taskarit ovat olleet kokonaan värillisiä numerosta 153 asti. Eihän siitä ole kuin reilu kymmenen vuotta. :) Uusintapainokset ovat muistaakseni olleet kokonaan väritettyjä numerosta 80 alkaen. Samalla on muokattu ulkonäköä muutenkin nykytaskareita vastaavaksi: kansien väritystä ja asettelua muutettua, selkämykseen on tullut nykystandardien mukainen jatkuva kuva. Vaikka olenkin intohimoinen taskarifiili, jonka periaatteessa pitäisi omistaa myös poikkeavat versiot, en ole näitä uusintapainoksia ostanut. Ne tosiaan näyttävät väärennöksiltä alkuperäisiin verrattuna.
-
Jeh, uusintapainoksiinkin tuli uusi väritys. Sikäli huonosti ne on tehty että ne on ilmeisesti photarissa väritetty silleen, että ääriviivat on samassa tiedostossa värien kera. Tulos on suttua - viiva rasteroituu.
Timo
-
Uusin taskari oli kyllä kaikkien aikojen huonoin taskari!!! Ensimmäinen taikaviitta juttu oli erittäin outo , Akullakin oli joku ihmekäsi josta lähtee narua (Aku ei oo mikään spiderman).Sitten joku huono Mikki juttu.Ja ehkä kaikista huonoin oli Akun '' asenne ratkaisee '' joka ei oikein päättynyt mitenkään. SURKEITA juttuja.
-
NIIN TOTTA NIIN TOTTA NIIN TOTTA! >:(
Se taikaviitta tarina oli siis niin hirveä! Täytyykö noiden tanskalaisten tulla sotkemaan TUONKIN hahmon tarinaa?! Kaikki muut paitsi ne taikaviitta lehdessä ilmestyneet taikaviittatarinat ovat täyttä ryöstöviljely ulostetta! (Taino ei nyt kaikki, itseasiassa tuo oli ensimmäinen täysin hirveän kauhea!) Ja minkäihmeen takia varjo-ankka on uudelleennimetty joksikin "alkupreäiseksi taikaviitaksi?" Toivottavasti nuo eivät aijo jatkaa tuollaisten tarinoiden tekemistä. *rukoilee*
Ja siitä "asenne ratkaisee" jutusta... No se oli kauheeta reilupeli-propagandaa, mutta se oli sentään hyvin piirretty!
-
Olenko ainoa jonka mielestä se Taikaviitta tarina oli todella nerokas ja hauska? Kaikki viittaukset Keppiin ja muut jutut. Mä pidin...
-
Olenko ainoa jonka mielestä se Taikaviitta tarina oli todella nerokas ja hauska? Kaikki viittaukset Keppiin ja muut jutut. Mä pidin...
Varmaan
-
Olenko ainoa jonka mielestä se Taikaviitta tarina oli todella nerokas ja hauska? Kaikki viittaukset Keppiin ja muut jutut. Mä pidin...
Minustakin Taikaviitta-tarina oli normaalia parempi. Käsikirjoitus ei ollu sitä samaa vanhaa taskaritavaraa, jonka loppuratkaisun arvaa muutaman sivun jälkeen. Lisää, kiitos.
-
se taikaviitta tarina on kyllä hyvä. ja vaikkei aku oo spyddermanni, kai sillä saa olla siisti käsine. ;D mitä tarinaan tulee, on se hyvä, etenkin se alkuperäinen "taikaviitta" joo tosiaan, ei sen nimi kyllä taikaviitta ollu. siinä se kyllä oli. ota nyt mustakin selvää.
periaatteessa huonot puolet oli se että Hannu sotketaan mukaan ja se fantomin (tuohan se oli!) ulkonäkö oli "hitusen" hömelö.
hyvä puoli oli se että vihdoin toimintaa taikkis sarjoissa eikä sitä että:"hyvät voittaa heti." toimintaa,,, kerrankin viittaa mätkitään.
-
No mitäs mieltä ootte esim. elokuun kuukaudensarjisekstrasta.Siinä oli 4 ihan turhaa tarinaa,no Matami Mimmi nyt ei ehkä oo ihan turha,mutta veli kanit , Joce Cariocat ja pikku Hiawathat vois poistaa kokonaan. Kuukauden sarjisekstrassa on ihan liika Jose Carioocaa , Dumboo ja muita semmotteita!!!!
-
jose on hyvä mutta ne dumbot ja semmoset ei oo mitään parhaimpia.
-
Minunkin mielestäni taskukirjojen ulkonäkömuutokset ovat menneet liiallisuuksiin, mutta onneksi vanhoja taskareita on divareissa vielä hyvin saatavilla. Värityksen huono toteutus kismittää, muttei yhtä paljon kuin tarinoiden keskipituuden lasku. Fakta kuitenkin lienee, että ulkonäkömuutokset ovat tulleet jäädäkseen, koska suurin osa Taskarien aktiivisimmasta lukijakunnasta on tainnut olla vielä vaippaiässä - jos olivat syntyneetkään - silloin, kun nyt uusintapainoksena julkaistavat taskukirjat ensimmäisen kerran ilmaantuivat lehtipisteisiin, eikä muuta osata kaivata. Vanha en tosin ollut 80-luvun lopulla itsekään, mutta opin lukemaan kauan ennen kouluun menoa, joten muistoja on kertynyt. Aika entinen ei koskaan enää palaa :(
-
Aika entinen ei koskaan enää palaa :(
Valitettavasti totta. Muistelee aikaa jolloin Hämis maksoi viitosen ja nyyhkyttää.
-
Valitettavasti totta. Muistelee aikaa jolloin Hämis maksoi viitosen ja nyyhkyttää.
Eihän se nytkään maksa kuin viitosen. Jutut ovat tosin paljon huonompia...
-
Eihän se nytkään maksa kuin viitosen. Jutut ovat tosin paljon huonompia...
Ei maksa juu mutta kun se on eri vitonen. Nykyään tuntuu että tarina pitää saada päätökseen max. 3:ssa numerossa.
Mitä taskareihin tulee, niin niitä ei ole tullut ihan vähään aikaan luettua koska niitä ei juuri mikään kirjasto täälläpäin tilaa lainattavaksi. Enemmän on tullut luettua Roope-setää jossa on ollut hyvä väritys.
-
:) mikä on teidän mielestänne paras aku ankan taskari, minun suosikkini on viitan varjo erikoistaskari, sen olen kahlannut läpi ainakin 10 kertaa sen tarinat ovat loistavia mielestäni. ;D sen jaksaa lukea aina uudestaan ja uudestaan.
-
Onhan se tietty ihan hyvä, varsinkin kun siinä on toi eka Taikaviitta.
-
ehdottomasti surkein taskari on se tutkivaa journalismia teema 2, se on niin tylsä ja lyhyt vai mitä mieltä olette siitä. siinä on surkeet sarjat. >:(
-
Onhan sekin joo, mutta siinä on sentään Scarpan juttu.
-
minulla ei ole vielä paljoa kun olen vasta 2 vuotta kerännyt, omistan jotain 150 taskaria, on putkeen 247-308 ja sitten on satunnaisesti 9-244 ;D
-
Ei noita aiheita ihan kokoaikaa tartte alottaa :) mulla on n.130 ja isoveljellä on jonkunverran.
-
no ei ei kuhan innostuin niinku yleensäkin kun jotain teen tuskinpa enään laitan tänään ja lähipäivinä.
-
Mulla taitaa olla muutama kymmenen taskaria mökillä. Satunnaisesti eri numeroita väliltä 1-100. Suurin osa aika muhjaantuneita, osa jopa lukukelvottomia. Tuppaavat siel mökillä jäämään sateeseen yms.
EDIT: Aijoo kaverin perheellä oli täydelliset kokoelmat ekast numerost ehk yli kahteensataan mut me vietii ne nuorna poikina kaikki divariin ku piti kaljarahaa saada... :D sinnehä sitä mun marvelit, rokkilevyt, isän non-stopit ja kaikki muukin mahdollinen meni... :D
Aaah mä repeän! :D
-
Hyllyssä päälle 70.
Jos etsisin päiväkausia voisin saada löydettyä paalle sata. Hmh.
-
1-100 (joitain puuttuu)
277-tähänpäivään
ja jotain siltä välilt
c.b.g
-
Kaikki löytyy. Uusintapainoksia niistä on noin 40 - 50. Kolmesta taskarista kylläkin puuttuu kannet ja ainakin kaksi sellaista josta puuttuu sivuja. Erikoisnumeroista puuttuu muutama. Ei siis ihan täydellinen kokoelma.
-
Missä nämä yllä mainitut taikaviitta-tarinat oli? mitkä numerot?
-
Aku Ankka -johdannaisten taso on laskenut alaspäin jo pitemmän aikaa... varsinkin tarinoiden. ???
-
Mul on kaikki taskarit jotka on tullu tähän mennessä.. :D
-
Tarkkaa lukua en pysty sanomaan mutta parisen sataa.
-
Luulen että näin tämän taskari-tarinan kun leikkasin tukkaa parturissa. Ihan kiva, viihdyttävä. Hiukan liian lyhyt. Tykkäsin "flashbackeista". Niitä ei Akkareissa ole juuri koskaan.
-
On tunnustettava, että tuo Kaltsun mainitsema toiminta (antikvariaattiin vieminen) on tullut tutuksi niin taskukirjojen kuin Marvelin tuotteiden kohdalla. Hieman kyllä kaduttaa näin jälkikäteen, mutta toisaalta silloin oli moisille toimille tarve. Taitaa tätä nykyä olla taskukirjoja peräti yksi kappale hyllyssä, sillä niiden taso on laskenut kuin lehmän häntä ja ovat lähinnä kertakäyttötavaraa.
-
Meitsillä on juuri nyt kaikki. Enemmän tai vähemmän kunnossa. Joskus jaksoin pitää ne järjestyksessä, mutten enää. Eipä noita tulee pahemmin enää hankittuakaan. Tylsien työpäivien piristykseksi ostin kolme uusinta. Taso nyt on mitä on, eli on jäänyt taskarien keräily.
-
Ensi tammikuussa ilmestyy Aku Ankan taskukirja numero 313. Onkohan kyseisessä numerossa aiheena Akun auto kuten Picsou-lehden numerossa 313? Picsoun kannen (http://outducks.org/webusers/webusers/fr_pm_0313h_001.jpg) oli piirtänyt Don Rosa, mutta koska kyseinen kansikuva ei ole "taskarimainen", ei sitä varmaankaan käytetä taskarissa.
-
Picsoun kannen (http://outducks.org/webusers/webusers/fr_pm_0313h_001.jpg) oli piirtänyt Don Rosa,
Tuo ei ollut kannessa vaan sisäsivuilla "pin up" -kuvana. Picsou 313:n kansi:
(http://fr.outducks.org/covers2/fr/pm/fr_pm_0313a_001.jpg)
Suomessa tuo Rosan kuva on julkaistu vuosikalenterissa 2001.
Saksan taskarissa 313 nähtiin tämmöinen kansi:
(http://de.outducks.org/ltb/de_ltb_313a_001.jpg)
Ehkä tuo tulee Suomeenkin.
Timo
-
Roope-sedän nro.313 oli ''suuri autonumero'' ,mutta ei siinäkään kyllä hirveesti Akun autosta ollu,muutama yks sivunen.Kansi oli Gavazzanon.
-
Ovatko sarjakuvat vain osa Picsouta? Sarjakuvalehdelle Rosan piirros olisi varmasti ollut kantena enemmän myyntiä edistävä kuin tuo luotaantyöntävä valokuva...
-
Ovatko sarjakuvat vain osa Picsouta?
Sarjakuvaa on suurin osa, mutta onpa siellä tekstisivujakin ja mainoksia. Enemmän kuin Suomi -Ankassa.
Timo
-
Öm.."tavallisia taskareita" on 85.Eli aika alussa keräily,ja suurimman osan niistä ostaakin kihlattuni,en minä.Raha kun vähän on esteenä.Eihän akkarit paljoa maksa,mutta liikaa mulle kuitenkin.
Muut on sitten noita karuselleja ja teemanumeroita jne.
-
about 50-150
-
Jaa-a.. En ole kyllä ikinä niitä laskenut mutta näin silmämääräisesti arvioisin, että vähän alle 100. Uusin numero on tosin jonkun 200. paikkeilla.
-
Nää, en ole jaksanut laskea. Mutta paljon on.
-
Täältä löytyy 206 ehjää taskukirjaa + joitakin lukukelvottomia repimisen vuoksi.
Roope-setiä on noin 40, Aku Ankkoja ehkä 200. Toki näiden lisäksi löytyy myös parikymmentä muuta albumia ja erikoisnumeroa.
Poistin turhaa värittelyä, värit ovat lähinnä ylläpitoa varten. -Leo
-
Taskukirja 71: Aku, perheen ylpeys - Loistavaa Scarpaa!
Taskukirja 16: Voimakolmikko - Romano Scarpa ja Guido Martina, aivan hillitön parivaljakko!
Taskukirja 1: Mikki kiipelissä - Yksi ensimmäisistä koskaan lukemistani taskareista. Scarpan "Mikki keisarina" on loistava!
Aika Scarpapitoinen lista, eikö?
-
Näistä on jäänyt erityisen hyvät muistot kun lueskelin niitä lapsena 80-luvulla. En osaa laittaa paremmuusjärjestykseen, mutta olen nähnyt oikeastaan kaikista myös jotain uniakin nuorempana. Niin usein minä niitä lueskelin.
36: Aku kuumilla jäljillä http://www.perunamaa.net/taskarit/taskari.php?numero=036
Tykkäsin erityisesti "Aku ja salaperäinen herra Mosteri" tarinasta jännittävän tunnelman ja kaikenlaisten erikoisten aparaattien, kuten sen mekaanisen käden takia. Taskarin muutkin tarinat ovat yllättävän julmia ja väkivaltaisia nykytaskukirjoihin verrattuna.
41: Aku Taikaviitta http://www.perunamaa.net/taskarit/taskari.php?numero=041
Taikaviitan ensiesiintyminen. Kaiken kaikkiaan aika hieno ja jännittävä kostotarina.
74: Anteeksi, nimeni on Ankka http://www.perunamaa.net/taskarit/taskari.php?numero=074
Ensimmäinen tarina on hauska James Bond parodia. Myös kaksi seuraavaa tarinaa menevät reilusti yli taskaritarinoiden keskitasosta.
-
1. 41:Aku Taikaviitta (http://www.perunamaa.net/taskarit/taskari.php?numero=041)
2. 237:Ammattiauttaja (http://www.perunamaa.net/taskarit/taskari.php?numero=237) Kaikki tarinat hyviä, paitsi Kloonikvintetistä en pidä ollenkaan.
3. 208:Rantaremmi (http://www.perunamaa.net/taskarit/taskari.php?numero=208) Taikaviitan allkuperästä kerrotan lisää.
-
Taikaviitat on parhaita taskukirjoja,
ja siitä faktasta en pääse mihinkään.
Joskus Mikki ja Hessu yltää hiinä ja hiinä samalle tasolle...
Mutta vastaus on taikaviitta, taikaviitta ja taikaviitta.
-
Numero 12, Tervetuloa Ankkalinnaan. Sain uusintapainoksena joskus 80-luvun puolenvälin jälkeen pienenä poikana, eka oma taskari. Joku 10 sivua puuttuu alusta, ei haittaa koska omistan nykyisin myös ehjän version. McSkotin kaksoset, unohtumatonta meininkiä.
Olisiko toinen sitten vaikka numero yksi, joskus kymmenen vuotta sitten uusintapainoksena hankittu.
Kolmanneksi sanon vaikka Joron jäljillä, siinä on mieleen jääneitä seikkailuja.
Vaikka omistan melkein 200 taskaria, ei enää viiteen vuoteen ole uusia tullut luettua. Vanhoja tulee kyllä välillä luettue, harvoin tosin. Joskus on noitakin keräilty.
-
Kolmanneksi sanon vaikka Joron jäljillä, siinä on mieleen jääneitä seikkailuja.
Mitäs Joroo se siinä jahtaa? Onko se sama tarina kuin eräässä 96-vuoden Roope-sedässä?
-
En pysty kommentoimaan onko sama tarina, kun en Roope-Setiä juurikaan ole lukenut.
-
Mitäs Joroo se siinä jahtaa? Onko se sama tarina kuin eräässä 96-vuoden Roope-sedässä?
Siis sanonta "joron jäljillä" tarkoittaa, että kyseinen henkilö on huonoilla teillä. Eli puuhaa jotain epämääräistä, ehkä jopa rikollista. Joro on mahdollisesti ollut nimitys pahalle henkilölle joskus ja hänen esimerkkiään joron jäljillä ollut on sitten seurannut.
Ja tämä Roope-sedässä 206 ilmestynyt tarina ei liity taskariin millään tavalla.
http://coa.inducks.org/story.php/x/I+TL+2043-3//
-
Siis sanonta "joron jäljillä" tarkoittaa, että kyseinen henkilö on huonoilla teillä. Eli puuhaa jotain epämääräistä, ehkä jopa rikollista. Joro on mahdollisesti ollut nimitys pahalle henkilölle joskus ja hänen esimerkkiään joron jäljillä ollut on sitten seurannut.
Joo.Roopessa se oli kyllä erään etsivän nimi,mutta juu. Ja just luin yhtä 97-vuoden akkkaria,niin siinäkin oli joulupukki joron jäljillä.
-
1.Roope-setä voitaa pelin(21)
siinä on eräs karhukopla sarja jossa ankkalinnan kopla kutsuu "koko" suvun koolle(eihän siinä tietenkään kaikkia ole) karhukopla on lempihahmojani ;D
2.Luunelonen(?)
tämän sain joululahjaksi isältäni joskus 7-9 vuotiaana ja siitä se aku ankka innostus sitten lähti ;)(vaikka ei siinä kovin hyvää piirustusjälkeä ole)
3.Tähtien Setä(?)
en muutakaan keksinyt(tämän sain viime synttäreillä kaverilta)
-
Luunelosen numero on 275 ja Tähtien setä on 309
-
Kiitos nyt muistuikin mieleeni ne :). "Roope-Setä voittaa pelin "nimisessä taskukirjassa olikin muuten numero 21 eikä 15 ;)(muokkasin viestini äsken)
-
tasan 101 taskaria, eli aika vähän. roope setiä 95 kpl ja akuja noin 350-500. ;D
-
312 eli kaikki
-
312 eli kaikki
Aika hyvin jos oot 7 vuotias :o. Vai onko sinulla peräti 98 ikävuotta :D
-
Taskarit lojuvat minun kaapissani kaikkien muiden sarjiksieni takana eli ihan perällä. Olen yritänyt peitellä niitä, ettei kukaan näkisi. Uudet ovat huonoja, enkä näe niissä vanhoissakaan mitään erikoista. Kaikkia en ole edes lukenut.
Niin ja se lukumäärä. Olen tällä hetkellä Limingalla työpöytäni ääressä, mutta huomenna loman alkaessa tulee kotona käytyä, joten voin tarkistaa asian varman päälle, mutta sanoisin noita n. 70 kappaletta löytyvän.
-
En ole laskenut tarkasti, tai en muista ainakaan summaa, mutta kun muutettiin noin vuosi sitten niin _iso_ matkalaukku oli niitä täynnä. Onhan niitä paljon, jotain n. 150 ehkä noin silmämääräisesti nopeasti laskien. Pitäisi viedä divariin mokomia, enhän minä niitä lue. Tilaa vievät kaapissa. Kaappiin mahtuisi vaikka sarjakuvia joita luenkin. Divarista on vain vaikea löytää mitään hyvää jos on iso vaihto.
Yritän keräillä taskareita alle 100, taskarit alle 160 ovat aikas hyviä, sitten tulee kaikkea Kumi-Kallea, kokovärisivua jne kakkaa. Uusia en osta, paitsi keräilymielessä jotain erikoisuuksia kuten nro. 300. Huuto.netistä ja divareista niitä löytää.
EDIT: Laskin, 198 kpl.
-
Laskuista olen onnistunut tippumaan kun siskonpojalla on tapana kuljettaa niitä salaperäisesti sinne Jyväskylän suuntaan... Arviolta niitä voisi olla enää vaivaiset 100. Divari- ja kirpparilöytöjä sekä vuodesta 1998-2004 on kaikki kerätty, paitsi että sukulaispoika on niitä näpistellyt sieltä täältä. :B Ovat hajonneet vähän ympäri taloa ja niitä on myyty kirpputoreilla eteenpäin, parhaimmillaan niitä on tainnut olla lähemmäksi kahtasataa tai ylikin. Tässä olisi kyllä sitten tekemistä joululomalle, jos ei muuta keksi... Laskea sarjakuvapokkareita. Jee.
-
Hyllyssä näytti olevan 45 kappaletta taskukirjoja. Enemmänkin löytyy laatikosta ja ympäri taloa, mutta ei jaksa ruveta etsimään. :P
-
312 eli kaikki
Oho, onko kenelläkään muulla kaikkia? Itsekin koetan kerätä joistain täysiä sarjoja (Esim. Tintit) mutta taskareita en kyllä. Nuo vievät jo aika lailla tilaa?
-
Oho, onko kenelläkään muulla kaikkia? Itsekin koetan kerätä joistain täysiä sarjoja (Esim. Tintit) mutta taskareita en kyllä. Nuo vievät jo aika lailla tilaa?
Jokusen kirjahyllyn.
-
numerot 1 - 300, suunnilleen. alkuperäisiä suurin osa (siis ei uusintapainoksia).
muuton myötä jääneet autotallin nurkkaan makoilemaan muutamaan pahvilaatikkoon.
makoilevat jo useammatta vuotta. pitäisköhän ne käydä pelastamassa. :-\
uusimmat löysivät sisälämpimään ja nyt taas ovat ties missä.
eli
mitä yhteistä on naisella ja akkarilla... no en sano ;)
-
Oho, onko kenelläkään muulla kaikkia? Itsekin koetan kerätä joistain täysiä sarjoja (Esim. Tintit) mutta taskareita en kyllä.
Tinttien ym. keräilyssä on sentään jotakin järkeä, sillä taso pysyy alusta loppuun suhteellisen korkeana. Taskukirjojen 35-vuotisen taipaleen aikana on sen sijaan julkaistu n. 60% keskinkertaista materiaalia ja ainakin 25% pelkkää paskaa (olen oikeasti nähnyt huonoimmat sarjikset eläissäni juuri taskareissa), joten koko sarjan kerääminen on aika lahopäistä meininkiä.
-
Minulla on todella vähän :(...nimittäin 21 kpl
-
Itselläni, ihan liian vähän. Vaivaiset 36 :-\ Rahat on nääs vähissä.. Onhan niitä ollut enemmänkin, mutta kun meillä on kaksi super tuholaista!! ELi meidän koirat repii ja riistää!! Kaikki mitä maassa on ne pistää poskeen!! Saattaa joskus oksentaa julos.
-
En ole kyllä koskaan jaksanut laskea...Mutta arvioisin, että niitä olisi jotain 60 kipaletta, tai vähemmänkin. Neljässä rivissä niitä on kirjahyllyssä, mutta siinä on Roope Sedät samassa.
-
Olisikohan noin 150. Ostin aika pitkälle viime vuodella kaikki ilmestyvät, mutta sitten totesin tason niin huonoksi, että aloin säästämään taskarirahoja johonkin muuhun. Jos ja kun vielä ostan taskareita, niin ne ovat täydentäviä numeroita välille 1-100.
-
Onko kellään tietoa mistä voi löytää hinnaston taskareille kunnon ja painoksen mukaan.
Ei viitsisi antaa lapsille kaikkein arvokkaimpia ensipainoksia.
Niitä on muutama kymmenen lapsuudesta ja osan voisi säilyttää ja osan voisi antaa suoraan lasten käyttöön (tuhottavaksi).
PS. Millä muuten uuden aiheen saa avattua. Mitää Aloita uusi aihe painiketta ei itselläni näy?
-
Onko kellään tietoa mistä voi löytää hinnaston taskareille kunnon ja painoksen mukaan.
PS. Millä muuten uuden aiheen saa avattua. Mitää Aloita uusi aihe painiketta ei itselläni näy?
Eipä taida olla taskareille erikseen hinnastoa. Sarjakuvahinnastoja on kyllä olemassa. Ks. kirjastosta esim. Pöyhönen, Martti - hyllyluokka 01.21.
Sanoisin että ensimmäiset 50 ovat ensipainoksina avokkaimmat. Hyväkuntoisina. Tunnearvo on tärkein.
Eikö sulla näy tuossa tämmöstä riviä:
Merkitse luetuiksi | Muistuta | Aloita uusi aihe | Aloita uusi äänestys
Edit: Ai joo, en huomannut, että olet uusi jäsen, ja Joe tuossa jo kerkesi kertomaan missä syy.
Timo
-
Itselläni taitaa olla n. 250. Ensimmäisen taisin ostaa viikkorahoillani joskus kultaisen 80-luvun alussa. Kaikki hauska tuntuu tapahtuneen 80-luvulla! :P
Gitte
-
1.mikki kummitusjahdissa (aatk 55)
2.hui hai (aatk 285)
3.tähtien setä (aatk 309) ja monia muita, vaikea päättää parasta!
-
Kuinka usein näitä uusintapainoksia ilmestyy?
Ai joo, minustakin nuo uusintapainokset ovat SURKEITA!! Niissä on värit miten sattuu, kannet kamalaa kiiltävää moskaa... :-\
-
Kyllä tartteis uuden polvenkin opetella divareissa käymään: saisivat taskarinsa halvalla ja jäisi rahaa vielä vaikka karkkiin tai pokemonkortteihin (vai mitä ne nykynuoret nyt ostavatkaan). Lisäksi divareissa on aina jänniä ja hieman hulluja myyjiä sekä vielä oudompia asiakkaita.
Kyllä divareissa käynti kannattaa. Taskarit lähtee yli puolet halvemmalla kuin kaupoista ja niissä on se vanhan hyvän ajan tunnelma.
Alkuperäiset taskarit kunniaan.
-
Kyllä divareissa käynti kannattaa. Taskarit lähtee yli puolet halvemmalla kuin kaupoista ja niissä on se vanhan hyvän ajan tunnelma.
Alkuperäiset taskarit kunniaan.
Kyllä divareissa kannattaakin käydä! Monesti tekee hyviä löytöjä kun joku on rahan himossa vienyt pois.
Mutta aina kannattaa suhtautua varauksella tai ainakin tarkastaa ostettavan lehden kunto, sillä lehti voi olla päältä huippukunnossa mutta sisällä voi olla kaunista väritystä tai puoliksi revenneitä sivuja ja... ;)
-
Kyllä divareissa kannattaakin käydä! Monesti tekee hyviä löytöjä kun joku on rahan himossa vienyt pois.
Mutta aina kannattaa suhtautua varauksella tai ainakin tarkastaa ostettavan lehden kunto, sillä lehti voi olla päältä huippukunnossa mutta sisällä voi olla kaunista väritystä tai puoliksi revenneitä sivuja ja... ;)
Taskareista kannatta tarkistaa niiden keskiaukeama. Siitä näkee aikahyvin onko taskari hajoamassa.
Kannatta muutenkin plärätä kaikkea mitä meinaa ostaa divareista
-
Ja ovat sitten plärätyn näköisiäkin.
80-luvulla ei suomalaisiin divareihin ollut vielä yleistynyt muovipussikäytäntö. Olin divarikauppiaan kanssa Lontoossa silloin ja hän oli hyvin otettu siitä että kaikki käytetyt lehdet olivat siististi hyväkuntoisina muovipussissa. Uhosi ottavansa itsekin käyttöön tuon systeemin etteivät kersat pääse pläräämään.
Kyllähän plärätä voi mutta nätisti. En minä ainakaan summamutikassa osta mitään, sillä koskaan ei tiedä mitä kirja pitää sisällään.
Esim: ostin Aku Ankan spesiaali taskarin ja kotona aloin lukea, ja kesken abumin sivut muuttuvat valkoisiksi! Ei tekstiä, ei kuvaa vaan valkoista. Se tuskin lieni tarkoituksellista. ???
-
Tähän väliin täytyy sanoa, että ei oululaisissa divareissa ole mitään muovipussitettuja kirjoja eikä muitakaan divarituotteita. Liekö Oulu epäkehittynyt :D Kyllä tuo muovipussi homma kuulostaa ihan kätsältä, jos kerran saa katsoa jos kysyy luvan.
Samu
-
Muovipussin sisälle saa vilkaista kun pyytää myyjältä luvan. Silloin ei plärätä jos ei ole aikomustakaan ostaa.
Tuossa on kyllä vinha perä, jos jokainen ajattelee että "Ei haittaa jos minä plärään" niin syntyy ongelma.
Mutta jos sarjis on siistin näköisesti pussissa ei ole mitään tarvetta pläräämiseen. Jos kuitenkin ostamasi sarjis on täysi jaska voithan käydä valittamassa divarin pitäjälle.
-
minulla itselläni on mikki kiipelissä toka painos tiiättekö minkä arvonen se on? ;D
-
minulla itselläni on mikki kiipelissä toka painos tiiättekö minkä arvonen se on? ;D
Alle 5€, mutta tää kysymys ei kyl kuulu tänne.
-
Tasan 224 niitä oli kun viime viikolla ne laskin. Ostin joka kuukausi uuden jonkun 6 vuoden ajan, mutta lopetin keräilyn puolisen vuotta sitten juttujen huonon laadun takia.
-
Taitaa olla päällä 250
-
N. 250-260 mukaanlukien erikoisnumerot. Satunnaisia taskareita numeroon 200 asti ja siitä kaikki uusimpaan saakka+satunnaiset erikoisnumerot. Oon itsekin huomannut tason laskemisen (vai kultaisiko aika muistot?) mutta en ole vielä raaskinut lopettaa, kun on ollut vähintään kaks hyvää sarjaa/taskari. Poikkeuksena kaikista uusin, 315 jossa ei yhtäkään.
-
Taskareita omistan yhden. Yksi toinenkin on ollut omistuksessani muinoin, ennen poismenoaan. Tulevaisuudessakin omistanen. ^. .^
Niiden keräily kuulostaa kyllä hieman irstaalta toiminteelta.
-
Kaikki alle 175. ja tasanumerot sen jälkeen sekä pari risaa (yli 175.) jota en osta uutta. Yhdestä taskarista (68 taisi olla) puuttui vähän takaa, luulin että pari sivua mutta siinähän oli koko tarina. Ostin sen uusiksi. Oli niitä enemmän mutta ne ovat joutavia ja vievät tilaa, oikeastaan pitäisi kerätä kaikki mustavalko-väri -taskarit. Kokoväreihin jouduttiin menemään sen Kumikallen piirtäjän vuoksi joka piirsi tietokoneen liukuväreillä taustat. Hyi helvetti. Parissa taskarissa olivat vain ne sarjat kokovärisiä ja muut tavallisia - se oli luultavasti niin tyhmän näköistä että siirryttiin suosiolla kokoväriin. Ne Kumikalle-taskarit pitäisi polttaa saunan luukussa. Niistä olisi jotain hyötyä.
Kyllä tämä Kvaak on hieno paikka kun saa, taas, purkaa ärtymystään paskasarjoihin. Ei tätä Sektorissa ymmärrettäisi.
-
Olisi varmaan yli 200 ja keräisin edelleen niitä ellen olisi joskus vienyt teininä kirjoja divariin kun piti saada tupakkaa ja kaljaa. :-[
-
211...Eiköhän noita ole jokaisella paikat täynnä,mutta kun tenavat lukee olen noita niille ostellut,mahtuu vielä onnex hyllyyn...Nykyään aika aneemisia mitä olen seurannut tarinat+piirtäjät :-\
-
Uusin taskari on pitkästä aikaa parasta a-ryhmää! Etenkin Rodolfo Ciminon kirjoittamat ja Giulio Chierchinin ja Luciano Gatton piirtämät Roope-tarinat ovat juuri sitä, mitä parhaat Ankka-tarinat ovat.
-
Tämä ei kyllä liity aiheeseen.
Taisin tänään nähdä ensi kertaa elämässäni, että taskaria mainostettiin telkkarissa. Oli tämä numero 317 R-kioskin mainoksessa.
-
Palasinpa taas pitkästä aikaa tänne, viimeksi viimevuonna kävin, no määrä on muuttunut siitä kun aloitin aiheen, nykyään omistan 190 taskukirjaa, että semmoista :)
-
Hmm no itseasiassa en sanoisi taskaria kovinkaan hyväksi kaikilta puolin. Toki siitä hyviä sarjoja löytyy, mutta pistää tympiin, kun muuan vuosi sitten roope sedässä olleita sarjoja oli peräti 2 kappaletta siinä. Se antaa miinusta ----! No taitavat ideat loppua pikkuhiljaa??
-
No taitavat ideat loppua pikkuhiljaa??
Aku Ankassa oli vuosi tai pari sitten uusintana tarina jossa Hessu löytää setelikoneen. Juttu julkaistiin viimeksi 80-luvulla, mutta nyt käsikirjoittaja ja kuvittaja olivat vaihtuneet.
-
Puuttuu sellaset 30kpl..
-
Mulla on 45 Taskaria :'(
-
Laitetaan nyt sitten viestiä.
1.315 Mars Kentälle
2.299 Uutispommi
3.35 Aku Ankan muistelmat
-
Minun listani perustuu puhtaasti kouluikäisestä mieleenjääneisiin lukumuistoihin - en ole Taskareita aikoihin aktiivisesti lukenut.
1. Nro 85 - Aku maailman melskeissä. Edustaa "Aku toisessa ympäristössä" -tarinoiden parhaimmistoa, mukavia ja romanttisiakin seikkailuja. Erityisesti "Lapuanin helmi" jossa Sandokan ja Inestina rakastuvat, oli ihana!
2. Nro 56 - Taikaviitta saa vastustajan. Iines Naistaikaviittana oli minusta paljon kivempi ja kiehtovampi kuin Aku Taikaviittana. Piirrosjälki myös kaunista katsottavaa, perunamaan mukaan piirtäjä olisi Giorgio Cavazzano.
3. Nro 75 - Akun banaanipotku. Myös historiallisia tarinoita ja hyvää piirrosjälkeä. Kivettyneet ananakset on jäänyt mieleen jotenkin kumman ahdistavana tarinana - miksiköhän, pitänee kaivaa jostain taskari esiin ja tarkistaa...
-
46. Kirpputorilla aina käydessä katselen että jos halpoja taskareita löytyisi. Lehteä tullut jo vuodesta 95, joten luettavaa riittää kumminkin :)
http://koti.mbnet.fi/ecler/taskarit.html
-
Kaikki löytyy mitä on ilmestynyt, tosin joitakin erikoisnumeroita puuttuu.
-
taitaa olla tällä hetkellä jotain vähän alle 500. Syynä että poikaystävä on myös kerännyt kaikki 206 asti. Nyt onkin toiset näistä myynnissä, joten itelle jää sitten vielä nro1-260. Jos muuten kaipailet jotain tiettyä taskaria niin ota yhteyttä :) Sovitaan hinta ja lähetys.. Katso huuto.net
-
Thadaa! 15, joista olen melkein kaikista valmis luopumaan (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?topic=5894.0) (kohtuulliseen hintaan).
-
Vain 20-25. Olen toki lueknut ehkä 1/2 - 2/3 taskareista mutta lähinnä kirjaston kautta.
-
Taskukirjoja on 0. Nuorena poikana 70-luvulla oli varmaan melkein kaikki silloin, kun niitä oli olemassa parisenkymmentä. Sen jälkeen ei ole paljon tullut seurattua eikä oikein tyylilajina kiinnostakaan.
Ensimmäisen Taikaviitta-kirjan voisi kyllä lukea, koska sitä pidin parhaana joskus 20 vuotta sitten.
-
Aloinpa taas keräämään taskareita uudestaa. Vähän päälle 300 enää jäljellä. Tietääkö joku muuten, mihin asti taskareita on painettu uusiksi kokonaan väreissä? En haluaisi ostella niitä vanhoja taskareita joissa on joka toinen sivu mustavalkoinen.
-
Itelläni on 82 taskaria. Ainakin kaikki uusintapainokset mitä oon ostanu viimesen vuoden aikana on ollu joka sivu värilline. (tässä numerot uusintapainoksista 84,92,114,115)
-
ehkä jotain 250 taskaria. Ja sitten joistain kaksois tai tuplanumeroja.
Outoa itseäni miellyttä aivan alkupää ja nämä viimeaikasiet numerot. ja tuo 90-170 ei mitenkään erikoisemmin nouse esiin laadullisesti...
Varmaan lukijan päässä esiintyvä harha.
-
Minulle taas menee melkein akikki alta öbaut 260-270 ja muutama Anderseni vielä sen päältäkin.
-
Kaikki 324 kappaletta, kaikki erikoisnumerot, eli 11kpl sekä kaikki 12 teemanumeroa. Ja kaikki on tottakai 1.painoksia
-
Kaikki 324 kappaletta, kaikki erikoisnumerot, eli 11kpl sekä kaikki 12 teemanumeroa. Ja kaikki on tottakai 1.painoksia
I bow to thy shining collection!
-
Kaikki 324 kappaletta, kaikki erikoisnumerot, eli 11kpl sekä kaikki 12 teemanumeroa. Ja kaikki on tottakai 1.painoksia
Respect
Outoa itseäni miellyttä aivan alkupää ja nämä viimeaikasiet numerot. ja tuo 90-170 ei mitenkään erikoisemmin nouse esiin laadullisesti...
Niinpä! Mielestäni sen jälkeen on ilmestynyt paljon parempia. Minussakin vikaa?
-
Minäkin tunnustaudun vialliseksi. Ihan viime vuotena (tai vuosina) on laatu jälleen parantunut ja on tullut taas ostettua taskareita. Nykyään tosin itse en ehdi niitä lukemaan ensin.
Sama laadullinen notkahdus oli mielestäni myös Aku Ankka lehdissäkin. Roope-setiä en ole pahemmin lukenut. Kenelläkään mielipidettä niiden tasalaatuisuudesta?
-
Itse omistan 86 taskaria ;D
-
hyvä kysymys... taitaa olla siinä 30- 40
-
Minulla taitaa nyt olla jotain 20 hujakoilla noita taskareita. Äipän luona on vielä muutama kymmen mutta ovat niin risoja ja kuluneita että jätän ne suosiolla pois laskuista ja hankin uudet tilalle. Reilu 300 taskaria to go... :/
-
1-90 about kaikki ensipainoksina, jotka on luettu puhki, piirrelty täyteen pikku-ukkoja ym. toimintaa jota pienenä harrastin. Satunnaisia muita ehkä parikymmentä. Vaimolla on varmaan lapsuuden kodissa vastaava pino, mut paljon enempi numeroita väliltä 100-200.
Jollei olis jo nyt kymmentä banaanilaatikollista kirjallisuutta varastossa odottamassa lisäkirjahyllyjen ja kirjastohuoneen materialisoitumista (lottovoitto, plz) niin varmaan jaksaisin koota ne yhteen paikkaankin ja hakea divarista lisää.
Itseasiassa melkein preferoin noita uudempia taskiksia, otti pienenä kaaliin niin moni piirtäjä ja omiin silmiin epäuskottavasti käyttäytyvä Roope noissa vanhoissa. Väkisin tehtyt Esi-/väli-/hälävälinäytökset oli niin kamalaa tuubaa. Uusilta en odotakaan enää mitään AA-lehdelle uskollista touhua niin helpompi sulattaa se kreiseily ja jopa nauttia siitä.
-
Minusta se on huonoin taskari ikinä. En nimittäin tykkää vanhoista piirtäjistä, ja kaikkia huyonoja piirtäjiäkin siinä oli. Ja juonet...PLÄÄH! :P
-
Korjattu lukema... huikeat 28 (!), tosin 2 on teemataskareita, 1 erikoisnumero ja 1 Kalle Ankas Pocket...
-
rapiat 270
-
R.I.P. AATK(1970-2006) :'(
-
R.I.P. AATK(1970-2006) :'(
R.I.P.? Miks?
-
En ole aivan uusimpia (>310) selaillut muuten kuin Andersenien, de Vitojen, Ferraristen ym. varalta mutta ideapula taisi iskeä joskus 250:n paikkeilla.
-
Minun nähdäkseni ideapula iski jo numeron 80 paikkeilla...
-
helsingin sanomien julkaiseman kirjakauppojen joulumyynnin nro 10.
86 000 myyty.
top kympissä muutoinkin Disneyn ylivaltaa. Myös 313 listalla 90 000+ myynnillä.
Mitä Suomi lukee....
-
Keskivertomyynti taskukirjoilla noin 70.000 per numero... tuplataskareilla parikymmentä tuhatta enemmän.
Disney saisi taas palkinnon Tampereen Henki & elämässä vuoden myydyimmästä käännösalbumista, vaan ei se taida keretä paikalle.
-
Suomen 10 eniten myydyn kirjan joukossa näytti olevan 4 akkaripokkaria. Aika paljon...
-
Suomen 10 eniten myydyn kirjan joukossa näytti olevan 4 akkaripokkaria. Aika paljon...
Niin, kun mukaan akkareiden lisäksi mahtui Remes, Hirvisaari ja muita kirjallisuuden ammattilaisia. Kunnaskin oli siellä, tosin ei sarjakuvan puolesta. Muuten Suomen kolmen myydyimmän mukana!
-
No mnulla on (ainakin luulen niin) noin sata ja yli taskaria ja lisää tulee ostettua.
-
Kyllä niitä tossa hyllyssä on jotain 120 kpl taI ihan vähän alle! (laskin ne vähän aikaa sitten mutta tarkkaa lukua en muista :-\)
-
En taida tällä hetkellä omistaa yhtään. Joitakin vuosia sitten oli varmaan liki 200, mutta sitten kärräsin ne kirpputorille ja myin pois. Hyvin menivät kaupaksi. Ei ollut oikein tilaa säilyttää niitä missään eikä aikaa lukeakaan niitä. Niin paljon on luettavaa, että kaikki täytyy priorisoida, ja taskarit saivat mennä. Niiden sisällöllinen taso ei muutenkaan enää tyydyttänyt kovin suuresti.
-
Täytyy tunnustaa... Kaikki.
Joskus muutama vuosi sitten kävin niitä läpi ja mietin, että pitäisikö yrittää metsästää ykköspainoksia ja ehjempiä versioita muutamasta huonompi kuntoisesta. Saa katsoa, jos muutaman vuoden päästä vaikka jo ehtisi :)
-
Noin 70 kahden virhemarginaalilla.
-
Jotakuinkin 150, uusimmat taskarit eivät ole enää oikein jaksaneet sytyttää; taso on minunkin mielestäni laskenut, tai sitten olen vain liian vanha...
-
Jotakuinkin 150, uusimmat taskarit eivät ole enää oikein jaksaneet sytyttää; taso on minunkin mielestäni laskenut, tai sitten olen vain liian vanha...
Juu, sama homma taskareiden kanssa, ei sytytä enää samalla tavalla ja uudempien taskareiden taso on huonontunut jonkun verran voi minäkin sen myöntää, mutta on uusimmissa taskareissakin joitakin helmiä ollut! Kaupassakin tulee vain katsottua että millainen se uuden taskarin kansi on mutta nykyään se yleensä jää ostamatta...
-
Jotakuinkin numeroon 130 asti jaksoin niitä kerätä, sitten väsyin. Numerosta kahdeksan alkaen ovat ykköspainosta, ja mitä tasoon tulee, kuluneisuudesta kyllä huomaa mitä on tullut luettua ahkerammin. Numeron 50 jälkeen tuli paha notkaus juttujen tasossa, vaikka olihan niitä puolivillaisia starinoita ollut aiemmissakin vaikka miten.
Koska Mikki on Italiassa suositumpi, Hiiri sai osakseen paremmat käsikirjoittajat ja piirtäjätkin, osin. Scarpa nyt oli yleispätevä, vaikka aika salamimakkaraa hänkin välillä suolsi.
Nykyisin jotenkin viehättää vanhojen taskarien kökömpikin grafiikka, varsinkin ne jutut joissa ei kerma kaikkiaan ole mitään tolkkua.
Esinäytösten teennäisyys kyllä vihlaisee - toisinaan on jostakin syystä pistetty pakka sekaisin ja miksattu kahden alkujaan eri taskarin tarinat sekaisin. Pätkivistä esinäytösvälikkeistä tulee näin entistä uskomattomampia aasinsiltarakenteita. Kunniaa Mary A. Wuoriolle, joka suomensi aivan kaikkea sarjakuvaa yli 40 vuotta - Mic Vaillanteista lähtien.
Mutta kyllä se vaan ikäkin vaikuttaa. Yritin lukea useamman pokkarin putkeen, mutta kolme peräkkäistä oli enemmän kuin kylliksi.
-
Mitäköhän noita olisi tällä hetkellä? Jossain vaiheessa kun ilmestyneitä oli noin 130, niin minulla oli sadan pintaan. Tällä hetkellä olen antanut kaikki perintönä pojalleni. Taskukirjoja lienee yhteensä lähes 200. Jahka talon remontti on valmis, käyn nuo läpi ja näillä näkymin ruvetaan etsimään puuttuvia.
-
Mutta kunhan saan aloitettua, on tiedossa SUURI 1970-LUVUN AKU ANKAN TASKUKIRJOISTA KESKUSTELU. Näin on.
Jos en tule kesällä hulluksi, niin lupaan ottaa tähän keskusteluun osaan ainakin niiden taskareiden osalta jotka löytyy tai jotka osaan ulkoa koko loppuelämäni (1. Mikki kiipelissä)
-
Taikaviitat on just parhaita :) mie valikoin aina luettavaksi meidän kirjahyllystä net joissa on Taikaviitta... niistä taskareista kans tykkään jossa on se tyyppi joka pakenee aina jotenki hassusti hyppäämällä toiseen johonkin ulottuvuuteen... muistaako kukaan missä se tyyppi on? ainakin kahdessa taskarissa pitäisi olla.... ???
-
niistä taskareista kans tykkään jossa on se tyyppi joka pakenee aina jotenki hassusti hyppäämällä toiseen johonkin ulottuvuuteen... muistaako kukaan missä se tyyppi on? ainakin kahdessa taskarissa pitäisi olla.... ???
Taskareissa 144 ja 164, joista ensimmäisessä tyyppi esiintyy nimellä Ähmed Ärripurri ja jälkimmäisessä hänet tunnetaan Josi Julmana. Hyppyä taas kutsutaan ensin triloikaksi ja myöhemmin yksinkertaisesti hirmuhypyksi
-
1.297 tähtikaksikko
2.79 roope sedän rahasafari
3.231 kesätoimittaja
-
Mul on jotain 50
-
101. Kaikki tähän asti ilmestyneet numerosta 297 lähtien ja sit jotain satunnaisia.
-
Esim. nämä ovat täyttä suurlujuusterästä alusta loppuun:
46 Roopen kolikkokierre
43 Ruorimies Roope
11 Roope Suuri
-
1) 86, Minä olen pomo. Ensimmäinen taskari minkä sain :) Takakansi on puuttunut jo 20 vuotta.
2) 116, Aku kaukomailla. Scarpan ehkä paras tarina. Muu anti on aika kuraa, mutta se kohtaus, jossa Aku, Touho ja Roope avaavat matkapussinsa ja päästävät jalokivet vierimään pöydälle muiden ihaillessa, on syöpynyt lähtemättömästi tajuntaan. Lisäksi Iineksen "serkku"-huudahdus Akulle sydänten peittelemässä ruudussa on kaikessa kieroudessaan jäänyt mieleen...
3) 8, Aku ja Amerikan keisari. Jälleen Scarpaa, mutta aloitustarina on kaikessa absurdiudessaan ja laajan hahmogalleriansa ansiosta oikeasti hyvä Aku-tarina.
Kuplii pinnan alla... 138, Loistava ankkaversio klassikosta.
-
Aika paljon on noita uudempia... Sanotaan, että noin 80.
Vanhat taskarit kuitenkin yleensä vähän parempia.
-
Multa puuttuu joitain numeroita noista uusimmista, viim. viiden vuoden aikana ilmestyineistä. Vanhemmista puuttuu noin 20-30 kpl. Erikoisnumeroita olen aika hyvin saanut haalittua, niitä ei taida puuttua enää kuin pari. Olen nyt kahden vaiheilla hankinko noita uusimpia numeroita enää ollenkaan, taso kun tosiaan ON laskenut aika lailla noissa taskareissa. :-\
-
omistan numerot 176-325
(vaikka täytyy myöntää että tuolta väliltä puuttuu pari)
sitten on vain satunnaisia taskareita ja pari uusintapainosta
-
Taskareita on numerosta 1 numeroon 95, ensipainoksia kaikki. Tuli päähänpisto 95:n kohdalla, että jos numero 100 ei tarjoa mitään erityisempää, niin niiden ostaminen saa jäädä. Itse Aku Ankka -lehti tulee edelleen, on tullut vuodesta 1966 (vanhin kaapista löytyvä Joulumanteli on mallia 1965).
-
Multa löytyy muistaakseni 313 (mikä ankkamainen yhteensattuma ;D)mukaan lueteltuna erikois ja teemanumeroita.
Vanhin alk.per. on 4. Mielestäni oikiein hyvässä kunnosa. Ykköstä vain en oo mistään löytäny, ja sit kun sen löydän joudun kai maksamaan itseni kipeäksi, jotta saisin sen omistukseeni (huoh!).
-
mul on ainaski kaikki tän vuoden taskarit ja ihan enssimmäinen tasku kirja ;D
-
Multa löytyy muistaakseni 313 (mikä ankkamainen yhteensattuma ;D)mukaan lueteltuna erikois ja teemanumeroita.
Vanhin alk.per. on 4. Mielestäni oikiein hyvässä kunnosa. Ykköstä vain en oo mistään löytäny, ja sit kun sen löydän joudun kai maksamaan itseni kipeäksi, jotta saisin sen omistukseeni (huoh!).
Minulta pitäisi löytyä tuo ykkönen ihan ensimmäisenä painoksena - ja mallia irtolehtipainos. Ehkä ei olisi pitänyt antaa pikkuveljien lukea lehtiäni niin pieninä...
...toisaalta luettaviksihan nämä on tarkoitettu.
-
15, jos ei teemataskareita oteta mukaan :)
-
Hyllyssä on melkein 100 :)
-
Tietääkö kukaan mikä on kaikkien aikojen myydyin taskari?
Penkoessani kuluvan vuoden aikana valtakunnan divareita panin merkille, että no. 62 Puuhapari Mikki ja Minniä (http://www.perunamaa.net/taskarit/taskari.php?numero=062) tuntui löytyvän joka kaupungista hyllykaupalla. Tämän perusteella voisi arvioida, että tätä nimikettä on myyty aikoinaan (1. painos 1982) todella paljon. Miten lienee?
Mikä on muuten taskareiden kulta-aika, jos myyntiluvuissa mitataan?
-
Minulla on 189+teemanumerot
-
Ehkä 60 kipaletta, jossain 110-120 numeron kohdalla on nuorin. Painokset ja kunto vaihtelee. Harmittaa kun tuli aikanaan myytyä aika paljon pois taskareita, nyt olis kiva lueskella niitä uudestaan kun jutut on jo ainakin osittain unohtunut.
-
Kaikki :laugh:
-
Taikaviitta on ehkä paras ja on
Ei kikkailla väreillä. -Ylläpito-
-
Kaikki tähän asti ilmestyneet, hyväkuntoisina toki. Noin numerosta 119 lähtien ostettu uutena. Ja numerosta 54 lähtien kaikki ensipainoksia.
-
siis kyllä on huonompi mutta luettava edellen vaikka välillä kyllä feccin ja parit muut ärsytää
-
Selailin hiukan inducksia. Halusin selvittää, miksi intoni taskareihin hiipui suunnilleen nro 100 jälkeen. Yksi asia oli tietysti teini-ikä, muut asiat alkoivat kiinnostaa (tämä ei selvinnyt inducksista...). Mutta mielenkiintoinen juttu sieltä selvästi tuli vastaan. Numeron 113 jälkeen taskareihin tuli selvästi uudempaa matskua. Ilmiselvästi julkaisupolitiikka oli muuttunut tuolloin. 70-lukulaiset ja sitä vanhemmat jutut kylmästi unohdettiin ja alettiin tarjota lukijoille tuoreita seikkailuja. Moni taskari on tämänkin jälkeen hyvää tasoa, mutta piirroksellisesti Cavazzano ei enää miellyttänyt ja De Vitan ankka-tarinatkin alkoivat muuttua huonompaan suuntaan. Aiemmin tässä ketjussa olen jo sanonut, että käsikirjoitusten taso on laskenut eniten. Ja totta se on! Kaksi parasta taskarikirjoittajaa ovat eittämättä Guido Martina ja Romano Scarpa (ja Scarpa vieläpä kaikista kovin taskaripiirtäjä), heidän tarinansa kestävät aikaa. Vaan aika säästeliäästi heidän juttujaan on tuon nro 113 jälkeen tullut.
Onneksi näitä 'klassikoita' on nyt alettu uudella innolla julkaisemaan ja taskareidenkin taso on noussut.
-
Onneksi näitä 'klassikoita' on nyt alettu uudella innolla julkaisemaan ja taskareidenkin taso on noussut.
En nyt vielä hurraisi... Nousussa ovat kovaa vauhtia, mutta sieltä pääsee helposti alaskin.
Pidetään silti peukkuja :P
-
Niin, yleensähän mukana on siis vain yksi hyvä tarina. Auta armias, jos kyseessä on tuplataskari - siinäkin vain yksi hyvä tarina ja tuplamäärä sontaa :). Tai noh, ihan kalkkikseksi en viitsi heittäytyä... Jos taskarissa on yksi klassikko ja lisukkeena vaikkapa Flemming Andersenia, niin en ihan pettynyt ole. Näin taisi juuri viime kerralla olla
-
Vanhat taskarit 50 alaspäin sisältävät aina uudestaan luettavaa ajatonta italialaista sarjakuvaa. Uusin taskareihin on tungettu kaiken maailman nykyvempaimia ja jotain aivan epärealistisia laitteita ja tapahtumia. Tuntuu kuin käsikirjoittajat vain haluaisivat päästä helpolla jolloin he unohtavat laadun. Pari poikkeustakin voi löytyä...
-
Totta. Piirtäjällä on kova työ saavuttaa kädenjäljellään se lukemiseen yllyttävä taso, kun käsikirjoittajat menevät siitä kuuluisasta matalimmasta aidankohdasta.
Mutta onhan siellä Flemming Andersen ja Lara Molinari, sekä joukko muita, jotka piirrostaidollaan pelastavat huonommankin tarinan.
Ja onneksi taskarissa 336 oli pelastavana paperienkelinä Carpin tarina.
-
Mutta kyllä on tosi vaikea erottaa nykypiirtäjien tyyliä toisestaan. On sanottu, että Cavazzano matki alkuaikoinaan opettajaansa Scarpaa. Ehkä näin olikin ihan alkuaikoina, mutta kyllä Cavazzanon 70-luvun pitkänomaiset ankat olivat persoonallisia ja muutenkin miehen parhaita. Samoin pystyi erottamaan De Vitan, Carpin, Scalan ym työt toisistaan
Käänne tapahtui 80-luvulla ja näkyy selkeästi taskarista 115 lähtien. Cavazzano muutti ja pyöristi tyyliään tuolloin. Ja täytyy sanoa, että sen jälkeen tosi moni taiteilija, mm. De Vita, seurasi perässä. Ilmestyi liuta Cavazzano-klooneja, enkä ainakaan minä pysty aina kertomaan mikä on kenenkin työ. Andersenkin menee pitkälti tähän Cavazzano-koulukuntaan, mutta on hänen töissään sentään jotain, että sen pystyy tunnistamaan. Eipä tämä haittaisi, mutta mielestäni Cavazzanon tyyli merkittävästi huononi tämän uudistuksen myötä. Onneksi Mikki-tarinoissa on nykyään enemmän tunnistettavia ominaispiirteitä.
Tai sitten vika onkin minussa...
-
Ei kai sentään :)
Mutta asiaa puhut. Viimeinen Cavazzano-tarina, joka on kunnolla jäänyt mieleen on juuri taskarissa 115 oleva Roopen ja Kroisoksen välinen formulataisto.
Oliko se nyt Roope-Sedässä, minkä välissä tuli viime vuonna tarra-arkki, jossa oli eri ankkapiirtäjien kuvia Roopesta... Siitä kuitenkin näkee hyvin, miten Carpin ja Scarpan seuraajien Roopet ovat kuin samasta muotista.
Mikki-tarinoita vaivaa käsikirjoitusten taso jopa Ankka-tarinoita enemmän. Tai ainakin yhtä paljon. Olkoon hullu tohtori, Mustakaapu tai Musta Pekka pahiksena, tarinat ovat useimmiten yllätyksettömiä ja kertalukuisia. Minulla on hyvä viha-rakkaussuhde Joaquinin ja Miguelin piirtämiin tarinoihin. Yleensä käsikirjoitus on kelvollinen, mutta piirrosjäljen tietyt yksityiskohdat (esim. vihaiset ihmiset irvistävine hampaineen tai liikettä kuvaava haara-asento) aiheuttavat ärsytystä.
-
Ei kai sentään :)
Olkoon hullu tohtori, Mustakaapu tai Musta Pekka pahiksena, tarinat ovat useimmiten yllätyksettömiä ja kertalukuisia.
Totta! Ja ilmeisesti sen vuoksi sivuhenkilöitä on nostettu esiin ja uusia hahmoja luotu. Mutta joku Rankko Kanuuna tai Kaasi eivät minua viehätä. Kyllä sille perusytimelle eli Ankoille, Mikille ja Hessulle pitäisi pystyä luomaan hyviä tarinoita.
-
Kyllä sille perusytimelle eli Ankoille, Mikille ja Hessulle pitäisi pystyä luomaan hyviä tarinoita.
Ehdottomasti pitäisi!
Uusia, toimivia tarinoita on vaikea keksiä, mutta hyviä kierrätyksiä pitäisi kyllä pystyä tekemään. Ottaisivat mallia Barksista. Hänhän sai kierrätettyä monia tarinoitaan kunnialla ja niistä puhutaan silti klassikoina.
Ja taskarissa, missä sivumäärän ei pitäisi olla mikään este tarinalle (vertaa Akkariin), luulisi olevan mahdollisuuksia tehdä uusia, entistä parempia käsikirjoituksia ja tarinoita.
Mutta valitettavasti nykytarinoissa pituus ei merkkaa mitään.
Nykyiset jatkuvajuoniset, kehittyvät tarinasaagat kuten PAM, eivät yleensä tarjoa mitään uutta eivätkä oikein jaksa viehättää. PAMissa parasta on Andersenin piirros, mutta tarinat ovat yhtä soopaa.
Viimeisin hyvä pidempi jatkumo oli numerossa 129 eli Joron jäljillä ollut Mikki- ja Hessu-fantasiaooppera. Varsinkin "Darth Vader"-look-a-like pääpahis oli kova :)
-
taskarin nykytaso on parantunut mutta oli aika huono siinä 250-320 mutta nyt on taas tullut parempia vanhoja hyviä sarjoja ja vähemmän fechiä. pam sarjat niillä on ihan uusi juoni
-
Löytyy 246 Normaalia Taskukirjaa. 3 Erikoisnumeroa ja 2 Teemanumeroa. Ja lisää tulee
-
64 normaalia taskukirjaa, kaksi mini-taskaria ja 7 teemanumeroa. :) Ja lisää tulee koko ajan....
-
Tottahan se on, että taskareiden nykytaso on surkeaa.
Mielestäni parhaat taskarit ovat väleille 1-150, 250-285 ja 326-339, koska näillä väleille löytyy kunnon tekijöiden kuten Giorgio Cavazzanon, Romano Scarpan, Giovan Battista Carpin, Carl Barksin, Flemmig Andersenin, Luciano Bottaron, Massimo Fecchin, Massimo De Vitan, Alessandro Pasttroviccion, Carlo Panaron, Guido Scalan, Valerio Heldin, Bancellsin jne, jne. Nykyisin pitäisi tsakareissa näkyä sellaisia piirtäjiä kuten Luciano Bottaroa ja Massimo De Vita töitä. Käsikirjoittajista taas Carlo Panaroa ja Enrico Faccinia, koska heidän työnsä ovat hauskoja.
Vähemmän saisi taas olla Mark & Laura Shawta, jotka tekevät hyviä käsikirjoituksia, mutta kaikki ovat täysiä sekoiluja. Näin on ollut siitä asti kun Laura astui kehiin. Hän taisi ottaa ohjat heti käsiin jos vaikka vertaa Lauran ja Markin yhteisiin kässäreihin vs Markin itse tekemät kässärit, Mark jyrää itse tehdyillä kässäreillään ylivoimisesti Lauran.
Eikä sovi myöskään unohtaa tulevaisuuden nimiä Sandro Dossia, Alessio Coppolaa, Paolo Motturoa, Castya eikä montaa muutakaan. Tällaisten tekijöiden tekemiä tarinoita taskareihin tarvitaan.
Rune Meikleä ja Andreas Pihliäkin saisi olla paljon enemmän, koska Pihl on uskomattoman upea käsikirjoittaja, ja hänen kässärinsä sopivat parhaiten Taikaviitta tarinoihin.
Rune Meikle taas dramatisoi käsikirjoituksiaan erinomaisesti, esimerkkinä vaikkapa Kauhujen kartano jossa huomaa esimerkiksi sen, että Rune Meikleä saisi olla enemmän.
Nostanpa vielä yhden piirtäjän tähän nimittäin Corrado Mastantuonon jonka tyyli on muuttunut paljon omaperäisemmäksi. Esim, ensimmäisissä tarinoissaan hänen tyylinsä on aivan Cavazzanomaista kun nykyisimmissä piirroksissa Cavazzanomaisuus on kadonnut melkein, mutta sehän pysyy varmasti hänellä. Käsikirjoituksetkin sopiosivat taskareihin, mutta kun ei niin ei. Onhan näitä näkynyt pari, mutta nykyisin eipä ole, ei.
Sitten otataan Miguel, jonka tyyli on jäykkää, karmeaa ja vaikka kuinka ällöttävää. :( Enen asia oli toisin. Tyyli oli lennokasta ja iloista, mutta näkyisin tuntuu vähän siltä kun hän olisi kedottanut piirtämisestä hauskuuden.
Sietten otan vielä yhden piirtäjän jota ei ole tainnut näkyä missään taskarissa. Stefano Intinin. Piirrostyyli on letkeää ja hallittua, eli hyvää. Miksiköhän häntä ei näe taskareissa koskaan? (?)
Eli tällaisia tekijöitä pitäisi olla enemmän nyky taskareissa, että taskarin nykytaso pystyttäisiin vielä nostamaan ylöspäin.
Ja monia muitakin on, mutta ei heistä sen enempää. ;)
-
Nämä tarinat jossa Roope keksi myydä jotain Pellen huippu koneita niin ne sarjat ei kyllä jaksa naurata enää niitä on varmaan tullut 1000 aina sama juttu Roope vs Pennonen :sleepy:
-
1. Kolmoset (333)
2. Rohkea rokan syö (28)
3. Puuhapari Mikki ja Minni (62)
-
1. Aku Taikaviitta (41)
- loistavia Taikaviitta-tarinoita, tästä se legenda lähti. :)
2. Mikki kiipelissä (1)
- aivan ensimmäinen taskari, josta löytyy monta klassikkotarinaa...
3. Tuplatällit (209)
- Paras näistä "uudemman kastin" taskareista, hauskoja tarinoita!
-
En kyllä osaa sanoa mutta jos pitäis niin ehdotomasti kaikki kolme olis 1-50 välliltä :)
-
40: Täyttä vauhtia, Mikki Hiiri
41: Aku Taikaviitta
55: Mikki kummitusjahdissa
nro 50 olis ihan samoissa nron 55 kanssa, mutta viimeinen tarina pilaa opuksen.
-
Top10 olisi helpompi, mutta tässä:
1) Mikki ja viidakon vaarat (3)
Sisältää Romano Scarpan parhaan teoksen Altacrazin karkuri. Myös Hypnoosihyrrä on erittäin hyvä. Loput tarinat sitten vähän heikompia.
2) Aku Baba ja viisi rosvoa (6)
Sisältää Luciano Bottaron parhaan teoksen Aku Ankka ja rauhanpiippu (Gottfredsonin putkimieskoplan come-back).
3) Mikki kiipelissä (1)
Sisältää Giovanni Battista Carpin parhaan teoksen Varjojen kapina.
Kaikki muutkin jutut loistavia.
4)Mikki ja Hessu timanttien jäljillä (5)
Vaikka kolmea pyydettiin, tämä on pakko vielä mainita.
-
1.no 1 Mikki kiipelissä koska siinä on mikki keisarina ja jännitävä varjojen kapina
2.no 36 aku kuumilla jäljillä,salaperäinen herra moisteri catton hyvä sarja ja hyvä lännen sarja
3.no 50 barksia mutta ei ihan parasta barksia :)
lähellä listaa:no2:Aku ja karhukopla
no:41 aku taikavitta
ja no:23 Mikki Kulee kummia
pakko laitaa viellä Nro 56 - Taikaviitta saa vastustajan koska vittatar esintyy :)
-
No parashan on numero 8, Aku ja Amerikan keisari.
Perustelut:
- loistava nimi
- kaikki hyvät piirtäjät parhaassa terässään, Scarpa/Cavazzano, Carpi, Bottaro ja se parempi De Vita.
- hauskoja historiallisia/kirjallisia fantasiaseikkailuja, joissa mukavasti surrealistista italo-pimahtaneisuutta ("Vapautettu Ankkalinna").
- ensimmäinen omistamani sarjakuvakirja, joten suuri formatiivinen vaikutus myöhempään elämääni niin hyvässä kuin pahassakin.
Toiseksi paras taitaa tosiaan olla Mikki ja Hessu timanttien jäljillä.
Mahdotonta sanoa mikä on kolmanneksi paras. Ihan alkupään kirjat ovat kaikki klassikkoja. Myöhemmistä Mikki kummitusjahdissa erottuu selvästi muista omintakeisuudellaan.
-
Tuli muuten mieleen, että numerossa 331 on yksi kaikkien aikojen parhaita Ankka-seikkailuita, "Pääkallosaaren aarre"! :) Muutenkin nyt alkaa noissa taskareissa jo olla sarjat taas parempaa laatua kuin esim. 3 vuotta sitten, jolloin suorastaan tuputettiin sitä avaruushömppää..
-
Kaikki tähän mennessä ilmestyneet.
Eli jotain 338.
Painokset ei suinkaan ole kaikissa ekoja.
Eikä hallussa ole ensimmäistäkään teema-taskaria tai muita sellaisia extroja.
-
Kaikki tähän mennessä ilmestyneet.
Eli jotain 338.
Tarkoitat kai 339? Ja huomennahan ilmestyy 340: Äkkilähtö.
Ja ettei ihan offiksi mene niin nyt minulla on:
70 taskaria, 10 teemanumeroa ja 2 mini-taskaria ja niinkuin olen jo sanonut koko ajan tulee vähän lisää. ::)
-
Kaikki tähän asti taskari-nimikkeen alla ilmestyneet teokset löytyy hyllystä.
1.painoksena kaikki tottakai...
-
Kaikki ilmestyneet (muutamaa alkupään taskaria lukuunottamatta kaikki ensipainoksia) + erikoisnumerot.
Lisäksi löytyy suurin osa teemanumeroista.
-
Taskareita on 159. Aloin kerätä niitä joskus kuusi vuotta sitten, mutta minulla oli niitä jo muutama ennestään. Teemataskukirjoja omistan 14 ja taskarin erikoisnumeroita viisi. Lisäksi omistan vielä yhden minitaskukirjan.
-
Ostin tuossa kuukausi sitten 8 kappaletta väliltä 15-30. Ne nostivat taskarikokoelmani kokonaismäärän kahdeksaan. Aikanaan olen omistanut veljieni kanssa 100 ensimmäistä (kaikki ilmestyneet silloin), mutta ne on luettu aikojen saatossa silpuksi. Joitain yksittäisiä numeroita saattaisi vanhempieni luota vielä löytyä.
-
Jotain pari sataa uskoakseni.. en ole laskenut..
-
Kun harvemmin luen taskareita, niin olen ihan pihalla varsinkin uusista taskareista. Enkä oikein tykkää niiden kuvituksista, mitä olen katsellut. Joten vastaisin suppean kokemukseni pohjalta, että numero 50 on paras. Syytkin on tulleet jo useampaan kertaan esille.
"Uusien" tarinoiden juonet ovat jollain tapaa niin arkisia eikä niitä jaksa lukea paria kertaa enempää. Ja piirrokset jotenkin lelumaisia :-\
-
Omistan yhden taskarin, kun isä antoi sellaisen pari vuotta sitten syntymäpäivälahjaksi.... Kakarana niitä luki (ja keräsi) innolla, mutta sori, nykyisin ei tule enää luettua...
-
Niin. Tekisivät vaikka sellaisen tarinan missä Pennonen saa Roopen ensilantin haltuunsa kuultuaan, että siitä voi saada Midaan voimat, mutta Milla Magia ei aio lannistua vaan aikoo saada lantin Kroisokselta. Uusia ideoita pöytään sanon minä ja taskarin taso nousisi pilviin... ::)
:police:
-
Omistan 149 taskukirjaa, mutta nyt vuoden keräilytauon jälkeen aijon hankkia nuo tässä välissä ilmestyneet taskarit, ja yhden niistä olen jo ostanut. :)
-
1. AATK 55, Mikki kummitusjahdissa
2. AATK 3, Mikki ja viidakon vaarat
3. AATK 77, Mikki historian pyörteissä, tai AATK 278, Kauhukabiini.
Nykyajan Mikki tarinat ovat heikkoja, mutta oli ne ennen kyllä hyviä, hyvänä esimerkkinä AATK 55 ensinmäinen tarina, jossa juoni on aivan loistava, vaikkakin suomennos on hieman oudohko, koska välillä tuntuu että hahmot puhuvat itsekseen? ;D
-
Juu olet oikeassa oli mikki tarinat ihan toista tasoa ennen :(
mutta välillä putkahtaa esille hyvä dekkari tarina :)
-
1. Mikki ja Hessu timanttien jäljillä
2. Aku Baba
3. Mikki Kiipelissä
Kymmenestä ensimmäisestä nuo piti valita. Ehkä tässäkin on iso osa nostalgiapisteitä mutta nämä vanhat vaan tuntuvat niiltä "oikeilta" taskukirjoilta joissa vielä oli huumori ja mielikuvitus valloillaan. Tai sitten vaan olin näitä ensi kertaa lukiessa myöhempää avoimempi ja vastaanottavaisempi.
-
Hyviähän ne ovat nykyäänkin. :)
-
Nyt on joo tulossa ilmeisesti vanhempia sarjoja taskareihinkin. :) Ainakin Scarpaa on luvassa lähikuukausina.
-
Mitä noista vanhoista... uudenkin taskarin Pennius Polonius ja barbaarien hyökkäys (http://coa.inducks.org/story.php?c=I+TL+2569-1) oli ihan huipputasoa! Parempaa antiikkisarjakuvaa kuin uudet Asterixit (mikä nyt tietty ei ole ihan kauhea saavutus).
-
Joo, Pennius Polonnius oli yllättävän hyvä, mitä nyt hieman vanhan kierrätystä (AATK 90: Kullan mahti). Mutta annettakoon se anteeksi.
Häiritsikö muuten ketään muuta sivulta 156 alkanut Carlo Gentinan Taivaallinen haaksirikko-tarina? Minulle ainakin tuli piirroksista Rosan ensimmäiset Aku-tarinat mieleen, koska sama läpipiirretty Barks-tyyli paistoi läpi sieltäkin...
-
Häiritsikö muuten ketään muuta sivulta 156 alkanut Carlo Gentinan Taivaallinen haaksirikko-tarina? Minulle ainakin tuli piirroksista Rosan ensimmäiset Aku-tarinat mieleen, koska sama läpipiirretty Barks-tyyli paistoi läpi sieltäkin...
Minua häiritsi, sillä tyyli muistutti tismalleen Barksia. Ensin katoin, että "Barksia taskarissa?" mutta sitten piirtäjä olikin minulle täysin tuntematon Carlo Gentina. Tosiaan, läpipiirtäminen paistoi läpi...
Miehen tyyliä voi ihastella tästä (http://coa.inducks.org/story.php?c=I+AT++334-A)
ja tästä (http://coa.inducks.org/story.php?c=I+AT++324-C)
-
En muista Daan Jippesiä moititun tästä samasta asiasta, päinvastoin, miestä on kehuttu neroksi.
-
En muista Daan Jippesiä moititun tästä samasta asiasta, päinvastoin, miestä on kehuttu neroksi.
Eihän Jippes omissa sarjoissaan sorru moiseen asentojen ja ilmeiden kömpelön näköiseen kopiointiin. Barksin kuvakäsiksiin perustuviin sarjoihin tehdessä niitä pitääkin seurata. Taitavuus näkyy aina jäljestä kuitenkin.
Timo
-
Tosiaankin, viime taskari (Läpimurto) oli yllättävän hyvä taskukirja. Jo heti ensimmäinen tarina, Pennius Poloniuksesta ja Barbaareista oli hyvä ja tykästyin varsinkin Scalan piirtämään Arvoitukselliseen perintöön, ja Scalan piirrosjälki, josta en yleensä pidä sopi tähän tarinaan. Lisäksi todella loistava (verrattunu nyky-Taikaviitta tarinoihin) Yön tähti, joka on Taikaviittaa parhaimmillaan.
Karhula joissain kohdin tässä aiheessa sanoi, että Miguelin tyyli on huono. Itse pidän hänen tyylistä paljonkin, esimerkiksi Munaajan Paluussa julkaistu "Kauhujen kartano" oli piirroksiltaan juuri sellainen karmaiseva. Meiklen tarinoita voitaisiin julkaista taskareissa nykyään useamminkin, yleensä ne ovat hyviä.
Tietenkin Migueliakin parempia piirtäjiä löytyy, Cavazzano nyt aivan ehdoton ja sitten muutama uudenpikin italialaisen piirtäjän jälki on hyvää. Andrea Freccero (sukunimi oikein?) on yksi heistä, hyvin piirretty tuo Barbaarien hyökkäys -tarina. Taikaviitta -saagan piirtäjät olivat kaikki hyviä, mutta Stefano Intini on myöskin noussut hyvin piirtäjä "listassa."
Mutta - piirtäjä malli on oikein hyvää, mutta hyviä käsikirjoittajia ei tunnu löytyvän. Uusimmissa taskareissa yleensä ensimmäinen ja viimeinen tarina ovat edes jotenkin hyviä ja sitten se kuukauden klassikko Scarpa. Miksei muuten Äkkilähdössä (340) ollut klassikkoa?
-
Pakko sanoa: en käsitä miten viimeiset 30 vuotta on jaksettu manata sitä miten nyky-ankka on aivan P_seestä. Sukupolvi toisensa jälkeen tätä on manannut. Ja jokaisen mielestä parasta oli se mitä lapsena luki. Paitsi jos niitä pääsee aikuisen järjellä uudelleen lukemaan.
Timo
Niinhän se on. Toisaalta paikoitellen taso on ehkä huonontunutkin. Eikös nykyisin Aku Ankan piirtäjät tee myös AA:n taskukirjoja? Kun ovat nämä Mcgrealit mukana kuvioissa (ja kai muitakin piirtäjiä) jotka ovat teneet tarinoita myös AA:n lehtiin?
Osittain tarinat ovat voineet huonontua ja osittain taas se johtuu juuri tuosta, että lapsena lukiessa tarinat tuntuivat paremmilta. Onhan siellä aika "lapsellisia" virityksiä tehty jo aikaisemminkin, mutta ehkä ne nykyisin tuntuvat niin nostalgisilta, että niiden ei ajattele olevan lapsellisia.
Toisaalta en kyllä ihmettele, vaikka kerrontataito olisikin huonontunut. Nykyisinhän painotetaan myös kohderyhmää enemmän, joten tarinoitakin tehdään enemmän lapsille, ei kaikille.
AA:n sarjisextra on kuitenkin hyvä lisä. Siihen on koottu ihan hyviä tarinoita.
-
Minä olen rehellisesti sitä mieltä, että ennen (1970-80-luvuilla...) oli oikeasti parempi taso. Voi tässä jotain nostalgiaa olla piirrostaiteen osalta. Minua viehättää vähän vanhempi tyyli. Moni suosikkitaiteilijani oli vielä 80-luvulla hyvässä vedossa. Uusimmassa taskarissa (341) oli sekä Gattolta että Chierchiniltä tuoreempaa tavaraa mukana, ja taso oli heilläkin vajonnut melko alas. Uusien taitelijoiden tyyli on tyystin erilaista kuin vanhemmilla mestareilla. Minua se ei viehätä, nuorempia lukijoita varmasti viehättää. Tässä näkyy se sukupolvien ero.
Silmiinpistävin ero on kuitenkin kirjoitusten tasossa. Mielestäni vanhemmat tarinat oli kirjoitettu sekä aikuisille että lapsille, nyt vain lapsille. (Asterixissahan on sama havaittavissa...) Vanhoja tarinoita luen edeleen mielelläni jopa ilman nostalgialaseja, uusia paljon harvemmin.
Myönnän, että tässä pitää hiukan kärjistää, jotta pointti tulee esille. Kyllähän nykyäänkin hyviä tarinoita valmistuu. Ennen hyviä tarinoita oli mielestäni suunnilleen seitsemän kymmenestä, nykyään kehnoja juttuja julkaistaan samassa suhteessa.
-
Tällä hetkellä mulla on projektina ostaa vanhemmat taskarit (kun en ole niitä koskaan nähnyt, saati sitten lukenut) ja lukea ne.. Tai siis en ole kaikkia lukenut... Saa sitten nähdä olivatko ne hyviä vai eivät... Parhaimmat muistot taskareista ovat kuitenkin 100-150 numeroista...
Ikuinen Kakkonen, Sulaa kultaa, Yli kivien ja kantojen, Joron jäljillä, Roopen päätä ei palele jne.
-
Otaa todella kateeksi kun itse on lukenut vanhat :) siinä tule oleman sinulle mahtava kokemus, ja no en ole ihan kaikkia lukenut :) en tiedä mutta uusia ei oikein te mieli nyt ostaa ehkä myöhemmin kirpikseltä :)
-
Otaa todella kateeksi kun itse on lukenut vanhat :) siinä tule oleman sinulle mahtava kokemus, ja no en ole ihan kaikkia lukenut :) en tiedä mutta uusia ei oikein te mieli nyt ostaa ehkä myöhemmin kirpikseltä :)
Hehe. No ei se kokemus enää ehkä niin suuri ole... mitä se olisi voinut joskus olla. Tosin koska olen hieman keräilijäluonne niin on hienoa jo pelkästään se jos on joku vanha kirja tai sarjakuva hallussa...
Uudemmat eivät itseäni niin hirveästi jaksa kiinnostaa.. Ostelen niitäkin jonkun verran mutta vanhempia taskukirjoja ym. akuja luen ihan mielelläni.
Noita taskareitahan on melkein jokaisessa taloudessa enemmän tai vähemmän, mutta harvoilla on kaikki numerot... Sempä tähden itsekin olen lukenut alkupään numeroista niitä sun näitä, mutta ei ole tullut koskaan vastaan kaikkia... tai sitten ovat olleet hajalla..
-
Itse kuulun myös vanhaan koulukuntaan taskarimieltymyksissäni ja suosikit löytyvät numeroista 75 alaspäin. Pojalle ostamieni taskarien myötä on tosin välillä tullut luettua uudempiakin ja positiivisimpana tarinana aikoihin törmäsin numerossa 326: Vanha Uskollinen, olleeseen tarinaan Haaksirikko, jonka oli piirtänyt ja käsikirjoittanut Rune Meikle. Povekkaat ankkatytöt ja hyvä tarina olivat sellainen yhdistelmä, johon en olisi uskonut Disney-maailmassa enää törmääväni. Löytyyköhän samalta tekijältä muita suomennettuja tarinoita, jotka hän olisi myös piirtänyt?
Vanhoista piirtäjistä suosikikseni nousee Pier Lorenzo De Vita, vaikka toiset hänen jälkeään eivät arvostakaan. Kaitpa tuossa itsellänikin on nostalgialla jotain asian kanssa tekemistä. Osaisiko joku neuvoa tämän mestarin muita julkaistuja Ankka-tarinoita Suomessa, poislukien taskukirjoissa ja Aku Ankka-Klassikko-sarjassa julkaistut? Myös hyviä Guido Martinan käsikirjoittamia tarinoita voisi listata.
Vanhat taskarit on jälleen kerran kerätty ensimmäistä numeroa lukuunottamatta sataan asti, ensimmäisinä painoksina, ja kai tuo ensimmäinenkin joskus vielä kohtuuhinnalla tulee vastaan, kun ei oikein 350 euroa tuosta viitsisi maksaa: http://huuto.net/fi/showitem.php3?itemid=75230137
2.painos irtoaisi 20 eurolla, mutta vielä en ole tuohon langennut. Kiitos taskaritietokannan, tulee varmaan vielä numerot 100-140 hommattua, juuri noiden Guido Martinan tarinoden takia.
-
Vanhoista piirtäjistä suosikikseni nousee Pier Lorenzo De Vita, vaikka toiset hänen jälkeään eivät arvostakaan. Kaitpa tuossa itsellänikin on nostalgialla jotain asian kanssa tekemistä. Osaisiko joku neuvoa tämän mestarin muita julkaistuja Ankka-tarinoita Suomessa, poislukien taskukirjoissa ja Aku Ankka-Klassikko-sarjassa julkaistut? Myös hyviä Guido Martinan käsikirjoittamia tarinoita voisi listata.
Minäkin olen aina tykännyt P.L. De Vitasta, ja hänen omanlaisesta tyylistään.
Ei kai niitä hänen tarinoitaan pahemmin ole taskareiden ja klassikoiden ulkopuolella nähty. Muistaakseni v. 1972 Ankassa oli kuitenkin juttu, jossa Iines ja Roope etsivät Akua pitkin ja poikin kaupunkia, kunnes lopulta löytävät tämän toimistolta paiskimasta hommia.
-
positiivisimpana tarinana aikoihin törmäsin numerossa 326: Vanha Uskollinen, olleeseen tarinaan Haaksirikko, jonka oli piirtänyt ja käsikirjoittanut Rune Meikle. Povekkaat ankkatytöt ja hyvä tarina olivat sellainen yhdistelmä, johon en olisi uskonut Disney-maailmassa enää törmääväni. Löytyyköhän samalta tekijältä muita suomennettuja tarinoita, jotka hän olisi myös piirtänyt?
Joo, jee. Etsin tämän käsiini siksikin, että seuraava Pamaus käsittelee erotiikkaa ja seksiä Ankkalinnassa. Johan oli kova juttu noin disneyläisittäin, joskin yllätysmomentti teki oman asiansa varmasti.
"hienovaraista" visuaalista vihjailua. Ja se ankka-luuranko. Cool. Tässä oli vanhojen 1940-50 -luvun italialaisten sarjojen henkeä ja tunnelmaa sekä vähän Barksiltakin, Vanhan linnan kummitusta ja Koralliluolaa ja silleen. Ei pelkästään lapsille tämä.
Oheiset skannaukset kertovat jotain.
Tämmöisiä löytyy suomalaisista julkaisuista, kaikkia ei itse piirtänyt, mutta kirjoittanut kyllä (Inducks on hyvä apu, kuvaukset sieltä - ja osa vaikuttaa suht villeiltä):
Roope-setä 2002-10 (2002) Sohvaprofeetta Ennustaja - Sorsadamus puhuu Akun kautta ja ennustaa suurta tuhoa.
Aku Ankan Taskukirja 220 s. 216 (1998) Astraaliankka - Uncle Scrooge sends his soul on trips
Aku Ankan Taskukirja 226 s. 100 (1999) Peto sisälläni
Loput tämän linkin (http://coa.inducks.org/creator.php?c=RMe&c1=date) takaa.
Eka skanni:
-
Toka skanni, kas kun ei juna mene tunneliin... heh heh...
-
Joo, jee. Etsin tämän käsiini siksikin, että seuraava Pamaus käsittelee erotiikkaa ja seksiä Ankkalinnassa. Johan oli kova juttu noin disneyläisittäin, joskin yllätysmomentti teki oman asiansa varmasti.
"hienovaraista" visuaalista vihjailua. Ja se ankka-luuranko. Cool. Tässä oli vanhojen 1940-50 -luvun italialaisten sarjojen henkeä ja tunnelmaa sekä vähän Barksiltakin, Vanhan linnan kummitusta ja Koralliluolaa ja silleen. Ei pelkästään lapsille tämä.
Oheiset skannaukset kertovat jotain.
Tämmöisiä löytyy suomalaisista julkaisuista, kaikkia ei itse piirtänyt, mutta kirjoittanut kyllä (Inducks on hyvä apu, kuvaukset sieltä - ja osa vaikuttaa suht villeiltä):
Roope-setä 2002-10 (2002) Sohvaprofeetta Ennustaja - Sorsadamus puhuu Akun kautta ja ennustaa suurta tuhoa.
Aku Ankan Taskukirja 220 s. 216 (1998) Astraaliankka - Uncle Scrooge sends his soul on trips
Aku Ankan Taskukirja 226 s. 100 (1999) Peto sisälläni
Loput tämän linkin (http://coa.inducks.org/creator.php?c=RMe&c1=date) takaa.
Eka skanni:
Jep, kiitoksia informaatiosta. Täytyypä noihin tutustua ensi tilassa.
-
Aku ankan taskukirjan hinta on viidessä vuodessa nousut yli 70 centiä :(
Tämä ei ole hyvä juttu kun ei ui rahoissa kuten Roope. Ja katsoin että akunkin hinta on ylittänyt 2 euoroa, Ja roopekin on kalimmpi nykyään. Mikä on syy että hintaa nousee vähän joka vuosi? Toivon että edes osa menisi hyväntekeväisyteen.
Laskin että viiden vuoden päästä Taskari maksaa yli 5,5euroo mikä on aika huima hintaa maksaa joka kuukausi, Jos hintaa nousu jatkuu niin Minun on pakko ostaa enemmän kirputoreilta ja huuto nettistä. :police:
-
Polttoaineen hinta nousee = Aku Ankkojen kuljetuskustannukset nousee. Palkat/työmarkkinakulut nousevat = Aku Ankkojen toimituskulut nousevat. Tätä kutsutaan inflaatioksi, eli rahan arvon alenemiseksi.
70 senttiä 5 vuodessa on aika vähän, kun esim. jauhojen hinta on noussut vuodessa saman verran. 5,5 euroa Taskarista viiden vuoden päästä on mielestäni todella vähän. Jos käyt ahkerasti koulua ja saat hyvän työpaikan (et haaveile urasta sarjakuvapiirtäjänä), voit huoleti hankkia Taskarisi joka kuukausi.
Huuto.netistä ostaminenkaan ei ole ilmaista: sähkön hinta nousee koko ajan, joten mylly kiinni ja lue vanhoja Akkareita. Pimeässä.
-
Ei muuta ku nyrkkiä pöytään ja vaatimaan indeksikorotusta viikkorahaan.
-
huoh sanon vaan :sleepy:
Tarkoitin sitä kun yrittää kerätä kaikkia:Taskari,aku,roope.satasivuiset,iines,kovakantiset,sarjaextra,kovakantiset niin mene paljon enemmän vuodessa kun ennen
-
Huoh tosiaan. Sitä on varmaan vaikea käsittää mut usko pois; suhteutettuna moneen muuhun juttuun (esim vanhempiesi kuukausipalkkoihin) taskukirjat ovat oikeastaan jopa halventuneet. Ymmärrät sitten isompana. Ehkä.
-
Ehkä näin mutta ärsyttää että kaikki nuosee ni paljon
btw.mun huima kuukausipalkka on:70euroa mainosten jakaminen :D orjapalkka mutta saa ainakin liikuntaa
-
Ehkä näin mutta ärsyttää että kaikki nuosee ni paljon
Tässä asiassa ollaan samassa veneessä.
-
huoh sanon vaan :sleepy:
Tarkoitin sitä kun yrittää kerätä kaikkia:Taskari,aku,roope.satasivuiset,iines,kovakantiset,sarjaextra,kovakantiset niin mene paljon enemmän vuodessa kun ennen
Mitä järkeä on kerätä kaikkia noita, kun suurin osa nykytuotannosta on kuitenkin enemmän tai vähemmän roskaa?
Eikö riittäisi kun keskittyisit aluksi esimerkiksi taskareihin ja kun ne on kerätty, siirtyisit Roope-setiin? Niin minä olen tehnyt. Kaikki taskarit ovat olleet hyllyssä jo vuosia ja nyt kun vihdoin jaksoin ruveta Roope-setiä keräämään, puuttuu enää noin 100 kappaletta.
Mutta tiivistettynä, ei niitä kaikkia ole pakko heti haalia. Vuosien jälkeenkin niitä löytää. Ja arvo ei uusissa julkaisuissa ainakaan ole mikään mitta.
-
Mitä järkeä on kerätä ...
... roskaa?
Anteeksi, mutta kaikki kerääminen on järjetöntä.
-
Anteeksi, mutta kaikki kerääminen on järjetöntä.
Kerrankin ollaan Keijon kanssa samaa mieltä.
-
Anteeksi, mutta kaikki kerääminen on järjetöntä.
Jep, tässä vuosien varrella on huomannut, että on järjetöntä kritisoida toisten keräilykohteita. Itse on aina ihan yhtä hullu, eri tavalla vaan.
-
Hmm maidon hinta on noussut vajaassa vuodessa n 50 senttiä, no maidosta on helppo luopua.
Ja antaa ihmisten kerätä mitä keräävät, ei se kuulu toisille!
-
Anteeksi, mutta kaikki kerääminen on järjetöntä.
Ei mitään anteeksi.
Elämä käy kuivakkaaksi, jos kaikki pitää järjellä standardisoida.
Itselleni kertyy tavaraa. En jaksa etsiä ja ostella järjestelmällisesti, ylläpitää listoja saati keplotella hinnastoilla. Kun osapuilleen tietää mistä tykkää, tuota sarjakuvaa, musiikkia, dekkareita ja elokuvia kävelee ihan tarpeeksi ja liikaakin vastaan, eikä tulisi mieleenkään karsia mielenkiinnon kohteita.
Eikä myöskään lisätä: kyllä muiden muassa teatteri, kotimainen proosa, tanssitaide ja klassinen ja etninen musiikki ovat vielä pysyneet reservissä kulttuurisessa tanssiaiskortissani.
Hintojen nousu rajaa kyllä hankintoja, mutta koskaan en ole ollut uusimman ja kalleimman perään. Erityisesti musiikin ja leffat saa kyllä ennen pitkää edullisesti käsiinsä.
-
Jos hankkisi kalliilla keräilyharvinaisuuden jota on aina halunnut, mutta ei lukiskaan sitä vaan tuhrisi eritteillään ja polttaisi, se olisi järjetöntä.
-
Jep, tässä vuosien varrella on huomannut, että on järjetöntä kritisoida toisten keräilykohteita. Itse on aina ihan yhtä hullu, eri tavalla vaan.
No joo, totta. Kritisointi toisten tavoista on turhaa.
Enemmän yritinkin (tosin huonosti) vinkata, että kannattaa keskittyä yhteen tai kahteen kohteeseen ensin ja sitten lisätä kohteita sitä mukaa, kun vanhat kokoelmat täyttyvät. Minulla se on toiminut parhaiten.
-
Ja antaa ihmisten kerätä mitä keräävät, ei se kuulu toisille!
Siinä asiaa
-
Jos hankkisi kalliilla keräilyharvinaisuuden jota on aina halunnut, mutta ei lukiskaan sitä vaan tuhrisi eritteillään ja polttaisi, se olisi järjetöntä.
Yääh, ahdistaa, kun joku edes puhuu tuollaisia.
Toisaalta, jäljellejäävien kopioiden keräilyarvo kasvaa jälleen. Eri asia olisi ostaa uniikkikappale ja tuhota se. Silloin täytyisi olla jo syviä antipatioita taidekulttuuria kohtaan.
-
Olen monta kertaa ajatellut rekisteröityä tälle foorumille, mutta vasta nyt sain aikaiseksi. Ja eroon ette minusta tule pääsemään. :laugh:
Ja sitten asiaan:
1. Mikin hurjat jutut (73). Itsestäänselvä valinta. Kolme täydellistä, toistan: täydellistä Scarpa-tarinaa ja höysteenä loistava seikkailu Martina-Carpi -kaksikolta. Esinäytöksessäkään ei tämän kirjan osalta ole valittamista.
2. Mikki kiipelissä (1). Loistavia tarinoita loistavilta tekijöiltä jokainen, mitä muuta voi vaatia? Huikea avaus huikealle kirjasarjalle.
3. Mikki kummitusjahdissa (55). Mustan aaveen arvoitus on kaikkien aikojen toiseksi paras Mustakaapu-tarina heti Gottfredsonin Mustakaavun ensirötösten jälkeen. Legenda-Floydilta tässäkin kirjassa loistava tarina, ja myös Jättiläissirkat on järjettömyydessään mahtava.
Pakko on mainita myös joukko muita mahtavia taskareita, se tässä ketjussa sallittaneen. Oli nimittäin todella vaikea valita kakkos- ja kolmossijoille oikeat taskarit. En edes harkinnut tähän erikoisnumeroita - siis ainakaan sellaisia, joissa on julkaistu vanhoja tarinoita uudelleen - sillä se ei olisi mielestäni ollut kovin mielekästä. Jos näin olisin tehnyt, olisi Kalin kynsi ollut tällaiselle Scarpa- ja Mikki-fanaatikolle yhtä päivänselvä valinta kuin mitä no.73 oli nyt. Mutta nyt bubbling under -osastoon (pistän vain numerot, muuten venyy; osaatte kyllä tarkistaa nimet, jollette muista):
3, 5, 16, 23, 27, 29, 36, 40, 59, 61, 62, 64, 67, 70, 71, 75(Futis+Italia=TAIDETTA), 107, 126, 174.
Osa sai hiukan nostalgiapisteitä (esim. Taikaviitan talouskriisi (174) oli ensimmäinen taskarini, sain sen 4-vuotiaana), jotkut listasin yksittäisten huipputarinoiden (lähinnä Scarpan) takia, kun taas osa vain on yksinkertaisesti rautaisia taskareita. Oikeastaan olisin voinut listata kaikki Mikki-taskarit ja koko joukon ankkaakin, mutta vähän piti karsia. Mainittakoon vielä loppukaneettina, että huonoa taskaria en ole lukenut, ja omistan ne kaikki muutamia erikoisnumeroita lukuunottamatta. Esim. väliltä 100-200 löytyy todellista timanttia ja myös uudet ovat hyviä, joskaan legendoiksi eivät nouse tasaisuuden puutteen johdosta.
Syvät pahoitteluni pitkästä ja osin ohi aiheen menneestä palopuheesta. Nuoruuden innolla...
-
Joo kyllähän se hinta nousee oon itteki ajatellu että pitää jättää uudet taskarit ostamatta, kun on niin kallista >:(.Satasivuisetkin on niin kalliita etten tohdi ostaa. Minulla on vain se ensimmäinen koska sain sen joskus lahjaksi :) .Roope-Setää tilaan, Sarjisekstraa en koska siinä on paljon hahmoja ja tarinoita mistä en pidä.Sitten Jumbot ovat taas aivan liian kalliita.
-
Toisaalta, jäljellejäävien kopioiden keräilyarvo kasvaa jälleen. Eri asia olisi ostaa uniikkikappale ja tuhota se. Silloin täytyisi olla jo syviä antipatioita taidekulttuuria kohtaan.
"Taidekulttuuria" ei ole se esine vaan ilmiö, että se on tuotettu.
-
Miksi kaikkea pitäisi omistaa, kun voi esimerkiksi mennä kirjastoon lukemaan (vain hurjimmat uskaltavat lainata ja viedä kotiinsa)? Paitsi tietenkin jos keräilee, mutta se sellainenhan on aivan sellaista, miksi sitä on jo tässä keskustelussa sanottu.
Ja shh, nyt ei puhuta siitä, että minä tuhlaan rahojani sarjakuviin.
-
Kaikkea ei ole saatavissa edes kirjastosta. Hinnat ovat nousseet sarjakuvissa kautta linjan. Toisaalta hyviä löytöjä voi tehdä myös sattuman kautta. Kirpputorilta löytyi 50-luvun Aku Ankka, joka ei ollut enää parhaassa mahdollisessa kunnossa, mutta silti hankin sen.
Koska pidän vanhemmista Aku Ankoista. Hintojen nousun näkee myös kirjamessuilla, jossa esim. Korkeajännitysten hinnta ovat nousseet pilviin puhumattakaan vanhoista Aku Ankoista. Siinä lompakko itkee surun kyyneleitä.
-
Se on todellakin tylsää kun hinnat nousee niin ei meinaa rahaa riittää enää mihinkään. Jos taskarien hinta nousee vielä paljon niin voi olla etten enää osta niitä kaupasta vaan jostain käytettynä halvemmalla.
-
No, jopas jysähti. Taskarissa 345 kaksi Scarpan 60-luvun tarinaa, kaksi Castyn tarinaa (joista vain toisen oli piirtänyt) ja yksi tuoreehko Cavazzano. Muu onkin sitten enemmän tai vähemmän peruskauraa... Muta kyllä tuo jo alkaa olla hintansa väärtti.
-
No, jopas jysähti. Taskarissa 345 kaksi Scarpan 60-luvun tarinaa, kaksi Castyn tarinaa (joista vain toisen oli piirtänyt) ja yksi tuoreehko Cavazzano. Muu onkin sitten enemmän tai vähemmän peruskauraa... Muta kyllä tuo jo alkaa olla hintansa väärtti.
Kattelin itekin tuota juuri tänään, en kyllä nähnyt kuin yhden Scarpan, joten jätin hampaita narskutellen ostamatta ("saanko alennusta jos revin pois ne sivut jotka ei kiinnosta"). vaan pitääpä sitten vielä vilkaista, jos ostokynnys sittenkin ylittyisi...
-
Hömelöä helmenpyyntiä oli ensiksi. Vuosilukua ei mainittu, mutta tyylin perusteella väittäisn 60-lukulaiseksi. Lopussa on Kvaksterin helmi vuodelta 1966. Molempien kirjoittaja on Cimino. Uskaltaisin myös melkein väittää, että molemmissa tussaajana on ollut Cavazzano (inducksista ei voinut vielä tarkistaa... paitsi ehkä koodilla löytyisi...)
-
Tuo Casty erottuu kyllä edukseen näistä tuoreemmista tekijöistä, sekä piirtäjänä että kirjoittajana.
-
Yllättävänkin rajua nykytaskarien lyttäämistä varsinkin ketjun ensimmäisillä sivuilla. Itse en ole lainkaan samaa mieltä. Toki vanhat taskarit ovat parhaita sarjakuvajulkaisuja ikinä, mutta eivät asiat kuitenkaan nykyään niin huonosti ole. Kaikki taskarit omistan muutamaa erikoisnumeroa lukuunottamatta, eikä niistä yksikään ole mielestäni huono. Loistavia tarinoita on ilmestynyt tasaisesti useita joka vuosi, ja huonot tarinat ovat aina olleet selvässä vähemmistössä. Vaikka tarinat ovatkin muuttuneet vuosikymmenten saatossa varsin erilaisiksi, pidän kovasti myös uusista taskareista.
No, jopas jysähti. Taskarissa 345 kaksi Scarpan 60-luvun tarinaa, kaksi Castyn tarinaa (joista vain toisen oli piirtänyt) ja yksi tuoreehko Cavazzano. Muu onkin sitten enemmän tai vähemmän peruskauraa... Muta kyllä tuo jo alkaa olla hintansa väärtti.
Itse asiassa Cavazzanoltakin on uusimmassa taskarissa kaksi tarinaa. En ole ehtinyt Taskaria edes kokonaan vielä lukea, sillä tänään oli reaalin yo-kirjoitukset, mutta molemmat Castyn tarinat olen jo lukenut ja kyllähän ne olivat taas aivan mahtavia. Huomenna varmaankin luen kirjan loppuun ja jos loppuosassa on jotain mullistavaa, lisään tähän viestiin kenties jotakin.
Loistavia tekijöitähän Italiassa riittää edelleen: Casty, Faraci, Cavazzano, de Vita, Vian, Faccini, Molinari, Guerrini, Gervasio, Mastantuono, Mazzarello, Mottura jne. Myös Italian kenties tämän hetken tuotteliaimman käsikirjoittajan Carlo Panaron tarinoista tykkään usein todella paljon, vaikka taso onkin hieman vaihteleva.
EDIT: Miten voin unohtaa Paolo Motturan?
-
Onkohan Taskari numero 345:n kantta julkaistu Venäjällä?
Musiikkifestivaalin lasersäde on sokaissut kymmeniä juhlijoita Venäjällä. Kommersant-lehden mukaan yli 30 silmävammoja saanutta juhlijaa on hakeutunut sairaalahoitoon.
Loukkaantuneiden määrä kasvaa yhä, sillä monet sokaistuneet ovat ymmärtäneet hakeutua hoitoon vasta useiden päivien kuluttua.
Näin kävi muun muassa Kommersantin haastattelemalle Dmitrille.
- En aluksi pannut asialle painoa, vaan tein töitä normaalisti pari päivää. Kolmantena päivänä päätin mennä työmatkalla käymään sairaalassa. Siellä ne ottivat minut heti sisälle, edes kotona ei saanut käydä tavaroita hakemassa.
Dmitri kertoo muistavansa hyvin, kuinka lasersäde osui hänen silmiinsä.
- Se oli kuin salamanvälähdys, kun säde sokaisi silmät. Aloin heti nähdä pilkkuja, aivan samoin kuin käy silloin, jos tuijottaa liian kauan aurinkoon.
Normaalisti lasersäteet suunnataan taivaalle, pois yleisön joukosta. Jostain syystä Venäjän teknofestivaaleilla vaaralliset valonsäteet suunnattiin kuitenkin aika ajoin alaviistoon, jolloin ne osuivat juhlijoiden silmiin.
Iltis (http://www.iltasanomat.fi/uutiset/ulkomaat/uutinen.asp?id=1556795)
(http://www.akuankka.fi/akuankka/binary?id=e114814d-2964-468b-bd45-db2d55930d39&site=aku-prod-node-1&convert=false)
-
Jos 100 000 ihmistä ostaa taskarin, joka maksoi 4,30€ vuosi sitten, tuloja tulee 430 000 euroa. Jos hintaa nostetaan 20 senttiä, kassaan kilahtaa 450 000 euroa. 20 000 lisää vaivasella parinkymmenen sentin hinnannousulla!
Satasivuisia en osta. Niiden hinnoittelussa on menty jo yli. Ja jos taskarin hinta nousee vielä joskus...
-
Jos 100 000 ihmistä ostaa taskarin, joka maksoi 4,30€ vuosi sitten, tuloja tulee 43 000 000 euroa. Jos hintaa nostetaan 20 senttiä, kassaan kilahtaa 45 000 000 euroa. 2 miljoonaa lisää vaivasella parinkymmenen sentin hinnannousulla!
Tosin oikeinlaskettuna tuloja tulee 430 000€. Eli tuolla parinkymmennen sentin lisäyksellä tienataan 20 000.
-
Arvelinkin että se olisi väärin (matikka oli 4).
-
Öh... Pojat. Ymmärtääkö kumpikaan teistä mitä toinen puhuu toiselle..?
-
Tosin oikeinlaskettuna tuloja tulee 430 000€. Eli tuolla parinkymmennen sentin lisäyksellä tienataan 20 000.
Joista valtaosa menee kohonneiden paino- yms. kulujen peittoamiseen. Tienaus voi olla lähempänä plusmiinusnollaa.
Timo
-
Kuluttajahintaindeksi
Tuorein julkistus: Inflaatio kiihtyi elokuussa 4,7 prosenttiin (15.9.2008)
Tilastokeskuksen laskema kuluttajahintojen vuosimuutos eli inflaatio kiihtyi elokuussa 4,7 prosenttiin. Heinäkuussa se oli 4,4 prosenttia. Inflaatiota nopeutti erityisesti terveydenhoidon maksujen korottaminen sekä puhelumaksujen ja elintarvikkeiden kallistuminen viime vuodesta. Myös päivähoitomaksujen nostaminen kiihdytti inflaatiota.
Jos taskarin hinta siis on kohonnut vuodessa 4,30 eurosta 4,50 euroon,
korotus on 4,7% eli täsmälleen inflaatiokorotus.
Ellei jotain todella ihmeellistä tapahdu, taskari maksaa viiden vuoden
päästä ihan varmasti vähintään sen 5,50.
Barks92:n onneksi on kuitenkin hyvin todennäköistä, että tulonsa
kohoavat jopa inflaatiotasoa nopeammin, eikä 5,50 kuukaudessa
enää tunnukaan kovin ankaralta investoinnilta.
Sinäänsä kyllä suosittelen viemään luetut pokkarit divariin ja hakemaan sieltä
uusia tilalle. Edullisempaa on ja ekologisesti kestävämpääkin toimintaa semmoinen.
-
Ellei jotain todella ihmeellistä tapahdu, taskari maksaa viiden vuoden
päästä ihan varmasti vähintään sen 5,50.
Itqparq.
Yksi mangapokkari maksaa nykyään 6-7 euroa. Ja ne ovat sentään ohuempia ja mustavalkoisia. Toisaalta niiden markkinaosuus ei taida olla edes verrattavissa taskareiden vastaavaan.
-
Itqparq.
Yksi mangapokkari maksaa nykyään 6-7 euroa. Ja ne ovat sentään ohuempia ja mustavalkoisia. Toisaalta niiden markkinaosuus ei taida olla edes verrattavissa taskareiden vastaavaan.
Pari kolme kuppia kahvia hesalaisessa kahvilassa (jessus se on kallista). Tuolla hinnalla saa kunnon juustopaketin mutta sillä asuu vain puolisen päivää vuokralla. Sillä pääsee bussilla kaupunkiin muttei takaisin. Sillä juo sen verran olutta että alkaa tehdä mieli lisää. Sillä ostaa huonot kalsarit.
-
Haluuks joku tarkistaa kuinka paljon ensimmäiset taskukirjat on maksanu ja paljoko se suurin piirtein olisi euroissa? Veikkaan että ensimmäisiä taskareita on saanu aikoinaan alle eurolla. Että onha niiden hinta kyllä ihan älyttömästi noussu!
Ahneita ovat Egmontillaki. Tex Willer on vuonna 1971 maksanu 2 markkaa eli semmoiset 0,35 euroa ja nykyään ne kiskoo niistä 4,20 euroa!
-
Haluuks joku tarkistaa kuinka paljon ensimmäiset taskukirjat on maksanu ja paljoko se suurin piirtein olisi euroissa? Veikkaan että ensimmäisiä taskareita on saanu aikoinaan alle eurolla. Että onha niiden hinta kyllä ihan älyttömästi noussu!
Ahneita ovat Egmontillaki. Tex Willer on vuonna 1971 maksanu 2 markkaa eli semmoiset 0,35 euroa ja nykyään ne kiskoo niistä 4,20 euroa!
Mikki kiipelis eiks se maksanu 3.95 markkaa eka painos eli rapiat 60snt?
-
3,50 maksoivat kuusi ekaa. Sitten hinta nousi 3,95:een josta olin silloin järkyttynyt.
HERRAJUMALA män 45 penniä yläkanttiin. :=)
Ei vanha muista kaikkee,eikai vaan ottanna pumpusta kun pompsahti. ;)
Q=<>
-
Eli Ehdotan että Aku ankan taskukirjaa voisi tilata.
Miksi?:Koska kyllähän tiilajia riitäisi ja tilajille olisi hauskaa kun saisi pari euroa halvemalla vuodessa :)
Jos ei niin haluan ainakin tietää miksi ei :)
Kiitos
-
Nykyhinnoilla noin 60€ vuodessa. Jaa-a...
-
Taskukirjahan tulee joka kuukausi. Onpahan jotain syytä liikkua. Pyöräilkää kioskille edes kerran kuussa! ;)
Timo
-
Aku Ankan nettisivuilla syyksi kerrottiin että AATK ei ole säännöllisesti ilmestyvä julkaisu. Jaa-a. Aika säännöllisesti se kai on pamahtanut kipareille, ja jos ei ole niin voisi skarpata.
Jos syynä olisikin, että arvonlisävero muuttuisi: Nyt AATK:n vero on kirjojen mukaan 8%. Jos AATK olisi tilattavajulkaisu, tilausmaksuille vero olisi 0%, mutta irtonumeromyynnissä 22%.
-
Pitkästä aikaa selailailin kaupassa taskarin uusintapainosta. Yllätyin, kun väritys näytti melko hyvältä. Ei ole kauan, kun olen täällä moittinut uusintataskarien väritystä. Onko näköni sumentunut vai onko väritysmenetelmässä tapahtunut jotain kehitystä? Onks kellään tiatoo (siis siitä värityksestä, ei näöstäni...)?
-
Olen itsekin tuota miettinyt mutta ei se enää minua haittaa sillä harvemmin ostan taskarin... Nykytarinat taskareissa ovat muuttuneet surkeiksi.
Taskukirjahan tulee joka kuukausi. Onpahan jotain syytä liikkua. Pyöräilkää kioskille edes kerran kuussa! ;)
Timo
Niin ja taskarin ilmestyy joka kuun toisen viikon tiistaina... (jos nyt oikein muistan...)
-
Kun kukaan ei tiennyt, otin selvää. Vielä numero 111 on uusioväritykseltään kauhea, mutta 113 taas hyvä. Selkeä muutos siis niillä paikkeilla. Numeroa 112 en ole saanut käsiini. Menee ainakin minulla vaihtoon nuo puoliksi väritetyt ensipainokset.
-
Numero 111 on tosiaan suttuinen väritykseltään, kun taas 112 on jo todella hyvä. Eli tuossa välissä varmaan tapahtui muutos tarkempaan väritykseen. Sen jälkeen seuraava, mikä minulta löytyy on 119, joka on myös hyvä niin kuin muutkin siitä eteenpäin.
-
Olen nyt tarkemmin tutkaillut noiden uusintapainosten värityksiä. Niitä alettiin väritellä numerosta 80 tai 81 lähtien ja yllättäen laatu oli aluksi erittäin hyvä. Selkeä muutos huonoon suuntaan tapahtui suunnilleen numeron 100 paikkeilla. Tämän jälkeen väritys oli pitkään enimmäksseen huonoa, mutta aina silloin tällöin joku hyvälaatuinen pokkari mahtui väliin. 112 numerosta lähtien taas on saatu parempaa väritystä, mutta sitten niitä huonojakin aina vaan ilmestyy. Selailin kaupassa uusnta numeroa 126 ja sekin näytti ainakin ensivilkaisulta huonosti väritetyltä. En pysty ymmärtämään, mistä tämä moinen epätasaisuus voi johtua!
-
Olen nyt tarkemmin tutkaillut noiden uusintapainosten värityksiä. Niitä alettiin väritellä numerosta 80 tai 81 lähtien ja yllättäen laatu oli aluksi erittäin hyvä. Selkeä muutos huonoon suuntaan tapahtui suunnilleen numeron 100 paikkeilla. Tämän jälkeen väritys oli pitkään enimmäksseen huonoa, mutta aina silloin tällöin joku hyvälaatuinen pokkari mahtui väliin. 112 numerosta lähtien taas on saatu parempaa väritystä, mutta sitten niitä huonojakin aina vaan ilmestyy. Selailin kaupassa uusnta numeroa 126 ja sekin näytti ainakin ensivilkaisulta huonosti väritetyltä. En pysty ymmärtämään, mistä tämä moinen epätasaisuus voi johtua!
Olen ihmetellyt täysin samaa. Minulta on jäänyt monta uusintapainosta ostamatta, ja varmaan osaksi senkin takia että niissä on huonoja värityksiä. Vähän ärsyttää :(
-
Olen nyt tarkemmin tutkaillut noiden uusintapainosten värityksiä. Niitä alettiin väritellä numerosta 80 tai 81 lähtien ja yllättäen laatu oli aluksi erittäin hyvä. Selkeä muutos huonoon suuntaan tapahtui suunnilleen numeron 100 paikkeilla. Tämän jälkeen väritys oli pitkään enimmäksseen huonoa, mutta aina silloin tällöin joku hyvälaatuinen pokkari mahtui väliin. 112 numerosta lähtien taas on saatu parempaa väritystä, mutta sitten niitä huonojakin aina vaan ilmestyy. Selailin kaupassa uusnta numeroa 126 ja sekin näytti ainakin ensivilkaisulta huonosti väritetyltä. En pysty ymmärtämään, mistä tämä moinen epätasaisuus voi johtua!
En ole noihin taskarien uusintoihin juuri kiinnittänyt huomioita, mutta näkyykös missään painopaikkaa? Onhan siinä kai pieni mahdollisuus että painoa olisi jostain syystä vaihdeltu välillä.
-
Tuskin painopaikkaa vaihdellaan edestakaisin, kun välissä on hyvää jälkeä ja sitten taas huonoa.
-
Tuskin painopaikkaa vaihdellaan edestakaisin, kun välissä on hyvää jälkeä ja sitten taas huonoa.
Outoahan se olisi. Nettikeskustelut kuitenkin kertovat, että Sangatsu Mangan FMA:n julkaisun taso olisi jossain vaiheessa tuon vuoksi vaihdellut. Tosin mainitsemassani tapauksessa ei ole sen enempää ollut vaihtelua, joten taskarien laadun heilahtelu luultavasti siis olisi tosiaan muualla.
-
Ei se painopaikka noissa uusintapainoksissa ole muuttunu. Norhaven Tanskassa on asialla joka kerta. Eksaktimpaa tietoa: väritykset alkoivat numerosta 80 ja ensimmäinen täysrupu tuli vastaan numerossa 94.
-
Mul on jotai 30-40, plus ruotsikielisiä taskareita ;D
-
mjoo uusia taskareita en oo aikonnu ees ostaa pitkään aikaan...Joskus sitten vanhana
Paitsi teemanumeroita,
Nyt just lähemmäs 200 .. Pitää laskea :P
-
vanhat taskarit ovat tosi hyviä, mutta eis ilti niin hyviä kuin Roope-sedät.
-
Uudet vai vanhat?
-
vanhat, varsinkin vuoden -01.
-
vanhat, varsinkin vuoden -01.
Heh tuohan on harvinaisen vanha :D luulin että tarkoittit 70luvun taskareita..
-
Ja minä kun tarkoitin kysyä, että ovatko uudet vai vanhat ROPSUT parempia kuin taskarit.
-
1-324 + 1-20 vielä toiseen kertaan + minitaskarit.
-
Nykyisin löytyy 113 taskaria, 3 erikoisnumeroa, 15 teemanumeroa ja kaikki tähän mennessä ilmestyneet mini-taskarit, eli 5 kappaletta.
-
Tehkää niinkuin hiihtäjä Sami Jauhojärvi. Hän valitti julkisesti (http://www.aamulehti.fi/uutiset/urheilu/jauhojarvi-haluaa-taskukirjan-ja-mitalin/131391) että puuttuu enää kolme taskaria. Kaksi (osat 1 ja 5) tuli heti postissa, ja kolmas (osa 3) on jo luvattu.
Ja jostakin vielä tuplakappale reissuja varten.
Ekasta taskarista mainostan vielä muistojani (http://www.kvaak.fi/naytajuttu.php?articleID=844).
Tuo jauhojärvi juttu piristi kummasti päivää :) oon itsekin hiihtäjä
-
Alkupään taskarit ovat loistavaa, aikaansa sidottua kulttuurihistoriaa. Voi sitä poikasen silmissä loistavaa kiihkoa, jonka ärrän myyjätädin on ollut pakko huomata, kun olen nähnyt Keuruun R-kioskin ikkunassa upouuden Mikki ja viidakon vaarat -taskarin! Se oli sitä aikaa, kun ärrä oli Keuruulla vielä Ostolan yläkerrassa.
-
En löytänyt parempaakaan ketjua tälle...
Eli täytyy todellakin toivoa, että tämänkin kuun taskari on sisällöltään sama kuin Ruotsin vastaava. Tämä tarina näyttää nimittäin todella mielenkiintoiselta: http://coa.inducks.org/story.php?c=I+TL+2758-1P. Homma on viime vuosina käsittääkseni järjestään mennyt niin, että mikäli sama taskari, joka Ruotsissa on ilmestynyt ylipäätään julkaistaan Suomessa, sisältö on täysin sama. Tässä tapauksessa kyseessä on maaliskuun alussa julkaistava kirja, joka yleensä on ollut sama, ja mukana on vieläpä Tuplanollan viimeinen osa, joten tämän kirjan pitäisi tällaisena ilmestyä meilläkin: http://coa.inducks.org/issue.php?c=se/KAP+360. Toivottavasti Taskarin toimitus ei ole säikähtänyt pitkää Mikki-tarinaa ja tunkenut tilalle jotain roskaa. Vähän jännittää, mutta toivotaan parasta...
-
Jes! Tuota Mikkijuttua olen odottanut suomeen heti siitä asti, kun se Italian Topolinossa julkaistiin. Toivon totisesti, että se on mukana myös suomalaisessa versiossa. Saisivat vain julkaista sen yhteen mittaan eikä noin typerästi pätkittynä. Nykytaskareissa ei muutenkaan juuri yli 60-sivuisia olla putkeen julkaistu.
Toinen, mitä huomasin, on johtosarjan kirjoittaja. Andreas Pihl on suosikkini tanskalastallin tarinanikkareista, eikä hänen sarjojaan olla nähty suomessa sitten viime huhtikuun Taikaviitta-tarinan. Muissa maissa julkaistiin kyllä tällainen (http://coa.inducks.org/story.php?c=D+2003-105) Mikkisarja, mutta tuo jäi kokonaan meillä näkemättä.
Tosin sivumäärästä päätellen ei ole erityisen kummoisesta tarinasta kyse, mutta Pihlin tarinat onnistuvat yleensä yllättämään positiivisemmin kuin muitten kirjoittajien...
-
Jes! Tuota Mikkijuttua olen odottanut suomeen heti siitä asti, kun se Italian Topolinossa julkaistiin.
Samoin.
Toivon totisesti, että se on mukana myös suomalaisessa versiossa.
Niin, olisi kyllä kaikkien aikojen pohjanoteeraus, jos näin kiinnostava (ja pitkä!) tarina jätettäisiin julkaisematta, kun muuten tosiaan julkaisut samanlaisia kuin muissa Pohjoismaissa. Eihän Taskaritoimitus voi sitä tehdä, eihän? :-\ Olisi naurettavaa torpedoida tarina pituutensa vuoksi (muita syitä ei kai edes voi olla?), kun useimmat (minä mukaanluettuna) kaipaavat nimenomaan enemmän pitkiä tarinoita vanhojen aikojen malliin.
Saisivat vain julkaista sen yhteen mittaan eikä noin typerästi pätkittynä.
Totta. Hyvä kuitenkin, että on yhdessä Taskarissa (jos nyt tulee suomeksi), eikä jaettu moneen Taskariin niin kuin Tuplanolla. Italiassa homma on vähän eri, kun Topolino ilmestyy viikoittain, jolloin "jatkisten" julkaiseminen on huomattavasti mielekkäämpää kuin kuukausittaisessa julkaisussa.
-
Oli kyllä erinomainen tarina tuo Marco Popon salattu elämä. Pelkäsin hiukan etukäteen, että miten tuon nimen suomentavat, eikä tuo ihan onnistunut käännös ole. Parempaakaan en kyllä oikein keksi. Mielenkiintoista muuten, että Poposta käytettiin yhdessä kohdassa erheellisesti nimeä Pulu. ;D Itse tarina oli kuitenkin todella hyvä. Kiinnostava juoni, sopivasti huumoria, loistava tunnelma ja mielenkiintoisia yksityiskohtia, eli upea, pitkä historiallinen tarina siis. Mastantuono ja Gervasio ovat myös molemmat aivan loistavia piirtäjiä.
Muista tarinoista Tuplanollan viimeinen osa oli niin ikään mahtava, joskin lopun avonaisuus ärsytti. Jatkoa luvassa Suomessakin jo piakkoin? Egmont-johtosarja oli kohtalainen, loppu pelasti paljon. Aku&Touho-sekoilu oli rentouttavan koheltava ja viihdyttävä. Taikaviitta-tarina selvästi taskarin surkein, eihän se oikeastaan edes ollut mikään Taikaviitta! Juoni ihan onneton. Faccinilta kohtalainen yksisivuinen, paljon parempiakin on mieheltä nähty, mutta mukavan kajahtanut tämäkin. Kirjan päättävä Hannu-klassikko oli juoneltaan pettymys, ihan liian kulunut idea (en tosin osaa suoralta kädeltä sanoa, onko samasta aiheesta hirveästi tehty tarinoita ennen tämän ilmestymisvuotta 1962, uskoisin kuitenkin, että joitakin). Scarpan piirrokset toki rautaa.
-
Oli kyllä erinomainen tarina tuo Marco Popon salattu elämä. Pelkäsin hiukan etukäteen, että miten tuon nimen suomentavat, eikä tuo ihan onnistunut käännös ole. Parempaakaan en kyllä oikein keksi.
Tarkoitko, että hiirimäisyys tai mikkimäisyys olisi pitänyt saada säilytettyä (Topo - Topolino).
Topolino e i milioni di Marco Topo (http://coa.inducks.org/story.php?c=I+TL+2758-1P&search=%20Marco%20Popon%20salattu%20elämä)
Mikki Polo? Heh, ei sekään nyt oikein...
Olipa rentouttavaa lukea taskarista pitkä, kunnollinen Mikki-seikkailu.
Tuplanollat ovat nekin olleet yhtä Ankka-juhlaa. Graafisestikin ne erottuvat edukseen, tunnelmallinen väritys varjostuksineen on ollut upeata jälkeä. Meillä on jo kotona kovasti lasten kanssa arvailtu, kuka se pomo oikein on...?
-
Tarkoitko, että hiirimäisyys tai mikkimäisyys olisi pitänyt saada säilytettyä (Topo - Topolino).
Topolino e i milioni di Marco Topo (http://coa.inducks.org/story.php?c=I+TL+2758-1P&search=%20Marco%20Popon%20salattu%20elämä)
Mikki Polo? Heh, ei sekään nyt oikein...
Kyllä, juuri tuota tarkoitin. Ehkä paras ratkaisu olisi ollut säilyttää nimi Marco Topo ja selittää sen merkitys tietämättömille siinä kirjan ensimmäisellä sivulla, jossa muutakin tuosta tarinasta löpistiin. Italialaisesta henkilöstä kuitenkin kyse suomenkielisessäkin versiossa, joten mielestäni nimeäkään ei olisi tarvinnut muuttaa.
Olipa rentouttavaa lukea taskarista pitkä, kunnollinen Mikki-seikkailu.
Älä muuta sano! Italialaiset Mikki-tarinat tosin yleensäkin hyviä, uudetkin, mutta kyllähän tämä oli yksi viime vuosien parhaista tarinoista. Tällaisia pitkiä tarinoita kaipaisi paljon lisää.
Tuplanollat ovat nekin olleet yhtä Ankka-juhlaa. Graafisestikin ne erottuvat edukseen, tunnelmallinen väritys varjostuksineen on ollut upeata jälkeä.
Totta, ja värityksen lisäksi myös piirrostyylien osalta (hahmojen ulkonäkö, tapa piirtää taustat jne.) pidän kovasti kaikista Tuplanollaa piirtäneistä.
-
Nuo Tuplanollat ovat olleet piirrokseltaan luvattoman heikkoja, eikä tekstikään ole kunnon Ankka-tarinaa. Eikä Marco Popokaan innostanut.
-
Nuo Tuplanollat ovat olleet piirrokseltaan luvattoman heikkoja
Ööh...Jokainen on toki oikeutettu mielipiteeseensä, mutta MITÄ??? Jos Tuplanollat ovat huonosti piirrettyjä, niin hyviä piirroksia ei taida sitten ollakaan. Tyyleistä voi keskustella ja olla eri mieltä, mutta Tuplanollaa piirtäneiden, esimerkiksi viimeisen osan piirtäneen Francesco D'Ippoliton taitavuutta ei voi kukaan näkökykyinen kiistää.
-
Koninkaulus puhuu asiaa! D'Ippoliton taide teki vaikutuksen jo ensiselailulla näissä kahdessa viimeisessä taskarissa (eikös 350:ssä ollut myös hänen tuplanollaansa..?). Mies on minulle entuudestaan täysin outo, mutta täytyy sanoa, että hän on persoonallinen ja taitava. Todellinen ilo silmälle näiden kaikkien muiden Cavazzano-kloonien seassa.
-
Kuinka monta Tuplanollatarinaa on olemassa ja missä ne on julkaistu? Täytynee tsekata kun niin kehutaan.
-
Ihan piti selata numeroa uudelleen, ja muistikuvat sen kuin vahvistuivat. Todella kelvotonta jälkeä. En pidä tarinoiden värityksestä ollenkaan (liian tummaa suttua), ruudut usein epäsymmetrisiä (muu kuin neliö tai suorakaide) ja todella sekavia (Barksilla vastaavat näyt menivät Akun eetteripöhnän piikkiin), kokonaisuus voisi mennä jossain muussa lhdessä, mutta Aku-maailmaan se ei vaan sovi. Muita esimerkkejä:
-sivu 135, aloitusruutu: hahmo auton edessä on kuin tikku-ukko
-sivu 136, 1. ja 4. ruutu: Akun sormet ovat kuin nakit, jälkimmäisessä kaulakin on kuin strutsilla
-sivu 137: ruutu ruudussa tyyli on todella sekavaa
-sivu 138: sama jatkuu, lisäksi alaruudun matoperspektiivi onneton
-sivu 140: hahmoilla todella outoja mittasuhteita (valtava pää+pieni ruumis tai päinvastoin)
Ja nämä viat ovat vasta alkua. D'Ippolito joutaa lippahivoon. Tarinakin on säälittävä modernisointiräpellys (vetoaa varmasti Taistoturrikkasakkiin) jolla ei ole kerta kaikkiaan sijaa Ankka-maailmassa.
-
En pidä tarinoiden värityksestä ollenkaan (liian tummaa suttua)
Tumma väritys on todella taitavasti tehty ja sopii aivan loistavasti tarinan aiheeseen ja tunnelmaan. Mistään "sutusta" ei todellakaan voi puhua, jos jälki on mielestäsi suttua, suosittelen silmälasien hankintaa.
ruudut usein epäsymmetrisiä (muu kuin neliö tai suorakaide)
Mikä on ongelma, koska...?
ja todella sekavia (Barksilla vastaavat näyt menivät Akun eetteripöhnän piikkiin)
Enpä mitään sekavaa toisella lukukerrallakaan nähnyt. Barksista sanottakoon, että itse pidän kyllä D'Ippolitoa parempana piirtäjänä.(Tähän nyt ei sitten tarvitse barksistien tarttua, en minä häntäkään huonoksi hauku.)
kokonaisuus voisi mennä jossain muussa lhdessä, mutta Aku-maailmaan se ei vaan sovi.
Tämä on taas tätä samaa roskaa, että mikä on mukamas oikeaa Ankka-tyyliä ja mikä on vääränlaista Disney-sarjakuviin. Missä on määritelty, minkälainen tyyli ei sovi Ankka-maailmaan? Aivan, ei missään. Ihan typerää selittää, että "ei sovi Aku-maailmaan", kun kyse on vain omasta rajoittuneisuudestasi.
Muita esimerkkejä:
-sivu 135, aloitusruutu: hahmo auton edessä on kuin tikku-ukko
-sivu 136, 1. ja 4. ruutu: Akun sormet ovat kuin nakit, jälkimmäisessä kaulakin on kuin strutsilla
-sivu 137: ruutu ruudussa tyyli on todella sekavaa
-sivu 138: sama jatkuu, lisäksi alaruudun matoperspektiivi onneton
-sivu 140: hahmoilla todella outoja mittasuhteita (valtava pää+pieni ruumis tai päinvastoin)
Selasin moneen kertaan, enkä löytänyt yhdestäkään ruudusta mitään ongelmia tai huonosti piirrettyjä asioita. Mittasuhteissa ei mitään outoa, eikä edelleenkään piirroksissa ole mielestäni mitään sekavaa. Moderni tai vauhdikas eivät ole synonyymejä sekavalle.
Tarinakin on säälittävä modernisointiräpellys jolla ei ole kerta kaikkiaan sijaa Ankka-maailmassa.
Mikä sinä luulet olevasi, kun tulet tänne kertomaan, millainen Ankka-maailman pitäisi olla? Ankka-maailmassa on sijaa vaikka mille, miksi ihmeessä kaikkien tarinoiden pitäisi olla tietyn mallin mukaisia?
-
D'Ippoliton taide teki vaikutuksen jo ensiselailulla näissä kahdessa viimeisessä taskarissa (eikös 350:ssä ollut myös hänen tuplanollaansa..?)
Ei vaan Marco Mazzarellon. Avausosan piirsi Andrea Freccero ja toisen Vitale Mangiatordi. Loistavia piirtäjiä kaikki.
-
Sori sekoilut. Kumpaakaan numeroa en ole vielä ehtinyt lukea, mutta tuoreemman selailu on vielä niin hyvässä muistissa, että pitäydyn edelleen sanojeni takana koskien D'Ippoliton taitavuutta.
-
Mielestäni Barksimainen surrealistinen, mutta silti realistinen on se, joka on ainoana määritteenä Ankka tyylistä. Siis se että homma on hiukka vakavaa, mutta ei kuitenkaan vakavalla ilmeellä vaan hiukka kieliposkella väännettyä.
Eli varmasti kaikki paitsi toiminta-sarjakuvien piirtäjät ovat ne jotka osaavat tehdä ankkaa ilman että menettävät hermonsa. Ankan piirtäminen on nimittäin mielestäni ollut Barksin jälkeen hankalaa, kun hän näytti, että tarinoita voi sekä piirtää että kirjoittaa kunnianhimolla, vaikka kyseessä ei olekaan toiminta tai taidesarjakuva...
Nämä tosin ovat vain minun assosisaatioitani ankka-maailmasta ja sen tekijöistä.
-
suosittelen silmälasien hankintaa.
Lasit on jo, ja ihan kurantitkin vielä. D'Ippolito on todellakin suttuista sinimustaa mössöä, jolla ei ole mitään tekemistä oikean Ankka-maailman kanssa.
Mallia kuinka agenttihenkinen tarina tehdään niinkuin se Ankka-maailmassa pitää tehdä voi katsoa vaikka Taskarista 74 ("Aku salaisessa palveluksessa").
Jos "moderni"/"vauhdikas"=kikkailua epäsymmetrisin ruuduin pullollaan sinimustaa mössöä ja mittasuhteiltaan epäonnistunein hahmoin niin se on aidosti sekavaa höttöä.
-
D'Ippolito on todellakin suttuista sinimustaa mössöä, jolla ei ole mitään tekemistä oikean Ankka-maailman kanssa.
Jassoo. Ei näissä sinun viesteissäsi ole mitään järkeä. "Oikea Ankka-maailma"... :laugh: Älä nyt viitsi.
Mallia kuinka agenttihenkinen tarina tehdään niinkuin se Ankka-maailmassa pitää tehdä voi katsoa vaikka Taskarista 74 ("Aku salaisessa palveluksessa").
Loistava tarina tuokin, mutta miksi ihmeessä agenttitarinan voisi tehdä tasan yhdellä tavalla? Tällaista naurettavan rajoittunutta ajattelua en ymmärrä enkä tule koskaan ymmärtämään.
pullollaan sinimustaa mössöä ja mittasuhteiltaan epäonnistunein hahmoin niin se on aidosti sekavaa höttöä.
Tuossakaan lauseessa ei ole mitään järkeä. Ei se ainakaan D'Ippoliton piirroksia tai Tuplanollaa kuvaa millään tavalla.
-
Inducksista katselin vähän tietoja D'Ippolitosta. Ei ihme, että hän ei ole aiemmin millään tavalla erottunut massasta. Tyypillinen Cavazzano-klooni hänkin on ollut varsinkin uransa alkuaikoina. Ihan viime vuosina kuvituksiin on tullut persoonallista särmää. Kaikkein eniten juuri tuohon tuplanollaan. Toivottavasti kyse ei ole siitä, että on tullut käsky joltain ylemmältä taholta piirtää tarina juuri siihen tyyliin. Toivon nimittäin, että samaa herkkua saataisiin myös herran tulevissa tarinoissa.
-
Minusta viimeaikaiset taskarit ovat olleet ihan hyviä, kaikki sisältö ei voi aina olla kultaa, missäpä lehdessä niin olisikaan.
Itse pidän ns "uusien" piirtäjien mukaan ottoa hyvänä asiana, se riski aina kannattaa, josku löytyy tosi hyvä piirtäjä kuten Casty.
Pitää myös muistaa että AA on formaattisarjakuva, jonka piirtämisessä ei ole liikkumatilaa, jokainen sarja pitää hyväksyttää jossain alueellisessa päätoimipisteessä.
-
...on tullut käsky joltain ylemmältä taholta piirtää tarina juuri siihen tyyliin.
Italian ankat ovat massatuotantotavaraa liukuhihnalta suuren yleisön maun mukaisesti. Mutta ei se tarkoita, etteikö se silti voisi olla taiteellisesti korkeatasoista ja kunnianhimoista. Artistit ovat osaavia heille annetun sapluunan puitteissa.
-
Inducksista katselin vähän tietoja D'Ippolitosta. Ei ihme, että hän ei ole aiemmin millään tavalla erottunut massasta. Tyypillinen Cavazzano-klooni hänkin on ollut varsinkin uransa alkuaikoina. Ihan viime vuosina kuvituksiin on tullut persoonallista särmää.
En oikein ymmärrä tätä. Kyllä D'Ippolitolla on mielestäni aina ollut oma tyylinsä. Onhan se entistäkin persoonallisemmaksi tullut viime vuosina, mutta ei se nyt Cavazzanolta ole näyttänyt koskaan.
-
Mielipiteeni pohjautuu pitkälti Inducksin pieniin näytekuviin (sekä siihen, että D'Ippolito ei ole aiemmin herättänyt kiinnostustani...), joten tulkinnassa saattaa olla hiukan liikkumatilaa. Mielestäni cavazzanomaisia elementtejä hänellä on vähintään kohtuullisessa määrin, mutta se ei ole häpeä, sillä onhan mies legenda ja monen piirtäjän esikuva. Positiivinen juttu on, että viime vuosina on löytynyt selkeästi oma tyyli.
-
Taskarien uusinnoissa mennään nyt numerossa 128. Painojälki on karmeaa! En ostanut! Hyvällä painojäljellä olisi tullut kyllä mukaan. Onko kukaan antanut palautetta asiasta? Minä olen, mutta ei ole tehonnut.
-
Mitä olen lukenut jo vuosia on raivostuttanut melkein aina kun lukee tylsiä tarinoita,huonoja kuvituksia ja hirveä irtonumero hinta. Tosin luenkin mielummin Roope Setiä kuin Aku Ankan taskukirjoja.
-
Minustakin D'Ippolitolla on aina ollut oma tyylinsä. Se ei ainakaan omasta mielestäni aluksikaan ole näyttänyt Giorgio Cavazzanolta, ei. Herralla on oma hauska piirrostyylinsä, joka on tehnyt varsinkin viime vuosien aikana suuren käänteen siinä, että nyt piirrokset ovat muuttuneet hieman paksummista, pehmeämpiin töihin. Suurin ero löytyy, kun katsoo Tuplanolla-tarinaa ja jotain muuta kyseisen herran tarinaa.
-
Niin, olisiko tuplanollassa todellakin ollut kyse siitä, että on pitänyt piirtää tietyllä, poikkeavalla tyylillä. Sen näemme viimeistään D'Ippoliton seuraavasta tarinasta.
-
Olipa muuten hyvä tuo uusin maaliskuun taskari, parasta pitkästä aikaan. Jos oikein muistan niin tänä vuonna on muutenki ollu melko hyviä taskareita.
Tuplanollat on ollu mielenkiintosia, vähän tavallisesta poikkeavaa juuri kaivataankin eikä aina samanlaista perusroskaa. Hyvä, että kuukauden klassikoita julkaistaan edelleen. Mukava se on lukea vanhoja kunnon Scarpan tarinoita, ynnä muuta ja vielä ennen julkaisemattomia.
-
miksi vanhat kannet pitii vaihtaa kiltokanneksi eei!
-
Ensi toukokuun tuplataskari on todennäköisesti täynnä vanhempaa kamaa.
Olen hieman seuraillut tätä (http://coa.inducks.org/issue.php?c=pl/MAM+++1#a) linkkiä ja uskon, että tuon kirjan sisältö julkaistaan meillä suomessakin toukokuussa.
Jos näin on, luvassa olisi ainakin sellaisia mestareita kuin
Casty, Romano Scarpa, Giorgio Cavazzano, Massimo De Vita
-
Eipä olisi hassumpi paketti, totta tosiaan!
-
Ensi toukokuun tuplataskari on todennäköisesti täynnä vanhempaa kamaa.
Olen hieman seuraillut tätä (http://coa.inducks.org/issue.php?c=pl/MAM+++1#a) linkkiä ja uskon, että tuon kirjan sisältö julkaistaan meillä suomessakin toukokuussa.
Jos näin on, luvassa olisi ainakin sellaisia mestareita kuin
Casty, Romano Scarpa, Giorgio Cavazzano, Massimo De Vita
Martina, Pezzin, Bosco, Siegel...Näyttää kyllä hyvältä ja eiköhän tuo todellakin toukokuussa meillä ilmesty. Ei tuo nyt ihan "täynnä" vanhempaa kamaa ole, mutta kuusi tarinaa kahdestakymmenestä klassikkoiässä kuitenkin. Mikäköhän niistä on Kuukauden klassikko? ::) Laskin, että 11 tarinaa etukäteen todella kiinnostavia, eikä liki varmoja turhakkeita ole kuin kaksi Taikaviittaa. (Nekin saavat toki yllättää!) Neljä Mikki-tarinaa, joista jokainen hyviltä tekijöiltä! Jes!
Kahden edellisen toukokuun Tuplataskarit ovat kyllä olleet sen verran loistavia, että itse asiassa olisin jopa hiukan yllättynyt, mikäli tämä yltäisi ihan samalle tasolle, oli mukana vanhoja tarinoita tai ei. Ei se muutaman kymmenen vuoden ikä vielä loistotarinaa takaa, ja uskonkin, että osa vanhoista tarinoista tulee olemaan ainakin lieviä pettymyksiä. Kokonaisuutena taskari tulee varmasti kuitenkin olemaan mainio.
Tämän kuun taskari sitävastoin ei ollut kokonaisuutena mitenkään mahtava, joskin pari erinomaistakin tarinaa löytyi. Päällimmäinen tunne kirjan ensiselailun jälkeen oli pettymys siitä, että ainoa Mikki-tarina on kirjan avaava Mikki&Aku-seikkailu. Eihän se huono ollut, enkä sitä epäillytkään, mutta silti olisin toivonut myös ihan Mikin omaa tarinaa, mieluiten italialaista. Ehkä sen puuttumisen kuitenkin voi edellisen ja todennäköisen seuraavan taskarin ansiosta antaa lähes anteeksi.
Möhömaharin maharadza on hyvä tarina, kuten kaikki kolme tämän On The Road -sarjan tarinaa. Kaksi ensimmäistä osaa ovat kuitenkin vielä parempia. Kyllä tässäkin samaa fiilistä ja järjettömän hauskoja kohtauksia on kuitenkin riittämiin.
Elämäkerta uusiksi on hyvin outo pieni tarina, jossa on pari todella hauskaa kohtaa, mutta kokonaisuutena aika hölmö.
Virtuaalijuonittelua onkin sitten aivan kammottavaa roskaa. Järkyttävän tylsä, itseääntoistava ja typerä ja piirroksiltaan kamala tarina. Juoni on varmaan jonkun kymmenvuotiaan keksimä. Huonoin lukemani italialaistarina pitkään aikaan. Nopealla miettimisellä ei tule toista näin surkeaa tapausta mieleen. Ankanpojatkin on pitänyt piirtää joksikin käsittämättömiksi teinipelleiksi. Kuvottavaa.
EDIT: Inducksin mukaan tämä on Stefano De Lellisin ainoa käsikirjoitus, muuten hän on keskittynyt piitämiseen. Juonen kökköisyys selittynee osaksi sillä.
Merirosvo Maakrapu on tämän Taskarin visuaalisesti komein tarina (Guerrini on nero!), ja juonikin on Ciminoa parhaimmillaan. Tämä oli todellinen lukunautinto.
Papukaija vai papupata? ei ole kovin onnistunut huumoritarina. Ihan sujuva tarina, mutta liian vähän hauskoja kohtauksia.
Rantavahdit onkin sitten Karhukopla-tarina parhaimmillaan. Todella hauska, mielenkiintoinen, hyvin piirretty ja kekseliäästi kerrottu. Lisänä hyvä, kesäinen tunnelma. Jes!
Kepposteleva kakkosapuri on ihan kauhea tarina kauheine piirroksineen. Ideakin on niin kulunut kuin vain voi olla. En keksi mitään positiivista.
Viikko kitupiikkinä oli pieni pettymys. Carpin oudohkon varhaistyylin kyllä kestää, mutta Martina ei ole kyllä ollut käsikirjoituksen kanssa parhaimmillaan, vaikka 50-luvulta tarina onkin. Ei huono tarina, mutta ei näiltä nimiltä mitenkään erinomainenkaan.
Vuoristoratamainen taskari siis, mutta muutamaa tarinaa luki todella mielellään. Nyt sitten vain odottamaan toukokuuta!
-
Tämän kuun taskari sitävastoin ei ollut kokonaisuutena mitenkään mahtava, joskin pari erinomaistakin tarinaa löytyi.
Selailin Lidlin kassalla, mutta sinne se jäi hyllyyn. Ei näitä jaksa kaikkia ostaa. Tuplanolla oli hyvä kimmoke ostaa edelliset taskarit. No, odotellaan tuplaa.
-
Tuplaa minäkin odottelen, jos tuo linkin kertomat tarinat todellakin löytyvät taskarista. Vielä Castyäkin mukana, niin eihän tällaista kaupan hyllyllekään voi jättää, ei sitten millään. :D Myös Martinaa ja Cavazzanoa mukana. :)
-
Minä taas en pidä yhtään vanhoista taskareista. Kaikki alle sadan menevät eivät minusta ole hyviä. Johtuu varmaan siitä, että olen tätä "nykytaskarien sukupolvea." Olen ilmeisesti tottunut näihin uusiin taskareihin.
Paras piirtäjä taskareissa on ehdottomasti Flemming Andersen (tai jotakin :D) Varsinkin ne sen pitkät tarinat. Vaikkakin oikeasti tarinasta vastuussa on käsikirjoittaja, mutta kuitenkin. Joissa tapahtumat lähtevät pyörimään ihan normaaleista olosuhteista esim. siitä kun Aku pakenee velkojiaan, mutta lopulta tapahtumat kiihtyvät ja tarinasta kehittyy uskomaton seikkailu. Se on joku tietty käsikirjoittaja, joka näitä tekee (en muista nyt nimeä) ja yleensä Flemming on piirtäjänä.
-
Naulan kantaan, absolutistina en voi sietää noita rappiotaiteilijoiden tekeleitä!
Täin tuossa äskettäin vertailua uusien ja vanhojen taskarien välillä ja muutama olennainen ero paljastui. Painopaikan muuttaminen Saksaan muutti värejä selvästi huonompaan (yliampuvaan) suuntaan. Toiseksi, suurin osa uusista piirtäjistä kikkailee ruutujen koolla ja muodolla aivan liikaa. Hyvä verrokki kunnollisen ja rappion välillä löytyy taskarista 269 jossa ensimmäisenä on mestarillisen Luciano Gatton tarina. Ruudut ovat symmetrisiä, piirrosjälki selkeää ja terävää. Esim. Flemming Andersen vääristelee ruutuja aivan mielivaltaisella vimmalla ja hahmot ovat välillä ihan tunnistamattomia. Yksityiskohdat ovat tehty hutaisten.
Manittakoon vielä, että eräs vähän päälle parikymppinen tuttu on myös sanonut ihan samaa. Ja näin ennen kuin hän on ollut tietoinen minun näkemyksistäni eli hän ei ollut samaa mieltä vain varmuuden vuoksi.
Minä olen kyllä eri mieltä! :D Nimittäin juuri nuo sinun maintsemasi epäkohdat ovat juuri sitä parasta.
-
Kyllä PL kiteytti näiden nyky"tekijöiden" ongelmat prikulleen. Lisätään niihin vielä umpisurkeat tuplanollat niin juopa vanhoihin mestariteoksiin vain syvenee. Uusimmassa eron näki hyvin kun vertasi Martina-Carpi-tarinaa vaikkapa tuohon Mikki&Aku-tarinaan ja sen pohjattomaan heikkouteen:(
-
Käsiin sattui numero 351, tuli aika yllätyksenä että taskareissakin on menty jatkosarjoihin. Ei ole mitään iloa tuosta tuplanollasta, kun ei aikaisempia jaksoja ole lukenut. Eihä tuossa nyt matemaattisesti ilmaistuna mennyt kuin 14,5% eli 0,65eur hukkaan, mutta silti.. Ei voi enää taskariakaan ottaa kassan ohi kulkiessa, vaan pitää jatkossa tarkastaa mitä se sisältää :(
-
Ei voi enää taskariakaan ottaa kassan ohi kulkiessa, vaan pitää jatkossa tarkastaa mitä se sisältää :(
Näin on ollut minulla jo pitkään, mutta ihan eri syystä.
-
Ihan hyvä oli taskari taas kerran!
-
353 tuplataskari vaikuttaa lupauksia antavalta. Klassikko löytyy tottakai (De Vitaa vuodelta 1972...), mutta mukana on myös monta muuta vanhempaa tarinaa, jotka kävisivät klassikosta. Kaikki etukäteen silmiä hivelevää työtä, paitsi Franco Lostaffan (mies, jonka olisi saanut jättää naftaliiniin) tarina. Myös uudemmat tarinat vaikuttavat siltä, että montaa juttua ei tarvitse jättää lukematta. Kruununa lienee Castyn ja Cavazzanon Mikki-tarina.
-
Kahden edellisen toukokuun Tuplataskarit ovat kyllä olleet sen verran loistavia, että itse asiassa olisin jopa hiukan yllättynyt, mikäli tämä yltäisi ihan samalle tasolle, oli mukana vanhoja tarinoita tai ei. Ei se muutaman kymmenen vuoden ikä vielä loistotarinaa takaa, ja uskonkin, että osa vanhoista tarinoista tulee olemaan ainakin lieviä pettymyksiä. Kokonaisuutena taskari tulee varmasti kuitenkin olemaan mainio.
Aika lailla hajulla olin: pätevä paketti, muttei pärjää vertailussa edellisille toukokuu-Tuplille. Castyn tarina tietenkin erinomainen, kuten myös Mik de Hiir. Vanhoista tarinoista parhaaksi osoittautui Taskarin avannut De Vita -tarina Kullanarvoiset neuvot. Taikaviitat olivat odotetun onnettomia, mutta selvästi heikoin tarina oli kuitenkin Andrea Ferrarisin Loistava Luikeriini. Ferrarisin kannattaisi kyllä pysytellä ihan vain piirtäjänä.
Ensi kuun kirjan sisältö näyttää mitä todennäköisimmin tältä: http://coa.inducks.org/issue.php?c=nl/PO3+162. Ei suoraan sanottuna vakuuta, liikaa Egmontia ja taas tusina-Taikista. Ihmettelin tuota ensimmäisen tarinan pituutta, mutta uuden Lustiges Taschenbuchin inducks-sivulla (muuten sama sivu) se oli selitetty: kyseessä on esinäytös! Saapa nähdä, millaista jälkeä nyt on saatu aikaan. Muutama vuosi sittenhän yhdessä Taskarissa oli esinäytös ja silloin muistaakseni sanottiin, että ne voivat palata, jos se saa positiivisen vastaanoton. Toivottavasti kuitenkaan eivät palaa vakituisesti. Jäisi vähemmän sivuja oikeille tarinoille. Syyskuun Tuplataskari kootaan sitä paitsi kahdesta muiden maiden normaalipituisesta Taskarista, eikä kaksi esinäytöstä samassa Taskarissa kuulosta hyvältä idealta. Noh, toivottavasti tämä jää tähän ensi kuun Taskariin. Tai voi niitä silloin tällöin tulla jatkossakin, vaikka kerran vuodessa.
-
Ensi kuun kirjan sisältö näyttää mitä todennäköisimmin tältä: http://coa.inducks.org/issue.php?c=nl/PO3+162. Ei suoraan sanottuna vakuuta
Minutpa vakuuttaa. Vanhaa Carpia, Cavazzanoa ja De Vitaa tarjolla. Mahtavaa. Päättäjät ovat heränneet! Marisen kuitenkin siitä, että De Vitan tarina vuodelta 1961 saattaa olla liiankin vanha. Mielestäni hän puhkesi piirtäjänä kukkaan vasta aivan 1960-luvun lopussa.
-
Ihan hyvää kioskisarjakuvaa.
Kyllä tää oh ihan okei!
-
Viimeisin teemataskari 20: Tuhat ja yksi työtä on taasen ostamisen väärtti. Enimmäkseen hyvää kamaa klassisilta piirtäjiltä, mm. Carpia ja Chendiä.
-
Internetin syövereissä tuli vastaan tälläinen kuvaus perin erikoisesta Aku-tarinasta:
One Donald Duck issue revealed that a giant octopus called Ar-Finn sleeps beneath the depths in a sunken city. Our reality (or at least Donald's) exists only because Ar-Finn dreams about it. But if he wakes up, the world will start to adapt to his image, with the architecture becoming more and more alien and the people more octopoid in appearance. Also interesting to note is that Ar-Finn's subconscious mind manifests as humans in our world; a good guy who wants the dream to continue and a evil guy who wants the dream to end. It was awfully cynical for a Disney story, especially the ending, where Donald is horrified to find out that our whole existence is just a dream. Probably as close to Lovecraftian standards as Disney will come for the foreseeable future.
Onko kellään aavistusta mikä tarinan nimi on ja onko tuota mahdollisesti Suomessa julkaistu? Inducksista kokeilin hakea, mutta enpä onnistunut löytämään.
-
Internetin syövereissä tuli vastaan tälläinen kuvaus perin erikoisesta Aku-tarinasta:
Onko kellään aavistusta mikä tarinan nimi on ja
Olipas aika erikoinen ja highly kiinnostava. Laitoin kyselyä eteen päin, jos joku tietäisi. Inducks on nyt just näemmä ruuhkan uuvuttama, ehkä kaikki läksivät justiinsa etsimään tätä giant octopus -juttua. ;D
Timo
-
Olipas aika erikoinen ja highly kiinnostava. Laitoin kyselyä eteen päin, jos joku tietäisi. Inducks on nyt just näemmä ruuhkan uuvuttama, ehkä kaikki läksivät justiinsa etsimään tätä giant octopus -juttua. ;D
Timo
Inducksiin lähetetyn viestin (http://nafsk.se/pipermail/dcml/2009-June/025790.html) mukaan kyseessä olisi tarina http://coa.inducks.org/story.php?c=D+2002-002
-
Kiitoksia tiedosta. Pitänee metsästää jostakin ruotsalaisjulkaisu kun ei ilmeisesti ole Suomen taskareissa julkaistu. Tuleepahan harjoitettua ruotsin taitoja muullakin kuin Sailor Moonin ruotsidubilla.
-
Inducksiin lähetetyn viestin (http://nafsk.se/pipermail/dcml/2009-June/025790.html) mukaan kyseessä olisi tarina http://coa.inducks.org/story.php?c=D+2002-002
Nopea vastaus, kysymys näet oli minun. :D
Timo
-
Kiitoksia tiedosta. Pitänee metsästää jostakin ruotsalaisjulkaisu kun ei ilmeisesti ole Suomen taskareissa julkaistu. Tuleepahan harjoitettua ruotsin taitoja muullakin kuin Sailor Moonin ruotsidubilla.
Akupedian mukaan sama opus tuli myös täällä samassa numerossa kuin Ruotsissakin. Ei kyllä kerro onko jotain jätetty pois.
-
Akupedian mukaan sama opus tuli myös täällä samassa numerossa kuin Ruotsissakin. Ei kyllä kerro onko jotain jätetty pois.
Inducksin mukaan ei ole tullut suomeksi. Ellei ole sitten ihan vastikään ole tullut, eikä siten ole vielä ehtinyt listauksiin.
Timo
-
Tuo koko taskari ilmestyi muissa pohjoismaissa, Saksassa ja Hollannissa jo vuonna 2004, ja Suomessa jätettiin väliin.
Olisi pitänyt olla taskari numero 299, mutta sen sisältöä ei taas tullut Ruotsissa.
Eli siis Ruotsin taskari 303 ei ole sama kuin Suomen 303?
Tuo Inducksin linkki vie The Call Of C'Rruso-esittelyyn.
-
Juu, hyvä oli teemataskari, vaikka ei niissä pitäisi mielestäni olla aiemmin julkaistuja tarinoita, koska samoilta tekijöitä (esim. Carpi) on tuhottomasti julkaisematontakin tarinaa kääntämättä.
Myös uusin perustaskari 354 oli hyvä. Siinähän oli jumangegga palattu esi(ja väli)näytöksiin. Todella miellyttävä kokonaisuus, jossa oli vain muutama vaisumpi juttu. Ja oikeassa olin: De Vita vm. 1961 ei ollut vielä ihan terästä. Miellyttävä yllätys oli Laura Bozzanon piirtämä Taikaviitta-hupailu. Bozzanon tyyli oli perinteitä kunnioittava, mieleeni tuli monta kertaa, ja vahvasti, Carpin taide. Harmi, että Bozzano on jättänyt Disney-sarjakuvat jo kymmenkunta vuotta sitten inducksin tietojen mukaan. Mitä mahtaa leidille kuulua?
-
Ostin nyt pitkästä aikaa uusimman numeron, Nyt hyvillä mielillä katsomaan minkälainen taso on nyt kun en ole lukennut 10 viimeistä taskaria
-
Otsikosta voisi mielestäni poistaa tuon taso-sanan ja laajentaa sen käsittämään uusia Taskukirjoja ihan yleisesti, sillä sitä varten tuskin kannattaa uutta ketjua aloittaa. Joku "Nykytaskarit" tai Uudet Aku Ankan Taskukirjat" tms. voisi olla parempi otsikko, mutta eipä sillä niin väliä...ehdotinpahan vain.
Sitten asiaan, voisin heittää joitain ajatuksia kesän aikana ilmestyneistä Taskareista. Kesäkuussa ilmestynyt 354 on ehkä mielestäni heikoin taskari tänä vuonna toistaiseksi. Kolme klassikkotarinaa olivat kaikki ihan hyviä, mutta mikään ei tarjonnut mitään kovin mullistavaa. Parhaaksi nostan Martinan ja Carpin klassikon vuodelta 1957, jossa on mukavaa vanhanajan tunnelmaa roppakaupalla. Carpin varhaisesta piirrostyylistä en tosin hirveästi pidä. Se ei ole huonoa, mutta kalpenee kyllä selvästi miehen myöhemmän, mestarillisen upean kynänjäljen rinnalla. Giorgio Pezzinistä pidän todella paljon, mutta tämä astrologiatarina oli jo aiheeltaan hiukan ärsyttävä eikä tarina sisältänyt juuri yllätyksiä. Ihan hauskaa piikittelyä tähtihömpötysten suuntaan se kuitenkin tarjosi ja Cavazzanon piirrokset olivat rautaa. Pennan, Ciminon ja De Vitan varhainen tarina oli paikoin hauska ja ihan toimiva, muttei kuitenkaan kovin erikoinen. Egmont-tarinat olivat heikohkoja kaikki, Salvagnini ei likikään hauskimmillaan ja Taikis-tarina varsin tylsä. Bozzanon piirrostyylistä on sanottava, että mielestäni hän on mennyt Carpin tyylin jäljittelyssä hieman liiallisuuksiin. Carpi oli mahtava piirtäjä ja Bozzano vaikuttaa monin paikoin vain keskinkertaiselta kopioijalta, niin kunnioitettavaa kuin vaikutteiden ottaminen GBC:ltä sinänsä onkin. Vähän liian niukasti omaperäisyyttä tyylissä minun mielestäni. Esinäytöksen loppu (tai loppunäytös se kai on...) oli kaunis, muuten sivujen tuhlausta.
355 olikin sitten selkeästi parempi Taskari. Hyviä juttuja oli paljon: Gagnorin ja Dalla Santan historiallinen tarina, hyvä Indy-tarina Panarolta ja De Vitalta, mainio Cavazzanon piirtämä Egmont-tarina, mukavan leppoisa Mikki-tarina Cabellalta ja Palazzilta ja kolme hyvää tarinaa Rodolfo Ciminon kynästä. Martignonin ja Marinin Aku-juttu, joka taskarista löytyvä annos Taikaviittaa ja pätevän Bosco-Valentini -kaksikon kirjoittama Milla&Taavi -tarina menivät siinä muiden mukana. Hyvä kokonaisuus, vaikka yhtäkään aivan huikeaa tarinaa ei tästäkään löytynyt.
Viime kuun 356 oli epätasainen Taskari, mutta pari oikein hyvää tarinaa siitäkin toki löytyi. Ciminon ja Cavazzanon Maankuoren sydän oli oikein mukava ja viihdyttävä seikkailu. Jotenkin Rodolfo Cimino tuntuu vain paranevan käsikirjoittajana vanhetessaan. Ainakin hänestä on tullut huomattavasti tasaisempi. Surkeita tarinoita ei juurikaan enää kynästä lähde ja hyvien piirtäjien viimeisteleminä monet tuoreet Cimino-pläjäykset ovat todellisia lukunautintoja. Niin tämäkin. Toisena huippukohtana on mainittava Carpin klassikko, Barosso&Barosso käsikirjoittajina. Ei sinänsä ihmeellisyyksiä eikä mitenkään huikea loppuratkaisu, mutta kaikki toimii, tunnelma on hyvä ja Carpin taide todellinen ilo silmälle. Valentina Camerinin ja Alessandro Perinan Hansu-tarina oli kaikessa yksinkertaisuudessaankin mukavan leppoisa ja kesäinen, Muzzolinin ja Gottardon Roope-tarina kohtalainen, S. Ennan ja Amendolan lyhyehkö Aku-juttu ihan siedettävä viimeksimainitun piirroksista huolimatta ja Blasco Pisapian Viitta-tarina yllättävän pätevä. Egmont-Mikki oli kohtalainen, Egmont-Aku kaikin puolin hirveä.
Kummallisuutena on mainittava Giulio Chierchinin toistaiseksi uusin hiiritarina, 10-sivuinen Pluto-juttu, jonka käsikirjoituksesta on vastannut Carlotta Quattrocolo. Kysymys: onko Carlotta Quattrocolo 7-vuotias? Huonompaa käsikirjoitusta ei ole tullut vastaan pitkään aikaan. Tarinan juoni kokonaisuudessaan (varokaa spoilereita :) ): Pluto on Mikin ja Minnin kanssa rantalomalla, jossa koirille järjestetään kaikenlaista liikunnallista ohjelmaa. Pluto pitää siitä. Sitten loma loppuu. Näin lapsellista ja ala-arvoista käsikirjoittamista ei löydy edes Aku Ankasta. Tarinassa ei ole mitään vitsiä, ei mielenkiintoisuuksia, ei mitään koukkua, ei mitään, minkä vuoksi siitä voisi pitää. Pluto on lomalla ja kivaa on, sitten se loppuu mutta Pluto on edelleen hyvällä tuulella. Niin pienet lapset, jotka tällaista tarinaa osaisivat arvostaa, eivät osaa lukea. Joka tapauksessa oli ihan mukava nähdä sellaisen legendan kuin Chierchinin viimeisin hiiritarina, vaikka se olikin roskaa. Ei toki ole Giuliokaan ollut enää vuosiin kovin kaksinen piirtäjä. Miehen tyyli on aina herättänyt mielipiteitä puolesta ja vastaan, mutta omasta mielestäni hän oli 50-luvun lopussa ja 60-luvun alussa erinomainen, etenkin Mikki-piirtäjänä. Ihan hauska kuriositeetti tämä uusi pikku tarina oli, sarjakuvallinen arvo nolla.
Tämän kuun uutta Tuplataskaria en ole ehtinyt lukea kuin hiukan ensimmäistä tarinaa, mutta sisältö näyttää osin hyvinkin lupaavalta. Kaksi hyvin mielenkiintoisen näköistä Mikki-tarinaa, kaksi klassikkoa Scarpalta ja monta muutakin todennäköisesti mainiota tarinaa. Täysiä turhaketarinoita ei liene paria-kolmea enempää, mikä on ihan kohtuullisesti Tuplataskarilta. Huomenna (tai no, tänään ;D) aloitan kunnolla lukemisen, kenties luen innostuksissani koko kirjan samoin tein. Lisää mielipiteitä tulossa sitten, kun olen lukenut, jos ne nyt ketään edes kiinnostavat. ;D Kansi ja sivut ovat ainakin hienot!
-
Kiitokset jälleen Koninkaulukselle hyvistä arvioista.
-
Kiitokset jälleen Koninkaulukselle hyvistä arvioista.
Eipä kestä, kiva että jollekin on sepustuksistani jotain iloa/hyötyä!
Täytyykin sanoa pari sanaa myös uusimmasta Teemataskarista, kesällä ilmestyneestä Tuhat ja yksi työtä -pläjäyksestä. Tarkoitus oli käsitellä tämäkin tuossa edellisessä viestissä, mutta unohtui.
Erinomaisia tarinoita teemataskarissa oli monta: kirjan aloittava huikaisevan hauska Faccini-tarina, Russon ja Motturan jo entuudestaan tuttu Matkaopas, Concinan ja De Vitan Inspiraija ja Martinan ja Carpin villi länsi -tarina parhaimpina. Mainioita olivat myös Chendin ja Cavazzanon idealtaan hiukan outo supersankaritarina, toinen 80-luvun Cavazzano-juttu, Gentinan ja Faccinin Huipulla tuulee ja Horacen ja Mangiatordin ATP-tarina. Fabio Michelinin kakkutarina, Comicupin tyyppien kirjoittama kankea tietokirjatarina ja Concinan ja Gatton Keksijän kisälli olivat kirjan heikoimmat tarinat. Kahdeksan tarinaa yhdestätoista hyviä, pieni yllätys Taskarin teeman nähtyäni. Teema ei ihan mieleeni, mutta itse kirja kyllä!
Seuraava teemanumero lienee sitten taas jo perinteeksi muodostunut joulutaskari ja hyvä niin, joulu on etenkin italialaisten käsissä mahtava teema. Odotukset korkealla, tuskin tulen pettymään.
Nyt lukemaan tuplataskaria!
-
Mahtavaa, että joku jaksaa kirjoittaa noin mielenkiintoisia kommentteja. Tulin tähän ketjuun varta vasten nähdäkseni, olisiko joku kirjoittanut uusimmasta tuplasta jotain. Mustakaapu-fanina tekisi mieleni ostaa se, mutta ensin pitää tietää, mikä Taskarin yleistaso on.
Koninkauluksen maku on tähän asti osunut aika hyvin yhteen omani kanssa, joten kiitokset hyödyllisistä arvioista.
-
Löytyy 357:sta ainakin tämä alla näkyvä Fecchin ruutu. Täysosuma! McGrealien tarina on melkoinen kohellus, josta puuttuu draaman kaari ja tyydyttävä loppu, mutta kuvallisesti se on hieno. "Mustakaavun voimavarkaus" on ainoa Mustakaapu-tarina koko paksussa Mustakaavulle omistetussa kirjassa. Siis mitä?
-
Minäkin annan kehuni Koninkaulukselle. Pitkiä arvostelujasi on ollut ja on edelleenkin mukava lukea. :)
"Mustakaavun voimavarkaus" on ainoa Mustakaapu-tarina koko paksussa Mustakaavulle omistetussa kirjassa. Siis mitä?
Joo niin on. Kun tuplat kootaan kahesta taskarista niin sivuja jää aina jokunen yli. Ylimääräisille sivuille toimitus(?) valitsee sitten jonkin lyhyen sarjan täyttämään puuttuvat sivut. Tällä kertaa täytteeksi oli valittu 6-sivuinen Milla Magia-tarina (http://coa.inducks.org/story.php?c=I+TL+2684-4).
Selailin Inducksia ja löysi sieltä kolme 6-sivuista tarinaa joissa esiintyy Mustakaapu.
http://coa.inducks.org/simp.php?d1=Mustakaapu&d2=&d4=I&creat=&exactpg=6&kind=0
Noista yksi on jo julkaistu suomeksi ja kolmannessa näyttäisi olevan Mikki pääosassa. Keskimmäinen tarina oltaisiin taas hyvin voitu laittaa tähän uusimpaan tuplaan. Mistähän syystä sitä ei sitten olla käytetty? Kyseessä on sentäs Mustakaapu-taskari.
Sitten lisää selaillessani huomasin, että ensi kuun taskariin olisi mahdollisesti tulossa tällaista (http://coa.inducks.org/issue.php?c=de%2fLTB+394) sisältöä.
Mukana olisi sitten myös jatkoa joulukuussa alkaneelle Tuplanollalle, mikä ainakin minun mieltäni lämmittää. :D
-
Taskarin 357 eittämätön kohokohta oli Scarpan klassikko Valpas vahti. Herkullisia pieniä yksityiskohtia täynnä koko juttu. Myös käskikirjoitus oli hauska. Käsittämätöntä, että tällainen on ollut julkaisematta. Surullista, että yhtä hyviä italian aarteita on varmasti edelleen pilvin pimein suomentamatta.
-
Minäkin annan kehuni Koninkaulukselle. Pitkiä arvostelujasi on ollut ja on edelleenkin mukava lukea. :)
Kiitoksia paljon kehuista sinulle ja kaikille muillekin! Mukava kuulla, etten ihan turhaan arvioitani kirjoittele. :)
Minunkin mielestäni tuon kuusisivuisen täytetarinan, jota syyskuun Tuplissa "joudutaan" käyttämään, olisi etenkin tällä kertaa voinut valita vähän paremmin. Tämä Milla-tarina on aivan luokaton. Paljon kuusisivuisia on kuitenkin myös laadukkailta tekijöiltä Italiassa ilmestynyt, 6 on käsittääkseni yleisin pieni sivumäärä 1:n jälkeen nykyisissä italialaistarinoissa. Siitä en tiedä, onko tämän Taskarin tarkoituskaan olla varsinainen Mustakaapu-taskari. Taskarin tapa juhlistaa Kaavun seitsemänkymppisiä on sille varsin tyypillinen - yksi tarina, kansikuva ja lyhyt juttu sisäsivulla, tällä kertaa myös sivujen reunat olivat teemaan sopivasti mustat. Esimerkiksi Mikkiä, joka on kuitenkin huomattavasti merkittävämpi hahmo, ei juhlistettu juurikaan suuremmin Taskarissa viime vuonna. Tästähän ei sinällään voi suomalaistoimitusta syyttää, sillä sisältö ei ole heidän päätettävissään, mutta onhan se harmillista. Siitä olen samaa mieltä, että tuo kuusisivuinen olisi aivan hyvin nyt voinut olla Kaapua.
Sitten lisää selaillessani huomasin, että ensi kuun taskariin olisi mahdollisesti tulossa tällaista (http://coa.inducks.org/issue.php?c=de%2fLTB+394) sisältöä.
Mukana olisi sitten myös jatkoa joulukuussa alkaneelle Tuplanollalle, mikä ainakin minun mieltäni lämmittää. :D
Tämän huomasin itsekin tässä joku päivä ja tuohan se seuraava Taskari todennäköisesti on. Noista vielä lähes täysin vailla tietoja olevista tarinoista ensimmäinen lienee Mikkiä ja kahdesta lyhyemmästä toinen Taikaviittaa ja toinen sitten jotain muuta. Toivottavasti Mikki on italialaista. Oikein mukavalta tuo sisältö näyttää monilta osin, etenkin Ciminon ja Carpin klassikko, Panaron ja Molinarin Taavi&Hannu-tarina sekä Tuplanolla vaikuttavat lupaavilta. Odotellaan tarinatietojen täydentymistä...
Voisi kai sitä sitten tämän kuun Tuplasta heittää arvioita myös, pistetään ihan tarina kerrallaan vaikka tällä kertaa:
Ankka joka tiesi liikaa (Roland - Andersen) Idea on tyhmä, tarinassa ei oikeasti hauskoja kohtia ja loppu on hätäinen. Ei vain toiminut. Andersenkaan ei ole enää samassa iskussa kuin ennen.
Mustakaavun voimavarkaus (P&C McGreal - Fecchi) Pettymys. McGrealeilta on tullut mainiotakin sarjakuvaa ajoittain, mutta tämän juoni on itseääntoistava ja yksioikoinen, siinä mennään liian nopeasti asiaan ja loppuratkaisu on halpa, kliseinen ja epälooginenkin. Hahmojen käytös on myös paikoin varsin typerää. Massimo Fecchi on Egmontin tasolla hyvä piirtäjä, italialaiseksi ei niinkään. Mikki-piirtäjänä kuitenkin parempi. Tämä oli kaikkine heikkouksineen ehkä kuitenkin kirjan Egmont-tarinoista paras, sillä perusidea on täysin kelvollinen.
Tulipunainen puhallus (Figus - Cavazzano) Mainio ATP-hassuttelu hienoissa maisemissa hyvin piirrettynä. Feelgood-tarina. Ei valittamista.
Varsinainen noidannuoli (Bosco - Barozzi) Ihan ok, niin tylsältä kuin se kuulostaakin. Milla ei ole suosikkihahmojani, mutta tässä hän ei suuremmin häiritse (toki Milla myös monessa erinomaisessa tarinassa on ollut mukana). Kelpo pikku tarina, muttei mitään ihmeellistä.
Tyrskyvirran aarre (Badino - Dalla Santa) Perinteinen "kevytseikkailu", mutta ihan mainiolla otteella. Loppu on hyvä.
Ystävyyden kirot (Ecuba&Lauria - Barbaro) Varsin pirteä pieni Taikaviitta-tarina, yllättävänkin viihdyttävä. Perinteisiä aineksia, mutta myös jotain erilaista.
Karhukopla vastaan Karhuttaret (Gervasio) Kilpailun rakenne (Karhuveljesten on voitettava vain yksi kisa) on tällaisen tarinan kannalta toki oleellinen, mutta silti kovin kökkö. Ei suurta juhlaa muutenkaan, joskaan ei häiritsevän huonokaan tarina.
Kolme ankkaa ja krokotiili (Sarda - Gottardo) Kelvollinen idea, viihdyttävyys ei kovin suuri. Ei huonoa sarjakuvaa, mutta keskinkertaista.
Valpas vahti (Cimino - Scarpa) Olen tästä rahtusen eri mieltä Jannen kanssa. Ei mielestäni tämän kirjan kolmen parhaan tarinan joukossa, neljänneksi on saumoja. Herkullisia yksityiskohtia tarinassa kyllä on ja alku on muutenkin mainio, mutta tunnelma latistuu loppua kohden. Karoliina on hieman ärsyttävä hahmo ja loppuratkaisu heikohko. Visuaalisesti mukavine detaljeineen taattua, erinomaista Scarpa-laatua, vaikka edustaakin omasta mielestäni aavistuksen vaisumpaa vaihetta mestarin ankkapiirroksissa.
Mahtiliemi (Concina - Colantuoni) Roskaa. Luokaton vitsi surkeilla piirroksilla. Hyi.
Maanalainen PAMaus (Jensen&Gerstein - Andersen) En ole koskaan ollut suuri PAM-tarinoiden ystävä ja tämä on niistäkin heikommasta päästä. Jotenkin nämä uudet Taskareiden Egmont-ankkatarinat ovat lähes järjestään aikamoista pakkopullaa. Joskus muinoin Taskareissa ilmestyi ihan huikeitakin tanskalaistuotantoisia tarinoita ja yleistaso oli huomattavasti parempi. Nykyään on paljon, jos Egmont-tarina on edes varsin hyvä.
Ei haukku haavaa tee (Perini - Barbaro) Tarina on osastoa "ihan mainio" aina vaisuhkoon loppuratkaisuun asti, mutta ei se sentään kaikkea tuhoa.
Salaperäinen Vladimir Zeta (Artibani - Dalla Santa) Varsin odotetusti kirjan paras tarina. Kaiken kaikkiaan hyvä ja mielenkiintoinen historiallinen seikkailu. Giuseppe Dalla Santa kuuluu niin monen muun tavoin osastoon "parempi Mikki-piirtäjänä" ja hyvä niin. Ei aivan täydellinen tarina, mutta erinomainen kuitenkin.
Kahden kuun lahti (C.Panaro - Molinari) Mukava tarina, siihen sen voi tiivistää. Ei mitään mullistavaa, mutta kaikki toimii mainiosti.
Miljoonamittelö (Salvagnini - Molinari) Ei Rudya parhaimmillaan, muttei myöskään huonoimmillaan. Salvagninihan osaa kirjoittaa mitä huikeimpia hassutteluja, mutta myös aikamoista roskaa. Tämä on keskivertotarina. Ei niin hauska, että Molinarin kyky piirtää vitsit entistäkin hauskemmiksi pääsisi aivan oikeuksiinsa, mutta kelvollinen.
Viheliäinen velho (Petrucha - Bancells) Antoni Bancells Pujadasin piirrostyyli etoo minua, kuten olen aiemminkin monesti kertonut. ;D Mikki-piirtäjänä hänkin oli siedettävämpi, mutta on valitettavasti siirtynyt kokonaan ankkoihin. Bancells on onnistunut pilaamaan monta kelvollistakin käsikirjoitusta, mutta tämä on tarinanakin aika vastenmielinen.
Jättitryffeleiden jäljillä (Cimino - O.Panaro) Jälleen mainio käsikirjoitus Ciminolta. Ciminon tarinoissa on aivan omanlaisensa tunnelma ja juonesta ja piirtäjästä riippuen se toimii joko erinomaisesti tai sitten vähän heikommin. Tässä on varsin mukavassa kunnossa lähes kaikki, mutta lopussa olisi ollut ehkä hieman parantamisen varaa, se on hieman töksähtävä. Rodolfo Cimino on kyllä ehdottomasti yksi Disney-sarjakuvan historian tunnistettavimmista käsikirjoittajista. Siinä on hyvät ja huonot puolensa, mutta tällaiset tutut ja luotettavat Cimino-tunnelmapalat ovat suuri osa Taskareiden historiaa ja nykypäivää. Mukava todiste siitä, että jokin tässä maailmassa pysyy suurinpiirtein ennallaan. :)
Pelikaattori (Scarpa) Maestron tämänkertaisista klassikoista omasta mielestäni se parempi. Inducksissa käsikirjoittajan kohdalla on Scarpan nimen perässä kysymysmerkki, mutta itse tarina vittaa kyllä vahvasti siihen, että kyllä Romano on itse tarinan myös ideoinut. Tässä on nimittäin vielä enemmän ja vielä herkullisempia ja Scarpamaisempia yksityiskohtia kuin Ciminon Valppaassa vahdissa. Takaa-ajokohtaus on sitä tuttua, ehtaa Scarpaa, jota niin rakastan. Idea ei ehkä aivan mestarin uran parhaita, mutta tarina on siitä huolimatta täyttä rautaa. Vladimir Zetan vahvin haastaja puhuttaessa Taskarin parhaasta tarinasta, ja hyvin lähellä.
Kaiken kaikkiaan Taskari oli taas aivan mainio. Huonoja tarinoita ei liikaa, erinomaisia muutamia ja suurimmaksi osaksi yksinkertaisesti hyvää sarjakuvaa. Ei nouse suurten Taskariklassikkojen joukkoon, mutta jatkaa perinnettä kunniakkaasti ja erottuu joukosta jos ei muuten niin sivujensa ansiosta. :D
Tulipa taas naputeltua pitkät litaniat. Kiitos, olkaa hyvät, anteeksi ja hyvää yötä.
-
Toiset ovat lukeneet ja jo arvostelleetkin uusimman tuplan, jota itse en ole vielä edes ostanut (nähnyt yhdessä paikassa, muttei ollut rahaa silloin), muuten ei ole löytynyt.
Eli siis nyt on "kesän" kolme taskaria takanapäin. 354, 355 ja 346. Kaikki olivat aika samantasoisia, vaikka heikoimmaksi nousee silti 354 Pallo hallussa. Muutamat tarinat ko. taskarista olivat kyllä ihan mainioita, mutta varsinkin Mikki -juttu Pähkinäsaaren perijätär oli erittäin kehno - Mikin ärsyttävyys, epämikkimäisyys ja vielä loistava tuuri ärsyttivät ainakin minua. Piirroksetkin olivat jotenkin Xavilta harvinaisen huonosta päästä.
Parhaimpana juttuna pidän Kuukauden klassikkoa, Yhteiselon autuutta. Idea oli hauskan veikeä, vaikka siitä ei saatukaan kaikkea irti. Esinäytös oli aika turha, mutta eipä sillä juuri väliä, oliko se vai ei. Miljoonakaappauksessa oli mielestäni parempi idea esinäytöksellekin.
Milla -sähellyksen idea oli hyvä, mutta jännitys puuttui. Vanha Penna&Cimino käsikirjoitusyhdisteltä toimi, muttei häikäissyt.
Muut tarinat olivatkin sitten täyttä keskikamaa, vaikka esim. Tähdet sen kertovat -tarinan idea olikin aika hyvä - toteutus ei niinkään.
Paikka auringossa -taskari oli mielestäni tasaisen keskiverto ilman mitään huippuja tai huonoja sarjoja. Ensimmäinen Hedmanin tarina sopi kesään ja arkisuus ja tunnelma olivat hyvät puolet - kuin Cavazzanon piirroksetkin. Mikki -sarja oli loppuunkulutettu, mutta ei huono. Indianan kaava poikkesi hieman normaalista, mutta oli kuitenkin lähes samanlainen (ilman Kaivantoa). Dogen muotokuva toi pitkästä aikaa mieleen tämäntapaiset "vanhat sarjat", joissa ankat elävät vanhaa aikaa. Kuukauden klassikko ei ollut kovin omaperäinen ja koko jutun unohtaa helposti. Keskiverto taskari, siis.
Parhaimpana kesän taskukirjoista pidän kuitenkin Operaatio lepoa. Ciminon ja Cavazzanon avaustarinan idea oli uudehko, mutta kaava sama. Aina kuitenkin seikkailut edes jotenkin iskevät. Seuraava sarja, Ansaittu lepohetki, olikin vähän kökömpi, mutta Mikki -sarja palautti taas taskarin hyvään tasoon. Taikis -sarja oli omaperäinen ja melko outo. Dekkari-Hansu oli ennalta-arvattava, mutta ihan kiva sarja, joka sopi kesään. Kuukauden klassikko menetteli, muttei ollut erityisen vahvaa kamaa. Paratiisi -jutusta ajattelin otsikon perusteella parempaa, mutta keskiverroksihan sekin meni. Pluto -tarina oli syvältä ja aika turha. Viimeinen Shawien ja Bancellsin räpellys oli keskitasoinen, mutta liian epäaito.
-
Kerrostalon vinttikomerossa ei kannattaisi säilyttää mitään arvokasta:
Vartti.fi : "Helsingin Taka-Töölössä sijaitsevalta vintiltä vohkittiin laatikollinen Aku Ankan taskukirjoja vuosilta 1985-1995."
-
Jaaha. Hienoa, että noita julkaisuja tulee. Mutta aina negatiivisena ajattelen heti pahinta varsinkin tuosta Mikki Kiipelissä. Veikkaan, että aiemmat mustavalkosivut on väritetty uudestaan ja lopputulos on tätä samaa kehnoa tasoa kuin taskareiden uusintapainokset viime aikoina muutenkin. Uskoisin, että laatuun ei haluta panostaa, jos opukset myyvät muutenkin kuin häkä.
Noiden muiden suhteen odotukset ovat huomattavasti valoisemmat.
-
Onkohan tuossa Mikki Kiipelissä uusi suomennos tai jotain tekstin kohtia muutettu? Akateemisen sivuilla luki 2.painos, joka ei tietenkään pidä paikkaansa.
-
Minäkin lopetin taskarien lukemisen nro sataan - se oli jotenkin juhlava päätös koko sarjalle :-) Varsinkin kun aloin jo kasvaa ulos merimiesnutusta.
Nyt olen testannut muutamia poikani uusia taskareita ja täytyy sanoa, että vaikka piirrosjälki on hienoa, niin juttujen maailma on tarkoitettu aika pienille ihmisille.
-
En ole pitkään aikaan lukenut taskareita saa nähdä mihin-päin taso on mennyt kun ensi kerran urheasti avaan taskarin kannen. Muistan että taso oli vähän parantunut silloin kuin viimeksi luin jossain numero 330 suunnilleen.
-
Ainakaan viime numerossa ei ollut klassikkoa ja uusintapainosten painojälki on edelleen hirveää suttua. Näistä positiivissta lähtökohdista ammentaen barks92 ei joutune pettymään urotyötä suorittaessaan ;)
-
Viimeisin taskari oli kyllä heikoin esitys aikoihin, lieneekö taustalla nyt alkanut Taskarien juhlavuosi johon panostetaan, toivottavasti näin, ensi viikolla sitten alkaa juhlavuoden taskarien ilmestyminen.
-
Mukavaa, kun rahaa säästyy. Taaskaan ei tarvinnut ostaa uusinta taskaria eikä Roope-Setää.
-
Tuli ostettua uusin taskari, skä Taskarien parhaat 1. Pitää tarkemmin lukea myöh.
-
Aina tulee silloin tällöin saatua noin muuten vain mummolta taskareita. Kirjastostakin joskus pöytälukemiseksi lainaan (väli, -aamu ja iltapalan syöminen on vaan niin paljon mukavampaa lukemisen kanssa :)). On tullut huomattua, että uusien taskarien/Roope-Setien parasta antia ovat usein olleet sellaiset Roope vs Pennonen kamppailut milloin puhelimien, linja-autojen tai ties minkä kanssa. Se vain on niin mukavan puupäistä ja äärimmäisyyksiin menevää touhua, ettei sitä voi ottaa liian vakavasti. Nykyiset aartenmetsästys tarinat ovat aika keskinkertaisia, joskus jopa surkeita, eivätkä edes omaperäisiä. Sillä saralla on taskarien taso huomattavasti laskenut. Mikki-seikkailut eivät ole koskaan kiinnostaneet. Pthyi.
-
Miellyttävä yllätys lehtipisteellä. Taskariuusinta 133 hyvällä painojäljellä. Ainakin jos vertaa edelllisiin numeroihin. Kun vielä tarinat oli lähes silkkaa Carpia yhdellä Scarpan Mikki-klassikolla terästettynä, niin ostaahan se piti, vaikka eka painos jo nurkissa lojuukin.
-
Yle uutisoi että ekat taskarit ovat keräilyharvinaisuuksia (http://yle.fi/alueet/etela-karjala/2010/01/aku_ankan_taskukirjan_ensimmaisesta_numerosta_300_euroa_1392294.html).
-
Itse tulee nykypäivänä ostettua taskari vain joskus tylsinä hetkinä. Tuli niitä hyvin ahkerasti osteltua pikku lapsesta saakka, kunnes jossain 300 kohdilla totesin itsekin laadun pudonneen aivan liikaa. Monta vanhempaa taskari tuli ostettua lähellä olevasta käytettyjen tavaroiden kaupasta, mutta nykyään sielläkin on taskareita paljon vähemmän myynnissä joten ei ole niitäkään enempää kertynyt hyllyyn.
Tarinat vain olivat niin paljon parempia ennen =/
-
Voi ei. Tuplataskaritkin ovat jo tuskaa. Todennäköisesti tiedossa on 700 turhaa sivua ja pari hyvää tarinaa, joiden takia pitää maksaa itsensä kipeäksi.
-
Syyskuussa onkin sitten tulossa ensimmäinen triplataskari. 768 sivua.
turhaa,turhaa,turhaa :( mitäköhän nuo maksaa? varmaan joku kymmenen euroa.
-
Mitään turhaa ole! Triplataskareita on jo odotettukin! Vihdoinkin sellaisia siis on tulossa, toivottavasti enemmänkin.
Tuplataskarit myyvät noin kaksi kertaa enemmän kuin tavalliset taskarit, joten triplat myynevät kolmin verroin.
Ja miksi seisahtua tähän. Toivottavasti ennen pitkää ilmestyy quadrupletaskari: 1024 sivua!!
-
Ja miksi seisahtua tähän. Toivottavasti ennen pitkää ilmestyy quadrupletaskari: 1024 sivua!!
Dodekataskari 5120 sivua :)
-
Taskarien sivumäärien kasvu on aivan johdonmukainen ilmiö tälle kaikkien sarjakuvaromaanien esi-isälle. Taskari näyttää meille suunnan sarjakuvan tulevaisuuteen!
-
Aktuelle!
Lystikkäät taskukirjat ovat saavuttaneet rajapyykin: 400.
http://www.lustiges-taschenbuch.de/
-
Mitään turhaa ole! Triplataskareita on jo odotettukin! Vihdoinkin sellaisia siis on tulossa, toivottavasti enemmänkin.
Tuplataskarit myyvät noin kaksi kertaa enemmän kuin tavalliset taskarit, joten triplat myynevät kolmin verroin.
Ja miksi seisahtua tähän. Toivottavasti ennen pitkää ilmestyy quadrupletaskari: 1024 sivua!!
Enemmän sivuja laatu menee alemmaksi... ja taskareiten tarinat jo nykyään semmosia Roope vs Pennonen kuka keksii paremman tuotteen..siis semmosia toisto tarinoita luvassa vielä enemmän toisin olis jos otettais sarjoja maista josta ei ole ennen otettu esim brasilia... Mutta suomi jatkaa ottamaan näitä perus taskari sarjoja :-\
-
Enemmän sivuja laatu menee alemmaksi... ja taskareiten tarinat jo nykyään semmosia Roope vs Pennonen kuka keksii paremman tuotteen..siis semmosia toisto tarinoita luvassa vielä enemmän toisin olis jos otettais sarjoja maista josta ei ole ennen otettu esim brasilia... Mutta suomi jatkaa ottamaan näitä perus taskari sarjoja :-\
Kommenttini oli sarkasmia. Tai ironiaa. Tai ns. kuivaa huumoria.
-
Voi ei. Tuplataskaritkin ovat jo tuskaa. Todennäköisesti tiedossa on 700 turhaa sivua ja pari hyvää tarinaa, joiden takia pitää maksaa itsensä kipeäksi.
Ei oo pakko ostaa!
-
Dennis se hokee samaa mantraa joka ketjussa. Ei tässä ole (taaskaan) kyse ostamisesta tai ostamatta jättämisestä. Tietenkään en osta, jos tarinat ei kiinnosta. Kyse on sarjakuvien kustannuspolitiikasta. Kenen etua triplataskari palvelee? Ainakin kustantajan. Entä lukijat? Ainakaan minun etuani se ei palvele. Ilmeisesti se palvelee Dennisin etua, joka riemusta kiljuen ostaa sarjakuvaa, josta todennäköisesti 700 sivua on kuraa ja 50 sivua laatua (mikä on tuttua jo taskareista puhumattakaan tuplataskareista). Siinä tulee 50 sivulle hintaa. Sitten ei tietenkään ole ongelmaa, jos kritiikittömyys kustannuspolitiikan lisäksi koskee myös tarinoiden laatua. Silloin ei Dennisin rahat mene hukkaa.
-
Ostan toki >:D Parempaa se roskakin on, kuin väkisin väännetty tekotaide, sama pätee muuhunkin viihteeseen, itse aion kokeilla tuota.
Itse en odota että kaiken Taskarien tarinoiden pitää olla "kultaa", vaan tiedän että osa on kuraa, niin se on kaikessa sarjakuvassa.
-
Dennisin etua, joka riemusta kiljuen ostaa sarjakuvaa, josta todennäköisesti 700 sivua on kuraa ja 50 sivua laatua (mikä on tuttua jo taskareista puhumattakaan tuplataskareista). Siinä tulee 50 sivulle hintaa.
Niin siis onko tavallisessa taskarissa niin ikään sitten mielestäsi 50 sivua laatua ja 200 sivua kuraa, eli parempi signaali/kohina-suhde? Vai onko niissä laatua vain yksi tarina kahteen numeroon, eli voi jättää toisen ostamatta?
-
En nyt niin hirveän tarkkaa kirjanpitoa ole pitänyt ;), mutta suunnilleen joka toinen taskari tulee ostettua sen yhden hyvän tai korkeintaan kahden jutun takia.
Mielestäni tuplataskareissa ei ole sen enempää hyviä tarinoita per nide ja otaksun, että triplanumeroissa hinta/laatu -suhde tulee olemaan vieläkin huonompi. Olen iloinen, jos olen väärässä.
-
Iltalehdessä on juttua Taskareista.
Taskukirjat tehdään italiassa (http://www.iltalehti.fi/viihde/2010030511249524_vi.shtml)
Toi kuva ei kyllä ole Taskarista. Kuka lie tuhertanut...
-
Iltalehdessä on juttua Taskareista.
Taskukirjat tehdään italiassa (http://www.iltalehti.fi/viihde/2010030511249524_vi.shtml)
Toi kuva ei kyllä ole Taskarista. Kuka lie tuhertanut...
Hah! No kukapa tosiaan... :-\
Vaan kuka siellä Iltalehdessä voisikaan olla tuollaisista pikku yksityiskohdista jyvällä... Samaa ankkasössöä se niille on.
-
Ostan toki >:D Parempaa se roskakin on, kuin väkisin väännetty tekotaide, sama pätee muuhunkin viihteeseen, itse aion kokeilla tuota.
Itse en odota että kaiken Taskarien tarinoiden pitää olla "kultaa", vaan tiedän että osa on kuraa, niin se on kaikessa sarjakuvassa.
oikea asenne koska vaikko osa tarinoista olisi tylsiä niin voi sielä olla joskus joku joka ylättää ja on kiinnostava, ja ei aina kannata odotaa että sama käsikirjoittaja joka teki sen tylsän tarinan ei voisi tehdä hyvää tarinaa :)
-
Reilu puoli vuotta on jo vierähtänyt siitä, kun viimeksi tälle palstalle kirjoittelin, joten kai se on jo aikakin tehdä pieni katsaus Taskareidenkin vaiheisiin tämän kuluneen kuuden kuukauden aikana.
Lokakuun Taskarin parasta antia edustivat Tuplanolla sekä Carpin piirtämä Ciminon klassikko. Myös Federico Mancuson piirtämä Pankkiirin parantola on mukavan vinksahtanut Cimino-pläjäys. Kaiken kaikkiaan Taskari oli varsin kelpo luettavaa. Marraskuun ykköseksi nousi Indiana Hopo, ja lisää Tuplanollaakin oli tarjolla. Ja olihan siellä Ciminon ja Scarpan klassikkokin. Kokonaisuutena tämäkin oli mainio paketti.
Joku taisi täällä joulukuun Taskaria haukkua, enkä nyt kauheasti ala vastaan väittämäänkään. Eihän se mikään kaikkien aikojen klassikko todellakaan ollut. Kahdesta ensimmäisestä tarinasta pidin kuitenkin kovasti, ja oli siellä hyviä hetkiä myöhemminkin. Se pitää kyllä sanoa, että jos haluaa saada mahdollisimman huonon tarinan aikaan, niin Terry LaBan yhdistettynä Luciano Marcatoon tuottaa toivotun lopputuloksen.
Tammikuun Taskari ei ollut myöskään kovin tasalaatuinen, mutta mainio Mikki-juttu ja erinomainen Indy-tarina pelastivat paljon. Helmikuussa alkoi Roope sedän miljoonat -tarinakokonaisuus, joka tulee tuottamaan vielä paljon iloa. Etsivä Kaasi -tarina Mastantuonolta ja Cavazzanolta oli täyttä rautaa. Scarpa vuodelta 1962 ei voi toki jäädä mainitsematta, vaikka Barosson käsikirjoitus ei ihan terävintä kärkeä ollutkaan.
Maaliskuussa saatiinkin sitten todellista herkkua, kun vanha Mikki-klassikko Scarpalta näki päivänvalon. Mutta suomentajille jälleen pieni muistutus: BRUNO EI OLE KURU! MIKÄ SIINÄ VOI OLLA NIIN VAIKEAA? Asia, josta on Ropsun tietotoimisto-osuudessakin kirjoitettu, mutta turha kai se on odottaa, että suomentajat lukisivat itse sarjakuvia tai olisivat HAHMOJEN NIMISTÄ selvillä. Moneskohan kerta? Joka tapauksessa tarina oli erinomainen, ja löytyi kirjasta muitakin verrattomia juttuja: huikean Paolo Motturan piirtämä Roope-sedän miljoonat -sarjan toinen osa, jostain syystä erittäin hyvälle tuulelle saanut 50-luvulle sijoittuva tarina Muzzolinilta ja Cavazzanolta sekä hieman yllättäen "ne 40 lisäsivua" eli parhaita tanskalaistarinoita aikoihin, Mystery in Twin Beaks. Oikein hyvä Taskari.
Toinen asia, josta toimituksia (lähinnä Taskarin) on jälleen syytä huomauttaa, on virhealttius käsikirjoittajien ja piirtäjien nimissä. Ihan silkkoja kirjoitusvirheitä tulee liian usein, esim. Frederico Mancuso (oik. Federico) tai Marco Palazzo (oik. Palazzi). Eiväthän nämä suuria virheitä sinällään ole ja kokeneet harrastajat kyllä tietävät tekijöiden oikeat nimet. On kuitenkin kokemattomampia, aloittelevia tai satunnaisempia lukijoita, jotka eivät välttämättä nimiä tiedä ja menevät vipuun. Inducksistahan toki oikeat nimet näkee, mutta siellä käyvät lähinnä varmasti juuri ne, jotka nimet tietävät muutenkin. Joku pitää minua varmasti turhanvalittajana, mutta kyllä mielestäni toimittajilta pitää voida vaatia sen verran huolellisuutta, että nimet kirjoitetaan oikein. Yksi virhe joskus voidaan hyväksyä, mutta näitä sattuu aika usein.
Mikä pahinta, nuo ovat tässä nimiasiassa vielä pikkumokia. Nyt on jo muutamassa tarinassa viime ja tämän vuoden aikana ollut täysin vääriä tekijätietoja. Viime huhtikuun Taskarissa on erinomainen tarina Rodolfo Ciminolta ja Francesco Guerrinilta, ainoa Suomessa julkaistu tämän kaksikon yhteistyö. Sen tekijätiedot ovat oikein. No, elokuussa olivat Blasco Pisapian Taikaviitta-tarinaan lipsahtaneet samat nimet. Jo silloin ajattelin, että ei kyllä aivan vakuuta toimituksen huolellisuus. Tuli lokakuu, tuli jouluaiheinen Teemataskari. Tuli talvinen klassikko Martinalta ja Carpilta. Mutta kappas vain, Ciminon ja Guerrinin nimethän ne siinäkin lukivat alla. Siinä vaiheessa ei kyllä tiennyt pitäisikö itkeä vai nauraa. Onko jollain enemmän toimituksen työskentelytavoista tietävällä ajatusta, miten tällainen sekoilu ylipäätään on mahdollista? Taskarin parhaat -sarjan ensimmäisestä osasta kirjoitan sille kuuluvaan ketjuun, mutta paha nimimoka siinäkin on, kun väittävät Bottaron Mikki-tarinaa Carpin piirtämäksi. Melkeinpä luulen, että juuri tuon mokan takia kirjasta ei yhtäkään oikeasti Carpin taiteilemaa tarinaa löydy.
Jouluinen teemataskari sisälsi muuten jälleen mainioita tunnelmapaloja, vaikka jäinkin pitkää Mikki-tarinaa kaipaamaan. Erikseen on mainittava Giorgio Salatin ja Roberto Vianin hieno Hessu-tarina. Tämän vuoden ensimmäisestä Teemanumerosta, tv-aiheisesta Sohvaperunasta, on pakko mainita paikoin aivan hillittömän hupaisa House-parodia Mouse M.D., tekijöinä Fausto Vitaliano ja Alessandro Perina. Suosittelen.
-
Kiitos taas erittäin mielenkiintoisista arvioinneisa ja pohdinnoistasi Koninkaulus. Osaltaan monessa ketjussa kanssasi samaa mieltä, osaltaan taas en, mutta antaumuksella kirjoitettuja tekstejäsi oli jälleen pitkästä aikaa mukava lukea.
Mutta taskariasiaan. Liekö oheisen linkin takana toukokuun tuplataskarin sisältö?
http://coa.inducks.org/issue.php?c=nl/DUP+36#a
Mielenkiintoista sikäli, että kirja ei sisällä kuin yhden Taikaviitta-tarinan mitä yleensä ollaan nähty kaksi, mutta sitäkin poikkeuksellisempi huomio on, ettei Mikki-tarinoitakaan ei ole kuin yksi. Sekin sellainen monivalinta-tarina jossa lukija saa itse valita tarinan juonen kulun.
Ciminoa ja Molinaria kirjasta löytyy melko runsaasti.
Mukana myös sellaisia huippunimiä kuin Guido Martina, Giorgio Pezzin, Massimo De Vita, Andrea Freccero ja Giorgio Cavazzano.
P.S. Huomatkaa, että tarinan Paperino e l'olimpionico universale (http://coa.inducks.org/story.php?c=I+TL+2751-5) on inducksin mukaan otettu Scarpan klassikkosarjasta "Voimamies Hessos".
-
Mutta taskariasiaan. Liekö oheisen linkin takana toukokuun tuplataskarin sisältö?
http://coa.inducks.org/issue.php?c=nl/DUP+36#a
Mielenkiintoista sikäli, että kirja ei sisällä kuin yhden Taikaviitta-tarinan mitä yleensä ollaan nähty kaksi, mutta sitäkin poikkeuksellisempi huomio on, ettei Mikki-tarinoitakaan ei ole kuin yksi. Sekin sellainen monivalinta-tarina jossa lukija saa itse valita tarinan juonen kulun.
Kyllä tuo vahvasti vaikuttaa toukokuun Taskarilta, Hollannin vuoden ensimmäinen Tuplahan se on meillä ollut tapana olla.
Vain yksi Taikaviitta-tarina kuulostaa hyvältä, vain yksi Mikki-tarina todella huonolta asialta. Onneksi nämä "Toukotuplat" ovat kuitenkin kokonaan italialaista sarjakuvaa. Itse myös pidän noista monivalintatarinoista ja otan aina mielelläni vastaan yhden sellaisen lisää suomeksi. Uskon, että tuo ei hirveän huono Mikki-tarina ole. Onhan se silti surullista, jos se on koko paksun kirjan ainoa.
Muutenhan tuo sisältö näyttää ankkapainottuneisuudestaan huolimatta aika mukavalta. Hyviä käsikirjoittajia ja piirtäjiä, uusia ja hiukan vanhempia tarinoita. Ciminoa ja Molinaria tosiaan paljon, ehkä hieman liikaakin, vaikka molemmat toki hyviä tekijöitä ovatkin. Mutta Pezzin, De Vita, Martina, Cavazzano, Gazzarri ja tuon Mikki-tarinan tekijät Sisti ja Asteriti muiden muassa, kyllä vanhojen tarinoiden ystävien ainakin kelpaa. Onpa siellä muutama mukavannäköinen tuoreempikin tarina. Paljon parempiakin Tuplataskareita on varmasti nähty, mutta kyllähän tuokin kelpaa.
-
Viime huhtikuun Taskarissa on erinomainen tarina Rodolfo Ciminolta ja Francesco Guerrinilta, ainoa Suomessa julkaistu tämän kaksikon yhteistyö. Sen tekijätiedot ovat oikein. No, elokuussa olivat Blasco Pisapian Taikaviitta-tarinaan lipsahtaneet samat nimet. Jo silloin ajattelin, että ei kyllä aivan vakuuta toimituksen huolellisuus. Tuli lokakuu, tuli jouluaiheinen Teemataskari. Tuli talvinen klassikko Martinalta ja Carpilta. Mutta kappas vain, Ciminon ja Guerrinin nimethän ne siinäkin lukivat alla. Siinä vaiheessa ei kyllä tiennyt pitäisikö itkeä vai nauraa. Onko jollain enemmän toimituksen työskentelytavoista tietävällä ajatusta, miten tällainen sekoilu ylipäätään on mahdollista? Taskarin parhaat -sarjan ensimmäisestä osasta kirjoitan sille kuuluvaan ketjuun, mutta paha nimimoka siinäkin on, kun väittävät Bottaron Mikki-tarinaa Carpin piirtämäksi.
En ole ollenkaan kiinnittänyt huomiota moisiin mokiin. Noihin tietoihin olen tottunut luottamaan, mutta enpä luota enää. Käsittämätöntä sekoilua. Virhe silloin, toinen tällöin on anteeksiannettavaa, mutta tuo alkaa jo haitata. Esim. joulun teemataskarissa, jota en ole ostanut, on minulta mennyt kokonaan ohi Carpin osuus. Saan kyllä syyttää osittain omaa huolimatonta selailuani, mutta kyllä yli puolet menee toimituskunnan piikkiin.
-
Itse olin yli puolen vuoden taskarit jäljessä, kun ei nykyään enää samaan tapaan jaksa niitäkään lukea. Tuplat tosiaan tuottaa vielä enemmän työtä, triplasta nyt puhumattakaan. Ihan mielenkiinnolla kyllä odotan minkälainen paketti tuleepi triplasta. Pysyykö edes liimaukset kasassa, kun noista vanhimmista tuplistakin jo usein divareissa rápisee sivut selatessa irti, omat on kuitenkin muistaakseni melko hyvin pysyny vielä kasassa.
Edit: ...tuli jouluaiheinen Teemataskari. Tuli talvinen klassikko Martinalta ja Carpilta. Mutta kappas vain, Ciminon ja Guerrinin nimethän ne siinäkin lukivat alla. Siinä vaiheessa ei kyllä tiennyt pitäisikö itkeä vai nauraa. Onko jollain enemmän toimituksen työskentelytavoista tietävällä ajatusta, miten tällainen sekoilu ylipäätään on mahdollista? Taskarin parhaat -sarjan ensimmäisestä osasta kirjoitan sille kuuluvaan ketjuun, mutta paha nimimoka siinäkin on, kun väittävät Bottaron Mikki-tarinaa Carpin piirtämäksi. Melkeinpä luulen, että juuri tuon mokan takia kirjasta ei yhtäkään oikeasti Carpin taiteilemaa tarinaa löydy.
Huomasin saman ja kovasti ihmettelin, koska kyllä tuo Carpin piirtojälki on mieleen painunut vahvasti ja onhan tuo kuitenki niin selkeesti erottuvaa, että ei mikään Guerrini voi piirtäjänä olla. Ei ollut muuten edes mitään klassikko mainintaa, niinkun tavallisesti tuppaa olemaan Scarpan, Carpin, Massimo De Vitan ym. vanhojen mestareiden sarjoissa. Kai siellä tarinan suomentaja vai kuka tuosta nyt vastaakaan, on oikeesti luullut, että tekijänä oli herrat Cimino & Guerrini. No, sattuuhan noita mokia, vaikka Aku Ankkaa onkin tottunu pitämään kirjotusvirheiden ja muiden mokien osalta melko virheettöminä.
Hyvät arvostelut muuten! Pitääkin käydä seuraavaksi tuon uusimman teemataskarin ja taskarin parhaat 1:n kimppuun. Numero 1, Mikki Kiipelissäkin tuli juuri ostettua uudistettuna painoksena.
-
Koninkaulus, viiltävää analyysiä (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,1710.msg297313.html#msg297313) ja pätevää "parranpärinää"! Arvostelujasi lukisi ihan mielellään etusivultakin.
-
Kiitoksia vain kovasti kehuista. Tällä hetkellä on hiukan sellainen tilanne, ettei oikein ehdi/jaksa muunlaista arvosteluhommaa kuin ihan vaan foorumilla vapaata ja aikataulutonta mielipiteiden vaihtoa, mutta ehkä tulevaisuudessa.
Asiaan. Taisivat mennä päätelmät toukokuun Tuplan sisällöstä romukoppaan tämän kuun Taskarin ilmestyttyä. Takakansi tietää luvata Tuplanollaa Tuplataskariin, eli sisältö ei ole tuota hollantilaistuplaa vastaava. En jaksa uskoa, että sitä olisi mitenkään muokkailtukaan, eli nuo edellisellä sivulla pohditut tarinat voinee unohtaa ainakin toistaiseksi. Saattaahan olla, että se muodostaa vaikka kaksi kolmannesta siitä syyskuun Triplataskarista, kuka tietää.
Tuplanollaa siis luvassa myös ensi kuussa, ilmeisesti (jos muistan Inducks-selailujani oikein) uusi neliosainen tarina alkamassa. "Roope-sedän miljoonat" jatkunee myös, mitä en tullutkaan ajatelleeksi, kun tuota sisältöä edellisellä sivulla mietin. Nämä tarinasarjat lienevätkin todennäköisin syy sille, miksi tämän toukokuun Tupla ei ole perinteiseen tapaan mm. hollantilaista vastaava. Muistelen katsoneeni, että tuota seuraavaa Tuplanollaa ei ole muissakaan "taskarimaissa" vielä julkaistu, eli tietoa muusta sisällöstäkään ei taida löytää. No, kyllä sieltä jotain kivaa tulee. Hauska vain aina spekuloida näin Inducks-aikakaudella. ;D
Tämän kuun Taskarin lukeminen pitänee aloittaa huomenissa, kunhan saan ensin uusintapainoksen Taskarista no. 1 loppuun. Se vasta herkkua toki onkin, ja eipä näytä hassummalta tuo uusimmainenkaan. Mukava tunne, ensimmäinen ja uusimmainen Taskari vierekkäin. 364 taskaria ja lujaa mennään edelleen. :P
-
Uusin taskari ei hirveästi säväyttänyt. Klassikko puuttui, joten opus jäi kauppaan. Siinä oli kyllä yksi melko hyvin piirretty Mikki-tarina ja tuplanolla näyti myös taiteen osalta erinomaiselta.
En kuitenkaan jaksa noista tuplanollista innostua. Nyt Aku viettää jo neloiselämää ollen tuplanollan lisäksi Taikaviitta ja salainen agentti höpö (tms) yhdessä Touhon kanssa. Akun kohdalla Taikaviitta olisi saanut riittää. Missä välissä Aku pystyy enää huolehteimaan veljenpojistaan? Entä päivänokoset ja kunnon yöuni? Iines ainakin soimaa. Sama asia kyrsii noissa Mikin sivupersoonissa/sukulaisissa, joita on ainakin Mik de Hiir. Indiana Hopo menee juuri ja juuri, jos on erityisen hyvä kuvittaja ja loistavasti kirjoitettu tarina.
-
Omasta mielestäni uusin Taskukirja tarjosi paljon erinomaista sarjakuvaa. Kirjan avasi kelvollinen, mutta varsin yllätyksetön tarina McGrealeilta ja Andersenilta. Tämän jälkeen päästiin kunnolla vauhtiin Sistin ja Vianin erinomaisen Mikki-seikkailun muodossa. Tuplanolla oli myös jälleen mainio, tekijöinä tällä kertaa Bosco ja D'Ippolito. Michael T. Gilbertin Hansu-hölmöilystä jäi hyvässä mieleen vain viimeinen ruutu, Massimo Fecchin onnistuneen piirroksen takia. Vitalianon "Miljoona-sarja" jatkui jälleen loistavana, piirtäjistä vuorossa Stefano Intini. Popcornin synty, ihan loistavaa settiä. ;D
Kaasi ja Murske eivät olleet ihan huikeimmalla tasollaan, Valentinilta on nähty paljon parempiakin tarinoita. Mukava tämäkin kuitenkin oli, ja kumman tahansa Pastrovicchion piirrokset ovat aina ilo silmälle (tämä oli siis Alessandron piirtämä). Taikis-tarina Russolta ja Barozzilta oli toisaalta kovin hölmö, mutta jotain oudon viihdyttävää siinä oli. Kirjan päätti kuitenkin täysi roska, kun Mark ja Laura Shaw'n vastenmielinen tarina yhdistyi Bancellsin piirroksiin. Viestejäni aiemminkin lukeneet varmaan tietävätkin mielipiteeni viimeksimainitusta. ;D
Kaiken kaikkiaan tarinoiden taso vaihteli jälleen suuresti, mutta muutama erinomainen ja muutama varsin hyvä juttu jättivät mukavan fiiliksen. Jos tuon viimeisen oksennuksen tilalla olisi ollut joku klassikko, tämä olisi ollut jo erinomainen Taskari. Mutta keskimäärin varsin mainio paketti tämä näinkin oli.
-
Uusin tuplataskari havaittu. Yksi varauksettomasti kiinnostava tarina (nimittäin klassikko) ja muu selailun perusteella höpönlöppöä. Tuplanollassa on taaskin tyylikästä kuvitusta (Mastantuono) mutta kun sekään aihepiiri ei kiinnosta pätkän vertaa, niin divariostokseksi hamassa tulevaisuudessa tämä meni. Pyh ja pah.
-
Uusin tuplataskari havaittu. Yksi varauksettomasti kiinnostava tarina (nimittäin klassikko) ja muu selailun perusteella höpönlöppöä. Tuplanollassa on taaskin tyylikästä kuvitusta (Mastantuono) mutta kun sekään aihepiiri ei kiinnosta pätkän vertaa, niin divariostokseksi hamassa tulevaisuudessa tämä meni. Pyh ja pah.
AA taskarit olivat aikaisemmin parempijuonisia kuin nykyään.Nykyään niissä lentelee kaikenlaista pyrstötähteä, on robottia, agenttia tai kirjasankareita.
Onko piirtäjien mielikuvitus vähentynyt, pitääkö sarjakuvat saada valmiiksi nopeammassa tahdissa vai mikä mättää?
Uusin tuplataskari on luettu eilen ja mielestäni se oli juonellisesti näistä uusista taskareista keskimääräistä parempaa, kun jättää pois tuon agenttitarinan.
Suosikkini taskareissa taitaa olla Roope Suuri.Kaikki 20 ensimmäistä taskaria ovat todella nautittavaa luettavaa.
Kuvituksen tasoon ei arvostelutaitoni riitä.En nimittäin pidä arvostetun Don Rosan töksähtävästä kuvitustyylistä, vaikka tarinoiden juonet ovatkin hyviä.Enkä tiedä sitäkään, onko noissa taskareissa mukana Don Rosan kuvittamia tarinoita.Minä vaan luen niitä.Kaikki taskarit on pakko ostaa heti tuoreeltaan, koska lapset haluavat..köh..hyvä selitys, eikö?
-
Löytyikin nopsaan kirpparilta tämä uusin tupla. Kyllähän se viihdytti, mutta kovin pysyviä muistijälkiä tuosta tuskin jäi. Itse asiassa olen jo nyt unohtanut suurimman osan tarinoista, vaikka lukemisesta on vasta pari tuntia. Ei ole mielestäni kivaa, kun näissä taskareissa on jatkiksia. Nyt on kaksikin, sillä Roopen menneisyyden ohella myös uusin Tuplanolla on jatkis. Tuplanollan tyylitelty kuvitus on mieleen ja tarinakin oli ok.
Mieluisin näistä oli Scarpan klassikko, vaikka tuntuu, että hänkin on kuvittanut jo monta varsin samanlaista tarinaa. Mutta kyllä se Scarpan kuvitus on vain hienoa. Maestro osasi tyylitellä ja liioitella menemättä silti farssin puolelle. Tämä raja on usein veteen piirretty, mutta Scarpa ei sitä ole koskaan ylittänyt. Tuntuu myös, että kääntäjä oli juuri Scarpan kohdalla pistänyt kaikensa peliin tai sitten tarina vain oli paljon paremmin kirjoitettu kuin muut. Aivan hulvatonta oli teksti.
-
Jahas, voisi vaihteeksi heittää jotain arviota Taskarista ihan tarina kerrallaan. Toukokuun Tuplasta siis kyse.
Robottikisa (Mark&Laura Shaw, Andersen) - Täytyy sanoa, että ei ole kyllä Tanskan ylpeys entisellään. Jonnekin Flemmingin viivasta on kadonnut se viimeinen letkeys ja samalla mielipuolinen vimma, joka vielä kymmenen vuotta sitten teki hänestä yhden parhaista huumoripiirtäjistä. Nykyään tyyli on kovin tylsä, ajoittain jopa ärsyttävä. Tarinasta sanottakoon, että jos loppuratkaisut ovat kammottavan selviä koko ajan ja tarinassa ei ole mitään muuta, niin eipä tälle oikein hurrata voi.
Jättiläislepakon yö (Gentina, Molinari) - Molinarin Mikki on harvinaista herkkua. Tarina istuu Laran revittelevään tyyliin mainiosti ja öinen kaupunki on mukava miljöö. Itse juttu on rentoa jahtaamista, ei mitään huikeaa, mutta kyllä tätä lukee.
Maagisia murtoja (Ambrosio, Perina) - Kelvollinen keskitason tarina. Kyllä nämä Topolinossa julkaistut Taikaviitta-tarinat ovat edelleenkin uusista parhaita.
Itämainen pihkaantuminen (Cimino, Scarpa) - Rodolfo Cimino osuu joskus nappiin, joskus tulee täysiä huteja. Sitten on näitä tarinoita, joihin on vaikea suhtautua millään tavalla. Tarinassa on muutama hauska kikka, mutta kokonaisuus jää aavistuksen ehkä vaisun puolelle. Scarpa vuosimallia -60 olisi pelastanut tarinan mainioksi, vuosimalli -65 jättää sen keskiverroksi. Kuvitus on toki erinomaista joka tapauksessa.
Roope-setä keräilykuurilla (Gentina, Gorlero) - Ja elämä on leppoisaa...Ankkalinnassa kaikki ennallaan.
Valoa, pankkiiri Ankka! (Figus&Sarda, Camboni) - Silvio Camboni on loistava piirtäjä. Todella outo, mutta aivan loistava. Tarinakin on oikein toimiva ATP-hömppä. Tämän Taskarin parhaimmistoa.
Yllättävät yhtiökumppanit (Concina, Comicup Studio) - Idea on aivan naurettava, piirrosjälki ala-arvoista ja loppuratkaisu saa jo melkein itkemään. Aaaargh.
Konnien kilpajuoksu (C.Panaro, Barozzi) - Hauska pieni tarina, ja Pellonkulma vaikuttaa viihtyisältä kylältä.
Jumboluokan juonittelua (Transgaard, Bancells) - En odottanut maailman huonoimman nykypiirtäjän (onkohan tullut toistettua riittävän monta kertaa? ;D) ja kehnon käsikirjoittajan Transgaardin yhteistyöltä mitään, mutta tarinahan olikin ihan kelvollinen. Ei erinomainen, ei ehkä hyväkään, mutta kelvollinen.
Karaten salat (Gervasio) - Keskitasoinen kuusisivuinen, parempaa kuin mitä monta kertaa on näinä Tuplataskareiden täytesivuina nähty.
Epäonnen ankka (Gilbert, Fecchi) - Itseääntoistavaa roskaa alusta loppuun, mikä ei käsikirjoittajan nimen huomioonottaen ole minkään tason yllätys. Onni, onni, epäonni, onni, epäonni, Hannu on onnekas, onni, onni, epäonni, epäonni, Aku ei ole onnekas, onni, epäonni, onni, onni, epäonni, epäonni, epäonni. Michael T. Gilbert tosiaan tietää, kuinka lukijaa ärsytetään.
Seikkailu aika-avaruudessa (Halas, Joaquin) - Sillä lailla. Omaperäisyys on oikein huipussaan taas Paul Halasilla. Ei tämä nyt aivan surkea ole, mutta samat jutut on luettu jo aika monta kertaa...
Syvyyksien saalistajat (Vitaliano, Mastantuono) - Corrado pelastaa, mutta jotain uutta pitäisi jo keksiä Tuplanollaan. Tämähän toistaa jo kohta enemmän itseään kuin James Bond. Tosin se kai on tarkoituskin. Kyllä tämä toki aivot narikkaan -viihteenä toimii kivasti edelleen.
Milla Magia ja Hilla-serkku (Gentina, Vetro) - Tylsä, muttei masentavuuteen asti.
Kopiokeikka (Valentini, Asteriti) - Mukava pikku tarina, ei klassikkoainesta. Asteritia kiva lukea uudessa Taskarissa pitkästä aikaa.
Neljäs miljoonani (Vitaliano, Soldati) - Ei paras näistä miljoonatarinoista todellakaan, mutta onhan tämä tarinasarja tämän taskarivuoden helmi ainakin toistaiseksi. Yksinkertaisesti hyvää sarjakuvaa.
Lanttitemppuja (Ambrosio, Mazzarello) - Taika-Ankka vol 2. tässä kirjassa. Edelleen sangen kelpo Viittailua.
Täydellinen malli (Seregni, Held) - Plääh, tylsä ja kehnohkosti piirretty tarina. Karhukopla-tarinoissa on aina se riski, että tulee mahdottoman yhdentekevää jälkeä.
Kohtuus kohtuudessakin (Gilbert, Bancells) - Ideassa jotain potentiaalia, mutta sitä ei ole hyödynnetty lainkaan. Ei hyvä lopetus Taskarille.
Kokonaisuutena Tupla oli ihan kohtuullinen. Hyviä tarinoita oli monta, mutta sekaan mahtui myös yhdentekevää tavaraa. Ei klassikkotaskari eikä missään tapauksessa Tuplataskareiden parhaimmistoa, muttei huonokaan.
-
Teemataskari oli siis lähinnä Ultraheroesia tällä kertaa. Tuosta tulikin jo kirjoitettua enemmän omaan ketjuunsa, eli oikein kiva kokonaisuus. Lopun muista tarinoista kolme ensimmäistä olivat oikein kelvollisia (tuttu Taikaviitta-klassikko, Faracin pieni sekoilu ja Cordaran ja Gulan Superhessuttelu). Spektro-tarina ei ollut kaksinen. Kokonaisuus oli mukava, ei missään tapauksessa tasollisesti lähellä Teemanumeroiden kärkeä, mutta kyllähän Ultraheroes oli suomeksi julkaistava.
http://coa.inducks.org/issue.php?c=de/LTB+403 Siinä siis seuraavan Taskarin sisältö, tiistainahan tuo kai kauppoihin pamahtaa. Näyttää hyvältä, tuossa on potentiaalia jopa parhaaksi Taskariksi hetkeen. No, totuus jää nähtäväksi.
-
http://coa.inducks.org/issue.php?c=de/LTB+403 Siinä siis seuraavan Taskarin sisältö, tiistainahan tuo kai kauppoihin pamahtaa. Näyttää hyvältä, tuossa on potentiaalia jopa parhaaksi Taskariksi hetkeen. No, totuus jää nähtäväksi.
Vuoden paras tähän mennessä.
Ensimmäinen tarina oli keskitasoa, mutta ihan mukavaa luettavaa. Cavazzanon mahtipiirrokset nostavat numeroa.
Casty nyt saa minulta melkein aina kymppejä, ja Basiliskin katse oli jälleen hienon hieno tarina.
Sitten oli näitä hienoja ja hauskoja tarinoita, vaikka Taikis -tarinassa oli nyt kyllä tyrittykin. Lucio Leonin piirrokset ovat kuitenkin yksiä suosikkejani, joten ei tämäkään hirvittävän huonoksi jää.
Tuplanollan seikkailut jatkuvat äärettömän onnistuneesti, samoin Roope Ankan miljoonat -sarja.
Kaasin ja Murskeen sekoilu Elokuvataivaan tähdet oli varsin mukava sarja, varsinkin kun piirtäjänä oli Silvio Camboni.
10 000 käytettyä golfpalloa oli ihan menevä, vaikka ei nyt kovin ihmeellinen. Taas yksi aika erikoinen työ Akulla menossa... Bancellsin piirrokset ovat ihan keskivertoa.
Viimeinen pidempi Akun ja Touhon virtuaalijalkapallotarina taas oli oikein hauskaa ahmittavaa. Marco Gervasion cavazzanomaiset piirrokset ovat ensiluokkaisia.
Kaikin puolin siis hienoa taskukirja, vaikka taso ei olekaan niin korkealla, kuin joskus muinoin.
Ensi Taskarin pitäisi kai ilmestyä juuri syntymäpäiväni, eli 13.07.
Saapa sitten nähdä, mitä tuleman pitää...
-
Ensi Taskarin pitäisi kai ilmestyä juuri syntymäpäiväni, eli 13.07.
Saapa sitten nähdä, mitä tuleman pitää...
Mistä nämä ilmestymispäivät löytyvät?
-
Mistä nämä ilmestymispäivät löytyvät?
ennen muuta täältä: http://www.perunamaa.net/sarjakuvat/
-
Luin just Hui hai taskarin vuodelta:2003 ja olin positivisesti ylättynyt! Sarjat oli paria lukunotamatta mielenkintoisia eikö kuten tavallisesti toistavia. No kun luin sitten seuravan numeron sen jälkeen niin oli taas nykyistä tasoa...
-
Liekö ensi kuun taskarin sisältö oheisessa linkissä.
Ainakin jälleen Castya olisi tulossa(nyt myös piirrosten muodossa) ja Tito Faracin ja Giorgio Cavazzanon yhteistyötä.
Mukana näyttäisi olevan myös Gian Giacomo Dalmasson ja Giovan Battista Carpin klassikkotarina.
http://www.lustiges-taschenbuch.de/lustiges-taschenbuch/ltb-alle-ausgaben/ltb-alle-ausgaben-details/ltbnr/404.html
Kyseinen taskari ilmestyy saksassa 29.6.2010.
Meillä varmaankin heinäkuun 13 päivä...
-
Vaikuttaisi kyllä kiintoisalta kokonaisuudelta.
-
Vaikuttaisi kyllä kiintoisalta kokonaisuudelta.
Kerronnan perusteella ainakin, sillä minulla ei linkki toiminut... :-\
-
Paikka auringossa taitaa olla seuraavan suomenkielinen nimi.
-
Paikka auringossa taitaa olla seuraavan suomenkielinen nimi.
Tuskin samannimistä heti perään tulee, sillä vastahan viime vuonna heinäkuun numero oli Paikka auringossa.
Ja kesäkuun Taskarissahan näkyy heinäkuun nimi, joka on Ankkurit ylös! legendaarisella huutomerkillä varustettuna. ;D
-
Hups,minulla on näköjään numerointi hallussa ja kaapit järjestyksessä :).Muistikin pelaa erinomaisesti, luin tuon uusimman 366 nimittäin viime viikolla :-[ .Eli seuraava numero on 367..kai?
-
Hups,minulla on näköjään numerointi hallussa ja kaapit järjestyksessä :).Muistikin pelaa erinomaisesti, luin tuon uusimman 366 nimittäin viime viikolla :-[ .Eli seuraava numero on 367..kai?
Juurikin se. ;)
Harmi, kun ei koneellani linkki toiminut...
Noh, jos siinä kerran on Castya, niin numero nousee. Eiköhän tuosat hieno Taskari tule, vaikkakaan ei niin hieno, kuin mitä on ollut silloin aikanaan.
-
SOMMERZEIT
Inhaltsverzeichnis
Schmarotz zu Besuch
David Gerstein und Lars Jensen (Story), Flemming Andersen (Zeichnungen)
Ein geborener Störenfried
Rudy Salvagnini (Story), Ottavio Panaro (Zeichnungen)
Der große Goofunga
Casty (Story), Casty (Zeichnungen)
Agent DoppelDuck (10): Doppelt getäuscht
Marco Bosco (Story), Francesco D'Ippolito (Zeichnungen)
Zauberlehrling Oswald
Bruno Concina (Story), Giuseppe Dalla Santa (Zeichnungen)
Die verschwundene Identität
Alessandro Sisti (Story), Silvia Ziche (Zeichnungen)
ONKEL DAGOBERTS MILLIONEN: Seine sechste Million
Fausto Vitaliano (Story), Marco Mazzarello (Zeichnungen)
Maulwurf in Nöten
Tito Faraci (Story), Giorgio Cavazzano und Sandro Zemolin (Zeichnungen)
Ferien um jeden Preis
Gian Giacomo Dalmasso (Story), Giovan Battista Carpi (Zeichnungen)
Kopsasin tekstin suoraan sivulta.
Kyseessä on siis taskarin saksalainen vastine...
EDIT: Paitsi, että nyhän Hollantilainen kirja on indeksoitu Inducksiin.
Tarinat voi tarkistaa selvemmin sieltä.
http://coa.inducks.org/issue.php?c=nl/PO3+175
-
Kopsasin tekstin suoraan sivulta.
Kyseessä on siis taskarin saksalainen vastine...
EDIT: Paitsi, että nyhän Hollantilainen kirja on indeksoitu Inducksiin.
Tarinat voi tarkistaa selvemmin sieltä.
http://coa.inducks.org/issue.php?c=nl/PO3+175
Kiitoksia Kääk13.
Muuten vaikuttaa hyvältä, paitsi minä en pidä Ottavio Panaron ja Giuseppe Dalla Santan piirroksista paljoakaan...
Saattaa silti ylittää tämän kuun Taskarin...
-
Kesäkuun Taskari oli todellakin vuoden paras toistaiseksi, aivan erinomainen kokonaisuus. Tässä lyhykäisiä mietteitäni tarinoista:
Stadionin sankarit (P&C McGreal, Cavazzano) - Pakollinen Egmontin kisatarina toimi tällä kertaa varsin mainiosti, ja Cavazzanon taide on jälleen kerran paikoin mielettömän kaunista.
Basiliskin katse (Casty, De Vita) - Kerrassaan erinomainen tarina jälleen Castylta. Massimo De Vita on 2000-luvulla elämänsä vedossa. Taiturimaista työtä.
Syvyyden saalistajat (Vitaliano, Mazzarello) - Toinen osa toi taas hieman puhtia tähän Tuplanolla-tarinaan. Hauskaa menoa, joka sai odottamaan jatkoa.
Elokuvataivaan tähdet (Panaro, Camboni) - Aivan mahtavaa! Idealtaan ja rakenteeltaan erinomainen tarina, jossa hauskuutta riittää. Silvio Camboni on juuri oikea mies piirtämään tällaisen hassuttelun. Upeaa taidetta jälleen kerran. (Kääntäjälle terveisiä: tarinan suomenkielinen nimi on surkea ja laiska ratkaisu.)
10 000 käytettyä golfpalloa (Hansegård, Bancells) - Bancells voisi lopettaa piirtäjänhommat. Tarinakin on täysin turha, joskaan ei niin ärsyttävä kuin olisi voinut.
Viides miljoonani (Vitaliano, De Lorenzi) - Kohtalaisen lähelle historiaan sijoittuvat tunnelmointitarinat toimivat aina. Tämä on yksinkertaisesti erittäin hyvä saaga.
Kuntoviikko (Negrin, Leoni) - Roskaa, mutta tällaista tulee väkisinkin Taskareihin varsin paljon, kun joka numeroon on pakko saada Taikaviittaa.
Mestaripelaajat (Vitaliano, Gervasio) - Fauston kolmas erinomainen tarina tässä Taskarissa. Paikoin hölmö, mutta suurimmaksi osaksi todella hauska pelitarina, jossa on mukava määrä tutunnäköisiä ja -nimisiä pelimiehiäkin...Loppu on kliseinen, mutta jollain kierolla tavalla kuitenkin toimiva.
Kuusi erittäin hyvää tarinaa kahdeksasta, tämä oli kesälukemista minun makuuni! Lisää samantasoista herkkua lienee luvassa heinäkuussa, kyllä tiistainen Inducks-vierailu (Ruotsin vastaava opus sinne tuli ensimmäisenä) nosti tunnelman korkealle. Monta mukavannäköistä tarinaa jälleen luvassa, helminä tietenkin Castyn (myös piirrokset, jesh) ja Tito&Giorgio -duon Mikki-tarinat. Huh huh. Lisänä kuudennen miljoonan tarina, Carpin taidetta klassikossa, Tuplanollaa ja paljon muuta. Taikaviittakin ihan jo tekijöiden ja Topolino-statuksen ansiosta taatusti selvästi parempi kuin esimerkiksi tässä kuussa. Aijai, kun näyttää makoisalta. Ketjun otsikkoon viitatakseni: nykytaso on oikein hyvä.
-
Taskareiden taso näyttää noudattavan jotain salaista biometristä käyrää; taso nousee ja laskee pitkissä kaarissa. Mikä on tuo näkymätön käsi, joka tuota käppyrää nostaa ja laskee? Mustakaavun kolttosia, epäilen.
Oikeasti kyse taitaa olla siitä, että kun pari kunnianhimoisempaa tekijää pääsee puikkoihin (Casty & Co), he säteilevät ympäristöönsä sen verran että muutkin pistävät parastaan. Eivät kehtaa tehdä ihan silkkoa.
-
Mietteitäni uudesta Taskarista:
Kyllä se vaan ylitti jopa tuon kesäkuun numeron!
Ensimmäinen PAM -tarinasarjan uusin osa Pöyristyttävän Ahne Muukalainen oli varsin hupaisa tarina, joskaan ei parasta PAMia. Pidin tarinasta silti, vaikka mitään perinteisiä PAMin juttuja ei ollutkaan.
Castyn Mikki -juttu oli jälleen niin naurettavan onnistunut, kuin myös jännittävän erilainen. Myös alussa oleva artikkeli oli mukava, kun heerrasta kerrotiin. Odottelen innolla hänen ankka -tarinaansakin.
Tuplanolla ja Roope Ankan miljoonat -tarinasarja jatkuivat erinomaisesti kaikessa komeudessaan.
Milla -tarina oli surkea floppi, ja loput todella hyviä ainakin minun mielestäni.
Eli mielestäni tässä taskukirjassa oli vain yksi oikeasti huono tarina, mikä tekee siitä näin ollen vuoden parhaan.
Seuraavassa taskukirjassa lienee jokin vampyyri -tarina, ainakin kannen perusteella. Kannethan muuten kuvaavat aina jotain Taskarin tarinaa, mutta 367:sta sitä yhteyttä en kyllä löytänyt.
Vieläpä pitää sanoa, että lopussa Kuukauden klassikosta jatkui yksisivuinen, aivan kuten viime heinäkuussa. Ja siinä luki, että tarina jatkuu ensi Taskarissa. Viime heinäkuussa se jäi vaivaamaan, kun mitään jatkoa ei tullut (ellen ole sokea), joten nyt paranisi sitten jatkuakin edes tämän!
-
Kiinnitin tuossa taskarissa huomiota erityisesti sivuihin 82 ja 110. ::) Eikö kukaan muu huomannut niitä?
-
täytyy myöntää että vanhemmat taskarit ovat paempia,mutta eipä näissä uusissakaan ole mitään valittamista.
-
Seuraavassa taskukirjassa lienee jokin vampyyri -tarina, ainakin kannen perusteella. Kannethan muuten kuvaavat aina jotain Taskarin tarinaa, mutta 367:sta sitä yhteyttä en kyllä löytänyt.
Eivät nuo kannet aina viittaa mihinkään tarinaan, useimmiten kyllä tätä nykyä. Tämä Alessio Coppolan kansikuva on muuten erittäin tyylikäs.
Vieläpä pitää sanoa, että lopussa Kuukauden klassikosta jatkui yksisivuinen, aivan kuten viime heinäkuussa. Ja siinä luki, että tarina jatkuu ensi Taskarissa. Viime heinäkuussa se jäi vaivaamaan, kun mitään jatkoa ei tullut (ellen ole sokea), joten nyt paranisi sitten jatkuakin edes tämän!
Kyllähän tuo viime vuoden vastaava yksisivuinen käsittääkseni viittasi seuraavan Taskarin avanneeseen aarteenetsintätarinaan. Jatko ei ollut niin suora kuin olisi voinut kenties kuvitella, mutta siihen mainioon Ciminon ja Cavazzanon tarinaan tuo yksisivuinen joka tapauksessa oli jonkin sortin alustus, vaikka Inducks ei asiaa noteeraakaan. Eihän tuolla muuten olisi mitään virkaa ollut, sillä jokaisessa maassa, jossa tuo on julkaistu, seuraava "taskukirja" alkoi samalla tarinalla. Ikään kuin jonkinlainen mainos, tai tapa sitoa Taskarit löyhästi toisiinsa viimeisestä kunnon tarinasta jatkuvalla ja seuraavan kirjan ensimmäiseen viittaavalla sivulla.
Nämä ovat kyllä täysin idioottimaisia ja turhia sivuntäytteitä, joista ei kukaan kostu yhtään mitään. Oikeita tarinoita eli italialaisia vitsisarjoja noiden tilalle vaan.
Viimeinen sivu ei toki onnistunut mitään pilaamaan, sillä uusin Taskari on kokonaisuudessaan huikea.
Pöyristyttävän Ahne Muukalainen (Jensen, Gerstein, Andersen) - En ole koskaan pitänyt näistä PAM-tarinoista; niissä on useimmiten jotain toimivaa, mutta poikkeuksetta myös hyvin ärsyttäviä piirteitä. Tässäkään ei ole mitään oikeasti mielenkiintoista, mutta jokin viihdyttää välttävästi kuitenkin. THL:n katumus on hellyttävää. Andersenin tyyli on kyllä kokenut pahemman luokan mahalaskun, kuten olen ennenkin todennut. Ensimmäisiin PAM-tarinoihinkin verrattaessa piirrosjälki on todella onnetonta ja laiskaa.
Karavaanarikärhämät (Salvagnini, O.Panaro) - Kaikessa ennalta-arvattavuudessaankin kaunis, kesäinen, viihdyttävä ja hupaisa tarina. Tunnelma tässä jyllää ja hienosti. Ottavio Panaron tyylistä olen myös aina pitänyt.
Mikki Hiiri ja suuri Hessunkka (Casty) - Taattua Casty-laatua eli loistava tarina joka osa-alueella. Andrea Castellanin persoonallisessa, mutta perinteisille Mikki-tarinoille kumartavassa käsikirjoitustyylissä on jotain todella vallitsevaa. Castyn maailma on kaunis. Hän on myös piirtäjänä ollut ensimmäisistä tarinoista lähtien hämmentävän valmis, ja tyyli tukee käsikirjoituksia erinomaisesti. Mahtava mies!
Syvyyksien saalistajat, osa 3 (Bosco, D'Ippolito) - Tuplanolla jatkaa oikein hyvällä tasolla, jaksaa kiehtoa edelleen. (Näistä Italiassa viime vuosina pyörineistä silloin tällöin jatkuvista saagoista pidän kuitenkin enemmän Ultraheroesista ja etenkin Wizards of Mickeystä, jolle ei ole valitettavasti vieläkään saatu suomeksi jatkoa, enkä oikein enää jaksa uskoa, että saadaankaan.) Tuplanollan agenttiparodia köyhtyy kyllä ajoittain silkaksi matkimiseksi, mutta riemukkaitakin hetkiä ja piirteitä riittää. Ei kyllästytä vielä, joskaan aivan alkuaikojen hohtoa ei enää ole.
Oppia ikä kaikki (Concina, Dalla Santa) - Dalla Santa on kelpo piirtäjä ja Concina ajoittain hyvä kirjoittaja. Nyt on kuitenkin menty metsään ja pahasti. Tylsä, mutta silti todella rasittava juoni. En ole koskaan ymmärtänyt näitä "ärsyttävä-tyyppi-tulee-jonkun-nurkkiin-ja-on-ärsyttävä-loppuun-asti" -tarinoita. Ärsyttäviä luonteita voi käsitellä sarjakuvissa hyvinkin, tämä on vain ja ainoastaan vastenmielinen tarina.
Identiteetti hukassa (Sisti, Ziche) - Hämärä idea, mutta tarina on silti varsin oiva. Ei klassikkoainesta, muttei myöskään suuria ongelmia. "Roopen" olemus sivun 154 ykkösruudussa on Silvia Zicheä parhaimmillaan.
Kuudes miljoonani (Vitaliano, Mazzarello) - Loistavaa jatkoa loistavalle tarinasarjalle. Tarinat on rakennettu äärimmäisen taitavasti ja juoni, miljöö ja tunnelma yhdistyvät kauniiksi, puoleensavetäväksi ja rauhoittavaksi kokonaisuudeksi.
Soluttautujasankari (Faraci, Cavazzano) - Aivan upeaa työtä Tito Faracilta jälleen kerran. Hän on kertojana ja tarinoiden rakentajana ylivertainen. Miljöiden mestari. Huumorin saralla erehtymätön. Faraci onnistuu naamioimaan tämänkin kauniin tarinan hassuttelun värikkääseen verhoon, ja toisaalta samaan aikaan ylidramatisoimaan onnistuneesti pohjimmiltaan sittenkin huvittavia asioita. Titon lyömätön tyylitaju yhdistettynä Giorgio Cavazzanon hiiritarinoissa kaikkein kauneimmillaan kukkivaan piirrosjälkeen...kerrassaan herkullinen kokonaisuus. Pääosassa vieläpä Faracin oma luomus, riemastuttava Reino Murske.
Lämpöaallon kourissa (Dalmasso, Carpi) - Erinomainen klassikkotarina! Hauska, mielenkiintoinen, looginenkin. Todella loistava, kesäinen tunnelma, ja juoni toimii alusta loppuun asti. Carpin upea taide kaiken kruununa. Prima!
Vaikea sanoa, onko tämä parempi kuin kesäkuun Taskari. Hyvin samalla tasolla mennään. Tässä ovat mukana tietysti Faraci ja Carpi, mutta toisaalta kesäkuussa näimme esimerkiksi Cambonia ja De Vitaa. Jos toinen näistä pitäisi nostaa paremmaksi, se olisi luultavasti tämä heinäkuun numero, mutta onneksi mitään tuollaista valintaa ei tarvitse tehdä. Fantastisia Taskukirjoja molemmat!
-
Triplataskarin kansi on jo nähtävissä ainakin Taskarin parhaat nelosessa.
Aika pelkistetyltä näyttää, ainakin minun silmiini.
-
Kyllähän se vähän, kansi on minusta ihan tylsä, eikä kyllä nimi iske yhtään. Tripla... Pöh.
Tämän kuun taskukirja luettu, ja täytyy sanoa, että ei parasta laatua, mutta hyvää kuitenkin. Ensimmäisen tarinan kanssa kävi kepulisti, silloin kun AA:ssa oli se Twilight -tarina, ajattelin tämän kansikuvan nähdessäni, että toivottavasti nyt tuossakaan ei ole. Ja sitten sainkin ihailla tarinaa Höykytys! : P Kaikinpuolin tuaht kertaa parempi, kuin mitä lehdessä näytetty, tämä oli sentään itsensä Andersenin piirtämä, joka kuuluu suosikkeihini.
Mikki -tarina Mustakaavun tähtäimessä oli sekin varsin ansiokas, hienoa että nyt on vähän parempaa saatu Mikinkin seikkailuista!
Tuplanollan seikkailut jatkuivat tietysti oivan ansiokkaasti, samoin Roope Ankan miljoonat. Tupliksessa näimme vihdoin ja viimein itse Pääjohtajan. Itse jäin miettimään, kuka tai mikä hän loppujenlopuksi on? Olen tässä asiassa aivan ulapalla, enkä ymmärrä hölkäsen pöläystä pääjohtajan salaisuudesta...
Taikis -tarina Voimaturnipsit oli oikein hieno, ja se onkin varsin hienoa, että heinosti on hienostettu Taikaviittaakin hienommaksi! Freccero lisäksi piirtää aina vain paremmin. Parta-Jussiakin oli mukava nähdä.Akun seikkailu Kaikilla herkuilla oli varsin kohtuullinen, joskaan se ei iskenyt ollenkaan. Fecchin perustyyliä.
Tällä kertaa jopa Milla -tarina oli mielestäni hyvä. Johtuneekohan siitä, että mukana on Touho? Kaikki menee hienosti yksiin, vaikka he eivät tiedä toisistaan mitään.
Viimeinen tarina sisälsi jälleen annoksen Bancellsin kehnoa jälkeä, Läpi tuulen ja tuiskun tarinassa. Nimi ei käy tarinaan, vaikka kuka sanoisi minulle mitä. Huono lopetus, kuten nyt on ollut kaikissa, herran piirroksia kun loppuun on pistetty...
Ja nyt odotellaan Tripla-taskaria, joka siis kantaa typerää nimeä Tripla.
Mitäköhän se pitänee sisällään..?
-
Mikki -tarina Mustakaavun tähtäimessä oli sekin varsin ansiokas, hienoa että nyt on vähän parempaa saatu Mikinkin seikkailuista!
Kuka tai ketkä artistit tämän tarinan takaa löytyy? Tai ketkä ylipäänsä nykyisin piirtävät Mustakaapua? Oon edelleen aika pihalla näistä asioista, mutta eihän sitä tiedä jos innostuis taskareista taas enemmänkin jos tosiaan Mikki-tarinat alkaisivat kulkea parempaan suuntaan. Ankat ei niinkään innosta.
-
Uusimmassa taskarissa, "Kuutamolla", julkaistu Mikki-tarina löytyy oheisen linkin takaa.
Annan omatkin kehuni. Tarinaan on onnistuttu saamaan oikein komean dekkarin ainekset ja Lorenzo Pastrovicchio on ollut huipussaan tarinaa piirtäessään. Suosittelen tutustumaan. :)
http://coa.inducks.org/story.php?c=I+TL+2743-1
-
Kässärin takana on Fausto Vitaliano, jonka tarinat tuppaavat olemaan enimmäkseen loistavia. Jos joku ansaitsee kiitoksen Taskarien nykytason nostamisesta, niin tämä kaveri on kyllä vahva ehdokas.
-
Tuli muuten mieleen, jatkuiko se viime kuun yksisivuinen nyt sitten? Itse en huomannut yhtään mitään, mikä tuppaa ärsyttämään.
Koninkaulukselle kiitokseni, siitä viime heinäkuun yksisivuisen jatkosta kun valaisit, huomasin itsekin näin jälkeenpäin viittauksia siihen viime elokuun pidempään Taskariin, eli kai se sitten siinä tavallaan jatkui. "Jatkui".
Mutta nyt en kyllä huomannut mitään jatkumoa...
-
Tarinassa "Kaikilla herkuilla" Aku puhui jotain oopperalipuista, kuten Heinäkuun yksisivuisessakin.
-
Tarinassa "Kaikilla herkuilla" Aku puhui jotain oopperalipuista, kuten Heinäkuun yksisivuisessakin.
Ääh, ja minä en tuota(kaan) huomannut!
Tähän se sitten varmaan vittaa, tarksitin omasta taskaristani asian. Oopperaliput siis täsmäävät. Kiitoksia taas selonteosta. (=
-
Ääh, ja minä en tuota(kaan) huomannut!
Tähän se sitten varmaan vittaa, tarksitin omasta taskaristani asian. Oopperaliput siis täsmäävät. Kiitoksia taas selonteosta. (=
Tuohon se tosiaan viittaa, ja tarinan outo sijoittelu (ei ensimmäisenä) johtuu siitä, että toimitus on mennyt sekoittelemaan paria muiden maiden Taskaria keskenään. Otetaan esimerkiksi vaikka Saksan taskukirja: http://coa.inducks.org/issue.php?c=de/LTB+405, jossa on tuo ranskanperunatarina ensimmäisenä ja "jatkumo" on näin ollen loogisempi. Tuosta on siis lohkaistu kaksi tarinaa Suomessa pois, ja tilalle laitettu Twilight-parodia, joka muualla ilmestyi seuraavassa kirjassa: http://coa.inducks.org/issue.php?c=de/LTB+406. Mitä tämä tarkoittaa Triplan osalta, jää nähtäväksi. Kahdeksannen miljoonan tarina on ainakin tulossa, ja luulenpa että niin on myös koko muiden maiden tuorein taskukirja miinus tuo vampyyrijuttu. Toivon todellakin, että nuo poisjätetyt kaksi tarinaa ovat sitten vastaavasti tuon Andersenin jutun tilalla, eli ne olisivat vain vaihtaneet paikkaa. Hyvää syytä tällaiselle venkoilulle on vaikea keksiä, mutta eihän sen hyvä tarvitse ollakaan (vampyyrikuva kanteen => myynti nousee?).
Joka tapauksessa ostin jo ruotsalaisen version kirjasta, jossa nuo 8- ja 30-sivuiset tarinat ovat mukana, ja kyllähän ne ovat hyviä, Vitalianon ja Cavazzanon Musta Pekka -hassuttelu kertakaikkisen loistava. Kyllä tuon tason tarina olisi suomeksikin saatava, toivotaan parasta. Kaksi kolmasosaa Triplasta voisi muodostaa tämä mm. Hollannissa keväällä julkaistu setti, joka totutusta poiketen ei ilmestynyt meillä toukokuussa: http://coa.inducks.org/issue.php?c=nl/DUP+36. Siinä olisi tarjolla mm. monta hyvältä vaikuttavaa klassikkoa. Sitten jäisi vielä syyskuun Tuplien tapaan kuusi sivua täytetarinalle...äh, turha miettiä liikaa, kun ei sieltä kuitenkaan tule sellaista pakettia, mitä minä olen ajatellut. ;D Odotellaan.
Elokuun tasoltaan varsin kaksijakoisesta Taskarista kirjoittelen hiukan enemmän arviota myöhemmin.
-
Elokuun Taskari oli todellakin erittäin kaksijakoinen tasoltaan. Mukana on neljä loistavaa tarinaa: Vitalianon ja L. Pastrovicchion erittäin viihdyttävä Mikki vs. Mustakaapu -jännäri, tämänkertaisen Tuplanolla-saagan päätösosa, Roopen seitsemännen miljoonan tarina (tällä kertaa piirtäjänä Dalla Santa) ja todella positiivinen yllätys, Bruno Ennan ja Andrea Frecceron Taikaviitta-tarina. Tämä kaikkea mahdollista Parta-Jussista mielettömiin Olaf-vitseihin sisältävä hupailu on tämän Taskarin paras tarina, mitä en ole voinut Taikaviitta-jutusta sanoa todellakaan usein! Fantastista.
Alessandro Mainardin ja Roberta Mighelin Touho & Milla -tarina oli oikeastaan tämän kirjan ainoa keskitasoinen tarina, ja sitä se todella olikin joka tavalla. Positiivisen puolelle fiilikset jäivät kuitenkin ehdottomasti. Mutta sitten ne tanskalaiset...aaaaaagh! Kaikki kolme Egmont-tarinaa aivan täyttä roskaa, pahinta laatua. Kaiken Twilightiin liittyvän voisi tunkea jonnekin ydinjätteen joukkoon (tosin sieltä se punkeaisi aikojen myötä kuitenkin esiin), ja Kärpästen herrasta idean tarinan nimeen ja löyhiä vaikutteita poiminut Stefan Petrucha on onnistunut tekemään jopa Goldingin romaania huonomman tarinan. Kaiken "kruunasi" viimeinen tarina, jossa yhdistivät voimansa tämän hetken maailman huonoin käsikirjoittaja ja surkein piirtäjä.
Huonot tarinat eivät kuitenkaan onnistuneet fiilistä pilaamaan, sillä kuten todettua, myös erinomaisia tarinoita oli paljon. Mitään klassikkoa tästä ei kuitenkaan tule tasaisuuden puutteen vuoksi, mutta eihän kaikista Taskareista voikaan tulla. Nyt sitten odotamme jännityksellä, mitä se historiallinen Tripla oikein on syönyt.
-
Olen Koninkauluksen kanssa (jälleen ;D) eri mieltä. Omasta mielestäni elokuun Taskari oli vuoden huonoin! "Höykytys", pah! Mustakaapu-tarinalta odotin paljon, mutta loppujen lopuksi se olikin pelkkää "muka hienoa" soopaa. Mikään tarinoista ei vain sytyttänyt. Toivottavasti Tripla on koostaan huolimatta hyvien eikä huonojen tai keskivertojen sarjojen tykitystä.
-
Kuraa, kuraa! Kuten mutapainin ystävät jo aikanaan tokaisivat. Tuplanollajutut ovat ehkä typerimpiä ja turhimpia tarinoita mitä taskareissa on ikinä julkaistu. Touhon omatkin jutut jo aikanaan ärsyttivät ja kun hahmosta ei ilmeisesti vain salonkikelpoista (lue: siedettävää, niin ettei verenpaine vanhalla kohoaisi näitä juttuja lukiessa) hahmoa tähän päivään päivitettyä saa, niin täytyykö noita edes julkaista. Eiköhän noita klassikkojuttujakin luulisi tuolla julkaisematta vielä olevan aika kasan. Näillä olisi vanhoja faneja aina silloin tällöin mukavaa hemmotella vaikka koko taskarin verran. Voisivat nykylapsetkin olla ihmeissään tällaisen ostaessaan: "Iskä, iskä, tää uusin on ihan tyhmä, tässä pitää keskittyä lukemiseen".
Itselläni on tapana yleensä parturilla käydessäni lukea noin viisi Roope-sedän taskulehteä reilussa puolessa tunnissa, eikä tee edes tiukkaa, kun on semmoista diibadaabaa pahimmasta päästä. Mutta kun vaihtoehtona ovat jotkut typerät trendi- tai naistenlehdet, niin valinta on selviö.
-
Triplataskari on ilmestynyt! Viikonloppuna vasta ehdin lukemaan, mutta selaillessa tarinat vaikuttivat hyviltä. Tällä kertaa kenkä puristaa sivujen liimauksen suhteen: hieman epäilyttävältä tuo liimaus näyttää, johtuen luultavasti kirjasen suuresta sivumäärästä/koosta. Toivottavasti eivät sivut lähde irtoilemaan lukemisen yhteydessä!
-
Nyt jo julkaistu?? Inducksin mukaan se ilmestyy vasta 7. päivä.
-
Tänään tuli jo, ja huomenna tulee Aku Ankan erikoisnumero lehtipiste ankka, tai jotain sellaista. Saimme tarkat ohjeet tänään tuostakin. Jakoon keskimäärin 30 kpl / kioski. Selvästi tuleva keräilyharvinaisuus, kun eivät kerran tilaajat tätä saa (vrt. sähkölaitosankka:))
-
Minäkin tuon triplataskarin jo hommasin. Viime sunnuntaina sen yllättäen Jumbon akateemisesta löysin ja jo noin puolet kirjasta luettu.
Kiinnostavimmilta vaikuttavat erityisesti Cavazzanon, De Vitan tarinat, mutta myös Enrico Faccinin sekä kirjoittama, että piirtämä Taikaviitta-sarja.
-
Mitäh, Tripla tullut jo??
Paljonko maksoi, voisin huomenna ehkä käydä ostamassa kun muutakin asiaa kauppaan on.
Sen huomenna tulevan lehtipisteankankin ostan ensi tilassa.
-
Mitäh, Tripla tullut jo??
Paljonko maksoi, voisin huomenna ehkä käydä ostamassa kun muutakin asiaa kauppaan on.
Sen huomenna tulevan lehtipisteankankin ostan ensi tilassa.
Taskari 9,90 euroa ja lehtipisteankka yhden euron.
-
Mielestäni käsikirjoittajien tasoa pitäisi parantaa. Nykyään käsikirjoitusten laatu niin akkareissa kuin taskareissakin on huonontunut selkeästi. Itse laitan pienoisia pohdiskelujani tähän....
Käsikirjoittajat ovat monen monituisen vuoden ajan tehneet raskaamman työn tarinan teossa.
Omasta mielestäni käsikirjoitus siis on paljon tärkeämpi asia kuin piirrokset, sillä juuri käsikirjoitus luo tarinalle sielun. Piirrokset ovat tietysti paljon näkyvämpi asia ja piirtäjät tietysti saavat eniten huomiota käsikirjoittajien jäädessä armotta sivulle. Vuosien varrella käsikirjoitusten taso on noussut ja laskenut ja mielestäni parhain käsikirjoittajien aika oli vuosituhannen vaihteessa (ehkä kuitenkin hieman enemmän 90-luvun puolella).
Tässä pieni tarina käsikirjoittajista ankkajulkaisujen historiassa, vuosikymmenittäin:
Alkuvaiheissaan 40-luvulla ainoita tunnettuja käsikirjoittajia oli Barks, jonka tekeleet olivat varsinkin alkupuolellaan varsin omaperäisiä ja mainioita, niissä oli samaa vanhan ajan kiehtovuutta kuin Martinankin tarinoissa.
50-luvulla käsikirjoittajia tuli lisää (mm. juuri edellä mainittu Guido Martina, jonka kyhäelmät olivat varsinkin uransa alkupuolella ahdistavammasta päästä, myöhemmin hänestä on tullut vain tavallinen tusinakirjoittaja), esimerkkinä mainittakoon Romano Scarpa, joka teki ensimmäisen käsikirjoituksensa muistaakseni vuonna 1956 tarinaan Ravut punaviinissä (?). Toki oli niitä huomaamattomia Akkarikäsikirjoittajiakin, kuten Vic Lockman, Harvey Eisenberg tms..
1960-luku oli Akkarin kannalta hyvin traaginen - suosittuja tusinapiirtäjiä ja -käsikirjoittajia jäi runsain määrin eläkkeelle, joten kustannusyhtiöt joutuivat ottamaan uusia "kykyjä" esille mm. Brasiliasta. Tämä oli kuitenkin paha virhe, sillä uudet tekijät suolsivat sisuksistaan täyttä roskaa, eli toisin sanoen täysin toivotonta sisältöä, jollaista ei nykypäivänä edes hyväksyttäisi täällä. Onneksi pian tuli mukaan yhä lupaavia nimiä, joilla pelastettiin ankkajulkaisujen maine.
1970-luku oli suvantovaihetta, jolloin vanhat, huonot nimet jäivät sivulle ja mukaan tuli tuoreita, ei niin huonojakaan käsikirjoittajia, jotka alkoivat tehdä rivakkaa työtä. Akkarin taso oli vielä osittain pohjalukemissa, mutta uuden julkaisun, Aku Ankan taskukirjan ilmestyttyä Suomessa alkoi ilmestyä yhä enemmän sellaisten huippunimien kuin Luciano Bottaron, Romano Scarpan ja Guido Martinan tarinoita. 70-luku oli siis taskarin kulta-aikaa, mutta pian senkin taso romahti.
1980-luvun alkaessa Akkariin oli tullut suosittuja käsikirjoittajia (joiden nimiä en nyt satu muistamaan), ja taskarinkin kannala tilanne oli hyvä. Jälleen tapahtui kuitenkin pienehkö inflaatio, kun kustantamo vaihtui italialaisen sijasta Egmontiin, jonka tekijät eivät vielä olleet niin kokeneita kuin italialaiskollegansa. Mm. Jame Diaz Studion lyhyttarinat olivat huonoja. Toki vuosikymmenen lopussa Fabio Michelini tms. nimet tulivat julkisuuteen ja niin tämäkin romahdus oli saatu käännytettyä voitoksi.
1990-luku on suosikkilukuni monesta syystä; tällöin suurin osa suosikkikäsikirjoittajistani oli myllyssä pyörimässä, eikä huonoja käsikirjoittajia nähty juuri lainkaan (tai jos näkyi, niin heidän tasonsa huonontui vasta vuosituhannen vaihteen jälkeen). 1990-luvulla Guido Martina kuoli ja Romano Scarpa teki viimeiset tarinansa... mutta onneksi uusia lupauksia oli ilmestynyt huimaava määrä. Tito Faraci, Rune Meikle, Antonella Pandini, Caterina Mognato... kaikki valmiina uusiin haasteisiin ja tarinantekoon! Jotkut tosin tekivät tarinoitaan varsin hitaalla tahdilla ja verkkaisesti, mutta kuten tämän fooruminkin motoksi on noussut: "Ei se määrä vaan se laatu!" ; )
2000-luvulla tuli vielä muutamia suosikkejani (kuten Andreas Pihl) esille, muuten taso oli laskenut hälyttävästi. Uudet lupaukset olivat niin sanotusti jäässä, ja tasokin oli hieman laskenut... Mark Shawin seuraksi tuli Laura, ja he alkoivat väkertämään ei-enää-niin-tunnelmallisia tarinoita, Antonella Pandini rupesi tekemään yhä tunnelmattomampia tarinoita... Taso on siis laskenut, muttei toivottavasti yhtä huonoksi kuin 1960-luvulla.. se oli nimittäin se pohja, johon toivottavasti emme enää koskaan vajoa.
Käsikirjoittajia on siis jos jonniinlaista, ja useimmat heistä ovatkin hakeutuneet tiettyyn genreen, joka kuvastaa heidän persoonallisuuttaan käsikirjoituksia tehdessä. Eniten minuun vetoavat kauhu- ja draamakirjoittajat, joita saa höystettyä varsin hyvin lisäämällä tarinaan mukaan jotain yliluonnollista.
Yksi tällaisista käsikirjoittajista (ja yksi suosikeistani) on Rune Meikle. Hänen käsikirjoittamia tarinoitaan on aina kiinnostavaa lukea, sillä ne ovat hyvin jännittäviä ja dramaattisia sekä poikkeavat tavallisesta käsikirjoittajamassasta. ATTK 220: ssa (Letkujenkka) on hänen ensimmäinen Aku Ankan taskukirjassa ilmestynyt tarina "Astraaliankka". Lukekaa se, niin voitte hieman valaistua siitä, millainen käsikirjoittaja Meikle todella on. Hänen tarinoistaan löytyy nimittäin jokaiselle jotain, kauhusta huumoriin, samassa tarinassa!
Kauhukäsikirjoittajia on kuitenkin ollut yllättävänkin aikaisin. 40-50-lukujen vaihteessa aloittanut Guido Martina on yksi tällaisten käsikirjoitusten kantaisistä. Hänen käsikirjoituksensa ovat yllättävän radikaaleja ja makabeereja, sekä hänen tarinansa suorastaan pursuavat mustaa huumoria ja kovan maailman tapahtumia. Ei olisi lainkaan ihmeellistä, että joku tarinan päähenkilöistä kuolisi kesken tarinan. Martinan käsikirjoituksista löytyy myös varsin absurdeja piirteitä, joita näkyy varsinkin hänen uransa alkuvaiheessa 1950-luvulla. Hyvänä esimerkkinä mainittakoon vuonna 1950 valmistunut tarina "Jättiläissirkat", jossa poukkoillaan tapahtumista ja henkilöhahmoista toiseen aivan kuin entisaikojen strippisarjakuvissa.
On myös muutamia käsikirjoittajia, joiden käsikirjoitukset eivät ole erityisemmin kauhugenreä, mutta joista löytyy tiettyä draamaa ja outoutta. Andreas Pihl kirjoittaa hyvin dramaattisesti kulkevia tarinoita, joissa jokaisen hahmon ja henkilön tunteet on helppo ymmärtää ja käsittää, jolloin myös helposti käsittää käsikirjoittajan oivallisuuden. Yleensä varsinkin aloitus alkaa ns. "keskeltä" tarinaa, josta tarina ikäänkuin jatkuu eteenpäin. Tällainen taktiikka vain tekee tarinaa yhä luonnollisemmaksi, mistä pidän.
Yksi hänen tuottamistaan tekeleistä, "Yllätys, yllätys!" (AATK 286: Merten kauhu) on tapahtumasta toiseen jylläämistä parhaimmillaan.
Sarjakuvamaailman varsinainen Drama Queen on kuitenkin Antonella Pandini. Hän kirjoittaa usein syvästä rakkaudesta, jonka tarinoista ei draamaa, synkkyyttä ja sydämenrikkoutumisia puutu. Hänen tarinoissaan jopa tarinan pahikset voivat rakastua johonkuhun päähenkilön ystävistä. Mutta ei hän kirjoita pelkkiä hempeilytarinoita, vaan myös jännittäviä seikkailutarinoita. Näissä tarinoissa on hyvin ahdistava ja dramaattinen tunnelma, aivan kuin entisaikojen Martinan tarinoissa (ja uskokaa pois, tällaisia tarinanikkareita on enää harvassa!). Myös kansansuosikki William van Hornin poika Noel van Hornin tarinat ovat dramaattisia, mutta ehkä pikemminkin vain outoja. Muistan niistä vain kaksi Akkarissa ilmestynyttä: "Erämaan sankarit" ja "Hiiri varjoisilta kujilta" (AA 38 ja 47/07). Molemmissa tunnelma on ainutlaatuinen, jonka outoutta vain korostavat kummalliset piirrokset ja erikoinen ruutujako. Jotkut vihaavat tätä tekijää, mutta minä ihailen.
Surrealistikäsikirjoittajat ovat aina kiehtoneet minua, jollaisia on kuitenkin harvassa. Sellaiseksi voin kuitenkin Martinan ohella mieltää
Henning Kuren. Olen lukenut vain yhden Kuren käsikirjoittaman tarinan, mutta jo se riitti vakuuttamaan minut, että hän on huippuluokan käsikirjoittaja. Se oli varsin kiehtovalla tavalla hyvin tunnelmallinen tarina, josta ei puuttunut dramaattisuutta sekä yllättäviä käänteitä. Tarinan eteneminen tapahtumasta toiseen oli hyvin sujuvaa ja ammattimaista, miksihän hänen käsikirjoituksiaan ei ole julkaistu enää?
Saman kohtalon on ilmeisesti kokenut myös Allan Riis - Käsikirjoittaja, joka kirjoittaa hyvin yksinkertaisista asioista, mutta osaa muuttaa ne taidokkaasti hyvin kiinnostavaksi tarinaksi. Hänen tarinansa kulkevat ikäänkuin hidastetusti, jolloin ehtii huomata jokaikisen pienenkin detaljin tarinassa. Varsinkin AATK 175: ssä julkaistu Mikki-tarina "Laskuja maksamassa" on varsinainen taidonnäyte siitä, miten Riis osaa miettiä tarkalleen sen, miten tarina kulkee ja päätyy omaperäiseen loppuratkaisuun. Riisin tarinoitakaan ei ole kovin pitkään aikaan julkaistu (ainakaan Suomessa)...
Huippukäsikirjoittajia on kotoisin myös varsin yllättävistä valtioista, joita ei voikaan mieltää samanlaisiksi liukuhihnatuotantomaiksi (kuten Italia ja Tanska).
Darko Macan on yksi heistä (kotoisin Kroatiasta). Hänen tarinoidensa tunnelma on vähintään yhtä hyvä ja surrealistinen kuin Allan Riisinkin tarinoissa. Omaan mieleeni on jäänyt AATK 259: ssä ilmestynyt tarina "Mainetta ja kunniaa", jossa on hyvin omalaatuisia sommitelmia ja sujuvia hyppäyksiä ajasta sekä paikasta toiseen. Hänen tarinoissaan on omanlaistansa huumoria, joka tekee selvästi pilkkaa tavallisesta käsikirjoituskaavasta.
Jos Macanin käsikirjoitukset olivat surrealistisia, Luciano Bottaron tarinat lähentelevät jo absurdiutta. Varsin hulvattoman ja surrealistisen piirrostyylin lisäksi kyseinen käsikirjoittaja osasi taikoa esille lähes yhtä maagisia ja älyvapaita tarinoita kuin itse 'mestari', Guido Martina. Hän teki yleensä tarinoitaan kimpassa Carlo Chendin kanssa, jonka soolokäsikirjoituksista en niinkään tiedä. Varsin mainio esimerkki Bottarosta löytyykin jo kaikkien aikojen ensimmäisestä taskarista, tarinasta "Hessu ja kuualusten arvoitus" (en ole varma muistinko nimen oikein, mutta jotakuinkin noin se meni). Bottaron tarinoissa on mitä omituisempia ideoita ja yllättäviä päätöksiä, joka tekee hänestä niin ainutlaatuisen käsikirjoittajan. Bottaro menehtyi vuonna 2006, mutta elää meidän kaikkien sydämissämme... Ainakin minun.
Jotkut käsikirjoittajat käyttävätkin yllättävän samankaltaisia kaavoja tarinoissaan - jotkut hyvässä, jotkut pahassa mielessä. Hyväksi miellän esilleotettavista käsikirjoittajista kaksi: Dave Rawsonin ja Spectrum Associatesin. Rawson on jännittäviä aikamatkailutarinoita kirjoittava henkilö, joka on tullut tunnetuksi lukuisten aikaparadoksi-kohtaustensa ansiosta. Rawsonin tarinat ovat mielestäni aina olleet hyvin kiehtovia, sillä on jännittävää nähdä mihin tilanteeseen päähenkilöt jokaisen kohelluksen ja kommelluksen jälkeen päätyvät... päätyen silti seikkailunsa alkupisteeseen! Tällainen nerokkuus ja aikamatkailuille irvailu on mieleeni, vaikka sellaisia tarinoita olisikin samalta käsikirjoittajalta lukuisia määriä.
Spectrum Associates taas on studio, jonka tekijät ovat onnistuneet luomaan hyvin persoonallisen, omanlaisensa käsikirjoitustyylin. Kyseisen studion käsikirjoituksethan ovat hyvin kaavamaisia mutta aina erilaisella tavalla jännittäviä, sillä koko käsikirjoitus tuntuu elävän täysin omassa maailmassaan, jossa Aku on täysin itsenäinen ja huoleton poikamies, joka kuitenkin monien sattumusten jälkeen päätyy kunnioitettavaksi henkilöksi. Esimerkki hyvästä tarinasta on eräässä taskarissa ilmestynyt "Aivovuoto", joka käytetään juuri tuollaista kaavaa. Miltei jokainen tarina päätyy kuitenkin onnellisesta lopustaan huolimatta jonkinlaiseen katastrofiin - sääli Akun kannalta.
Yhden käsikirjoittajan tiedän, jonka käsikirjoitukset eivät aina ole hyvällä mielellä kaavamaisia - pikemminkin ärsyttäviä. Tällainen käsikirjoittaja on Rodolfo Cimino. Niissä kaava on lähes aina sama (varsinkin nykyajan tarinoissa): Roope lähtee Akun ja poikien kanssa etsimään tuikituntematonta objektia kaukaisesta maasta kummallisella kulkuvälineellään, ja mukana häärii myös Juuso matkateepannunsa kanssa. Tällaista kaavamaisuutta en miellä kovin positiiviseksi. Cimino on kyllä keksinyt oman tavaramerkkinsä, muttei sitä tarvitsisi joka tarinaan tunkea ylenpalttisin määrin.
Huumorikäsikirjoittajat pääsevät vain harvoin suosikkikäsikirjoittajieni joukkoon, mutta mikäli tarina on hyvä ja huumori on hyvää, hyväksyn myös ne listalleni. Tito Faraci on parhaimmillaan juuri huumoripainotteisissa tarinoissa, jotka huumorin lisäksi tuovat esille jotain muutakin, jotain syvällistä. Hänen tarinoissaan on erityisesti se hyvä puoli, ettei se ole pelkästään huvittavaa ja koomista kohellusta, vaan siinä on myös ideaa ja syvyyttä, joissa leikitellään lennokkaasti päähenkilöiden tunteilla. Juoneltaan ja tapahtumaympäristöltään Faracin tarinat ovat varsin tavallisia, mutta ilmiömäisenä huumorikäsikirjoittajana hän osaa luoda tarinasta kuin tarinasta mielenkiintoisen. : ) Itse pidän erityisesti tarinasta Uskomaton Vladimir (AATK 223), joka tuo esille hyvin rohkeasti mm. Mikin suhtautumista muihin ihmisiin, jonka lisäksi tuo tarina on varsin hauska ja huumoripainotteinen. Faraci on jotain sellaista, mihin lähes kukaan muu huumorikäsikirjoittajat eivät yletä. Rudy Salvagninin voisin kyllä hyväksyä Faracin rinnalle yhtenenä hallitsevista huumoriäsikirjoittaja, jonka tarinoiden huumori on erilaista kuin Faracin tarinoissa, mutta siltikin niin viihdyttävää. Suurin suosikkini on Hessun kirjalliset keskiviikot-sarja, jossa Hessu esittelee Mikille uusimpia tarinantuotoksiaan. Näiden tarinoiden huumori on aitoa Rudya, joka saa minut nauramaan hersyvästi (eikä tällaisia tapauksia ole monia!). Mielestäni ehdottoman parhain tällainen tarina on taskarissa 250 ilmestynyt tarina, joka kertoo Hessusta julkisuudessa. Tuo huipentuu lopuksi selkkaukseen Hessun nenästä, joka naurattaa minua yhä uudelleen ja uudelleen.
Fabio Michelini tekee melko samankaltaisia tarinoita kuin Rudy, mutta en oikein miellä häntä huumorikäsikirjoittajaksi. Hänen tarinansa ovat tunnelmaltaan hyvin omaperäisiä ja osittain samantapaisia kuin Antonella Pandininkin tarinoissa, ehkä kuitenkin hieman hillitympiä. Michelini lisää tarinoihinsa usein ironisia viittauksia sarjakuvaan (Aku rikkoo yhdessä ruudussa suutuspäissään kerrontakyltin, avaruudesta tullut ahmatti syö koko sarjakuvan yms.). Tällainen ironisuus on harvinaista ankkasarjakuvissa, liekö Michelini ainoa joka sitä on käyttänyt?
Ehei, samaa keinoa käyttää myös
Egmontin tuotantopäällikkö Byron Erickson, joka on erikoistunut sarjakuvakoneiston johtamisen ohella tekemään myös käsikirjoituksia. Hänen tarinoissaan leikitellään usein hahmojen tunteilla ja ankkasarjakuvien historiallisilla käänteillä, jota ei Micheliniä lukuunottamatta paljoa ole näkynyt. Selkeästi havaittavissaa olevaa ironiaa niissä ei kuitenkaan ole, ja sen voi huomata vain kokenut ankka-asiantuntija.
Mark (& Laura) Shawia minun on vaikea luokitella mihinkään kategoriaan - kenties se kuitenkin menee huumorin puolelle. Nykypäivänä kyseisen kaksikon tarinat muistuttavat tunnelmaltaan hyvin paljon Rune Meiklen tarinoita (vaikka eivät juonenkulultaan ihan niin hyviä olekaan). Alussa vain Mark käsikirjoitti tarinoita - silloin jo niissä oli huumoria, mutta myös enemmän syvällisyyttä ja tunteilua. Myöhemmin myös Laura tuli joukkoon mukaan, jolloin tarinat muuttuivat pääosin Aku vs. ankanpojat-kamppailuiksi. Kuitenkin lähiaikoina heidän tarinoistaan on taas löytynyt uusia, yllättäviä ja omaperäisiä piirteitä, joidenka ansiosta he ovat nyt päässeet listalleni.
On vielä muutamia käsikirjoittajia, joihin tuotantovähyyden takia en ole onnistunut vielä tarpeeksi tutustumaan (enkä osaa oikein sijoittaakaan heitä erityisemmin mihinkään kategoriaan), mutta jotka silti ansaitsisivat maininnan.
Useat käsikirjoittajat ovat tehneet harvinaisen pitkiä seikkailutarinoita - Caterina Mognato kuitenkin tunnetaan Ankkandria-sarjastaan, jonka osat olivat lähemmäs kahdensadan sivun mittaisia - huh huh! Kyseisen tarinasarjan osissa oli aitoa ritaritunnelmaa ja myös omalaatuisia ideoita. Muutenkin hänen tarinansa ovat omaperäisiä, sekä niistä löytyy yhdistelmiä jollaiset ovat melko harvinaisia ankkasarjoissa (ks. Ankkandria-tarinasarja).
Michael T. Gilbert ja Stefan Petrucha kirjoittavat molemmat melko samanapaisia tarinoita - Gilbert ehkä kuitenkin enemmän ankkauniversumiin sijoittuvia. Molemmat tehtailivat muistaakseni tarinoita enemmän 2000-luvun alkupuoliskolla (kuten monet kollegansakin), muttei vauhti ole hyytynyt nytkään. Heidän tarinoidensa aihe ja teema ovat yleensä ilahduttavan poikkeavia, josta syystä hekin kuuluvat parhaimpiin käsikirjoittajiin. Toteutus heillä on myös yleensä melko omalaatuinen, ja pidän varsinkin tarinoiden aloituksista ja lopetuksista (melko hyvänä esimerkkinä mainittakoon taskarin 295 aloitustarina). Stefan Petrucha varsinkin jättää tarinoissaan turhat alkulöpinät sivuun ja aloittaa suoraan tarinan ratkaisukohdasta - tehokasta ja ympäristöystävällistä! Petruchan tarinat ovat myös hiukan naiivimpeja kuin virkaveljensä tekeleet, tällä kertaa kuitenkin neutraalissa mielessä.
Bruno Concinan tarinat ovat taas mielestäni hyvin tavallisen oloisia - jokin detalji siinä kuitenkin on, joka nostaa hänet massan yläpuolella. Concina tekee varsin vakuuttavia Milla Magia-tarinoita, joissa korostetaan mm. Millan sympaattisuutta ja luonnetta... Concina vaikuttaa tehneen tarinansa tahattomasti omaperäiseksi. Pidän hänen Millastaan varsinkin siksi, että hänen maailmassaan on niitä söpöjä ja lutuisia hirviöitä - tällaisia tarinoita piirtämään sopii varsinkin Giuseppe Dalla Santa, vanha kunnon scarpapiirtäjä.
Mutta (kuten huomattu) nyt nuokin käsikirjoittajat ovat miltei kaikki häipyneet kuvioista... lamaa odotettavissa...?
-
Taskari 9,90 euroa ja lehtipisteankka yhden euron.
Joo, katsoinkin kaupassa käydessä. Tosin mukaan tuli vain lehtipoika, kun unohdin lompakon ottaa mukaan ja euronkin löysin kadulta. : D
-
Omistan nykyään 243 taskaria Triplan ostettuani. Nykyisin omistan kaikki taskarit väliltä 99- ja 1-33 (muut yhtenäiset palaset ovatkin sitten hieman epämääräisempiä...). Lisäksi omistan 3 erkkaria, kaikki minitaskarit ja kaikki teemataskarit lukuunottamatta kasia.
Niin, kauan sitten luetut tarinat tosiaan ovat nostalgisempia ja haluttua lukutavaraa, vaikka tarina itsessään olisikin nykyään roskaa. Itse ainakin luen vielä nykyäänkin taskarit 266 ja 260 läpi yhä uudelleen ja uudelleen - sain ne vuonna 2002 ensimmäisinä taskareinani. :)
-
Minulla oli vaivaiset 20-30 taskaria. Ainoastaan muutama niistä oli alkupäästä. Vanhempien pois luota muuttaessani lahjoitin sarjikset mummolaan nuorempien lasten luettavaksi, missä niitä kuulemma kovasti arvostetaan. Itse pidin vain pari suosikkia (mm. Joron jäljillä ja Salaperäiset kyntteliköt).
-
Minulla ei ole yhtään taskukirjaa, sillä en lue roskasarjakuvia. ;) :P
-
Mulla on yksi taskari. Sieltä alkupäästä se, jossa Mikki katsoo peiliin kruunu päässä.
-
Mullakin on yksi taskari. Tuo ensimmäisen osan uusintapainos. Olihan niitä aikanaan toista sataa mutta möin pois. Alkupäästä voisi pari hankkiakin, ainakin osan kaksi josta aikanaan puuttui harmillisesti sivuja.
-
Kaikki löytyy hyllystä. En tosin ymmärrä miksi, olen lukenut noin numerot 1-150 ja sen jälkeen hajanumeroita sieltä täältä. Pitkään olen ajatellut jättää 1-100 itselleni ja myydä loput pois mutta silti aina kun uusi ilmestyy niin ostan vielä sen hyllyä lämmittämään.
-
aina kun uusi ilmestyy niin ostan vielä sen hyllyä lämmittämään.
Uudet taskarit lämmittävät parhaiten takassa.
-
No, jokaisella on oma mielipiteensä... Itse ainakin ostan jokaisen uusimman taskarin (oli hyvä tai ei), vannoutunut keräilijä kun olen. :)
-
Aikalailla kaikki ilmestyneet Ankka-julkaisut mukaanlukien taskarit.Tosin Ankoista himskatin Lumikki vielä puuttuu mutta sillekin on luotu tavoiteaika eli vielä sekin hyllystä löytyy... Mutta eipä niitä liikoja tarjolla ole.
-
Aikalailla kaikki ilmestyneet Ankka-julkaisut mukaanlukien taskarit.Tosin Ankoista himskatin Lumikki vielä puuttuu mutta sillekin on luotu tavoiteaika eli vielä sekin hyllystä löytyy... Mutta eipä niitä liikoja tarjolla ole.
Lumikki on ollut huuto.netissä tuon tuosta myynnissä. Mutta sidottuna. 1350.00 € osta heti -hintana.
http://www.huuto.net/kohteet/aku-ankka-lumikki-vuodelta-1952-alkuperainen-sidottuna/147723924 (http://www.huuto.net/kohteet/aku-ankka-lumikki-vuodelta-1952-alkuperainen-sidottuna/147723924)
Sidottuna?
-
Aika hieno juttu tää tripla, eikä hintakaan ole kova kun ajattelee sivumäärää, nyt sitten pitää vaan löytää jostain aikaa lukea tämä!
-
Nyt löytyy myös Tripla kokoelmastani kohtalaisesta. Lähes puolet luettu. Ja mikäli jatko pysyy samana, voisin sanoa, että sama juttu kuin tuplissakin:
Mukana on niin mahtavia tarinoita, mutta niiden vastapainoksi myös tuplasti surkeita.
Arvostelen sitten kun saan luettua...
Voisin muuten kertoa miten itse katson mikä taskari on mitäkin parempi. Lasken sellaiset tarinat, joista erityisesti pidän. Kummassa niitä on enemmän, on tietysti parempi. Yksisivuisia en ota mukaan. Tuplissa jaan erityisesti pitämäni tarinoidne määrät kahdella, nyt triplassa taas tietenkin kolmella.
Tällaisella huonohkolla tavalla siis arvioin niitä toisiinsa. Ei paras mahdollinen paremmuuden selvittämiseen, mutta tapa kuitenkin.
-
Nyt olen saanut myös luettua Triplan, ja täytyy sanoa, että oli paras Taskari pitkään aikaan! Sivumäärä ei tosiaankaan ole ainoa syy, miksi totean näin: kirjanen on yhtä hyvien sarjojen tykitystä! Aivan mahtava Taskari, tällaista lisää myös normi-Taskareihin! Hieno parannus myös viime kuun Taskariin, mikä oli mielestäni täyttä lokaa.
-
Onko tässä triplajöötissä jo vähän liikaa?
Jotenkin tulee mieleen joku megamaxiburger. Vähän ellottaa jos sellainen tulee syötyä. Sarjakuvallista bulimiaa.
-
Onko tässä triplajöötissä jo vähän liikaa?
Jotenkin tulee mieleen joku megamaxiburger. Vähän ellottaa jos sellainen tulee syötyä. Sarjakuvallista bulimiaa.
Tripla menee vielä ainakin minulle, mutta jo tästä pidemmälle mennään niin syön sellaisen. Oikeasti. : D
-
Tripla menee vielä ainakin minulle, mutta jo tästä pidemmälle mennään niin syön sellaisen. Oikeasti. : D
Heh.
Toisaalta tällaisissa tonnipommeissa voisi julkaista niitä superpitkiä seikkailuja ja jatkotarinoita, jotka eivät tavallisiin taskareihin oikein mahdu. Silloin armo kävisi oikeudesta.
Onko tässä triplassa erikoispitkiä juttuja? Vai onko vain lyöty sen kummemmin toimittamatta läjä kasaan?
-
Ei löydy kuin normaalin pituisia sarjoja. Kaikki siis ovat tusinatavaraa. Joukosta löytyy kyllä ihan kunnon helmiäkin.
Triplaan tosiaan mahtuisi hyvin jotain pitkiä juttuja...
-
Tripla oli mielestäni samaa tusinakamaa kuin tuplataskaritkin, ellei jopa huonompi - jostain syystä Rodolfo Ciminoa, Carlo Panaroa tms. tungetaan paksumpiin taskareihin röykkiöittäin, kun taas tavallisissa taskareissa saadaan nähdä myös omaperäisempiä tarinanikkareita (kuten Mark & Laura Shawia, Michael T. Gilbertiä, Stefan Petruchaa...). Olen nyt lukenut triplataskarista 2/3, enkä ole ollut kovin tyytyväinen sen sisältöön. Liikaa samoja kaavoja ja tusinakirjoituksia... ei oikein jää mitään mieleen. :-\
-
Mitä on taskarin tusinatavara?
Itse lasken siihen ryhmään lähinnä Comicup Studion ja Bancelssin rötväykset, joissa ei ole sen paremmin tarinaa kuin palkitsevaa visuaalista ilmettäkään.
-
Tusinatavaraa ovat mielestäni kaikki tarinat, jotka ovat kaavamaisia sekä ennalta-arvattavia vailla mitään omaperäistä, Per Hedman ja Gorm Transgaard näin pahimpina esimerkkeinä käsikirjoittajista. Piirtäjistä minun on hankalaa sanoa mitään, sillä hehän vain kuvittavat itse kertomuksen, eikä heillä ole osaa eikä arpaa tarinan kulkuun. Kuitenkin Giuseppe Dalla Santan, Maurizio Amendolan, Luciano Gatton tms. jäykkiä ilmeitä käyttävien piirtäjien töherrykset alkavat kyllästyttää.
-
Aivan, tusinatavaraa, mutta laadukasta sellaista! ;D
-
Mini-taskari-aihetta en löytänyt, joten laitan nyt tähän: Mini-taskari 11:ssa, jonka teemana piti olla Karhukopla, oli vain yksi Karhukopla -tarina! Olen pettynyt! Sama juttu minari 9:ssä, Taikaviitta tarinoita oli vain muutama, ja nekin muistaakseni Suomessa jo aiemmin julkaistuja. Tämän sarjan voisi minun puolestani lopettaa, tai tehdä näitä sitten max. 20:een asti. Ja melkein kolmasosa näistä on ollut Aku -aiheisia.... Jos näissä oikeasti olisi joka opuksessa eri hahmo, ja kaikissa kyseisen kirjan tarinoissa seikkailisi tämä kyseinen hahmo, ja kaikki tarinat olisivat Suomessa ennen julkaisemattomia, niin julkaisu voisi ollakin ihan kiva, ja sitä olisi jokin syy jopa jatkaa....
-
Mini-taskari-aihetta en löytänyt, joten laitan nyt tähän: Mini-taskari 11:ssa, jonka teemana piti olla Karhukopla, oli vain yksi Karhukopla -tarina! Olen pettynyt! Sama juttu minari 9:ssä, Taikaviitta tarinoita oli vain muutama, ja nekin muistaakseni Suomessa jo aiemmin julkaistuja. Tämän sarjan voisi minun puolestani lopettaa, tai tehdä näitä sitten max. 20:een asti. Ja melkein kolmasosa näistä on ollut Aku -aiheisia.... Jos näissä oikeasti olisi joka opuksessa eri hahmo, ja kaikissa kyseisen kirjan tarinoissa seikkailisi tämä kyseinen hahmo, ja kaikki tarinat olisivat Suomessa ennen julkaisemattomia, niin julkaisu voisi ollakin ihan kiva, ja sitä olisi jokin syy jopa jatkaa....
Olen täysin samaa mieltä. Minit ovat aivan turhia. En tule ikinä hankkimaan yhtään. Silkkaa rahastusta (ja mikäpä ei olisi) tällaiset minikokoiset taskukirjat. Sellaista siprutusta se teksti. Samaa valittamista muutakin mitä sanoit tuossa viestissäsi.
Kohta on Tripla luettu. Tosin kun koulua on arkisin, en ehdi pitkään aikaan saamaan päätökseen. Hiljaa hyvä tulee. Ihme että pidin Pluto-tarinasta.
-
Olin itsekin aluksi tuolla asenteella, kun ensimmäinen Mini ilmestyi. Roope-setä -lehdessä 11/07 näin ensimmäisen mainoksen ja ajattelin, että "Eiii, taas uusi sarja, mitä pitäisi alkaa ostamaan!". Pysyin kuitenkin tiukkana, enkä ostanutkaan kuukauteen kirjasta. Joulukuussa kaverini osti sen ja sai minutkin käännytettyä Minin puoleen. "Jos nyt testiksi tämä ensimmäinen..."
Niinpä niin... Kaikki 11 ilmestynyttä Miniä lojuvat hyllyssäni. Olen joutunut kuitenkin harkitsemaan vakavasti keräilyn lopettamista, koska näköni on alkanut huononemaan. No, ehkä sitten suurennuslasin kanssa... Lopettaminen on niin vaikeaa, kun Ankasta on kyse.
-
Mini-taskari on kyllä ollut kyllä aika turha julkaisu. Entisen duunimestan kautta noita sai aina luettavaksi niin tuli suurin osa hyllyyn kerättyä, mutta itse en olisi kyllä rahaa sijoittanut. Suurin osa tarinoista löytyy jo muista julkaisuista ihan "normikokoisena" joten en näe niiden ostamista toiseen kertaan "minikokoisena" aika turhana. Jos sarjoja ei Suomessa olisi aikaisemmin julkaistu niin asia olisi tietty eri. Lisäksi suurin osa noista uusintajulkaisuista ei edes alunperin ollut kauhean hyviä vaan lähinnä sitä keskiverto ankkaa tai hiirtä.
-
Lumikki on ollut huuto.netissä tuon tuosta myynnissä. Mutta sidottuna. 1350.00 € osta heti -hintana.
[....]
Sidottuna?
Kohde suljettu. Joko fiat126 otti ja osti?
Mikä on yksi lehti sidottuna?
Timo
-
Mikä on yksi lehti sidottuna?
Lehti on laitettu (sidottu?) kovien kansien väliin.
-
Minäkään en omista yhtään taskaria.
Omistan kuitenkin muutamia Aku Ankan Parhaat-tms. sarjan albumeja.
-
Hei kaikki kvaakkilaiset!
Tietooni on tullut ettei koko Normandiassa ole kuin kolme taskaria!!! Järkkäilen tässä pientä keräystä. Löytyykö ihmisillä hyvää tahtoa? Tuokaa ylimääräiset taskarinne viikonloppuna sarjakuvafestareilla Kreegah Bundolon pöytään. Taskarit lähetetään heti seuraavalla viikolla Normandian taskarittomien ihmisten lohduksi. Johan on kumma jos ei saada kokoon sataa taskaria!
taskariterveisin
Matti Hagelberg
-
Pitäisi kyllä tietää mitkä kolme siellä jo on, ettei tule tuplakappaleita joita ne voivat vaihtaa esimerkiksi leipään.
-
Nyt on Tripla saatu päätökseensä, ja samalla mielipiteellä mennään edelleen, puolet ihan hyviä, os aniistä erittäin hyviä, mutta puolet taas näitä tuttuja huonoja/tylsiä tavallisia.
Triplan aloitustarina oli varsin mallikas, Akun ja Touhon hölmöily Salaisuuksien saari. Parhaimmistoa piirtäjänä, Cavazzanon vanhempi tyyli loistaa.
Kultajoen hiekat jatkoi mallikkaasti hyvällä juonellaan ja De Vitan mahtipiirroksilla.
Miljoonamoka, Sulosointujen lumo ja Maatilamatkailua olivat mallikkaita normaaleja sarjoja, mutta hyvin mukavia sellaisia Molinarin piirroksilla.
Mikin seikkailu Tulevaisuuden olevaisuudet oli aluksi hyvin makuuni, mutta en pidä tällaisista päätä itse miten tarina jatkuu -valinnoista. Sergio Asteritin piirrokset ovat aina olleet mallikkaat ja omaperäiset.
Hyinen kultajahti, Riemuloma melukylässä ja Roope-setä ja taivaanlahja olivat nekin omaperäisiä vaikkakin melko normaaleja.
Ank-Kongin raivo palautti De Vitan vanhahkoin upein piirroksin mieleen alkuperäisen King Gong -leffan. Täyttä rautaa tämä tarina!
Taavin viisastelusarja Kuun lumoissa oli naurettavaa viihdettä muuten niin ankeaan päivään Silvia Zichen yhtä mukaansatempaavin piirroksin.
Kilpailun henki oli mahtavan opettavainen ja mukava Mummon tarina Frecceron upein piirroksin. Samaa voisi sanoa Sarjavorosta, joka oli oieka Mustan Pekan jymypaukku päivään Cavazzanon uusin, uljain tyylein.
Luulin etten Pluton seikkailusta Syntymäpäivä Fecchin piirroksilla pidäkään, mutta toisin kävi. Vaikka en nyt luonnehtisi mitenkään erikoiseksi.
Touhon seikkailu Taikaviitan kanssa Touhon yö -tarinassa oli hupaisaa Enrico Faccinia. Hauska juttu.
Roope Ankan miljoonat jatkui Kahdeksannella miljoonalla jälleen kerran loistokkaasti, Lorenzo Pastrovicchion piirroksilla tällä kertaa. Loppu olikin aikamoinen.
Kaasin Linnareissu oli hupaisa sarja Roberto Vianin taiteilemana, ja myös Riitan ja Kuunon uusi hassun hauska sekoilutyö tarinassa Paparazit Stefano Intinin mitä parhaimmin kuvittamana.
Muut sarjat olivatkin sitten joko kohtuullisia tai surkeita.
Tuleekohan Triplasta joka syyskuinen julkaisu? Ainakin takakannessa lukee ensimmäinen. Ihan kivahan se olisi saada Toukokuisin Tupla ja Syyskuisin Tripla.
Vai mitä mieltä te muut olette?
Lokakuun taskukirjaa odotellessa...
-
Tuleekohan Triplasta joka syyskuinen julkaisu? Ainakin takakannessa lukee ensimmäinen. Ihan kivahan se olisi saada Toukokuisin Tupla ja Syyskuisin Tripla.
Vai mitä mieltä te muut olette?
Itse en usko, että ainakaan lähimain uusia triploja tulee. Tämäkin oli pantu markkinoille ilmeisesti vain siksi, koska se oli järjestysluvultaan hyvin triplamainen (369) ja muutenkin mainoskampanjoissa korostettiin sen ainutlaatuisuutta. Mutta aika näyttää...
-
Itse en usko, että ainakaan lähimain uusia triploja tulee. Tämäkin oli pantu markkinoille ilmeisesti vain siksi, koska se oli järjestysluvultaan hyvin triplamainen (369) ja muutenkin mainoskampanjoissa korostettiin sen ainutlaatuisuutta. Mutta aika näyttää...
Myös Taskarin 40-vuotisjuhla vaikutti varmasti asiaan.
Itsekään en usko uuteen Triplaan ainakaan lähivuosina. Tai mistäs sitä ikinä tietää... ;)
-
Hei kvaakkilaiset!
Älkää unohtako Normandian asiaa. Varmaan löytyy hyllystänne taskareita, joista voitte luopua taskarittomien normandilaisten hyväksi. Myös huonokuntoisemmat taskarit otetaan ilolla vastaan Kreegah Bundolon festivaalipöydässä. Taskariapu toimitetaan suoraan tarvitseville ilman välikäsiä. Pöydän henkilökunta on luvannut vastata kaikkiin kysymyksiinne.
taskariterveisin
Matti Hagelberg :)
-
voisi kääntää tasku kirjat ranskan kielelle, jotta normandialaisetkin ymmärtäisivät. maihin nousu ei muuten toimi. ja siellähän luetaan kaikki toiselta puolelta. joten ne on käännettävä toisin päin ihan muutenkin.
Timo
-
Kiitos kaikille taskarikeräykseen osallistuneille!
Teidän ansiostanne Normandian taskarikanta kohosi YLI 200 prosenttia.
Taskarit pakataan maanantaina ja ne lähtevät kohti Normandiaa ensi viikon aikana.
Normandia kiittää.
terv.
Matti Hagelberg :)
-
Itselläni kotona on vaan noin 42. Mutta iskällä niitä on parisaturaista.
-
äh, turha miettiä liikaa, kun ei sieltä kuitenkaan tule sellaista pakettia, mitä minä olen ajatellut
No okei, tuli juuri sellainen kokonaisuus kuin meikäläisen logiikka lupailikin.
Kuten hyvin usein on asia uusien Taskareiden kohdalla, tässäkin taso vaihtelee hyvin paljon ja lopputulemana kokonaisuus on keskitasoinen. Tämä täysosumataskareiden puute johtuu luonnollisesti osin siitä, että tarinoiden kirjo on nykyisin hyvin moninainen (Italia&Egmont, uusia ja vanhempia tarinoita, hiiriä ja ankkoja sekä hyvin paljon eri päähenkilöitä samassa kirjassa, eri tekijöitä enemmän kuin ennen, tarinoiden pituus vaihtelee jne.). Jos muistellaan monia suuria klassikkotaskareita, ne ovat lähes järjestään selkeämmin luokiteltavissa ja tarinoista löytyy enemmän yhteneväisyyksiä.
Muutamia esimerkkejä:
Mikki kiipelissä (1): Neljä pitkää Mikki-tarinaa aivan 1960-luvun alusta, aikakauden suurimmilta tekijöiltä.
Mikki ja Hessu timanttien jäljillä (5): 50-luvun pitkiä Mikki- ja Hessu-tarinoita.
Aku ja Amerikan keisari (8): Klassikkosovituksia.
Aku kuumilla jäljillä (36): Ankkataskareiden "vanhus", 50-luvun pitkiä tarinoita.
Aku Taikaviitta (41): Viitan alkuvaiheet samassa paketissa.
Mikki kummitusjahdissa (55): "Erikoisia" tarinoita, selkeästi vanhempaa matskua kuin muissa Taskukirjoissa (50-luvun alkupuolelta).
Akun onnenpäivät (57): Klassikkosovituksia.
Aku maankiertäjä (63): Kolme pitkää Martinan klassikkosovitusta.
Mikin hurjat jutut (73): Legendaarinen "se kaikkien aikojen paras taskari". Kolme Scarpan klassikkoa, yksi Martinalta ja Carpilta. Tarinat vuosilta 1957-59.
Aku maailman melskeissä (85): Seikkailuja historiassa ja kaukomailla, klassikkosovituksia. Selkeästi omanlaisensa tunnelma.
Akun viemää (114): Martinan ja Carpin moniosainen Tuulen viemää -sovitus, ehkäpä se kaikkein hulppein Disney-klassikkoversiointi.
Joron jäljillä (129): Taikamiekka-trilogia täyttää valtaosan kirjasta.
Vastaavia tapauksia löytyy paljon lisääkin, mikä kertoo vain siitä, että ennen muinoin useilla Taskareilla oli jokin teema, joskus selvästi nimenkin paljastama, välillä vain tarinoiden samanhenkisyys kieli siitä. Nuohan tulivat toki Suomeenkin valmiiksi koostettuina, vanhimmat esinäytöksillä ryyditettyinä. Tällaiset hienot kokonaisuudet ja täyden kympin Taskarit ovat upea osa taskukirjahistoriaa, mutta samalla ne hieman hämärtävät monesti kuvaa siitä, millainen itse tarinoiden keskitaso on silloin ollut verrattuna nykypäivään. Sillä siinä missä suurin osa parhaista Taskareista on julkaistu männä vuosikymmeninä, myös kaikkein vaisuimmat kokonaisuudet ovat "menneiden talvien lumia". Kuka muistaa taskarin no. 9 (Ota rennosti, Aku)? Tai numeron 17 (Roopen joulutervehdys)? 68 (Roopen kootut rikkaudet)? Edelleen olen sitä mieltä, ettei huonoa Taskaria ole ilmestynytkään ja noistakin jotain hyvää löytyy (esim. Bottaro numero ysissä), mutta ovathan esimerkiksi nuo kolme kokonaisuutena sellaisia kirjoja, ettei tuolle tasolle ole vajottu noin kahteensataanviiteenkymmeneen Taskariin. Ainakaan.
Eli Taskukirjat ovat jo pitkään olleet tasaisempia laadun suhteen, niissä on yleensä jokaiselle jotakin (paitsi pahimmille menneisyydessä roikkujille, joille kaikki Scarpan jälkeinen on turhaa ja Cavazzanokin on pilalla ja asdasdasd). Huikeita, virheettömiä kokonaisuuksia ei ole muodostettu (vaikka sellaisiakin uusista tarinoista saisi!), mutta vastapainona myöskään huonojen tarinoiden invaasiota yhteen kirjaan ei ole näkynyt. Kumpi on sitten mukavampaa, tason voimakas vaihtelu kirjojen välillä vai ajoittain tasapaksuuteen puuroutuva tasaisuus, sen saa jokainen itse päättää. Itse pidän molemmista, niin kuin pidän myös uusista ja vanhoista tekijöistä ja tarinoista. Jokaisessa Taskarin elinkaaren vaiheessa on omat hyvät ja huonotkin puolensa, mutta hyvä puoli on aina paistanut kirkkaammin.
Kaikkein aliarvostetuin ajanjakso on mielestäni 1990-luku (suunnilleen), jolloin julkaistiin paljon huikeaa sarjakuvaa ja Taskareita, jotka kokonaisuuksinakin haastavat jopa rakastetuimmat alkupään klassikot. Juniorit puhuvat Tuplanollasta ja "jäärät" kaipaavat takaisin seiskytluvulle, mutta ysäri pitkine ja laadukkaasti käsikirjoitettuine tarinoineen, Indiana Hopo, Pezzinin, Cavazzanon, De Vitan ja monen muun kultakaudet, Egmontin kaikkein parhaimmat tarinat, monen nykypäivän mestarin uran alkuvaihe, Carpin viimeiset tarinat ja muut vuosikymmenen upeat piirteet ovat jääneet jotenkin vähemmälle huomiolle. No, eipähän ainakaan tule "hehkutusähkyä" ja sitä kautta pienintäkään kyllästymistä. 90-luku on minun aikakauteni. :)
Näistä muisteloista siirrymme takaisin kylmälle 2010-luvulle...eikun siis, Triplasta pientä arviota.
Salaisuuksien saari (Pezzin-Cavazzano) - Hyvässä iskussahan Giorgiot olivat tietenkin jo 1970-luvulla. Tarina rullaa kauniisti eteenpäin ja pitää otteessaan, vaikka loppu onkin vähän...no, ei ihan sellainen kliimaksi, mitä olisi voinut toivoa, vaikkei sitä yllätyksenä voinutkaan pitää (siinä myös osaselitys). Hyvän maun tämä kuitenkin jätti ilman muuta. Cavazzano piirsi tuohon aikaan maisemia paremmin kuin hahmoja, "venkoilevista" ankoista ja hiiristä hän pääsi eroon 1980-luvulla.
Karanneen mantereen pizzat (Cimino-Held) - Tarina on niin järjettömän överiksi vedettyä kliseisen klassista Rodolfoa, että se alkaa olla jo hauskaa. Kuin Cimino-parodia.
Kultajoen hiekat (Martina-De Vita) - Akun typeryys ei häiritse erinomaisesti käsikirjoitettua, hienoa ja viihdyttävää tarinaa.
Karmiva keikka (Miná-Marabelli) - Tämän Taskarin heikoin tarina, mikä on varsin mainio asia, sillä tämä ei ole mitenkään järjettömän surkea. Paljon ei kehumista toki ole, sillä idea on vanha "häädä haamu/hirviö" ja toteutus ontuu loppuratkaisua myöten. Myös tunnelma on Paperinik-lehden tarinoille varsin tyypillisesti hieman vieras ja maailma liian irrallinen Taikaviitta-perinteeseen nähden, ja Marabelli on kehnohko Carpi-imitoija. Köyhän kaupunginosan kuvaus on tarinan parasta antia, vaikka hieman köyhäksi jää sekin.
Miljoonamoka (Russo-Molinari) - Hauska tarina, johon Taavi tuo lisäpotkua, mutta Roope löytää "aarteen" pelkällä tuurilla, mikä asettaa hahmojen käytöksen tarinan lopussa hieman outoon valoon.
Villi valokuvauskeikka (Cimino-Amendola) - Aika tylsää, kunnes lopussa perinteinen Cimino-hyypiö kirvoittaa naurut.
Tulevaisuuden olevaisuudet (Sisti-Asteriti) - Jes, 80-luvun Mikkiä! Jes, Asteritin nostalgisia piirroksia! Jes, valitse juoni -tarina! Todella hyvä, hauska ja mielenkiintoinen tarina kaikin puolin. Erinomaista.
Unettava liikeidea (Panaro-Held) - Hyvä perustarina, juonenkehittely on Panarolle tyypillistä, perinteistä, mutta viihdyttävää.
Sulosointujen lumo (Cimino-Molinari) - Ei maailman mielenkiintoisin idea. Luettava, muttei kehuttava.
Maatilamatkailua (Pace-Molinari) - En tiedä miksi, mutta minua ällöttää todella paljon Akun ylimielinen yllättyneisyys siitä, että Kuuno on kutsuttu lopussa syömään. Akulla ei olisi paljon varaa arvostella toisia pienistä ylilyönneistä. Muilta osin tarina on mainio.
Sankari vailla vertaa (Panaro-Freccero) - Erittäin viihdyttävä ja hauska tarina, tällaiset saavat hyvälle tuulelle.
Suo siellä, vetelä täällä (Concina-Chierchini) - Ihan mukava tarina, jonka lopusta pidin yllättävänkin paljon.
Mainosmaailman uudet tuulet (Salvagnini-Meloni) - Rudy on aina osannut käsikirjoittaa Touhoa erinomaisesti. Riemukas tarina.
Hyinen kultajahti (Cimino-Amendola) - Tämän kirjan parasta Ciminoa. Epäloogisuuksista, kuten siitä, että vapaana oleva kulta olisi nyt sitten tämän aarteen myötä loppunut maapallolta (mikäli laite toimi), ei kannata välittää. Cimino on epäloogisuuden ruumiillistuma.
Riemuloma Melukylässä (Panaro-Barbaro) - Carlo Panarolla on poikkeuksellinen kyky kasata näennäisen tutuista aineksista oikein mielenkiintoisia tarinoita. Hyvää sarjakuvaa.
Noiduttu saari (Gentina-Dossi) - Kohtalaisen hölmö tarina. Ei jaksa viihdyttää. Liian tuttua juttua.
Roope-setä ja taivaan lahja (Gozzo-Barozzi) - Huomatkaa, että tämä sekä edellinen tarina eivät ole Topolino-lehdestä, vaan Paperino Mesen eräästä numerosta. Tämä on näistä kahdesta joka tavalla parempi tarina, oikeinkin persoonallinen ja viihdyttävä.
Ank-Kongin raivo (Gazzarri-De Vita) - Pettymys. Tarinassa ei ole mitään mielenkiintoista, se on kaikessa kliseisyydessään suorastaan typerä. Ainoastaan Massimo De Vitan piirrokset ansaitsevat kehut.
Kuun pauloissa (Bosco-Ziche) - Erittäin onnistunut valinta kuusisivuiseksi, Marco Bosco nämä todellakin osaa. Näin kuusisivuinen tarina kuuluu rakentaa, ei mitään juonenkehittelyä ja mukahauskaa loppuratkaisua vaan tietystä teemasta tasaisesti huumoria hyvällä tunnelmalla juuri tähän tapaan.
Kilpailun henki (P&C McGreal-Freccero) - Taas tällainen Egmont-Italia-yhteistarina. Idea on ihan hauska, mutta voi hellanlettas, millaiseksi lässytykseksi se muuttuukaan. Opettavainen voi olla tyylikkäästikin. Ellottaa oikein.
Sarjavoro (Vitaliano-Cavazzano) - Kyllä! Fausto Vitalianon nerouden hedelmä jälleen kerran. Riemastuttava tarina kaiken kaikkiaan. Musta Pekka on huikea hahmo. Kirjan paras tarina.
Kaaoksen kukistaja (Salvagnini-Ubezio) - Pikkunätti, ihan hauska pikkutarina.
Syntymäpäivä (Åstrup-Fecchi) - Käsikirjoitus on tavallaan aika syvältä, mutta jostain syystä homma toimii ihan kivasti. Tunnelma on yllättävän hyvä. Pollen esiintymisestä bonuspiste.
Touhon yö (Faccini) - Faccini on nero. Ei tämä herran kärkitasoa ole, mutta mieletöntä tyylitajua osoittaa silti. Hahmojen ilmeikkyys aivan omaa luokkaansa.
Kahdeksas miljoonani (Vitaliano-L.Pastrovicchio) - Upea, mahtava, kaunis tarina jälleen kerran. Tämä on aivan loistava tarinasarja.
Linnareissu (Valentini-Vian) - Todella hyvä tunnelma, erinomainen Kaasi&Murske -juttu kaikin puolin. Roberto Vian on yksi tämän hetken parhaista piirtäjistä, fantastista jälkeä jälleen.
Sopivasti myöhässä (Vessella-Asaro) - On niin härskiä pojilta olettaa Akun myöhästyvän vuorokauden, että vitsi toimii loistavasti.
Paparazzit (Muzzolini-Intini) - Riemastuttavan överiksi vedetyt vitsit ovat tämän tarinan selkäranka. Toimii.
Kilpailijan leivissä (Muzzolini-Urbano) - Hauska perustarina.
-
Minua ei triplataskari saanut täysin haltioihinsa. Ensinnäkin tuli jo ähky etukäteen ja opukseen tarttumista suorastaan vältteli. Mutta oli siinä hyviä tarinoita, ei siinä mitään. Vastapainoksi niitä kehnojakin mahtui mukaan roppakaupalla. Heldin ja Molinarin Ankka-tarinat ovat niin jäykästi piirrettyjä, että ei niitä kertakaikkiaan jaksa. Ja en kyllä jaksa noita ainaisia Akun ja Touhon toilailujakaan, joita tuntuu olevan joka julkaisussa melkein puolet. Se valituksesta! Reilu kolmannes oli oikein viihdyttävää. Tietenkin vanhempi De Vita ja Cavazzano vetoaa minuun aina. Tuoreemmista tarinoista Intinin letkeä ja liioitteleva piirrostyyli myös viehättää. Kruununa oli pari upeaa Mikki-tarinaa. Eivät tässä rahat hukkaan menneet.
-
Noita vanhempia teemoittain ryhmiteltyjä taskareita kaipaan aika ajoin, vaikka se aika ajoin tosiaan johtikin myös niihin kirjoihin joista ei mitään hyvää löytynyt, ja sekä suurimmat suosikkitaskarini että pahimmat inhokkini löytyvät noista 70-luvun ja 80-luvun alun kirjoista...
Kaikkein aliarvostetuin ajanjakso on mielestäni 1990-luku (suunnilleen), jolloin julkaistiin paljon huikeaa sarjakuvaa ja Taskareita, jotka kokonaisuuksinakin haastavat jopa rakastetuimmat alkupään klassikot.
Samaa mieltä olen, noissa taitaa olla jonkinlaista aaltoliikettä ja siinä missä se alun hyvien taskarien kausi jatkuu minusta jonnekin numeron 70 tienoille, sitä seurasi myös yleistason lasku, tuonne 80-luvun loppuun asti...kunnes taas siinä numeron 125 tienoilla piristyttiin ja taso lähti taas nousuun ja paljon hyvää tehtiin. Ja kai on taas siinä 200-300-numeroissa noussut tai laskenut mutta niitä olen lukenut sen verran epäjärjestyksessä että en ole pysynyt laajemmissa kausissa mukana.
Mainittakoon että mahdollinen nostalgia-boosti pitäisi minun iässäni osua jonnekin 80-luvun puoliväliin. Ja sitä on ehkä jonkin verran mutta kyllä minä silti sanon että 90-luku näki parannuksen sekä taskareissa että perus-Akkareissa.
-
Noita vanhempia teemoittain ryhmiteltyjä taskareita kaipaan aika ajoin
Ehkäpä meillä juuri tämän takia on teemataskarit ja perustaskarit ovat sillisalaattia periaatteella jokaiselle jotakin.
-
Seuraavan Taskukirjan sisältö: http://coa.inducks.org/issue.php?c=nl/PO3+178.
Tuon perusteella voidaan tietysti pitää selvänä, että mitään kaikkien aikojen klassikkoa ei ole lokakuussa luvassa. Yksi tarina kuitenkin pistää silmään: http://coa.inducks.org/story.php?c=I+TL+2808-1. Paolo Mottura on riittävä syy jokaisen, joka kenties jostain syystä harkitsee, ostaa tuo kirja. Itse asiassa Mottura on riittävä syy ostaa mikä tahansa Disney-julkaisu, oli hinta sitten vitosen tai viisikymppiä.
Lisäksi odottelen innolla Roope-sedän yhdeksännen miljoonan tarinaa. ATP-hassuttelukin näyttää ihan mielenkiintoiselta. Mikki-tarina on valitettavasti Egmontin tuotantoa, mutta sekin saa toki yllättää.
-
Hyllystä löytyy 139 Taskaria, jos lasketaan mukaan myös Minit, Teemarit ja Taskarin parhaat. Ilman niitä 103.
Eli jos kaikki Taskarit haluan, ostettavaa löytyy vielä 266 normi-Taskarin verran. Ja siihen päälle vielä loput Teemarit sekä erikoisnumerot.
-
Hih, todella hyvältä vaikuttaa muuten paitsi inhoan yleensä Egmontin Mikkejä. Ja tuota piirtäjää joka on vastuussa siitä tällä kertaa... Yh.
Bancellsin piirtämä sarja on toivottavasti käsikirjoitukseltaan hyvää antia. Millat ovat melkein aina surkeita. Toivottavasti näistä kolmesta joku yllättää.
Olen samaa mieltä Koninkauluksen kanssa tuosta Motturasta.
-
Onko Indiana Hopoa ollu taskareissa viimeaikoina? Muutaman uuden oon ostanu eikä niissä oo ollu, yleensä tykkään Indiana-tarinoista ja haluisin nähä millasta laatua uusimmat on.
-
Uusin Indiana on nähty Suomessa tämän vuoden ensimmäisessä numerossa, numerossa 361 Salattu elämä.
Viime vuonna taisi olla kolmessa taskarissa, ellen väärin muista.
Itsekin yleensä pidän niistä paljon. Harmi kun ei ole tullut.
Casty muuten ei ole tainnut Hessun serkkua käyttää. Ainakaan Suomen julkaisuissa. Onko jossakin mitä ei olla meillä nähty? Olisi ihan mielenkiintoista...
-
Casty muuten ei ole tainnut Hessun serkkua käyttää. Ainakaan Suomen julkaisuissa. Onko jossakin mitä ei olla meillä nähty? Olisi ihan mielenkiintoista...
On mies ehtinyt Indy-tarinankin tekemään: http://coa.inducks.org/story.php?c=I+TL+2801-1.
Kivahan tuo olisi suomeksi saada, kuten toki kaikki muutkin Castyn tarinat. ::)
-
On mies ehtinyt Indy-tarinankin tekemään: http://coa.inducks.org/story.php?c=I+TL+2801-1.
Kivahan tuo olisi suomeksi saada, kuten toki kaikki muutkin Castyn tarinat. ::)
Huu! : D
Suomeksi! Suomeksi!
-
Huu! : D
Suomeksi! Suomeksi!
Samaa mieltä. Indianan tarinoista en ole yleensä niin hirveästi perustanut, ne kun tuppaavat menemään sähellykseksi (eivätkä ole järin yllättäviä...). Mutta en minä Mikistäkään paljoa välittänyt ennen Castyn tarinoita. Mielenkiintoista olisi nähdä, millä tavalla hän Indianaa kohtelee.
-
Luen nyt just tai jo kauan olen lukenut vanhat taskarini uudestaan,pakko sanoa että numerot 250-300 oli parempia kun muistin :)
-
Lyhyt arvostelu Aku Ankan Taskukirjasta 370 (Tukka hyvin):
Aloitetaanpa höpinä kannesta. Andrea Freccero on hyvä piirtäjä, mutta en alkuunkaan pitänyt kannesta. Hyvä idea, mutta ei minun makuuni.
Johtosarjana oli Fecchin piirtämä Tupun, Hupun, Lupun ja Roopen seikkailu Hiuskarvan varassa. Ei sykähdyttänyt. Tuttua nykyistä Taskari-tusinaa Egmontin malliin.
Seuraavaksi Taikaviitta-tarina Tekniikan vihollinen. En pitänyt tästäkään. Juoni oli tavanomaista puppua, eivätkä Vitale Mangiatordin piirrokset onnistuneet muuta kuin sekoittamaan päätäni lisää.
Inhoamani Gonzales oli piirtänyt Egmontille Paul Halasin käsikirjoituksen pohjalta Mikki-seikkailun Tuntematon tulevaisuus. Jo kolmas peräkkäinen huti!
Aku Ankan nimitarina Tietäjätenorin salaisuus oli keskivertoa. Ei mestarillinen, muttei erityisen huonokaan. Paolo Motturan piirrokset ansaitsevat kunniamaininnan.
Roope-setä jatkoi tarinointiaan miljoonistaan yhdeksännen miljoonan kera. En ole erityisemmin pitänyt vielä yhdestäkään "miljoonatarinasta", eikä tämäkään tehnyt poikkeusta. Osa on tehnyt hyvän vaikutelman, mutta tämä ei oikein innostanut. Muutamia mukavia hetkiä oltiin saatu tungettua mukaan.
Etsivä Kaasi hupaili tarinassa Verraton vaihdokki. Italiassa ollaan viime vuosina Tito Faracin johdolla onnistuttu tekemään peräti mestariteoksia Kaasista ja kumppaneista, mutta tämä Margherita Carrerin ja Maria Luisa Uggettin sarja on melkein häväistys! Juoni on täysin ennalta-arvattava ja tökerö, ja Uggettin piirrokset ovat laaduttomia.
Akun ja Touhon ATP-seikkailu Väärät väärennökset jatkaa huonolla menestyksellä. Ei vedä vertoja parhaimmille ATP-sarjoille.
Milla puuhailee tarinassa Kansalainen Milla. "Kaikkien aikojen parhaalta elokuvalta" nimensä lainaava tarina on lähempänä "kaikkien aikojen huonointa" kuin "parhainta".
Taskaria onnistuu jonkin verran pelastamaan sen päättävä tarina Niagaran uumenissa, jonka on piirtänyt Bancells. Yleensä en oikein pidä Bancellsin tarinoista, mutta tämä oli mainio. Bancells on siis mielestäni hyvä piirtämään, mutta tarinoilla on usein huono käsikirjoitus. Nyt käsikirjoittajat Mark & Laura Shaw ansaitsevat kuitenkin kiitokset!
Yhteenveto:
Taskarien huonoimmasta päästä oleva teos, joka muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta vain itkettää ja peräti vihastuttaa surkeudellaan. Sana "muutama" voi olla yläkanttiin.
-
Tääh... Kuukausi on hädin tuskin vaihtunutkaan, ja jotkut tekevät uudesta taskarista jo arvosteluja.
Edistystä sinänsä, ennen piti kalenterin kääntämisen jälkeen odottaa viikko tai pari ennen kuin taskari ilmestyi.
No, jos opus on arvostelunsa mukainen, niin ei sillä varmaan kiirettä olisi ollutkaan.
-
Juu, ei houkuta ostamaan tuon arvostelun pohjalta.
-
Tääh... Kuukausi on hädin tuskin vaihtunutkaan, ja jotkut tekevät uudesta taskarista jo arvosteluja.
Edistystä sinänsä, ennen piti kalenterin kääntämisen jälkeen odottaa viikko tai pari ennen kuin taskari ilmestyi.
No, jos opus on arvostelunsa mukainen, niin ei sillä varmaan kiirettä olisi ollutkaan.
Taskarit ovat tosiaan aikaistaneet ilmestymistään, mikä on ihan hyvä juttu.
Juu, ei houkuta ostamaan tuon arvostelun pohjalta.
Tuo oli vain minun arvosteluni, ei kannata nojautua liikaa siihen. Haukkumani tarinat voivat muista olla erittäin hyviä.
-
Aikaisemmat ilmestymiset ovat erinomainen asia, kyllä.
Omasta mielestäni taskari kyllä oli paljon parempi mitä Henendon arvostelua antaa kuvata.
Tässä vähän pientä arvostelua, kuten tavallista:
Aloitustarina Hiuskarvan varassa oli normaali, hyvä tarina Fecchin piirtämänä. Perusankkaa siis.
Taikistarina Tekniikan vihollinen taasen oli omaperäinen suoritus. Pidin siitä paljon, vaikka eräs juttu jäikin vaivaamaan... Mangiatordin kuvitukset olivat upeita (vilkaiskaahan vaikkapa sivun 53 viimeistä ruutua).
Ankkaisa, mukaansatempaava seikkailu Tietäjätenorin salaisuus ansaitsee vuoden parhaan taskaritarinan (huom, kyseessä vain tavalliset taskarit) mahtavasta käsikirjoituksestaan ja Paolo Motturan fantastisilla piirroksilla.
Roope Ankan miljoonat jatkuivat samaa, Vitalianon erinomaista rataa (tulipas hyvä riimi).
Uusi ATP -seikkailu Väärät väärennökset toi mukavaa erilaisuutta ankeaan ATP-valikoimaan. En ole koskaan erityisemmin pitänyt tarinasarjasta, mutta tämä osio kyllä vähän lopussa hymyilytti, vaikka ennalta-arvatta olikin.
Niagaran uumenissa -sarja oli maanmainio juoneltaan. Vaikka Bancells ei osaakaan piirtää kunnolla, tarina ansaitsee silti aplodit.
Lähes samaa voisi sanoa Mikin ja Hessun oudosta seikkailusta tarinassa Tuntematon tulevaisuus: käsikirjoitus loistava, mutta piirtäjä yksi inhokeistani.
Kaasin Verraton vaihdokki ja Millan Kansalainen Milla -tarinat olivatkin sitten surkeita tekeleitä. Ainoa mikä toisessa lohdutti, oli Millan hyvät piirrokset Ottavio Panarolta.
Hyvä numero. Vuoden keskitasoa.
Toivottavasti ensi kuun numeroon pistävät taskarin nimeä myöten kaikki likoon!
-
Tekeeköhän tuo Vitaliano tahallaan noita historiallisia virheita tarinoihinsa? "Hiilikautinen veistos"? (AATK367 6:s miljoonani). Hiilikausi päättyi siinä about 300 miljoonaa vuotta sitten. Ihmisiä ei pahemmin tuolloin ollut patsaita tekemässä. Olihan näitä tämmösiä muissakin Vitalianon tarinoissa. Pitänee poimiskella jossain välissä.
Timo
-
Nuoremmat kanssapalstalaiset ovatkin jo ehtineet uudesta Taskarista turista; kai minunkin on "perinnettä" jatkettava. Vanhempi syttyy hitaammin...no ei, mutta hyvähän se on antaa tarinoiden muhia päässä muutama päivä ennen kuin niistä mitään syväluotaavaa ryhtyy runoilemaan.
Kyllä tästä Taskaristakin runollisen viehkeää ainesta löytyy, eli onhan minun tultava korjaamaan käsityksiä siitä, ettei tämä jotenkin olisi ostamisen arvoinen opus. Yleensä olen käsitellyt tarinoita järjestyksessä, mutta nyt on lähdettävä terävä pää edellä, ja tuo terävä pää kuuluu Paolo Motturalle. Jazzpianisti Stefano Bollani on osallistunut kaimansa Petruccellin käsikirjoitukseen (Tietäjätenorin salaisuus), ja Bollani onkin saanut ankkavastineensa tarinaan mukaan. Käsikirjoitus on kokonaisuudessaan erittäin hyvä ja tarinan tunnelma välitön, rento ja kaunis. Suuri osa tästä kunniasta on annettava tietenkin myös Motturalle, joka on jo aikaa sitten todistanut olevansa hyvän fiiliksen välittäjänä täysin lyömätön. Miehen vahvuuksia olen minäkin käsitellyt jo moneen otteeseen, joten kannattaa antaa itse sarjakuvan kertoa. Sanotaan sen verran, että tarinan viimeinen ruutu tiivistää aika hyvin, mistä Motturan taiteessa on kyse. Yksi hyvin kuvaava sana on rauhoittava. Kerrassaan fantastista jälkeä. Vuoden parhaita ankkatarinoita, ja ehdottomasti riittävä syy jättää muutama euro kioskille, jos siis ylipäänsä hyvää Disney-sarjakuvaa on tapana ostella.
Eikä tämä kirja muiltakaan osin mitään murhetta aiheuta. Vitalianon Roope-sedän miljoonissa lähestytään valitettavasti päätöstä, erinomaista ankkasarjakuvaa uusinkin osa tuttuun tapaan. ATP-tarina (Sarda&Figus-Gorlero) on yksinkertainen, perinteistä kaavaa noudattava ja oikein viihdyttävä. Pätevien tekijöiden Riccardo Pescen ja Vitale Mangiatordin Taikaviitta-tarina toimii alussa erittäin hyvin, sitten seuraa käsittämätöntä hörhöilyä kaiken maailman heposäteineen ja lopulta lukijalle jää nk. "Mitä hittoa?" -fiilis. Tarina on kuitenkin ammattimaisesti tehty ja siinä on hyviä koukkuja niin juonen kuin teemankin osalta, eli kokonaisuus kääntyy positiivisen puolelle. Italotarinoista vaisuinta osastoa edustavat idealtaan omaperäinen, mutta ontuva Milla-juttu sekä Etsivä Kaasin kuiva "kohellus", jossa tuolit vaihtuvat, kun aidolle käy ohraisesti (kukaan tuskin tästä spoilerista sydämistyy), mutta jota lukiessa tuntuu siltä, että myös oikea Kaasi on piilotettu jonnekin ja häntä esittää joku satunnainen kankea mörkö.
Positiivinen yllätys oli Mark ja Laura Shaw'n sekä Bancellsin Niagaran uumenissa. Eihän se mikään mestariteos tietenkään ole ja sortuu loppupuolella tavanomaiseen koohotukseen, mutta juoni on rakennettu erittäin hyvin ja alku on riittävän kiinnostava, jotta tarina pitää lipsumisesta huolimatta otteessaan loppuun saakka. Miljöössä on jotain oudon kiehtovaa, eikä tämä Bancellsinkaan uran heikoimpia hetkiä ole. Kirjan avaava hiushassuttelu on tämänkertaisesta tanskalaiskolmikosta heikoin, kettuileva heimopäällikkö hiukan tosin piristää. Paul Halas on sen sijaan kirjoittanut paulhalasmaisen hatustavedetyn "tulevaisuudenkuvan", jossa tahaton komiikka yhdistyy oikeasti toimiviin juonenkäänteisiin. Kyseinen Mikki-tarina on jonkin sortin outo lintu, samaan aikaan tekisi mieli välillä itkeä ja nauraa. Eräiden ihmisten kohtalo on kyllä aika karu. Tarinassa on selviä heikkouksia vaikka muille jakaa, mutta jostain syystä kertaluontoisena pläjäyksenä homma toimii.
Jotta olennaisin asia myös päättäisi tarinatuokioni ja jäisi näin niiden raukkojen mieliin, jotka ovat viestin kokonaan lukeneet, läväytän vielä pari avainsanaa tiskiin:
Mottura. Paolo.
-
http://coa.inducks.org/story.php?c=I+TL+2829-2&search=%20Paolo%20Mottura,%20Giorgio%20Salati%20Taikaviitta
Oheisen näköistä herkkua olisi tulossa ensi kuun taskukirjaan mikäli on www.lustiges-taschenbuch.de sivustoa uskominen.
Muista tarinoista vastaavat ainakin Tito Faraci, Giorgio Cavazzano, Alessandro Perina ja Flemming Andressen.
Myös Roope Ankan miljoonat sarja saa taskarissa päätöksensä.
-
Tämän perusteella tulossa on huipputaskari!
Ties vaikka vuoden paras, tuosta tiedon määrästä kuolaan jo sen perään. Mottura vielä piirtämässä Taikaviittaa, huisia. Kunpa ei taskariin niitä surkeita tekeleitä laitettaisi mitä välillä (usein) tuppaa näkymään...
En malta odottaa!
-
Selailin lähi-Alepassa tämän ensi kuussa ilmestyvän "Kaikki peliin" -taskarin Ruotsipainosta ja täytyy sanoa että näyttää todella hyvältä.
Motturan taide Taikaviitta-tarinassa huipentuu hienoimpaan lopetusruutuun vähään aikaan (ainahan ne tuppaa hienoja olemaan).
Muukin sisältö näytti herkulliselta; Faracin ja Cavazzanon Mikkitarina lupaa jo nimien puolesta hyvää ja olen aina tykännyt enemmän Cavazzanon tavasta piirtää hiiriä kuin ankkoja. Andersenin letkeät ankat ovat aina olleet mieleeni ja Mazzarello piirtää Vitalianon huikean Roope-Sedän miljoonat saagan päättärin.
Muutkin tarinat näyttivät nopealla selailulla normitasoa paremmilta, mukana oli mm. D'ippoliton Kaasia.
Kaikki tämä siis vain nopealla selailulla, koitin välttää tarkempaa tuijottamista jotta itse tarinoista ei tule pahoja spoilereita :)
Update: Taskarin sisältö löytyy indeksoituna täältä:
http://coa.inducks.org/issue.php?c=nl/PO3+179
-
Mihin ovat klassikot unohtuneet? Jo toinen peräkkäin, jossa sellaista ei ole. Ainoastaan Cavazzanon Mikki houkuttaa. Pöh!
-
Update: Taskarin sisältö löytyy indeksoituna täältä:
http://coa.inducks.org/issue.php?c=nl/PO3+179
Hyvältä näyttää. Erittäin hyvältä, kun muistelee tämän kuun emämunausta.
Cavazzanon piirrostyylistä puheenollen, en pidä hänen nykyisestä tyylistään. Herra oli huipputerässä 80- ja 90-luvuilla, sen jälkeen jokin on mennyt överiksi. Ja tiedänkin mikä; Cavazzanon tarinat olivat 70-luvulla "kumipallotyylisiä". En pidä siitä tyylistä lainkaan. Nyt tämä tyylisuuntaus on ainakin minun silmissäni alkanut vähitellen palata maestron papereille. Varsinkin ankkatarinat ovat venyneet, Mikki kelpaa vielä mainiosti. Tällä hetkellä Giorgio osaa piirtää kunnollisesti vain Kaasin seikkailuja.
-
Uusin teemataskari oli kaupoissa.
En ostanut kun tympii nuo jouluteemat, mutta huomenna lähdetään lyhyelle matkalle näin syyslomalla niin varmaan tarttuu matkalukemistoon ellei muuta.
Perinteisia joulutarinoita näkyili, mutta myös uusi Ultrasankarien tarina - jouluinen, of course.
Pistän palautetta reissun jälkeen.
-
Uusin teemataskari oli kaupoissa.
Nyt kyllä suututtaa! Kävin päivällä kioskilla kolikkokasani kera etsimässä uutta Teemaria. En löytänyt, myyjät pyörittelivät päätään ja totesin, ettei se olekaan vielä ilmestynyt. No, itken itseni uneen ja raahaudun huomenna takaisin. Samaa jouluista tusinatavaraahan tähänkin on varmasti ängetty, mutta hullu kun olen, se on pakko ostaa.
-
Nyt kyllä suututtaa! Kävin päivällä kioskilla kolikkokasani kera etsimässä uutta Teemaria. En löytänyt, myyjät pyörittelivät päätään ja totesin, ettei se olekaan vielä ilmestynyt. No, itken itseni uneen ja raahaudun huomenna takaisin. Samaa jouluista tusinatavaraahan tähänkin on varmasti ängetty, mutta hullu kun olen, se on pakko ostaa.
Tänäänhän tuo tosiaan ilmestyi ja on vieläpä Lehtipisteillä tehokampanjassa uuden Iines-pokkarin kanssa, joten ei välttämättä löydy siltä perinteiseltä paikaltaan.
-
Nyt olen saanut ostettua ja luettua Taskarin teemanumeron 24 "Joulun taikaa". Kuten aavistelinkin, kirja oli täynnä tavanomaista jouluista tusinatavaraa. Eräs asia otti sen verran päähän, että päätin tehdä sen pohjalta lyhyehkön narinakommentin;
Tarinoita lukiessani panin merkille, että suuressa osassa tarinoista Joulupukki esitettiin joko hölmönä, (erittäin) vihamielisenä tai helposti harhaanjohdettavana (eli toisinsanoen hölmönä). Vanhoissa joulutarinoissa hän on vielä viisas, kiltti ja kunnioitettava oiva ukki. Tätä "uuden aallon Joulupukkia" ei voi (kai) edes lapsikaan kunnioittaa! Mitä on tapahtunut Joulupukille? Miksi hänen maineensa yritetään pilata? Miksi hänestä tehdään mainitsemiani tuntomerkkejä kantava henkilö? Yritetäänkö Joulupukkia saada pois kuvioista? Ryhdistäytykää, käsikirjoittajat, ja tehkää Joulupukista jälleen se mystinen, viisas ja kunnioitettava hahmo, jollainen hän oli aiemminkin, ja jollainen hänen kuuluu ja ansaitsee olla jatkossakin!
-
Alku-aikoina se joulun lähellä ilmestyvä teema-taskari oli vielä kunnon Teema-taskari,myöhemmin on aina ollut joulu teema mikä on sinänsä haskausta muuten niin hyvässä sarjassa.
voisivat muuttaa tämän niin että olisi eri julkaisu,niin sataisiin kolme kunnon teema-taskaria vuodessa.
-
Ja ensi keväänä ilmestyy kuulemma kolmas kauhuteema, Munaajan veljenpoika tai-jotain-sinnepäin. Ideat vähissä?
-
Ehkäpä vähän...
Munaaja tuli ensin, sitten Munaajan paluu ja nyt vielä sen veljenpoikakin. Kauhuteemat ovat hyviä, mutta vähän risoo.
Minusta on aivan typerää julkaista myös jokaikinen lokakuu jouluuinen teemanumero - ei siinä että teema olisi huono, mutta vähempikin riittäisi.
Uusimmasta teemasta:
Tarinat hyviä, mutta joulupukista olen samaa mieltä kuin Henendo - siitä tehdään monesti nykyisin tylsä ja ilkeähkö hahmo.
Pidin teemasta, ostin sen kyllä lähinnä Ultrasankareiden takia, mutta se olikin kirjan huonoin sarja. Petyin siis siihen, mutta muista tarinoista pidin kovasti.
Mukava teemataskari siis kuitenkin!
-
Vai että Munaajan veljenpoika tulossa... Toivottavasti siinä on nyt sitten mukana sitä X-Mickeytä, jota on aina silloin tällöin vähän nostettu esiin (viimeksi Kuutamolla -taskarin toimituksen jutussa...). En olisi ollenkaan vastaan vaikka koko teemataskari pyhitettäisiin sille Ultrasankarien tyyliin, mutta se taitaa olla toiveajattelua nykylinjauksilla. Akua on varmaan oltava mukana.
-
Minusta on aivan typerää julkaista myös jokaikinen lokakuu jouluuinen teemanumero
Tuosta en tiedä kun en noita osta, mutta minusta kuulostaa typerälle julkaista se jouluaiheinen numero lokakuussa. Vaikka ainakin isoimmat kaupat aloittavatkin sen kaupallisen joulun tuonnin jo näihin aikoihin, saisi sentään ankkalinnalaiset odottaa hieman.
Johtuuko tämä jostain palveluviikkosysteemeistä? Eli julkaistaan jouluinen paketti jo näihin aikoihin etteivät kiiku kaupan hyllyllä kovin paljon joulun jälkeen?
-
...Toivottavasti siinä on nyt sitten mukana sitä X-Mickeytä, jota on aina silloin tällöin vähän nostettu esiin (viimeksi Kuutamolla -taskarin toimituksen jutussa...). En olisi ollenkaan vastaan vaikka koko teemataskari pyhitettäisiin sille Ultrasankarien tyyliin, mutta se taitaa olla toiveajattelua nykylinjauksilla. Akua on varmaan oltava mukana.
Haa, en muistanut koko hienoa X:ää. Ehdottomasti sitä saisi tulla Veljenpoikaan. Akua varmasti mukana, mutta ei haittaisi minua. Olisi kyllä jännää saada X-Mickey Suomeen edes osittain.
-
Haa, en muistanut koko hienoa X:ää. Ehdottomasti sitä saisi tulla Veljenpoikaan. Akua varmasti mukana, mutta ei haittaisi minua. Olisi kyllä jännää saada X-Mickey Suomeen edes osittain.
Liian hyvää meille, hannuhanhet sen sijaan ovat Musse Pigg-lehdestään sitä jo pitkään saaneet seurata, siis X-Mickey -kauhusarjista. Meille finneille sopivat paremmin Pikku-Aku ja Mummon Ankan salapoliisihommat. X-Mickeysta on keskusteluhaaransakin. (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,11004.0.html)
(http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?action=dlattach;topic=11004.0;attach=11590)
-
Luciano Bottarolta saisi olla jotain kauhufantasiaa mukana, esim. Aaveen aarre.
Sitä en ole koskaan päässyt lukemaan. :(
-
Alku-aikoina se joulun lähellä ilmestyvä teema-taskari oli vielä kunnon Teema-taskari,myöhemmin on aina ollut joulu teema mikä on sinänsä haskausta muuten niin hyvässä sarjassa.
voisivat muuttaa tämän niin että olisi eri julkaisu,niin sataisiin kolme kunnon teema-taskaria vuodessa.
Ja ensi keväänä ilmestyy kuulemma kolmas kauhuteema, Munaajan veljenpoika tai-jotain-sinnepäin. Ideat vähissä?
Napisin samojen teemojen pyörittelystä aiemmin Roope-setä -lehden omassa ketjussa. Onneksi täältä tuntuu löytyvän hengenheimolaisiani! Teemataskareiden puolelle on tosiaan ilmaantunut sama ilmiö. Jouluisia teemanumeroita peräti halveksun nykyisin tarinoiden laaduttomuuden vuoksi. Munaaja ja Munaajan paluu olivat molemmat mestariteoksia, mutta että Munaajan veljenpoika? Nyt soppa kiehuu yli. Jos kauhuteemoja on pakko rukata kasa, voisi niiden ilmestymistä edes harventaa. Onko uusia teemoja tosiaan niin vaikea keksiä?
P.S. X-Mickey -teema vaikuttaisi minun korviini hyvältä.
-
Munaajan veljenpoika :D Kieltämättä hieman repesin.
Mutta toivottavasti siinäkin on samanlainen taso kuin edellisissä osissaan, vaikka niistäkin useammat eivät edes sivunneet kauhuteemaa... Rune Meiklen tarinoiden uusintajulkaisuja odotan innolla!
-
Meikäläiselle joulutaskari on nykyään yksi vuoden kohokohtia, ehdottomasti eniten odottamani yksittäinen sarjakuvajulkaisu. Ei voi mitään, italialaiset joulutarinat ovat heikkouteni. Tai ei se mikään heikkous ole, mahtavaa kamaahan nuo ovat. Juuri sellaisia joulutarinoita, joista minä diggaan, kaikkine kliseineenkin niissä on vain "se oikea tatsi".
Uusin Jouluteemataskari oli tuttuun tapaan erinomainen kokonaisuus. Tito Faracin ja Silvio Cambonin Roope-tarina, kerrassaan nerokasta. Mastantuonon Palle Pulppu -tarina, huikeaa settiä. Bruno Ennan ja aina yhtä vaikuttavan Roberto Vianin Taikis, Pescen ja Mazzarellon Mikki, Macchetton ja De Vitan Indiana Hopo (Indyähän täällä kaipailtiin!), Sistin ja Cambonin Pekka, loistavaa joulutarinointia kaikki. Cambonilta mukana siis kaksi tarinaa, todella harvinaista herkkua!
Ultrasankaritkin onnistuvat viihdyttämään (tällä kertaa tekijöinä siis Giorgio Salati ja Marco Gervasio), ja kenties hieman yllättäen myös Tulipanon ja Deianan Taikaviitta-tarina. Siinä on sitä perinteisen yllätyksetöntä ja lepsua joulufiilistä, jota myös italialaisissa tarinoissa rakastan. Figusin ja Del Conten Pelle-tarinan kaltaiset ei-niin-nerokkaat mutta jotenkin välittömät talviset tarinat saavat myös tällaisissa kokonaisuuksissa aina hyvälle tuulelle. Ottavio Panaron keskitasoinen yksisivuinen on kirjan heikointa antia, mutta ei ole sekään missään tapauksessa ärsyttävä, vain rahtusen yllätyksetön.
Muiden valituksiin en viitsi sen kummemmin ottaa kantaa, sillä makuasioista on kuitenkin kyse. Minulle nämä joulutaskarit ovat aina suuren juhlan paikkoja, ja toivon, että tämä Suomeenkin saatu perinne jatkuu vielä pitkään.
E: Piti vielä sanoa, että vähän jäi harmittamaan Pikku-Aku -tarinan puute. Lurker hiukan ko. hahmosta juuri edellisellä sivulla vinoili, mutta itse tykkään italialaisesta versiosta todella paljon ja etenkin joulutarinoihin se sopii loistavasti. Korhosen räpellykset ovat sitten asia erikseen. Pikku-Akua on usein näissä jouluisissa Teemataskareissa nähty, mutta ei valitettavasti tällä kertaa.
-
Moro kaikille en tiedä onko nyt ihan oikea osasto mutta kysymystä laitan joka tapauksessa eli semmoista Täällä kyselemässä että tietääkö kukaan mistä voisi ostaa AA Taskukirjoille sopivia muovitaskuja ? eli ei muovittamista kontakti muovilla vaan vain päälle laitettavia taskuja ? itselläni pari jostain oston yhteydessä tullut mukaan mutta Netistä olen koittanut löytää eikä löydy sitten mistään ? ? ?
-
Kokeiles hakee netistä hakusanoilla Comic Sleeves, Digest Size, Digest Bags. En tiedä sopiiko amerikkalainen digest size suomalaiseen taskariin.
Timo
-
SS Libricon, Kulku-Katin poika, Makedonia noista löytyy muovitaskuja. Tuplille ei ole suoraan sopivaa pussia. SS Libricon Oy:n henkilökunta on tiettävästi lomauttanut itsensä ensi viikoksi, eli sieltä ei ainakaan ensi viikon aikana luultavasti vastata.
-
Pitää katsoa kummatkin jos sattuis olemaan sopivia kiitokset ja lisää vinkkejä saa heittää
-
Kioskissa tiedettiin tänään kertoa, että uusin Taskari ilmestyy myöhässä Postin lakkoilun takia. En tiedä uutta ilmestymisajankohtaa, mutta sen olisi alunperin pitänyt ilmestyä 2. marraskuuta.
-
Ei sitten tarvitsekaan mennä tänään kauppaan. Ai niin... Onko Roope-sedän ilmestymiseen tulossa jotain muutoksia? Kellään tietoa?
-
Ainakin täällä jakelua pitäisi hoitaa Lehtipisteen "oma" palvelu, siis joku yksityinen tuo noi lehdet sun muut esim. Ärrälle!
-
Kioskissa kerrottiin, että Posti kuljettaa lehdet Helsingistä Ouluun ja sieltä ympäri Pohjois-Suomea. Etelässä saattaa olla eri käytäntö.
-
Odotus on päättynyt, ja Aku Ankan Taskukirja 371 (Kaikki likoon) on suvainnut ilmestyä! Perinteisesti arvioin sen lyhyehkösti;
Taskarin aloittavat Giorgio Salati ja Paolo Mottura Taikaviitan tähdittämällä tarinalla Taistelu unohdusta vastaan. Juoni on mitä on, mutta sarja onnistuu vähitellen loppua kohti kääntymään suorastaan hienoksi tarinaksi. Motturan piirrokset ovat vuosien aikana kehittyneet suuresti ja tämänkin tarinan kuvat ovat varsin mukavaa katseltavaa.
Tito Faraci ja Giorgio Cavazzano työntävät estradille Mikin ja Hessun tarinassa Viimeinen tapaus, joka on jatko-osa Floyd Gottfredsonin sarjaan Mikki Hiiri salapoliisina vuodelta 1933. Kyseinen tarina on ilmestynyt jättiopuksessa Minä Mikki Hiiri (myönnän, kaikki nippelitieto on varastettu Taskarin "esipuheesta"). Faraci ja Cavazzano ovat lyömätön pari; en ole nähnyt kaksikolta vielä yhtäkään epäonnistunutta tarinaa. Vitsit eivät ole tässä aivan niin hyviä kuin useimmissa Faracin tekeleissä, mutta hän osaa kyllä kirjoittaa hienon tarinan ilman niitäkin.
Mark & Laura Shaw'n kirjoittama ja Flemming Andersenin piirtämä Seitsemäs morsian on hankala tapaus. Toisaalta tarina on oikein loistava, toisaalta taas oudohko ja jopa surkeahko. Näin ollen jätän sen kommentoinnin tähän.
Roope-setä lopettaa (vihdoin) tarinointinsa miljoonistaan Kymmenennen miljoonan myötä. Fausto Vitaliano ja Marco Mazzarello eivät saa minua innostumaan edes viimeisellä osalla.
Giorgio Salati ja Francesco D'Ippolito yrittävät matkia Tito Faracin suorastaan klassisia Kaasi & Murske -seikkailuja tarinassaan Pampun jäljillä, mutta saavat lukijan vain epätoivoiseksi. Vitsit ovat surkeita, eikä D'Ippoliton piirroksia voi kehua. Nähtyäni viime aikoina jo useita tällaisia kyhäelmiä, toivon hartaasti muiden taiteilijoiden jättävän Kaasin ja Murskeen paremmilleen eli Faracille ja esimerkiksi Cavazzanolle.
Karhukopla on pääosassa tarinassa Lyömätön muurinmurtaja. Giorgio Figus ja Sergio Cabella ovat onnistuneet saamaan aikaan oikein hyvän sarjan. Teos eroaa positiivisesti tyypillisistä Koplan ja Roopen lyhyistä kohtaamisista.
Seuraavassa tarinassa Figus on lyönyt päänsä yhteen Bruno Sardan kanssa huonommalla menestyksellä. Piirtäjänä toimii Alessandro Perina. Akun ja Touhon ATP-tohina Rimettan kivi on tyypillistä nyky-ATP-laatua. Seikkailu ei ole kuitenkaan itkettävän huono, vaan nousee piirun verran keskiverron yläpuolelle.
Antonella Pandinin ja Andrea Maccarinin lyhyt Pelle-pölinä Keksinnöistä pulaa on taas hieman keskiverron alapuolella. Vaikka juoni on keskinkertainen ja ennalta-arvattava, ei tarina itketä vaan saa lukijansa hieman hyvälle tuulelle.
Kuukauden puhinat päättää Paul Halasin ja Bancellsin Suurkihon vallassa. Bancells osaa tosiaankin piirtää, mutta jälleen kerran hänelle on lykätty huonohko käsikirjoitus. Tarina viihdyttää pääasiassa hänen mestarillisten piirrostensa ansiosta.
Yhteenveto: Varsin hyvä Taskari, mutta valitettavasti pysyvä nykyriesa eli huonohkot tarinat pudottavat laatua jonkin verran, tässä tapauksessa eivät kuitenkaan liikaa.
-
Toiveeni ei käynyt toteen, eli Kaikki likoon -taskarissa kaikkea ei laitettu likoon...
Taikis-tarinalta Taistelu unohdusta vastaan odotin enemmän, olihan kyseessä hyvä käsikirjoittaja ja nykyajan yksi upeimmista piirtäjistä, eli Mottura.
Jokatapauksessa pidin tarinasta erittäinkin paljon, se oli omalaatuinen ja paikoin myös aika erikoinen verrattuna nykyajan Taikaviittaan.
Faracin ja Cavazzanon Viimeinen tapaus -jatko-osa Gottfredsonin Mikki Hiiri salapoliisina-sarjaan. Erinoamista laatua jälleen kerran.
Seitsemäs morsias... Voisin sanoa samat sanat kuin Henendokin. Toisaalta erinomainen ja toisaalta surkeahko. Alku ja keskikohta piti jännityksessä, mutta loppu lätsähtikin sitten. Andersen on kuitenkin suosikkejani kuvittamisessa.
Roope Ankan miljoonat -saagan päätösosa oli henkeä salpaava (noin kuvainnollisesti) Kymmenes miljoonani. Piirrokset jälleen upeat ja sarjaan sopivat.
Myös Suurkihon vallassa kuuluu taskukirjan hyviin sarjoihin. Kaikki kävi vähän turhan nopeasti, Bancells ei ole paras piirtäjä, eikä juonikaan ihmeellinen, mutta sitä jotain tästä löytyi.
Kaasin ja Murskeen Pampun jäljillä nyt oli mitä oli - paikoin hyvä ja paikoin huono, ja samaa sanoisin myös ATP-tarinasta Rimettan kivi.
Karhukoplan seikkailu Lyömätön muurinmurtaja ja Pellen Keksinnöistä pulaa olivatkin sitten surkeaa luettavaa. Heistä ei nykyisin hyviä tarnoita saa tekemälläkään...
Ensi kuussa sitten joulutarina taatusti tiedossa tähtihetkien ja kuuhullujen parissa. : D
-
Kuuhullujen (372) sisältö:
http://www.lustiges-taschenbuch.de/lustiges-taschenbuch/ltb-alle-ausgaben/ltb-alle-ausgaben-details/ltbnr/409.html
Andersenin kuuhulluttelua, Castyn avaruusmikkiä, pelkästään näiden takia jo odottamisen arvoinen. Jo pelkkä kansikuva marraskuun taskarin takakannessa nosti odotuksiani.
Tämän vuoden taskareiden perusteella sanoisin nykytason olevan hyvä. Huteja on lähes joka kirjassa, mutta niin oli ennenkin harvoja poikkeuksia lukuunottamatta.
Edit: Tässä vielä maistiaisia tuosta Castyn avaruusmikistä:
http://www.facebook.com/album.php?aid=114295&id=133535668837
-
Johan oli loistavia tarinoita marraskuun Taskarissa.
Giorgio Salatin ja Paolo Motturan Taistelu unohdusta vastaan on hämmentävän hyvä tarina. Totta kai tiesin Motturan tarjoavan taas upeita elämyksiä jumalaisilla piirroksillaan, mutta itse tarinan hyvyys tuli kyllä yllätyksenä. Salatin käsikirjoitus on silkkaa rautaa, todella nerokas ja kaunis tarina. Aloin miettiä, kuinka paljon tätä parempia Taikaviitta-tarinoita loppujen lopuksi edes on olemassa...jämähdin heti alkuun, saldona nolla varmaa tapausta. Vahvasti tuntuu siltä, että tässä on saavutettu korkein taso, jolle Viitta voi yltää. Näin se pitää tehdä.
Faracin ja Cavazzanon Viimeinen tapaus jatkaa samaa riemua. Tarina on huikea, ajoittain lähes eeppisiin mittasuhteisiin kohoava tunnelmapala, jossa kuitenkin on mukana niin rautaista dekkarimeininkiä kuin erinomaista huumoriakin. Hessu on aivan liekeissä tarinan ensimmäiseltä sivulta lähtien. Ja hei, Polle taas mukana! Pollesta saa ekstraplussat joka kerta. ;D
Seitsemäs morsian (Mark&Laura Shaw-Flemming Andersen) jää vähän vaisuksi yritelmäksi, vaikka ideassa on periaatteessa jotain kehityskelpoista. Heikko loppu.
Roope-sedän miljoonakertomuksille joudumme jättämään hyvästit kymmenennen osan myötä. Mazzarellon piirtämä päätös on tietenkin erittäin hyvä, ei sarjan parhaita, mutta mainio. Haikeat fiilikset ja iso kiitos Fausto Vitalianolle tästä upeasta saagasta! Fausto ansaitsee viimeistään nyt tulla kutsutuksi käsikirjoittajamestariksi.
Pampun jäljillä on erittäin hyvä Kaasi ja Murske -tarina. Hyvää läppää, hyvä käsikirjoitus ja hyvät piirrokset. Henendolle sen verran, että jos tässä jotain yritetään matkia niin televisiosarjaa Without a Trace. Tosin sitäkin kutsuisin lähinnä kunnianosoitukseksi, ja onnistuneeksi sellaiseksi. Sitä paitsi sehän on Faracillekin meriitti ja kunnianosoitus, että hänen luomansa Reino Murske ja parrasvaloihin nostamansa Etsivä Kaasi kelpaavat niin monille käsikirjoittajille. Taso vaihtelee siinä missä muidenkin hahmojen kohdalla, tämä on kuitenkin mielestäni varsin laadukas tarina.
Giorgio Figusin ja Sergio Cabellan Karhukopla-tarina on tylsähkö. Idea menettelee, mutta mitään mielenkiintoista ei oikeastaan saada irti.
Figusin, Sardan ja Perinan Rimettan kivi onkin sitten jo huomattavasti parempaa. Keskitasoa ATP-tarinoiden kastissa, ehkä juoneltaan hivenen sen alapuolella, mutta muutamat kivat koukut (esim. Touhon typerät runot) nostavat tunnelmaa.
Antonella Pandinin ja Andrea Maccarinin kahdeksansivuinen Pelle-juttu on aika yhdentekevä. Hirveän ennalta-arvattava vitsi, joka ei kuitenkaan ärsytä loppujen lopuksi kovin paljoa. Lukeehan tällaistakin rajallisissa määrin.
Lopussa on vielä joitain päiväkoti-ikäisten lasten lähettämiä lukijapiirustuksia...eikun hetkinen, se onkin Bancells. Kauhea on myös itse tarina Paul Halasilta.
Tähtihetket jäivät tietysti kirkkaimpina mieleen, huikeita tarinoita useampiakin. Joulukuussa tosiaan mm. Castya luvassa, kyllä kelpaa. Kuten Miqz totesi, nykytasossa ei ole valittamista.
-
Pampun jäljillä on erittäin hyvä Kaasi ja Murske -tarina. Hyvää läppää, hyvä käsikirjoitus ja hyvät piirrokset. Henendolle sen verran, että jos tässä jotain yritetään matkia niin televisiosarjaa Without a Trace. Tosin sitäkin kutsuisin lähinnä kunnianosoitukseksi, ja onnistuneeksi sellaiseksi. Sitä paitsi sehän on Faracillekin meriitti ja kunnianosoitus, että hänen luomansa Reino Murske ja parrasvaloihin nostamansa Etsivä Kaasi kelpaavat niin monille käsikirjoittajille. Taso vaihtelee siinä missä muidenkin hahmojen kohdalla, tämä on kuitenkin mielestäni varsin laadukas tarina.
Koninkaulus onnistui hieman aukaisemaan silmiäni Kaasin ja Murskeen kohdalla tämän puheensa ansiosta, mutta ei kuitenkaan liikaa; inhoan tarinaa, ja olen edelleen sitä mieltä, että kehnot kirjoittajakisällit voisivat jättää jotkin hommat taatuille mestareille.
Kuten Miqz totesi, nykytasossa ei ole valittamista.
Olenko hullu, kun kuvittelen Taskarin laadun vain laskevan ja laskevan, vaikka Akkari on viime aikoina lieventänyt mahalaskuaan? Muut tuntuvat hehkuttavan nykylaatua, minä näkisin asian täysin päinvastoin. Olen viime aikoina lukenut Taskareitani läpi numerosta 1 alkaen ja huomannut tämän laskusuhdanteen entistäkin selkeämmin. Nykytarinoita en siis missään tapauksessa kutsuisi laadukkaiksi. Tietysti nämä tarinat vaikuttavat paremmilta viime aikojen pohjakosketuksen jälkeen, mutta pidempää aikaväliä tutkimalla ei voi kuin itkeä.
-
Kuuhullujen (372) sisältö:
http://www.lustiges-taschenbuch.de/lustiges-taschenbuch/ltb-alle-ausgaben/ltb-alle-ausgaben-details/ltbnr/409.html
Andersenin kuuhulluttelua, Castyn avaruusmikkiä, pelkästään näiden takia jo odottamisen arvoinen. Jo pelkkä kansikuva marraskuun taskarin takakannessa nosti odotuksiani.
Tämän vuoden taskareiden perusteella sanoisin nykytason olevan hyvä. Huteja on lähes joka kirjassa, mutta niin oli ennenkin harvoja poikkeuksia lukuunottamatta.
Edit: Tässä vielä maistiaisia tuosta Castyn avaruusmikistä:
http://www.facebook.com/album.php?aid=114295&id=133535668837
Olen samaa mieltä, nykytaso on noussut koko ajan pois ahjosta muutamien vuosien ajan, ja kyllä tämä vuosi on erinomainen ollut vaikka aina fiaskojakin pitää joka paikkaan tunkea.
Minulla ei linkki toiminut, ja vaikka menin itse Inducksiin niin en näe seuraavan taskarin sisältöä Saksan julkaisujen joukosta. Numero löytyy muttei tietoa...
Mutta jos on Castyn ja Andersenin muita suosikkejani niin hypin taas riemusta.
-
Kuuhullujen (372) sisältö:
http://www.lustiges-taschenbuch.de/lustiges-taschenbuch/ltb-alle-ausgaben/ltb-alle-ausgaben-details/ltbnr/409.html
Castya ja Andersenia, mutta muuten näyttää ikävästi tusinatavaralta. Ei varmaan mitään erityisen huonoa, muttei varmaan myöskään sellaista, mitä viitsisi lukea kahdensadan sivun verran. Mihin Kuukauden klassikotkin ovat unohtuneet?
Tämän kuun taskari on sellainen kuin kuuluukin: Hyviä ja keskinkertaisia tarinoita tasaisesti.
-
Olenko hullu, kun kuvittelen Taskarin laadun vain laskevan ja laskevan
Et ole. Asia selittyy sillä, jos vertaa tosiaan sarjan alkupään numeroihin. Ne olivat lyömättömiä. Parannusta on tosin tapahtunut vuosikymmenen takaisesta aallonpohjasta. Mainittakoon vielä sekin, että loppuvuoden taskarit ovat meikäläiseltä jääneet suurimmaksi osaksi ostamatta, joten siinä suhteessa allekirjoitan sarjan heikon nykytason. Ainoastaan triplataskari on kunnolla lämmittänyt eikä sekään paksuutensa takia vaan siksi, että siinä oli monta oikeasti hyvää tarinaa.
-
Et ole. Asia selittyy sillä, jos vertaa tosiaan sarjan alkupään numeroihin. Ne olivat lyömättömiä. Parannusta on tosin tapahtunut vuosikymmenen takaisesta aallonpohjasta.
Näihin kyllä aika vahva eri. Alkupään numeroista löytyy toki monta todellista helmeä sekä iso kasa muuten vain erinomaisia Taskukirjoja, mutta vastapainoksi kokonaisuuksia, joiden tasolle on nykypäivänä melkeinpä mahdotonta vajota. Edelleen pidän kiinni siitä näkemyksestäni, että huonoa Taskaria ei ole ilmestynytkään, mutta yleistasoon verrattuna heikoimmat esitykset eivät suinkaan löydy viime vuosien tai edes vuosikymmenten ajalta. Otetaan vaikka aivan alkupäästä numerot 9, 10 ja 11, jotka eivät ole kyllä millään mittarilla lyömättömiä. 17, 28, 31, 39, 46, 50 tulevat myös aika nopeasti mieleen miettiessä alun heikoimpia hetkiä. Nimenomaan tämä epätasaisuus Taskareiden välillä oli alkuaikojen "ongelma", nykyään taso vaihtelee enemmän kirjan sisällä. Toki tuotakin vanhoissa numeroissa esiintyy, mutta se ei ollut kuitenkaan samanlainen liki joka kerta toistuva ilmiö kuin nykyään.
Tuo alkuaikojen epätasaisuus jatkui aina hieman numeron 100 toiselle puolen. Taskarihistorian todellisena aallonpohjana pidän 1980-luvun jälkimmäistä puoliskoa, tarkemmin suunnilleen numeroväliä 86-113. Tuolle välille mahtuu oikeastaan vain kolme säännön vahvistavaa poikkeusta, eli Taskarit 90, 103 ja 107 ovat erinomaisia. Niitä kaikkia yhdistää se, että ne ovat vähän erilaisempia tapauksia tuon ajan Taskarikatraassa. Tuolloinhan Taskukirjat sisälsivät pääosin aika lyhyitä italialaistarinoita höystettynä vielä lyhyemmillä "S-tarinoilla" ja yhden tai muutaman sivun vitsisarjoilla (sanomalehtistrippejä jne.). Tämä kaava ei tuottanut järin laadukkaita kokonaisuuksia, vaikka hyviä tarinoita mahtui osaan Taskareista useampiakin. Mainitsemani kolme tuon ajan laatuteosta ovat enemmän tai vähemmän eri maata.
Taskukirja 114 (Akun viemää) on merkittävä, ei vain siksi, että se on yksi kaikkien aikojen parhaista, vaan myös tietyllä tapaa uuden aikakauden aloittajana. Tuon kirjan myötä italialaistarinoiden painopiste siirtyi viimeinkin 60- ja 70-luvun tarinoista 80-luvulle, jonne oli aiemmin vain ajoittain kurkistettu. Muutaman vuoden ajan 80-luku oli pääosassa, kunnes tarinoita alettiin julkaista yhä tuoreempina ja 90-luku otti vallan. Samaan aikaan amerikkalaiset lyhärit ja muut täytetarinat vähenivät hitaasti, mutta varmasti. Myös tanskalaistuotantoisia tarinoita alettiin hiljalleen nähdä Taskareissa, mutta niiden määrä kasvoi merkittäväksi vasta myöhemmin 1990-luvulla.
Tämän 80- ja 90-lukujen taitteen (siis tosiaankin vain muutama kirja kasikytluvun puolelta) ja "ysärin" alkupuolen Taskareita pidän todella kovassa arvossa. Tarinoilla on usein riittävästi pituutta, kun tuota aikakautta edeltäneessä vaisummassa jaksossa eräs riesa ovat nimenomaan hirveän lyhyet tarinat, mikä tietysti on yksi nykytaskareidenkin ongelmista.
Tuolloin ensimmäisiä tarinoitaan teki myös moni nykypäivän piirtäjämestari, silloin vielä hieman Cavazzanon, Carpin, Scarpan ja De Vitan varjossa, ja lisäksi hyvien käsikirjoittajien määrä moninkertaistui. Tarinat muuttuivat kunnianhimoisemmiksi, fantasia nousi esille, historiatarinoihin saatiin uutta näkökulmaa, Indiana Hopo debytoi ja kaikkea muutakin mielenkiintoista tapahtui. Tarinoiden kenttä muuttui monipuolisemmaksi, niiden perinteisten "Mikki-ottaa-rosvot-kiinni"- ja "Roope-etsii-kultaa-ja-kurmoottaa-Akua"-juonien rinnalle tuli entistä enemmän muuta. Uusia hahmoja (Indyn lisäksikin) syntyi ja monet ennen lähinnä sivuhahmoina pidetyt saivat suurempia rooleja.
Kokoväritys saatiin jo vuosikymmenen alkupuolella, pikkuhiljaa yleistyivät tanskalaistuotantoiset tarinat, jotka silloin olivat keskimäärin niin hirveän paljon laadukkaampia kuin nykyään, ja ensimmäinen Tuplataskarikin näki päivänvalon ennen kuin 90-luku oli edes puolessavälissä. Hiljalleen vuosituhannen lähestyessä loppuaan Taskarit alkoivat muotoutua enemmän nykyisten kaltaisiksi: tarinoiden keskipituus kääntyi laskuun, osa vanhoista tekijöistä lopetti tai hiljensi työtahtia ja jotkut muokkasivat tyyliään lähemmäs nykyistä ja 2000-luvulle tultaessa ikävimpänä muutoksena Mikki-tarinoiden määräksi oli vakioitunut yksi per kirja.
Siitä huolimatta en allekirjoita sitä, että kymmenen vuotta sitten taso olisi ollut jotenkin heikko, saattoipa olla tämänhetkistä parempikin. Yksi syy on siinä, että vaikka vuosituhannen vaihteen aikoihin tanskalaistarinat eivät olleet enää terävimmillään, olivat ne kuitenkin keskimäärin selvästi parempia kuin nykyiset. Tämä pätee niin ankka- kuin hiiritarinoihin. Myös itse pääasian eli italialaissarjakuvan suhteen taso oli kenties laajempi. Kyllähän nykyään Faracit, Castyt, Faccinit, Vitalianot, Motturat ja muut tuottavat laatua laadun perään, mutta vastapainoksi todella huonojakin tarinoita saadaan lukea. Jossain määrin kymmenen vuotta sitten se "perustarina" oli ehkä parempi; uusista Taskareista on monesti liian helppoa jakaa tarinat hyviin ja huonoihin. Tämä on kuitenkin aika horjuva analyysi, sanoisin Taskareiden olevan aika lailla samalla tasolla kuin 2000-luvun alussa.
-
Ei tarvitse paljoa edes makuasioista kiistellä kun aika pitkälle olen samaa mieltä kaikesta tuon Koninkauluksen selostuksen kanssa.
Tanskalaiset ovat heikentyneet kymmenessä vuodessa, italialaiset ovat ehkä menneet jonkin verran parempaan suuntaan, lopputulos lienee aika tasan. Ja kyllä, ne pahimmat rimanalitukset löytyvät sieltä alkupään yksittäisistä numeroista ja numeron 100 tietämiltä.
-
Kahteen edelliseen viestiin aika vahva eri. ;) Mutta, huoh, Koninkauluksen perustelut ovat niin perusteellisia, että niihin on liian vaikea tarttua, koska itse liikun näiden taskareiden kanssa aika pitkälti mutu-tuntuman varassa. Alkupään taskareiden perusteellisesta lukemisesta on vuosia ja voi olla, että aika on kullannut muistot.
Tyydyn toteamaan, että minun mielestäni alamäki alkoi, kun 1980-luku yllättäen hylättiin ja siirryttiin pikapikaa 90-luvulle. Moni tuttu kuvittaja oli tässä välissä kadottanut parhaan vireensä. Ja pian tämän jälkeen alkoi tanskalaistuotanto, josta en pidä lainkaan. Mikillekin puettiin sortsit jalkaan, pyh! Sanoin Pamit, Indianat ym. sivuhenkilöistä otsikoihin -sankarit ovat minusta keinotekoisia. Ainoa piristys oli Fleming Andersen, jonka kuvitustyyli oli parhaimmillaan hulvatonta. Niin, ehkä tuosta pahimmasta alamäestä alkaakin olla jo 20 vuotta... Viitisen vuotta sitten (vai onko siitäkin jo kauemmin) aloin innostua taas taskareista, kun niihin tulivat italoklassikot. Ja myös Casty ilmestyi kuvioihin. Faraci jo vähän ennemmin. Hyvää ovat koko ajan edustaneet myös Cavazzanon ja De Vitan Mikki-tarinat. Muta silti - en vaihtaisi ikimaailmassa 50 ensimmäistä numeroa 200 viimeiseen.
Makuja on monia. Itse kuulun kastiin 'patavanhoilliset jäärät'. On silti virkistävää huomata, että olen esim. Koninkauluksen kirjoitusten ansiosta joutunut luopumaan monista luutuneista käsityksistäni. Pureskelematta se ei ole kuitenkaan tapahtunut.
-
Ja tässä indeksoituna tuo tuleva "Kuuhullut":
http://coa.inducks.org/issue.php?c=de%2FLTB+409
Ihan kohtuuhyvää settiä, mm. Gagnorin ja Mazzarellon Mustaa Pekkaa.
-
Minusta näyttää muuten todella hyvältä, tuo Mummon ja Hansun tarina vain vähän pisti miettimään, millainen liekään.
Mutta koskaan se ei ole niin hyvä kuin luulen.
Mutta eikö tuossa ole perinteistä joulutarinaa? En osaa saksaa, kuvistakaan kun ei siltä oikein vaikuta...
-
Minusta vaan näyttää siltä, että kyseessä yksi vuoden huonoimmista Taskareista. En silti epäile sitä lainkaan huonoksi.
Noh, odottelen Joulukuuhun ja kommaan sitten lisää.
-
Mutta eikö tuossa ole perinteistä joulutarinaa?
Eivätkös joulutarinat ole viime aikoina jääneet normi-Taskareista kokonaan pois? Joulutarinat löytyvät nykyään perinteisestä Taskarin jouluisesta teemanumerosta.
Aika pahalta näyttää Kuuhullujen sisältö... Onneksi sentään Casty on pelastamassa loppuvuottani!
-
Eivätkös joulutarinat ole viime aikoina jääneet normi-Taskareista kokonaan pois? Joulutarinat löytyvät nykyään perinteisestä Taskarin jouluisesta teemanumerosta.
Jos näin on, niin hyvä valinta! Perinteiset joulutarinat joulukuun taskarissa eivät aina innostaneet paljoa teemanumeron lisäksi. Ja mahtuupahan jotain muuta kivaa tilalle.
-
Oli kaupan hyllyllä taskarin uusintapainos numerosta 137. Avauksena upea Masalian Tiikeri Carpin piirtämänä 1980-luvun lopulta. Tukena kaksi pitkää Mikki-tarinaa ja Cavazzanon Aku 1970-luvulta. Eikä Scalan avaruusoopperakaan pahalta näytä. Kaikki tarinat viimeistä lukuunottamatta ovat poikkeuksellisen pitkiä.
Nyt kuin näissä uusinnoissa on saatu painojälkikin reilaan, niin tämä tällainen on minulle todellista herkkua.
Täältä tarkemmat tiedot:
http://coa.inducks.org/issue.php?c=fi/AATK137#p005
-
Ensipainoksena tuo löytyy, mutta siinä on jokin ihmeellinen painovirhe. Sivut 217-233 on korvattu sivuilla 33-48. Uusintapainoksissa on se hyvä puoli, ettei tuollaisia probleemia enää tule vastaan. Toivottavasti. :P
-
Mulla oli joskus samanlainen painovirheellinen kappale numerosta 48. Vein sen divariin ja jännitin huomaako divarinpitäjä virhettä :laugh:
-
Kiva. Kukahan onnellinen sen sai itselleen.
-
Ainakaan se onnellinen ei maksanut siitä kansihintaa silloin 80-luvulla.
-
Oli kaupan hyllyllä taskarin uusintapainos numerosta 137. Avauksena upea Masalian Tiikeri Carpin piirtämänä 1980-luvun lopulta. Tukena kaksi pitkää Mikki-tarinaa ja Cavazzanon Aku 1970-luvulta. Eikä Scalan avaruusoopperakaan pahalta näytä. Kaikki tarinat viimeistä lukuunottamatta ovat poikkeuksellisen pitkiä.
Niin, uusinnoissa mennään nyt juurikin Taskareiden eräässä kultakaudessa, ehkäpä tasaisuuden vuoksi siinä kaikkein kultaisimmassa. Minun ei tosin noita uusintapainoksia tule ostettua, sillä kaikki Taskarit ovat hyllyssä eikä niissä hyllyissä oikein edes tilaa ole tuplakappaleille. ;D No, ykköstaskarista ostin taannoin tuon uusimmankin painoksen, mutta ei näitä kaikkia viitsi, kun merkittäviä eroja ei alkuperäisversioihin nähden ole.
Sisältöhän ei ole tietenkään mihinkään muuttunut ja se Masalian tiikerissä on täyttä timanttia. Nimitarinasta sen verran, että G. B. Carpi oli myös käsikirjoittajana aivan huikea, vaikka moni tunteekin miehen ensisijaisesti piirtäjämestarina.
-
Omistan Masalian Tiikerin ensipainoksen ja sanon, että se on yksi parhaista (lukemistani) Taskareista! Carpin nimitarina on ehdoton klassikko. De Vitan Mu-manner -tarinassa Zapotek tekee ensiesiintymisensä. Tämäkin on oikea mestariteos! Eikös eräässä Mik de Hiir -tarinassa muuten viitattu tähän tarinaan? En yleensä perusta Guido Scalan piirroksista, mutta tässä ne oikein sopivat tarinan ilmapiiriin. Harvinaisen hyvää vanhaa italialaista scifiä! De Vitan Bermudan kolmio on myös mainio. Tarina valittiin tänä vuonna myös Taskarin parhaisiin. Cavazzanon kertoseerumijuttu ei ole sinällään klassikko tai mestariteos, mutta hauska se on! Roopen kalakeitosta aiheutuva kasvissyönti saa tarinassa erittäin koomiset piirteet.
Ensipainoksena tuo löytyy, mutta siinä on jokin ihmeellinen painovirhe. Sivut 217-233 on korvattu sivuilla 33-48. Uusintapainoksissa on se hyvä puoli, ettei tuollaisia probleemia enää tule vastaan. Toivottavasti. :P
Minunkin hyllystäni löytyy ensipainos, mutta mitään painovirheitä ei löydy. Kaippa virhe on vain kyseisessä kappaleessa. Painoasiantuntijat: onko se mahdollista?
-
Noita virheitä tulee vastaan aika ajoin taskareissa, että jotkut sivut ovat kahteen kertaan, joskus korvaten jotkut toiset sivut tai joskus vain ollen ylimääräisinä.
On tullut vastaan kerran pari myös muissa pokkareissa, ja ovat kai yksittäistapauksia.
Muuten on myös kompattava että uusintapainoksissa on päästy taas varsin mainioon vaiheeseen, ja Masalian Tiikeri on hyvä opus (ja Sandokania näkyi jo aiemmin yhdessä suosikkitaskarissani, Aku maailman melskeissä).
Onnko joku lukenut niitä Emilio Salgarin Sandokan-kirjoja, että kuinka lähelle nuo Aku-versiot menevät?
-
Onnko joku lukenut niitä Emilio Salgarin Sandokan-kirjoja, että kuinka lähelle nuo Aku-versiot menevät?
Onko niitä edes käännetty suomeksi?
-
Onko niitä edes käännetty suomeksi?
Ei näy ainakaan Helmetistä löytyvän muita kuin jotain videoita, liekö se animaatio joka pyöri joskus telkkarissa...englanniksi on ja joillain muilla kielillä myös.
Hankalia joskus nämä kirjallisuusviitteet joita taskareissakin viljellään ahkerasti...
-
Onnko joku lukenut niitä Emilio Salgarin Sandokan-kirjoja, että kuinka lähelle nuo Aku-versiot menevät?
Ei Fennicakaan (Kansalliskirjasto) löytänyt muuta kuin yhden ja sekin sarjakuvaversio:
Salgari, Emilio.
Nimeke: Musta merirosvo / [Emilio Salgari] ; [piirtänyt Ida Quagliarella] ; [mukaellut Renata Gelardini] ; [suomentanut Riitta Kaipainen].
Julkaistu: Tampere : Lehtimiehet, 1978 (Tampereen arpatehdas)
Ulkoasu: 50 s. : kuv. ; 29 cm.
Sarja: Maailman parhaita nuorisokirjoja sarjakuvina; 10
Olin aika varma että 1900-luvun alkuvuosina noita olis käännetty, mutta vissiin ei.
EDIT: joku on laittanut verkkoon kolme ekaa lukua Sandokan -tarinastaMalesian merirosvot (http://www.rohpress.com/Malesian%20merirosvot-n%E4yte.pdf)
Timo
-
Onko niitä edes käännetty suomeksi?
Wikipedia kertoo että edellisen vuosisadan edellisessä vaihteessa; en ole kyllä näitä ikinä divareissa nähnyt...
http://fi.wikipedia.org/wiki/Emilio_Salgari
Malesian merirosvot -sarja (Sandokan)
I Misteri della Jungla Nera (Mustan viidakon mysteeri) (1895)
Le tigri di Mompracem (Mompracemin tiikerit) (1900)
I pirati della Malesia (Malesian merirosvot) (1896)
Le due tigri (Kaksi tiikeriä) (1904)
Il Re del Mare (Meren valtias) (1906)
Alla conquista di un impero (Taistelu valtakunnasta) (1907)
Sandokan alla riscossa (Sandokan iskee takaisin) (1907)
La riconquista del Mompracem (Paluu Mompracemille) (1908)
Il Bramino dell'Assam (Valheellinen brahmiini) (1911)
La caduta di un impero (Valtakunta sortuu) (1911)
La rivincita di Yanez (Yanezin kosto) (1913)
Karibian merirosvot -sarja
Il Corsaro Nero (Musta merirosvo) (1898)
La regina dei Caraibi (Karibian kuningatar) (1901)
Jolanda, la figlia del Corsaro Nero (Jolanda, mustan merirosvon tytär) (1905)
Il figlio del Corsaro Rosso (Punaisen merirosvon poika) (1908)
Gli ultimi filibustieri (Viimeiset merirosvot) (1908)
Sarjassa Maailman parhaita nuorisokirjoja sarjakuvina osassa 10: Musta merirosvo.
-
Wikipedia kertoo että edellisen vuosisadan edellisessä vaihteessa; en ole kyllä näitä ikinä divareissa nähnyt...
http://fi.wikipedia.org/wiki/Emilio_Salgari
Pahoin pelkään, että joku vaan on kääntänyt nuo nimet suomeksi sillä italiankielisten ilmestymisvuosi on sama (http://it.wikipedia.org/wiki/Emilio_Salgari#Bibliografia). Ja kun täällä (http://www.rohpress.com/finnish.htm) vielä sanotaan:
For the first time ever, Sandokan has been translated into Finnish. You can read the first three chapters of The Tigers of Mompracem and The Pirates of Malaysia. Click on the links below.
Sandokan: Mompracemin tiikerit
Emilio Salgari
Kääntänyt Hanna Ahtonen, 2005
Mompracemin tiikerit ovat ryhmä kapinallisia merirosvoja, jotka taistelevat saksalaisia ja brittiläisiä siirtomaavaltiaita vastaan. Heidän johtajiaan ovat Sandokan, kukistamaton "Malesian Tiikeri" ja Yanez de Gomera, portugalilainen vaeltaja ja seikkailija. Levitettyään kahdentoista vuoden ajan pelkoa ja kuolemaa ympäri Malesiaa, Sandokan on valtansa kukkuloilla. Merirosvo saa kuitenkin kuulla mystisen "Labuanin Helmen" olemassaolosta, minkä seurauksena hänen kohtalonsa tulee muuttumaan...
Sandokan: Mompracemin tiikerit suomenkielellä (http://www.rohpress.com/Sandokann%E4yte.pdf)
Timo
-
Pahoin pelkään, että joku vaan on kääntänyt nuo nimet suomeksi sillä italiankielisten ilmestymisvuosi on sama (http://it.wikipedia.org/wiki/Emilio_Salgari#Bibliografia). Ja kun täällä (http://www.rohpress.com/finnish.htm) vielä sanotaan:
Tarkistin Fennicasta ensin, ja sieltä ei Salgaria tosiaankaan löytynyt. Ei siellä tosin kaikkia viihdekirjoja ole, joten oletin noiden ilmestyneen jonain vihkosarjoina tms. Pitäisi Wikipediaan merkitä sitten selkeämmin. Sarjakuvana on ilmestynyt tuo Musta merirosvo.
-
Tässäpä paha laiminlyönti Suomen julkaisukartalla.
-
Joo, valitettavasti joihinkin maailmankirjallisuuden klassikoihin ei pysty tutustumaan suomeksi muuten kuin taskareita lukemalla :)
Jokin aika sitten houkutti myös Manzonin Kihlautuneet (myös versioitu taskareissa), mutta siitä ainoa suomennos on jostain sieltä 1900-luvun alusta...ja Orlando Furiosokin houkuttaisi mutta ei kai sitäkään ole käännetty.
Ei ihan pääse sanomaan että kaiken mitä tiedän Italian kirjallisuudesta olen oppinut taskareista mutta melkein.
-
Sandokanistahan tuli ainakin joskus 90-luvulla Suomenkin kanavilla animaatio-sarja mikä ainakin joskus alta kouluikäisenä jännä ja aika kovakin sarja.
-
Ainakin elokuvina pääsee nauttimaan Salgarin töistä meillä Suomessakin, jokainen näistä on toisaalta hirvittävän harvinainen kasetti (itseltäni nämä tosin löytyvät, myös ruotsiversiot):
http://www.fixgalleria.net/release.php?id=476 (http://www.fixgalleria.net/release.php?id=476) (Ensimmäinen osa kuusiosaisesta minisarjasta, joka Pohjoismaissa lyhennettiin kahdelle kasetille. Suomessa julkaistu vain ensimmäinen osa, mutta esim. Ruotsista on mahdollista saada toinenkin osa. Nämä ovat harvinaisia julkaisuja siksi, että oikeastaan kaikki muut versiot ovat joko alkuperäisellä italiankielisellä ääniraidalla tai dubattuna saksaksi tai espanjaksi, ilman englantitekstitystä. Näissä on englanninkielinen ääniraita)
http://www.fixgalleria.net/release.php?id=2917 (http://www.fixgalleria.net/release.php?id=2917) (tämä on sama kuin sarjakuvaversiokin "Musta Merirosvo")
http://www.fixgalleria.net/release.php?id=5549 (http://www.fixgalleria.net/release.php?id=5549)
Ruotsista löytyy muitakin Sandokan-elokuvia kasetteina VTC VideoTapeCenteriltä, mutta ne löytyvät muistaakseni DVD-versioinakin jenkeistä.
Tuli muuten tuo 137:kin luettua eilen illalla ja täytyy sanoa, että oli pienoinen pettymys. Olin odottanut juuri tuota uusintapainosta kuin kuuta nousevaa ja Aku Sandokanina tarina oli oikeastaan vain typerä. Kirjan Mikki-tarinat peittosivat mennen tullen Aku-tarinat.
-
Taskari 85:ssä oli vähän onnistuneempi Salgari-mukaelma (http://coa.inducks.org/story.php?c=I+TL+1140-AP).
Edit: olihan siinä toinenkin. Lapuanin helmi.
Timo
-
Viime aikoina Taskareiden ilmestymisajat ovat heilahdelleet suunnasta toiseen ja valitettavasti niin käy nytkin. 7. joulukuuta kaavailtu ilmestymispäivä siirtyy myöhempään ajankohtaan ainakin minun kotikulmillani "Postin myöhästelyjen" takia. En tiedä, koskeeko viivästyminen koko Suomea.
-
Jep, turha reissu tuli tänäänkin tehtyä Sokkarille. Roope-setiäkään ei enää viitsi ostella, aion tästä eteenpäin keskittyä kokonaan Taskareihin.
-
Roope-setiäkään ei enää viitsi ostella, aion tästä eteenpäin keskittyä kokonaan Taskareihin.
Heh, mitäs nyt on tapahtunut, kun vielä vähän aikaa sitten Roope-setää kehuttiin parhaaksi Ankka-julkaisuksi ja nyt olen kuullut useamman henkilön päättävän lakkauttaa niiden ostamisen? ::)
-
vielä vähän aikaa sitten Roope-setää kehuttiin parhaaksi Ankka-julkaisuksi
Ainakaan minä en myönnä sanoneeni sellaista. Olen aina pitänyt enemmän Taskareista, niissä on sentään Andersenia ja kaikkea.
-
Kyllähän taskarit ja Roope ovat parasta suomenkielistä Disney-sarjakuvaa tällä hetkellä.
Taskari ilmestyy tänne yllättävän ajoissa.....yleensä.
-
Viime aikoina Taskareiden ilmestymisajat ovat heilahdelleet suunnasta toiseen ja valitettavasti niin käy nytkin.
Heilahdusaika ei kuitenkaan ollut onneksi päivää pidempi ja uusi Taskari on ilmestynyt (ainakin minun perukoilleni)!
Ainakaan minä en myönnä sanoneeni sellaista.
En tarkoittanut kenenkään henkilökohtaisesti sanoneen, vaan puhuin ihan yleisellä tasolla. Olen useiden henkilöiden sekä "tosielämässä" että Kvaakissa kuullut kertoneen tällaista.
Ja nyt itse arvosteluun! Eli arvostelussa Taskari 372 Kuuhullut:
Andrea Frecceron kansia on nähty viime aikoina paljonkin. Tätäkin Taskaria koristaa hänen tekemänsä kansi. Kannessa ei ole muuten mitään vikaa, mutta minua inhottaa ajatus vuohesta hyppelemässä avaruudessa... Mitä se hengittää? (Myönnän, olen niuhottaja)
Ensimmäinen tarina liittyykin kanteen. Rakettirohmun ovat käsikirjoittaneet Mark & Laura Shaw ja piirtänyt Flemming Andersen. Pidin ennen Andersenin tyylistä, mutta en enää. Tuntuu, kuin hän olisi ryhtynyt raapustamaan parodioita omista piirroksistaan. Juoni on aika erikoinen... En halua outouksista huolimatta lytätä tarinaa, se on nimittäin silti ihan viihdyttävä. Aika kauas se jopa keskitasosta silti jää.
Avaruusteema jatkuu Mikki Hiiren ja avaruushirviöiden kera. Tarinan puuhamiehenä toimii itse Casty, jonka nimi sisällysluettelossa antoi odottaa paljon. Valitettavasti maestro ei ole oikein terässä ja sarja on peräti pettymys. Voin sanoa häpeilemättä, että tarina on huonoin lukemani, jonka teossa Casty on ollut mukana! No, pelkkä Castyn nimi antaa toki odottaa liikoja, eikä tarina suinkaan ole niin huono, kuin annan ymmärtää. Se päätyy pahnan pohjimmaiseksi vain Castyn omalla asteikolla.
Bruno Ennan ja Alessandro Gottardon Laiskan läksyn tähtenä on Taikaviitta. Gottardo kuuluu Andersenin ohella entisiin suosikkeihini. Herran piirrokset ovat lähteneet huonompaan suuntaan. Tarina antaa ensimmäisillä sivuillaan hyvän vaikutelman, mutta lässähtää loppua kohti.
Musta Pekka on Hertan sohvalla Roberto Gagnorin ja Marco Mazzarellon luomuksessa. Tämä tarina on päinvastainen; se antaa aluksi huonon vaikutelman, mutta pelastautuu erittäin sujuvasti. Koheneminen alkaa hyvissä ajoin ennen loppua. Mazzarellon piirrokset sopivat kuin nokka naamaan tarinan tunnelmaan.
Unohtumaton juhla on Bruno Sardan ja Danilo Barozzin tekele. Barozzin piirrokset eivät iske, mutta Sardan käsikirjoitus on laatutyötä ja viihdyttää tosissaan. Mukava yllätys, joka olisi onnistunut vielä paremmin paremman piirtäjän käsissä.
Roberto Gagnor palaa remmiin aisaparinaan Lara Molinari tarinan Agentin apurit myötä. Iineksen ja Riitan seikkailu ei ota tulta alleen. Asetelmasta olisi saanut irti vaikka mitä, mutta kaksikko on päättänyt sössiä tarinan piloille. Molinari on jo kolmas artisti, josta joudun sanomaan, että hän oli paremmassa terässä nuorempana.
Roberto Gagnor iskee jälleen käsikirjoittajapari Massimiliano Valentinin ja piirtäjä Roberto Marinin kanssa tarinassa Aku ja Touho karjapaimenina. Tämä onkin vaikeasti arvosteltavaa tavaraa; toisaalta sarja tuntuu kököltä, toisaalta fiksulta vedolta ja mukavalta. Luovutan ja siirryn seuraavaan tarinaan.
Hansun tähdittämä Ihan kuin elokuvissa on Rudy Salvagninin ja Ettore Gulan tuotos. Alku vaikuttaa hyvältä, mutta jälleen kerran loppu on täyttä soopaa. Mahtava asetelma ojennetaan Salvagninille ja Gulalle hopeisella tarjottimella, mutta he valitsevat roskasäiliön ja laaduttoman jatkojuonen. Joku muu olisi tehnyt ehkä erittäin onnistuneen version, jos hänelle oltaisiin tarjottu samaa asetelmaa.
Päätöksenä toimii Tulevaisuuden sankari, jonka ovat valmistelleet Michael T. Gilbert ja (yllätys, yllätys lopetustarinalle!) Bancells. Juoni on viimeiselle tarinalle tavanomaista roskaa, eivätkä Bancellsin piirroksetkaan jaksa riemastuttaa, niin hyviä ne eivät sentään ole.
Yhteenveto: Noususuhdannetta viime kuukausiin. Sisältää muutamia mukavia yllätyksiä, mutta myös pahoja mokia.
Kuukauden sitaatti: "En valitettavasti osaa enempää." -Touho Ankka (Tätä voisivat sanoa muutamat Taskarin käsikirjoittajista)
Vielä ensi kuun Taskarista; takakannen mukaan vuorossa on Tupla! Yllättävää, sikäli että yleensähän Tuplat ovat ilmestyneet touko- ja syyskuussa.
-
Liikaa Roberto Gagnoria tuntuu olevan... Hänen sarjansa ovat lähinnä tusinaviihdettä, tarinallisesti ne eivät ole mistään kotoisin.
Ja tuplan ilmestyminen aikaistuu... En tiedä vielä miten suhtautua tuohon.
-
En tykkää.
Käyn uuden taskukirjan vasta huomenna, mutta sanon kovasti EI!
Ihan niinkin että Tupla näyttää paremmalta selkämyskuvan keskikohdalla, eikä ihan alussa/lopussa.
-
No niin, nyt sitten hieman arvostelua joulukuun taskukirjasta:
Rakettirohmu oli maan mainio tarina, pidän itse enemmän Andersenin nykyisestä tyylistä luoda piirroksiaan. Roopemainen tarina, mutta ennenkaikkea tästä löytyi hyvä idea ja Päkäkin pääsi suureen rooliin.
Castyn itse tehty kokonaisuus Mikki Hiiri ja avaruushirviöt ei ollut mielestäni huonompi edes herran itsensä mittapuulla, pidin sarjasta. Ainut moitteeni on vain, että loppu töksähti pikkuisen.
Taikis-tarina Laiskan läksy oli myös todella hyvä pitkästä aikaa. Gottardon piirrokset miellyttävät silmää.
Hertan sohvalla, Unohtumaton juhla ja Tulevisuuden sankari olivat jotensakin toimivia kokonaisuuksia, mutteivät kovin miellyttäviä.
Sitten on vielä kolme surkeaa tarinaa, joissa ei ollut päätä eikä hätää: Agentin apurit, Aku ja Touho karjapaimenina, sekä Ihan kuin elokuvissa.
Tsemppiä ensi vuoden taskareihin, joulukuu oli aikamoinen pettymys muuten niin hyvälle taskarivuodelle.
-
MH ja avaruushirviöt sekä Laiskan läksy olivat erinomaisia tarinoita. Rakettirohmu oli ihan kelvollinen, vaikkakin vähän liian pimeä minun makuuni.
Odottamaton juhla oli ihan onnistunut keskitasoinen ankkahupailu. Muu sisältö olikin sitten enemmän tai vähemmän onnetonta.
Ensi kuun tuplataskarista sanon vain sen verran, että kansi on erittäin hieno.
-
Eikö kellekään ole tullut mieleen se vaihtoehto, että ensi vuonna ilmestyisi kolme Tuplataskaria? Tammikuu-toukokuu-syyskuu, eli menisi pitkästä aikaa tasaisin väliajoin. Materiaaliahan tuohon olisi, sillä aiemmin muiden maiden Taskareista yksi per vuosi on jäänyt Suomessa julkaisematta ja niistä tarinoista osa on nähty sitten mm. Roope-sedässä, osaa ei lainkaan. En nyt ihan seikkaperäisesti ala näitä eri maiden julkaisukiemuroita tässä selittelemään, kiinnostuneet tutkikoot vaikka Inducksista, miten ne ovat yleensä menneet. Nyt vielä nämä osissa julkaistavat tarinat ovat sekoittaneet pakkaa, kun tietyt Taskarit on julkaistava peräkkäin. Hollannissahan jo munittiin kunnolla ensimmäinen Tuplanolla, kun tarinan toinen osa julkaistiin lähes vuosi kolmannen ja neljännen jälkeen.
Joka tapauksessa Suomen Taskareissa on yhden normitaskarillisen verran muissa maissa nähtyä sarjakuvaa jäänyt näkemättä, paitsi tänä vuonna. Muutoksen aiheutti tietenkin Tripla, jonka ansiosta Tuplaan saatiin tungettua se edellinen Suomessa julkaisematta jäänyt monen muun maan Taskari syksyltä 2009 ilman, että mitään muutakaan olisi tarvinnut jättää pois. Ikään kuin lyhyesti sanottuna. ;D Eivätkä toki kaikki muutkaan "taskarimaat" (pohjoismaat, Saksa, Puola, Hollanti) ole julkaisujen suhteen toistensa kopioita, eli sekasotku on valmis. Ainakaan Saksassa ei julkaista näitä meillä yleensä toukokuun Tuplina (tänä vuonna osana Triplaa) nähtyjä paketteja, jotka ainakin Hollannissa ja Puolassa taitavat ihan sikäläisistä normitaskareista erillistä sarjaakin olla.
Tiivistettynä siis, olen lähinnä Inducksia tutkimalla havainnut (kuten varmasti moni muukin), että "Taskarimateriaalia" julkaistaan ainakin joissakin maissa sen verran, että yksi 250 sivun annos vuodessa jää Suomessa sellaisenaan näkemättä. Saksan Lustiges Taschenbuch -sarjaa viime vuosien osalta Inducksista tutkimalla näkee aika selkeästi tuon "varsinaisen Taskarimateriaalin", 13 samankokoista kirjaa vuodessa. Siihen sitten tuo yleensä meillä toukokuussa nähty Tupla-annos päälle niin päästään määrään, josta jää tutulla "kerran kuussa, kaksi Tuplaa vuodessa" -systeemillä tuo mainittu yksi setti julkaisematta. Tänä vuonna Triplan myötä lisääntynyt vuoden yhteissivumäärä hoiti asian niin, että emme menettäneet mitään. Jatkossa tämän voisi hoitaa julkaisemalla kolme Tuplataskaria. Nythän kaiken maailman Tuplanollien ja ennen kaikkea Roopen miljoonien vuoksi syksyllä ei mitään voitu jättää välistä, vaan tässä kuussa Saksassa julkaistu Taskukirja on se, jota emme ainakaan tämän vuoden puolella ehtineet tänne saada: http://coa.inducks.org/issue.php?c=de/LTB+410. Kenties tuo muodostaa Tammikuun Tuplasta puolet, tai sitten ei. Mistäs näitä tietäisi.
EDIT: Niin, tuossahan on tosiaan PAM-tarina, nuo on taidettu järjestään Suomessa julkaista. Toivotaan, että tuo sisältö meillä nähdään, italo-Mikki ja 40-sivuinen Indy-tarina kiinnostaisivat kovasti.
Niin, minunhan ei ollut tarkoitus selitellä tästä asiasta näin paljon...No, tulipahan ainakin pointtini selväksi, eli ensi kuun Tuplataskari saattaa olla yksi kolmesta eikä yksi kahdesta. Tai sitten se ei ole, ja julkaisuajankohtia on vain muokattu, mikä olisi kyllä pieni pettymys. Jäisi taas mielenkiintoisia tarinoita julkaisematta ja lisäksi tämä viestini olisi täysin turha. :-\
EDIT2: Voihan toki olla, että julkaistaan Tupla ja Tripla tämän vuoden malliin, ei kai missään ole varmaksi sanottu Triplan olleen ainutkertainen tapaus. Itse ottaisin kyllä mieluummin kolme Tuplaa. Tosin, kuten jo todettua, tämä kaikki mehustelu ja spekulaatio saattaa olla turhaa ja Tuplataskarit ilmestyäkin vain eri aikaan kuin viime vuosina. Ei passaa olla turhan optimistinen Suomen Disney-julkaisujen suhteen...
-
En ymmärtänyt äskeisestä viestistä paljoakaan...
-
En ymmärtänyt äskeisestä viestistä paljoakaan...
Minä taasen ymmärsin, ja olen sitä mieltä että kolme tuplaa on tosiaan hyvä/kiva vaihtoehto jos kerran muuten taskarin verran tavaraa jää meiltä paitsi. ;D
-
kolme tuplaa on tosiaan hyvä/kiva vaihtoehto jos kerran muuten taskarin verran tavaraa jää meiltä paitsi.
Aargh, sehän tulee maksamaan ekstraa! >:(
-
Laitetaan nyt ihan uuteen viestiin kommenttia joulukuun Taskarista.
Rakettirohmu on yllättävän pirteä avaustarina, jossa on jopa hauskoja kohtia. Tarinan idea menee järjettömyydessään niin paljon yli, että se alkaa olla viihdyttävää. Andersenin ankat (ja taustat) ovat edelleen tylsiä, mutta Päkä-vuohi on jo virkeämmän näköinen tuotos ja osoittaa, että Flemmingissä on jotain potkua vielä jäljellä. Röyhtäilyhuumorin ei pitäisi enää tässä iässä naurattaa, mutta tässä se on riittävän absurdissa kontekstissa ollakseen muutakin kuin mautonta. Eihän tämä tarinana mitään neroutta ole, mutta se ei liene tarkoituskaan.
Mikki Hiiri ja avaruushirviöt on puolestaan silkkaa neroutta alusta loppuun. Avaruusdekkari! Castyn parhaita tarinoita, toki niitä parhaita on varsin paljon. ;D Huumori on aivan loistavaa, hahmot erinomaisia, tarina juonenkäänteineen ja oivallisine yksityiskohtineen täyttä rautaa ja piirrokset nautinnollista katseltavaa. Scarpamainen loppu on tyylikäs eikä mielestäni töksähdä tippaakaan liikaa. Tarina, joka jokaisen Mikistä tai Castysta pitävän on syytä lukea, eli vaikka muu sisältö ei houkuttelisikaan, ei kannata jättää ostamatta. (Haukun suomalaisia Disney-julkaisuja niin paljon, että on pakko hieman paikata mainostamalla silloin, kun on aihetta. ;))
Laiskan läksy on loppujen lopuksi kelpo Viitta-tarina, vaikka idea on hiukan ontuva.
Hertan sohvalla on ihan luettavaa sarjakuvaa sekin. Ei mitään mullistavaa, mutta mukavaa kevyttä viihdettä.
Unohtumaton juhla jatkaa samalla "hyvää perussarjakuvaa" -linjalla kuin kaksi edellistäkin. Tunnelma paranee loppua kohti. Akun juhlaideat eivät suoraan sanottuna ole sieltä nerokkaimmasta päästä, mutta hyvin tuntuvat kelpaavan.
Agentin apurit on varsin keskinkertainen tekele kaikin puolin. Ei järjettömän huono, mutta jotenkin innoton. Gagnor pystyy selvästi parempaankin.
Aku ja Touho karjapaimenina on omituinen tarina. Juoni rakentuu järjettömälle oletukselle, että joku palkkaisi pari karjapaimenta kuljettamaan etanoita pari kilometriä autolla. Ööh...mitä?
Ihan kuin elokuvissa, tota noin, joo. Ei mitään järkeä, millä tripillä tuo Hansu oikein on? Täysin kujalla todellisuudesta. Rudy Salvagnini, tuo mm. Hessun kirjallisten keskiviikkojen takana oleva hieno mies osoittaa jälleen olevansa Italian kenties epätasaisin käsikirjoittaja. Täysosumia on kyllä tullut viime vuosina liian vähän.
Tulevaisuuden sankari päättää Taskarin. Avainsanat: Bancells, Michael T. Gilbert. Ihan kamalaa roskaa, käsittämättömän typerä ja etova tarina. Nämä kaksi kaveria eivät osaa tehdä mitään oikein. Tuntuu, että tässäkin jokainen pienikin yksityiskohta aiheuttaa pahoinvointia.
-
Itse en ole vielä uusinta taskaria lukenut, mutta sanon sen, että Shawien omaperäisissä käsikirjoituksissa on potentiaalia, ja ne erottuvat mukavasti kliseisestä massasta.
Tahdon lisää Rune Meiklen tarinoita taskariin. :(
-
Minuakin tuo eri taskarimaiden julkaisumetodi kiinnostaa kovastikin.
Kaksikielisenä maana, me olemme etuoikeutettuja tässä asiassa, sillä Suomessahan julkaistaan myös Ruotsalaisia taskareita mikä helpottaakin kotimaisen ja länsinaapurisen versioiden vertailemista. Ruotsissahan julkaistaan 13 taskaria. Samat kuin suomessa ja lokakuussa yksi ylimääräinen.
Ruotsalaisista kirjoista on helposti voinut käydä vajaata kuukautta etukäteen tarkistamassa Suomalaisen taskarin sisällön tai joissain tapauksissa vain osan siitä.
Itsellänikin kävi mielessä, tuo kolme tuplaa vuodessa vaihtoehto. Tosin kävipä myös se, että tripla olisi tullut jäädäkseen. Koninkaulus on ihan oikeassa siinä, että jos Suomalaiseen taskarijulkaisuun otetaan mukaan kolmas tuplataskari emme enää jää paitsi yhdestä taskarillisesta tavaraan ja jatkisten julkaiseminen helpottuu, mutta jos toisen tilalle tulee tripla häviämme jälleen muille maille ja toimitus joutuu jatkamaan kikkailemistaan.
Hollannissahan muuten meidän jouluista teemataskaria vastaava kirja julkaistaan aina marraskuussa. Tänä vuonna Ultrasankaritarinan tilalla tosin nähtiin meillä Ankkalinnan suuressa joulukirjassa julkaistu Cavazzanon "Joulua paossa".
Eri maiden versioita taskarivuosikerroista on mielenkiintoista seurata.
-
Mielestäni nykytaskarit ovat ihan hyviä. En löydä itse ainakaan valittamisen arvoista, hyviä piirtäjiä on ja tarinat ovat luettavia ja muutenkin hyviä. Itse kaipaisin Carl Barksin kaltaista humorististä käsikirjoittajaa.
1970-1989 välillä taisi tulla nämä hyvät tarinat, jotka olivat pitkiä ja jaksoivat naurattaa. Kyllä nykytaskaritkin tämän tekevät, mutta ei se tunnu samalta.
En nyt tiedä mitä sanoa - ihan hyvää näyttäisi olevan. ;)
-
Eli Taskarilla taisi jäädä juhlaputki päälle menestyksekkään rahastuksen muodossa. Ainakin minulle tämäkin sarja tullee olemaan pakko-ostos. Suunnitellaankohan tästä jokavuotista tavaraa? Eli joka vuosi markkinoille jollakin aiheella neliosainen, keräilyboxilla höystetty Taskarin oheistuote.
Ja Taskarilla taisi tosiaan jäädä juhlaputki päälle, Aku Ankan nettisivut mainostavat edelleen ahkerasti sen 40-vuotisjuhlia. (http://www.akuankka.fi/)
-
Taskarin sankarit vaikuttaa kiinnostavalta kokonaisuudelta, ostan pois.
Agenttitarinoista löytyy varmasti Tuplanollaa, Oikeuden puolustajista taas Taikista ja poliisitarinoita.
Vuoden ensimmäisen akkarin perusteella kolmannessa opuksessa lienee jotain salapoliiseista yms. ehkäpä mukana myös ATP...
Neljännestä en osaa sanoa, kotelon kuvien perusteella varmaan... Öh... Jotain mikä minusta ei niin hyvin sovi muiden kanssa yhteen. Vaan eihän tuosta vielä selkoa ottanut.
-
Kyllä tuo Taskarien sankarit-sarja tulee hankittua, näyttää hyvältä.
-
Tämmösenä boksinahan voisi julkaista sen taannoin puhutun "jäärä-taskarin", vain ja ainoastaan wanhoja suomeksi julkaisemattomia sarjoja 1950-60-luvuilta. :D
Taikka jos tosissaan oltaisiin, niin sitten nimikkokokoelmia eri piirtäjiltä. Sen-ja-sen parhaat...
Timo
-
Vuoden ensimmäinen Taskari on ilmestynyt, eli nro 373, Tuplataskari Umpijäässä. Lisää hintaa oli tullut 20 sentin verran.
Tämä pakkaus oli erittäin iloinen yllätys. Voin sanoa rehellisesti, että kyseessä on paras Taskari vuosiin! Jokainen tarina viihdytti aidosti. Aivan, joka ikinen tarina! Yhtäkään totaalista rimanalitusta ei löytynyt. En tee tällä kertaa jokaisesta tarinasta yksittäistä arvointia, koska se tulisi olemaan yksitoikkoista kehumista (tai sitten en vain viitsi). Luettelen silti muutaman kohokohdan;
*Cavazzanolta on monta tarinaa, jotka ovat piirroksiltaan (ja käsikirjoituksiltaankin) mestarillisia. Maestro tuntuu saaneen näiden kohdalla aikamoisen piristysruiskeen!
*Carlo Gentina on käsikirjoittanut kaksi tarinaa muinaisten luola-ankkojen kommelluksista. Erittäin viihdyttävää ja mainiota tavaraa!
*Mikki-tarinat ovat hyviä, vaikka puikoissa ei ole esimerkiksi Casty tai Scarpa, vaan "tavallisia tusinataiteilijoita" (no, ei osaa heistä voi missään tapauksessa sellaisiksi kutsua).
*Bancellsin kaksi tarinaa eivät ole huonoja. Hänen piirrostyylinsä sopii hyvin Mark & Laura Shaw'n ja Michael T. Gilbertin käsikirjoituksiin, jotka nekään eivät ole huonoja. Tarinoita ei olla myöskään sijoitettu loppuun, kuten yleensä.
Mainitsin vain murto-osan tämän Taskarin laadukkaista elementeistä. Tätä ei voi kehua kylliksi! Jos tällaista tavaraa on luvassa jatkossakin, 20 sentin hinnankorotus on ansaittu.
Taskarin sankarien ensimmäistä osaa ei näkynyt. Kuinkahan paljon etukäteen sitä keksittiin alkaa mainostamaan?
-
Taskarin sankarien ensimmäistä osaa ei näkynyt. Kuinkahan paljon etukäteen sitä keksittiin alkaa mainostamaan?
18. päivä tuo ilmestyy Perunamaan mukaan.
Tuplataskarista olen lukenut vasta pari tarinaa, mutta ensivaikutelma tuntuu hyvältä. Toki turhaketarinoitakin tulee taatusti vastaan.
-
Jälleen sitä nyhdetään rahaa hyväuskoisilta taskari-faneilta... Itse ostin vielä tuon Taskarin parhaat-sarjan, mutta hohto hiipuu, kun näyttää siltä, että näitä oheistuotteita tungetaan myyntitiskeille jatkuvasti.
Uusimmassa taskarissa oli sentään Shawien tarina, siitä plussaa. Cavazzanon tyyli ei minua enää niin miellytä, ankoista on tullut vähän liian pyöreitä ja hillitympiä.
-
Ei vakuuttanut minua tuplataskari. Hyllyyn jäi ja sielä pysyykin ellei täällä äidytä sitä kunnolla kehumaan. Cavazzanoa oli kyllä paljon, mutta hänen Ankka-juttunsa eivät ole vuosiin innostaneet ellei teksti ole ollut ihan ensiluokkaista.
Klassikkokamaa ei ollut taaskaan mukana. Ne on kai taskareista kokonaan loppuneet. Harmi.
-
Olen samaa mieltä Henendon kanssa taskarista Umpijäässä.
Mikään tarina ei ollut "aliveto", eli kaikki olivat vähintään keskitasoa.
Ankka-tarinoista pidin lähes kaikista. Cavazzanon ja Mazzarelon kuvittamat tarina tolivat todella hyviä, ja niitä olikin aimo joukko.
Agur-Ankan seikkailut Tapirodontin vainu ja Mikä maalaten tulee... olivat kivaa vaihtelua, PAM (Piraatti Armottoman Miekka)- ja Indiana Hopo (20 vuotta myöhemmin)-sarjat myös Andersenin ja De Vitan piirroksin.
Bancellsin kuvitukset tarinoineen eivät olleet suinkiaan huonoja.
Erikseen täytyy mainita vielä Taavin Maailmanmatkaajat, lyhyt vitsitarina, jonka oli piirtänyt Alessandro Gottardo.
Eli ei haittaa 20:n sentin korotus, jos näin jatkuu! :)
Helmikuun taskukirjaa innolla odottaen...
-
Taskarin uusintapainosten nykytaso se vasta hyvä onkin, jos ei normitaskareissakaan mitään vikaa ole.
Uusin up eli 138, Salaperäiset kyntteliköt, oli tullut kauppoihin. 4 pitkää tarinaa, joista puolet Mikkiä, tekijöinä Carpi, Concina & Cavazzano, Figus & De Vita ja Pezzin & Ubezio. Kokonaan väreissä ja hinta 4.70EUR. SUOSITTELEN. :)
http://coa.inducks.org/issue.php?c=fi%2FAATK138
-
Taskarin sankarien 1. osa Agentit asialla on ilmestynyt. Kävin luonnollisesti ostamassa sen heti, vaikka en ehdikään muiden projektien takia sen kimppuun vähään aikaan. Selailin jo kuitenkin sisällysluettelon läpi, ja ikäväkseni huomasin, että suuri(n) osa kirjan sarjoista on aivan viime vuosina julkaistuja. Pakkohan se silti oli saada.
-
Uusi Tuplataskari on hyvää kamaa, viime aikojen Taskarit ovat olleet laadukkaita. Toivottavasti jatko on samaa luokkaa.
-
Taskarin uusintapainosten nykytaso se vasta hyvä onkin, jos ei normitaskareissakaan mitään vikaa ole.
Näin on. Carpi oli onnistunut tässä käsikirjoituksessa huomattavasti paremmin kuin edellisen osan Sandokanissa. Harmi vaan, että juuri Carpin tarinasta oli johonkin hävinnyt ne ohuimmat viivat. Muut pokkarin tarinat olivat painoasultaan selvästi paremmat. Mutta en marmata enempää. Hyvä oli ostos ja lukuelämys miellyttävä.
Onko siinä Taskarien sankareissa joku pussi päällä, että ei pääse kaupassa etukäteen sivuja selailemaan? Jos on, niin arvostaisin, jos joku pistäisi tänne jonnimmoista tekijäluetteloa. Tuskin tuo nimittäin vielä inducksissa on.
-
Keräilykotelo tulee vasta toisen osan mukana, joten eka osa ei varmaan ole pussitettu.
Ostettu on ja eipä ollut pussitettu, joten pääsee "selailemaan" kaupassa-vaikka näinhän ei saisi tehdä ;)
-
Taskarin sankarien ekan osan sisältö oli suurinpiirtein tällainen: 3 tarinaa Andersenia (PAM) 2 Scarpaa (mm. Suomessa ennen julkaisematon mikki ja magnon 777), 2 Carpia, 1 Cavazzano, 1 Camboni ja 1 Pastrovicchio. Korjatkaa jos muistin väärin, ei tullut opus mukaan töihin ;-).
Setti näytti kokonaisuutena tosi hyvältä, vaikka onkin uudelleen julkaisuja lähes kaikki.
-
3 Scarpaa (mm. Suomessa ennen julkaisematon mikki ja magnon 777)
Kiinnostaisi tietää, että miltä ajalta tämä klassikko(?) on?
Onko ihan Scarpan itsensä käsikirjoittamakin?
-
Mikki Hiiri ja Magnom 777 on Scarpan käsikirjoittama ja piirtämä, ja tarina vaikuttaa todella mielenkiintoiselta.
Muutenkin koko opus selailun jälkeen näytti hyvältä. Vihdoin myös ensimmäinen PAM-tarina kuuluu kokoelmaani, kun ei taskaria 261 ole! :)
-
Hyvähän tämä Tuplataskari on, ei siitä pääse yhtään mihinkään. Täydellisiä rimanalituksia on toki kaksi ja kas kummaa, molemmat Bancellsin piirtämiä (annetaanko sille oikeasti huonoimmat käsikirjoitukset vai mitä hittoa? :laugh:). Muuten taso on kauttaaltaan vähintään kohtalainen ja hyviä tarinoita on paljon.
Bruno Sardan ja Massimo De Vitan Indiana Hopo -tarina 20 vuotta myöhemmin on loistava. Viime vuosien parhaita Indy-tarinoita ehdottomasti. Myös muut Mikki-tarinat olivat oikein mainioita, eivät maailman yllätyksellisimpiä, mutta toimivia perusdekkareita. Kuusisivuisen "kahden Taskarin yhteenliittäjän" valinnassa oli onnistuttu, tykkään valtavasti Marco Boscon tavasta tehdä näitä. Muutenkin italialaiset tarinat olivat oikein mukavaa luettavaa melkeinpä kaikki. Mitään muuta todella huonoa ei kirjassa ollut kuin nuo mainitut Bancellsin tarinat, Tuplataskarille aika hyvä saldo sekin.
Cavazzanoa oli kyllä paljon, mutta hänen Ankka-juttunsa eivät ole vuosiin innostaneet ellei teksti ole ollut ihan ensiluokkaista.
Pidin todella paljon Ciminon Kylmän kullan kimalluksesta. Tarina noudattelee tuttuja Cimino-polkuja, eli hänen töistään on jossain määrin tykättävä, jotta tämä maistuu. Erinomainen tunnelma (Ciminon ja Cavazzanon yhteinen saavutus) tästä teki niin mukavan elämyksen ainakin minulle. Ensiluokkaista Ciminoa, jos minulta kysytään.
Taskarin Sankarit, sellaista siis tänä vuonna. Sen ykkösosan kimppuun seuraavaksi. Viimeinen tarina vaikuttaa huikealta.
-
Jostain syystä Bancellsin piirtämät tarinat iskevät minuun eniten. Johtunee varmaan siitä, että niin usein joku hyvä on sen tarinan käsikirjoittanut (esim. Shawit, M. T. Gilbert, Petrucha tai Halas)... Tuon tuplataskarin kaksi tarinaa olivat tarpeeksi massastaerottuvia, jotta ne olisivat pokkarin parhaimmat tuotokset.
Rodolfo Ciminon tarinoiden erikoisuus vetoaa minuunkin, mutta nykyään hänen tarinansa lähinnä toistavat itseään, kun ennen niistä saattoi löytää jotain omaperäistä ja uuttakin.
-
Setti näytti kokonaisuutena tosi hyvältä, vaikka onkin uudelleen julkaisuja lähes kaikki.
Ei tarvinnut miettiä, että ostaako vaiko eikö. Hyvältä näytti minustakin.
-
Jos Antonio "Toni" Bancells Pujadasin tyyli tuntuu epämääräisen tutulta, se voi johtua siitä, että hän on avustanut Ibañezia Ällin ja Tällin piirtämisessä.
Ällissä ja Tällissäkin hahmot aina juoksevat ja katsovat taakseen oikean olkansa yli... outo klisee. Sama Bancellsin ankoissa. Tai voi olla ihan yleinenkin juttu Välimeren sarjakuvataiteilijoilla; ehkä se opetetaan jossain piirrustuskoulussa.
-
Taskarin sankarien 1. osa Agentit asialla on ilmestynyt.
Ärsyttää suunnattomasti, kun moni tarina on häiritsevän pikselöitynyt. Ensimerkiksi ihka ensimmäinen Carpin piirtämä juttu. Joku Aku ja Touhon tarinoista opuksen keskivaiheilla oli aivan hirveä painojäljeltään. Eikö tälle kuralle tule loppua? Onneksi ennenjulkaisematon Scarpan tarinan näytti olevan hyvällä painojäljellä.
-
Nyt on uusin Taskari Umpijäässä luettu, ja miellyttävä oli lukukokemus. Ainoat sarjat, joista en voi sanoa pitäneeni, olivat Aika kultaa muistot ja Pukkikandidaatit. Eivät nekään ala-arvoisia olleet, vain vähän tyhmiä juoniltaan.
-
Kalevassa oli tänään juttua lehtien irtonumeromyynnistä. Jutusta löytyi myös lista eniten ostetuista julkaisuista viime vuonna. Kymmenen parhaan joukosta löytyi kaksi Ankka-julkaisua; Aku Ankan taskukirja sijalta 4 ja Taskarin parhaat sijalta 10.
-
Taskarin sankareista:
Ensin vanhemmista tarinoista, Aku Ankka salaisessa palvelussa ja Salainen tehtävä olivat ylivetoja tähän kirjaan! Ensimmäinen ATP-sarja vihdoin ja viimein minullakin. Carpin piirrokset hivelevät silmää, samoin Scarpan jälkimmäisessä tarinassa.
Mikki Hiirtäkin samojen piirtäjien voimin: Varjovaras ja aiemmin julkaisematon Magnon 777 piristivät uudempien sarjojen ohella kirjaa ainoina hiiriseikkailuina (Höh!).
ATP:tä oli mukana myös tarina Operaatio Korijellonat (Cavazzanoa), joka olisi saanut jäädä poiskin tuoreudeltaan, sekä Kaappaus merellä(Pastrivicchio), jota aiemmin en ollutkaan lukenut. Vielä Operaatio Meduusa (Camboni) kaikessa loistossaan.
Sitten PAMiin. Olen aina halunnut Sinisen sateen kokoelmiini. Nyt sen sain! Andersenin tyyli on niin ihastuttavaa ja scifiteema vaihtelevaa. Painajaisia, Arpajaisia ja Muukalaisia en oli kaivannut mukaan, parempaakin PAMia löytyy.
Ja vielä tuo jo mainitun Andersenin Vakoilijat vauhdissa jaksaa hauskuttaa. Nappivalinta!
Agentit asialla oli siis mieleiseni taskukirja, mutta yksi (tai kaksi, miten sen nyt ottaa) asia ei miellyttänyt: Tuplanollaa ei ollut, ja sehän tähän kuuluisi! ATP.tä oli liikaa, sen tilalle olisi kyllä mahtunut Tuplista.
Ai niin ja juu: Mikkiä ei paljoa nähnyt...
-
Taskarin sankareista:
Tuplanollaa ei ollut, ja sehän tähän kuuluisi! ATP.tä oli liikaa, sen tilalle olisi kyllä mahtunut Tuplista.
Ai niin ja juu: Mikkiä ei paljoa nähnyt...
On varmaan Mikit säästetty seuraaviin osiin; Oikeuden puolustajat, Etsivä löytää ja Kaukana kotoa. Eiköhän Mikkiä viimeistään näissä nähdä enemmän. Tuplanollaan en oikein usko, tarinat, joissa kyseinen hahmo esiintyy ovat niin tuoreita, ettei niiden näin nopeassa uudelleenjulkaisemisessa olisi oikein itua. Itse toivon seuraaviin osiin klassisten Mikkien lisäksi klassista (ja nimenomaan klassista) Taikaviittaa ja Tito Faracin tarinointia Kaasista, Murskeesta, Sisusta tai kenestä tahansa (mutta mieluimmin Kaasista, Murskeesta ja Sisusta).
-
Eikös ne kaikki tuplanollat ole jatkotarinoita? Yhdenkin sellaisen kokonaisuudessaan julkaiseminen veisi leijonasosan koko lehdykän sivuista
-
Eikös ne kaikki tuplanollat ole jatkotarinoita? Yhdenkin sellaisen kokonaisuudessaan julkaiseminen veisi leijonasosan koko lehdykän sivuista
Onhan niitä "yksinäisiäkin" tarinoita ollut, esimerkiksi tämä (http://coa.inducks.org/story.php?c=I+TL+2767-1). Vai oliko tämä sittenkin tähän mennessä ainoa (Suomessa julkaistu)? Joka tapauksessa uskon lyhyitäkin seikkailuja tulevan vielä. Ei kaiken tarvitse olla usean Taskarin kestoista jatkosarjaa.
-
Suomessa on näköjään julkaistu kaksi tällaistä lyhyempää tuplanollaa mutta Italiassa niitä on kourallinen lisää. Olisihan siitä voinut yhden tarinan lohkaista vaikka jonkun ATP-tarinan, joita opuksessa taisi olla peräti kolme, tilalle.
-
Tuplanollat varmaankin haluttiin säästää normitaskareissa julkaistaviksi, ja jos niitä olisi tähän otettu, se voisi hankaloittaa tulevien taskarien koostamista, kun niissä pitää olla ennen julkaisematonta tavaraa. Tuplanolla lienee lyönyt läpi muuallakin kuin Italiassa ja Suomessa joten todennäköisesti niitä seikkailuja tullaan jatkossakin taskareissa näkemään.
Nämä vain minun "kaksi senttiäni", enhän minä mitään tästä oikeasti tiedä.
Edited: tautologia
-
Huhhuh, vetää sanattomaksi tuo taskarien myyntimäärä. Toista miljoonaa...
-
Käsittämättömiä lukuja. Muksutko näitä taskareita pääasiassa ostelee? Vai aikuiset?
-
Käsittämättömiä lukuja. Muksutko näitä taskareita pääasiassa ostelee? Vai aikuiset?
sekä että. Ja ota huomioon: Taskari löytyy kioskilta, kirjakaupasta, lähikaupasta, huoltoasemalta, supermarketista...
-
Eikös se taskarien myyntiennätys ollutkaan numerolla 309 eli Tähtien Setä? Muistaako kukaan paljonko sen myynti oli?
-
Huomioni kiinnittyy siihen, että listan häntäpäässä ovat teemataskarit ja taskarin parhaat. Hillittömiä lukuja nekin ovat tahkonneet mutta esim. nuo taskarin parhaat vain kolmanneksen siitä, mitä triplataskari. Huolestuttavaa! Sanomalla tehtäneen johtopäätös, että mitä enemmän sivuja sen parempi heille. Sivujen sisällöllä ei niin väliä.
Toisaalta viime vuoden teemat olivat mielestäni todella kehnoja, en tainnut ostaa ensimmäistäkään, ja triplataskari yllätti meikäläisen iloisesti. :-\
-
Tutun (ja masentavan) näköistä listausta.... tässä Kvaakista kovin samanlaisia lukuja vuodelta 2004. (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,2300.0.html) Sarjakuvan juhlaa! Ja nuo ovat ymmärtääkseni vain 20 eniten myynyttä. Kuinkahan alas pitää mennä ennen kuin tulee ensimmäinen muu kuin Disney-sarjakuva vastaan?
Kaunokirjallisuuden myynti on tosiaankin romahtanut yli kymmenen prosenttia (tästä oli Hesarissa iso juttu, laatuakin vertailtiin (http://www.hs.fi/kulttuuri/artikkeli/Teos+nousi+suurten+joukkoon+kustantamoiden+laatuvertailussa/1135263325910)), sarjakuvien ei.
https://tilastointi.kustantajat.fi/quarterlyreport.aspx
-
Toisaalta viime vuoden teemat olivat mielestäni todella kehnoja, en tainnut ostaa ensimmäistäkään, ja triplataskari yllätti meikäläisen iloisesti. :-\
Sohvaperuna (Teema 22) oli kyllä mitä mainioin taskukirja, parhaita teemanumeroita.
Osasin kyllä odottaa, että tripla myy kuin häkä, mutta että jopa noin paljon! Ero seuraavaan on huikea!
Taskarin parhaat kyllä olivat parempia mitä useimmat vuoden normaalit taskarit, mutta eivät ole myyneet siis todellakaan yhtä hyvin. Ihme ja kumma.
-
Sohvaperuna (Teema 22) oli kyllä mitä mainioin taskukirja, parhaita teemanumeroita.
En kiistä. Oma mielipiteeni perustuu pelkkään selailuun. Kaikki teemat vaikuttivat sen perusteella tylsiltä. Ei ollut omia suosikkitekijöitäni mukana.
-
Vähän taas sääli, että tuosta Taskarin sankareiden ykkösosasta keskusteltaessa parikin kirjoittajaa on luetellut tekijöistä vain piirtäjät. Siis kyse ei ole siitä, että en tietäisi käsikirjoittajia, mutta ihan periaatteesta minua aina harmittaa tämä piirtäjien merkityksen ylikorostaminen. Kaikki lähtee kuitenkin aina käsikirjoituksesta. Surkeita tarinoita löytyy myös Scarpan, Carpin ja kumppaneiden tuotannosta, muiden kirjoittamia siis. Kahden "taidemuodon", tarinankerronnan ja kuvataiteen, yhdistelmähän on juuri se, mikä tekee sarjakuvasta sarjakuvaa ja niin hienoa viihdettä. Tosin näinhän se on aina mennyt ja tulee menemään, että piirtäjät keräävät suurimman huomion. Ja onhan se tavallaan ymmärrettävää, sillä heidän työnsä on selvemmin näkyvillä ja yleensä tunnistettavampaa.
No, se siitä aiheesta. Ensiajatus Taskarin sankarit -sarjan mainoksen nähtyäni oli, että hiukan haiskahtaa väkisinväännetyltä jatkolta Taskarin parhaille. Enkä vieläkään ole täysin vakuuttunut esimerkiksi siitä, kuinka neljän teeman hiukan hämärät keskinäiset "rajat" onnistutaan pitämään selkeinä. Oikeuden puolustajat ainakin nimenä käsittää periaatteessa nämä kaikki muutkin, mielenkiintoista nähdä mitä tuo osa tarkalleen ottaen sisältää. Ja jos se on täynnä pelkkää Taikaviittaa niin haistakaa home. ;D
Tämähän ei toki tarkoita, etteivätkö nämä voisi sisältää hyvää sarjakuvaa. Ykkösosan alku ei ollut lupaava, kun heti esipuheessa turvauduttiin väsyneeseen "Mikki on nuuskija" -läppään. Ville Viitaselle voisi myös täsmentää, että Mikki ei ole ankka eikä näin ollen työnnä nokkaansa yhtään minnekään. Sarjakuvapuoli kirjassa on kuitenkin kohtalaisessa kunnossa. Sinänsähän näillä uudelleenjulkaistuilla tarinoilla ei ole suurta merkitystä, ennenjulkaisemattoman takia näitä ostan. Kyllä neljä ATP- ja kaksi PAM-tarinaa on kuitenkin vähän liikaa, vaikkei etenkään ATP-tarinoissa mitään vikaa olekaan. Samoin 2000-luvun tarinoita on suhteessa liian paljon, kun taas 80- ja 90-luvuilta ei ole löydetty yhtäkään agenttijuttua. Myös ankka- ja hiiritarinoiden suhde 8 vs. 2 on aika kehno. Martinan ja Carpin legendaarinen Mikki ja varjovaras on kuitenkin hienosti löydetty mukaan, se on uusintajulkaisunsa ansainnut. Samat sanat pätevät Scarpan Aku Ankan salaiseen tehtävään (nimetty turhaan uudelleen Erittäin salaiseksi).
Opuksen mielenkiintoisin tarina etukäteen oli tietysti Suomessa ennennäkemätön Scarpan Mikki Hiiri ja "Magnon 777", ja onhan se loistava. Erinomaisen kiehtova ja viihdyttävä klassinen Scarpa-Mikki, juuri tällaisia tarinoitahan moni kaipaa lisää suomeksi. (Minäkin, tosin kaipaan aika monenlaisia tarinoita. :D) Tarinan 70-lukulaisuus on toki selkeää, mutta olihan Scarpa tuolloinkin jäätävän hyvä Mikki-tarinoitsija. Kuten loppuun asti.
EDIT: Sen verran piti vielä sanoa, että mielestäni on typerää vielä nykyäänkin julkaista näitä kaksiosaisia tarinoita silputtuina. Siis siten, että ensimmäisen osan loppu ja toisen alku on leikattu pois, jotta saadaan "yhtenäinen" tarina. Tämänkin kohdalla on niin tehty, ja on kyllä todella ärsyttävää. Ennenjulkaisematon klassikkotarina, eikä silti voi esittää alkuperäisessä muodossaan. Mitä sitten, vaikka julkaistaisiinkin kaksi osaa peräkkäin? Sitäkin on Taskareissa nähty ja aina se tämän yhteensulauttamisen voittaa.
Kioskilla näkyi olevan jo uusi Kalle Ankas Pocket, joka oletettavasti vastaa meidän helmikuista Taskariamme. Mitä nyt nopeasti ehdin selailla, niin Castya löytyy ainakin, Gervasion piirtämä tarina. Taisipa kirjassa olla myös esinäytös.
Sen sijaan yhtä suurinta piirtäjäsuosikkiani ei tunnuta saavan Taskareihin (tai edes Roope-setään) sitten millään. Francesco Guerrinin edellisestä Suomessa julkaistusta tarinasta on aikaa pian pari vuotta. Miehen tuotannossa on kuitenkin läjäpäin meillä näkemättömiä tarinoita jäljellä, uusiakin. Taskareiden tarinavalinnoista vastaavat ovat pihalla, samoin Roope-sedän toimitus. No, jospa tänä vuonna kuitenkin jossain vaiheessa näkisimme jälleen tämän neron työtä.
-
Sohvaperuna (Teema 22) oli kyllä mitä mainioin taskukirja, parhaita teemanumeroita.
Ei tuossa muuta erityisen hyvää ollut kuin Mouse M.D.
Kioskilla näkyi olevan jo uusi Kalle Ankas Pocket, joka oletettavasti vastaa meidän helmikuista Taskariamme. Mitä nyt nopeasti ehdin selailla, niin Castya löytyy ainakin, Gervasion piirtämä tarina. Taisipa kirjassa olla myös esinäytös.
Castyn sarjoja on viime aikoina julkaistu kiitettävän usein, toivottavasti sama tahti jatkuu.
Onko muuten Kuukauden klassikkoa edelleenkään tulossa? (Jos niitä enää voi edes Kuukauden klassikoiksi kutsua...) :-\
-
Castyn sarjoja on viime aikoina julkaistu kiitettävän usein, toivottavasti sama tahti jatkuu.
Minusta tuntuu, että julkaistutahti olisi hieman hidastunut. Tunne johtunee siitä, että aiemmin Roope-setä julkaisi paljon Castya, mutta on nyt harventanut hurjasti tarjontaa, mikä taas voi johtua siitä, että Roope-sedässä julkaistut sarjat eivät päädy Taskareihin, joita julkaistaan muissakin maissa. Castyn sarjojen julkaisutahti on edelleenkin toki kiitettävää. On hyväkin, ettei kaikkia tarinoita julkaista heti kertapaukkuna, vaan hyvää säästetään myöhemmällekin.
-
Onko muuten Kuukauden klassikkoa edelleenkään tulossa? (Jos niitä enää voi edes Kuukauden klassikoiksi kutsua...) :-\
Olin ainakin katsovinani, että ruotsalaistaskarin päätti Carlo Panaron kirjoittama ja Scarpan sekä Del Conten piirtämä tarina. Inducksista sitten katselin, että sen on ilmeisesti oltava tämä: http://coa.inducks.org/story.php?c=I+TL+1668-B. Jokainen päättäköön itse, onko tuo klassikko vai ei. Vuodelta 1987 ja Scarpa mukana (tosin näyttää siltä, että Del Conte on tehnyt vähän muutakin kuin tussannut). Kyllä minä nimeäisin tuon klassikoksi. Eri asia sitten, onko tarina mistään kotoisin. Harvoin nuo Iineksen päiväkirjatarinat mitenkään loistavia ovat.
-
periaatteesta minua aina harmittaa tämä piirtäjien merkityksen ylikorostaminen. Kaikki lähtee kuitenkin aina käsikirjoituksesta.
Oikeassa olet. Vaatisi vähän syvällisempää perehtymistä tarinoiden rakenteisiin, jotta oppisi heti tunnistamaan eri kirjoittajien tyylit eikä tuollaiseen tutkimiseen ole aikaa. Vaikka henkilökohtaisesti luulisin osaavani tunnistaa hyvin kirjoitetun tarinan, niin aika harvoin kirjoittajan nimi jää mieleen. Kuvia tulee katsottua koko tarinan ajan ja piirtäjä jää siis erittäin hyvin mieleen. Piirtäjissä on iso liuta, joiden tarinat minun on pakko saada kokoelmiini. Kirjoittajien puolelta vain yksi: Casty. Tito Faraci ja Giorgio Pezzin ovat minulle aina hyvä suositus ja tietyllä varauksella myös Guido Martina.
-
Tottahan Koninkaulus puhuu, ei pitäisi unohtaa käsikirjoittajia. Piirtäjät vain on aina ollut helpompi tunnistaa, kuten Jannekin mainitsee. Ja varsinkin 70-80-luvuilla, jolloin ei muita tekijöitä mainittu Waltin lisäksi. Yleensä (huom. yleensä) kuitenkin hyvä piirtäjä saa eloa vähän kehnompaankin kässäriin. Tuntuu myös siltä, että jo 70-luvulta asti paremmat käsikset oli aina näiden parempien piirtäjien kuvittamia, ja sama trendi on nykyään. Peregon pidemmät tarinat eivät olleet koskaan kaksisia; sama tuntuu vaivaavan Bancellsia ja Fecchiä nykypäivinä. Ei liene sattumaa myöskään se, että Mark & Laura Shawn tarinat vaikuttavat paremmilta Andersenin psykedeelisillä ankoilla kuin Bancellsin tai Fecchin kliinisen jäykillä ankoilla.
Mutta: hyvät käsikirjoittajat kunniaan, kauan eläköön Casty, Faraci, Martina...
-
Sohvaperuna (Teema 22) oli kyllä mitä mainioin taskukirja, parhaita teemanumeroita.
Tässä asiassa olen kyllä nimimerkki Kehupään kanssa aika samaa mieltä. Mouse rokkasi, mutta eipä tuo nyt muilta osin ollut mitenkään erityisen hyvä teemanumero. Meikäläisen mielestä, jos joulutaskarit jätetään huomiotta (tiedätte minun olevan kategorisesti heikkona niihin), tähänastisten Teemataskareiden Top 3 on ehdottomasti järjestyksessä:
1. Valkokankaan sankarit (Teema 9). Elokuva-aiheinen teema, joka teki lähtemättömän vaikutuksen. Giorgio Cavazzanon näkemys Casablancasta on huikea (Viktor Koninkaulus! :laugh:), ja sävykkään mustavalkoisena tarina on myös visuaalisesti yksi Disney-historian upeimmista. Silvano Mezzavillan ja samaisen Cavazzanon Unelmatehdas, jossa Mikki kiertelee Hollywoodissa tavaten elokuvatähtiä ja päästen kuuluisten elokuvien tapahtumiin mukaan, on monelle perinteisemmistä juonista pitäville ehkä liian erilainen, mutta minä pidän tuollaisesta fiilistelystä. Mikki kävelee pimenevässä illassa Charlie Chaplinin kanssa pois, onhan tuo nyt hienoa.
Lisäksi kirjasta löytyy mm. Pezzinin Olipa kerran Amerikassa -tarinasarjasta yksi tuolloin ensijulkaisunsa Suomessa saanut osa, joka on myös aivan tolkuttoman hyvä. Ja toki tässä julkaistiin uudelleen Francesco Artibanin ja Tito Faracin kirjoittama ja Corrado Mastantuonon piirtämä mestariteos Paluu alkulähteille, joka on minulle henkilökohtaisesti yksi viidestä tärkeimmästä/parhaasta Disney-tarinasta kautta aikojen. Yksinkertaisesti kaunista, tuon parempaa henkilökuvausta saa hakea. Sen lisäksi tuo on aivan mielettömän viihdyttävä ja hauska tarina.
Muussakaan sisällössä ei ole kerrassaan mitään valittamista. 2000-luvun paras Taskukirja ja yksi kaikkien aikojen onnistuneimmista Suomessa julkaistuista kokoelmista hyvää sarjakuvaa.
2. Laki ja järjestys (Teema 14). Aivan loistava kokonaisuus, rautaisia tarinoita. Muutama upea vanha klassikko: Scarpan Altacrazin karkuri, Faracin ja Cavazzanon Etsivä Kaasin pitkä yö ja Mezzavillan ja Cavazzanon Poliisimestari Sisu ja kuumat paikat. Lisäksi loistavaa ennenjulkaisematonta sarjakuvaa, ylitse muiden nousee tietenkin Faracin ja Cavazzanon mahtava Rikospaikalla, joka on ehdottomia suosikkitarinoitani.
3. Banzai (Teema 11). Yhden tarinan vuoksi. Tito Faracin ja Paolo Motturan Lohikäärmeen varjo on nimittäin minulle luultavasti ykkönen kaikista Disney-tarinoista. Siinä on valtava määrä viisautta. Ja kauneutta, niin tarinan kuin piirrostenkin osalta.
Hienoja teemanumeroita on toki ilmestynyt paljon muitakin. En ottanut tässä edes harkintaan sellaisia Teemataskareita, joiden merkittävin sisältö on nähty aiemmin esim. tavallisissa Taskukirjoissa. Parina viime vuonna ehkä mielekkäitä teemoja on ollut jo vähän vaikeuksia keksiä, mutta yksittäisten tarinoiden osalta laatua on löytynyt edelleen.
Kai tämä viesti "Taskarien nykytaso" -otsikon alle sopii, ovathan kaikki Teemanumerot varsin tuoreita tapauksia.
-
Oikeassa olet. Vaatisi vähän syvällisempää perehtymistä tarinoiden rakenteisiin, jotta oppisi heti tunnistamaan eri kirjoittajien tyylit eikä tuollaiseen tutkimiseen ole aikaa.
Tämä on kyllä totta, ja vaikka vähän enemmän tutkisikin, kaikilla kirjoittajilla ei ole selkeää tyyliä tai aina samanlaista tapaa kirjoittaa. Tyylin tarkoituksellinen vaihtelu on helpompaa kirjoittajalle kuin piirtäjälle. Kirjoittajien tyylit voivat myös olla keskenään hyvin samankaltaisia, loppujen lopuksi jonkin tutun tarinatyypin/-aihion, sanotaan nyt esimerkkinä vaikka Roopen aarteenetsinnät, sisällä voi olla yllättävänkin vähän liikkumavaraa. Disney-tarinoissa pätevät yleensä tietyt lainalaisuudet, joiden venyttely uudella tavalla ja persoonallisen tyylin löytäminen on varmasti vaikeampaa kuin piirtäjillä. Toisaalta en ole sitä mieltä, että täytyisikään olla helposti tunnistettava tai persoonallisen tyylin omaksunut ollakseen erinomainen käsikirjoittaja.
Helposti tunnistettavat käsikirjoittajat ovat tietysti mielenkiintoinen luku sinänsä, ja jäinkin sitä nyt pohtimaan. Rodolfo Ciminon tyylin tuntevat kaikki vähänkään italialaista ankkaa lukeneet. Outoja maailmankolkkia, omituisia kansoja, ihmisiä ja otuksia, aina vain uusia aarteita, luonnonihmeitä, eriskummallisia keksintöjä ja vekottimia...ja ne teaser-aloitusruudut. Cimino on osoittanut meille senkin, että helppo tunnistettavuus ei ole aina hyvä asia. :D Hieno kirjoittaja joka tapauksessa.
Ja kyllähän muidenkin klassisten käsikirjoittajien, vaikkapa Martinan ja Pezzinin tarinoissa on usein juuri heille tyypillisiä piirteitä, joskaan ei samassa mittakaavassa kuin Ciminolla. Tuoreemmista Casty on varsin persoonallinen kirjoittaja, kun taas Tito Faracilla on monta tunnistettavissa olevaa tyyliä...
G.B. Carpillakin oli käsikirjoittajana oma tapansa kertoa tarinoita. Bottaron ja Chendin (yhdessä ja erikseen) kirjoittamat omituiselle huumorille perustuvat tarinat ovat naurattaneet monia. Huumori on muutenkin yksi kirjoittajien parhaista tavoista tuoda persoonallisuutta tarinoihinsa. Romano Scarpan huumori on varsin tunnistettavaa, tosin niin monipuolista, että sitä on aika vaikea kuvailla. Gottfredsonin vaikutus on selkeä. Scarpan huumori ei koskaan tunnu väkisinväännetyltä tai päälleliimatulta vaan osuu oikeastaan poikkeuksetta nappiin, oli kyse sitten tärytorven harharetkistä tai yksittäisestä huvittavasta repliikistä: "Jo nyt on! Revolveri maistuu suklaalta. Vieläpä maitosuklaalta."
Tuoreemmista huumoriveikoista on mainittava Enrico Faccini, joka on tällä saralla aivan ässä. Hupaisa piirrostyyli tukee vitsejä erinomaisesti, mutta kyllä Faccinin viehätys piilee nimenomaan julmetun hauskoissa käsikirjoituksissa. Tito Faracin yksi erikoisalueista on juuri huikea huumori, samoin Corrado Mastantuonon jutut ovat ihan omanlaisiaan. Kyllähän näitä riittää.
En oikein tiedä, mikä tämän kirjoituksen perimmäinen tarkoitus on. Ei kai mikään. Sillä vaikka omaperäisiä käsikirjoittajia onkin runsaasti, ei jokaista tarinaa ole ainakaan minulla mitään tarvettakaan tunnistaa jonkun tekemäksi ilman tekijätietoja. Turha kaikkea yllätyksellisyyttä ja arvaamattomuutta on yrittää poistaa. Itse tykkään jonkin verran "oppia tuntemaan" käsikirjoittajia, ja käytännössähän se tapahtuu lukemalla ihan itsestään, kun vain kiinnittää huomiota siihen, kenen tarinaa milloinkin lukee. Toisaalta monen ihan tutunkin kirjoittajan kohdalla mielikuva päässä on vain jonkinlainen käsitys tarinoiden keskimääräisestä tasosta, ei mitään sen tarkempaa. Ja se on ihan ok sekin.
Yleensä (huom. yleensä) kuitenkin hyvä piirtäjä saa eloa vähän kehnompaankin kässäriin.
Totta, ilman muuta myös näin. Esim. Paolo Motturalla ja Francesco Guerrinilla on kyky tehdä keskinkertaisistakin tarinoista huikeita elämyksiä. Samoin toki Scarpa, Carpi, Cavazzano ja kumppanit ovat parantaneet monien tarinoiden luettavuutta omilla piirroksillaan. Vastaavasti oikein huono piirtäjä voi aiheuttaa sen, että kelpo käsikirjoitus menee ainakin osittain "hukkaan". Tosin löytyy myös tapauksia, joissa tarinan taso ei muutu piirtäjän (vaikka olisikin ns. hyvä tai huono) ansiosta käytännössä lainkaan, ja tämäkin toimii kumpaankin suuntaan.
Ei liene sattumaa myöskään se, että Mark & Laura Shawn tarinat vaikuttavat paremmilta Andersenin psykedeelisillä ankoilla kuin Bancellsin tai Fecchin kliinisen jäykillä ankoilla.
Ei ole ei, etenkin jos puhutaan hiukan vanhemmasta Andersenista. Nykyisin Fecchi on meikäläisen mielestä parempi. Mutta siis ihan periaatteena erittäin totta, itsekin monesti mietin jotakin tarinaa lukiessa, miten suhtautuisin siihen paremmin/huonommin piirrettynä. Silti olen sitä mieltä, että huonosta ei tulisi erinomaista tai päinvastoin.
Mutta: hyvät käsikirjoittajat kunniaan, kauan eläköön Casty, Faraci, Martina...
Ehkä ennemminkin kauan eläköön (vai pitäisikö sanoa eläkööt) Casty, Faraci ja Martinan muisto. Levätköön Guido rauhassa. :)
-
Siinähän sitä näytettä aiheeseen perehtyneisyydestä taas tuli. Itse taaperran tällä saralla kaukana takana, mutta pyrkimys parempaan on. Tuostakin viestistä saa napattua parista langanpäästä kiinni, notta kiitos.
-
Ehkä ennemminkin kauan eläköön (vai pitäisikö sanoa eläkööt) Casty, Faraci ja Martinan muisto. Levätköön Guido rauhassa. :)
My bad, kiitos Koninkaulus.
-
Castyn erottaa muista käsikirjoittajista se, että hänellä on aina jokin selkeä idea, jonka ympärille tarina rakennetaan.
Mestarikertoja Casty pyrkii selkeästi välttämään loppuun asti toistettujen juonikuvioiden kertaamista pienellä variaatiolla. Se vaatii melkoista viitseliäisyyttä ja luovuutta.
Niin monen kertojan kohdalla saa vain todeta, että tässäkö tämä nyt oli... eihän tässä ollut mitään.
Jos Castysta innostutaan keskustelemaan enemmänkin, niin omaan ketjuun (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,10792.0.html).
-
Koninkaulus osasi lukea ajatukseni. Minuakin ottaa päähän suunnattomasti se, että kaikenlaisissa ankkajulkaisuissa mm. tarinan esittelyssä vain piirtävät otetaan huomioon, ikään kuin he olisivat kokonaan tarinan takana. Kuten esim. "Scarpa-klassikko Ruotsalaiset tulitikut!", vaikkako. sarja on Martinan tekosia. Miksi toimitus ja ankkakansa kietoutuu piirtäjien ympärille, miksi käsikirjoittajien työtä ei arvosteta?
Piirtäjien ohella olen oppinut vähitellen tunnistamaan myös käsikirjoittajien tarinointijälkeä. Fabio Michelinin tarinat kulkevat yleensä tavallista poikkeavasti ja epäaidosti, sekä niiden tapahtumia liioitellaan. Shawien tarinat tunnistaa hahmojen äkkipikaisuudesta ja... no, omaperäisyydestä. Tietysti on vielä kymmeniä muita, jotka jotenkuten tunnistan, mutten osaa selittää. :D Ai niin, Rodolfo Ciminon tarinoissa kuljetaan mekaanisilla kulkuvälineillä etsimässä tiesmitä aarretta, ja hahmoilla lienee epilepsia, kun niin usein pyörtyilevät. :P
90-luvun käsikirjoittajat ovat mielestäni parhaimmistoa. Caterina Mognaton, Rune Meiklen ja Antonella Pandinin käsikirjoittamien tarinoiden lukeminen oli silkkaa mannaa sielulle. Myös huumorikäsikirjoittajat Enrico Faccini, Tito Faraci ja Corrado Mastantuono vetoavat minuun. Vanhemmalta ajalta Guido Martina on kiistaton mestari. Varsinkin 50-luvun tuotokset ovat hulluuden huipentuma. Nykyäänkin hyviä käsikirjoituksia omaavia tarinoita tulee, mutta entistä harvemmin. Tasolle pitäisi tehdä jotain, en vain tiedä mitä.
-
Miksi toimitus ja ankkakansa kietoutuu piirtäjien ympärille, miksi käsikirjoittajien työtä ei arvosteta?
Juuri tuohonhan yritettiin äsken vastailla. Mutta oikeassa olet. Olen jo kauan odottanut, että esim. Ankatekijöissä joku osa omistettaisiin käsikirjoittajalle. Tuskin siihen mennään, ellei Ankka-toimitus itse ala aktiivisemmin tarjoamaan tietoa kirjoittajista.
-
Cimino on kyllä vahva argumentti siihen suuntaan että tunnistettavuus ei ole kirjoittajalle välttämättä hyvä asia...siinä vaiheessa kun näkee sen teaser-kuvan ja tietää että "jahas, Cimino" niin jotain on vialla (on herralla aika ajoin hyviäkin juttuja mutta suurin osa on se sama tarina uudestaan ja uudestaan).
Ja niin kai se menee että se tyylin ja maneerin raja tulee kirjoittajilla nopeammin vastaan.
Onhan noissa jotain yhtenäisyyttä toki, ideoita, kerrontatekniikoita, suosikkihahmoja jne.
Castysta tulee mieleen Rosa, molemmat painottuvat seikkailullisiin tarinoihin joissa on se jokin iso idea jonka ympärille tarina rakennetaan (ja se idea käytetään yleensä varsin tehokkaasti), mutta Castylta en muista yhtään suoranaista huumorisarjaa lukeneeni ja Rosakaan ei niissä oikein ole parhaimmillaan (ja vastaavasti ajatus Faccinin seikkailusarjasta tuntuu aika vieraalta, samoin kuin William van Hornin).
Faracin oletan olevan elokuvafriikki, sen verran niitä kerrontaratkaisuja lainataan leffoista (ei tehnyt esim. sitä Casablanca-parodiaa, mutta jos joku Disney-kirjoittaja tekisi oikean Casablancan vastineen niin se olisi Faraci).
Egmontin puolelta toki ne Rune Meiklen kauhufantasia-väritteiset tarinat ovat jääneet hyvin mieleen, erityisesti ne päheät aloitusruudut.
Varmaan jos asiaan paneutuisi kunnolla niin voisi alkaa huomata ominaispiirteitä myös kaikissa näissä Panaroissa, Concinoissa, Russoissa yms. joiden nimet on ahkerasta toistosta jääneet mieleen mutta joista en kuitenkaan oikein osaa sanoa millaisia tarinoita tekevät, mitä teemoja suosivat, missä ovat hyviä ja missä heikompia...
-
Mahtavia lukuja, varsinkin tuo huima Triplan myyntiuku on hieno asia, se takaa jatkuvuuden triploille.
Sitten siihen Castyyn, Sanomat voisi jo kyllä julkaista kirjan tai taskarin jossa olisi vain hänen tarinoitaan.
-
Sitten siihen Castyyn, Sanomat voisi jo kyllä julkaista kirjan tai taskarin jossa olisi vain hänen tarinoitaan.
Missä määrin Castya ollaan nostettu esille eri julkaisuissa? Onko saanut edes pientä esittelyä? Jos ei, niin tällainen yhtäkkinen huomio on epätodennäköistä. Sen sijaan tuollaisen Neljä mestaria -albumin (http://coa.inducks.org/issue.php?c=fi/NM2008) tapainen muutaman tekijän nostaminen voisi olla mukava.
Minulle Casty on uusi tuttavuus kun en ole aktiivisesti taskaria enää seurannut. Olen saattanut jonkin tarinan lukea, mutta en sitä tiedä. Pitäisi kai lainata kirjastosta jokin taskari jossa hänen tarinansa on. Kun kerran niin moni kvaakissa Castysta pitää.
-
Yhdessä taskarissa se jokakertainen teemasivu oli pyhitetty Castylle.
-
Joskus 2008 tuli Roope-sedässä hänen piirtämänsä keräilykuva, vaikkei hän tuohon aikaan mikään supertähti vielä ollut. Itse ainakin mietin silloin, kuka ihmeen randomi tuo on.
Siinä oli hänestä pieni esittelykin.
-
Jeps, on Casty siellä täällä mainittu, vaikka suurempi fanitus taitaakin yhä olla Kvaak-ilmiö...
Muuten kyllä, jos realistisista hankkeista puhutaan, olisi mukava nähdä joku tuollainen "neljä uutta mestaria"-opus kirjoittajapuolelta, esimes nuo Casty, Faraci, Mastantuono, Faccini (saisi mukaan myös tarpeeksi suuren Aku-osuuden kun ei ne Mikki-kirjat myy...).
-
Jeps, on Casty siellä täällä mainittu, vaikka suurempi fanitus taitaakin yhä olla Kvaak-ilmiö...
Taidetaan Castya fanittaa enemmänkin kuin vain Kvaakissa, päätellen Taskarin ja Roope-sedän toimitusten puheista. Kertovat, että Castya toivotaan paljolti kyseisiin julkaisuihin ja että useat lukijat ovat jo tunnustautuneetkin herran faneiksi. Jotkut ovat kuulemma toivoneet tämän saavan vielä enemmän mainetta ja arvonimen uusi mestari, ehkä jopa uusi Romano Scarpa.
-
Helmikuun Taskarin kannoin juuri kaupasta kotiin. Opus kantaa nimeä Valiojoukko. Oletettavasti tarinoista parhaaksi nousee Castyn ja Marco Gervasion Tyhjää täynnä.
-
Marco Gervasion nimi jäi mieleen Wizards of Mickeysta. Nuoren polven tekijöistä sieltä paremmasta päästä, ja ahkera. Ks. Inducks (http://coa.inducks.org/creator.php?c=MGe&c1=date)
-
Nyt täytyy kyllä sanoa, että helmikuun Taskari ei ollut kokonaisuutena mitenkään huikea. Harvoin on yksi tarina noussut näin selkeästi ylitse muiden.
Keskellä nietosten (Erickson-Andersen) — Eli siis esinäytös. Ihan ok toteutukseltaan, vaikeahan esinäytöstä olisi täysin munia. Ei tästä mitään hyötyä silti ole, kun ei sisällä hyvää huumoria tai muutakaan, eli turhaksi sivuntäytteeksi jää.
Lemmenlotja (M.&L.Shaw-Andersen) — Pari hauskaa kohtaa ei paljon pelasta, kun kokonaisuus on auttamattoman typerä. Akun järjetön tyhmyys tarinan lopussa on jo surullisen huono veto.
Kultakilpa (Venerus-Gatto) — (SPOILER-varoitus!) Aimo Pohatta (huoh tuota nimeä) huikealla kiillonerotuskyvyllään spottaa kovaa vauhtia pakenevan pakettiauton, joka on arviolta 30 metrin päässä. Tuotahan ei olisi muuten mitenkään voinut päätellä pakoautoksi. On se velho. Samanlaista lapsellista hölmöyttä ja puolittaisia ideoita täynnä oikeastaan koko tarina.
Tyhjää täynnä (Casty-Gervasio) — Ketään ei varmaankaan yllätä, että tämä on se kirjan ylivoimaisesti paras tarina. Ratkaisu ei ehkä ihan huikeinta mahdollista Castyn mittapuulla, mutta kiinnostuksen herättäminen ja juonenkuljetus ovat puhdasta neroutta. (Miettikääpä esim. Mustakaapu-kohtausta ja sen päätöstä!) Eikä tuossa lopussakaan mitään vikaa ole, kokonaisuutena mahtava tarina. Marco Gervasio on Mikki-piirtäjänä aivan ässä.
Taikaviitta ja ekokylä (Bosco-Freccero) — Kirjan toiseksi paras. Mielenkiintoinen mutta kepeä "arvoitus", joka on tunnelmaltaan onnistunut. Perusidea on hyvä, eikä ekoteemastakaan toki miinusta saa. Frecceron taide on kaunista.
Sydänten juhla (Macchetto-Soldati) — Niinkin kelpo kirjoittaja kuin Augusto Macchetto osoittaa aikamoista Disney-sivistymättömyyttä tai sitten melkoista välinpitämättömyyttä Mustan Pekan ja Hertan ensitapaamisen suhteen. En kyllä ole mikään puristi siinä mielessä, että kaikkien Disney-tarinoiden pitäisi muodostaa joku looginen jatkumo ja epäkelvot...no leimataan epäkelvoiksi, en todellakaan, mutta onhan tämä nyt aika paha. Luulisi Macchetton tuntevan Scarpan klassisen Irokeesikaulanauhan, jossa Hertta esiintyy ensimmäisen kerran ja josta selvääkin selvemmin käy ilmi, että hän ja Pekka ovat olleet ystäviä jo lapsina. Tuo on kuitenkin italialaisen Disney-sarjakuvan merkkiteoksia. Vaan ilmeisesti ei tunne, pudottaa kyllä miehen osakkeita jonkin verran. Tuota megakämmiä lukuunottamattahan tarina oli oikein hauska ja mainio.
Kissalle kyytiä (Panaro-Mazzon) — Esi- tai siis välinäytös spoilasi koko tarinan. No, eipä tässä mitään erikoista ollut kuitenkaan.
Veljenpoikaviikko (Pesce-Gula) — Vanha kunnon Petteri Possu on pormestarin veljenpoika! Tämän huiman paljastuksen myötä itse tarina jää vähän sivuosaan. Kaverusten veneelle kävi köpösti. :-\
Varkaita Vesuviuksella (Ambrosio-Gottardo) — Hyvin onnistuneita Milla-tarinoita on tehty loppujen lopuksi sangen vähän. Tämä on todella kaukana sellaisesta. Yksinkertaisesti typerä tarina.
Taikakamera (Panaro-Scarpa&Del Conte) — Ei ollut ansainnut "Kuukauden klassikko" -otsikkoa tämä tarina toimituksen mielestä (eipä niitä toki kuukausittain ole viime aikoina muutenkaan ollut). Oli tämä kyllä ihan hirveää kuraa suoraan sanottuna. Tyhmä, jopa vastenmielinen idea ja juoni on tylsä kuin mikä.
Ei kokonaisuutena järin erinomainen paketti, mutta empivien kannattaa ostaa kuitenkin. Castyn takia.
Sisällysluetteloiden (ja toimituksen höpötyssivun) nykyinen graafinen toteutus on muuten esteettisesti ihan järkyttävä. Vaaleankeltaisella pohjalla kirkkaankeltaisia laattoja, joissa vielä punaista, mustaa ja valkoista. Hyi kuvotus, kuinka osaakin olla karmean näköistä. Toki samaan hengenvetoon on todettava, että tarinoiden alkuperäisnimien kertominen on jees, samoin tekijätiedot näkee kätevästi nykyään myös tuosta.
-
Nyt tapahtui teknisiä ongelmia...
-
Arvostelu Aku Ankan Taskukirjasta 374 (Valiojoukko);
Esinäytökset ovat legendaarisia. Vaikka Giuseppe Peregon piirrokset eivät olekaan mestarillisia, ovat nämä aasinsillat silti jotenkin hyvän tuntuisia. Ei sille voi mitään! Egmont yrittää palauttaa esinäytösten hengen Byron Ericksonin ja Flemming Andersenin väkerryksellä, joka on kuitenkin täysin turha. Peregon näytöksissä oli sentään jotain muutakin kuin ianikuinen "muistattekos tämän tarinan..." -hyppy.
Mark & Laura Shaw'n ja Andersenin johtosarja Lemmenlotja ei oikein toimi. Andersenin piirrokset ovat tässä tarinassa palanneet ruotuun, mutta käsikirjoitus on kökkö. Aku esitetään varsinkin lopussa ihan liian tyhmänä. Ei, ei tällaista...
Kultakilpa on Matteo Veneruksen ja Luciano Gatton teos. Gatton piirrokset ovat edelleen herkkua silmille. Ideana toimii perinteinen Roopen ja Kroisoksen kilpailu. Tarina saa kuitenkin aika hölmöjä piirteitä ja ansaitsee miinukset tästä.
Casty on käsikirjoittanut tarinan Tyhjää täynnä, jonka piirtäjänä toimii Marco Gervasio. Tarina on taattua Casty-laatua, eivätkä Gervasion piirroksetkaan hullumpia ole.
Taikaviitta ja ekokylä, tekijöinään Marco Bosco ja Andrea Freccero, on mainio Viitta-seikkailu suhteutettuna nykylaatuun kyseisessä kategoriassa. Juonikiemuroista olisi saanut enemmänkin irti.
Augusto Macchetto ja Giampaolo Soldati heittävät estradille Simo Sisun ja Mustan Pekan tarinassa Sydänten juhla. Sisun ja Pekan yhteistyötä on mukava seurata, mutta ystävänpäiväteema ei oikein osu yksiin tämän kanssa. Eri teemalla oltaisiin saatu luultavasti loistava tarina.
Pelle Peloton antaa Kissalle kyytiä Carlo Panaron ja Michele Mazzonin umpisurkeassa sarjassa. Tarina toistaa liudan jo kivikaudella vanhentuneita vitsejä.
Veljenpoikaviikon myötä esiin astuu Akun legendaarinen aisapari Petteri Possu. Riccardo Pescen ja Ettaro Gulan sarja on laatutyötä ja ilahduttaa tosissaan. Petterin esiintyminen oli mukava yllätys.
Varkaita Vesuviuksella on Stefano Ambrosion ja Alessandro Gottardon luomus. Tylsähkö tarina saa tulta alleen vasta viimeisillä sivuilla, mutta viime hetken pieni nousu ei pelasta tarinaa armottomilta miinuksilta.
Käsikirjoittaja Carlo Panaro ja piirtäjät Romano Scarpa ja Sandro Del Conte kurkistavat Iines Ankan päiväkirjan kappaleeseen Taikakamera. Scarpan ja Del Conten yhteistyö on hienoa, valitettavasti käsikirjoituksesta ei voi sanoa samaa.
Yhteenveto: Ei vedä vertoja vuoden aloittaneelle jymypaukulle, vaikka Casty ja muutama mukava veto kirjassa lymyilevätkin. Egmontin esinäytös on itkettävän surkea ja se voisi joko parantaa niiden laatua tai lopettaa niiden tekemisen kokonaan.
Ensi kuussa luvassa on 100-sivuinen Tuplanolla-tarina.
-
Peregon näytöksissä oli sentään jotain muutakin kuin ianikuinen "muistattekos tämän tarinan..." -hyppy.
Juu, ne sitoivat tarinat yhteen, niin että parhaimmillaan syntyi yksi kokonainen kertomus joskus jopa hämmentävän johdonmukaisesti (joskus taas ei). Siitä saanemme kuitenkin kiittää esi- ja välinäytösten kirjoittajaa Gian Giacomo Dalmassoa.
Timo
-
Helmikuun taskarista:
Esinäytös ja aasinsillat palasivat jälleen täksi kerraksi Ericksonin käsikirjoituksella ja Andersenin piirroksin nimellä Keskellä nietosten.
Tarinoita ankanpoikien suusta saatiin kuulla yhtä jos toistakin.
Lemmenlotja on perus Shawien ja Andersenin yhteistyötä, tarina ei siis ole kummoinen mutta piirrokset upeat.
Kultakilpaa voisi sanoa melko huonoksikin seikkailuksi, käsikirjoitus ja Gatton piirrokset eivät ole kummatkaan mieleen.
Kirjan prasta antia on jälleen Castyn tarina Tyhjää täynnä, jonka on kuvittanut Gervasio. Taattua Casty-laatua, ei voi muuta sanoa.
Lähes yhtä hyvä on myös kirjan toisiksi paras sarja, Taikaviitta ja ekokylä. Marco Bosco on luonut "ajankohtaisen teeman" ja jännitystä sen ympärille. Frecceron piirroksiakaan ei voi kuin ihailla!
Sydänten juhla ja Kissalle kyytiä olivat pohjasakkaa, turhaa sivuntäytettä. Vaikka toki ensin mainitussa oli hyvätkin puolensa...
Veljenpoikaviikko toi mukanaan Akun laiskuuden ja toilailut liiallisuuksiin asti esiin. Onhan tarina silti luettava.
Millasta ei hyviä tarinoita saa sitten tekemälläkään kuin ani harvat ani harvoin. Varkaita Vesuviuksella on taas osoitus tuosta väkinäisestä pakosta tehdä uusia "hyviä" tarinoita Vesuviuksen noidasta. Plussaa kuitenkin Gottardon piirroksista.
Taikakamera oli hieno tarina, mutta jostain syystä piirrokset olivat tönkömmät kuin yleensä Scarpalla - johtuneeko Sandro Del Conten mukana olosta?
Ensi kuussa 100-sivuinen Tuplanollasarja. Ei taida jäädä tilaa paljon muille tarinoille. Noh, eiköhän seuraavakin Tuplis ole yhtä hyvä kuin kaikki muutkin. ;)
-
Lehden parasta antia olivat Shawien, Macchetton ja Castyn tarinat sekä Ericksonin ihana esinäytös.
Taikakamera oli hieno tarina, mutta jostain syystä piirrokset olivat tönkömmät kuin yleensä Scarpalla - johtuneeko Sandro Del Conten mukana olosta?
Tuo piirrosjälki näytti kyllä tulleen enemmän Del Conten kuin Scarpan kynästä.
Juu, ne sitoivat tarinat yhteen, niin että parhaimmillaan syntyi yksi kokonainen kertomus joskus jopa hämmentävän johdonmukaisesti (joskus taas ei). Siitä saanemme kuitenkin kiittää esi- ja välinäytösten kirjoittajaa Gian Giacomo Dalmassoa.
Dalmasson aasinsillat olivat aivan mahtavia - eniten omaan mieleeni jäivät taskarin 13 ensimmäinen välinäytös ja taskarin 14 esinäytös.
-
Arvostelu Taskarin teemanumerosta 25 Munaajan veljenpoika;
Sekä Munaaja että Munaajan paluu ovat hienoja teoksia, joten luonnollisesti odotin myös tältä paljon. Sisällysluettelo on mannaa; kirja sisältää runsaasti vanhempia tarinoita, joita ei olla aikaisemmin julkaistu Suomessa. Esipuheen on väsännyt käsikirjoittaja ja kauhuasiantuntija Rudy Salvagnini.
Kapteeni Kultasen aarre, Jerry Siegel - Romano Scarpa, julk. Taskarissa 74
Mainion lähtöpisteen saava tarina putoaa koko kestonsa ajan alaspäin. Ei sisällä minkäänlaisia yllätyksiä, loppuratkaisun arvaa muutaman sivun jälkeen. Scarpa on terässä, Teräsmies-mies Siegel taas ei.
Kummituslinna, Guido Martina - Giovan Battista Carpi, ensijulk.
Tyypillistä Martinan ja Carpin yhteistyötä eli herkkua. Ikävän lyhyehköksi tarina kuitenkin jää.
Totiset paikat epätodellisuudessa, Carlo Panaro - Lorenzo Pastrovicchio, ensijulk.
Epätoivoinen tarina. En pidä Pastrovicchion tyylistä. Miksi hän piirtää jotkin hahmot niin lihaviksi ja suorastaan pallomaisiksi, kun hahmojen ei todellakaan kuuluisi olla sellaisia?
Yllätysveljenpoika, François Corteggiani - Giorgio Cavazzano, julk. Taskarissa 185
Lyhyt Corteggianin hulluttelutyyliin tehty sarja. Cavazzanon piirrokset ovat vauhdikkaita. Juoni jää kesken tarinan loppuessa.
Rottensteinin hirviö, Rudy Salvagnini - Davide Baldoni, julk. R-S 10/03
Esipuheen kirjoittaja, kauhuasiantuntija Salvagnini ei oikein onnistu lyhyessä kauhuhupailussaan. Pientä toivoa on ilmassa, mutta ei.
Merkillinen majatalo, Giulio Chierchini, julk. R-S 6/91
Tarina ei saa siipiä alleen toivosta huolimatta. Chierchinin piirrokset ovat sentään arvossaan.
Jäljennösjahti, Massimo Marconi - Massimo De Vita, ensijulk.
De Vitan piirrokset loistavat muuten ponnettomassa tuotoksessa. Juoni onnistuu nousemaan keskivertotasolle.
Hapanperin kaksoisolennot, Maria Luisa Ciceri - Guido Scala, julk. Me Mikki & Minni
Outo ja suorastaan typerä tarina. Scalan mestarillisen oudot piirrokset sopivat ilmapiiriin.
Tehtävä vuorilla, Rudy Salvagnini - Lorenzo Pastrovicchio, ensijulk.
Touché! Jo toinen huti Salvagninilta! Tupla-Touché! Toinen samanmoinen Pastrovicchiolta! Tarina on epätoivoisempi kuin kaksi aiempaa surkutapausta yhteensä.
Unimaailman vanki, Sergio Tulipano - Lucio Leoni, ensijulk.
Ontuvasta juonestaan huolimatta aika osuva tarina. Leoni tulkitsee tarinan miljöötä hienosti.
Vänkyräpäivä, Staff di IF - Romano Scarpa & Sandro del Conte, ensijulk.
Liekö tarinan alku saanut vaikutuksia Barksin klassisesta Karamellikammosta? Loppu onkin sitten täyttä soopaa.
Karmeiden kuvajaisten arvoitus, Giulio Chierchini, ensijulk.
Epätoivoisen vaikutelman antava tarina saa hieman tulta pyrstöönsä, muttei tarpeeksi vahingon välttämiseksi.
Yhteenveto: Pettymys. Kuten mainitsin, aiemmat Munaajat olivat mestarillisia, mutta tämä ei yllä alkuunkaan niiden tasolle. Usea tarina tuntuu lisäksi väärältä valinnalta kauhuteemaiseen numeroon. Ovatko kauhistuttavat sarjat muka käyneet jo vähiin?
-
Heh, olen näköjään vähän vähän jälkijunassa näiden arvostelujen suhteen.
Valiojoukko ei ollut valiotaskari. Loistavia tarinoita oli toki kaksi, nimittäin Tyhjää täynnä ja Taikaviitta ja ekokylä. Veljenpoikaviikko tuli hyvänä kolmosena.
Huonompiakin kokonaisuuksia on nähty, muttei tämä todellakaan mikään mahtava ollut.
Munaajan veljenpojan lukémisen ehdin vasta aloittaa. :) Paljon hyviä tarinoita näyttää sisältävän. Andrea Frecceron kansikuva ei ole mikään maailman edustavin tekele.
-
Vielä hieman Munaajan veljenpojasta. Täällähän (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,1710.msg317892.html#msg317892) sitä jo spekuloitiinkin syksyllä. Jäivät sitten X-Mickeyt kokonaan pois ja laatu oli sitä mitä etukäteen pelättiinkin. Viime kesänähän teemana oli kokonainen Ultrasankarit-tarinasarja, ehkä tälle kesälle olisi luvassa samankaltaista spesiaalia, esimerkiksi juuri X-Mickeytä.
-
Kauhuhassuttelu on pahinta kauhua mitä kauhuteemassa voi olla. Minäkin petyin suuresti, vielä kun tämän piti olla ikäänkuin jotenkin suosittu kirja...
Frecceroa tungetaan nykään joka paikkaan.
-
Miten paksu teos Munaajan veljenpoika oikein on ja paljonko se maksoi? Teemataskarien hintahan vaihtelee milloin mitenkin, niin tahtoisinpa tietää kun ei Ankan omilla sivuilla kerrota vaikka teosta esitelläänkin...
X-Mickeytä olisin toivonut mukaan, mutta jospa vielä joku hyytävän kylmä ja pimeä päivä tuo sen tullessansa... :)
E: Kiitosta Henendo.
-
Miten paksu teos Munaajan veljenpoika oikein on ja paljonko se maksoi?
Hinta 5,90 € ja sivuja 352.
-
Munaajan veljenpojan voisi arvostella tarina kerrallaan, oli se verran vaihteleva tasoltaan.
Kapteeni Kultasen aarre: Omistin tämän jo ennestään, mutten muistanut sitä näin järjettömäksi.
Kummituslinna: Yhtä laadukas, kuin odotinkin.
Totiset paikat epätodellisuudessa: Kirjan Mikki-tarinoista paras. Lorenzo Pastrovicchion piirrokset tukevat juonta loistavasti.
Yllätysveljenpoika: Tämäkin tuttu entuudestaan. Tyypillinen Corteggianin käsikirjoitus: järjetöntä sekoilua ja kohelluskomiikkaa, eikä juonta nimeksikään.
Rottensteinin hirviö: Huoh... :(
Merkillinen majatalo: "Mysteerin" ratkaisu on hieman ennalta-arvattava, mutta tarina on mainio.
Jäljennösjahti: Jokin tässä mättää pahemman kerran, mutta en keksi, mikä.
Hapanperin kaksoisolennot: Tuikituntemattomuus Maria Luisa Ciceri taisi poltella jotain käsikirjoittaessaan tätä?
Tehtävä vuorilla: Nämä tynkätarinat eivät anna mitään erityisen hyvää kuvaa esipuheen kirjoittajasta.
Unimaailman vanki: Aiheeltaan samantyyppinen Totiset paikat epätodellisuudessa päihittää tämän hölmön lätinän 100-0.
Vänkyräpäivä: Ei mikään mestariteos, mutta on tässä sitä epätoivoista ja ahdistavaa tunnelmaa, jota käsikirjoittaja on selvästi hakenutkin. Eli siinä mielessä onistunut sarja.
Karmeiden kuvajaisten arvoitus: Muuten hyvä, mutta loppu on turhan hätäinen.
Ei tästä mitään mestariteoksia löytynyt, mutta muutama varsin hyvä sarja kuitenkin.
-
www.akuankka.fi (http://www.akuankka.fi/ajankohtaista/153/munaajan_veljenpoika_esittaytyy)
"Ensin oli Munaaja, sitten Munaajan paluu ja nyt kauhistuttava Munaajan veljenpoika! Tämä Aku Ankan taskukirjan 25. teemanumero täydentää Teemataskarien kauhutrilogian – joskaan ei ole sanottua, etteivät hirviöt ja kummitukset vielä tulevaisuudessakin valtaisi Ankkalinnaa. Jännityksen toivossa on hyvä elää."
Hui! Jos seuraavatkin Munaajat tulisivat olemaan tämän kaltaisia, en mielelläni toivoisi niitä. Yllä olevaa linkkiä napsauttamalla pääsette lukemaan toimituksen ylistystä mestariteosten ponnettomasta jatko-osasta.
-
Minäkin päätin arvostella uusimman teemataskarin.
Kapteeni Kultasen aarre
Siegel on muistaakseni tehnyt muitakin ahdistavatunnelmaisia ja erikoisia tarinoita, tämä siitä tietysti malliesimerkki. Scarpan piirrokset eivät ole omiaan tällaiseen tarinaan, mutta tässä ne kuitenkin herättivät sen henkiin. Kirjan psykoin tarina.
Kummituslinna
Tarinan kulku on lähinnä humoristinen ja hieman outokin, mutta Martinan parhaimmistoa tämä ei kyllä ole. Mies onnistui luomaan 50-luvulla monia surrealistisia tarinoita, tässä tapahtumat etenevät tylsästi ja tarina loppuu töksähtäen.
Totiset paikat epätodellisuudesta
Panaron parhaimmistoa, kerrankin on onnistunut keksimään uuden ja mielenkiintoisen idean. Tarina pitää otteessaan koko ajan, mutta siltikin tuntui loppuvan liian aikaisin. Lienee ensimmäinen kerta, kun tarinan konna on onnistunut naamioitumaan niin hyvin, etten edes minä pystynyt tunnistamaan sitä. ;D Pastrovicchion piirrokset ovat minulle vähän liian löysiä.
Yllätysveljenpoika
Corteggianin tyylinen nopeatempoinen tarina, jossa hahmojen reaktiot ovat käsittämättömiä, eikä kauhusta ole tietoakaan. Ärsyttävä tarina.
Rottensteinin hirviö
Salvagninin kahdesta tarinasta parempi. Tässä oli jonkin verran outoutta, mutta myös selvää kauhua koskevaa ironiaa. Kyllä tästä jonkin verran hyvä maku jäi suuhun.
Merkillinen majatalo
Olipa tyhmä tarina. Kauhuhotellin työntekijät pelottelevat ankkoja minkä ehtivät, ja lopussa paljastuvat rahanväärennysroistoiksi. Auttamattoman kliseistä.
Jäljennösjahti
Menettelevä hupitarina, vaikkakin vähän erikoinen valinta kauhujulkaisuun. Onnistui kuitenkin viihdyttämään.
Hapanperin kaksoisolennot
Tarinan luettuani minulla oli vähän ???-fiilis. Olikohan käsikirjoittaja ottanut jotain sopimatonta? Mieleen tulevat Andrea Fantonin psykedeeliset tarinat 70-luvulta... Tarina on outoudessaan siltikin kiehtova, jota Scalan piirrokset korostavat.
Tehtävä vuorilla
Ennalta-arvattava ja typerä.
Unimaailman vanki
Tämän tarinan piirtäjänä on ainakin omasta mielestäni Danilo Barozzi, eikä Lucio Leoni, kuten kirjassa väitetään. Tarina on kuitenkin kiintoisa ja pitää otteessaan, vaikka Barozzin letkeät piirrokset eivät oikein sopineet tähän uneliaaseen tarinaan.
Vänkyräpäivä
Roope tynnyrissä lääkärillä-alku toi mieleen Barksin Karamellikammon. Tarina oli typerä niin juoneltaan kuin loppuratkaisultaankin. Roope on mielisairas.
Karmeiden kuvajaisten arvoitus
Vauhdikkuudestaan huolimatta tylsä tarina, joka ei pidä otteessaan. Chierchinin molemmista tarinoista kuitenkin parempitasoisempi.
Yhteenveto
Olisin kaivannut tähän enemmän kauhua ja outoutta, jota löytyy aika paljon varsinkin vanhemmista tarinoista. Rune Meiklen, Henning Kuren tai Kurt Behnken tarinat olisivat omiaan täyttämään kauhupokkaria.
-
Yhteenveto: Pettymys. Kuten mainitsin, aiemmat Munaajat olivat mestarillisia, mutta tämä ei yllä alkuunkaan niiden tasolle. Usea tarina tuntuu lisäksi väärältä valinnalta kauhuteemaiseen numeroon. Ovatko kauhistuttavat sarjat muka käyneet jo vähiin?
Ei tämä minusta nyt niin kehno ollut. Opuksen aloittaaneen Kapteeni Kultasen aarteen edellisestä lukukerrasta minulla taitaa olla kohta 15-20 vuotta. Ja kyllä viihdytti. Varsinkin tarinan lopetus kutkutti mukavasti. Oikein hyvälle tuulelle tulin seuraavasta tarinasta, jossa Carpin kuvitus oli mannaa eikä Martinan tekstikään ollut pöllöimmästä päästä. Tyydytyksellä huomioin, että Martinan ankat eivät olleet koko ajan toistensa kurkuissa, kuten yleensä. Nautin myös Chierchinin piirrostaiteesta, vaikka varsinkaan ensimmäinen tarinan ei ollut lähellekään mestaritasoa. Jälkimmäisessä oli mielenkiintoinen idea. Mukava yllätys oli myös Scalan piirtämä Hapanperin kaksoisolennot, joka tosin loppua kohti menetti ratkaisevasti tehoaan. Psykedeelinen tunnelma oli kuitenkin mahtava. Ainut todellinen pettymys oli Scarpan ja Del Conten kuvittama Vänkyräpäivä. Viimeistään puolivälissä aloin toivoa, että lopetus ei olisi sitä, mitä se lopulta oli. Tarinan olisi voinut kirjoittaa alkuasetelmista vaikka kuinka mahtavaksi kummitustarinaksi. Mietityttää myös Scarpan ja Del Conten kuvitusyhteistyö. Mikähän on mahtanut olla herrojen metodi? Lopputulos on kuitenkin se, että kuvat muistuttavat ulkoisesti Scarpan töitä, mutta elävyys ja ennenkaikkea Scarpalle tunnusomainen riemu niistä puuttuu.
-
Eivät nuo aikaisemmatkaan Munaajat mitään ihan mestariteoksia ole, mutta kuitenkin tätä parempia. Merkittävä ero on siinä, että tässä uusimmassa ei ole ainoatakaan erinomaista tarinaa, tasalaatuisia eivät olleet kaksi aiempaakaan. Alkuperäinen sisälsi tietysti liikaa uusintoja, kuten Teemataskareissa oli tuolloin tapana, mutta mukana oli kuitenkin sellaisia klassikkoja kuin Varjojen kapina ja Jättiläissirkat, ja se ainokainen ensijulkaisunsa saanut tarina oli loistavaa Dekkari-Mikki-sarjaa. Munaajan paluukin sisälsi loppujen lopuksi paljon erittäin hyvää sarjakuvaa: ennenjulkaisemattomia huipputarinoita ja uusintoina hyviä klassikoita. Tuolloin ilmassa oli aluksi teeman selvittyä pieni pettymys edellisten vuosien oltua Teemataskareiden kulta-aikaa, mutta hieno Taskari se lopulta oli. Tässä uutukaisessa on muutama ihan hyvä juttu, mutta kokonaisuus on kyllä luvattoman vaisu ja ne todelliset huiputkin puuttuvat. Käydään nyt ihan tarina kerrallaan läpi.
Kapteeni Kultasen aarre (Siegel-Scarpa) — Tarinan mehevintä antia on, että Roope ja Kroisos eivät tappele keskenään koko tarinan ajan. Muilta osin en ole koskaan oikein pitänyt tästä tarinasta tai ylipäätään Jerry Siegelistä. Hölmöä.
Kummituslinna (Martina-Carpi) — Kivaa tietysti saada vanha tarina Martinalta ja Carpilta. Tarina on sinällään ihan toimiva, mutta yhtä kaikki lopussa on sellainen olo, että "tässäkö tämä oli?", eli eihän tämä mitään hirveän mielenkiintoista sisällä. Carpin varhaistyyli on omalla tavallaan symppis ja tietenkin taidokaskin, mutta kyllähän hän tulevina vuosikymmeninä paransi enemmän kuin kenties kukaan muu Disney-piirtäjä on piirrostensa tasoa parantanut, saavuttaen huippunsa vasta 1980-luvulla. Tämä ei ole sitä Carpi-tyyliä, jonka ansiosta pidän häntä kaikkien aikojen Top3-piirtäjänä.
Totiset paikat epätodellisuudessa (Panaro-L.Pastrovicchio) — Onko tämä nyt oikeastaan kauhua? Jännempi tietysti kuin useimmat kirjan tarinat ja ihan näppärä muutenkin, elokuvakohtaukset ovat hupaisia ja Mikin Rhett Butler -viikset tyylikkäät. Lopulta itse tarina jää kuitenkin vähän vaisuksi tässäkin.
Yllätysveljenpoika (Corteggiani-Cavazzano) — Jo muinoin ihmetystä herättänyt tarina, jossa sitä odotettua käännettä lopussa ei koskaan tule. Ei tämä tällaisenaan toimi.
Rottensteinin hirviö (Salvagnini-Baldoni) — Tämä on itse asiassa varsin kekseliäs ja hauska pikku tarina.
Merkillinen majatalo (Chierchini) — Giulio Chierchinistä ei kyllä kelvollista käsikirjoittajaa koskaan tullut. Tylsä ja pöhkö tarina tämäkin.
Jäljennösjahti (Marconi-De Vita) — Hyvä ja hauska parodiatarina, kenties kirjan paras. Se kuitenkin kertoo valitettavasti enemmän Taskarin tasosta kuin tarinan huikeudesta.
Hapanperin kaksoisolennot (Ciceri-Scala) — Mitähän tästäkin nyt sanoisi? Okei, kyseessä on varmaankin kirjan pelottavin tarina, mutta lähinnä tässä pelottaa se, onko kirjoittajalla ollut kaikki ihan hyvin. Onhan tämä typeryydessään jotain ihan käsittämätöntä, ja homma vain huononee loppua kohti. Absurdia on joo, oikeastaan jokainen juonenkäänne on aivan järjetön.
Tehtävä vuorilla (Salvagnini-L.Pastrovicchio) — Selvästi heikompi mainion esipuheen kirjoittaneen Rudy Salvagninin kirjaan päässeistä tarinoista.
Unimaailman vanki (Tulipano-Barozzi) — Ihan OK kaikin puolin, ei ärsytä muttei suuresti innostakaan. Toimitus voisi jo opetella kirjoittamaan tekijöiden nimet oikein, Lucio Leonistakin on taas tehty Lucia...
EDIT: On muuten erittäin totta, että piirrosjälki ei Leonille (ja Negrinille) lainkaan kuulu, nimim. akuankka1313 on ollut tarkkana. Tätä kummastelin minäkin lukiessani. Inducksissakin on sama virhe, joka minuakin tätä viestiä kirjoittaessani hämäsi, kun itse tarina ei ollut käsillä silloin. Mutta kyllähän tuo Barozzin piirtämä oikeastaan ihan selvästi on.
Vänkyräpäivä (Staff di IF-Scarpa&Del Conte) — Ihan hyvä ja viihdyttävä tämä on. Loppu ei toki yllätä. Janne kuvaili aika mainiosti Scarpan ja Del Conten yhteispiirroksia, olisi tosiaankin mielenkiintoista tietää tarkemmin, miten miehet yheiset tarinansa tekivät.
Karmeiden kuvajaisten arvoitus (Chierchini) — Vähän kajahtanut idea, mutta on tämä toki Chierchinin tarinoista selvästi parempi.
Eipä tarjonnut hirveästi riemukkaita hetkiä tämä Teemataskari. Kuten totesin, loistotarinat puuttuivat tyystin. Eiköhän tämä teema ole nyt koluttu loppuun. Vaikeahan näitä on varmasti enää keksiä, mutta parempiakin teemoja "toistettavaksi" olisi.
-
Hyviä arvioita, en ole itse vielä ehtinyt kuin Rudyn alkuhöpinät lukemaan. Vain yhdessä asiassa olen Koninkauluksen kanssa eri mieltä: Aihe ei ole kaluttu loppuun ennen kuin tähänkin opukseen toivottu X-Mickey on julkaistu kokonaisuudessaan. Sanoma, herätys!?!
-
Vain yhdessä asiassa olen Koninkauluksen kanssa eri mieltä: Aihe ei ole kaluttu loppuun ennen kuin tähänkin opukseen toivottu X-Mickey on julkaistu kokonaisuudessaan. Sanoma, herätys!?!
Niin, tarkoitinkin vain Teemataskareiden osalta. Rehellisyyden nimissä en usko olevan mitään mahdollisuutta saada tuota Suomeen, vaikka se kiistatta mahtavaa olisikin. Muutaman osan ruotsiksi, ehkä myös norjaksi, olen lukenut ja vaikkei sieltä täältä pari osaa lukemalla pysykään koko hommasta kärryillä, kyseessä on ilman muuta laatutuotos. Taskareissa X-Mickeytä ei missään nimessä tulla näkemään, sillä sehän koostui Italiassa kolmestakymmenestä 84-sivuisesta lehdestä. Tarinoita ei ole myöskään noin pieneen sivukokoon suunniteltu. Eihän tuota kokonaan tai edes kunnolla ole julkaistu missään muualla kuin Italiassa, esimerkiksi Ruotsissa ja Pohjoismaissa tarinoita on nähty ihan summittaisessa järjestyksessä, pätkittyinä eikä siis tosiaankaan kaikkia tarinoita. Saksassa ja Brasiliassa näköjään aloitettu ihan omana lehtenäkin suht kattavasti ja järjestyksessä, mutta molemmat lopetettu muutaman numeron jälkeen.
Eli lienee aikamoista haihattelua toivoa tuota koskaan Suomeen. Yhtä turhaa kuin toivoa joskus meilläkin jatkoa Wizards of Mickeylle. Tai Mickey Mouse Mystery Magazinen tarinoita Suomeen...katsokaa nyt, eikö näytä houkuttelevalta? http://coa.inducks.org/story.php?c=I+MM++++0-1. Siinä ensimmäinen tarina, yhteensä noita olisi kaksitoista ihan törkeän kiinnostavan näköistä juttua. Mutta noitakaan on turha toivoa Suomeen. Niin kuin on turha toivoa niitä lukemattomia Scarpan Mikkejä, joita emme ole tänne saaneet. Tai Bottaron vanhoja klassikoita. Tai Gottfredsonilta mitään kokoelmaa. Tai yhtään mitään. Mutta hei, on se sentään hyvä, että Barksin ja Rosan koko tuotanto julkaistaan seitsemänä eri kirjasarjana, lisämateriaalin kera, uudenveroisena, alkuperäisenä, erivärisillä kansilla, kalliilla, halvalla, eksklusiivisesti, kaikenkattavasti, kronologisesti etuperin ja takaperin, vielä kerran, heitä voltti ja huomenna uudestaan.
-
Koninkaulus, tieto lisää tuskaa.
Siltikin, Wizards of Mickeyn jatko olisi kyllä ehdottomasti saatava suomeksi. Sen suhteen nyt on edes pientä toivoa, mutta nuo muut...
Paljonko Suomessa julkaistaan vuodessa Disney-sarjakuvaa, montako tuhatta sivua? Luulisi, että siihen määrään mahtuisi muutama tasokkaampikin Mikki-seikkailu.
-
Paljonko Suomessa julkaistaan vuodessa Disney-sarjakuvaa, montako tuhatta sivua? Luulisi, että siihen määrään mahtuisi muutama tasokkaampikin Mikki-seikkailu.
Mahtuisi. Jos korvattaisiin vaikka kaikki uusintajulkaisut - ainakin lähes - tällä kiinnostavalla ja uudella kamalla, oltaisiin vahvoilla. Ehkä se Mikkikin saisi Suomessa lisäarvostusta jos hahmoon panostettaisiin kunnolla tarinoiden ja julkaisujen kautta. Ja mainoksilla tietenkin.
-
Rehellisyyden nimissä en usko olevan mitään mahdollisuutta saada tuota Suomeen, vaikka se kiistatta mahtavaa olisikin.
Vai näin ovat asiat. Viime elokuun Taskarin esipuheessa käytännössä luvattiin, että X-Mickey julkaistaisiin täälläkin. Ei ollut tainnut lätinän kirjoittaja perehtyä asiaan yhtä hyvin kuin Koninkaulus.
on turha toivoa niitä lukemattomia Scarpan Mikkejä, joita emme ole tänne saaneet. Tai Bottaron vanhoja klassikoita. Tai Gottfredsonilta mitään kokoelmaa. Tai yhtään mitään. Mutta hei, on se sentään hyvä, että Barksin ja Rosan koko tuotanto julkaistaan seitsemänä eri kirjasarjana, lisämateriaalin kera, uudenveroisena, alkuperäisenä, erivärisillä kansilla, kalliilla, halvalla, eksklusiivisesti, kaikenkattavasti, kronologisesti etuperin ja takaperin, vielä kerran, heitä voltti ja huomenna uudestaan.
Näin.
-
Vai näin ovat asiat. Viime elokuun Taskarin esipuheessa käytännössä luvattiin, että X-Mickey julkaistaisiin täälläkin. Ei ollut tainnut lätinän kirjoittaja perehtyä asiaan yhtä hyvin kuin Koninkaulus.
No luvattiin ja luvattiin..."voihan olla", "pitäkää varanne" — tuota nyt ei kannata minään lupauksena pitää, kun miettii Mikki-sarjakuvien tilannetta muutenkin meillä. Jätettiin mahdollisuus sille, että X-Mickey joskus Suomessa nähtäisiin, mutta en tosiaan pidä sitä kovin todennäköisenä.
Missä julkaisussa tuon edes voisi missään määrin realistisesti kuvitella ilmestyvän? Pokkarikoko (Taskarit, Roope-setä jne.) ei tuollaiselle lehtikokoon (käsittääkseni alunperinkin ollut vastaavaa kokoa kuin esim. meillä lyhyeksi jäänyt Taikaviitta 2000) suunnitellulle sarjakuvalle olisi paras mahdollinen formaatti, ja koko massiivisen tarinasarjan julkaisu veisi paljon sivuja. Lehtiä meillä ei ole kuin perus-Ankka ja Ekstra, jotka voidaan saman tien unohtaa. Ei ole Mikin nimikkolehteä, jossa naapurimaiden tapaan tuota voisi julkaista. Omaa lehteä tai vaikka albumisarjaa X-Mickeylle ei varmasti ole tulossa — jollei se ole myynyt Saksassa eikä Brasiliassakaan, niin kuinka sitten meillä, Mikki-takapajulassa? Ja moderni Taikaviittakaan ei muinoin täällä menestynyt... Entä kova-/pehmeäkantinen kirja tai kirjasarja? No tuossa on lyhyellä matikalla tosiaan se reilut 2000 sivua sarjakuvaa, ei taida tuollaiseen projektiin Sanoma ryhtyä...
Tietysti aina on mahdollista, että tuota jossain muodossa (en tosin edelleenkään keksi, missä) aletaan julkaista jonkin aikaa ja lopetetaan sitten, kun on käynyt selväksi, että eihän se myy. Tai julkaistaan tarkoituksella vain muutama tarina, mikä olisi tietysti parempi kuin ei mitään, mutta aika perseestä silti. Mutta ovatko edes nämä millään lailla todennäköisiä skenaarioita...enpä jaksa uskoa.
Lisätään nyt sen verran, että tokihan näitä Mikki-herkkuja täällä ja muuallakin kannattaa kuitenkin ihan ääneen Suomeen toivoa, vaikka se kuinka epätoivoista olisikin. Sillä silloin vasta asiat huonosti ovat, jos kukaan ei jaksa sitä muutosta edes kaivata.
-
Seuraavassa taskarissa on luvassa herkkua: 100-sivuisen Tuplanollan lisäksi Castyn ankkoja, tarkemmin Roope-setää. Näyttää seassa olevan tusinatavaraakin, mutta sanoisin silti tämän olevan etukäteen kiinnostavin taskari aikoihin:
http://coa.inducks.org/issue.php?c=nl%2FPO3+183
-
Castya, Fausto Vitalianoa, Tuplanollaa... Näyttää törkeän hyvältä.
Kuukauden klassikot on ilmeisesti kuopattu.
-
Seuraavassa taskarissa on luvassa herkkua: 100-sivuisen Tuplanollan lisäksi Castyn ankkoja, tarkemmin Roope-setää. Näyttää seassa olevan tusinatavaraakin, mutta sanoisin silti tämän olevan etukäteen kiinnostavin taskari aikoihin:
http://coa.inducks.org/issue.php?c=nl%2FPO3+183
Castyn Roope-setä! Tätä olen odottanut siitä asti kun kuulin herran tehneen tarinan puolisukeltajista.
Ja Tuplanollaa, mikäs sen mukavampaa. Muuten ei vaikuta sen ihmeellisemmältä...
Munaajan veljenpojasta lyhyesti:
Mielestäni ihan kelpo teemataskari, perustasoa. Kuitenkin vähän heikompi kuin edelliset, ei maha mitään. Vanhempien tekijöiden sarjat olivat selvästi parempia.
-
Uusi taskari (Tuplanolla ja armoton ajojahti) oli kaupoissa. Oli aivan pakko lukaista heti keskeltä kirjaa Castyn&Ferrariksen Roope-Setä. Tarina oli aivan hulvattoman hupaisa ja osoittaa kyllä että Casty on myös Ankkansa lukenut. Tarina on "uusinta" Roopen aarteenetsinnöistä, mutta omilla ideoillaan ja Castyn hulvattomalla huumorilla. Ferrariksen piirroksetkin sopivat tarinaan. Tarina antaa lisävahvistusta jo aiemmin tällä foorumilla toteamalleni asialle: Taskarien nykytaso on hyvä.
Pokkarissa on miinuksena ainoastaan 2-luokan Mikkitarina (D-koodattu), mutta 100-sivuinen Tuplanolla ja Vitalianon&Pastrovicchion Simo Sisu näyttää ERITTÄIN LUPAAVALTA. En muuten ottanut selvää tuon Castyn&Ferrariksen Roope-tarinan koodauksesta, siinä oli sekä D että I -2009. Toinen tarinan koodilaatikko oli tyhjä.
-
Taikaviitaton Taskari muuten! Koskahan moinen on viimeksi nähty? 10 vuotta sitten?
Castyn tarina oli muuten loistava, Ferrarisin kuivakat piirrokset vain ärsyttivät.
-
Taikaviitaton Taskari muuten! Koskahan moinen on viimeksi nähty? 10 vuotta sitten?
Castyn tarina oli muuten loistava, Ferrarisin kuivakat piirrokset vain ärsyttivät.
Casty tuntui irrotelleen vähän liiankin farssimaisesti Roopen kanssa; ideoiden ilotulitusta olisi voinut hieman hillitä. Aivan samaa charmia ei tarinassa ollut kuin Mikki-jutuissa. Hauska tarina, toki.
Mukava kun Roope oli välillä yksikseen reissussa.
-
Arvostelu Aku Ankan taskukirjasta 375 Tuplanolla ja armoton ajojahti:
Andrea Freccero on (jälleen) taiteillut kannen. En sano Frecceroa huonoksi piirtäjäksi, mutta ihmettelen miksi hänestä on tullut yhtäkkiä useiden julkaisujen yleinen kansitaiteilija.
Aloitustarina on samanniminen kuin koko opus. Käsikirjoituksen on väsännyt yksin Marco Bosco, mutta piirtäjiä onkin sitten aikamoinen joukko; Francesco d'Ippolito, Marco Mazzarello, Emilio Urbano ja Andrea Freccero. Tarina on jaettu osiin (se on ilmeisesti ilmestynyt Italiassa jatkosarjana[?]) ja silmäilyni perusteella sanoisin, että jokainen piirtäjä on väkertänyt yhden kokonaisen osan. Koko tarina on mannaa ja antaa jälleen aihetta odottaa innolla seuraavaa Tuplanollaa.
Paluu arkeen tapahtuu kipeästi Paul Halasin ja Joaquinin tarinalla Kuningas Pekka. Halas on mielestäni tehnyt viime aikoina useitakin tällaisia täysin epäonnistuneita Mikki-sarjoja Taskariin. Egmontin ei tarvitse ihmetellä Mikki-sarjojensa heikkoa menestystä, jos tällaista toimintaa kehdataan jatkaa.
No niin, jälleen odotus täyttyy! Simppeliuksen satumainen salaisuus on nimittäin Castyn käsikirjoittama Roope-tarina! Piirrokset on loihtinut Andrea Ferraris. Olisi ollut mukavaa nähdä Castyn itsensä piirtämiä ankkoja. Onko mestari mestari myös sillä saralla? Tarina etenee mukavasti, mutta ei vedä vertoja Castyn Mikeille. Joissakin kohdissa hän tuntuu liioittelevan ihan liikaa. Ferrarisin piirrokset muistuttavat taas tietyissä kohdissa peräti Romano Scarpan tekeleitä, mikä ei sinällään ole tietenkään huono juttu.
Simo Sisu tähdittää Yllätysmomenttia, joka on Fausto Vitalianon ja Alessandro Pastrovicchion teos. Piirroksia en voi kehua, en pidä Pastrovicchion tyylistä tehdä hahmoista ihan liian pulleita. Vitalianon käsikirjoitus on keskivertotasoa. Ennalta-arvattavuudesta kertova tarina on itsekin ennalta-arvattava. Muutamia aidosti hauskoja kohtauksia saadaan silti aikaan.
On olemassa paljon tarinoita Pellen lapsuudesta. Augusto Macchetton ja Paolo De Lorenzin tarina Ystävyyttä täysikuun aikaan on yksi niistä. Ihan mukavaa tekstiä ja taidetta, mutta olen nähnyt parempiakin Pellen varhaisvaiheita raottavia sarjoja.
Alessandro Mainardi ja Carlo Limido ovat tehneet yksisivuisen hupisarjan Rentoutusta kerrakseen. Limidon Aku ja Touho ovat aina yhtä ilmeikkäitä eikä kupletin juonessakaan ole moittimista.
Viimeisenä tarinana nähdään (yllätys, yllätys!) Michael T. Gilbertin ja Bancellsin Aito ja alkuperäinen Aku. Odotin tästä kirjan toista epäonnistumista, mutta tällä kertaa käsikirjoitus on tavallista nokkelampi. Valitettavasti Gilbert ei hoksaa ajoissa saapuneensa hyvien ideoiden maille vaan tapansa mukaan mokaa lopulta koko tarinan. Odotukseni olivat täyttyneet.
Yhteenveto: Tuplanolla ja Casty antavat aina aihetta hyvän odotukselle. Molemmat lunastavat odotukset, Casty ei tosin yllä yhtä korkealle kuin yleensä, mutta ylittää riman silti komeasti ja varmasti. Muut sarjat eivät tuo mukanaan iloisia yllätyksiä, joten koko opuksen laatu putoaa keskivertotasolle.
Ensi kuussa: Tässä Taskarissa näemme perinteisen sankarimme Taikaviitan vasta takakannessa! Huhtikuussa on siis luvassa Aikahyppy kansikuvapoikanaan Taikaviitta.
-
Hyvä Taskari, ehdottomasti paras sitten viime marraskuun.
Tuplanolla ja armoton ajojahti: Täyttä laatua alusta loppuun, joskaan en oikein ilahtunut Emilio Urbanon piirroksista.
Kuningas Pekka: Melko pöljä yritelmä, mutta ei pohjanoteeraus. Yrittää vain olla vaikuttavampi kuin onkaan.
Simppeliuksen satumainen salaisuus: Kuten jo aiemmin totesin, pidin tarinasta, mutten Ferrarisin piirroksista.
Yllätysmomentti: Fausto Vitaliano teki sen taas. Kauttaaltaan viihdyttävä ja erinomainen tarina.
Ystävyyttä täysikuun aikaan: Eikös otsikon kuuluisi olla muodossa Täydenkuun aikaan? Itse tarina on melko turha, vaikka siinä käsitelläänkin tunteellisia asioita.
Rentoutusta kerrakseen: Yksisivuiseksi varsin hyvä.
Aito ja alkuperäinen Aku: Kirjan odotetusti surkein sarja. Kliseinen ja ärsyttävä meuhkaus alusta loppuun. Tuntuu, että Gilbert käsikirjoittaa vain päästäkseen mustamaalaamaan Akua kaikin mahdollisin keinoin.
Seuraavan Taskarin kansi on muuten ruma. Tiedä sitten, johtuuko se värityksestä vai mistä.
-
Kansi
Freccero on ihan hyvä piirtäjä, ei siinä mitään. Minusta kuitenkin alkaa vahvasti tuntua siltä, että hänestä ollaan vauhdilla leipomassa jotain uutta Cavazzanoa, kun herran töitä tunkee esiin nykyään joka tuutista. Myös ainainen Tuplanolla-aihe kyllästyttää.
Tuplanolla ja armoton ajojahti
Näihin tarinoihin ei ikinä keksitä mitään uutta. Vakoilua, vastavakoilua, epäilyksiä ja muuta wannabe-agenttitoimintaa. Yhtenäiset 100 sivua tällaiselle tarinalle oli liikaa, varsinkin kun tämän olisi voinut tiivistää 30 sivuunkin. Mutta kyllä tätä silti luki ihan mielellään.
Kuningas Pekka
Halas osaa toisinaan yllättää omaperäisilläkin tarinoilla, josta tässä on hyvä esimerkki. Alku poikkeaa tavanomaisuudesta, ja tarina etenee muutenkin melko sutjakasti. Jossain vaiheessa tarina kuitenkin kaatuu kliseisyyksiin, ja loppuu väkinäisesti. Paremmankin tästä olisi saanut.
Simppeliuksen satumainen salaisuus
Castyn ankkatarina, tätähän on jo odotettu pitkään. Tarina on omalaatuinen sekoitus Castyn nokkeluuksista ja Rodolfo Ciminon käsikirjoituksista, joka kyllä kiehtoi. Siltikin tässä sorruttiin liioitteluun ja toisinaan tuntui siltä, että huumoria yritettiin saada väkisinkin aikaan. Andrea Ferraris on ennen piirtänyt mahtavan lennokkaasti, mikä nyt on saanut tämän mestarin tekemään täysin toistaitoisia piirroksia? Egmont?
Yllätysmomentti
Ei lainkaan Vitalianon tasoa tämä saaga. Alkoi lupaavasti, mutta lässähti. Poliisimestari Sisu on lopen kyllästynyt poliisielokuvien kliseisyyteen ja ennalta-arvattavuuteen, ja tämä tarina oli kaikkea muuta kuin omaperäinen.
Ystävyyttä täysikuun aikaan
Kaunis tarina Pellen lapsuudesta, vaikka talokierrokselta löysinkin muutamia epäjohdonmukaisuuksia.
Rentoutusta kerrakseen
Kelvollinen yksisivuinen, ja ilmeikkäät piirrokset.
Aito ja alkuperäinen Aku
M. T. Gilbertin tarinat omaavat aina loistavan idean, jota käyttää, mutta toisinaan kaikki ei mene aivan nappiin. Kuten tässä tarinassa. Aku käyttäytyy varsin typerästi.
-
Löysikö joku muu muuten uudesta Taskaristaan jotain erikoista? Siis numerosta 375 Tuplanolla ja armoton ajojahti? Oma kappaleeni on varsin erikoinen; suuri osa sisällöstä näyttää siltä kuin painomustetta oltaisiin läträtty hieman liikaa paperille, toinen suuri osa taas siltä kuin mustetta olisi liian vähän, kuvat ovat siis haaleita.
-
Oon samaa mieltä siite, että taso on kyllä aika alhaalla.
Jotenki kaikki tarinat on niin saman tyyppisiä ja yllätyksettömiä... :(
Tuplanollista oon kyllä tykänny, ja mun mielestä ne on tuonu vähän vaihtelua. (en oo kuitenkaan vielä ostanu tota uusinta)
Musta ois kivaa, jos tulis taas niitä vanhan-ajan kehyskertomuksia. Semmonenhan oliki pari vuotta sitten taskarissa nro. 319 Miljoona kaappaus ja sitä seuraavassa "´Raha Rauhoittaa" numerossa. Sais tulla lisää!
-
Olen ennen ehkä sanonut jotain samaa mutta sanon uudestaan, Casty on todellinen piristysroisku taskarissa! Todella mainiot käsikirjoitukset! toi mikin maineen takaisin.
-
Maaliskuun taskarista:
Tuplanolla ja armoton ajojahti oli peustaskaria nykytasolla. Nimikkotarinaa ei voi kuin kehua, Bosbon käsikirjoitus on jännittävän koukuttavan Tuplanollamainen ja jokainen piirtäjä osaa hommansa (Freccero on rautaa!).
Mikki-tarina Kuningas Pekka on jälleen kerran epäonnistunut, kiitos sekä surkean käsikirjoittajan että piirtäjän...
Vihdoin ja viimein Castyn ensimmäinen Ankka-seikkailu Simppeliuksen satumainen salaisuus rantaustui Suomeen! Roopen aarteenetsintätarina ei ollut yhtä mahtava kuin miehen Mikki-jutut mutta kyllä tuo nyt yli perustason oli!
Simo Sisun elokuvahassahdus Yllätysmomentti antoi enemmän kuin luulin. Se oli oiva tarina. Noh, Vitaliano onkin osannut aina hommansa. Pastrovicchion piirrokset miellyttävät.
Lopputaskari onkin turhaa roinaa. Ystävyyttä täysikuun aikaan ja Aito ja alkuperäinen Aku olivat kauheita ilmestyksiä. Ei mitään juonta mistä ottaa kiinni, tempautua mukaan. Piirtäjät olivat keskitasoa, Paolo De Lorenzi ja Bancells.
Yksisivuinen oli ihan hauska. Rentoutusta kerrakseen oli ihan piristävääkehnojen ilmestysten välissä. Kiitos, Mainardi ja Limido!
Ei yhtään Taikaviittaa! Noh, ensi kuussa sitä on mukana varmasti, kun on Taikikselle omistettu kansikin.
-
Tuplanollissa ihmetyttää eniten se, että Aku onkin yhtäkkiä ihmeen nokkela.
-
Tuplanollissa ihmetyttää eniten se, että Aku onkin yhtäkkiä ihmeen nokkela.
Kuten Taikaviittanakin...
Ja onhan Akun "horjuva mestaruus" tuttu juttu monesta Barks-tarinastakin.
-
Taikaviitalla on ihmevimpaimia sen verran käytössään, että nokkeluus ei siinä niin hirveästi hämmästytä.
-
Joku kyseli, koska viimeksi on ilmestynyt "Taikaviitaton" Taskari. Ei siitä aivan kymmentä vuotta ole, no. 284 (Pikkujättiläinen) on edellinen, jonka yhdessäkään tarinassa Viitta ei esiinny. Ilmeisesti tuolloin on tehty periaatepäätös, että jokaisessa Taskarissa (ja muiden maiden vastaavissa pokkareissa) on Taikista oltava. Nyt tästä joustettiin todennäköisesti satasivuisen Tuplanollan vuoksi.
Voisi sanoa, että jo oli aikakin, seitsemän ja puoli vuotta ilman taukoa Taikaviitasta. Hahmossa ei sinällään mitään vikaa ole ja nykyäänkin ilmestyy välillä todellisia mestariteoksia (muistakaa viime marraskuu ja yksi kaikkien aikojen parhaista Viitta-tarinoista), mutta liika on liikaa. Hyviä tarinoita ei riitä joka kuukaudelle, esimerkiksi Paperinik-lehdessä alunperin julkaistuista sarjoista valtaosa on aivan kammottavaa kuraa, jota ilman nousisivat niin kirjojen taso kuin (ainakin meikäläisen kohdalla) kiinnostus/innostus niitä oikeasti hyviä Taikaviitta-tarinoita kohtaan. Turha varmaan kuitenkaan toivoa, että tämä Taskari olisi mikään enne tulevasta. Poikkeus tämä on, tuon ylipitkän Tuplanollan takia. Taikaviittahan on tietysti valtavan suosittu täällä, kai ne b-luokan tekijöiden kuolettavan tylsät Paperinik-tarinatkin sitten myyvät Taskareita, vaikka sitä hirveän vaikea onkin uskoa. ;D Tai eihän se Peetu Perusnappula tietysti eroa laadussa huomaa, kunhan vaan on Taikaviittaa ja kivoja vimpaimia! (Lapset kai tuonkin hahmon suurin faniryhmä ovat.)
Tämän Taskarin tarinoista:
Tuplanolla ja armoton ajojahti (Bosco-D'Ippolito,Mazzarello,Urbano,Freccero) — Tavallaan haluaisin olla tykkäämättä tällaisesta hiukan jopa väkisinväännetystä muoti-ilmiöstä, mutta ovathan nämä tarinat sen verran taidokkaasti tehtyä, hauskaa mutta osittain oikeastikin jännää ja kiemuraista agenttiparodiaa, että kyllä näitä mielellään lukee. Ainakin toistaiseksi, saa nähdä kuinka kauan saaga saadaan pidettyä näinkin tuoreena. Viitteitä toiston puolelle menemisestä on jo ollut, mutta toisaalta tämänkaltaisessa viihteessä sekään ei mikään iso synti välttämättä ole. Mielenkiinnolla odotan, pystyvätkö muut käsikirjoittajat kuin Bosco ja Vitaliano jatkamaan saagaa sen luonteen tai tason merkittävästi muuttumatta. Teresa Radicen ja Alessandro Sistin kirjoittamat osat eivät ole vielä Suomeen ehtineet.
Kuningas Pekka (Halas-Joaquin) — Hyi hitto. Paul Halas on aivan hirveä kirjoittaja, siedettävät aikaansaannokset laskettavissa varmaankin yhden käden sormilla. Typeryyksiä typeryyksien jälkeen. Tarinan loppu on suorastaan järkyttävän huono.
Simppeliuksen satumainen salaisuus (Casty-Ferraris) — Andrea Castellanin ensimmäinen ja toivottavasti (mutta tuskin) myös viimeinen ankkatarina. Ei sillä, ettenkö uskoisi miehen pystyvän ankkojenkin kanssa parempaan, mutta niihin käytetty aika on kuitenkin aina Mikki-tarinoiden teosta pois. Ja Mikki-velhohan Casty on, en usko hänen mitenkään saavan ankkojen kanssa likikään samaa fiilistä aikaiseksi. Edes miehen huumori ei lähtökohtaisesti oikein sovi ankkatarinoihin.
Tämän tarinan osalta yhdyn muiden näkemyksiin siinä mielessä, että siinä on ihan liikaa yritystä ja revittelyä. Professori Löydöksen hahmo on paikoin toki todella hauska, mutta toisaalta vedetty turhankin överiksi. Ja koko ajan on vain se tunne, että tuon oudon miehen tempauksia ihmettemässä pitäisi olla Mikki eikä Roope. Itse tarinahan on selkeä kunnianosoitus Ciminolle, sellaisena toki ihan onnistunut. Loppu on kliseisyydessään ja negatiivisuudessaan Castyn yleiseen tasoon nähden suorastaan surkea, ja kokonaisuutena tarina selkeästi Castyn huonoin ja ensimmäinen jonkinasteinen epäonnistuminen.
Italialais-tanskalainen yhteistuotanto...ei ole vieläkään oikein selvinnyt, mitä tämä tarinoiden tekoprosessiin käytännössä vaikuttaa etenkään silloin kun molemmat tekijät ovat italialaisia (ehkä Ferraris piirtää Egmont-tyylillä, mutta samaa rappiota on miehen piirroksissa ollut viime vuosina myös Topolino-tarinoissa), mutta väkisinkin mieleen hiipii ajatus, että idea ankkatarinan tekemisestä on tullut jostain muualta kuin Castylta itseltään. No, se on puhdasta spekulaatiota. En usko, että Castyn kokeilut ankkain parissa tähän jäävät, ja jos lisää on tulossa, olisi ainakin kiva nähdä myös Castyn itsensä piirtämiä ankkoja. Mutta kuten todettua, "mahdollisimman vähän ankkoja, mahdollisimman paljon Mikkiä" on minun toiveeni.
Yllätysmomentti (Vitaliano-A.Pastrovicchio) — Varsin vaisu tarina Vitalianolta, selvä pettymys. Juoni on aikamoista höttöä, Sisu ei ole noin tyhmä. Alessandro Pastrovicchion piirroksissa ei ole moittimista, painojäljessä sen sijaan on paljonkin. Roistot ovat muuten aika eläimellisen näköisiä, hah.
Ystävyyttä täysikuun aikaan (Macchetto-De Lorenzi) — Kirjan ehdottomasti parasta antia Tuplanollan ohella. Feelgood-tarina kuin suoraan oppikirjasta. Macchetto osaa nämä.
Rentoutusta kerrakseen (Mainardi-Limido) — Ihan kelpo vitsi.
Aito ja alkuperäinen Aku (Gilbert-Bancells) — Aivan kammottavaa roskaa alusta loppuun. Michael T. Gilbertin ei pitäisi saada käsikirjoittaa enää ikinä mitään. Hänen tarinansa aiheuttavat silkkaa fyysistä pahoinvointia.
Eli aika tavallinen tapaus oli tämä Taskukirja. Oli hyvää, oli keskinkertaista, oli huonoa. Ei viime aikojen parhaita kokonaisuuksia missään nimessä.
-
Juniorin ansiosta näitä on tullut taas luettua, ankat ei ikinä ole oikein aiheuttaneet muuta kuin vaivaantuneisuutta, mutta itse olen oppinut pitämään näistä tuoreista italialaisjutuista.
Tuplanolla tarinan jaksoi lukea läpi ja siinä oli ajoittain oivallustakin, muu oli aika perusankkaa, itseeni ei ole pahemmin koskaan napannut ankkain väkinäinen "huumori".
-
Aikoinaan ne Taikaviitta-tarinat olivat suurta juhlaa kun niitä tuli harvemmin ja kai ne olivat myös keskimäärin parempia (eka Taikaviitta-taskari oli toki huippu mutta kyllä ne myöhemmätkin...)
Nykyäänhän ne ovat tosiaan aikamoista pakkopullaa vaihteluvälillä todella huono-ihan luettava. Tosin olen huomannut että niissä tarinoissa joista olen enemmän pitänyt on yleensä ollut tekijänä Lucio Leoni, Emanuela Negrinin kanssa tai ilman.
-
Täytyypä nyt antaa positiivista palautetta nimenomaan tämän kuun Tuplanollan käsikirjoittaja Boscolle. Tarina oli taattua tuplanolla-laatua, itseään toistavaa, mutta viihdyttävää. Pidän tarinasarjan tyylistä pitää normaalit ankkalinnan porukat sivurooleissa. Hannun vedätys ja Hansun sekä Iineksen esiintymiset jäivät lyhyiksi, mutta sitoivat juonikoukeroita yhteen ja agenttimaailmaa perusankkamaailmaan.
Sen sijaan taiteilijoista ainoastaan D'ippolito ja Freccero hoitivat homman mielestäni kotiin kunnialla. Vaikka Mazzarello muuten onkin lahjakas taiteilija, en pidä hänen lapsellisesta tyylistään, se ei sovi mielestäni ollenkaan tupliksen vauhdikkaaseen vakoilumaailmaan, jossa pyssyt ovat isoja ja naiset hemaisevia. Verratkaapa Mazzarellon Kia K:ta Frecceron ja D'ippoliton näkemykseen. Urbano taas ei osaa piirtää ollenkaan. Taustat ovat tuhat kertaa yksinkertaisempia ja henkilöhahmot kummallisen näköisiä (Varsinkin Aku ja Kia K). Puuttuvaa vauhdin tunnetta yritetään korvata vauhtiviivoilla ja pölypilvillä. Katsokaa vaikka sivun 56 "takaa-ajoa". Yksityiskohtien puuttuminen käy hyvin ilmi tarinan kohdasta, jossa alkaa Frecceron osuus. Urbano koittaa lisäksi piilottaa huonot piirtäjänlahjansa lähikuviin, joita tarinan ruuduista on yli puolet. Kun tarvii piirtää vain osa hahmoista ja taustoista, on perspektiivivirheet, henkilöiden asentojen ja anatomian virheet helpompi piilottaa.
Mazzarellon tapauksessa (lähinnä siis näkemys Kia K:sta) piirrokset eivät häiritse/pilaa tarinaa, mutta Urbanon tapauksessa ne sen tekevät. Tarina on silti kokonaisuutena erinomainen, ja näitä pitkiä tarinoita pitää ehdottomasti saada lisää!
-
Huhtikuun taskarin 376 "Aikahyppy" sisältö indeksoituna hollannin taskarissa:
http://coa.inducks.org/issue.php?c=nl%2FPO3+184
Ei näytä sisällön ja tekijäkaartin puolesta miltään klassikolta, mutta voihan tuo 80-sivuinen PK-koodattu taikistarina yllättää positiivisestikin.
Huhtikuussa onkin sitten taikaviitattoman maaliskuun jälkeen kolme eri uutta opusta myynnissä, joiden kannessa viittasankari komeilee, kun uusintapainos 139:stäkin tuli myyntiin.
Onko muuten Aikakone-pokkarisarja nyt sitten myös kuopattu, kun ei ole näkynyt aikoihin uutta?
-
Menin sitten ostamaan tuon uusintataskarin. Enkä oikein tajua miksi. Kaipa sen takia, kun siinä on Carpia, mutta oli sekin tarina pilatu karmealla värityksellä kuten myös pokkarin Taikaviitta-tarina. Ilkiääkö tuota edes lukea?
-
Joo, todella karun näköistä oli jälki. Ja tarinoidenkin taso näytti Carpia lukuunottamatta heikolta...
-
Leonin ja Negrinin uutta taikisseikkailua onkin jo odotettu. Toivottavasti on sitä taattua laatua mitä ennenkin. :)
Muutoin tekijöiden osalta tuo taskari näyttää kyllä melko ankealta.
-
Huhtikuun taskarin 376 "Aikahyppy" sisältö indeksoituna hollannin taskarissa:
http://coa.inducks.org/issue.php?c=nl%2FPO3+184
---
Onko muuten Aikakone-pokkarisarja nyt sitten myös kuopattu, kun ei ole näkynyt aikoihin uutta?
Ei näytä hääppöiseltä taskarilta. Ainoat kaksi asiaa mistä voin sanoa pitäväni tuon perusteella, on Andersenin kuvittama tarina ja Taikaviitta (ainakin toivon jälkimmäisen kohdalla niin...).
Eikös vuoden ensimmäinen Aikakone ole yleensä ilmestynyt loppukeväästä, joten ei kai sarja loppunut ole? Vai muistanko sitten väärin. Toivottavasti sarja jatkuisi pitkään, olen siihen nimittäin hyvin tyytyväinen ankallissarjana.
-
Huomasitteko muuten että uusimmassa minitaskarissa oli mm. Tito Faracin ja Fabio Celonin Musta-Pekka tarina. Pari Mikki-tarinaa näyttivät myös laadukkailla. Celonilta ja Ciminolta oli myös Ankka-tarina. Mielestäni tuo Celonin kynänjälki muistuttaa Motturaa. Hienon näköistä settiä erityisesti tuossa Pekka-tarinassa.
-
Arvostelu Aku Ankan taskukirjasta 376 Aikahyppy:
Andrea Frecceron kansi on joutunut pienen väritysmokan kohteeksi. Eipä siinä mitään, silmään se vain hieman aluksi pistää.
Joidenkin tekijöiden kohdalla näyttäisi siltä, ettei uutteruus kohtaa läheskään aina laatua. En muista Pat & Carol McGrealilta yhtäkään hyvää sarjaa lähiajoilta. Joitakin mainioita muistuu mieleen 2000-luvun alkuvuosilta. Kosmisen viisauden kiikun on taiteillut Flemming Andersen, jonka nykytyyliä olen aikaisemminkin moittinut. Tämän tarinan piirrokset vaikuttavat vielä tavallistakin tylsemmiltä. Johtosarja ei siis ansaitse aplodeja niin juonen kuin piirrostenkaan osalta.
Täytyy sanoa, että parivaljakko Emanuela Negrin & Lucio Leoni kuuluu nykypäivän Taikaviitta-seikkailujen tekijöiden ehdottomaan tähtikaartiin. Tähän kirjaan heiltä on saatu nykymittapuulla pitkä tarina, Taikaviitta ja ajankumous. Tarinan roisto on tuttu jo aiemmistakin Taskareista ja tyypilliseen tapaan nimi on muuttunut matkan varrella. Piirrokset vaikuttavat välillä liian täyteen ahdetuilta eikä juonikaan onnistu murtautumaan tekijöidensä parhaimmistoon. Joudun valitettavasti lyttäämään sarjan tavanomaisen kastin joukkoon.
Riccardo Secchin ja Lorenzo Pastrovicchion tarina kantaa osuvasti nimeä Sietämätön keveys. Alkuun sujuva tarina muuntautuu lopun lähestyessä sietämättömäksi kärsimykseksi. Tarina sai lukijassa aikaan "Mitä ihmettä?" -efektin ja toivomaan sarjan pikaista päättymistä. Pastrovicchion piirrokset lisäävät vatsanväänteitä.
Mikki Hiiri ja kapteeni Kiisken salaperäinen sähke toistaa samaa kaavaa kuin edellinen. Rodolfo Ciminon ja Alessio Coppolan tuotos antaa odottaa parempaa, mutta ei lopulta suo mitään hyvää. Ciminon ankalliset seikkailut eivät ole muistaakseni ikinä palaneet näin pohjaan.
Hansu ansaitsee leipänsä on ensimmäinen N.A.M.-agenttitarina ikinä. Tarinan jatko-osia on julkaistu aiemmissa Taskareissa. Ensiseikkailu ei yllä niiden tasolle, mutta ei ole huonokaan. Riccardo Secchi ja Lara Molinari vastaavat tarinasta. Tässä sarjassa ollaan vielä siinä vaiheessa, kun Molinarin piirrokset olivat suorastaan herkullisia.
Bruno Concinan ja Valerio Heldin Milla-tarina Katala kiilloke kulkee keskikastin kultaista keskitietä. Ei erityistä moitittavaa, mutta ei kehuttavakaan.
Etsivä Kaasilta on Sisu hukassa Carlo Panaron ja Giorgio Di Vitan vanhaa vitsiä toistavassa yksisivuisessa. Jotkut tekijät saavat vanhoista vitseistä hyviäkin yksisivuisia, tämä parivaljakko ei.
Gorm Transgaardin ja Massimo Fecchin tarinassa Iines on Tähtitoimittaja. Piirun verran keskitason alapuolelle sujahtava sarja onnistuu antamaan Fecchin tavallista taitavammilla piirroksilla hieman loistetta.
Yhteenveto: Ehdoton pettymys. Erityisesti Negrinin ja Leonin Taikaviitalta odotin paljon enemmän. Sisäinen valittajani sai iskulle hyvän ponnahduslaudan tämän kirjan antimien myötä.
Ensi kuussa: Tuplataskari Seitsemän meren kauhu. Toivottavasti luvassa ei ole jälleen puuduttavan tavanomaisia merirosvotarinoita.
Koninkaulus oli siis ilmeisesti jo joulukuussa oikeassa. (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,1710.msg322531.html#msg322531)
-
Mielestäni tuon toukokuun tuplataskarin kansi on tyylikäs. Siitä tuli ihan mieleen vanhat taskarit, joissa Roope/Aku oli pukeutunut erikoisemmin ja poseeraa kannessa (esim. Roope Suuri, Ritari Peloton tai Aku Urhokas). Ainainen kansikuvapoika Taikaviitta vaan on niin tylsä ja loppuunkaluttu. Toki taskarin 41 kansi oli yksi tyylikkäimmistä aikoinaan, koska Taikis oli silloin uusi juttu. Viime vuoden hienoin kansi mielestäni oli joulukuun taskarissa Kuuhullut.
-
Uusimmassa taskarissa Negrin ja Leonin Taikaviitta kiinnosti etukäteen ainoana tarinana. Vaan olipa pahasti pikselöitynyt, hyhhyh. Kauppaan jäi. Olipa helpotus kuulla, että myös kerronnallisesti oli toivomisen varaan, joten mitään mestariteosta ei ole menty pilaamaan.
-
Mielestäni tuon toukokuun tuplataskarin kansi on tyylikäs. Siitä tuli ihan mieleen vanhat taskarit, joissa Roope/Aku oli pukeutunut erikoisemmin ja poseeraa kannessa (esim. Roope Suuri, Ritari Peloton tai Aku Urhokas).
Juu, mutta tässä kannessa ainakin minua riepoo se, että Aku on puettu Pirates of the Caribbean -elokuvien Jack Sparrow'n tyyliin. En pidä itse elokuvista/hahmosta, enkä siitä kuinka Disneyn näyteltyjä elokuvia on alettu tuputtamaan Ankka-julkaisuihin. Piirrettyjen tuputuksen vielä ymmärrän.
-
Ei tuossa piraattikannessa muuten mitään vikaa, mutta Freccero-mania alkaa jo kyllästyttää.
Saisi muidenkin piirtäjien taidonnäytteitä julkaista välillä.
-
Freccerosta leivotaan parhaillaan uutta Cavazzanoa näiden kansikuvien yms. myötä... Vähintään yhtä keinotekoista ja suunniteltua kuin tämä Tuplanollavillityskin.
En ole vielä täysin lukenut tuota taskaria loppuun, mutta täytyy sanoa että melkoinen keskikastitarinapakkaus kyllä oli, lukuunottamatta Negrini & Leoni-parivaljakon uudenuutukaista Taikisseikkailua. Tarina kyllä petti hieman sekavuudellaan, mutta kiehtovuutta siitä ei ainakaan puuttunut. Huumoria ja sympaattisuutta löytyi yllin kyllin. Aikaparadoksi tms. tarinat (hyvänä esimerkkinä mm. Dave Rawson) jaksavat aina innostaa!
-
Arvostelu Aku Ankan taskukirjasta 376 Aikahyppy:
Andrea Frecceron kansi on joutunut pienen väritysmokan kohteeksi. Eipä siinä mitään, silmään se vain hieman aluksi pistää.
En huomannut kannessa kyllä mitään väritysmokaa, eikä Jannen mainitsema pikselöityminen taikistarinassa mielestäni ollut taskarin normitasoa näkyvämpää, ei lähellekään sitä tasoa, mitä uusimmassa taskarin uusintapainoksessa (139) olevassa Carpin tarinassa.
-
En huomannut kannessa kyllä mitään väritysmokaa
Väritysmoka oli
[spoiler]se, että Taikaviitan viitta oltiin väritetty punaiseksi ja puvun rintapanssariosa, vai miksi sitä kutsuisi, siniseksi. Värit oltiin siis laitettu päinvastoin. Voit tarkistaa oikean väritysasun esimerkiksi samaisen Taskarin sisäsivuilta.
(Viitan toinen puoli on kyllä punainen, mutta ei kai viittaa olla sentään käännetty ympäri? Punainen puoli on siis se viitan selänpuoleinen puoli. Viimeistään rintapanssariosa paljastaa virheen.)[/spoiler]
-
Jos huhtikuun Taskarista pitäisi valita kolme parasta tarinaa, ne olisivat Hansu ansaitsee leipänsä, Kosmisen viisauden kiikku sekä Taikaviitta ja ajankumous. Helmiä ei oikeastaan ollut.
Sietämätön keveys vaikuttaa aluksi hyvältä, sitten tulevat avaruusoliot ja tarina on auttamattomasti pilalla. Taikaviitta-seikkailu oli pituudestaan ja mainostavasta kansikuvasta huolimatta aika tavallinen. Hyvää läppää oli sentään siinäkin.
-
Väritysmoka oli
[spoiler]se, että Taikaviitan viitta oltiin väritetty punaiseksi ja puvun rintapanssariosa, vai miksi sitä kutsuisi, siniseksi. Värit oltiin siis laitettu päinvastoin. Voit tarkistaa oikean väritysasun esimerkiksi samaisen Taskarin sisäsivuilta.
(Viitan toinen puoli on kyllä punainen, mutta ei kai viittaa olla sentään käännetty ympäri? Punainen puoli on siis se viitan selänpuoleinen puoli. Viimeistään rintapanssariosa paljastaa virheen.)[/spoiler]
En tajunnutkaan ennen kuin kerroit. Ei tuo kyllä yhtään haittaa ainakaan minua, oikeastaan tähän kanteen ajateltuna punainen näyttää paremmalta päältä päin...
Lyhyesti Aikahypystä:
Kosmisen viisauden kiikku oli ehkä perustarina, mutta pidän vallattomasti Andersenin nykyisestä tyylistä piirtää. Olenko ainoa?
Taikaviitta ja ajankumous oli kehnompi kuin luulin, mutta kuitenkin hyvä. Lucio Leoni kuuluu myös hänkin suosikkipiirtäjiini. Aikaparadoksit ovat aina mieleeni.
Sietämätön keveys, Hansu ansaitsee leipänsä, Katala kiilloke, Sisu hukassa ja Tähtitoimittaja eivät olleetkaan kummoisia. Missään ei käsikirjoitus kolahtanut, missään ei ollut edes kovin kummoisia piirroksia, mitä nyt viimeiseksi mainitussa Fecchin keskitasoista.
Kirjan ainut hiiritarina Mikki Hiiri ja kapteeni Kiisken salaperäinen sähke vaikutti aluksi heinolta, mutta lopussa kyllä töksähti ja pahasti Ciminon käsikirjoituksessa. Coppolan piirrokset kyllä miellyttivät.
Ensi kuun tuplan kansi on kyllä hieno. Sparrow -asu ei minua haittaa, ovathan elokuvat jonkinmoista viihdykettä ja ajatus on tärkein. Odotan innolla Seitsemän meren kauhua!
-
Väritysmoka oli
[spoiler]se, että Taikaviitan viitta oltiin väritetty punaiseksi ja puvun rintapanssariosa, vai miksi sitä kutsuisi, siniseksi. Värit oltiin siis laitettu päinvastoin. Voit tarkistaa oikean väritysasun esimerkiksi samaisen Taskarin sisäsivuilta.
(Viitan toinen puoli on kyllä punainen, mutta ei kai viittaa olla sentään käännetty ympäri? Punainen puoli on siis se viitan selänpuoleinen puoli. Viimeistään rintapanssariosa paljastaa virheen.)[/spoiler]
Onhan se milloin mitenkin. Taikaviitan tempaukset -kannessakin taitaa viitta olla punainen, ja Taikaviitta saa vastustajan -taskarissa ja... En jaksa noita tarkistaa.
-
Taikaviitan tempaukset -kannessakin taitaa viitta olla punainen
Omani kannessa viitta on sininen. Ainahan näitä värimuutoksia esiintyy, mutta itse katsoisin sinisen viitan yleisimmäksi ja virallisimmaksi.
EDIT: Hups, katselinkin Taikaviitan tähtihetket -kirjan kantta, jonka kuvan Lurker kyllä postittikin.
-
Saksalaisille taskarin lukijoille on luvassa mannaa: tämän kuun 14. starttaa uusi taskari-sarja, Lustiges taschenbuch: Maus-edition:
http://www.lustiges-taschenbuch.de/news/news.html#news-1636
Ja vielä maininta Nicht nur fur Kids, varmaan julkaisevat X-Mickeynkin tuossa sarjassa.
Edit: tuolla uutissivulla on myös puffi saksan taskarista #416, joka lienee meillä kesäkuun taskari, tai osa tuota toukokuun tuplaa. Luvassa on mm. Castyn ja Cambonin kleopatra-tarina.
-
Olisiko tuo sellainen jäärätaskari, jota jotkut täkäläiset jäärätkin ovat kaipailleet. Harmi, kun ei ollut sisällysluetteloa. Tai en sellaista löytänyt...
-
Enten -edition (http://coa.inducks.org/issue.php?c=de%2FLTBE++1), eli ankka-versio noilla saksalaisilla jo olikin. Vaikka eihän siinä mitään ihmeellisen uutta ole, ennenwanhaan taskarit oli suurinpiirtein vuorovedoin pelkästään ankkaa tai hiirtä.
Jäärästä en tiedä. Haluasin silti enemmän vanhoja klassikoita, suomentamattomia. Mikin dekkaripokkari tuosta tuli mieleen. X-Mickeyjä voisin mielenkiinnosta lukaista jokusen.
Timo
-
Edit: tuolla uutissivulla on myös puffi saksan taskarista #416, joka lienee meillä kesäkuun taskari, tai osa tuota toukokuun tuplaa. Luvassa on mm. Castyn ja Cambonin kleopatra-tarina.
Joo, toukokuun Tupla ei tosiaan muodostu tällä kertaa materiaalista, joka olisi keväällä julkaistu esim. Hollannissa ja Puolassa taskareista erillisessä sarjassa. Syy on yksinkertainen: sellaista monen edellisvuoden tapaista Suomessa julkaisemattomia tarinoita sisältävää pakettia ei tänä vuonna ole julkaistu. Esimerksiksi Hollannin Dubbel Pocket Donald Duck -sarjassa on viime vuosina ilmestynyt neljä kirjaa vuodessa, ja niistä kolme on koostunut joko tuoreista, Suomessa normitaskareissa nähdyistä tarinoista tai sitten vanhemmasta materiaalista, josta kuitenkin iso osa on julkaistu Suomessa joskus muinoin tai muissa opuksissa kuin perustaskareissa. Vuoden ensimmäinen on aina ollut sellainen, jonka materiaali on ollut Suomessakin täysin ennennäkemätöntä, ja ne ovatkin sitten olleet juuri niitä toukokuun Tuplataskareita.
Tänä vuonna tuo keväinen hollantilaispokkari sisälsi tarinoita, joista suuri osa on Suomessa nähty. Joko käytännöstä koostaa tuollaisia yhteisiä kokonaisuuksia, joissa tarinat ovat usealle maalle tuoreita, on luovuttu, tai sitten sellainen on tänä vuonna tulossa vasta myöhemmin, kenties muodostaen vuoden kolmannen Tuplataskarin? Vaikea sanoa, mutta jos tuollaista ei ole tulossa, en osaa arvata, mistä materiaali kolmeen tai edes kahteen Tuplaan revitään. Tuskinpa Saksassakaan kolmeatoista perustaskaria enempää ilmestyy tänä vuonna? (Kolmetoista perustaschenbuchia ---> Suomeen perinteisesti kaksitoista, joista kaksi yhdistetty yhdeksi Tuplaksi, ja yksi jäänyt meiltä pois.)
Ensi kuun Tuplasta puolet muodostaa tulevan saksalaistaskarin materiaali: http://www.lustige-taschenbuecher.de/katalog_detail.php?typ=1&start=&id=741&neu=&test=. Toinen puoli on sitten mahdollisesti se seuraava eli tuo mainittu 416: http://www.lustige-taschenbuecher.de/katalog_detail.php?typ=1&start=&id=683&neu=&test=. Tällöin Suomi olisi epätyypillisesti muita maita edellä Taskarimatskun julkaisemisessa. Mahdollista on myös, että tuo nähdään meillä vasta kesäkuussa ja Tuplataskarin jälkimmäinen puolisko muodostuu jostain mystisestä materiaalista, johon ainakaan minä en löydä tällä hetkellä mitään vinkkiä. Jäämme odottelemaan.
Olisi mielestäni hyvä, jos Taskarin toimitus selventäisi kunnolla, mistä vuoden aikana ilmestyvät kirjat oikein saavat materiaalinsa, ja minkälaisia Taskareita milloinkin ilmestyy. Olin yllättynyt, ettei tammikuussa Tuplataskarin ilmestyessä mainittu mitään muutoksista viime vuosiin nähden. Jouduimme odottelemaan huhtikuuhun asti ennen kuin saimme tietää toukokuussa edelleen ilmestyvän Tuplan. Tai jos se tieto on ollut saatavilla, niin hyvin on piilotettu. Moni täälläkin tuntuu kuitenkin olevan kiinnostunut siitä, mitä tulevat Taskarit sisältävät, mutta tiedot on etsittävä itse ja nykyään silloin tällöin joutuu arvailemaan. Ehkä Suomessa ei sitten haluta, että materiaali analysoidaan etukäteen ja mahdollisesti tehdään negatiivinen päätös ostamisen suhteen helpommin kuin kaupassa, ja siksi julkaisupolitiikka pidetään sekavana ja salakähmäisenä. ;D Tällaista luonnostaan uteliasta ja malttamatonta sarjakuvafania tuollainen kismittää.
Tämän kuun taskarista:
Kosmisen viisauden kiikku (P&C.McGreal-Andersen) — Alkuasetelma on ihan kiinnostava, mutta loppua kohti meno tylsenee koko ajan. Roisto on ilmiselvä. Ei jaksa kovin pitkään innostaa, kun Andersenin piirroksistakin on kaikki riemu poissa.
Taikaviitta ja ajankumous (Leoni-Negrin) — Jokainen viestejäni lukenut tietänee, etten ole PK-koodattujen eli Paperinik-lehdestä peräisin olevien tarinoiden suuri ystävä. En pidä niiden tunnelmasta, joka on usein liian erilainen Topolino-tarinoihin verrattuna. Aku ja hänen motiivinsa ovat harvoin PK-tarinoissa läsnä, ja useat tarinat nojaavat mielestäni ennemminkin "vakavahenkisempien" supersankarisarjakuvien kuin Taikaviitan itsensä perinteisiin. Kaiken kaikkiaan tarinat ja Taikaviitan käytös tuntuvat vierailta.
Tosin on sanottava, että omistan muutaman numeron vuosituhannen vaihteessa meilläkin ilmestynyttä Taikaviitta 2000 -lehteä (Paperinik New Adventures), ja niistä kyllä pidän siinä määrin, että varmaan ostelen lisääkin divareista tulevaisuudessa. Ne ovat kuitenkin tasoltaan aivan toiselta planeetalta näihin PK-tarinoihin verrattuna. Tekijät ovat aivan eri kastia ja universumi on huolella ja ajatuksella rakennettu. Sääli, ettei tuota hirveän kauaa Suomessa julkaistu, laskee vähäsen innostusta hankkia noita lehtiä, kun tietää saagan jäävän kuitenkin kesken. Eli kyllä minulle modernisoitu Taikaviitta kelpaa, jos se on tehty hyvin.
Paperinik-lehden ja Leoni-Negrin-kaksikon tarinaksi tämä pitkä scifi-seikkailu on ihan kelpo tavaraa. Kerrankin tämä duo on saanut tarinaan jotakuinkin kiinnostavan idean. Loppuun asti potkua ei aivan riitä ja epäloogisuuksiakin löytyy, mutta onhan tässä yritystä. Kiinnosti lukea, vaikka mitään huikeaa kokemusta tästä ei lopulta muodostunut.
Sietämätön keveys (Secchi-L.Pastrovicchio) — Sama trendi jatkuu ja loppu floppaa melko lailla. Onhan koko ideakin aika hölmö, mutta tyhmä loppu vesittää koko homman.
Mikki Hiiri ja kapteeni Kiisken salaperäinen sähke (Cimino-Coppola) — Joo, ei ole loppu ihan kultaa tässäkään, mutta siitä huolimatta pidin kovasti. Tunnelma on loistava ja Coppolan piirrokset kauniit. Cimino on käsikirjoittanut Topolino-lehteen yhden Mikki-tarinan 60-luvulla, yhden 80- ja yhden 90-luvulla. Mitään näistä ei ole julkaistu suomeksi. Lisäksi tuotannosta löytyy Hessu-lyhäreitä 2000-luvun alkupuolelta, tarinoita Minni-lehteen ja muuta vastaavaa, ja kaikkihan me muistamme hänet Scarpan tussaajana 60-luvun vaihteesta. Varsinaisesti mies on kuitenkin ottanut Mikin mukaan repertuaariinsa vasta viime vuosina vanhoilla päivillään, vuodesta 2006 lähtien Ciminolta on Topolinossa julkaistu kuusi Mikki-tarinaa. Näistä on nyt kaksi löytänyt tiensä Suomenkin Taskareihin ja molemmat ovat olleet mielestäni erinomaisia. Perinteistä Cimino-tarinointia uudella virkistävällä otteella, ei missään nimessä ankkatarinoita hiirihahmoilla. Mikki sopii Rodolfolle loistavasti ainakin näiden parin nähdyn tarinan perusteella. Toivottavasti näistä saadaan nauttia jatkossakin. Kirjan paras tarina aivan ylivoimaisesti.
Hansu ansaitsee leipänsä (Secchi-Molinari) — Hansun agenttiseikkailuista ensimmäinen. Tarinasarjan idea on erittäin hyvä. Yllätyksellisyyttä tässä ei ole nimeksikään, mutta se ei oikeastaan haittaa. Leppoisaa ja hauskaa.
Katala kiilloke (Concina-Held) — Täyttä roskaa. Ei mitään millään tasolla kiinnostavaa. Ei huumoria, ei hyvää ideaa, ei jännitystä, ei tunnelmaa. Lukemista lapsille. Concinalta näitä on nähty liikaa.
Sisu hukassa (Panaro-Di Vita) — Niin surkea vitsi, että siinä alkaa olla jotain hauskaa. Kyllä tuo viimeinen kuva ja sitä seurannut "ei tämä voinut mennä näin" -fiilis nostivat pienen hymyn huulille. Kuivan huumorin riemuvoitto, tai ainakin torjuntavoitto.
Tähtitoimittaja (Transgaard-Fecchi) — Kuten valitettavan moni muukin tämän kirjan tarina, tämäkin lupaa enemmän kuin lopulta antaa. Idea on kelvollinen ja kaikki kunnossa (lukuunottamatta valokuvaajan enemmän kuin säälittävää "loukkaantumista") siihen asti, kunnes Aku lähtee kipuamaan ylös rinnettä. Siitä eteenpäin kaikki onkin todella surkeaa. Kreivi on kahjo, mutta kuitenkin aivan typerä hahmo, joka lopussa luonnollisesti tekee "egmontit". Loppu naisten hölmöilyineen on uskomatonta tuubaa. Transgaardista ei edes ok-tason käsikirjoittajaksi ole, se vaikuttaa olevan kylmä fakta.
Yksi erinomainen tarina siis, kohtalaisia muutama, mutta valitettavan monta heikkoa juttua. Ei viime aikojen parhaita kokonaisuuksia missään nimessä. Kansi on oksettavan ruma värien sekasotku, se on pakko sanoa. Seuraavan Taskarin kansi sen sijaan on mielestäni oikein hieno. Varmoista tarinoista Salatin ja De Vitan Mikki vaikuttaa hyvältä, muuten ei suuria riemunkiljahduksia.
JA ENNEN KAIKKEA, yhteenkään Taskariin en tule olemaan tyytyväinen ennen kuin saamme jälleen luettavaksemme Francesco Guerrinin piirtämän tarinan. Edellisestä Suomessa nähdystä on aikaa kaksi vuotta, eikä seuraavaa ole tulossa noiden saksalaistaskarien perusteella vieläkään. Kaksi vuotta on ihan käsittämätön aika, kun kyseessä kuitenkin on aktiivinen piirtäjä, joka on tehnyt lukemattomia tarinoita, joita ei ole Taskarimaissa julkaistu. En voi kerta kaikkiaan käsittää Guerrinin syrjintää, kun samaan aikaan meille tarjotaan tuollaista concinaheld-bullshittiä joka kuukausi.
Guerrini on nerokas piirtäjä; tyyli jakanee mielipiteet, mutta taidot ovat kiistatta Disney-piirtäjien kärkipäätä. Toivon totisesti, että kyse on vain onnettomasta huolimattomuudesta eikä siitä, että Saksassa, Tanskassa tai missä näitä sisältöjä ikinä kootaankaan pidettäisiin Guerrinin omaperäistä tyyliä jotenkin epäsopivana. Ei siitä voi olla kyse, en mitenkään jaksa uskoa. Guerrini on joka tapauksessa sen tason piirtäjä, että hänen tarinoidensa tasaisesta julkaisemisesta tulisi ehdottomasti huolehtia. Ennen kuin seuraava miehen tarina meillä nähdään, jokainen Taskari tulee olemaan pettymys, sille ei voi mitään.
-
Mielestäni tuon toukokuun tuplataskarin kansi on tyylikäs. Siitä tuli ihan mieleen vanhat taskarit, joissa Roope/Aku oli pukeutunut erikoisemmin ja poseeraa kannessa (esim. Roope Suuri, Ritari Peloton tai Aku Urhokas). Ainainen kansikuvapoika Taikaviitta vaan on niin tylsä ja loppuunkaluttu. Toki taskarin 41 kansi oli yksi tyylikkäimmistä aikoinaan, koska Taikis oli silloin uusi juttu. Viime vuoden hienoin kansi mielestäni oli joulukuun taskarissa Kuuhullut.
Palaan tähän aiemmin esille ottamaani asiaan, eli kansitaiteeseen. Kuka tekee valinnat kansista suomalaisiin taskareihin ja millä perusteilla? Otetaanpa esimerkiksi tämä huhtikuun taskari Aikahyppy, ja sen ala-arvoinen kansi. Huomioni kiinnittyi jo ostaessa siihen, että vieressä komeillut ruotsalaisen vastaavan taskarin kansi oli paljon tyylikkäämpi. Kun näin tuolta Koninkauluksen linkkejä selaamalla saksalaisen version, olin mykistynyt.
http://www.lustige-taschenbuecher.de/katalog_detail.php?typ=1&start=&id=735&neu=&test=
Kansi on tyylikäs ja väritys luo dramatiikkaa ihan eri tavalla kuin ala-arvoinen suomalainen. Suomalainen taskari vieressä näyttää lähinnä 60-luvun Aku Ankan kannelta. Ruotsalaisesta kannesta ei ikävä kyllä ole linkkiä (kun päivittävät inducksia harmittavan hitaasti), mutta se on periaatteessa tuo saksalainen kansi hieman eri rajauksella ja ei yhtä onnistuneella värityksellä. Hollannissa vastaavan taskarin kansiaihe on eri tarinasta, ja se on paikallisen taiteilijan käsialaa (Michel Nadorp).
http://coa.inducks.org/issue.php?c=nl%2FPO3+184
Ilmeisesti hollannissa näitä taskareita myydään juurikin omien taiteilijoiden tekemien kansien avulla. Kaipa paikalliset ostajat tunnistavat paikallisen Aku-viikkolehden taiteilijoiden kädenjäljen kannesta ja ostavat osittain sen takia myös taskareita, vaikka tarinat ovatkin tanskalaista tai italialaista tuotantoa. Noiden hollannin taskareiden kannet eivät yleensä mielestäni ole hääppöisiä, mutta niitä on hauska selailla ja vertailla suomalaisiin.
Kun näin Aikahypyn takakannessa tuon tulevan tuplan kannen, ajattelin ensin että onpa tyylikäs. Kun näin Koninkauluksen linkistä saksalaisen vastaavan, olin jälleen mykistynyt:
Ensi kuun Tuplasta puolet muodostaa tulevan saksalaistaskarin materiaali: http://www.lustige-taschenbuecher.de/katalog_detail.php?typ=1&start=&id=741&neu=&test=.
Väritys on niin paljon onnistuneempi kuin suomalaisessa, että rupesi ihmetyttämään, miksi näitä muunnellaan ja millä perusteilla? Hollannin tapauksessa voin ymmärtää syyn kun kannet kustomoidaan paikallisen taiteiljan toimesta (aiemminhan suomessakin kansia piirsi Korhonen). Saksassa ja Ruotsissa käytetään mielestäni yleensä samoja kansia, eli ilmeisesti tukeudutaan enemmän alkuperäisiin italialaisiin tyylikkäisiin versioihin? Mitä suomen muokatut kannet edustavat? Tanskalaista lapsille sopivaa tilaustuotantoa? Kaipa selkeä yksinkertainen kiinnittää lasten huomion helpommin...
Miqz
-
Ja se jäi sanomatta, että tuo Aikahypyn 80-sivuinen PK-taikis oli kyllä todella positiivinen yllätys. Nämä pitkät tarinat (vrt. maaliskuun Tuplanolla) ovat ihan eri tavalla kiinnostavia kun niissä voidaan juonta kehitellä huomattavasti monimutkaisemmaksi kuin perus 25-30 sivuisissa tarinoissa. Muut tarinat kirjassa olivat aika lailla keskinkertaista tai heikkoa tasoa.
Miqz
-
---
Ensi kuun Tuplasta puolet muodostaa tulevan saksalaistaskarin materiaali: http://www.lustige-taschenbuecher.de/katalog_detail.php?typ=1&start=&id=741&neu=&test=. Toinen puoli on sitten mahdollisesti se seuraava eli tuo mainittu 416: http://www.lustige-taschenbuecher.de/katalog_detail.php?typ=1&start=&id=683&neu=&test=.
---
Jos ensi kuun tupla sattuu koostumaan näistä, niin vaikuttaa ihan hyvältä ainakin jos vertaa Aikahyppyyn.
-
Castyn tarinaa ainakin kovasti odotan kovasti. Muuten näyttäisi olevan sitä normaalia tuplanollaa ja vastaavaa. Ein neuer Fall für Detektiv Duck: Das verschwundene Collier-tarina on ilmeisesti monivalinta-tarina. Itse en niistä pahemmin perusta mutta ilmeisesti ne onkin suunnattu vähän nuoremmille lukijoille. (Tai sitten olen vain itse liian nuori.)
-
Kun näin Aikahypyn takakannessa tuon tulevan tuplan kannen, ajattelin ensin että onpa tyylikäs. Kun näin Koninkauluksen linkistä saksalaisen vastaavan, olin jälleen mykistynyt:
Väritys on niin paljon onnistuneempi kuin suomalaisessa, että rupesi ihmetyttämään, miksi näitä muunnellaan ja millä perusteilla?
Joo, sama homma. Ensin näytti tulevan Taskarin kansi oikein hienolta taas vaihteeksi, mutta kateuden vihreäsilmäinen peikko nosti taas päätään, kun katseli tuota saksalaista.
Suomessa saa kerta toisensa jälkeen pettyä niin kansien kuin tarinoidenkin värityksen tasoon. Kävin Italiassa reilu viikko sitten ja mukaan tarttui taas sarjakuvaa niin paljon kuin matkalaukkuun mahtui. Joukossa oli Italiassa juuri kovakantisena kirjana julkaistu Ericksonin ja Cavazzanon Dragonlords (Tesori Disney -kirjasarjan kymmenes osa, saaga ilmestynyt Italiassa toki aiemminkin). Vertailin tuota suomalaiseen (egmontmaiseen?) versioon, ja on kyllä hämmästyttävää, kuinka paljon värityksellä saa eroa aikaan näyttävyydessä. Sellainen tunne tuli taas, että italialaisessa on värit niin kuin pitää, suomalaisessa B-luokan väritys. Tarina tuntui entistä paremmalta, kun varjostuksissa oli jotain tunnelmaa ja väritys ylipäätään kaunista.
-
Toukokuun taskarin alkuosa indeksoituna:
http://coa.inducks.org/issue.php?c=nl%2FPO3+185
Hyvät uutiset: 3 ekaa tarinaa näyttää lupaavilta, eli luvassa on ainakin 126 sivua (toivottavasti) laadukasta tavaraa tekijöiden perusteella.
Huonot uutiset: loput tarinat alkuosasta näyttävät luokattoman huonoilta ja keskinkertaisilta.
Kysymysmerkit: mistä koostuu tuplan loppuosa....? Onko muissa maissa julkaistu viime vuosina jotain mitä meillä on jäänyt julkaisematta? Onko se kesäkuun saksan taskari Castyineen?
Edit: Onko esim. http://coa.inducks.org/issue.php?c=se%2FKAP+382 kaikki tarinat jo julkaistu meillä...?
Vastauksia lehtipisteissä viikon päästä?
Miqz
-
Mistä johtuu, että Cavazzanon uusissa tarinoissa tussaajaksi on merkitty Zamolin mutta silti on aina kysymysmerkki perässä? Luulisi, että näin uusissa tapauksissa saataisiin asioihin helposti kysymällä varmuus, kun tekijät ovat vielä elossa eikä dementiakaan tiemmä pahemmin vaivaa.
Ketjuun tämä liittyy sillä tavalla, että tuossa seuraavassa taskarissa on siis kaiketi yksi tällainen tarina.
-
Aku Ankan taskukirjan ilmestyminen viivästyy. Uutta ajankohtaa ei tiedetä. Lähteenä vakiokioskini.
EDIT: Veikkaisin ilmestymisen tapahtuvan joko perjantaina samaan aikaan Roope-sedän kanssa tai ensi viikon tiistaina. Pidän kuitenkin tiistaita todennäköisempänä vaihtoehtona, koska se on vakiintunut Taskarin ilmestymispäivä.
-
Itse ostin oman tuplapokkarini lauantaina Itiksen kauppakeskuksen akateemisesta.
Siellä kirjaa ainakin oli kosolti esillä.
Täällä oltiin kiinnostuneita siitä, mistä taskarin toinen puolisko koostuisi.
Suomi ei hyppää tämän kirjan myötä muiden taskarimaiden edelle vaan toimitus on kasannut kirjan loppupuoliskon meillä Suomessa aiemmin skipatuista taskareista.
Mukaan on valittu mm. sellaisia tarinoita kuin
Miljoonan €uro (http://coa.inducks.org/story.php?c=I+TL+1029-AP)
Kh´löntin kutsu (http://coa.inducks.org/story.php?c=D+2002-002)
Vallanperijä (http://coa.inducks.org/story.php?c=D+2004-003)
Aku Ankka asunnon välittäjänä (http://coa.inducks.org/story.php?c=I+TL+2497-1)
Erikoisuutena kirjan päättää muissa taskarimaissa julkaisematon tarina Saaban kuningatar (http://coa.inducks.org/story.php?c=I+TL++875-B).
-
Kohtuullisen hyvältä näyttää kokonaisuutena tuo toukokuun tupla. Hassua tuo jakelu, en perjantaina/lauantaina vielä nähnyt lähi-Alepassa/äRkkärillä myynnissä. No - ehtiihän tuon vielä toivon mukaan saada ???
Ja seuraavaksi jo indeksoitua Castya sisältävää kesäkuun pokkaria odottelemaan... ;)
-
Näköjään, kun suomitoimituksella on vapaat kädet, tulee mukaan vanhempaakin matskua. Hyvä Suomi!
-
Itse ostin oman tuplapokkarini lauantaina Itiksen kauppakeskuksen akateemisesta.
Siellä kirjaa ainakin oli kosolti esillä.
Tänne oli tullut vasta tänään, kun koulupäivän jälkeen kävin ostamassa. Kassalla ollut myyjä sanoi että vasta oli hyllylle äskettäin nostellut.
Mitä tuossa selailin niin vaikutti erityisen lupaavalta - voisin jo sanoa, että ellei tähän mennessä vuoden paras taskari niin ainakin lähellä sitä!
-
Itse ostin oman tuplapokkarini lauantaina Itiksen kauppakeskuksen akateemisesta.
Siellä kirjaa ainakin oli kosolti esillä.
Tänne oli tullut vasta tänään
Minäkin löysin omani vasta tänään. Eroavaisuudet ilmestymispäivien kohdalla on viimeistään nyt todistettu. Eipä siinä mitään, enkä usko tuota paljoa tapahtuvan.
Joudun kiireisiini vedoten lykkäämään perinteistä arvosteluani. En ole vielä lukenutkaan opusta, mutta sisällystä hieman selailin. Lupaavalta näyttää, mutta siltä se näyttääkin turhan useasti. Yleensä toukokuun Tupla on koostunut pelkistä italialaissarjoista, mutta nyt seassa näyttäisi olevan tanskalaistuotantoakin. Usein toukokuun Tupla on noussut tilastoissani vuoden parhaaksi Taskariksi asti, vaikka ne ovatkin olleet täynnä saapasmaan keskivertosarjoja. Keskivertojen joukkoon mahtuu kuitenkin myös aina ihan hyviäkin juttuja. Tavallisista Taskareista pettymyksiä löytyy enemmän ja ne antavat huonon maun koko paketille.
Suomi ei hyppää tämän kirjan myötä muiden taskarimaiden edelle vaan toimitus on kasannut kirjan loppupuoliskon meillä Suomessa aiemmin skipatuista taskareista.
Tämä antaa aihetta tavallista suuremmalle odotukselle. Olettaisin toimituksen osaavan valita parhaat vaihtoehdot.
-
Kh'löntin kutsu-tarinaa olen odottanut taskariin siitä lähtien kun huomasin täällä sille omistetun topicin, ja nyt se sitten ilmestyi kuin salama kirkkaalta taivaalta. Kyseessä on ainutlaatuinen tarina.
-
Kh'löntin kutsu-tarinaa olen odottanut taskariin siitä lähtien kun huomasin täällä sille omistetun topicin, ja nyt se sitten ilmestyi kuin salama kirkkaalta taivaalta. Kyseessä on ainutlaatuinen tarina.
Itse en ole tarinasta ennen tiennytkään, mutta nyt luin sen heti ensimmäisenä taskarista, sillä nimi toi niin ihanasti mieleen H.P. Lovecraftin Cthulhun kutsu (http://fi.wikipedia.org/wiki/Cthulhun_kutsu)n. Olen lukenut Lovecraftin teoksia ja tuo on suosikkinovellejani.
Oli mahtava tarina, mutta enempiä en tässä kirjoita ennen kuin olen koko tuplataskarin saanut luettua.
-
Itse en ole tarinasta ennen tiennytkään, mutta nyt luin sen heti ensimmäisenä taskarista, sillä nimi toi niin ihanasti mieleen H.P. Lovecraftin Cthulhun kutsu (http://fi.wikipedia.org/wiki/Cthulhun_kutsu)n. Olen lukenut Lovecraftin teoksia ja tuo on suosikkinovellejani.
Oli mahtava tarina, mutta enempiä en tässä kirjoita ennen kuin olen koko tuplataskarin saanut luettua.
Vieläkin loistavampi tarina oli Rehtori Karman toivekonsertti. Tekijät huomioon ottaen se ei tosin ollut mikään yllätys. Kerta kaikkiaan nerokasta.
Klassikot näyttävät myös lupaavilta, vaikken ole niitä vielä lukenut.
-
Oli oikein mukava tupla. Alku lähti mukavasti vauhtiin, mutta sitten alkoi tipahdella keskinkertaisia tusinatarinoitakin vastaan. Mutta oli siellä parin ensimmäisen tarinankin jälkeen muutama oikein mainio juttu. Klöntti (mikä lie) oli oikein maistuva. Mutta ATP-taina oli yllättävin onnistuminen. Kirjoittajana minulle aivan uusi naiskirjoitaja, jonka nimi ei jäänyt mieleen. Se oli musta helmi -hupailun jälkeen mielestäni opuksen toiseksi paras juttu. De Vitan Taikis-juttu 70-luvulta täytyy myös laskea onistumisten joukkoon, vaikka Martina ei ihan parhaassa vireessään ollutkaan. Ei tosin huonoimmassakaan. Pahin pettymys oli taskarin viimeinen, Chierchinin piirtämä juttu, jossa tarina lähenteli vastenmielistä. Kaikenkaikkiaan oikein mukavaa junaluettavaa.
EDIT. Teresa Radice oli sen ATP-tarinan kirjoittaja. Ei ihan hirveästi ole häneltä Ankka-tarinoita tullut.
-
http://coa.inducks.org/issue.php?c=nl/PO3+186
Mitä ilmeisemmin suomen taskarissa kesäkuussa nähtävä sisältö löytyy nyt Inducksista.
Mukana ainakin Castyn tarina jossa mukana myös Indiana Hopo.
Flemming Andersenin piirroksia Per Hedmanin käsikirjoitukseen.
Tuplanolla-sarjan uusi osa ja pari tarinaa Carlo Panarolta.
Huomioitavaa, ettei tässäkään kirjassa nähdä ollenkaan Taikaviittaa.
Ovat ilmeisesti tajunneet, että Taikaviitalta voidaan valita vähemmän, mutta (toivottavasti) laadukkaampia tarinoita silloin tällöin kuten "ennen vanhaan".
-
Arvostelu Aku Ankan taskukirjasta 377 Seitsemän meren kauhu:
Piraatin kosto - Pat & Carol McGreal ja Marco Gervasio
Tusinakirjoittajapariskunta on värkännyt Pirates of the Caribbean -elokuvasarjalle kumartavan (?) sarjan. Oletin tämän olevan selvä floppi, mutta hyvinhän se menikin. McGrealit ovat saaneet pitkään tarinaan puhtia ja Gervasion piirrokset auttavat kokonaisuutta. Ei onnistu silti murtautumaan hyvää keskivertotasoa ylemmäs.
Balladi merirosvo Mustakorvasta - Giorgio Salati ja Massimo De Vita
Antaa aihetta hyvän odotukselle, mutta ei lunasta odotuksia. Floppi herrojen yleiseen tasoon nähden.
Rehtori Karman toivekonsertti - Vincenzo Mollica & Fausto Vitaliano ja Giorgio Cavazzano
Vitaliano ja Cavazzano ovat yleensä olleet lyömätön parivaljakko, mutta nyt käy toisin. Vitaliano näyttää tietävän arvonsa ja yrittää liikaa. Vitsiä väännetään väkisin, jolloin hauskuus on tiessään.
Tapaus Jekku - Gabriele Panini ja Maria Luisa Uggetti
Epätoivoinen tarina, joka yrittää hyödyntää Tito Faracin klassikko-Kaasien mestarillisuutta ja suosiota. Onnistuu vain pilkkaamaan Faracia.
Oikutteleva kristallipallo - Stefano Ambrosio ja Ottavio Panaro
Panaro on jo aiemmin lunastanut paikkansa Milla-tarinoiden piirtäjänä. Valitettavasti käsikirjoitus ei ole kummoinen.
Kuunpimennyksen aikaan - Teresa Radice ja Stefano Turconi
Juoni on mainio, mutta Turconin piirrokset ovat suorastaan hirveää katseltavaa. Joku muu piirtäjä olisi voinut nostaa tarinan jopa ATP-parhaimmistoon.
Sinimuurahaiset - Rodolfo Cimino ja Maurizio Amendola
Taattua Cimino-laatua. Amendolan piirrokset loistavat. Hienoa jälkeä!
Kuherruskukkulan kuningas - Pat & Carol McGreal ja Massimo Fecchi
Juonikuvio on loistava, mutta McGrealit eivät saa siitä kaikkea irti. Fecchin piirrokset miellyttävät silmää.
Miljoonan euro - Guido Martina ja Massimo De Vita
Mitä tässä voi enää sanoa? Martinan ja De Vitan ehdotonta loistoa!
Kh'löntin kutsu - Mark & Laura Shaw ja Flemming Andersen
Mahtava tarina, joka pistää ajattelemaan. Sai kiinnostumaan OP:n mainostamasta Lovecraftista, josta en ollutkaan ennen kuullut.
Ammattinsa vanki - Bruno Sarda ja Lucio Leoni
Vanhaa vitsiä toistava yksisivuinen.
Kiinteistönvälittäjänä - Bruno Sarda ja Lara Molinari
Keskivertotarina ajalta, jolloin Molinarin piirrokset olivat vielä sitä jotakin.
Nuuhku löytää - Gaya Perini ja Roberta Migheli
Keskivertotarina, joka toistaa tutun juonikuvion yllättävän nopealla temmolla.
Vallanperijä - Pat & Carol McGreal ja Pasquale Venanzio
Ylemmän keskivertotason käsikirjoitus, alempien tasojen piirrokset.
Onnenpotku - Daniele Bernardini ja Lino Gorlero
Yllättävän sujuva tarina, jolla olisi toki mahdollisuuksia parempaankin.
Kitsaus käy kalliiksi - Stefania Lepera ja Graziano Barbaro
Toinen yllätys putkeen samoilla mahdollisuuksilla.
Luvassa epävakaista - Carlo Panaro ja Michele Mazzon
Toinen nopean temmon keskivertotarina samanlaisella idealla varustettuna.
Saaban kuningatar - Guido Martina ja Giulio Chierchini
En pidä Martinan visiosta, jossa Roope olisi nuoruudessaan ollut merirosvo. Muuten sarja loistaa.
Yhteenveto: Kuinka monesti olenkaan sanonut tämän? Ei yllä odotusten tasolle. Voin sanoa varmuudella, että vuoden 2011 parhaan Taskarin pystiä ei tule saavuttamaan tällä kertaa toukokuinen paketti.
Kuukauden käsikirjoitus: Kh'löntin kutsu - Mark & Laura Shaw
Kuukauden piirrokset: Kiinteistönvälittäjänä - Lara Molinari
-
En oikein ikinä välittänyt ankoista, mutta pakko kai sitten ainakin tämä hankkia Lovecraftin mythoksen käsittelyn takia.
-
Pari poimintaa toukokuun Taskarista.
Rehtori Karman toivekonsertti on toistaiseksi vuoden paras tarina. Pidin erittäin paljon myös sarjoista Piraatin kosto, Kh'löntin kutsu ja Saaban kuningatar.
Huonoimmista tarinoista on nostettava esille tyypillinen Cimino-pläjäys Roope-setä ja sinimuurahaiset sekä aivan järkyttävän kehno Kaasi-sekoilu Tapaus Jekku.
Loistavia tarinoita oli monta, pohjanoteerauksia vain yksi. Hieno kokonaisuus.
-
Minä en nyt joka tarinaa jaksa/kehtaa kommentoida erikseen. Mielestäni huonoja tarinoita en mainitse kun nniissä ei mitään erillistä mainittavaa ole.
Piraatin kosto Pat ja Carol McGrealilta oli hieman tökerö, mutta loppujen lopuksi mukava tarina - pituuttakin oli enemmän kuin yleensä. Marco Gervasio osaa hänkin hommasna kuten aina piirtäjänä.
Kirjan toinen merirosvoaiheinen tarina Balladi merirosvo Mustakorvasta oli maanmainon Giorgio Salatin hauska seikkailu Massimo De Vitan mahtavilla kuvituksilla varustettuna.
Rehtori Karman toivekonsertti oli yksi kirjan parhaita tarinoita, kiitos käsikirjoittajaparin Vincenzo Mollican ja Fausto Vitalianon! Cavazzanon piirroksia unohtamatta, tottakai.
ATP-tarina Kuunpimennyksen aikaan oli tällä kertaa minunkin mieleeni. Teresa Radicen juoni oli selkeä ja hauska, eikä Stefano Turconin piirroksissakaan ollut moittimista.
Roope-setä ja sinimuurahaiset taasen oli hieman oudohko tarina Cimonolta, mutta hyvä siitäkin oli kehitelty. Maurizio Amendolan piirrokset ovat hieman yksitoikkoiset, mutta jokin kumma niistäkin tekee todella mukavantuntuiset.
Miljoonan euro oli myös kirjan parhaita tarinoita, kiitokset käsikirjoittaja Guido Martinalle ja piirtäjälle, jo mainitulle De Vitalle!
Ja taddatadaa, kirjan paras tarina (aika jännää, että tämä on paras): Kh´löntin kutsu! Mahtava parodia H.P. Lovecraftin Cthulhun kutsusta! Kiitos juonen tehneille Mark ja Laura Shaweille ja mahtavalle piirtäjälle Flemming Andersenille!
ATP:n rinnalla myös Karhukoplan kommellus oli tällä kertaa onnisnutnut Onnenpotku Daniele Barnardinin kynästä. Lino Gorlero elävöittää tarinaa mukavasti.
Vielä yksi kirjan parhaita - Saaban kuningatar. Martinan tarina tämäkin. Roopen historia merirosvosta ei kuulosta ollenkaan uskottavalta, mutten takerru siihen. Giulio Chierchinin piirrokset ovat tällä kertaa jopa hyvät!
Luettavissa olevia tarinoita kaikki kyllä olivat, mutta aika onnettomia kyhäelmiä osa, varsinkin loppupään tarinoista. En nyt tiedä, onko tämä vuoden paras taskari kuitenkaan, mutta tähän mennesä ainakin paremmassa päässä. Toukokuun tupla on minullakin, kuten Henendolla, usein ollut vuoden paras (viimeksi vuonna 2009 Onnenonkija-taskari).
Kesäkuuta odotellessa. Aika peruskamalta näyttää, Casty tosin voi nostaa arvoa. Indiana Hopo kahden tarinan voimin kuulostaa hyvältä.
-
Toukokuun tupla on minullakin, kuten Henendolla, usein ollut vuoden paras (viimeksi vuonna 2009 Onnenonkija-taskari).
Tästä yllättäen innostuneena päätin tehdä vertailun. Usein tuntuu itsestään selvältä, mikä on vuoden paras Taskari, mikä huonoin jne. Laskin vuosien 2005, 2006, 2007, 2008, 2009 ja 2010 Taskarien keskiarvot, pohjana tarinoille antamani arvosanat Inducksissa. (Luettelin vuodet yksitellen, jotta käsittäisitte, kuinka suuri urakkani oli. Tai sitten olen vain niin laiska, että se tuntuu suurelta.)
Parhaat Taskarit vuosittain
Vuosi Taskari
2005 304 Meksikon multakurkku (http://coa.inducks.org/issue.php?c=fi/AATK304)
2006 316 Tuli ja leimaus (http://coa.inducks.org/issue.php?c=fi/AATK316)
2007 331 Piraattipuisto (http://coa.inducks.org/issue.php?c=fi/AATK331)
2008 346 Lantti lainassa (http://coa.inducks.org/issue.php?c=fi/AATK346)
2009 353 Onnenonkija (http://coa.inducks.org/issue.php?c=fi/AATK353)
2010 367 Ankkurit ylös! (http://coa.inducks.org/issue.php?c=fi/AATK367)
Kyllä tämä ainakin minut yllätti. Kuvittelin ihan toisenlaisten pakkausten rynnivän ylivoimaisesti kärkisijoille. Yksi ennakkosuosikeista, eli toukokuun Tuplista, pääsi livahtamaan mukaan. Tässä vielä listaus huonoimmista Taskareista:
Huonoimmat Taskarit vuosittain
Vuosi Taskari
2005 310 Silmät selässä (http://coa.inducks.org/issue.php?c=fi/AATK310)
2006 320 Raha rauhoittaa (http://coa.inducks.org/issue.php?c=fi/AATK320)
2007 325 Turistirysäys (http://coa.inducks.org/issue.php?c=fi/AATK325)
2008 347 Sankariainesta (http://coa.inducks.org/issue.php?c=fi/AATK347)
2009 358 Tuplanolla ja kohtalokas ensi-ilta (http://coa.inducks.org/issue.php?c=fi/AATK358)
2010 372 Kuuhullut (http://coa.inducks.org/issue.php?c=fi/AATK372)
Yhtä yllättävää mielestäni. Täytyy kuitenkin muistaa listojen olevan keskiarvojen tuloksia.
-
Huomioitavaa, ettei tässäkään kirjassa nähdä ollenkaan Taikaviittaa.
Ovat ilmeisesti tajunneet, että Taikaviitalta voidaan valita vähemmän, mutta (toivottavasti) laadukkaampia tarinoita silloin tällöin kuten "ennen vanhaan".
Vielä kun siirryttäisiin takaisin 2 Mikki-tarinaa per kuukausi-tyyliin.
-
Vielä kun siirryttäisiin takaisin 2 Mikki-tarinaa per kuukausi-tyyliin.
Tämä on mielestäni aiheellista vasta kun hyviä Mikki-tarinoita osataan jälleen tehdä. Onhan meillä toki Casty ja Faraci kumppaneineen, mutta totuus on, että suurin osa nykyisistä Mikki-sarjoista on kauheaa hömppää.
-
Tämä on mielestäni aiheellista vasta kun hyviä Mikki-tarinoita osataan jälleen tehdä. Onhan meillä toki Casty ja Faraci kumppaneineen, mutta totuus on, että suurin osa nykyisistä Mikki-sarjoista on kauheaa hömppää.
Voitaisiinhan sitä julkaista parhaiden uusien rinnalla myös Mikki-klassikkoja!?!
-
Voitaisiinhan sitä julkaista parhaiden uusien rinnalla myös Mikki-klassikkoja!?!
Ei Ankka voi tukeutua vain vanhaan, kyllä uuttakin pitää löytyä. En myöskään pidä ajatuksesta, jossa julkaistaviksi kaiveltaisiin vain tiettyjen tekijöiden tuotokset ja vanhat klassikot. Miten määriteltäisiin, mitä julkaistaisiin? Jos vain tiettyjä sarjoja julkaistaisiin, saisivat loput tekijät auttamatta kenkää. Tämä taas pakottaisi nämä töihin jätetyt tietyt tekijät tuottamaan enemmän tavaraa ja päädyttäisiin jälleen tuttuun tusinaan.
Tusinan seasta löytyy kuitenkin helmiäkin. Tusina on tärkeää koko Ankan julkaisemisen kannalta.
Huomaan juoksevani kohti umpikujaa.
-
Kaksi vuotta ja yksi kuukausi kulunut edellisestä Suomessa ilmestyneestä Francesco Guerrinin tarinasta
----------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Tuo "laskuri" tulee tästä lähin esiintymään jokaisessa tähän ketjuun kirjoittamassani viestissä, kunnes mestarin kynänjälkeä päästään taas ihailemaan ja tämä synkkääkin synkempi ajanjakso Taskarihistoriassa ja suomalaisten julkaisujen historiassa ylipäätään saa päätöksensä. Siihen päivään saakka jokainen Taskari tulee olemaan minulle raaka pettymys, sille ei vain voi mitään. Pettymys yksittäisten Taskarien osalta poistuu luonnollisesti, kunhan tilanne normalisoituu. Monen mielestä varmasti liioittelen asiaa, mutta minulle yhden nyky-Ankan Top 3 -piirtäjistä täysin käsittämätön ja hervottoman pitkään jatkunut syrjiminen on suuri asia ja valtava vääryys, jolle on tultava loppu.
Tämä on mielestäni aiheellista vasta kun hyviä Mikki-tarinoita osataan jälleen tehdä. Onhan meillä toki Casty ja Faraci kumppaneineen, mutta totuus on, että suurin osa nykyisistä Mikki-sarjoista on kauheaa hömppää.
Tämä nyt on ihan täyttä sontaa. (Älä kuitenkaan ota henkilökohtaisesti, olen vain radikaalisti eri mieltä.) Totuus on, että uusista italialaisista hiiritarinoista arviolta 95% on parempia ja laadukkaampia kuin 95% uusista italialaisista ankkatarinoista ja 100% Egmont-tarinoista. Mikki-tarinoiden vähäisyyttä ei voi koskaan, ikinä, milloinkaan perustella sillä, että taso ei riittäisi. Ja niitä vanhojakin on ihan oikeasti niin valtavasti julkaisematta, että olisi vain oikein, jos niitäkin nähtäisiin. Inducksista löytää sadoittain italialaisia Mikki-tarinoita, jotka olisi lähestulkoon saatava suomeksi. Niin uusia kuin vanhojakin, ja uusiahan tulee koko ajan lisää tahdilla, jossa Suomi ei pysy perässä. On mielestäni aivan päivänselvää, että Mikki-tarinoiden lisääminen nostaisi Taskarien tasoa merkittävästi. Hyvistä ankkatarinoistahan Italiassa ennemminkin on pulaa, ja kun ne vähätkin helmet esimerkiksi piirrosten suhteen jätetään täällä julkaisematta (GUERRINI ::)), tilausta paremmalle todellakin olisi. Hyviä Mikki-kirjoittajia on Italiassa runsaasti, ankkapuolella on enemmän vaikeuksia ja ennen kaikkea epätasaisuutta.
Ketjun otsikkoon viitaten, suurimmat ongelmat tällä hetkellä ovat tarinoiden valikoinnissa ja Egmontin oman tuotannon täydellisessä mahalaskussa viimeisen vuosikymmenen aikana. Italialainen Disney-tuotanto ei ole mielestäni minkäänlaisessa kriisissä, toisin kuin Egmont, joka on täysin tyhjän päällä tällä hetkellä niin lehti- kuin taskaritarinoidenkin osalta. Vuosituhannen vaihteen ympärillä tilanne näytti hyvinkin positiiviselta, Egmontin taso oli parempi kuin koskaan. Sittemmin ankkatarinoiden kovimmat tekijät ovat taantuneet tai lopettaneet, hiiripuolen parhaat ovat myös lopetelleet ja osa on skandaalimaisesti siirretty korvaamaan tuota vajetta ankkapuolella. Tai jos Ferioli ja Rodriques ovat itse saaneet idean vaihtaa Mikin Akuun, ihmettelen todella suuresti ja pidän sitä järkyttävänä mokana. Käsikirjoittajien taso on romahtanut 10-15 vuoden takaisesta pirteydestä taas sinne 80-luvun itsensätoistamisen kultakaudelle.
Tasoa nostamaan on alettu värvätä entistä enemmän italialaisia, lähinnä piirtäjiä. Valitettavasti Ferraris, Freccero ja kumppanit menettävät yllättävänkin suuren osan piirrostensa valovoimaisuudesta joutuessaan "tanskalaistamaan" tyyliään. Uusin keksintö ovat nyt nämä italialais-tanskalaisena yhteistyönä tehdyt tarinat Taskareissa (ja Topolinossa). Idea olisi ok, jos ne korvaisivat vain ja ainoastaan Egmontin tarinoita Taskareista, mutta varsin paljolti ne näyttävät vievän tilaa täysin italialaisilta tarinoilta, mikä on tietysti yksinomaan negatiivinen kehityssuunta. "Puolet hyvää, puolet huonoa" on aika yleinen tilanne noiden kohdalla. Pettuleipä-efekti.
Tämän kuun Tuplataskari oli pääasiassa pettymys. Ratkaisu koostaa toinen puolisko aiemmin meillä julkaisematta jääneistä tarinoista oli vähintäänkin kummallinen. Tämä herättää kysymyksen siitä, mitä syyskuussa oikein on luvassa? Jos tuollainen Tuplataskarin kokoinen pokkari, joka sisältäisi vain meilläkin ennenjulkaisemattomia tarinoita (siis sellainen, joka viime vuosina on ollut toukokuun Tupla), ilmestyisi esim. Hollannissa ja Puolassa myöhemmin tänä vuonna, se tulisi todennäköisesti kyseeseen. Nyt googlaillessani sain selville, että Tripla on tulossa tänäkin vuonna syyskuussa, eli juuri tuon tuplan verran sarjakuvaa on tulossa jostain muusta lähteestä kuin siitä "taskarimateriaalista", jonka pohjana voi pitää vaikka Saksan Lustiges Taschenbucher -sarjaa (olettaen, että niitä ilmestyy tänäkin vuonna tutusti kolmetoista).
Mutta tämän Tuplan funktio jäi vähän epäselväksi — tuntuu hassulta, että vuoden kokonaissivumäärä kasvaa toisena vuonna peräkkäin. Mistä tarinat ensi vuonna otetaan? Eihän näitä Suomessa julkaisematta jääneitä Taskareita nyt ihan loputtomiin ole. Tai onhan niitä paljon, jos mennään ihan vanhoihin aikoihin asti, mutta monet tarinat on Suomessa myöhemmin julkaistu...No, ei auta kuin odotella, onko tulossa samanlaista koostetta, täysin itse valittuja tarinoita vai jotain aivan muuta ensi vuonna. Tilanteet ja muiden maiden julkaisuthan voivat nekin muuttua nopeasti. Tuskin tämä kuitenkaan mikään poikkeuksellinen vuosi on, tuntuisi ainakin oudolta. Eli kaksi Tuplaa ja yksi Tripla vuodessa on uusi kaava. Eihän siinä sinällään valittamista ole.
Suurin ongelma uusimmassa kirjassa on, että Mikki-tarinoita on vain yksi. Toimituksen koostamassa toisessa puoliskossa ei siis ainuttakaan (no, Sisu-yksisivuinen on... ::)). Tämä on häpeällistä. Yksi ainoa normaalimittainen Mikki-tarina Tuplataskarissa on ehdottomasti liian vähän. Olin myös lukenut ruotsalaisista Taskareista kuusi näistä kymmenestä tarinasta, mikä ei tietysti toimituksen vika ole. Miljoonan euro, Ammattinsa vanki, Nuuhku löytää, Vallanperijä, Kitsaus käy kalliiksi ja Luvassa epävakaista olivat minulle entuudestaan tuttuja. Täytyy sanoa, että ihan eivät ole valinnat menneet nappiin. Esimerkiksi KAP 342:n ainoa (ei-yksisivuinen) tarina, jota ei nyt ole Suomessa nähty, on ehdottomasti yksi sen parhaista ja parempi kuin mikään nyt julkaistu: http://coa.inducks.org/story.php?c=I+TL+2645-6. Samoin yhdessä Kalle Ankas Pocketissa, jossa ollut tarina nyt julkaistiin ja jota minullakaan ei valitettavasti ole, olisi näköjään ollut tarjolla myös muuan Francesco Guerrinin piirtämä tarina... Mutta eihän se tokikaan kiinnosta. Samoin Flemming Andersenin kuvittaman Taikaviitta-tarinan olisi kuvitellut kiehtovan monia.
Tässä kuitenkin arviota Taskarista, joka sisälsi toki myös hyvää:
Piraatin kosto (P.&C.McGreal-Gervasio) — Juoni on pitemmän päälle taas aikamoista McGreal-huttua, jossa epäloogisuudet seuraavat toisiaan ja kautta linjan mennään sieltä, missä aita on matalin. Hahmojen käytös on paikoin varsin kummallista. Loppuratkaisu on typeryydessään niin kovin tuttua tältä pariskunnalta. Ihan floppi ei tarina kuitenkaan ole, sillä idea on osittain ihan hauska, juonessa välillä hyviäkin koukkuja, tunnelma kohtalaisen onnistunut ja huumori monessa kohtaa mainiota. Lisäksi Gervasio on loistava piirtäjä.
Balladi merirosvo Mustakorvasta (Salati-De Vita) — Se parempi merirosvotarina, kertakaikkisen mahtava juttu kaikin puolin. Aivan hillittömän hauska tarina, tunnelma on ensiluokkainen, hahmojen roolitus napakymppi ja juoni mielenkiintoinen, sujuva ja nokkela. Kaiken kruunaa Massimo De Vitan upea taide. Kirjan paras tarina aivan ylivoimaisesti ja ehdottomasti yksi vuoden helmistä toistaiseksi. Olisi mielenkiintoista tietää, minkälaista kiristyskirjeen kieli on ollut italiaksi...
Rehtori Karman toivekonsertti (Mollica&Vitaliano-Cavazzano) — Ja naurumaraton jatkuu. Pidän suuresti näistä Vincenzo Mollican ideoimista Sulo Suvio -tarinoista (ovathan niitä toki viime vuosina muut tehneet jo ilman hänen apuaankin). Juoni on toimiva, ja yksinkertaisesti kyseessä on onnistunut huumoritarina eli äärettömän hauska sellainen. Toistohuumori on muuten aliarvostettu hulvattomuuden ja huvitusten alalaji. Lampitammukan tyyssija! Mieletöntä.
Tapaus Jekku (Panini-Uggetti) — Karuin mahdollinen paluu arkeen hauskuustulvan jälkeen. Idea ja toteutus ovat niin umpisurkeita, ettei voi kuin ihmetellä, miten näin kuolettavan tylsää ja ennalta-arvattavaa sarjakuvaa on edes mahdollista tehdä. Enempää tätä on turha analysoida; jokainen lukija varmasti huomaa, kuinka totaalisen epäonnistunut ja mätä tämä tarina joka osa-alueella on.
Oikutteleva kristallipallo (Ambrosio-O.Panaro) — Ambrosio on todella epätasainen kirjoittaja. Alusta asti on selvää, että tämä ei ole kovin onnistunut sarja: kaiken maailman ihmeörkkeineen juoni on äärettömän tylsä hyvin pitkään. Nimikin paljastaa kätevästi, miksi tarinassa tapahtuu niin kuin tapahtuu. Onneksi tarina piristyy hieman loppua kohti ja siihen spoilattuun loppuratkaisuunkin mahtuu pienehkö yllätys. Löysä sohvaperuna-Korri on jotensakin koominen seikka koko ajan.
Kuunpimennyksen aikaan (Radice-Turconi) — Alku ei ehkä anna odottaa kauhean hyvää ja vähän liian helppoja ratkaisuja on juonessa muutaman kerran, mutta tarina paranee edetessään roimasti. Hauska ja kaikin puolin toimiva ATP-sekoilu loppujen lopuksi.
Roope-setä ja sinimuurahaiset (Cimino-Amendola) — Ciminolla on kadehdittava kyky saada hyviä ja sujuvia tarinoita aikaan suhteellisen vähäisellä juonen varioinnilla. Aina ei toki onnistu, läheskään, mutta yllättävän usein. Tämä on perinteistä Cimino-tarinointia kaikkine tarpeellisine piirteineen, ja vaikka suuri seikkailu hiukan harmittavasti muuttuukin säiliön alla kikkailuksi, pidin tästä kovasti. Töksähtävä loppu on Ciminon tarinoiden ominaispiirre, joten se annetaan anteeksi. ;D Hyvää huumoriakin tästä löytyy mm. Juuso-nuken muodossa. Amendolan piirroksetkaan eivät häiritse, vaikka joku "vähemmän kankea" taiteilija olisi saattanut nostaa tarinan jopa klassikko-osastoon.
Kuherruskukkulan kuningas (P.&C.McGreal-Fecchi) — Pöhköä, pöhköä, pöhköä. Alku on etäisesti mielenkiintoinen, mutta siinä vaiheessa kun aave ottaa Akun valtaansa, tarinasta tulee täysi pannukakku. Liian naurettava ollakseen jännittävä, mutta kuitenkin liian vakavahenkinen ja tylsä ollakseen hauska. Hahmojen käytös lopussa on taas järjetöntä ja typerää. Täytyy myös sanoa, että mainetta ja kunniaa havittelevat nörttitutkijat ovat aivan uskomattoman rasittavia hahmoja.
Miljoonan euro (Martina-De Vita) — Martinan vanhoissa Taikaviitta-tarinoissa on jotain outoa. Hahmojen käytös on kummallista, tietyllä tapaa usein erilaista kuin muissa Guidon tarinoissa. Aina Akua epäillään Taikaviitaksi, mutta kummasti asiaa ei koskaan selvitetä kunnolla ennen tarinan päätöstä. Päätöstä, joka tässäkin tarinassa on aika kahjo. Muutenkin juoni on vähän sellainen "tikusta asiaa" -tyylinen. Tarina on kuitenkin hauska, juoneltaan sujuva, mielenkiintoinen ja täynnä hyvää 70-luvun tunnelmaa. Alun kohtaus Pellen luona on kerrassaan nerokas, samoin yövartijan hätääntyminen olemattomasta vaimosta.
Kh'löntin kutsu (M.&.L.Shaw-Andersen) — Valtavan positiivinen yllätys. Ideasta ei tosiaan voi kaikkea kunniaa Shaw-duolle antaa, mutta on tämä Ankassa jotain erilaista. Hyytävääkin, kun rupeaa oikein miettimään. Ehdottomasti Shawien onnistuneimpia tarinoita koskaan, juoni on erinomainen yhdistelmä huumoria, jännitystä ja jopa kauhua. Flemmingkin oli tarinaa piirtäessään vielä kelpo iskussa, ei aivan parhaimmillaan enää, mutta paljon terävämpi kuin nykyisin.
Ammattinsa vanki (Sarda-Leoni) — Keskinkertainen, mutta ihan hauska vitsi.
Aku Ankka kiinteistönvälittäjänä (Sarda-Molinari) — Lajityypilleen uskollinen, mainio, hauska, viihdyttävä ja tunnelmallinen tarina. Loppuratkaisu on hieman liian helppo, muuten ei valittamista.
Nuuhku löytää (Perini-Migheli) — Näppärä pieni tarina. Alun kuppila on ihan mukavannäköinen paikka. Ei toki samalla tavalla tunnelmallinen kuin vaikkapa Faracin kahvila-/baarimiljööt, mutta kuitenkin luo positiivisen fiiliksen heti alkuun.
Vallanperijä (P.&C.McGreal-Pasquale) — Yleensä käytän sanaa "masentava" viittaamaan ihan vain huonoihin tarinoihin. Tämä tekele on masentava sanan varsinaisessa merkityksessä. Aku on elämäänsä kyllästynyt ja masentunut, mutta saadessaan maistaa parempaa elämää (täysin ilman omia ansioitaan tietysti) on itsekäs k*sipää. Tämäkö on se sympaattinen suomalaisen mielenlaadun tulkki, johon pitäisi samastua? Minä olin noiden Ku Klux Klan -huppuisten kavereiden puolella tässä tarinassa. (No joo joo, käyttävät tuollaisia muutkin, eivätkä nuo edes ole ihan valkoiset.) Mitä tästä tarinasta oli tarkoitus saada irti? Ihan hirveää, surullista moskaa. Aku on todella vaikea hahmo saada toimimaan yksin päähenkilönä, tätä kykyä ei monella Egmontin käsikirjoittajalla ole. Pasquale Venanzio ei ole enää muutamaan vuoteen tehnyt Disney-tarinoita, menetys ei ole järin suuri. Italialaispiirtäjäksi Pasquale on hyvin vaisu, vaikka Egmontin tallissa ei aivan huonoimpia ollutkaan. Pelästyvien hahmojen sinisiksi muuttuvat silmät ovat tietysti ihan hauska kuriositeetti.
Onnenpotku (Bernardini-Gorlero) — Paha pettymys, aivan alku lupasi ihan hyvää. Tarina yrittää kovasti olla hauska, mutta yhtäkään hymyä ei saa aikaiseksi. Surkea, tylsä juoni.
Kitsaus käy kalliiksi (Lepera-Barbaro) — Simppeli, mutta oikein toimiva. Ei mitään suurempaa valittamista, hyvä tarina.
Luvassa epävakaista (C.Panaro-Mazzon) — Samat sanat kuin edelliseen, sujuvaa perussarjakuvaa.
Saaban kuningatar (Martina-Chierchini) — "Naftaliinista kaivettu tarina" olisi voinut olla paljon parempikin, tämä on juoneltaan hiukan häiritsevä. Ei parasta Martinaa missään nimessä. Tarina on sinänsä ihan sujuva, mutta tunnelma on kovin negatiivinen eikä loppukaan vakuuta.
Loppuun vielä suru-uutinen. En tiedä, onko tämä jossain ketjussa jo täällä mainittu, en ole nähnyt ainakaan. Taskarin lukijoillekin hyvin tuttu, hieno venetsialaispiirtäjä Giuseppe Dalla Santa on menehtynyt huhtikuun lopussa 60 vuoden iässä. Viimeinen hänen piirtämänsä tarina julkaistiin juuri Italiassa.
Lepää rauhassa, Giuseppe.
EDIT: Okei, tämä viesti on ihan törkeän pitkä. Pahoittelen. ;D Toisaalta, eihän se osiin pilkkomalla lyhene.
-
Tämä on mielestäni aiheellista vasta kun hyviä Mikki-tarinoita osataan jälleen tehdä. Onhan meillä toki Casty ja Faraci kumppaneineen, mutta totuus on, että suurin osa nykyisistä Mikki-sarjoista on kauheaa hömppää.
Tämä nyt on ihan täyttä sontaa. (Älä kuitenkaan ota henkilökohtaisesti, olen vain radikaalisti eri mieltä.)
En ota, on vain hyvä, että löytyy eriäviä mielipiteitä ja syntyy aitoa keskustelua. Täytyy tosin tunnustaa, että saatoin kirjoittaessani ajatella enemmänkin juuri Egmontin hömppätarinoita. Kun puhutaan Taskareiden Mikki-sarjoista, mieleeni pulpahtavat jostakin syystä ensimmäisenä Paul Halasin, Joaquinin ja kumppaneiden hirvitykset. Mikkien laatu on kuitenkin saapasmaassakin alamäessä. Vanhoja Taskareita lukiessa huomaa kuinka silloiset tusinatuotteetkin ovat mestarillisia nykyisiin verrattuna.
-
Ratkaisu koostaa toinen puolisko aiemmin meillä julkaisematta jääneistä tarinoista oli vähintäänkin kummallinen.
Onko kukaan nähnyt livenä Ruotsalaista Kalle Ankas Pocketin numeroa 389?
Jos inducksia on uskominen niin siellä ratkaisu tähän tuplapokkariasiaan on vielä Suomeakin surkeampi. Ensimmäinen puolisko koostuu uudesta materiaalista ja toinen, (jälkimmäinen) jo julkaistusta wanhasta taskarista.
http://coa.inducks.org/issue.php?c=se/KAP+389#b
Tuntuu uskomattomalta!!!
-
On Suomen tuplissakin joskus turvauduttu aiemmin nähtyihin sarjoihin, ainakin numeroissa 269 (http://coa.inducks.org/issue.php?c=fi%2FAATK269) ja 317 (http://coa.inducks.org/issue.php?c=fi%2FAATK317).
Tietysti se on pahempi juttu, jos puolet kirjasta on vanhaa matskua.
-
On Suomen tuplissakin joskus turvauduttu aiemmin nähtyihin sarjoihin, ainakin numeroissa 269 (http://coa.inducks.org/issue.php?c=fi%2FAATK269) ja 317 (http://coa.inducks.org/issue.php?c=fi%2FAATK317).
Tietysti se on pahempi juttu, jos puolet kirjasta on vanhaa matskua.
Noita Roope-setä-sarjojen päätymistä myöhemmin taskareihin on nähty aika ajoin pitkin sarjojen historiaa, ja jo ennen tuplia...oliko siinä se, että Ropsut toimitetaan Suomessa kun taas taskarien sarjavalinnat tehdään muualla, joten joskus Ropsuun on ehtinyt jokin sarja joka on laitettu myöhemmin taskariin.
-
Näin asia oli, kiitos Pekka Tuliaran.
Cato: Muuten olen sitä mieltä, että Francesco Guerrinia julkaistaan Suomessa aivan liian vähän.
-
Uusi teemataskari Kultakuume on meikäläiselle todellinen herkkupala. Scarpaa, De Vitaa, Carpia, Bottaroa ja Cavazzanoa ym. Suurin osa tarinoista on vanhempaa kaliiberia, suurin osa ennen julkaisemattomia. Scarpaa on peräti neljä, joista kaksi ennen julkaisematonta, yksi julkaistaan nyt ensimmäisen kerran kokonaisena, ja yksi, Parfyymia ja banaaneja, saa nyt ansaitun uusinnan.
-
Uusi teemataskari Kultakuume on meikäläiselle todellinen herkkupala. Scarpaa, De Vitaa, Carpia, Bottaroa ja Cavazzanoa ym. Suurin osa tarinoista on vanhempaa kaliiberia, suurin osa ennen julkaisemattomia. Scarpaa on peräti neljä, joista kaksi ennen julkaisematonta, yksi julkaistaan nyt ensimmäisen kerran kokonaisena, ja yksi, Parfyymia ja banaaneja, saa nyt ansaitun uusinnan.
Kuulostaapas hyvältä! Mikäs on taskarin aihe, Kultakuume kun ei nimenä hirveästi kerro. Ja hinta, paksuus (=sivumäärä)? En jaksa lähteä kauppaan katsomaan/ostamaan, tänään kun on ihan lepopäiväkin.
-
Kuulostaapas hyvältä! Mikäs on taskarin aihe, Kultakuume kun ei nimenä hirveästi kerro.
Kultakuumeen aihe on kulta. Sivujen reunatkin ovat jännästi kullanväriset.
Hinta on tavalliseen tapaan 5,90. Sivumäärää en pysty tarkistamaan, kun kirja meni jo muuttolaatikkoon.
-
Arvostelu Taskarin teemanumerosta 26 Kultakuume:
Olen aiemmin kertonut etten käytäntöni mukaan arvioi tarina tarinalta kirjoja, jotka sisältävät aiemmin julkaistuja tarinoita. Olen kuitenkin jo aiemmin tullut rikkoneeksi käytäntöäni, joten jatkan rikkeitäni tässä arvostelussa.
Ensiksi haluaisin valitella edelleen paljon spekuloitujen X-Mickey-tarinoiden poissaoloa. Helmikuussahan viime Teemataskarin ilmestyttyä, ja sitä aiemminkin, täälläkin puhuttiin aiheesta.
Tosin Kultakuume korvaa tällä erää X-Mickeyn uupumisen. Jälki on erittäin hyvää, jopa mestarillista, sekä sisällöllisesti että ulkonäöllisesti. Kansiin (ja muihinkin ulkonäköseikkoihin) kohdistuva työ on tuottanut tulosta ja rankkaan nämä kannet välittömästi parhaiden omistamieni/näkemieni joukkoon.
Kultainen Niili, François Corteggiani - Giorgio Cavazzano, julkaistu Taskarissa 248
Hienoa jälkeä sekä käsikirjoitukseltaan että piirroksiltaan. Harvoin olen nähnyt Corteggianilta näin loistavia tuloksia. Hän luovii sujuvasti uhkaavien kliseisyyksien ohi ja tekee tarinasta mahtavan. Cavazzanon piirrokset tukevat onnistuneesti tarinan kulkua.
Aku Ankka ja äkkikultaus, Rodolfo Cimino - Romano Scarpa, julkaistu Taskarissa 13
Arvostan suuresti Rodolfo Ciminoa. Tämänkin tarinan kohdalla hän on onnistunut saamaan hieman oudosta juonesta kiinni ja valmistellut siitä mestarillisen käsikirjoituksen. Scarpan piirroksiakaan ei voi kuin ylistää.
Kuru Korppi ja kultakannus, Romano Scarpa, ensijulkaisu
Scarpa todistaa hallitsevansa piirtämisen lisäksi käsikirjoittamisen. Kurua on aina mukava nähdä, mutta juuri Scarpan teoksissa tämä pääsee oikeuksiinsa (Bill Walshin ja Manuel Gonzalesin hupailujen lisäksi).
Mikki Hiiri ja Etelän kulta-aarre, Bruno Sarda - Massimo De Vita, julkaistu Roope-sedässä 11/03
Sujuva, monivaiheinen aarteenetsintäseikkailu. On mukavaa saada Zapotek mukaan joskus ilman aikakonettakin. Ehkä hieman enemmän olisin odottanut tarinalta, mutta makuni lieneekin turhan vaativa.
Korttihain kaivos, Abramo & Gianbaolo Barosso - Giovan Battista Carpi, ensijulkaisu
Carpin piirrokset säkenöivät Barossojen laadukkaassa tuotoksessa. Tarina ei kuitenkaan iske niin hyvin kuin kirjan aloittaneet jytkyt.
Aku Ankka ja taikuri Roberto, Guido Martina - Luciano Bottaro, julkaistu Taskarissa 18
Martinan teksti ja Bottaron taide pelaavat hyvin yhteen kirjan seuraavassa jytkyssä. Molemmat ovat alansa mestareita ja tekevät tarinoistaankin niitä.
Kultainen keularauta, Romano Scarpa, ensijulkaisu
Scarpa iskee jälleen mestariteoksellaan. Tarina sisältää muutamia erikoisia, mutta kiitettäviä elementtejä:
+ Roope ja Riitta mukana hiiriuniversumin tarinassa
+ Roope ja Riitta viihtyvät hyvin yhdessä
+ Roope on yllättävän antelias ja vähemmän ahne
+ Scarpa vie seikkailun kotikaupunkiinsa Venetsiaan (myönnän, tämä ei ole NIIN erikoista)
+ Mustakaapu ei tunnu olevan oikein parhaimmassa terässään (myönnän, tätä en voi kutsua KIITETTÄVÄKSI elementiksi)
Paneudun vielä Mustakaapu-elementtiin. Ehkä tästä turhasta Kaavun iskun odottelusta annan tarinalle sen ainoan merkittävän miinuksen. Odotin kuola valuen tarinan alusta asti tarinan (viimeistä) kohokohtaa ja petyin pahasti sen flopatessa aika pahasti. Muuten sarja on mestarillista jälkeä. (Eikä Kaavun puuttumista voi ehkä mestarillisuuden puutteeksi sanoa. Ääh, arvioni lysähtää kuin pannukakku!)
Aku Ankka ja Kultavuoren kaivos, Lucio Leoni - Emanuela Negrin & Lucio Leoni, ensijulkaisu
Nyky-Taikaviitan tähtiduoksi ylistämäni parivaljakko Leoni-Negrin hallitsee (ainakin tämän perusteella) Viitattomatkin sarjat. Jälki on mahtavaa. Mahtavuutta korostaa se, että usein jytkyjen jälkeen tulevat tarinat painuvat kasaan sen takia, että niiltä odotetaan liikaa. Tässä odotus palkitaan, mitä tapahtuu harvemmin. Tätäkin tarinaa voi siis kutsua jytkyksi.
Parfyymia ja banaaneja, Romano Scarpa, julkaistu Roope-sedässä 3/03
Mestariteos! Näin voin sanoa tästä Scarpan monivaiheisesta sarjasta, jotka maestro selvästi hallitsee. Lapsuudestani muistan toisenkin Scarpan monivaiheisen sarjan, Maailman ensimmäisen jalkapallo-ottelun (AATK 75 ja Teema 3), jota voi, kuten tätäkin, kutsua jopa superjytkyksi. En voi valittaa, en voi antaa miinuksia, en voi esittää muutoksia tarinaan. Olen mykistynyt!
Yhteenveto: Tiedän, olette jo kyllästyneet tähän, mutta tämä kirja on jytky. Olen erittäinen iloinen ja tyytyväinen, että näinä vaikeina vuosinakin voidaan saada tällainen paukku painetuksi. Suosittelen kaikille! Ostakaa kirjaa kaksi kappaletta ja tallettakaa toinen ydinräjähdykset ja luonnonmullistukset kestävään suojaan.
Pahoittelut: Pahoittelen tekstin sisältämää umpipoliittista (?) kielenkäyttöä. Tämä kirja vaatii ylisanoja, jotta sen voi oikeudenmukaisesti arvioida! Toivottavasti en sortunut kirjoittelussani liioitteluun. Taisinpa sortua. Voih.
-
Yhteenveto: Tiedän, olette jo kyllästyneet tähän, mutta tämä kirja on jytky. Olen erittäinen iloinen ja tyytyväinen, että näinä vaikeina vuosinakin voidaan saada tällainen paukku painetuksi. Suosittelen kaikille! Ostakaa kirjaa kaksi kappaletta ja tallettakaa toinen ydinräjähdykset ja luonnonmullistukset kestävään suojaan.
Tyydyn yhteen kappaleeseen kun huomenissa käyn ostamassa tuon opuksen kokoelmaan, mutta aika jytkyltä kyllä tosissaan kuulostaa arvostelusi perusteella. En malta odottaa että saan tuon käsiini!
Hienoa, että rahalla saa tänäkin päivänä noin kullanarvoisen taskukirjan. ;D
-
Sekä uusimman teemataskarin että tuplan kannet ovat kiinnittäneet uudella tavalla huomiota kaupassa käydessä. Mietin, mistä tuo johtuisi, eikä se ainakaan kansien kuvituksesta johtunut sillä ne olivat aivan tavallisia ainakin tällaiselle satunnaislukijalle. Mutta värimaailma oli aivan toinen vieressä olleisiin aiempiin taskareihin verrattuna. Hieman tummempi väritys sopii taskareiden kansiin varsin hyvin.
-
Teemataskari Kultakuume oli oikea vuoden jytkypaukku eduskuntavaalien ohella!
26. teemataskari on eittämättä yksi parhaista teemoista koskaan. Ehkä jopa paras, kirjan kaikki tarinat nimittäin olivat mestaritasoa (minun mielestäni). Aiempia teemoja, joita olen pitänyt mestarillisina, ovat numerot 9 (Valkokankaan sankarit) ja 22 (Sohvaperuna). Onhan tuossa välissä ollut muitakin erinomaisia, hyviä ja huonompiakin.
En ala kommentoimaan jokaista tarinaa erikseen. Miksikö? Kaikista voisin sanoa vain samaa: Hyvä/erinomainen käsikirjoitus ja piirrokset.
Sitä paitsi, en ole hyvä arvostelemaan mitään. Toistan vain itseäni ja jauhan samaa. Mutta tulen silti vielä arvostelemaan taskareita ja muitakin julkaisuja kuten ennenkin. Pidän nimittäin siitä hommasta (tulipas poikettua aiheesta).
Vielä pari turhaa juttua:
-Kauppaan mennessä en meinannut löytää koko taskaria, kansi oli niin hämäävän erilainen. Mutta niin upea!
-Kultareunuksiset sivut parantavat taskarin antamaa "fiilistä".
-Tämä tulee olemaan yksi ankkakokoelmani säihkyvistä helmistä!
-
Onko kesäkuun taskarikin myöhässä kuten viime kuussa kävi? Eilenhän sen olisi pitänyt ilmestyä ja etsiskelin sitä tänään vaan eipä näkyillyt.
-
Levykauppa Äx:n sivulla lukee ilm.ajakohdaksi 15.6.?
-
Ainahan kesäkuun taskari on ilmestynyt kuun kolmannella viikolla. Ilmeisesti koska teemataskari ilmestyy joka kesäkuun ensimmäisellä viikolla niin pidetään sellainen suht tasainen rytmi kirjojen ilmestymisten välillä.
Tänä vuonna päivä on kai siirretty keskiviikolle tiistaina ilmestyvän "Taskarin sankarit 3":sen takia..?
-
Tulevaa settiä Lustiges Taschenbuchin sivuilta vakoiltuna:
http://www.lustiges-taschenbuch.de/news/news.html#news-1651 (heinäkuun taskari?)
http://www.lustiges-taschenbuch.de/news/news.html#news-1659 (elokuun taskari?)
Ei mitään ihmesettiä luvassa, perusnykytaskaritarinoita...
-
http://www.lustiges-taschenbuch.de/news/news.html#news-1651 (heinäkuun taskari?)
http://www.lustiges-taschenbuch.de/news/news.html#news-1659 (elokuun taskari?)
Ihan kivalta näyttää, ainakin piirtäjien osalta. Osa ei sanonut mitään, mutta monia hyviä oli. Mahdollisen heinäkuun taskarin kohdalta kaikki piirtäjät näyttivät hyviltä! Elokuusta en ihan varmaksi osaa kaikista sanoa, mutta tosi paljon mieleisiäni ainakin.
Käsikirjoittajista nyt ei osaa vielä sanoa sen kummemmin, onnistuvat tai eivät.
-
http://www.lustiges-taschenbuch.de/news/news.html#news-1659
Onko linkin takaa löytyvä Giuseppe Dalla Santan piirtämä tarina kenties miehen viimeinen sarja? :o
-
Onko linkin takaa löytyvä Giuseppe Dalla Santan piirtämä tarina kenties miehen viimeinen sarja? :o
Ei, miehen viimeinen tarina oli Augusto Macchetton kirjoittama Mikki-juttu, joka ilmestyi Italiassakin aivan äskettäin. Ei näitä tarinoita ihan parissa kuukaudessa saada Suomeen. Toivotaan kuitenkin, että tuokin tarina meillä tullaan näkemään.
-
Kultakuumeisen teeman jälkeen tuli kylmä suihku, kun kaupasta tarttui mukaa taskariuusinta 140: painojälki oli vaihteeksi ryssitty pahanpäiväisesti. De Vitan tarina oli mössöä ja Asteritin pikslötyneistä ohuista viivoista ei saa mitään selkoa, jolloin lopputulos oli kurjaa sekamelskaa. Ehdin jo toivoa, että näissä uusinnoissa pysyisi ryhti ainakin sinne saakka, kun kokonaan väritetyt taskarit alkoivat ilmestyä eli johonkin 150+ numeroon. Turha oli toivo.
-
Ei näitä tarinoita ihan parissa kuukaudessa saada Suomeen.
Niin, olisihan tuo pitänyt tajuta.
-
Mulla oli ihan hyvä painojälki tossa 140. numerossa. Onneksi.
-
Jaa-a. Olisko toivoa, että kaupasta löytyisi sittenkin vähän parempaa jälkeä. Varsinkin De Vitan tarina oli niin kummaa muhjua, että en ole ennen nähnyt. Saattaa hyvinkin johtua painokoneen hetkellisestä häiriöstä. Mutta nuo Asteritin tarinat on jostain syystä järjestään skannattu liian pienellä resoluutiolla. Ja jos väritys on vielä vähän suttuista, niin lopputulos on heikko. Asteritin pientä viivaa ja yksityiskohtia sisältävä kuvitustyyli kärsii herkästi painoteknisistä ongelmista.
-
Kaksi vuotta ja kaksi kuukautta kulunut edellisestä Suomessa ilmestyneestä Francesco Guerrinin tarinasta
-----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Uusin teemanumero on täälläkin jo saanut paljon kehuja, ja aivan syystä. Kirjahan on suorastaan hämmentävän hyvä kokonaisuus. Vanhat taskariklassikot, Ciminon ja Scarpan Aku Ankka ja äkkikultaus sekä Martinan ja Bottaron Aku Ankka ja taikuri Roberto, ovat uusintajulkaisunsa ansainneet. Molemmat ovat aivan huikeita tarinoita. Scarpan Parfyymia ja banaaneja on niin ikään erinomainen, vaikka sen loppu edelleen häiritseekin minua suunnattomasti. Tuoreemmista Corteggianin ja Cavazzanon Kultainen niili on ensiluokkainen huumoriseikkailu, kun taas Sardan ja De Vitan Etelän kulta-aarre on todellinen moderni hiiriklassikko, kaikista tämän kirjan mestariteoksista ehkä sittenkin se paras.
Ensijulkaisunsa Suomessa saavista tarinoista löytyy myös todellista herkkua. Niin Barossojen ja Carpin Korttihain kaivos kuin Scarpan Kuru Korppi ja kultakannus ja Kultainen keularautakin ovat fantastista luettavaa. Leonin ja Negrinin Aku Ankka ja kultavuoren kaivos jää tässä seurassa auttamatta muiden jalkoihin ja varmistaa, ettei kirja nyt aivan täydellinen ole, mutta tuokin tarina on kuitenkin varsin kelvollinen.
Kokonaisuutena kyseessä on ehdottomasti yksi viime vuosien parhaista Teemataskareista, teeman valintakin on onnistunut aivan toisella tavalla kuin esimerkiksi vuoden ensimmäisessä Teemassa. Ulkoasukin on mielettömän tyylikäs, upeasta kannesta täytyy antaa tunnustusta kerrankin onnistuneen Cavazzanon lisäksi myös tussaaja/värittäjä Cyrille Lerichelle.
Tämä oli hyvä, todella hyvä.
-
Tiedoksi:
Uusin Aku Ankan taskukirja, numero 378, nimeltään Muistin varassa, on ilmestynyt. Ehdin jo lukeakin opuksen ja voin taata kyseessä olevan mukava paketti. Ei tosin, läheskään, niin mukava kuin kesän aloittanut jytky, mutta hivenen tavanomaista laadukkaampi. Tosin tuntuu liialta vaatia nyky-Taskarilta sitä, mitä jytky oli.
Kyllä, Kultakuume on vakiintunut teksteissäni jytkyksi.
-
Tiedoksi:
Uusin Aku Ankan taskukirja, numero 378, nimeltään Muistin varassa, on ilmestynyt. Ehdin jo lukeakin opuksen ja voin taata kyseessä olevan mukava paketti.
Tämä tietää ostosreissua. Ajattelin ettei se ole kummoinen, mutta kai se sitten onkin hyvä kun sinäkin niin sanot.
Minulla on pahoja aavistuksia seuraavasta teemataskarista. Luulen, ettei se yllä läheskään samalle tasolle kuin Kultakuume. Siinähän taitaa olla perinteen mukaisesti jouluteema (mikä minua kyllästyttää kamalasti, keksisivät jo muuta). Ei jouluteema tarkoita tietenkään, että taso taas laskee, mutta luule ma silti niin.
-
Tiedoksi:
Uusin Aku Ankan taskukirja, numero 378, nimeltään Muistin varassa, on ilmestynyt.
Pentele. Kävin K-Marketissa eikä mitään näkynyt. En kyllä varsinaisesti etsinytkään, mutta ei olisi ensimmäinen kerta kun julkaisut saapuvat myöhässä kauppaan.
-
Tämä tietää ostosreissua. Ajattelin ettei se ole kummoinen, mutta kai se sitten onkin hyvä kun sinäkin niin sanot.
En ehkä ihan hyväksi kutsuisi. Käyttäisin ennemmin näitä aiemmassa viestissäni käyttämiäni kuvailuja.
voin taata kyseessä olevan mukava paketti.
hivenen tavanomaista laadukkaampi.
-
Kyllä, Kultakuume on vakiintunut teksteissäni jytkyksi.
Älä siis kirjoita tuosta taskarista enää mitään. Koskaan.
-
Tulipa ostettua uusin taskari 378 Muistin Varassa.
Jotenkin vaikutti Ettore Gulan Pelle Peloton tarina: Aaltoenergian Armoilla, ekana suttuiselta, ihan kuin painoväriä olsi levinnyt, mutta kaippa se kuului tuohon "vedenalaiseen" tarinaan tuo "levinnyt" väri?
-
Miltä Castyn Indiana vaikuttaa?
-
Hyvältä, vaikkei ihan tyypillisintä Castya ole.
En olisi tunnistanut Castyn sarjaksi, ellen olisi tiennyt.
-
Jotain juttua uusimmasta taskarista:
Menneisyyden vanki oli tyypillistä normaalia tarinaa McGrealeilta. Laiemahko juoni, toteutus kuitenkin melko hyvä. Loppuratkaisu kuitenkin petti. Fecchi on keskinkertainen piirtäjä, ihan hyvä siis (voiko keskinkertainen ja hyvä tarkoittaa samaa?).
Castyn Kleopatran aave oli aika mitätön tarina herran tasoon nähden. Ei tuota huonoksi voi sanoa, parempi kuin hyvähän tuo oli, mutta sille tielleen jääkin. Silvio Cambonin piirrokset todella mukavat.
Juhannusmysteeristä tykkäsin kovasti. Milloin viimeksi tällainen tarina oikein julkaistiin (olen laiska, enkä jaksa etsiä)? Hedmanin kehittelemä tarina tempaisi mukaansa, luin kaikki neljä pätkää putkeen. Flemming Andersen sopii piirrostyyleineen akkari-dekkareiden piirtäjäksi kuin nakutettu!
Tuplanollan uusi seikkailu petti kuten Castykin. Pulassa paratiisisaarella vaikutti lupaavalta, mutta muuttui sitten vähän hömelöksi. Ei Teresa Radicen juonessa varsinaiesti vikaa ole, se ei vain tuntunut hyvältä. Mazzarellon kuvitukset kivat.
Kristallimaljan jäljillä oli ihan tyhmä tarina. Carlo Panaron juoni oli tylsä. Fecchi kuvitti tämänkin, ei siis siitäkään kummoista plussaa.
Kirjan toinen Indiana Hopo -tarina Lähteen tähden pälkähässä oli toinen mokoma ja tyhjänpäiväinen tarina kuin edellinenkin. Kappas, käsikirjoittaja onkin sama! Ottavio Panaron piirrokset eivät ole mitään lemppareitani.
Hansun seikkailu Sirkuselämää yllätti sensijaan positiivisesti! Tätä oli oikein kivaa lukea. Riccardo Secchi oli onnistunut juonessaan, vaikka loppu tapahtuikin turhan nopsaan. Ferrariksen piirrokset ovat taidokkaat!
Ja vielä Pelle-tarina Aaltoenergian armoilla. Samat sanat kuin kahdessa ennen edellistä. Giorgio Figus ei tehnyt hyvää juonta, eikä Ettore Gulankaan piirroksissa ole kehumista. Värit veden alla olivat tosiaan "levinneitä", kuten Dennis sanoi. Kaipa tuo oli tarkoituskin.
Toivottavasti heinäkuun taskari on parempi. Samaa toivoin muuten Roope-setä -lehdenkin kohdalla. Kesäkuun numerot menivät kummassakin kohti mehtää, onneksi eivät ihan sitä päin.
-
Hyvältä, vaikkei ihan tyypillisintä Castya ole.
En olisi tunnistanut Castyn sarjaksi, ellen olisi tiennyt.
Hyvinkin tyypillistä Castya. Hänellähän on ollut muitakin näitä dekkarijuttuja, joissa on rajattu joukko ja sitten joku paljastuu syylliseksi. Yleensä on mukana sitten joku scifistinen tai fantasisistinen käänne, kuten tässäkin. Arkeologinen ympäristö toi mieleen Agatha Christiet, Mikki oli Poirot (esikuvaansa paljon toiminnallisempana, toki) ja Indiana oli kapteeni Hastings.
-
Itse luokittelen tyypilliseksi Castyn tarinaksi sellaisen, jossa on ns. "hupsua" huumoria, lennokkaita käänteitä ja muuta sellaista. Tällaisia sarjoja ovat esim. Mikki ja vaitelias kaupunki, Outoa menoa Uusikylässä ja Kaktustukkien salaisuus.
Tämä Kleopatrajuttu toi mieleen enemmänkin Carlo Panaron tyylin: tapahtumat rullaavat eteenpäin ja Castymainen omaleimaisuus puuttuu.
-
Castyn Kleopatran aave oli aika mitätön tarina herran tasoon nähden.
Mitä? Jo toinen tusinatarina Castyltä. Mihin tämä maailma on menossa..?
-
Kaksi vuotta ja kaksi kuukautta kulunut edellisestä Suomessa ilmestyneestä Francesco Guerrinin tarinasta
------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Mitä? Jo toinen tusinatarina Castyltä. Mihin tämä maailma on menossa..?
Kyseessä ei todellakaan ole mikään tusinatarina. Joo, ei ole miehen parhaita sarjoja missään nimessä, mutta kaikkihan me tiedämme Castyn huikean tason asettaneen jopa epärealistisen kovia odotuksia joka tarinalle. Tämä on oikein hyvää, turvallista perus-Castya, hauskaa, kiinnostavaa ja yksinkertaisesti erinomaisesti kirjoitettua sarjakuvaa. Selkeästi myös kokeilu sen suhteen, millaista on kirjoittaa Indiana-tarina. Jo pelkästään Silvio Cambonin piirrokset tekevät tästä ostamisen arvoisen Taskarin, jos joku sellaista pohtii.
Menneisyyden vanki (P.&C.McGreal-Fecchi) — Tämä on jotain ihan hirveää. Tarinan loppuratkaisussa ei ole pienintäkään tolkkua. Taas kerran yritetään Akusta väkisin rakentaa juoneen sopivaa kuvaa, ja hahmon todellinen luonne unohtuu kätevästi kokonaan. KOHTALAISEN valikoitua menneiden muistelua, voi luoja. Ei kyllä ole mikään ihme, kun käsikirjoittajina ovat nämä tunarit.
Kleopatran aave (Casty-Camboni) — Kuten todettua, hyvin tyypillistä Andrea Castellania tämä on, niin juonikuvion kuin esimerkiksi huumorinkin osalta. Hyvä, viihdyttävä dekkarimysteeri, johon maestro on jälleen saanut loihdittua mukaansatempaavan tunnelman. Onhan tämä juoneltaan Castyn tarinaksi aika simppeli ja roistokin on oikeastaan selvä koko ajan, mutta ei tästä huonoa tarinaa saa millään. Castylla on vain jokin tatsi näihin Mikki-juttuihin — jotenkin tuntuu siltä, että mies ei tule koskaan epäonnistumaan Mikin kanssa.
Castyn omaan tuotantoon verrattaessa tämä varmasti on hyvinkin keskinkertainen tarina, enkä välttämättä pidä Indyä ainakaan tämän perusteella ihan parhaalla mahdollisella tavalla hänelle sopivaksi hahmoksi. Tai Castya Indianalle sopivaksi kirjoittajaksi. Oikeastaan odotukseni tämän Indy-kokeilun suhteen eivät olleetkaan niin korkeat kuin Castyn kohdalla yleensä. Ehkäpä siksi en osaakaan olla pettynyt, vaikkei tarina olekaan aivan sellainen mestariteos, joihin hän on meidät totuttanut. Kyseessä on kuitenkin erinomainen tarina, kiistatta tämän kirjan paras. Cambonin kuvitus hivelee silmää: vedenalaiset näkymät ovat huikeita ja muutenkin pidän todella paljon Silvion riemastuttavan omalaatuisesta tyylistä.
Juhannusmysteeri (Hedman-Andersen) — Arvoituksia lapsille. Ei tästä täysi-ikäinen, suht täyspäinen lukija saa kerrassaan mitään irti. Huomiokyvyn pitäisi olla tasan nolla, jotta yhdessäkään kysymyksessä olisi minkäänlaista haastetta. Ja toisessa osassa kysytään kahta samaa asiaa kuin ensimmäisessä, mitä hittoa? Turhaa sivujentuhlausta koko roska.
Pulassa paratiisisaarella (Radice-Mazzarello) — Huonoin Tuplanolla-juttu tähän mennessä, aiempiin osiin verrattuna todella mielikuvitukseton, yllätyksetön ja läpinäkyvä juoni. Tästä puuttuu myös muista osista tuttu, paikoin kovinkin naseva huumori. Ajoittaiset vitsit ovat tällä kertaa hyvin laimeita. Eikä tämä vie itse Tuplanolla-saagaa mitenkään eteenpäin — koko juttu tuntuu ihmeelliseltä välitarinalta. Nyt se ote on sitten tämänkin osalta menetetty, ei olisi pitänyt pitkittää näin paljon. ("Tai päästää naista puikkoihin", voisi joku ilkeämielinen sanoa...) Ei tämä huono tarina sinällään ole, mutta kyllä hohto alkaa himmentyä. No, saaga kuitenkin jatkuu ja vaikka tulossa on oletettavasti paljon parempaakin kamaa (esim. alkuperäisten käsikirjoittajien Vitalianon ja Boscon pitkä, Inducks-kyttäilyn perusteella tuota mystistä Tuplanollan ensimmäistä tehtävää käsittelevä tarina), mieluusti näkisi tämän sarjan jo Italiassa kuopattavan jollain arvoisellansa finaalilla. Vähän jo kyllästyttää, kun on vieläpä käynyt ilmi, että taso alkaa heitellä.
Kristallimaljan jäljillä (C.Panaro-Fecchi) — Yksinkertainen, mutta sujuva ja mukava tarina, josta jää hyvä fiilis. Harvoin Fecchi pääsee näin hyviä käsikirjoituksia kuvittamaan...En silti edelleenkään ole innostunut näistä italialais-tanskalaisista yhteistyötarinoista, sillä kyllähän tämänkin Panaron tarinan olisi joku Italian Disneyn palkollinen piirtänyt paremmin.
Lähteen tähden pälkähässä (C.Panaro-O.Panaro) — Vähän tässä Carlo taas vetelee mutkia suoriksi ja loppu ei suoraan sanottuna vakuuta, mutta ihan mukava tunnelma tässäkin on ja piirtäjäveli Ottavion piirrokset ovat oikein kauniit. Mukava myös lukea tällaista "Hopon suvun kesken" -tyylistä tarinaa vaihteeksi. Suomentaja on hieman mokaillut, mutta olkoon.
Sirkuselämää (Secchi-Ferraris) — Zzzzz...Kuinka monta kertaa tämäkin pitää käydä läpi? Ei, Mummolla ei ole mukavaa ilman Hansua. Ei, Hansu ei pärjää ilman Mummoa. Eiköhän tämä ole jo vuosien varrella tullut selväksi, vähän raikkaampaa otetta toivoisi näiden hahmojen käsittelyyn. Tarina on unettava kuin Hansulle elämä.
Aaltoenergian armoilla (Figus-Gula) — Kuten edellinenkin, tämäkin on juonensa puolesta ihan toimiva, mutta valitettavan tylsä tarina. Tämä on sitä tusinatavaraa.
Kokonaisuutena tuore Taskari ei ole mikään huima paketti, mutta onhan tälläkin hetkensä. Samanlaisia epätasaisia, mutta huipputarinoitakin sisältäviä näyttäisivät suurella todennäköisyydellä olevan tulevatkin numerot. Guerrinin tarinoita saadaan sitten kesänkin yli odotella, jollei Roope-setä pääse yllättämään. Se tässä taas kaivelee eniten.
-
Arvostelu Aku Ankan taskukirjasta 378 Muistin varassa
Olkoot Andrea Freccero sitten yleisen mielipiteen mukaan vaikka kuinka etevä taiteilija muihin verrattuna, mutta tämä hänen kansikuviensa diktatuuri alkaa jo herättää närää. Yhdyn yleiseen mielipiteeseen siinä määrin, että voin sanoa pitäväni Frecceron piirroksista, mutta haluaisin nähdä välillä muidenkin kädenjälkeä Taskarien, ja myös Roope-setien, kansissa. Jokin on nyt pahasti mennyt yli.
Siirryn vanhan toistamisesta tarinoihin. Tusinapari Pat & Carol McGreal on kyhännyt lupaavan juonen, mutta siihen se jääkin. Menneisyyden vanki -nimeä kantava tarina sössitään täydellisesti. Joku voisi tehdä tästä asetelmasta, ellei ole jo tehnyt, vielä aikamoisen tunnelmapalan, mutta ainakaan McGrealeista ei ole siihen. Massimo Fecchistä täytyy mainita sen verran, että muiden piirtäjien, tässä tapauksessa Barksin, tyylien jäljitteleminen ei näytä sujuvan, mikä ei tietenkään ole suuri miinus.
Mikki Hiiri, Indiana Hopo ja Casty! Tämä ei voi jättää kylmäksi! Lopputulos oli, että vilutti ankarasti. Kleopatran aave päätyy auttamatta maestron sarjojen häntäpäähän. Täytyy vain tunnustaa, ettei jokainen sarja mestariltakaan ole aina mestariteos. Indianan hahmo ei ainakaan tunnu sopivan Castyn käsikirjoitukseen. Yleensä taiteellisen Silvio Cambonin piirrokset tuntuvat nyt vain ärsyttävän.
Per Hedman ja Flemming Andersen tarjoavat Juhannusmysteerin, mitä ilmeisimmin vähän nuorempien lukijoiden iloksi. Onhan näitä ennenkin nähty, mutta en muistanut niitä näin pöhköiksi! Ehkä olin niitä lukiessani sopivassa iässä. Jos jotain hyvää täytyy löytää, niin ne ovat tällä kertaa yllättäen Andersenin piirrokset.
Tuplanolla taantuu pelkäksi nollaksi Teresa Radicen ja Marco Mazzarellon sarjassa Pulassa paratiisisaarella. Järkyttävä pudotus aiempiin Tuplanolliin nähden! Onko puikoissa väärä kirjoittaja? Mazzarellon piirroksetkin vaikuttavat jotenkin epäonnistuneilta tavalliseen tasoon nähden.
Italialais-tanskalaista yhteistyötä tarjoavat Carlo Panaro ja Massimo Fecchi sarjallaan Kristallimaljan jäljillä. Kysytäänpäs suoraan: Mitä tässä muka tapahtuu? Mielestäni ei yhtään mitään. Loikkaan seuraavaan tarinaan.
Panaro jatkaa väärillä raiteilla aisaparinaan Ottavio Panaro. Indiana Hopon tähdittämä Lähteen tähden pälkähässä saa Castyn Indiana-sarjan näyttämään aiempaa mestarillisemmalta. Ottavio Panarosta ei ole tällaisten sarjojen kuvittajaksi.
Riccardo Secchi ja Andrea Ferraris tarjoavat todellisen yllätyksen jymypaukullaan Sirkuselämää, jossa seikkailee riemastuttava Hansu. Hienoa jälkeä sekä Secchiltä että Ferrarisilta! Pelastaa loistavasti tunnelmaa.
Giorgio Figusin ja Ettore Gulan Aaltoenergian armoilla on sekin mukava yllätys, tosin se ei yllä samalle tasolle edellisen kanssa. Täällä puhuttiin jo hieman sarjan värityksestä. Minusta se oli osunut nappiin ja sopi tähän kuin nokka naamaan.
Yhteenveto: Suurimmaksi osaksi nykyisin melko tavanomaista roskaa. Onneksi muutama sarja kohentaa tilannetta ja pelastaa kaikki täydelliseltä upotukselta.
Ensi kuussa: Andrea Frecceron kansi
Kuukauden käsikirjoitus: Sirkuselämää - Riccardo Secchi
Kuukauden piirrokset: Sirkuselämää - Andrea Ferraris
-
Molemmat Indy-tarinat olivat mukavaa luettavaa, mutta siihen se sitten jäikin.
Menneisyyden vanki oli melko avutonta höttöä, kuten arvelinkin. Kaikenlaisia kikkoja viljeltiin mutta mikään ei oikein toiminut.
Juhannusmysteeri oli sivujen tuhlausta, mutta ehkä lapset tykkäävät. Muutama vuosi sitten oli käytetty enemmän järkeä, kun tällainen "aivopähkinä" julkaistiin omassa liitteessään. (http://coa.inducks.org/issue.php?c=fi%2FAA2007X22)
Tuplanolla-tarina oli ihan hauska, mutta mitään uudenlaista se ei todellakaan tarjonnut.
-
Castylla on vain jokin tatsi näihin Mikki-juttuihin — jotenkin tuntuu siltä, että mies ei tule koskaan epäonnistumaan Mikin kanssa.
Uskoisin sen johtuvan siitä, että Casty suhtautuu Mikki-tarinoihin aivan kuin hän kirjoittaisi Disney-maailmasta irrotettuja tarinoita (tietyissä rajoissa). Samalla hän toki tekee kunniaa myös aikaisemmille Mikki-mestareille, mutta Castyn tarinat ovat ihan kuin "oikeita". Ne ammentavat yhtä paljon muusta populaarikulttuurista kuin Disney-perinteestäkin. Se tekee niistä niin uniikkeja.
-
Kesäkuun taskari nappautui ostoskoriin Castyn tarinan sekä mielenkiintoiselta vaikuttavan neliosaisen juhannussarjan takia.
McGrealin sisarusten kirjoittama avaussarja Menneisyyden vanki vaikuttaa ihan mielenkiintoiselta -menneisyys -sarjalta mutta ei toimi oikein yhtään. Parempi juoni olisi selkeästi tarvittu takaumien ympärille. Nyt koko sarja jää aika vaisuksi.
Castyn Kleopatran aave on mielenkiintoinen ja hyvähkö dekkari, vaikkakin juonenkäänteet eivät olleet niin omalaatuisia ja ennalta-arvaamattomia kuin muissa herran tarinoissa. Juttu on toimiva, mutta hieman liian lyhyt, jonka vuoksi osittain tunnelmakaan ei noussut kovinkaan jännittäväksi.
Mukavana virkistyksenä on Taikaviitan tilalla Tuplanollaa. Pulassa paratiisisaarella on mainio agenttiseikkailu. Alku on hieman sekavahko mutta kun vauhtiin päästään niin tarina alkaa kulkea mukavasti eteenpäin. Loppuratkaisu on mukavan käänteikäs. Tarinassa on myös pari hauskahkoa heittoa, eli hieman parempaa huumoria kuin edellisessä Mikki -sarjassa, jonka vuoksi sanoisin tämän olevan taskarin paras juttu.
Positiivisen yllätyksen kokee myös Panaro & Fecchi viritys Kristallimaljan jäljillä. Oli aika hyvä veto aloittaa tarina näyttämällä miten ankat viruvat vankilassa - muuten mielenkiinto ei olisi ollut yhtä korkealla. Tarina on hyvinkin neutraali kunnes yllättävä juonenkäänne taskuvarkaasta erottaa tämän muista samankaltaisista tarinoista. Yksinkertainen, aika useasti nähty mutta silti hyvä viritys.
Hopoa onkin viljelty taskariin oikein urakalla. Tämä toinenkin juttu, Lähteen tähden pälkähässä, on ihan mukava tarina, vaikkakin lähteen vaikutukset ovat aika epäaitoja. Tarina ei tavallaan ole kummoinen, mutta hahmot oli saatu melko sympaattisiksi ja tarinan tunnelma on piristävä.
Sirkuselämää on valitettavasti aika tylsä ja mielenkiinnoton tarina. Hansu & Mummo toimivat todella harvoin päähahmoina ja tämä ei tee poikkeusta. Juoni on perjaatteessa ihan okei, mutta ei koukuta missään vaiheessa. Lähinnä toivoo että tarina loppuisi mahdollisimman pian.
Hieman hömelö sarja Aaltoenergian armoilla ei ollut huono, muttei tarjonnut suuria riemunkiljahduksiakaan. Olympialaisratkaisu toimi yllättävänkin hyvin, mutta muuten tarina ei oikein kolahtanut, ei ainakaan ole lähelläkään Atlantis -tarinoiden kärkipäätä.
Neliosainen Juhannusmysteeri tarjosi pientä viihdykettä aivonystyröille. Olisin toivonut hieman erilaista juttua, (esim. se että saisi itse valita mihin tarina johtaa, kuten "Siirry sivulle 22, mikäli haluat ryöstää rahasäiliön" "Jatka seuraavalta sivulta mikäli haluat auttaa Roopea") mutta ihan mukavaa vaihtelua tämäkin oli. Aika hyvin oltiin saatu esille, miten Aku sai aika paljon tunaroitua kaikkea teltan poltosta hevosten karkaamiseen muutamassa minuutissa :P
-
Tässä (http://coa.inducks.org/issue.php?c=de%2FLTB+417) lienee heinäkuun taskarin sisältö.
Mustakaapu pitkästä aikaa Mikin vihollisena ja taas pitkä Taikiksen seikkailu (50 s.) Emanuela Negriniltä ja Lucio Leonilta.
-
Mukavalta näyttää. Varsinkin Mastantuonon mikki ja Ciminon&Vianin Roope.
-
Tämä Frecceron änkeäminen joka paikkaan on saanut minut peräti vihaamaan kaikkia (liioittelua?) tämän töitä. Vaikka miehen piirroksissa ei sinällään ole mitään vihattavaa, olen saanut vakavan yliannostuksen.)
No, jos yhtään helpottaa niin ensi kuun taskarissa ei enää Andrea Frecceron kantta nähdä. 12 niitä taisikin putkeen tulla. Kirja kyllä saattaa sisältää Frecceron kuvittamaa sarjakuvaa...
"Jättiyllätys" nimeä kantavan taskarin 380 kansi näyttäisi olevan Cavazzanoa...(?)
-
Jättiyllätys olisi sopinut syyskuun triplan nimeksi paremmin. Sisältö lienee kuitenkin Saksan elokuun Ferien-pokkarista:
http://www.lustige-taschenbuecher.de/ltb-katalog-418.html
Nimitarina lienee tuo eka Cavazzanon. Muutenkin sisältö aika perusnykytaskarimeininkiä...
Sen sijaan syyskuun triplaan on luvassa melkoista mannaa, mm. 35-sivuinen Castyn itsensä kirjoittama ja piirtämä tarina:
http://www.lustiges-taschenbuch.de/news/news.html#news-1668
Toivottavasti loput 2/3 triplasta on harkittu pieteetillä. Kvaakin toisessa keskustelussa ollaan Koninkauluksen kanssa haettu hyviä vinkkejä toimitukselle inducksista :P
-
Joo, itse katselin kanssa ja taitaa triplasta löytyä Castyn lisäksi myös pitkä neliosainen Taikaviitta-tarinasarja johon sisältyvät oheiset neljä tarinaa:
Osa 1 = http://coa.inducks.org/story.php?c=I+TL+2850-1
Osa 2 = http://coa.inducks.org/story.php?c=I+TL+2851-1
Osa 3 = http://coa.inducks.org/story.php?c=I+TL+2852-1
Osa 4 = http://coa.inducks.org/story.php?c=I+TL+2853-1
Itseäni ainakin kiinnostaa...
-
Jokos heinäkuun taskari on olevinaan ilmestynyt?
Eihän se ole muuten varmaa, että syyskuussa tulee taas tripla. Vaikka niin voisikin ajatella.
-
Eihän se ole muuten varmaa, että syyskuussa tulee taas tripla. Vaikka niin voisikin ajatella.
Kyllä joku täällä tiesi jo aiemmin kertoa että tripla on tulossa. Oli vissiin ollut jo jonkin kirjakaupan listoilla. Tuota taikistarinaa puffattiin jo viime kesänä Italian julkaisuissa, kun oltiin sielläpäin reissussa. Taisi olla tapaus jopa siellä.
Mistä kääk13 muuten ton elokuun kannen löysit? Onks jossain jo heinäkuun numero myynnissä?
-
Kävin ainakin oman kappaleeni ostamassa toukokuisen tapaan Itiksestä.
Ja eiköhän se tripla ole sieltä syyskuussa tulossa: ;)
http://www.suomalainen.com/sk/servlets/ProductServlet;jsessionid=c7e96f82f9dfc2385672562c527352eb31ead0aebc6a62ed356d8638f417cfa8.e3iKa3eKc3qRe34QchaObh0QaNb0n6jAmljGr5XDqQLvpAe?action=productInfo&productID=8701846
http://cdon.fi/kirjat/disney,_walt/aku_ankan_taskukirja_381_(triplataskukirja)-14466428
http://www.levykauppax.fi/book/disney_walt/aku_ankan_taskukirja_381_triplataskukirja/
http://www.bookplus.fi/kirjat/disney,_walt/aku_ankan_taskukirja_381_(triplataskukirja)-14466428
-
No hienoa, että tirplojen tie ei jäänyt viime vuodelle!
Castyn tarinaa nyt odottaa aina vesi kielellä, tuo Taikis ei niin kiinnosta vaikka vaikuttaakin lupaavalta.
-
Arvostelu Aku Ankan taskukirjasta 379 Rantakirppu:
Kansi, tekijä kiistanalainen
Manailin jo viime kuussa opuksen kantta, jonka katsoin olevan ylistetyn maestro Andrea Frecceron jumalaista kädenjälkeä. Kirjan mukaan kyseessä on kuitenkin Giorgio Cavazzanon taiteilema kuva. En mene sanomaan kumpi osapuoli on oikeassa, vaan odotan vastausta Inducksista.
Pilviä hipovat hirviöt, Pat & Carol McGreal - Giorgio Cavazzano
Taattua McGreal-tusinalaatua. Jostakin syystä Cavazzanon piirrokset vaikuttavat tämän Egmontille taiteilemissa sarjoissa jotenkin kaavamaisilta, eivätkä ne jaksa innostaa.
Lomamuistoja, Stefan Printz-Påhlson - Flemming Andersen
Ilmeisesti turhasta yksisivuisesta on tullut heinäkuun Taskarissa perinne. Turhuudella yritetään luoda linkkiä elokuun Taskariin. Miksiköhän sen paikka on tällä kertaa vaihdettu muualle kirjan lopusta? Ihmettelen myös supermies Printz-Påhlsonia, joka on saanut aikaan tällaisen herkkupalan ja kehdannut vielä laittaa nimensä tekijätietoihin. (Huom. Lukekaa herkkupala ja vilkaiskaa takakantta.)
Mielijohdevarkaudet, Corrado Mastantuono
Mastantuono on saanut aikaan mestarillisia tarinoita taktiikalla, jossa hän sekä piirtää että kirjoittaa. Näistä tarinoista mainitsen esimerkkinä sarjan Mikki Hiiri peilitalossa (http://coa.inducks.org/story.php?c=I+TL+2388-1). Valitettavasti tästä Taskarista löytyvä tuotos ei ole mestarillinen tai edes erityisen hyvä. Toki tässäkin on hetkensä, mutta kokonaisuus on pettymys. Mastantuonon piirrostyylille on sattunut jotain kamalahkoa.
Ulkoavaruuden voimavorot, Rodolfo Cimino - Roberto Vian
Cimino osaa, taitaa ja hallitsee. Samoin Vian. Muuten hienoa jälkeä, mutta tarina töksähtää turhan lyhyeksi. Tästä olisi saanut hienon pitkän seikkailun aikaiseksi.
Eversti Justeerin haamu, Emanuela Negrin & Lucio Leoni
Negrin ja Leon palaavat sille tielle, jolle kuuluvat. Hieno, mestarillinen tarina. Hieno, mestarillinen kuvitus. Mahtavaa.
Vastustamaton Leo, Augusto Macchetto - Marco Mazzarello
No jaa, tästä en oikein pitänyt. Useat tätä tyyliä ylläpitävät sarjat ovat osuneet nappiin, mutta tästä puuttuu se jokin.
Aktiivilomalla, Carlo Panaro - Roberto Vian
Vianin edelleen loisteliaat piirrokset ovat Panaron köyhän tarinan tukipilari. Jotakin nykyisistä dekkarisarjoista kertoo se, että jopa minä kykenen arvaamaan syyllisen ennen tämän paljastamista.
Suhdesotkuja, Sisto Nigro - Giampaolo Soldati
Hyh hyh, tästä en todellakaan pitänyt. Sarja oikein pursuaa epäonnistuneesta imelyydestä ja ärsyttävistä hahmoista.
Kiukunhallintakurssi, Mark & Laura Shaw - Massimo Fecchi
Shaw'n pariskunta on ottanut esille jotenkin arveluttavan aiheen, jonka lukija helposti tuomitsee. Tuomitsevaa lukijaa ei kuitenkaan Shawien tyyliin petetä. Tarina osuu nappiin. Tarina onnistuu. Mikä tärkeintä, tarina on hyvä.
Yhteenveto: Kirja sisältö on sekalainen. Mukana on sekä törkeitä floppeja että täydellisiä onnistumisia. Näiden keskiarvo lienee sitten keskinkertainen, vaikka mieleni tekisikin nostaa kirjaa ylemmäs.
Kuukauden käsikirjoituksen ja piirrosten valinta oli tällä kertaa vaikea, koska potentiaalisia ehdokkaita oli monta.
Kuukauden käsikirjoitus: Eversti Justeerin haamu - Emanuela Negrin & Lucio Leoni
Kuukauden piirrokset: Eversti Justeerin haamu - Emanuela Negrin & Lucio Leoni
-
Kansi, tekijä kiistanalainen
Kyllä tuo minusta on ihan selvää Frecceroa, oli tekijätiedoissa sekoiltu miten tahansa.
-
Ulkoavaruuden voimavorot, Rodolfo Cimino - Roberto Vian
Cimino osaa, taitaa ja hallitsee.
Veikkaan tarinan sisällöksi: Roope saa idean lähteä etsimään ulkoavaruudesta aarretta. Hän hankkii hassun laitteen, ehkä vihreän marsilaisen näköisen. Juuso ottaa teekannun mukaan ja Aku ja pojat pakotetaan mukaan (Aku virkoaa aluksessa pyörtymisen jälkeen). ...
Ei, vorot tulevat ulkoavaruudesta maapallolle. Varastavat Roopen voimaloista virtaa. Roope, Juuson ja teekannun kanssa, lähtevät (pakotettuaan Akun ja pojat mukaansa) neuvottelemaan asiasta. Ajoneuvona lienee jokin hassunhauska tarinaan liittyvä, ehkä paristo? Roope saa uhkan poistumaan mutta pyörtyy, kun tajuaa että se maksaa.
Cimino on huono. Käyn ostamassa kirjan ja katson menikö pahasti vikaan.
-
Kyllä tuo minusta on ihan selvää Frecceroa, oli tekijätiedoissa sekoiltu miten tahansa.
Niin minustakin...
Itse en ole lukenut vielä tuota Ciminon ja Vianin tarinaa, mutta vaikuttaa todella hyvältä. Taidan säästää taskarin lukemista illalle/yölle, näin kuumalla kelillä kun ei tee mielikään nukkua.
-
Veikkaan tarinan sisällöksi: ...
Ei, eipä mennytkään Kahkosen kuvaamalla tavalla!
-
Roope saa idean lähteä etsimään ulkoavaruudesta aarretta. Hän hankkii hassun laitteen, ehkä vihreän marsilaisen näköisen. Juuso ottaa teekannun mukaan ja Aku ja pojat pakotetaan mukaan (Aku virkoaa aluksessa pyörtymisen jälkeen). ...
Ei, vorot tulevat ulkoavaruudesta maapallolle. Varastavat Roopen voimaloista virtaa. Roope, Juuson ja teekannun kanssa, lähtevät (pakotettuaan Akun ja pojat mukaansa) neuvottelemaan asiasta. Ajoneuvona lienee jokin hassunhauska tarinaan liittyvä, ehkä paristo? Roope saa uhkan poistumaan mutta pyörtyy, kun tajuaa että se maksaa.
Kun tuohon lisätään vielä saarnat ahneuden kiroista, maanpinnan alla/muuten tietymättömissä asuvat hiipparit sekä Roopen kriisit rahasäiliön uumenissa, alkaa tiivistelmä Ciminon juonista olla kasassa.
-
Heinäkuun taskari yllätti positiivisesti. Edellisen taskarin ollessa laimeahko suoritus, tämän taskarin sisältö oli suurimmaksi osaksi hyvää luettavaa.
Pilviä hipovat hirviöt - Tyhmä tarina, muttei kuitenkaan mikään surkeus.
Lomamuistoja tarjoaa aasinsillan ensi kuun taskariin, jossa Aku ja Iines joutuvat lilliputtien jälkeen jättien saarelle.
Corrado Mastantuonon Mielijohdevarkaudet oli minun mielestäni todella hieno tarina. En löydä mitään haukuttavaa, tämä onesimerkillinen tekele.
Myös seuraavaa tarinaa, Ulkoavaruuden voimavoroja, voisi muuten sanoa erittäin hyväksi, mutta tarina loppuu alkuunsa. Tästä olisi saatu hienompikin, pitkä seikkailu Ciminon ja Vianin hengessä.
Taikaviittaa on täällä taas! Emanuela Negrin ja Lucio Leoni ovat hieno parivaljakko, mutta suureksi harmiksi tässä Eversti Justeerin haamu -tarinassa oli itsestäänselvä syyllinen roistoksi - tajusin ratkaisun jo kolmannella sivulla. Muuten tarina oli kyllä mitä mainiointa leuttavaa.
Vastustamaton Leo -tarinasta puuttuu se jokin, mutta hyvän mielen se antaa.
Etsivä Kaasi on tällä kertaa Aktiivilomalla Sisun kanssa. Tarina on itsessään kiva, muttei tässäkään ole viimeistä silausta. Katsokaahan sivua 193, ruutuja 1 ja 2. Miten Roisto voi tulla ulos kuskinpuolelta ja muutenkaan tuolta puolen autoa, jos edellisessä ruudussa tuo puoli on kuljetusautoa vasten. Siinäpä moka.
Riitta Hanhi ei kuulu minun ankkamaailmaani, vaikka persoonallinen hahmo onkin ja hyviä tarinoita hänestä saadaan aikaan. Suhdesotkuja oli kuitenkin ihan KARMEA.
Akun kukunhallintaa käsittelevät tarinat ovat jo loppuunkäytettyjä. Kiukunhallintakurssi ei siis tarjonnut mitään uuttaa, se oli aika huonokin tarina. Ei kuitenkaan surkea, mutta huono kuin huono.
Ensi kuun taskarissa siis seikkailu jättien saarella. Tuon taskarin kansi ja nimi (Jättiyllätys) olisivat sopineet paremmin syyskuun tuplaan, kuten täällä mainittiinkin. Mutta jospa nimi viittaakin siihen, että sen takakansi tarjoaa jättimäisen yllätyksen: syyskuussa todellakin tulee triplataskari. Eihän tuota ne tajua, jotka eivät sitä täältä ole lukeneet tai muuten saaneet tietää asiasta.
Ihan hyvällä mielellä seuraavaa taskaria odottelen.
-
Luin nyt tuon Ulkoavaruuden voimavorot. Toi vahvasti mieleen Roopen rahahirviön (http://coa.inducks.org/story.php?c=I+TL+1754-C) Taskarista 140. Siinä vietiin kansalaisilta kiukkuvoimaa, jotta voitiin lähettää rahahirviö hakemaan Roopen rahoja. Vaikka tuo onkin kirjan heikoin, jo aiemmin kehuin, että siinä Taskarissa kaikki tarinat on hyviä. Nostalgialisää toki vahvasti, olin silloin kuusivuotias kun luin tarinan. Toinen, josta tuo hieman muistutti, oli Reginellan heikompi jatko-osa (http://coa.inducks.org/story.php?c=I+TL+1884-B), jossa paheksunnalla karkoitettiin kauppamies Reginellan planeetalta.
Toki mukana Roopen pyörtyminen, jopa kahdesti. Teekannu puuttuu! Cimino-pöhköyksiä (edit: spoilaako? piiloon?): [spoiler]Lepakot ovat lentäviä hiiriä, joten käyvät tietysti kissojen kimppuun. Raketilla rahasäiliön kukkulalle laskeutuva professori. Ilman mitään syytä tehty päättely siitä, että rosvot ovat ulkoavaruudesta.[/spoiler] En myöskään pidä Ciminon tavasta kuljettaa juonta vähän väliä Akun ja poikien kotikeskustelujen avulla. Jos sankari on Roope, mitä siihen Akua ja poikia pitää sotkea?
Pahin puute on liian hätäinen juoni alun 22 sivun tarinankehittelyjakson jälkeen: jutun loppuunviemiseen menee 8 sivua. Ei ollut kuitenkaan kovin kehno Ciminoksi.
Piirrokset oli hyviä.
Edit: Muista tarinoista:
Ykköstarina on hyvä vaikka Gulliverin retkiä on nähty Akussa ennenkin, Mikin ja ehkä yhden Akun ainakin muistan. Tämä näyttää olevan osa jatkotarinaa, kun ensi kerralla on jättejä. Sanokaa kuitenkin, ettei tämäkin jää vain kahteen Gulliveren saareen, sanokaa. Olisi hauska nähdä Aku-versiot hevos- ja aavesaarista.
Mielijohdevarkauksissa Mustakaavulla on välistä mustat huulet, erikoista.
Justeerin haamu oli hyvä. Pitkä selitysjakso, Taikaviitan hermostuminen proffan puheisiin (olisivat kyllä saaneet olla monimutkaisempi), roiston ja Taikaviitan sanailu kaikki plussaa.
Se jokin, mikä Vastustamattomasta Leosta puuttuu, on loppu. Vielä huonompi lopetus kuin Ciminolla. Missä romahdus? Missä raaka kilpailu? Ainoa mitä tähän voi sanoa, on: "guuu!" Tästä hauskasta lisästä tarinalle pieni "ga". En selitä enempää. Jos ette ole lukeneet, "ette te kuitenkaan ymmärtäisi".
Aktiivilomalla oli hieno sekä tarinan että piirroksien osalta. Älkää nyt antako niiden syyllisten arvaamisten pilata hyviä tarinoita. Miettikää vaihtoehtoja. Minäkin epäilin kolmea eri henkilöä Justeeri-tarinassa.
Suhdesotkuja oli aika ennalta-arvattava ja riittamaisen imelä mutta ei silti kehno vaan peruskamaa. Kai näillekin kohdeyleisönsä on? Paljonko se Iines-lehti myy?
Kiukunhallintakurssi on Fecchin. En pidä hänen tyylistään. Tarinasta on parempi olla puhumattakaan, sanoisin jopa mauttomaksi.
-
Vastataan, jottei jäisi vastaamattomaksi. Ilmestyi Taskarissa 377, tarina Kh'löntin kutsu. Keskustelua oli ketjussa Taskarien nykytaso (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,1710.480.html).
-
Paljonko se Iines-lehti myy?
Ei yhtään. (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,4808.msg265363.html#msg265363)
-
Ei yhtään. (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,4808.msg265363.html#msg265363)
Muistanko väärin vai näinkö tässä viime tai toissa viikolla kaupassa jonkun Iines-lehden tai -pokkarin?
-
Lehti lopetettiin, pokkari tais tulla tilalle. En tiedä kuinka moni sitä ostaa, mutta on niitä jo 8 ilmestynyt...
-
Kun syyskuun triplan aiheuttama krapula on pahimmillaan, tarjoilee todennäköinen lokakuun taskari helpotusta oireisiin, luvassa on lisää herkkua, mm. suurten nerojen, Andrea Castellanin ja Enrico Faccinin yhteistyön hedelmä. Olisiko tarina mahdollisesti tämä:
http://coa.inducks.org/story.php?c=I+TL+2757-2
Kannen tarinassa mukana siis myös Andersenin näkemys Kulta-Into-Piistä. Lustiges Taschenbuch 420, sil vous plait:
http://www.lustiges-taschenbuch.de/news/news.html#news-1681
Miqz
-
Suomen uusinta taskaria, Rantakirppua, olen tässä lueskellut vasta kolmen tarinan verran, mutta jo nyt tuli vastustamaton tarve antaa palautetta. Kaikissa kolmessa ekassa tarinassa nimittäin taide on silmiä hivelevää. Vianin Roberto on kyllä sen luokan tekijämies, että entistä enemmän tulee miehen X-Mickey-sarjaa ikävä. TASKARITOIMITUS, tehkää jotain asialle! Mastantuonon Mikki-tarina oli myös taiteen lisäksi hyvin viihdyttävä, jopa Castymainen. Taskarin nykytaso on erittäin hyvä, olen tämän useaan otteeseen jo tässä säikeessä todennut.
Ja tulevia julkaisuja on ennakoiden mukaan mieluisaa odottaa.
-
Kannen tarinassa mukana siis myös Andersenin näkemys Kulta-Into-Piistä.
Onhan Andersen ennenkin Piitä piirtänyt: http://coa.inducks.org/simp.php?d1=Kulta-Into+Pii&d2=&d4=&creat=Flemming+Andersen&exactpg=&kind=0
-
Joo, kun nyt tarkemmin mietin, niin onhan Pii ollut useinkin taskarissa, ihan alkuajoista lähtien. Kansi on hauska versiointi taskarista #4:
http://coa.inducks.org/issue.php?c=fi%2FAATK++4
-
Kaksi vuotta ja kolme kuukautta kulunut edellisestä Suomessa ilmestyneestä Francesco Guerrinin tarinasta
---------------------------------------------------------------------------------------------------------
Miksiköhän sen paikka on tällä kertaa vaihdettu muualle kirjan lopusta?
No siksi tietenkin, että ensimmäisen tarinan Gulliver-teema jatkuu. Siihen tämä hämmentävä sekasotku ilmeisesti yrittää viitata. Vaikea kyllä keksiä mitään lisäarvoa, mitä näin huonosti kirjoitettu, suoraan sanottuna täysin tolkuton yhden sivun ennakkopala voisi kenellekään tarjota.
En myöskään pidä Ciminon tavasta kuljettaa juonta vähän väliä Akun ja poikien kotikeskustelujen avulla. Jos sankari on Roope, mitä siihen Akua ja poikia pitää sotkea?
Tämähän on juurikin näitä Ciminon loistavia juttuja. Omaperäinen, toimiva ja hauska tapa viedä tarinaa eteenpäin.
Riitta Hanhi ei kuulu minun ankkamaailmaani
Romano Scarpan merkittävin ankkapuolen luomus ei kelpaa? Aha. Eipä tarvitse tämän jälkeen enää ihmetellä kajahtaneita näkemyksiä (italo)sarjakuvien suhteen.
Asiaan:
Pilviä hipovat hirviöt (P.&C.McGreal-Cavazzano) — Tylsä ja yllätyksetön tarina. Ei surkeimpia tarinoita tältä duolta, mutta ei tätä missään mielessä hyväksi voi sanoa, ei sitten mitenkään.
Lomamuistoja (Printz-Påhlson-Andersen) — Yksi kysymys: MIKSI?
Mielijohdevarkaudet (Mastantuono) — Loistava tarina Mastantuonolta, kuten odottaa sopikin. Huikean hauskaa menoa jälleen kerran. Mikki Hiiri peilitalossa on Mastantuonon ehdoton tähtihetki käsikirjoittajana, joten toki tämä sille vertailussa häviää. Ei Corradolle piirrosten osalta ole tapahtunut sen vakavampaa kuin muillekaan tyyliään yksinkertaistaneille ja "pehmentäneille", Cavazzanosta ja kumppaneista lähtien. Eihän tämä ihan samaa kultaa todellakaan ole kuin ennen, mutta ei mestarista saa mestarillisuutta kitkettyä.
Ulkoavaruuden voimavorot (Cimino-Vian) — Hieno tarina Ciminolta, edelleen mies saa aikaan näitä viihdyttäviä sarjoja kohtalaisen usein. Vianin piirrokset täydentävät upeasti.
Eversti Justeerin haamu (Negrin&Leoni) — Aivan kelvollista luettavaa ollakseen näiden kahden työtä. Ennalta-arvattava, mutta ihan kiinnostava ja paikoin jopa hauska.
Vastustamaton Leo (Macchetto-Mazzarello) — Simppeli, mutta taiten kirjoitettu ja sangen viihdyttävä tarina.
Aktiivilomalla (Panaro-Vian) — Mielenkiintoinen, tunnelmallinen ja yksinkertaisuudestaan huolimatta hyvin kirjoitettu tarina. Mukavan lukuelämyksen varmistaa Roberto Vianin taide.
Suhdesotkuja (Nigro-Soldati) — Kaikin puolin toimiva tarina, ei mitään suurempaa valittamista. Ei mikään kaikkien aikojen nerokkain käsikirjoitus tietenkään, mutta genressään mallikas sarja.
Kiukunhallintakurssi (M.&L.Shaw-Fecchi) — Saatiinhan se yksi täydellinen rimanalitus tähänkin kirjaan. Voiko väsähtäneempää juonta edes olla? Järkyttävää, vastenmielistä roskaa. Välillä tällaisia tarinoita lukiessa tulee mieleen, että käsikirjoittajan on pakko yrittää tahallaan tehdä niin etova sarja kuin ikinä vain mahdollista. Muuten tätäkään ei voi selittää, tosin syy moiseen lukijoiden kiusaamiseen on hämärän peitossa. Järjettömiä aivopieruja suoltaa jatkuvasti arvon herra Shaw kumppaneineen.
Kokonaisuutena ihan mallikas paketti, jossa ei kovin paljon huonoja tarinoita ollut. Suurin miinus on yhä edelleen Francesco Guerrinin käsittämätön hyljeksintä, joka näköjään jatkuu vielä vähintään kolme kuukautta, ellei Triplan mysteerisisältö pääse yllättämään (turha toivo). Tämän Taskarin on Inducksiin muuten indeksoinut joku kielirajoitteinen, kaksi aivan tajutonta yhdyssanavirhettä tarinoiden nimissä.
Saksalaisia sivuja tutkimalla selviää tosiaankin mielenkiintoisia (pääasiassa negatiivisia) asioita tulevista Taskareista. Tuplanollaa on tulossa kaikissa kolmessa seuraavassa numerossa, saksalaiset ovat kivasti numeroineetkin nuo osiksi 17, 18 ja 19 (pitkissä tarinoissa siis kaikki osat laskettu erikseen)...harmi vain, että noiden pitäisi oikeasti olla numerot 22-24. NUO EIVÄT OLE SEURAAVAT TUPLANOLLA-TARINAT! Nämä (http://coa.inducks.org/story.php?c=I+TL+2858-1) kaksi (http://coa.inducks.org/story.php?c=I+TL+2867-1P) tarinaa jäävät välistä.
Kysytään nyt ihan suoraan: MITÄ HELVETTIÄ??? Tuplanolla on kuitenkin ollut yhtenäinen saaga ja nuokin tarinat vahvasti näyttävät olevan täysin olennainen osa tätä jatkumoa — ja ne jätetään julkaisematta Saksassa ja mitä ilmeisimmin myös meillä, jollei toimitukselta löydy yhtäkkiä yllättävää oma-aloitteisuutta. Vaikuttaa vahvasti siltä, että joku on nyt Saksassa kussut hommat ja pahasti. Ei tällaista yksinkertaisesti voi tehdä. En mikään Tuplanolla-fani ole todellakaan, mutta nythän siitä menee viimeinenkin maku, kun osia ruvetaan jättämään välistä. Tämä on kuitenkin tarinasarjaksi huomattavan yhtenäinen ja eteenpäin kulkeva. Näen jo sieluni silmin, kuinka seuraavissa eteen tyrkättävissä Tuplanollissa viitataan tapahtumiin, joita ei olekaan nähty...
Ei näin.
-
Saksalaisia sivuja tutkimalla selviää tosiaankin mielenkiintoisia (pääasiassa negatiivisia) asioita tulevista Taskareista. Tuplanollaa on tulossa kaikissa kolmessa seuraavassa numerossa, saksalaiset ovat kivasti numeroineetkin nuo osiksi 17, 18 ja 19 (pitkissä tarinoissa siis kaikki osat laskettu erikseen)...harmi vain, että noiden pitäisi oikeasti olla numerot 22-24. NUO EIVÄT OLE SEURAAVAT TUPLANOLLA-TARINAT! Nämä (http://coa.inducks.org/story.php?c=I+TL+2858-1) kaksi (http://coa.inducks.org/story.php?c=I+TL+2867-1P) tarinaa jäävät välistä.
Kysytään nyt ihan suoraan: MITÄ HELVETTIÄ??? Tuplanolla on kuitenkin ollut yhtenäinen saaga ja nuokin tarinat vahvasti näyttävät olevan täysin olennainen osa tätä jatkumoa — ja ne jätetään julkaisematta Saksassa ja mitä ilmeisimmin myös meillä, jollei toimitukselta löydy yhtäkkiä yllättävää oma-aloitteisuutta. Vaikuttaa vahvasti siltä, että joku on nyt Saksassa kussut hommat ja pahasti. Ei tällaista yksinkertaisesti voi tehdä. En mikään Tuplanolla-fani ole todellakaan, mutta nythän siitä menee viimeinenkin maku, kun osia ruvetaan jättämään välistä. Tämä on kuitenkin tarinasarjaksi huomattavan yhtenäinen ja eteenpäin kulkeva. Näen jo sieluni silmin, kuinka seuraavissa eteen tyrkättävissä Tuplanollissa viitataan tapahtumiin, joita ei olekaan nähty...
Ei näin.
Ei todellakaan. Paskaa toimitustyötä, tai ahnetta. Jätetään pari tarinaa välistä, jotta voidaan myydä tuplanolla-kokoelma, jossa on kaksi ennenjulkaisematonta tarinaa...
Joka tapauksessa, ei näin.
-
Tai sitten Saksassa tuplanolla ei nauti suurta suosiota ja siellä ei enää niitä seikkailuja lainkaan julkaista :-\.
-
Romano Scarpan merkittävin ankkapuolen luomus ei kelpaa? Aha. Eipä tarvitse tämän jälkeen enää ihmetellä kajahtaneita näkemyksiä (italo)sarjakuvien suhteen.
Jaaha. Siinäpähän sitten et ihmettele. Vaikka kyllä se Riitta välillä kiva hahmo onkin.
Täyttä hiivattia tuo Tuplanolla -juttu!!
-
Jaaha. Siinäpähän sitten et ihmettele. Vaikka kyllä se Riitta välillä kiva hahmo onkin.
Nojoo, kouraisee aina vain syvältä kun joku käyttää sanamuotoa "ei kuulu". Hahmo on ankkamaailmaan lisätty, siispä se sinne kuuluu. Ja on vieläpä erään Disney-sarjakuvien suurimman legendan luomus, ja vakiinnuttanut paikkansa vakiohahmojen joukossa. Jos hahmo on kiva, mikä siinä sitten on ongelma? Ei kaikki voi pysyä "alkuperäisenä", hahmogalleria elää eikä ole koskaan ollut mitenkään yhtenäinen käsikirjoittajien ja koulukuntien välillä. Eroavaisuudet lisäävät mielenkiintoa.
Tietysti jos jakaa rosalaisen niuhon näkemyksen Barksista ankkajumalana, Donista itsestään jumalan poikana ja näiden kahden ankkamaailmaan sopimattomista elementeistä pyhäinhäväistyksenä, niin muuta ankkaahan ei kannata sitten lukeakaan. Siitä vaan nihkeilemään. :P
Tai sitten Saksassa tuplanolla ei nauti suurta suosiota ja siellä ei enää niitä seikkailuja lainkaan julkaista :-\.
En nyt tiedä, luitko viestiäni ihan ajatuksella, vai meneekö tässä jotain minulta ohi, mutta pointti siis oli, että Saksassa (ja oletettavasti myös Suomessa) kolmessa seuraavassa taskukirjassa Tuplanollan seikkailuja on tulossa. Kaksi seuraavaa tarinaa jää vain välistä, eli kronologinen järjestys rikotaan.
-
Nojoo, kouraisee aina vain syvältä kun joku käyttää sanamuotoa "ei kuulu". Hahmo on ankkamaailmaan lisätty, siispä se sinne kuuluu. Ja on vieläpä erään Disney-sarjakuvien suurimman legendan luomus, ja vakiinnuttanut paikkansa vakiohahmojen joukossa. Jos hahmo on kiva, mikä siinä sitten on ongelma? Ei kaikki voi pysyä "alkuperäisenä", hahmogalleria elää eikä ole koskaan ollut mitenkään yhtenäinen käsikirjoittajien ja koulukuntien välillä. Eroavaisuudet lisäävät mielenkiintoa.
Tietysti jos jakaa rosalaisen niuhon näkemyksen Barksista ankkajumalana, Donista itsestään jumalan poikana ja näiden kahden ankkamaailmaan sopimattomista elementeistä pyhäinhäväistyksenä, niin muuta ankkaahan ei kannata sitten lukeakaan. Siitä vaan nihkeilemään. :P
Voin sanoa hyvällä itsetunnolla, etten "jaa rosalaista niuhoa näkemystä Barksista ankkajumalana, Donista itsestään jumalan poikana jne. jne.". Barks ei ole jumala, Gottfredsonin voisi ennemmin laittaa siihen pestiin (vaikka Barks onkin "se hyvä ankkapiirtäjä"). Ja Rosa ei todellakaan ole suosikkini, vaikka suosikkeihin lukeutuukin. Voisin mainita Castyn noin Gottfredsonin jälkeen.
Ja Riitasta vielä, "ei kuulu" taisi olla turhan karkea ilmaisu. Suurimmaksi osaksi vain en hirveästi pidä hahmosta. Eli se siis kuitenkin on välillä kiva, kuten sanoin. Ongelma ei siis ole siinä, mutta ehkäpä se on tämä sinun mainitsemasi ei-pysyminen alkuperäisenä. Mutta näillä mennään.
-
Tuplanollaa on tulossa kaikissa kolmessa seuraavassa numerossa, saksalaiset ovat kivasti numeroineetkin nuo osiksi 17, 18 ja 19 (pitkissä tarinoissa siis kaikki osat laskettu erikseen)...harmi vain, että noiden pitäisi oikeasti olla numerot 22-24. NUO EIVÄT OLE SEURAAVAT TUPLANOLLA-TARINAT! Nämä (http://coa.inducks.org/story.php?c=I+TL+2858-1) kaksi (http://coa.inducks.org/story.php?c=I+TL+2867-1P) tarinaa jäävät välistä.
Nyt en ymmärrä. Nyt on tulossa 17,18,19 eli tähän mennessä on ilmestynyt 16 tarinaa? Kaksi jää välistä, joten eikö noiden pitäisi olla 19-21 eikä 22-24? Vai onko joskus aiemmin jäänyt kolme muute Tuplanollaa välistä?
-
Nyt en ymmärrä. Nyt on tulossa 17,18,19 eli tähän mennessä on ilmestynyt 16 tarinaa? Kaksi jää välistä, joten eikö noiden pitäisi olla 19-21 eikä 22-24? Vai onko joskus aiemmin jäänyt kolme muute Tuplanollaa välistä?
Avainsanat uudelleen: pitkissä tarinoissa siis kaikki osat laskettu erikseen. Tarinoita on tähän mennessä ilmestynyt (meillä) seitsemän, joista kolme on ollut pitkiä, neliosaisia seikkailuja. Saksalaiset ovat numeroineet jokaisen osan erikseen ---> yhteensä 16. Ja kun näistä kahdesta skipatusta tarinasta toinen on neliosainen, ne olisivat mukana ollessaan numerot 17-21.
Sinälläänhän tämä numerointi oli silkka sivuseikka itse asian suhteen. Pyrin sillä vain alleviivaamaan sitä, kuinka outoa parin tarinan ohittaminen on. Sarjojen yhteenkuuluvuus tunnustetaan selkeästi numeroimalla jokainen osa, ja sitten sieltä puuttuu välistä kaksi tarinaa. Ei vain mahdu minun kaaliini tämä logiikka sitten mitenkään. Ahneusselityskään ei kuulosta uskottavalta. Väkisinkin tässä tulee yhtenä vaihtoehtona mieleen ihan puhdas inhimillinen virhe. Se olisikin kyllä kaikkien aikojen kämmi...
koko viesti
Jep, kyllä minä tiedän, ettet juuri sinä ole oikeasti pahimman luokan rosabarksnipottaja, tämä oli vain tällaista yleisen tason höpinää. Olet Mikin ystävä ja sellaisena vankkumattoman arvostukseni ansainnut. Mutta ankat ovat eri asia kuin hiiret ja kuten itsekin lopussa myönsit, kyse taisi olla juurikin tästä muutosvastaisuudesta (vaikka nämäkin "uudet kotkotukset" ovat ilmaantuneet kauan ennen kuin kumpikaan meistä...). Minusta se on vain pöhköä, jos uusi hahmo/asia itsessään ei ole huono. Mutta ei voi mitään. Näillä mennään todellakin.
-
Ja kun näistä kahdesta skipatusta tarinasta toinen on neliosainen...
Ok, tämä seikka jäi tiedostamatta mutta toisaalta myös mainitsematta.
Minusta tuo erillinen 00-julkaisu on ihan uskottava. Noista kahdesta (viidestä) saa 133 sivua. Kun mukaan otettaisiin vaikkapa noiden jälkeen seuraava 30-sivuinen ja pari muuta tai ensimmäinen 140-sivuinen tarina, niin saadaan semmoinen "yli puolet ennen julkaisemattomia!" -kirjanen, 6,95 e, hyllyille.
Liekö mainittu jo, mutta Tuplanolla on varmaan käännetty noin, jos vaikka jossakin tarinassa olisi se DD-logo mukana taustalle piirrettynä. Ei tarvitse muuttaa kuin vähän tai ei lainkaan. Tanskassa on jostain syystä kuitenkin Tupla-A vaikka Aku on siellä Rasmus Rap.
-
Ok, tämä seikka jäi tiedostamatta mutta toisaalta myös mainitsematta.
Viestissäni olleista linkeistä tuo kyllä selviää, mutta en sitä tosiaan erikseen maininnut. Saattaa toki hieman sekoittaa. En ajatellut tuon asian selkeyttä niin hirveän paljon, kun se ei varsinaisesti ollut viestin pointti.
Minusta tuo erillinen 00-julkaisu on ihan uskottava. Noista kahdesta (viidestä) saa 133 sivua. Kun mukaan otettaisiin vaikkapa noiden jälkeen seuraava 30-sivuinen ja pari muuta tai ensimmäinen 140-sivuinen tarina, niin saadaan semmoinen "yli puolet ennen julkaisemattomia!" -kirjanen, 6,95 e, hyllyille.
Uskottavuus karisee siinä vaiheessa, kun miettii, että tuo osien numerointi tosiaankin jatkuu ikään kuin tuossa välissä ei mitään olisikaan. Liittyy myös toiseen pointtiin, joka vie minusta pohjaa pois rahastusteorioilta, eli tarinasarjan selkeään jatkuvuuteen, jonka rikkominen pelkän rahanhimon takia tuntuu liian kyseenalaiselta. Tai sitten edes minä en ole riittävän kyyninen. Voi tietysti olla, että Tuplanolla tässä vaiheessa muuttuu yksittäisten, toisistaan irrallisten tarinoiden löyhäksi sarjaksi, edellinen osa oli kieltämättä varsin vähän aiempiin liittyvä. Näistä kahdesta ohitettavasta tarinasta se pitkä olisi kuitenkin käsitellyt Tuplanollan mystistä ensimmäistä tehtävää, joten uskoisin sen olevan varsin merkittävä koko saagan kannalta.
Jos kyseessä tosiaan olisi häikäilemätön rahastusyritys, olisi tuo numerointiasia edelleen hyvin omituinen. Ehkä se on kuin onkin sangen tärkeä pointti tässä...
Liekö mainittu jo, mutta Tuplanolla on varmaan käännetty noin, jos vaikka jossakin tarinassa olisi se DD-logo mukana taustalle piirrettynä. Ei tarvitse muuttaa kuin vähän tai ei lainkaan.
Aloitusruuduissahan näin on ollutkin, kuten esim. ensimmäisen (http://coa.inducks.org/story.php?c=I+TL+2735-1P) tarinan vähäisiä muutoksia tarkastelemalla voi todeta. Vai tarkoitatko, että kirjaimellisesti taustalla jossain muussa kohdassa tarinaa?
Tanskassa on jostain syystä kuitenkin Tupla-A vaikka Aku on siellä Rasmus Rap.
Kyllähän Aku on Tanskassa ihan Anders And. Näköjään Inducks tarjoaa vaihtoehtoiseksi/vanhaksi nimeksi tuota Rasmusta. Ei ole kyllä koskaan ennen tullut missään yhteydessä vastaan muuta nimeä kuin Anders And. Googlailun perusteella Rasmus Rap on Alfred J. Kwakin tanskankielinen nimi.
-
Italiassahan näitä 00-koosteita on jo alettu julkaista:
http://coa.inducks.org/issue.php?c=it/TD+++52#b
Toivon mukaan kuitenkin Suomitoimitus on ryhdistäytynyt ja näemme Saksassa skipatut tarinat syyskuun triplassa... X-Mickeyn seurana ;-)
Mitäs se Seppo Räty jo aikoinaan totesikaan Saksasta...
-
...tarinat syyskuun triplassa... X-Mickeyn seurana ;-)
Eikös X-Mickeyn sivuformaatti ole sarjakuvalehti-kokoa, ei pokkariformaattia?
(http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?action=dlattach;topic=11004.0;attach=11590)
EDIT: Korjaan itseäni. Inducksin mukaan näyttää siltä, että ruottalaiset on sovittanut sivut uudestaan.
http://coa.inducks.org/issue.php?c=it%2FXM++++1 (http://coa.inducks.org/issue.php?c=it%2FXM++++1)
-
Noniin, tässähän alkaa olemaan syyskuun triplaan toimitustyö tehtynä. Vielä lisäksi mukaan ne kaivatut Suomessa julkaisemattomat i Classici -tarinat, eli Bottaroa, Scarpaa jne. Triplan nimeksi "Jäärä" ja hinta 9.90e, klassikkoainesta! ;D
-
Noniin, tässähän alkaa olemaan syyskuun triplaan toimitustyö tehtynä. Vielä lisäksi mukaan ne kaivatut Suomessa julkaisemattomat i Classici -tarinat, eli Bottaroa, Scarpaa jne. Triplan nimeksi "Jäärä" ja hinta 9.90e, klassikkoainesta! ;D
Heh, kunpa vain toteutuisikin.
Mulla on kyllä paha aavistus, että X-mickey saattaa jäädä teille tietymättömille. Ainahan se tietysti on mahdollista, että sitä julkaistaan, mutta silti.
En haluaisi olla pessimistinen.
-
Yritän opetella ymmärtämään taskareita, joten kertokaa kaikki italo-fanit, mikä niissä vetää puoleensa? En ole hirveänä jaksanu selailla aikaisempia keskusteluja, koska ei ole vielä tullut perehdyttyä asiaan.
Oma mielipiteeni taskareista on, että ne ovat turhan absurdeja ja typeriä. Ne sais olla vähän maanläheisimpiä tai normaalimpia. Olen yrittänyt lukea niitä joitakin, mitä meillä sattuu olemaan, mutta ei oikein leikkaa. Jotkut kyllä ovat luettavia, mutta enimmäkseen niitä saa lukea irvistellen ja miettiä miten tämmöistäkin on joku jaksanut väsätä. Voi kyllä olla, että olen liian kriittinen ja vaadin liikaa tarinoilta, jotka on tarkoitettu myös lapsien luettavaksi.
Eli pystyykö joku kertomaan takukirjojen hyvät puolet ja miksi niitä kannattaa lukea? :)
-
En tiedä, miksi tällaiseen vaivaudun edes vastaamaan, mutta menköön.
Yritän opetella ymmärtämään taskareita, joten kertokaa kaikki italo-fanit, mikä niissä vetää puoleensa?
Italialaiset käsikirjoittajat ja piirtäjät ovat keskimäärin NIIN paljon taitavampia kuin muut (Egmont, Hollanti jne.), että monessa tapauksessa kyse ei ole oikeasti enää edes mielipiteistä, vaan on pakko kyseenalaistaa italialaisia yleisesti dissaavan lukijan kompetenssi ylipäätään ymmärtää kyseisiä asioita. Topolino-piirtäjät ovat nykypiirtäjistä keskimäärin selkeästi osaavimpia, tämä on mielestäni ihan selkeä fakta, josta ei pitäisi olla edes mitään keskusteltavaa. Eri asia sitten, jos tyyli ei miellytä — liian yksityiskohtaista, värikästä, vauhdikasta, virtaviivaista, humoristista, modernia tai mitä tahansa. Tuollaistakaan ajatusta en ymmärrä, mutta siihen ei oikein mikään sitten taida auttaa. Mutta niin hahmojen (ilmeikkyys, liike jne.) kuin kiinnostavien/näyttävien taustojenkin piirtämisessä selkävoitto italialaisille kaikista muista. Ammattimaisuus ja huolellinen opiskelu yhdistyvät mielikuvitukseen ja lahjakkuuteen.
Aivan samat sanat pätevät oikeastaan käsikirjoittajienkin kohdalla: mielikuvitus, huumori, ammattimainen ote, vauhdikkuus, räväkkyys. Näissä italialaiset ovat perinteisesti vieneet ja vievät edelleen muita kuin litran mittaa. Mielenkiintoisempia tarinoita, taitavammin rakennettuja juonia, onnistuneempi tunnelma — yksinkertaisesti parempaa luettavaa. Toki italialaisilla on ollut paremmat edellytyksetkin saada hyviä tarinoita aikaan (suurempi sivumäärä, tarinat eivät ainoastaan pienille lapsille), mutta tuo ei selitä todellakaan kaikkea. Homma on vain siellä hallussa. Pitkät ja kunniakkaat perinteet ja niiden vaaliminen, lahjakkaat tekijät ja toimiva, ammattimainen järjestelmä takaavat laadun.
Oma mielipiteeni taskareista on, että ne ovat turhan absurdeja ja typeriä. Ne sais olla vähän maanläheisimpiä tai normaalimpia. Olen yrittänyt lukea niitä joitakin, mitä meillä sattuu olemaan, mutta ei oikein leikkaa. Jotkut kyllä ovat luettavia, mutta enimmäkseen niitä saa lukea irvistellen ja miettiä miten tämmöistäkin on joku jaksanut väsätä. Voi kyllä olla, että olen liian kriittinen ja vaadin liikaa tarinoilta, jotka on tarkoitettu myös lapsien luettavaksi.
Mitä tähänkin nyt sanoisi? Ei ole oikein järkeviä lauseita tässä kappaleessa. "Normaalin" ymmärrän tässä sellaiseksi tylsäksi, valmiiksipureskelluksi ja yllätyksettömäksi kuin suuri osa tanskalaisista ja hollantilaisista tarinoista on. Ei mielikuvitusta, ei rohkeutta kokeilla uusia juttuja. Toistetaan vanhoja kaavoja. Toki tuollaista Italiassakin on, mutta yleisesti ottaen ja pitkällä aikavälillä innovatiivisuus on ollut huikeaa.
Lainauksen viimeinen lause nyt on aivan järjetön. Olisin juuri sanonut, että saatat olla vähän turhan nuori ymmärtämään italialaistarinoita, jotka ovat juurikin niitä paremmin myös vanhemmille lukijoille sopivia ja vaativat lukijoiltaan enemmän (ja vastaavasti antavat enemmän) kuin vaikkapa valtaosa Aku Ankka -lehdessä nähtävistä tarinoista, joiden kohderyhmä on selkeämmin pelkästään lapset. Toki näin on pääosin Italiassakin, mutta silti italotarinat — korostetusti tietysti vanhat, mutta myös tuoreemmat — tarjoavat enemmän sisältöä vaahtosammutinta kookkaammillekin.
-
Olisiko osasyy tähän paremmuuteen siinä, että Italiassa alettiin tehdä omia Disney-sarjakuvia enemmälti juuri sodan jälkeen, jolloin amerikkalaisten kultakautta eläneiden Disney-sarjakuvien perintö siirtyikin takaisin vanhalle mantereelle juuri oikeassa vaiheessa ja sai siellä lisää elinvoimaa?
Tuo korkea taso hiljalleen hävisi USA:sta mutta jatkuikin sitten Italiassa. Saapasmaassa lisämausteeksi tuli vielä se omanlainen hulvaton komediaperinne, joka toi aivan uutta särmää tuttuihin hahmoihin. Tanskassa kävi tasan päinvastoin; siellä litku laimeni entisestään.
Tämmöistä kyökkipsykologiaa tässä...
-
lainaan Lurkeria soveltuvin osin
Olisiko osasyy tähän paremmuuteen siinä, että Italiassa alettiin tehdä omia Disney-sarjakuvia enemmälti juuri sodan jälkeen, jolloin amerikkalaisten kultakautta eläneiden Disney-sarjakuvien perintö siirtyikin takaisin vanhalle mantereelle juuri oikeassa vaiheessa ja sai siellä lisää elinvoimaa?
Tuo korkea taso hiljalleen hävisi USA:sta mutta jatkuikin sitten Italiassa. Saapasmaassa lisämausteeksi tuli vielä se omanlainen hulvaton komediaperinne, joka toi aivan uutta särmää tuttuihin hahmoihin. ...Tämmöistä kyökkipsykologiaa tässä...
italiassa korostaisin juuri omaa sarjakuvatuotantoa, ei vain disneytä vaan sitä että tässä maassa ON sarjakuvakulttuuri, Diabolikit, Tex Willerit, Dylanit jne.
Sarjakuvaa on saatavilla kaikkialla ja Texin kaltaiset sarjakuvat ovat tavallaan kansallisomaisuutta.
Italiassa sarjakuvan tekeminen on myös elinkeino, ammatti.
eli lyhyesti: paitsi että on ulkoiset vaikutteet on myös laaja ja kattava sarjakuvatarjonta kymmenien vuosien ajalta sen sijasta että on vain yhtä ja samaa tuubaa ja sitäkin kapeasti saatavilla.
Sarjakuvakerronnan muotokieltä
ei italiassa tarvitse opetella kantapään kautta ja sillä on laajempi horisontti.
itse olen eri mieltä USAn korkean tason katoamisesta, mutta sepä ei olekaan vuosiin liittynyt ainakaan disneyn sarjakuva-antiin.
-
lainaan Lurkeria soveltuvin osin
italiassa korostaisin juuri omaa sarjakuvatuotantoa, ei vain disneytä vaan sitä että tässä maassa ON sarjakuvakulttuuri, Diabolikit, Tex Willerit, Dylanit jne.
(...)
itse olen eri mieltä USAn korkean tason katoamisesta, mutta sepä ei olekaan vuosiin liittynyt ainakaan disneyn sarjakuva-antiin.
Mutta toki ei mikään ole tyhjästä syntynyt. Diabolik syntyi vasta 60-luvulla, Dylan Dog 80-luvulla jne. Topolinot ja Paperinot taisivat olla aika tärkeä juttu sen suhteen, kuinka suosittua sarjakuvasta tuli Italiassa, niin lainatusta kuin kotikutoisestakin.
USAn tasolla tarkoitin tosiaankin siis vain siellä tehtyjä Disney-sarjakuvia. Toki Yhdysvalloissa on tehty loistavaa sarjakuvaa muutoin koko ajan.
-
Italian sarjakuvaan on käsittääkseni vaikuttanut suuresti 40-luvun sanomalehtisarjat, nämä Terry & The Pirates, Steve Canyon ja muut (ja tietysti myös Gottfredson ja Taliaferro) joista tullee myös se monenikäiselle yleisölle kirjoittaminen...
Mutta joo, Italo-Disneyn viehätys on näissä Koninkauluksen luettelemissa "mielikuvitus, huumori, ammattimainen ote, vauhdikkuus, räväkkyys". Myös absurdismiin saakka, typeryyttä en allekirjoita. Maan kulttuurin yleispiirteitä muutenkin (paitsi joskus se ammattimainen ote), esim. mistäs se taidemuoto ooppera onkaan peräisin...
Mutta joo, makuasioitahan nuo on, jos kaipaa maanläheisiä ja "normaaleja" tarinoita niin taskarit menevät kyllä ohi. Mutta kaikki eivät niitä kaipaa, ainakaan koko ajan.
-
Ok kiitos vain vastauksista. En olis välttämättä muuten kysyny, ellei poikakaveri olis pakottanut. Ei sen puheet meinanneet tehota.
En tiedä, miksi tällaiseen vaivaudun edes vastaamaan, mutta menköön.
Eipä tähän olis tarvinnut vastatakaan, jos ei kerta haluttanut.
-
En olis välttämättä muuten kysyny, ellei poikakaveri olis pakottanut. Ei sen puheet meinanneet tehota.
Pidä kuule oma pääsi näissä asioissa, äläkä anna jätkän "pakottaa". ;-)
Lue nyt ainakin nämä Disney-sarjakuvat (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,4079.0.html) -keskustelusta voi silti löytyä lukuvinkkejä!
-
Elokuun taskarin sisältö inducksattu (http://coa.inducks.org/issue.php?c=de%2FLTB+418) (kiva sana).
Eli Aku ja Iines jättien saarella, Mikki selvittämässä mysteeriä, Taikaviitta supersankarinhommissaan, Tuplanolla seikkailuissaan, sekä kaikkea muuta.
Millainenkohan kuvatus lienee tuo tarina, jossa seikkailevat Heluna, Kaasi, Musta Pekka ja Hertta..? Tuo nelikko tuntuu oudolta yhdessä.
Vaikuttaa ihan hyvältä taskukirjalta.
-
Typerästi väritetty tuo Taikaviitan voimakinnas.
Ilmeisesti värittäjä on tällä kertaa Italiasta.
Yleensä olen toista mieltä, mutta tässä kohtaa on sanottava, että Tanskalainen hillitympi versio on mielestäni onnistuneempi.
-
Voih... onhan teillä jo "Suuri taskarispesial" ?
Timo
-
Miten niin "voih" ja mikä se sellainen on?
-
Noh aih ja voih. ja sehän on se Pamauksen taskarispessu:
http://www.perunamaa.net/ankistit/vol7.html ;) eli nro 21.
Timo
-
Hitsi, on tainnut jäädä koko völyymi välistä. Pitääpä taas aktivoitua ankkarintamalla.
-
Missä viipyy Agentti Kääk13:n tiedusteluraportti itiksen akateemisesta agenttikamerakuvineen? Kiinnostaa jo tuo syyskuun triplan kansi ja nimi... Sisällöstä puhumattakaan, mutta sitä saanemme odottaa...
-
Mietitkö tarkkaankin milloin päästät viestisi ilmoille (klo 13:13 ;D )?
Ei ollut tässä kuussa mitään bongattavaa itiksen akateemisessa.
Silloin tällöin siellä on kuitenkin kannattanut käydä vakoilemassa tulevaa. Koskaan ei tiedä mitä saa selville. ;)
-
Arvostelu Aku Ankan taskukirjasta 380 Jättiyllätys:
Ennen varsinaista arvostelua täytyy kertoa pieni suru-uutinen. Vakiokioskiketjuni menetti asiakkaan. Minut. En voinut hyväksyä tapaa, jonka kohtasin uudessa lähikioskissani. Kaikkiin Ankka-julkaisuihin on lätkäisty varashälyttimenä toimiva tarra! En halua tällaisen tarran olevan kiinnitettynä Ankkaani. En myöskään halua Ankkaani ikuista jälkeä tarrasta, joka jää, jos sen irrottaa. Vien rahani tästä lähtien muualle.
Sitten arvosteluun! Inducks ei ole vielä antanut vastausta kokonaisen kuukauden ajan muhineeseen arvoitukseen siitä, kuka oikein on viime kuun Taskarin kannen takana. Onneksi tässä kuussa asia on täysin selvä. Sekä minä että kirja olemme yhtä mieltä siitä, että tämän kannen on taiteillut Giorgio Cavazzano.
Cavazzanon käsialaa on myös johtosarja, joka liittyy tiiviisti kanteen. Kyseessä on jatko-osa viime kuussa julkaistulle McGrealien tusinatavaralle Pilviä hipovat hirviöt. Nyt kirjoitusvuoroon ovat päässeet Mark & Laura Shaw. Tarina on Lomaunohdus. Valitettavasti Shawit pettävät odotukset täysin. Kyseessä on ällöttävä tusinatarina. Cavazzanokaan ei tunnu olevan Egmontille piirtämissään tarinoissa oikein terässä. Huono aloitus, huonot pisteet.
Carlo Panaro ja Massimo De Vita ovat miehet perinteikkään Mikki-mysteerin Taksi sumuisessa yössä takana. Muuten hyvä, mutta tarina on liiankin perinteinen. Se äityy tylsäksi ja kaavamaiseksi. Lyhyeksikin se lössähtää. De Vitankin piirroksissa on havaittavissa jonkinasteinen tusinamaisuus.
Ei! McGrealin tusinapari on kaapannut mukaansa Taikaviitan ja Andrea Frecceron! Kaameaa! Annan tarinalle, nimeltänsä Uniloukku, demokraattisesti mahdollisuuden. Saan kuitenkin sitä, mitä odotinkin. McGrealit ovat jälleen löytäneet loistavan idean, mutta eivät saa kasattua kunnollista tarinaa, eivät sitten millään. Tyypilliseen mcgrealimaiseen tapaan loistava juoni romutetaan pikavauhdilla. Missä on vika? Joku muu kirjoittaja olisi voinut kasata näistä aineksista jopa mestariteoksen. Jos Taikaviitta luovutetaan tällaisiin käsiin, otan esille mädät tomaatit. Yksi valopilkku tarinasta löytyy. Frecceron piirrokset ovat, kansikitinöistäni huolimatta, nautinnollisia.
Myös Tuplanolla on päätynyt vääriin piireihin. Teresa Radicen ja Stefano Turconin Taidokas taidevaras on hirveää luettavaa. Juuri näin romutetaan hieno hahmo ja hieno tarinasarja. Radice on yrittänyt punoa klassisista Tuplanollista tuttua yllätyksellistä ja monimutkaista juonikuviota, mutta hän ei vain onnistu siinä. Myös Turconi on pyrkinyt taiteilemaan tyypillisen Tuplanolla-miljöön, mutta on saanut aikaan vain ärsyttävän kopion.
Väärän velhon päivä on muistaakseni ensimmäinen näkemäni tarina, jonka nimihahmona on Korri. Tekijöinä ovat Antonella Pandini ja Luciano Gatto. Lupaavaa, mutta ei loistavaa.
Karkuri kotona on Helunan nimitarina. Muutenkin sarjassa esiintyy vain aiemmin sivuhahmoina tutuiksi tulleita henkilöitä. Lupaavan, mutta epäonnistuvan tarinan ovat tehneet Marco Bosco ja Alessandro Perina.
Fausto Vitaliano on selvästi hyvä kirjoittaja. Unelmia, unelmia -tarinassa hän luovii taitavasti uhkaavien ongelmien läpi ja selviytyy loppuun asti mestarillisesti. Tämä se vasta on taidetta! Giuseppe Dalla Santan hienot piirrokset tukevat juonta mainiosti.
Takaisin arkeen päästään Carlo Panaron ja Sandro Del Conten tarinalla Makea mysteeri. Ei tässä voi kuin voivotella. Mainittakoon, että Mummon maatila sijaitsee Del Conten tulkinnan mukaan aika erikoisella paikalla.
Maria Muzzolini osuu napakymppiin tarinallaan Setä Euroopasta. Näin tekee myös piirtäjä Maurizio Amendola. Tarina yltää jopa Vitalianon paukun tasolle.
Yhteenveto: Buu! Surkeaa! Sisältää vain kaksi tarinaa, jotka eivät ole huonoja. Kyllä on Taskari taantunut järkyttävän alhaiselle tasolle.
Kuukauden käsikirjoitus: Setä Euroopasta - Maria Muzzolini
Kuukauden piirrokset: Unelmia, unelmia - Giuseppe Dalla Santa
Erikoista: Taskarin sankarit -mainokselle on sattunut jotain ikävää.
Ensi kuussa: Kolmoiselämää! Kansikuvapoikana Aku, merimiesnutussa, Taikaviittana sekä Tuplanollan asusteissa. 768 sivua! Kannen on piirtänyt Giorgio Cavazzano (milloin näemme jälleen kannen, jonka takana ei ole Cavazzano tai Freccero?)!
-
Itseäni ilahdutti kun tuossa taskarissa 380 oli monipuolinen "henkilögalleria" eli kaikki ei ollut sitä ikuista Akua ja Roopea.
Uusi tuttavuus oli tuo Korri. Siitä plussaa.
-
Erikoista: Taskarin sankarit -mainokselle on sattunut jotain ikävää.
Niin näkyy käyneen.
Hahmogalleria on tosiaan mukavan laaja! Korri ja Pennonen tarinoiden nimikkohenkilöinä kuulostaa piristävältä. Henendon arvostelun mukaan taitaa piristysruiske ollakin tarpeen. ::)
-
Noh, ei taskari ollutkaan minusta niin surkea, kuin mitä Henendon arvostelu tosiaan sanoi.
Lomaunohdus oli maittavampi kuin sarjan edellinen osa, mutta tyhmä silti.
Taksi sumuisessa yössä oli kiehtova tarina. Loppui kuitenkin turhan äkisti.
Taikaviitta seikkaili tarinassa Uniloukku, jota voin kyllä sanoa ihan onnistuneeksi. Enemmän olisi voitu saada irti, mutta kyllä tämä oli ihan jännä ja mukava tarina hienoin piirroksin (joo joo, Frecceroa tuputetaan, juu juu).
Taidokas taidevaras ei ollut niin hyvää Tuplista, kuin yleensä. Kuten ei vollut viimeksikään. Mukiinmenevä seikkailu kuitenkin. Harmi, kun ne kaksi tarinaa on jätetty välistä pois, ties mistä olemme jääneet paitsi.
Korrin seikkailusta Väärän velhon päivä olisi voitu saada hyväkin tarina, kun sitä olisi vähän hiottu. Ei tätä voi silti huonoksi sanoa, yritys on hyvä. Luciano Gatton piirroksissa on sellainen ihmeen tuntu mulle, välillä tykään, välillä en voi sietää. Tässä tapauksessa juuri jälkimmäinen vaihtoehto.
Karkuri kotona, eli Hertan seikkailu Helunalla, oli mitä typerin. Ja tylsä, mitäänsanomaton, mauton, ihan kurja. Perinan piirroksetkaan eivät pääse loistamaan tällä kertaa.
Unelmia, unelmia oli hyväntuulinen tarina, joka sai siis hyvälle mielellekin! Juoni on kerrassaan unelmaisen viehättävä ja piirrokset mukavasti vastapainona näin unelmaiselle tarinalle. Piristävää!
Makea mysteeri olikin sitten täyttä roskaa. Alusta lopuun. Eikä Mummon maatila todellakaan sijaitse noin monen talon lähettyvillä! Kamala moka minusta, tekijät eivät taida tajuta mistään mitään!
Setä Euroopasta onneksi oli oikein kiva tarina taskarin loppuun! Tarina ei petä, se on iskevä ja kiinnostava. Kroisos tarinan nimikko- ja päähahmona loistaa täydellisyyttä! Tämä todella on, Henendon sanojen mukaan, napakymppi!
Ja ensi kuussa tripla, toivottavasti ei petä, vaan jatkaa samaan malliin ja paremminkin kuin edeltäjänsä! Kansi ainakin viehättää.
-
Noh, ei taskari ollutkaan minusta niin surkea, kuin mitä Henendon arvostelu tosiaan sanoi.
Minusta se oli paras pitkään aikaan! Vain yksi tarina oli huono, pari todella hyvää ja loput hyvää keskitasoa. Yhtään ärsyttävää piirtäjää ei ollut mukana (Bancellsia, Anderssenia ja Fecchiä oli pitkään joka Taskarissa). Vain Dalla Santan nieleskeleviltä näyttävät ankat saivat aikaan lieviä hylkimisoireita ja Gattokin menetteli noin pienenä annoksena. No, tsekattuani uudestaan, onhan noi Del Conten ankat on tönkköjä.
Lomaunohdus oli päätöntä pomppimista ja paiskimista. Kolmatta osaa ei taida tulla, koska ei ollut mitään yhden sivun esinäytöstä niin kuin viimeksi. Valitettavaa mutta ei yllätä. Gulliverin retket monesti julkaistaan kirjanakin ilman kahta jälkimmäistä osaa.
Taksi sumuisessa yössä oli tämän kirjan paras. Hieno kokonaisuus, jota piirrosten upea taso vain nostaa. Kiira Korvesta nimiväännös.
Uniloukku oli tarinaltaan hyvä ja piirroksiltaan loistava. Tuollaista kuvakulmien vaihtelua ei usein näe edes Taskari-tarinoissa.
Taidokas taidevaras, Väärän velhon päivä ja Makea mysteeri olivat parempaa Taskari-keskitasoa. Karkuri kotona ehkä niitä vielä vähän parempi ja lisäplussaa sille tulee pelkkien sivuhahmojen käytöstä.
Unelmia, unelmia hämärtää toden ja unen rajoja. Mikähän niistä lopulta oli tosi-Ankka-maailmaa ja mikä unta? Jos esinäytöksiä vielä olisi, kenties koko tarina olisi uni. Vaikea sanoa oliko tämä vai seuraava toiseksi paras.
Ovela Setä Euroopasta oli todellakin hieno lopetus hienolle Taskarille! Ehkä tarinan konnasta kuullaan vielä, kuka kirjoittaisi Klondiken-seikkailusta?
-
Ankkalinnakkeen puolellekin on taas pitkän tauon jälkeen alkanut ilmestymään arvosteluja. Tässä arvostelu viimeisimmästä taskarista:
http://ankkalinnake.blogspot.com/2011/08/arvostelu-aku-ankan-taskukirja-380.html
-
Taskarit paremmuusjärjestyksessä (Inducks) (http://coa.inducks.org/publication.php?c=fi%2FAATK&sortbyvote=1). Otsikot menevät oudosti mutta se on vain ohjelmointivirhe. Arvosana ilmeisesti määräytyy keskiarvona kunkin Taskarin tarinoiden arvioista.
Silmämääräisesti arvioituna parhaiksi arvioiduissa on eniten Taskareita väliltä 1-80 ja 120-180. Sitten tulee enimmäkseen 2-satasia ja lopuksi näitä 300-sarjan kirjoja. Parhaat ovat 133 Rahatynnyri, 129 Joron jäljillä, 73 Mikin hurjat jutut ja heikoin 94 Mikki ja Eka Vekara.
Samanlaiset listat Roope-sedästä (http://coa.inducks.org/publication.php?c=fi%2FRS&sortbyvote=1) ja Aku Ankasta (http://coa.inducks.org/publication.php?c=fi%2FAA&sortbyvote=1).
Edit. Tarkemmin analysoituna 100-380 ovat hieman tasalaatuisempia kuin 1-99, joissa on keskimäärin enemmän heittoa sijoituksissa (muilla noin +-80 sijaa keskiarvosijoituksesta, niillä +-110). Paras keskiarvosijoitus on 100-sarjalla (123:s), alle 100 -Taskarit jäävät hieman jälkeen (139:s) mutta seuraavat ovat jo selvästi heikompia: 200 (219:s) ja 300 (303:s). Keskimmäinen sijoitus (mediaani) kullakin sarjalla: alle 100 (110:s), 100 (122:s), 200 (220:s), 300 (313:s).
Käsitys Taskarien tason laskusta on siis ihan yleinen Inducksin arviointeihin osallistuneiden joukossa.
-
heikoin 94 Mikki ja Eka Vekara.
Outoa, että tuo olisi muka heikoin, tekijöiden puolesta näyttää paremmalta. Lisäksi Peregon tarinassa on se legendaarinen sitaatti pilvessä olemisesta. Pitää ilmeisesti kaivaa esiin ja tarkastaa taso itse.
-
Pitää ilmeisesti kaivaa esiin ja tarkastaa taso itse.
Pieni disclaimer vielä on varmaan paikallaan. Nuo arvosanat on hyvin lähellä toisiaan eikä kaikissa varmaankaan ole kovin pajon arvosteluja. Yksikin arvostelu lisää jonkin Taskarin kaikkiin tarinoihin saattaisi muuttaa Taskarin sijoitusta paljonkin. Mutta onhan tuo suuntaa antava varmasti.
-
Mielestäni Perunamaan vastaavanlainen listaus (http://perunamaa.net/taskarit/arvosanat.html) on suuntaa antavampi. Eihän niitä uusimpia olla vielä arvosteltu mutta kuitenkin.
-
Eipä noissakaan kovin monta arvostelijaa ole. Mitä ensimmäisiä katsoin, niin 1-5, joissakin tarinoissa 7, ensimmäisessä Taskarissa 9-13. Veikkaisin, että Inducksissa on enemmän ja myös muualta kuin Suomesta.
-
1/3 ensi kuun triplasta lienee tässä (http://coa.inducks.org/issue.php?c=de%2FLTB+419).
Taikaviittaa on enemmälti mukana ja Castyn tarina nostaa taskarin arvoa varmasti!
-
Taskari 380 oli teemaltaan unekas. Siis kun niin monessa sarjassa käsiteltiin unta, unennäköä, unelmointia, unohdusta ja fantasmaa, niin kirjan nimi olisi voinut viitata jonnekin sinne suuntaan pikemminkin kuin olla näin ympäripyöreä Jättiyllätys. Mutta olivathan tarinat toki yllättävän hyviä, ottaen huomioon, miten ponnettomia ne välillä ovat olleet.
Eka tarinahan nyt oli joutavaa kaahausta ja slapstickiä, vaan olihan siinä se unohduksen teema toki.
Kakkosjuttu Taksi sumuisessa yössä oli vanhaa scarpamaista henkeä, olisko ehkä vähän liian tiiviiseen tilaan pitänyt pakata, mutta suht kelpo yritys. Ja siinähän oli tietty sumuista... ööh... fantasmagoriaa kummitushommineen.
Uniloukun loistokas idea meni vähän pilalle kun idea paljastetaan lukijoille siinä kahden sivun pätkässä jossa [spoiler]proffa Kukkumatin kautta näytetään pelin henki. Olisko toiminut vähän paremmin jos tuo pätkä olis jätetty kokonaan pois? Yllätys olis ollut .. öh.. yllätyksellisempi.[/spoiler]
Fausto Vitalianon kirjoittama Unelmia unelmia oli kans aika hyvä ja kerroksellinen unia ja unelmia sekoittava pläjäys. [spoiler]En vaan pitänyt siitä ajatuksesta että Roopea paljon nuorempi palvelija oli Roopen kanssa jo Klondikessa.[/spoiler]
Timo
-
Minulla on kaikki ilmestyneet perussarjan taskarit. Noin ensimmäiset sata olen lukenut, siitä lähtien hommannut vain "tavan vuoksi" ja lukenut ihan satunnaisen silloin tällöin. Nyt päätin luopua keräilystä ja samalla kokoelmasta.
Nyt kysyisin täältä kaiken viisauden lähteestä vinkkiä onko taskareissa välillä 100-nykyhetki sellaisia tarinoita jotka ehdottomasti kannattaa lukea ennen poismyyyntiä?
-
Muutamia päteviä Mikki-tarinoita näin esimerkiksi:
Muistinpoistaja (170)
Inhala (173)
Lain eri puolilla (234)
Paluu alkulähteille (238)
Täältä (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,4079.0.html/) saattaisi löytyä lisää vinkkejä.
-
Voi, niitä on paljon. Etsimättä tulevat mieleen
121 Tietä Taikaviitalle: Pysähtyneen ajan maa
129 Joron jäljillä: Pohjola-trilogia
130 Tarua vai totta?: Tottako vai haaveunta?
136 Ikuinen kakkonen: Katala varjovaras
137 Masalian tiikeri: Masalian tiikeri
138 Salaperäiset kyntteliköt: Kaarle Suuren aarre
143 Avaruuden armoilla: Matka maailmankaikkeuteen
-
Rune Meiklen (http://coa.inducks.org/comp2.php?default_o=1&acceptUnsure=1&zfi=on&creat=RMe), Caterina Mognaton (http://coa.inducks.org/comp2.php?default_o=1&acceptUnsure=1&zfi=on&creat=CMo), Andreas Pihlin (http://coa.inducks.org/comp2.php?default_o=1&acceptUnsure=1&zfi=on&creat=APi) ja Tito Faracin (http://coa.inducks.org/comp2.php?default_o=1&acceptUnsure=1&zfi=on&creat=TFa) tarinat nyt ensiksi, myös Henning Kuren tarina taskarissa 225 kannattaa lukea.
Monia muitakin tulee mieleen, mutta en jaksa luetella. 1990-luvun lopulta vuosituhannenvaihteeseen kuitenkin löytyy aika monta helmeä.
-
Marraskuun taskariin on luvassa hyvännäköinen kattaus tekijöiden puolesta:
http://www.lustiges-taschenbuch.de/news/news.html#news-1691
Martina & Scarpaa, Faraci & Cavazzanoa, Faccinia, De Vitaa ja Mazzarelloa. Kansikuvapoikana kansansuosikki Tuplanolla. Näyttää odottamisen arvoiselta.
-
Kaksi vuotta ja neljä* kuukautta kulunut edellisestä Suomessa ilmestyneestä Francesco Guerrinin tarinasta
----------------------------------------------------------------------------------------------------------
*julkaisun ilmestyessä
Lomaunohdus (M.&L. Shaw-Cavazzano) — Kun ei, niin ei. Ei vain toimi oikein mikään tässä tarinassa piirroksia lukuunottamatta. Tylsääääää...ja vastenmielistä.
Taksi sumuisessa yössä (Panaro-De Vita) — Simppeli, mutta toimiva ja mukavasti rullaava juoni, hieno tunnelma ja ensiluokkaiset piirrokset. Kirjan paras tarina aivan suvereenisti.
Uniloukku (P.&C. McGreal-Freccero) — Idea ei ole järin omaperäinen, mutta hetken jo mietin, että josko tästä sittenkin jotain...vaan ei. Tarinan konna kun astui kuvaan, niin johan oli taas nk. naamapalmun paikka. Tuosta eteenpäin loppu sitten seilailtiinkin kovin helposti ja yllätyksettömästi läpi. Ei näin.
Taidokas taidevaras (Radice-Turconi) — Niin vain tästäkin hahmosta sitten onnistuttiin tekemään mitäänsanomaton ja tylsä, kun tarpeeksi kauan jauhettiin samaa ideaa. Tuplanolla-saagan ei olisi missään nimessä saanut antaa laajentua pois alkuperäisten kirjoittajien Boscon ja Vitalianon käsistä. Nyt pelkään, ettei näille puolivillaisille agenttijutuille saada stoppia pitkiin aikoihin. Saksalaiset (?) sitten vielä päättivät hämmentää pakkaa ja jättää tarinoita välistä, saa nähdä, mitä Suomessa lopulta noiden suhteen käy, vai tulevatko Saksankin Taschenbucheissa myöhemmässä vaiheessa.
Väärän velhon päivä (Pandini-Gatto) — Väärän käsikirjoittajan päivä. Korri päähenkilönä kuulostaa sinänsä ihan...no, vähintäänkin kokeilemisen arvoiselta idealta, mutta Antonella Pandini ei toki tavalliseen tapaansa saa mitään hyvää aikaan. Kuolettavan tylsä, mielipuolisen huono, sanoinkuvaamattoman hirveä ja mitä kaikkea. ;D Hyi.
Karkuri kotona (Bosco-Perina) — Eipä ole Heluna-tarinoita juuri Taskareissa nähty. Mainio farssi, paikoin suorastaan huikeaa huumoria. Perinan piirrokset sopivat tällaisiin tarinoihin loistavasti. Kirjan toiseksi paras tarina.
Unelmia, unelmia (Vitaliano-Dalla Santa) — Pokkarin ehdottomasti toimivin ankkatarina. Mainiosti rakennettu juoni.
Makea mysteeri (Panaro-Del Conte) — Kuten muutkin ovat panneet merkille, mistä lähtien Mummon maatila on sijainnut lähiössä? Ja katu aivan vieressä? Carlo Panaro on välillä aivan erinomainen kirjoittaja, mutta nyt on pakko kysyä: MITÄ HITTOA? Hämmentävä, suorastaan perverssi näkemys eräästä ankkatarinoiden idyllisimmistä paikoista. Eikä tarinassa muutenkaan puhtia ole.
Setä Euroopasta (Muzzolini-Amendola) — Heikko on tämäkin. Vain pari etäisesti huvittavaa kohtaa, kokonaisuutena typerä ja järkyttävän huonosti piirretty tarina.
Eipä ollut suoraan sanottuna kovin ihmeellinen Taskukirja, vaikka tälläkin toki hetkensä oli. Eivät ole odotukset seuraavienkaan suhteen katossa — Castyn voimalla saatetaan mennä marraskuuhun, jolloin näyttäisi olevan jo vähän enemmänkin lupaavia tarinoita tulossa. Triplan kahdesta kolmanneksesta ei taida olla mitään tietoa tihkunut edelleenkään. Taasko on kaivettu Suomessa julkaisemattomia tarinoita muiden maiden Taskareista, vai sisältääkö jättiläinen ihan omin kätösin poimittuja (helmiä tahi koiranläjiä)? Jos ei Guerriniä tule, revin pelihousuni. Jos ei tuossa Triplassa ole, niin eipä tule vielä ainakaan moneen kuukauteen, aivan uskomatonta touhua!
-
Triplan kahdesta kolmanneksesta ei taida olla mitään tietoa tihkunut edelleenkään. Taasko on kaivettu Suomessa julkaisemattomia tarinoita muiden maiden Taskareista, vai sisältääkö jättiläinen ihan omin kätösin poimittuja (helmiä tahi koiranläjiä)? Jos ei Guerriniä tule, revin pelihousuni. Jos ei tuossa Triplassa ole, niin eipä tule vielä ainakaan moneen kuukauteen, aivan uskomatonta touhua!
Olisi todella mukavaa tietää hieman enemmän ja aiemmin tulevista julkaisuista ja niiden sisällöstä. Taskaritoimitus voisi tiedottamisessaan hieman skarpata ja siirtyä suoraan 2010-luvulle, nykyinen tiedottamiskäytäntö on kuin suoraan Brezhnevin ajoilta edesmenneestä Neuvostoliitosta (toki nykylukijoiden enemmistö ei tiedä/muista ajoista mitään).
Mielestäni saksan malli on ihan ok, tiedottaminen on ihan mukavaa kun julkaistaan sisällysluettelo ja kansi jo pari kuukautta ennen julkaisua. Saa vähän käsitystä mitä on tulossa. Toki suomessa taskarit pääosin koostuvat siis näistä saksan taskareista, joten Saksan tiedottamista seuraamalla pysyy kutakuinkin kärryillä. Toki aukkoja tulee tuplien ja triplojen ja erikoisjulkaisujen sisällöistä.
Tietääkö joku (taskaritoimitus, haloo? Kertokaa meille!), onko Saksan taskari "Master", josta myös muut euromaiden taskarit muokataan? Eli tehdäänkö toimitustyö ja taskareihin tulevien tarinoiden valinta Saksassa? Tämähän sanelee tietenkin osaltaan sen, mitä muualla voidaan julkaista, koska taskareissa pitää aina olla ennen julkaisematonta kamaa. Eli käytännössä Roope-Setien sisältö pitää kasata Saksan ja muiden maiden muista julkaisuista kuten LTB spezialeista? Ymmärrän hyvin, miksi kotoisessa Ropsussamme on viime aikoina julkaistu lähinnä vanhempaa kamaa, koska uudempien vielä taskareissa julkaisemattomien kohdalla on aina riski, että se pamahtaa saksan LTB:hen lähitulevaisuudessa. Uskon että näin on asian laita mm. Kähkösen toisessa ketjussa listaamien Castyn tarinoiden osalta. Samoiten on ikävää, että suomessa taskareissa on vähän Mikkiä, kun tietää että Mikit julkaistaan Saksassa ja Ruotsissa omissa julkaisuissaan.
Mutta pointtini oli siis että olisi kivaa että jos salaisuuden verhoa raotettaisiin; mitkä ovat ne liikkumavaran rajat, joiden puitteissa kotimainen toimitustyö tehdään? Ehkäpä tuo triplan sisällön arvailu olisi helpompaa ja voisi yönsä nukkua paremmin (tai huonommin) kun tietäisi pelisäännöt tarinoiden mukaan ottamiselle. Samoiten toivoisin että tulevista julkaisuista saksan malliin annettaisiin hieman enemmän tietoa kuin vihjailevat lauseet "ehkä vielä jonain päivänä näemme X-Mickeytä" tai "ensi keväänä luvassa Munaajan veljenpoika". Tai se klassinen, mainos Akkarin takasivulla kun opus on jo kaupoissa.
2 senttiäni :)
Miqz
-
Kahkonen laitteli jokin aika sitten viestiä Inducksin mukaisesta taskarien paremmuusjärjestyksestä. Itse katselin Carl Barksin ja Don Rosan dominoimaa sadan parhaan tarinan listaa (http://coa.inducks.org/recommend.php?top100=1) ja etsin joukosta suomentamattomia tarinoita. Kaikki kolme löytynyttä tarinaa olivat italialaista tuotantoa. L'inferno di Topolinoa (http://coa.inducks.org/story.php?c=I+TL++++7-AP) en edes ihmettele, vaikka harmittelenkin. Mutta kaksi muuta sietäisi kyllä julkaista jossakin julkaisussa.
Nämä kaksi tarinaa ovat Il dottor Paperus (http://coa.inducks.org/story.php?c=I+TL++188-AP) vuodelta 1958 sekä sadan parhaan listan tuorein tarina, kehutun Castyn Topolino e il mondo che verrà (http://coa.inducks.org/story.php?c=I+TL+2721-3P) vuodelta 2008. Muistaakseni tämä Castyn tarina on ennenkin nostettu Kvaakissa esille, ja mikseipä sitä toivottaisi. Jos tarinalla on ikää vasta noin vähän ja on päässyt, vaikkakin sijalle 99, sadan parhaaksi rankatun tarinan joukkoon, pitäisi suomenkielisen julkaisun olla selvä.
Siitähän voidaan toki olla montaa mieltä, edustaako tuo lista kokonaisuudessaan kuinka hyvin tarinoiden valiojoukkoa, mutta luulisi näiden kolmen olevan suomenkieliseen julkaisuun kelpaavia siinä missä muidenkin listalla olevien, kenties tuota Dante-mukaelmaa lukuunottamatta. Ja sekin on, joskin hieman kapeammalle yleisölle ehkä.
-
Pitkät tarinat sen tekevät. Nuokin ovat yli 70-sivuisia. Inducksin laajalla haulla saa nopeasti selville yli 60-sivuiset Suomessa ennen julkaisemattomat tarinat (http://coa.inducks.org/comp2.php?code=&keyw=&keywt=i&exactpg=&pg1=60&pg2=&bro2=&bro3=&kind=n&rowsperpage=0&columnsperpage=0&hero=&xapp=&univ=&xa2=&creat=&creat2=&plot=&plot2=&writ=&writ2=&art=&art2=&ink=&ink2=&pub1=&pub2=&znfi=on&part=&ser=&xref=&mref=&xrefd=&repabb=&repabbc=al&imgmode=1&vdesc2=on&vdesc=en&vfi=on&sort1=auto). Osa noista on erikoissarjoja (Taikaviitta 2000, Mikki ja mestarivelhot), osa eksoottisimmista maista ja osa varmasti huonojakin (http://coa.inducks.org/story.php?c=I+TL+2762-1P), mutta noin muuten noista pitkistä niitä itse valittuja kannattaisi poimia. Jos se valinta siis tapahtuu täällä Suomessa edes joihinkin kirjoihin.
Pisin taitaa olla 347-sivuinen Alla ricerca della pietra zodiacale (http://coa.inducks.org/story.php?c=I+TL+1780-AP), joka on kuitenkin useamman tarinan sarja.
Eihän pituus ole itsetarkoitus mutta kyllä minusta pitkissä tarinoissa on kehitelty mielenkiintoisempia ja monipuolisempia juonia kuin 20–30 sivun läpijuoksuissa. Oma suosikkini Kaarle Suuren aarre on 108-sivuinen.
-
Kolmoiselämää löytyy lehtipisteistä. Jo aiemmin indeksoidun saksan syyskuun taskarin lisäksi järkäleestä löytyy ihan kohtuullisen näköinen kattaus vanhempia julkaisemattomia tarinoita mm. Chierchiniltä, Andersenilta, Gattolta, Scalalta, Astertitilta, Martinalta, DeVitalta ja Cavazzanolta. Silmiinpistävää on Mikki-tarinoiden vähyys, ainoastaan 3 kpl 26:sta! Castyn ja Astertitin lisäksi vanhempaa Cambonia on nyt tarjolla. Luciano Gatton Ankka-tarina tuo kuvituksen puolesta mieleen kultaisen 70-luvun taskarit.
-
Gattoa ja Scalaa, pöh.
Silmiinpistävää on Mikki-tarinoiden vähyys, ainoastaan 3 kpl 26:sta!
Viime vuoden triplassahan oli vain yksi Mikki-otsikoitu tarina, sekin vain joku hiivatin monivalintapelleily. Siihen nähden ollaan kuitenkin edistytty. :-\
-
Kolmoiselämää löytyy lehtipisteistä.
Minun on pakko kommentoida kirjaa selailun perusteella heti. Lukemaan ehdin vasta viikonloppuna.
En sano tarinoista vielä mitään. Paitsi sen, että selailun perusteella lupaavalta näyttää.
Kirjan aloittaa neljän Taikaviitta-tarinan putki. Miksi näin? Miksei tarinoita ripoteltu ympäri kirjaa?
Löysin hyväkuntoisen kappaleen vasta neljännestä kaupasta, jossa kävin. En ole mielestäni kovin kauhea nipottaja kirjojen kunnon suhteen, mutta ne kirjat, joita kyseisissä kaupoissa tarkastelin, olivat aivan hirveässä kunnossa. Neljännestäkin kaupasta onnistuin vain vaivoin löytämään ostokelpoisen kappaleen. Missä vika? (Mainittakoon sekaannusten välttämiseksi, että olen muuttanut kuukausi sitten.)
-
Kirjan aloittaa neljän Taikaviitta-tarinan putki. Miksi näin? Miksei tarinoita ripoteltu ympäri kirjaa?
Käsittääkseni koska kyseessä on itsenäisistä tarinoista koostuva jatkuva saaga pidempien tuplanollien tyyliin.
-
Käsittääkseni koska kyseessä on itsenäisistä tarinoista koostuva jatkuva saaga pidempien tuplanollien tyyliin.
Näinhän asia onkin. Selasin kirjaa hutiloiden. Pahoitteluni.
-
Pari ekaa tarinaa (taikista) luettu. Sen ja selailun perustella sanoisin, että lupaavalta vaikuttaa. Mukavaa, että vanhempaa (omaan silmään vaikuttaa enempi 80-luvun puolivälin meiningiltä) Gattoakin on pitkästä aikaa julkaistu. Näyttää siltä, että harvinaisen vähän tulee tarinoita harpottua yli.
-
Mukavaa, että vanhempaa (omaan silmään vaikuttaa enempi 80-luvun puolivälin meiningiltä) Gattoakin on pitkästä aikaa julkaistu.
Joo, eiköhän Gattoa enemmän julkaistu juuri 80-luvulla, josta valtaosa omista taskari-muistoistakin on. Pieni ajatusvirhe tuli asiassa. Taikis-tarinat alusta luettu, ihan ok leppoisaa ja kaunista hömppää ja höntsäilyä, mutta odotin enemmän tältä vyötiäis-saagalta juonellisesti. Seuraavaksi lukuvuorossa nykymestari Castyn herkkupala.
-
Hienoja sarjoja on triplassa, on hintansa väärtti.
-
Casty on nero. Vaikka tämänkertainen tarina ei herran parhaimmistoa edustakaan, on se silti visuaalisesti ja huumoriltaan omalla tasollaan normaali taskaritarinoihin verrattuna. Tarina saa yksinkertaisesti hyvälle tuulelle ja sitä on nautinto lukea. Castyn nerous on ennenkaikkea tarinankerronnassa, mutta en yhtään väheksyisi hänen Scarpamaista, mutta silti persoonallista ja hienoa viivaa.
-
Gattoa ja Scalaa, pöh.
Uggetti se vasta olikin. Vetää vertoja Schäfereille (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?topic=7834.0). Katsokaa vaikka sivua 232.
-
Olisin kiitollinen, jos joku onnistuisi skannaamaan ja postaamaan tänne uuden triplan sivulta 277 sen ruudun, jossa Tupu(?) facepalmaa ja tokaisee "Eih, mitä tolloutta!" :laugh:
edit: väärä sivu dsfargeg
-
Olisin kiitollinen, jos joku onnistuisi skannaamaan ja postaamaan tänne uuden triplan sivulta 279 sen ruudun, jossa Tupu(?) facepalmaa ja tokaisee "Eih, mitä tolloutta!" :laugh:
Se tokaistaan sivulla 277.
Kohta on tripla luettu. Väännän taas jotain kurjaa juttua siitä.
-
No niin.
Kolmoiselämää oli varsin viihdyttävä paketti, kuten edeltäjänsäkin, Tripla. Miinusta liian vähästä Mikistä. 3 tarinaa, joista vain yksi oli lukukelvollinen. Pöh!
Taikaviitat olivat pettymyksiä. Kaukana kiertoradalla aloitti hienosti tämän saagan, mutta heti seuraava osa, Jäätävä uhka, oli täysi nolla. Sitten taas palattiin hyvään seikkailuun Avaruuden nopeimmassa vetäjässä. Ja taas mennään alakertaan, Söpöyden huippu oli todella tyhmä! Lisäksi tämä on aivan epälooginen kokonaisuus, ekaas osassa vyötiäismaasturi on Roopen. Toisessa Taikaviitta on hylännyt 313:n ja huristelee vyötiäismaasturilla. Kolmannessa ja neljännessäkin osassa sama juttu. 313 on poissa. Maasturi on Roopen, antoiko hän sen Taikikselle vai?
Otetaan sitten kerralla kaikki Mikit. Casty on nero, ihmeellinen nero. Avaloan pulinapullot on täyttä rautaa. Dinosaurusten arvoitus kyllä menetteli, mutta osoittautui kyllä lopulta ihan typeräksi. Dinot olivat kamalan näköisiä, kiitos Sergio Asteritin. Hyi. Haamuperintö taas oli jo juoneltaan täysi pöpi.
En ota kaikkia keskivertoja ja surkeuksia nyt suuremman mietinnän alle (suuren, juu!), mutta Seikkailijoiden sukua -tarinasta on pakko sanoa, että toteutus antoi karvaan maun, mutta yritys oli hyvä.
Tuplanolla petti taas. Rion muna oli tylsä. Missä on superagenttimme!?
Roope-setä ja Pepitan arvoitus ansaitsee aplodit. Hieno juoni, hienot piirrokset!
Voimakristalli viihdytti. Parempaa olisi toki saanut tästäkin.
Pompejin uusi kukoistus antoi hyvän mielen. Mukava tarina!
Roope-setä nostaa purjeet oli liki täydellinen tekele Giorgio Cavazzanolta. Mies on sekä piirtänyt, etä käsikirjoittanut huipputarinan, joka on paitsi hauska, myös säväyttävä.
Pulmalliset supervoimat oli lähes loppuun asti mieluisaa luettavaa - mutta kaikki olikin sitten unta. ARGH!
Ässien tapaaminen nauratti. Otsikon luettuani luulin tarinan kertovan jostain aivan muusta, kuin Akun... Enpäs kerrokaan, jos joku ei ole lukenut vielä!
Ne tarinat, jotka jätin mainitsematta, olivat joko huonoja, keskivertoja, tai sitten niistä ei saanut mitään irti, vaikka ne muuten ehkä maistuivatkin (esim. Studiosekaannus & Patsaan vartijana).
-
Lokakuun taskaria. (http://coa.inducks.org/issue.php?c=de%2FLTB+420)
Ei näytä kovin hääppöiseltä. Castya onneksi mukana.
-
Kyllä tuota nyt lukee ennen kuin selkään ottaa >:D
-
Arvostelussa Aku Ankan taskukirja 381 Kolmoiselämää:
Tämän Taskarin lukeminen kestikin sitten ennätyksellisen pitkään. En tuntunut löytävän sopivaa aikaa lukemiselle. Nyt tämä virhe on korjattu, eli ei kun tarinoiden kimppuun!
Kaukana kiertoradalla, Fausto Vitaliano - Andrea Freccero
Jäätävä uhka, Carlo Panaro - Marco Mazzarello
Avaruuden nopein vetäjä, Giorgio Salati - Francesco D'Ippolito
Söpöyden huippu, Augusto Macchetto - Marco Gervasio
Käsittelen samaan pötköön kuuluvat tarinat yhdessä osiossa. Tässä riittääkin purnaamista. Jatkumo on hirveää jälkeää! Mitä Taikaviitalle ollaan tekemässä? Ihan liian yliampuvaa minun makuuni. Vitaliano ja Macchetto onnistuvat hieman peittelemään rikostaan. Vitaliano on ujuttanut osaansa kauniin pointin ja Macchetto saa revittyä irti sopivaa huumoria. D'Ippoliton piirrokset ovat kammottavia, muiden menettelevät.
Taidehistoriaa, Giorgio Salati - Andrea Lucci
Yllättävän oivaltava yksisivuinen.
Avaloan pulinapullot, Casty
Mitä Castylle on tapahtunut? Tulevaisuuden superlupaus on tasaiseen vauhtiin menettänyt otettaan. Tämä tarina ei ole sitä, mitä olemme maestrolta tottuneet näkemään. Kaikeksi onneksi tämäkään ei silti ole huono tapaus.
Seikkailijoiden sukua, Paul Halas - Massimo Fecchi
Halasin tarina on tämän keskivertosuoritusta hivenen parempi. Fecchi on tuttuun tapaan raiteillaan.
Rion muna, Marco Bosco - Alessandro Perina
Mitä tapahtuu Tuplanollalle? Jokin on nyt pahasti vialla. Tästäkin tulevaisuuden superlupauksesta on tullut hetkessä silkkaa roskaa.
Sunnuntaipyöräilijät, Roberto Gagnor - Maria Luisa Uggetti
Uggetti... Miten tällaista roskien roskaa voi päästä seulan läpi? Katsokaa nyt! Tämä on kaikkien aikojen pohjanoteeraus ja pyhäinhäväistys! Uggetti onnistuu sotkuillaan pilaamaan käsikirjoituksen kuin käsikirjoituksen. Onneksi tässä tapauksessa se on pilaantunut jo Gagnorin pöydällä.
Palloilua, Alessandro Mainardi - Michele Mazzon
Loistava käsikirjoitus, loistavat piirrokset. Vanhalla, yksinkertaisella juonikuviollakin voi saada hyvää aikaan.
Rikkauden lähteillä, Guido Martina - Massimo De Vita
Martina ja De Vita pettävät tasoonsa nähden. Kuitenkin tämän kaksikon aliveto on täydellinen suoritus suhteutettuna yleiseen tasoon nykyään.
Patsaan vartijana, Carlo Panaro - Lino Gorlero
Hyvää jälkeä! Ei minkäänlaista moitittavaa.
Luontoäidin helmassa, Pat & Carol McGreal - Bancells
Erittäin hyvä veto McGrealeilta ja Bancellsilta. Epäonnistumisen kiistattomat mestarit ovat saaneet aikaan muhevan tarinan. No, ei tämä yleisellä tasolla hyvä tarina ole, mutta näiden tekijöiden asteikolla voidaan puhua jopa mestariteoksesta.
Dinosaurusten arvoitus, Bruno Concina - Sergio Asteriti
Lupaava juoni on päätynyt väärän käsikirjoittajan huomaan. Juttu menee pilalle. Tiedostan itsekin, että Asteritin piirrokset ovat huonoja, mutta jostain syystä minä pidän niistä. Olen pitänyt niistä aina. Ja aina olen tiedostanut ne huonoiksi. Mikä oravanpyörä...
Transilvanian torvi, Rodolfo Cimino - Alessandro Gottardo
Aijai, Cimino on joutunut huonolle tielle ja suoltanut tasoaan pahasti huonomman tarinan. Gottardon piirrokset pelastavat paljon.
Pepitan arvoitus, Fabio Michelini - Guido Scala
Michelinin käsikirjoituksella on sekä hyvät että huonot hetkensä, joten se päätyy armottomasti keskiverto-osastolle. Scalan piirroksista sanon samat sanat kuin Sergio Asteritin kohdalla. Paluu oravanpyörään...
Studiosekaannus, Rudy Salvagnini - Andrea Ferraris
Heh! Hulvatonta! Tosin ei niin hulvatonta kuin ennen... Mitä on tapahtunut?
Epäonnenlantti, Bruno Concina - Giulio Chierchini
Outo tarina, mutta siitä saa silti onnistuneen vaikutelman. Chierchini on rautaa.
Voimakristalli, Gorm Transgaard - Flemming Andersen
Bravo! Sekä käsikirjoitus että piirrokset täsmäävät.
Pompeijin uusi kukoistus, Giorgio Pezzin - Luciano Gatto
Tupla-Bravo! Kaksi suorastaan mestarillista tarinaa peräkkäin! Tämä on nykyisin harvinaista herkkua.
Haamuperintö, François Corteggiani - Silvio Camboni
Buu! Lupaava putki menee pilalle. Camboni ei ole edukseen tässä tarinassa.
Tehtävä jäätiköllä, Alessandra Malabarba - Roberta Migheli
Laadutonta. Kaikilta puolin.
Roope-setä nostaa purjeet, Giorgio Cavazzano
Cavazzano pelastaa paljon tarinallaan. Hienoa jälkeä sekä juonellisesti että taiteellisesti.
Pulmalliset supervoimat, Lucio Leoni ja Emanuela Negrin
Leoni-Negrin-superparivaljakko tekee paljon mestarillisemmin sen, mitä Vitaliano-Panaro-Salati-Macchetto-ryhmä mahdollisesti yritti kirjan alkusivuilla. Harmi vain, että loppu on turhan töksähtävä. Se syö paljon pisteitä.
Ässien tapaaminen, Fabio Michelini - Silvio Camboni
Camboni palaa oikealle tielle tämän tarinan myötä. Michelinikin on terässä.
Taikahuilu, Alessandro Bencivenni - Massimo De Vita
Yllättävän hyvä paketti. Tosin minua rassaa tarinan tapahtuminen unessa, joka on turhan tyypillinen ja tylsä piirre. Ainakin joissakin tapauksissa Akun harrastamat Bravo-välihuudot ovat muuten ihan etiketin mukaisia.
Yhteenveto: Erittäin kaksijakoinen tapaus. Järkäleen voisi jakaa huonoihin ja hyviin tarinoihin siten, ettei rajatapauksia juuri olisi. Jako tuntuu menevän aika tasan, joten tämä on keskiverto-opus. Tosin arvosanaa voisi rajusti laskea sillä perusteella, että huonoja sarjoja on yksinkertaisesti ihan liikaa. Eihän niin saisi olla!
Kuukauden nimitysten valitseminen oli erittäin vaikeaa.
Kuukauden käsikirjoitus: Pompeijin uusi kukoistus - Giorgio Pezzin
Kuukauden piirrokset: Palloilua - Michele Mazzon
-
Hieman pidempi arvostelu/artikkeli uusimmasta taskarista ;) :
http://ankkalinnake.blogspot.com/2011/09/arvostelu-aku-ankan-taskukirja-381.html
-
Transilvanian torvi, Rodolfo Cimino - Alessandro Gottardo
Aijai, Cimino on joutunut huonolle tielle ja suoltanut tasoaan pahasti huonomman tarinan. Gottardon piirrokset pelastavat paljon.
Sehän on varsin tavallinen Ciminon teekärrytarina. Kaikki Ciminon peruselementit mukana: matkataan teekärryn kanssa, tavataan outouksia, aarteen löytymistä ei piirretä vaan se kuvataan huudolla ja outo kulkupelikin vilahtaa sivulla 419. Ja tässäkin tarina on välillä Akun luona ja välillä Roopella. Niin liukuhihna-Ciminoa ettei kaavamaisemmaksi saa.
Minä en ole havainnut Tuplanollan tason laskua. Ei ne pitkätkään tarinat minusta mitään erikoisen hyviä ole olleet joten nämä lyhyet kelpaavat siinä missä muutkin perustarinat.
Jotenkin pidin Uggettin tarinasta Roope-sedässä. Siinä kokoelmassa ja siihen Mikki-tarinaan ne heikot piirrokset sopivat. Tässä Taskarin Simo Sisu -tarinassa kaikki on päin honkia. Onnetonta.
Edit: Pelle puhuu höpöjä sivulla 503: "Noin 22 tunnin, 36 sekunnin ja 29 kymmenyksen päästä." Siis 22 tunnin ja 38,9 sekunnin päästä?
-
Sehän on varsin tavallinen Ciminon teekärrytarina.
Tästä puuttuu kaksi Ciminon tarinoille tärkeää elementtiä; mielikuvituksellisuus ja yllätyksellisyys. Sarja äityy turhan kaavamaiseksi ja ennalta-arvattavaksi.
Minä en ole havainnut Tuplanollan tason laskua. Ei ne pitkätkään tarinat minusta mitään erikoisen hyviä ole olleet joten nämä lyhyet kelpaavat siinä missä muutkin perustarinat.
No joo, eivät ole Tuplanollat ikinä olleet erityisen hyviä tai mestarillisia, mutta hyviä ne ehdottomasti olivat aikoinaan. Jossain välissä vain tapahtui se nykyisin niin tyypillinen naksahdus ja suunta kääntyi väärälle reitille. Ehkä kaikki tapahtui nopeasti siinä vaiheessa, kun Tuplanolla riistettiin alkuperäisiltä käsikirjoittajiltaan ja luovutettiin toivottomille tusinataitureille.
-
Mulla on noin 105 taskaria, mutta vain 1/3 osa niistä on luku kelposia, koska ne on todella vanhoja.
PS. Isoveli antoi ne minulle.
-
Hieman yli vuosi sitten taskareita oli yksi. Katsotaas hyllyyn ja todetaan että taskareita on nyt... Kolme! Ja näistäkin yksi on tuosta Taskarin sankarit-sarjasta.
Tällä menollahan saisin piakkoin kaikki hankittua. ;D Tosin ei se ole tarkoituskaan.
-
En ainuttakaan.
Enkä aio enempää omistaakaan.
Lapsena taisi olla about 50 ekaa. Silloin Akuissa oli taikaa, enää ei piiiiiiiiiiiiitkään aikaan.
-
Kaksi vuotta ja viisi kuukautta kulunut edellisestä Suomessa ilmestyneestä Francesco Guerrinin tarinasta
-----------------------------------------------------------------------------------------------------------
Ihan kohtalaisen mielenkiintoisen näköinen Tripla. Tai sanotaan näin, että monta kiinnostavan näköistä tarinaa. Guerriniä ei tietenkään, mutta mukava määrä tarinoita 80- ja 90-luvuilta, ja tietysti Castya sun muuta. Lukemaan en ole ehtinyt kuin vähän alusta, muita kiireitä on ollut aivan tolkuttomasti.
Eli toisin sanoen, meikäläisen näkemystä tarinoista joudutte vielä odottelemaan. Jos tuon nyt tämän kuun aikana saisi kuitenkin luettua. ::)
-
Olisko tässä nyt sitten joulukuun taskari:
http://www.lustiges-taschenbuch.de/news/news.html#news-1696
Kansi näyttää tutulta:
http://coa.inducks.org/issue.php?c=fi/RS2007-02
Hassua, että kortit on muutettu. Sisältö nostattaa odotuksia: Castya&Mazzarelloa, Scarpaa&Cavazzanoa, Ambrosiota&DeVitaa, Andersenia. Mukavaa, että Casty on viime aikoina saanut paljon julkaisuja.
-
Nämä tarinat:
- ensimmäinen ei inducksissa (?)
- http://coa.inducks.org/story.php?c=I+TL+2595-1
- http://coa.inducks.org/story.php?c=I+TL+2869-5
- http://coa.inducks.org/story.php?c=I+TL+2872-2
- http://coa.inducks.org/story.php?c=I+TL++499-A
- http://coa.inducks.org/story.php?c=I+TL+2853-3
- http://coa.inducks.org/story.php?c=I+TL+2784-5
- http://coa.inducks.org/story.php?c=I+TL+2863-6
- http://coa.inducks.org/story.php?c=D+2008-326 (?)
-
Näköalapaikka, AATK 382, on kaupoissa. Sisältö jo aiemmin mainittu lokakuun Saksan taskarin sisältö, ei muutoksia, odotetusti. Kansi sen sijaan yllätyksellisesti huhtikuun Ruotsin ja Saksan taskareista, Aikahyppy-tarinasta. Tämänkertainen taikaviitta-tarina, Paninin & Amendolan 10-sivuinen, ei vastaa tasoltaan uljasta kantta. Faccinin kuvittama Castyn Mikki & Hessu -hassuttelu taas näyttää vuoden taskaritapaukselta. Toivottavasti "Mäihämolekyylit" kantaa loppuun asti...
-
Faccinin kuvittama Castyn Mikki & Hessu -hassuttelu taas näyttää vuoden taskaritapaukselta. Toivottavasti "Mäihämolekyylit" kantaa loppuun asti...
Päätöntä rymistelyä mutta aiheensa puolesta perusteltua. Inducksissa saanut arvion 8 (http://coa.inducks.org/story.php?c=I+TL+2757-2) ja on sijalla n. 750.
Indiana-tarinassa (http://coa.inducks.org/story.php?c=I+TL+2800-3) esiintyy Saija Sanasieppo. En muistanut koko hahmoa mutta on näköjään Indiana-albumissa ja kahdessa Roope-sedässä ilmestynyt Suomessa. Ihan näpsäkkä mutta saisi olla muutakin tekemistä kuin olla painolastina ja juttukaverina.
-
Lokakuun taskari Näköalapaikka oli suurimmaksi osaksi aikamoinen pettymys. Pari mukavaa juttua löytyi onneksi. Yksi mestarillinenkin.
Onnea matkassa oli piristävä tarina monestakin syystä. Erickson on upottanut tarinaansa kaksi hahmoa kahden tilalle. Ei Akua Roopen matkassa, vaan Hannu! Ei Kroisosta Roopen kilpailijana, vaan Pii! Andersenin energinen piirros miellytti tarinaa entisestään. Eihän juoni ihmeellinen ole, mutta ihan pakko antaa isot plussat näin hyvälle tuulelle saavalle tarinalle!
Castyn Mäihämolekyylit oli hauska ja siinä oli hyvä juoni, kuten lähes aina. Mahtavaa tarinanikkaria ei kyllä voita mikään! Enrico Faccinin kuvitukset tuovat lisää iloa silmään. Pakko vain ylistää tätäkin!
Tuplanollaan petyin taas. Harhoja kankaalla parantaa jo kahdesta edellisestä seikkailusta, muttei tarpeeksi. Ihan mukavaa luettavaa kuitenkin.
Noidan paras ystävä on taas Korri -tarina. Juoni ei miellytä, muttei se kamalan huonokaan ole. Kamalat piirrokset kyllä antavat miinusta senkin edestä.
Pitkästä Aikaa Puhutaan taas PAM-tarinasta. PAM-logoa ei löydy, joten tajusin tämän olevan PAM-tarina vasta, kun luin otsikon itse tarinasta (en siis sisällysluettelosta). Pellen Arvaamaton Mölytoosa ei jatka ihan samalla tavalla kuin edelliset PAMit, mutta se on vain hyvä juttu. Tykkään PAMeista aina eikä tämä ole poikkeus. Kiva tarina.
Theran salaisuus -tarinan alku on tosi hyvä, mutta koko homma muuttuu roskaksi tarinan edetessä. Indiana Hopo ansaitsisi parempia seikkailuja. Loppu töksähtää yhtäkkiä.
Karmivat kuvaukset oli kauhujuttu. Miksi se oli tungettu tähän, eikä Roope-setään, jossa on kauhuteema? Tarina on toki surkeaa laatua niin juoneltaan kin piirroksiltaankin, mutta silti.
Taikaviitan Pukudraama oli ihan hauska, mutta tylsähkö ja mitäänsanomaton.
Karhukopla ja Triplanolla-serkku taas oli täyttä roskaa.
Onneton onnenmyyrä, taskarin päättävä tarina, kesrtoo jälleen yhden erilaisen tarinan Hannusta. Piristävä kokonaisuus, joka kuitenkin loppui aika kurjasti Hannua ajatellen.
Marraskuussa taas Tuplanollaa. Toivottavasti "Amorin nuolet" osoittautuu kunnon agenttiseikkailuksi.
-
Faccinin kuvittama Castyily oli todella nautinto silmille, mutta itse tarina oli "vain" perus-Castya. Silti se oli hauska ja moniin täytetarinoihin verrattuna upea. Uskon että Casty pääsee paremmin oikeuksiinsa pidemmissä tarinoissa ja toivonkin että niitä julkaistaan piakkoin. Näköalapaikan muista tarinoista: tykkäsin Andersenin hupailuista, tuplanolla oli ihan ok, Vianin Indiana Hopon taide uskomattoman kaunista (tarina ei tällä kertaa onnistunut), Millamagiat ja taikis TÄYTTÄ PAS..ROSKAA, Karhukopla ok täytetarina ja kirjan päättävä Hannu ihan piristävän erikoinen, hieman melankolinen tarina. Ok taskari, mutta noista roskista pitäisi päästä kokonaan eroon. Amendola saisi muuten nykypäivän Peregon arvonimen, mutta se olisi loukkaus Peregoa kohtaan.
-
Aku Ankan Kirjasto kertoo uuden teemanumeron olevan jälleen jouluinen:
http://www.akuankka.fi/kirjasto/julkaisu/numero/1352
Pöh ja pah, en tykkää! >:(
-
No oliko tuo yllätys, että on jouluteema? Ei tainnut olla. >:D
Just deal with it! :P
-
Gatton piirtämä aloitustarina vaikutti oikein lupaavalta selailun jälkeen. Vaan en olisi piirtäjää Gattoksi heti tunnistanut. Täytyy olla miehen ihan ensimmäisiä tarinoita. Oli siinä sentäs Gattolle tyypilliset hikikarpalot.
-
Positiivista tuossa teemanumerossa oli että kaikki on Suomessa ennen julkaisemattomia :P Gatton ja Massimo De Vitan tarinat olivat kyllä mielenkiintoisia
-
Positiivista tuossa teemanumerossa oli että kaikki on Suomessa ennen julkaisemattomia :P
No sehän on jouluteemojen perinne.
-
Pehmeä paketti ei sisällöltään ollut jouluisen pehmeä ja hempeä, mutta odotukset ylittävä kuitenkin. Erityiskiitokset ansaitsevat Guido Martinan ja Luciano Gatton klassikko sekä Tito Faracin kirjoittama erikoinen, mutta hauska trilogia. Pienoisen pettymyksen aiheutti jälleen kerran se, ettei paketista paljastunut joulutarinaa sieltä perinteisemmästä päästä, joka siis mielipiteeni mukaan sisältää hyväntahtoisen, viisaan, kunnioitettavan, vanhan kunnon Joulupukin, aitoa joulutunnelmaa sekä hyvää tahtoa (oih!).
-
En osta tuota teemaa. Sapettaa ainainen jouluvouhotus joka lokakuu.
Ensi taskarin sisältöä lienee tässä:
http://coa.inducks.org/issue.php?c=de%2FLTB+421
-
En osta tuota teemaa. Sapettaa ainainen jouluvouhotus joka lokakuu.
No, osta se joulukuussa. :)
-
En ymmärrä valitusta siitä, että jouluinen teemanumero ilmestyy lokakuun lopulla. Eihän se nyt herranjestas voi joulunalusviikollakaan tulla kauppoihin. Pakko kirjoille on antaa jonkin verran myyntiaikaa, joulutaskaria harva (etenkään satunnaislukija) hankkii enää tammikuussa.
Jos ei ole lokakuussa joulufiilistä, komppaan Jannea: ei muuta kuin odottelee joulukuuhun ja kas, kirja sopiikiin sesonkiin kuin parta pukin leukaan! Se on tasan niin yksinkertaista.
Todellinen sääli, jos joku taskareiden ystävä jättää tuon ostamatta sen vuoksi, että ilmestyy väärään aikaan. No tietysti, jos ei voi jostain syystä joulua sietää, niin sille ei varmaan sitten voi mitään. Turha silti odottaa, että tästä erinomaisesta, jo perinteeksi muodostuneesta jouluteemasta luovuttaisiin. Joulu on klassinen aihe, se ei kulu koskaan. Toimii joka vuosi.
Pehmeä paketti näyttää etukäteisvilkuilun perusteella jälleen kerran vuoden parhaalta Taskarilta. Lukemaan ehdin, kunhan olen saanut pari muuta kirjaa/lehteä "pois alta". Myöhemmin tähänkin ketjuun tulossa painavaa asiaa niin viime kuun Triplasta kuin kahdesta tässä kuussa julkaistusta Taskukirjastakin.
-
No, osta se joulukuussa. :)
Haha, eipä tuo taskari kyllä kiinnosta muutenkaan järin paljoa. Jouluteemoja on kokoelmassani vain kaksi. Numero 12, jonka ostin, koska siinä on Castyn sarja ja numero 24, koska siinä oli Ultrasankarit. Jälkimmäinen osoittautui pettymykseksi, vaikka muut tarinat siinä sitten olivatkin mukavia.
Julkaisuajankohta ei haittaa, ilmestyköön vaikka kesällä. Mutta kun aina yhdessä kolmesta teemasta pitää olla jouluteema! Sehän tässä tympii. Olen saanut niistä tarpeekseni. Paljon muita uusia ja hyviä teemoja saataisiin kasaan vuosien aikana.
-
Minua kyllä häiritsee jouluisen taskarin tulo lokakuussa, mutta onhan se kaikessa liian aikaisessa joulun toitotuksessa kuitenkin häviävän pieni asia. Juhlassa ei ole mitään vikaa, valmistautuminen siihen saisi alkaa myöhemmin.
Mutta uusin Teemataskari vaikutti ihan hyvältä, mieleen jäi nopealla selailulla heti kolme tarinaa jotka haluan lukea. Taidanpa siis ostaa lähempänä oikeaa ajankohtaa tuon, jos en ole jo kyllästynyt jouluun esimerkiksi kauppojen ylilyöntien vuoksi.
-
Arvostelussa Aku Ankan taskukirja 382 Näköalapaikka:
Heh, sainpas sittenkin luettua tämän vielä ilmestymiskuukauden aikana. Sukellan suoraan sisältöön.
Kansi, Andrea Freccero
Frecceron kansi... Miksi tällainen, ei nyt upea, mutta uhmakas, Taikaviitta-kansi laitetaan koristamaan sellaisen julkaisun kantta, joka sisältää yhden kymmensivuisen hupailun, jonka nimihahmona tämä on? Ei mene ymmärrykseen. Ehdin jo odotella pitkää Taikaviitta-paukkua, esimerkiksi kaksikolta Negrin-Leoni. Ehdotan asiasta vastaaville jatkossa maalaisjärjen käyttöä.
Onnea matkassa, Byron Erickson - Flemming Andersen
Tämä tarina ei todellakaan loista. Tärkeä valopilkku on kuitenkin nykyisin turhan harvoin nähdyn Kulta-Into Piin esiintyminen. Andersenin piirrokset ovat, kuten todettua, menettäneet entisen hohtonsa.
Mäihämolekyylit, Casty - Enrico Faccini
Pitkästä aikaa voin rehellisesti sanoa Castyn onnistuneen. Tarinan idea on loistava. Myös käsikirjoitus on pitkälti osunut nappiin. Jo perinteisesti joudun kuitenkin toteamaan, että olisin odottanut vähän enemmän. Onhan kyseessä Casty! Faccini on tehnyt mestarillista jälkeä.
Harhoja kankaalla, Marco Bosco - Marco Mazzarello
Niin mestarillisesti alkaneet Tuplanollan seikkailut ovat taantuneet alhaiselle tasolle. Tarina on ehdoton pettymys. Mazzarello ei tunnu löytävän Tuplanollan, eikä varsinkaan Tuplanolla-sarjoihin olennaisesti kuuluvan miljöön, syvintä olemusta.
Noidan paras ystävä, Tea Orsi - Michele Mazzon
Korria yritetään näemmä toden teolla nostaa uudeksi nimihahmoksi. Projektin onnistuminen vain vaatisi hyviä tarinoita. Tämä sarja ei lukeudu niiden joukkoon. Erityisesti tarinan loppu on sietämätön.
Pellen Arvaamaton Mölytoosa, Lars Jensen & David Gerstein - Flemming Andersen
Tuplanollan tavoin PAM-tarinatkin ovat pudonneet kovaa ja korkealta. Onneksi tämä tapaus ei ole niin huono, mutta siihen suuntaan se päätyy silti. Andersenin piirrokset sopivat ympäristöön taantumuksestaan huolimatta.
Theran salaisuus, Augusto Macchetto - Roberto Vian
Macchetto on ilmiselvästi jahdannut Disney-sarjakuvissa perinteistä kadonneiden kulttuureiden etsimisestä kertovien hyvien tarinoiden henkeä. Näkövinkkelistäni tämä ei osaa tehdä kyseisestä lajityypistä hyvää tarinaa ja yrittää kaiken lisäksi saada hyvää juonta kasaan näkemättä minkäänlaista vaivaa. Sarjasta kehkeytyy häpeällinen ja kirjoittajalle liuta pitkiä miinuksia. Piirroksetkaan eivät ole sitä oikeaa Viania, mitä en ihmettele. Ei kai hyvänä piirtäjänä tunnettu Vian ole voinut olla kovin mielissään tällaisen kökön kuvittamisesta?
Karmivat kuvaukset, Cecilia De Bianchi - Valerio Held
Tämä Milla-sarja on paljon aiempaa Korri-kyhäelmää parempi. Tekijät tuntuvat tuntevan aiheen. Erityisesti Heldin juoneen täydellisesti sopivat piirrokset lämmittävät mieltä.
Pukudraama, Gabriele Panini - Maurizio Amendola
Tähän tarinaan ehdinkin jo hieman pureutua kannen kohdalla. Juonessa ei sinänsä ole mitään vikaa, sarja on vain turhan lyhyt ja mitäänsanomaton (huomasin, että OP käytti samaa ilmaisua, mutta se avaa sarjan ytimen niin hyvin, etten henno sensuroida sitä). Aiheesta saisi varmasti aikaan pidemmän ja hauskemman version. Amendola on hyvä piirtäjä.
Karhukopla ja Triplanolla-serkku, Nino Russo - Andrea Lucci
Miksi nimi Triplanolla tuo päähäni vain Tuplanolla-sarjat ja ajatuksen, että se sopisi paremmin niihin? Juoni on yllättävän etevä, mutta sen painolastina on Lucci, joka ei osaa edelleenkään taiteilla koplalaisia.
Onneton onnenmyyrä, Riccardo Secchi - Francesco D'Ippolito
Tarinan alku toi mieleeni useammankin sarjan, joissa Hannun onni on napattu Pellen laitteen toimesta. Sarjan edetessä siitä kehkeytyy kuitenkin niitä erilaisempi ja loppujen lopuksi tuloksena on poikkeava, jossain määrin epäankallinen, tarina. Poikkeavalla tarkoitan kuitenkin positiivisesti poikkeavaa. Secchi on mahdollisesti kasannut tulevan klassikon. Tämä sai ajattelemaan. Secchin suoritus on niin mahtava, etten voi valittaa D'Ippoliton kehnosta käsialasta, johon ei lukiessa ehdi edes kiinnittää huomiota.
Yhteenveto: Useammasta pettymyksestä ja kömpelöstä kansivalinnasta (joka vaikuttaa paljon!) huolimatta tämä Taskari on hieno teos. Surkeuksien vastapainona ovat iloiset yllätykset ja edelleenkin mainintojen, kehujen ja kunnioituksen arvoinen, mahdollinen tuleva klassikko, eli kirjan päättänyt Hannu-tarina.
Kuukauden käsikirjoitus: Onneton onnenmyyrä - Riccardo Secchi
Kuukauden piirrokset: Karmivat kuvaukset - Valerio Held
-
Jätetään nyt toistaiseksi Guerrinin edellisestä täällä nähdystä tarinasta aikaa laskeva alkukommentti viesteistä pois, kun kerran miehen taidetta saamme tulevassa Roope-sedässä ihailla. Mikäli alkaa kuitenkin vaikuttaa siltä, ettei Taskarin sivuille Francescon töitä saada pitkään aikaan, tuo murheen laskuri saattaa tehdä Taskukirjoihin keskittyvänä paluun.
Joulutaskari on edelleen lukematta, mutta kiirekös tässä. Onhan tuossa viitisen kappaletta tuoreita kovakantisia Disney-kirjojakin pinossa odottamassa, eiköhän niihin kaikkiin piakkoin pääse syventymään, kun muut kiireet hieman helpottavat.
Tässä viestissä tarjoan tiukkaakin tiukempaa analyysiä syyskuun Kolmoiselämästä ja lokakuun Näköalapaikasta.
Kolmoiselämää (381):
Kaukana kiertoradalla (Vitaliano-Freccero) — Tämä Vyötiäismaasturi-saaga on kovin epätasainen, mutta ihan positiivinen maku kokonaisuudesta jäi. Ensimmäinen tarina on kohtalainen. Juoni toimii pääasiassa mainiosti, mutta loppu hieman tökkii.
Jäätävä uhka (Panaro-Mazzarello) — Paras näistä maasturijutuista ehdottomasti. Käsikirjoitus toimii mainiosti ja tunnelma on erinomainen. Oikein hyvä.
Avaruuden nopein vetäjä (Salati-D'Ippolito) — Hyvä käsikirjoitus, hyvät piirrokset. Ei ihmeitä, mutta aivan mainio Taikaviitta-tarina.
Söpöyden huippu (Macchetto-Gervasio) — Viimeinen neljästä floppaa melkoisesti. Ihan sujuva juoni, mutta ei tässä mitään mielenkiintoista ole. Idea on ärsyttävä.
Taidehistoriaa (Salati-Lucci) — Vanha vitsi. Hauska juttu sinänsä, mutta toistamisen voisi jo lopettaa.
Avaloan pulinapullot (Casty) — Kirjan paras tarina, aivan upea. Casty on tunnelmallisten seikkailutarinoiden mestari. Ja piirtäjänä aivan velho.
Seikkailijoiden sukua (Halas-Fecchi) — Pöljä idea, keskinkertainen toteutus. Ei järkyttävän huono tarina, mutta puhditon.
Rion muna (Bosco-Perina) — Edelleenkään en ymmärrä, miksi osa Tuplanollista jätettiin väliin. Toinen Cavazzanon piirtämä, Sistin kirjoittama ja varsin mielenkiintoisen näköinen, toinen Lorenzo Pastrovicchion taiteilema yli 100-sivuinen Vitalianon ja Boscon tarina, joka käsittelee Tuplanollan mystisiä alkuvaiheita. En vain tajua, miksi on pitänyt niiden yli hypätä näihin vähemmän kiinnostaviin tarinoihin. Ensi kuussa ilmestyy Suomessa sitten viimeisin Tuplanolla-tarina, mitäs sitten tehdään? Odotellaan, että Italiassa saavat lisää aikaan ja pyöritellään peukaloita? Jos ei näiden jälkeen palata meilläkin noihin yli hypättyihin, olen yhä enemmän ihmeissäni. Tämä agenttihumppa oli keskitasoa, "ihan ok". Olen satavarma, että nuo skipatut ovat mielenkiintoisempia tarinoita.
Sunnuntaipyöräilijät (Gagnor-Uggetti) — Järkyttävää roskaa kaikilla mahdollisilla tavoilla, silkkaa lukijan kiduttamista.
Palloilua (Mainardi-Mazzon) — Idea vaikutti aluksi hyvältä, mutta tarina lässähti täysin. Loppujen lopuksi yhtään mitään ei jäänyt käteen. Mazzonkin on keskinkertaisuuden perikuva, ei oikein onnistu.
Rikkauden lähteillä (Martina-De Vita) — Mainio klassikko. Toimiva juoni, hyvä tunnelma, mallikelpoiset piirrokset.
Patsaan vartijana (Panaro-Gorlero) — Kirjan paras ankkatarina. Toimii yksinkertaiseti joka osa-alueella. Erinomaisen viihdyttävä käsikirjoitus Carlo Panarolta, ja mieletöntä huumoria. Mahtavaa.
Luontoäidin helmassa (P.&C.McGreal-Bancells) — Häiritsevä, ällöttävä, tylsä, typerä, ruma.
Mikki Hiiri ja dinosaurusten arvoitus (Concina-Asteriti) — Loistavaa vanhojen aikakonetarinoiden tunnelmaa, vaikka ko. lajityypissä pidänkin selvästi enemmän tuoreempiin aikakausiin sijoittuvista sarjoista. Juoni ei ole täydellinen, mutta toimii sangen mukavasti.
Transilvanian torvi (Cimino-Gottardo) — Keskitasoinen Cimino-tarina, joka jättää hyvän fiiliksen.
Roope-setä ja Pepitan arvoitus (Michelini-Scala) — Erinomainen tarina, tämän Taskarin ehdotonta kärkikastia. Mielenkiintoinen ja viihdyttävä juoni, ja Scalan piirrokset sopivat aivan täydellisesti tällaisten tunnelmallisten ympäristöjen kuvittamiseen. Siinä oli kyllä upea piirtäjälegenda.
Studiosekaannus (Salvagnini-Ferraris) — Varsin mukava Salvagnini-sekoilu. On mieheltä toki parempaakin nähty, mutta hauskaa viihdettä tämäkin oli.
Epäonnenlantti (Concina-Chierchini) — Pöhkö juoni. Selvästi heikompi Concinan tarinoista tässä Taskarissa.
Voimakristalli (Transgaard-Andersen) — Typerää. En yleensä jaksa syttyä tarinoihin, jotka rakentuvat sen idean ympärille, että Aku on idiootti. Tämä ei ole poikkeus.
Pompeijin uusi kukoistus (Pezzin-Gatto) — Ei parasta Pezziniä, mutta kaikin puolin mukava tarina yhtä kaikki. Hyvä tunnelma.
Haamuperintö (Corteggiani-Camboni) — Ei mielettömän huono, mutta kovin yksinkertainen ja yllätyksetön tarina. Cambonikaan ei ollut vielä näihin aikoihin nykyisessä mestari-iskussaan.
Tehtävä jäätiköllä (Malabarba-Migheli) — Kelvollista luettavaa. Ei mitään mullistavaa, vaan kohtalaista perussarjakuvaa.
Roope-setä nostaa purjeet (Cavazzano) — Cavazzano on kirjoittanut paljon parempiakin tarinoita. Mielenkiintoisempia. Ei tässä kuitenkaan suurta valittamista ole, kaikki toimii erittäin hyvin.
Pulmalliset supervoimat (Negrin&Leoni) — Huoh. Tämä tarina on tylsä kuin mikä.
Ässien tapaaminen (Michelini-Ziche) — Hauska, kiinnostava, tunnelmallinen, hyvin kirjoitettu tarina.
Taikahuilu (Bencivenni-De Vita) — Samat sanat kuin edelliseen, mainiota sarjakuvaa.
Kokonaisuutena Tripla oli tällä kertaa varsin mukava paketti. Hyviä tarinoita oli paljon ja todella huonoja vastaavasti melko vähän. Oli virkistävää, että mukana oli paljon tarinoita 80- ja 90-luvuilta, vaikka nämä toki olikin kerätty lähinnä muissa Pohjoismaissa julkaistuiden tarinoiden joukosta, eli ihan hirveästi ei toimitus ollut omaa harkintaa käyttänyt. Osa vanhemmista tarinoista oli oikein hyviä, osa ei niinkään. Ei tämä mitään klassikoiden juhlaa ollut, siihen vaadittaisiin vähän laadukkaampaa tarinoiden valitsemista. Mutta hyvä Taskari joka tapauksessa.
Näköalapaikka (382):
Onnea matkassa (Erickson-Andersen) — Hyvä tarina Egmontin nykytasoon nähden. Byron Erickson on edelleen ammattimies.
Mäihämolekyylit (Casty-Faccini) — Taattua Casty-herkkua, kirjan paras tarina jälleen kerran. Kiehtova idea, loistava toteutus. Faccini on huikea, aivan huikea.
Harhoja kankaalla (Bosco-Mazzarello) — Samaa ihanjees-osastoa kuin edellinenkin Tuplanolla. Ei mitenkään erikoinen sarja.
Noidan paras ystävä (Orsi-Mazzon) — Milla-tuskaa, osa 1. Käsittämätöntä kökköä alusta loppuun.
Pellen Arvaamaton Mölytoosa (Jensen&Gerstein-Andersen) — Heikoksi on PAM-tarinoiden taso valahtanut. Koskaan en ole ollut fani, mutta joissain sarjan tarinoissa on ollut jotain ideaakin. Tämä on todella tylsää kamaa.
Theran salaisuus (Macchetto-Vian) — Aivan erinomainen tunnelmapala Augusto Macchettolta. Juonen rakenne on tavallaan aika omaperäinen, mutta toimii oikein hyvin. Onhan tämä simppeli ja lyhyt, mutta todella hyvin kirjoitettu. Ainoastaan lopusta pienet miinukset, kokonaisuutena erittäin onnistunut tarina.
Piirrokset ovat aivan tasan tarkkaan sitä samaa Viania kuin ennenkin. Ei tuollaisen ammattimiehen piirrosten taso vaihtele tarinasta toiseen, erot syntyvät lähinnä lukijan päässä. Eri miljööt voivat tietenkin näyttää erilaisilta, esimerkiksi tässä on minusta aika haastava sävymaailma (paljon hiekkaa, kiviä ja kallioita). Vian onnistuu mestarillisesti tekemään tästäkin tarinasta aivan ensiluokkaisen visuaalisen kokemuksen. Valo, varjot, maisemat — kaikki toimii, ja hahmot ovat tuttua pikkutarkkaa Robertoa.
Karmivat kuvaukset (De Bianchi-Held) — Milla-tuskaa, osa 2. Kirjan järkyttävintä roskaa, jopa huonompi kuin tuo kaamea Korri-tarina. Ala-astetason juoni ja Heldin kömpelöt ja mielikuvituksettomat piirrokset ansaitsevat toki toisensa, mutta julkaisua ne eivät ansaitsisi.
Pukudraama (Panini-Amendola) — Puuduttavaa turhuutta tämäkin, ei mitään kiinnostavaa. Ja ihan oikeasti, Amendola ei ole millään mittarilla edes siedettävä piirtäjä. Kaikkien aikojen huonoimpia italialaispiirtäjiä, kenties viiden lahjattomimman joukossa.
Karhukopla ja Triplanolla-serkku (Russo-Lucci) — Kolmas umpitylsä tarina putkeen. Zzzzz....
Onneton onnenmyyrä (Secchi-D'Ippolito) — Hämmentävä. Mielenkiintoinen. Tunnelmallinen. Romanttinen. Surullinen. Kaunis. Haikea. Riccardo Secchi on kyllä onnistunut erinomaisesti niin juonen kuin teemankin osalta, ja D'Ippoliton tyylikäs taide tukee tarinaa erinomaisesti. Se, mikä tarinasta tekee poikkeuksellisen, on sen loppu. Surullisimpia koskaan lukemiani Disney-tarinoita. Vaikuttavaa.
Kokonaisuutena Taskari ei ollut mitenkään mielettömän hyvä. Surkeita tarinoita oli monta. Kolme erinomaista tarinaa tästä kuitenkin löytyi, ja ne jättivät mukavan fiiliksen.
-
Onhan tuossa viitisen kappaletta tuoreita kovakantisia Disney-kirjojakin pinossa odottamassa, eiköhän niihin kaikkiin piakkoin pääse syventymään, kun muut kiireet hieman helpottavat.
Mitkä viisi kovakantista olet tämän vuoden julkaisuista kelpuuttanut ostoslistallesi? AMH5, EKT, AALJK nyt varmaan ainakin, mutta mitä muita?
-
Mitkä viisi kovakantista olet tämän vuoden julkaisuista kelpuuttanut ostoslistallesi? AMH5, EKT, AALJK nyt varmaan ainakin, mutta mitä muita?
Minä ja Aku Ankka (parin Mikki-tarinan takia) sekä tietenkin Fantagraphicsin toinen Gottfredson-kirja. Nämä syksyn julkaisut ovat siis vielä lukematta, onhan tänä vuonna aiemmin toki ostettu jo muutakin (AMH4, eka Gottfredson...).
Eiköhän näihin ensi viikolla pääse jo syventymään...:P
EDIT: Minä ja Aku Ankka on siis se järkälemäinen julkkisten suosikkitarinoita sisältävä kirja, jonka hintakin on kovin suolainen. Ostin sen, kun kiinnosti saada Mihail Hiiroff, tsaarin kuriiri kokonaan väreissä. Ja on siinä Murryn Superhessua ja joku Tellon Mikkikin. Lähinnä ehkä hankin tuon sen takia, kun yllätyin positiivisesti siitä, että mukana on kolme hiiritarinaa. Olli Rehn osoittaa täydellisen tietämättömyytensä hahmojen välisistä suhteista ja aiheuttaa verenpaineen nousua, mutta onpahan kuitenkin valinnut hyvän tarinan (tuon Hiiroffin siis). Ankkapuolella tuo on silkkaa Barksia ja Rosaa, eli ihan ei tietenkään hinta-laatu-suhde ole kohdallaan.
-
Joo, no näin ajattelinkin. Jäin vaan ihmetteleen kun mun laskujen mukaan ei viittä HYVÄÄ kovakantista kotimaista Disney-julkaisua ole hiljattain tullut ulos. Mietin olenko missannut jonkun, mutta en, Gottfredssoninkin tupla on tulossa...
-
Marraskuun taskari tuli eilen myyntiin. Selailun perusteella vaikuttaa tasapainoiselta kokonaisuudelta, toisin kuin tämä Saksan joulukuun taskari, jossa valtaosa tarinoista näyttää heikoilta, ainakin tekijöiden valossa. Kansi ja kansitarina näyttävät mielenkiintoisilta, olen aina tykännyt tarinoista, joissa Aku rikastuu tai saa jotenkin haltuunsa Roopen omaisuuden.
http://www.lustiges-taschenbuch.de/news/news.html#news-1706
Toivottavasti tarinaa ei skipata meillä liian jouluisena (säiliön valot) koska tuo saattaisi muodostaa osan tammikuun tuplasta.
-
Arvostelussa Aku Ankan taskukirja 383 Tuplanolla ja Amorin nuolet:
Kansi, Andrea Freccero
Ei sitten minkäänlaista sanottavaa. Ei minulla eikä kannella.
Rahojen raivo, Stefan Petrucha - Massimo Fecchi
Petrucha on ilmeisesti pyrkinyt saamaan raivoisaan sarjaansa syvällisempiäkin piirteitä, epäonnistuen siinä. Tarina jää keskinkertaiselle tasolle. Fecchi on loistava.
Luontoystävällinen lomasafari, Guido Martina - Romano Scarpa
Hyvämaineiset tekijämiehet antavat aihetta runsaille odotuksille, jotka eivät täysin täyty. Juoni ja asetelma ovat miltei täydellisiä, mutta Martina ei tunnu saavan itsestään kaikkea irti. Scarpa on loistava.
Amorin nuolet, Alessandro Sisti - Francesco D'Ippolito
Tuplanolla jatkaa viimeaikaisista sarjoista tutulla taantumuksellisella linjallaan. Kumpikaan tekijöistä ei näytä hallitsevan Tuplanolla-sarjan alkeitakaan. Sisti pyörittelee muka-hienoa juonta ja D'Ippolito piirroksia. Ja pahasti mennään metsään.
Tähti on syttynyt, Carlo Panaro - Carlo Limido
Panaro hakee syvällistä ja koskettavaa teemaa, mutta on aivan hakoteillä. Valitettavasti toinenkin Carlo tallaa samaa reittiä. Tekijät eivät ymmärrä, että hyvä sarja vaatii myös vähän vaivaa. Oikomisesta tulee vain pahaa jälkeä.
Koukutus, Roberto Gagnor - Giorgio Cavazzano
Kun typerä muoti-ilmiö ja Roberto Gagnor löytyivät samasta tarinasta, odotin kirjan ehkä suurinta floppia. Gagnor kuitenkin yllättää iloisesti esittelemällä sujuvan ja jopa ihan hyvän tarinan. Silti väitän, että joku toinen käsikirjoittaja olisi hyvinkin voinut saada samoista aineksista aikaan vielä onnistuneemman tekeleen. Cavazzano hallitsee asiansa läpi koko sarjan ja on tärkeä tekijä onnistumistittelin kanssa.
Hirmuinen Musta Ankka - Enrico Faccini
Kuten edellisenkin tarinan kohdalla, ennakko-odotukset pettävät. Tämän tarinan asetelma on hykerryttävä; mahtimies Faccini, mahtiankka Touho, mahtilähtökohdat,... En voi odottaa muuta kuin loistavaa lopputulosta. Lopputulos on kuitenkin aivan toinen eli melkoinen floppi. Tarina jättää jälkeensä suuren ihmetyksen. Mitä ihmettä, Enrico Faccini? Uskokaa tai älkää, mutta kuvituskaan ei pelaa toivotulla tavalla.
Nazcan portaat, Augusto Macchetto - Massimo De Vita
Heti ensimmäisen sivun nähtyäni en voi kuin ihmetellä. Viime Taskarissa tuhojaan tehnyt Augusto Macchetto on päästetty jälleen irti, vieläpä samanlaisen aiheen pariin! Tällä kertaa uhriksi on valikoitunut legendaarinen Massimo De Vita. Tarina on juuri sitä, mitä odotinkin. Macchetto on päässyt tekemään temppunsa ja De Vita on kokenut Roberto Vianin kohtalon. Aivan uskomatonta touhua. Jonkun tulisi saada tästä syyte.
Verkon valtiaat, Valentina Camerini - Marco Mazzarello
Pahasti epäonnistunut tekele. Sarja on kuin yhtä sekasotkua. Välillä käsikirjoittajakaan ei tunnu tietävän, missä oikein mennään. Mazzarello lienee tehnyt voitavansa, eikä häntä voi moittia. Tämän sarjan luomissa olosuhteissa olisikin vaikeaa saavuttaa jotain taiteellista.
Taikaviitta vastaan kanavarkaat, Tito Faraci - Giorgio Cavazzano
Jälleen lukijalle ojennetaan kuin hopeatarjottimella täydellinen asetelma: Faraci, Cavazzano, Taikaviitta, Parta-Jussi,... Tästä ei voi odottaa muuta kuin mestariteosta lähentelevää sarjaa. Tutun kaavan mukaan toisin käy. Faraci ei ole lähelläkään tavanomaista, mestarillista vetoaan. Cavazzanon piirroksetkin vaikuttavat jotenkin lohduttomilta. Onko floppaava juoni vaikuttanut maestron mielialaan?
Yhteenveto: Suuri floppi. Kokemus on suurimmaksi osaksi kärsimystä. Ennakko-odotukset kääntyvät monessa tapauksessa päälaelleen. Loistavat lähtökohdat ja asetelmat mokataan. Ensi kuun, tai viimeistään ensi vuoden, Taskareilta vaadin terästäytymistä.
Kuukauden käsikirjoitus: Koukutus - Roberto Gagnor
Kuukauden piirrokset: Luontoystävällinen lomasafari - Romano Scarpa
-
Olen kyllä Henendon kanssa ihan ei linjoilla monien tarinoiden kanssa, mm. tuo Faracin ja Cavazzanon yhteistuotos oli hieman ennalta-arvattava, mutta hauska pläjäys. Samoin Indiana Hopo, ihan mukiinmenevä tarina. Molemmat vielä ilo silmälle. Tuplanolla sensijaan oli vähän turhankin sekava tällä kertaa. Scarpan ja Martinan tarina ei ollut ihan yhtä hyvä kuin Carpin ja Martinan samaa ikäluokkaa edustava tarina kuukauden Ropsussa, mutta en kyllä huonoksi tuotakaan haukkuisi. Mielestäni taskari oli kokonaisuutena aika tasalaatuinen, jopa Milla- ja Pelle-tarinat olivat ok-tasoa. Ensi kuussa taisi olla taas Castya, sitä odotellessa voisikin lukaista ton Elävän kuvan taian.
-
Etäisesti Hitleriä muistuttava (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,12926.msg311329.html#msg311329) taustahahmo, Mustakaapu suunnitteli lopullista ratkaisua (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,12926.msg341012.html#msg341012) ja nyt Toimiston Berliinin-agentti on koodinimeltään Tuplakasi (88) (http://en.wikipedia.org/wiki/88_%28number%29#As_a_Neo-Nazi_symbol).
Kuka näitä käsikirjoittaa vai onko se kääntäjän tekosia?
-
Hitlerin näköinen miekkonen oli varmaan tietoinen läppä, mutta on Aatuun viitattu hassujen eläinten maailmassa ennenkin. Alfred J. Kwak-piirretyssä Alfredin pitkän linjan vihamies Korppi (Dolf) oli tietoinen Hitler-pastissi, samanlainen jakaus ja viiksetkin. Muut mainitsemasi voisivat olla pelkkää sattumaakin, vaikka alkuperäiskielisiä tarinoita näkemättä on paha sanoa. Erilaiset tupla- ja triplanumerot ovat agenttitarinoiden peruskauraa. Kieltämättä kasikasi juuri Berliinin-miehen koodinimenä on vähän arveluttava...
-
Kieltämättä kasikasi juuri Berliinin-miehen koodinimenä on vähän arveluttava...
Joo, ja vaikutelmaa lisää tapa, jolla nimi aivan tarkoituksella mainitaan erikseen:
"Hmph! Eikö meillä ole agenttia Berliinissä?"
"Tuplakasilla on hommia riittämiin."
Tuntumani on se, että Tuplanolla on lähetetty Egyptiin ja Ranskaan ja Italiaan ihan välittämättä siitä onko siellä paikallista agenttia vai ei. Nyt se piti erikseen mainita.
Mutta ihan realistinen vaihtoehto on sattumakin. 88 ei välttämättä ole kovin tunnettu symboli. Itse törmäsin siihen ensimmäisen kerran varmaan jossakin iltalehden uutisessa (http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/2011070814025502_ul.shtml).
-
Itsekin bongasin tuon viikonloppuna taskarista, poika pitää ankoista .
Sinänsä harmi koska TuplaNolla oli ainoa hiukankaan kiinnostava sarjakuva koko opuksessa.
Mutta ihan realistinen vaihtoehto on sattumakin. 88 ei välttämättä ole kovin tunnettu symboli. Itse törmäsin siihen ensimmäisen kerran varmaan jossakin iltalehden uutisessa (http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/2011070814025502_ul.shtml).
Iltalehden uutisoinnille annan itse pitkät mutta kyllä tuo ja muu ko. tahojen symboliikka on ollut pitkään tiedossa melko laajalti.
Todella kehnon ajoituksen saanut sattuma on toki mahdollista.
-
Voiko 88-jutusta yksilöidä kääntäjää?
Timo
-
Voiko 88-jutusta yksilöidä kääntäjää?
Timo
ei. Kyllähän tuolla nimiösivulla on lista kääntäjistä muttei kuka on kääntänyt mitä. Itsellä ei ole näitä tuoreempia svenskitaskareita, mutta sama tarina löytynee niistä.
Mokana, tekijä tai kääntö, menee eikä pilaa itse tarinaa.
Heh, tullapa tarina jossa soluttaudutaan vaaralliseen vespajengiin kun agentti 81 on kadonnut....
-
8-otto (http://pkfanzone.forumcommunity.net/?t=14901721&st=270#lastpost) (8-kahdeksan) italiaksi. 88 siis sielläkin mutta ideana saksalainen Otto-nimi tuplana.
-
Jahas, joo, suomentaja ei ole vaan hoksannut-tiennyt-muistanut 88 muita merkityksiä. Italiassa on varmaan agentti Uno-1? ;D Käh käh.
Timo
-
Faracin ja Cavazzanon kanaisa seikkailu uusimmassa Taskarissa oli todella loistava.
-
Marraskuun taskari oli aika mitäänsanomaton. Lopuujen lopuksi kuitenkin keskinkertainen:
Rahojen raivo viihdyttää kaikessa kurjuudessaan. Juoni on sinällään onnistunut, mutta parannettaavaa riittäisi roimasti.
Luontoystävällinen lomasafari sai minutkin pettymään. Juonesta voisi sanoa samaa kuin edellisessäkin tarinassa.
Viime kuun Tuplanolla oli pitkästä aikaa cähän laadukkaampi, mutta nyt mennään takaisin metsään Amorin nuolissa. Ei heikointa mitä on tullut, mutta melko laimeaa.
Tähti on syttynyt oli jälleen kerran tylsä ja turha tarina Pellestä ja Apulaisesta...
Koukutus, siis taas jotain twillinkimäistä meininkiäkö? Niinhän tuo oli, mutta jostain kumman syystä tarina oli aika hyvä. Pisteet siitä Gagnorille ja Cavazzanolle!
Hirmuinen musta ankka oli minusta ihan hauska. Faccini hoittaa homman kotiin, vaikkei nyt ihan niin hekottavan ja hykerryttävän tehokkaasti, kuten yleensä.
Nazcan portaat oli mielenkiintoinen, mutta osoittautui tumpeloksi ja loppui töksähtäen.
Verkon valtiaat. Mitä tällä oikein haluttiin sanoa? Tyhmä tarina, ei päätä eikä häntää.
Taikaviitta vastaan kanavarkaat päättää keskikastitaskarin rautaisella otteella. Mahtava tarina kaikin puolin!Parta-jussi olisi tervetullut (Hannibaleineen) taskariin useamminkin.
-
Seuraavaa taskaria nyt myös Inducksissa:
http://coa.inducks.org/issue.php?c=de%2FLTB+422
-
Uusintataskari oli taas terästä. Numerossa 143 oli Pezzinin ja De Vitan piiitkä Matka maailmankaikkeuteen. Ehdottomasti yksi parhaista Tähtien Sota -mukaelmista, mitä on tehty. [spoiler]Harmi vaan, että lopun taistelukohtaukset oli vaan selitetty lyhyesti. Jos sekin osa olisi vedetty kunniakkaasti samalla kaavalla, niin tarina olisi ollut ikimuistoinen. Lieneekö tullut valomerkki, motivaatiopula vai olisiko kustantaja alkanut valitella pituutta. [/spoiler]Painojälkikin oli oikein kelvollista.
-
Uusintataskari oli taas terästä. Numerossa 143 oli Pezzinin ja De Vitan piiitkä Matka maailmankaikkeuteen. Ehdottomasti yksi parhaista Tähtien Sota -mukaelmista, mitä on tehty.
Tarina on minusta yksi parhaita Taskari-tarinoita kaikkiaan, keikkuu top-3:ssa Kaarle Suuren aarteen ja Taikamiekka-trilogian kanssa. Muuten, sarjan ensimmäinen osa ei ole koskaan ilmestynyt Suomessa (http://coa.inducks.org/story.php?c=I+TL+1833-AP).
-
Kaupassa oli viimeisin Mini-Taskari nro 17. Taisi jäädä tämä spin-off lyhytikäiseksi, ei nimittäin enää ollut mainintaa seuraavan ilmestymisajankohdasta, eikä kansikuvaa takakannessa. Pari ennenjulkaisematonta Mikkiä tuossa oli, joista toinen pitkä Dekkari-Mikki. Muuten sisältö aikalailla normaalitasoa.
-
Ihan hyvä, jos jäi. Ei tuota näe keski-ikäiset lukea. Tai jos jatkaa, niin saisi jatkaa pelkästään aiemmin julkaistuilla tarinoilla. Nyt tuohon haaskattu mm. yksi Carpin tarina.
-
Kaupassa oli viimeisin Mini-Taskari nro 17. Taisi jäädä tämä spin-off lyhytikäiseksi, ei nimittäin enää ollut mainintaa seuraavan ilmestymisajankohdasta, eikä kansikuvaa takakannessa.
Ohhoh, kävipäs kerrankin tuuri. Röyhkeän hinnan korotuksen vuoksi päätinkin lopettaa sarjan keräämisen, kunnes Taikaviitta-selkämyskuva tulee täyteen. Nyt voin lopettaa ostelun rauhassa ilman minkäänlaisia tuskia ja hyllystäni löytyy täysi kokoelma!
-
Missään ei myöskään sanottu, että sarja loppuisi.
-
Elellään nyt hetki kuitenkin sen toivossa. Vahva loppumisen sävy pöydälle asetetuista faktoista kuitenkin paistaa.
-
Niin missään ei ole varmaa sanottu että loppui, mutta itsen olen huomannut kaupoista joista ostelen noita taskareita, ettei noi minit myy.
Ja sama ongelma kuin Jannella, ei tota pientä printtiä tahdo oikein kunnolla likinäköisenä nähä.
Eikä minit ole keränneet kehuja "kakaroiden" AA-palstalla.
Ensi kaudella tulee se kovakantinen taskarisarja ja sitten joku neliosainen juttu.
Mutta varmaa ei siis ole, mutta "merkit" kyllä viittaavat siihen että on kaputt.
-
Minä aloin epäillä pokkarisarjan loppumista kun hinta nousi numerossa 16. Uskon sen johtuneen huonosta kysynnästä.
Taannoin ilmestyvä Aku Ankan satasivuiset (http://coa.inducks.org/publication.php?c=fi/AASS) -sarjakin loppui pian hinnan nousunsa jälkeen.
Lisäksi kun selailee Inducksin taskarilistaa, voi havaita, että ns. normaalitaskareiden ilmestymiskuukausi on jo listattu ensi vuodelle.
Niin myös Teemataskarit ja Taskarin tähtihetketkien.
http://coa.inducks.org/country.php?c=fi&view=#1
Näiden lisäksi Ankkalinnake-blogi kertoo, että huhuja Minitaskarin lopettamiselle on ollut. http://ankkalinnake.blogspot.com/2011/10/mita-witch-edella-sita-ines-perassa.html
Ilmoitusta ei kenties ole viitsitty pokkariin kirjoittaa, koska kyseessä on kuitenkin ainoastaan lehtipisteistä saatava sarja, joten kenenkään tilaus ei tule päättymään.
-
Eikös Mini-Taskarilla ollut pohjoismaalaisia sukulaisia? Muistaakseni ainakin Ruotsissa ilmestyi (tai ilmestyy edelleen) vastaavanlainen sarja. Mitähän sille kuuluu? Onko sekin joutunut vasaran alle?
-
Hiemanko sapettaa, kun yli tunnin kirjoittamani viesti päätti yhtäkkiä kadota kesken kaiken, ja koko viestikenttä siinä mukana...Mitä hittoa täällä tapahtuu?
Olin kirjoittanut Mini-Taskareista pitkän vuodatuksen, koitetaan nyt tiivistää tärkein sanoma. Eli kyseenalaistan Mini-Taskareiden kuulumisen Aku Ankan Taskukirjoihin ja varsinaisesti ketjun aiheeseen. (Joo, otsikossa puhutaan Taskareista, mutta silti.) Muissa maissa Mineihin on toki liitetty sikäläisen Taskarisarjan nimi, mutta ainakaan Suomessa nuo eivät ole oikeita Aku Ankan Taskukirjoja. Ei ole nimeä, ei "logoa" eikä mitään muutakaan, joka liittäisi ne läheisesti varsinaiseen Taskariperheeseen, johon kuuluvat norminumeroiden lisäksi Teemat, erikoisnumerot, englanninkieliset Taskarit (no se yksi toistaiseksi) ja nämä kokoelmasarjat kuten Parhaat, Sankarit jne. Mini on korkeintaan joku jälkeenjäänyt pikkuserkku.
Näkemykseni on siis, että kyseessä on erillinen sarja, joka on vain lainannut nimen "Taskari" myynninedistämistarkoituksessa. Jollain sitä myyntiä onkin pitänyt edistää, kun sisällöstä ei siihen ole. Hutaisten toimitettu, ulkomuodoltaan aivan kammottava ja pääasiassa keskinkertaisia uusintajulkaisuja sisältävä sarja, eli B-luokkaa puhtaimmillaan. Miten tuon voi edes olettaa myyvän hyvin? Varmasti ainakin osin on ollut tarkoituksena jallittaa tuolla nimellä taskarikerääjiä kuvittelemaan, että nämä kuuluisivat Taskareihin, olisivat olennainen osa sarjaa. Toivottavasti kovin moni ei ole mennyt halpaan.
Minä olen noita ostanut vain silloin, kun niissä on ollut jotain kiinnostavaa (noin puolet taitaa löytyä). Sinänsä hämmentävää, että lähinnä italialaisesta sarjakuvasta on saatu kasaan paketteja, joissa ei ole käytännössä mitään mielenkiintoista. Oksettava ulkoasu ei ainakaan houkuttele hankkimaan sisällöltään vaisua kirjaa. Hinnan pitäisi olla maksimissaan kaksi euroa, jotta se vastaisi laatua. Ei tule kova ikävä, jos sarja nyt loppuu.
--------------------------------------------------------------------------------------------------------
Asiaan, eli oikeisiin Taskukirjoihin. Marraskuun Taskari (383) oli erinomainen:
Rahojen raivo (Petrucha—Fecchi) — Kohtalaisen pirteä Egmont-tarinaksi. Onhan idea hieman ontuva eikä tästä mitään huikeaa taidetta saa millään, mutta juoni toimii yllättävän hyvin.
Luontoystävällinen lomasafari (Martina—Scarpa) — Erittäin hyvä tarina tämä on. Simppeli, mutta sujuva ja mielenkiintoinen juoni. Scarpan Mikkiä on myös hienoa saada Taskariin.
Amorin nuolet (Sisti—D'Ippolito) — Jatkaa samalla "ihan ok" -linjalla kuin edellisetkin Tuplanollat. Julkaiskaa nyt jo hyvänen aika ne välistä jätetyt tarinat...
Tähti on syttynyt (Panaro—Limido) — Ei todellakaan parasta Carlo Panaroa. Siedettävä, mutta kovin rutiininomainen ja ponneton juoni.
Koukutus (Gagnor—Cavazzano) — Kertakaikkisen mahtavaa parodiaa! Jopa parempi tarina kuin uskalsin odottaa, aivan huikean hauska. Roberto Gagnorilta todella mestarillinen suoritus. "Kuinka kiinnostavaa!"
Hirmuinen Musta Ankka (Faccini) — Ei Enrico Faccini tässä lähelläkään huipputasoaan ole, mutta kerrassaan mainio tämä tarina on siitä huolimatta. Faccinilla on kyky paikata valtavasti piirroksillaan keskinkertaista huumoria, jota tässä paikoin on. Ja kyllä tästä nerokkaitakin ideoita löytyy.
Nazcan portaat (Macchetto—De Vita) — Mielenkiintoinen, nokkela ja kaunis tarina.
Verkon valtiaat (Camerini—Mazzarello) — Oikein hauska ja viihdyttävä juttu tämäkin.
Taikaviitta vastaan kanavarkaat (Faraci—Cavazzano) — Mahtavaa. Faracin tarinaksi aika yksioikoinen, mutta iskee silti ja lujaa. Hauskuutta ja ensiluokkaista viihdettä simppelistä ideasta, minkäs sitä nero lahjoilleen voi.
Erittäin hyviä tarinoita kuusi yhdeksästä, kohtalaisen mainioita kahdeksan. Eikä yhtään todellista rimanalitusta. Ei myöskään B-luokan piirtäjiä, joita on viime aikoina nähty lähes Taskarissa kuin Taskarissa. Todella hyvä kokonaisuus siis, loistavaa!
Eikä se silti vetänyt vertoja Teemanumerolle 27 eli Pehmeälle paketille. Odotukset olivat kovat, kuten aina jouluisten Taskareiden kohdalla, enkä tälläkään kertaa joutunut pettymään.
Joulujen joulu (Martina—Gatto) — Martinan ja Gatton klassikko aloittaa kirjan upealla tavalla. Erinomaista wanhan ajan (joulu)fiilistä roppakaupalla, ja juonikin on aivan erinomainen. Monipuolinen tarina, jossa viehättää myös hiirten ja ankkojen yhteinen joulunvietto. Gatton varhaistaide on todellista herkkua sekin.
Ammattimiehet (Salati—Asaro) — Harmiton, kohtalaisen hyvä yksisivuinen.
Joulun taikaa — Taikuri Magi Mustosen paluu (Ambrosio—Vian) — Malliesimerkki onnistuneesta Taikaviitta-joulutarinasta. Hyvä juoni, hieno loppu, mainio tunnelma ja Vianin silmiähivelevän kauniit piirrokset muodostavat tyylikkään kokonaisuuden.
Lunta tulvillaan (C.Panaro—Usai) — Siedettävä yksisivuinen.
Uhka joulun alla (Faraci—Mazzarello) — Mahtava aloitus kolmiosaiselle kokonaisuudelle. Viihdyttävä, kiehtova, hauska ja hyvin piirretty.
Tavaton joulumysteeri (Faraci—Soldati) — Vielä viihdyttävämpi, kiehtovampi ja ennen kaikkea hauskempi (lue: aivan hillitön!). Ja vähintään yhtä hyvin piirretty.
Tavattoman uhkaava joulumysteeri (Faraci—Ziche) — Homma viedään loppuun todella tyylikkäästi. Jälleen kerran huikeaa tarinointia Tito Faracilta. Huomatkaa myös viittaus erääseen toiseen, pari kuukautta sitten Suomessa ilmestyneeseen Titon tarinaan...huikeaa.
Päättynyt kaikk' on työ (Gagnor—Faccini) — Gagnor sai kehuja jo ylempänä, ja tästä tarinasta mies ansaitsee niitä vielä moninkertaisesti enemmän! Tämä on neroutta. Kekseliäs, oivaltava, hauska, kiehtova, tunnelmallinen, kaunis...täydellinen joulutarina. Pakko kehua myös Enrico Faccinia — kukaan toinen tuskin olisi voinut tulkita tätä tarinaa näin onnistuneesti. Aivan mieletöntä!
Talviautoilun haasteet (O.Panaro) — Mukava yksisivuinen.
Toimintatäti (Venerus—De Vita) — Hieno Mikki-tarina. Tunnelmallinen, mielenkiintoinen ja hauska talvinen rikosjuttu.
Nero lomalla (Quattrocolo—Limido) — Erittäin mukavaa talvitunnelmointia. Quattrocolosta on näköjään sittenkin ihan kelvoksi tarinoitsijaksi.
Lomapähkinät:
Pukki kaalimaan vartijana (Mainardi&Perini—Tosolini) — Hauska idea, vaikka pähkinät aika perinteisiä pulmatehtäviä ovatkin. Jouluinen/talvinen fiilis on mainio ja tarinoiden toteutus muutenkin erinomainen.
Laskuoppia (Mainardi&Perini—Vetro) — Ei aivan yhtä hauska kuin edellinen, mutta toimii mukavasti silti.
Tehtävä jouluaattona (Mainardi&Perini—Soffritti) — Pikku-Aku ystävineen toivottamassa hyvää joulua kuuluu jouluiseen Teemataskariin. Olkoonkin, että Joulupukki on vähän rumempi tällä kertaa.
Universumin upein uusivuosi (Mainardi&Perini—Tosolini) — Juttu on aluksi vähän heikosti selitetty, mutta hyvä tämäkin on.
Takaisin maan pinnalle (Mainardi&Perini—Turconi) — Mainio päätös pähkinöille ja koko Taskarille.
Kerrassaan fantastinen kokonaisuus! Jatkaa jouluisten Teemanumeroiden kunniakasta perinnettä erinomaisesti. Taistelu vuoden parhaan Taskukirjan tittelistä on tämän ja edellisen Teemataskarin välinen. Kultakuume on tarinoiden absoluuttisen tason suhteen ehkä aavistuksen parempi (eli tasaisen ensiluokkainen), kun taas tätä lukiessa oli vielä hauskempaa jouluisesta teemasta johtuen, ja tässä kaikki tarinat ovat ennen Suomessa julkaisemattomia. No, päätyköön ratkaisemattomaan. Huikeaa sarjakuvaa.
-
Minäkin menin nyt ostamaan 27. teeman kun tuli joulukuu. Kjäh. Älkääkä sanoko mitään. ;D
-
Vähän jouluisesta teemasta:
Kirjan avaava tarina Joulujen joulu oli aika inhottava. En pidä tarinoista, joissa Roope ja Aku käyttäytyvät tuolla lailla.
Magi Mustosen paluu oli aika tylsä, vaikka tätäkin harvoin nähtyä hahmoa näkee mieluusti.
Uhka joulun alla, Tavaton joulumysteeri ja Tavattoman uhkaava joulumysteeri takasivat hyvät naurut, vaikka kaksi ensimmäistä osasta eivät vetäneet ollenkaan vertoja viimeiselle, fantastiselle, osalle.
Päättynyt kaikk' on työ. Täysin samaa mieltä Koninkauluksen kanssa. Lisään vielä, että tuli tavattoman mahtava joulufiilis!
Toimintatäti tarjsi hieman uudenlaisen juonen, muttei se kovni paljon silti antanut minulle. Mukavaa luettavaa, muttei yhtään jouluista.
Nero lomalla. Yh, olen kyllästynyt näihin Pellen "lomailuihin".
Sitten vielä Pikku-Akut... Luin nämä iltamyöhään ja ajattelin vain, miten jaksoin. Ei sillä, että olisi väsyttänyt, kokonaisuus vain oli tyhmä.
Mutta tuo Päättynyt kaikk' on työ... Jää mieleen ikuisesti. Pakko vaalia tätä taskukirjaa ihan tuon takia.
-
Taskarin 384 Castyn tarina on vahva ehdokas vuoden taskaritarinaksi. Silkkaa neroutta, vaikka kahden kansan jakautuminen onkin useaan otteeseen nähty juttu. Asia on kuitenkin onneksi vain tarinan sivujuonne, itse tarina on sujuvaa ja viihdyttävää kerrontaa alusta loppuun. Neroutta. Friiviöntsch! ;-)
Nyt myös Scarpan 60-luvun lyhäri ankkatarina luettuna. Taide:10, kässäri:10. Toi Gazzarri oli ilmeinen tekijämies 60-70 luvulla (vrt. uusin Ropsu ja Rotan Hessu-tarina). Uskomattoman kreisiä menoa! Jos tarina ei olis noin snadi, rankkaisin sen melkein Castya paremmaksi. Seuraavaksi DeVitan lyhyt ekavekara juttu vuoroon. Edeltävien jälkeen odotukset on korkealla...
-
Nyt myös Scarpan 60-luvun lyhäri ankkatarina luettuna. Taide:10, kässäri:10.
Itseäni tuo ei vakuuttanut. Koko tarinasta tuli mieleen vain jokin Warner-piirretty. Aiheesta Aku kerää velkoja on tehty parempiakin sarjoja.
http://coa.inducks.org/story.php?c=D++7940
http://coa.inducks.org/story.php?c=I+TL+2311-4
http://coa.inducks.org/story.php?c=I+TL+2329-3
Seuraavaksi DeVitan lyhyt ekavekara juttu vuoroon. Edeltävien jälkeen odotukset on korkealla...
Mielestäni kirjan paras tarina, kun Castykaan ei täysin täyttänyt odotuksia.
-
Joulukuun taskarin ensimmäinen tarina yllätti positiivisesti. Karhukoplaa, ja vieläpä onnistunutta sellaista! Castyn Viikko hukassa ei mieslestäni ole herran parhaimmistoa, vaikka hauska olikin. Loput tarinoista olivat joko erittäin maittavia tai erittäin epämaittavia, joista nyt mainitsen vain ne hyvät, jotka olivat Velkajahti, Elämänkertoja tilaustyönä ja Kevyesti paras.
Eli normitaskari. Hyvää ja huonoa oikeastaan yhtä paljon.
Tammikuun tuplan osa lienee inducksissa:
http://coa.inducks.org/issue.php?c=de%2FLTB+423
-
Kirjan avaava tarina Joulujen joulu oli aika inhottava. En pidä tarinoista, joissa Roope ja Aku käyttäytyvät tuolla lailla.
Kuin myös. Tarinassa oli hyvää vain hiiret ja ankat yhdessä ja Gatton taide. Roberto Vian on mahtava ja Faraci loistaa käsikirjoituksillaan. Päättynyt kaikk' on työ oli hieno mutta viimeisestäkin ruudusta olisi voinut jättää puhekuplan pois. Pikku-Aku-pähkinöissä liikemies-tyttö puhuu höpöjä, kun väittää ettei pulma ole matemaattinen. (Taas oli muuten yhteenlaskuvirhe laskussa, sivulla 40.)
Eli normitaskari.
Mikä nykytasolla tarkoittaa keskimääräistä parempaa. Minusta taso on ollut voimakkaassa nousussa ehkä jostakin numerosta 360 alkaen.
-
Uutta taskaria pukkaa, Saksan maalla.
http://www.lustige-taschenbuecher.de/katalog_detail.php?typ=1&start=&id=1741&neu=&test=
Jää nähtäväksi, onko tämä mahdollisesti tammikuun tuplan osa vai helmikuun taskari meillä. Voihan olla, että tämä skipataan, mikä ei sisällön puolesta ehkä olisi suurikaan menetys...
-
Päättynyt kaikk' on työ oli hieno mutta viimeisestäkin ruudusta olisi voinut jättää puhekuplan pois.
Makuasioita, minusta taas se sopi siihen erinomaisesti.
Kirjan avaava tarina Joulujen joulu oli aika inhottava. En pidä tarinoista, joissa Roope ja Aku käyttäytyvät tuolla lailla.
Tuohan on aika perinteistä Martinan varhaistöiden äksyilyä Roopelta ja Akulta. Jakaa mielipiteet, ja ymmärrän kyllä, jos jotakuta tuo häiritsee. Minulle sen sulattaminen ei tuota ongelmia silloin, jos tarina sinänsä toimii. Tämä toimii, ja vieläpä loppuu mukavaan joulutunnelmaan, jossa vihanpito unohtuu.
No, se siitä. Joulukuun Taskari oli oikein mainio paketti:
Kotiluolan kohtalo (P.&C.McGreal—Cavazzano) — Tämä on pakko suhteuttaa omaan genreensä, eli tarinoihin, joissa Karhukopla on pääosassa. KK-tarinaksi oikein pirteä ja viihdyttävä.
Viikko hukassa (Casty—Mazzarello) — Tämä on NEROKAS tarina. Ei nyt ihan Castyn Top 10:ssä, mutta ei tämä miehen parhaille sarjoille missään nimessä paljon häviä. Hauska, mielenkiintoinen ja tunnelmallinen, loistavasti rakennettu juoni. Mazzarello loistaa myös. Ehdottomasti yksi Taskarivuoden kohokohdista.
Karmivien puhelimien hyökkäys (Pesce—Mangiatordi) — Kelpo jatko-osa kelvolliselle Taikis-tarinalle. Tavallaan jopa tykkään näiden ideasta.
Andoran ruukku (Panaro—Soldati) — Mukavaa luettavaa. Hyvää keskitasoa, perusvarmaa Carlo Panaroa.
Velkajahti (Gazzarri—Scarpa) — Kertakaikkisen mainio velkasekoilu, jossa Scarpan 60-luvun puolivälin villi tyyli pääsee oikeuksiinsa.
Satelliittisumutus (Ambrosio—De Vita) — Kiva, toimiva pieni tarina, ja De Vitan hienot piirrokset nostavat pisteitä entisestään. Eka Vekara on aina tervetullut hahmo julkaisuun kuin julkaisuun.
Ensikipaleen jäljillä (Sarda—Dalla Santa) — Yllättävä asetelma, joka...toimii! Sen, minkä tarina ideassa häviää, se voittaa raikkaassa toteutuksessa.
Elämäkertoja tilaustyönä (Gagnor—Amendola) — Kahdesta mahtavasta tarinasta hiljattain paljon kehuja täältäkin suunnalta kerännyt Gagnor ei yllä läheskään samalle tasolle tässä Riitta&Kuuno-"hupailussa". Hupailu on lainausmerkeissä siksi, että tarinassa on kelpo huumoria vain alkupäässä. Loppu on todella puuduttavaa luettavaa, ja piirustustaidoton Amendola pilaa loputkin kokonaisfiiliksestä. Kirjan selvästi huonoin tarina.
Kevyesti paras (M.Gilbert—Andersen) — Voiko olla totta? Siedettävä tarina Michael T. Gilbertiltä? Kyllä se niin vain on, sillä tämä sarja on ihan mukavaa keskitasoa nyky-Egmontin mittapuulla. Ei ällöttävä laisinkaan. Toki iso kunnia tästä on annettava Andersenille, joka nykykunnossaankin on ihan eri maata kuin usein Gilbertin hirvityksiä kuvittava ikipuistattava Bancells. Silti tässä on myös käsikirjoituksen osalta parempia ideoita ja vähemmän ärsyttävää ainesta kuin yhdeksässä kymmenestä Gilbertin tarinasta.
Kokonaisuus siis varsin maittava! Saapa nähdä, mitä uusi vuosi tuo Taskarien saralla tullessaan. Toivottavasti kumpaakaan noista tässäkin ketjussa ylempänä esillä olleesta saksalaistaschenbuchista ei skipata meillä. Mastantuonoa ja Lorenzo Pastrovicchiota, Salvagninia&Barbaroa (mielenkiintoisen näköinen tarina!). Ja olisi Egmont-Mikkiäkin kiva taas vaihteeksi lukea.
Palailen Taskukirja-asioihin vielä ennen joulua, ja silloin listaillaankin vuoden 2011 parhaat Taskaritarinat. Arvovaltainen raati (= nimim. Koninkaulus) on jo 25 kuluneen vuoden kovinta tarinaa valinnut, mutta järjestys on vielä työn alla. Olen ottanut mukaan tarkasteluun normi-Taskareiden lisäksi Teemoista ja Taskarin Sankarit -sarjasta Suomessa ennenjulkaisemattomat tarinat. Paljastetaan sen verran, että yksikään normi-Taskareiden kolmesta (no, käytännössä kahdesta varteenotettavasta) Scarpa-tarinasta ei läpäissyt seulaa...
-
Viimeisin taskari minkä luin oli 300 ja senkin sain joululahjaksi. Taso on niin huonoa, etten ole ostanut pitkään aikaan.
Mielummin luen vanhoja taskareita, vaikka ovatkin niin kulutettuja jo. Pitäisi jostain kirpputorilta käydä ostaa muutama vanha taskari lisää, niin olisi jotain "uutta" taas. ;)
_______________________
sähköinen tilitoimisto (http://www.procountor.com/)
-
Ohhoh, olen unohtanut arvostella uusimman Taskarin. Tässä pikakatsaus, vaikka lukemisesta onkin jo aikaa.
Arvostelussa Aku Ankan taskukirja 384 Rahat mielessä;
Kotiluolan kohtalo, Pat & Carol McGreal - Giorgio Cavazzano
Jopa McGrealien tasoon nähden varsinainen tusinapommi. Cavazzanon piirrokset vaikuttavat yleisestä poiketen kaavamaisilta.
Viikko hukassa, Casty - Marco Mazzarello
Castyn lupaava paluu raiteilleen on alkanut. Mazzarello taitaa tehtävänsä. Hyvä tarina kaikin puolin.
Karmivien puhelimien hyökkäys, Riccardo Pesce - Vitale Mangiatordi
Sekametelisoppaa, mutta ei lähellekään niin kauheaa kuin Taskarissa 370 julkaistu Valurautaritarin ensiesiintyminen. Liekö piirtäjän vaihdoksella osuutta asiaan?
Andoran ruukku, Carlo Panaro - Giampaolo Soldati
Perinteinen, yllätyksetön, kaavamainen aarteenetsintäseikkailu.
Velkajahti, Michele Gazzarri - Romano Scarpa
Mainio, mutta varsin lyhyt sarja. Tästähän olisi juuri tuon ajan tyyliin voinut kehitellä pitkänkin seikkailun. Pisteet silti kotiin.
Satelliittisumutus, Stefano Ambrosio - Massimo De Vita
Mikä on tämän sarjan tarkoitus? Opettavaisuus? Surkea se silti on. Harmi, että maestro De Vita on joutunut laittamaan lusikkansa soppaan.
Ensikipaleen jäljillä, Bruno Sarda - Giuseppe Dalla Santa
Sardalta ovat unohtuneet muutamat perusasiat heti kättelyssä. Milla ei ole niin kiltti kuin tarinassa esitetään. Tämän ei tulisi auttaa Akua ja Touhoa. Vähintäänkin hänen tulisi vetää välistä ja huijata. Näin ollen sarja on tuomittu floppaamaan.
Elämäkertoja tilaustyönä, Roberto Gagnor - Maurizio Amendola
Riitan ja Kuunon kanssa osutaan usein nappiin, kuten nytkin. Miksi Gagnor jättää lupaavan juonen näin yksinkertaiseksi ja lyhyeksi?
Kevyesti paras, Michael Gilbert - Flemming Andersen
Ei lähellekään niin kauheaa soopaa, mitä M. Gilbert yleensä suotaa. Onko Andersenin laadukkaalla piirrostyöllä sormensa pelissä?
Yhteenveto: Keskiverto-osastoa. Kirjasta löytyvät sekä flopit että huiput keskivertojen ohella.
Kuukauden käsikirjoitus: Viikko hukassa - Casty
Kuukauden piirrokset: Viikko hukassa - Marco Mazzarello
-
Koninkaulus esittää:
Vuoden 2011 parhaat Taskaritarinat
------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Listauksessa on otettu huomioon tietysti ensinnäkin kaikkien kahdentoista tänä vuonna ilmestyneen tavallisen Aku Ankan Taskukirjan tarinat, mutta näiden lisäksi Teemanumeroista sekä Taskarin sankarit -sarjasta sellaiset tarinat, jotka julkaistiin Suomessa ensi kertaa. Erinomaisia tarinoita jäi paljon rannalle, vaikka lista melko muhkeaksi onkin rajattu. Kuten yleensäkin, arvioissani tärkein osuus on tarinan käsikirjoituksella, mutta hyvien (tai vastaavasti huonojen) piirtäjien ansioita tarinan onnistuneisuudessa ei sovi myöskään vähätellä.
------------------------------------------------------------------------------------------------------------
25. Taikaviitta: Likainen kaupunki (Paperinik e la città sporcacciona, 1989 (http://coa.inducks.org/story.php?c=I+TL+1742-A))
Käsikirjoitus: Giorgio Pezzin
Piirrokset: Massimo De Vita
Taskarin sankarit 2
24. Kuru Korppi ja kultakannus (Gancio e l'oro del West, 1966 (http://coa.inducks.org/story.php?c=I+TL++527-B))
Käsikirjoitus ja piirrokset: Romano Scarpa
Teemanumero 26
23. Mikki Hiiri: Toimintatäti (Topolino in: Tale nipote, tale zia, 2007 (http://coa.inducks.org/story.php?c=I+TL+2668-1))
Käsikirjoitus: Matteo Venerus
Piirrokset: Massimo De Vita
Teemanumero 27
22. Roope-setä: Korttihain kaivos (Zio Paperone e il telesoggetto originale, 1963 (http://coa.inducks.org/story.php?c=I+TL++415-A))
Juoni: Abramo Barosso
Käsikirjoitus: Giampaolo Barosso
Piirrokset: Giovan Battista Carpi
Teemanumero 26
21. Aku Ankka: Patsaan vartijana (Paperino e la statuetta maya, 1991 (http://coa.inducks.org/story.php?c=I+TL+1856-A))
Käsikirjoitus: Carlo Panaro
Piirrokset: Lino Gorlero
AATK 381
20. Pelle Peloton: Ystävyyttä täysikuun aikaan (Archimede e l'amica della luna, 2009 (http://coa.inducks.org/story.php?c=I+TL+2795-3))
Käsikirjoitus: Augusto Macchetto
Piirrokset: Paolo De Lorenzi
AATK 375
19. Mikki Hiiri: Taksi sumuisessa yössä (Topolino e il taxi delle nebbie, 2009 (http://coa.inducks.org/story.php?c=I+TL+2815-2))
Käsikirjoitus: Carlo Panaro
Piirrokset: Massimo De Vita
AATK 380
18. Mikki Hiiri: Mielijohdevarkaudet (Topolino e i furti improvvisati, 2009 (http://coa.inducks.org/story.php?c=I+TL+2772-1))
Käsikirjoitus ja piirrokset: Corrado Mastantuono
AATK 379
17. Mikki Hiiri: Kleopatran aave (Topolino e il fantasma di Cleopatra, 2009 (http://coa.inducks.org/story.php?c=I+TL+2801-1))
Käsikirjoitus: Casty
Piirrokset: Silvio Camboni
AATK 378
16. Taikaviitta vastaan kanavarkaat (The Chicken Thieves, 2010 (http://coa.inducks.org/story.php?c=I%2FD+2010-006))
Käsikirjoitus: Tito Faraci
Piirrokset: Giorgio Cavazzano
AATK 383
15. Mikki Hiiri: Kultainen keularauta (Topolino e il ferro d'oro, 1984 (http://coa.inducks.org/story.php?c=I+TL+1474-A))
Käsikirjoitus ja piirrokset: Romano Scarpa
Teemanumero 26
14. Aku Ankka: Joulujen joulu (Paperino e il Natale natalizio, 1958 (http://coa.inducks.org/story.php?c=I+TL++200-AP))
Käsikirjoitus: Guido Martina
Piirrokset: Luciano Gatto
Teemanumero 27
13. Roope-setä: Rehtori Karman toivekonsertti (Zio Paperone, Paperica e il concerto del comandante, 2010 (http://coa.inducks.org/story.php?c=I+TL+2833-1))
Juoni: Vincenzo Mollica
Käsikirjoitus: Fausto Vitaliano
Piirrokset: Giorgio Cavazzano
AATK 377
12. Mikki Hiiri: Mäihämolekyylit (Topolino e la Jellamolecola, 2008 (http://coa.inducks.org/story.php?c=I+TL+2757-2))
Käsikirjoitus: Casty
Piirrokset: Enrico Faccini
AATK 382
11. Mikki Hiiri: Avaloan pulinapullot (Topolino e le borbottiglie di Avaloa, 2009 (http://coa.inducks.org/story.php?c=I+TL+2798-2))
Käsikirjoitus ja piirrokset: Casty
AATK 381
10. Roope-setä: Kylmän kullan kimallus (Zio Paperone l'oro freddo e i 3 lupi siberiani, 2010 (http://coa.inducks.org/story.php?c=I+TL+2830-1))
Käsikirjoitus: Rodolfo Cimino
Piirrokset: Giorgio Cavazzano
AATK 373
9. Iines Ankka: Koukutus (Quacklight - Vampiri fascinosi a Paperopoli, 2010 (http://coa.inducks.org/story.php?c=I+TL+2849-1))
Käsikirjoitus: Roberto Gagnor
Piirrokset: Giorgio Cavazzano
AATK 383
8. Indiana Hopo: 20 vuotta myöhemmin (Indiana Pipps e l'enigma di "Vent'anni dopo", 2010 (http://coa.inducks.org/story.php?c=I+TL+2828-1))
Käsikirjoitus: Bruno Sarda
Piirrokset: Massimo De Vita
AATK 373
7. Mikki Hiiri ja kapteeni Kiisken salaperäinen sähke (Topolino e il messaggio del capitano, 2009 (http://coa.inducks.org/story.php?c=I+TL+2816-5))
Käsikirjoitus: Rodolfo Cimino
Piirrokset: Alessio Coppola
AATK 376
6. Mikki Hiiri ja "Magnon 777" (Topolino e la "Magnon 777", 1975 (http://coa.inducks.org/story.php?c=I+TL+1027-AP))
Käsikirjoitus ja piirrokset: Romano Scarpa
Taskarin sankarit 1
5. Mikki ja Hessu: Tyhjää täynnä (Topolino e Pippo cittadini del nulla, 2006 (http://coa.inducks.org/story.php?c=I+TL+2658-1))
Käsikirjoitus: Casty
Piirrokset: Marco Gervasio
AATK 374
4. Aku&Mikki: Uhka joulun alla/Tavaton joulumysteeri/Tavattoman uhkaava joulumysteeri (Paperino e l'incombenza natalizia/Topolino e lo smisurato mistero di Natale/Topolino, Paperino e la smisurata e misteriosa incombenza di Natale, 2010 (http://coa.inducks.org/story.php?c=I+TL+2874-1P))
Käsikirjoitus: Tito Faraci
Piirrokset: Marco Mazzarello, Giampaolo Soldati, Silvia Ziche
Teemanumero 27
3. Mikki Hiiri: Viikko hukassa (Topolino e la settimana scomparsa, 2005 (http://coa.inducks.org/story.php?c=I+TL+2595-1))
Käsikirjoitus: Casty
Piirrokset: Marco Mazzarello
AATK 384
2. Roope-setä: Päättynyt kaikk' on työ (Zio Paperone in: Notte silenziosa, 2010 (http://coa.inducks.org/story.php?c=I+TL+2874-5))
Käsikirjoitus: Roberto Gagnor
Piirrokset: Enrico Faccini
Teemanumero 27
1. Mikki Hiiri: Balladi merirosvo Mustakorvasta (Topolino e la leggenda del Topo Nero, 2010 (http://coa.inducks.org/story.php?c=I+TL+2824-2))
Käsikirjoitus: Giorgio Salati
Piirrokset: Massimo De Vita
AATK 377
---------------------------------------------------------------------------------------------------------
Perusteluja voi lukea tähän ketjuun tänä vuonna kirjoittamistani viesteistä — eivät ne arviot siitä ole juuri muuttuneet. Saa myös kysyä, jos jokin erityisesti askarruttaa mieltä. Ja ennen kaikkea saa esittää mielipiteitä ja vaihtoehtoisia ajatuksia Taskari-vuoden kohokohdista.
HYVÄÄ JOULUA KAIKILLE!
-
Kiitokset Koninkaulukselle uurastuksesta !
Olisiko mahdollista saada tuohon listaan vielä sarjojen alkuperäiset ilmestymisvuodet ?
Kyllähän ne hakemalla löytää, mutta tuossa ne olisivat mukavan havainnollisesti esillä.
-
Hyvä lista! Kultainen keularauta ja Viikko hukassa olivat omia suosikkejani.
-
Kuinka suuri tasoero listan viimeisellä ja ensimmäisellä tarinalla on Koninkauluksen mielestä?
Itse en oikein voi kommentoida tarinavalintoja kun olen lukenut vain Taskarin sankarit nelosen. Yksi Teema tosin on odottamassa.
-
Olisiko mahdollista saada tuohon listaan vielä sarjojen alkuperäiset ilmestymisvuodet ?
Kyllähän ne hakemalla löytää, mutta tuossa ne olisivat mukavan havainnollisesti esillä.
Lisäsin nuo vuodet, samoin kuin Inducks-linkit tarinoihin sijoilla 11-25. Kumpikin oli alun alkaenkin suunnitelmissa, mutta homma venyi silloin niin myöhään yöhön, että jossain piti aikaa säästää. Nyt tuo on todellakin vielä selkeämpi ja helpompi sisäistää.
Kuinka suuri tasoero listan viimeisellä ja ensimmäisellä tarinalla on Koninkauluksen mielestä?
Vaikea vastata tarkasti, mutta on se aika suuri. Toki, jos otetaan arvosteluasteikoksi vaikka 1-5, nuo kaikki ovat ilman muuta viiden tähden tarinoita, kuten moni tarina, joka ei listalle edes mahtunut. Mutta on tuossa silti tasoeroa. Nuo kaksi parasta tarinaa ovat sellaisia, joita pitäisi ainakin harkita, jos listattaisiin kaikkien aikojen sata kovinta Taskaritarinaa. Top 10 on täynnä tarinoita, jotka luettuani ensireaktioni oli "Vau!". Tuonne sijoille 13-14 asti tarinat ovat tekijöiltänsä melko lailla ykköskategoriaa; sen jälkeen tulevat sarjat jäävät loistavuudestaan huolimatta kyseisten tekijöiden vielä paremman tuotannon varjoon aika selkeästikin (toki tämä ei ole listausperuste, sillä käsikirjoittajien perustaso vaihtelee: esim. Faracin ja Scarpan keskinkertaisetkin tarinat ovat poikkeuksetta rautaa).
Mutta jos verrataan kirjaimellisesti listan ensimmäistä ja viimeistä tarinaa: Balladi merirosvo Mustakorvasta on aivan poskettoman hauska piraattikommellustarina ensiluokkaisella tunnelmalla höystettynä, kun taas Likainen kaupunki on perustarina Pezziniltä, joka on tehnyt varmasti parisensataa parempaakin käsikirjoitusta. (De Vitan hiiret ovat myös minusta valovuoden edellä miehen ankkoja, mutta se ei ole tässä niin ratkaisevaa.) Kumpikin tarina on erittäin hyvä juoneltaan, mutta vain toinen on ikimuistoinen. Sellaisia tarinoita listalla on ehkä seitsemän ensimmäistä. Arviolta, eihän sitä vielä voi varmaksi tietää...
-
Kiitokset lisäyksistä !
Mitenkä nuo 5 parasta tarinaa, pärjäisivät 10 ensimmäisen taskarin tarinoiden joukossa ?
-
Kiitokset lisäyksistä !
Mitenkä nuo 5 parasta tarinaa, pärjäisivät 10 ensimmäisen taskarin tarinoiden joukossa ?
Aivan parhaisiin ensimmäisten Taskareiden tarinoihin (jos otettaisiin vaikka viisi sieltäkin) vertailussa eivät pärjäisi mitenkään, mutta peittoaisivat suuren osan tarinoista selkeästi ja monien erinomaisten sarjojen kanssa olisivat hyvinkin samaa tasoa. Eivät kymmenen ensimmäistä Taskaria ole mitenkään tasaisen loistavia laadultaan. Esim. Taskarit 9 ja 10 kuuluvat ehdottomasti kaikkien aikojen kehnoimpiin kokonaisuuksiin.
-
Täytyypä laittaa taskari 377 ja teema 27 hankintalistalle.......
-
Taitaa noita Koninkauluksen arvosteluita lukea melkoinen joukko.
Marketissa oli kumpaankin suuntaan reilusti taskarinumeroita myynnissä, mutta juuri 377 puuttui välistä kokonaan.......
-
Saksassa julkaistaan sikäläisen taskarin numerossa 425 täälläkin jo pitkään kaivattu Tuplanolla-tarina Una missione lunga tre giorni (http://coa.inducks.org/story.php?c=I+TL+2867-1P).
Toivottavasti tämäkin (http://coa.inducks.org/story.php?c=I+TL+2858-1) yli hypätty osa nyt nähtäisiin sitten edes seuraavan kuun kirjassa, ennen kuin toimittajat päättävät jatkaa sarjaa siitä mihin marraskuussa jäätiin.
Muita kirjan tarinoita voi selailla oheisesta linkistä:
http://www.lustiges-taschenbuch.de/news/news.html#news-1716
-
Tämä kysymys voitaneen esittää tässä ketjussa: osaako joku kertoa, miksi tämä tarina (http://coa.inducks.org/story.php?c=I+TL+2623-1P) jätettiin julkaisematta meillä, vaikka muun muassa Ruotsissa se näytettiin? Scarpan luomaa kuningas Astroankkaa olisi ollut hauskaa nähdä uudestaan.
-
Hmm... "sijoitus on 22539/22543".
Heitetään arvio, jossa voi faktat heittää: Muualla ilmestyy useampi teema vuodessa, Suomessa joku on pitänyt jättää välistä ja tuo jäi.
Sci-fi-teema saisi ilmestyä ja siihen voisi ottaa tuonkin mukaan.
-
Hmm... "sijoitus on 22539/22543".
Näille Inducksin käyttäjien arvioille ja ennen kaikkea niille heikoimmille rankkauksille voi kyllä näyttää p*rsettä ihan suoraan. Siellä on tarinoita, jotka ovat jollain tavalla onnistuneet ärsyttämään monia lukijoita. Joku lievästi epäonnistunut vanhojen tarinoiden/hahmojen uudelleenlämmittely — tämä on ehkä sellainen — voi saada ihmiset antamaan ihan suhteettoman huonoja arvosanoja. Tai Wizards of Mickey, jokin siinäkin monilla tökki, vaikka ainakin ensimmäinen saaga oli suorastaan erinomaista Disney-fantasiaa. Enkä todellakaan usko, että jatkokaan on ollut merkittävästi huonompaa, vaikkei sitä Suomeen ole saatukaan. Ihmisillä on ehkä ollut vääränlaiset odotukset.
Samoin kaksi kovasti kehumaani Mikki-tarinaa tämän vuoden Taskareista, Salatin merirosvotarina ja Ciminon seikkailu, ovat ihan surkeilla arvosanoilla Inducksissa. Ensimmäisessä monia on varmaankin häirinnyt se, että Mikin esi-isä olisi merirosvo, kun taas Ciminon Mikkiä kohtaan on varmasti niin ennakkoluuloja kuin vääristyneitä odotuksiakin. Mielipiteet jakavia tarinoita varmasti, mutta millään mittarilla nuo eivät ole lähelläkään huonoimpia Disney-tarinoita, vaikka niitä tarkastelisi neutraalisti.
Nyt se kaivattu pitkä Tuplanolla on tosiaankin tulossa ja hyvä niin. Toiveissa todellakin on myös tuon toisen skipatun tarinan julkaisu pikapuoliin.
-
Ankkalinnake on saanut käsiinsä tammikuun taskarin "Hyvä tuli" ja julkaissut siitä arvostelun:
http://ankkalinnake.blogspot.com/
Nopeaa toimintaa! Itse en ole nähnyt koko taskaria missään, vaikka olen sitä yrittänyt joka paikassa vilkuilla...
-
Ankkalinnake on saanut käsiinsä tammikuun taskarin "Hyvä tuli" ja julkaissut siitä arvostelun:
http://ankkalinnake.blogspot.com/
Nopeaa toimintaa! Itse en ole nähnyt koko taskaria missään, vaikka olen sitä yrittänyt joka paikassa vilkuilla...
Minäkin jo säikähdin ja jouduin paniikkiin nähdessäni arvostelun. Onneksi tulin tänne ja näin kommenttisi ennen kuin ryntäsin kiertelemään kauppoja ja kioskeja.
-
Minäkin jo säikähdin ja jouduin paniikkiin nähdessäni arvostelun. Onneksi tulin tänne ja näin kommenttisi ennen kuin ryntäsin kiertelemään kauppoja ja kioskeja.
Täällä (http://www.perunamaa.net/sarjakuvat/kalenteri/uusimmat.php?siirto=-2) väitetään, että 385 olisi ilmestynyt jo 23.12. En ole nähnyt minäkään missään.
-
Lehtipisteen sivuille on nyt päivitetty ajankohdaksi tämä päivä:
http://www.lehtipiste.fi/fi/kirjat/Sarjakuva-albumit/472345/Aku+Ankan+Taskukirja+%28uutuus%29+1201/
-
Lehtipisteen sivuille on nyt päivitetty ajankohdaksi tämä päivä:
http://www.lehtipiste.fi/fi/kirjat/Sarjakuva-albumit/472345/Aku+Ankan+Taskukirja+%28uutuus%29+1201/
Ja kaupan hyllyltähän näitä löytyi mukava määrä.
Pahasti näyttää selailun perusteella tusinatavaralta, mutta katsellaan, odotellaan ja luetaan nyt rauhassa...
-
Pahasti näyttää selailun perusteella tusinatavaralta, mutta katsellaan, odotellaan ja luetaan nyt rauhassa...
Onhan tuossa kaikkea jännää, mm. Savinin ja Mastantuonon Pekkaa.
-
Onhan tuossa kaikkea jännää, mm. Savinin ja Mastantuonon Pekkaa.
Ja Salvagninin ja Barbaron muinaiseen kaukoitään sijoittuva Mikki-tarina, joka näyttää todella mielenkiintoiselta.
Ei vaikuta ollenkaan huonolta minusta. Onhan tuolla selviä floppejakin varmasti muutama, mutta varsin monta kiinnostavaa tarinaa. Tekijöiden keskimääräinen taso on vähintäänkin kelvollinen.
-
Maaliskuun taskarin sisällön esikatsaus:
http://www.lustiges-taschenbuch.de/news/news.html#news-1722
Ei näytä täysin huippukamalta, mutta esim. Cimino/Cavazzano yhdistelmä voi olla yllättävänkin hyvä....
-
Uusimman Aku Ankka -lehden takaa paljastuu tietoja Taskarin tähtihetket -kokoelmasta.
Kolmannesta ja neljännestä osasta ei meinaa saada selkoa kuin keräilykotelon sivusta. Kolmas liittynee Akun ammatteihin ja neljäs kai urheiluun (vertasin kuvia keräilykotelon yläosaan, jossa osien kannet näkyvät).
Muuten vaikuttaa jälleen mahtisarjalta, mutta kolmas osa mietityttää (jos edes olen oikeassa).
-
Mielestäni taskarit ovat vajonneet alas, vaikkei Aku Ankka lehti ole muuttunut huonosti. Mikki-tarinat ovat kyllä huonoja, vaikka vanhat olivat hyvälaatuisia. Olen kyllä sellainen ankkafani, etten oikeastaan uskalla sanoa, että jotkut uudet ankkatarinat ovat suorastaan ihan hirveitä. Niissä kÿtetäan aina joitain tietokoneita, matkapuhelimia, ynm. modernia kamaa. Tykkään paljon enemmän vanhoista taskareista, varsinkin 1-70.
-
Mielestäni jotkut uudet ankkatarinat ovat suorastaan ihan hirveitä. Niissä kÿtetäan aina joitain tietokoneita, matkapuhelimia, ynm. modernia kamaa.
Onhan Aku Ankassa aina seurattu aikaansa. 1950-luvullakin joku on saattanut sanoa samaa television näkemisestä sarjakuvissa.
Ajan vauhdissa pysyminen mahdollistaa paljon erilaisten tarinoiden tekemistä joten minun mielestäni nykypäivän teknologian näkyminen Aku Ankassa on vain hyvä asia.
Erityisesti Taikaviitta-tarinoihin tekniset vimpaimet sopivat mitä parhaimmin.
-
Onhan Aku Ankassa aina seurattu aikaansa. 1950-luvullakin joku on saattanut sanoa samaa television näkemisestä sarjakuvissa.
Ajan vauhdissa pysyminen mahdollistaa paljon erilaisten tarinoiden tekemistä joten minun mielestäni nykypäivän teknologian näkyminen Aku Ankassa on vain hyvä asia.
Erityisesti Taikaviitta-tarinoihin tekniset vimpaimet sopivat mitä parhaimmin.
Tietystihän se on hyvä juttu taikaviitassa, mutta varsinkin Mikki tarinoissa, joissa on matkapuhelimia, niin niistä tulee kyllä paljon huonompia.
-
En kyllä itekään osaa kunnolla sisäistää tietokoneita ym elektroniikkaa ankoissa, luen ehkä liikaa näitä vanhempia tarinoita. Nykypäivän vempaimet vievät tavallaan tarinoista sitä tärkeää oikeanlaista henkeä pois.
Toisaalta aikansa seuraaminen kuuluu ankkamaailmaan, mikä onkin sen näkyvimpiä piirteitä. On mukava selailla jotain 80- luvun tarinoita ja keskittyä niissä vain miljööseen, ja verrata sen ajan asioita nykypäivään. Mutta jos asia riippuisi musta, niin ottaisin kaiken ylimääräisen pois ja siirtyisin suoraan 50- luvulle. 8]
Joo oon vähän konservatiivinen. Kaikki uusi on pahasta ::)
-
Eh... teknologia tekee tarinasta automaattisesti huonomman? Ei nyt logiikkana oikein natsaa.
-
Aku Ankan pitäisi tanssahdella jokilaivansa kannella ja luistaa auttamasta Kana Kanasta. Ja polvihousu-Mikin makailla heinäkasan päällä ja rakennella lentokonetta kaikenlaisesta kamasta mitä maatilalta löytyy. Pois kaikki nykyhömpötys, palataan 30-luvun alkuun.
-
Aika hurjaa pudotusta. Ei julkaisun taso ole samassa suhteessa huonontunut. Omasta kokoelmastani löytyy toki enemmän vuoden 2010 kuin 2011 taskareita. Syynä omalla kohdallani on lähinnä se, että ns. klassikoita ei ole julkaistu läheskään edellisvuosien malliin.
-
Suuri putous tosiaan, mutta jättäisivät kaikki muut erikoistaskarit pois, ainoastaan teema-taskarit jäljelle.
Ja nuo tripplat takulla vähentävät myyntiä.
Edit: Nyt hävettää, kun näin että tuo tripla myi eniten :D , no sanotaan näin että luulen,että ne jatkossa vähentävät myyntiä.
-
Edit: Nyt hävettää, kun näin että tuo tripla myi eniten :D
Minä ostan taskarin aina, kun siinä on yksikin minua kiinnostava tarina. Ja triplassahan on triplasti saumaa hyville tarinoille.
Jäi muuten viimeisin tupla ostamatta, koska siinä ei ollut yhtään minua kiinnostavaa tarinaa. Ei, vaikka oli tuplamahkut :).
-
Aika hurjaa pudotusta. Ei julkaisun taso ole samassa suhteessa huonontunut. Omasta kokoelmastani löytyy toki enemmän vuoden 2010 kuin 2011 taskareita. Syynä omalla kohdallani on lähinnä se, että ns. klassikoita ei ole julkaistu läheskään edellisvuosien malliin.
Minä lähden kliseiseen tapaani heristämään syyttelevää sormeani taloustilanteen suuntaan. Väitän, että suurin osa Taskarien ostajista ei ole Kvaakissa pyöriviä faneja, vaan ihmisiä, jotka ehkä vain ajankulukseen ostelevat sattumalta tuttua ja turvallista tavaraa. Kun nyt joka suunnasta virtaa vain huonoja uutisia, saa Taskarien ostaminen jäädä vähemmälle. Vuoden 2010 juhlan kaltaisia erityissyitäkään ei viime vuodelle osunut.
-
Uusimman Aku Ankka -lehden takaa paljastuu tietoja Taskarin tähtihetket -kokoelmasta.
Tämä osoittautui miellyttäväksi yllätykseksi. Ei yhtään Scarpaa eikä Cavazzanoa ja De Vitaltakin vain yksi varhaiskauden työ. Virkistävää! Sen sijaan oli mukana Chierchiniä, Carpia ja Asteritia. Mastantuonon Mikki oli myös rautaa. Painojälkikin oli enimmäkseen erittäin hyvää. Ihan toimiva kokonaisuus, vaikka jotkut tarinat unohtuivat heti lukemisen jälkeen. Harmittaa vähän, että sisällysluettelossa oli annettu ihan väärät vuosiluvut ja tiedot Chierchinin toiselle tarinalle. Olisin ollut enemmän innoissani, jos olisin etukäteen tiennyt, että hänen ankkatarinansa on 70-luvulta (vai 60-luku?) kuin 1990-luvulta. Ihmettelen, että Carpin tarina ei tuntunut yhtään tutulta, vaikka olen lukenut taskarin 74 useaan otteeseen. Siinä oli joka tapauksessa ylivertaista kuvitusta.
-
Ihmettelen, että Carpin tarina ei tuntunut yhtään tutulta, vaikka olen lukenut taskarin 74 useaan otteeseen. Siinä oli joka tapauksessa ylivertaista kuvitusta.
Eikä sitä sieltä taskarista 74 löytynytkään. Eli siinäkin on virhe. Uskomatonta! Onkohan kuvittaja edes Carpi? Tuli pikkaisen mieleen Koninkauluksen hehkuttama Francesco Guerrini. Joka tapauksessa se oli kirjan parhaiten piirretty tarina.
-
Eikä sitä sieltä taskarista 74 löytynytkään. Eli siinäkin on virhe. Uskomatonta! Onkohan kuvittaja edes Carpi? Tuli pikkaisen mieleen Koninkauluksen hehkuttama Francesco Guerrini. Joka tapauksessa se oli kirjan parhaiten piirretty tarina.
Päivänselvää Carpiahan tuo on, eli ei siinä sentään metsään ole menty. En näe juuri Guerriniä tuossa, vaikka Guerrinin tyylissä näenkin vaikutteita Carpista.
Kootaanpa nyt yhteen tämän opuksen sisällysluettelon virheet:
— AATK 226, jossa kirjan ensimmäinen tarina on julkaistu, ilmestyi vuonna 1999 eikä 1998.
— Ensimmäinen Artibanin, Arenan ja Mastantuonon Mikki-tarinoista on vuodelta 1995, ei tietenkään vuodelta 1966.
— Martinan ja Chierchinin tarina on todellakin vuodelta 1968 ja julkaistu vuonna 1976 Taskarissa 31.
— Carpin piirtämä tarina on vuodelta 1996 ja ilmestynyt vuotta myöhemmin Taskukirjassa 209 — nämä tiedot olivat pompanneet tuon Martinan ja Chierchinin tarinan kohdalle. Tarinan alkuperäinen nimi on Zio Paperone e i concerti predatori. Tähän oli jotenkin onnistuttu sähläämään klassisen Bob Fingher -tarinan nimi, alkuperävuosi ja Taskari, jossa se on julkaistu (huomatkaa myös hieno vuosiluku 19XX).
Hyvin hoidettu taas, ei voi muuta sanoa. Kiitos, toimitus, kun selvästi näette vaivaa tarjotaksenne kuluttajille laadukkaita tuotteita! Haistakaa vit...eikun jatkakaa samaa rataa!
-
— Carpin piirtämä tarina on vuodelta 1996 ja ilmestynyt Taskarissa 209 vuotta myöhemmin — (...)
Siinähän ehti vierähtää monta vuotta! ;-)
Sinusta tulisi hyvä Taskareitten toimittaja!
-
Siinähän ehti vierähtää monta vuotta! ;-)
Hah, ehdinpäs korjata sanajärjestystä ennen kommenttiasi. ;)
-
Guerrini tuli mieleen etenkin karhukoplalaisita siinä Carpin tarinasta.
-
Itsekin olen satunnainen Taskarien ostaja, joten yksikin hyvä sarjakuva takaa ostamisen.
Taskarit ovat monelle viihdelukemistoa jota ostetaan silloin kun on tarve ja kyllä tämä lama siihen vaikuttaa. 2010 oli juhlavuosi ja se näkyi leviikissä.
Triplat ja tuplat ovat asiallisia ja nehän keikkuu leviikkilistan kärjesssä, saisi minun puolesta tulla toinenkn tripla vuodessa.
-
Taskari nro 386: "Tuplanolla ja pelin säännöt" oli lehtipisteissä. Nimitarina on nyt sitten se kauan kaivattu Tuplanollan hämärän peitossa ollut eka tehtävä. Yli satasivuinen Marco Boscon ja Fausto Vitalianon kirjoittama ja Lorenzo Pastrovichion taiteilema eepos on komea ja ehdottomasti odotuksen arvoinen. Erikoisena yllätyksenä myös normitaskariksi Pastrovichion kansi on komea foliointeineen ja kohokuvioineen. Kyllä nämä tuplanollat ovat parhaimmillaan todella hyviä ja toivottavasti ne myös jatkuvat. Pitkät tarinat ovat piristäviä ja tuovat mieleen alkuaikojen eeppiset taskaritarinat.
Maaliskuun taskarin nimi on "Taidenautinto".
-
Helmikuun Taskari on syytä hankkia jo pelkästään Claudio Panaresen kuvittaman Roope-hupailun takia. Hillitöntä jälkeä!
(http://img1.mun.playforia.net/usergallery/4621256/001.jpg)
Ciminon käsikirjoituksessakaan ei ole valittamista, epähauskaa loppua lukuun ottamatta.
-
Tuplanolla ei ollut aivan sitä mitä odotin, mutta tykkäsin tuhat kertaa enemmän kuin monista tätä edeltäneistä. Muuten tarinat olivat aika peruskauraa.
-
Saksalaisen taskarisarjan maalis- ja huhtikuun sisältö näyttää seuraavanlaiselta, mikäli osasin etsiä tekijöiden perusteella oikeat tarinat:
Lustiges Taschenbuch 426
The Boy Who Cried Werewolf (http://coa.inducks.org/story.php?c=D+2008-392&search=)
Zio Paperone, Paperino e la festa del cugino (http://coa.inducks.org/story.php?c=I+TL+2835-4&search=)
Topolino e il criptomistero zoologico (http://coa.inducks.org/story.php?c=I+TL+2819-5&search=)
Paperinik e il segreto violato (http://coa.inducks.org/story.php?c=I+PK+++94-1&search=)
I Bassotti e la laurea abilitante (http://coa.inducks.org/story.php?c=I+TL+2864-1&search=)
Pico torna a scuola (http://coa.inducks.org/story.php?c=I+TL+2859-4&search=)
Gambadilegno Macchia Nera in la sfida finale (http://coa.inducks.org/story.php?c=I+TL+2869-4&search=)
Filo & Brigitta e la rimpatriata degli Sganga (http://coa.inducks.org/story.php?c=I+TL+2814-4&search=)
The Withering Gold (http://coa.inducks.org/story.php?c=I%2FD+2010-007&search=)
Lustiges-Taschenbuch 427
Tunnel Of Love (http://coa.inducks.org/story.php?c=D+2008-298)
Topolino e il mondo che verrà (http://coa.inducks.org/story.php?c=I+TL+2721-2P&search=%20Casty)
Battista e l'economia domestica (http://coa.inducks.org/story.php?c=I+TL+2607-4)
Paperinik e l'inconsueta arma segreta (http://coa.inducks.org/story.php?c=I+TL+2914-1)
Paperino e Gastone e il duello tecnologico (http://coa.inducks.org/story.php?c=I+TL+2689-6)
Zio Paperone e l'affare air-water (http://coa.inducks.org/story.php?c=I+TL+2733-2)
Qui Quo Qua e il pesce commodoro (http://coa.inducks.org/story.php?c=I+TL++459-A&search=)
Lucky Ducky (http://coa.inducks.org/story.php?c=D+2009-182)
Mukana olisivat siis ainakin sellaiset mestarit kuin Cavazzano, Scarpa, Asteriti, Andersen, Chierchini ja varmasti odotetuimpana Casty.
Lähde:
http://www.lustiges-taschenbuch.de/news/news.html#news-1722
http://www.lustiges-taschenbuch.de/news/news.html#news-1727
-
...ja varmasti odotetuimpana Casty.
Eikä ollut muuten mikään tusinatarina Castylta vaan 72-sivuinen "Mickey Mouse and The world to come"!! NAM!!!!!! :) :) :)
Tuskainen odotus alkaa...
-
Aika lupaavia opuksia. 8] Muutama huononpi tarina siinä sivussa ei haittaa yhtään mitään
-
Eikä ollut muuten mikään tusinatarina Castylta vaan 72-sivuinen "Mickey Mouse and The world to come"!!
Tämä minäkin olen odottanut.
(http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?action=dlattach;topic=1710.0;attach=22030)
-
Huhuhuhuu, tuo Castyn tarina kyllä nostaa taskarin arvon minun silmissäni tähtiin! ;D
-
Toukokuun tuplaan on taas luvassa herkkua:
http://www.lustiges-taschenbuch.de/news/news.html#news-1733
Sekä Castyn, että Faracin tarinat! Pahoin pelkään muuten että tuota world to come -sarjaa saadaan sittenkin odotella toukokuulle asti, koska tämän viikon akkarin perusteella tuo huhtikuun taskari tulee sisältämään (kannenkin perusteella) lätkätarinoita, eikä niitä mielestäni ollut tuossa Saksan huhtikuun taskarissa. Odottavan aika on pitkä...
-
Helvetin lätkä... >:(
Timo
-
Toukokuun tuplan nimen sai jo selville Akateemisen sivuilta:
https://www.akateeminenkirjakauppa.fi/webapp/wcs/stores/servlet/ProductDisplay?catalogId=10101&storeId=10052&productId=9530185&langId=-11&contractId=
"Vahtivuoro"
E: Seuraavan teemanumeron nimi on "Kymppipaikka". Älkää vain sanoko, että aiheena on...
-
E: Seuraavan teemanumeron nimi on "Kymppipaikka". Älkää vain sanoko, että aiheena on...
No mutta hei, jalkapallon EM-kisat ja olympiajalkapallokin tänä vuonna.
-
Pahoin pelkään muuten että tuota world to come -sarjaa saadaan sittenkin odotella toukokuulle asti, koska tämän viikon akkarin perusteella tuo huhtikuun taskari tulee sisältämään (kannenkin perusteella) lätkätarinoita, eikä niitä mielestäni ollut tuossa Saksan huhtikuun taskarissa. Odottavan aika on pitkä...
Mistä tiedät, millaisia nuo tanskalaistarinat ovat? Minä en niitä ainakaan Inducksista löytänyt. Esim. tuon Halasin ja Andersenin tarinan nimi voisi mielestäni hyvinkin viitata jääkiekkoaiheiseen tarinaan. Saattaa toki olla noinkin, kuten pelkäät.
Käydäänpä sitten läpi alkuvuoden Taskarisatoa. Ensimmäisenä käsittelyyn tammikuun Tupla (385):
Talvinen taistelu (P.&C.McGreal—Cavazzano) — Vuoden ensimmäinen Taskukirjatarina oli ihan mukava, talvinen tarina McGrealeiltä. Ei säväyttänyt, muttei sen suuremmin ärsyttänytkään.
Loputon uudenvuodenaatto (Savini—Mastantuono) — Mainio tarina, joka todellakin toi aiheensa puolesta hieman mieleen Faracin Päättymätön vuosi -tarinan. Yhtä hyvä tämä ei ollut, mutta hauska, viihdyttävä ja näyttävä kertomus yhtä kaikki.
Täydellinen poikaystävä (Brizzi&Secchi—D'Ippolito) — Kelvollinen tarina hienoin piirroksin. Mitään mullistavaa tämä ei tarjonnut, ja loppu on varsin huono.
Monien mahdollisuuksien maali (S.Enna—O.Panaro) — Varsin viehkeä pieni tarina ilman sen suurempia kommervenkkejä. Viihdyttävä, mutta helposti unohtuva.
Torniterapiaa (Cimino—Amendola) — Melko tylsä tarina Ciminolta, ja Amendolan luokaton kuvitus pilaa loput.
Hämärämiesten vartija (Petrucha—Joaquín) — Itse asiassa oikein hauskaa lukea Egmont-Mikkiä aina välillä. Harmi, että taskaripituisten tarinoiden tekeminen on ilmeisesti lopetettu. Hyvää viihdettä tämäkin tarina tarjosi.
Informaatiovyöry (Ambrosio—Meloni) — Ei vakuuttanut tämä lyhäri.
Viimeinen tehtävä (Venerus—Mazzarello) — Oikein mainio perus-ATP-tarina. Hauska.
Noitakonstit kiertoon (C.Panaro—Del Conte) — Haukotus. Tylsä käsikirjoitus, puuduttavan jähmeät piirrokset.
Laiskottelun loppu (Ambrosio—Soldati) Suomentajalle kenkää ja heti!!! On se nyt helvetti kumma, jos noihin töihin pääsee tuntematta Petteri Possua. Hieman rasittavaa, kun tuttua hahmoa kutsutaan väärällä nimellä läpi tarinan. Itse sarjahan on oikein mainio.
Alppihiihtoa antaumuksella (Gervasio) — Tykkään näistä kuusisivuisista, joiden kertomat tarinat eivät yritäkään olla mitään seikkailuja vaan esittelevät vain hauskasti jonkin aiheen. Mukavaa vaihtelua ja hyvää viihdettä.
Iines Ankka ajelulla (Erickson—Andersen) — Ihan nätisti rullaa tämä Byron Ericksonin tarina. Ei huono, vaan ei nerokaskaan.
Miq Qin ja mietteliään lohikäärmeen salaisuus (Salvagnini—Barbaro) — Kirjan ja koko alkuvuoden ylivoimaisesti paras tarina. Idea, juonen kehittely, hahmot, huumori, tunnelma, miljöö, upea kuvitus...kaikki toimii erittäin hyvin.
Hyväntekijä hyökkää (B.Enna—Mastantuono) — Idea on hieman kökkö, mutta hyvää huumoria siitä saadaan jonkin verran revittyä Mastantuonon loistaessa kuvituspuolella.
Kauhea Kiukku-viu (Cimino—O.Panaro) — Tämä on jo hieman parempaa Ciminoa. Miehen tyylille uskollinen tarina onnistuu viihdyttämään leppoisalla tunnelmallaan.
Musikaalista menoa (C.Panaro—O.Panaro) — Ei yhtä hyvä kuin kirjan ensimmäinen ATP-sarja, mutta mukavaa aivot narikkaan -meininkiä tässäkin on.
Prinssi Rahanen (Michelini—L.Pastrovicchio) — Mielenkiintoinen juoni ja tunnelmaan hyvin sopivat piirrokset luovat maukkaan kokonaisuuden.
Hyvän käytöksen viikko (Cabella) — Kerrassaan hölmö juoni.
Kadonnut Kaivanto (Figus&Gagnor—L.Pastrovicchio) — Osin ennalta-arvattava, mutta mukavasti eteenpäin soljuva ja tyylikkäästi piirretty tarina.
Putki ja pamaus (M.&L.Shaw—Gervasio) — Tarinassa on jollain tavalla outo tunnelma koko ajan, mutta se onnistuu viihdyttämään varsin mainiosti. Gervasion piirrokset antavat selvästi Shawien keskitasoiselle käsikirjoitukselle uutta eloa.
Lorenzo Pastrovicchion kansi oli todella komea helmikuun Taskarissa (386). Tässä arviota sisällöstä:
Tuplanolla ja pelin säännöt (Vitaliano&Bosco—L.Pastrovicchio) — Nyt saatiin Suomeenkin vihdoin tämä Tuplanollan ensimmäistä tehtävää valottava sarja, eikä siihen tarvinnut pettyä. Erittäin sujuva ja mielenkiintoinen tarina, parasta Tuplanollaa pitkään aikaan.
Pyöröviljelin (Michelini—O.Panaro) — Ei surkea, muttei kovin kiinnostavakaan tarina.
Epäilyttävä vieras (Bosco—Soldati) — Tämäkään ei ole italo-Mikiksi mikään mestariteos, mutta juoni on kuitenkin onnistunut ja loppu sangen mainio. Viihdyttävää.
Lupa ryöstää (Vessella—Lucci) — Suunnatonta typeryyttä.
Musiikkia korville (Cimino—Panarese) — Kelpo juoni, erinomaiset piirrokset. Oikein mallikelpoista Ciminoa.
Kuumaa kamaa (Bosco—Cabella) — Ei naurattanut. Melko heikkoa.
Sopimus (M.Gilbert—Fecchi) — Itketti. Todella heikkoa.
Tuorein Taskukirja eli nro 387 sisältää siis seuraavaa:
Perin Arvoituksellinen Mellastaja (Jensen&Gerstein—Andersen) — Loppu on hieman vaisu, mutta muuten tarina on ihan kelvollista PAM-sekoilua.
Serkunpäivä (Sarda&Bosco—Gorlero) — Paikoin hauska tarina, mutta idea ei vain ole kovin kiinnostava. Tämänkään lopusta en oikein välittänyt.
Seikkailun parantava voima (Nigro—O.Panaro) — Mukava ja toimiva Mikki&Indy -tarina, joka ei ole kuitenkaan riittävän omaperäinen noustakseen klassikoiden joukkoon.
Pahan puolella (C.Panaro—Barozzi) — Eipä juuri ilonaiheita tarjoa. Tylsä juttu.
Kelmitutkinto (Secchi—Vian) — Karhukopla päähenkilöinä on lähtökohta, joka aniharvoin toimii erinomaisesti. Ei tälläkään kertaa, mutta tämä on ihan siedettävä sarja kuitenkin. Paikoin hyvää huumoria, ja Vianilta kaunista taidetta.
Taavi Ankka palaa kouluun (De Mojana—Gervasio) — Idea on vähän...noh, hassu, mutta tarinassa riittää ihan hyvin potkua ja hauskuutta kuitenkin.
Viimeinen koitos (Vitaliano—Asteriti) — Tyhmää...Mustakaapu käyttäytyy hahmon luonteen vastaisesti.
Finanssinerojen sukua (Gagnor—Held) — Tylsä tarina puisevin piirroksin. Onneton loppuratkaisu.
Säkenöivä kulta (Cimino—Cavazzano) — Kirjan paras tarina. Cavazzanon tyyli on kuin luotu Ciminon käsikirjoituksille. Vanha kunnon Rodolfo on onnistunut taas mainiosti kirjoittamaan mielenkiintoisen, tuoreen tarinan unohtamatta omia perinteisiä ciminomaisuuksiaan.
Kaiken kaikkiaan vuoden alku on ollut Taskareiden suhteen hieman hapuileva. Hyviä tarinoita on ollut, mutta mestariteoksia toistaiseksi aika vähän, ja kirjojen keskimääräinen taso ei ole ollut niin korkea kuin voisi toivoa. Saksan ennakkotiedoista voi kuitenkin nähdä, että tulossa on erinomaisia Taskareita ja Castyn, Faracin ja Scarpan kaltaisia mestareita. Castyn Il mondo che verrà on tietysti se odotetuin juttu tällä hetkellä.
Sanotaanpa loppuun jotain myös vuoden 2012 ensimmäisestä Teemataskarista (28), jonka aiheena ovat siis ankkain autot ja vähän muutkin menopelit. Pettymys oli, että mukana on vain ankkatarinoita, mutta onhan kirjassa paljon hyvääkin. Stefano Ambrosion tuoreet, perättäisissä Topolinoissa ilmestyneet autoilutarinat ovat pääosin varsin viihdyttäviä, ja vanha Scarpa toimii myös mukavasti. Aiemmin Suomessa julkaisemattomista Vincenzo Laurian (jota ei ole jostain syystä kirjassa mainittu), Alberto Savinin ja Silvia Zichen Kuva-automaatin armoilla taitaa hauskuudessaan olla kuitenkin jopa paras. Uusintajulkaisuissakin on paljon erittäin hyviä tarinoita, joista kirkkaimpana helmenä esiin nousee Pezzinin ja Cavazzanon formulaklassikko Vauhdin hurmaa. Pokkarin taso on siis ihan kelvollinen, vaikkei huikeaksi nousekaan, eikä muhkeassa koossakaan vikaa ole. Ei Teemojen aatelia, mutta en nyt hirveästi jaksa valittaakaan.
-
Mistä tiedät, millaisia nuo tanskalaistarinat ovat? Minä en niitä ainakaan Inducksista löytänyt. Esim. tuon Halasin ja Andersenin tarinan nimi voisi mielestäni hyvinkin viitata jääkiekkoaiheiseen tarinaan. Saattaa toki olla noinkin, kuten pelkäät.
Toivottavasti olen väärässä. Perustin epäilyni lähinnä siihen, että tarinoiden nimien perusteella ne eivät erityisesti kuulostaneet jääkiekkoaiheisilta. Lisäksi Saksan taskarin kansi ei viitannut mitenkään urheiluteemaan. Toisaalta, kyllähän tuo yksi tanskalaistarina nimensä puolesta voi olla jääkiekkoa (tai ainakin jotain urheilua), joten se + kansi kyllä riittäisi siitä teemasta minulle. Toivotaan että tuo Il Mondo che verra on mukana jo huhtikuussa!
-
Toivottavasti olen väärässä. Perustin epäilyni lähinnä siihen, että tarinoiden nimien perusteella ne eivät erityisesti kuulostaneet jääkiekkoaiheisilta. Lisäksi Saksan taskarin kansi ei viitannut mitenkään urheiluteemaan. Toisaalta, kyllähän tuo yksi tanskalaistarina nimensä puolesta voi olla jääkiekkoa (tai ainakin jotain urheilua), joten se + kansi kyllä riittäisi siitä teemasta minulle. Toivotaan että tuo Il Mondo che verra on mukana jo huhtikuussa!
En jotenkin usko, että niitä lätkätarinoita kuitenkaan olisi kuin yksi, ja ajattelin, että se voisi olla tuo, jonka nimi urheiluaiheesta kielii. Vaikea todella sanoa tässä vaiheessa, mutta hauskaahan se olisi tosiaankin päästä lukemaan tuo Castyn pitkä tarina mahdollisimman pian. No, huhti- tai toukokuussa se kuitenkin tulee, eli ei tässä ihan hirmuisesti enää tarvitse odotella.
Jääkiekkoteemaa en kaipaisi minäkään. Jo seuraavan Taskarin kansi ja järkyttävän kuvottavan typerä lause, jolla sitä tämän kuun kirjan takakannessa mainostettiin, aiheuttivat vahvan oksetusreaktion. Siis oikeasti, jotain väsynyttä Mertaranta-paskaa pakko tunkea Taskareihinkin? Ja Suomen lippu??? Aika lähellä kaikkien aikojen rimanalitusta. Toivottavasti kiekkoaiheisia tarinoita on todellakin vain yksi.
-
Ja Suomen lippu??? Aika lähellä kaikkien aikojen rimanalitusta.
Mitäs vikaa Suomen lipussa on? Tämä kommentti ylittää helposti sinun kohdallasi kaikkien aikojen rimanalituksen rajan. Harvoin muuten fiksuista teksteistäsi löytyy tällaisia törkeyksiä.
-
Itse sain tuosta kannesta sellaisen kuvan, että Aku mukamas pelaa Suomen riveissä. Aika älytöntä kotimaaboostausta, itse ainakin miellän Ankkalinnan jenkkeihin.
-
Mitäs vikaa Suomen lipussa on? Tämä kommentti ylittää helposti sinun kohdallasi kaikkien aikojen rimanalituksen rajan. Harvoin muuten fiksuista teksteistäsi löytyy tällaisia törkeyksiä.
Voi kauheaa! Isänmaata pilkattu! Pyhäinhäväistys!
Tolen kommenttiinkin viitaten, mitä tekemistä Aku Ankalla on Suomen kanssa? Miksi Taskukirjan kannessa on Suomen lippu, vaikka jokainen tietää, että Aku on amerikkalainen ja kirjan sarjakuvat eivät tule liittymään Suomeen millään tavalla? Tässä ei ole kyse mistään muusta kuin rahastuksesta Suomen lätkämaajoukkueen "menestyksellä". Opetetaan muksuille pienestä pitäen kansallistunnetta italialaisten sarjakuvienkin siivellä. Etoo tällainen meininki.
Eikä se Suomen lippu kovin kauniskaan ole. Kuviokin melko perseestä. Palvokoot halukkaat kansallisia symboleita, minua ei kiinnosta. Varmasti vuoden parhaiten myyvä Taskari, kyllä Sanomalla osataan oikeista naruista vetää.
Ihan oikeasti, törkeyksiä? Hyvin sinäkin vedät. ;D
-
Tolen kommenttiinkin viitaten, mitä tekemistä Aku Ankalla on Suomen kanssa? Miksi Taskukirjan kannessa on Suomen lippu, vaikka jokainen tietää, että Aku on amerikkalainen ja kirjan sarjakuvat eivät tule liittymään Suomeen millään tavalla?
Eikä se Suomen lippu kovin kauniskaan ole. Kuviokin melko perseestä. Palvokoot halukkaat kansallisia symboleita, minua ei kiinnosta.
Ihan oikeasti, törkeyksiä? Hyvin sinäkin vedät. ;D
Jääkiekon MM-kisat ovat tänä vuonna Suomessa ja jos luvassa on samanlainen (Egmont-)tarina kuin yleensä tällaisissa tapauksissa, jokin tarina liittyy Suomeen.
Samalla haukuit sitten kristinuskonkin. Ja sano tuo asiasi palvomisesta jonkin toisen uskonnon edustajalle. Taidat jo itsekin huomata, että edustamasi, nykyisin niin yleinen aatesuuntaus on havaittu.
Sinun vedoistasi en tällä hetkellä voi sanoa samaa. Arvostukseni sinua kohtaan alkaa murenemaan silmieni edessä.
-
Ja kun nyt oikein ajattelee, niin mistä kohtaa sarjakuva ei olisi rahastusta? Rahabisneshän tämäkin ala vain on niin kuin kaikki muutkin. 8]
-
Jääkiekon MM-kisat ovat tänä vuonna Suomessa ja jos luvassa on samanlainen (Egmont-)tarina kuin yleensä tällaisissa tapauksissa, jokin tarina liittyy Suomeen.
Selvä, tuo on mahdollista. Tosin jääkiekon MM-kisoista ei ainakaan Taskareissa ole ennen tarinoita ollut, joten ennakkotapauksia löytyy lähinnä futiksen puolelta. Voi silti siis olla, että Suomessa käväistään, jos joku on nyt tälle vuodelle keksinyt sellaisen tarinan teettää. Varsinaiseen pointtiin tämä ei kuitenkaan sen suuremmin vaikuta, sillä lippu on kannessa joka tapauksessa vain myynninedistämistarkoituksessa "Hyvä Suomi!" -fiiliksen herättelijänä. Ei ole futistarinoitakaan juhlistettu kulloisenkin kisaisännän lipun voimin. Tämä on vain yksi osa ylitsepursuavaa leijonahehkutusta, ja tällä kertaa paikassa, jossa en olisi koskaan toivonut tai odottanut sitä näkeväni.
Samalla haukuit sitten kristinuskonkin.
Älä vääristele. Haukuin lipussa olevan kuvion. Se on huono, koska se tarjoaa kaikille suomalaisille heidän kansallisuutensa symboliksi kristinuskon mytologiasta peräisin olevan teloitusvälineen. Ymmärtänet, miksi tuo ei välttämättä jokaisen mielestä edusta juuri heidän Suomeaan tai suomalaisuuttaan.
Ja sano tuo asiasi palvomisesta jonkin toisen uskonnon edustajalle. Taidat jo itsekin huomata, että edustamasi, nykyisin niin yleinen aatesuuntaus on havaittu.
Palvomisesta voisi sanoa paljonkin hyvin monen uskonnon edustajille. Ja kansallisia symboleita ja isänmaallisuutta yliarvostaville. Minun aatteitani voit tulkita ihan oman mielesi mukaan, jos luulet niiden näin helposti selvinneen. Sinun ajatusmaailmasi on sen sijaan tullut melko selväksi.
Arvostukseni sinua kohtaan alkaa murenemaan silmieni edessä.
Kovin harmillista sinun kannaltasi, mutta minä en sille mitään voi. Ei tässä nyt asioita aleta kaunistelemaan, vaikka puhe olisi jostain muustakin kuin sarjakuvista.
Ja kun nyt oikein ajattelee, niin mistä kohtaa sarjakuva ei olisi rahastusta? Rahabisneshän tämäkin ala vain on niin kuin kaikki muutkin. 8]
Rahastaakin voi monenlaisilla asioilla...
-
Rahastaakin voi monenlaisilla asioilla...
Ja niinhän sitä rahastetaankin. Ja eihän se väärin ole, kun sitä ei ole kiellettykkään. Kaikki on aina kallista, jos siitä joutuu maksaan vaikka vain euron. Mitähän se vähäinenkin laatu mahtaisi olla se olisi lähes ilmaista? Jos kokee, että tuote on kallis, niin ei sitä tartte ostaa tai valittaa, jos kokee olevansa köyhä yhteiskunnan elätti.
-
Luen nykyään aika harvoin taskareita, mutta nyt tuli luettua osa 384: Rahat mielessä.
Ja ylätytin positiivisesti! Siinähän oli monta hyvää sarjaa.
Casty jatkoi taas hyviä käsikirjoituksiaan mikki sarjakuvassa: viikko hukassa, missä oli mielenkiintoinen juoni ja yllättävä loppu.
En ole aina tykännyt Flemming Andersonin piirustuksista mutta nykyään hänen tyylinsä erottuu hyvällä tavalla.
Taskarin taso on minun mielestäni hyvä.
-
Sekä Saksassa että Tanskassa on aivan vastikään julkaistu yksi pidemmän aikaa Inducksin top 100-listalla pyörinyt tarina, Carlo Chendin ja Luciano Bottaron vuonna 1958 ensi kerran julkaistu Il dottor Paperus (http://coa.inducks.org/story.php?c=I+TL++188-AP). Olen jo jonkin aikaa miettinyt, olisiko tarina hyvä, sillä vaikka kyseinen lista ehkä onkin yliedustettu Barksilla ja Rosalla, joukossa olevat lukemani italialaistarinat ovat mielestäni listalle kuuluneetkin. Tämä tarina parodioi ilmeisesti Faustia, mikä lisää mielenkiintoa.
Ei varmaan kannata toivoa liikoja suomenkielisen julkaisun puolesta, mutta toivon sen silti tapahtuvan noiden kahden maan julkaisujen innoittamana.
-
Olisi oikein tervetullut, Chendi/Bottaro ja Faust kuulostaa herkulliselta kombolta ja hyvä sijoitus Inducksissa (jonka joihinkin painotuksiin sietää tosiaan suhtautua varauksella, mutta nuo korkeiden sijojen italialaiset ovat tosiaan pääsääntöisesti mainioita)...
-
Sekä Saksassa että Tanskassa on aivan vastikään julkaistu yksi pidemmän aikaa Inducksin top 100-listalla pyörinyt tarina, Carlo Chendin ja Luciano Bottaron vuonna 1958 ensi kerran julkaistu Il dottor Paperus (http://coa.inducks.org/story.php?c=I+TL++188-AP). Olen jo jonkin aikaa miettinyt, olisiko tarina hyvä, sillä vaikka kyseinen lista ehkä onkin yliedustettu Barksilla ja Rosalla, joukossa olevat lukemani italialaistarinat ovat mielestäni listalle kuuluneetkin. Tämä tarina parodioi ilmeisesti Faustia, mikä lisää mielenkiintoa.
Tämä sopisi myös siihen uuteen Ankalliskirjallisuuden klassikot-sarjaan, jonka eka kirja tulee kesän lopulla.
-
Sopisi tosiaan hyvin tuohon sarjaan. Tuolla tarinavalinnalla tehtäisiin entuudestaankin kiinnostavasta sarjasta entistä kiinnostavampi.
Eihän tämä ketju tuolle sarjalle tarkoitettu ole, mutta sanotaan nyt silti että tuo sarja on tulossa juuri oikeaan aikaan omalta osalta kun olenkin pyrkinyt löytämään noita kirjallisuusaiheisia tarinoita luettavaksi.
-
Uuh. Loistosarja olisi Dottor Paperus, mutta kauhukuvasto on melkein Inferonon veroista. Saapa nähdä.
Timo
-
Uuh. Loistosarja olisi Dottor Paperus, mutta kauhukuvasto on melkein Inferonon veroista. Saapa nähdä.
Timo
Kyllä ne molemmat tulee siinä ankalliskirjallisuuden klassikot sarjassa, luotan Sanomiin :-D
Sähän Timo voisit lobata ja kirjoittaa esipuheen kirjaan :-P
-
Toivottavasti tuo "Faust" ja Inferno julkaistaan, ja muutenkin noita muita "rästissä" olevia sarjoja aletaan julkaista.
-
Snif... Silmäkulmat kostuivat. Kuten Koninkaulus sanoi aiemmin, sitä se tekee, elämää suurempi taide. Vuoden, jos ei jopa tämän vuosikymmenen hienoin taskaritarina on nähty. Pasila, Porilaisten marssi.
-
Hieno oli tarina. Nyt sitten odottelemaan hamaan syksyyn konnan debyyttitarinan julkaisua.
-
Oliko siinä sitä kamalaa jääkiekkoa?
-
Oliko siinä sitä kamalaa jääkiekkoa?
Yksi tarina ja toimituksellinen juttu. Tarina näyttää hupaisalta ja on Andersenin kuvittama, mutta en ole vielä ehtinyt lukea. Kolme ekaa tarinaa olen lukenut, yksi ERINOMAINEN (Casty), yksi hyvä (edit: Shawit & Cavazzano) ja yksi ok (Salvagnini & Chierchini). Taskarissa on vielä yksi vanhempi Scarpan tarina, yksi Faccinin tarina joten kyllähän tuo on todella hyvä kokonaisuus. Kannesta huolimatta. Varmaan tuo kansi kyllä myy...
-
Ajattelinkin, että ei italiaanot ole jääkiekosta kauheasti tarinoita kertoneet.
-
Huomisen maailma nousee minun listoillani lähelle Taikamiekka-trilogiaa ja Galaksin ihmeitä. Sitten vain odottamaan, milloin julkaistaan pitkät Topolino e l'isola di Quandomai (http://coa.inducks.org/story.php?c=I+TL+2832-1P) ja Topolino e la marea dei secoli (http://coa.inducks.org/story.php?c=I+TL+2918-2P).
E. Inducksin parhaiden vuosikymmenten (http://coa.inducks.org/recommend.php?top100=1&bydate=decade) listalla 2000-vuosikymmen on ykkösenä ja 80-luku hyvin lähellä. Don Rosa täyttää kärkitilastoa mutta on Castykin saanut kolme tarinaa top kymppiin (http://coa.inducks.org/recommend.php?top100=1&filterdecade=200).
E2. Tarinassa kuningas väittää että 30 vuotta sitten tiedemiehet huomasivat, että universumi koostuu muuttujista, kaavoista ja yhtälöistä. Tarina ajoittuu siis jonnekin 1600-luvulle Isaac Newtonin kirjan "Luonnon matemaattiset perusteet" eli Principian julkaisemisen jälkeiseen aikaan. (tarkistus: 1687 julkaistu)
-
Huomisen maailma oli hieno tarina, jonka viehätystä olisi tosin varmaan entisestään lisännyt, mikäli jutun konna olisi ollut entuudestaan tuttu. Inducksin mukaan tämä ei tosin ollut Riimittäjän ensiesiintyminen Suomessa, vaan tyyppi on vilahtanut tässä tarinassa (http://coa.inducks.org/story.php?c=I+TL+2355-2), joskaan ilmeisesti ei kovin merkittävässä roolissa. Kunhan kaverin debyytti saadaan suomeksi, voitaneen harkita myös tämän tarinan (http://coa.inducks.org/story.php?c=I+TL+2031-1) julkaisemista; jos ei taskukirjassa, niin Roope-sedässä.
-
Riimittäjän ensiesiintyminen luvattiin julkaista Hessun juhlakirjassa. Näin siellä jossain taskarin sivuilla luki.
EDIT. En tosin ole ihan varma, mikä tarina loppujen lopuksi on tarkoitus julkaista. Tuolta Kahkosen linkistä selviää, että Riimittäjä on Gottfredsonin luoma hahmo vuodelta 1948, joten vaihtoehtoja julkaistavaksi tarinaksi riittää.
-
Itse ainakin ymmärsin, että tarkoitus olisi julkaista juuri tuo Gottfredsonin juttu. Sen kuvitustahan nähtiin Huomisen maailmassakin muutamassa Mikin ajatuskuplassa. Tarinaa lukematta kummastelen hiukan jo valmiiksi, miksi se tulee juuri Hessun juhlakirjassa, kun Eka Vekaran rooli stoorissa vaikuttaa paljon suuremmalta. Mutta pääasia toki on, että juttu saadaan suomalaistenkin lukijoiden ulottuville.
-
Tarinan tenhovoimaa lisäsi se, että konna oli todella haastava ja myös tuntematon eli arvaamaton. Mustakaavulla oli alkuaikoina samanlaista tenhovoimaa. Ensiesiintyminen on hieno tarina ja se Scarpan hypnoosi-näkymättömyys-tarina (ei muistu nimeä) samoin. Aika paljon niissäkin perustuu uskottavaan konnaan.
-
Enpä olekaan aikoihin hankkinut kaupasta sitä uusinta, korkeimman järjestysluvun taskaria ennen kuin nyt. Edellinen kerta taisi olla jossain kahden ja puolensadan pakeilla. Mutta tuon Castyn tarinan vuoksi tein poikkeuksen, ja olihan se sen arvoinen. Kova on tekijä tarinaniskijänä, pitää harkita noiden Kahkosen linkkaamien 2000-luvun parhaiksi rankattujen tarinoiden joukosta suomennettujen Castyn tarinoiden lukemista.
Muutoin ei taskari oikein suuria sävähdyksiä antanut. Ihan mukava noista pari tarinaa oli lukea, ainakin Scarpa ja Faccini, mutta jos tuo on sitä tavallista julkaisun tasoa, en usko että alan kovin usein näitä kaupasta kantamaan. Kirjasto taitaa olla näiden lukemiseen se sopivin kanava.
-
Koska saadaan Casty-kokooma? Alkaisi olla jo aika...
Sen karmean kannen tilalla olisi voinut olla tämä.
(http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?action=dlattach;topic=1710.0;attach=22491)
Jenkkipainoksiin Casty tuunasi kantta edelleen.
-
Asia on voitu Kvaakissa jo mainitakin, mutta todettakoon nyt toiston uhallakin, että BOOM! Studios (noin kai ne sen itse kirjoittavat) julkaisi vuosi sitten Riimittäjän ensiesiintymisen "The Atombrella and the Rhyming Man" one-shotina, jota voinee yrittää netistä metsästää, jos suomennosta ei jaksa odottaa.
Haplon tavoin totean, että tämä oli pitkään aikaan ensimmäinen uutena ostamani taskari ja ostin sen vain tämän Castyn tarinan vuoksi. Ilman Huomisen maailmaa läpyskä olisi jäänyt hyllyyn Scarpasta huolimatta, ja ilman Kvaakia ehkä selaamattakin. Saan kiittää kaikkia täällä Castya hehkuttaneita, että hieno tarina tuli hankittua, jatkakaa valistustyötä samaan malliin.
-
Huhtikuun Taskarista kirjoittelen myöhemmin, mutta tässä ketjussa voinee mainita eräästä toisesta asiasta, joka toivottavasti tulee tulevissa Taskukirjoissakin näkymään.
Nimittäin, Giorgio Pezzin on palannut! Italialaiset saavat ihastella miehen tuoretta tarinaa Topolinon seuraavassa numerossa (http://www.topolino.it/edicola/52225) (jos nyt luotamme siihen, että tiedot lehden nettisivuilla ovat oikein). Kyseessä on Pezzinin ensimmäinen Disney-tarina vuoden 2005 jälkeen. En ole löytänyt mitään tietoa siitä, onko kyseessä vain yksittäinen tapaus vai onko Giorgio todella palaamassa/palannut Disneylle ihan "kunnolla". Pezzin on ehdottomia suosikkikirjoittajiani kautta aikojen — eikä ollut todellakaan lainkaan hiipumaan päin 2000-luvulla, päinvastoin — joten miehen comebackin todellakin soisi olevan pysyvä. Piristäisi Topolinon kautta varmasti myös Suomen Disney-julkaisuja, sen verran kovan luokan tarinaniskijästä kuitenkin puhutaan.
Kun suru-uutinen erään Italian Disneyn suurimmista legendoista eli Rodolfo Ciminon poismenosta saapui tietoomme, oli taas yksi vanhoista mestareista poissa. Nyt näyttää siltä, että olemme kenties saamassa yhden Maestron takaisin.
-
Mitä Pezzin on mahtanut puuhastella tässä välissä?
-
Kun listaa (http://coa.inducks.org/creator.php?c=GPz&c1=date&pg=2) katsoo, niin siellähän on vaikka mitä Taskarin parhaimmistoa joukossa. Lentävät jäävuoret, Pahan alku ja juuri, Galaksin ihmeet, aikamatkoista Troija, Atlantis, Attila. Otsonin arvoitus ym, ym.
Jaha, ja Nautiluskin (http://coa.inducks.org/story.php?c=I+TL+1889-A) vielä.
-
Kun listaa (http://coa.inducks.org/creator.php?c=GPz&c1=date&pg=2) katsoo, niin siellähän on vaikka mitä Taskarin parhaimmistoa joukossa. Lentävät jäävuoret, Pahan alku ja juuri, Galaksin ihmeet, aikamatkoista Troija, Atlantis, Attila. Otsonin arvoitus ym, ym.
Jaha, ja Nautiluskin (http://coa.inducks.org/story.php?c=I+TL+1889-A) vielä.
Henkilökohtaisesti minulle ovat TODELLA kovia juttuja myös Pezzinin tuoreemmat tarinasarjat Olipa kerran Amerikassa (http://coa.inducks.org/subseries.php?c=Once+America) (90-luku), Mik de Hiir seikkailee (http://coa.inducks.org/subseries.php?c=Le+Tops+stories) (vuosituhannen vaihde) sekä Historiaa hiiren silmin (http://coa.inducks.org/subseries.php?c=History+by+MM) (2000-luku). Voisin melkein sanoa, että nuo ovat Pezzinin tuotannosta niitä kirkkaimpia helmiä minun silmissäni, vaikka lukemattomia muitakin ikimuistoisia tarinoita on mies vuosikymmenten varrella rustannut. Kahdesta ensinmainitusta sarjasta on monia tarinoita vielä julkaisematta Suomessa, näitä saagoja pitäisi ehdottomasti julkaista jonkinlaisina kokoelmina.
Mitä Pezzin on mahtanut puuhastella tässä välissä?
Inducks: "Rainbow: Script for Winx Club Magazine 2004 to date."
Eli tuota nyt ainakin.
-
Henkilökohtaisesti minulle ovat TODELLA kovia juttuja myös Pezzinin tuoreemmat tarinasarjat Olipa kerran Amerikassa (http://coa.inducks.org/subseries.php?c=Once+America) (90-luku), Mik de Hiir seikkailee (http://coa.inducks.org/subseries.php?c=Le+Tops+stories) (vuosituhannen vaihde) sekä Historiaa hiiren silmin (http://coa.inducks.org/subseries.php?c=History+by+MM) (2000-luku). – – Kahdesta ensinmainitusta sarjasta on monia tarinoita vielä julkaisematta Suomessa, näitä saagoja pitäisi ehdottomasti julkaista jonkinlaisina kokoelmina.
Samaa mieltä. Listan viimeisiä sivuja en eilen katsonutkaan.
Myös Galaksin ihmeistä on yksi tarina (http://coa.inducks.org/story.php?c=I+TL+1833-AP) julkaisematta. Sitten on näköjään vielä 11-osainen Topolino e le cronache della frontiera (http://coa.inducks.org/subseries.php?c=Topolino+e+le+cronache+della+frontiera) ("Mikki ja rajaseudun kronikat"?), joka on vielä kokonaan julkaisematta.
Tässä toimitukselle suora linkki Suomessa julkaisemattomiin: Giorgio Pezzin (http://coa.inducks.org/comp2.php?code=&keyw=&keywt=i&exactpg=&pg1=&pg2=&bro2=&bro3=&kind=0&rowsperpage=0&columnsperpage=0&hero=&xapp=&univ=&xa2=&creat=&creat2=&plot=&plot2=&writ=Giorgio+Pezzin&writ2=&art=&art2=&ink=&ink2=&pub1=&pub2=&znfi=on&part=&ser=&xref=&mref=&xrefd=&repabb=&repabbc=al&imgmode=1&vdesc2=on&vdesc=en&vfi=on&sort1=auto).
-
Uudessa tuplassa on jälleen toinen puolisko toimituksen keräämää materiaalia. Yksi hieman vanhempi tarina paistoi heti ylitse muiden, muuten melko normaalia taskaritasoa näyttäisivät olevan.
Sensijaan johtosarjassa oli suuri rooli varsin kiinnostavilla ja sanottakoon vaikka taskarin sivuilla superharvinaisilla hahmoilla. Ilmeisesti meillä Suomessa lähinnä vain AA extran sivuilla seikkailevat Ossian Ötökkä ja muu Jätelän väki nähdään vahvasti mukana seikkailemassa Akun ja Touhon kanssa.
Jokunen vuosi sitten nähtiin tuoreen oloinen Sepe Susi- tarina taskarissa ja tämä Ossian Ötökkä-seikkailu nousee kyllä mielestäni samaan hyvään kastiin.
Olisi kiva jos tanskalainen toimitus innostuisi tuottamaan enemmänkin tällaisia harvinaisten hahmojen taskarivierailuja. Toisi kummasti piristystä pokkarisarjaan.
-
Huhtikuun Taskarista ja Castyn mestariteoksesta kirjoittelen hieman myöhemmin, mutta nyt on pakko noteerata eräs asia tuoreesta Tuplasta. Tuo yhden sivun toimituksellinen höpötys käsittelee nimittäin Rodolfo Ciminoa, jolta on kirjaan valittu eräs todennäköisesti loistava vanhempi tarina. No tästähän voisi päätellä, että Taskarin toimitus on päättänyt kunnioittaa hiljattain menehtynyttä legendaa tällä tavoin. Luulin ensin lukevani muistokirjoitusta, mutta CIMINON KUOLEMAA EI EDES MAINITA! "Artikkeli" antaa selkeästi ymmärtää, että Cimino olisi yhä elossa! Pari lainausta: "Jo kunnioitettavaan 85 vuoden ikään ehtinyt Cimino", "vanha mestari nimittäin jatkaa korkeasta iästään huolimatta kirjoittamista vielä tänäkin päivänä!".
Ei helvetti, miten tämä paska on voitu päästää läpi?
EDIT2: Okei, siistitään nyt vähän. Jos noin kauan ennen ilmestymistä lyödään sisältö lukkoon, niin ei siinä toimituksella välttämättä paljon sanaa ole tässä sotkussa. Tällä kertaa siis annetaan osittainen synninpäästö heille (mikäli ovat yrittäneet korjata asian, mutta muut tahot ovat päättäneet julkaista Taskarit silti). Mutta suuttumukseni hedelmät lukeneet ymmärtävät varmasti, että Taskaritoimituksen track record on niin paska, että he ovat aina ensimmäisiä epäiltyjä, kun jotain pahaa tässä maailmassa, tai ainakin Taskarimaailmassa, tapahtuu.
EDIT: Okei, ensimmäisen raivoamisen jälkeen pakko hengähtää vähän. Varmasti on tietenkin niin, että sisältö on päätetty jo hyvissä ajoin. Siitä huolimatta tilanteisiin pitäisi voida reagoida yli kuukauden varoitusajalla. Voi olla, että opukset oli jo painettu, en tiedä heidän aikatauluistaan, mutta jollakin tavalla tämä olisi pitänyt välttää. Vaikka sitten lykkäämällä kirjan ilmestymistä sen verran, että saadaan tuo järkyttävä löpinä pois julkaisusta. Ei voi olla niin, että "mitään ei voitu tehdä, kun tieto tuli niin myöhään" — silloin on systeemissä mätää, kun todellakin puhutaan nyt lähemmäs kuudesta viikosta. Yleisesti ottaen vanhentuneen tiedon julkaisemisen voi katsoa vähän läpi sormien, mutta nyt puhutaan kuitenkin Disney-legendan menehtymisestä, eli toistan: tällaisen ei voi antaa tapahtua.
Eli oli sitten vastuussa toimitus, julkaisija tai kuka tahansa — v*tuiksi meni ja lujaa.
-
...kuinka kauan ennen ilmestymistä nuo jutut tehdään ja menevät painoon? Kyseessä taitaa olla pelkkä onneton sattuma että Ciminosta kirjoitettiin esittelyjuttu ja tämä menikin kuolemaan tässä välissä...
-
Niin minäkin luulen. Monta viikkoa ennen ilmestymista ne menevät. En tiedä onko ihan kuukaudesta kyse, mutta todennäköisesti mitään ei olisi pystytty enää tekemän ilman että julkaisuajankohtaa olisi siirretty.
-
...kuinka kauan ennen ilmestymistä nuo jutut tehdään ja menevät painoon? Kyseessä taitaa olla pelkkä onneton sattuma että Ciminosta kirjoitettiin esittelyjuttu ja tämä menikin kuolemaan tässä välissä...
Joo, tuota arveluahan tuossa juuri päivitinkin omaan viestiini. Suoraan sanottuna en ensiksi ajatellut painoaikatauluja sen kummemmin, sillä Ciminon kuolemasta tuntuu olevan jo niin kauan. Kenties tuossa on käynyt juuri näin, mutta siinä tapauksessa minusta kirjoja ei olisi pitänyt laskea liikkeelle. Homma vain uusiksi kylmästi uudella tekstillä. Jonkun Barksin kohdalla olisi ihan varmasti tehtykin niin. Tuo on kuitenkin reilusti yli kuukausi miehen poismenon jälkeen todella häiritsevä kirjoitus.
Jollei budjetti olisi kestänyt, niin vähintään kirjat muovipusseihin ja mukaan lappunen, jossa pahoitellaan tapahtunutta. Nyt tekivät härskisti näin ja samalla antoivat mahdollisuuden kaltaisilleni kärkkäille lukijoille jälleen kyseenalaistaa toimituksen ammattitaidon...
Niin minäkin luulen. Monta viikkoa ennen ilmestymista ne menevät. En tiedä onko ihan kuukaudesta kyse, mutta todennäköisesti mitään ei olisi pystytty enää tekemän ilman että julkaisuajankohtaa olisi siirretty.
Joo. Sitten olisi pitänyt siirtää. Onhan tuo nyt Taskarille noloa, että vielä 2010-luvulla voi tapahtua tällaista.
-
Ainakin Aku Ankka -lehden sisältö lyödään lukkoon kolme kuukautta ennen ilmestymispäivää - näin oli ainakin vielä joku aika sitten. En yhtään tiedä miten on Taskareitten kanssa.
Timo
-
Ainakin Aku Ankka -lehden sisältö lyödään lukkoon kolme kuukautta ennen ilmestymispäivää - näin oli ainakin vielä joku aika sitten. En yhtään tiedä miten on Taskareitten kanssa.
Timo
Onpa yllättävän paljon tuo kolme kuukautta. Tai ei ehkä sinänsä paljon, mutta eikö tuohon sitten jää mitään mahdollisuutta tehdä myöhemmin muutoksia? Eli kysymys yleisesti ilmoille: tietääkö joku, kuinka kauan ennen ilmestymispäivää esim. juuri Taskarit painetaan?
EDIT: Tein hieman tutkimusta Taskarikokoelman parissa ja tulin siihen tulokseen, että uusissa Taskukirjoissa huijataan painovuoden kanssa, kun tammikuunkin kirjat on mukamas painettu samana vuonna. Tuskin sentään näin. Sen sijaan vuoteen 2007 asti tammikuun ja helmikuun Taskareissa painovuosi oli edellinen, kun taas maaliskuun kirja oli jo samana vuonna painettu. Jos tämä on käytännössä totuus nykypäivänäkin, voidaan päätellä Taskarit painettavan vajaat kaksi kuukautta (tai kenties hiukan reilu kuukausi) ennen ilmestymispäivää.
Eli voi siis hyvin olla, että kirjat oli jo painettu ennen Ciminon poismenoa. Valitettavaa, mutta silti tässä olisi pitänyt minusta toimia toisin. Kai niillä joku mahdollisuus on painaa Taskarit uudestaan, jos erä menee pilalle (kuten nyt kävi)? Heti huhtikuun alussa pyörät pyörimään, ja Taskarit olisi varmasti saatu ulos tämän kuun aikana. Olisihan se maksanut ylimääräistä, mutta jos vaihtoehto on näin nolo Taskarin kannalta — puhumattakaan CIminon kunnioituksesta — homma olisi pitänyt ehdottomasti tehdä uusiksi.
-
Minusta on hieman ylimitoitettua heittää 100 000 Taskaria roskiin tai edes muovittaa vain siksi, että voisi lisätä mukaan lapun "Cimino kuoli".
Vaikka olikin tuottelias tarinoitsija.
-
Minusta on hieman ylimitoitettua heittää 100 000 Taskaria roskiin tai edes muovittaa vain siksi, että voisi lisätä mukaan lapun "Cimino kuoli".
Vaikka olikin tuottelias tarinoitsija.
Niin. Koska kyseessä on vain tuottelias Cimino. Edelleen väitän, että esim. Barksin kohdalla tällaista ei olisi päästetty tapahtumaan. Tai jos Don Rosa heittäisi lusikan nurkkaan huomenna, ei missään suomalaisessa julkaisussa kehdattaisi kertoa kuukauden päästä Kenopään tuoreita kuulumisia kalastusreissulta ilman mitään footnotea. Niitä pieniä eroja...
Jos nyt kuitenkin ajatellaan, että nimi ratkaisee, niin Rodolfo Cimino oli — ja tarinoidensa kautta on edelleen — yksi Aku Ankan Taskukirjan monikymmenvuotisen historian kulmakivistä. Suurimpia legendoja — taiteilija, jota soisi kohdeltavan kunniottavimmalla mahdollisella tavalla julkaisussa, jonka mainetta hän on ollut rakentamassa. Tätäkin taustaa vasten minusta on hyvin surullista ja suorastaan häiritsevää lukea viikkokausia miehen kuoleman jälkeen tuoreesta Taskarista, kuinka Cimino voi paksusti ja on edelleen aktiivinen tarinoitsija. Suurinta osaa tuo ei kai häiritse, eivätkä muut kuin harrastajat edes tiedä miehen menehtyneen. Taskariväelle itselleen tuolla luulisi ja ennen kaikkea toivoisi kuitenkin olevan väliä.
Mutta bisnes toki ensin.
-
Tokihan sinne taskarin väliin olisi voinut painattaa jonkun lisälehden tiedonantoineen. Muistaakseni jossakin Asterixissa taannoin oli näin, kun tekstit olivat menneet vääriin puhekupliin.
-
Esimerkki toisaalta: viime viikolla ilmestyneessä maxi texissä on juttu tammikuun lopulla kuolleesta Tex-kynäilijästä Antonio Segurasta. Kyseinen opus jäi miehen viimeiseksi työksi. Aika hilkulla oli, että kirjoitus ehti kyseiseen julkaisuun. Pelivaraa olisi kai ollut vielä parisen viikkoa.
-
Pieni ot, mutta oli kyllä hieno muistokirjoitus Ciminosta ja hänen tuotannostaan tuo Jari Lehtisen teksti. Sitä lukiessa oikeasti herkistyi.
-
jolta on kirjaan valittu eräs todennäköisesti loistava vanhempi tarina.
Tarina vuodelta 1990 on Rakkautta itkuraidan varjossa (http://coa.inducks.org/story.php?c=I+TL+1809-A), joka on osa Tarinoita leirinuotiolla (http://coa.inducks.org/subseries.php?c=Bonfire+Tales) -sarjaa. Sarjasta on aiemmin suomeksi ilmestynyt Mertsi Merenkävijä ja mustien helmien taika (http://coa.inducks.org/story.php?c=I+TL+1829-A) (Kesäleski-erikois-Taskari 1993). Yhteistä tarinoissa näyttää olevan se, että mukana ei ole Ankkalinnan väkeä kuin kehyskertomuksessa.
Kirjan toisen Ciminon juoni kerrotaan tuossa hienossa Jari Lehtisen muistokirjoituksessa.
-
Tarina vuodelta 1990 on Rakkautta itkuraidan varjossa (http://coa.inducks.org/story.php?c=I+TL+1809-A), joka on osa Tarinoita leirinuotiolla (http://coa.inducks.org/subseries.php?c=Bonfire+Tales) -sarjaa.
Olipa erikoista, että tällainen nyyhkytarina, jossa ei käytännössä esiintynyt ainuttakaan vakiohahmoa, ylipäätänsä julkaistiin. Ihan ammatimiesten työtähän se oli, ei siinä mitään. Ja muutenkin kyseinen taskari vaikuttaa yllättävän hyvältä kokonaisuudelta.
-
Sekä Saksassa että Tanskassa on aivan vastikään julkaistu yksi pidemmän aikaa Inducksin top 100-listalla pyörinyt tarina, Carlo Chendin ja Luciano Bottaron vuonna 1958 ensi kerran julkaistu Il dottor Paperus (http://coa.inducks.org/story.php?c=I+TL++188-AP). Olen jo jonkin aikaa miettinyt, olisiko tarina hyvä, sillä vaikka kyseinen lista ehkä onkin yliedustettu Barksilla ja Rosalla, joukossa olevat lukemani italialaistarinat ovat mielestäni listalle kuuluneetkin. Tämä tarina parodioi ilmeisesti Faustia, mikä lisää mielenkiintoa.
Ei varmaan kannata toivoa liikoja suomenkielisen julkaisun puolesta, mutta toivon sen silti tapahtuvan noiden kahden maan julkaisujen innoittamana.
Julkaistiin jo uusimmassa Kalle Ankas pocket specialissa "Riddare Kalle" nimellä "Doktor Ankus". Toivottavasti se sieltä sitten Suomeenkin kohta rantautuu.
-
Toivottavasti jos ja kun tuo "Faust" julkaistaaan Suomessa, niin se julkaistaan kokonaisena, ilman mitään sensuuria ja sama koskee tuota "Dantea".
-
Mahtaisiko tuota Kalle Ankas pocket specialia näkyä suomalaisissa lehtipisteissä? Joo, lehtipiste.fi sanoo, että kyllä. pitäneeköhän etsiä.
Timo
-
Helsingin keskustan Akateemisesta näitä ruotsalaisia ja saksalaisia taskareita on ainakin allekirjoittanut tarvitessaan yleensä löytänyt. Toivottavasti "Tohtori Ankkus" saadaan suomeksikin, vaan jos ei saada, niin ruotsinkielinenkin julkaisu pelastanee jo monen ankkafanin päivän; tuskin dialogi niin korukielistä on, etteikö siitä selvää saisi.
-
Taskarin teemanumero 29 Kymppipaikka sisältää keskitasoisten futisvälipalojen lisäksi kuusiosaisen Jalkapalloseikkailu 2010 -saagan, joka on ajoittaisesta hölmöydestään huolimatta erittäin mukavaa luettavaa. Pitihän tuo toki suomeksi saada.
-
Taskarin teemanumero 29 Kymppipaikka sisältää keskitasoisten futisvälipalojen lisäksi kuusiosaisen Jalkapalloseikkailu 2010 -saagan, joka on ajoittaisesta hölmöydestään huolimatta erittäin mukavaa luettavaa. Pitihän tuo toki suomeksi saada.
Juuri katselin 2010 Topolinoja Inducksista ja harmittelin että kaikki muu ympäriltä on ilmestynyt mutta ei se. Täytyypä käydä ostamassa.
-
Pienehkö moka ankallistoimituksessa. Hyvin lyhyellä aikavälillä sama sarja eri käännöksellä Roopessa ja Taskarissa. Roope 394: Taikaviitta ja kelikupla (s. 41) ja Taskari 389: Taikaviitta Sataa ja paistaa (s. 468). :P
Timo
-
Surunvalittelut Ciminon kuolemasta oli nyt uudessa Taskarissa. Valittelivat, että kirja oli jo painossa, kun viesti tuli.
-
Julkaistiin jo uusimmassa Kalle Ankas pocket specialissa "Riddare Kalle" nimellä "Doktor Ankus". Toivottavasti se sieltä sitten Suomeenkin kohta rantautuu.
Tarpeeksi monta kertaa marketin lehtitelineen ohitettuani, kaappasin lopulta tuon pocket spesiaalin kärryyn. Pitäähän sitä nyt Suomen kesässä päästä Taskaria lukemaan, ja miksei sitten tätä, kun siihen kerran ehta klassikkokin sisältyy.
Doktor Ankus- tarinassa tohtori on vanha ankankäppänä joka myy sielunsa pirulle saadakseen nuoruutensa päivät takaisin. "Yleensä allekirjoitukseen käytetään verta, mutta tässä tapauksessa punainen muste riittää". En kyllä ihmettele, ettei tätä juttua ole Suomessa nähty. Jopa Bottaron standardeilla tarina oikein vilisee jos jonkinnäköistä Hieronymus Bosch-tyylistä kummajaista, ja päästäänpä piipahtamaan pannuhuoneenkin puolella. Muuten sarja on taattua Bottaroa hauskoine gageineen.
Kirjan päättää Ankuksen jatko-osa. Bottaron myöhäistuotantoa, jonka erikoisuutena on, että Hekla-velho muuttaa itsensä isopoviseksi ankkaneidoksi.
Näiden väliin sitten mahtuu eritasoista tavaraa, josta osaa en välittänyt lukea. Muiden ylitse nousee Caterina Mognaton kirjoittama ja Giuseppe Dalla Santan piirtämä "Kolmen avaimen aarre". Lähes 100-sivuinen fantasia on hassu kuin kissantassu, mutta kiireetön kerronta ja hahmojen hyvä käsittely viehättää. Dalla Santan kuvissa on miellyttävää tilantuntua, ja piirrosjälki muistuttaa toisinaan Scarpan parhaita töitä.
Vielä mainittakoon, että nostalgiajanoisille kirjasta löytyy Giulio Chierchinin tarina, joka noudattaa hyvin taskariperinteitä: Akua onnistaa, sitten Roope vetää välistä, mutta sortuu omaan ahneuteensa. Keppi heiluu ja Taavi Ankka selittää. Näin muuten Inducksista että edelleenkin Chierchiniltä vaan pukkaa uutta sarjaa. Ja hän on sentään syntynyt vuonna 1928!!
-
Tarpeeksi monta kertaa marketin lehtitelineen ohitettuani, kaappasin lopulta tuon pocket spesiaalin kärryyn.
Onpa outoa, kun ei näy inducksoituna vieläkään tätä Ruotsi-julkaisua.
Timo
-
Itsekin "pelasin varman päälle" ja ostin Riddare Kallen, Doktur Ankusin takia, tarina oli rautaa ei siitä pääse mihinkään!
Muutenkin ruotsinkielisisessä taskarissa oli ihan hyvää tavaraa, jokunen heikko juttu, mutta positiivinen ylläri oli.
-
Menikö juna jo, kun lehtipisteessä oli vain maalaisaiheinen spesiaali? Mistä tuon Riddaren saisi?
-
Itse löysin sen yllättäen Kolmen Kooon marketista.
Lehtipisteen infon mukaan pitäisi poistua valikoimasta vasta lokakuussa:
http://www.lehtipiste.fi/fi/kirjat/Sarjakuva-albumit/478810/Kalle+Ankas+Pocket+Special+1202/
-
Monta Taskaria on jäänyt kommentoimatta, joten aletaanpa purkamaan huhtikuulta asti. Varoitan: viestistä tulee pitkä.
----------------------------------------------------------------------------------------------------
Huhtikuun Taskarin (388: Kultakypärä) iki-ihana Suomi-aiheinen kansi ei sitten enteillytkään aiheeseen liittyvää tarinaa. Hirmuinen yllätys (not). Jos tuosta jotain hyvää pitää hakea, niin mikäli kansi nyt edesauttoi Taskarin myyntiä, on tuo kirja Castyn mestariteoksineen ylimääräisen huomionsa ansainnut. Tarkempaa arviota sisällöstä seuraavassa:
Tunnelin salaisuus (M.&L.Shaw—Cavazzano) — Positiivinen yllätys. Ei mitään nerokasta, mutta hyvätunnelmainen ja sujuva tarina on ehdottomasti käsikirjoittajiensa parhaimmistoa. Toki onnistumisesta suuri kiitos kuuluu Cavazzanolle, joka "nyky-Ankka-kunnossaankin" (Mikin kanssahan Giorgio on nykyään parempi) on tulkinnut kertomuksen erittäin kauniisti. Jo avaussivun maisemaruutu pysäyttää ihailemaan mestarin työtä.
Huomisen maailma (Casty) — Jos edellinen tarina oli monin tavoin mainio muttei erityisen nerokas, tässä ei tuota ongelmaa ole. Nerouden takana on italo-Disneyn ystäville viime vuosina kovin tutuksi käynyt nimi. Vaikka pidänkin italialaisen hiiri- ja ankkasarjakuvan nykytasoa varsin hyvänä eikä upeista tekijöistä ole ollut koskaan pulaa, Casty on ollut uskomattoman tervetullut lisä Topolino-taitelijoiden hienoon joukkoon. Eikä pelkästään siksi, että hän tekee mielikuvituksellisia tarinoita, jotka ovat saaneet kenties monet uudetkin lukijat innostumaan Mikistä, vaan Castyn tyyli saa myös tällaisen paatuneen pallokorvafanaatikon hyppimään riemusta. Hän ei ole vain poikkeuksellisen hyvä kirjoittaja, hän on erilainen.
Castyn kaltaista käsikirjoittajaa ei ole ollut pitkiin aikoihin. Hän vie lukijat takaisin Scarpan ja Gottfredsonin aikoihin, suurten ja arvoituksellisten seikkailujen maailmaan. Casty on kunnianhimoinen, ja hänellä on riittävästi kykyjä siihen. On kyseessä sitten suuri, monipuolinen seikkailu tai hieman tavanomaisempi Mikki-dekkari, Castyn tarinoissa on aina hyvä idea, joka kiehtoo lukijaa ja vangitsee tämän mielenkiinnon tavalla, johon vain harvojen kirjoittajien sarjat toistuvasti pystyvät. Hän kuljettaa juonta taitavasti, saa tarvittaessa sivuhahmoihin syvyyttä ja on ensiluokkainen humoristi.
Tämä tarina esittelee 72 sivun verran Castyn parhaita puolia. Juoni on mielenkiintoinen alusta alkaen menettämättä otettaan missään vaiheessa. Sivuhahmot ovat onnistuneita, huumori loisteliasta ja tunnelma paikoin erittäin Gottfredson-esque (tosin sen verran omaleimainen, että voidaan hyvällä syyllä puhua "castymaisesta fiiliksestä"). Jälleen kerran täytyy myös kehua miehen piirroksia ja ennen kaikkea sitä "hillittyä eläväisyyttä", jonka hän saa hahmoihinsa. Ilmeikästä ja energistä jälkeä, joka moderniudestaan huolimatta nojaa nostalgisen vahvasti Gottfredsonin ja Scarpan perintöön.
Kulukuria kotitalouteen (Salvagnini—Chierchini) — Epäkiitollinen tehtävä seurata yhtä viime vuosien parhaista taskaritarinoista, mutta onhan tämä täysin yhdentekevä, heikko vitsi muutenkin.
Konsteista parhain (Macchetto—Soldati) — Hohhoijaa. Ei tämä taas toimi, vaikka sitä miten päin tahansa tarkastelisi. Taikaviitta-tarinoiden määrää Taskareissa tulisi vähentää roimasti. Suurin osa Viitta-stooreista on yksinkertaisesti huonoja. Hahmo ei sinällään ole käyttökelvoton, mutta olen hyvin tarkka Taikis-tarinoiden laadun suhteen. Jos käsikirjoittaja ei onnistu erinomaisesti, tarinat toistavat itseään sekä toisiaan — ja ovat luvattoman unettavia. Hahmon perustaso on siis matala, ja vaaditaan poikkeuksellista käsikirjoitusta ja yleensä vielä hyviä piirroksia, jotta tarinasta tulisi nautittava. Tällaisiakin tarinoita on viime vuosina Taskukirjoissa nähty (enkä puhu Negrinistä ja Leonista, joista jotkut tuntuvat tykkäävän — ehkä paria melko hyvää juonta lukuun ottamatta nämä tyypit ovat tylsyyden multihuipentuma). Kovin harvassa onnistuneet Viitat siis kuitenkin ovat.
Kilpavarustelua (Faccini) — Faccini vetää överiksi. Toimii aina. Ei lähelläkään miehen parasta tasoa, mutta jo hahmojen ilmeet tarjoavat tuttuun tapaan monia hulvattomia hetkiä.
Kuohuntaa pinnan alla (Coppola) — Sinällään ihan näppärä idea Coppolalta, mutta ei tämä juuri innostumaan saa.
Kallisarvoinen kalansaalis (Scarpa) — Mainiota vanhaa Scarpaa. Ei suurta klassikkoainesta, mutta kaikin puolin sujuva ja hauska tarina.
Onnenkantamoinen (Halas—Andersen) — Oujee, lätkää... Ei sillä, ettenkö pitäisi jääkiekosta, onhan se kolmanneksi eniten seuraamani joukkuepalloilulaji baseballin ja jalkapallon jälkeen. En vain ole koskaan lukenut kovinkaan onnistunutta Disney-kiekkotarinaa. Tätäkään ei voi sellaiseksi kutsua, mutta ihan siedettäväksi luettavaksi juttu kuitenkin osoittautui. Muutamia viihdyttäviä kohtia tässä sinänsä yhdentekevässä ja tuttua kaavaa noudattavassa urheilutarinassa.
----------------------------------------------------------------------------------------------------
Toukokuun Tupla (389: Vahtivuoro) antoi taas Taskari-toimitukselle mahdollisuuden vaikuttaa kirjan sisältöön, ja osoitti jälleen samaisen toimituksen kyvyttömyyden valita niin hyviä tarinoita kuin voisi toivoa. No, oli joukossa jokunen hieno onnistuminenkin, mutta osittainen pettymyshän tuo extratarinoiden osuus taas oli.
Prameudesta Asiamies Muistetaan (Pihl—Andersen) — En ymmärrä tämän mihinkään liittymättömän intron pointtia. Täysin merkityksetöntä sivujen haaskausta.
Pienten Agenttien Maailma (Jensen&Gerstein—Andersen) — PAM ja Ossian Ötökkä? No, tarina on ihan siedettävä. Andersen voisi tosin jäädä eläkkeelle, kun on kerran pilannut tyylinsä.
Nukkejen herra (Casty—De Vita) — Loppuratkaisultaan ei aivan parasta Castya, mutta eihän tämä kehno tarina ole missään nimessä. Jälleen kerran mielenkiinnon vangitseva alku Castylta.
Pelle Peloton ja Milla Magia tiedon valtatiellä (Faraci—Cavazzano) — Faracikin on kirjoittanut huomattavasti parempia tarinoita (tietenkin, onhan hän universumin paras Disney-kirjoittaja), mutta kyllä tämäkin tuttuun tapaan erinomaisen viihdyttävästi etenee ja tasaisesti naurattaa. Laatusarjakuvaa.
Pälätysenergia (C.Panaro—Mazzarello) — Leppoisa, sujuva tarina. Ja vielä opettavainenkin, jee!
Nuottiavain (Cimino—Chierchini) — Täysin absurdia settiä taas Ciminolta. Kokonaisuus ei tällä kertaa oikein toimi, mutta muutamat kohdat huvittavat kovasti. Kyllä näitä kummallisuuksia jää kaipaamaan.
Taikaviitta ja kaupunkikapinallinen (Muzzolini—Gottardo) — Nojoo, kyllähän tämän sietää. Tylsähköä luettavaa kuitenkin.
Kauniita unia! (Soldati) — Huono vitsi.
Kuka kähvelsi kiven? (C.Panaro—O.Panaro) — Viime aikoina Taskareissa on nähty ajoittain melkoisen heikkoja hiiriuniversumin sivuhahmoihin keskittyviä tarinoita (joissa ei siis lähtökohtaisesti yhtään mitään vikaa ole), mutta tässä on itse asiassa varsin onnistunut juoni. Ottavio Panaroa on nähty kyllä hiukan liikaakin viime aikoina. Kelvollinen piirtäjä, mutta johan tässä kyllästyy.
Epäviisasten kivet (M.&L.Shaw—Bancells) — Sitä tutumpaa Shaw-"laatua". Bancells vielä lisäämässä kuvotusta. Tästä ei oikein tarina taas voi huonommaksi mennä, aiheuttaa oikeasti fyysistä pahoinvointia tällainen roska.
Hyvää yötä! (Bosco—O.Panaro) — Olen sanonut lukemattomia kertoja pitäväni näistä Marco Boscon "tarkastellaan jotakin ilmiötä hauskasti" -kuusisivuisista. Pätee edelleen, kerrassaan mainiota luettavaa.
Vanhan Körmyn salaisuus (Badino—Soldati) — Ei klassikkoainesta, mutta varsin mainio italo-Mikki joka tapauksessa. Hyvä juoni, tunnelmallinen miljöö, kelpo piirrokset.
Rakkautta itkuraidan varjossa (Cimino—Cavazzano) — Tämä on toimitukselta huippuonnistuminen, kerrassaan loistava haku. Mummon leirinuotiotarinoita on todellakin odotettu sen yhden muinoin meillä nähdyn jatkoksi. Tätä tarinasarjaa on EHDOTTOMASTI saatava lisääkin Suomeen (ainakin muutama tarina Induckin perusteella kiinnostaa äärettömän paljon). Jos joku pitää Ciminoa vain kummallisten kulkuneuvojen ja ihmeellisten aarteiden ideoijana, olisi jo vihdoin syytä avata silmät ja nähdä, kuinka taitava kirjoittaja hän oikeasti oli. Reginella-tarinat ovat siitä tietenkin eräs unohtumaton todiste, mutta myös tämä mestariteos on malliesimerkki loistavasta kertomuksesta. Tyylipuhdas sydänjuuria kouraiseva romanssi, jossa ei ole mitään ylimääräistä. Yksinkertaista mutta niin kaunista ja herkkää. Harvoinpa Disney-sarjakuva onnistuu koskettamaan tällä tavalla.
Vaara verkossa (Venerus—Molinari) — Tylsä ATP-sekoilu.
Kupruilua eetterissä (Muzzolini—Intini) — Todella onnistunut tarina. Omaperäinen, mielenkiintoinen ja hauska.
Kokokotin munat (Sarda—Gervasio) — Indy-tarinaksi ei mitenkään erinomainen, mutta kelpo viihdettä joka tapauksessa.
Aku Ankka pitsapaakarina (Michelini—O.Panaro) — Hyvä idea ja mainio toteutus. Leppoisa tarina, jota lukiessa tuli sattuneesta syystä nälkä.
Hajoita ja hallitse (Cabella) — Zzzz...
Sataa ja paistaa (Concina—Tosolini) — Zzzzzzzzzz...Joku olisi voinut kertoa myös Ropsun toimitukselle, että "hei kaverit, me julkaistaan tää tarina".
Sankariainesta (Concina—Cavazzano) — Epäilin ensivaikutelman perusteella teeman kiinnostavuutta, mutta tämähän oli loppujen lopuksi yllättävänkin viihdyttävä tapaus. Piirrosjälki kaunista kasari-Cavazzanoa.
----------------------------------------------------------------------------------------------------
Kesäkuun Taskarissa (390: Outo lintu) ei huippuhetkiä paljoa ollut. Oikeastaan yksi tarina pelasti koko pokkarin, joka ilman sitä olisi ollut kenties jopa kaikkien aikojen(!) vaisuin Taskari (eli vailla yhtäkään erittäin hyvää tarinaa). Jossittelu tuollaisella asialla on tietenkin turhaa, kun kerran kirjasta tuo yksi mainio onnistuminen löytyy, mutta mielenkiintoinen tapaus on kuitenkin kyseessä.
Pallo haltuun (P.&C.McGreal—Andersen) — Tylsähkö sekoilutarina.
Rajalaakson kohtalo (Vitaliano—O.Panaro) — Jossain vaiheessa tämä vaikutti ihan potentiaaliselta jutulta, mutta se tärkein — loppu — ei ole mieleeni.
Vetinen uhka (Macchetto—Dalla Santa) — Dalla Santan viimeinen tarina on tietysti kiva saada Suomeen. Valitettavasti Macchetton käsikirjoitus ei oikein toimi. Kummallinen kokonaisuus. Joitakin mielenkiintoisia kohtia, mutta juoni on hölmö ja jännitys jotenkin näennäistä. Myös Mustakaavun käytös on paikoin hämmentävää. Pettymys.
Varjovarkaan paluu (Panini—Del Conte) — Ei ehkä ihan niin hirveää roskaa kuin pelkäsin, mutta eipä tässä suurta kehuttavaakaan ole.
Superselviytyjä (Figus—Gottardo) — Ihan näppärä lyhyehkö Pelle-juttu. Sillä irtoaa tällä kertaa kirjan toiseksi parhaan sarjan titteli.
Sankari ja pelkuri (M.Gilbert—Fecchi) — Roskaa, niin valitettavan tuttua Michael T. Gilbert -roskaa.
Hansu junamatkailee (Salvagnini—O.Panaro) — Ymmärrän, että Hansun uneliaisuus aiheuttaa hahmolle ongelmia, mutta hänhän on tässä tarinassa täysi idiootti. Myös osin aika kulunut idea, joka tällä toteutuksella ei oikein jaksanut viihdyttää.
Lainaonnea (C.Panaro—Molinari) — Ihan kelpo kesälukemisestahan tämä käy, vaan eipä tämäkään stoori mitään ihmeitä tarjonnut.
Luovuus hukassa (Venerus—Asteriti) — Mitähän tästäkin nyt sanoisi? Suoraan sanottuna tämä tarina on ihan perseestä kaikin puolin.
Ratkaiseva rangaistuspotku (Berti—Vian) — Tällaista tällä kertaa. Ei erityisen hauska yksisivuinen, mutta huonompiakin on toki nähty.
Lumoava EM-turnaus (C.Panaro—Perina) — Lopultakin! Yhdestoista kerta toden sanoi, eli viimeinen tarina oli tämän kirjan pelastaja. Eikä tämänkään kohdalla vahvuus ole varsinaisesti juonessa, joka on korkeintaan keskitasoa. Ei, tästä tarinasta erinomaisen tekee Panaron ja Perinan loistava Italian maajoukkue. Hienoudet ymmärtääkseen lukijan on tiedettävä jotakin jalkapallosta. Onneksi tiedän aika paljonkin. ;) Näin sivuhuomatuksena, italialainen calcio on juuri se, joka on sydäntäni lähellä, ja näin ollen rakkaan Azzurrini (joka muuten pelasi kuin pelasikin kelpo EM-kisat yhteen katkeraan tappioon saakka) esiintyminen tarinassa vaikuttaa varmasti arviooni siitä. Se ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, että tarinassa nähtävät versiot oikeista pelaajista ovat aivan hillittömiä. En muista, milloin olen viimeksi nauranut niin paljon Disney-sarjakuvan äärellä kuin sivuja 228 ja 229 lukiessani. Vitsien täydellinen avautuminen vaatii toki tuota mainittua jalkapallotuntemusta — on esimerkiksi tiedettävä, millainen kaveri on Sebastian Giovinco. Kaikille futiksen ystäville suosittelen lämpimästi tätä tarinaa, joka onneksi saatiin tännekin heti tuoreeltaan.
Ja ai niin, Forza Azzurri!
----------------------------------------------------------------------------------------------------
Uusin Taskari Kaikki kannelle (391) sisälsi sentään useamman erittäin onnistuneen tarinan. Toki vastapainoksi pokkariin mahtui melkoisen surkeitakin yritelmiä. Keskitason sarjat oikeastaan loistivat poissaolollaan. Nyt saatiin Ciminon poismenokin mainittua, parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Tässä arviota kirjasta tarina kerrallaan:
Vieraana omalla maallaan (M.&L.Shaw—Cavazzano) — Alku lupaili jotain ihan mielenkiintoista, mutta melkoisen typeräksihän tuo muuttui.
Mikki Hiiri ja Cromin koura (Bosco—De Vita) — Mainio tarina. Idea on toimiva ja juoni kantaa loppuun saakka. De Vitan piirrokset ovat totutun tyylikästä katseltavaa.
Kiero kilpailija (Pesce—Usai) — Läpinäkyvä, tylsä juoni. Haukotteluosastoa.
Luonnonmukaista elämää (O.Panaro) — Ei naurattanut.
Tuplayllätys kaikilla mausteilla (Vitaliano—Andersen) — Ajoittain varsin hämmentävää sekoilua. Ei kuitenkaan kovinkaan kiinnostava tarina.
Lomakammo (Macchetto—Uggetti) — Täyttä roskaa.
Agentti N-Olla (Artibani—Mazzarello,Freccero&Gervasio) — Jos Tuplanolla-tarinat jotain kaipaisivat, se olisi oikea romanssi "Tupliksen" ja Kia K:n välillä. Vetävä neito kyseessä, ja jotenkin agenttitarinat kaipaavat tuonkinlaista jännitystä siihen sivujuoneksi. Onhan tuossa pientä flirttiä välillä ollut, mutta pidemmälle se pitäisi viedä. Harmi, että Iines on kuvioissa. Toisaalta joka riidan jälkeen toisen miehen — milloin Hannun, milloin jonkun tusinahurmurin — kainaloon tiensä löytävä hutsu-Iines ansaitsisi tulla petetyksi oikein kunnolla. Vaan turhapa tuollaisesta on haaveilla, sillä olisihan salasuhde paljon pahempi juttu kuin Akun jatkuva väkivaltaisuus ja muu rikollinen toiminta, toistuva perheen laiminlyönti ja kaikenlainen muu edesvastuuttomuus.
Itse tarina? No, tämähän oli kenties paras Tuplanolla-seikkailu aina siihen asti, kunnes Iines alkoi ottaa roolia. Kokonaisuutenakin huonosta lopusta huolimatta mainio. Artibani onkin toki nero. Upeaa jälkeä myös kaikilta kolmelta piirtäjältä.
Talonvaihto (Secchi—Barbaro) — Aivan loistava tarina. Kerrankin pystyn erinomaisesti samastumaan Akun ihanan neuroottisen epäilevään ajatusmaailmaan. Kauhukuvat ovat mahtavia, ja tarinan loppu tietenkin hillitön. Graziano Barbaron huikea taide kruunaa fantastisen kokonaisuuden.
Loman tarpeessa (Pihl—Andersen) — Taas ollaan turhuuden ytimessä...
----------------------------------------------------------------------------------------------------
Elokuussa on luvassa mm. mielenkiintoiselta vaikuttava Mikki-tarina Sardalta ja De Vitalta, Touhoa ilman sanoja Faccinilta sekä pitkä olympia-aiheinen Tuplanolla-seikkailu, jossa yhtenä piirtäjänä on itse Paolo Mottura. Syyskuun Triplan jo selvillä olevista tarinoista on nostettava esille Motturan piirtämä ja Stefano Petruccellin kirjoittama pari vuotta sitten Suomessa julkaistun loistavan tarinan jatko-osa, erittäin kiinnostavan näköinen Sistin ja Cavazzanon Mikki-juttu, Roberto Vianin taidetta sekä aiemmin julkaisematta jäänyt Tuplanolla-tarina, niin ikään Sistiltä ja Cavazzanolta. Edelleen kaipaan ja vaadin lisää Francesco Guerriniä, mutta onhan tuossa onneksi muita herkkuja tulossa.
Sanotaanpa loppuun vielä sananen vuoden toisesta Teemataskarista, jalkapalloaiheisesta Kymppipaikasta. Riccardo Secchin Jalkapalloseikkailu 2010 oli varsin mukava kokonaisuus, vaikkei mestarillisen nerokkaaksi tarinaksi osoittautunutkaan. Muutoinkin Teemanumero 29 sisälsi paljon mukavan leppoisaa futistarinointia todellisten huippuhetkien ollessa kuitenkin aika vähissä. Marconin ja De Vitan klassinen Eläköön jalkapallo! on tietenkin loistava tarina edelleen — tosin suomentaja olisi saanut jättää vuosiluvut rauhaan. Taskarista ei jäänyt huonoa fiilistä, mutta ei kahden tänä vuonna ilmestyneen Teeman taso missään nimessä päätä huimannut. Joulutaskari tuonee tähän selvän parannuksen, mutta se onkin erinomainen vuodesta toiseen. Muiden Teemataskarien osalta 2012 ei ollut huippuvuosi, vaikka kelpo kirjoja kummatkin olivat. Muutamat vanhat Teemataskarit ovat asettaneet riman varsin korkealle.
Niin, ja hankinpa minäkin Il Dottor Paperuksen napatessani kaupasta muutaman KAP Specialin mukaan. Ovat pian lukuvuorossa, eli kommentteja luvassa myöhemmin.
E: Koitetaanpas vähän ilmavampaa ulkoasua...
-
Toisaalta joka riidan jälkeen toisen miehen — milloin Hannun, milloin jonkun tusinahurmurin — kainaloon tiensä löytävä hutsu-Iines ansaitsisi tulla petetyksi oikein kunnolla.
:) Juuri näin!
-
Nyt kun on vähän vanhempia taskareita ja Ropsuja taas tullut lueskeltua niin täytyy kyllä vähän ihmetellä inhoaako joku Topolinon toimituksessa Guerrinia, kun niissä piirtämissä jutuissa tuntuu olevan tavallista enemmän luokattoman heikkoja, ja lähimainkaan piirrosjäljen tasoista tarinaa ei juuri ole näkynyt...
Pitäisi kai myös mainita että en ole varauksettoman ihastunut Castyyn, sarjoissaan on turhan paljon sellaista että keksitään vinkeä scifi-idis tai eeppinen visio mutta muuten jäävät kylmiksi ja tämä lukija jää kysymään "entäs sitten?" No, ideoillaan nousee kyllä keskitason yläpuolelle mutta johonkin Faraciin, Gottfredsonista tai Martinasta puhumattakaan, on vielä matkaa.
Pitää kai minunkin käydä tuo Riddare nappaamassa, kyllä tuossa Dottor Paperuksessa on kaikki aineisto sille että tulen ihastumaan siihen...
-
Pitää kai minunkin käydä tuo Riddare nappaamassa, kyllä tuossa Dottor Paperuksessa on kaikki aineisto sille että tulen ihastumaan siihen...
Tilasin adlibris.comista, 6,50 e, ja tuli niin hyvässä paketissa, ettei Postikaan sitä saa runneltua. Doktor Ankuksen, Kolmen avaimen aarteen ja Chierchinin Vaakunan mahdin lisäksi mukana on 174-Taskarin Lohikäärmeprinsessa ja Sergio Asteritin Seikkailu satujen maassa. Muut taattua Taskarin eliittiä ja viimeinen näköjään ilmestynyt Roope-sedässä 1994.
-
Tilasin adlibris.comista, 6,50 e, ja tuli niin hyvässä paketissa, ettei Postikaan sitä saa runneltua.
Perhana. Prismassa pulitin siitä 11,40. No nyt tiedän mistä ostan vastaisuudessa.
-
Simpura. Perhanan Rautakirja. Adlibris ei tullu mieleenkään tämmöstä kioskikamaa hakiessa. Ton 11,90 maksoin minäkin.
Ruotsin puolella näemmä kärsitään ihan yhtä lailla näistä sarjoista, joiden viiva on rasteroitunut, eli se oli vaiva tässä Doktor Ankuksen ykkösosassa. Paljon uudemmassa "jatko-osassa" ei sitä näkyny. Kiehtova on kuvasto vanhassa (ja uudessakin) Ankuksessa.
Timo
-
Aika rajuja hintaeroja, itse nappasin tämän 7,90 Akateemisesta. Ja näkyy siinä tosiaan muitakin hyviä sarjoja olevan, en ole kyllä vielä ehtinyt lukea...
-
Joo aika isot hintaerot, kurkkasin taannoin Adlibrikseen Riddarea etsien, mutta silloin siellä luki että "tilapäisesti loppu" tjps. Sitten ostin sen tohon 11,90 hintaan K-marketista. >:(
-
Turun Akateemisessa oli vielä reilusti 7,90 hintaan Kalle-ritaria, eli varmaan muistakin Akateemisista löytyy. Mukavannäköinen tuo Ankus-tarina eikä mitenkään pelottava vaikkei aihe tietenkään ole perus-Disniä. Mutta josko jaksaisi vielä toivoa ja odottaa suomennosta...
-
....Mutta josko jaksaisi vielä toivoa ja odottaa suomennosta...
Itsekin toivon samaa, ehkä tossa tulossa olevassa Ankkakirjallisuuden klassikot sarjassa näitä vanhoja klassikoja tulee? Näitä klassikoita on kinuttu jo vuosia, mutta mitään ei ole tapahtunut.
Menee vähän offtopiksi, mutta itselläkin alkaa kärsivällisyys loppua Sanomien touhujen kanssa, ensi vuosi on ratkaiseva omalta osalta, jollei hommaan tule edes pientä edistystä, niin vähenee Sanomien tuotteiden osto radikaalisti ellei sitten lopu kokonaan.
Tänä vuonna loppuu mm. Don Rosa-kirjaston tekeminen ja oletan että resursseja vapautuu nyt muuhunkin sarjakuvatuotantoon mm. Floyd G:n ja italialaisten Ankka/Mikki-klassikoiden julkaisemiseen? Toivettako?
-
Ioletan että resursseja vapautuu nyt muuhunkin sarjakuvatuotantoon mm. Floyd G:n ja italialaisten Ankka/Mikki-klassikoiden julkaisemiseen? Toivettako?
"Sokeaa ja kädetöntä kesätyöntekijää etsitään skannaajaksi.
Onhan sulla oma skanneri.......? "
-
Taskarissa lokakuussa:
http://www.lustige-taschenbuecher.de/ltb-katalog-433.html
Castyn tarina Alessandro Perinan kuvituksin, Corrado Mastantuonoa ja peruskauraa ;D
EDIT! 2.9.
Niin ja ainakin myös tällaiset tarinat olisivat ilmeisesti tulossa suomeksi vielä tänä syksynä:
Dracula di Bram Topker (http://coa.inducks.org/story.php?c=I+TL+2945-1P&search=%20Bruno%20Enna,%20Fabio%20Celoni)
Paperinik e il ritorno de L'imbianchino mascherato (http://coa.inducks.org/story.php?c=I+TL+2904-1)
Zio Paperone e la profezia a ritroso (http://coa.inducks.org/story.php?c=I+TL+2927-1P&search=%20Fausto%20Vitaliano,%20Giorgio%20Cavazzano)
Lähde: http://www.lustiges-taschenbuch.de/news/news.html#news-1767
-
Uusi tripla kaupoissa:
http://www.lehtipiste.fi/fi/kirjat/Sarjakuva-albumit/472361/Aku+Ankan+Taskukirja+(uutuus)+no+393+Kultaharkko+(Tripla)/
Mukana vanhempaa Scarpaa, Chierchiniä sekä Chendin ja BOTTARON 3-osainen avaruusseikkailu! :) :) Myös Mikkiä ihan kivasti, Cavazzanon tuplanolla ja Motturan taikaviitta, Vitalianoa, Viania, Salvagninia, Ciminoa, näin muutamia mainitakseni... Nyt taisi osua toimitus kultasuoneen!
-
Nyt taisi osua toimitus kultasuoneen!
No, ei nyt ihan, vaikka monta ihan kohtuullista juttua mukaan mahtuikin. Chendin ja Bottaron avaruusjuttu oli paketin kirkkain helmi kajahtaneisuudessaan, Saturnuksen Rebon ensiesiintyminen oli kiva nähdä. Sistin ja Cavazzanon Mikki-juttu taskarin alkupäässä jäi niinikään mieleeni onnistuneena, eikä Tuplanollakaan huono ollut. Scarpan Aku ei tainut olla miehen itsensä kässäröimä eikä erityisen mieleenjäävä muuten kuin Ankkalinnalaisten tylyt tempaukset -ketjun aihepiirin osalta: Iines pieksää Akua niin surutta ja perusteetta, että ensikertalaisellekin voisi rapsahtaa ainakin ehdollista.
-
EDIT! 2.9.
Niin ja ainakin myös tällaiset tarinat olisivat ilmeisesti tulossa suomeksi vielä tänä syksynä:
Paperinik e il ritorno de L'imbianchino mascherato (http://coa.inducks.org/story.php?c=I+TL+2904-1)
On tässä odoteltukin, onhan siitä lähemmäs pari vuotta (http://coa.inducks.org/comp2.php?code=&keyw=&keywt=i&exactpg=&pg1=&pg2=&bro2=&bro3=&kind=0&rowsperpage=0&columnsperpage=0&hero=&xapp=palle+pulppu&univ=&xa2=&creat=&creat2=&plot=&plot2=&writ=&writ2=&art=&art2=&ink=&ink2=&pub1=&pub2=&zfi=on&part=&ser=&xref=&mref=&xrefd=&repabb=&repabbc=al&imgmode=1&vdesc2=on&vdesc=en&vfi=on&sort1=auto), kun ikisuosikkini Palle Pulppu on viimeksi nähty Suomessa. Ikävä huomio mutta tulipa tehtyä.
-
Ei hätää! Pallea pulppuaa jo lokakuun taskarissa oheisenlaisella tarinalla:
http://coa.inducks.org/story.php?c=I+TL+2932-1
Lainauksestasi löytyvä sarjakuva on muuten jatko-osa Topolinossa jo vuonna 2004 julkaistulle tarinalle Bum Bum e l'imbianchino mascherato (http://coa.inducks.org/story.php?c=I+TL+2525-7) jossa Palle Pulpusta tulee ilmeisesti Taikaviitan apuri(?).
Yllätys, yllätys tätä tarinaa ei tietenkään olla taskarimaissa ennestään nähty.
Jos suomalainen toimitus olisi noheva niin se laittaisi tarinan ensi- tai seuraavan kuun ROOPEen, mutta tuskinpa moisesta "nohevuudesta" kannattaa edes uneksia.
Palle Pulppu muuten esiintyy ensimmäistä kertaa myös tämän vuoden taskarivuosikerran selkämyskuvassa.
Niin ja suomessa on viimeaikoina julkaistu joitain hienoja italialaisia kansikuvia vailla niihin liittyvää tarinaa. Uudessa taskarissa 394 on jälleen tällainen tapaus kun pokkarin kansilehteä koristaa tarinaan "Winning Intuition" (http://coa.inducks.org/story.php?c=I%2FD+2011-011) liittyvä hauska kansikuva, mutta tarina itsessään loistaa poissaoloaan.
Koska kyseessä on kuitenkin I/D -koodinen tarina mikä melko suurella varmuudella tullaan julkaisemaan lähitulevaisuudessa taskareissa, miksei kantta olla säästetty siiheksi...?
-
Taskarin teemanumero 30 on kaupoissa. Minulle tästä jouluteemasta on muodostunut yksi Disney-vuoden kohokohdista, enkä usko että tulen pettymään tänäkään vuonna. Sisällysluettelosta kerkesin bongata ainakin Castyn Mikkiä ja Roberto Vianin Kaasia.
-
Ah, joulu...
-
Ei hätää! Pallea pulppuaa jo lokakuun taskarissa oheisenlaisella tarinalla:
http://coa.inducks.org/story.php?c=I+TL+2932-1
Mikä kumman peili sillä on talossaan? Tuli mieleen, että se symbolisoi Pallen todellisuusrajoittuneisuutta tai jotakin. Oliko koko tarina siis Pallen murtuneen mielen luoma harhakuva?
-
Aku Ankan taskukirjat numerot 119 Taikaviitalle tapahtuu ja 142 Antiikin ihmeet. Molemmissa kirjoissa on kovat ja paksut kannet aivan kuin kirjan kannet.En tiedä onko harvinaisia ? Hyvässä kunnossa ja ehjiä. Tietäiskö joku lisää ja mahdollista arvoa ?
-
Italialaiset alkavat minusta mennä liian pitkälle Aku Ankan muokkaamisessa kaikkeen sopivaksi hahmoksi. Taikaviitta oli alunperin kelpo hahmo, mutta viime vuosina muotoutunut kaupungin suojelija, joka taistelee superkonnia vastaan on täysin tolkuton. Minusta se ei enää ole Aku, vaan täysin eri hahmo.
Tuplanolla on vielä pahempi. Tarinoissa ei sinänsä ole sen pahempaa vikaa, mutta kun Aku esiintyy välillä omassa hahmossaan, niin jännite menee täysin pilalle ja tarinoistakin tulee 'epäuskottavia'.
Indiana Hopon kohdalla asia hoidettiin huomattavasti fiksummin. Ei tehty Hessulle uutta sivupersoonaa, vaan luotiin täysin uusi hahmo ( Superhessu tunarointeineen oli vielä juuri ja juuri rajojen sisällä. )
Saa nähdä, mitä Mikille vielä tehdään...
-
No, minusta ne Taikis-tarinat tai Tuplanollat ovat vähän samanlaisia kuin vaikka ne länkkäritarinat jossa Roopella on sekatavarapuoti, tai sekalaiset keskiaikajutut, niissä voi olla sisäistä jatkumoa mutta kukin tarinasarja on oma juttunsa. Aku ei ole sekä Taikaviitta että Tuplanolla, ja kumpikaan noista ei matsaa niin hyvin vaikka niiden Ciminon aarteenetsintäjuonten kanssa.
Samalla tavalla dekkari-Mikillä ei ole sitä Marlinin ja Zatopekin aikakonetta käytettävissä vaikka siitä olisikin usein hyötyä.
-
En ole tästä ihan samaa mieltä. Tietenkin Tuplanollat ovat omaa sisäistä jatkumoaan ja Nyky-Taikaviitoissa* on myös sisäinen logiikkansa, mutta nämä ovat silti selkeästi sama Ankkalinnassa asuva Aku. Mutta näissä jatkumoissa Akulle on liimattu päälle kykyjä ja ominaisuuksia, joita perus-Akulla ei ole.
Toisaalta mainitsemissasi lännentarinoissa yms. Aku kuitenkin on luonteeltaan ja taidoiltaan samanlainen kuin 'oikea' Aku, vain aikakausi on eri.
* nykyinen Taikaviittakin on täysin eri hahmo, kuin se alkuperäinen ( mutta jos saivarrellaan, niin eihän Akukaan ole se sama kuin ihan ensimmäisessä tarinoissa ).
( Nyt kun taskarista 149 on tulossa uusintapainos, niin otin alkuperäisen hyllystä veljenpojalle annettavaksi. Takakannessa on mainos tulevasta numerosta 150: 'jättipaksu juhlanumero - 288 sivua'. Niin ajat muuttuvat... )
-
Taidan tässä kohtaa olla hdc:n nurkkauksessa, jos kohta myönnän että vaikka noita pojalle tulee ostettua minä en juuri muita jaksa lukea kuin juurikin Tuplanollat ja Taikaviitan.
juurikin koska ovat niin kovin erilaisia verrattuna perusversioon.
NormiAkuun, siihen oikeaan, kun kyllästyin joskus vuosikymmeniä sitten.
Mutta ymmärrän toki miksi tuo voi olla ongelma, molemmat hahmot, Tuplanolla ja Taikaviitta, kun ovat oikeasti päteviäkin ja jopa kehittyvätkin, muussakin kuin "miten solvata Teppo Tulkkua" linjassa.
Makuaisia, niistähän on hyvä kiistellä.
-
Mietin noita kuitenkin genre-pohjalta eli siinä missä Aku voidaan laittaa historialliseen miljööseen niin samalla tavalla sijoitus voi tapahtua nykyhetkessä mutta agenttimaailmaan, noita Toimistoja yms ei kuitenkaan normaali-Ankkalinnassa ole. Samoin Taikaviitta on Aku supersankari-Ankkalinnassa. Mutta on kyllä totta että Taikaviitan eriytyminen on ollut vaihettaista, juuri tuossa lueskelin niitä ensimmäisiä tarinoita ja ainakin ihan eka on luettavissa normaali-Akuksi ja muissakin Aku Taikaviitta -kirjan tarinoissa ei vielä ole sitä Ankkalinnan öisillä katoilla partioivaa supersankaria.
Tavallaan tässä on kai vähän samaa kuin DC-sarjakuvissa ennen Crisis on Infinite Earthsia, siellä oli Earth-1 ja Earth-2 joissa supersankarit ikääntyivät eri tahtiin, Earth-Prime jossa ei ole supersankareita jne.
-
Taikamiekka-tarinoissahan oli se ulottuvuusvektori, ehkä sen avulla lähtisi käyntiin Crisis on Infinite Duckburgs :)
Mukaan myös animaatioversiot kuten ne joissa Hessu on perheenisä lähiössä ja ne joissa Mikki kiusaa maatilan eläimiä ja Ankronikat ja muut...
-
Eipä tuossa minulle oikein ole ongelmaa. Siinä missä Ankkalinna on alusta asti ollut maantieteellisesti sijaintiaan muunteleva paikka, on se sitä myös avaruudellisesti eli se sijoittuu kulloinkin parhaiten sopivaan tilaan.
Ja toisaalta perus-Akullakin on kyllä paljon kykyjä, jotka nousevat esiin erilaisissa työtehtävissä. Kyky joka tältä tavalliselta Akulta puuttuu on kyky hallita omat taitonsa. Ehkä nämä mainitut alter egot auttavat Akua unohtamaan rajoitteensa jolloin henkilön todellisilla taidoilla on mahdollisuus nousta esiin?
-
Niin ja ainakin myös tällaiset tarinat olisivat ilmeisesti tulossa suomeksi vielä tänä syksynä:
Dracula di Bram Topker (http://coa.inducks.org/story.php?c=I+TL+2945-1P&search=%20Bruno%20Enna,%20Fabio%20Celoni)
Paperinik e il ritorno de L'imbianchino mascherato (http://coa.inducks.org/story.php?c=I+TL+2904-1)
Zio Paperone e la profezia a ritroso (http://coa.inducks.org/story.php?c=I+TL+2927-1P&search=%20Fausto%20Vitaliano,%20Giorgio%20Cavazzano)
Kaikki kolme löytyvät marraskuun Taskarista.
-
Vaikutti tuo Dracula selaamisen perusteella oikein mainiolta. Mutta kun ei muuten iskenyt, niin jäi toistaiseksi ostamatta.
-
Vaikutti tuo Dracula selaamisen perusteella oikein mainiolta. Mutta kun ei muuten iskenyt, niin jäi toistaiseksi ostamatta.
Oliks tää jo kaupoissa?
-
Oliks tää jo kaupoissa?
Näytti olevan.
Toisin kuin Jannen kohdalla, minulle tuo Dracula riittää ostopäätökseen muusta sisällöstä välittämättä. Tulee olemaan toinen taskukirja jonka tänä vuonna ostan.
-
Toisin kuin Jannen kohdalla, minulle tuo Dracula riittää ostopäätökseen muusta sisällöstä välittämättä.
Tulisikohan tuo pikauusintana ankalliskirjallisuuden klassikoissa? Soisin tulevan, niin ei tarvitsisi tuota taskaria ostaa.
-
Tulisikohan tuo pikauusintana ankalliskirjallisuuden klassikoissa? Soisin tulevan, niin ei tarvitsisi tuota taskaria ostaa.
Hyvä jos tulee. Ei haittaisi tässä tapauksessa lainkaan. Menisi taskari nopeasti kiertoon.
Samoin toivoisin tuohon Ankalliskirjastoon uusintaa Kurjien ankkaversiosta jotta raaskisin siitäkin taskarista luopua. Tympeää kun yhden tarinan takia menee hyllytilaa muuhunkin.
-
Vaikutti tuo Dracula selaamisen perusteella oikein mainiolta. Mutta kun ei muuten iskenyt, niin jäi toistaiseksi ostamatta.
Dracula oli oikein hyvä ja juonenkulultaan yllättävän uskollinen alkuperäisteokselle. Ehdottomasti eikä erityisen yllättävästi tämän taskarin paras tarina, muuten jäätiin parhaimmillaankin hyvälle keskitasolle. Veren imemisen korvaaminen himolla punajuuriin on veikeä ratkaisu, kun tähän vampyyrien ydinolemukseen kuuluvan pahaan tapaan on Dracula-jutussa pakko pureutua, eikä elämänneste voi tietenkään tällaisessa sarjakuvassa valtoimenaan vuotaa. Kuriositeettina voidaan ankkamaisen vampyyriviihteen ystäviä muistuttaa vielä siitä, että Dracula on nähty ihan omalla nimellään ja vailla nappinenää taskarin 170 johtosarjassa "Vampyyrin sormus".
Palle Pulpun supersankariseikkailu hymyilytti hetken, mutta olisi tietysti ollut hauskempaa, jos Pallen ensimmäiset edesottamukset Metakkamiehenä olisi jo nähty Suomessa. Vitalianon ja Cavazzanon maailmanloppujuttu alkaa lupaavasti, mutta ei kanna ihan loppuun asti. Taskarin avaava PAM-stoori ilahduttanee niitä, joilla Akun ja Touhon aiemmat alienintorjuntaseikkailut ovat paremmassa muistissa kuin minulla, siinä näet tekee paluun jossain aiemmassa tarinassa nähty hahmo.
-
Niin ja ainakin myös tällaiset tarinat olisivat ilmeisesti tulossa suomeksi vielä tänä syksynä:
Dracula di Bram Topker (http://coa.inducks.org/story.php?c=I+TL+2945-1P&search=%20Bruno%20Enna,%20Fabio%20Celoni)
Paperinik e il ritorno de L'imbianchino mascherato (http://coa.inducks.org/story.php?c=I+TL+2904-1)
Zio Paperone e la profezia a ritroso (http://coa.inducks.org/story.php?c=I+TL+2927-1P&search=%20Fausto%20Vitaliano,%20Giorgio%20Cavazzano)
Dracula oli loistava ja Palle ihan hyvä mutta Taskarin päättävä Maya-tarina varsinainen pohjanoteeraus. Vaikka tarina onkin perinteinen italo-Disneyn valistustarina, Fausto Vitaliano on sotkenut siihen liikaa elementtejä ja tuloksena on sekasotku: Mayojen maailmanloppu, ympäristönsuojelusta valistaminen, avaruusoliot, Akun haikailu avaruusneidon perään 5 minuutin tutustumisen jälkeen, huuhaatutkijoita, Taavi, Pelle ja riiistäjä-Roope.
Tuleekohan Maya-aiheita lisää loppuvuonna? Seuraavassa Mustanaamiossakin käsitellään maailmanloppua.
-
Draculan väritys häikäisi. Isompi formaatti olisi tehnyt tälle sarjalle hyvää, ankalliskirjallisuuden klassikoihin voisi laittaa.
-
Dracula oli oikein hyvä ja juonenkulultaan yllättävän uskollinen alkuperäisteokselle. Ehdottomasti eikä erityisen yllättävästi tämän taskarin paras tarina
Saattoipa olla koko taskarivuoden paras (Raketti Jupiteriin on kylläkin vahva haastaja). Kaikki toimi täydellisesti jumalaista piirrosjälkeä myöten.
Palle-pelleily oli suorastaan kehno ollakseen Mastantuonon kirjoittama. Ei nämä supersankarit jaksa iskeä muutenkaan.
Jouluinen Teemanumero oli jälleen positiivinen tapaus, vaikka pari vastenmielisen näköistä tarinaa päädyinkin skippaamaan. Jo Castyn Päällystakki on riittävä syy hankkia tämä, vaikka kuinka muuten inhoaisi joulua tai jouluaiheisia tarinoita.
Aloin lukemaan Taskareita noin sata numeroa sitten, samoihin aikoihin kun tämä ketju aloitettiin (en ole vielä iällä pilattu :D ). On helppo huomata, että noista ajoista taso on noussut reilusti.
-
Taskarin päättävä Maya-tarina varsinainen pohjanoteeraus. Vaikka tarina onkin perinteinen italo-Disneyn valistustarina, Fausto Vitaliano on sotkenut siihen liikaa elementtejä ja tuloksena on sekasotku: Mayojen maailmanloppu, ympäristönsuojelusta valistaminen, avaruusoliot, Akun haikailu avaruusneidon perään 5 minuutin tutustumisen jälkeen, huuhaatutkijoita, Taavi, Pelle ja riiistäjä-Roope.
Itsekin voisin allekirjoittaa tämän kommentin, kokonaisuus on kovin sekava. Alusta jäi sellainen tunne, että aineksia olisi ollut parempaankin.
-
Katsoin uusinta uusintapainosta (149, Lassoleikit). Rasteri häiritsee niin, että silmiin sattuu. Vertailin paria edellistä ja niissä viiva on hieman tasaisempaa mutta tarkemmalla silmällä laatuvian kyllä huomaa.
-
Dracula-tarina oli huippua, ja muutenkin koko taskari meni plussan puolelle reippaasti, viime aikojen tasakarit ovat olleet hyviä lukukokemuksia.
-
Hou hou. Kovin on taas kulunut aikaa siitä, kun viimeksi ehdin Taskareista tänne ajatuksiani näpytellä. Käydään siis tässä loppuvuoden satoa läpi elokuusta aina vuoden loppuun asti. Pitkä viesti siis tulossa.
---------------------------------------------------------------------------------------------------------
AATK 392: Tuplanolla ja Olympoksen arvoitus
Kaikkien aikojen loma (P.&.C.McGreal—Fecchi) — Vaikea tapaus arvioitavaksi heti elokuun Taskarin alkuun. Tavallaan tykkäsin jollain kierolla tavalla tästä, mutta tavallaan en ollenkaan. Ota siitäkin nyt selvää sitten. Ihan peruskauraa juoneltaan eikä edes kovin kiinnostava, mutta jotenkin sujuva ja loppujen lopuksi hyväntuulinen tarina.
Toisenlainen loma (Secchi—Gula) — Alku on lupaava, mutta pelleilyksihän se ennen pitkää menee. Typerä loppuratkaisu.
Vapauden tuuli (Sarda—De Vita) — Mainio Mikki-stoori alan ammattilaisilta. Ei moitittavaa.
Merta päin! (Faccini) — Täysin absurdi tarina! Siis aivan järjetön. Ja ihan huikea. Faccinin piirroksissa on mieletön ilmaisuvoima.
Uskalias uimahyppy (Cabella) — Viime vuosina on nyt sattunut ihan liikaa näitä, että sama tarina suomennetaan vähän ajan sisään kahteen kertaan eri julkaisuihin. Tämä on heinäkuun Roope-sedässä eri käännöksellä...
Tuplanolla ja Olympoksen arvoitus (Artibani—Cavazzano,Mottura,D'Ippolito&Gervasio) — Varsin kelvollinen Tuplanolla-tarina, oikein viihdyttävää menoa. Motturan piirrokset parasta antia.
Kummituskäsi (Panaro—Gula) — Kehystarinan epätyypillisyys tuo juttuun mukavaa tuoreutta. Sen ansiosta kokonaisuus toimii.
---------------------------------------------------------------------------------------------------------
AATK 393: Kultaharkko
Kristallivuori (Transgaard—Fecchi) — Varsin vaisua menoa, ei mitään kiinnostavaa.
Haaksirikko syvyyksissä (Sisti—Cavazzano) — Mainion kiehtova Mikki-mysteeri, johon mahtuu toimivia yllätyksiäkin. Erinomaista!
Siniset sävelet (Petruccelli—Mottura) — Vuoden paras Taikaviitta-tarina aivan ehdottomasti. Hyvä käsis + Motturan taide = herkkua.
Verraton velkalista (Concina—Milano) — Typerää.
Maaseudun rauha (Cimino—Soldati) — Puuduttavaa riitelyä, ei jaksa innostaa.
Kultaryntäystä vastaan (Macchetto—Vian) — Aivan huikeaa kultaryntäystunnelmointia romanssilla höystettynä. Loistava tarina, hieno loppu, mahtavat piirrokset. Vuoden kohokohtia.
Jalkapartiossa (Bosco—Milano) — Zzzz...
Makea juttu (Sarda—Limido) — Hyvin keskinkertainen ATP-juoksentelu.
Ällistyttävät pariisinperunapensaat (Panaro—Molinari) — Kerrassaan hölmö juoni tässä jo idealtaankin tylsässä tarinassa.
Salaisuuksien näyttämö (Sisti—Cavazzano) — Ihan siedettävä agenttisekoilu, mutta eivät nämä lyhyemmät Tuplanollat oikein millään pääse pidempien tasolle.
Iloa ilmassa (Cornacchione—De Vita) — Pettymys. Odottelin pätevää kasaritarinaa, mutta juoni oli kerrassaan avuton.
Aku ja Touho seurapiiritoimittajina (Panaro—Held) — Hirveää luettavaa, ja piirrokset samanlaista nollatasoa. Osastoa "tylsä, mutta silti ärsyttävä".
Raketti Jupiteriin (Chendi&Bottaro) — Kovat olivat odotukset, mutta onhan tämä aika huima tapaus. Mieletöntä huumoria jälleen tältä kaksikolta. Ihan loppuun asti homma ei pysynyt sillä lailla kasassa, että tätä voisi ihan kaikkien aikojen klassikoksi tituleerata, mutta todella nautittava tarina yhtä kaikki.
Vihreä kuningatar (Sarda—De Vita) — Kuten jo aiemmin todettiin, Sarda ja De Vita taitavat Mikki-tarinat erinomaisesti. Ei huikeaa tykitystä, mutta todella hyvää kamaa kuitenkin.
Aku Ankka ja unen vangit (Michelini—Marini) — Outo ja paikoin tökkivä, mutta ilman muuta mielenkiintoinen tarina.
Paras harrastus (A.&G.Barosso—Scarpa) — Keskinkertainen käsikirjoitus, jonka parissa Scarpan loistava taide ei oikein pääse oikeuksiinsa.
Uneton jäätiköllä (Vitaliano—Soldati) — Tämä on joko todella hauska tai täysin idioottimainen tarina. Itse en nauranut.
Paluu Vaaranialle (Panaro—Scala) — Kelpo viihdettä. Scalan piirrostyylissä on oma hohtonsa.
Ilmainen lounas (Panaro—Tosolini) — Ei kovin hauska.
Tarpeetonta tavaraa (Salvagnini—Cavazzano) — Kerrassaan mainio juoni ja upeat piirrokset. 80-luvun tunnelmaa parhaimmillaan.
Riippumaton asiantuntija (Pellizzari—Del Conte) — Todellista tylsyyttä.
Aku Ankka ja aavikon aarre (Renzi—Chierchini) — Juoni ontuu melko pahasti. Ei mitään mielenkiintoista.
Viisauden kaivo (Panaro—Gula) — Pitkästyttävä sarja tämäkin.
Elävät fossiilit (Halas—Bancells) — Yök. Miten Bancells saakin aina piirrettäväkseen näitä vastenmielisiä tarinoita, jotka sopivat miehen kuvottavaan tyyliin kuin nenä päähän?
Ratkaiseva piste (Fasano—Cavazzano) — Oikein mukava pikkunäppärä seikkailu, joka ei tarjoa mitään mullistavia ideoita mutta jaksaa viihdyttää loppuun asti.
Pennonen pääsee voiton makuun (Salvagnini—Coppola) — Ei toimi, ei millään mittarilla. Väsynyt idea.
---------------------------------------------------------------------------------------------------------
AATK 394: Kansikuvapoika
Silkkitien aarre (Halas—Fecchi) — Tyypillisen tylsä Egmont-tarina.
Kalajuttu (Soldati) — Ei naurattanut.
Rinnakkaisryöstö (Casty—Perina) — Oikein hyvä idea ja toteutuskin toimii mainiosti. Hienoa.
Apulainen kapulana rattaissa (P.&C.McGreal—Freccero) — Todella, todella pitkästyttävää kuraa. Taikaviitta-tuubaa pahimmillaan.
Aku Ankka, Pelle Peloton & tyystin tuntematon Palle Pulppu (Mastantuono) — Oikein viihdyttävä ja hauska Palle-tarina Mastantuonolta.
Lain nimessä (Palmas—Gottardo) — Kehno juoni, tylsää.
Lainahöyhenissä (Muzzolini—Ferraris) — Jossain vaiheessa överiksi menevä sekoilu alkaa jopa viihdyttää. Ei ollenkaan epäonnistunut tekele, vaikka pannukakkuun olikin ainekset.
Majoneesimunien jäljillä (Panaro—Del Conte) — Majoneesimunat eivät edes kuulosta hyviltä. Yyh.
Jumalten kypärä (Panaro—Freccero) — Melko letkeää menoa. Sivuhahmot ovat hillittömän näköisiä.
---------------------------------------------------------------------------------------------------------
AATK 395: Lorun loppu
Piilotetun Auringon Maa (Jensen—Andersen) — Pari hauskaa kohtaa, mutta kokonaisuutena perinteistä umpitylsää PAM-meininkiä.
Kekkerit (Palazzi) — Turhuutta.
Dracula (B.Enna—Celoni) — Mahtavaa, aivan kertakaikkisen mahtavaa sarjakuvaa! Täytyy tunnustaa, että alkuperäisteos on lukematta, sillä tämä aihepiiri ei yleisesti ottaen erityisemmin nappaa. Tarinan perusidea on toki kuitenkin tuttu, ja Bruno Ennan versio on huikea. Mielettömän hauska, hyvin kulkeva juoni, erinomaisesti vangittu sopivan vinksahtanut tunnelma. Ja nuo piirrokset! Fabio Celoni, pyydän: tee lisää Mikki-tarinoita, paljon! Aivan järkyttävän upeaa, tarinaan täydellisesti sopivaa taidetta.
Metakkamiehen paluu (Mastantuono) — Aiempi Metakkamies-tarina olisi pitänyt saada ensin Suomeen. Tosin jos se on yhtä huono kuin tämä, ei ole kovin tärkeää. Pahimpia floppeja koskaan yleensä tasaisen laadukkaalta Mastantuonolta. Pohjattomaan typeryyteensä kaatuva tarina ei hymyilyttänyt oikeastaan missään vaiheessa.
Juuso ja kilpaileva hovimestari (Panini—Gottardo) — Kroooh.......
Aku Ankka ja Kultakylän aaveet (Vitaliano—Freccero) — Todella onnistunut "kummitusjuttu", oikein viihdyttävää meininkiä alusta loppuun saakka.
Halloweenin hirviö (Panaro—Held) — Taavi on suosikkihahmojani, mutta ei hänkään ihan kaikkeen taivu. Tämä on suunnatonta typeryyttä.
Ennustus menneisyydestä (Vitaliano—Cavazzano) — En ole aivan yhtä järkyttynyt tästä sarjasta kuin jotkut kirjoittajat, vaikka loppu meni kyllä minustakin melko lailla yli. Ihan hyvin kirjoitettu ja paikoin ratkiriemukas tarina joka tapauksessa.
---------------------------------------------------------------------------------------------------------
AATK 396: Jäljillä
Paluu todellisuuteen (Petrucha—Fecchi) — Yllättävänkin hyvin toimiva juoni. Älykkäästi rakennettu tarina.
Salaperäinen sumujen tartaani (Martinoli—Mottura) — Käsikirjoitus on oikein hyvä, ja Mottura ottaa siitä kaiken mahdollisen irti ja vähän enemmänkin. Taas on sellaisia taideteoksia sarjakuvaruutuina että oksat pois. Mottura on tunnelmanluonnissa valovuosia edellä kaikkia muita. Visuaalisesti upeimpia tarinoita Disney-sarjakuvan historiassa.
Mahdoton tehtävä 13 (Sarda—Meloni) — Heikko esitys kaikin puolin.
Ilta oopperassa (Vitaliano—Mazzarello) — Eipä kyllä suoraan sanottuna vakuuttanut tämänkertainen Tuplanolla. Näitä väsyneitä Tupliksia alkaa tulla jo vähän liikaa. Tekijät saisivat keskittyä niihin pitkiin seikkailuihin.
Valoa pimeään (Cimino—Limido) — Mukavia Ciminolle tyypillisiä elementtejä. Kokonaisuus ok-tasoa.
Itsetunto koetuksella (Secchi—Fecchi) — Todella masentava tarina, joka ei kovin kaunista kuvaa Ankkain suvusta maalaa.
Etsivä Kaasi ja älytön neronleimaus (Bosco—Asteriti) — Paikoin onnistuu viihdyttämään, mutta vähän jankkaamiseksihan tuo menee. Idea ei kovin omaperäinen.
Fantom Ankka iskee jälleen (Gervasio) — Ideassa periaatteessa piilevä potentiaali jää hyödyntämättä, kuten arvata saattaa.
Levoton lomakylä (Camerini—Barozzi) — Todella väsynyt Roope vs. Kroisos -kyhäelmä. Juonessa ei paljon järkeä ole.
---------------------------------------------------------------------------------------------------------
Teemataskari 30: Joulun tähdet
Joulun värinää (Venerus—Soldati) — Ei mikään tunnelmapala, mutta ihan kelpo joulutarina joka tapauksessa.
Päällystakki (Casty) — Loistava tarina Castylta! Tässä riittää tunnelmaa vaikka muille jakaa. Mukana myös sopivasti huumoria, ja Castyn piirrostyyli sopii hienosti joulufiilikseen.
Aku Ankka ja ainutlaatuinen Loisto-reki (Camerini—Mazzarello) — Hyvää viihdettä, toimii.
Kauan kaivattu paketti (Tulipano—Vian) — Erittäin hyvä fiilis tästäkin jäi. Vian on myös mahtava.
Joulun suosikkilelu (Ferrari—O.Panaro) — Ei kovin erikoinen stoori, mutta hyvällä joulufiiliksellä tämäkin menettelee.
Erehtymätön lomaratkaisin (Martignoni—Gatto) — Roskaa.
Tulisormi (C.Panaro—Casty) — Ihan mielenkiintoinen idea, ja vaikka loppu ei olekaan ihan optimaalinen, tarina on kyllä viihdyttävä.
Synkkämetsän Aku ja kavala kupru (Valentini—Di Vita) — Roskaa vol. 2.
Kovan onnen taikasauva (Macchetto—D'Ippolito) — Melko kehnoa kamaa tämäkin.
Opin tie (C.Panaro—Dalena) — Tylsyys jatkuu...
Tosi tarina Valqobardasta (Vitaliano—Sciarrone) — Niin, ensin olisi taas ollut ihan hyvä julkaista se varsinainen Cronache dal Pianeta T -tarina...Irrallisena tämä "jatko-osa" ei varmasti pääse kunnolla oikeuksiinsa. Siitä huolimatta tarina on oikein viihdyttävä ja mielenkiintoinen, ja Sciarronen piirroksia katselee mielellään.
---------------------------------------------------------------------------------------------------------
Viime vuonna listailin näihin aikoihin Taskari-vuoden parhaita tarinoita. Samanmoinen listaus lienee tulossa tälläkin kertaa ennen vuoden vaihtumista. Nyt kuitenkin kaikille kvaakkilaisille oikein HYVÄÄ JOULUA!
-
Noiden numeroiden kovakantisista versioista en ole kuullutkaan. Tiedossani on seuraavat. Onko tiedossa löytyykö kovakantisista taskareista täydellistä listaa?
Kirjastoversioita (ei yleisessä myynissä):67, 114, Myyntiversioita:176,182,188, 194, 200, 207, 213, 219. ???
-
Kirjastoversiothan on sidottu & muovitettu käsityönä Kirjastopalvelun (nyk. BTJ) toimesta, ei kustantajan.
-
Kiitos tiedosta! Onkos kellään kuvia tai tietoa mistä näitä mahdollisesti saisi?
-
Ei kai juuri muualta kuin kirjastojen poistomyynneistä. Tosin taskukirjat luetaan kansituksesta huolimatta niin resuiksi että ne menevät yleensä suoraan roskiin.
-
Onko tiedossa löytyykö kovakantisista taskareista täydellistä listaa?
Itsekin olisin tällaisesta listasta kiitollinen.
Pitäisköhän tällaiseen listaukseen ottaa mukaan kovakantiset kirjat Aku Ankan taskukirja 40 vuotta - Taskarin juhlakirja ja Aku Ankan taskukirja esittää - Rikoksen poluilla. Vaikka ovatkin eri kokoluokkaa eivätkä sisälly jatkuvaan numerointiin muiden taskukirjojen lailla.
-
Kyllähän nekin ovat eräs taskareiden alalohko. Pitäisin ne kuitenkin itse omana sarjanaan. Kovakantiset joita tässä metsästelen ovat siis normaalikokoisia ja -näköisiä myös sisällöltään. Ainakin omissa kovakantisissani (3 eri.) on lisäksi "hohto"kannet.
-
Koninkaulus esittää:
Vuoden 2012 parhaat Taskaritarinat
------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Aivan kuten viime vuonna, listaa laadittaessa on huomioitu tietysti ensinnäkin kaikkien kahdentoista päättyneenä vuonna ilmestyneen tavallisen Aku Ankan Taskukirjan tarinat, mutta näiden lisäksi Teemanumeroista sekä tänä vuonna Taskarin tähtihetket -sarjasta sellaiset sarjat, jotka julkaistiin Suomessa ensi kertaa. Lisäksi vuonna 2012 ilmestyivät kovakantiset Taskari-perheeseen kuuluvat erikoisjulkaisut Taskarin joulukirja sekä Aku Ankan taskukirja esittää: Rikoksen poluilla, joiden Suomessa ennen julkaisemattomat tarinat on otettu listauksessa huomioon. Englanninkielisten Taskarien kohdalla olisi myös pätenyt sama uusien tarinoiden sääntö, mikäli niissä olisi jotakin varteenotettavaa nähty. Jälleen kilpailu oli kovaa, ja pelkällä nimellä listalle ei ole päässyt: rannalle ruikuttamaan on jäänyt iso joukko niin Romano Scarpan, Castyn, Tito Faracin, Massimo De Vitan kuin monien muidenkin mestarien teoksia. Itseäni viime vuodelta vapaasti mukaillen: arvioissani tärkein asia on tarinan käsikirjoitus, mutta hyvien (tai vastaavasti huonojen) piirtäjien merkitystä tarinoiden onnistumisessa ei sovi myöskään vähätellä. Sivumäärän suhteen ei ole rajoituksia, eli listalle olisi voinut päästä myös esimerkiksi yksisivuinen vitsisarja.
------------------------------------------------------------------------------------------------------------
25. Mikki Hiiri ja suuri miekkailumysteeri (Topolino e la grande sfida, 1989 (http://coa.inducks.org/story.php?c=I+TL+1751-A))
Käsikirjoitus: Massimo Marconi
Piirrokset: Giorgio Cavazzano
Taskarin tähtihetket 3
24. Hessu: Joulupukin ura kat-kol-la (Pippo e l'ultimo viaggio di Babbo Natale, 1985 (http://coa.inducks.org/story.php?c=I+TL+1569-A))
Käsikirjoitus: Luigi Mignacco
Piirrokset: Massimo De Vita
Taskarin joulukirja
23. Mikki ja Hessu: Tosi tarina Valqobardasta (La vera storia di Bàbuz Natillan, 2011 (http://coa.inducks.org/story.php?c=I+TL+2926-6))
Käsikirjoitus: Fausto Vitaliano
Piirrokset: Claudio Sciarrone
Teemanumero 30
22. Aku Ankka ja Kultakylän aaveet (Paperino e gli spettri della città fantasma, 2010 (http://coa.inducks.org/story.php?c=I+TL+2827-1))
Käsikirjoitus: Fausto Vitaliano
Piirrokset: Andrea Freccero
AATK 395
21. Mikki Hiiri: Jekkueurot (Topolino e gli scherzodollari, 2004 (http://coa.inducks.org/story.php?c=I+TL+2555-1))
Käsikirjoitus: Casty
Piirrokset: Silvio Camboni
AATK esittää: Rikoksen poluilla
20. Etsivä Kaasi: Kauan kaihottu paketti (Manetta e il regalo sospirato, 2005 (http://coa.inducks.org/story.php?c=I+TL+2613-3))
Käsikirjoitus: Sergio Tulipano
Piirrokset: Roberto Vian
Teemanumero 30
19. Roope-setä: Säkenöivä kulta (The Withering Gold, 2011 (http://coa.inducks.org/story.php?c=I%2FD+2010-007))
Käsikirjoitus: Rodolfo Cimino
Piirrokset: Giorgio Cavazzano
AATK 387
18. Aku Ankka, Pelle Peloton & tyystin tuntematon Palle Pulppu (Paperino, Archimede e l'anonimo Bum Bum, 2012 (http://coa.inducks.org/story.php?c=I+TL+2932-1))
Käsikirjoitus ja piirrokset: Corrado Mastantuono
AATK 394
17. Touho Ankka: Merta päin! (Tutti al mare!, 2009 (http://coa.inducks.org/story.php?c=I+TL+2804-3))
Käsikirjoitus ja piirrokset: Enrico Faccini
AATK 392
16. Mikki Hiiri: Haaksirikko syvyyksissä (Topolino e il naufrago dell'abisso, 2011 (http://coa.inducks.org/story.php?c=I+TL+2910-1))
Käsikirjoitus: Alessandro Sisti
Piirrokset: Giorgio Cavazzano
AATK 393
15. Karhukopla: Kupruilua eetterissä (I Bassotti e il ricatto in FM, 2009 (http://coa.inducks.org/story.php?c=I+TL+2795-1))
Käsikirjoitus: Maria Muzzolini
Piirrokset: Stefano Intini
AATK 389
14. Roope-setä: Tarpeetonta tavaraa (Zio Paperone e l'inutile statuetta, 1988 (http://coa.inducks.org/story.php?c=I+TL+1705-B))
Käsikirjoitus: Rudy Salvagnini
Piirrokset: Giorgio Cavazzano
AATK 393
13. Mikki Hiiri: Rinnakkaisryöstö (Topolino e il caso Parallax, 2011 (http://coa.inducks.org/story.php?c=I+TL+2912-1))
Käsikirjoitus: Casty
Piirrokset: Alessandro Perina
AATK 394
12. Taikaviitta: Siniset sävelet (Paperinik e le note criminali, 2010 (http://coa.inducks.org/story.php?c=I+TL+2860-1))
Käsikirjoitus: Stefano Petruccelli
Piirrokset: Paolo Mottura
AATK 393
11. Aku Ankka: Lumoava EM-turnaus (Paperino e il mistero eurocalcistico, 2012 (http://coa.inducks.org/story.php?c=I+TL+2950-1))
Käsikirjoitus: Carlo Panaro
Piirrokset: Alessandro Perina
AATK 390
10. Aku Ankka: Talonvaihto (Paperino e il sereno scambio estivo, 2011 (http://coa.inducks.org/story.php?c=I+TL+2908-2))
Käsikirjoitus: Riccardo Secchi
Piirrokset: Graziano Barbaro
AATK 391
9. Mikki Hiiri: Päällystakki (Topolino e il cappotto da 1 dollaro, 2011 (http://coa.inducks.org/story.php?c=I+TL+2926-1))
Käsikirjoitus ja piirrokset: Casty
Teemanumero 30
8. Mikki Hiiri: Miq Qin ja mietteliään lohikäärmeen salaisuus (Topo-Lee e il segreto del dragone pensoso, 2010 (http://coa.inducks.org/story.php?c=I+TL+2867-2))
Käsikirjoitus: Rudy Salvagnini
Piirrokset: Graziano Barbaro
AATK 385
7. Mikki Hiiri ja huomisen maailma (Topolino e il mondo che verrà, 2008 (http://coa.inducks.org/story.php?c=I+TL+2721-2P))
Käsikirjoitus ja piirrokset: Casty
Tussaus: Casty, Michele Mazzon
AATK 388
6. Mikki Hiiri ja aivastuskopla (Topolino e la banda dello sternuto, 1990 (http://coa.inducks.org/story.php?c=I+TL+1800-BP))
Käsikirjoitus ja piirrokset: Romano Scarpa
Tussaus: Lucio Michieli
AATK esittää: Rikoksen poluilla
5. Aku Ankka: Raketti Jupiteriin (Paperino e il razzo interplanetario, 1960 (http://coa.inducks.org/story.php?c=I+TL++230-BP))
Juoni: Luciano Bottaro
Käsikirjoitus: Carlo Chendi, Luciano Bottaro
Piirrokset: Luciano Bottaro
AATK 393
4. Roope-setä: Kultaryntäystä vastaan (Zio Paperone e la lunga corsa per Skagway, 2011 (http://coa.inducks.org/story.php?c=I+TL+2890-2))
Käsikirjoitus: Augusto Macchetto
Piirrokset: Roberto Vian
AATK 393
3. Mummo Ankka: Rakkautta itkuraidan varjossa (Nonna Papera e i racconti attorno al fuoco: Ombretta e l'angolo dei salici, 1990 (http://coa.inducks.org/story.php?c=I+TL+1809-A))
Käsikirjoitus: Rodolfo Cimino
Piirrokset: Giorgio Cavazzano
AATK 389
2. Mikki Hiiri: Salaperäinen sumujen tartaani (Topolino e il mostruoso tartan delle nebbie, 2012 (http://coa.inducks.org/story.php?c=I+TL+2939-2))
Käsikirjoitus: Silvia Martinoli
Piirrokset: Paolo Mottura
AATK 396
1. Mikki Hiiri: Dracula (Dracula di Bram Topker, 2012 (http://coa.inducks.org/story.php?c=I+TL+2945-1P))
Käsikirjoitus: Bruno Enna
Piirrokset: Fabio Celoni
AATK 395
------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Linkit vievät Inducksiin, josta löytyy tarinoista lisätietoa. (Siellä saattaa kuitenkin olla myös virheitä, kuten vaikkapa Kaasi-tarinan suomenkielisessä nimessä.) Perusteluja valinnoille löytää taas tähän ketjuun kirjoittamistani viesteistä ainakin perus-Taskareissa julkaistujen tarinoiden osalta. Kysykää, kommentoikaa, kritisoikaa — tai tehkää oma lista!
Hyvää vuotta 2013 kaikille Taskukirjojen ystäville!
-
Aiempi Metakkamies-tarina olisi pitänyt saada ensin Suomeen. Tosin jos se on yhtä huono kuin tämä, ei ole kovin tärkeää.
Oli sentään paljon laadukkaampi, mielestäni.
Muutenkin uusi Tuplataskari näytti erittäin hyvältä, Scarpaa, De Vitaa, Faccinia jne.
-
Oli sentään paljon laadukkaampi, mielestäni.
Muutenkin uusi Tuplataskari näytti erittäin hyvältä, Scarpaa, De Vitaa, Faccinia jne.
Juu ja Intiniä monta tarinaa, ml. herran Mikkiä, jota en muista nähneeni aiemmin. Faracia ja Vitalianon moniosainen nimitarina... 22 tarinasta jopa 8(!) hiiri ja kaasi/murske-tarinoita. Hyvältä näyttää vuoden aloitus.
-
22 tarinasta jopa 8(!) hiiri ja kaasi/murske-tarinoita. Hyvältä näyttää vuoden aloitus.
7/18 oman laskupääni mukaan, mutta hyvältä näyttää tosiaankin. Jonkin verran on jo tullut luettua, mutta kommentoidaan tarkemmin sitten myöhemmin. Mielenkiintoinen paketti kuitenkin ja hiiritarinoiden osuus on kerrankin riittävä.
Vaan olettekos huomanneet, mikä tästä Tuplataskarista tekee erityisen mielenkiintoisen? No tietysti se, että nyt on yhdistelty Taschenbuchien (ja toki muidenkin maiden Taskareiden) sisältöä ilmeisesti toimituksen itse valitsemiin tarinoihin. Katsokaapa joulukuun Taschenbuchia (http://coa.inducks.org/issue.php?c=de/LTB+436). Tuosta on otettu tähän kaksi tarinaa: Panaron ja Mangiatordin Aku-sarja sekä Gagnorin ja Intinin Minni-pläjäys. Onneksi jälkimmäinen saatiin Suomeen, sillä se olikin tuon saksalaistaskarin selkeästi mielenkiintoisimmalta vaikuttanut tarina.
Aiempina vuosina tämä tammikuun Tupla on koostunut joulu- ja tammikuun Taschenbucheista (käytän näitä saksalaisia nyt selvyyden vuoksi koko ajan vertauskohtana, vaikka samat kokonaisuudet julkaistaan monissa muissakin maissa). Odottelin samanlaista pakettia nytkin, mutta saatiinkin jotain ihan muuta. Tammikuun Taschenbuchista (http://coa.inducks.org/issue.php?c=de/LTB+437) tässä Taskarissa ei ollut yhtään tarinaa, joten periaatteessahan voisi olettaa, että joulukuun LTB:n osalta tyydyttiin keräilemään vain parhaat päältä ja nyt jatkettaisiin melko tuttuun tyyliin. Eli saksalaisten taskukirjat julkaistaisiin meillä kuukautta myöhemmin, kunnes jonkin Tupla- tai Triplataskarin ilmestyessä tilanne normalisoituisi. Sivuhuomiona todettakoon, että tuo tuorein LTB näyttää Mikin osalta todella avuttomalta, mutta siinä olisi kuitenkin muutama tarina (mm. Venerus&Vian, Bosco&Camboni), jotka ehdottomasti kiinnostavat.
Mutta kun se ei voi mennä noin. Miksikö? Katsokaa tulevaa Taschenbuchia: http://www.lustiges-taschenbuch.de/news/news.html#news-1794. Näkyykö jotain tuttua? Autan vähän: Inducks tuntee Massimo Marconilta ja Maria Luisa Uggettilta tasan yhden 12-sivuisen tarinan...ja se nähtiin juuri tässä tammikuun Taskarissa. Eli tuotakaan tarinavalikoimaa ei ainakaan tuollaisenaan ole Suomeen tulossa, ja tuntuisi ajatuksena aika hassulta, että siitä julkaistaisiin yksi lyhyt tarina etukäteen ja korvattaisiin se sitten jollakin toisella muun sisällön pysyessä ennallaan. Kuitenkin tuossa on pitkä Tuplanolla-tarina, joka on johonkin Taskariin varmasti tulossa, ja täytyy todellakin toivoa, että myös Bruno Ennan ja Cavazzanon Mikki-stoori tulee samassa rytäkässä.
Valittuja paloja Saksan Lustiges Taschenbucheista kauniisti sekoitettuna ja mahdollisesti omien mausteiden kera lienee siis mitä todennäköisimmin luvassa jatkossakin. En lähde arvailemaan syitä toimituksen yllättävän pakansekoitusratkaisun taustalla, sillä rehellisesti sanottuna en keksi mitään varteenotettavaa selitystä. Ellei tässä nyt sitten jostain syystä säästellä tiettyjä tarinoita vuoden kuutta(!) Teemataskaria varten (vaan tuskinpa näistä poisjätetyistä ja -jätettävistä mitään teemamatskua oikeasti ihmeemmin löytyy). Arvoituksellista tosiaankin.
Laitetaan tähän nyt vielä tuo maaliskuun LTB (http://www.lustiges-taschenbuch.de/news/news.html#news-1802). Toivottavasti tuosta nyt ainakin suurimpien nerojen (Mottura, Casty) työt saadaan tännekin.
-
Vaan olettekos huomanneet, mikä tästä Tuplataskarista tekee erityisen mielenkiintoisen? No tietysti se, että nyt on yhdistelty Taschenbuchien (ja toki muidenkin maiden Taskareiden) sisältöä ilmeisesti toimituksen itse valitsemiin tarinoihin.
Itse asiassa jos Inducksiin on luottaminen niin tuplataskarin tarinoista vain Tuulijärven aarre (http://coa.inducks.org/story.php?c=I+TL++661-A) on niiden kahden jo mainitsemasi tarinoiden lisäksi julkaistu muissa taskarimaissa ja sekin neliriviseksi muokattuna sikäläisten Aku Ankka-lehtien vanhoissa ekstralehdissä.
Valtaosa kirjan tarinoista on julkaistu Italian lisäksi vain Kreikassa tai Ranskassa sekä tietysti nyt Suomessa.
Tammikuun Taschenbuchista (http://coa.inducks.org/issue.php?c=de/LTB+437) tässä Taskarissa ei ollut yhtään tarinaa, joten periaatteessahan voisi olettaa, että joulukuun LTB:n osalta tyydyttiin keräilemään vain parhaat päältä ja nyt jatkettaisiin melko tuttuun tyyliin. Eli saksalaisten taskukirjat julkaistaisiin meillä kuukautta myöhemmin, kunnes jonkin Tupla- tai Triplataskarin ilmestyessä tilanne normalisoituisi.
Mutta kun se ei voi mennä noin. Katsokaa tulevaa Taschenbuchia: http://www.lustiges-taschenbuch.de/news/news.html#news-1794. Inducks tuntee Massimo Marconilta ja Maria Luisa Uggettilta tasan yhden 12-sivuisen tarinan...ja se nähtiin juuri tässä tammikuun Taskarissa. Tuntuisi ajatuksena aika hassulta, että siitä julkaistaisiin yksi lyhyt tarina etukäteen ja korvattaisiin se sitten jollakin toisella muun sisällön pysyessä ennallaan.
Voisiko olla, että tänä vuonna suomalainen taskaritoimitus on halunnut tarkoituksella jäädä muista maista pari kuukautta jälkeen? Ehkäpä näemme helmikuussa loput Saksalaisen taskarin joulukuisen numeron sisällöstä muutamalla lisätarinalla varustettuna jotka nekin on kenties poimittu tuosta LTB 438:sta. Maaliskuussa suomessa julkaistaisiin tuo tammikuun LTB ja näin ollen huhtikuulle jäisi tämä taskari mikä sisältää tuon pitkän Tuplanolla-tarinan.
Päättelisin näin siksi, että huhtikuussa Suomessa ilmestyy 400 taskari joka mitä ilmeisimmin on juhlanumero ja koska tupla(joka olisi hieno juhlataskari) osuu vasta toukokuulle niin suomalainen toimitus on halunnut säästää juhlanumeroon jotain erityistä mikä tässä tapauksessa olisi juurikin tuo 120-sivuinen Tuplanolla. Taskarissa tulee todennäköisesti olemaan normaalia enemmän sivuja joten se 12-sivuinen on varmaankin vain haluttu siirtää pois jonkun muun tarinan tieltä.
Olisipa hulppeaa nähdä 400:ssa taskarissa pitkän Tuplanollan lisäksi vaikkapa tällainen juhlatarina (http://coa.inducks.org/story.php?c=I+TL+1996-CP&search=%20romano%20scarpa). ;)
-
Mikä siitä Raketti Jupiteriin tarinasta tekee niin hyvän kaikkien mielestä?
-
Nostalgia, absurdius, nykyään harvoin nähty taide. Tarina tuo mieleen ne jutut johon lapsina ihastuttiin ja joka sytytti ankkahuuman. Varmaan tuo on jotenkin kummallinen nykynuorten mielestä?
-
Nostalgia, absurdius, nykyään harvoin nähty taide. Tarina tuo mieleen ne jutut johon lapsina ihastuttiin ja joka sytytti ankkahuuman.
Näin juuri. Itseäni tuo muistutti varhaisvuosieni pöhköstä ikisuosikista "Kuumatkasta" taskarista 25.
-
Kyllä mullekin vanhemmat tarinat iskee, mutta tuo absurdius ei ainakaan tässä tapauksessa ja Roope käyttäytyy taas vallan hirviömäisesti Akua kohtaan.
-
Uusimmassa taskarissa eli juhlanumerossa 400 on mm. kolmiosainen Casty-Pastrovichio Mikki ja Mustakaapu seikkailu. Lisäksi oli ainakin Faccinia ja Scarpaa. Tuo Castyn tarina vaikutti todella lupaavalta.
-
Itsekin vilkaisin kaupassa tuota. Kirjan lopussa oleva Scarpa/Cimino houkutteli, mutta jätin toistaiseksi hyllyyn kun näytti nopealla silmäyksellä kaikki muu olevan modernia kuraa.. Vaan että Castya? Pitää ottaa uudelleen harkintaan.
-
Juhlanumero 400 ei ollut ensisilmäykseltä niin juhlava kuin odotin. Mutta kaksi hyvää syytä oli ostaa: Casty ja Scarpa. Jälkimmäiseltä olisi toki tähän juhlanumeroon voinut pistää jonkun pitkän erikoistarinan (niitä kun julkaisemattominan vielä rutkasti löytyy...), sillä tuntuu kuin miehen normimittaiset mestariteokset olisi jo ammennettu tyhjiin. Vähän ihmetyttää sekin, miksi Castyn pitkä tarina on siroteltu kolmeen osaan pitkin lehteä. Tämähän on nykyään trendi. Toivottavastii sillä on jokin muukin (positiivinen) vaikutus kuin se, että sirottelu haittaa lukemista.
-
Vähän ihmetyttää sekin, miksi Castyn pitkä tarina on siroteltu kolmeen osaan pitkin lehteä. Tämähän on nykyään trendi. Toivottavastii sillä on jokin muukin (positiivinen) vaikutus kuin se, että sirottelu haittaa lukemista.
Samaa mieltä! Itseäni oikein ärsyttää kun pitkiä jatkotarinoita lukiessa täytyy poukkoilla osasta toiseen ja vielä kolmanteenkin saman pokkarin sivuilla. Alkujaan taskareita alettiin julkaisemaan ymmärtääkseni juuri siksi, että näitä jatkiksia voisi lukea yhteen putkeen samoissa kansissa.
Selailin mielenkiinnosta saksalaisen taskarin nettisivuja ja yksi pikkiriikkinen nimi herätti pienenlaista mielenkiintoa.
Monelle taskarin lukijoista käsikirjoittajanimi Rune Meikle on varmasti enemmän tai vähemmän tuttu ja varmaan edes puolet näistä "monista" muistaa helmikuussa 2007 julkaistun taskarin päätöstarinan Haaksirikko (http://coa.inducks.org/story.php?c=D%2FD+2000-009) jonka Meikle oli kirjoittanut, mutta myös poikkeuksellisesti piirtänyt.
Jos ennakkotiedot pitävät paikkansa Lustige Taschenbuch 442 sisältäisi myös tällaisen poikkeustapauksen, mutta tällä kertaa kyseessä ei olisikaan Meikle vaan suht tuottelias Lars Jensen joka on mm. PAM-tarinasarjan takana.
En tiedä tullaanko tuo julkaisemaan suomeksi ihan heti, - kun nykyisellään täkäläinen toimitus näyttää valikoivan suuren osan taskaritarinoista mielensä mukaan(?) - mutta mielenkiinnosta piirrosjälkeä kohtaan haluaisin sarjaan ehdottomasti tutustua.
Linkki varmaankin vanhenee ajan mittaan (piakkoinkin), mutta sen kautta voi tutustua myös muuhun kirjan sisältöön: http://www.lustiges-taschenbuch.de/news/news.html#news-1820
-
Juhlataskari 400 on nyt ostettu ja luettu. Ei nyt ainakaan ensipuraisulla mene sinne ikimuistoisimpien ankkalinnalektyyrien joukkoon. Castyn "Pimentäjä" tähän sai lähinnä tarttumaan, mutta juttu ei mielestäni lukeudu miehen parhaisiin. Juoni toi mieleen viime vuonna nähdyn "Huomisen maailman" hiukan liiankin kanssa. Mustakaavun cyberpunk-vaikutteinen ulkoasu tosin oli ihan hieno; mukavaa, että kuvittajaksi valikoitui Lorenzo Pastrovicchio, jonka tyyli muistuttaa Castyn omaa.
Muut tarinat menettelivät, mutta eivät erityisesti soitelleet syömmen herkimpiä kieliä. Ciminon ja Scarpan vanhan stoorin "öinen nuijamies" oli hauska pikku oivallus, mutta ei julkaisun lykkääntyminen Suomessa mikään kulttuuriskandaali ole.
-
Kauppareissulta tarttui mukaan taskari 401, "Tuplanolla ja uhka taivaalta". Nimitarinan tiimoilta on sanottava, että Tuplanollasta en voi todeta HS:n taannoista, alati kohteliasta musiikkiarvostelijaa Erik Tawaststjernaa mukaillen "oppivani varmasti pitämään tästä tulevaisuudessa." Aika monta Tuplanollaa olen jo lukenut, eikä ole kertaakaan oikein sytyttänyt. "Yllätyskäänteet" eivät yllätä, eikä parodinen otekaan ole kyllin reipas. Joihinkin kovasti vetoava, tavallisia ankkasarjoja hiukan tiivimpi jatkumokin hoidettiin paremmin esimerkiksi Taikaviitta 2000 -stooreissa, ja jännityksen rakentaminen sujui sulavammin muun muassa Mikin trenssidekkareissa. Ohueen sisältöön nähden tämänkertainenkin juttu on karmeasti venytetty, vaikka Akun Pohjois-Euroopan -kierros lieneekin tarkoitettu miellyttämään täkäläistä lukijakuntaa. Mutta saapasmaassa DoubleDuckista kai tykätään, kun uutta agenttiseikkailua näkyy pukkaavan jatkuvasti.
Castyn lyhyessä Mikissäkin on vähän välityön makua, eikä mysteeriin ole hassattu suuremmin paukkuja. Sen sijaan Topolino Kid -tarinasarjan avausjakson mukanaolo oli minua miellyttänyt yllätys. Sarjaa on nähty meillä aiemmin taskarissa 103, enkä arvannut sen tekevän paluuta noin pitkän tauon jälkeen. Omaan nostalgiannälkääni tämä puri erityisesti Carpin kynänjäljen osalta, mutta nuoruuskaihon/-kaihin silmistään pyyhittyään huomaa, ettei tämäkään nyt aivan unohtumatonta materiaalia ole. Mukavaa luettavaa yhtä kaikki.
Edit: kijroitusvihreitä ja toistoa.
-
Himputti. Tuota ei ollut paikallisessa valintatalossa. Tuota meille ennen julkaisematonta Topolino Kidiä toivoin taannoin jo Ankkojen maailmanhistoriaan. Hyvä, että nyt edes julkaistaan.
-
Tuo Mikki pelasti kyllä paljon taskarissa 401, taitaa kohta olla niin meikäläisen kohdalla, että taskari on ainoa suomenkielinen Disney-sarjis mitä meikäläinen ostaa, taso nyt vaihtelee kyllä taskareissa, mutta heikoimillaankin taskari peittoaa nykyisen Aku Ankka-lehden kepeesti.
-
Sellainen huomio ihan viime ajoilta sekä taskareista että Roope-Sedistä, että italialaiset ovat ilmeisesti oppineet skannaamaan tarinat paremmin. Ihan hirveää sahalaitaa oli vielä pari vuotta siten, mutta nyt ei sellaista vikaa uutuusjulkaisuissa juuri ole näkynyt. Selasin taskarin 401 juuri taätä ajatellen ennen varsinaista lukemista, enkä huomanut silmäillessä mitään pikselöitymistä. Erittäin hyvä juttu!
-
Topolino Kid -tarinasarjan avausjakson mukanaolo oli minua miellyttänyt yllätys. Sarjaa on nähty meillä aiemmin taskarissa 103, enkä arvannut sen tekevän paluuta noin pitkän tauon jälkeen.
Tämän sivun hehkutukset saivat minutkin odottamaan kyseisen tarinasarjan suomijulkaisua ja nyt kun "Lännen sankarit" löytyi uusimmasta taskarista niin kyllähän se oli laatuluettavaa. Selostuksistasi Darzee, sain sellaisen kuvan, ettei suomessa ole julkaistu kuin yksi tarina(vaikket toki sellaista olekaan mennyt sanomaan) mainitsemassasi taskarissa, joten lähdin selvittämään minkälaisia juttuja voimme tulevaisuudelta odottaa. Ilokseni huomasin, että tuotetuista 12 osasta peräti kolmannes onkin jo julkaistu suomessa. (http://coa.inducks.org/comp2.php?code=&keyw=&keywt=i&exactpg=&pg1=&pg2=&bro2=&bro3=&kind=0&rowsperpage=0&columnsperpage=0&hero=&xapp=&univ=&xa2=&creat=&creat2=&plot=&plot2=&writ=&writ2=&art=&art2=&ink=&ink2=&pub1=&pub2=&zfi=on&ser=Le+leggendarie+imprese+di+Topolino+Kid&xref=&mref=&xrefd=&repabb=&repabbc=al&imgmode=1&vdesc2=on&vdesc=en&vfi=on&sort1=auto)
Harmi vain, että suomalainen toimitus on mennyt jakamaan tarinan kahtia vaikka toisaalta onhan se hauska, että emme hukkaa sarjakuvasta sivuakaan vaikka kyse nyt onkin vain jatkosarjaversion kertaussivusta.
Sen sijaan osiin pätkiminen häiritsi paljon pahemmin tuossa Tuplanolla-tarinassa. Mikä ihme on, että kun suomalainen toimitus on ottanut ohjat käsiin niin kaikista muista taskarimaista poiketen juuri meillä nuo pitkät jatkikset nähdään kirjan sekaan silvottuina versioina? Kenties kaivattua(?) esinäytöksen tuntua ne eivät ainakaan taskariin tuo...
Ohueen sisältöön nähden tämänkertainenkin juttu on karmeasti venytetty, vaikka Akun Pohjois-Euroopan -kierros lieneekin tarkoitettu miellyttämään täkäläistä lukijakuntaa.
Tarinan koodi on poikkeuksellisesti I/D 2011-006 -7-8 & 9(jokaisessa osassa siis oma järjestysnumeronsa) eli selkeä tilaustyö Tanskalaiselta kustantamolta, minkä tarinoissa ollaan viimeaikoina muutenkin totuttu kierrättämään ankkoja Euroopassa turhan tiuhaan tahtiin.
_______________________________________ __________________________________
Tämän vuoden taskarit ovat muuten herättäneet monta mieltäni askarruttavaa kysymystä:
Häiritseekö ketään muuta taskaritoimituksen nykyinen (lukijoilta piilotettu) tapa koota Aku Ankan taskukirjojen sisältöä?
Miksei muiden maiden kanssa samaa materiaalia tunnuta enää käytettävän kuin viitteellisesti?
Mihin ovat hävinneet tanskalaistuotantoiset johto- ja päätössarjat esim. Massimo Fecchiltä ja Flemming Anderssenilta?
Miksei tälle muutokselle olla saatu minkäänmoista infoa, pohjustusta tai perustelua?
Miksi juuri suomalainen toimitus on päättänyt alkaa koota taskareitaan muista maista erillään?
Olihan meillä jo entuudestaan toukokuun tupla ja syyskuun tripla missä oli yhteensä peräti kolmen normaalikokoisen taskarillisen verran suomalaisen toimituksen valitsemaa materiaalia.
Kai me saamme nyt sitten myös sen muissa maissa julkaistavan, mutta meillä 12 vuotta sitten menetetyn vuoden kolmannentoista taskarin takaisin?
-
Tämän vuoden taskarit ovat muuten herättäneet monta mieltäni askarruttavaa kysymystä:
Häiritseekö ketään muuta taskaritoimituksen nykyinen (lukijoilta piilotettu) tapa koota Aku Ankan taskukirjojen sisältöä?
-Miten niin piiloitettu?
Miksei muiden maiden kanssa samaa materiaalia tunnuta enää käytettävän kuin viitteellisesti?
-Ehkä siksi ettei matsku ole niin hyvää!
Mihin ovat hävinneet tanskalaistuotantoiset johto- ja päätössarjat esim. Massimo Fecchiltä ja Flemming Anderssenilta?
-Itse en kaipaa tanskalaisia sarjoja, koska ne ovat pääsääntöisesti huonoja
Miksei tälle muutokselle olla saatu minkäänmoista infoa, pohjustusta tai perustelua?
-Miksi pitäisi? Kyse on liiketoiminnasta, ei Maaseudun Tulevaisuuskaan perustele lehden sisältöä.
Miksi juuri suomalainen toimitus on päättänyt alkaa koota taskareitaan muista maista erillään?
-Minusta homma toimii ihan oikei, ei ne muiden maiden taskaritkaan ole mitään kultakimpaleita, esim. Saksan taskareissa on paljon kuraa, samaa koskee ruotsalaisten taskareita.
-
No, joo. Sanana "piilotettu" ei ole ehkä kauhean hyvä tähän kohtaan, mutta meinaan lähinnä sitä lähdettä mistä taskareiden tarinat kasataan. Monissa artikkeleissa juurikin taskarin saksalaisesta vastineesta on ollut puhe.
Voi olla, että suomalaisen toimituksen mielestä esim. juurikin tässä saksalaisessa vastineessa julkaistavat tarinat ovat niin heikkoja, että he korvaavat tarinat mielestään paremmilla vaikka jokaisen maan taskareissahan on tähän mennessä ollut suurinpiirtein yhtenevä sisältö ja näin ollen olemme päässeet nauttimaan samoista tarinoista samaan aikaan monen muun maan kanssa.
On totta, että monet tanskalaistuotantoiset tarinat ovat melko kehnoja, mutta minä pidän erityisesti Anderssenin ja Fecchin kynänjäljestä. Olisi sääli jos en pääsisi nauttimaan niistä kuin pari/kolme kertaa vuodessa. Lisäksi tanskalaiset tarinat loivat taskukirjalle sellaisen tutun rungon missä siis suurinosa johtosarjoista ja päätössarjoista ovat juurikin tanskalaista tavaraa.
Olisi ollut hauska lukea edes jotain pohjustusta taskareiden materiaalilähteen muuttumisesta, vaikka ehkä lähinnä vain fanina tämä minua kiinnostaisi. Sen sijaan Maaseudun Tulevaisuus-lehden fani en ole koskaan ollut, joten itselleni on yhdentekevää mitä se sisältää ja mistä se aineistonsa repii.
-
Ilokseni huomasin, että tuotetuista 12 osasta peräti kolmannes onkin jo julkaistu suomessa. (http://coa.inducks.org/comp2.php?code=&keyw=&keywt=i&exactpg=&pg1=&pg2=&bro2=&bro3=&kind=0&rowsperpage=0&columnsperpage=0&hero=&xapp=&univ=&xa2=&creat=&creat2=&plot=&plot2=&writ=&writ2=&art=&art2=&ink=&ink2=&pub1=&pub2=&zfi=on&ser=Le+leggendarie+imprese+di+Topolino+Kid&xref=&mref=&xrefd=&repabb=&repabbc=al&imgmode=1&vdesc2=on&vdesc=en&vfi=on&sort1=auto)
Hitsi, tuon Mikki ja Hessu mullin mallin -jättikirjassa nähdyn Topolino Kidin olin unohtanut. Hyvä, että muistutit senkin tulleen meillä julkaistuksi.
Tarinan koodi on poikkeuksellisesti I/D 2011-006 -7-8 & 9(jokaisessa osassa siis oma järjestysnumeronsa) eli selkeä tilaustyö Tanskalaiselta kustantamolta, minkä tarinoissa ollaan viimeaikoina muutenkin totuttu kierrättämään ankkoja Euroopassa turhan tiuhaan tahtiin.
Tämmöistä arvelinkin, vaikken koodeja tullutkaan katsastaneeksi. Tämänkertaisella(kaan) Euroopan-turneella ei saada kyllä tapahtumapaikoista mitään erityistä irti, yhtä hyvin Aku voisi sahata pitkin Hanhivaaraa ja Kurjenmutkaa.
-
Tämän vuoden taskarit ovat muuten herättäneet monta mieltäni askarruttavaa kysymystä:
Häiritseekö ketään muuta taskaritoimituksen nykyinen (lukijoilta piilotettu) tapa koota Aku Ankan taskukirjojen sisältöä?
Miksei muiden maiden kanssa samaa materiaalia tunnuta enää käytettävän kuin viitteellisesti?
Mihin ovat hävinneet tanskalaistuotantoiset johto- ja päätössarjat esim. Massimo Fecchiltä ja Flemming Anderssenilta?
Miksei tälle muutokselle olla saatu minkäänmoista infoa, pohjustusta tai perustelua?
Miksi juuri suomalainen toimitus on päättänyt alkaa koota taskareitaan muista maista erillään?
Olen Dennisin kanssa pitkälti samoilla linjoilla. Hyvä vain, jos/kun suomitoimitus on ottanut ohjia omiin käsiin. Viime vuosinahan taskarista ovat tippuneet ns. klassikot pois melkein tyystin ja se on harmittanut minua vietävästi. En tiedä, onko tuota Topolino Kidiä viime aikoina julkaistu esim. Saksassa, mutta jos ei ole, niin tämä tarinavalinta (wanhaa Mikkiä!) kertoo hyvää toimituksen nykylinjauksesta. Eli kerrassaan mainiota, jos kuunnellaan oman maan lukijoiden (siis myös meidän jäärien) mielipiteitä.
Fecchiä minun ei kauheasti tule ikävä, mutta Flemingiä vastaan minulla ei ole mitään, vaikka piirtäjämaestro ei olekaan samassa vireessä kuin 15-20 vuotta sitten. Mutta nämähän ovat taas niitä kuuluisia makuasioita. Ikinä ei voi kaikkia miellyttää.
-
Andersen ja Fecchi saavat kyllä minunkin suosioni, Bancellsit sen sijaan saisi jättää pois ja Joaquiniakaan en jäisi suuresti kaipaamaan (erityisen harmittavia ovat silloin kun kirjan ainoa Mikki-tarina on Joaquinin...)
-
Toivon Janne tavoin että klassisen Mikin paluu on merkki toimituksen linjasta? Mutta ei vielä nuolasta!
Se mikä harmittaa minua kun verrataan Saksan taskareihin on se, että siellä on ilmestynyt kolme Mikille omistettua erikoistaskaria, tämän soisi myös tapahtuvan Suomessakin.
http://www.lustiges-taschenbuch.de/lustiges-taschenbuch/ltb-sonderbaende/ltb-sonderbaende-details/ltbnr/maus-3.html
Lisäksi Saksassa ilmestyy Premium-taskareita joissa on ilm. yksi Mickey-X-taskari.
http://www.lustiges-taschenbuch.de/lustiges-taschenbuch/ltb-sonderbaende/ltb-sonderbaende-details/ltbnr/premium-3.html
-
En tiedä, onko tuota Topolino Kidiä viime aikoina julkaistu esim. Saksassa, mutta jos ei ole, niin tämä tarinavalinta (wanhaa Mikkiä!) kertoo hyvää toimituksen nykylinjauksesta.
Tarkistin asian. Eipä ole Saksassa julkaistu lainkaan. Suomen ja Italian ohella versionsa ovat saaneet Kreikka ja Ranska. Hyvä Suomen toimitus!
-
Jos tämä uudistus tarkoittaa Egmont-kuonan vähentämistä ja klassikoiden lisäämistä, niin en voi kuin nostaa hattua toimituksen suuntaan.
Miksi juuri suomalainen toimitus on päättänyt alkaa koota taskareitaan muista maista erillään?
Kvaakia ne penteleet lukee, ei epäilystäkään. ;)
-
Sain vasta tiettää, että uusintapainoksissakin on selkämyskuva. Onko uusi idea ja millä ajoituksella kuva täyttyy? Uusissa on tietenkin kuva per vuosi, mutta onko uusinta painosten kuvakin nykyisen kalenterin mukaan vai miten?
Ja onko näistä yhteenvetoa jossain päin nettiä, sillä ainakaan noita uusintapainoksia ei tule ostettua niin paljon että kuvan hahmottaisi.
-
Aku Ankan taskukirjojen uusintapainokset ilmestyvät kuusi kertaa vuodessa. Sarjassa nähdään vanhoja Taskareita uusintapainoksina, jotka ovat nyt kokonaan värillisiä. Alkuperäisissä vanhoissa Taskareissahan joka toinen aukeama oli mustavalkoinen. Kansikuvat ovat yleensä aiheeltaan samat, mutta ns. modernisoidut.
Selkämyskuva alkaa 1. painoksissa numerosta 178 ja kakkospainoksissa numerosta 86.
-
Aku Ankan taskukirjojen uusintapainokset ..... Alkuperäisissä vanhoissa Taskareissahan joka toinen aukeama oli mustavalkoinen. Kansikuvat ovat yleensä aiheeltaan samat, mutta ns. modernisoidut.
Lisäsyy asiointiin divareissa. Uudistuksia.. pöh. Kunpa olis taas mustavalkoaukeamat, kaksi kanavaa ja puoliyhdeksän-uutiset kummallakin yhtäaikaa. :P
No ei, taskareissa ärsyttää oikeesti.
Timo
-
Aku Ankan taskukirjojen uusintapainokset ilmestyvät kuusi kertaa vuodessa. Sarjassa nähdään vanhoja Taskareita uusintapainoksina, jotka ovat nyt kokonaan värillisiä.
Itseäni mustavalkoaukeamien värittäminen ei ole häirinnyt, pääasia, ettei suomennokseen ole kajottu. Ymmärrystä toki riittää puhdasoppisemmillekin nostalgikoille. Tänä vuonna uusintapainoksissa taidetaankin jo ehtiä sellaisiin taskareihin, jotka julkaistiin alun perinkin kokonaan väreissä. Ensimmäinen näistä oli nro 154.
-
Kesäkuun taskari oli oikein onnistunut paketti, plussana mainittakoon kaksi Giorgio Pezzinin kirjoittamaa tarinaa. Varsinkin 70-luvun klassikko (http://coa.inducks.org/story.php?c=I+TL+1007-A) oli mainio, mutta myös tuoreempi tarina (http://coa.inducks.org/story.php?c=I+TL+2944-2) osoitti, että miehen taidot ovat edelleen tallella.
-
Pezzin on ihan parhaita Disney-kertojia. Mutta eikös miehellä ollut hommista pitkä tauko?
-
Mutta eikös miehellä ollut hommista pitkä tauko?
Täällähän (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,1710.msg370452.html#msg370452) oli jo juttua aiheesta.
-
Kesäkuun taskari oli oikein onnistunut paketti, plussana mainittakoon kaksi Giorgio Pezzinin kirjoittamaa tarinaa. Varsinkin 70-luvun klassikko (http://coa.inducks.org/story.php?c=I+TL+1007-A) oli mainio, mutta myös tuoreempi tarina (http://coa.inducks.org/story.php?c=I+TL+2944-2) osoitti, että miehen taidot ovat edelleen tallella.
Näin ne käyvät mielipiteet ristiin, itse pidin paljon enemmän uudesta jutusta, kun taas vanha haiskahti hätäisesti kyhätyltä täytetyöltä, joka loppuratkaisuaan lukuunottamatta edustaa tätä ummehtuneinta Touho koheltaa -osastoa.
Ainoastaan Akun välttyminen kommelluksilta ja niiden maksumieheksi joutumiselta tuo hiukan variaatiota sapluunaan.
Uudemmasta tarinasta pidin enemmän, mutta keskenhän se hiukan jäi. Jatko-osa olisi paikallaan. Sinänsä oli mukavaa, että tarinan alkupuolen perusteella stoorin pääsisällöksi uumoilemani tavanomainen aarrejahti on antanut tilaa hiukan toisenlaiselle juonelle.
Fantom-tarina oli pettymys. Juoni on pääpiirteissään taskarimittapuullakin ennalta-arvattava eikä huumoripuolikaan oikein nouse lentoon, vaikka Fantomin "matkapuhelin" onkin hauska pikku idea. Samantapaiseen miljööseen sijoittuvat Helunan reportterijutut toimivat paremmin.
-
No voi jösses tätä turhanpäiväistä ajankohtaisuuden tavoittelua.
(https://fbcdn-sphotos-e-a.akamaihd.net/hphotos-ak-prn1/643873_10151631557613172_411597464_n.jpg)
timo
-
Kun nyt tähän ketjuun linkataan Taskari-kolumnissa, niin nostetaan omalla kolmikolla:
129 Joron jäljillä
-Taikamiekka-trilogia.
138 Salaperäiset kyntteliköt
-Jo nimitarina riittäisi yksin nostamaan kärkisijoille, mutta Taskarin täydentää vielä toinen mukiinmenevä kirjallisuusparodia ja hyvä Mikki-tarina.
1 Mikki kiipelissä
-Varjojen kapina ja Mikki keisarina.
Kolmen kärkeä kolkuttelevat: 137 Masalian tiikeri ja 142 Antiikin ihmeet. Välillä 100-200 on muitakin hyviä, mutta useimmiten vain yhden tai kahden tarinan vuoksi: 130 Tarua vai totta, 147 Avaruuden armoilla, 123 Ankat oikopoluilla.
-
Vanhoja löyhästi kuninkaallisiin liittyviä juttuja uusissa kansissa, ainahan sitä sopii koettaa, josko joku täkyyn tarttuisi.
Edelliskuun taskarikin tuli luettua; näyttävät heinäkuun jutut dominoivan niin sanomalehtiä kuin sarjakuviakin. Harvinaisen väsynyt teelmä, jossa yksikään tarina ei kauheasti miellyttänyt. Ciminon suht hauskasti alkanut juttu lässähti loppua kohden seitsemän sylen syvyyteen, Pezzinin ja Da Vitan vanha tarina ei erotu mitenkään edukseen lukuisista kaltaisistaan, eikä komisario Miquet'n seikkailujen avausjaksokaan nosta huulille mitään hymähdystä kummempaa.
-
Ja onhan sitä näemmä ennenkin osattu:
(http://1.bp.blogspot.com/-rtk5XJGZYn0/UakCSaCTtEI/AAAAAAAAUko/g13nOvtg-Gw/s640/21826.jpg)
Timo
-
- Aku kuumilla jäljilla
- Aku Taikaviitta
- Akun banaanipotku
Kaksi ensimmäistä koska sisältävät mestarillisen nerokkaita tarinoita ja kolmas on lapsuudesta jäänyt erityisen tärkeäksi. Ja loistavia juttujahan siinäkin on.
-
Uusin taskari: 404 Tuulitakki, on mielestäni ihan hyvää tasoa, pari tarinaa nostan esille:
Mikki Hiiri: Salainen Alue 52
Käsis: Casty , kuvitus: Lorenzo Pastrovicchio
Ja Fantom-ankka sarjis: Mahdoton pako. Käsis ja piirrokset: Marco Gervasio.
Heikonta antia oli Parta-Jussi-tarina.
Lista kaikista taskarin sarjoista:
http://www.akuankka.fi/lehtiarkisto/aku_ankan_taskukirja/2013/404
Kaikkien tarinoiden pitäisi olla ennenjulkaisemattomia Suomessa.
-
Mikki Hiiri: Salainen Alue 52
Käsis: Casty , kuvitus: Lorenzo Pastrovicchio
Vähän keskinkertainen maku tuosta jäi. Enemmän tykkäsin Faracin kirjoittamasta Kaasi-tarinasta, vaikkei sekään mitään tekijänsä parhaimmistoa ollut.
-
Pastrovicchion taidetta voi ihailla tämän omilla sivuilla. (http://www.pastrovicchio.it/Sito/Paperi_e_Topi.html)
Mitä sille Wizards of Mickey -sarjalle tapahtui?!? Saadanko sitä enää suomeksi...?
-
Mitä sille Wizards of Mickey -sarjalle tapahtui?!? Saadanko sitä enää suomeksi...?
Julkaistun kirjan tarinoiden tason perusteella hirveä ikävä ei ole jatkon perään. Jos muuta fantasia-ankkaa Italiasta löytyy, toivoisin kokeiluun mieluummin sitä edes tuntematta etukäteen. Epic Mickey voisi saada minut taas Disneytä suomeksi ostamaan.
-
Epic Mickey voisi saada minut taas Disneytä suomeksi ostamaan.
Aivan. Komeeta olis ainakin:
(http://www.stitchkingdom.com/wp-content/gallery/epic_mickey_nycc/em-gn-col-01_r.jpg)
Timo
-
Mikkiä on kyllä sorsittu urakalla viimeisimmissä teemataskareissa. Tämän vuoden aikana on nähty peräti yksi Mikki-tarina (kai siellä joku Musta Pekka-juttukin vilahti, mutta silti). Ei tämän näin pitäisi mennä.
Uusimman aiheena tosiaan ankkojen rakkaussekoilut, mukana ainakin Reginellan ensiesiintyminen ties monennenko kerran. Jossain vaiheessa pitää tämä hankkia, Palle-tarinan takia.
Koninkauluksen comebackia odotellessa... ;D
-
Eikös se Reginella-stoori ollut ennen julkaisematon?
-
Tuli kyllä selattua aika huolimattomasti, eli paljon mahdollista.
edit: ilmeisesti kaksi Reginellaa, kertoo akuankka.fin kirjasto. Toinen aiemmin julkaistu, toinen nimeltään "Reginellan paluu" ei kuulosta tutulta.
-
Olen kyllä vilkuillut samaa että miksi Teemoista on tullut pelkästään ankkoja julkaisevia.
-
Niinpä niin, "Teema"-nimikkeen alla voisi ihan hyvin julkaista Saksan tyyliin erillisiä Mikki-taskareita, vaikkapa neljästi vuodessa. Mutta kun ei, niin ei!
-
Reginellan ensiesiintymistä ei tuossa kirjassa ole vaan ennen julkaisematon kakkososa ja Tarua vai totta -Taskarin (AATK130) kolmas Reginella-tarina. Ensiesiintyminen oli Taskarissa 51, Taskarin parhaat 2:ssa myös.
Reginella ja Aku ovat muuten läheisempiä kuin Iines ja Aku. En muista yhtäkään tarinaa, jossa Iines ja Aku kulkisivat käsi kädessä taloon ja seuraavassa ruudussa vaihtuisi häveliäästi kuvakulma. Vastaava kohtaus taas on näissä molemmissa tarinoissa.
---
Nyt kun katsoin, niin ei Reginellaa kovin moneen kertaan ole julkaistu.
Tarina 1: AATK 51, Taskarin parhaat
Tarina 2: Teema 34
Tarina 3: AATK 130, Teema 34
Tarina 4: AATK 151
Tarina 5: julkaisematta http://coa.inducks.org/story.php?c=I+MG++456-A
-
Nyt kun katsoin, niin ei Reginellaa kovin moneen kertaan ole julkaistu.
Sääli, että tuo toinen Reginella-tarina ei ole tullut suomeksi aiemmin, houkuttelee ainoana tämän kirjan tarinoista näin etukäteen.
Reginellan ja Akun suhteen kuvauksessa lempiväisten väistämättömine eroamisineen on jotain kumman herkkää, minkä vuoksi näihin juttuihin tulee aina tartuttua ilolla siitä huolimatta, että hauskoja ja/tai bisarreja yksityiskohtia on vähemmän kuin muissa Ciminon kässäreissä.
Elokuun taskukirja jäi näppeihin ruokaostoksilla, eikä säväyttänyt. Castyn ja Pastrovicchion Mikki on varmaa laatua, mutta muissa tarinoissa ei ole kummemmin yritystä. Pavesen ja Da Vitan vanha Akukin olisi joutanut jäädä koipussiin. Parta-Jussi -jutun juoni on harvinaisen sekava noin lyhyeen tarinaan, vaikkei se mielestäni läpyskän heikoin kertomus olekaan; olihan mukana hymyn hetkeksi huulille nostanut, hiukan ciminomainen heinähattuoikeusistuin.
EDIT: krjotusvhretä.
-
Syyskuun numerosta löytyykin sitten rautaisannos Faccinia, Mastantuonoa, Motturaa, De Vitaa ja 70-luvun Cavazzanoa. Ihan kelpo yritys toimitukselta...
-
Onko se Cavazzanon tarina varmasti 70-lukua? Näyttää minusta enemmän 80-luvun alkupuolelta?
-
1981 (http://coa.inducks.org/story.php?c=I+TL+1323-A) ^-^
Pitäis aina muistaa tarkistaa ensin.
-
Kyllin lähelle ;)
-
Ihan hyvä maku jäi syyskuun takarista. Taskarit ovat minusta parasta Sanomien säännöllisesti ilm. AA-julkaisujen joukosta.
-
Oli juu varsin onnistunut taskari. Toivottavasti sama linja pysyy tai jopa hieman vielä paranee ;)
-
Uusimmassa taskarissa Scarpaa ja Castyä. Kaksi hyvää syytä tehdä ostopäätös. Selailun perusteella vaikutti muutenkin lupaavalta!
-
Uusimmassa taskarissa Scarpaa ja Castyä. Kaksi hyvää syytä tehdä ostopäätös. Selailun perusteella vaikutti muutenkin lupaavalta!
Parempi kuin kahden edelliskuun taskarit, mutta ei mikään jättipotti. Castyn ja De Vitan Mikki oli Castylta keskitasoa, mutta sellaisenakin opuksen paras tarina.
-
Scarpan ja Mandellin tarina oli hölmöintä pitkään aikaan, Pezzinin ja Castyn jutut pelastivat edes jotain ja loput tarinoista kerkesin jo kokonaan unohtaa.
-
Murot olivat huomanneet, että Ankan nettikaupassa taskukirjan Nyt nappaa lyömätön tarjoushinta oli 0,00 E ilman postikuluja.
http://murobbs.plaza.fi/yleista-keskustelua/481039-ilmaistavaraa-netista-503.html#post1712164659
Innokkaimmat tilasivat 150 kpl, mutta saivat maksimissaan vain kaksi. ;D
Kuva (http://murobbs.plaza.fi/yleista-keskustelua/481039-ilmaistavaraa-netista-509.html#post1712248425)
-
Tilasin jo 15.11. 10kpl ennenkuin murot olivat huomanneet mitään. Oletin, että sillä lailla saan kaupan "heräämään" huomaamaan virheensä. Kirjat tulivat kuitenkin pitkähkön ajan kuluttua postiin. En todellakaan olettanut edes mitään saavani, mutta näköjään webbikaupat elävät nykyään jotain ihan omaa tekoälyelämäänsä eikä ketään kiinnosta missään vaiheessa mitä menee minnekin milläkin hinnalla.
-
Mikä ihme mättää nykyisissä AA:n taskareissa? Nytkin uusimmasta en lukenut puoliakaan. Jotenkin vaikuttaa, että etenkin Byron Erickson ja nämä McGrealit ovat käsikirjoittajina ihan pihalla ja piirtäjärintamalla ei ole löytynyt Gatton, De Vitan, Chierchinin, Scarpan ja Cavazzanon veroisia tekijöitä. Onneksi hyllyssä on niitä vanhojakin numeroita. Esimerkiksi välillä 1-50 ei ole kuin 1 surkea taskari eli nro 5.
Tuo 1-50 erittäin tarkka määritelmä mielestäni. Tosin numero 5 oli mielestäni myös varsin oivallinen. Numero 51 oli huonompi kuin yksikään aikaisempi(joskin siltikin varsin ok), "jos kultaa kaivanet" oli takaisin täydellisyyteen ja siitä taso onkin sitten laskenut.
Jossain 130 tienoilla meni sitten omalta osalta täysin lukukelvottomaksi ja myöhemmät satunnaisnumerot mitä tullut luettua ovat olleet sitä itseään.
Tiedän kyllä yhden nuoremman polven ankistin joka pitää uusia taskareita hyvinä mutta ei siedä vanhoja.
Wanhoissa tarinat mukavan maanläheisiä, Roope velmu ahnuri ja väkivaltainen toisinaan(aika useinkin) Akua kohtaan ja Mikkitarinoissa kiinnostavat juonet+hyvin piirrettyjä.
-
Minä olen nuoremman polven ankisti ja sanon, että parhaat taskarit löytyvät numeroiden 1-79 väliltä. Aku maankiertäjä, Mikki kummitusjahdissa, Akun onnenpäivät, Aku perheen ylpeys, Mikin hurjat jutut ja Aku parrasvaloissa ovat silkkaa klassikkokamaa.
Numeron 79 jälkeen Peregon esinäytökset katosivat, ja logokin muuttui tympeämmäksi. Ja sisältö alkoi nahistua pikkuhiljaa.
-
Ja Peregon katoaminen oli huono juttu koska...??
-
Ja Peregon katoaminen oli huono juttu koska...??
Kyllähän ne Peregon yleensä taiteilemat esinäytökset loivat niihin taskareihin hengen. Sen jälkeen ne on olleet enemmän tai vähemmän sekalaisia kokoelmia vaihtelevantasoisia tarinoita. Saattaa vaikuttaa myös se, että esinäytösten aikaan käsittääkseni taskarit olivat italialaisten koosteita _parhaista_ topolino-tarinoista, joihin laadittiin myös tarinat yhteenkutova juonikyhäelmä. Tuon jälkeen varmaankin alettiin koostamaan Saksassa/tanskass/missä lie ja huonompaa matskua alkoi tulla mukaan.
Siksi ainakin omasta mielestäni "Peregon katoaminen" oli "huono juttu".
-
Olen kyllä samaa mieltä että tuolla 1-79 -välillä on lukuisia kovia taskareita, mutta löytyy tuolta väliltä myös monia aika mitättömiä tapauksia (vastikään luin pitkästä aikaa uudestaan sellaisia tapauksia kuin Rohkea rokan syö (28) tai Akua aina tarvitaan (60), ja vaikka noissa pari hyvää piirtäjää onkin töissä (diggailen varhaisempaa Cavazzanoa yli kaiken vaikkei uudemmassakaan mitään vikaa ole) niin mieluummin luen vaikka mitä 300+ taskareita...
Ja pahimmat tulivat satasen molemmin puolin, italialaisten pahimmat mitättömyydet ja horjuvantasoista S-sarjaa. Kun olen nyt lueskellut näitä uudestaan ja käynyt pisteyttämässä tarinoita Inducksiin niin tällä hetkellä oma henkkoht valintani kaikkein paskimmaksi taitaa olla Älä hellitä Aku (99) (http://coa.inducks.org/issue.php?c=fi%2FAATK+99). kyseisessä opuksessa valopilkkuna on yhdessä tarinassa Gatton taide, ja minä en erityisemmin edes pidä Gattosta.
Uudemmat taskarit ovat lähinnä tasalaatuisempia, ei tule mitään huipputarinaryppäitä jolla kilpailtaisiin jonkun Mikin kummitusjahdissa, Aku maankiertäjän yms kanssa muttei myöskään niin pahoja kollektiivisia rimanalituksia mitä ensimmäisissä 120 kirjassa myös löytyi yllin kyllin...
Olen tämä tainnut sanoa aikaisemminkin, mutta vielä ei selvästikään kaikki näe että tämä on totuus.
-
Kyllähän ne Peregon yleensä taiteilemat esinäytökset loivat niihin taskareihin hengen. Sen jälkeen ne on olleet enemmän tai vähemmän sekalaisia kokoelmia vaihtelevantasoisia tarinoita. Saattaa vaikuttaa myös se, että esinäytösten aikaan käsittääkseni taskarit olivat italialaisten koosteita _parhaista_ topolino-tarinoista, joihin laadittiin myös tarinat yhteenkutova juonikyhäelmä. Tuon jälkeen varmaankin alettiin koostamaan Saksassa/tanskass/missä lie ja huonompaa matskua alkoi tulla mukaan.
Siksi ainakin omasta mielestäni "Peregon katoaminen" oli "huono juttu".
Enpä olisi itse osannut tätä paremmin muotoilla. Juuri näin se menee omastakin mielestäni.
-
Eikös se ollut juuri päinvastoin, että heti alusta lähtien jutut koostettiin Saksassa ja numeron 130 kieppeillä muistaakseni muuttui niin, että Suomeen saatiin tarinat suoraan Italiasta ja sittemmin myös Tanskasta. Siinä samalla tuli sellainen väli, että vanhoilta tutuilta mestareilta, Scarpa, Gatto, Carpi jne. jäi Suomessa julkaisematta hirmu määrä 80-luvun tarinoita. Eli ennen tätä muutosta julkaistiin 70-luvun lopun ja 80-luvun alun tarinoita, mutta sitten kun siirryttiin hommaamaan materiaali suoraan alkuperämaasta, niin tarinat edustivatkin 80-luvun loppua. Monen piirtäjän tyyli muuttuikin yhtäkkiä vieraaksi.
-
Eikös se ollut juuri päinvastoin, että heti alusta lähtien jutut koostettiin Saksassa ja numeron 130 kieppeillä muistaakseni muuttui niin, että Suomeen saatiin tarinat suoraan Italiasta ja sittemmin myös Tanskasta. Siinä samalla tuli sellainen väli, että vanhoilta tutuilta mestareilta, Scarpa, Gatto, Carpi jne. jäi Suomessa julkaisematta hirmu määrä 80-luvun tarinoita. Eli ennen tätä muutosta julkaistiin 70-luvun lopun ja 80-luvun alun tarinoita, mutta sitten kun siirryttiin hommaamaan materiaali suoraan alkuperämaasta, niin tarinat edustivatkin 80-luvun loppua. Monen piirtäjän tyyli muuttuikin yhtäkkiä vieraaksi.
Ai että esinäytöksetkin tehtiin Saksassa vai? Suomalaiset versiot toki suomennettiin saksalaisista versioista, mutta kyllä ne mielestäni oli koostettu Italiassa.
-
Taskarit tulivat skandinaviaan Saksan Ehapan kautta, mutta olivat toki koosteina aitoitalialaista perua.. I classici -nimikkeellä Italiassa ilmestyivät. Ks Ankkalinnan pamaus nro 21, taskari-spesiaali.
Timo
-
Taskarit tulivat skandinaviaan Saksan Ehapan kautta, mutta olivat toki koosteina aitoitalialaista perua.. I classici -nimikkeellä Italiassa ilmestyivät. Ks Ankkalinnan pamaus nro 21, taskari-spesiaali.
Timo
Jep kiitos Timo muistin virkistyksestä. Tuolta Pamauksestahan mä nämä asiat olin lukenut. Mietin eilen että mistä ihmeestä tietoni olivat... Hyvä kysymys olisi selvittää paljonko tuota I Classici... Sarjaa on jäänyt julkaisematta Saksassa/Suomessa. Voisi olla hyvää settiä julkaistavaksi esim. "Taskarin klassikot" sarjassa. Sanoma, idean saa käyttää... ;-)
-
Perunamaan ilmestymiskalenterin (http://www.perunamaa.net/sarjakuvat/kalenteri/kalenteri.php) mukaan kesäkuussa ilmestyy kaksi Aku Ankan taskukirjaa. Täysin normaaleista numeroista olisi kyse. Merkkitapaus, mikäli on totta, sillä eihän aiemmin ole nähty yhden kuun aikana kahta Taskaria. Lieneeköhän Akun kesäkuisilla 80-vuotiskemuilla osuutta asiaan?
-
Tässähän palataan vain vuosiin 1999-2001 jolloin myös ilmestyi 13 Taskaria.
Muissa maissa 13 pokkaria vuodessa on ollut jo pitkään normaali ilmestymistahti, mutta ilmeisesti Roope-setä-lehden sisällön muuttuminen suomalaisen toimituksen valitsemaksi vuonna 2002 jätti meillä tuon kolmannentoista taskarin pois. Osa Ropsun materiaalista kasattiin skipatun kirjan tarinoista, mutta nyt kun suomalaiset taskaritarinatkin valitaan täällä, niin ilmeisesti tarvetta yhden numeron ylihyppäämiseen ei enää ole ja voidaan liittyä muiden taskarimaiden mukaan julkaisemaan 13 numeroa vuodessa.
-
Tässähän palataan vain vuosiin 1999-2001 jolloin myös ilmestyi 13 Taskaria.
No niinpäs totta tosiaan tekikin! Enpäs enää moista seikkaa muistanut.
-
Tammikuun tuplataskarista jäi käteen hieno Scarpa-klassikko ja melkein yhtä hyvä tarina Pezziniltä ja Cavazzanolta. Muutenhan tämä oli aika höttöinen kokoelma.
-
Jalmari (HS 21.1.2014) viilsi tänään syvältä AATK-keräilijöiden psyykeen.
(http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?action=dlattach;topic=1710.0;attach=27354)
-
Tammikuun tuplataskarista jäi käteen hieno Scarpa-klassikko ja melkein yhtä hyvä tarina Pezziniltä ja Cavazzanolta. Muutenhan tämä oli aika höttöinen kokoelma.
Hyviä nuo tarinat, muuten taskari oli tosiaan sellainen "medium", mutta edelleen sitä mieltä että paras Disney-sarjakuva Sanomilta tällä hetkellä.
-
Eikä ihan pientä vaan aika huimatahtista vähennystä. Vuodesta 2010 on tultu alas melkein puolet! Alkaako Suomessa (kuten niin monissa muissakin maissa) Disney-sarjistenkin myynti takkuamaan.
Vaikka trendi varmasti loiveneekin tuosta, kymmenen vuoden sisällä (tai ehkä jo aikaisemminkin) voidaan olla 10 000:n myynnissä.
-
Aika karua.
Mutta mitä ihmettä tapahtui 2009-2011? Ensin myyntikeskiarvo nousee 15 prosenttia, sitten romahtaa melkein 40 prossaa. ???
-
Aika karua.
Mutta mitä ihmettä tapahtui 2009-2011. Ensin myyntikeskiarvo nousee 15 prosenttia, sitten romahtaa melkein 40 prossaa? ???
Oliko se siinä se kuuluisa "markkinoiden saturaatiopiste"? Liika on liikaa.
Taskukirjoja ja muita Disney-kirjoja myydään yhteensä varmasti yhä valtava määrä, mutta tuossa kuvaajassahan on taskukirjan myyntimäärän keskiarvo. Jos yhtäaikaa on hyllyssä parikymmentä taskaria niin...
Nyt pitäisi varoa, ettei tapeta lypsävää lehmää, tai oikeastaan kultamunia munivaa hanhea.
-
Paska juttu, meikäläinen voi haudata haaveensa saada erityisiä Mikki-taskareita Saksan malliin. :(
Kova on ollut alamäki ja vauhti vaan kovenee!
-
Paska juttu, meikäläinen voi haudata haaveensa saada erityisiä Mikki-taskareita Saksan malliin. :(
Kova on ollut alamäki ja vauhti vaan kovenee!
Siis vielä kerran, kuvaajassa on keskiarvo siitä, paljonko yhtä taskaria myydään. Taskareita ja muita erikoisjulkaisuja tulee ulos varmaankin enemmän kuin koskaan.
Vaara on siinä, että lukijat kyllästyvät ja parantuvat akkaribulimiasta.
Mikki-taskarit (Casty-spesiaali, oi, missä viivyt!?) voi unohtaa, kun Mikki pärjää niin huonosti Aku Ankka -sivun äänestyksissä. Siimahäntä on tylsä hahmo, kun se on aina oikeassa ja ratkaisee rikokset. Aku on niin hassu, kun se hermoilee ja Roope sitten ajaa sitä takaa viimeisessä ruudussa.
-
Tuo kyllästymispiste markkinoilla lienee saavutettu, monen moista Taksarin muotoa on nähty ja nyt markkinat ovat täynnä.
Osa on jo kuopattu mm minitaskarit, nuo neljän sarjat, satasivuiset (vaikka eivät suoraan taskareita olleetkaan).
-
Tuossa listassa on silmiinpistävää se, että kärjessä komeilevat ne, joita olen tullut ostaneeksi. Taitaa normitaskareiden kärkipäästä puuttua vain tuo 403. Tarjonta siinä ei ole mielestäni kovin laadukas. Oliskohan sitä ostettu kesälukemistoksi? Toinen ylläri on se, että teema Tunteiden tulkki on noin alhaalla. Se oli mielestäni kerrassaan erinomainen setti. Mutta oliskohan miespuolisia lukijoita häirinnyt tuo kannen turhan romanttinen, vähän Iines-pokkarien tyylinen hehkutus? No, näitä kahta poikkeusta lukuunottamatta voinkin siis huoleti pitää itseäni erehtymättömänä hittitarinoiden vainuajana, ja täten tarjoudunkin Sanomalle koostamaan seuraavien taskarien sisällön. Mutta jos sieltä soittoa ei ala kuulua, niin ovat kai saaneet tarvitsemansa tiedot jo täältä kvaakista. Eli lisää Castyä ja lisää tarinoita vanhoilta parroilta tyyliin Scarpa, Carpi, De Vita, Gatto ja mieluiten tarinoita vuosikymmenten takaa. Mikkiä enemmän ja Teemoihin uusintoja vähemmän. Näillä myyntikäyrät nousuun!
-
Ehkä ihmiset on huomanneet myös sen salakavalasti ylöspäin kohoavan hinnankin. Tuplien hinta on vain aika suolainen. :P
-
Teemataskareiden myynti on tipahtanut sille taasolle, jossa ne olivat kun Teema lanseerattiin. Normitaskarista olisi hauska nähdä käyrää pidemmällekin historiaan. Menikö esim 80-luvulla tai 70-luvulla enemmän?
Timo
-
Uusintoja sisältänyt Taskarin talvijännäri: Lain kylmä koura, on myynyt tosi huonosti 14 000, ko. Talvijännäri sisälsi melko tuoreita uusintoja.
Janne voisi ihan hyvin mennä konsultoimaan AA-toimitusta näissä Taskari-asioissa.
-
Janne voisi ihan hyvin mennä konsultoimaan AA-toimitusta näissä Taskari-asioissa.
Haa, kiitos luottamuksesta ;-). Olen oikeasti sitä mieltä, että lehden toimituksen pitäisi lukea enemmän kvaakkia. Vaikka tuskinpa siellä lafkassa ihan tyhmiä ollaan. Tietävät varmasti, että mikä myy. Voisikohan siellä olla joku diili takana, että niiden pitää ostaa (ja julkaista) tietty määrä perushöttöä, jotta saavat samalla julkaistua ne 1-2 laatutarinaa per pokkari.
Hinnat ovat nousseet varmaan sen takia, kun myynti ei ole enää niin suurta. Mikä tietysti on taas omiaan laskemaan myyntiä.
-
Kolme suosikkia pystyi vaivoin seulomaan mutta paremmuusjärjestykseen näitä ei sitten saa enää millään, kaikki ensiluokkaista Ankkaa terävimmästä kärjestä;
- 10. Roope näkee punaista
- 32. Onnenpoika Aku Akka
- 41. Aku taikaviitta.
-
Taskarit tulivat skandinaviaan Saksan Ehapan kautta, mutta olivat toki koosteina aitoitalialaista perua.. I classici -nimikkeellä Italiassa ilmestyivät. Ks Ankkalinnan pamaus nro 21, taskari-spesiaali.
Ankkalinnan pamaus ei ole tässä nyt käsillä, mutta kiinnostavaa on, että tietääkseni ainakin Marja Kelo ja Liisa Ryömä käänsivät taskareita välillä 5-18 suoraan italiasta.
Numerosta 19 eteenpäin alkoi pitkä pätkä Mary A. Wuorion käännöksiä, jotka oli tehty saksasta. Tähän mennessä Suomen taskarit olivat seuranneet saksalaisia mutta Wuorion tullessa kääntäjäksi hän käänsi meillä vielä ilmestymättömät saksalaistaskarinumerot 2-10. Numeron 1 hän oli jo kääntänyt meikäläiseksi numeroksi 14. Jotenkin muistaisin, että Wuorio olisi kääntänyt myös taskarit 1-4 mutta tässä nyt työaikana ei ole käsillä kirjoja joista voisi tarkistaa.
Näistä vanhojen taskukirjojen kääntäjistä ei ole oikein minkäänlaista informaatiota. Kiinnostaisi lukea. Huomasin joskus, että Wuorio oli 60-luvulla jonkin naistenlehden päätoimittaja. Juuri tuo numero 19 "Roope-sedän miljoonat" on hillittömimpiä Disney-käännöksiä koskaan. Pidin myös Kelon äärimmäisen lyhyestä ja karsitusta tyylistä.
-
Ankkalinnan pamaus ei ole tässä nyt käsillä, mutta kiinnostavaa on, että tietääkseni ainakin Marja Kelo ja Liisa Ryömä käänsivät taskareita välillä 5-18 suoraan italiasta.
Eiköhän Kelo kääntänyt saksasta myös? Sähkösanomatyyli ja Peregon pistäytymiset tarinoissa ainakin viittaavat vahvasti siihen.
-
Eiköhän Kelo kääntänyt saksasta myös? Sähkösanomatyyli ja Peregon pistäytymiset tarinoissa ainakin viittaavat vahvasti siihen.
En ole vieläkään kotona, mutta ainakin taskarin 18 Aku urhokas alkuteokseksi on merkitty sisäkannessa Paperino il grande. Wuorion käännöksissä oli aina saksankielinen alkuteos.
Lisäksi Kelo käänsi Aku Ankan klassikot -albumit, joita ei ole tietääkseni ilmestynyt ollenkaan saksaksi. Kolmanneksi taskukirjassa 5 Mikki sanoo Jopi Jalkapuolelle olevansa menossa Amerikkaan. Minulla on saksankielinen käännös kirjasta ja siinä sanotaan nach Entenhausen eli Ankkalinnaan.
Taskarit 13 ja 16 (Kari Kuuva -teema) kääntänyt Liisa Ryömä taas on kääntänyt paljon kirjallisuutta italiasta. Oma teoriani on, että Suomessa taskarit kävivät yhtä hyvin kaupaksi kuin Saksassa ja kun italiasta kääntäjää ei jostain syystä saatu, Wuorion piti kääntää vanhat meillä julkaisemattomat saksankieliset että ehti ilmestyä uusia käännettäväksi.
-
Erikoisen lisänsä tuo se, että vaikka (yleensä Ryömän) käännös on tehty italiasta, kuvamateriaali on saksalaisten perua: sormet sanoo pam, puhutaan luodeista vaikka kuvassa on suihkuttava vesiletku jne.
Timo
-
No sehän selvittää aika paljon. Marja Kelon käsittelyssä dialogi on kyllä välillä kuin Kaurismäen elokuvassa.
Taskareiden kääntäjinä on ollut myös jonkun verta vierailevia tähtiä, kuten Jyrki Jahnukainen (29: Lännen sankarit), Iiris Lindman (23: Mikki kuulee kummia, mutta 3.painos Helena Kemmo, miksiköhän?), Antero Raevuori (17: Roopen joulutervehdys) ja Eeva-Kaarina Aronen (10: Roope näkee punaista).
-
Kelon lyhyestä dialogista: ajattelin pitkään, että se johtui italiasta kääntämisestä, mutta kun sain lopultakin ostettua aidon vanhan taskarin (meillä julkaisematon I gialli di Topolino), puhekuplien tekstit olivat pitkää ja polveilevaa kieltä ja niissä oli romaaniseen tyyliin meikäläisittäin outoja ja mahtipontisia rakenteita.
Kuvamateriaalista: minulla on muutamia vanhoja taskareita jossain kaapinperällä sekä suomeksi että saksaksi, mm. Ryömän kääntämä Voimakolmikko sekä aiemmin tässä keskustelussa mainittu Kelon kääntämä Aku Urhokas. Täytyy katsoa löydänkö mitään jos jaksan kaivaa ne esiin. Nyt kun mietin, tuon ajan taskareiden puhekuplia ei tekstattu.
Yksi sensuurin paikka on tietenkin taskukirja 6 Aku Baba ja kuusi rosvoa. Siinä tosiaankin puhutaan luodeista vesiletku kädessä ja Roope sanoo polvistuneelle Akulle "Hyvästi, Aku" sormi ojossa. Ehkä käännökset vain lähetettiin Veronaan, missä ne painettiin oikeisiin kupliin. Aku Baba oli 1977 viimeinen toisen painoksen taskari, joka painettiin Italiassa. Mikki Hiiren kuumak kesä tuli jo Sanomapainosta. Minusta italialainen painotyö oli aivan omaa luokkaansa, mustakin niin mustaa että suorastaan soi, mutta varsinkin noiden viimeisten kakkospainosten selkien liimaukset pettivät, mikä saattoi olla syynä painopaikan vaihtamiseen.
Minusta on kummaa että kun taskukirjat on Suomen myydyin kirjasarja, jolla on ollut suuri vaikutus kasvavaan nuorisoon, sen toimittamisesta ja kääntämisestä ei tunnu olevan mitään tietoa.
-
Roopen joulutervehdys oli muistaakseni ensimmäinen käsin tekstattu taskari. Roope-sedän miljoonat olikin sitten taas yhtäkkiä ladottua tekstiä. Saman taskarin kohdalla paperi muuttui ohuemmaksi ja kirja ei ollutkaan niin muhkea kuin ennen, ja muistan kuinka oudolta se tuntui.
Muistan myös miten Ritari Peloton tuntui hyvin oudolta kun siinä ei ollutkaan esinäytöstä, vaan Taliafferoa oli laitettu juttujen väliin.
Nämä kirjat eivät ole koskaan olleet mitään muuta kuin kulutushyödykkeitä (olkoonkin että niiden sisältö on ajoittain nerollista), joten ei ihme että niiden toimituksellinen historia on hieman epäselvä.
-
Roskaa tai ei, mutta niitä on luettu ja niillä on ollut vaikutusta. Esimerkiksi itse nyt näin aikuisena arvostan taskareiden sähkösanomatyyliä paljon enemmän kuin Aku Ankka -lehden äikänopettajien kiittelemää teennäistä koukeroisuutta, vaikka pahimmat "tarkoitin pilkkaan, mutta vasama ei yltänyt likellekään" -kammottavuudet tulivat vasta 80-luvulla.
70-luvulla ammattihuolestujat laskivat sarjisten sanavarastoja ja opettivat vanhemmille, että ne olivat suppeammat kuin kivikauden ihmisillä. Ja taas saatiin lapsilta kiellettyä jotain. Sitä en kyllä epäile, etteikö näitä taskareita oltaisi käännetty kiireessä ja halvalla, mutta koska ne mädättivät aivoni jo lapsena, se on minusta osa niiden viehätystä.
Lapsena ajattelin, että taskareissa on jokin oma suomenkielensä. Vasta aikuisena tajusin, että Wuorio pani niihin savolaisuuksia, joita en osannut länsisuomalaisena tunnistaa. Esimerkiksi virkkeen aloittaminen vaan-sanalla.
Nyt aikuisena ei tule enää luettua kovinkaan aktiivisesti, mutta pidän suuresti jopa Kelon tavasta täyttää pikkuruisia puhekuplia sellaisilla syvämietteisillä virkkeillä kuin "äh.", "öyh", "joo" jne. Kelon työssä taisi olla vähän hoppuilua koska hän ei näköjään ollut tarkastanut hahmojen suomalaisia nimiä. Taavi oli Pekko Ankkala ja Kroisos Pennonen Rahankka.
Koska nämä eivät ole mitään maailmankulttuuria, jokainen yleensä saa täysillä irti vain pienen epookin tarinoista, jotka on lukenut ensimmäistä kertaa tietyssä iässä. Tämä on myös syynä siihen, miksi joka aikakauden ihmisten mielestä ennen oli paremmin.
Se ei tietenkään tee niitä arvottomiksi. Niiden tulkintakehys voi olla hyvinkin monitahoinen ja hienostunut, mutta sitä ei yleensä olla kirjoitettu minnekään ylös, joten sen kaivaminen esiin vaatii työtä. Tästä on paljon esimerkkejä kulttuurintutkimuksessa kun "roskasta" on löydetty vaikka mitä sävyjä ja merkityksiä. Jostain ihmeellisestä syystä tämä kaivuutyö ei ole vielä alkanut taskukirjojen kohdalla.
-
Sataprosenttisesti samaa mieltä kaikesta mitä sanot.
-
Ohhoh. Toukokuun taskari näyttäisi olevan oikein TRIPLA. Luulin niiden jo kadonneen lopullisesti. 8]
-
Ohhoh. Toukokuun taskari näyttäisi olevan oikein TRIPLA. Luulin niiden jo kadonneen lopullisesti. 8]
Niin minäkin luulin Tähtien sedän tehneen.
-
Ohhoh. Toukokuun taskari näyttäisi olevan oikein TRIPLA. Luulin niiden jo kadonneen lopullisesti. 8]
Positiivinen uutinen näinä ankeina aikoina sarjakuvarintamalla.
-
Kunhan ei ole kovin paljoa huonoja täytetarinoita, joissa (esim. aikaisemmasta numerosta) Aku jahtaa jotain hiton PERSIKKAA hiki hatussa ympäri mantuja.
-
AATK-aiheisia ketjuja yhdistelty, varsinkin sellaisia, joissa juttua ei ole enää aikoihin piisannut, tai sitten uusia lyhyitä.
Taskarien nykytasoa (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,1710.0.html) sopii yhä päivitellä omassa ketjussaan, sillä oli ne ennen niin paljon parempia - silloin kun MINÄ olin nuori...
(http://www.kvaak.fi/images/articles/25062012120240-0.jpg)
-
Uusi triplataskari on lehtipisteissä. Selasin sisältöä R-kiskalla jo aamusta, ja silmiin pisti pari Carpin klassikkoa (sekä Mikki että Aku -tarinat) sekä erityishuomiona 200-sivuinen(!) Zichen Mikki-tarina.
http://www.lehtipiste.fi/fi/kirjat/Sarjakuva-albumit/Disney/591480/Aku+Ankan+Taskukirja+(uutuus)+No+413+Tripla+T%C3%A4htien+Set%C3%A4+Vastaisku/
Pitää käydä työpäivän jälkeen nappaamassa mukaan. Teemataskari ei nimittäin vielä ollut hyllyssä vaikka sekin on ilmestynyt (off-topic):
http://www.lehtipiste.fi/fi/kirjat/Sarjakuva-albumit/Disney/591499/Aku+Ankan+Taskukirja+(teema)+No+38+%C3%84lypeli/
-
^Näyttää lupaavalta tuo tripla, Teema-taskarissa pitäisi yhdestätoista tarinasta olla seitsemän ennen julkaisemattomia Suomessa.
-
Italian Disney laittoi kaksi taskukirjoista tuttua laajaa sarjakuvakokonaisuutta komeisiin koviin kansiin Disney Golden Edition. (http://www.afnews.info/wordpress/2014/05/12/disney-da-libreria/)
EDIT: Äh, tämänhän piti laittaa normaaliin taskariketjuun.
Timo
-
^Italialaiset osaavat innovoida, ei vaan meitin Sanomien porukka tuollaista keksi >:D
-
^Italialaiset osaavat innovoida, ei vaan meitin Sanomien porukka tuollaista keksi >:D
Noh, noh, onhan meillä komea Ankalliskirjallisuuden klassikot ja sitä ennen oli toi Ankallishistoria-sarja.
Timo
-
200 sivua tajunnanvirtaa ja päätöntä kohellusta. Zichellä on aiemmin ollut lyhyitä sekoiluja, mutta tämä uusin on varmaan sekopäisin tarina Taskarin historiassa: Topokolossal.
-
200 sivua tajunnanvirtaa ja päätöntä kohellusta. Zichellä on aiemmin ollut lyhyitä sekoiluja, mutta tämä uusin on varmaan sekopäisin tarina Taskarin historiassa: Topokolossal.
Ilmeisesti huonolla tavalla eikä kuten Kuuraketissa (AATK 25)?
-
Topokolossal tuo nimenä mieleen Pasolinin toteutumattoman elokuvan Teo-Porno-Kolossal, mutta ei kai taskukirjoissa sentään ihan niin tuhnuisia aihepiirejä parodioida...
-
Ilmeisesti huonolla tavalla eikä kuten Kuuraketissa (AATK 25)?
Huonolla tavalla. Sekoilu on sinänsä ihan ok tässäkin, mutta hahmoilla on kaikilla pelleilymoodi päällä. Kuumatkassa hahmot toimivat luonteensa mukaisesti.
http://coa.inducks.org/story.php?c=I+TL+2171-5P
(http://www.ubcfumetti.com/monitor/0305a5.jpg)
-
Topokolossal oli mainio! Mieluummin luen improvisoitua ja vapaasti etenevää kohellusta kuin juttuja, joissa tarinan kulku selviää viimeistään kolmannelta sivulta ja kaavaa toistetaan 313. kerran
Oli siinä pari varkautta myös Mel Brooksilta. "Kiitoksia että painoitte itsetuhonappia. Alus tuhoutuu viiden minuutin kuluttua."
-
No joo. Olihan siinä.
Mutta 200 sivua :-O
-
Kyllä mää Zichen tarinasta tykkäsin, vaikka meinasinkin joskus lajat selitystekstit alkaa puuduttamaan. Konnien alkuperäiset pyrkimykset oli vähän huonosti perusteltu ja täytyi itseä vähän väliä muistuttaa kuinka mittavaan filmiprojektiin olikaan taas päädytty. Kuvitus oli kyllä ihan huippua. Jotenkin minuun vetosi Minnin röhönaurut nähdessää Mustakaavut ilman kaapua ja Mikin supersankarikostyymissään. Ihan varmasti tarina jää mieleen.
-
Zichen Mikki-kohellus oli kyllä hervottominta luettavaa miesmuistiin. :D
Minua kuitenkin hämmensi tarinan alussa viittaus Akkojen tekemään saippuasarjaan joka oli aikoinaan tullut ulos RA-TV:stä.
Kyseessä on siis mitä ilmeisemmin tarina Il papero del mistero (http://coa.inducks.org/story.php?c=I+TL+2115-2P). Ainakin molemmissa tarinoissa näyttäisi televisiota seuraavan sama perhe.
Julkaisujärjestyksessäkin nyt nähty Mikki-tarina on tullut italiassa toisena.
Minua kiinnostaisikin tietää minkä takia "Ankka-saippuaa" ei julkaistu ennen tätä siihen viittaavaa tarinaa?
Mikki-tarinan julkaisusta en silti ollenkaan valita sillä olen näitten TOSIpitkien tarinoiden suuri ystävä. Muissa taskarimaissa on julkaistu vastikään 126-sivuinen Zio Paperone e l'ultima avventura (http://coa.inducks.org/story.php?c=I+TL+2985-1P) mikä toivottavasti saadaan piakkoin myös suomeksi.
Mielenkiinnosta otin selvää mitä muuta herkkua meille saattaisi olla luvassa ja Inducks löytää 44-suomessa vielä julkaisematonta yli 90-sivuista tarinaa joiden seassa on sellaisiakin tekijämestareita kuin Romano Scarpa, Massimo De Vita, Giulio Chierchini, Casty ja Giorgio Cavazzano sekä monia muita!
TOSIpitkät tarinat (http://coa.inducks.org/comp2.php?code=I&keyw=&keywt=i&exactpg=&pg1=89&pg2=&bro2=&bro3=&kind=0&rowsperpage=0&columnsperpage=0&hero=&xapp=&univ=&xa2=&creat=&creat2=&plot=&plot2=&writ=&writ2=&art=&art2=&ink=&ink2=&pub1=&pub2=&znfi=on&ser=&xref=&mref=&xrefd=&repabb=&repabbc=al&imgmode=1&vdesc2=on&vdesc=en&vfi=on&sort1=auto)
-
^Kiitos Kääk13 noista tiedoista, toivottavasti nyt Sanomat panostaa näihin pitkiin tarinoihin, Kääk13:n tapaan pidän niistä.
Ja tuo Zio Paperone e l'ultima avventura saadan pian julkaistua Suomessakin.
-
Kyseessä on siis mitä ilmeisemmin tarina Il papero del mistero (http://coa.inducks.org/story.php?c=I+TL+2115-2P). Ainakin molemmissa tarinoissa näyttäisi televisiota seuraavan sama perhe.
Ja siinäkin vain 181 sivua. :D
-
Tässä uusimmassa taskarissa (413) Panaron ja Carpin tarina Etsivä Aku ja hiusvarkaiden tapaus on melko röyhkeä kopio Gottfredsonin varhaisesta tarinasta The Crazy Crime Wave (en tiedä onko julkaistu suomeksi, nutta luin sen justiin Fantan julkaisemasta Gottfredsonin kirjasarjan kakkososasta). Siinähän Mikki ja Hessu ryhtyvät etsiviksi, kun Hessu perii enoltaan etsivätoimiston. Taitaa olla kyseessä Hessun ensiesiintyminen.
-
Inducksin mukaan The Crazy Crime Wave on julkaistu Minä Mikki Hiiri-kirjassa nimellä "Mikki Hiiri salapoliisina".
-
Ei ole ensimmäinen kerta, kun 'lainoja' tapahtuu. Muistaakseni Enrico Faccini on tehnyt useitakin, ainakin Pier Carpin & R Scarpan Nelikulmainen Amfora ( taskari 28 ) on kopioitu myöhemmin nimellä Antiikin Aarteet ( 342: Saksipotku ). Silti aloitussivulla lukee käsikirjoitus & piirrokset Enrico Faccini...
-
Taskari 414 on tänään ilmestynyt. Tämmöinenkin julkaisu on yllättäen tullut:
http://www.lehtipiste.fi/fi/kirjat/Sarjakuva-albumit/599454/Aku+Ankan+Taskukirja+%28extra%29+Roope-Set%C3%A4+taskari+1/
Sekä lisäksi jo aiemmin tässä viestiketjussa mainittu Supertaskari ja kanneltaan Akun synttäriteemainen uusin Jumbo. Kaikki ovat ilmestyneet samana päivänä - ei tiedä minkä julkaisun ensimmäisenä lukisi. ???
-
No jopas nyt tätä Ankka-sarjakuvan ilotulitusta. Roope-Taskari tuli kyllä täysin puun takaa. Näyttää takakannen mukaan sisältävän Roope-setä-lehdissä julkaistuja sarjoja. Jäänee siis ostamatta.
-
No jopas nyt totta tosiaan jotakin tätä Ankka-sarjakuvan ilotulitusta! Uusin Taskari, Supertaskari, Jumbo ja lopulta tuo Roope-Taskarikin lähtivät kioskilta mukaan. Viimeksi mainitun sarjat olivat peräisin alkuvuoden 2003 lehdistä, joita hyllystäni ei satu löytymään, kun olin Roope-setien täyspäisen keräilyn suhteen aikanani valitettavan myöhäisherännäinen. Supertaskari se vasta kuulkaa hyvältä näyttääkin pikaisen silmäilyn perusteella! On Heshukkaa, Taikaviittaa ja Ultrasankareita ynnä Scarpaa, Cavazzanoa ja Carpia näin esimerkiksi. Tässähän pitää vesi kielellä alkaa suunnitella aikataulua näiden lukemiseksi tässä kesän aikana.
-
Roope-taskari olisi voinut olla kuin Aku Ankan Näköispainos. Julkaistaisiin ropsut alusta asti taskari muodossa. Sellaisen ostaisin. :P
-
Roope-taskari olisi voinut olla kuin Aku Ankan Näköispainos. Julkaistaisiin ropsut alusta asti taskari muodossa. Sellaisen ostaisin. :P
Tämä olisikin hyvä idea. 3 ropsua niteeseen, 300sivua luettavaa. Alkupään ropsuissa on vielä todellisia helmiä, toki se taso jossain 90-luvulla on karmaisevaa (mielestäni) mutta sitten taas paranee 2000-luvulla, mistä nuo ekan Roope-taskarin jutut oli. Olihan siellä mm. yksi Motturan tarina, joka vaikutti ostopäätökseen.
-
Tuli ostettua koko jytky eli kaikki nuo julkaisut, kesälukemista nääs!
Uusimmassa taskarissa ilahduttaa se, että Castylta on yksi tarina, lisäksi Carpilta myös Mikki-tarina, plussaa Taikis-tarinasta.
-
Uusimmassa taskarissa ilahduttaa se, että Castylta on yksi tarina
Rodolfo Ciminon tarina kylläkin. Sen verran hyvä kuitenkin, että onkohan Casty muuttanut sitä kovastikin?
-
Tämä olisikin hyvä idea. 3 ropsua niteeseen, 300sivua luettavaa. Alkupään ropsuissa on vielä todellisia helmiä, toki se taso jossain 90-luvulla on karmaisevaa (mielestäni) mutta sitten taas paranee 2000-luvulla, mistä nuo ekan Roope-taskarin jutut oli. Olihan siellä mm. yksi Motturan tarina, joka vaikutti ostopäätökseen.
Alkuvuosien ropsut olisi tosiaan kiva nähdä paketissa, jonnekin vuoteen 1983 saakka Tai mieluiten tietysti vähän valikoiden...Kun nyt noita olen lueskellut niin 80-luvun keski- ja loppupuoli oli kauheinta, nytkähdys parempaan suuntaan tuli samaan aikaan kuin Akkarissa eli 1990 (mm. kun ne helvatan S-tarinat heivattiin pois) mutta 00-luvulla vasta alkaa perustaso olla oikeasti laadukasta.
Mutta tuo Roope-taskari vähän ihmetytti kun siinä tarinat oli kaikki julkaistu ja peräisin vain kolmesta ropsusta, joista olikin sitten kai melkein kaikki tarinat...?
Supertaskri sen sijaan kiinnosti kun nuo ultrasankarit, Pikku-Aku ja Heshukka ovat kiinnostaneet ja Anderville on ollut aika korkeilla sijoilla Inducksin listoilla (ja Faraci-Cavazzano lupaa lähtökohtaisesti hyvää).
-
Henri Häkkilän taskariarvosteluun (http://ankkalinnake.blogspot.fi/2014/07/arvostelu-aku-ankan-taskukirja-415.html) viitaten:
Egmont-tarinoita on tosiaan vähennetty Taskareissa ja tämänkertaisen pläjäyksen luettuani en ihmettele sitä yhtään. Ankkojen käytös on paikoin varsin kummallista, kliseinen roistojoukko jää nalkkiin kuin itsestään eikä koko tarinassa lopultakaan tapahdu mitään kiinnostavaa.
Kirjan ehdoton kohokohta oli Pezzinin ja De Vitan Kadonneiden tiedemiesten tapaus. Ankkapuolella ei hirveästi onnistumisia näkynyt Vitalianon ja Cavazzanon mainiota tarinaa lukuun ottamatta.
Ymmärrän kyllä miksi Alberto Lavoradorin piirrostyyli jakaa mielipiteitä. Omasta mielestäni kyseessä on erittäin upea taiteilija, jonka tarinoita haluaisin ehdottomasti nähdä jatkossakin. Itse tarina oli aika kaavamainen rutistus Marco Boscolta, mikä ei toki yllättänyt.
-
Itse ostin halvalla divarista uusimman triplataskarin (5e ja 2014). Yllätyksekseni miltei kaikki tarinat olivat luettavia. Jätin lukematta jotain 2-4 tarinaa (en muista tarkemmin). Mielenkiintoista oli se kun yksi hyvä tarina kesti 200 sivua.
-
Ostin ensimmäisen supertaskarin lähinnä täällä Kvaakissa olleiden Anderville-tarinaa kehuneiden kommenttien innoittamana, mutta minun on pakko myöntää hieman pettyneeni. Cavazzanon taide on toki hienoa eikä Faracin tarinakaan huono ole, mutta jotenkin juoni tuntuu valjulta. Parodisista elementeistä puuttuu särmää ja oivallusta. 1990-luvulla Mikin dekkaripokkareissa ja jonkun kerran taskareissakin nähdyissä Mikki-jutuissa tämä kovaksikeitetyn etsivätarinan tekeminen sujui paremmin, vaikka niiden piirrosjälki on yleensä aika tökeröä.
-
Itse olen muuttunut taskareiden suhteen (miltei kokonaan) kaikkiruokaiseksi. On yhä tarinoita jotka skippaan/jätän väliin piirrostusjäljen perusteella mutta niitäkin on yhä vähemmän.
-
Ostin ensimmäisen supertaskarin lähinnä täällä Kvaakissa olleiden Anderville-tarinaa kehuneiden kommenttien innoittamana, mutta minun on pakko myöntää hieman pettyneeni. Cavazzanon taide on toki hienoa eikä Faracin tarinakaan huono ole, mutta jotenkin juoni tuntuu valjulta. Parodisista elementeistä puuttuu särmää ja oivallusta. 1990-luvulla Mikin dekkaripokkareissa ja jonkun kerran taskareissakin nähdyissä Mikki-jutuissa tämä kovaksikeitetyn etsivätarinan tekeminen sujui paremmin, vaikka niiden piirrosjälki on yleensä aika tökeröä.
Anderville on käsittelyssään kovin meta, niin kovaksikeitettyjä kuin Mikki-dekkarien konventioita kohtaan. On kyllä niin että jos tuolle tulee jatkoa niin paukkuja pitää olla muitakin, siinä missä dekkaripokkari-linjalla pystyi pyörittämään perustasoltaan varsin ansiokasta tarinasarjaa...
-
Anderville on käsittelyssään kovin meta, niin kovaksikeitettyjä kuin Mikki-dekkarien konventioita kohtaan. On kyllä niin että jos tuolle tulee jatkoa niin paukkuja pitää olla muitakin, siinä missä dekkaripokkari-linjalla pystyi pyörittämään perustasoltaan varsin ansiokasta tarinasarjaa...
Olen samaa mieltä kuin hdc. Jatkoa on tullut (http://coa.inducks.org/simp.php?d1=&d2=anderville&d4=&creat=&exactpg=&kind=0), mutta nyt tämän ensimmäisen osan luettuani en ehkä odota tulevia osia (sikäli kun niitä meillä julkaistaan) aivan yhtä kuumeisesti kuin ennen. Tämä avausjakso on aika haahuileva näinkin pitkäksi tarinaksi ja jos jatko-osissa ei omaan metatason näppäryyteensä melkein kompastuvan dekkaripastissin rakentamisen sijaan panosteta myös vetävään juoneen, niin aika keskinkertaiseksi uhkaa koko Anderville-sarja jäädä. Odotukset olivat kovat, ja siksi arvostelukin on vähän ankarampaa.
Pidätän kuitenkin itselleni oikeuden yllättyä iloisesti, jos meno tästä paranee.
-
Uusimmassa taskarissa näytti olevan Marco Rotan Mikki-tarina Arvaamaton antiikkiase. Koskahan on viimeksi ollut taskarissa mukana Rotan tarina?
-
Tulin ostaneeksi taskarin 419, pitkä avaustarina ja Castyn Mikki-seikkailu saivat löysäämään kukkaronnyörejä, muita juttuja en ole vielä ehtinyt lukeakaan. Viimeksi mainittu onkin nannaa kaikille italo-Mikin pitkän linjan ystäville, Atomiinus tekee paluun ja mukana on muutama hauska pieni viittaus Scarpan klassikoihin.
Se on tosin sanottava, että Castyn taiteesta jää tällä kertaa aavistuksen jähmeä yleisvaikutelma, vaikkei siinä nyt periaatteessa mitään yksittäistä suurempaa ongelmakohtaa ole. Muutaman Castyn kässärin aiemmin kuvittanut Lorenzo Pastrovicchio voisi siirtyä hänen hovitaiteilijakseen, hänen hahmonsa ovat sen ratkaisevan aavistuksen elävämpiä.
Francisco Artibanin ja Alessandro Perinan yli satasivuinen, eeppisiä mittoja tavoitteleva Roope-tarina ei sitten taas oikein sytytä. Nimeä ("Viimeinen seikkailu") myöten ollaan mahtipontisia ja marssitetaan ankkoja vastaan suuri vihollisten yhteisrintama, haahuillaan noitaulottuvuudessa ja Terra-firmassa - mutta kaikki jää jotenkin valjuksi.
Roopen, Kroisoksen ja Kulta-Innon keskinäinen nokittelu on kesyä verrattuna vanhojen tarinoiden helposti fyysisiksi yltyneisiin vastakkainasetteluihin, ja hahmojen reaktiot vastoinkäymisiin vaisuja. Koko tarinassa on jonkinlainen sordiino päällä. Kyllä näistä aineksista olisi pitänyt saada kasaan paljon muistettavampi kokonaisuus kuin tämä teelmä.
-
Nyt on sitten kaikki nähty. Roope saa vastaansa Kroisoksen, Into-Piin, Millan ja karhukoplan samaan aikaan. Eikä ne silti pärjää. Ei niitten kannata enää yrittääkään. Eikä se tarina oikein saanut ilmaa siipiensä alle, vaikka tiettyä yritteliäisyyttä ei puuttunutkaan. Mutta Castyn tarina oli N-A-U-T-I-T-T-A-V-A!
-
Nyt on luettu taskukirjan 419 loputkin tarinat ja yllätyksettömästi Castyn "Varjonautit" on tämän möhkäleen vaikuttavinta antia. Vanhemmilta tarinoilta odotin pieniä nostalgiasäväreitä, mutta aika haukotuttavia ne ovat, ei maailma olisi merkittävästi huonompi paikka, vaikkei näitä olisikaan saatu suomeksi. Mark ja Laura Shaw'n sekä Cavazzanon kevyt kotkahupailu jaksaa vähän hymyilyttää, vaikkei mitenkään unohtumaton olekaan.
Taikaviitan ja Viitattaren yhteisseikkailu on hiukan keskimääräistä Viitta-juttua parempi lähinnä mukiinmenevän kuvituksen ansiosta. Yhä uusien ankkalinnalaisten sonnustautuminen supersankaritrikoisiin alkaa tosin olla sen verran usein toistuva juonikuvio, että se väsyneimmillään kääntyy jo laimeaksi parodiaksi itsestään.
-
Onko karhukoplaa vielä nähty supersankareina?
-
Onko karhukoplaa vielä nähty supersankareina?
Ei kai supersankareina, mutta superroistoina kylläkin — ainakin muistini mukaan. Yritin etsiä tarinaa, jossa koplalaiset olisivat syöneet Hessun superpähkinöitä, mutta en nyt tähän hätään sellaista löytänyt. Joskus olen kuitenkin sellaisen mielestäni lukenut.
Italialaisissa sarjoissa Karhukoplallahan on vähän väliä kaikenlaisia supervempaimia, mutta ne eivät vielä taida tehdä heistä superroistoja.
-
Yhden tarinan ainakin muistan jossa koplalaiset olivat saaneet supervoimat jotka muistuttivat kovasti alkuperäisiä X-miehiä, Enkeliä, Jäämiestä ja Petoa (ja karhuvaari lenteli taustalla roskapöntössä Xavierin tapaan).
Mutta nämä ovat aina olleet kyllä yksittäistapauksia toisin kuin Viitatar, Lepakkoankka ja ketä näitä on.
-
Yhden tarinan ainakin muistan jossa koplalaiset olivat saaneet supervoimat jotka muistuttivat kovasti alkuperäisiä X-miehiä, Enkeliä, Jäämiestä ja Petoa (ja karhuvaari lenteli taustalla roskapöntössä Xavierin tapaan).
"Superkarhut" (http://coa.inducks.org/story.php?c=I+TL+2053-4&search=superkarhut), suomeksi taskarissa 190.
-
Joulu-aiheinen Teema-taskari on ilmestynyt, takakannen mukaan tarinat ovat Suomessa julkaisemattomia. mene ja tiedä sitten onko näin?
-
Joulu-aiheinen Teema-taskari on ilmestynyt, takakannen mukaan tarinat ovat Suomessa julkaisemattomia. mene ja tiedä sitten onko näin?
Kyllä näin on joulu-Teemojen kohdalla aiemminkin mainittu olevan ja on myös ollut, joten voinemme tälläkin kertaa luottaa maininnan oikeellisuuteen.
-
Onkohan Antilla tietoa jatkuuko nämä erikoisemmat Taskarit mm. klassikojen tuplat ja super-taskarit ensi vuonna?
-
Minusta alkaa nyt uhkaavasti tuntua siltä, että Taskareiden uusintapainossarja päättyi ainakin tältä erää numeroon 157, kun uutta numeroa ei ala kuulua ja mainitun numeron takakannessa ei tuttuun tapaan ollut mainosta seuraavasta numerosta. Uusinnathan toki aloitettiin tänä vuonna taasen alusta tuplaniteiden myötä, mutta harmittelen tätä mahdollista päätöstä, koska uusintapainokset ovat olleet oiva tapa paikata aukkoja kokoelmassa ja nuo alkupään numerot omistan jo.
Onhan tässä ihan hyväkin puoli: kirpputorit ja divarit varmasti kiittävät, kun minunkin täytyy nyt aktiivisemmin jalkautua niihin, mikäli noita aukkoja aion jatkossakin täyttää.
-
Joulu-aiheinen Teema-taskari on ilmestynyt
Pidän näistä jouluteemoista hyvin paljon, mutta nyt näytti taso sen verran heikolta että ostamatta taitaa jäädä. Viime vuotisen jutuistakin on vielä osa lukematta.
-
Huonolla tavalla. Sekoilu on sinänsä ihan ok tässäkin, mutta hahmoilla on kaikilla pelleilymoodi päällä. Kuumatkassa hahmot toimivat luonteensa mukaisesti.
Palaan "Topokolossaliin" nyt taskukirjan 413 luettuani. Paukkufarssia vanhojen älyvapaiden aikojen hengessä toivoin, mutta ei tämä valitettavasti kauhean riemukas tarina ole. Kähkönen osuu naulan kantaan todetessaan, että kaikki vain pelleilevät, eivätkä toimi luonteensa mukaisesti. Hauskuus tämäntyyppisissä tarinoissa syntyy juuri siitä, että oudossa tilanteessa hahmojen tavanomaiset piirteet vain nostavat tarinan entistä kahjompiin sfääreihin. "Kuumatka" ja ankkojen kohtaamiset Saturnuksen Rebon kanssa ovat malliesimerkkejä tästä.
Tämmöisessä absurdissa tarinaympäristössä jo vuosikymmeniä sitten vakavoituneen Mikin tulisi olla "straight man", joka kaikesta fiksuudestaan huolimatta jää kakkoseksi outouksiin rennosti suhtautuvalle Hessulle.
Huonoimmin hupsuttelu sopii kuitenkin Mustakaavulle, jonka mestaririkollishabitukselle tämmöinen kohkaaminen on aivan vierasta.
-
Siis, hetkinen julkaistaanko näitä uusintapainosten tuplaniteitä nyt siten että ensimmäisessä on numerot 1-2, toisessa 2-3, kolmannessa 3-4?? Mitä järkeä?
http://coa.inducks.org/issue2.php?c=fi&c1=AATKU
Timo
-
No ei. Kaupoissa ja kioskeissa on juuri (http://www.lehtipiste.fi/fi/kirjat/Sarjakuva-albumit/591536/Aku+Ankan+Taskukirja+%28extra%29+Uusintapainos+no+3-4+2014/) tuplanideuusintapainos, jossa on taskukirjat 3 ja 4. Sitä ennen siis tuli yksissä kansissa AAT:t 1 ja 2.
Vaikeata saada selvää tuosta Inducksista. Minun pitäisi olla tottunut taulukoiden lukija ja tekijä, mutta en saa tuolta yhdellä silmäyksellä selvää mistä asiasta kulloinkin on kyse. Taitaa tuolla tosiaan - ainakin nyt - lukea, että yksissä kansissa tulevat muka 2 ja 3.
-
No ei. Kaupoissa ja kioskeissa on juuri (http://www.lehtipiste.fi/fi/kirjat/Sarjakuva-albumit/591536/Aku+Ankan+Taskukirja+%28extra%29+Uusintapainos+no+3-4+2014/) tuplanideuusintapainos, jossa on taskukirjat 3 ja 4. Sitä ennen siis tuli yksissä kansissa AAT:t 1 ja 2.
Vaikeata saada selvää tuosta Inducksista. Minun pitäisi olla tottunut taulukoiden lukija ja tekijä, mutta en saa tuolta yhdellä silmäyksellä selvää mistä asiasta kulloinkin on kyse. Taitaa tuolla tosiaan - ainakin nyt - lukea, että yksissä kansissa tulevat muka 2 ja 3.
Aiemmin joku kirjakerho julkaisi niteen jossa oli 2-3. Tämä taisi olla taskarien 40v juhlavuonna 2010.
-
Kannattaa huomata, että koodilla U 2-3 Kirja Aku Ankka ja Karhukopla (6. painos) / Mikki ja viidakon vaarat (5. painos) ISBN 978-951-32-2966-5 julkaistiin maaliskussa 2010 eikä kuulu tähän uuteen sarjaan. Kyseinen kirja taisi olla juurikin joku kirjakerhokirja. Niitä liikkuu satunnaisesti huutiksessa. Koodit U 1-2 ja U 3-4 taas kuuluvat tähän uudempaan vuonna 2014 ilmestyneeseen sarjaan.
Olen muuten kasaamassa myös taskareiden erilaisista versioista Ankkalinnan Pamauksen kotisivuille samansuuntaista luetteloa, joka on jo ilmestynyt Aku lehdistä. Pyrin esittelemään siinä mm. kaikki eri painoksissa esiintyneet eroavaisuudet.
-
Kannattaa huomata, että [........] julkaistiin maaliskussa 2010 eikä kuulu tähän uuteen sarjaan. Kyseinen kirja taisi olla juurikin joku kirjakerhokirja. Niitä liikkuu satunnaisesti huutiksessa. Koodit U 1-2 ja U 3-4 taas kuuluvat tähän uudempaan vuonna 2014 ilmestyneeseen sarjaan.
No huh... Hyvä näin. Oliskin ollu hölmöä. ::)
kiitos oikaisusta!
Timo
-
Aku Ankan taskareissa on ilmestynyt numerosta 70 alkaen kuvaselkämystaskareita, jotka ovat kakkospainoksia..mielenkiintoa lisää se, että ne ovat kohtuullisen edullisia ja niitä on paljon myynnissä tuolla huutiksen puolella.
Kuvaselkämystaskarit eroittaa joukosta helposti, niissä on kirkkaat värit ja jos nyt onnistun kaikki keräämään, niin selkämyksistä tulee mukavannäköiset kuvat.... :)
-
Minulla on työn alla Akun taskareista laajahko kansikuva ym. selvitys (nyt kasassa 167 sivua). Olen kuvannut ja eritellyt taskareiden kaikki eri painokset ja pyrin saamaan homman valmiiksi alkuvuodesta. Laitan sitten kaikkien katseltavaksi Pamauksen sivuille sen Aku -lehdet tutkimuksen kaveriksi.
-
Vuoden ensimmäisessä Taskarissa alkaa tulkintani mukaan Star Wars -teemainen selkämyskuva. Tuplanumerosta löytyy myös etukoodi, jolla Aku Ankka Lataamoa voi kokeilla kuukauden ajan veloituksetta. Opukseen on myös päässyt livahtamaan ikävä uudistus, kun perinteisesti sisäsivuilla ollut luettelo ilmestyneistä Taskareista on poistettu ja korvattu joidenkin kirjojen kansikuvilla ja kehotuksella hakea Taskari-tietoutta Aku Ankan Internet-sivujen kirjastosta. Pidän tätä huonona uudistuksena. Taskari-luettelo on yhtä olennainen osa Taskaria kuin merimieslakki Akua tai silinterihattu Roopea. Tämän vuoksi tämä uusi Taskari tuntuu tavallisen numeron sijaan joltain erikoisjulkaisulta. Onko aitojen Taskarien tie näin tullut päätökseensä?
-
Taskari-luettelo on yhtä olennainen osa Taskaria kuin merimieslakki Akua tai silinterihattu Roopea.
Periaatteessa olen samaa mieltä, mutta taskukirjaluettelon jatkuva piteneminen johtaisi ajan mittaan yhtä kaikki siihen, että jouduttaisiin joko käyttämään lukukelvottoman pientä fonttia tai venyttämään luetteloa sisäsivuille.
Sisäsivuilta en kaipaisi ainakaan Zichen pilapiirrosta, joka harvoin naurattaa, mutta periaatteen nimissä on kai lähdettävä siitä, että sarjakuvasivulla on oltava etusija ennen listaa, joka ei ole sellaisenaan luonteeltaan kauhean visuaalinen ja jonka päivittäminen internetissä on helppoa. Sitä hauskaa rutiinia, kun uuden taskarin luettelossa saa rengastaa kaikki omistamansa numerot, jään kuitenkin kaipaamaan.
-
Vuoden tai siis kevään/kesän 2015 taskareiden julkaisuista ei ole tullut viime vuosien tapaan ennakkotietoja, olisi mielenkiintoista tietää mitkä erikoistaskarit jatkuvat ja mitkä eivät?
Normitaskarit jatkuvat entiseen tapaan (?) näin voidaan olettaa, ja Henendo antoi jo ennakkoa mitä mahdollisesti on tulossa vuoden ekassa taskarissa.
-
Periaatteessa olen samaa mieltä, mutta taskukirjaluettelon jatkuva piteneminen johtaisi ajan mittaan yhtä kaikki siihen, että jouduttaisiin joko käyttämään lukukelvottoman pientä fonttia tai venyttämään luetteloa sisäsivuille.
Sisäsivuilta en kaipaisi ainakaan Zichen pilapiirrosta, joka harvoin naurattaa, mutta periaatteen nimissä on kai lähdettävä siitä, että sarjakuvasivulla on oltava etusija ennen listaa, joka ei ole sellaisenaan luonteeltaan kauhean visuaalinen ja jonka päivittäminen internetissä on helppoa. Sitä hauskaa rutiinia, kun uuden taskarin luettelossa saa rengastaa kaikki omistamansa numerot, jään kuitenkin kaipaamaan.
Mä en kyllä ikinä rengastanut niitä Taskarin luettelossa omistamiani numeroita. Mulla oli käsin tehty lista paperilla, johon aina merkkasin mitä mulla on ja mitä pitää hankkia divarista.
Näitä käsin tehtyjä luetteloita oli kai 2 kpl...yksi mulla ja yksi mun mutsilla, joka kävi joskus divarissa ostamassa mulle myös noita puuttuvia taskukirjoja.
Divarissa aina itse olessani tarkastin taskukirjan, ettei siinä ollut omistuksia tai rengastuksia. Ostin vain täysin merkkaamattomia taskukirjoja.
Mut täytyy tunnustaa, että palosammuttimen kokoisena erehdyin minäkin piirtelemään niille värittömille sivuille puukynillä...olin tosi tyhmä.
Onneksi tuota aikaa kesti vain pari vuotta ja tajusin, että sarjakuvat pitää jättää rauhaan mun töherryksiltäni.
-
Mä en kyllä ikinä rengastanut niitä Taskarin luettelossa omistamiani numeroita. Mulla oli käsin tehty lista paperilla, johon aina merkkasin mitä mulla on ja mitä pitää hankkia divarista.
Minäkään en onnekseni lapsena saanut päähäni töherrellä mitään sarjakuviini. Listaa omistamistani Taskareista olen aina säilyttänyt päässäni. Joitakin vuosia sitten kirjasin kokoelmani myös Inducksiin, mutta en ole sitä käyttänyt muistilistana itselleni.
No, täytyy tunnustaa, että löytyy minultakin pari hairahdusta... Aku Ankka alkoi tulla minun nimelläni syksyllä 2002. Vuoden 2003 alussa lehdissä julkaistiin jonkin verran Kismet-mainoksia, joissa esiintyi Touhulan perhe. Sivun mittaisen mainoksen puhekuplat olivat viimeistä ruutua lukuun ottamatta tyhjiä ja minä onneton menin ne tyhjät kuplat täyttämään keksimilläni repliikeillä! Ah ja voi!
Tätä kirjoittaessa myös toinen torjuttu muisto tuli mieleeni. Kesällä 2005 tai 2006, nyt en tarkkaan muista, Akkarin palkintotehtävänä oli ristikko, jonka minä typerys menin täyttämään suoraan lehteen. Ah ja voi toistamiseen! Muuten olen kyllä osannut sarjakuviani pitää arvossaan, joskin ne jotkin kaikkein ensimmäiset lehdet ja kirjat eivät hirmuisen lukemisen jäljiltä ole enää aivan priimakunnossa.
-
Osta semmoinen monitoimiprintteri, jossa on skanneri. Ei tule kirjoiteltua vahingossa minnekään.
-
Osta semmoinen monitoimiprintteri, jossa on skanneri. Ei tule kirjoiteltua vahingossa minnekään.
Hyvin tässä on pärjätty noiden mainittujen tyhmyyksien jälkeen. Ovat Ankat pysyneet puhtaina.
Oletko Mika harkinnut uraa kodinkonemyyjänä? Tuo kommentti toi eläväisen mielikuvan sinusta Gigantissa palvelemassa asiakasta.
-
Hyvin tässä on pärjätty noiden mainittujen tyhmyyksien jälkeen. Ovat Ankat pysyneet puhtaina.
Oletko Mika harkinnut uraa kodinkonemyyjänä? Tuo kommentti toi eläväisen mielikuvan sinusta Gigantissa palvelemassa asiakasta.
Jos olisin Gigantin konekodinmyyjä, niin olisin ekan päivän jälkeen saanut potkut. Mä en jaksa kauaa kuunnella ihmisten valituksia...sanon aika rumasti takaisin yleensä. Täällä kvaakissa yritän vähän miettiä ensin mitä suustani päästä...huonolla menetyksellä kuitenkin.
Mut olen kyllä kauhee tekniikka-hörhö. Kaikkiin ongelmiin yritän keksiä aina jonkinmoisen teknisen apuvälineen. Pitäisi noita ajatuksia joskus pistää oikein paperille ja viedä patentti-toimistoon.
-
Menin toissapäivänä kauppaan varmana siitä, että lehtihyllyssä ei takuulla ole mitään uutta kivaa. Vaan löytyihän sieltä: tuplanide numeroista 5-6 ja taskarispesiaali Täyskäki, joka oli täynnä Scarpaa, Cavazzanoa, de Vitaa ja Carpia, joista viimeksi mainitun tarina on vieläpä ennen julkaisematon Suomen maassa. Kiva kauppareissu siis!
-
[...] taskarispesiaali Täyskäki, joka oli täynnä Scarpaa, Cavazzanoa, de Vitaa ja Carpia, joista viimeksi mainitun tarina on vieläpä ennen julkaisematon Suomen maassa. [...]
Mitä, näissäkö on ennen julkaisematontakin tavaraa? En ole vaivautunut näitä edes selailemaan, kun olin siinä uskossa, että niistä löytyy vain ihan viime vuosilta tuttuja juttuja. Ainakin ensimmäisissä tällaisissa spesiaaleissa asianlaita olikin näin.
-
Niin minäkin luulin. Mutta tässä oli nyt peräti kaksi ennen julkaisematonta tarinaa. En tiedä, kuinka tämä periaattessa enää millään tavalla eroaa teemataskarista.
-
Triplataskari. Aika ristiriitaiset tunteet. Yleensä näissä on enemmän niitä wanhoja hyviä tarinoita. Nyt tässä oli vain Scarpalta yksi juttu. Mutta vanhoilta mestareilta De Vitalta ja Cavazzanolta, jälkimmäiseltä peräti kaksi, oli oikein verevät, ilmeisen uudehkot, tarinat mukana. Eli alkuhämmennyksen jälkeen havaitsin, että ainoastaan opuksen lopussa oli lukukelvotonta matskua. Mutta sitten taas Silvia Zichen jättipitkä tarina oli odotettua kesympi; hienoja oivalluksia siellä täällä ja timanttinen kuvitus, mutta kokonaiuus oli tylsä!
Mutta se, mikä tämän taskarin nosti keskikastin yläpuolelle, oli se Scarpan yksi juttu. En uskaltanut häneltä enää odottaa näin hienoa ennen julkaisematonta tarinaa. Piiiitkä Mikki-seikkailu sai odottaa julkaisuaan Suomessa suorastaan rikollisen kauan.
-
Samat fiilikset kuin Jannella. Scarpan Mikki pelasti triplan. Olen viime aikoina ostanut näitä valikoiden eli en kaikkia, pitää olla jotain sisältöä enemmänkin.
Sääli ettei Mikiltä julkaista omia taskareita vaikkapa Teema-nimikkeen alla.
-
Onkos tämän kesän aikana tulossa 4 taskaria? Vai oliko se vain viime vuoden kokeilu?
-
Melkein joka taskarissa on nykyään vähintään yksi
vanhempi klassikko, ikään kuin täkynä minun
kaltaisille jäärille. Mutta vain harvoin hinta-laatu-suhde
ylittää kriittisen rajan kohdallani, etenkään kun nämä
vanhemmat teoksetkaan eivät aina ole suinkaan
tekijöittensä terävintä tuotantoa.(.. ja kun joudun laskemaan
hiluja muutenkin pienissäkin ostoksissa)
Viimeisimmän triplan Scarpa sai aikaan tuskaa, himoa ja
hammasen kiristelyä mutta enpä taipunut ainakaan vielä
nakkaamaan kirjaa koriin. Ehkä joskus ne tekevät kokoelman
näistä vanhemmista jutuista joita sirottelevat eri julkaisuihin,
tai saahan sitä uneksia.
-
Onko Raceworld tullut jo suomalaisessa taskarissa?
Ei ole. Tällaistahan Italiassa tuntuu esiintyvän tänä päivänä ruuhkaksi asti. Inducksissa sarja ei ole saanut mairittelevaa vastaanottoa, sen sijoitus on rankingissa 30 364/30 377.
-
Saksalaisten taskareiden sisältöä selaillessani ei silmiin osu kauheasti mitään erityisen kiinnostavaa, mutta yksi asia kuitenkin. Flemming Andersenin uusi aluevaltaus supersankarigenren tarinoihin. Kahdessa viimeisimmässä LTBssä on sivuston mukaan julkaistu Andersenilta sekä Taikaviittaa, että Superhessua.
Tänä vuonna meikäläisetkin taskarit ovat mukailleet muiden maiden sisällysluetteloa melko uskollisesti joten molempia tarinoita sopii odottaa myös Suomeen kuluvan kesän aikana.
Ohessa linkki kattavalle taskarisivustolle:
http://www.lustige-taschenbuecher.de/ltb-katalog-470.html
-
Flemming Andersenin uusi aluevaltaus supersankarigenren tarinoihin. Kahdessa viimeisimmässä LTBssä on sivuston mukaan julkaistu Andersenilta sekä Taikaviittaa, että Superhessua.
Uusimmassa taskukirjassa eli Täyspakkauksessa olikin jo Andersenin Taikista.
http://www.lehtipiste.fi/fi/kirjat/Sarjakuva-albumit/605621/Aku+Ankan+Taskukirja+(uutuus)+No+428+Täyspakkaus/
-
http://www.lehtipiste.fi/fi/kirjat/Sarjakuva-albumit/605621/Aku+Ankan+Taskukirja+(uutuus)+No+428+Täyspakkaus/
En tiedä mikä taho näiden kansien värityksestä vastaa, mutta joku roti nyt oikeasti. Onneksi en enää keräile näitä, niin tuokin hirvitys tulee luultavasti jäämään kauppaan sisällöstä huolimatta. Seuraavan taskarin kansi näyttää sentään erittäin tyylikkäältä.
-
Kyllä kai suomessa jotain muutoksia tehdään. Ainakin taustaväritykseen.
Eivät väritykset muissakaan maissa aina silmiä hivele:
-
Kyllä kai suomessa jotain muutoksia tehdään. Ainakin taustaväritykseen.
Eivät väritykset muissakaan maissa aina silmiä hivele:
No kyllä minusta ainakin tuossa näkyvän
italokokooman valkoinen tausta toimii paljon
paremmin. Eikä saksmannien tasainen keltainenkaan
hullummalta näytä, vaan tuo varsinaisen kuvan
paremmin esiin. Näemmä Suomessa joku on hyvinkin
mieltynyt gradienttien tekoon
-
Jotenkinhan sitä täytyy erottautua lehtihyllyltä, valkoinen kansi jää helposti vähän varjoon ja tästä johtuen hyllylle. Mutta samaa mieltä kyllä, ei ole järin kauniita nuo kansikuvat tuollaisen värityksen jäljiltä.
-
Minäkin pidän valkoisesta taustasta ja näkisin niitä mielelläni suomessakin, mutta taas yksiväriset oranssi ja keltainen aiheuttavat yökötysreaktion. Mielipidekysymyksiähän nämäkin ovat. ;D
Tuon grillikannen tausta on muuten saksalaisessa ja hollantilaisessa taskarissa musta.
-
Njaa, eipä nuo moniväriset taustat ainakaan itseä haittaa. Melkeinpä ne on parempia ja houkuttelevampia. Yksivärinen tausta on jäänne kaukaa menneisyydestä.
En tietenkään väitä, etteikö se aina silloin tällöin toimisi, mutta pidemmässä juoksussa tänä päivänä liikaa back to the future.
-
Kyllä kai suomessa jotain muutoksia tehdään. Ainakin taustaväritykseen.
Eivät väritykset muissakaan maissa aina silmiä hivele
Sekä ulkomaiset yksiväriset että suomalaiset moniväriset näyttävät omalla tavallaan hyviltä. Tosin osan kansikuvista kohdalla pelkkä yksivärinen tausta näyttää välillä ankealta. Vanhoihin Taskareihin yksivärisyys sopi täydellisesti, mutta nykyään kansikuvatkin alkavat olla sen verran monimuotoisia ja värikkäitä alati suuremmalla vaivalla hiottuja kokonaisuuksia, että kyllä niihin väriä pintaan saa minun puolestani laittaa.
-
Taskari-arvostelut jatkuvat Ankkalinnakkeessa, vaikka viime kuussa ei sellaista ilmaantunutkaan. Marraskuun Taskari ruodittavana:
http://ankkalinnake.blogspot.fi/2015/12/arvostelu-aku-ankan-taskukirja-433.html (http://ankkalinnake.blogspot.fi/2015/12/arvostelu-aku-ankan-taskukirja-433.html)
-
Taskari päättää vuotensa ylväissä ja kunniaa osoittavissa merkeissä. Mukana Casty, Tuplanolla, Tupla-G ja...
http://ankkalinnake.blogspot.fi/2015/12/arvostelu-aku-ankan-taskukirja-434.html (http://ankkalinnake.blogspot.fi/2015/12/arvostelu-aku-ankan-taskukirja-434.html)
-
Kiva arvostelu ja tosiaan hiano taskarivuosi ollut.
Vihdoin myös tuo pitkä Tuplanolla saatiin suomeksi kun se muissa maissa julkaistiin jo viime vuonna. Liekö toimituksen mielestä 86-sivuinen tarina sitten liian pitkä perus 256-sivuiseen taskariin nyt kun he saavat itse valita sisällön.
Edelleen kismittää miksi tämä (http://coa.inducks.org/story.php?c=D+2013-036&search=%20Ferioli) ja sen jatko-osa on ohitettu?
Eikö Feriolia kelpuuta suomalaisiin taskareihin vai mistä kiikastaa?
Ajankohtaisia ne eivät ainakaan enää ole.
Niin ja tuon taskarin kansi ei kyllä ole Frecceron käsialaa. Kyllä se on selvää Cavazzanoa. 😄 Niin kuin induckskin osaa kertoa http://coa.inducks.org/issue.php?c=pl/GP+190
Suomen toimitus varmaan vetelee tekijätiedostot copy pastella jostain vanhasta kirjasta missä on oikeasti ollut Frecceroa.
-
Niin ja tuon taskarin kansi ei kyllä ole Frecceron käsialaa. Kyllä se on selvää Cavazzanoa. 😄 Niin kuin induckskin osaa kertoa http://coa.inducks.org/issue.php?c=pl/GP+190
Asia korjattu, kiitos tarkkanäköisyydestä!
-
Isot pudotukset taas! Olisiko eri taskarinimikkeitä markkinoilla jo aivan liikaa niin kuin ketjussa on aiemmin veikattu?
-
Taskari on toisaalta ainoa sarjakuva, jota myydään jopa Lidlin kassalla.
-
Kaikki käyrät näyttävät seuraavan jotakuinkin toisiaan, eli tasaisesti tuo vähenee. Toivottavasti kohta tasaantuu.
Triplat ja tuplat näyttävät olevan suosituimpia.
-
Loppupeleissä toki alariville jäävät eurot ratkaisee, ei myyntimäärien keskiarvot. Lisää vaan erilaisia versioita kansalle tyrkylle, niin kyllä niistä myyntiä ja tuottoa jää kun ne yhteen laskee, vaikka yksittäisen tuotteen määrät pienenisivätkin. Toki tuotanto- ja jakelukustannukset tulee peittää kokonaisuutenaan. Näin se kapitalismin laki toimii!
-
Käyrä vahvistaa trendiä jonka mukaan sarjikset eivät enää myy niin hyvin, luultavasti kakarat ja nuoret eivät näistä enää innostu.
Toki nuo taskarien myyntiluvut ovat omassa luokassaan, kun verrataan moniin sarjakuvalehtiin, ettei siinä suhteessa hätää ole.
-
Mikäs ihme mahtaa olla tämä Aku Ankassa mainostettu Aku Ankan Taskukirja 436 1/2. Lukee että Taskari suosikkeja, niin onko tämä uusintoja sisältävä tapaus?
-
Hinnan (2,90€) ja nimen (Taskari-suosikkeja) perusteella veikkaisin, että uusintoja.
Minäkin näin mainoksen ja ihmettelen tuota numerointia (436 1/2) mihinkä kohtaan kirjahyllyä tuo tulisi sijoittaa? ???
Tuntuisi tyhmältä jatkaa selkämyskuvaa tällaiseen puolinumeroon, mutta toisaalta tuntuu tyhmältä myös sijoittaa järjestysnumeroinniltaan samaan sarjaan normitaskareiden kanssa kuuluva kirja jonnekin kauas muualle.
-
Hinnan (2,90€) ja nimen (Taskari-suosikkeja) perusteella veikkaisin, että uusintoja.
Minäkin näin mainoksen ja ihmettelen tuota numerointia (436 1/2) mihinkä kohtaan kirjahyllyä tuo tulisi sijoittaa? ???
Tuntuisi tyhmältä jatkaa selkämyskuvaa tällaiseen puolinumeroon, mutta toisaalta tuntuu tyhmältä myös sijoittaa järjestysnumeroinniltaan samaan sarjaan normitaskareiden kanssa kuuluva kirja jonnekin kauas muualle.
On todella ärsyttävää jos tämä kuuluu selkämyskuvaan. Saa sen jälkeen minulta ainakin negatiivista palautetta. Varsinkin jos on vielä uusintojen uusintoja.
-
On todella ärsyttävää jos tämä kuuluu selkämyskuvaan. Saa sen jälkeen minulta ainakin negatiivista palautetta. Varsinkin jos on vielä uusintojen uusintoja.
Ensi alkuun Kujikselle tiedoksi, että tässä ei selkämyksessä ole numerointia, ainoastaan kannessa. Eikä riko selkämyskuvaa, eli ihan spesiaalinumero on. Tuskin muodostuu kuitenkaan keräilyharvinaisuudeksi, siitä pitänevät huolen painosmäärä (myynnissä oli ainakin 2-3-kertainen määrä normaaliin uutuustaskariin verrattuna) sekä halpa hinta ja mikä parasta, taskarin tarinoiden taso.
Vaikka kyseessä onkin uusintoja, en huomannut että näitä olisi moneen kertaan uusittu. Ja pikaselauksella ainakin tekijöiden puolesta menee nappiin, Castya (MH ja avaruushirviöt), Scarpaa (viimeinen Kulu-Kulu), Martina & DeVitan klassikkotaikaviittaa, Motturaa, Faccinia, Faracia, CAvazzanoa, Intiniä jne jne. Sanoisin että näyttää kyllä uusinnoista huolimatta parhaimmalta taskarilta pitkään aikaan. Joutuu ehkä lukemaankin pitkästä aikaa koko taskarin ;)
Jos puolikasnumerolliset taskarit toteutetaan tällä konseptilla jatkossakin, ostan varmasti.
Heitän Sanomien porukoille tähän idean, jonka saa toteuttaa. Julkaiskaa taskari nro 0, eli trendikäs nollataskari, "mistä kaikki alkoi". Sisällöksi ennen julkaisemattomia alkupään "i Classici di Walt Disney" -originaalitaskareita, esim. nämä:
https://coa.inducks.org/issue.php?c=it%2FCWD+++1
https://coa.inducks.org/issue.php?c=it%2FCWD+++2
Edit: Nollataskari istuisi hienosti tuplakokonsa vuoksi sen uudelleen ykkösestä aloitettujen tuplauusintapainosten eteen.
-
Ensi alkuun Kujikselle tiedoksi, että tässä ei selkämyksessä ole numerointia, ainoastaan kannessa. Eikä riko selkämyskuvaa, eli ihan spesiaalinumero on.
Olisi voinut olla numeroinnista päätellen :-)
Koskahan Taskareissa otetaan sama idea käyttöön, kuin on Roope-sedässä platinoissa. Yhtä taiteilijaa/käsikirjoittajaa. Taskariin 300 sivua samaa tekijää. Tietenkin 10 uusintaa ja 1 ennen julkaisematon tietenkin. 8]
-
Miqzin ehdotus on hyvä, joskin kaikki noissa kahdessa
Classicissa on nähty suomennettuina. Ehdotan että koko alkuperäinen
italopokkari-linja suomennetaan omana kronologisesti
etenevänä sarjana, numerointina voidaan käyttää vaikkapa
kompleksilukuja, niin saadaan hieno kaksiulotteinen selkämystaideteos
hyllyn koristeeksi.
-
Uusin taskari 439 on vaihtanut nimeä siitä mitä se vielä 438 takakannessa oli. Kovaa valuuttaa oli jo käytetty taskarissa 271 joten uuden triplan nimi on "Kovin kolikko".
-
50 ja risat 80-luvun taskareita tuli luettua kuukauden aikana ja alkoi tympiä. Olin nuo lukenut ennenkin, mutten muistanut kyllä mitään.
Monet 1980-luvun taskukirjat ovat mielestäni helposti toisiinsa sekoittuvia. Niissä on paljon lyhyttarinaisia ja aika keskinkertaisia koonnoksia erityisesti numeroiden 80-113 välillä, vaikka noihinkin sisältyy "Ankkojen maineen ja kunnian" kaltaisia pidempiä ja antoisampia kokonaisuuksia. Pidempi ei toki automaattisesti merkitse samaa kuin parempi, mutta tuon ajan lyhyemmistä jutuista monet ovat kyllä mielestäni aika epäinspiroituneesti laadittuja.
-
Joo, tuolta 80-11x-väliltä löytyvät kyllä heikoimmat taskarit, paljon heikkoja S-sarjoja ja italialaisistakin mitättömämpää päätä. Joukossa on pari laadukkaampaa pakettia ja satunnaisia yksittäisiä hyviä juttuja mutta paljon heikkoja.
-
Tuoreimman uusintoja sisältävän triplan ensimmäisen sisällysluettelon ohessa on varoitusteksti. Kertonee myös jotain normitaskareiden nykytasosta. :D
-
Mikä Taskari?
-
Tämä: http://www.lehtipiste.fi/fi/kirjat/Sarjakuva-albumit/Disney/677125/Aku+Ankan+Taskukirja+(uusintapainos)/
-
Hyvä homma tuo varoitusteksti, nyt mielensäpahoittajat ja muut ammattiruikuttajat tietävät varoa ja jättää ostamatta (kait), mutta ei se sitä takaa etteikö joku voisi jostain taskarin sarjakuvasta vetää herneet nenäänsä.
-
Hyvä homma tuo varoitusteksti, nyt mielensäpahoittajat ja muut ammattiruikuttajat tietävät varoa ja jättää ostamatta (kait), mutta ei se sitä takaa etteikö joku voisi jostain taskarin sarjakuvasta vetää herneet nenäänsä.
En pahoita mieltäni. Pistäkää vaikka koko vuosikerta samoihin kansiin...mulla on kaikki taskarit jonnekin yli 350 päähän.
Mutta kattelin äsken tuota tripla-taskaria Prismassa, niin eihän se nyt oikein hienolta näytä ja kansi taidekin jää vähän unholaan, kun pitää niitä mainoksia olla siinä kannessa.
Ehkä noita jotkut ostaa...ei kai niitä muuten myytäisi.
-
Joo, tuolta 80-11x-väliltä löytyvät kyllä heikoimmat taskarit, paljon heikkoja S-sarjoja ja italialaisistakin mitättömämpää päätä. Joukossa on pari laadukkaampaa pakettia ja satunnaisia yksittäisiä hyviä juttuja mutta paljon heikkoja.
>:( Kyllä esimerkiksi väli 140 - 170 on paljon heikompi. Väliltä 80 - 110 ei tule mieleen yhtään surkeaa taskaria, joita taas löytyy väliltä 140 - 170 runsaasti.
-
En pahoita mieltäni. Pistäkää vaikka koko vuosikerta samoihin kansiin...mulla on kaikki taskarit jonnekin yli 350 päähän.
Mutta kattelin äsken tuota tripla-taskaria Prismassa, niin eihän se nyt oikein hienolta näytä ja kansi taidekin jää vähän unholaan, kun pitää niitä mainoksia olla siinä kannessa.
Ehkä noita jotkut ostaa...ei kai niitä muuten myytäisi.
Minullakin on käytännössä kaikki taskarit ykkösestä eteenpäin, mutta silti ostan nämä uusinnat, koska vanhat alkavat hajota käsiin. Ja nuo uusintatriplat ovat loistavia!
-
Minullakin on käytännössä kaikki taskarit ykkösestä eteenpäin, mutta silti ostan nämä uusinnat, koska vanhat alkavat hajota käsiin. Ja nuo uusintatriplat ovat loistavia!
Mullakin muutama taskari aika huonossa kunnossa...monen lukukerran takia.
Mä päivitän niitä vain 1. painoksina divareista.
Jos kaikki taskarit 1-100 tulisi yksittäisinä ja kovakantisina, niin silloin kyl voisin ostaa ne.
-
Mika, viittasin sisältöön kommentillani tuosta triplan varoitustekstistä, en itse uusinta Tripla-Taskaria. Muistaakseni alkupään Taskareissa oli jotain poliittisesti epäkorrekteja juttuja.
Uusinta triplat ovat mainio asia, itselläni aikoinaan nuo alkupään Taskarit menivät niin huonoon kuntoon että päätin luopua niistä.
Ilmestymistahti saisi olla tiheämpi.
-
Tämä: http://www.lehtipiste.fi/fi/kirjat/Sarjakuva-albumit/Disney/677125/Aku+Ankan+Taskukirja+(uusintapainos)/
Tässä on se legendaarinen juttu jossa Roope tienaa
oopiumilla. Kyllä tämä Prisman ostoskoriin tömähtää.
Olisivat vaan tehneet vielä näkyvämmän varoituksen,
ottaneet röökiaskista mallia.
-
>:( Kyllä esimerkiksi väli 140 - 170 on paljon heikompi. Väliltä 80 - 110 ei tule mieleen yhtään surkeaa taskaria, joita taas löytyy väliltä 140 - 170 runsaasti.
Näin ne käyvät mielipiteet ristiin. Omasta mielestäni väliltä 140-170 löytyy vallan timangeja tarinoita. Pitkiä sarjoja, Ciminoa ja vaikka mitä herkkuja. Tietysti noiden ilmestyessä olin ns. parhaassa kohdeiässä ala-asteella, vaikka ankkaikää on koko ikä.
-
Mika, viittasin sisältöön kommentillani tuosta triplan varoitustekstistä, en itse uusinta Tripla-Taskareihin. Muistaakseni alkupään Taskareissa oli jotain poliittisesti epäkorrekteja juttuja.
Uusinta triplat ovat mainio asia, itselläni aikoinaan nuo alkupään Taskarit menivät niin huonoon kuntoon että päätin luopua niistä.
Ilmestymistahti saisi olla tiheämpi.
Mitä onko siellä jotain varoitustekstejä...täytyykin mennä katsastamaan ne.
-
Mika, viittasin sisältöön kommentillani tuosta triplan varoitustekstistä, en itse uusinta Tripla-Taskareihin. Muistaakseni alkupään Taskareissa oli jotain poliittisesti epäkorrekteja juttuja.
Mitä onko siellä jotain varoitustekstejä...täytyykin mennä katsastamaan ne.
Laitoin kuvan varoitustekstistä edelliselle sivulle (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,1710.msg469262.html#msg469262) jotta ei tarvitse sen takia kauppaan asti vaivautua. ;D
-
Niin pätevä mies kuin Aki Hyyppä päätoimittajan pallillaan onkin, pitää silti sanoa että herkäksi on mennyt. Ikään kuin pelättäisiin samankaltaisen "someraivon" syttymistä mitä YLEn esittämän Pekka ja Pätkä -hölmöilyn ympärille lehahti.
Pääasia silti, ettei uudelleen julkaistavia Ankkajuttuja enää sensuroida enempää kuin mitä muinoisia taskaritarinoita silloin joskus siloiteltiin.
-
Vanhojen taideteosten ja kulttuurituotteiden kontekstualisointi on tätä päivää ja se tulee myös lisääntymään entisestään. Sillä maailma muuttuu, vaikka VesaK ei muuttuisi. Ja se on hyvä asia, sillä muut vaihtoehdot ovat tosiaan joko rankka sensurointi tai täyskielto. Sitä te tuskin haluatte.
-
En minä kontekstiin asettamista ja taustojen selventämistä vastusta. Silti aina ja iänkaiken tulee olemaan niitä, jotka höhöttävät "väärille ja vanhentuneille" sanoille ja asioille. Sellaisille tyypeille on ihan sama vaikka mitä varoitustekstejä oheen lätkisi.
Sensuurista en todellakaan pidä, enkä tule koskaan pitämään.
-
En sano etteikö tuollainen ennakkovaroittelu olisi ongelmatonta, mutta silti vaihtoehdoista parhaimpia.
Omalla tavallaanhan tuo taskarin teksti toimii nyt kuten baarien narikoissa oleva "Ravintola ei vastaan kadonneista vaatteista" -kyltti, eli vastuu siirretään kuluttajalle: jos nyt loukkaannuit rasismista ja vihapuheista niin voi voi, sinua varoitettiin.
-
No joo, jos tuo varoitusteksti on tuolla takasivulla ja tuommoinen pieni ilmoitus, niin se ajaa asiaa ihan hyvin.
Parempi näin kuin sensuuri...eniten häiritsee se etukannen mainonta.
Onhan niissä vanhoissa Aku Ankoissa aika hurjia juttuja. Pienenä aina ihmettelin, että kuinka Aku voi selvitä, kun Roope heittää Akun katapultilla rahasäiliön ylimmän ikkunan kautta ulos maahan päälleen. On se kovakalloinen Ankka.
-
Kaikki ihmiset käytännössä osaavat asettaa aikalaistuotteet asianmukaisiin karsinoihinsa. Sitten on tuo pieni prosentti, jotka tarkoituksenmukaisesti lähtevät möykkäämään enemmän tai vähemmän pointin ympärillä.
Tuo "someraivo" tuntuu olevan iltapäivätoimittajien lemppariotsikointi mistä tahansa sivujuonteesta. Useimmiten tähän raivo-hyperbolaan riittää yksi twiitti.
Iltasanomat kysyi, että pitäisikö Pekka ja pätkä neekereinä -elokuvaa sensuroida - 96 prosenttia 170 000 osallistujista ei nähnyt sensurointia tarpeellisena (loput trollailivat :P).
-
>:( Kyllä esimerkiksi väli 140 - 170 on paljon heikompi. Väliltä 80 - 110 ei tule mieleen yhtään surkeaa taskaria, joita taas löytyy väliltä 140 - 170 runsaasti.
140-170-välillä on aika epätasaista, ei mitään huippukokonaisuutta vaikka hyviä tarinoita löytyykin, ja osa kokonaisuuksista on aika pliisuja (alkaen vaikka tuosta #140: Roope ja rahahirviö -taskarista).
Mutta silti, itse olen aikoinana julistanut #99: Älä hellitä, Aku -taskarin kaikkien aikojen huonoimmaksi ja vaikkapa #105: Menestyksen maku kilpailee kyllä kakkossijasta...
-
Näitä rimanalitustaskareita on tainnut putkahdella esiin läpi koko sarjan historian. Itse voisin antaa kunniamaininnan numerolle 231 (Kesätoimittaja), jonka läpi lukeminen tuotti jo ala-asteiässä aikamoista tuskaa.
-
Näitä rimanalitustaskareita on tainnut putkahdella esiin läpi koko sarjan historian. Itse voisin antaa kunniamaininnan numerolle 231 (Kesätoimittaja), jonka läpi lukeminen tuotti jo ala-asteiässä aikamoista tuskaa.
Hmm, tuossa taskarissa saattaa tulla kynnyskysymykseksi mitä pitää siitä päälle 70-sivuisesta noitakokelastarinasta. Minusta se oli viehättävä, mutta ymmärrän kyllä että ei ole kaikkien juttu ja silloin se voi olla tosi tuskainen...
-
Hmm, tuossa taskarissa saattaa tulla kynnyskysymykseksi mitä pitää siitä päälle 70-sivuisesta noitakokelastarinasta. Minusta se oli viehättävä, mutta ymmärrän kyllä että ei ole kaikkien juttu ja silloin se voi olla tosi tuskainen...
Kieltämättä en ole koskaan pitänyt Bruno Concinan kirjoittamia tarinoita kovin suuressa arvossa, ja tästä taskarista sellaisia löytyy tuon ylipitkän noitajutun lisäksi peräti kolme kappaletta. Eikä niissä muidenkaan kirjoittamissa paljon kehumista ole ::)
-
Jooh, minulle Concina ei ole mitenkään erityinen suosikki mutta perusjarppojen joukossa yleensä ihan sympaattisten tarinoiden tekijä. On tuossa paketissa heikompiakin tarinoita mikä tuntui jossain vaiheessa tuplien ongelmalta useamminkin, ikään kuin ei olisi kyse kahden taskarin veroisesta lukemisesta vaan perustaskarista jota oli jatkettu heikommalla materiaalilla...
-
Vanhojen taideteosten ja kulttuurituotteiden kontekstualisointi on tätä päivää ja se tulee myös lisääntymään entisestään. Sillä maailma muuttuu, vaikka VesaK ei muuttuisi. Ja se on hyvä asia, sillä muut vaihtoehdot ovat tosiaan joko rankka sensurointi tai täyskielto. Sitä te tuskin haluatte.
On olemassa myös neljäs vaihtoehto: Länsimaisen sananvapausperinteen kunnioittaminen eli se, että perusihmisoikeutena mielipiteenvapaus ylittää "loukkaantumattomuusoikeuden". Tämä nyt ei ole poliittinen foorumi, mutta ei liene sattumaa, että millä kohtaa poliittista akselia 99,99 % näistä mielensäpahoittajista on...Samalla kohtaahan oli mm. eräs espanjalainen nainen, jonka mielestä "parempi 100 syytöntä hirressä kuin yksikin vapaana".
-
Ei ns. länsimainen sananvapaus ole koskaan ollut mikään kiveen hakattu ehdottomuus, vaan sitä on venytelty ja säädelty jatkuvasti kulloisenkin ajankohdan ja yhteiskunnan arvojen mukaan. Ja toisin kuin moni uskottelee itselleen, kieltämistä ja sensuuria on nykyaikana huomattavasti vähemmän kuin ennen vanhaan. Jo se, että näistä asioista joudutaan käymään ja voidaan käydä vapaasti arvokeskustelua on osoitus aikojen muuttumisesta auktoriteettiuskovaisuudesta relatiivisuuteen ja moninaisuuteen.
-
... Ja toisin kuin moni uskottelee itselleen, kieltämistä ja sensuuria on nykyaikana huomattavasti vähemmän kuin ennen vanhaan.
Tämä riippunee aiheesta. Esimerkiksi 1920-luvulla sanomalehdissä sanottiin vapaasti sellaisia asioita, joita ei tänään yksikään sanomalehti uskalla sanoa.
-
Uusintatripla 12-14 ostettu. Takuulla tasokkain
tämän syksyn sarjakuvakirja. Kulta-ajan Carpia, Scarpaa,
Bottaroa... ja paljon!
Jostain syystä värjätyt sivunreunatkaan ei haittaa
kun tuli tuo ihana varoitusteksti.
-
Tämä riippunee aiheesta. Esimerkiksi 1920-luvulla sanomalehdissä sanottiin vapaasti sellaisia asioita, joita ei tänään yksikään sanomalehti uskalla sanoa.
Ja vielä enemmän 30-luvulla. Mikä ei välttämättä ollut hyvä asia.
Ymmärtääkseni silti kukaan ei ole missään mediassa pahoittanut mieltään Taskareista, ainakaan siinä mitassa, että julkisuuskynnys olisi ylittynyt huomattavassa määrin.
Italialaista tyypittelyä piisaa vanhoissa tarinoissa italialaisen commedia dell'arten tapaan. Roope on selvä Pantalone, Hannu on Il Capitano, Aku Harlekiini tai Zanni ja Iines Columbina tai Isabella. Mitä rämäkämpää, sen parempi.
-
^Kiitti infosta, menee ostoslistalle.
Sitten tuohon varoitukseen! Olen samaa mieltä monien kanssa, parempi tuollainen varoitus kuin sensuuri.
Vastustan sensuuria sen kaikissa muodoissa, minusta sensuuri on mm. kyvyttömyyttä käsitellä asioita jotka eivät miellytä jotain ihmistä tai joukkoa, se on pelkuruutta.
Sitten takaisin ketjun aiheeseen, itselleni ns Taskarin kultaiset osat ovat 1-150, toki näissäkin on kuten edellä on kerrottu kuraa ja heikkoja sarjiksia.
Nykyiset perustaskarit ovat usein aikamoista höttöä.
-
Aikanaan, siis pikkupoikana 70luvulla keräsin kaikki taskarit, koska ne olivat suurinta hottia ja näin jälkeenpäin ajateltuna parhaita tarinoiltaan. Nykyään tulee niin paljon eri sarjoja noissa pokkareissa: on teemaa ja superia ja triplaa ja traplaa ettei oikein perässä kestä. Ja kun aina välillä tulee taskarin ostaneeksi, onkin sisältö vähän sitä sun tätä.
Tuon uusintapainatustriplan kaappasin kaupasta mukaani, juurikin siitä syystä että on mielekkäitä muistoja. Kysynkin teiltä asioihin vihkiytyneiltä ankisteilta, mitkä taskukirjat näistä tällä vuosituhannella +/- ilmestyneistä ovat mielestänne hankkimisen arvoisia. Ei vanha enää jaksa koko kattausta käydä hankkimaan-
Ekku
-
Ekku, helpoiten selviät ostamalla jokaisen uuden ilmestyvän. Ei se niin paljoa kirpaise lompsaa.
-
Ekku, helpoiten selviät ostamalla jokaisen uuden ilmestyvän. Ei se niin paljoa kirpaise lompsaa.
Kiitti Peisos, hyvä neuvo. Näin taidan toimia. Vielä jankkaan sen verran, että löytyisikö muistin syövereistä joitain erityisen mieleenpainuvia numeroita #250:stä eteenpäin?
Ekku
-
Kiitti Peisos, hyvä neuvo. Näin taidan toimia. Vielä jankkaan sen verran, että löytyisikö muistin syövereistä joitain erityisen mieleenpainuvia numeroita #250:stä eteenpäin?
Nykyään ei harrasteta kokonaisuuksia taskareissa, joten ne eivät oikein myöskään jää kokonaisuuksina mieleen, minullakin on mielessä yksittäisiä juttuja mutta joutuu hakemaan että muistaisi missä taskarissa se nyt olikaan. Vähän joka taskarissa on parempia ja huonompia juttuja ja mitkä noista on sitten mitä riippuu henkilöstä...voi selvitellä vaikka kaikki numerot joissa on jonkun hyvän tekijän sarja, Castyn tai Silvia Zichen tai Tito Faracin tai Enrico Faccinin tai mistä nyt itse kukin pitää, tai vaikka kaikki taskarit joissa on Tuplanolla-tarinoita jos niistä pitää (ensimmäinen tarina tuli jatkosarjana #348-351, sen jälkeen yksittäisiä juttuja).
Perussarjan ulkopuolelta Superit ovat olleet ansiokkaita, niihin kannattaa tutustua.
-
Tuoreimman uusintoja sisältävän triplan ensimmäisen sisällysluettelon ohessa on varoitusteksti. Kertonee myös jotain normitaskareiden nykytasosta. :D
Onhan tulossa myös tämmöinen. (Tulihan siitä polemiikkia siitä äskettäisestä Pekka ja Pätkä -leffaesityksestäkin)
-
Nämä "polemiikit" ja "nettimyrskyt" tuntuvat vähän tekemällä tehdyiltä. Media luo itse uutisensa.
-
Onhan tulossa myös tämmöinen. (Tulihan siitä polemiikkia siitä äskettäisestä Pekka ja Pätkä -leffaesityksestäkin)
Legendaarinen tarina! Tässähän taisi olla se savoa puhuva valkeaksi maalattu neekeri ("Ku ol vari." taisi tuumia hän).
-
Niin että Iltalehden toimittaja on trollannut jossain päin facea tästä Pekka ja Pätkä -leffasta saadakseen tehdä sitten syntyneestä kohusta uutisen? (Sori, menee off topic nyt).
Legendaarinen tarina! Tässähän taisi olla se savoa puhuva valkeaksi maalattu neekeri ("Ku ol vari." taisi tuumia hän).
Juu. Sinällään ihan huvittava tarina. Paljon puuhaa painovirheestä. Tehty 1956, aikaan, jolloin aika moni Afrikan valtio itsenäistyi.
Timo
-
Kah. No niinhän tuo menikin. Ennen sarjakuvan valmistumista 1950-luvulla itsenäistyneitä olivat näemmä vain Libya, Sudan, Marokko ja Tunisia.
Timo
-
Kiitti Peisos, hyvä neuvo. Näin taidan toimia. Vielä jankkaan sen verran, että löytyisikö muistin syövereistä joitain erityisen mieleenpainuvia numeroita #250:stä eteenpäin?
Nyt menee kyllä nipinnapin tuon asettamasti rajauksen sisäpuolelle, mutta vastaan silti: mielestäni taskari nro 244 "Turistiluokka", on yksi parhaista käsiini sattuneista uudemmista taskareista (tosin taskari on sikäli "uusi", että on julkaistu joskus vuosituhannen vaihteessa). Mielestäni siinä on kuitenkin useita hyviä ja mieleenpainuvia tarinoita, sekä monipuolinen kattaus.
Näistä uudemmista taskareista sitten sen verran, että oma taskarien keräilyaikani sijoittui suurin piirtein numeroille 290-350 (2004-2009), joista omistan lähestulkoon jokaisen. Kuten täällä aiemmin mainittiin, kokonaisuuksina harva noista taskareista jää mitenkään kummoisemmin mieleen, mutta sanotaan näin, että mikä tahansa taskari, jossa on Mark & Laura Shawin käsikirjoittama tarina, on melkein poikkeuksetta ostamisen arvoinen.
Mielestäni kyseessä on kaksi kaikkien aikojen parasta taskarikäsikirjoittajaa, ja moni heidän huipputarinoistaan osuu juuri tuolle aikahaarukalle. Kyseiset tarinat ovat juuri niille lukijoille, jotka ovat kyllästyneet kaavamaisiin vicar-tarinoihin, vaikka arvostavatkin perusankkaa, mutta toivovat sarjoihin jonkinlaista mielenkiintoista, jossain määrin aikuisempaakin näkökulmaa.
-
Vanhojen taideteosten ja kulttuurituotteiden kontekstualisointi on tätä päivää ja se tulee myös lisääntymään entisestään. Sillä maailma muuttuu, vaikka VesaK ei muuttuisi. Ja se on hyvä asia, sillä muut vaihtoehdot ovat tosiaan joko rankka sensurointi tai täyskielto. Sitä te tuskin haluatte.
Menee nyt hieman ohi taskari aiheen, mutta kun tässä ketjussa siitä triplataskarin ilmoituksesta juteltiin niin huomioinpahan vaan, että tismalleen samanlainen julkaistiin myös uudessa Barks/Rosa kirjassa.
-
Onhan tulossa myös tämmöinen. (Tulihan siitä polemiikkia siitä äskettäisestä Pekka ja Pätkä -leffaesityksestäkin)
Sain käsiini alkukielisen alkuperäisen version. Tuossa kohtaa ei puhuta mitään n-alkuisia sanoja. Tulee saksankielisestä käännöksestä, joka on vieläpä juurikin tuommoista sähkösanomatekstiä. Pidempiä virkkeitä on italialaisessa sarjakuvassa.
"Käpälät alle!" -kupla menee alkukielellä näin: "Ora capisco cosa voleva dire: "in un baleno arriverete a carimba-romba"!".
"Kiirus, sanoi nekru!" taasen tällä tavalla: "E io capisco cosa significa superare il muro del suono!".
Eli about:
"Nyt ymmärrän, mitä tarkoitti: "silmänräpäyksessä sitten tulettekin Carimba-Rombaan"."
Sekä: "Ja minä ymmärrän nyt mitä äänivallin ylittäminen tarkoittaa!"
Timo
-
Kuinkahan moni suomalainen sanoisi italian tekstin mukaan vastaavassa tilanteessa...Tuskinpa kukaan. Mutta suomennoksen linjoilla voisi olla monikin.
-
Keskinenkään ei ole vakuuttunut uusimpien taskarien sisällöstä. Kuraa ne ovat olleetkin, jotain hyviä juttuja lukuun ottamatta.
http://www.iltasanomat.fi/viihde/art-2000001934638.html
"-...........Nykyään kaikki uudet taskukirjat eivät oikein iske tai ainakin niissä on niin outoja sarjoja, että en tunne lukevani oikeaa Aku Ankkaa. Se on helppo sanoa, että huonoimmat taskukirjat sijoittuvat tälle vuosikymmenelle."
Aamen!
-
Puoli miljoonaa Aku Ankkaa?
Timo
-
Puoli miljoonaa Aku Ankkaa?
Vähän on vielä Vesalla matkaa miljoonaan Akuun. No rikkaana miehenä Vesa tilaa itselleen 9616 Aku Ankan-vuosikertaa. Sanoman porukkakin on tyytyväinen.
-
Sain käsiini alkukielisen alkuperäisen version. Tuossa kohtaa ei puhuta mitään n-alkuisia sanoja. Tulee saksankielisestä käännöksestä, joka on vieläpä juurikin tuommoista sähkösanomatekstiä. Pidempiä virkkeitä on italialaisessa sarjakuvassa.
"Käpälät alle!" -kupla menee alkukielellä näin: "Ora capisco cosa voleva dire: "in un baleno arriverete a carimba-romba"!".
"Kiirus, sanoi nekru!" taasen tällä tavalla: "E io capisco cosa significa superare il muro del suono!".
Eli about:
"Nyt ymmärrän, mitä tarkoitti: "silmänräpäyksessä sitten tulettekin Carimba-Rombaan"."
Sekä: "Ja minä ymmärrän nyt mitä äänivallin ylittäminen tarkoittaa!"
Timo
Sattui eteen ruotsinkielinen versio jossa käännös vastaa
alkutekstiä.
"Nu begriper jag, vad han menade med ett nafs."
"Jag tror vi kommer att spränga ljudvallen!"
Näin se olettaakseni menee saksaksi, ja Mary A'lla oli
sellainen mutkat-suoriksi-päivä.
-
Koska tätä voitaneen pitää jonkinlaisena
"virallisena" Italo-disney-ketjuna ("Tylyjä tempauksia"
unohtamatta, laitan linkin tänne
https://www.cl.cam.ac.uk/~fms27/disney/writings/disney-comics-from-italy.pdf
Erittäin perusteellinen ja hyvä tietopakkaus!
-
Arnoldo Mondadori yritti toisen maailmansodan lopulla saada King Featuresilta oikeudet kaikkiin Disney-hahmoihin Euroopassa. Ei onnistunut. Disneyn ja Mondadorin sopimus päättyi 1988. Nykyisin Mondadori Editoren omistaa famiglia Berlusconi. Niin se käy.
-
Tässä lista jonka tilasitte..
2017 taskarien julkaisut
Tammikuu
4.1 Aku Ankan taskukirja 448, tupla
18.1 Teema taskari
Helmikuu
1.2 taskari 449
22.2 takari 449 1/2 tarjous
Maaliskuu
1.3 taskari 450
Huhtikuu
5.4
Toukokuu
3.5 taskari 452 tupla
10.5 teema taskari 50
17.5 Super taskari 7
24.5 kesädekkari
Kesäkuu
7.6 taskari 453
14.6 kesä spesiaali
21.6jumbo 32
28. 162-163 tupla Up
Heinäkuu
5.7 taskari 454
Elokuu
2.8 taskari 455
9.8 teema 51 taskari
Syyskuu
6.9 taskari 456
27.9 18-20 tripla up
Lokakuu
4.10 taskari 457 tripla
25.10 teema 52
31.10 Super taskari 8
Marraskuu
1.11 taskari 458
8.11 Joulu spesiaali
15 talvi dekkari
22.11 Jumbo 33
Joulukuu
5.12 taskari 459 (400 sivua).
Jossain oli muistaakseni maininta että mikä noista ensi vuoden taskareista oli seuraava tripla taskari mutta en pysty tuota ennen 2.1.2017 tarkistamaan. Noilla pärjäätte kyllä pitkälle.
-
Kiitos vaivannäöstä :-) tällä listalla kyllä näkee kivasti ilmestymisajat
-
Taskariko ilmestyy ensi vuonna keskiviikkoisin? Ja jo kuun ensimmäinen keskiviikko vieläpä! Tähän mennessähän taskareiden vakkari-ilmestymispäivä on ollut aina kuun toinen tiistai. No, en pistä pahitteeksi. Teemakin tulee jo tammikuussa!
Listassasi ei näy kuin 12 taskaria. Viime vuosina kesäkuussa on tullut kaksi kirjaa!
Toivottavasti tänäkin vuonna. Ainakin Inducksin mukaan kirjoja tulisi myös ensi vuonna ne tutut 13. https://coa.inducks.org/publication.php?c=fi/AATK
Hauskaa huomata, että SuperTaskarit tulevat jo toukokuussa ja lokakuussa. Toivottavasti tällä tähdättäisiin seuraavan vuoden mahdolliseen julkaisumäärän kasvamiseen. Vaikka sitten edes siitä kahdesta kolmeen per vuosi.
Vern, onko mahdollista ottaa ihan kuva kalenterista sitten silloin vuoden vaihteen toisena päivänä? 😃
-
Vern, onko mahdollista ottaa ihan kuva kalenterista sitten silloin vuoden vaihteen toisena päivänä? 😃
Lupaan yrittää ottaa sen kuvan. Yritin itseasiassa ottaa sen jo joulukuun alussa paitsi salama pilasi sen laadun siten ettei kuvasta saanut mitään selvää. Pitää kokeilla ilman salamaa.
Mukava juttu että niin monet ovat lukeneet tämän kalenterin.
-
Taskarien osalta Scarpan juhlavuosi starttaa tämmöisellä tarinalla: https://coa.inducks.org/story.php?c=I+TL++257-AP
Löytyy tammikuun tuplasta myöskin Cavazzanon ja Ciminon klassikko (https://coa.inducks.org/story.php?c=I+TL+1025-A) ja pari viihdyttävää juttua Faracin ja Faccinin kirjoittamina. Ei tarvinnut katua ostoa kuten viime aikoina on välillä päässyt käymään.
-
Olisikohan niin, että noita Aku Ankkoja tulee vähän liikaa nykyään.
Aku Ankan taskukirjoja tuli ennen vanhaan (80-luku) vain 6 vuodessa...70-luvulla sitäkin harvemmin. Nykyään Aku Ankoissa pysy enää mukana...niin paljon tulee tavaraa ulos ja suurin osa ihan selvää kakkaa. Pienentäis määriä ja laittaisi tasokkaampaa tavaraa peliin...eikä mitään saamarin uusintoja.
Ja kun katsoo nykytaskareita niin en tunnista enää niissä sitä vanhaa kunnon italialaista tyyliä. Ennen ne ankat näyttikin oikeilta...nykyään välillä ihan omituisen näköisiltä.
Eikä ihme, että taskarit on korkeella myyntikäyrissä suhteessa muihin "ei-disneyn" sarjakuviin. Lehtipisteissä ole enää oikein mitään sarjakuvalehtiä tarjolla ja nekin mitä löytyy, niin on ruottalaisia.
-
Sellainen huomautus, että Taskarit hallitsevat käännössarjakuvamyyntiä Suomessa, 20 myydyimmän joukossa ei ole mitään muuta!
-
Ei ihme, että paksummat myyvät eniten. Onhan triplakin sivuhinnaltaan paljon edullisempi kuin tavallisen kokoinen taskari, mikäli hinta ei tänäkään vuonna nouse yli 9,90€.
Sikälimikäli tripla nyt edes ilmestyy :D
Tietääkös kukaan vielä, tuleeko tänäkin vuonna tavalliset kaksi tuplaa, yksi tripla ja pari nelisataa sivuista taskaria vai onko pakka pistetty kokonaan sekaisin? Se 13. kirja taitaa nyt sitten olla mysteeri...
Saksassahan ei ilmesty kuin normaalin kokoisia taskareita. Ja ne pyörivät suunnilleen samoissa hinnoissa suomen vastaavien kanssa. Tietääkö kukaan kuinka hyvin ne siellä myyvät? Paksummille taskareille taitaa olla sitten omat sarjansa.
-
Tuo että kaikenlaisia pokkareita ilmestyy nyt useampia vuodessa varmasti laskee kunkin yksittäisen pokkarin myyntilukuja, joten sinänsä tuo keskimyyntikehitys on vähän monimutkaisempi kuin mitä kuva osoittaa...
Ja mainitsenpa kun olen ruotsalaisia Pocket Specialeja alkanut lukea kirjastosta, että siellä ilmestyy näitä Teemataskarien vastineita kahdeksan vuodessa ja jokainen on tuplakokoinen (koostumus on muuten tuttu, temaattisesti valittuja uusintoja ja ennennäkemättömiä sarjoja, joista osa on kyllä täällä Suomessa nähtyjä mm. Roope-sedässä).
-
Saksalaisille taskarin lukijoille on luvassa mannaa: tämän kuun 14. starttaa uusi taskari-sarja, Lustiges taschenbuch: Maus-edition
Olisiko tuo sellainen jäärätaskari, jota jotkut täkäläiset jäärätkin ovat kaipailleet
Enten -edition (http://coa.inducks.org/issue.php?c=de%2FLTBE++1), eli ankka-versio noilla saksalaisilla jo olikin. Vaikka eihän siinä mitään ihmeellisen uutta ole, ennenwanhaan taskarit oli suurinpiirtein vuorovedoin pelkästään ankkaa tai hiirtä.
Jäärästä en tiedä. Haluasin silti enemmän vanhoja klassikoita, suomentamattomia
Timo
Kenties tässä on vihdoin se toivottu jäärätaskari: http://www.lustige-taschenbuecher.de/katalog.php?typ=122
Ehkä tuollainen saadaan Suomeenkin jokusen vuoden päästä jos menestyy Saksassa. Tosin sisältö selvinee vasta marraskuussa.
-
"Nostalgia edition" viittaisi siihen kyllä! Ettei sitten vaan olis pelkkiä uusintoja. Vähän sama kuin meillä nyt noi näköispainostuplauusintakirjat.
Timo
-
^Niin, liekö sitten täynnä uusintoja. Itseäni kiinnostaisi suomalainen versio Maus-editionista.
Mikki ansaisi oman taskarisarjansa.
-
Saatte tyytyä tekstiversioon tään vuotisesta julkaisukalenterista. Kuvan jälki jäi julkaisukalenterista on sen verran surkeaks että en kehtaa julkaista sitä kalenteria täällä.
Ai niin. Lokakuun Aku Ankan taskukirja on muuten tripla taskarina.
-
Ja sitä 13. kirjaa ei tänä vuonna ilmeisesti tule?
-
Ei tule ei. (Lunttasin tiedon siitä epäselvästä kuvasta).
-
Ok!
Oletin, että suomessa ei ole enää tarvetta skipata taskareita yli ja taskarista seuraavaan jatkuvat tarinasarjat saataisiin julkaistua osa/kirja ilman eri kikkailua(välttääkseen siis kahden osan julkaisemista yhdessä taskarissa).
Toisaalta pilkottuja jatkiksia ei viimeaikoina ole juuri näkynyt(onneksi), että sellaista tilannetta ei taida ihan heti tulla vastaan missä tämä aiheuttaisi ongelmia ja vaikka tulisikin niin toimitushan voi vaan kerätä kaikki osat yhteen tai julkaista haluamassaan järjestyksessä.
Kenties 13. taskari ympätään yhteen johonkin tuplaan tai triplaan niin kuin oli tapana vuosina 2009-2013.
Viimeinen muissa maissa julkaistu, mutta suomessa yli hypätty taskari on syksyltä 2007 ja vuoden 2008 yli hypätty kirja julkaistiin ensimmäistä kertaa kokonaan suomeksi osana kevään 2009 tuplataskaria.
Toki triplan ja 400-sivuisten numeroiden ansiosta meillä julkaistaan yhä sivumäärällisesti eniten taskareita.
-
Hinnan (2,90€) ja nimen (Taskari-suosikkeja) perusteella veikkaisin, että uusintoja.
Minäkin näin mainoksen ja ihmettelen tuota numerointia (436 1/2) mihinkä kohtaan kirjahyllyä tuo tulisi sijoittaa? ???
Tuntuisi tyhmältä jatkaa selkämyskuvaa tällaiseen puolinumeroon, mutta toisaalta tuntuu tyhmältä myös sijoittaa järjestysnumeroinniltaan samaan sarjaan normitaskareiden kanssa kuuluva kirja jonnekin kauas muualle.
Taskari 449½ bongattu!
Toisin kuin viime vuonna nyt tämä puolinumero on osa tämän vuoden selkämyskuvaa, mutta tapa millä se on toteutettu onkin mielestäni todella kekseliäs.
Tähän mennessä alkuvuoden selkämyksistä rakentuu Iineksen hahmo kokonaisuudessaan. Tässä puolinumerossa selkämyksessä on vain Pikkuapulainen ja mitä ilmeisimmin ensi viikolla ilmestyvässä numerossa 450 alkaa taas uusi hahmo. Eli halutessaan kirjan voi ostaa ja sijoittaa osaksi kuluvan vuoden selkämystä, jolloin sen paikka kirjahyllyssäkin osuu loogisesti numeroiden 449 ja 450 väliin.
Ilmankin kuitenkin pärjää ja näin ostajat saavat itse päättää haluavatko hankkia uusintoja sisältävää halpataskaria vai eivät. Nokkela myyntikikka! ;D
Kirjasta muuten:
Suurimmaksi osaksi ihan kelvolliset tekijänimet kuten Flemming Andersen, Casty & Enrico Faccini, Marco Gervasio, Gimino & Cavazzano, Silvio Camboni, Massimo De Vita, Romano Scarpa ja Silvia Ziche.
Sivuja on 48 vähemmän kuin viime vuotisessa ja hinta on 5 senttiä kalliimpi. :P ::)
Ahneus taisi iskeä...
-
Tänään ilmestyneessä taskarissa on näemmä pitkä Mikki-seikkailu L'isola del tesoro (https://coa.inducks.org/story.php?c=I+TL+3094-1P).
Odotin, että kirja olisi ollut tavallista paksumpi kun kuitenkin 450. numerokin, mutta eipä näitä puolikkaita juuri nykyään noteerata.
-
Odotin, että kirja olisi ollut tavallista paksumpi kun kuitenkin 450. numerokin, mutta eipä näitä puolikkaita juuri nykyään noteerata.
Huhtikuun numero on 400 sivuinen ja toukokuun on tupla, niin ei kait tuota nyt niin tartte juhlia.
-
Se on kyllä totta, että ehkä ne perinteiset 32 lisäsivua mitä julkaistiin numeroissa 100 ja 150 ovat jo mitättömän turhia kun muutenkin taskareista julkaistaan mitä paksumpia numeroita yhä enenevissä määrin. Numero 50 oli puolillaan Barksia, mutta sellainen ei löisi enää mitenkään läpi tänä päivänä. Sinne 1980-luvulle se vielä sopi.
Ajattelin, kun toukokuun tripla on siirtynyt lokakuulle (toivottavasti siksi, että haluavat julkaista siinä jonkin pitkän Scarpa-klassikon lähellä tämän syntymäpäivää) niin kenties huhtikuun 400 sivuinen olisi vain siirretty maaliskuulle 450 numeron kunniaksi. Tokkopa sillä on myynnin kanssa suuren suurta eroa ilmestyykö paksumpi kirja kuukautta aiemmin vai ei. Mutta on tässä tosiaan se miltei 100 sivuinen Mikki! :)
Numero 250 oli muuten tuplataskari ja numerointiin viitattiin kannessakin, mutta numerossa 350 puolisatasten juhlistaminen oli jo jäänyt.
-
Jooh, ei siinä mikään varsinaisesti huipuksi asetu mutta yleistasoltaan kuitenkin sen verran mallikas että voisi sen suomeksi laittaa...
-
Kääk! Uusimassa Taskarissa 451 on yksi Taikis-tarina ja kaksi Mikki-stooria, mutta sitten se muu tarjonta laittaa miettimään.....
https://kauppa.akuankka.fi/Aku-Ankan-Taskukirjat/Aku-Ankan-Taskukirjat/Aku-Ankan-taskukirja-451-Kova-koville.html?ProductUUID=pMQK7A8hZ2IAAAFXfbhF9wxf
-
Eipä tuossa Taikaviitassa ollut muuta hyvää kuin piirrokset, sama juttu on kerrottu jo varmaan satoja kertoja. Sen sijaan Vito Stabilen kirjoittama etsiväjuttu oli melko pirteä tapaus puutteistaan huolimatta.
-
Eipä tuossa Taikaviitassa ollut muuta hyvää kuin piirrokset,
Kukas sen sitten on piirtänyt?
-
Andrea Freccero. Inducksista löytyy jo muutkin tiedot: https://coa.inducks.org/issue.php?c=fi%2FAATK451
-
Ihan kamalaa, että sivuja on tuhlattu Peregon piirroksille. Vaikka olisi kuinka nostlgiaa, niin joku roti sentään...
-
No, nyt on sitten julkaistu Taikaviitta2000 tai tarkemmin tätä uutta PKNE-sarjaa taskarissa. Tosin, ylläripylläri, kolme ekaa osaa skipattiin odotetusti ja julkaistiin tämä PK Timecrime DD (https://coa.inducks.org/story.php?c=I+TL+3153-1P).
Surullisen kuuluisaan TK2000 tapaan sarjassa viitataan tarinaan jota ei olla suomeksi vielä nähty. ::)
Olipa kirjassa myös mm. Andrea Frecceron ja kumppaneiden Star Trek parodisointi, Romano Scarpan tavanomaista tuoreempi klassikko ja aivan uunituore johtosarja kaksikolta Andreas Pihl & Giorgio Cavazzano.
-
No, nyt on sitten julkaistu Taikaviitta2000 tai tarkemmin tätä uutta PKNE-sarjaa taskarissa. Tosin, ylläripylläri, kolme ekaa osaa skipattiin odotetusti ja julkaistiin tämä PK Timecrime DD (https://coa.inducks.org/story.php?c=I+TL+3153-1P).
Surullisen kuuluisaan TK2000 tapaan sarjassa viitataan tarinaan jota ei olla suomeksi vielä nähty. ::)
Olipa kirjassa myös mm. Andrea Frecceron ja kumppaneiden Star Trek parodisointi, Romano Scarpan tavanomaista tuoreempi klassikko ja aivan uunituore johtosarja kaksikolta Andreas Pihl & Giorgio Cavazzano.
Mitä? Missä taskarissa? Pakko ostaa, oli julkaisujärjestys mikä tahansa, vaikka toki toivon että julkaisisivat nuo muutkin PKNE:n osat ja ennen kaikkea keskittyvät PKNA:n saattamiseen kunnialla loppuun.
Olen kuukausien ajan nähnyt unta TeeKoon siirtymisestä tavallisiin taskareihin, nyt se kai osoittautui jollain tavalla enteeksi.
-
Tuoreimmasta tuplasta siis puhuin... :)
-
No nytpä sitten maksoin 8,90€ tupataskarista vain lukeakseni tuon PK Timecrimen. En ole koskaan varsinaisesti seurannut tuota Tuplanolla-sarjaa, mutta keräilin taskareita vielä silloin kun sarjan pari ensimmäistä osaa ilmestyi. Jo silloin pisti silmään parivaljakon Aku ja Kia K. sekä TeeKoo ja Lydia samankaltaisuus, mutta en olisi uskonut että näiden välille joskus tehdään virallinen crossover tai että nämä kaksi sijaitsisivat edes samassa "Ankka-universumissa", koska mikään TeeKoo:hon liittyvä ei liene varsinaisesti saanut mitään kaanonisoitua tunnustusta muilta Ankantekijöiltä. En sitten tiedä onko esim. Ducklair-torni joskus vilahtanut jonkun normaalin Ankka-tarinan taustalla, mutta epäilen.
Tavallinen lukijahan ei varmaan tästä Timecrimesta pääse kärryille kun siinä on kuitenkin niin monta viittausta Taikaviitta 2000:n unohdettuun ja suomessa julkaisemattomaan maailmaan, mutta julkaisupäätös on mitä mainiointa fanservicea, josta iso hattu toimitukselle. Hattu nousee myös siitä että sarjan suomennoksen termistö on aikaisempiin TeeKoo-suomennoksiin yllättävän uskollinen. Tarina vilisee termistöä jota on tavattu vain Taikaviitta 2000 -sarjassa, kuten kronopurjeita, tetragoniumia, hidastavaa lamaannuttajaa ynnä muuta. Toisaalta aikapoliisin päämajaan Time 0:aan ei ehditty vuosituhannen vaihteen Taikaviitoissa tutustua, joten tässä tarinassa sitä kutsutaan "Nollahetkeksi", kun taas aikaisemmin (Taikaviitta-lehti 9/2000, Ajan vangit) siihen on viitattu mm. nimellä "aikatyhjiö". Tiedä sitten mikä on virallinen suomennos.
Toinen kompastuskivi on myös tarinan loppupuolella kun [spoiler]Alfa päättää perustaa 2200-luvulle rikollisryhmän nimeltä "Järjestö". Oletan että tämä nimenomainen ryhmä on suomalaisillekin Taikaviitta 2000 -lehdistä tuttu "Organisaatio". Alfa sanoo tuossa kyllä että "Nimi kuuluu joukolle joka uskoi minuun..." joten voisiko tämä olla vain käännösristiriita Tuplanollan ja TeeKoon välillä. Kenties Tuplanollan suomennoksissa on aiemmin nähty jokin "Järjestö", en tiedä kun en ole sarjaa seurannut, joten pienempi paha pitää uusi nimi kun nimi jota on kertaalleen käytetty vuosituhannen vaihteen Taikaviitta-lehdessä.
[/spoiler]
Termistöistä vielä puheenollen on mielenkiintoinen huomio kun valepukuinen Taikaviitta sanoo sivulla 211 "Äh, mitä väliä sillä on? Taikaviitta, Teekoo, Tuplanolla...". Tämän voi nähdä nyt jo "virallisena" kommenttina siihen, millä nimillä Taikaviittaa missäkin universumissa nimitetään. Taikaviitta on taikaviitta perinteisessä taskukirja-muodossaan käyttäessään Pellen apuvälineitä ja vaihtaessaan vaatteet kotinsa kellarissa, mutta silloin kun puhutaan Teekoosta, on kyseessä Taikaviitta 2000:sta tuttu Taikaviitta, joka pitää majaansa Ducklair-tornin huipulla ja taistelee kilpensä kanssa. Emänörttinä itseäni on kyllä aina häirinnyt se, etteivät tekijät ole kehittäneet Teekoon hypermuuntajakilven toiminnalle mitään johdonmukaista ja yhteneväistä ohjetta, vaan nappulat löytyvät milloin mistäkin. Tässäkin tarinassa Aku painaa "salaista nappia" joka muuttaa kilven muotoa jolloin kontrolli kilpeen menetetään. Piirtäjä nyt sattui piirtämään tämän "salaisen napin" suoraan kilven blokkipinnan keskiosaan, eli siihen mihin suurin osa kilven ottamista iskuista kohdistuu. Onpas hyvin suunniteltu kilpi.
Tarinan herkullisinta antia ovat ehkä pari hienovaraista huomiota vuosituhannen vaihteesta tulleen Taikaviitan ja nykyaikaa elävän Tuplanolla-Akun maailmojen eroavaisuuksiin. Näihin lukeutuvat sivulla 187 nähtävä nyky-Akun ja Teekoon keskustelu puhelinkoppien sukupuutosta, sekä sivulla 242 Akun kommentti siitä että "Naiset pystyvät kaikkeen mihin miehetkin - ja yleensä paremmin!" kun Taikaviitta kehottaa naisia luovuttamaan pyssyt itselleen ja Akulle. En nyt tiedä onko vuodesta 2000 nykyaikaan tullut Taikaviitta erityisen sovinistinen (tarinassa Taikaviitta on tullut tulevaisuuteen juuri ratkaistuaan aikahaaksirikkoisen tapauksen, mikä viittaa epäilemättä tarinaan Kronorikko, joka nähtiin suomessa TK-lehdessä vuonna 2000), mutta joku tuossa Akun social justice warrioroinnissa provosoinnin sijaan lähinnä huvittaa. Tiedä sitten, kuinka vakavissaan käsikirjoittaja Artibani on ollut, mutta siitä huolimatta että elämme poliittisen korrektiuden kultakautta niin tässä sarjakuvassa on sentään yhä vanhaa kunnon väkivaltaa!
Jotenkin hellyyttävä oli myös lopussa näkyvä [spoiler]ruusulinna-kohtaus, jossa nuo tutkijaukkelit nähdään nuorina ukkoina kun Tuplanolla-ajassa ovat jo harmaahapsisia, mutta Aku ja pojat sen sijaan tepastelevat ajasta tai tarinasta riippumatta aina samanikäisinä. :D[/spoiler]
-
No, nyt on sitten julkaistu Taikaviitta2000 tai tarkemmin tätä uutta PKNE-sarjaa taskarissa. Tosin, ylläripylläri, kolme ekaa osaa skipattiin odotetusti ja julkaistiin tämä PK Timecrime DD (https://coa.inducks.org/story.php?c=I+TL+3153-1P).
Surullisen kuuluisaan TK2000 tapaan sarjassa viitataan tarinaan jota ei olla suomeksi vielä nähty. ::)
Olipa kirjassa myös mm. Andrea Frecceron ja kumppaneiden Star Trek parodisointi, Romano Scarpan tavanomaista tuoreempi klassikko ja aivan uunituore johtosarja kaksikolta Andreas Pihl & Giorgio Cavazzano.
"Metsän pojassa" on monta piristävän pitkää tarinaa. Taikaviitta-juttu tosin loistaa lähinnä Paolo Motturan totutun taitavalla kuvituksella. Tarina on tavanomaisempi ja suorastaan oppikirjamainen esimerkki näistä jatkumoltaan tiukemmista italialaisjutuista. Topolino-tarinaksi vakava, replikointi on höpsön ryppyotsaista ja huumori liikaa naseviksi tarkoitettuihin lausahduksiin keskittyvää. Muutettavat muutettaen tämä voisi olla Marvelin tai DC:n supersankaritarina. Jos se on ollut tarkoitus, niin on onnistuttu. Itsekin kiinnitin huomiota Taikisfanin mainitsemaan repliikkiin ja tarinan loppukohtaukseen, joissa luodaan siltaa perinteisen Taikaviitan ja ultramodernin Teekoon välille kuin vanhoissa supersankariuniversumeissa ikään.
Bruno Ennan käsikirjoittama Mikin ja kumppanien avaruussaaga on paria yksityiskohtaa lukuun ottamatta enemmänkin pastissi kuin parodia. Toimii ihan kohtuullisesti seikkailunakin, sävyltään kuin Marvelin vanhat Tähtien Sota -sarjakuvat.
Scarpan myöhäiskauden Mikki on selvä välityö, mýsteeristä puuttuu aito salaperäisyys eikä sivuhahmoistakaan irtoa toivotusti huumoria, vaikka tarinassa esiintyvän teatteriväen kinastelulla sellaista tavoitellaan.
Sinänsä on hauska seurata, kuinka Scarpa antoi italo-Disneyn ykkösnimeksi noustuaan rohkeasti merkittäviä rooleja omille luomuksilleen, kuten Brunolle ja Zenobialle. Tämän voi ehkä nähdä henkisesti enteilevän myöhempien Topolino-tekijöiden ajoittaista irtautumista totunnaisista päähenkilöistä ja omien tarinoiden antamista esim. poliisimestari Sisulle, etsivä Kaasille, Mustalle Pekalle ja Riitta Hanhelle ilman Mikin, Hessun, Akun tai Roopen mukanaoloa.
Taskarin päättävä Carlo Gentinan ja Paolo Motturan jo parikymmentä vuotta vanha juttu on yllättävän onnistunut lähinnä utooppiseen tulevaisuuteen kurkistavan loppunousun ansiosta, vaikka muuten kuljetaan tarinallisesti moneen kertaan tallattuja polkuja. Lisäksi on hauskaa verrata Motturan varhaistyyliä Taikaviitta-tarinan nykyilmaisuun. Jälki oli jo 1990-luvulla ihailtavan notkeaa, mutta varjot hakevat vielä syvyyttä, ja liukuväritys tietysti parantaa tunnelmaa uusissa jutuissa.
-
Siis nyt mä oon pudonnu kärryiltä. Taikaviitta2000
oli tämmönen supermarvel-henkinen viritys, eikö?
Mikä tämä PKNE Timecrime on, ja miten se liittyy mihinkään?
Joo, oon ihan pihalla näistä kuvioista ja mietin kannattaako
yrittää päästä jyvälle.
-
Siis nyt mä oon pudonnu kärryiltä. Taikaviitta2000
oli tämmönen supermarvel-henkinen viritys, eikö?
Mikä tämä PKNE Timecrime on, ja miten se liittyy mihinkään?
Joo, oon ihan pihalla näistä kuvioista ja mietin kannattaako
yrittää päästä jyvälle.
Koitan selittää asian mahdollisimman yksinkertaisesti.
Taikaviitta2000 on tosiaan juurikin sellainen supermarvel-henkinen viritys kuten sanoit. 😃 https://coa.inducks.org/publication.php?c=it%2FPKNA&pg=img&num=1
Italiassa tarinat tunnetaan nimellä PK -PaperiniK new adventures mistä käytetään paljon lyhennettä PKNA.
Tämä PKNE - sarja, eli PaperiniK New Era on PKNAn uusin jatko-osa mikä pyörii tällä hetkellä Italiassa Topolino-lehdessä.
Tuplanolla on oma jatkuvajuoninen tarinasarjansa, missä Aku on James Bond henkinen salainen agentti 00.
Tuplanollaa julkaistaan Italiassa myös Topolino-lehdessä.
Tämä "PK Timecrime DD" otsikolla Italiassa kulkeva tarina sijoittuu juonellisesti molempiin tarinasarjoihin.
Sarja on PKNEn neljäs osa ja Tuplanollan 27. osa.
Tarina julkaistiin suomeksi Aku Ankan taskukirjassa 452 ja se on toistaiseksi ainoa PKNE-jatkumoon kuuluva tarina mikä on julkaistu suomeksi. Tuplanollaa sen sijaan on aiemminkin julkaistu suomeksi taskareissa.
Tässä vielä linkki Italiankieliselle PKNE-sarjan wiki-sivustolle.
http://it.paperpedia.wikia.com/wiki/PKNE_-_Paperinik_New_Era
Tuplanolla sarjaan voi tutustua vaikkapa inducksissa https://coa.inducks.org/subseries.php?c=DoubleDuck
-
Siis nyt mä oon pudonnu kärryiltä. Taikaviitta2000
oli tämmönen supermarvel-henkinen viritys, eikö?
Mikä tämä PKNE Timecrime on, ja miten se liittyy mihinkään?
Joo, oon ihan pihalla näistä kuvioista ja mietin kannattaako
yrittää päästä jyvälle.
Taikaviittaa käsittelevässä Wikipedia-artikkelissa (https://fi.wikipedia.org/wiki/Taikaviitta#PKNA_.28Taikaviitta_2000.29) tiivistetään ihan kelpo tavalla näiden Taikaviitta 2000 -sarjojen julkaisuhistoriaa ja keskinäistä suhdetta.
En ole lukijatutkimuksia nähnyt, mutta mutupohjalta heittäisin, että Taikaviitta 2000 uppoaa parhaiten teinivuosiinsa ehtineisiin lukijoihin, joita perinteisemmät Disney-sarjat eivät enää seikkailujuonen tasolla puhuttele, mutta joiden maku ei vielä ole jalostunut arvostamaan Topolino-tuotannon tahallisia tai tahattomia absurdiuksia ja tylyjä tempauksia.
Näin vajaana kolmivitosena luen Taikaviitta 2000:a lähinnä kulttuurihistoriallisena kuriositeettina: tällaistakin ankkasarjakuva voi siis olla. Juonet ovat kyllä parhaimmillaan ihan vetäviä ja kuvitus sujuvaa, mutta omaan makuuni tämä jää vähän tällaiseksi väliinputoajaksi. Vanhojen sarjojen älyvapaudet ja nostalgiaefekti puuttuvat, mutta vakavampia teemoja ei voi kypsytellä ihan loppuun saakka, koska tämä on kuitenkin pohjimmiltaan nuorehkoille lukijoille tarkoitettua toimintaa.
Tekijöille täytyy kuitenkin antaa tunnustusta Taikaviitta 2000:n maailmaan sijoittuvista lyhyistä tarinoista, joissa esiintyy sarjan sivuhahmoja. Niissä nähdään välillä aivan puhdasveristä ihmissuhdedraamaa arkisissa ympyröissä, joiden laitamilla vain häilyy aavistus supersankaroinnista. Vähän kuin Astro City Ankkalinnassa. Näitä lyhyitä sarjoja ei supertaskareissa ole tainnut tulla, mutta 2000-luvun alun Taikaviitta 2000 -lehdissä niitä oli useita.
-
Sen vähän verran mitä olen noita Taikis2000-juttuja lukenut niin niistä tulee fiilis että siinä missä vanhemmissa Taikiksissa yhteydet supersankareihin ovat enemmän viittauksia, TV2000 (ja varmaan sen variaatiot) ja Tuplanolla ovat oikeasti yrityksiä toteuttaa amerikkalaistyylistä Marvel/DC-kerrontaa Topolinon puitteissa.
Ja varmaan just osittain kohdennettu niille lukijoille jotka vaeltavat jenkkisarjakuvien suuntaan kun perus-Topolino on "liian lapsellinen" (eli itsekin olisin ollut kohderyhmää tietyssä iässä), mutta varmaan mukana on myös tekijöiden haluja kokeilla tällaista hybridiä (kai siellä on tekijöitä jotka myös diggailevat Marvelia ja DC:tä)
-
Sen vähän verran mitä olen noita Taikis2000-juttuja lukenut niin niistä tulee fiilis että siinä missä vanhemmissa Taikiksissa yhteydet supersankareihin ovat enemmän viittauksia, TV2000 (ja varmaan sen variaatiot) ja Tuplanolla ovat oikeasti yrityksiä toteuttaa amerikkalaistyylistä Marvel/DC-kerrontaa Topolinon puitteissa.
Ja varmaan just osittain kohdennettu niille lukijoille jotka vaeltavat jenkkisarjakuvien suuntaan kun perus-Topolino on "liian lapsellinen" (eli itsekin olisin ollut kohderyhmää tietyssä iässä), mutta varmaan mukana on myös tekijöiden haluja kokeilla tällaista hybridiä (kai siellä on tekijöitä jotka myös diggailevat Marvelia ja DC:tä)
Juuri näin. "Ajan virrassa" olisi sujuvasti sovitettavissa amerikkalaiskustantamon supersankaritarinaksi. Väkivalta on maltillisempaa kuin Marvelin tai DC:n tarinoissa, mutta muuten Taikaviitan voisi helposti korvata Batmanilla tai Hämähäkkimiehellä.
Hiiripuolella Anderville on vähän tällainen rinnakkaisilmiö, jossa dekkariparodiat ja -pastissit korvautuvat ihan aidosti Topolino-viitekehyksessä kovaksikeitetyksi tarkoitetuilla tarinoilla. Tosin Mikin stetsondekkarit tarjosivat tässä jo valmiin esikuvan.
-
Tämä "PK Timecrime DD" otsikolla Italiassa kulkeva tarina sijoittuu juonellisesti molempiin tarinasarjoihin.
Hyvät hyssykät. Siis Aku on samaan aikaan Tuplanolla
ja Taikaviitta? ???
Kai mun on "Metsän poika" nyt hankittava. Epäilen vaan
että menee ohi ja kaukaa kanssa!
-
Hyvät hyssykät. Siis Aku on samaan aikaan Tuplanolla
ja Taikaviitta? ???
Kai mun on "Metsän poika" nyt hankittava. Epäilen vaan
että menee ohi ja kaukaa kanssa!
Tässä on aikamatkailua mukana, siksi kaksi Akua seikkailee yhtä aikaa. Aikamatkustus on merkittävä elementti Taikaviitta 2000 -jutuissa, mutta kyllä "Ajan virrasta" selvän saa. Siinä on viittauksia aiempiin tarinoihin, myös Suomessa julkaisemattomiin, mutta ihan luettava se on ilman taustakirjastoakin.
-
En ole lukijatutkimuksia nähnyt, mutta mutupohjalta heittäisin, että Taikaviitta 2000 uppoaa parhaiten teinivuosiinsa ehtineisiin lukijoihin, joita perinteisemmät Disney-sarjat eivät enää seikkailujuonen tasolla puhuttele, mutta joiden maku ei vielä ole jalostunut arvostamaan Topolino-tuotannon tahallisia tai tahattomia absurdiuksia ja tylyjä tempauksia.
Erittäin hyvin sanottu! Itse tutustuin Taikaviitta 2000 -sarjaan alakouluikäisenä, ollessani muutenkin akuankkafriikki. Ensimmäinen konsolipelini näet oli Taikaviitta 2000:n maailmaan sijoittuva "PK Out of the Shadows", joten se synnytti erityisen rakkaussuhteen myös sarjakuvaa kohtaan, josta sain tietää vasta myöhemmin. Nykyisin en enää kummemmin piittaa ankoista, vaikka lehti hieman puoliväkisin tuleekin, mutta Taikaviitta 2000 -obsessio on jostain syystä säilynyt aikuisikään asti. Ymmärrän kyllä hyvin niidenkin näkökulman, jotka eivät kyseisestä sarjasta pidä, koska se kumminkin eroaa perusankoista aika tavalla. Itseäni kiehtovat eniten ne tarinat, joissa päästään kiinni diipeimpiin aiheisiin, joita perusankan puolella pääsee kokemaan lähinnä Don Rosan parhaimmissa.
Joku sanoikin ylempänä että perinteinen Taikaviitta oli aivan alkujaan onnistunut supersankariparodia. Taskareiden taikis-inflaation myötä hahmo mielestäni pääsi lässähtämään ja lopulta sen ainoa funktio oli enää napata geneerisiä akkarikonnia köysiin, tai estää Karhukoplaa ryöväämästä Roopen rahoja. Taikaviitta 2000:ssa taikaviitasta tehtiin "aito" supersankari, jolloin heitettävät verkot, pomppusaappaat ja jousinyrkit vaihtuivat järeämpiin huipputeknisiin aseisiin. Uudistuneella Taikaviitalla oli myös aiempaa selkeämmät motiivit touhuilleen, vaikka Akumaisuus oli hahmoon silti säilytetty. Olen joskus lukenutkin PKNA-sarjan virallista style guidea, jossa käsikirjoittajia ja piirtäjiä ohjeistetaan että uudesta asetelmasta huolimatta Taikaviitta on edelleen itseironinen Aku, ei eksistentiaalikriiseissä piehtaroiva noir-supersankari.
Lyhyitä TeeKoon sivuhahmosarjoja ei Supertaskareissa ole tosiaankaan vielä ollut, mutta mahdollisuus niidenkin julkaisuun on. Muistaakseni Supertaskareiden TeeKoo-julkaisu on vielä niin alkuvaiheessa että minisarjat eivät olleet vielä alkaneet pyöriä alkuperäisissä italialaisissa PKNA-lehdissäkään. Kolmea eri minisarjaa nähtiin tosiaan Suomessakin vuosituhannen vaihteen TeeKoo-lehdissä, mutta kokonaisuudessaan minisarjoja taisi olla lähemmäs kymmentä erilaista, joten julkaistavaa riittäisi.
-
Lyhyitä TeeKoon sivuhahmosarjoja ei Supertaskareissa ole tosiaankaan vielä ollut, mutta mahdollisuus niidenkin julkaisuun on.
Asia on otettu huomioon ja huomisesta eteenpäin niistäkin päästään nauttimaan Supertaskarien sivuilla: http://ankkalinnake.blogspot.fi/?m=1
Käykääpä lukaisemassa Ankkalinnakkeesta myös Henri Häkkilän mietteitä kuluneen kevään aikana ilmestyneistä taskareista. ;D
-
Asia on otettu huomioon ja huomisesta eteen päin niistäkin päästään nauttimaan Supertaskarin sivuilla: http://ankkalinnake.blogspot.fi/?m=1
Käykääpä lukaisemassa Ankkalinnakkeesta myös Henri Häkkilän mietteitä kuluneen kevään aikana ilmestyneistä taskareista. ;D
No hemmetti, mistäs lähtien tämä on ollut kaupoissa. :D Multahan menee nää ihan ohi, pitääkin heti huomenna ostaa.
-
Huomenna pitäisi virallisesti olla kaupoissa ja kioskeissa tuorein Supertaskari.
Ankkalinnake on mainio sivusto.
-
Olen joskus lukenutkin PKNA-sarjan virallista style guidea, jossa käsikirjoittajia ja piirtäjiä ohjeistetaan että uudesta asetelmasta huolimatta Taikaviitta on edelleen itseironinen Aku, ei eksistentiaalikriiseissä piehtaroiva noir-supersankari.
Tämä on mielenkiintoinen tieto. Onko tämä sarjaraamattu yleisesti saatavilla jossain, vai onko sitä lainattu jossain haastattelussa tai jonkin lehden toimitussivuilla?
-
Tämä on mielenkiintoinen tieto. Onko tämä sarjaraamattu yleisesti saatavilla jossain, vai onko sitä lainattu jossain haastattelussa tai jonkin lehden toimitussivuilla?
Sarjaraamattu löytyy PKNA-fanien italiankieliseltä Pk hack -fanisivulta: http://pkhack.altervista.org/archivio-segreto/ (http://pkhack.altervista.org/archivio-segreto/)
Tuolle sivulle pääsy vaatii rekisteröitymisen, mutta sieltä löytyy kaikenlaista kivaa ja mielenkiintoista Taikaviitta 2000 -sarjan kulissien takaa.
-
Sarjaraamattu löytyy PKNA-fanien italiankieliseltä Pk hack -fanisivulta: http://pkhack.altervista.org/archivio-segreto/ (http://pkhack.altervista.org/archivio-segreto/)
Tuolle sivulle pääsy vaatii rekisteröitymisen, mutta sieltä löytyy kaikenlaista kivaa ja mielenkiintoista Taikaviitta 2000 -sarjan kulissien takaa.
Kiitos vinkistä. Tällaiset sisäiset ohjeet ovat aina mielenkiintoisia. Osaatko sanoa, onko tyyliopas tuolla ihan yhtiön siunauksella, vai onko se "vuotanut" sinne?
-
Kiitos vinkistä. Tällaiset sisäiset ohjeet ovat aina mielenkiintoisia. Osaatko sanoa, onko tyyliopas tuolla ihan yhtiön siunauksella, vai onko se "vuotanut" sinne?
Vaikea sanoa kun en ole kovin tarkasti sivustoa tutkinut kielimuurin vuoksi (sivusto on italiaksi). Voisin veikata että ei se siellä minkään virallisen tahon siunauksella ole, koska tuolla on ainakin joskus ollut PKNA-sarjiksia ihan skannattuna. Ne tosin taidettiin poistaa ihan ylläpidon omasta aloitteesta kun PKNA-sarjat alkoi taas pyöriä uudelleenjulkaisuina Italiassa tässä parisen vuotta sitten.
Noiden erikoisherkkujen on kai kuitenkin täytynyt vuotaa tuotannon sisäpiiristä, koska siellä on mm. pitkä PKNA-tarina joka jätettiin tussausvaiheessa kesken, ja se siten jäi kokonaan vaille virallista julkaisua (luulisin). En tosin osaa kuvitella mitä haittaakaan noista kellekään olisi, koska mukavaa fanserviceähän tuo on eikä siinä kukaan menetä mitään.
EDIT: Niin, ja lisättäköön vielä että tuo sarjaraamattu on syystä tai toisesta englanninkielinen, joten sen kohdalla kielimuuri on helposti murrettavissa.
-
No niin, viimeiseltä Risman reissulta mukaan takertui Metsän Poika!
Suoraan asiaan, "Ajan virrassa"... Niin.. Tuota. On erittäin komeaa piirros-
jälkeä kyllä! Öhm.
Fiilis aika pitkälle samanlainen kun tartun johonkin Marvelin lehdykkään.
Hyvältä näyttää, mutta mit'n en tajua. Ainoa ero on siinä että näissä
on nappineniä ja loksunokkia.
Eli nyt kysymys on siitä että kannattaako mun pyrkiä setvimään
Tuplanollan ja TK2000n historiaa, että onko tässä sekoituksessa jotain,
miten sanoisin, yhteyttä perinteiseen italodisneyhin, siis jollain vähän
syvällisemmällä tasolla, vai onko tämä juurikin sitä miltä se näyttää, eli
Marvelin ankkoja?
-
Eli nyt kysymys on siitä että kannattaako mun pyrkiä setvimään
Tuplanollan ja TK2000n historiaa, että onko tässä sekoituksessa jotain,
miten sanoisin, yhteyttä perinteiseen italodisneyhin, siis jollain vähän
syvällisemmällä tasolla, vai onko tämä juurikin sitä miltä se näyttää, eli
Marvelin ankkoja?
Sanoisin että jos Tuplanollan ja TeeKoon välillä pitää valita, niin enemmän TeeKoossa sitä italoverta on, mutta konsepti on kieltämättä täysin eri kuin joskus Carpin aikoihin. Tuplanolla taas on Aku Ankka James Bondina, mikä ei idean tasolla ole mitään uutta. Päällisin puolin samaa, mutta vakavamielisempää kauraa se on kuin Akun PAM- tai ATP-seikkailut. TeeKoo taas on hieman lapsia vanhemmalle yleisölle suunnattua sci-fi -kamaa josta löytyy parhaillaan hyväkin helmiä seasta, mutta voi karkottaa lukijan sillä että se tosiaan eroaa perusankasta monella tasolla. Pintapuolisesti molemmat teokset tuo varmaan mieleen Marvelin, mutta en lähtisi tekemään tällaista vertausta kummastakaan.
TeeKoohon lienee kuitenkin helpompi päästä kiinni, koska sitä on nyt julkaistu Supertaskareissa kronologisesti ekasta osasta lähtien, ja 7. Supertaskari julkaistiin juuri äskettäin. Tuplanollaa taas on julkaistu tavallisissa taskareissa ripotellen varmaan vajaan vuosikymmenen ajan, joten yksittäisiä sarjan osia joutunee hieman metsästämään. En tiedä onko niissä noudatettu kronologiaa, joten suomalainen julkaisujärjestys voi olla mitä sattuu. Tuplanolla käsittääkseni jatkuu edelleen, kun taas TeeKoo saatiin Italiassa ja muualla pohjoismaissa "päätökseensä" jo viitisentoista vuotta sitten, joskin pari vuotta sitten sille alettiin piirtää pitkän tauon jälkeen jatkoa. Jos ei siis jaksa odottaa että pitkä sarja saa suomenkielisen julkaisunsa hitaasti ilmestyvissä Supertaskareissa, niin netistäkin selviää mitä sarjassa on suurin piirtein tapahtunut sen elinkaaren aikana. Ainakin se on 90-lukulaiseksi sarjaksi kestänyt mielestäni hyvin aikaa, vaikka futuristisen ankkalinnan ympäristössä nähdään lankapuhelimia ja vhs-kasetteja.
Itse suosittelisin tutustumaan TeeKoohon, mutta ymmärrän hyvin että jotkut eivät siitä pidä. Sarja jakaa aika vahvasti mielipiteitä, ja omasta maustahan sen loppujen lopuksi kiinni on.
-
IDW on julkaissut viime vuonna 12-osaisen taskaritarinan The Search for the Zodiac Stone yksissä kansissa. Muissa taskarimaissa tämä ilmestyi jo tuoreeltaan vuonna 1991. Suomessa jätettiin jostain syystä väliin.
Ei nyt mikään maailman paras juttu, mutta varsin viihdyttävähän tuo on. Ensin IDW julkaisi tarinan jatkiksena Walt Disney's Comics & Storiesissa.
Kyllä tämän voisi suomeksi julkaista, vaikka teemataskarina. 350 sivua.
Joo, kummallista, ettei sitä silloin 1990-luvulla tullut. Ei mitenkään käänteentekevä, mutta kyllähän tämä tietysti silkalla mitallaan menee Massimo De Vitan suurten töiden joukkoon Pohjola-trilogian, Mikin esi-isien Amerikka-saagan ja monen muun seuraksi. Bruno Sardan käsikirjoitus on liian rönsyilevä, mutta ehkä kyse on ollut enemmän halusta kokeilla kuinka näin pitkä, juoneltaan yhtenäinen kertomus otetaan vastaan.
Ruotsissa tämä jaettiin ensijulkaisuna kahteen taskariin, Tanskassa tuli yksissä kansissa.
-
Joo, kummallista, ettei sitä silloin 1990-luvulla tullut. Ei mitenkään käänteentekevä, mutta kyllähän tämä tietysti silkalla mitallaan menee Massimo Da Vitan suurten töiden joukkoon Pohjola-trilogian, Mikin esi-isien Amerikka-saagan ja monen muun seuraksi. Bruno Sardan käsikirjoitus on liian rönsyilevä, mutta ehkä kyse on ollut enemmän halusta kokeilla, kuinka näin pitkä, juoneltaan yhtenäinen kertomus otetaan vastaan.
Ruotsissa tämä jaettiin ensijulkaisuna kahteen taskariin, Tanskassa tuli yksissä kansissa.
Ruotsissa on tullut sittemmin myös kokonaisena yhdessä Pocket Special -teemataskarissa. Soisin kyllä vastaavan julkaisun esim. niistä Amerikan historia -tarinoista.
-
Jep, olisi hyvä saa tuo tarina yhtenä kokonaisuutena.
-
Sanoma jatkaa "hämmentävällä" taskarijulkaisupolitiikallaan......Jumb on tilalle (?) tuli uusintana Ankkojen Maailmahistoria taskariversiona.
Lehtipisteisiin tuli uusin tripla UP-Taskari, mutta se ei olekaan jatkumoa aloitetulle vanhoille UP-Taskari vaan kyseessä oleva tripla käsittää numerot 162-164!
Mielenkiintoista.....
-
Taskari-uusintapainoksissahan ollaan kesken kahdessa kohtaa sykliä, tulee myös niitä vähän uudempia, joista yksittäisissä edettiin olikosenyt numeroon 155 vai 157, sen jälkeisiä on tullut tuplina ja näköjään nyt sitten triplana.
-
Tuplanollaa taas on julkaistu tavallisissa taskareissa ripotellen varmaan vajaan vuosikymmenen ajan, joten yksittäisiä sarjan osia joutunee hieman metsästämään. En tiedä onko niissä noudatettu kronologiaa, joten suomalainen julkaisujärjestys voi olla mitä sattuu.
Valitettavasti kronologiaa ei ole noudatettu julkaisusopimussyistä. Lisätietoja saa halutessaan yksityisviestitse. :) Ensimmäinen Tuplanolla-sarja ilmestyi suomeksi joulukuun 2008 taskarissa (nro 348: Paluu Karhuvuorelle).
-
Valitettavasti kronologiaa ei ole noudatettu julkaisusopimussyistä. Lisätietoja saa halutessaan yksityisviestitse. :)
Just... no eipä tuohon oikeastaan muuta voi sanoa kuin että sössitty mikä sössitty. ::) Toisaalta, eipä ole ensimmäinen kerta että sopimustekniset seikat sun muut kulissien takaiset venkuroinnit on pilanneet sen varsinaisen sopimuksen kohteena olevan tuotteen.
-
Etsisin erästä tiettyä Aku Ankan taskukirjaa.
Kyseessä olisi siis sellainen Mikki Hiiri+plus Hessu seikkailu jossa oranssit lonkero marssilaiset hyökkäävät maapallolle ja jos muistan oikein niin he hylkäävät hyökkäyksen jonkin flunssan takia?
Taskukirja on kait jossain 100-150 numeron kohdilla. Muistaako kukaan mikä se oli näistä?
-
Versio H.G. Wellsin Maailmojen sodasta. Taskarissa 135 (https://inducks.org/issue.php?c=fi/AATK135#p149).
Timo
-
Taskukirjojen salaperäinen voima on monen tekijän summa.
Satunnainen kokoonpano, omalaatuinen käännös- ja tekstausprosessi,
puhumattakaan sarjakuvateollisuuden sisällöntuotannon kiemuroista ja
sen vaihtuvista kulttuurisista ja kaupallisista konteksteista. Joskus randomisti
maahan viskatut risunpalaset muodostavat outoja dreamcatchereita.
Pyydän kiinnittämään huomiota opukseen numero 86 "Minä olen pomo"
(http://www.perunamaa.net/taskarit/kannet/tk086.jpg)
Näiden kansien välissä tehdään monta hauskaa kierrosta kerronnallisuuden
totaalisen aivokuolleista montuista ylös säihkyvän säkenöivän
juonenkäännyttelyn nerokkuuksiin, ja kovaa vauhtia taas siihen toiseen suuntaan
myös.
Sama pätee kuvastoon joka heräyttää esille koko kirjon Carpin eleganssista
Capitanon taikinanokkailuun. Mahtavaa, mahtavaa!
http://www.perunamaa.net/taskarit/taskari.php?numero=086
-
Kuka on huomannut, että taskarin lähes ikoninen logo on surkastettu miltei olemattomiin?
On sitä muuteltu aiemminkin, mutta uusimmasta numerosta puuttuu se taskarille ominainen tunnistettavuus. Ihan kuin tässä oltaisiin palaamassa takaisin ihan ensimmäisiin numeroihin, missä teksti "Aku Ankan taskukirja" esiintyi pienellä jossain päin kirjan kantta ja itse kirjan otsikolle (ja sivumäärän mainostulselle) annetaan tulevaisuudessa yhä enemmän tilaa.
-
En ole huomannut. Tosin en taskaria seuraakaan. Piti siis oikein googlettaa ja ensimmäisenä hämmästyin siitä, miten suurella se taskari-logo siinä kannessa nykyään on. Uusimman numeron (455) kansi tuntuu olevan poikkeus, eikä se siinäkään mikään pieni ole.
Kyllähän taskarin tyyliin on alusta saakka kuulunut se, että se on antologia tarinoita ja jokainen numero on itsenäinen julkaisu. Eli samaan tapaan kuin Semicin ja Egmontin useat supersankarisarjat. Silloin on ihan hyväkin korostaa yksilöllistä nimeä sarjan sijaan. Ja sivumäärällä mainostaminen on aina kova juttu.
-
Kaikki totta mitä sanot, Veli Loponen. 😃
Minusta tämä uusin vain näyttää ihan keskeneräiseltä.
Kenties olen liian tottunut vanhaan ilmeeseen(siihen logoa ympäröivään laatikkoon mikä on ollut numeroiden 80-454 välillä). Mielestäni, vaikka logoa tosiaan on muuteltu ajoittain niin, tykkäsin aina siitä tunnusomaisesta laatikkokehyksestä ja ympyröity järjestysnumero sopi sen kanssa paremmin kuin nyt. Ehkäpä ilman taustaympyrää se voisi tukea uuden otsikon ulkoasua.
-
Uusimmasa Aku Ankan taskukirjassa 456 oli tarina jossa ei ollut yhden yhtä puhekuplaa. Taitavat olla melko harvinaisia?
-
Uusimmasa Aku Ankan taskukirjassa 456 oli tarina jossa ei ollut yhden yhtä puhekuplaa. Taitavat olla melko harvinaisia?
Jos oli Enrico Faccinin tarina niin eivät ole harvinaisia. Kannattaa tutkia inducksista miehen tarinoiden julkaisuja Suomessa. Mielestäni noita on ollut aina silloin tällöin taskareissa.
-
Joo, Faccini on tehnyt noita useamman, Roope-sedissä noita on kanssa julkaistu muutama.
-
Ok. Nyt oli vaan kyse Vito Stebilen kirjoittamasta ja Federico Bertoluccin piirtämästä neli-sivuisesta sarjakuvatarinasta.
-
Aa, muutkin ovat sitten innostuneet lajista :)
-
Huomasin, että uusimmassa taskarissa tarinassa Taikaviitta - Väärän totuuden arvoitus näkyy paljon nettiosoite totuudenääni.com. Näyttää olevan oikeasti vielä vapaana. Siinä olisi jollekin hyvä mainos, tai kiusantekopaikka..
-
Teema-taskari, joka oli nasevasti nimetty "Pääoma"
kiinnitti tänään huomiotani rismassa. Taitaa mennä ostoslistalle
sitten kun on taas tilipäivä. Scarpaa, Carpia, Massimoa, meidän
classici-fanien makunystyröitä taas untuvaisilla suljilla hyväellään
-
Voi sattuviitana tuota Sanoman nöyristelyä kulttuurimarksilaisten edessä: triplauusintapainos 18 - 20 on väärennetty piloille eli mm. legendaarinen puhekupla "Kiirus, sano nekru." on kastroitu muotoon "Kiirettä pitää pitää." Munattomat vätykset!
-
väärennetty piloille eli mm. legendaarinen puhekupla "Kiirus, sano nekru." on kastroitu muotoon "Kiirettä pitää pitää." Munattomat vätykset!
Hah. Minähän sanoin, että se tulee vielä!
Tuskin ovat kulttuurimarxistit asialla vaan ihan kapitalismin ehdoilla mennään. ;D Kukaan ei pahoita mieltään, kauppa käy.
Timo
-
Tämä "trigger-free safe zone" -apinointi on kyllä älyllistä itsemurhaa. Toivottavasti Mefisto istuttaa sensorin päähän semmoiset painajaiset, että tämä viettää pehmeässä kopissa lopun surkean elonsa.
-
Eikös se ankkatoimitus muokkaa uusien painoksia ja editioitten suomennoksia jatkuvasti - ajanmukaisiksi ja nykykieleen sopiviksi.
-
Kuka sanoo, että he nöyristelevät "kulttuurimarksistien" edessä. Ehkä he ovat itse kulttuurimarksisteja. Ja minua oikeasti kiinnostaisi tietää, millä tavalla tuon sanan käyttäminen olisi jotenkin älyllisesti kasvattavaa.
-
Kuka sanoo, että he nöyristelevät "kulttuurimarksistien" edessä. Ehkä he ovat itse kulttuurimarksisteja. Ja minua oikeasti kiinnostaisi tietää, millä tavalla tuon sanan käyttäminen olisi jotenkin älyllisesti kasvattavaa.
Siten, että ensinnäkin tarinan tilanteessa se alkuperäinen muoto on hykerryttävän hauska, sen sijaan uusittu on haaleaakin haaleampi. Näkee, ettei ole edes yritetty keksiä nasevaa sanontaa, on vain kiireellä peitetty se uuninluukkuja kolisuttava nekru-sana. Ilmiönä täysin sama kuin Neukkulassa harjoitettu epäsuosittujen ihmisten hävittäminen valokuvista tai talibanien buddha-patsaitten hävitys. Fanaattista barbariaa.
-
Juurikin noin, kuten edellisessä viestissä todetaan. Onneksi on itsellä ne vanhemmat versiot alkupään taskareista.
-
PeisosKronnonen
Itse en välitä tippaakaan kumpaa muotoa siinä olisi käytetty ja olihan se hykerryttävä, kun olin keskenkasvuinen. Nyt aikuisena lähinnä ns "meh", ne ajat jolloin tuhmien sanojen sanominen nauratti ovat jo takana ainakin minulla.
Täällä asiasta on muistaakseni puhuttu aikaisemminkin ja sen perusteella tämä uudempi käännös vastaa tarkemmin alkuperäistä italotekstissä olevaa muotoa. Joten jos tosiaan kaipaat "alkuperäistä", niin nyt olet sen saanut.
Ja "fanaattista barbariaa" ? Millä tavalla n-sanan* käyttäminen on sinusta barbaarisen vastakohta ?
En ymmärrä miksi joillekin sen käyttäminen on niin tärkeää. Voisi kuvitella, että kolmen taskukirjan paketista löytyisi muutakin sanottavaa... esim tässä kolmikossa on useakin tarina, jossa Roope on täysin roisto.
( * Käyttäisin sumeilematta sitä sanaa tässä itsekin, mutta Kvaakin säännöt... Voin kyllä lähettää sen sisältävän yv:n, jos et muuten usko ;). )
-
PeisosKronnosen peppukipeä itkupotkuraivari on jo itsessään loistava syy vanhojen taskareiden vanhanaikaisten sanontojen korjaamiseen.
-
Secos-Bill: ensinnäkin siksi, että neekeri on tarkka ilmaisu tietystä ihmisrodusta. Kannattaa myös huomata, että tarinasta on sensuroitu myös viittaukset valkoiseen rotuun, mikä puolestaan implikoi sensuroijan kieltävän tieteellisen tosiseikan ihmisrotujen olemassaolosta (olennainen osa kulttuurimarksilaisuutta on ihmisrotujen olemassaolon kieltäminen). Tarinassa myös Akun kirous rotuennakkoluuloista on muutettu törkypuheiksi. Ja taas tarinan konteksti kärsii. Uusintapainoksessakin suomentajaksi on merkitty Mary A. Wuorio. Kuitenkin Mary A. Wuorio on tietääkseni kuollut, joten uusien vesitettyjen sanontojen väittäminen Wuorion teksteiksi on valehtelua ja tekstit väärennöksiä.
Pässin pöyristyminen on taas ilmiselvä merkki siitä, että pinkkiväen mädätys on edennyt hänen ajukoppaansa, sillä aivojen mädäntyminen aiheuttaa tyypillisesti patologista vihaa historiallisia ja tieteellisiä tosiasioita kohtaan (Gutmenschien "suvaitsevaisuus" näet edellyttää kaiken rationaalisen ajattelun hylkäämistä ja korvaamista unelmahötöllä).
-
olennainen osa kulttuurimarksilaisuutta on ihmisrotujen olemassaolon kieltäminen.
Ja olennainen osa rasismia on rotujen olemassaolon väittäminen. Mikä on pointtisi ?
Uusintapainoksessakin suomentajaksi on merkitty Mary A. Wuorio. Kuitenkin Mary A. Wuorio on tietääkseni kuollut, joten uusien vesitettyjen sanontojen väittäminen Wuorion teksteiksi on valehtelua ja tekstit väärennöksiä.
Tarinan kirjoittaja oli Guido Martina. Hän on kuollut ja italialainen. Ei puhunut suomea. Kaipaamasi puhekupla oli siis väärennös.
Varmemmaksi vakuudeksi vilkaise myös seuraavaa viestiä:
Sain käsiini alkukielisen alkuperäisen version.
Olet jopa vastannut siihen aikoinasi ::)
Kvaakissa on tällainenkin (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/board,11.0.html) puoli. Siellä on parempi paikka tällaiselle roskalle. Jos sielläkään. Ei pilata näitä sarjakuvaketjuja.
-
Teema-taskari, joka oli nasevasti nimetty "Pääoma"
kiinnitti tänään huomiotani rismassa. Taitaa mennä ostoslistalle
sitten kun on taas tilipäivä. Scarpaa, Carpia, Massimoa, meidän
classici-fanien makunystyröitä taas untuvaisilla suljilla hyväellään
Olen nyt lukenut "Pääoman". Se on jalat alta vievä, mahtava kompilaatio.
Toivon löytäväni aikaa kirjoittaa aiheesta enemmän lähitulevaisuudessa.
-
"Biologisessa tai geneettisessä mielessä rotuja ei ole, toteaa professori Samuli Ripatti Helsingin yliopistosta ja Suomen molekyylilääketieteen instituutista. "
HS.fi: Ihmisrotuja ei ole, kertovat geenit (https://www.hs.fi/tiede/art-2000005231630.html)
Timo
-
^^ Ei auta, on varmasti kulttuurimarksistin käsialaa.
Hän (https://fi.wikipedia.org/wiki/Axel_Olof_Freudenthal) taas ei ole sellainen, joten on varmasti luotettavampi taho PeisosKronnosen mielestä.
-
"Biologisessa tai geneettisessä mielessä rotuja ei ole, toteaa professori Samuli Ripatti Helsingin yliopistosta ja Suomen molekyylilääketieteen instituutista. "
No höpsis, Ripatti, mutta että joo... Tätähän tämä on.
-
Olen nyt lukenut "Pääoman". Se on jalat alta vievä, mahtava kompilaatio.
Toivon löytäväni aikaa kirjoittaa aiheesta enemmän lähitulevaisuudessa.
Oliko kokoelma ennestään julkaistuja tarinoita vai ihan uutta materiaalia Suomessa?
-
Pääoma on paras teema pitkiin aikoihin. Kolmannes kirjasta on Suomessa ennen näkemätöntä materiaalia, kolme pidempää tarinaa ja yksi sivun mittainen julkaistaan tässä ensi kertaa.
Sitten on tuo Roope-setä ja peltilehmät (https://inducks.org/story.php?c=I+TL++741-A), mistä on aikoinaan julkaistu vain 10 sivuinen leikelty versio.
Toivottavasti J Lehto ei kanna kauheasti kaunaa, vaikka vastasinkin hänen puolestaan. :angel:
Jään odottelemaan, että joudat kirjoittelemaan enemmän kirjasta. :)
-
Uusimpaan jouluiseen Taskarin teemanumeroon 52 oli ujutettu sekasn myös Castyn teos.
https://inducks.org/story.php?c=I+TL+3187-1
-
Lataamossa on julkaistu maistiainen helmikuun taskarista ja ylläri pylläri,
tarina (https://inducks.org/story.php?c=I+TL+3000-4&search=Kolmastuhannes%20kolikko) on tuttu jo vuoden 2014 marraskuun Roope-sedästä. Eri nimi ja eri käännös vain.
Tällaisesta ei näemmä päästä eroon sitten millään. >:(
Lähetin palautetta toimitukselle.
-
Taskarien myynti on laskussa. Suomen kustannusyhdistyksen listalla myydyimmän taskarin luku oli pudonnut yli 16 000 kappaletta.
Tarkemmin etusivulla (http://www.kvaak.fi/index.php?articleID=2505).
Kustannusyhdistyksen listaus täällä (http://kustantajat.fi/files/output/1826/bestsellerit-2017.pdf).
-
Kyllä aika pahalta näyttää taskukirjapuolella tuo syöksy...oikeneeko enää koskaan. Jossain vaiheessa on varmaan pakko lopettaa.
Mutta kyllähän se niin on, ettei ne taskarin sarjakuvat ole enää semmoisia, kun ennen. Itse en ainakaan enää niistä kuminaamoista tunnista Ankkoja ja tarinatkin on ihan kakkoja. Samaa taskukirjaa jonka on lukenut ei enää jaksa lukea uudestaan. Ennen numeroissa 1-100 oli semmoisia taksarihelmiä, että niitä jaksoi lukea vaikka kuinka monta kertaa.
Ainoastaan Roope-setä taskukirja aina välillä yllätti hyvillä sarjakuvilla...sitäkään ihanuutta ei enää ole.
-
Kova on alamäki ollut. Taskarit täyttivät 40 vuotta 2010. Sillon tuli kaikenlaisia juhla- ja erikoisjulkaisuja. Olisko siinä joku selitys. Aku Ankka -lehden huippu oli 2008 ja siitä sit samanlainen lasku alaspäin.
Timo
-
Mitähän tuolla 2010 on tapahtunut, kun on myynnissä tommonen piikki ollut Taskareissa. Onko silloin tullut tosi hyviä tarinoita, hyvillä piirtäjillä vai ovatko hetkellisesti pudottaneet taskarin hintoja.
Kyllä aika pahalta näyttää taskukirjapuolella tuo syöksy...oikeneeko enää koskaan.
2010 taskari täytti 40 vuotta Suomessa ja sitä mainostettiin ahkerasti. Maaliskuussa julkastiin 40 sivua tavallista paksumpi juhlataskari ja samana vuonna ilmestyi myös 4 osainen taskarin parhaat pahviboksin kera. Myös taskarin juhlakirjan ansiosta taskarit saivat hyvää huomiota kun Giorgio Cavazzano vieraili Suomessa sitä promoamassa. Ihmiset ovat varmasti ostaneet hyvin juhlakirjaa, mutta myös taskareita ja vieneet niitä Cavazzanolle nimmaroitavaksi. Ai niin ja samana vuonnahan ilmestyi maailmanhistorian ensimmäinen triplataskari, mikä on varmasti kiinnostanut ihmisiä.
Tuo tiputus on hurjaa, mutta osaksi laskuun vaikuttaa aivan varmasti Aku Ankka Lataamo. Ihmiset lukevat sarjakuvansa nykyään mieluummin digitaalihärpäkkeillä ja julkaisujen digitalisoituminen alkoi kasvaa vauhdikkaasti juuri vuosikymmenen alussa, eli heti tuon vuoden 2010 myyntipiikin jälkeen.
Ja loppujen lopuksi summat ovat suhteellisen samat jos jätetään kaksi myydyintä taskaria pois vuoden 2016 listalta ja myydyin pois viime vuoden listalta.
10 000 ja 30 000 välillähän nuo myyntiluvut suurimmaksi osin pyörivät. Ja se, miksei tripla menestynyt niin hyvin tässä kuin edellisessä listassa, johtunee siitä, että sitä ehdittiin myydä vain kolme kuukautta, kun vuonna 2016 kirjaa oli aikaa ostaa seitsemän kuukauden ajan.
Jos jonkunlaista nousua myyntiin voi odottaa niin jotain pientä nousua saattaa taas parin vuoden päästä tapahtua kun taskari täyttää 50 vuotta Suomessa. Ellei menetellä kuten Roope-sedän kanssa ja anneta kirveestä juuri ennen juhlavuotta. 😃
-
Tietääkö kukaan vieläkään mitään Lataamon tilaajamääristä?
Olisi mukava olla edes vähän perillä siitä miten paljon potentiaalisia ostajia on siirtynyt käyttämään palvelua.
-
Voisi olettaa että jossain vaiheessa alkaisi kirves heilua. Luultavasti ei perus-Taskarien kohdalla vaan noiden muiden Taskari-nimikkeiden kohdalla.
Se paljon puhuttu saturaatiopiste on saavutettu jo aikaa sitten.
-
Jep. Tein huomion toisesta noista jo aiemmin.
Lataamossa on julkaistu maistiainen helmikuun taskarista ja ylläri pylläri,
tarina (https://inducks.org/story.php?c=I+TL+3000-4&search=Kolmastuhannes%20kolikko) on tuttu jo vuoden 2014 marraskuun Roope-sedästä. Eri nimi ja eri käännös vain.
Tällaisesta ei näemmä päästä eroon sitten millään. >:(
Lähetin palautetta toimitukselle.
Kirjassa oleva Palle Pulppu tarina Niilin Ruoska on julkaistu vain kaksi vuotta sitten teemataskarissa 45 nimellä Julma Faarao.
Pistin myös tästä palautetta toimitukselle. Pistäkää toki muutkin.
Saksalaisessa (ja muissa maissa) ilmestyvässä kirjassa on noiden lisäksi vielä Mikki Hiiri ja valloittamaton Tor Korgat (https://inducks.org/story.php?c=I+TL+3013-1P) mikä tuli suomeksi toiseksi viimeisessä Roope-setä -lehdessä viime syksynä. Sen uusintajulkaiseminen vielä tässä taskarissa olisi ollut totaallinen pohjanoteeraus, vaikka ei toimitus toiminnallaan nytkään juuri kehuja ansaitse.
-
Olen tässä pidempään miettinyt että missä taskarissa oli Mikki Kolumbuksena? Muistelen että kyseinen taskari on jossain 100-165 välillä. Mahtaako kukaan muistaa?
-
Olen tässä pidempään miettinyt että missä taskarissa oli Mikki Kolumbuksena? Muistelen että kyseinen taskari on jossain 100-165 välillä. Mahtaako kukaan muistaa?
Miksi tarvitsee muistaa, kun sen voi googlettaa parissa sekunnissa?!
AATK 120.
http://www.perunamaa.net/taskarit/taskari.php?numero=120
-
Miksi tarvitsee muistaa, kun sen voi googlettaa parissa sekunnissa?!
AATK 120.
http://www.perunamaa.net/taskarit/taskari.php?numero=120
Kiitos vaivannäöstä.
-
Kiitos vaivannäöstä.
Ihminen, internetin jatke.
-
Internet ihmisen muistin jatke. Sitten kun ei muista googlata, joutaakin kuolla. ;D
Timo
-
463 onkin taas tuplataskari. Jo toinen tälle vuodelle.
Tämän kuun taskarissa mainostetaan kirjan ilmestyvän jo maaliskuussa, mutta se lienee vain painovirhepaholainen.
Viimekään vuonna ei tavallisia taskareita saman kuun aikana ilmestynyt, vaikka mistä sitä tästä vuodesta tietää. ::)
-
Itsellä on tässä tullut vuosien varrella perinne että aina kun meen ulkomaille niin ostan lentokentän R-kioskilta uusimman Aku Ankan taskukirjan. Tällä tavoin oon siis tehnyt ainakin vuosina 2002, 2009 ja 2010. Saattaa olla että oon tehnyt noin muulloinkin mutta en tuosta muista enempää tehneen noin.
-
"Biologisessa tai geneettisessä mielessä rotuja ei ole, toteaa professori Samuli Ripatti Helsingin yliopistosta ja Suomen molekyylilääketieteen instituutista. "
HS.fi: Ihmisrotuja ei ole, kertovat geenit (https://www.hs.fi/tiede/art-2000005231630.html)
Timo
Kun nyt kerran off-topicciin mentiin, niin korjataan nyt vielä tätä. Harwardin professori ja New York Times ovat hieman eri mieltä asiasta kuin Helsingin yliopiston professori ja Helsingin sanomat.
"as a geneticist I also know that it is simply no longer possible to ignore average genetic differences among “races.” "
"I am worried that well-meaning people who deny the possibility of substantial biological differences among human populations are digging themselves into an indefensible position, one that will not survive the onslaught of science. "
https://www.nytimes.com/2018/03/23/opinion/sunday/genetics-race.html (https://www.nytimes.com/2018/03/23/opinion/sunday/genetics-race.html)
Ja jotta pysyttäisiin itse asiassa, niin pidän kyllä itsekin melko hölmönä temppuna mennä jälkikäteen sensuroimaan oman aikansa tuotteita. Vanhat Aku Ankan suomennokset ovat mielestäni melko oleellinen osa noiden vanhojen taskukirjojen viehätystä. Lennokas suomennos teki usein vähän kökömmästäkin tarinasta ihan kelvollista luettavaa. Tuollaista kielellistä iloittelua ei ole sarjakuvissa nähty enää vuosikausiin.
Hyvät aikomukset ovat tässä tapauksessa menneet nyt järjen edelle. Ja hyviin aikomuksiinhan liittyy eräs tunnettu sananlaskukin...
-
Tietääkö kukaan mitä alkupään taskareiden triplauusinnoille kuuluu?
Tähän asti ensimmäistä (1-2) numeroa lukuun ottamatta keväiset numerot ovat ilmestyneet helmi-maaliskuun aikana...
Nykyään on kaiken aikaa pelko perziissä, että kaikki lopetetaan kesken :'(
-
^Tätä samaa olen ihmetellyt, kosahtiko tääkin heti alkuunsa?
-
Tänään ilmestyneessä tuplataskarissa näkyy olevan jälleen uusiosuomennettu uusinta.
Ässäsyöttö (https://inducks.org/story.php?c=I+TL+2933-3&search=%C3%A4ss%C3%A4sy%C3%B6tt%C3%B6) teemataskarista 36 on nyt Sekopäinen syöttö.
Toimitukselle lähti palautetta...
-
Terve
Vaikka itselleni on kerääntynyt kaikki taskarit,viimeistä neljää lukuunottamatta en saa päähäni missä taskareissa on esiintynyt Jopi Jalkapuoli.
Erityisesti tarina missä Mikki jäljittää Jopia ja maahan on painunut kengän ja puujalan jälki,sitten Jopi on vaihtanut puujalan aidon näköiseen proteesiin ja Mikki toteaa jotenkin näin " ai hänellä on myös aidon näköinen tekojalka"
Onko myös samassa taskarissa missä jopi on ollut vanginvartijana ja jouduttuaan itse selliin nappaa jalkansa irti ja se on täynnä kopioita vankilan avaimista.
-
Toi on kyllä todella tuttu juttu! Alkupään taskareita kaiketi on. Mutta ei vaan osaa sijoittaa mihinkään tiettyyn kirjaan. Koitan pähkäillä ja etsiä.
Timo
-
Vanginvartijajuttu löytyy taskarista 23 mikki kuulee kummia.
-
Tänään ilmestyneessä tuplataskarissa näkyy olevan jälleen uusiosuomennettu uusinta.
Ässäsyöttö (https://inducks.org/story.php?c=I+TL+2933-3&search=%C3%A4ss%C3%A4sy%C3%B6tt%C3%B6) teemataskarista 36 on nyt Sekopäinen syöttö.
Toimitukselle lähti palautetta...
Tässä tapauksessa "suomennettu" taitaa olla liioittelua.
-
😃 Niin on.
Aiemmin Suomessa julkaistu tarina olisi ehkä oikeammin sanottu.
Eilen kauppojen lehtihyllyihin ilmestyi niin ikään Suomessa aiemmin nähtyjä tarinoita sisältävä Taskarin kevätspesiaali. Keskittyy harvoin (tai vain yhden tarina verran) nähtyihin sukulaisiin vaikka kannessa komeileekin potretteja tunnetuista McAnkoista.
-
Tuplanolla on kymmenen vee.
(https://pbs.twimg.com/media/DcNOpQwXcAEpfDY.jpg)
-
Uusinta taskaria lukiessa tuli mieleen asia johon olen kiinnittänyt huomiota jo jonkin aikaa myös kun muiden maiden ankkajulkaisuista olen sopivia sarjoja nähnyt, eli Francesco Guerrinin piirtämät sarjat.
Piirtäjänä Guerrini on nykyitalialaisista kiinnostavimmasta päästä (ja tässäkin ketjussa aikoinaan Koninkaulus huuteli toistuvasti lisää Guerrinia), mutta täytyy ihmetellä onko kukaan muu taiteilija niin usein piirtämässä niin luokattoman heikkoja kässäreitä kuin Guerrini? Inhoaako Topolinon toimitus herraa vai mistä moinen johtuu (vai ovatko ne vähän tylsemmät piirtäjät kuitenkin taitavampia kääntämään mitättömänkin kässärin vähintään keskinkertaiseksi). Niiden suomeksi julkaisemattomien tarinoiden kohdalla joita olen nähnyt täytyy todeta ettei niiden suomentamatta jättäminen ole ollut mikään suuri menetys...
-
Jälkinäytöksessä on tuo, että jalka irti ja avaimet.
Mutta tuo "aidon näköinen tekojalka" ei ole sama.
-
Terve
Vaikka itselleni on kerääntynyt kaikki taskarit,viimeistä neljää lukuunottamatta en saa päähäni missä taskareissa on esiintynyt Jopi Jalkapuoli.
Taskarin 64 tarinassa ”Mikki Hiiri ja suuri kupru (https://inducks.org/story.php?c=I+TL++140-BP&search=Mikki%20Hiiri%20ja%20suuri%20kupru)” Mustalle Pekalle on muistaakseni piirretty puujalka. Mutta häntä kutsutaan nimenomaan Pekaksi eikä Jopiksi.
-
Taskarin 64 tarinassa ”Mikki Hiiri ja suuri kupru (https://inducks.org/story.php?c=I+TL++140-BP&search=Mikki%20Hiiri%20ja%20suuri%20kupru)” Mustalle Pekalle on muistaakseni piirretty puujalka. Mutta häntä kutsutaan nimenomaan Pekaksi eikä Jopiksi.
Pekka ja Jopi ovat yksi ja sama hahmo (Pete - Pegleg tai Black-).
Timo
-
Pekka ja Jopi ovat yksi ja sama hahmo (Pete - Pegleg tai Black-).
Timo
Kas kehveliä! Mullakin oli harhakäsitys, että kyseessä on kaksi eri hahmoa. Aina yhtä luotettava (?) wikipedia tietää Musta Pekka -hahmon historiasta - ja perheestä (!) - jotain tarkemmin: https://fi.wikipedia.org/wiki/Musta_Pekka
-
Pekka ja Jopi ovat yksi ja sama hahmo (Pete - Pegleg tai Black-).
Olen tästä tietoinen. Kiinnitin asiaan huomiota lähinnä siksi, että puujalka-aikojen tarinoiden suomennoksissa (ilmeisesti jo aikoinaan Hesarissa, ja myöhemmin mm. Mikki Hiiren kulta-aika -sarjassa ja jättikirjoissa) on pitkään käytetty Jopi-nimeä.
Tuo mainitsemani "Mikki Hiiri ja suuri kupru" on 1950-luvun puolivälistä. Amerikassa Pekan puujalasta luovuttiin tunnetulla tavalla jo tarinassa "Mikki Kolkkojoella" yli kymmenen vuotta aiemmin.
Amerikassa Pekka on ollut pelkkä Pete jo pitkään ilman mitään lisämääreitä.
-
Joskus olen miettinyt, että onkohan Pekka ja Jopi sukua, kun ovat niin saman näköisiä. Nytpä sekin selvisi.
-
Muistaako kukaan tuota, missä Pekka vaihtelee oikean jalan ja puujalan välillä?
-
Hyllyssä on ollut muinaisjäänteenä läjä Aku Ankan Taskukirjoja kaukaiselta 80-luvulta, jolloin ne tuli luettua niin moneen kertaan, että melkeinpä ne osasi kaikki jo ulkoa. Lisäksi nyttemmin on tullut hankittua jokunen lisää, tähän asti tuoreimpana 207 Listaykkönen. 2000-luvun taskareita en ollut lukenut, kun on peloteltu, että ovat ihan kuraa.
Tänä kesänä erään kerran kun menin ostamaan Tex Willeriä, enkä sitä löytänyt ensimmäisestä lehtipisteestä, ostin hetken mielijohteesta taskarin. Saatavilla olleista valinta päätyi numeroon 460 Uhka ulapalta. Siinä oli sisällysluettelon mukaan yksi juttu Castylta, jonka nimi oli jäänyt mieleen täältä Kvaakista. Saattoi valintaan vaikuttaa myös kannessa 313:lla, eikunsiis X:llä, huristeleva Taikaviitta, sillä Aku Taikaviitta lukeutuu AATK-suosikkeihini.
Mestarietsivä Montonin tapaus oli kirjan paras tarina. Ei ole turhaan Castya hehkutettu täällä, mielellään näitä lukisi lisääkin. Pidin myös pidemmästä Taikaviittajutusta, eli nimitarina Uhka ulapalta. Jostain syystä huvitti Ceccoslovakialainen vakooja, varmaankin suomentajan älynväläys.
Huonoin juttu puolestaan oli Ihastusta ilmassa. Tuntui, että taskaria lukiessa tähän päästessä vauhdikas lukunautinto hyytyi siirapissa kahlaten, vähän kuin Kolmiokirjalla olisi vahingossa nidottu Jerry Cottonin keskelle muutama sivu Harlekiinia.
Jutussa Taikaviitta vastaan velkalista puolestaan kuvitus oli jotenkin omituisen näköistä. Roopen rahasäiliössäkin oli kuperat seinät!
Muut tarinat oli sitten jotain siltä väliltä. Ei niin hyviä, kuin vanhoissa taskareissa, mutta siinähän ne meni ajankuluna.
Oliko ostos hintansa väärti? Tuskin näitä tulee näin uutena ja normaalihinnalla kovin usein ostettua, jos mukana on vain pari hyvää tarinaa. Toisaalta, jos ei halua odottaa toimitusta alan nettikaupoista tai -antikvariaateista, vaan haluaa justiinsa nyt jonkun uuden sarjakuvan luettavaksi, niin ei lehtipisteiltä löyty muuta itseä kiinnostavaa kuin Willerit, Korkkarit ja Ankat (tosin ei sieltä taida ylipäätään löytyä mainittujen lisäksi muuta sarjakuvaa kuin mangaa...).
-
Tänä kesänä erään kerran kun menin ostamaan Tex Willeriä, enkä sitä löytänyt ensimmäisestä lehtipisteestä, ostin hetken mielijohteesta taskarin. Saatavilla olleista valinta päätyi numeroon 460 Uhka ulapalta. Siinä oli sisällysluettelon mukaan yksi juttu Castylta, jonka nimi oli jäänyt mieleen täältä Kvaakista.
Mestarietsivä Montonin tapaus oli kirjan paras tarina. Ei ole turhaan Castya hehkutettu täällä, mielellään näitä lukisi lisääkin.
Jos Casty teki vaikutuksen, niin suosittelen ehdottomasti ostamaan viime joulukuun Juhlahetki nimisen taskarin (juuri ostamasi kirjaa edeltävä numero 459) Siinä julkaistu Hyinen valtakunta on toistaiseksi oma henkilökohtainen suosikkini koko käännetystä Castyn tuotannosta. Se on yli 100 sivua pitkäkin, että yksin sen takia tavallista kalliimman taskarin ostaa mielellään.
Castyt ovat muutenkin lähes poikkeuksetta nyky taskarien tasokkainta antia.
-
Jos Casty teki vaikutuksen, niin suosittelen ehdottomasti ostamaan viime joulukuun Juhlahetki nimisen taskarin (juuri ostamasi kirjaa edeltävä numero 459)
Kiitos vinkistä, kävin ostamassa, vielä en ole kerinnyt lukea. Scarpaakin näkyi olevan mukana.
-
Luin vastikään kanssa tuon Uhkan ulapalta, ja sen jutut on kyllä varsin perustasoa, mainitut Castyn tarina ja Levoton ulappa ovat parempaa mutten huipuiksi nostaisi (ja muutenkin olen kyllä sitä mieltä että Castyn hehkutus on liiallista, on se keskimäärin tavallista parempi muttei aina tai yleensä niin paljoa kuin annetaan ymmärtää) ja varsinaisia rimanalituksia ei myöskään joukkoon juuri kuulu (oli pari niistä lyhyistä jutuista aika turhia).
Velkalista-jutusta taisin itse pitää enemmän, tarina oli mukava ja Lavoradorin piirrostyylistä olen pitänyt ennenkin (joskin on todettava että tässä se on vieläkin enemmän omantyylistään kuin ennen, ja ei tosiaankaan kaikkien suosikki ole hän).
-
Kyllä Lavoradorin taide kelpaa paremmin kuin hyvin, 2000-luvun alussahan oli pitkä jakso jolloin miehen piirroksia ei käytännössä näkynyt lainkaan taskareissa. Mielellään sitä maksaa vähän vaisummistakin tarinoista jos edes piirrospuolella viitsitään revitellä tähän malliin.
-
Uusimmassa taskarissa on peräti kolme Mikki universumiin sijoittuvaa tarinaa ja kahdessa näistä Mikki on pääosassa. Kaikki tarinat ovat vieläpä pitkiä, että melko harvinaisesta tapauksesta taitaa olla kyse normi taskareiden kohdalla (nykyään).
Takakannessa mainostetaan ensi kuun tripla taskaria ja ihmettelen, että saadaanko ihmiset todella kiinnostumaan triplapaksusta kirjasta kun kannen keskushahmo (Roope-setä) hädin tuskin näkyy koko kannessa ison timantin takaa? "Aku Ankan taskukirja" otsikkokin on nykyään niin pieni, että kirjan voisi hyvin piilottaa muiden sarjakuvien sekaan, eikä sitä välttämättä nopeasti vilkaistessa edes tajuaisi Aku Ankaksi.
Tai ehkä olen ainoa kuka näin ajattelee. :)
-
Uusimmassa triplassa 768 karaattia oli yllättävän paljon yli 50 sivun pituisia tarinoita ( 7 kpl) .
Ehdottomasti mielenkiintoisin on Castyn Atlantiksen säde https://inducks.org/s.php?c=I+TL+3177-1
Silvia Zichen ja Marco Boscon sata sivuinen https://inducks.org/s.php?c=I+TL+3115-1P
Pisin tarina oli Giorgio Salatin ja Emilio Urbanon Viiden kympin villitys https://inducks.org/s.php?c=I+TL+3086-2P
Vanhat mestarit loisti poissaolollaan. Bottaro vähän paikkasi tilannetta
-
Vaikuttaa pitkästä aikaa hyvältä taskarilta, hankintaan siis menee.
-
Uusin perus-Taskari on ilmestynyt, kaiketi kaikki sarjat ovat ennen julkaisemattomia .
-
Joo, olen hyvissä ajoin perillä siitä mitä taskarit tulevat sisältämään kun seuraan muiden maiden sisältöä ahkerasti. Olisin vain halunnut Mikin pitkästä aikaa kanteen kun sisältö selvästi juhlistaa tämän 90v. pirskeitä. Monissa maissa julkaistiin Castyn komea Mikki-kansi. Meillä hahmo ei päässyt edes yhteen kännykkäsovellus ikoneista, vaikka kansi ikään kuin mainostaakin Castyn tarinaa. Olkoonkin, että vain hyvin viitteellisesti.
Muiden maiden julkaisuista puheen ollen eimerkiksi Saksassa mennään tällä hetkellä kuukautta edellä Suomen taskareissa ja Ruotsissa ollaan Saksaa viikon jäljessä. Saksalaisella lustiges taschenbuch -sivustolla julkaistaan aina seuraavan kuun Taskarin sisältö kuukautta etukäteen ja suurimmaksi osaksi kirjojen sisällöt vastaavat myös Suomessa julkaistavia taskareita. Näiden lähteiden ansiosta tiedän suunnilleen mitä taskareilta odottaa.
Tammikuun tuplataskari ottaa Saksan kirityn kuukauden kiinni ja alkuvuoden taskarit ilmestyvät meillä enää vain 1-7 päivän viiveellä Saksasta, missä käsittääkeni ollaan kaikkia muita maita edellä.
Useissa maissahan taskaria julkaistaan säännöllisesti neljän viikon välein jolloin vuosikertaan mahtuu ne 13 kirjaa eikä ilmestymistiheys muutu. Suomessa tätä kokeiltiin vuosina 1999-2000, mutta kun vuosina 2014-2016 meidänkin julkaisukalenteriin otettiin mukaan se 13. kirja niin kuukausittaisesta ilmestymistahdista ei haluttu luopua vaan ylimääräinen kirja "sullottiin" kesäkuulle, jolloin hetken ajan taskareita ilmestyi vain 2-3 viikon välein kunnes palattiin takaisin kuukausittaiseen tahtiin. Se on ollut varmaan liikaa koska julkaisutahti palautettiin 12 kirjaan vuodessa.
Kenties jos Suomessakin oltaisiin otettu käyttöön se neljän viikon välein ilmestyvän taskari tahti, niin menestyisikö meilläkin 13 kirjaa paremmin? Olisiko lopulta kovin moni edes huomannut, että nyt kirjoja ilmestyisikin yksi tavanomaista enemmän kun ilmestymisväli ei vaihtele? Huomasiko kukaan edes noina kolmena vuotena kun ilmestymisväli vaihteli?
No, loppujen lopuksi Suomessa julkaistaan enemmän paksuja taskareita kuin muissa maissa joten materiaalipulasta meidän ei pitäisi kärsiä. Lienemme myös ainoa maa missä julkaistaan triplataskareita.
-
Suomalaiset on urautuneet 12 kpl vuositahtiin. Kolmastoista rikkoo mielen ja hajottaa järjen. Epäonneakin tuottais. Kerran kuussa ja kuukauden alussa on oiva päätös.
-
Taskarit ovat näköjään kokeneet tänä vuonna jonkinasteisen uudistuksen.
Kannen numerointi on siirtynyt vasempaan ylänurkkaan (ainakin tuoreimmassa tuplataskarissa) ja samassa yhteydessä on nyt myös lukema 1/2019.
Sisäkansien mainokset Digi-Akun taskarivalikoimasta ovat saaneet väistyä edellisen numeron lehtipistemyynnin mainoksen tieltä.Takakannessakaan ei (edellisen kuun tapaan)mainosteta ensi numeroa vaan sinne on poimittu näytekuva yhdestä taskarin sisältä löytyvästä tarinasta. Liekö takakannen hassun hauska mainoslause tarkoituksellinen viittaus Nelosen(Sanoman) omaan viihdeohjelmaan? Toivottavasti ei. :(
Kyllä seuraavaa numeroa kuitenkin mainostetaan yhä. Mainos löytyy nyt sisätakannesta. Ei kansikuvaa vaan ruutunäyte jostain tarinasta. Samaan tapaan kuin Aku Ankka-lehdessä mainostetaan seuraavan viikon lehden sisältöä. Kiinnostavaa. Palataanko takakannen kansikuvamainokseen vai jääkö tulevan taskarin mainostus tällaiseksi? Jää nähtäväksi.
Eräs asia liittyen kanteen häiritsee minua kovasti. Samanlainen juttu mitä jo aiemminkin tässä ketjussa ihmettelin. Tämä on jo kolmas taskari vain muutaman kuukauden sisään kun kansi ei selvästi keskity johonkin hahmoon vaan lähinnä viittaa sellaiseen. En pidä tästä suuntauksesta yhtään. Luulisi ostajiakin kiinnostavan enemmän kirja missä kannessa on joku tutuista Disney hahmoista, eikä vain otsikko epämääräisellä taustalla. Ehkä ihmiset sitten kiinnostuvat enemmän tällaisista. En tiedä. :-X
Kirjan sisältö ei ole kokenut yhtä suuria muutoksia. Huomattavimpana voinee pitää pitkää, ennen julkaisematonta Heshukka tarinaa. Uskon, että tämä on seurasta siitä, että Supertaskarit mitä todennäköisimmin ovat nyt todella loppuneet, eikä niitä nähdä pian enää DuckTalesinkaan sivuilla(niin kuin ei mitään muutakaan - tietenkään :P).
Melko monta perus tusinaa, mutta kiinnostavilta tarinoilta näyttävät mielestäni ainakin Flemming Anderssenin Taikaviitta johtosarja ja miltei 100-sivuinen, ankka- ja hiiriuniversumeita sekoittava Scarpa klassikko. Mukana myös Cavazzanon Mikkiä ja lyhyt Tuplanolla tarina.
Vielä maininta alkavasta selkämyskuvasta. Niitä varten ketkä haluavat odotella kuvan hiljattaista valmistumista pitkin vuotta, käytän spoilertagia. Uskoisin, että kyseessä on tagin takaa löytyvä kuva:
[spoiler](https://inducks.org/hr.php?html=1&image=https://outducks.org/webusers/webusers/2014/02/it_pka_017a_001.jpg)
[/spoiler]
-
Taskarit ovat näköjään kokeneet tänä vuonna jonkinasteisen uudistuksen.
Kannen numerointi on siirtynyt vasempaan ylänurkkaan (ainakin tuoreimmassa tuplataskarissa) ja samassa yhteydessä on nyt myös lukema 1/2019.
Olisiko muuttumassa tilattavaksi nyt kun Ducktales loppuu? Tuo numerointi viittaisi siihen, ja Ducktales tilaajille voisi lähettää puuttuvien sijaan taskarit.
Edit: no, eipä tämä siihen viittaa, Ducktalesin korvaajana tarjotaan Aku Ankka Klassikkoa (ent. Ekstra)
-
Sisäkansien mainokset Digi-Akun taskarivalikoimasta ovat saaneet väistyä edellisen numeron lehtipistemyynnin mainoksen tieltä.
Tuoreinta taskaria ei ole vieläkään lisätty Digi-Akuun. Onkohan tällä ja digitaskareiden mainostuksen loppumisella kenties jotain tekemistä toistensa kanssa? 🤔
-
Ei ihme että Taksari-nimikkeitä on vähennetty, karua laskua myyntiluvuissa.
-
Mitenkäs taskarit myyvät muissa maissa?
Esim. Saksassa, Hollannissa tai Ruotsissa?
Vaikuttaako ruotsinkielisten taskareiden myyntiin mitenkään se, että niitä myydään myös Suomessa?
Hinnat taitavat liikkua ainakin euroalueilla jotakuinkin samoissa lukemissa, eli normaalin 256 sivuisen taskarin saa noin kuudella eurolla.
Muistelen lukeneeni joskus viime vuosikymmenen lopuilla nettiartikkelia missä väitettiin, että Suomessa taskareita myydään enemmän kuin muissa pohjoismaissa yhteensä. Pitikö koskaan paikkansa? Enää tuskin pitää...
-
No, hyvä tietää että uusin Supertaskari on kaikista "erikoistaskareista" myyntilistojen kärjessä (vaikkakin varsinaiste perustaskareiden alapuolella), pl. joulutaskari.
Ehkä tuota ei tulla lopettamaan vielä vuonna 2019. Toivottavasti ei.
-
Eräs asia liittyen kanteen häiritsee minua kovasti. Samanlainen juttu mitä jo aiemminkin tässä ketjussa ihmettelin. Tämä on jo kolmas taskari vain muutaman kuukauden sisään kun kansi ei selvästi keskity johonkin hahmoon vaan lähinnä viittaa sellaiseen. En pidä tästä suuntauksesta yhtään. Luulisi ostajiakin kiinnostavan enemmän kirja missä kannessa on joku tutuista Disney hahmoista, eikä vain otsikko epämääräisellä taustalla. Ehkä ihmiset sitten kiinnostuvat enemmän tällaisista. En tiedä.
Ostin tämän tammikuun taskarin, sillä kiinnosti nähdä, millainen taso julkaisussa on. Myyntiluvut ovat menneet alaspäin ja halusin nähdä, olisiko tarinoissa tähän syytä.
Enpä voi niinkään sanoa. Satasivuinen Scarpa oli mukavaa luettavaa, vaikka ei lähelläkään parhaimpia taskaritarinoita. Myös Heshukka oli kiva yllätys löytää taskarista, vaikka ei sitten tarinana ihan ongelmaton ollutkaan. Niin sanottujen tusinatarinoidenkin parissa viihtyi. Ne tarjosivat mukavan keveää luettavaa iltaisin ja työmatkoilla. Esimerkiksi Innovaatiohautomo oli jopa onnistunut. Siinä tehtiin hauskalla tavalla nykyajan ilmiöstä vitsiä ilman, että se tuntui liiaksi sotivan ankkatarinoiden iättömyyttä vastaan.
Kaiken kaikkiaan taso vaikutti samalta kuin vuosituhannen vaihteessa kun viimeksi aktiivisesti taskareita ostin.
Jäi sellainen maku, että saatanpa ostaa seuraavankin taskarin. Pianhan se helmikuun numero tulee.
Mutta tuosta kannesta sen verran, että minä kyllä tykkäsin siitä. Samoin vastaavan ilmiön, johon kiinnitit huomiota, kannet ovat osuneet kaupan hyllystä paremmin silmään. Nuo tavanomaisemmat taskareiden kannet tuntuvat aika usein tekemällä tehdyiltä ja pinnallisilta. Eivät tietenkään aina, mutta eivät varsinaisesti ole ostamaan houkutelleetkaan.
-
Uusi taskari ilmestyy tänään ja näyttäisi, että toimitus on ottanut enemmän valtaa tarinoiden valitsemisessa.
Helmikuun numero tekee sisällöltään isompaa pesäeroa muiden maiden vastaavaan taskariin, hyvällä tavalla.
Muissa taskarimaissa julkaistut kömpelön näköset, Sergio Asteritin Musta Pekka tarina ja nykyään Aku Ankan sivuilta tutumman Miguelin Egmont -lyhäri on korvattu mainion näköisellä Silvia Zichen Roope tarinalla ja nokkelalalla Enrico Faccinin Touho hupailulla.
Eiköhän tämä ole toimituksen tervettä reagointia laskeneisiin myyntilukuihin. Tosin jälleen nousut hinta varmaan vaikuttaa taas taskareiden myyntiin negatiivisesti. Perustaskarin hinta näyttää nousseen 6,20€!
Taskarissa on mukana myös moderni virtuaalitodellisuutta käsittelevä tarina mielipiteitä jakavalta Glaudio Sciarronelta, tuoretta Giorgio Cavazzanoa sekä Castyn & Massimo De Vitan Mikki mysteeri. Ja löytyypä pokkarin sivulta myös lyhykäinen Tuplanolla -erikoisuus.
LISÄYS: Nyt kun sain fyysisen kappaleen käsiini, niin kirjan sisätakanannen mainos paljastaa, että ensi kuun taskarista lähtien Wizards of Mickey tarinat ovat osa taskareita. Tarina jatkunee suoraan siitä mihin se DuckTales -lehdessä jäi, eli olettavasti tällä (https://inducks.org/story.php?c=I+TL+2725-1P) jaksolla.
Toimitus näköjään on nyt tosissaan ottanut tavoitteekseen kohentaa taskarin tasoa. Oikein hyvä!
-
^Toivotaan että näin, siis tuon tason kohentamisen kanssa. Viimeinen hetki tulla järkiinsä.
-
Tosin jälleen nousut hinta varmaan vaikuttaa taas taskareiden myyntiin negatiivisesti. Perustaskarin hinta näyttää nousseen 6,20€!
Hmm, tarkoitat varmaan ”6,20 €:een”.
ensi kuun taskarista lähtien Wizards of Mickey tarinat ovat osa taskareita. Tarina jatkunee suoraan siitä mihin se DuckTales -lehdessä jäi, eli olettavasti tällä (https://inducks.org/story.php?c=I+TL+2725-1P) jaksolla.
Toimitus näköjään on nyt tosissaan ottanut tavoitteekseen kohentaa taskarin tasoa. Oikein hyvä!
Kuulostaa hyvältä. Täytyypä minunkin harkita niiden taskarien ostamista, joissa on WoMia.
Koko tuon sarjan saaminen voi muuten olla yllättävän hankalaa. Eka WoM on harvinainen kirja, joka kannattaa napsaista talteen, jos siihen törmää. Ja tunnetustihan tokan WoMin loppu DuckTalesin viimeisissä numeroissa ei tullut irtomyyntiin.
-
Hmm, tarkoitat varmaan ”6,20 €:een”.
Kyllä! Juuri näin.
Eivät sentään ole nostaneet hintaa yli kuudella eurolla! :laugh:
-
Viime vuonna Sanoma teki markkinatutkimusta taskarien hinnoista. Gallupissa esittelivät kolme erilaista vaihtoehtoa hintatietoineen ja piti vastata minkä todennäköisimmin ostaisin.
Eivät siis ilman asioiden selvittämistä ole hintoja muuttaneet.
-
Muissa taskarimaissa julkaistut kömpelön näköset, Sergio Asteritin Musta Pekka tarina...
Hölmöä! Asteriti on parhaita Mikki-piirtäjiä ja tyyliltään todella omansa verrattuna muihin.
-
LISÄYS: Nyt kun sain fyysisen kappaleen käsiini, niin kirjan sisätakanannen mainos paljastaa, että ensi kuun taskarista lähtien Wizards of Mickey tarinat ovat osa taskareita. Tarina jatkunee suoraan siitä mihin se DuckTales -lehdessä jäi, eli olettavasti tällä (https://inducks.org/story.php?c=I+TL+2725-1P) jaksolla.
Huono uutinen. Olisivat tunkeneet WoMminsa vaikka erikoistaskariksi.
-
LISÄYS: Nyt kun sain fyysisen kappaleen käsiini, niin kirjan sisätakanannen mainos paljastaa, että ensi kuun taskarista lähtien Wizards of Mickey tarinat ovat osa taskareita. Tarina jatkunee suoraan siitä mihin se DuckTales -lehdessä jäi, eli olettavasti tällä (https://inducks.org/story.php?c=I+TL+2725-1P) jaksolla.
Katsoin uusimman taskarin (473) sisätakakannen kaupassa. Olet bongannut sarjan hyvin. Itse mainoksessa ei mainita WoMia, vaan siinä on vain kuva Akusta keskiaikaisessa asussa pienen lohikäärmeen kanssa sekä jotain sellaista tekstiä että Akusta tulee lohikäärmeen äiti. Kyseinen taskari näemmä ilmestyy 6.3.
Eräs asia liittyen kanteen häiritsee minua kovasti. Samanlainen juttu mitä jo aiemminkin tässä ketjussa ihmettelin. Tämä on jo kolmas taskari vain muutaman kuukauden sisään kun kansi ei selvästi keskity johonkin hahmoon vaan lähinnä viittaa sellaiseen. En pidä tästä suuntauksesta yhtään. Luulisi ostajiakin kiinnostavan enemmän kirja missä kannessa on joku tutuista Disney hahmoista, eikä vain otsikko epämääräisellä taustalla. Ehkä ihmiset sitten kiinnostuvat enemmän tällaisista. En tiedä. :-X
Mielestäni lähes kaikki taskarien kansikuvat ovat olleet rumia 90-uvun alusta lähtien. Usein piirrosjälki on hutaistua vänkyrätyyliä taikka asetelmat ovat alkeellisen epäharmonisia. Piirtäjät pitäisi panna klassiseen piirustuskouluun!
Katsoin Lehtipisteen sivuilta taskukirjojen viimeisiä kansia. Kannet ovat todella erikoisia numeroissa 469, 471 ja 472. Minäkään en pidä.
-
Tuo 471 taskarin kansi on tosiaan hirveä.
Uusin taskukirja on minulla vielä kesken, mutta tulipa ostettua. Ei edellisen, tuplataskarin, veroinen mutta on mukana mukiinmeneviä tarinoita. Tuplanolla tuntui turhalta lyhäriltä, mutta en tuota tarinasarjaa juurikaan tunne, joten se vaikuttanee ainakin osittain vaikutelmaan.
-
Katsoin Lehtipisteen sivuilta taskukirjojen viimeisiä kansia. Kannet ovat todella erikoisia numeroissa 469, 471 ja 472. Minäkään en pidä.
Juuri nuo kolme taskarikantta ovat minunkin inhokkejani. Niissä ei käytännössä edes ole hahmoa minkä ympärille kansi olisi rakennettu. Tällainen tuntuu oudolta nyt kun lueskelen Barks koottuja ja kirjojen artikkeleissa toistetaan usein kuinka toimittajat ovat painottaneet Barksia piirtämään kanteen hahmon mahdollisimman isosti ja tunnistettavasti, että lehti myisi hyvin.
Olen muutenkin ollut siinä luulossa, että hahmovetoiset kannet kiinnostaisivat ostajia enemmän kuin hahmottomat kannet. Mutta kuten aiemminkin olen tässä ketjussa todennut, niin ehkä olen sitten väärässä.
Tilasin Topolino-lehden ja tämän viikon numero kolahti luukusta ensimmäisenä. Sen kannessa on kiva ja selkeä ystävänpäivä aiheinen asetelma Akusta ja Iineksestä valkosta taustaa vasten, mitä peittää ainoastaan punainen sydän ja sekin hallitusti. Ihastuin kannen yksinkertaiseen ideaan ja perinteikkääseen ulkoasuun.
http://www.topolino.it/archivio-edicola/3299/
Samalla mietin, että Roope-setä-lehden loputtua, Topolino -kansia ei meillä juuri enää taida näkyä. Taskareihin piirrätetään usein omat kantensa Egmontin toimesta. Piirtäjänä useimmiten Andrea Freccero.
-
Onko triplauusintapainokset lopetettu? Ei ole näkynyt aikoihin.
-
^Sanoisin että on lopetettu, mitään "virallista" päätöstä ei tietenkään ole. Ei ole tullut aikoihin. Sääli olisi saanut tulla vielä n. numeroon sata. Sata ekaa olivat ne parhaat.
-
^Sanoisin että on lopetettu, mitään "virallista" päätöstä ei tietenkään ole. Ei ole tullut aikoihin. Sääli olisi saanut tulla vielä n. numeroon sata. Sata ekaa olivat ne parhaat.
Kannattaa mennä divariin metsästämään noita 1-100 taskareita. Kyllä hyväkuntoisikin vielä löytyy ja mikä parasta ovat paremman näköisiä. Tietysti joka toinen sivu on väritön, mutta kyllä sen kestää.
Itse löysin kirjamessuilta täysin lukemattoman ja tajuttoman hienon Aku Taikaviitan nro 41 (1. painos). En ole raaskinut avata sitä, saati sitten lukea...se on niin mahtava.
Vanha nro 41 on ihan räjähtänyt...pitäisi ostaa kai yksi vähän käytetty versio, jota voisi lukeakin.
Mut joo olen samaa mieltä ekat 100 taskaria on ne parhaat...sitten jotain alkoi mennä todella pahasti pieleen.
-
Itse ostaisin uusintapainoksen vain jos sen saisi kokonaan mustavalkoisena.
-
Tilasin Topolino-lehden ja tämän viikon numero kolahti luukusta ensimmäisenä. Sen kannessa on kiva ja selkeä ystävänpäivä aiheinen asetelma Akusta ja Iineksestä valkosta taustaa vasten, mitä peittää ainoastaan punainen sydän ja sekin hallitusti. Ihastuin kannen yksinkertaiseen ideaan ja perinteikkääseen ulkoasuun.
http://www.topolino.it/archivio-edicola/3299/
Aihe kannessa on sopiva, ja asetelma on selkeä ja miellyttävän harmoninen. Iineksen asento on löydetty taitavasti. Kuitenkin piirrostekniikkana tuo on Cavazzanon nykyistä hutaistua tyylittelyä, josta en pidä ollenkaan. Ehkä minut on lellitty pilalle Marco Rotan huolellisilla kansilla?
Tuo 471 taskarin kansi on tosiaan hirveä.
Suorastaan mykistävä... Miten tuon edes tunnistaa taskariksi eikä esim. puhelimen mainokseksi?
-
Aihe kannessa on sopiva, ja asetelma on selkeä ja miellyttävän harmoninen. Iineksen asento on löydetty taitavasti. Kuitenkin piirrostekniikkana tuo on Cavazzanon nykyistä hutaistua tyylittelyä, josta en pidä ollenkaan. Ehkä minut on lellitty pilalle Marco Rotan huolellisilla kansilla?
Minun pitää suurena Cavazzano fanina puolustaa idoliani. ;D
Ei Cavazzanon tyyli mitenkään hutaistua ole. Varmoilla viivoilla tehtyjä piirroksia, joissa on vahva karikatyyrimäinen ote. Tyylin tunnistaa, piirsi mies mitä tahansa joten ei se silloin voi olla hutaisten tehty vaan tarkkuudella harkittu ja huolella jalostettu.
1970-luvun piirroksia voisi mielestäni kuvailla enemmän hutaistuksi, sillä niissä on enemmän liikettä ja venyvyyttä. Hahmot on paikoin venytetty äärimmilleen, mikä on saatettu saada aikaan huitaisemalla siveltimellä viivan ääripäästä toiseen. Siltikin olen varma, ett Cavazzano on 1970-luvullakin tiennyt tismalleen mitä tekee ja jokainen siveltimen huitaisu on ollut tarkkaan harkittu.
Minun silmääni miellyttää eniten juuri 1970 -luvun ja 2010 -luvun Cavazzano. Muutkin kaudet ovat toki tunnistettavia ja jälki erottuu edukseen.
-
Minun silmääni miellyttää eniten juuri 1970 -luvun ja 2010 -luvun Cavazzano. Muutkin kaudet ovat toki tunnistettavia ja jälki erottuu edukseen.
Voi albatrossin kakka! Kun Cavazzanon 1970-1980-lukujen tyylin tunnisti jo ensimmäisestä ruudusta, nykyisen (eli 2010-luvun) tyylin tunnistaa parhaiten aloitussivun alareunan nimestä. Kannattaa katsoa esimerkiksi käsiä ja sormia, ovat nykytyylissä todella pökkelömäisesti piirrettyjä. Se parhaiden Cavazzano-piirrosten hulvattomuus on poissa.
-
Minen tykkää tuosta nykytyylistä, missä ankkojen alanokka (alaleuka) vääntyy tolleen taaksepäin. Muutkin ovat sen sitten omaksuneet. Tylsää ja rumaa.
Timo
-
Ei Cavazzanon tyyli mitenkään hutaistua ole. Varmoilla viivoilla tehtyjä piirroksia, joissa on vahva karikatyyrimäinen ote. Tyylin tunnistaa, piirsi mies mitä tahansa joten ei se silloin voi olla hutaisten tehty vaan tarkkuudella harkittu ja huolella jalostettu.
On tuo nykytyyli hutaistua, mutta toki tietoisesti tehtyä. Tuo jälki syntyy häneltä nopeasti, hän ei joko viitsi tai ehdi piirtää yksityiskohtaisemmin. Yksityiskohtia on vähän kuten esim. juuri sormissa, taikka sitten kynän annetaan vänkyröidä mielivaltaisesti, muka ”taiteellisesti”.
Varmistin kannen piirtäjän Inducksista; aivan varma en ollut, että kyse oli Cavazzanosta. Tuon tapaista minusta ikävää tyyliä tosiaan näkyy italopiirtäjissä nykyään hyvin paljon. Monet piirtäjät ehkä eivät uskalla piirtää klassisella tavalla, koska silloin heidän heikot piirrostaitonsa paljastuisivat, mutta Cazazzano kuuluu heihin, jotka todistetusti osaisivat piirtää klassisemmin eli huolellisemmin.
1970-luvun piirroksia voisi mielestäni kuvailla enemmän hutaistuksi, sillä niissä on enemmän liikettä ja venyvyyttä. Hahmot on paikoin venytetty äärimmilleen, mikä on saatettu saada aikaan huitaisemalla siveltimellä viivan ääripäästä toiseen. Siltikin olen varma, ett Cavazzano on 1970-luvullakin tiennyt tismalleen mitä tekee ja jokainen siveltimen huitaisu on ollut tarkkaan harkittu.
Avainsana on huolellisuus. Miehen 70-luvun työt eivät ole hutaistuja, niissä on runsaasti yksityiskohtia ja niiden tekemiseen on käytetty aikaa selvästi kauemmin kuin nykyään. Cavazzano hukkuu nykyään piirtäjien massaan eikä erotu tyylillään postitiivisella tavalla.
-
Joku ylläpitäjistä voisi varmaan siirtää tämän keskustelun Cavazzanon omalle alueelle. ;D
Voi albatrossin kakka! Kun Cavazzanon 1970-1980-lukujen tyylin tunnisti jo ensimmäisestä ruudusta, nykyisen (eli 2010-luvun) tyylin tunnistaa parhaiten aloitussivun alareunan nimestä.
Varmistin kannen piirtäjän Inducksista; aivan varma en ollut, että kyse oli Cavazzanosta. Tuon tapaista minusta ikävää tyyliä tosiaan näkyy italopiirtäjissä nykyään hyvin paljon.
Minulla ei ole ollut ikinä vaikeuksia tunnistaa Cavazzanon piirrosjälkeä muista. Hänen tyylissään on aina ollut todella vahva omaleima.
Cavazzano on kunnostautunut niin monessa muussakin kuin vain Ankkasarjakuvassa, että pelkkiä ankkoja lukemalla miehen taidot eivät välttämättä pääse oikeuksiinsa.
Ja pohjimmiltaanhan tässäkin keskustelussa on toki kyse lukijan mieltymyksestä. Itse ihailen Cavazzanon viivaa, oli se sitten tehty 1970-, 1990- tai 2010-luvulla tai piirsi mies sitten Aku Ankkaa, Mikki Hiirtä, Spidermania, Dylan Dogia, Angry Birdsia, Diabolikia tai Kapteeni Rogersia.
Pikainen googlen kuvahaku antaa jo mainion esimerkin miehen monipuolisuudesta. Tyyli on aina sataprosenttisen tunnistettavaa Cavazzanoa.
Google Cavazzano (https://www.google.com/search?q=giorgio+cavazzano&source=lnms&tbm=isch&sa=X&ved=0ahUKEwimvKGxytLgAhXtxKYKHd6mBPAQ_AUIDigB&biw=1229&bih=603)
-
LISÄYS: Nyt kun sain fyysisen kappaleen käsiini, niin kirjan sisätakanannen mainos paljastaa, että ensi kuun taskarista lähtien Wizards of Mickey tarinat ovat osa taskareita. Tarina jatkunee suoraan siitä mihin se DuckTales -lehdessä jäi, eli olettavasti tällä (https://inducks.org/story.php?c=I+TL+2725-1P) jaksolla.
Toimitus näköjään on nyt tosissaan ottanut tavoitteekseen kohentaa taskarin tasoa. Oikein hyvä!
Ei ollut tuo linkkaamani jakso, mutta todella mainio tarina kuitenkin.
Vaikka pääasiassa olenkin sitä vastaan, että tarinasarjojen osia julkaistaan sekalaisessa järjestyksessä niin kyllähän tällainen lähestulkoon 100 sivuinen spektaakkeli toimii hyvin sarjan aloitusosana uudelle yleisölle. Sitä paitsi ainakin itse pidän kovasti Alessandro Pastrovicchion piirroksista.
Monelle Wizards of Mickey saattaa olla vielä tuiki tuntematon sarja. Vähälevikkisen DuckTales-lehden lisäksi sitä on kuitenkin tullut suomeksi vain yksi kovakantinen kirja ja siitäkin on yli kymmenen vuotta aikaa.
Tällä kertaa taskarin kannen kuva on nappivalinta toimitukselta. Yksi komeimmista taskarikansista aikoihin. (https://www.lehtipiste.fi/803372.html) Muissa maissa tätä "vastaavan" (vaikkei enää voi oikein vastaavuudesta puhua) taskarin kannessa on julkaistu näinkin mitäänsanomaton kuva (https://inducks.org/issue.php?c=no%2FDP++476).
Näiden lisäksi hyvinä juttuina kirjasta löytyy myös Emanuela Negrin ja Lucio Leoni kaksikon hauska Taikaviitta tarina ja monien pitämä (ja myös useiden inhoama) monivalintatarina.
-
Tuo Wizards of Mickey taisi olla jo sen kovakantisen kirjan aikaan melkoista "no jooh"-kamaa ja silloin olin sentään innokkaimmassa Disney-lukemisiässä koskaan. Ei siis tule hurraa-huutoja täältä, mutta pitää varmaan toivoa että edes joku tuosta sarjasta innostuisi tätä kautta.
Noista monivalintatarinoista ei ole senkään vertaa hyvää sanottavaa, eli taitaa jäädä hankkimatta tämä Taskari.
-
Ei ollut tuo linkkaamani jakso, mutta todella mainio tarina kuitenkin.
Vaikka pääasiassa olenkin sitä vastaan, että tarinasarjojen osia julkaistaan sekalaisessa järjestyksessä niin kyllähän tällainen lähestulkoon 100 sivuinen spektaakkeli toimii hyvin sarjan aloitusosana uudelle yleisölle. Sitä paitsi ainakin itse pidän kovasti Alessandro Pastrovicchion piirroksista.
Tosiaan kivan pitkä kokonaisuus kerralla, ja vilkaisun perusteella ok. Tarina näyttää olevan kolmiosainen Lemuria (https://inducks.org/story.php?c=I+TL+2909-1P) vuodelta 2011. Kronologisesti WoM-seikkailuita jätettiin nyt välistä aika liuta WoM 2:n (ilmestynyt alun perin vuonna 2007) jälkeen. Minusta tämä ei ole hyvä asia, jolleivat sitten pois jätetyt jutut ole laadultaan heikkoja.
Tällä kertaa taskarin kannen kuva on nappivalinta toimitukselta. Yksi komeimmista taskarikansista aikoihin. (https://www.lehtipiste.fi/803372.html)
Minustakin kansikuva on harmoninen ja melko nätti, vaikkakaan se ei liity tuohon WoM-seikkailuun, vaan ratsastaa Game of Thronesin suosiolla. Taskukirjan nimi ”Tulen ja jään” on onnistunut leikki sanojen ”tuli” ja ”jää” kanssa.
Muu osa taskarista näyttää tyypillisen kehnosti piirretyltä ja siksi epäkiinnostavalta.
-
Huomasitteko muuten sivumennen sanoen, ettei uusimman taskarin selkämyksessä ollut nimeä ollenkaan, järjestysnumero kyllä löytyy. Osaatteko arvioida, onko kyseessä Sanoman moka vai ollaanko siirtymässä nimettömiin selkämyksiin Saksan ja Ruotsin mallin mukaan?
-
Huomasitteko muuten sivumennen sanoen, ettei uusimman taskarin selkämyksessä ollut nimeä ollenkaan, järjestysnumero kyllä löytyy. Osaatteko arvioida, onko kyseessä Sanoman moka vai ollaanko siirtymässä nimettömiin selkämyksiin Saksan ja Ruotsin mallin mukaan?
Nimi on palannut taas huhtikuun numeron selkään.
Toimitus lienee huolimattomuuksissaan vain unohtanut merkata sen edelliseen kirjaan.
Uusimmassa taskarissa on Paola Cortellesin ja Gaja Arrighinin kirjoittama ihan viihdyttävä Aku Ankka Sudenpentukenraalin saappaissa tarina, mitä lukiessani huomasin hauskan yksityiskohdan.
Tarinassa Aku pelastaa kaupunkilaisnuorten huolimattoman tulenteon takia luolaan jääneen karhuperheen ja tästä innostuneena kysyvät ankanpojilta, että onko Sudenpentukenraali heidän setänsä.
Yksi supikoiranlakkisista ankanpojista vastaa, että Aku on oikeastaan heidän enonsa.
Vaikuttunut nuoriso sitten kehuu kuinka mahtava eno ankanpojilla on.
Pikkuinen kohta varsin ennalta-arvattavassa tarinassa, mutta se sai silti minut iloiseksi siitä, että ankkojen oikeista sukulaissuhteista muistutellaan kivasti tällä tavalla. Ehkä jollekin rivilukijalle tämä tieto tulee vastaan ensimmäistä kertaa tässä tarinassa.
On näitä vastaavia tullut silloin tällöin ennenkin kohdalle juuri italialaissa tarinoissa.
Todennäköisesti edellinen esimerkki on toimituksen omaa kikkailua käännösten kanssa, mutta varmasti italialaiset ujuttavat viittauksia Barks-Rosa -kaanonin sukulaissuhteisiin ja tapahtumiin silloin ihan itsekin. Ainakin tarinoissa Jalkapalloseikkailu 2010 (https://inducks.org/story.php?c=I+TL+2840-1P) ja Miljoonan dollarin kolikko (https://inducks.org/story.php?c=I+TL+3141-1&search=miljoonan%20dollarin%20kolikko) mainitaan hahmoja ja tapahtumia, mitkä ovat tuttuja juurikin Don Rosan tarinoista.
-
Toukokuun taskari ilmestyi jo huhtikuussa. Ihmettelen kyllä näitä kansivalintoja.
Suomalaisen taskarin kansi (https://www.lehtipiste.fi/803376.html)
Ruotsalaisen vastaavan taskarin kansi (https://www.lehtipiste.fi/815307.html).
Kesäkuussa olisi luvassa triplataskaria.
-
Yritetään saada flossaajat ostamaan.
-
Yritetään saada flossaajat ostamaan.
Ihan asiasta kolmanteen.
Voisiko joku kertoa mitä hyötyä on tästä flossauksesta.
Väki heiluttelee lantiota ja käsiään kuin mitkäkin pellet.
Ihan hävettää kanssaihmisten puolesta.
Mikä ihmisiin on oikein mennyt...tämmöstä naurettavaa hommaa tehdään. Ymmärtäisin, että lapset tekee, mutta kun ihan aikuisetkin.
Aikaisemmin oli lankutus...sitäkään en tajunnut.
Ehkä en vaan ymmärrä tai olen erilainen.
Mutta oikeesti kattokaa kun ne tekee noita älyvapaita liikkeitään...eikö kenestäkään näytä ihan tyhmältä ja miksi...mitä tuosta hyötyy, muuta kun osaa heilutella lantioo ja käsiä.
Onko tää joku muoti homma...vai seuraa tyhmää sätkynukkea...vai haluan tehdä itsestäni naurunalaisen ja hytkyn kuin mikäkin jojo.
No parempihan on, että tekevät tota, kun potkisivat mummoja kadulla.
Jos joku olisi mun aikanani koulussa alkanut tolla lailla välitunnilla hötkyä, niin kaikki olisi nauranut sille. Kuraattori olisi ottanut puhutteluun ja perheen kanssa olisi keskusteltu, että pitäisikö lapsen mennä vähän puhumaan terapeuttien kanssa.
Mitähän seuraavaksi keksitään...seisotaan päällä ja irvistellään...kyllä ihmiskunta on selvästi rappiolla.
-
Mahtoi tango ja humppakin olleet aikoinaan suoraan saatanasta. Onhan se kiva että nuoriso edes jollain tapaa vähän liikkuu. Ei aikuisten tartte kaikkea ymmärtäällään. Jonotellaan vain me ämpäreitä.
-
Ai sellaisesta tässä on kyse. Ihan uusi juttu minullekin.
Nyt kun tiedän asiasta enemmän niin toisaalta ihan ymmärrettävää, että toimitus koittaa iskeä nuoriin tällaisilla hittijutuilla. Vaikka ne eivät vanhemmalle väelle aukeaisikaan. (Olenko minäkin jo "vanhempaa väkeä"? :o)
Olisin mieluummin ottanut suomalaiseen kirjaan saman kannen kuin Ruotsissa, mutta jos tämä edistää myyntiä niin menkööt.
Ai niin! Tuoreessa taskarissa on jälleen uusiokäännetty, meillä aiemmin Roope-setä-lehdessä julkaistu yksisivuinen Tekniikkalaji (https://inducks.org/story.php?c=I+TL+2666-02). Uudessa käännöksessä vitsi ei ole mielestäni ollenkaan niin osuva kuin aikaisemmassa versiossa.
Toimitus ei näköjään ota opikseen. Olkoonkin vain yksi sivu, mutta jos taskaria mainostetaan uusien tarinoiden alustana niin pitäisivät huolen, että KAIKKI tarinat todellan ovat uusia. Vaikka tuskin tuota kovin moni edes huomaa. :P
-
Pellet. Hävettää. Näyttää tyhmältä. Mitä hyötyy. Koulussa nauretaan. Kuraattori. Terapeutti. Ihmiskunta rappiolla.
Enpä muista nähneeni taas aikoihin yhtä inhottavan ylimielistä ja loukkaavaa kirjoitusta kuin tuo Darth Mikan ala-arvoinen oksennus lapsia ja nuoria kohtaan.
-
Pellet. Hävettää. Näyttää tyhmältä. Mitä hyötyy. Koulussa nauretaan. Kuraattori. Terapeutti. Ihmiskunta rappiolla.
Enpä muista nähneeni taas aikoihin yhtä inhottavan ylimielistä ja loukkaavaa kirjoitusta kuin tuo Darth Mikan ala-arvoinen oksennus lapsia ja nuoria kohtaan.
Omassa lapsuudessani oli kyllä jos jonkinlaista trendivillitystä, järkeviä niistä aika harva. DarthMikan voisi hyvä välillä muistella sitä omaakin lapsuutta ja sen ajan hullutuksia, romantisoitunut mieli saa ne tempaukset luultavasti näyttäytymään fiksuina mutta objektiivinen tarkastelu ei välttämättä kestäkään päivänvaloa.
Mutta mitä tulee itse aiheesee, niin flossaushan oli coolia 5 vuotta sitte, ehkä pidempikin aika siitä jo on. Kyllä sitä toki vielä harrastetaan, ei siinä. Mutta kyllähän tuo kansi tuntuu lähinnä vanhojen partojen ajatukselta saada nuoriso mukaan sarjakuvien pariin, lieneeköhän kohderyhmää enää juuri innostava tuollainen. Hyvä yritys kuitenkin, kyllähän sitä onkin järkevä pyrkiä saamaan nuoret innostumaan ja kokeilemalla eri juttuja se toimiva niksikin löytynee - jos niksejä ylipäätään on tarjolla. Veikkaanpa kyllä, että esimerkiksi Aku Ankan vlogi olisi toimivampi tapa tähän, mutta tuntuu että niissäkin sisältö on vähän laiskanlaista. Tiedä sitten kuinka hyvänä markkinointivälineenä toimii. Katselukertoja kyllä on, mutta ei se Aku Ankasta vielä tee coolia ja sehän se sitten näkyykin Disney-julkaisujen myyntiluvuissa.
Mielenkiintoistahan se on kyllä seurata, miltä Disney-julkaisujen taival tulee tulevaisuudessa näyttämään. Melkoista vaapuntaa on tällä hetkellä, mutta somen aktiivisempi hyödyntäminen ja julkkisjulkaisut saattaa kyllä olla tie uudenlaiseen hypeen - olkoonkin että tällainen malli ei vanhempaa lukijakuntaa innostakaan.
Alkaa mennä jo vähän ohi aiheen joten mainittakoon vielä, että tuoreen Taskarin siirtyminen digiin viiveellä (olikos se nyt 6kk?) vaikuttaa mielestäni siltä, että senkin julkaisun taival tällaisenaan alkaa olla ehtoopuolella. Oletuksella, että tämä muutos ei lisää halutunlaisesti painetun Taskarin myyntiä. Erikoisjulkaisuja x kertaa vuodessa varmaan voi jatkossakin tulla ihan painetussa muodossa, mutta lieköhän perustaskari siirtyvän lähivuosina kokonaisuudessaan vain digitaaliseen muotoon.
-
Omassa lapsuudessani oli kyllä jos jonkinlaista trendivillitystä, järkeviä niistä aika harva. DarthMikan voisi hyvä välillä muistella sitä omaakin lapsuutta ja sen ajan hullutuksia, romantisoitunut mieli saa ne tempaukset luultavasti näyttäytymään fiksuina mutta objektiivinen tarkastelu ei välttämättä kestäkään päivänvaloa.
Mä en oikeestaan ole silloin lapsuudessakaan mennyt mukaan mihinkään trendivillityksiin. No tumppuja (piti olla sormikkaat) ei kylläkään käytetty ala-asteella ja pipoakin vain tosi kylmällä...muuten naurettiin.
En ole myöskään tehnyt graffiteja, en tanssinut tiputansseja, en limbonnut, en pahemmin yoyoillut, en hyppinyt naurua jne.
Tietysti kännikokeiluaja on harrastettu, mutta tupakkaa ei ole poltettu, eikä huumeita edes kokeiltu.
Vaikka meidän luokalla monella pojalla oli korvis, niin mua ei semmoset kiinnostanut...ei ole siis reikiä korvissa. Ei ole ollut takatukkaa, ei värjätty hiuksia tai pistetty permanenttia...sekin oli joku ohikiitävä ilmiö joskus.
Koulussa on tietysti opittu tappelemaan, mutta se on ihan hyvä oppi ollut myöhemmässä elämässä...osaa puolustaa itseään.
Ei siis hirveesti ole hävettävää omasta lapsuudesta.
Pikkasen vaan ihmettelen näitä nykyilmiöitä, kun en näe niissä mitään hyötyä. Toisin sanoen olen varmaan tullut liian vanhaksi.
-
Alkaa mennä jo vähän ohi aiheen joten mainittakoon vielä, että tuoreen Taskarin siirtyminen digiin viiveellä (olikos se nyt 6kk?) vaikuttaa mielestäni siltä, että senkin julkaisun taival tällaisenaan alkaa olla ehtoopuolella. Oletuksella, että tämä muutos ei lisää halutunlaisesti painetun Taskarin myyntiä. Erikoisjulkaisuja x kertaa vuodessa varmaan voi jatkossakin tulla ihan painetussa muodossa, mutta lieköhän perustaskari siirtyvän lähivuosina kokonaisuudessaan vain digitaaliseen muotoon.
Mielenkiinnolla odotan mikä on näiden kohtalo kun käynnissä on uudelleenjärjestelyt.
Sitten aiheeseen....
Nyky-taskarit on surkeita, muutama hyvä juttu mutta muu on bulkkia.
-
Nyky-taskarit on surkeita, muutama hyvä juttu mutta muu on bulkkia.
Tänään julkaistussa tripla taskarissa on ainakin yritystä.
Vaikka pokkari jonkilainen Akun 85v. juhlataskari onkin niin se sisältää runsaasti Mikkiä.
Mikki on mukana 8 tarinassa ja nämä tarinat kattavat kirjasta yhteensä 342 sivua.
Vanhoja klassikoita taskarissa ei ole, mutta ainakin minun kiinnostukseni herää seuraavista tarinoista:
Atomino, Topolino e il mistero delle merendine mutevoli (https://inducks.org/story.php?c=I+TL+3070-2)
Darkenblot 2.0 Regeneration (https://inducks.org/story.php?c=I+TL+3024-1P)
Epic Mickey (https://inducks.org/story.php?c=XU+TOW+%3F1)
Ja kyllähän Castyn kirjoittamaa Roope-setääkin on välillä ihan kiva päästä lukemaan: Zio Paperone e i prodigi della 3D-PI (https://inducks.org/story.php?c=I+TL+3062-2&search=%20Casty%20pelle%20peloton)
Miten mahtavat ihmiset ottaa vastaan kirjan korotetun hinnan? Tähän asti triplat ovat maksaneet 9,90€, mutta tällä numerolla on hintaa 10,90€.
-
Totesin kans, että euro lätkäisty hintaa lisää. Alkaa yli kympin ylitys olla kipurajoilla kyllä. Pakko kait se on ostaa tämäkin ja kärsiä nahoissaan taas kerran.
-
Pitkästä aikaa vaikuttaa ostamisen arvoiselta Taskarilta.
-
Ilmeisesti Wizards of Mickeyä ei ole julkaistu taskareissa maaliskuun jälkeen?
Mikki on mukana 8. tarinassa ja nämä tarinat kattavat kirjasta yhteensä 342 sivua.
Pienen miettimisen jälkeen oletan, että tarkoitat ”8 tarinassa” eli ”kahdeksassa tarinassa” etkä ”8. tarinassa” eli ”kahdeksannessa tarinassa”. Joskus yksi pistekin on tärkeä, joten kannattaa kirjoittaa tarkasti.
Miten mahtavat ihmiset ottaa vastaan kirjan korotetun hinnan? Tähän asti triplat ovat maksaneet 9,90€, mutta tällä numerolla on hintaa 10,90€.
Kympin hinnan ylittyminen varmasti tiputtaa myyntiä. ”Alle kymppi” on tunnetusti sellainen hinta, jonka vielä pulittaa herkästi heräteostoksena tai kokeilumielessä.
-
Ilmeisesti Wizards of Mickeyä ei ole julkaistu taskareissa maaliskuun jälkeen?
Pienen miettimisen jälkeen oletan, että tarkoitat ”8 tarinassa” eli ”kahdeksassa tarinassa” etkä ”8. tarinassa” eli ”kahdeksannessa tarinassa”. Joskus yksi pistekin on tärkeä, joten kannattaa kirjoittaa tarkasti.
Joo, Wizards of Mickeyta ei tosiaan ole maaliskuun jälkeen tullut lisää.
Ja kyllä Mikki on mukana kahdeksassa tarinassa. Poistin hämäävän pisteen edellisestä viestistä. Saattoihan Mikki toki olla kahdeksannessa tarinassakin, mutta ihan mainitsemiini sivumääriin ei yhdellä tarinalla yllettäisi ;D
-
Suositeltavinta olisi kirjoittaa yksinumeroiset luvut sanoina. No, se oikeinkirjoituksesta. Kiitos, Kääk13, arveluni vahvistamisesta. Haluan kerätä kaikki suomennetut WoM-tarinat, ja on hyvä jos ne vinkataan täällä, koska en jaksa seurata Disney-julkaisuja aktiivisesti.
Vilkaisin äsken uusinta taskukirjaa kaupassa, ja minusta sen keskimääräinen taide oli tavallista parempaa. Niin paljon ei sisältö kiinnosta, että ostaisin.
-
Uusimmassa triplassa on sellainenkin harvinaisuus kuin Massimo De Vitan tuoreehko näkemys Akusta, vaikkakin vain yksisivuisessa sarjassa. De Vita ei valitettavasti enää ole parhaiden vuosiensa vireessä.
-
Kahdeksankympin rajapyykki lähenee miehellä jo uhkaavasti horisontissa. On kuitenkin jaksanut näihin päiviin asti tehdä sarjakuvaa, ettei vallan ole täysin erakoitunut vielä.
-
DeVita on jotain 78. Ei vissiin koko 2000-luvun aikana (kohta 20 vuotta!) piirtänyt yhtäkään ankkatarinaa(?). Siitä ymmärtääkseni laitettiin addressikin, että lisää ankkaa.
Timo
-
De Vita on suuri Disney-sarjakuvataitelija, mutta koska arvostan hänen työtään paljon, uskallan myös sanoa jäljen käyneen heikommaksi viime vuosina julkaistuissa tarinoissa. Taustat ovat viitteellisempiä ja hahmot hutaistun oloisia. Taustalla voi toki olla ikään liittyviä syitä, jotka ovat hyvin ymmärrettäviä.
Parhaimmillaan De Vita on mielestäni 1980-90 -lukujen tuotannossaan. Mikin Pohjola-tarinat ja Amerikan historiaa käsittelevä kokonaisuus sekä Indiana Hopo -jutut ovat tuon ajan helmiä. Tietysti niitä katselee nostalgialasien läpi.
Kyllästymiselleen ankkatarinoihin De Vita ei ole tainnut missään antaa kauhean yksityiskohtaisia perusteluja.
-
Uusimmassa triplassa on sellainenkin harvinaisuus kuin Massimo De Vitan tuoreehko näkemys Akusta, vaikkakin vain yksisivuisessa sarjassa.
Yksisivuisia Massimo De Vitan tarinoita missä Aku ja kumppanit toilailevat joko keskenään tai Mikin ja kumppaneiden kanssa on julkaistu noin kymmenisen kappaletta tämän vuosikymmenen puolella Italiassa.
Suomessakin näistä on julkaistu tähän mennessä 4 kappaletta. (https://inducks.org/comp2.php?code=&keyw=&keywt=i&exactpg=1&pg1=&pg2=&bro2=&bro3=&exactparts=&parts1=&parts2=&kind=n&rowsperpage=0&columnsperpage=0&hero=&xapp=Aku+Ankka&univ=&xa2=&creat=&creat2=&plot=&plot2=&writ=&writ2=&art=Massimo+De+Vita&art2=&ink=&ink2=&excludeCZ=on&pub1=1999&pub2=&zfi=on&ser=&xref=&mref=&xrefd=&repabb=&repabbc=al&reppub1=&reppub2=&imgmode=0&vdesc2=on&vdesc=en&vfi=on&sort1=auto)
De Vitan tuoretta ankkaa nähtiin jo viime vuosikymmenelläkin tällaisessa Barks tribuutissa (https://inducks.org/story.php?c=I+TD+++18-2), mutta jostain syystä tätäkään ei ole meillä julkaistu.
-
Tänään ilmestyvällä taskarilla on ainakin komea kansi jos ei mitään muuta:
https://www.lehtipiste.fi/803382.html
Rohkea ja kiitettävä valinta toimitukselta! Tällaisia lisää. ;D
-
Nyt on kyllä hieno kansi. Eihän tätä edes miellä pelkäksi taskariksi kannen perusteella. näitä ehdottomasti lisää :)
-
Kauniin kannen lisäksi taskariin näyttäisi olevan valikoitunut myös ihan kelpo tarinoita.
Kiinnostavimpina ehdottomasti kaksi pitkää Castyn tarinaa. Kuulinna (https://inducks.org/story.php?c=I+TL+3321-1P) on jopa siitä poikkeuksellinen tapaus, että tämän tuoreempaa Castya ei ole saatavilla missään. Se on julkaistu Italian Topolino-lehdessäkin vasta muutama viikko sitten. Ensimmäisen miehitetyn kuulennon 50-vuotis juhlallisuuksilla lienee osuutta asiaan.
Toinen Casty jatkaa Pimentäjän tarinaa, siitä mihin se kesäkuun taskarissa jäi. Pimentäjä 2.1- uusia voimia (https://inducks.org/story.php?c=I+TL+3197-4)
Mukana on myös Vuokramolekyylit (https://inducks.org/story.php?c=I+TL+3195-1&search=) niminen tarina Fransesco Artibanilta ja Paolo Motturalta.
Harvinaisia hahmoja on mukana Tuplanolla lyhärissä Muistinpalautus (https://inducks.org/story.php?c=I+TL+3168-5&search=%20%20jori%20j), Heshukka tarinassa Vampyyri luokkakuvassa (https://inducks.org/story.php?c=I+XM+++23-1) ja Viitatar tarinassa Sankarin uudet vaatteet (https://inducks.org/story.php?c=I+TL+3148-4)
Näiden lisäksi mukana tietenkin ne perus Egmontit, Taikikset ja helposti unohdettavat tusinatarinat.
-
Tämä on vähän hölmöä mutta Taskarin ja Ropsun pulelta omia suosikkejani ovat olleet Indiana Hopo ja uudet Moby Ankka -tarinat jotka ainakin minusta ovat olleet todella harvinaisia tarinoita ja minun puolestani niitä saisi toki olla enemmänkin kun ei tuskin kukaan toivomastakaan kiellä. Tosin Ankportin tarinat taisi aikanaan tulla päätökseen kun ne Rosuistakin loppui, mutta mikä on ollut Indyn lopullinen kohtalo?
-
Uudet Moby Ankat, eli Anportin tarinat (https://inducks.org/subseries.php?c=Bay+stories) saatiin tosiaan julkaistua kokonaisuudessan Roope-sedän elinkaaren aikana.
Indiana Hopolla tilanne on se, että pikaisen inducks-haun tuloksena suomeksi julkaisemattomia tarinoita, joissa Indiana Hopo esiintyy on julkaisematta noin parisen sataa kappaletta. Parhaimmat Indy tarinat ovat lähes järjestään Massimo De Vitan kynästä. Taikaviitan jälkeen De Vita siirtyi piirtämään Indiana Hopoa ja mies on tähän mennessä ehtinyt piirtää jo yli 40 tarinaa, missä hahmo on mukana.
Suomeksi näistä on julkaisematta kymmenisen kappaletta.
Kun näitä kaiken maailman erikoisnumeroita, mitkä sisältävät pelkästään uusintoja, julkaistaan joka tapauksessa, niin miksi ei samalla yrittäisi koota niistä laadukkaita kokonaisuuksia?
Olen esittänyt toimitukselle pariinkin otteeseen ideaa, että alkaisivat kokoamaan erikoistaskareita näistä taskareissa ja Roope-setä-lehdessä julkaistuista tarinasarjoista. Sain jopa vastauksen nelisen vuotta sitten, että pitävät ideastani, mutta mitään ei ole tapahtunut.
Painomateriaalit ovat Digi-Akun ansiosta kuitenkin valmiina ja omat kokoelmataskarit voisi hyvin koota esimerkiksi juuri mainitusta Ankportin tarinoista.
Muita tarinasarjoja joista voisi koota kelpo taskareita olisi
PAM (https://inducks.org/subseries.php?c=TNT)
Olipa kerran Amerikassa (https://inducks.org/subseries.php?c=Once+America)
Mik De Hiir seikkailee (https://inducks.org/subseries.php?c=Le+Tops+stories)
Tuplanolla (https://inducks.org/subseries.php?c=DoubleDuck)
ATP (https://inducks.org/subseries.php?c=PIA)
Aikakone Marlin/Zapotek (https://inducks.org/subseries.php?c=Time+Machine)
Hessun kirjalliset keskiviikot (https://inducks.org/subseries.php?c=GO+Wednesdays)
Roope Ankan miljoonat (https://inducks.org/subseries.php?c=Tutti+i+milioni+di+Paperone)
Ultrasankarit (https://inducks.org/subseries.php?c=Ultraheroes)
Monivalintatarinat (https://inducks.org/subseries.php?c=Which-way)
Fantom Ankka - Herrasmiesvaras vailla vertaa (https://inducks.org/subseries.php?c=Fantomius)
Eikä tässä ole edes kaikki!
Näistä saisi vaikka kuinka monta teemallista taskaria olemattomilla kustannuksilla.
Miksei hahmoteemaisiakin taskareita voisi julkaista?
Indiana Hoposta on toistaiseksi julkaistu suomeksi vain yksi kokoelma-albumi. Mielelläni näkisin myös taskarillisen laadukkaita Indy-tarinoita.
-
Ei saa unohtaa Roope lähtee aarteenetsintään teekärryn kanssa -tarinoita, joista saisi teemataskarisarjan. Niin paljon niitä on. ATTK478:n hauskasti Barksia ja Ciminoa yhdistelevä Cibolan seitsemän kaupunkia on jopa hyvä sellainen tarina. Teekärry tosin puuttuu.
-
Nyt on kyllä hieno kansi. Eihän tätä edes miellä pelkäksi taskariksi kannen perusteella. näitä ehdottomasti lisää :)
Mikäli Paolo Motturan tuoreista Facebook päivityksistä voi jotain tulkita niin lisää on todella tulossa.
Taskari 479 (https://www.facebook.com/paolomottura10/photos/a.327125014126290/1187294034776046/?type=3&theater)
Taskari 480 (https://www.facebook.com/paolomottura10/photos/a.327125014126290/1187294151442701/?type=3&theater)
Taskari 481 (https://www.facebook.com/paolomottura10/photos/a.327125014126290/1187294121442704/?type=3&theater)
Lonkalta heittäisin, että tuo viimeisin kansi viittaa tähän tarinaan: https://inducks.org/story.php?c=I+TL+3215-1
Ilmeisesti Sanoma on varta vasten tilannut kannet Motturalta meikäläisiä taskareita vasten. Jos tämä on kokeilu nostaa taskareiden lehtipistemyyntiä niin toivottavasti se onnistuu.
-
Kappas! Si! "Cover per il mensile finlandese Taskari n. 481"
Timo
-
On kyllä todella hienoja kansia. Näitä soisi olevan myös tulevaisuudessakin. :)
-
On kyllä todella hienoja kansia. Näitä soisi olevan myös tulevaisuudessakin. :)
Sitä minäkin, ettei tämä nyt olisi se kuuluisa joutsenlaulu. Upeita ovat,
-
Ensi vuonna taskari täyttää 50 vuotta.
Vuosikymmen sitten myynnissä tapahtui iso piikki parempaan suuntaan. Nähtäväksi jää pystytäänkö samaa toistamaan.
Jotain ekstraa on toivottavasti tulossa. Twitterissä Aki Hyyppä puhui jotain, että ainakin esinäytöksen paluuta ovat suunnitelleet yhteen taskariin.
-
Twitterissä Aki Hyyppä puhui jotain, että ainakin esinäytöksen paluuta ovat suunnitelleet yhteen taskariin.
Palauttaisivat myös kiinnostavat tarinat.
-
Jospa lähestyisimme kohta sitä jäärä-retro-Taskaria?
Timo
-
Ensi vuonna taskari täyttää 50 vuotta.
Mites olisi 1000 sivuinen taskari eli quatro-taskari vai onko tommoinen jo julkaistu?
Lisukkeena saisi Mikki Kiipelissä retro-näköispainos-taskarin!
Siinä olisi kunnon juhlataskari 50 vuoden kunniaksi.
Tai sitten lopettavat taskarit tähän vuoteen ja tilalle tulee Mickeytales...todella oudosti piirrettynä (lähentelee Picassoja) ja kässärit niin syvältä ettei aurinko paista sinne koskaan.
-
Palauttaisivat myös kiinnostavat tarinat.
Nämä ovat tietysti mielipideasioita, mutta minun mielestäni taskareissa on tänä
vuonna ollut yhä enenevissä määrin perinteisestä taskarikaavasta poikkeavia tarinoita.
Minussa kiinnostusta ovat herättäneet
Päättymätön tarina (https://inducks.org/story.php?c=I+XM+++12-1)
Kultainen kuvasarjalehti (https://inducks.org/story.php?c=I+TL+1996-CP)
Wizards of Mickey: Lemuria (https://inducks.org/story.php?c=I+TL+2909-1P)
Tranvitanian RAMpyyri (https://inducks.org/story.php?c=I+TL+3127-1)
Pimentäjä 2.0 (https://inducks.org/story.php?c=I+TL+3024-1P)
Epic Mickey: Hukkamaan halki (https://inducks.org/story.php?c=XU+TOW+%3F1)
Ajan herra (https://inducks.org/story.php?c=D+2018-092)
Kuulinna (https://inducks.org/story.php?c=I+TL+3321-1P)
Pimentäjä 2.1 - uusia voimia (https://inducks.org/story.php?c=I+TL+3197-4)
Osa näistäkin toki ovat ihan perinteisiä taskari tarinoita, mutta kaikki ovat minun mielestäni olleet keskitason paremmalla puolella. Sekä tarinat, että kuvitus.
Odotan myös tämän (https://inducks.org/story.php?c=I+TL+3215-1) tarinan julkaisemista suurella innolla. Saksassa se julkaistaan sikäläisessä taskarissa ensi kuussa.
Lisäksi tänä vuonna taskarien 474 ja 479 kannet ovat olleet oikein hienot. Ja lisää hienoja kansia on ilmeisesti tulossa.
Klassikoiden puute hieman pännii, mutta voisi taskarin nykytaso huonompikin olla.
-
Kyllähän Taskarin ostaminen alkaa olla näin 90-luvulla syntyneellekin lähinnä mukava jäänne menneisyydestä, vaikka laatujulkaisuna tämä selvästi pyritään edelleen pitämään. Eräskin triplataskari tuli ostettua kun siinä oli yksi Luciano Bottaron piirtämä tarina, mutta en kyllä tosiaankaan saa mieleeni, mitä muuta kirjassa oli tai paljonko ylipäätään jaksoin lukea siitä.
Mutta katsellaan nyt se 50-vuotisjuhla vielä, sen jälkeen voisi alkaa miettiä jotain uutta harrastusta.
-
Uusi taskari komealla Motturan kannella on taas julkaistu.
Erikoisena huomiona pistin merkille, ettei kirjassa ole enää selkämyskuvaa. Loppuiko edellinen siis kesken ja onko nyt niin, että selkämyskuvien aika on taskareiden osalta ohi.
Mitä tämä tarkoittaa taskarien tulevaisuutta ajatellen?
-
Typerää jos näin loppuu kesken. Kuitenki vain neljästä taskaristakuva kiinni.
Mutta kansi on taas kerran karkkia silmille.
-
Käy väkisinkin mielessä, että mahtaako taskareiden ilmestymismäärä vähentyä.
Ehkä toimitus ei itsekään tiedä monta kirjaa ensi vuonna julkaistaan ja siksi selkämyskuvista on nyt luovuttu.
50v. juhlavuosi ja 500. taskari siintävät jo lähitulevaisuudessa. Ehkä ne kiinnostavat ostajia näiden uusien hienojen kansien lisäksi.
-
Toimitus on muokannut kuvaa loppumaan ennen aikojaan. Sama kuva julkaistaan myös Saksassa.
selkämyskuva (https://www.google.com/search?q=ltb+2019&client=ms-android-sonymobile&prmd=ivmn&sxsrf=ACYBGNSCQ4YWT7w540XY4AVKj35wXF2bMw:1568189330422&source=lnms&tbm=isch&sa=X&ved=2ahUKEwi0sOu_qMjkAhWwlosKHWSIBegQ_AUoAXoECAwQAQ&biw=360&bih=512&dpr=3#imgrc=JbgL_qCirqAhRM)
LISÄYS
Oma epäilykseni on, että kuva piti alunperin julkaista samanlaisena kuin Saksassakin, mutta kesken vuotta on kai huomattu taskareiden myynnin olevan niin huonoissa kantimissa, että jokin hätäratkaisu oli tehtävä ja ollaan sitten päädytty uudistamaan taskareiden ulkoasua tilaamalla erikoiskansia Paolo Motturalta (Mikä on todella hyvä uudistus) ja keskeyttämällä selkämyskuva (Mikä on mielestäni todella huono uudistus).
En kyllä ymmärrä miten se selkämysmuva tähän varsinaisesti liittyy. Onko toimitukselle tullut marinaa niistä vai mikä juttu?
Nythän kuva on hyvin epäsymmetrinen. Alun kasvojen sivulla on runsaasti tilaa ja Taikaviitan kasvot ehtivät hädin tuskin alkaa. Tämä vielä toimisi jotenkin jos tammikuun tupla ei olisi osa kuvaa. Nyt se näyttää vain jäävän kesken.
-
Viitsisikö joku ottaa kuvan tuosta Suomen tynkäversiosta vertailun vuoksi? Itseltä ei kaikkia numeroita löydy eikä viitsisi ihan tämän takia hankkia.
-
Tässäpä tämä olisi. Jonkin verran muokattu
-
Kiitoksia. Nopeasti on tultu alaspäin viime vuoden selkämyskuvasta, joka on mielestäni yksi kaikkien aikojen hienoimmista.
https://inducks.org/issue.php?c=fi%2FAATKZ460-471
-
Jos suomalaisella taskarilla ei mene kaksisesti niin meneekö Saksassa sitten paremmin kuin koskaan? Siellä ainakin julkaistaan ihan järjetön määrä erilaisia taskareita tänä(kin) vuonna.
LTB2019 (https://www.lustiges-taschenbuch.de/sites/default/files/2018-11/LTB_Jahresplan2019_A4.pdf)
Vertailuna siis, meillä Suomessa ilmestynee tänä vuonna n 20 taskaria.
Linkin takaa löytyvästä pdf-tiedostosta selviää, että Saksassa ilmestyy pelkästään tänä vuonna peräti 66 taskaria.
Miten tuollaiselle määrälle riittää enää ostajia?
-
Linkin takaa löytyvästä pdf-tiedostosta selviää, että Saksassa ilmestyy pelkästään tänä vuonna peräti 66 taskaria.
Miten tuollaiselle määrälle riittää enää ostajia?
Suomessa siis julkaistaan 3.6 taskaria miljoonaa ihmistä kohden, Saksassa ei edes yhtä. Ihan suoraan tuo ei mene mutta kyllähän yli kymmenkertaisella väestöpohjalla on helpompi pitää omituisempiakin sarjoja hengissä. Esim. tuo Royal näyttäisi käsittelevän Britannian kuningasperhettä (https://www.lustiges-taschenbuch.de/ausgaben/nebenreihen/royal) (mitä helvettiä nyt taas), tuskin sillä on sama ostajakunta kuin Taikaviitalla, paitsi tietysti kaiken keräävä osasto.
-
Taitaa tuo Englannin kuningasperhe olla noissa kirjoissa mukana lähinnä kansissa (jokunen lyhyt pätkä näytti olevan seassa), muuten normitaskarikamaa.
Mutta noistapa löytyi hyvä esimerkki siitä miten ankallistamisen voi tehdä hyvin tai paskasti.
Timo
-
Mutta noistapa löytyi hyvä esimerkki siitä miten ankallistamisen voi tehdä hyvin tai paskasti.
Näinpä. Kuten olen aiemminkin täällä todennut, ei ”ankallistetun” oikean ihmisen piirteitä kannattaisi jäljitellä, koska tulos on yleensä yhtä kökkö kuin tuossa sinisessä kannessa. Homma toimii, jos kohteella on joku erittäin tunnistettava piirre (pukeutumistyyli, kampaus, parta yms.), jolloin varsinaiset kasvonpiirteet voi jättää geneerisemmiksi. Muuten kannattaa hoitaa tosielämän hahmojen esiintymiset koirankuonolaisilla.
-
Suomessa siis julkaistaan 3.6 taskaria miljoonaa ihmistä kohden, Saksassa ei edes yhtä. Ihan suoraan tuo ei mene mutta kyllähän yli kymmenkertaisella väestöpohjalla on helpompi pitää omituisempiakin sarjoja hengissä.
Hyvä pointti. Tämä jäi minulta huomioimatta kaikelta ihmetykseltäni.
66 erilaista pokkaria vuodessa on silti aika paljon. Minkähänlaisissa myyntiluvuissa noiden kanssa pyöritään? :-\
-
Tuorein taskari näyttikin jo ilmestyneen lehtihyllyihin:
https://www.lehtipiste.fi/803386.html
Motturan kauniin kannen lisäksi sisältää mm. Andrea Frecceron piirtämään 99 sivuisen Tuplanolla tarinan, 100 sivuisen Zichen kirjallisuusmukaelman sekä iloisesti yllättäen uuden jakson Hessu reportterina-sarjasta.
Mukana myös tuore Mikki tarina Tito Faracilta ja Giorgio Cavazzanolta sekä jakso PAM:ia Flemming Anderssenilta.
Selkämysmuva ei jatku tässäkään taskarissa.
EDIT: Ja on muuten hyvä Tuplanolla tarina kirjassa. Iso juoni kulkee ja pakkaa sekoitetaan ihan huolella.
[spoiler]Tarinan lopussa lähtöasetelmaa ei käytännössä ole enää olemassa ja juttu päättyy kiinnostavaan cliffhangeriin.[/spoiler]
Piristävää luettavaa. Tulee ihan alkuaikojen Tuplanollat ja niiden uutuudenviehätys mieleen.
-
Uusimman Akkarin liitteenä on pieni (2xLehden kokoinen) taskari-juliste, minkä molempia puolia koristavat kuvat näistä uusista Paolo Motturan taskarikansista.
Pitkin kesää olen nähnyt mm. bussipysäkeillä ja televisiossa sekä kuullut radiossa taskarimainoksia. Näin suurta mainoskampanjaa taskarit eivät kai ole koskaan ennen saaneet osakseen, mikä kertonee itsestään selvää kieltä niiden romahtaneesta myynnistä.
Laadukkaitahan nämä Motturan kannet ovat olleet ja toivottavasti ne herättävät ihmisissä kiinnostusta aiempaa enemmän.
Sisältökin on ollut tänä vuonna eri tyylisten tarinoiden osalta monipuolisempaa kuin koskaan aiemmin. Mukaan on tullut runsaasti uusia tarinasarjoja ja pitkiä, lähemmäs 100 sivuisia tai jopa pidempiä tarinoita julkaistaan taas runsaasti taskarin "vanhojen hyvien aikoijen" tapaan. Siltikin, mielestäni uusien tarinoiden sekaan voisi ujuttaa myös vanhempia klassikoita. Ne tuntuvat hävinneen jonnekin kokonaan tämän vuoden aikana.
-
Huomasin että nide löytyi Palokan Prismasta, mutta tosiaan Jyväskylän keskusta-alueen pienemmissä kaupoissa en ole kyseistä numeroa 480 nähnyt vaikka muut taskarit (esim nuo 479 ja 481) ovat olleet myynnissä. Onko sitten ollut ettei pienemmät kaupat ole halunneet ottaa kyseistä numeroa myyntiin. Tai sitten se oli kokeilu jossa lehtipiste pyrkii luopumaan pienemmistä lehtipisteistä. Kenpä sitä lopulta tietää. Mutta minusta se on silti aika omistuista.
-
Levikin tippuessa viimeisinä vuosina ei Roope-setä-lehteäkään saanut ostettua muualta kuin isommista kaupoista. Prismasta, K-Citymarketista ja joistain Alepaa ja K-markettia isommista ruokakaupoista.
Eikä Aku Ankka-lehteäkään kai paljon kannata enää pienistä kaupoista lähteä etsimään.
Taskarit taitavat olla ainoa Aku Ankka julkaisu, mitä voi ostaa isojen markettien lisäksi myös pienemmistä kaupoista ja esimerkiksi Lidlistä.
Jos ei myynnissä tapahdu notkahdusta positiivisempaan suuntaan, niin taskaritkin saattavat hävitä pikku kaupoista lähitulevaisuudessa.
Jyväskylän keskusta-alueen pienemmissä kaupoissa en ole kyseistä numeroa 480 nähnyt vaikka muut taskarit (esim nuo 479 ja 481) ovat olleet myynnissä.
Ihan lonkalta heitän tällaisen teorian: Perinteisestihän paksummat numerot kai ovat myyneet parhaiten, joten voisikohan syy olla, että pienempiin kauppoihin laitetaan myyntiin paksumpia erikoisnumeroita ja tavallisen kokoiset keskitetään enemmän isojen kauppojen hyllyille.
-
Toisin kuin meillä Suomessa, Saksassassa on ollut tapana julkaista mainosmateriaalia seuraavan vuoden taskarisarjasta ja uusi selkämyskuvakin on jo kokonaisuudessan esitteillä egmont-shop.de sivustolla. Ai, että kuinka kateellinen minä olenkaan. Ensi vuonna saksalaisten taskareiden selkää komistaa komea vuodenaika (https://s2h.egmont-shop.de/media/catalog/product/cache/343/image/c17af155d4b28dbdb1085e5ea693a2f9/l/t/ltb_sammelbox_2020_vs_1.png) aiheinen kuva.
Olen pettynyt, että suomalaisissa taskareissa emme ilmeisesti enää selkämyskuvia näe. Ne olivat niin pitkään osa taskarin identiteettiä myös monissa erikoisjulkaisuissa kuten Mini-taskareissa ja niissä vuosikymmenen alun 4-osaisissa erikoissarjoissa. Toivottavasti skeptisyyteni osoittautuu vääräksi, mutta pahoin pelkään, että ensi vuonna meillä ei enää julkaista edes 12 pääsarjaan kuuluvaa taskaria.
-
Toisin kuin meillä Suomessa, Saksassassa on ollut tapana julkaista mainosmateriaalia seuraavan vuoden taskarisarjasta ja uusi selkämyskuvakin on jo kokonaisuudessan esitteillä egmont-shop.de sivustolla. Ai, että kuinka kateellinen minä olenkaan. Ensi vuonna saksalaisten taskareiden selkää komistaa komea vuodenaika (https://s2h.egmont-shop.de/media/catalog/product/cache/343/image/c17af155d4b28dbdb1085e5ea693a2f9/l/t/ltb_sammelbox_2020_vs_1.png) aiheinen kuva.
Olen pettynyt, että suomalaisissa taskareissa emme ilmeisesti enää selkämyskuvia näe. Ne olivat niin pitkään osa taskarin identiteettiä myös monissa erikoisjulkaisuissa kuten Mini-taskareissa ja niissä vuosikymmenen alun 4-osaisissa erikoissarjoissa. Toivottavasti skeptisyyteni osoittautuu vääräksi, mutta pahoin pelkään, että ensi vuonna meillä ei enää julkaista edes 12 pääsarjaan kuuluvaa taskaria.
Minä kun olen tämmöinen jähmeä vanhan ajan taskarifani, jonka mielestä ne parhaat taskarit on 100 ekaa ja vähän päälle.
Meikä tykkäsi niistä selkämyksistä, jossa ei ollut kuvaa...mutta
Katselin tuota Saksan linkkikuvaa. Nyt kysymys...saako Saksassa vuoden taskareihin myös tommoisen kotelon? Jos saa, niin silloin kyllä voisin hyväksyä selkämyskuvatkin ilomielin. Taskarit tosiaan kaipaisivat tuommoista koteloa, eikä mitään helposti repeävää, vaan kunnon jäykällä pahvilla tehtyä koteloa, joka kestäisi vuodesta toiseen.
Joo toi voisi toimiakin...vahinko vaan, että taskarien sisällön taso on huonontunut niistä kulta-ajoista, mutta niinhän Aku Ankka on huonontunut joka formaatissa.
-
Nyt kysymys...saako Saksassa vuoden taskareihin myös tommoisen kotelon? Jos saa, niin silloin kyllä voisin hyväksyä selkämyskuvatkin ilomielin. Taskarit tosiaan kaipaisivat tuommoista koteloa, eikä mitään helposti repeävää, vaan kunnon jäykällä pahvilla tehtyä koteloa, joka kestäisi vuodesta toiseen.
Käsittääkseni joo. Miltei jokainen Saksassa julkaistava taskarivuosikerta tai pienempi sarja saa oman säilytyskotelonsa.
Pikaisella Google haulla (https://www.google.com/search?biw=1229&bih=539&tbm=isch&sxsrf=ACYBGNRtYN1HTLfa9SjEeA84e2bl1cpLaA%3A1571518805888&sa=1&ei=VXmrXfvmNeKsrgS4ob7gAw&q=Lustiges+Taschenbuch+boxes&oq=Lustiges+Taschenbuch+boxes&gs_l=img.3...97126.98328..98421...0.0..0.64.281.5......0....1..gws-wiz-img.......0i19.gwtfHZcgu0Y&ved=0ahUKEwi75brhm6nlAhVilosKHbiQDzwQ4dUDCAc&uact=5#imgrc=6SUnY_DFJAgbiM:) löytyy liuta kuvia monenkirjavista saksalaisten taskarisarjojen koteloista. Osa näyttää melko kevyiltä, mutta toisaalta ainakin tämän kuvan (https://i.ebayimg.com/images/g/IcoAAOSwN-NdRyPy/s-l1600.jpg) perusteella kotelo on ihan tukevaa tavaraa.
-
Käsittääkseni joo. Miltei jokainen Saksassa julkaistava taskarivuosikerta tai pienempi sarja saa oman säilytyskotelonsa.
Pikaisella Google haulla (https://www.google.com/search?biw=1229&bih=539&tbm=isch&sxsrf=ACYBGNRtYN1HTLfa9SjEeA84e2bl1cpLaA%3A1571518805888&sa=1&ei=VXmrXfvmNeKsrgS4ob7gAw&q=Lustiges+Taschenbuch+boxes&oq=Lustiges+Taschenbuch+boxes&gs_l=img.3...97126.98328..98421...0.0..0.64.281.5......0....1..gws-wiz-img.......0i19.gwtfHZcgu0Y&ved=0ahUKEwi75brhm6nlAhVilosKHbiQDzwQ4dUDCAc&uact=5#imgrc=6SUnY_DFJAgbiM:) löytyy liuta kuvia monenkirjavista saksalaisten taskarisarjojen koteloista. Osa näyttää melko kevyiltä, mutta toisaalta ainakin tämän kuvan (https://i.ebayimg.com/images/g/IcoAAOSwN-NdRyPy/s-l1600.jpg) perusteella kotelo on ihan tukevaa tavaraa.
Aika hienoja koteloita!
Ajatelkaas, jos tehtäisiin numerot 1-100 ja laitettaisiin ne vuosikoteloihin eli oma kotelo sen vuoden ilmestyneille koteloille. Alussa kotelot tietenkin olisivat (vuodessa tuli vähän taskareita) pieniä, mutta lopussa aika isoja. Kyl mää voisin noi 1-100 taskaria ostaa silloin uudestaan...vaikka selkämyskuvilla, jos kaupan päälle saa tommoisen paksun ja jykevän kotelon.
Noi mun alkupään taskarit on niin huonossa kunnossakin...pitäisi ostaa uudet.
Ja nyt puhutaan sit yksittäisistä taskareista...ei mistään kolme-taskaria-samassa-kansissa, joka on pyhäinhäväistys!
Mietin vähän sitäkin, että haluaisinko nuo taskarit niin, että se joka toinen sivu on mustavalkoinen. Ehkä voisin pitkin hampain hyväksyä, että koko taskari olisi väritetty...myisi ehkä paremmin. Eihän nykynuoriso hyväksyisi enää mustavalkoisia kuvia.
Vielä kun tehtäisiin noi taskarit laadukkaalle paperille. Mitään sensuuria en haluaisi...ne pitää olla samat kuin 1. painoksissa ja samat suomennokset.
Näitä voisi kutsua vaikka Taskarien näköispainoksiksi. Tää voisi jopa toimia.
Nykynuorisokin näkisi kuinka hienoja tarinoita ennen on tehty ja kuinka hienosti Ankat ja Mikit on ennen vanhaan piirretty. Hahmot näyttäisi niiltä oikeilta. Nykyisin ei melkein tunnista niitä, kun ne on piirretty jotenkin väärin ja koko ajan tuntuu, että piirtämisessä on ollut hirveä kiire.
Tässä Sanomille hyvä vinkki!
-
Mitään sensuuria en haluaisi...ne pitää olla samat kuin 1. painoksissa ja samat suomennokset.
Se vaan, kun noissa on jo alkuaan sensuroituja sarjoja. Sormet sanoo pam jne.
Timo
-
Reissatessa tuli luettua pitkästä aikaa Taskari numero 66: Voittamaton Roope-setä (https://inducks.org/issue.php?c=fi%2FAATK+66). Jos jollekin vanhoja Taskareita tuntemattomalle pitäisi antaa yksi numero luettavaksi, niin tämä olisi aika houkutteleva valinta. Tarinoita löytyy tyylipuhtaasta Scarpa-klassikosta 50-luvun Martina-intialaishäröilyyn, ja eräänlaisena kohokohtana mukana on myös kenties huonoiten piirretty taskaritarina koskaan: Vedon seuraukset (https://inducks.org/story.php?c=I+TL++144-AP).
-
Muistan nähneeni tuon taskaritarinan Pekan puujalasta, mutta en millään saa päähäni mikä se oli. Toissapäivänä tuli juuri luettua Mikki Hiiren juhlakirjaa (2008) ja Romano Scarpan tarinassa Kaaleppi VI:n salaisuus (1956), Mikki ja Pekka suihkivat toisiaan miekoilla niin että kumpikin on lopulta alasti ja Pekan oikeassa jalassa oleva puujalka paljastuu. Onneksi lähellä on tyhjiä tynnyreitä ja tappelua jatketaan sopivan kokoisiin tynnyreihin (totta kai) verhoutuneina.
-
Aku Ankan nettikaupasta löytyy jo huomenna ilmestyvä Aku Ankan Taskukirja 482 Kelmeistä katalin (https://kauppa.akuankka.fi/aatk-482.html) ja kansi jatkaa viime kuukausien tutulla Paolo Motturan korkeatasoisella linjalla.
-
Kyllä nää kannet on nyt kyllä niin timanttia. Voi kun sisältökin olisi samaa ja ei uusintaa.
-
Kyllä nää kannet on nyt kyllä niin timanttia. Voi kun sisältökin olisi samaa ja ei uusintaa.
Perustaskareissa ei kyllä pitäisi juuri olla uusintoja. Taso vaihtelee kyllä tarinoissa ihan liikaa.
-
Perustaskareissa ei kyllä pitäisi juuri olla uusintoja. Taso vaihtelee kyllä tarinoissa ihan liikaa.
Ropsuhan loppu, nii ois oottanu että noit italialaisia olis siirtynyt taskariin. Nyttehän niitä ei taieta julkasta missää, paitsi joskus digissä.
-
Kyllä nää kannet on nyt kyllä niin timanttia. Voi kun sisältökin olisi samaa ja ei uusintaa.
Taso vaihtelee kyllä tarinoissa ihan liikaa.
Mikä on kiinnostavaa kenestäkin. Totta on, että taskarin tarinoiden taso vaihtelee äärilaidasta toiseen. Klassikoista tunnutaan olevan kokonaan luovuttu, mikä on mielestäni todella sääli. Kymmenen vuoden takainen Kuukauden klassikko-tarina pitäisi palauttaa taskareihin.
Mutta mitä nyt saksalaista taskarisivustoa olen tiiraillut, niin on sieltä tulossa jokunen kiinnostava uusikin tarina. 120 sivuinen Zio Paperone e il segreto di Cuordipietra (https://inducks.org/story.php?c=I+TL+3230-1&search=) julkaistaan meillä jo tämän kuun taskarissa.
Myöhempiin numeroihin sopii odotella paria tarinaa myös Castylta: Tutto questo accadde domani (https://inducks.org/story.php?c=I+TL+3280-6P&search=) ja Topolino e il mistero di Acquadombra (https://inducks.org/story.php?c=I+TL+3308-1P&search=) löytyvät marras- ja joulukuun saksalaisista taskareista, enkä näe syytä miksei näitä julkaistaisi myös Suomessa.
Ropsuhan loppu, nii ois oottanu että noit italialaisia olis siirtynyt taskariin. Nyttehän niitä ei taieta julkasta missää, paitsi joskus digissä.
Kyllähän taskarin tarinat ovat aina olleet suurimmalti osin italialaisia, kuten Roope-sedänkin tarinat olivat. Vai meinasitko, että Roope-sedästä tuttuja tarinoita pitäisi julkaista taskarissa uusintoina?
??? Et kai sentään?
-
Perustaskareissa ei kyllä pitäisi juuri olla uusintoja.
Pitäisi ja juuri ovat aivan oikeita sanoja, sillä uusimmassa taskarissa on jälleen kaksi yksisivuista uusintaa.
Ziche-pilakuva (https://inducks.org/story.php?c=I+TL+2743-00) taskarista 425 ja Heh heh hee! (https://inducks.org/story.php?c=I+TL+2362-03) niminen vitsisarja Iines-lehdestä 3/2009.
Jotenkin Suomen toimituksessa ei vaan millään osata tarkistaa, mitkä tarinat on meillä ennestään julkaistu ja mitkä ei.
-
Mikä on kiinnostavaa kenestäkin. Totta on, että taskarin tarinoiden taso vaihtelee äärilaidasta toiseen. Klassikoista tunnutaan olevan kokonaan luovuttu, mikä on mielestäni todella sääli. Kymmenen vuoden takainen Kuukauden klassikko-tarina pitäisi palauttaa taskareihin.
Mutta mitä nyt saksalaista taskarisivustoa olen tiiraillut, niin on sieltä tulossa jokunen kiinnostava uusikin tarina. 120 sivuinen Zio Paperone e il segreto di Cuordipietra (https://inducks.org/story.php?c=I+TL+3230-1&search=) julkaistaan meillä jo tämän kuun taskarissa.
Myöhempiin numeroihin sopii odotella paria tarinaa myös Castylta: Tutto questo accadde domani (https://inducks.org/story.php?c=I+TL+3280-6P&search=) ja Topolino e il mistero di Acquadombra (https://inducks.org/story.php?c=I+TL+3308-1P&search=) löytyvät marras- ja joulukuun saksalaisista taskareista, enkä näe syytä miksei näitä julkaistaisi myös Suomessa.
Kyllähän taskarin tarinat ovat aina olleet suurimmalti osin italialaisia, kuten Roope-sedänkin tarinat olivat. Vai meinasitko, että Roope-sedästä tuttuja tarinoita pitäisi julkaista taskarissa uusintoina?
??? Et kai sentään?
Ei nyt niitä sentään tarvii uusintoina julkaista mitä Ropsussa on jo kerran julkakstu, mutta saman tason tarinoita ja noita italialaisia mitä Topolinossakin julkaistaan voisivat tuoda Taskariin nyt kun Ropsua ei enää ole. Lisäksi harmittaa Taskarissa julkaistut jatkotarinat kuten Rohkeuskompassi ja Metropolis joille ei kuitenkaan ole julkaistu mitään jatkoa eli jäävät ikävästi kesken.
Edit: Rohkeuskompassi osa 2 olikin näköjään jo digissä, Taskarin 469 ilmestyessä se ei ollut vielä syystä tai toisesta luettavissa.
-
On Metropolis julkaistu kokonaisuudessaan viime joulukuun taskarissa ja näyttää olevan luettavissa myös Digi-Akussa. Jostain syystä digiversiossa jatkisten osat julkaistaan omina tarinoinaan. Ei niitä sentään kesken jätetä.
Myös kahdessa uusimmassa taskarissa ilmestyneet pitkät tarinat Kelmeistä katalin ja Entistäkin salaisempi tarinoiden osat ovat digiversiossa erillään.
En tiedä syytä, mutta jos jotain pitäisi veikata, niin ehkä tarina lataa sivut nopeammin kun niitä ei ole ihan hirveästi yhdessä tiedostossa.
Ei nyt niitä sentään tarvii uusintoina julkaista mitä Ropsussa on jo kerran julkakstu, mutta saman tason tarinoita ja noita italialaisia mitä Topolinossakin julkaistaan voisivat tuoda Taskariin nyt kun Ropsua ei enää ole.
Roope-sedästä tutut tarinasarjat Hessu reportterina ja Heshukka ilmestyvät jo taskarin sivuilla. Samoin DuckTalesista tuttu Wizards of Mickey.
-
Kuten jossain muussakin topiikissa on todettu, niin Taskareissa on saavutettu kaiketi sama piste mitä moderneissa Aku Ankka-lehdissä eli monet kirpparit etc.... eivät enää mielellään ota näitä, ei ainakaan 2000-luvun taskareita, ja kun katselee Tori, Huutoa ja jotain Naamakirjan nettikirppiksiä niin halvalla menee tai jopa ilmaiseksi.
-
Joo, toisinaan näkee ilmoja että tulkaa hakemaan laatikollinen taskareita, vähän kuin syksyisin omenoita. Kyse on silloin just näistä uusimmista numeroista.
Semmosta on nykysin.
Timo
-
Kyllä ihan uusimpia numeroita otetaan divareihin ja sieltä ne myös menevät vilauksessa. Aika harva viitsii kaupassa maksaa enää täyttä hintaa, jos pokkarissa on vain 1-3 kiinnostavaa tarinaa.
-
Kuten jossain muussakin topiikissa on todettu, niin Taskareissa on saavutettu kaiketi sama piste mitä moderneissa Aku Ankka-lehdissä eli monet kirpparit etc.... eivät enää mielellään ota näitä, ei ainakaan 2000-luvun taskareita, ja kun katselee Tori, Huutoa ja jotain Naamakirjan nettikirppiksiä niin halvalla menee tai jopa ilmaiseksi.
Paikallisessa kierrätyskeskuksessa oli hiljattain ilmaiseksi tarjolla erä taskareita ~300>uudempaan. Otin parikymmentä kotiin ei viitsinyt kaikia rohmuta, eipä niissä juurikaan luettavan arvoisia tarinoita ollut. Hyllyt pursusivat myös myytäväksi tarkoitettuja 1€-2€/kpl riippuen oliko tuplataskari.
Vaikuttaisi olevan ylihintaa, ehkä 50c voisi kauppa käydä osittain. Wanhempia numeroita ei näkynyt, joko ne menevät nopeasti tai sitten alunperinkään eivät päädy kierrätyskeskuksiin kovin suurella volyymilla. Ja tokihan numerot 1-50 ovat kirkkaasti parhaimmisto.
Taskukirjat näyttäisivät olevan kuin dvd:t jollei ole uutuus tai harvinainen niin kutakuinkin ongelmajätettä.
-
Kyllä ihan uusimpia numeroita otetaan divareihin ja sieltä ne myös menevät vilauksessa. Aika harva viitsii kaupassa maksaa enää täyttä hintaa, jos pokkarissa on vain 1-3 kiinnostavaa tarinaa.
Tuntuu että aika harvasta asiasta halutaan maksaa nykyään täyttä hintaa (onko ongelma ostajissa vai hinnoissa, sitä voidaan spekuloida), ja tietysti tarjollaolo myös Lataamossa syö kiinnostusta omistaa vanhoja numeroita fyysisesti...
-
Aika monet tuntuvat fiilistelevän tuota Taskaria 50, vaikka ne sinänsä hyvät Barks -jutut ovat ihan ala-arvoisessa kuosissa siinä. Ruudut sentään taitaa olla jotakuinkin kaikki mukana, muutenhan näistä voisi tehdä jotain jättikirja-vertauksia.
-
Aika monet tuntuvat fiilistelevän tuota Taskaria 50, vaikka ne sinänsä hyvät Barks -jutut ovat ihan ala-arvoisessa kuosissa siinä. Ruudut sentään taitaa olla jotakuinkin kaikki mukana, muutenhan näistä voisi tehdä jotain jättikirja-vertauksia.
50 sopivan "pyöreä" luku mutta omasta mielestäni taskareiden paras kausi kesti numeroon 52. Jos kultaa kaivanet on ehkä hieman parempi kuin #50..Noin satasen pintaan joko hieman yli tai ali taso pysyi silti varsin kohtuullisena.
Tiedän muutaman jotka pitävät uusista tarinoista enemmän kuin vanhoista. No, luonnollisesti makunsa kullakin.
-
Ööh, itse taas sanoisin että noin numerosta 80 jonnekin numeron 110 tienoille vedettiin sellaiseen aallonpohjaan että melkein kaikki myöhemmät taskarit ovat olleet parempia kuin melkein kaikki noista (oli siellä välissä pari kohtalaisempaa numeroa), olen joskus vuosia sitten julistanut numeron 99 huonoimmaksi taskariksi ikinä eikä uudempia lukiessa ole tarvinnut väitettä muuttaa.
(ja kyllä siellä ihan alkunumeroissakin on joitain tosi mitättömiä paketteja, tyyliin Rohkea rokan syö, Roopen kolikkokierre, Tervetuloa Ankkalinnaan)
-
Nuo noin 120-180 ovat monet ihan kärkeä. Ne pursuavat Ciminon, Martinan ja Pezzinin parhaita tarinoita ja piirtäjinä vilisee Carpia, Chierchiniä, de Vitaa ja Cavazzanoa uransa huipulta.
Onpa noissakin 80-110 välähdyksiä joukossa. Lähinnä yksittäisiä tarinoita, mutta onhan vaikka 85 ja 90 ihan helmiä kokelmanakin.
-
Joo, nuo kaksi taskaria ovat toimivia kokonaisuuksia, ja taisi siellä joku hyvähkö dekkari-Mikki-pakettikin olla, mutta muuten tuolla välillä julkaistiin pääasiassa mitättömämmän pään italialaista ja sekaan amerikkalaista S-tuotantoa, joka ei juuri laadulla juhlinut ja sopi tyyliltään huonosti yhteen italojen kanssa...
Ja samaa mieltä että 120-180-välillä taso nousee korkealle, niin ikimuistoisia taskarikokonaisuuksia ei löydy kuin alkupään numeroista (ne taskarit jotka ovat melkein yhtä tarinasarjaa, kuten Taikamiekka tai Rahatynnyri, poislukien) mutta yksittäisten tarinoiden taso on kova ja sanoisin että tasaisempi kuin vanhemmissa.
Jossain 210-230-välillä on taas vähän piikkiä, kun Flemming Andersen on parhaimmillaan ja mukaan alkaa tulla seuraavan polven italialaistuotannon kiinnostavampia (mutta mielipiteitä jakavia) piirtäjiä, Lavoradoria, Celonia, Cambinoa...
-
Ja samaa mieltä että 120-180-välillä taso nousee korkealle, niin ikimuistoisia taskarikokonaisuuksia ei löydy kuin alkupään numeroista (ne taskarit jotka ovat melkein yhtä tarinasarjaa, kuten Taikamiekka tai Rahatynnyri, poislukien) mutta yksittäisten tarinoiden taso on kova ja sanoisin että tasaisempi kuin vanhemmissa.
Tuo 120-180 -väli on hyvä, mutta ei ihan noin tarkkarajainen: Taikamiekka-jututkin ovat himpun sen ulkopuolella taskarissa 119 (lukuun ottamatta taskarin 176 uudempaa, sarjaan lukeutuvaa tarinaa) ja jo 114:ssa on tämä komea Tuulen viemää -mukaelma.
-
Taikamiekka oli 129 - Joron jäljillä, mutta joo, ehkä tuo 114:n Tuulen viemää on osuvampi rajapyykki, dumpataan S-sarjat ja aletaan taas julkaista Carpin, Cavazzanon yms parempaa materiaalia.
-
Lapsena sain perhetutuilta paljon vanhoja Taskareita, siinä tuli Taskarihistorian eri vaiheet aika tutuiksi jo varhain. Kyllähän ne vuosituhannen taitteen Lavoradori-kikkailut ja tanskalaistuotannon kuumottavimmat hetket koukuttivat eniten, mutta alkupään numeroiden villi meno kelpasi myös oikein hyvin. Sen sijaan 90-luvun alkupuolen taikamiekat, avaruusseikkailut ja Indiana Hopot jäivät aika etäisiksi, ehkä ne olivat sitten liiankin kunnianhimoista kamaa.
Niin ja paras Taskari ikinä on numero 63, Aku maankiertäjä. Varmasti suurin syy sille miksi olen aina vierastanut väitettä "50 ekaa on parhaita ja sitten alkoi alamäki".
-
Mulla paras taskari on ehdottomasti Aku, Taikaviitta 41. Siinä on kaikki aivan fantastista. Mulla on taskarit maalla (sarjakuvakokoelmani ei ole mahtunut aikoihin enää minnekään yksittäiseen paikkaan) ja monta vuotta siitä kun niitä olen lukenut, mutta sanoisin, että vähän yli 100 ekaa taskaria on ne parhaimmat. Siellä välissä on kyllä jotain numeroita, jotka on aika huonoja, mutta yleisesti ottaen tosi hyviä on. Tietysti muistikuvat on vähän hataria...pitäisi olla ne taskarit tässä ja nyt, jotta niitä voisi arvioida. Myös tuon sadan jälkeen on joitakin taskareita, jotka on ollut hyviä, mutta ne on yksittäistapauksia.
Voisi kyllä joskus lukea noi mun taskarit läpi ja arvostella sitten, mitkä on niitä hyviä.
Tietysti voisihan nää lukea tuolta Digi-Akusta, mut silloin pisteet kyllä tippuisi, koska en tykkää lukea sarjakuvia digitaalisesti.
Jotenkin meni maku taskareista, kun niiden piirretty viiva paksuni ja Ankat sekä Mikit alkoi näyttää omituisilta. Jotenkin tuntuu, että piirtäjillä on kamala kiire ja jälki on huolimatonta. No joo nää on makukysymyksiä.
Vielä tuosta mun mielestä parhaasta Taskukirjasta Aku, Taikaviitasta 41. Pitäisi ostaa se alkuperäisenä Topolino #706. Noihan ei paljoo maksa ebay:ssa...ehkä joku päivä.
-
Pakko myöntää, että skidinä toki pidin alkupään Taskareista, mutta eivät ne kyllä enää kolise. Nykyisin suosin noita Taskareita, joiden numero on yli 375. Eihän niistä joka numero ole onnistunut, mutta kiitettävän monessa yli puolet sarjiksista on erinomaisia.
-
50 sopivan "pyöreä" luku mutta omasta mielestäni taskareiden paras kausi kesti numeroon 52. Jos kultaa kaivanet on ehkä hieman parempi kuin #50..Noin satasen pintaan joko hieman yli tai ali taso pysyi silti varsin kohtuullisena.
Tiedän muutaman jotka pitävät uusista tarinoista enemmän kuin vanhoista. No, luonnollisesti makunsa kullakin.
Tämähän on makukysymys, itse katson että Taskarien paras vaihe kesti siitä 1990-luvulta noin vuoteen 2016 eli oman lapsuuden ja nuoruuden ajan julkaisut. Sen jälkeen alkoi alamäki tasossa vaikka joitain yksittäisiä tasokkaita tarinoita on ollut välissä.
-
Taikamiekka oli 129 - Joron jäljillä, mutta joo, ehkä tuo 114:n Tuulen viemää on osuvampi rajapyykki, dumpataan S-sarjat ja aletaan taas julkaista Carpin, Cavazzanon yms parempaa materiaalia.
Pahoittelut fibasta. Olisi pitänyt tarkistaa.
-
Minäpä täällä taas jakelen uudesta taskarista heränneitä ajatuksiani kaikelle kansalle. ;D
Ehdottomasti kiinnostavinta antia on Castyn Salaperäinen sysivesi (https://inducks.org/story.php?c=I+TL+3308-1P).
Digi-Akun versiosta puuttuu näköjään kirjan päättävä Wizards of Mickey -sarja. Ei sillä, että kadoksissa olisi jotain suurta. Päin vastoin. Kyseessä on vain Valerio Heldin piirtämä neljän sivun mittainen perustaskariformaatin hassuttelu. Luottoystävä (https://inducks.org/story.php?c=I+TL+3127-3&search=) Tämä on kuitenkin toinen kerta kun WoM:ia julkaistaan taskarissa.
Sisällysluettelossa on kiinnostava kuva Paolo Motturan piirtämästä Taikaviitasta, mikä on poiminta Taikaviitta2000 tarinasta Underground (https://inducks.org/story.php?c=I+PKNA+32-1). Kyseistä kertomusta ei kuitenkaan ole mukana tässä taskarissa. Ehkä sen on alunperin pitänyt olla, mutta se on siirretty esimerkiksi seuraavaan taskariin. Nähtäväksi jää.
Seuraavaa taskaria kyllä mainostetaan taas tuttuun tapaan sisätakakannessa, mutta Taikaviittaa sieltä ei löydy. Sen sijaan sinne on poimittu ruutunäyte Donald Quest sarjan 3. osasta (https://inducks.org/story.php?c=XPW+DQ+1-3), mikä julkaistiin Suomeksi jo DuckTales-lehdessä viime vuoden kesällä!
lustiges-taschenbuch.de (https://www.lustiges-taschenbuch.de/ausgaben/alle-ausgaben/ltb-528-die-saga-beginnt) sivustolta selviää, että Saksassa ja ilmeisesti muissakin taskarimaissa sarja on tulossa heti alkuvuodesta ja meillä DuckTalesissa julkaistu jatkis tulisi muissa maissa kerralla yhdessä taskarissa.
Toivottavasti takakannen mainos olisi vain varhainen virhe. Olisi Suomen toimitukselta kyllä vuosikymmenen emämunaus, jos julkaisisivat koko 150 sivuisen tarinan pikauusintana tammikuun taskarissa!!
Ja vielä jos ovat maksaneet kääntäjälle koko tarinan uudelleen kääntämisestä muistamatta, että ovat sen kerran jo tehneet!!!
Ei kai tuollaista voi oikeasti tapahtua? ???
No, sekin jäänee nähtäväksi.
-
Ei kai tuollaista voi oikeasti tapahtua? ???
Voi (tiedä taskareista mutta kirjoissa tuo enemmän tai vähemmän pikauusinta ei ole niin harvinaista).
-
Niin, siis käsittääkseni taskareissa on ollut ainakin tähän asti tarkoitus julkaista vain ennennäkemättömiä tarinoita. Ne satunnaiset uusinnat, mitä viime aikoina on silloin tällöin nähty, ovat olleet uudelleen käännettyjä, eli eri suomennoksella kuin minkä kanssa nämä on aiemmin julkaistu.
Taskareiden tarinathan valintaan jossain muualla kuin meillä Suomessa, joten joukkoon voi sattua sellaisiakin tarinoita mitä meillä Suomessa on jo ehditty julkaista. Luulen, että suomalainen toimitus tarkistaa nämä muualla valitut tarinat, ja jos joukkoon sattuu ennestään tuttuja juttuja niin niiden tilalle valikoidaan joku muu tarina suomalaisen toimituksen toimesta. Aina näitä meillä julkaistuja tarinoita ei ole huomattu ja tästä syystä sama sarjakuva käännetäänuudelleen, välillä varsin lyhyenkin ajan jälkeen.
Jos uusintajulkaisu tehdään tarkoituksenmukaisesti, ei sen uudelleen kääntämisestä kannata maksaa enää kääntäjän palkkiota, vaan käyttää jo olemassa olevia käännöksiä.
Tällaisista nämä kaiken maailman Taskarispesiaalit ja kovakantiset kirjatkin, (etenkin Barksit ja Rosat) on useimmiten koostettu.
Sinä, X-men saatoit jo olla perilläkin tästä. ;D
-
Jos uusintajulkaisu tehdään tarkoituksenmukaisesti, ei sen uudelleen kääntämisestä kannata maksaa enää kääntäjän palkkiota, vaan käyttää jo olemassa olevia käännöksiä.
Tällaisista nämä kaiken maailman Taskarispesiaalit ja kovakantiset kirjatkin, (etenkin Barksit ja Rosat) on useimmiten koostettu.
Sinä, X-men saatoit jo olla perilläkin tästä. ;D
Juu siitä on ollut täällä juttua.
-
Näköjään! Tuota en edes huomannut.
Tarina on ajalta kun Suomen toimitus aloitti itse valitsemaan tarinat taskareihin. Tätä tapahtui kaksi vuotta vuosina 2013 ja 2014, minkä jälkeen Suomessa palattiin tähän nykyisenlaiseen järjestelyyn, missä julkaistaan suurimmalti osin samat tarinat samoissa taskareissa kuin muissakin maissa.
On kyllä uskomattomaksi sähellykseksi mennyt tämä touhu. Tällaista ei juuri tapahtunut silloin kun tarina valinnat tehtiin täysin sen mukaan, että kaikkien maiden taskareihin valitaan vain sellasia tarinoita mitä ei ole missään taskarimaassa koskaan ennen nähty.
Italian tuotanto on kyllä valtavan laaja ja tavallaan vielä joten kuten voin ymmärtää unohdukset noiden lyhyempien tarinoiden kanssa, mutta jos ensi kuussa oikeasti julkaistaan peräti 150 sivuinen tarina uudelleen käännettynä, niin ei voi enää mennä minkään muun kuin välinpitämättömyyden (haluaisin jopa miltei sanoa tyhmyyden)piikkiin.
Äärettömän ärsyttävää tästä tekee se kuinka helposti ja varhaisellä vaivalla asiat olisi tarkistettavissa.
Äärimmäinen vaihtoehto on toki, että taskarit ovat myyneet uudistuksesta huolimatta niin huonosti, että Suomessa julkaistaan ensi vuodesta lähtien tasan samat tarinat kuin muissa maissa, välittämättä siitä ovatko ne tulleet meillä jo aiemmin vai eivät.
Yhteispainatuksella säästettäisiin kosolti rahaa, mutta tällöin todennäköisesti triploista ja 400 sivuisista taskareista luovuttaisiin, sillä niitä ei muissa maissa julkaista. Tuplia tulee ainakin vielä Ruotsissa, mutta niistäkin puolet ovat aina uusintaa. Mutta kovin vaikeaa uskoa, että tällaiselle linjalle lähdettäisiin.
-
Ai jaa? :o
Huonolta vaikuttaa.
Toivottavasti olen väärässä.
En jaksaisi olla oikeassa olettamuksineni ainoastaan silloin kun kyse on huonoista asioista.
Jos yhteispainatukseen todella ryhdytään, niin sittenhän joulukuun taskarissa mahdollisesti alun perin ollut Taikaviitta2000 sarja on otettu siitä pois siksi, että niitä ei tulla perustaskareissa jatkossakaan julkaisemaan, sillä ne on muissa maissa jo julkaistu kertaalleen.
Sisällysluettelon kuva lienee vain unohdettu ottaa sieltä pikaisen julkaisusuunnitelman muutoksen takia pois.
Nyt muuten ymmärrän, miksi se Castyn Pimentäjä 3 tarina julkaistiin Supertaskarissa ja miksi Super taskarit loppuivat!!!
Tosin Pimentäjä 3 on 160 sivua ja Donald Quest on 150 sivua. Kai sieltä olisi 10 sivua löytynyt tilaa niin, että olisivat voineet säästää tarinan tammikuun taskariin.
-
Ovat ne pääasiassa olleet. Välillä niihin on eksynyt kuva sellaisesta tarinasta, mikä on ilmestynyt muiden maiden kyseisessä taskarissa, mutta tarina on suomalaisesta pokkarista poistettu, esim. siksi, että se on jo julkaistu muualla.
Tällainen tapaus löytyi viimeksi kesäkuun triplasta. Sisällysluettelosta löytyy kuvituksena nuori Aku tarinasta Destino -Surrealistinen matka kohtaloon (https://inducks.org/story.php?c=I+TL+2861-1), mikä oli meillä julkaistu jo neljä vuotta aiemmin Roope-setä-lehdessä, mutta tänä vuonna vasta muissa taskarimaissa.
-
Pääsin eroon taskareista, kierrätyskeskuksen porukka haki tavaraa ja taskarit, porukan pomo ei halunnut ottaa taskareita, mutta otti kuitenkin, mutta sanoi että nämä menevät suoraan paperinkeräykseen ja kertoi että näin on tehty monien muiden kirjojen ja sarjakuvien kohdalla, kuulemma ei monia enää kiinnosta kirjat jne... Vievät kuulemma paljon tilaa keskusten myymälöistä.
-
Pääsin eroon taskareista, kierrätyskeskuksen porukka haki tavaraa ja taskarit, porukan pomo ei halunnut ottaa taskareita, mutta otti kuitenkin, mutta sanoi että nämä menevät suoraan paperinkeräykseen ja kertoi että näin on tehty monien muiden kirjojen ja sarjakuvien kohdalla, kuulemma ei monia enää kiinnosta kirjat jne... Vievät kuulemma paljon tilaa keskusten myymälöistä.
Surullista edes kuulla tommosta.
Itse kerään sarjakuvia ja joitakin kirjojakin. Kun minusta aika jättää, niin ne pistetään sitten paperinkeräykseen. Hirvee määrä rahaa mennyt niihin. Kyllä nykymaailman meno on ihan järetöntä.
Ei ihme, että maapallo yskii, kun vaan kertakulutetaan. Vaatteetkin heitetään pois jos menee vähän rikki. Meikä just maanantaina korjasin takin taskun reiän tarrakankaalla ja ompelemalla käsin. Tuli hyvä...kestää ainakin vuoden vielä.
Laserdiscini meinaan lahjoittaa KAVA:lle (elokuva-arkisto), jos ei joku sukulainen hurahda niihin. En usko, että KAVA:lla ole niin hirveesti noita...varsinkaan Star Wars Laserdiscejä.
-
Noissa taitaa olla se ongelma, että se firma, jonka tarkoitus on toimittaa joku sohva tai pöytä seuraavalle, ei välttämättä ole asiantuntemusta ja eikä intoa kirjojen suhteen – ja suurin osa romaaneista, "self help"-kirjoista, laihdutusoppaista ja elämäkerroista kyllä on kaatopaikkatavaraa, eivät kiinnosta ketään, varsinkin kun niistä uutena on otettu aivan jumalattomat painokset.
Taskarinsakin saisi varmaan myytyä tai lahjoitettua ihan Facebook-ryhmässä.
-
Ja silloinkin kun sitä asiantuntemusta on, niin tietää tosiaan että jotkut tavarat eivät vaan mene kaupaksi, ja niissä on kyllä joitain yleisiä (ei mene missään) mutta myös liikekohtaisia vaihteluja (meidän asiakaskunnalle menee kaupaksi tämä mutta tuo ei...)
Ja kirjoissa on kyllä iso kasa sellaisia jotka ovat ihan vaan huonolla tavalla vanhentuneita ja isoilla painoksilla, joten niille oikea paikka on paperikeräys (mutta asiantuntemuksella voi sitten bongailla niitä juttuja jotka näyttää roskalta mutta joilla on kuitenkin kysyntää).
Hankalimpiahan tapauksia tapaavat olla sellaiset hyvin erikoistuneet teokset jotka ei kiinnosta yhtään 99% asiakkaista ja sitten joillekin yksittäisille ihmisille onkin aarre, että kun sen laittaa myyntiin niin käveleekö se yksittäinen ihminen just sopivasti kauppaan (ja kun tilaa on rajallisesti niin ei tuollaisiakaan voi ikuisesti makuuttaa tarjolla), näitä näki kuitenkin ihan hyvän määrän ja vaikka asiantuntemusta olisi mutta sopiva asiakas ei koskaan tullut paikalle niin niitäkin sitten laitetaan paperinkeräykseen...
Ja hankalia on myös tavarat jotka menevät kyllä pikkuhiljaa kun niitä on tarjolla, mutta jos niitä tuleekin kauppaan kerralla valtava kasa niin mihinkäs laittaa. Esim. 300 kappaletta akkaritaskareita kertalaakista ei valtavasti ilahduta kirjojenlajittelijaa siinä missä kymmenen taskaria viikossa menee paremmin.
Kun olin Emmauksen kirppiksellä kirjaosastolla niin kyllä ne taskarit menivät ihan hyvin jos hinnaksi laittoi euron tai 50 senttiä ja kunto ei ollut räjähtänyt, kovemmalla hinnalla varmaan nihkeämmin, siitä on tosin jo pari vuotta että en tiedä onko niissä tullut joku saturaatiopiste, ja Kierrätyskeskuksessa oli silloinkin jo eri linjoja mitä otetaan ja mitä ei...
-
Seuraavaa taskaria mainostetaan taas tuttuun tapaan sisätakakannessa. Sinne on poimittu ruutunäyte Donald Quest sarjan 3. osasta (https://inducks.org/story.php?c=XPW+DQ+1-3), mikä julkaistiin Suomeksi jo DuckTales-lehdessä viime vuoden kesällä!
lustiges-taschenbuch.de (https://www.lustiges-taschenbuch.de/ausgaben/alle-ausgaben/ltb-528-die-saga-beginnt) sivustolta selviää, että Saksassa ja ilmeisesti muissakin taskarimaissa sarja on tulossa heti alkuvuodesta ja meillä DuckTalesissa julkaistu jatkis tulisi muissa maissa kerralla yhdessä taskarissa.
Toivottavasti takakannen mainos olisi vain varhainen virhe. Olisi Suomen toimitukselta kyllä vuosikymmenen emämunaus, jos julkaisisivat koko 150 sivuisen tarinan pikauusintana tammikuun taskarissa!!
Ja vielä jos ovat maksaneet kääntäjälle koko tarinan uudelleen kääntämisestä muistamatta, että ovat sen kerran jo tehneet!!!
Ei kai tuollaista voi oikeasti tapahtua? ???
No, sekin jäänee nähtäväksi.
Nyt voin huokaista helpotuksesta ja todeta, että kaikki ennenaikaiset pelkotilani olivat turhia. Donald Questia ei tammikuun taskarista löydy ja hyvä niin.
Voinemme turvallisesti olettaa, että suomalainen toimitus jatkaa taskareiden tarinoiden valitsemisesta samaan tapaan kuin on tehnyt tähänkin asti. ;D
-
Tuli mieleen kysyä että onko Aku Ankan taskukirjoissa ollenkaan selkämys kuvaa? Se on ollut käytössä vuodesta 1995 ja nyt vaikuttaa että sitä ei ole tänä vuonna ollenkaan?
-
http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,1710.msg506146.html#msg506146 Keskustelua tästä aiheesta viime syksyltä
Eli pähkinänkuoressa numero 479 (elokuu 2019) jäi viimeiseksi selkämyskuvalliseksi Taskariksi, ellei jotain ihmekäännettä tapahdu.
-
Hmm, muutos on niin nopea, että jotenkin vaikea uskoa sitä - onhan Taskari ollut suomalainen instituutio. Tuskin on ollut huushollia, josta ei muutamaa kappaletta ole löytynyt.
Tuo käyrä on niin kuin jonkin yrityksen pörssikurssi, joka antaa huonon tuloksen vuosi toisensa jälkeen. Silloin konkurssi on looginen loppupiste, tai siis tässä tapauksessa julkaisun loppuminen. Mutta voihan käänne vielä tapahtua, ihmepelastus.
-
Toi on mielenkiintoista, miten vaihtelevasti Taskarit myyvät. Se kertoo siitä, että vakilukijoiden lisäksi on satunnaisia ostajia aika paljonkin. Kun vertaa numeroita 470 ja 480, joilla on eroa 6000 kappaletta, niin kyse ei ole Taskarien pitkästä myyntiajastakaan, niin että myyntiajan mittaan kaikki Taskarit myisivät esim. 20 000 kappaletta. Ja kyllähän varmaan sisältökin vähän ratkaisee niiden kohdalla, jotka eivät pyri keräämään sarjaa järjestelmällisesti.
-
Nythän AATK:t ovat usein suorastaan tyrkyllä ostajille kassojen lähellä, usein omissa räkeissään. Ovat varmaan maksullisia nuo myyntipaikat, saattavat vaikuttaa myös noihin äkillisiin heittelyihin, jos joka kuukausi ei ole tavara tarjolla sillä parhaalla paikalla.
Jos laskevan myynnin takia noita myyntipisteitä jossain vaiheessa vähennetään tai jos ne jopa kokonaan poistetaan, voisi arvata myynnin laskevan vielä jyrkemmin.
Kansiin on kyllä viime aikoina satsattu!
-
Nythän AATK:t ovat usein suorastaan tyrkyllä ostajille kassojen lähellä, usein omissa räkeissään.
Jos laskevan myynnin takia noita myyntipisteitä jossain vaiheessa vähennetään tai jos ne jopa kokonaan poistetaan, voisi arvata myynnin laskevan vielä jyrkemmin.
Kiertelin vuoden vaihteen jälkeen remontoitua lähikauppaani ihmetellen kun ei lehtihyllyä löytynyt ja lopulta kysyin myyjältä, että missähän Aku Ankan taskukirjat ovat?
Myyjä siihen, ettei Aku Ankkoja, eikä mitään muitakaan lehtiä Iltsikoita lukuunottamatta ole enää myynnissä. Lehtipisteestä on kokonaan luovuttu kun se kävi niin pieneksi, ettei sitä kannattanut enää ylläpitää. Piti sitten lähteä taskariostoksille muualle.
Ja tuskinpa on ainoa kirveestä saanut lehtipiste. Noita alkaa varmasti tippumaan pienemmistä kaupoista lähitulevaisuudessa nopeaan tahtiin. Keskittävät lehtimyyntiä yhä enemmän isoihin kauppoihin.
-
Kiertelin vuoden vaihteen jälkeen remontoitua lähikauppaani ihmetellen kun ei lehtihyllyä löytynyt ja lopulta kysyin myyjältä, että missähän Aku Ankan taskukirjat ovat?
Myyjä siihen, ettei Aku Ankkoja, eikä mitään muitakaan lehtiä Iltsikoita lukuunottamatta ole enää myynnissä. Lehtipisteestä on kokonaan luovuttu kun se kävi niin pieneksi, ettei sitä kannattanut enää ylläpitää. Piti sitten lähteä taskariostoksille muualle.
Ja tuskinpa on ainoa kirveestä saanut lehtipiste. Noita alkaa varmasti tippumaan pienemmistä kaupoista lähitulevaisuudessa nopeaan tahtiin. Keskittävät lehtimyyntiä yhä enemmän isoihin kauppoihin.
And so it begins...
-
Vielä pari vuotta sitten löytyi helposti uusimmat taskarit kirppikseltä. Nyt on todella harvinaista jos yksikin löytyy muutaman kuukauden välein. 2019 taskareita ei ole tullut vastaan yhtäkään. Vanhempien taskarien määrä kirppiksillä lisääntynyt selvästi mutta eivät näytä eurolla menevän kaupaksi. Samalla kaupoissa taskarien kappalemäärät ja niile varattu tila hyllyissä näyttää vähenevän vauhdilla. Kyllä tämä jotain enteilee
-
Mun lähi-Citymarketin kirja- ja paperiosastolla oli Taskukirjat aiemmin paraatipaikalla ja ison hyllytilan voimin . Nyt ne on siirretty vihoviimeiseen nurkkaan ison pylvään taakse, eikä tilaa ole edes siellä lähes mitään. Paikan löytämiseen tuhrautui vartti ja yhtään minua lihavampi ihminen ei olisi edes kyennyt tunkemaan itseään ton pylvään ja seinän väliin. Kertoo vahvasti omaa karua kieltään noiden menekistä.
-
Monet kirpputorit ja kierrätyskeskustyyppiset ovat valitelleet, että vanhoja Aku Ankkoja ja taskukirjoja tulee ja tarjotaan jatkuvasti, mutta ne eivät enää mene kaupaksi samalla tavalla kuin vanhaan hyvään aikaan. Nyt suorastaan hukutaan noiden lehtien tarjontaan. Kun taas muuta sarjakuvaa tulee sisään vähän. Se mikä tulee, niin menee kaupaksi.
Olen tuosta samaa mieltä. Käyn silloin tällöin Fidassa ja joissakin kierrätyskeskuksissa sekä normi kirpputoreilla ja tosiaan , Akua on pilvin pimein, samoin Nemiä, mutta muuta saakin sitten etsiä jos jostain löytyisi.
Sama on tori.fi palvelussa. Siellä ja huutonetissä on onneksi kohtuullisesti myös muuta sarjakuvaa.
Minunkin lähikaupoissa on kovin vähän noita Aku taskukirjoja ja muuta ostokelpoista sarjista tarjolla.
-
Joo, ei täälläkään enää ole Taskarit kovassa huudossa, vain uusimpia numeroita Ärrällä ja kaupoissa. Muutenkin lehdet ovat vähentyneet, se on sitä digiä kait?
-
Joo, ei täälläkään enää ole Taskarit kovassa huudossa, vain uusimpia numeroita Ärrällä ja kaupoissa. Muutenkin lehdet ovat vähentyneet, se on sitä digiä kait?
Dikistä taisin puhua jo 10v sit kun se tuli ja kaikkien myynti romahtanut siitä,sekä uusien että vanhojen lehtien.Onkai muutama muumio ostamassa fyysistä lehteä kohtuuhinnalla,keräilymielellä keräilyhinnoilla. x)
Taskareissa EI ole MUUTA kuin Paolon tekemät hienot kannet!!!
-
Kaipa niitä voi keräilymielessä kansienkin takia ostella.
Minä ostelen Ruotsalaisia taskareista Cavazzanon selkämyskuvan takia. On muuten pitkä selkämyskuva. Alkanut tammikuussa 2015 ja vieläkin jatkuu.
-
Taskareiden 50-vuotisjuhla otetaan huomioon Ankan nettisivuilla (https://www.akuankka.fi/taskukirjat-50) (Lataamo). Mutta ei kai sitten juuri muualla, ainakaan julkaisujen muodossa.
"Juhlan paikka! Aku Ankan taskukirjat täyttävät kuluvana vuonna 50! Juhlan kunniaksi Aku Ankassa nostetaan Taskarit framille erilaisissa kilpailuissa, sisällöissä ja tapahtumissa. Tänäkin vuonna julkaistaan 18 taskukirjaa, joiden kansitaide jatkaa kaunista, kiiteltyä linjaa."
Timo
-
Uusimmassa taskarissa (https://www.lehtipiste.fi/847312.html) jatkuu DuckTalesissa alkanut Donald Quest saaga tarinalla Palava paasi (https://inducks.org/simp.php?d1=Aku+Ankka&d2=&d4=XPW+DQ+2&creat=Marco+Mazzarello&exactpg=12&kind=0) ja ilmeisesti jälkikäteen siihen erikseen tehdyllä esiosalla, jolla on tuntemattomat tekijät.
Saksalaisen LTB sivuston mukaan ensi kuun taskari näyttäisi
tämänlaiselta. (https://www.lustiges-taschenbuch.de/ausgaben/alle-ausgaben/ltb-530-das-geheimnis-meines-erfolgs)
Puhekuplaa klikkaamalla pääsee selailemaan tarinoiden avaussivuja.
Mukana mm. kolmas saaga Donald Quest-sarjaa (https://inducks.org/simp.php?d1=Aku+Ankka&d2=&d4=XPW+DQ+3&creat=&exactpg=12&kind=0).
Neljänen saagan (https://inducks.org/simp.php?d1=Aku+Ankka&d2=&d4=XPW+DQ+4&creat=&exactpg=12&kind=0) voidaan odottaa ilmestyvän LTB:ssä 531.
LTB sivua selaillessani vastaan tuli mainos kevään julkaisuista ja sieltä bongasin pienen kuvan numeron 531 kannesta. Tuplanolla aiheisesta kannesta ei ole vaikea päätellä, että kirjassa ilmestyisi myös Nemici come prima (https://inducks.org/story.php?c=I+TL+3258-1). Toiseksi viimeinen Tuplanolla mikä on vielä julkaisematta ja koska uusin julkaistiin vasta pari viikkoa sitten Italiassa, niin sitä tuskin tulemme näin pian näkemään.
Selkeästi Tuplanolla tarinalla haetaan buustausta taskarin myyntiin sopivasti kirjan julkaisemisen aikoihin ilmestyvästä uudesta James Bond elokuvasta. Saksalaista vastaava taskari ilmestyisi meillä heti huhtikuun alussa, kuten Bond-leffakin.
-
Ilmeisesti ensi kuussa on nyt tulossa Kari Korhosen tekemä, kuten toimitus uusimmassa taskarissa mainostaa "Hulvaton juhlatarina".
Saksalaiselta lustiges-taschenbuch (https://www.lustiges-taschenbuch.de/ausgaben/alle-ausgaben/ltb-532-der-wuensch-o-mat) sivustolta selviää, että tarina on 10 sivuinen. Ilmeisesti Suomalaisia varten ei yhteispainatustapauksessa ole ollut enempää tilaa joustaa ja todennäköisesti tarina on niin neutraali, että se voidaan julkaista kaikissa maissa, vaikka niissä ei taskarin juhlavuotta vietettäisikään.
10 vuotta sittenhän taskareiden täyttäessä 40 vuotta, myynnissä tapahtui iso piikki ylös päin. Juhlavuotta mainostettiin Akkarissa ja Roope-sedässä teemanumeroilla, Taskarin juhlanumerossa oli 40 ylimääräistä sivua ja 4-osainen Taskarin parhaat sarja julkaistiin, unohtamatta kovakantista juhlakirjaa ja Giorgio Cavazzanon vierailua.
Tämän vuoden pirskeillä on aika paha mennä nostamaan myyntiä.
-
Voisivat edes palata 20 vuoden takaiseen juhlintatyyliin ja rykäistä pihalle jonkun erikoisnumero-Taskarin vanhoista klassikkotarinoista. Semmoinenkin ilahduttaisi tämmöisinä aikoina ja ostaisin, vaikka kaikki tarinat olisivat tuttuja.
-
Totta!
Tällaisessa tilanteessa uusintojen julkaiseminen olisi ihan perusteltua. Kunhan tarinat vain valittaisiin hyvin.
Aki Hyyppähän puhui joulukuussa taskarin 50v. näyttelystä, minne olivat suunnitelleet tuovansa Paolo Motturan taskarikansien alkuperäispiirroksia.
Siitä ei ole sen jälkeen kuulunut mitään. Toivottavasti koko hommaa ole peruttu tämän maailman tilanteen takia.
-
Harvinaista, mutta uusimmassa taskarissa 487 oli mainittu Aku Fauntleroy Ankan koko nimi :P
Edit: kyseinen tarina on Vito Stabilen ja Graziano Barbaron Ankkava kaunoinen.
-
Harvinaista, mutta uusimmassa taskarissa 487 oli mainittu Aku Fauntleroy Ankan koko nimi :P
Edit: kyseinen tarina on Vito Stabilen ja Graziano Barbaron Ankkava kaunoinen.
Eihän pizzaleikkurissa tommosia tähtipiikkejä ole. Mokomalla ei saisi pizzaa leikattua.
Mutta mutta, asiaan palatakseni... 50 pitäisi olla isompi juhla kuin 40, mutta ei näemmä ole. :(
Timo
-
Eihän pizzaleikkurissa tommosia tähtipiikkejä ole. Mokomalla ei saisi pizzaa leikattua.
Ei olekaan, tuo on Wartenbergin pyörä
https://en.m.wikipedia.org/wiki/Wartenberg_wheel
Ei tuttu neurologiasta vaan BDSMpuolelta.
-
Mummon salaisuudet paljastuvat!
Timo
-
50 pitäisi olla isompi juhla kuin 40, mutta ei näemmä ole. :(
Timo
Samaa mieltä. Kaiken maailman somejulkkistarinoita kyllä hehkutetaan joka puolella, että varmasti saavat näkyvyyttä, mutta kun Suomen myydyin lehtipistetuote(väitteeni perustustuu vain mutuun) täyttää puolisataa vuotta, niin sitä varten kyhätään Digi-Akuun oma pikku taskarinurkkaus ja teetetään Korhosella yksi pikku 10 sivuinen.
(Joo, edelleen toistan, että on ollut huhuja näyttelystä, vaan mikä on sen tilanne?)
Toivottavasti Aku Ankka-lehteen tulee vielä jonkin järkevä Taskari 50v. -spesiaalinumero.
-
Ei olekaan, tuo on Wartenbergin pyörä
https://en.m.wikipedia.org/wiki/Wartenberg_wheel
Ei tuttu neurologiasta vaan BDSMpuolelta.
Mielenkiintoista on että mihin se mummo tuollaista tarvitsee? Ja lisäksi kantaa kokoajan mukanaan?
-
Italialaisessa alkuperäistekstissäkin puhutaan "pizzapyörästä". Sivut löytyvät Inducksista. Tarinan piirtänyt Graziano Barbaro lienee vain liioitellut terien koon kanssa.
Mielenkiintoista on että mihin se mummo tuollaista tarvitsee? Ja lisäksi kantaa kokoajan mukanaan?
Ei hän sitä varsinaisesti tarvistekaan.
Tarinassa on selitys sille mistä hän on kultaisen pizzaleikkurinsa saanut ja miksi hän kantaa sitä mukana.
[spoiler]Mummo voitti pyörän kokkikilpailussa ja se sattui kulkemaan hänen taskussaan läpi tarinan.[/spoiler]
-
Laitan vielä kovemmaksi ja ennustan normaali paksuisen Taskarin maksavan syksyllä 11,90-14,90 toki ihan vain sen perusteella että muut vastaavat pokkarisarjakuvat ovat tuon hintaisia. Taskarin hinta on laahannut pitkään perässä kun on pyritty pitämään kiinni myyntiluvuista kun samaan aikaan esim mangat ovat menneet lehtipistehinnoissa taskareista ohi. Sanomalla alkaa olla paine nostaa hintoja myyntilukujen kustannuksella.
-
Taskarin hinta on laahannut pitkään perässä kun on pyritty pitämään kiinni myyntiluvuista kun samaan aikaan esim mangat ovat menneet lehtipistehinnoissa taskareista ohi. Sanomalla alkaa olla paine nostaa hintoja myyntilukujen kustannuksella.
Vielä en puhuisi mangan hinnan menneen ohitse, sillä samoissa ne hinnat näyttävät olevan.
Uusin taskukirja näyttää maksavan 6.30€, kun yhden mangapokkarin hinta tavallisesti on 6.20€, joissain julkaisuissa 6.90€. Teemataskarit taitavat olla lähellä yhdeksää euroa?
-
Tämä vuosi on ollut pääsarjan osalta selkeästi paluu vuoteen 1993. Se on tätä ennen viimeinen vuosi kun julkaistiin vain normaalin kokoisia taskareita 12 kertaa vuodessa.
Tähän ratkaisuun lienetään päädytty, että on saatu pidettyä kustannukset sen verran alhaalla, että kuukausittainen julkaisutahti pystytään säilyttämään. Ja mielestäni oikein hyvä niin. Ikävä puolihan tässä on se, että meiltä jää nyt yhden taskarillisen verran materiaalia julkaisematta muihin maihin verrattuna. Todennäköisesti joulukuun numero skipataan yli, mutta ehkä siitä sitten valitaan "parhaita paloja" näihin erikoisnumeroihin, joissa on tänä vuonna ollut onneksi paljon enemmän uusia tarinoita kuin edellisinä vuosina.
-
On kyllä nämä uudet Taskukirjakannet ihan jumalattoman hienoja. Jo ne yksin tekevät jokaisesta uutuudesta ostamisen arvoisen.
Ja ovathan nämä nyt muutenkin lähes naurettavan halpoja. Harvasta sarjakuvasta saa noin 250 sivua laatuluettavaa vain hitusen yli 6 euron hinnalla.
Onnen päivät!
-
Ja ovathan nämä nyt muutenkin lähes naurettavan halpoja. Harvasta sarjakuvasta saa noin 250 sivua laatuluettavaa vain hitusen yli 6 euron hinnalla.
Totta: erittäin edullista on! Laadusta olen eri mieltä. Kun välillä selailen taskareita sittarin kirkkaissa valoissa, harvoin niissä näkyy minun makuuni hyvännäköistä, lukemiseen houkuttelevaa taidetta. Uusien tarinoiden piirrokset ovat usein joko hutaistuja tai kummallista venyvää tyyliä.
-
Totta: erittäin edullista on! Laadusta olen eri mieltä. Kun välillä selailen taskareita sittarin kirkkaissa valoissa, harvoin niissä näkyy minun makuuni hyvännäköistä, lukemiseen houkuttelevaa taidetta. Uusien tarinoiden piirrokset ovat usein joko hutaistuja tai kummallista venyvää tyyliä.
Kannattaisi ehkä ostaa ja lukea, että tietäisi tarkemmin mistä puhuu, eikä vain vilkuilla kaupan hyllyillä. Kyllä Taskukirjatarinat ovat juurikin nykyisin pääosin erinomaisen taitavasti ja huolellisesti piirrettyjä. Tarinapuolella on isompaa hajontaa, mutta kyllä nekin ovat parhaimmillaan ihan päheitä.
Itse en noita alkupään Taskareita kestä enää yhtään lukea, kun nykysilmin katsottuna niiden piirros on niin alkeellista ja kömpelöä.
Mutta kukin taaplaa tyylillään!
-
Google-kääntäjällä katsottuna sombreromies huudahtaa suunnilleen näin: ”Amerikkalaiset! He eivät enää edes anna meidän nukkua, kun heidän avaruusrakettinsa meluavat niin!”
(MUOKS 12.6.20:Akun ja toisen miehen (Kaikko Venkkosen) keskustelussa ei ollut mitään erikoista.)
Hmm, sivumäärä olisi riittänyt ehjän tarinan julkaisemiseen. Kaksi viimeistä ruutua on jätetty pois myös kaikista italialaisista julkaisuista tarinan ensimmäisen julkaisukerran jälkeen, joten ehkä alkuperäistä versiota ei enää anneta julkaista. Mieleeni tulee kolme syytä ruutujen poistamiseen:
1) Amerikkalaisten maininta. Tuossa on ehkä myöhemmin nähty tarpeetonta amerikkalaisten kritisointia (ks. vapaa käännös edellä).
2) Köyhä mies. Siestalla nuokkuva sombreromies on kliseinen laiska latino, ja muistuttaapa hän lukijoita myös ikävästi köyhyydestä, koska hänellä on rähjäiset vaatteet. Ankkapulco ei olekaan vain rikkaiden paikka.
3) Roopen ääni. Mitä Roopen päästämä ääni ”squeek” edes tarkoittaa? Valitustako? Miten sitä voi luulla raketin jyrinäksi ja jylinäksi? Onko vitsi tarpeeksi hyvä? Eikö Roopella ole monesti ollut suurempiakin valituksen aiheita kuin tippuminen jyrkänteeltä veteen?
Sinänsä tämä Scarpan piirtämä juttu on vetävää menoa ja on oikein hyvä valinta Taskariliitteeseen. Tämä akkari tarttui matkaani marketissa tänään kun ei hintaakaan ollut enempää kuin vain 3,90.
-
Tuon tarinan lopetus kummastutti jo kersana. Lapsenkin silmin näki, miten tuota yhtä ruutua oli jatkettu kömpelösti ihan tyhjällä ja tarpeettomalla informaatiolla, puhekuplat on yläreunastaan lattanoita jne.
Timo
-
Sinänsä tämä Scarpan piirtämä juttu on vetävää menoa ja on oikein hyvä valinta Taskariliitteeseen. Tämä akkari tarttui matkaani marketissa tänään kun ei hintaakaan ollut enempää kuin vain 3,90.
Jännä!
Viime keväänä liitelehden kanssa julkaistusta Akkarista sai maksaa 5,90€ vaikka aiempina vuosina sen on aina saanut ilman hinnan korotusta. Tänä vuonna kalliimmasta hinnasta on kaiketi luovuttu edellisviikon Paksu-Akun takia.
Onneksi näin, vaikkei tuo minuun lehden tilaajana mitenkään vaikutakaan.
-
Inducksissa lukee kaikkien italialaisten julkaisukertojen kohdalla, että ”sama kuin aiemmin”, joten oletin siksi, että ne ovat samoin muokattuja.
Mielenkiintoista, että Amerikassa julkaistiin alkuperäinen loppu – ainakaan ylittämätöntä estettä sen julkaisemiselle ei siis ollut. Samaan alkuperäisyyteen pitäisi totta kai pyrkiä Suomessakin, joten pienen risun ja tukkapöllyä voi nyt antaa AA:n toimitukselle.
-
Komea akkariteline K-kaupassa. Mukava huomata, että markkinointi vielä pyörii - ja tyrkyllä sopivasti mässylaarien vieressä.
(http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?action=dlattach;topic=1710.0;attach=40864;image)
-
Karkkia sielulle ja ruumiille!
Timo
-
Paikallisessa S-marketissa Akkarit ja muut lehdet ja pokkarit on karkkihyllyn oikealla puolen ja ko. käytävä on juuri sopivasti suorin reitti uloimmalle kassalle tai itsepalvelukassoille. Kassoilla "heräteostoksina" on joskus taskareita. Citymarketissa lehtihylly on taasen vähän sisäänkäynnin (porttien) jälkeen oikealla eli sinne ei niin helposti eksy vaan sinne pitää ohjata/ohjautua jos on taskari/tjsp ostoksilla.
-
Mainitun taskarilitteessä olevan Scarpan tarinan kaksi viimeistä sivua, juuri ne muokatut ja ei-alkuperäiset, muuten ovat piirrosviivoiltaan erilaisia, paljon heikkolaatuisempia kuin aiemmat sivut. Ne näyttävät moneen kertaan kopioiduilta. Kyllä Akkarin toimituksen olisi pitänyt hankkia tilalle alkuperäiset sivut.
-
Uusin taskari nro 491 oli tullut kioskille. Katselin kantta, ja huomasin että se erosi ennakkomarkkinoinnissa olleesta (jossa oli Näsinneula tai Turun linna tms.) Tässä oli Helsingin tuomiokirkko. Ja kyllä, ostin tämän Helsingin keskustasta. Onkohan näitä kansivariantteja kuinka monta? Ja tulee keräilijöille taas lisää keräiltävää... :)
-
Toripolliisi-versio bongattu. Kaikkee ne keksiikin.
-
Toripolliisi-versio bongattu. Kaikkee ne keksiikin.
Kuinkahan monta eri versioo tästä nyt on sitten tehty. Olisi kiva saada kuviakin kansista!
Onko joku Sanomien toimituksesta kvaakissa...voisi vähän antaa infoa!
-
En vielä jaksanut ostaa tuota, jos innostun ostamaan lähipäivinä niin ilman muuta voin ottaa kuvan.
-
En vielä jaksanut ostaa tuota, jos innostun ostamaan lähipäivinä niin ilman muuta voin ottaa kuvan.
Mä en löytänyt netistä kuin tuon Stadin version!
https://www.lehtipiste.fi/kirjat-ja-pokkarit/sarjakuva-albumit/847324.html (https://www.lehtipiste.fi/kirjat-ja-pokkarit/sarjakuva-albumit/847324.html)
Onkohan tehty Tornion seudulle omaa versioo...siinähän kannessa taustalla voisi olla joku ylittämässä Ruotsin rajaa nuuskalasti kainalossa!
Tampereella taustalla joku söisi mustaa makkaraa nääs!
-
Vaasassa kuvassa on näsinneula ja pelto ja turun linna?. Kylteissä jyväskylä, hämeenlinna, seinäjoki, tampere, nakkila, lemu, pori, turku, vaasa. Menisikö noiden kylttien mukaan alueittain kansivariaatiot?
-
Vaasassa kuvassa on näsinneula ja pelto ja turun linna?. Kylteissä jyväskylä, hämeenlinna, seinäjoki, tampere, nakkila, lemu, pori, turku, vaasa. Menisikö noiden kylttien mukaan alueittain kansivariaatiot?
Ei taida tienviitat kertoo, että mitkä paikkakunnat saa omat nimikkotaskarinsa. Pääkaupunkitaskarissa kyltissä lukee...Helsinki, Järvenpää, Hyvinkää, Kääpälä, Vantaa, Hikiä, Porvoo, Espoo, Lohja ja alimmasta en näe mikä paikka se on. Nää ei voi mennä maakunnittainkaan, koska Kääpälä on kai Kymenlaaksosta ja Hikiä Hämeestä. Jospa nää menisi Aluehallintovirastojen mukaan...silloin toi toimisi.
Silloin näitä "alueellisia" taskareita tulisi 7 kpl eli jako menisi näin:
1. Etelä-Suomi
2. Itä-Suomi
3. Lappi
4. Lounais-Suomi
5. Länsi- ja Sisä-Suomi
6. Pohjois-Suomi
7. Ahvenanmaa
Mutta ei se kyllä taida näinkään mennä, jos Tosa on löytänyt Vaasassa Kannen, jossa on Näsinneula ja Turun linna samassa...ota tästä nyt selvää!
-
Meikä lopetti itse taskareiden oston jo aikoja sitten. Oikeastaan mun broidi jatkoi siitä mihin meikä lopetti ja jaksoi jonkun aikaa ostella noita. Sekin taisi lopettaa jo 10 vuotta sitten noiden ostamisen, kun tarinat oli niin surkeita ja ankat piirrettiin oudosti.
Itse voisin ostella kyllä 1-100 Aku Ankan taskarit 1. painoksina ja sellaisina, että ne on kuin painosta tulleita. Nyt mennään luvussa 491...ehtiikö loput 9 tulemaan ennen vuoden loppumista, että saadaan 500. Aku Ankan taskukirja tämän vuoden puolella julkastua...vähän kyllä epäilen. Tuleekohan taskari 500 jotenkin erilainen...yrittäisi nyt tehdä siitä jotenkin tajunnanräjäyttävän...siihen olisi sitten hyvä lopettaa.
-
Nyt mennään luvussa 491...ehtiikö loput 9 tulemaan ennen vuoden loppumista, että saadaan 500. Aku Ankan taskukirja tämän vuoden puolella julkastua...vähän kyllä epäilen.
Toukokuu 2021 on jo julistettu 500. Taskarin julkaisukuukaudeksi. Täyttä kultaa -spessutaskarista löytyy tämäkin elintärkeä tieto.
-
Hörhö ja Pöljä...kyllä Suomesta löytyy sitten hauskoja paikannimiä.
-
Tämän päivän Ankarissa on mainos, mistä selviää, että kansiversioita on neljä erilaista.
Mielestä hauska idea, eikä nyt ainakaan tämän takia kannata lopettaa taskareiden ostamista. :)
-
Valitettavasti se tärkein asia eli tarinoiden laadukas sisältö tahtoo usein unohtua. Kielellä, ulkoasulla ja julkkiksilla kyllä jaksetaan kikkailla.
Jyväskylässä myydään tuota Turun linna -kantta.
Hörhö ja Pöljä...kyllä Suomesta löytyy sitten hauskoja paikannimiä.
Joo, nuo ovat oikeita paikkakuntia kuten myös Lemu, mutta toki ne on huumorilla noihin viittoihin valittu.
Vilkaisin erikoispaksua Täyttä kultaa -juhlataskaria. Mielestäni siinä on puoleenväliin saakka mukiinmenevän näköistä vanhempaa luettavaa, mutta toisella puoliskolla taiteen taso romahtaa lukuun ottamatta ihan viimeistä juttua, Castyn tekemää. Varmaan julkaisu kuvaa osuvasti taskukirjojen sisällön ”kehitystä” sen historian aikana, mutta hyllyyn jäi, koska puolet sivuista on silmilleni lukukelvotonta.
Jos saisin päättää, pistäisin taskarit ilmestymään vain kuudesti vuodessa ja valitsisin niihin PALJON parempia juttuja niin taiteeltaan kuin juoniltaan. Hinta toki nousisi korkeammaksi, jos muut maat jatkaisivat kertakäyttöbulkin julkaisemista.
LISÄYS: Minusta ja monesta muusta nykytyyli keskimäärin on rumaa hutaisua. Puolustan mielipidettäni vielä sillä, että jopa itse italopiirtäjien kouluttaja Marco Rota tuoreehkossa haastattelussa arvosteli monia nykypiirtäjiä liiallisesta tyylittelystä ja epäharmonisuudesta. Hän antoi synninpäästön harvoille nykypiirtäjille. On minusta hyviäkin nykypiirtäjiä olemassa, esim. Casty, Ferioli ja Wizards of Mickeyn useat piirtäjät, mutta esim. vanha mestari Cavazzano on pilannut jälkensä. Jerrmanin Toni puolusti nykytaskarien piirtäjiä jossakin, mutta en nyt löytänyt sitä viestiä.
-
Nuorinta lastani tuo kansikuva viehätti kovasti, olihan siinä kotikaupunkikin mainittu ja pari muuta tuttua paikkakuntaa. On tämä tempaus siis osunut ainakin johonkin kohderyhmään. No, taskareita olen jaksanut säännöllisesti ostaa, ovat hyvää saunalukemista ja kyllä niitä mökillä voi muuallakin lukea.
-
Tämän päivän Ankarissa on mainos, mistä selviää, että kansiversioita on neljä erilaista.
Mielestä hauska idea, eikä nyt ainakaan tämän takia kannata lopettaa taskareiden ostamista. :)
Tuosta tulee ikävällä tavalla mieleen 90-luvun sarjislama jenkkilässä. ...Ja haiskahtaa julkaisijan epätoivo, yritetään vielä tiristää HC-taskarikeräilijöiltä muutama lantti ennen kuin pannaan pillit pussiin. (Toivon todellakin että ei noin ei käy!) Kääk13:n positiivinen tulkinta tapauksesta on tietenkin oikea. Niinhän asia pitäisi ottaa. Hauska jippo ja valinnanvaraa ostajille. :-)
Olen tässä "Barksin Parhaat" pokkarin myötä hieman innostunut väijyskelemään lehtihyllyjä. Siis pokkarin menekkiä kaupoissa ja huomioni kiinnittyi noihin tuoreisiin vesivärikansiin. Lienevätkö juuri niitä variantteja vai mitä. Joka tapauksessa tykkään erittäin paljon. Toimivat mielestäni paremmin ääriviivattomuuden kannalta kuin vaikka Barksin öljyvärityöt ja niiden innoittamana tekis mieli alkaa itsekin kokeilla vesiväriankkamaalausta. Saapa nähdä. Pointtina, että tyylikkäitä kansia klassisen seikkailun hengessä ja herättävät ainakin meikäläisen kiinnostuksen. Toivottavasti myös myyvät.
-
Vilkaisin erikoispaksua Täyttä kultaa -juhlataskaria. Mielestäni siinä on puoleenväliin saakka mukiinmenevän näköistä vanhempaa luettavaa, mutta toisella puoliskolla taiteen taso romahtaa lukuun ottamatta ihan viimeistä juttua, Castyn tekemää. Varmaan julkaisu kuvaa osuvasti taskukirjojen sisällön ”kehitystä” sen historian aikana, mutta hyllyyn jäi, koska puolet sivuista on silmilleni lukukelvotonta.
Jerrmanin Toni puolusti nykytaskarien piirtäjiä jossakin, mutta en nyt löytänyt sitä viestiä.
No me nyt kyllä ollaan Sampsan kanssa totaalisesti eri linjoilla tässä Tasakariasiassa - jopa huvittavan hauskasti!
Itse hankin tuon Täyttä kultaa -taskarin ja olin aivan äimänkäkenä tuosta alkupään tuotannosta - kuinka näin ala-arvoisesti "piirrettyä" kuraa on ikinä kehdattu missään edes julkaista!???
Näköjään noissa 1990-luvun Taskareissa alkoi jälki sitten pikkuhiljaa paranemaan.
Itse olen kerännyt kokoelmiini lähinnä pokkareita numerosta 370 eteenpäin - alkuun vähän sen mukaan, mitkä vaikutti parhaille numeroille, ja myöhemmin kaikki sitä mukaa kun ilmestyvät.
Mutta tämän enempää en ehdi, viitsi tai jaksa tätä mielipide-eroa jauhaa, kun on koko ajan ihan hiton kiire oikeidenkin kirjoitustöiden kanssa. Kukin taaplaa tyylillään ja tykkää mistä tykkää – joten turhaahan sitä on siis samaa asiaa loputtomiin pohtia.
-
Vaikka nykypiirtäjissäkin on sitä tason vaihtelua, niin ehdottomasti plussan puolella ollaan sikäli että Taskareissa ei enää juuri törmää Luciano Capitanion ja Giorgio Bordinin tasoisiin piirtelijöihin. Vaikka kyllähän jopa tuota Bordinia yritettiin jossain tekijäesittelyissä tuoda esille jonain unohdettuna mestarismiehenä, ei tosin tainnut mennä kenellekään läpi.
-
Jos joku pohjoisen/idän taskarikeräilijä haluaa näitä Etelä-Suomen kansiversioita, niin voi pistää mulle yksäriä. Mielelläni voisin ottaa Toripoliisi-/Olavanlinna-kansiversioita ja lähettää vaihdossa Tuomiokirkko-/Näsinneulaversiot.
Ja muuten, onko jollain tietoa, mitä kansiversiota Kouvolassa myydään? Onko tarpeeksi idässä, että saa jo Olavinlinnaa?
-
Kuka ne vesiväreillä maalatun oloiset (mutta digi?) kannet on muuten tehnyt? Olavinlinnat sun muut?
-
En ole varma, mutta oletin, että Paolo Motturaa ovat nämäkin. Mies kertoilee naamakirjassaan (https://fi-fi.facebook.com/pg/paolomottura10/photos/?tab=album&album_id=1422012994637481&ref=page_internal (https://fi-fi.facebook.com/pg/paolomottura10/photos/?tab=album&album_id=1422012994637481&ref=page_internal)): "Illustrations made for Finnish Disney. “Inspired by the cinema illustrations drawn for The Ninth Art, Finnish Disney proposed me to make a series of covers with the same painting techniques, mainly watercolor. The result is very different from the digital style of the Italian newspapers: the first illustrations were liked and a collaboration was born that continues to this day. The cover subjects refer to the main story included in the issue, which I receive as a preview: I usually send three or four proposals from which the one to develop is chosen."
Ja inducks näköjään jo vahvistaakin, että PM:hän se:
https://inducks.org/issue.php?c=fi%2FAATK491 (https://inducks.org/issue.php?c=fi%2FAATK491)
-
Kuka ne vesiväreillä maalatun oloiset (mutta digi?) kannet on muuten tehnyt? Olavinlinnat sun muut?
Jep! Pitkän linjan italialainen ankka-artisti ja täälläkin paljon ylistetty Paolo Mottura on tosiaan uusien kansien takana.
Aki Hyyppä sanoi viime joulukuisessa Facebook-livessä, että taskarien uudet kannet ovat kuin ovatkin vesivärimaalauksia ja originaalit oli tarkoitus tuoda osaksi Taskari 50 vuotta Suomessa-näyttelyä, jota ei nyt sitten valitettavasti päästy järjestämään.
-
Jep! Pitkän linjan italialainen ankka-artisti ja täälläkin paljon ylistetty Paolo Mottura on tosiaan uusien kansien takana.javascript:void(0);
--
Motturin Facebookissa kannattaa käydä, paljon kuvia, myös Suomi-kansia.
https://www.facebook.com/paolomottura10/
-
Itse asiassa taskarin luettuani minua kiinnostaisi sanoa pari sanaa siinä julkaistusta Taikaviitta tarinasta Paratiisitien majatalo (https://inducks.org/story.php?c=I+TL+3324-1P).
Mainitsin noin vuosi sitten täällä, että Topolinossa-lehdessä on julkaistu joitain Marco Gervasion tekemiä Taikiksia, mitkä on kirjoitettu Guido Martinalle uskolliseen ajattomaan tyyliin. Tässä taskarissa on nyt yksi näistä tarinoista. Mielestäni tämä Taikis on jopa taskarin paras tarina. Gervasio viljelee todella hienosti Martinan sarjoille tuttuja elementtejä ja tuo minulle ainakin mieleen sellaiset klassikot kuin Kolmen tornin linnake (https://inducks.org/story.php?c=I+TL++875-AP) ja Naamiosankarin karmea kosto (https://inducks.org/story.php?c=I+TL++743-AP).
Saksalaisen lustiges-taschenbuch.de (https://www.lustiges-taschenbuch.de/ausgaben/alle-ausgaben/ltb-536-erzfeinde#preview) sivuston mukaan ensi kuun taskarissa olisi muuten tulossa toinenkin Gervasion Martina-tyyliin kirjoittamista Taikiksista (https://inducks.org/story.php?c=I+TL+3342-1P) ja tällä kertaa piirroksista vastaa oma suosikkini Giorgio Cavazzano.
Cavazzano on piirtänyt myös uusimmasta taskarista löytyvän Tito Faracin kirjoittaman mainion Hessu-hupailun Kuinka äkäpussi kesätetään (https://inducks.org/story.php?c=I+TL+3325-1).
-
No sanotaan nyt sitten sen verran, että hitusen ihmettelen, että miksi juuri tästä Taskarista on tehty noita erikoisversioita – on kuitenkin sisällöltään heikompi kuin moni muu viime aikojen numero.
Hyvää piirrosjälkeä löytyy vain kahdesta tarinasta, jotka ovat kuvittaneet Marco Gervasio (40 sivua) ja Giorgio Cavazzano (24 s.). Eli tarinat Paratiisitien majatalo ja Kuinka äkäpussi kesätetään.
-
Eiköhän tuo tarkoita sitä, että hinta nousee entisestään.
Norjassa ja Ruotsissahan taskarin irtonumero maksaa jotain 9-10€ luokkaa. Jos taskari tulisi Suomessa tilattavaksi niin hinta saattaisi nousta samoihin lukemiin jolloin tulisi edullisemmaksi tosiaan tilata vuosikerta tuolla 6,83 euron kappalehinnalla.
-
miten ihmeessä myydyin taskari voi olla se jonka kaikki tarinat oli jo aiemmin julkaistu jossain muussa julkaisussa? Kuka innostuu uusinnoista ja miksi? Pari kertaa tuota selannut enkä mitenkään saanut tunnetta että olisi pitänyt ostaa.
Joulutaskari on löytänyt tiensä varmaan joululahjaksi joka nostanut lukemia. Itse sain myös tuon joululahjaksi. Muuten näyttää taskarien myyntilukemat olevan noin 20000 ja uusimpia ei vain ole vielä listaukseen mennessä myyty yhtä paljon kuin vanhempia ja siksi niissä lukemat pienempiä.
Vielä pari vuotta sitten sai helposti 1-2€/kpl ostettua kaikki uusimmat taskarit kirppareilta mutta nykyään ne ovat kirppareilta hävinneet täysin. Osaltaan kertoo siitä että ostajia vähemmän ja niitä ostajia jotka lukemisen jälkeen laittavat myyntiin on tippunut matkalla pois. Pitääkö oikeasti 20 vuoden tauon jälkeen alkaa ostamaan taskareita kaupasta
-
miten ihmeessä myydyin taskari voi olla se jonka kaikki tarinat oli jo aiemmin julkaistu jossain muussa julkaisussa? Kuka innostuu uusinnoista ja miksi? Pari kertaa tuota selannut enkä mitenkään saanut tunnetta että olisi pitänyt ostaa.
Jos tätä koittaa miettiä vähemmän vihkiytyneen Disney-harrastajan näkökulmasta, niin ehkä monille tuossa on ollut vaan tavallista paksumpi pokkari ankkahuttua. Tuskin kovin merkittävä osa kansasta on lukenut noita tarinoita ennestään, saati harmistuisi vaikka joku viimeksi lapsena luettu tarina sattuisikin tämän myötä palaamaan mieleen.
-
Totta, 487 tosiaan oli tuossa välissä vain 15100 kpl myynnillä. Aika jännä miksi tuo myi noin paljon vähemmän muihin verrattuna. Ei tuota oikein selitä tarinat eikä ajankohtakaan.
Suhteellisen edulliseen hintaan luettavaa joka kaikilla kaikki taskarit omistavilla jo on ja ainakin itse keräilymielessä luopunut jo kaikista noista taskareista joissa on vain pelkkiä uusintoja ja lopettanut pelkkiä uusintoja sisältävien ostamisen edes kirpparilta. Useammat divaritkaan ei tahdo noita numeroita ottaa vastaan edes vaihdossa. Todellinen 50-vuotisjuhlajulkaisu olisi ollut julkaista taskari jossa on 50 vuoden aikajaksolta aiemmin suomessa julkaisemattomia tarinoita. Toki vain minun mielipide ja hyvä että noin moni on ollut tyytyväinen uusintoihin ja varmasti saadaan niitä sitten jatkossakin teemanumeroissa kun on ollut noin suosittu.
-
Noista top-listan taskareista ostin perheeseen neljä kappaletta, kuten joulutaskarin. Poika puolestaan osti tuon myydyimmän omilla rahoillaan.
Ei ostopäätöksissä uusintojen määrä vaikuttanut lainkaan. Lapsille kaikki tarinat ovat uusia ja vaikka itse olen sarjakuvaharrastaja, on taskarien aktiivilukemisen ajoista ehkä viisitoista vuotta. Toisin sanoen mahdolliset uusinnat on virkistäviä ikkunoita omaan lapsuuteen. Kuin jotkin eurooppalaisen sarjakuvan integraalit, joita on täällä julkaistu.
Jos jollain konstilla saisi tietää keräilijöiden osuuden taskarien myynnistä, niin tuskin se kahden tonnin yli menisi. Hyvä jos toiselle tuhannelle.
-
Minun mielestäni oli aika helppo nähdä jo kaukaa, että tuo "Täyttä kultaa"-juhlataskari tulee myymään eniten.
Ihmetyksekseni kuulen yhä yllättävän usein, että ihmiset ostavat akkareita vain kannen ja kirjan ulkoasun perusteella, tutustumatta sen kummemmin sisältöön.
Kiiltävät kuvat, koko ja edullinen hinta ratkaisevat ostopäätöstä tehdessä. Tarinat tuntuvat siinä hetkessä toissijaisilta, mutta sitten kun niitä luetaan, niin kuitenkin valitetaan, että "Eivät olleet hyviä".
Olen jopa kuullut jälkikäteen kirjan ostaneilta valitusta siitä kun juhlataskari sisälsi värittömiä sivuja. :D
-
"Kultainen" taskari on tähän mennessä ollut ihan hyvä (pikku hiljaa luetaan) mutta nuo tarinat yhteensitovat välinäytökset ei oikein toimi.
-
Ihmetyksekseni kuulen yhä yllättävän usein, että ihmiset ostavat akkareita vain kannen ja kirjan ulkoasun perusteella, tutustumatta sen kummemmin sisältöön.
Kiiltävät kuvat, koko ja edullinen hinta ratkaisevat ostopäätöstä tehdessä. Tarinat tuntuvat siinä hetkessä toissijaisilta, mutta sitten kun niitä luetaan, niin kuitenkin valitetaan, että "Eivät olleet hyviä".
Näin se varmaan menee. Silloin tuo paksu kultainen möhkäle oli erinomainen idea: se herätti huomiota ja kiinnostusta. Itsellänikin tuli sitä selattua kaupassa (toisin kuin taskareita yleensä), koska se kiilsi kaupan kassan lähellä. Sisältö sitten tuntui minusta liian kaksijakoiselta (alkupuoli hyvä, loppupuoli huono), jotta olisin siihen viitsinyt yli kympin sijoittaa kuten taisin jo tässä ketjussa kirjoittaa.
-
Paolo Mottura on taas julkaissut facebook-sivuillaan kuvia suomalaisiin taskareihin tekemistään kansista ja uusimpien kuvien joukossa on myös komea 500. taskaria varten tehty kansi.
https://www.facebook.com/paolomottura10/photos/1689215267917251
Voi kyllä olla ylpeä näistä, kun katselee muiden maiden taskareiden kansia.
-
Paolo Mottura on taas julkaissut facebook-sivuillaan kuvia suomalaisiin taskareihin tekemistään kansista ja uusimpien kuvien joukossa on myös komea 500. taskaria varten tehty kansi.
https://www.facebook.com/paolomottura10/photos/1689215267917251
Voi kyllä olla ylpeä näistä, kun katselee muiden maiden taskareiden kansia.
On kyllä hieno 500!
-
Onko taskari numero 500 sitten jo ilmestynyt. Katselen kaupassa näkyykö uutta Aku Ankan parhaat -pokkaria ja olen huomannut miten 500 lähestyy noissa taskukirjoissa.
-
Keskiviikkona ilmestyy.
-
Salaa olin toivonut vaikka jotain klassikkotarinaa 500:n kunniaksi, mutta ilmeisesti nykyään täysin utopiaa moinen. Ei tätä nyt ainakaan tarvi rynnätä ostamaan.
-
Salaa olin toivonut vaikka jotain klassikkotarinaa 500:n kunniaksi, mutta ilmeisesti nykyään täysin utopiaa moinen. Ei tätä nyt ainakaan tarvi rynnätä ostamaan.
Kuinka monta sivua tuossa Taskari 500 oli?
Olisi kyllä ollut kiva, kun sivumäärä olisi ollut se 500 sivua, mutta joku Sanomilta kai sanoi, että se kone ei pysty siihen.
En tiedä...periaatteessa tekisi mieli ostaakin tuo, mutta Taskarien sisältö ei ole pitkään aikaan ollut minulle mieleinen.
Sanomien pitäisi tehdä luxus-versiot 1-100 numeroista. Kovakantiset ja erittäin hyvälle paperille, täydellinen painojälki ja lisäksi olisi kiva saada tieto-osuutta tarinoista ja niiden tekijöistä. Näiden 1-100 taskareiden kokoakin voisi vähän suurentaa, mutta vain hitusen. Näitä tulee aina paljon luettua moneen kertaan ja ne on aika huonossa kunnossa jo.
Äääh: Muistin väärin...Sanomat sanoi, että 1000 sivun kirjoja ei voida tehdä.
Edit: Taisi ollakin niin, että suurin sivumäärä, minkä Sanoma pystyi painamaan oli 928-sivua.
-
Ihan perinteiset 256 sivua on, noista 80 vie joku ilmeisesti Kreikkaan sijoittuva historiallinen tarina jos väkisin haluaa tuolta jotain erikseen poimia.
-
Eli se on numero 500 ilman sen kummempaa juhlistusta? Eli vois olla ihan hyvin vaikka numero 499 tai 501.
Timo
-
Ihan perinteiset 256 sivua on, noista 80 vie joku ilmeisesti Kreikkaan sijoittuva historiallinen tarina jos väkisin haluaa tuolta jotain erikseen poimia.
Outoa. Maanantaina tulleen Aku Ankan takakannen mainoksessa mielestäni sanottiin että 500 sivua. ??? Ihmettelin vähän hintaa joka kuitenkin oli 6,90€, mutta ajattelin että haluavat myydä sitä PALJON.
Ei näköjään Sanomalla enää tiedetä mitä toinen käsi tekee, ja kädettömiä tuntuvat olevan muutenkin, kyllähän tuota merkkipaalua nyt olisi pitänyt jotenkin juhlistaa.
-
Vilkaisin tuota viidettäsadatta taskaria. Ainoa kiinnostava seikka oli kansi, mutta ei sekään mikään tajunnanräjäyttäjä ollut.
Vieressä oli myynnissä huhtikuun puolivälissä Seikkailijan opas (https://www.lehtipiste.fi/884614.html), joka sekin näytti sisällöltään paremmalta. Vähän tuli sellainen tunne, että nyt on mennyt sisältö vääriin kansiin. Siinä on sentään vähän päälle viisisataa sivua.
Meinasin viissatasesta kirjoittaa blogiini, mutta jätän väliin.
-
Outoa. Maanantaina tulleen Aku Ankan takakannen mainoksessa mielestäni sanottiin että 500 sivua. ??? Ihmettelin vähän hintaa joka kuitenkin oli 6,90€, mutta ajattelin että haluavat myydä sitä PALJON.
Aku ankan taskukirja 500. Merkkipaalu 500 on täynnä. Sekä itse taskarin kansissa näkyvät merkinnät 500. Ei kuitenkaan mainintaa sivumäärästä tuossa mainoksessa
-
Kyllä paljon on muuttuneet hommelit Sanomilla sitten Kivekkään päivien.
Jos Markku olisi vielä ollut tahtipuikoissa, niin taskari 500 olisi ihan erilainen ja todellakin olisi huomioitu tuo maaginen 500 rajapyykki taskarissa.
Meikäläinen olisi tehnyt niin, että olisin tehnyt pahvikotelon ja pistänyt sinne 2 kpl 500 sivun kirjoja eli numero 500 olisi ollut 2 osainen, mutta kuitenkin myyty kotelossa.
Taskarin sisältö olisi ollut kaikki ennennäkemätöntä materiaali ja olisi yritetty löytää joka vuosikymmeneltä omat tarinat. Varmaan 70-luvultakin olisi löytynyt jotain, mitä ei Suomessa olisi vielä julkaistu.
Lisäextrana vielä juliste tai tarroja tai jokin kiva juttu. Siinä olisi ollut täydellinen Taskari 500.
Mutta Sanomien alennustilasta johtuen saamme nyt normi-taskarin, jossa maalattu kansi ja numero 500. Hohhoijaaa!
Edit: Löysin tiedon, että Sanoma ei pysty painamaan kuin 928-sivuisen krijan. Siksi olisi voinut tehdä kaksi eri kirjaa ja työntää ne koteloon eli 500 sivuinen + 500 sivuinen taskari.
-
Aku ankan taskukirja 500. Merkkipaalu 500 on täynnä. Sekä itse taskarin kansissa näkyvät merkinnät 500. Ei kuitenkaan mainintaa sivumäärästä tuossa mainoksessa
Ok, vilkaisin / muistin sitten väärin. Ehkä niitä 500 mainintoja oli niin monta siinä mainoksessa, että ajattelin yhden liittyvän sivumäärään.
Joka tapauksessa täydellinen floppi ja aivopieru pullauttaa normitaskari tähän väliin. Ei tule 1000:tta täyteen, luulen että tämä tarina on taputeltu 600 mennessä.
-
--
Mutta Sanomien alennustilasta johtuen saamme nyt normi-taskarin, jossa maalattu kansi ja numero 500. Hohhoijaaa!
--
Paolo Motturan kannet, jotka ymmärtääkseni ovat speciaalia ihan vain suomalaisille taskareille, on kyllä sulka toimituksen hattuun! Piristänyt kummasti taskareiden ilmettä ja toivottavasti tuonut myös lukijoita/ostajia.
(https://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?action=dlattach;topic=1710.0;attach=41997;image)
-
Paolo Motturan kannet, jotka ymmärtääkseni ovat speciaalia ihan vain suomalaisille taskareille, on kyllä sulka toimituksen hattuun! Piristänyt kummasti taskareiden ilmettä ja toivottavasti tuonut myös lukijoita/ostajia.
(https://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?action=dlattach;topic=1710.0;attach=41997;image)
Niin se olikin ainoa valonpilkku tässä taskari 500! Maalaus on hieno, mutta muuten taskari ei näytä siltä, että puolitonnia meni rikki! Loppuiko Sanomilta rahat kesken vai mitä ihmettä tapahtui?
-
Numerossa 400 oli 400 sivua ja vissiin 300 piti sisällään sit 300 sivua. Nyt ei menty sen mukaan jatkumossa.
Mutta ei noi edellisetkään tasasataset pitäneet sisällään mitään erikoisspesiaalia.
Timo
-
Numerossa 400 oli 400 sivua ja vissiin 300 piti sisällään sit 300 sivua. Nyt ei menty sen mukaan jatkumossa.
Mutta ei noi edellisetkään tasasataset pitäneet sisällään mitään erikoisspesiaalia.
Timo
Mikäs numero muuten olis se taskari, josta tehtiin kovakantisversio...muistlisin, että joku semmoinen tuli joskus!.Oliko se jokin juhlanumero!
Edit: Se olikin numero 182: Rantaleijona. Ei ollut mikäään erikoisjuhlavuosi silloin...taisivat muuten vain julkaista siitä erikoisen kovakantisen version.
-
Mikäs numero muuten olis se taskari, josta tehtiin kovakantisversio...muistlisin, että joku semmoinen tuli joskus!.Oliko se jokin juhlanumero!
Edit: Se olikin numero 182: Rantaleijona. Ei ollut mikäään erikoisjuhlavuosi silloin...taisivat muuten vain julkaista siitä erikoisen kovakantisen version.
Ysärillä tuli tuon lisäksi aika monta muutakin tuplataskaria kovakantisina versioina. Siitä en ole varma mikä oli idea tämän takana, mutta ihan hienoja on nuo kannet ilman sitä katkaisevaa selkämyskuvaa.
-
Täytyy kyllä ihmetellä tuota pointtia, että Seikkailijan opas -taskari sisältäisi parempaa kamaa kuin tämä 500. taskari. Todellisuudessahan SO:n tarinoista ainakin puolet on taiteiltu niin kehnosti, että vaikuttaa kuin asialla olisi ollut pikkulapsi, joka ei tiedä mitään piirtämisen jalosta taidosta. Aika ihmeellistä, että näitä on ikinä missään kehdattu julkaista – mutta tokihan "vanhaan hyvään aikaan" taskareihin kelpasi ihan mikä vain räpellys.
Mutta toisaalta minä olen kyllä ihan väärä ihminen osallistumaan tähän keskusteluun, sillä olen ihan oikeasti ostanut ja lukenut molemmat nyt esillä olevat taskarit.
-
Täytyy kyllä ihmetellä tuota pointtia, että Seikkailijan opas -taskari sisältäisi parempaa kamaa kuin tämä 500. taskari. Todellisuudessahan SO:n tarinoista ainakin puolet on taiteiltu niin kehnosti, että vaikuttaa kuin asialla olisi ollut pikkulapsi, joka ei tiedä mitään piirtämisen jalosta taidosta. Aika ihmeellistä, että näitä on ikinä missään kehdattu julkaista – mutta tokihan "vanhaan hyvään aikaan" taskareihin kelpasi ihan mikä vain räpellys.
Mukavaa, että tiedät puolestani, minkä kuuluu näyttää hyvältä. Missään en sanonut, että tuon erikoistaskarin tarjonta olisi parempaa. Mun ilmeisen väärä mielipiteeni vain on, että verrattaessa viisisataseen se näyttää paremmalta. Lähtökohtaisesti julkaisuvuodellekin on se ja sama, mutta ehkä tiedät sittenkin paremmin mun ajatukset.
Mutta toisaalta minä olen kyllä ihan väärä ihminen osallistumaan tähän keskusteluun, sillä olen ihan oikeasti ostanut ja lukenut molemmat nyt esillä olevat taskarit.
On aina ilo tarjota paremmuudentunnetta toisille. Siitä huolimatta en lähde mukaan tähän kisaan ja kirmaa ostamaan pettymyksiä.
-
Ellen ole ymmärtänyt asioita väärin, Markku Kivekäs ei hoitanut Aku Ankan Taskukirjoihin liittyviä asioita mitenkään.
Eipä kyllä. Jos ei ohi mennessään jotain.
Timo
-
Joka tapauksessa täydellinen floppi ja aivopieru pullauttaa normitaskari tähän väliin.
Täsmälleen samaa mieltä. Tuossa hukattiin kyllä nyt niin iso pala kakkua, ettei tosikaan. Eipä ole taskareita muutenkaan tarvinnut viime aikoina ostella. Pitkästä aikaa ostin numeron 499, koska siinä oli Castyn Mikki-tarina. Ja se olikin sen taskarin ainut oikeasti hyvä tarina. Nro:a 500 en ole ostanut, enkä aio ostaakaan. Tuskin ostan tuota 70-vuotisjuhlataskariakaan, jos siinä tosiaan kaikki tarinat on jo aiemmin julkaistu. Olen oikeasti sitä mieltä, että Sanoma aliarvioi pahasti kaltaisteni jäärien nostalgiakaipuun. Menisi juhlataskari paremmin kaupaksi, jos opus sisältäisi julkaisemattomia, tunnustettujen mestarien laatimia tarinoita eri vuosikymmeniltä.
-
Vilkaisin kaupassa ohimennen 500. taskaria, ja oli kyllä köykäinen kaikilla mahdollisilla kriteereillä. Ikään kuin olisi hävetty kertynyttä ikää. ???
-
Ostaisin.
Sama täällä.
Katoin tänään kaupassa käydessäni taskaritarjontaa ja eipä noita normi-taskareita helpolla erota erikoistaskareista kun kumpienkin kannet ovat niin maar hienoja taideteoksia ja se numero on sitten jossain.
-
Uusimman Taskarin 502 - Kesäterässä, kannessa on tod.näk. moka.
Nimittäin kannen alareunassa hahmojen keskellä lukee Ihannu Hanhi,vaikka oikeasti pitäisi lukea Hannu Hanhi. Aku Ankka -lehden mainokseen oli kyllä kirjoitettu Hannu Hanhi.
-
Toimitus on nähtävästi ollut hiukan kesäterässä.
-
Gatto olisi halunnut vielä jatkaa, mutta Topolinon toimittajat pitivät hänen tyyliään vanhentuneena ja antoivat kenkää. Piirtelee yhä jotain muuta ja aktiivisesti postailee Face-sivuilleen yksittäisiä kuvia. Disneytäkin.
Kaipa tämä tähän ketjuun sopii parhaiten. Tokihan ikä alkaa jo vähän näkyä Gatton piirroksissa, mutta ei kauhean pahasti. Oheinen kuva on aivan tuore, on nimittäin tänään tehty! Hän on 87-vuotias, ja kirjoittaa omalle Facebook-sivulleen itse:
Mi piace disegnare, per questo sono sempre stato molto attivo.
Tykkään piirtämisestä, sen vuoksi olen ollut aina hyvin aktiivinen.
www.facebook.com/luciano.gatto.31
Timo
-
Topolinossa on paljon pahempiakin töhertelijöitä kuin Gatto.
Gatton piirrokset ovat aina erottuneet edukseen, vaikkei hän ole tainnut koskaan yltää lukijoiden suurimpien suosikkien joukkoon.
Minulle Gatton piirrokset ovat kuitenkin olleet lähes poikkeuksetta mukavaa katseltavaa. Jos 1990-luvulla oli Cavazzano-kopioita, niin nykyään on runsaasti Freccero-kopioita. Jopa pitkään tehneet piirtäjät, kuten Marco Mazzarello ja Marco Palazzi ovat muuttaneet tyyliään lähemmäs Frecceroa. Liekö tämä sitten ollut Topolinon toimituksen uusi ohjeistus.
Ihmettelen vanhanaikaisuutta perusteluna. Vastahan Marco Rota otettiin takaisin Topolinon tuotantotalliin ja nimenomaan hänen klassista tyyliään kehuttiin.
Harmi, ettei Rotan taskaritarinoita ole vielä julkaistu Suomessa. Ne toisivat mukavaa vaihtelua Freccero-kopiohin.
-
Harmi, ettei Rotan taskaritarinoita ole vielä julkaistu Suomessa. Ne toisivat mukavaa vaihtelua Freccero-kopiohin.
Ainakin yksi on aikoinaan julkaistu taskarissa 68 ;D
https://inducks.org/story.php?c=I+TL++902-B
-
Minusta nuo runsaat vauhtikaaret (vai mitä ne ovat) saavat hahmot näyttämään täriseviltä. Ikään kuin Juuson jalat vispaisivat edes takaisin ja Milla tärisisi ilmassa. Onnenlantin kupukin värähtelee voimakkaasti puolelta toiselle.
En pidä Gatton tyylistä.
-
Kaarethan vain kuvaa, että hahmo liikkeessä, eikä liimattuna paikallaan . Kyllä Gatton jälki timanttista,jos vaikka vertaa Vicarin lopun ajan yrityksiin.
Tässä olisi oiva tilaisuus Sanomilta tilata freelancer tilauksia Gattolta vain Suomea varten. Gattoa on aina ilo lukea taskarista persoonallisen tyylinsä vuoksi.
-
Ainakin yksi on aikoinaan julkaistu taskarissa 68 ;D
https://inducks.org/story.php?c=I+TL++902-B
Totta! Eikä tuokaan ihan ainokaiseksi ole jäänyt.
Rota on tehnyt myös ihan upouusia tarinoita suoraan Topolinolle. Näitä (https://inducks.org/comp2.php?code=I&keyw=&keywt=i&exactpg=&pg1=&pg2=&bro2=&bro3=&exactparts=&parts1=&parts2=&kind=n&rowsperpage=3&columnsperpage=0&hero=&xapp=&univ=&xa2=&creat=&creat2=&plot=&plot2=&writ=&writ2=&art=Marco+Rota&art2=&ink=&ink2=&excludeCZ=on&excludeUseDifferentCode=on&pub1=2015&pub2=&ser=&xref=&mref=&xrefd=&repabb=&repabbc=al&reppub1=&reppub2=&imgmode=0&vdesc2=on&vdesc=fi&vfi=on&sort1=auto) toivoisin näkeväni taskarissa piakkoin.
-
Voisihan tuosta jotain kauneusvirheitä nostaa esiin (onpas Millalla isot jalat, Roopen pää näyttää kummalta...) mutjoo, näkyy se kädenjälki yhä olevan varsin vakuuttavaa. Gatto ei ole ollut ikinä lempipiirtäjieni joukossa mutta sellainen vakaa tekijä jonka jälkeä voisi katsoa nykyäänkin (tietysti myös se että yksittäisissä kuvissa on yhä taso yllä ei myöskään tarkoita että kokonaisia sarjoja pystyisi tekemään ammattimaisella tasolla ja työtahdilla...)
-
Gatto on tietyllä tapaa Jacovittin kaltainen iloittelija, tekee paljon vauhtiviivoja ja erikoisia ilmeitä. Ja hiki pirskoaa kaiken aikaa hahmojen ohimoilta.
-
Minusta ihan hyvin tehty. Semmoista ruutua ei ole piirrettykkään ettei siitä joku löytäisi valittamista.
-
Olen tässä nyt ihmetellyt, että mihin on kaikki vanhempien tekijöiden työt kadonneet? Julkaisematta on varmasti vaikka kuinka paljon tarinoita. Scarpaa, de Vitaa, Carpia, Chierchiniä ja Gattoa kaipaan kyllä klassikoksi uudempien sekaan. Cavazzanoa löytyy kyllä, mutta sekin tuoretta kamaa.
-
Olen tässä nyt ihmetellyt, että mihin on kaikki vanhempien tekijöiden työt kadonneet?
Tätä minä olen ihmetellyt myös.
Ja olen lähettänyt aiheesta palautettakin toimitukselle (saamatta vastausta).
Pääsarjan taskari koostuu 99% samasta materiaalista kuin kaikkien muidenkin maiden taskarit, joten uskoisin syyn olevan sen sarjan osalta muualla kuin Suomessa.
Ehkä taskarimaiden toimittajien ajatus on jostain syystä sellainen, ettei vanhemmat tarinat kiinnosta nuoria lukijoita, eikä niitä siksi kannata ottaa mukaan. Voi myös olla, ettei oikeasti kiinnostakaan.
-
Silloin, kun näitä vanhempia tarinoita on ollut, niin ovat muistaakseni pärjänneet hyvin erilaisissa suosikkiäänestyksissä. Joten en usko sen siitä (=niiden huonoudesta) olevan kiinni. Muta ei sitä Scarpaa kovin paljoa julkaisematta enää ole. Muita kyllä.
-
Muta ei sitä Scarpaa kovin paljoa julkaisematta enää ole.
Pikaisella Inducks-haulla löytyi
120 Scarpan tarinaa (https://inducks.org/comp2.php?code=&keyw=&keywt=i&exactpg=&pg1=1&pg2=&bro2=&bro3=&exactparts=&parts1=&parts2=&kind=n&rowsperpage=0&columnsperpage=0&hero=&xapp=&univ=&xa2=&creat=&creat2=&plot=&plot2=&writ=&writ2=&art=Romano+Scarpa&art2=&ink=&ink2=&excludeCZ=on&excludeUseDifferentCode=on&pub1=&pub2=&znfi=on&ser=&xref=&mref=&xrefd=&repabb=&repabbc=al&reppub1=&reppub2=&imgmode=1&vdesc2=on&vdesc=fi&vfi=on&sort1=auto) mitä ei ole vielä julkaistu Suomeksi. :D
-
Selkämyskuva tekee ilmeisesti paluun ja loppuvuodesta arvotaan Motturan alkuperäispiirros selkämyksen keränneiden kesken.
Edit. Lukematon määrä kirjoitusvirheitä
-
Selkämyskuva tekee ilmeisesti paluun ja loppouvuodesta on arvotaan Mottiran alkuperäispiirros selkämyksen keränneiden kesken.
Kova! Siis palkinto.
Mottura on omaa maataan.
(https://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?action=dlattach;topic=24305.0;attach=27652;image)
-
Kävin eilen prismassa ja ihmetytti aku ankan taskukirjojen (suomi & ruotsi) katoaminen hyllyistä. Jäljellä oli ihan muutamia numeroja oliko 502, 504 ja 506 ja yksi erikoisnumero. Ruotsinkielisissä oli aika sama tilanne. Noin 70-80% kadonnut? Onko niissä kaikissa ollut palautus samaan aikaan vai mitä oikein tapahtuu?
-
Myynti tippuu --> Valikoimat vähenee --> myynti vähenee --> valikoimaa karsitaan --> (jatka kunnes valikoima on nolla).
Timo
-
Hyvä, että selkämyskuvat palaavat taas. Kuvien pois jättäminen oli alunperinkin hölmö idea. Tosin nyt kun ne alkavat, niin numerojärjestyksessä hyllyyn asetettuun taskarikokoelmaan jää yhtä lailla hölmö väli selkämyskuvista. Siten olisi voinut toivoa, ettei niitä enää julkaistaisi. Hyvä asia kuitenkin on, että nekin ovat selkeästi kansien tapaan Paolo Motturan käsialaa, joten jonkunlainen yhteneväisyys ulkoasussa kuitenkin säilyy.
Rota on tehnyt myös ihan upouusia tarinoita suoraan Topolinolle. Näitä (https://inducks.org/comp2.php?code=I&keyw=&keywt=i&exactpg=&pg1=&pg2=&bro2=&bro3=&exactparts=&parts1=&parts2=&kind=n&rowsperpage=3&columnsperpage=0&hero=&xapp=&univ=&xa2=&creat=&creat2=&plot=&plot2=&writ=&writ2=&art=Marco+Rota&art2=&ink=&ink2=&excludeCZ=on&excludeUseDifferentCode=on&pub1=2015&pub2=&ser=&xref=&mref=&xrefd=&repabb=&repabbc=al&reppub1=&reppub2=&imgmode=0&vdesc2=on&vdesc=fi&vfi=on&sort1=auto) toivoisin näkeväni taskarissa piakkoin.
Nyt näitä vihdoin tulee. Ensi viikolla julkaistavassa taskarissa on mukana tuore Rota-tarina Zio Paperone e l'identità perduta (https://inducks.org/story.php?c=I+TL+3377-5P), millä on mukavasti mittaakin.
Samassa taskarissa on myös Marco Gervasion kirjoittama Taikaviitta-tarina Mi chiamo Paperinik (https://inducks.org/story.php?c=I+TL+3413-6P).
Nämä Gervasion uudet, Guido Martinalle uskolliset Taikaviitat ovat nousseet omiksi taskarisuosikeiksini, Castyn Mikki-tarinoiden rinnalle. Ne ovat olleet heittämällä viime vuosien parhaita Taikiksia.
Tarinan kuvittaja Davide Cesarello on myös uusia kuvittajasuosikkejani. Hän on aiemmin piirtänyt paljon kansia, mutta vasta hiljattain alkanut piirtää enemmän myös tarinoita.
Muuta hyvää näin ensivaikutelmalta ensi kuun taskarissa näyttää olevan lähinnä johtosarjan Flemming Anderssenin piirrokset.
Maaliskuun taskarissa kiinnostukseni herättää Paco Rodriquezin Roope-tarina. (https://www.lustiges-taschenbuch.de/sites/default/files/preview/LTB-556_229.jpg)
Rodriquezilta on tätä ennen julkaistu vain yksi taskariformaattiin tehty sarja
Aallonmurtajat (https://inducks.org/story.php?c=D+2003-109&search=) niminen tarina julkaistiin Suomessa vuonna 2004, taskarissa 299.
Lähde löytyi "saksalaisesta kvaakista" comicforum.de (https://comicforum.de/showthread.php?174293-LTB-556-Das-Geheimnis-des-Geldspeichers-(EVT-01-03-2022))-sivustolta.
-
https://imgur.com/a/NNsamwG
Oon aloittanut taskareiden uudelleen lukemisen ja alkanut arvostaa piirrosruutuja enemmän. Oheiseen linkkiin oon koonnut pari esimerkkiä, joiden väritystä arvostan todella paljon. Ennenhän värit olivat vakioita, kun taas noissa esimerkeissä on käytetty liukuväriä(?), joka antaa tunnelmallisuutta erityisesti hämärissä olosuhteissa. Muistaakseni tämmöinen väritystyyli oli yleistä myös Tuplanolla tarinoissa.
Noi kummatkin esimerkit on Paolo Motturan tarinoista. Aattelin vaan kysellä, että onko tuo väritystyyli yleistynyt taskareissa, vai oliko se vaan Motturan ominaistyyli? Jos se oli yleistynyt, niin mistä taskareista lähtien?
Ite luin taskarit suunnilleen 1-300 niin tuolloin ei tuollaista väritystä ollut olemassa. Mielellään lukisi lisää tuollaisia tarinoita läpi, koska ovat niin silmäkarkkia ja laadukkaan oloisia.
-
Toki liukuvärit ovat hienommat mutta itse silti pidän perinteisemmästä värityksestä (ja liukuväri vs tavallinen väri on lienee myös kustannuskysymys).
-
Jossain vanhoissa taskareissa oli liukuväritystä, Chierchinin tarinoissa, ja sitä käytettiin kanssa paljon jossain muissa italo-tarinoissa joita ei julkaistu taskareissa (esim. Taikaviitta 2000 -tarinoissa).
Missäs vaiheessa niitä alkoi kunnolla tulla taskareihin, oliko ennen ekoja Tuplanolla-tarinoita (eli numerosta 348)? Ja ne ovat tyypillisiä juuri joillekin pitemmille tarinasarjoille, kuten nuo TK2000, Tuplanolla, X-Mickey...
-
Jossain vanhoissa taskareissa oli liukuväritystä, Chierchinin tarinoissa, ja sitä käytettiin kanssa paljon jossain muissa italo-tarinoissa joita ei julkaistu taskareissa (esim. Taikaviitta 2000 -tarinoissa).
Olisiko ihan ensimmäinen (suomeksi julkaistu) ollut "Taikaviitan ja Kumi-Kallen" nimitarina taskarista 139? Tuolloin joka toinen aukeama oli vielä mustavalkoinen, mikä ei näihin liukuväreihin lainkaan sovi. Painojälki on noilla aukeamilla kauhean näköistä. Muistaakseni sama kauheus toistuu vielä taskukirjojen 150 ja 153 avaruuskivitarinoissa - taskarista 154 alkoi sitten kokovärityksen aika. Roope-sedässäkin saattoi jokunen liukuväritetty tarina olla, mutta numeroita en mene arvailemaan. Siellähän ei mustavalkoaukeamia koskaan ollutkaan.
Kyllä se liukuväritys antaa Chierchinin taiteelle ihan uutta särmää. Toki hän oli vielä tuolloin 1980-1990 -lukujen taitteessa muutenkin oivassa vireessä.
-
Missäs vaiheessa niitä alkoi kunnolla tulla taskareihin, oliko ennen ekoja Tuplanolla-tarinoita (eli numerosta 348)? Ja ne ovat tyypillisiä juuri joillekin pitemmille tarinasarjoille, kuten nuo TK2000, Tuplanolla, X-Mickey...
Ainakin Historiaa hiiren silmin -tarinasarjaa julkaistiin pari sekalaisesti poimittua osaa ennen Tuplanollan Suomeen tuloa. Taskarissa 293 julkaistun Suuren pyramidin väritys eroaa jo selvästi kirjan muusta sisällöstä ja numeron 341 Mullistava keksintö on jo hyvin lähellä tuota ns. Tuplanolla-väritystä.
-
Ok, oletin sitten väärin että olisi kunnolla yleistyneet. En oo nykytaskareita vielä lukenut. Aloitin uudelleen lukemisen noilla erikoisteoksilla ("Ankkojen maailmanhistoria" ja "Ankalliskirjallisuuden klassikot"), joiden tarinat ovat taskarimaisia tai ennen julkaistuja pääosin taskareissa. Bongasin sitten pari tuommoista tyyliä, joista tykkäsin, ja niiden tarinoiden julkaisuvuosi edustaa modernin taskarin aikoja. Pyramidihuijauskin tuli luettua aikoinaan, ja siinäkin tosiaan oli samaa tyyliä miedosti.
Tuplanolla ei oo mulle vielä niin rakas Akun hahmo kuin esim. Läpä7 tai Taikaviitta, mutta sen tarinoiden väritys/varjostus oli silloin ainutlaatuisen mieleenpainuva ja siisti.
Taidan seuraavaksi lukea Super taskarit lävitse, kun noissa taitanee olla enemmän tätä tyyliä kun sieltä löytyy nuo Taikaviitta 2000 ja X-Mickey.
-
Näköjään taskarit on nyt listattu Egmontin julkaisukalenteriin ja Aku Ankka-kaupasta ohjataan Egmontin nettikauppaan.
-
Toivottavasti tuolla muutoksella ei syys/lokakuulle luvattujen näkkärien ilmestymiseen ole vaikutusta.
-
Olisiko ihan ensimmäinen (suomeksi julkaistu) ollut "Taikaviitan ja Kumi-Kallen" nimitarina taskarista 139? Tuolloin joka toinen aukeama oli vielä mustavalkoinen, mikä ei näihin liukuväreihin lainkaan sovi. Painojälki on noilla aukeamilla kauhean näköistä. Muistaakseni sama kauheus toistuu vielä taskukirjojen 150 ja 153 avaruuskivitarinoissa - taskarista 154 alkoi sitten kokovärityksen aika. Roope-sedässäkin saattoi jokunen liukuväritetty tarina olla, mutta numeroita en mene arvailemaan. Siellähän ei mustavalkoaukeamia koskaan ollutkaan.
Kyllä se liukuväritys antaa Chierchinin taiteelle ihan uutta särmää. Toki hän oli vielä tuolloin 1980-1990 -lukujen taitteessa muutenkin oivassa vireessä.
Nuo Chierchinin liukuväritetyt tarinat ovat huikean nostalgisia. Pitääpä melkein lueskella joitain uusiksi pitkästä aikaa.
Ensimmäisissä liukuväritetyissä tarinoissa tosiaan oli vielä tuon ajan taskareille tyypillisesti joka toinen aukeama mustavalkoinen ja liukuväritetyt mustavalkosivut näyttävät kieltämättä aika rumilta. Asiasta otettiin kuitenkin opiksi jo ennen kuin taskarit muuttuivat kokonaan värillisiksi. Ainakin numeroissa 150, 152 ja 153 julkaistut liukuväritarinat on painettu kokonaan värillisinä. Tavanomaisesti väritetyt tarinat samoissa taskareissa ovat sen sijaan yhä puoliksi mustavalkoisia.
Uusintapainoksissa liukuväritarinoiden kaikki sivut ovat värillisiä.
Jossain vanhoissa taskareissa oli liukuväritystä, Chierchinin tarinoissa, ja sitä käytettiin kanssa paljon jossain muissa italo-tarinoissa joita ei julkaistu taskareissa (esim. Taikaviitta 2000 -tarinoissa).
Missäs vaiheessa niitä alkoi kunnolla tulla taskareihin, oliko ennen ekoja Tuplanolla-tarinoita (eli numerosta 348)? Ja ne ovat tyypillisiä juuri joillekin pitemmille tarinasarjoille, kuten nuo TK2000, Tuplanolla, X-Mickey...
Joo! Liukuväritykset ovat olleet juurikin tapa erottaa jokin spesiaalimpi tarina tai tarinasarja tavanomaisista tarinoista. Useiden komeiden taskariväritysten takana on Max Monteduro, jonka käsialaa on ainakin monet Tuplanollan ja Taikaviitta2000-sarjan uusien osien väritykset. Monteduro vasta myös useimpien italialaisten Disney-lehtien kansien värityksistä.
Oheisen linkin takaa pääsee katsomaan miehen tekemiä värityksiä ja niiden tekemistä tarkemmin.
Max Monteduro Art (https://www.maxmonteduro.com/colore-covers)
En nyt tähän hätään muista lähdettä, mutta useiden Taikaviitta2000 tarinoiden parissa työskennellyt Lorenzo Pastrovicchio sanoi jossain haastattelussa, että hän olisi halunnut Darkenblot (https://inducks.org/comp2.php?ser=Darkenblot&default_o=1&kind=nk&pg1=1), eli Pimentäjä-tarinasarjalle, jota hän on tehnyt Castyn kanssa, samanlaisen tummasävyisen värityksen kuin Tuplanolla tarinoissakin on. Kustantaja ei kuitenkaan lämmennyt ajatukselle. Ilmeisesti sarja ei ollut tarpeeksi spesiaali tai jotain.
-
Aku Ankan aarrearkku, kirjaimellisesti.
(https://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?action=dlattach;topic=1710.0;attach=42874;image)
Kuva on otettu Fida Robassa.
-
Melko pahasti Akkarin toimituksella ote lipsua, kun Silvia Zichen yksisivuoinen kuva julkaistiin peräti kolmannen kerran uusimmassa taskarissa. Edellisen kerran marraskuussa 2020. Tämän voisi jättää kokonaan pois, jos alkaa jatkuva kierrätys.
-
Tuli pitkästä aikaa lukaistua "Aku ei anna periksi".En ole Ankan lehteä lukenut todella pitkään aikaan mutta ainankin aikoinaan sorsan erämiestaidot mitä tuli tuomenmarjoihin olivat todella huonot. Akun filmifestivaalissa loksunokka kuitenkin osoittaa kekseliäisyyttä ja voimaa mikä uupui niissä tarinoissa missä rehenteli räpyläkolmikolle eräinkävijän taidoillaan ;D
-
Egmontin julkaisukalenterista paljastuu tulevien taskarien kauniita Paolo Motturan maalaamia kansia.
Syyskuun taskari Pennonen ajatuksistasi (https://storyhouseegmont.fi/wp-content/uploads/2022/05/9789513248536_kansi-768x1155.jpg)
Kansi viittaa Marco Nuccin kirjoittamaan ja Giorgio Cavazzanon piirtämään tarinaan La ballata di John D. Rockerduck (https://inducks.org/story.php?c=I+TL+3439-1P).
Lokakuun taskari Yön ruhtinas (https://storyhouseegmont.fi/wp-content/uploads/2022/05/9789513248543_kansi-768x1155.jpg)
Kansi viittaa niin ikään Marco Nuccin kirjoittamaan, mutta tällä kertaa Castyn piirtämään tarinaan Io sono Macchia Nera (https://inducks.org/story.php?c=I+TL+3429-1P)
Lähde tähän ja muiden lokakuun taskarin tarinoihin löytyy saksalaiselta comicforum.de (https://www.comicforum.de/showthread.php?179116-LTB-563-%E2%80%93-Von-allen-gejagt-(EVT-13-09-2022)) sivustolta.
Erityisen kiinnostavan tästä kannesta tekee se, että ankkatarinan sijasta sillä mainostetaan kirjan hiiritarinaa.
Pääsarjan taskareiden kannessa on viimeksi mainostettu Mikki-tarinaa vuonna 2009, taskarin numerossa 357.
Molemmissa kansissa kuitenkin esiintyy vain Mustakaapu. Mikkiä ei kansissa nähdä.
-
Koska viimeksi Mikki kannessa?
-
Numeron 100 jälkeen (tuota aiemmin esiintymisissä ei ollut erityisen pitkiä taukoja) Mikki on esiintynyt seuraavien Taskarien kansissa:
103, 108, 112, 126, 280, 309, 488, 500
Nämä siis Inducksin kansigalleriasta poimittuna, inhimillisen erheen mahdollisuus on olemassa
-
Kansi viittaa niin ikään Marco Nuccin kirjoittamaan, mutta tällä kertaa Castyn piirtämään tarinaan Io sono Macchia Nera (https://inducks.org/story.php?c=I+TL+3429-1P)
Oho. Aika harvassa taitavat olla Castyn muiden käsikirjoituksiin perustuvat kuvitustyöt. Lieneekö jopa ensimmäinen kerta? Onkohan miehellä taiteellinen tai joku muu kriisi meneillään? En muista, että hänen töitään olisi näkynyt pitkään aikaan taskareissa.
-
Oho. Aika harvassa taitavat olla Castyn muiden käsikirjoituksiin perustuvat kuvitustyöt. Lieneekö jopa ensimmäinen kerta?
Toisin päin on kyllä useampia.
-
Egmontin julkaisukalenterista paljastuu tulevien taskarien kauniita Paolo Motturan maalaamia kansia.
Onpa kauniit kannet! En ole piiiitkään aikaan Taskareita ostanut, joten minulle on ihan uusi juttu, että kannessa lukee, ketkä ovat tarinoiden päähenkilöitä. Tämä helpottaa elämää, kun ei tarvitse etukäteen penkoa netistä tai selata Taskareita lehtihyllyllä läpi. Tavaksi on tullut pari kertaa vuodessa ostaa kaikki, joissa on Mustakaapu, Kroisos Pennonen tai Indiana Hopo isommassa roolissa.
-
Nyt on Yön ruhtinas (https://www.lehtipiste.fi/923387.html) julkaistu ja se menee heittämällä tämän vuoden taskarien kärkisijalle. Upean kannen lisäksi taskari sisältää kaksi pitkää tarinaa Castylta.
Castyn sekä kirjoittama, että piirtämä Orobomiain vaeltava kaupunki (https://inducks.org/story.php?c=I+TL+3250-5P&search=%20casty) ja kanteen liittyvä Mustakaapu-tarina Älkää unohtako nimeäni (https://inducks.org/story.php?c=I+TL+3429-1P&search=%20casty), minkä on kirjoittanut Marco Nucci. Siitäkin huolimatta siinä on hyvin vahvaa Castyn tarinoiden tuntua. Todennäköisesti Casty on vaikuttanut jonkin verran juonen hiomiseen, vaikkei häntä olekaan merkitty toiseksi kirjoittajaksi.
Tarina on ensimmäinen osa Nuccin ja Castyn yhteiselle Mustakaapu tarinoiden sarjalle, missä hahmo pyritään palauttamaan lähemmäksi Floyd Gottfredsonin luomaa uhkaavaa pahishahmoa.
Sarjasta kerrotaan saksalaisella Disney-sarjakuvien wiki-sivustolta duckipedia.de/Phantom-Saga (https://www.duckipedia.de/Phantom-Saga).
Pitää muuten vielä antaa suomalaiselle taskaritoimitukselle kehut siitä, että ovat nostaneet Mustakaapu-tarinan taskarin avaavaksi tarinaksi, kun muissa maissa kirja aukeaa sysisurkealla Egmontin Taikaviitta-kohelluksella. Viimeksi taskarin avannut Mikki tarina, (jossa ei ollut Akua mukana) on nähty numerossa 223.
Heti kehujen jälkeen on kuitenkin annettava myös noottia siitä, että kirjan kanteen on lipsahtanut virhe. Siinä mainostettua Tuplanolla-tarinaa kirjan sisältä ei löydy. Muissa maissa tässä taskarissa julkaistu Oikosulku (https://inducks.org/story.php?c=I+TL+3345-1P) nähtiin meillä jo puolitoista vuotta sitten teemataskarissa Arjen supersankarit (https://inducks.org/issue.php?c=fi%2FTX2021ST#p188). Virhe lienee tästä syystä päätynyt kanteen saakka.
-
Orobomisin vaeltava kaupunki - Martin Hiirtère - näyttäis olevan meillä vähän tunnetun Martin Mystere -sarjakuvan (https://en.m.wikipedia.org/wiki/Martin_Myst%C3%A8re) parodiaa.
Timo
-
Yön ruhtinaan Mustakaapu-tarina teki pitkästä aikaa oikeutta hahmolle ja toimi myös erittäin hyvin avaustarinana. Toivottavasti näitä saadaan pian lisää. Ostin pitkästä aikaa taskarin ihan tämän takia.
-
Joulukuun taskarin (https://storyhouseegmont.fi/wp-content/uploads/2022/05/9789513248567_kansi-768x1155.jpg) kansi ei yllättäen olekaan enää Paolo Motturan käsialaa.
Motturahan on maalannut vesivärein kauniit kannet suoraan suomalaisiin taskareihin yli kolmen vuoden ajan.
Toivottavasti hänen kansistaan ei ole kokonaan luovuttu.
-
Oi, ne kannet on kyllä hienon näköisiä. Mutta ehkä tuo uusin herättää enemmän huomiota kun se on erilainen kuin aiemmat.
-
Toihan matkii niitä pelaajakortteja. Vesivärityönä ei olis ehkä yhtä vakuuttava. Eiköhän Mottura palaa seuraavaan kanteen.
Timo
-
Hauskana yksityiskohtana todettakoon, että Akun yllä tuossa kansikuvassa nähtävä Ankkalinnan maajoukkuepaita(?) noudattelee Fecchin muutamassa tarinassa esittelemää designiä (punakeltainen väri, musta ankkasiluetti logona).
-
https://api.akuankka.fi/images/issues/53/10/5310/4789-977dd66ade6c3ead02725078fd2f9eca8f16ca8a-listing-xxl.jpg
Tuossa ensi vuoden ensimmäisen Taskarin kansi.
-
https://api.akuankka.fi/images/issues/53/10/5310/4789-977dd66ade6c3ead02725078fd2f9eca8f16ca8a-listing-xxl.jpg
Tuossa ensi vuoden ensimmäisen Taskarin kansi.
Eiköhän Mottura palaa seuraavaan kanteen.
Timo
Eipä palaakaan. :(
Harmi. Kannet olivat hienoja.
Eipä siinä, kyllä minä ihan mielelläni Giorgio Cavazzanonkin kansia katselen. Ehkä toimitus on tilannut ensi vuoden taskarien kannet suoraan Cavazzanolta, sillä muissa maissa käytetään yhä Andrea Frecceron kansia.
Saksalaiselta Duckipedia (https://www.duckipedia.de/Covergalerie_Lustiges_Taschenbuch)-sivustolta löytyy jo kuvat alkuvuoden taskareiden kansista.
Samaiselta sivulta löytyy myös lista tammikuun taskarin (https://www.duckipedia.de/LTB_567) tarinoista, jotka saadaan Suomeksikin, ellei toimitus ole lähtenyt sooloilemaan.
Pari kiinnostavaa voisin nostaa tähän:
Hannu Hanhi Gastone e la solitudine del quadrifoglio (https://inducks.org/story.php?c=I+TL+3405-1P)
Tarina: Marco Nucci
Kuvitus: Stefano Zanchi
52 sivua.
Taikaviitta & Mikki Hiiri Grosso guaio a Paperopoli (https://inducks.org/story.php?c=I+TL+3440-5P)
Tarina: Alex Bertani, Marco Gervasio
Kuvitus: Giuseppe Facciotto
84 sivua.
-
Uusimmassa Taskarissa mainostetaan jo tuttuun tapaan seuraavaa numeroa (ja yhtä tuttuun nykytyyliin mainoksesta löytyy sekä typo että asiavirhe, mutta se ei ole tässä pointtina). Tammikuun Taskukirjaa mainostetaan lauseella "Taskari uudistuu!", mikä Sanoman ja nykyisen toimituksen tietäen pelottaa ja reippaasti. Tässä on viimeisten vuosien aikana tottunut siihen, että kaikki uudistukset ja muutokset Taskareiden ja muiden Disney-julkaisujen suhteen ovat käytännössä sataprosenttisesti negatiivisia ja vähentävät ilmestyvän ennenjulkaisemattoman sarjakuvan – etenkin italialaisen sellaisen – määrää. Nythän tuo määrä on jo aivan minimissä, joten kauhulla odottelen, miten meitä uskollisia lukijoita/keräilijöitä tällä kertaa vedetään turpaan.
No, ei kun salapoliisityö käyntiin. Tulevan vuoden Taskareista ei ihan hirveän helppoa ole varmaa infoa löytää, mutta pari näkökulmasta riippuen vihjettä tai kummastusta lisäävää tiedonmurusta kaivoin kuitenkin esiin.
Julkaisukalenteri: https://storyhouseegmont.fi/julkaisukalenteri/
Bookyn sivuilla oleva listaus, josta näkee tuotteiden hintoja: https://www.booky.fi/uutuudet.php?group_type=2&category=Sanoma+Media+Finland+Ltd
Kalenterista löytyy kyllä jälleen joka kuulle numeroitu Taskari ja vuoden ajalle muutama spesiaali, mutta näiden lisäksi 21.2., 16.5. sekä 13.6. on merkitty ilmestyväksi jotakin vain tittelillä "Aku Ankan Taskukirja". Bookyn sivuilta vähemmänkin tarkkaavainen lukija huomaa heti, että "perustaskarin" hinta LASKEE 50 senttiä, spesiaalien hinnat ovat nekin hämmentävän alhaiset (mikäli "tuplaspesiaali"-nimitys ei ole tupluuden osalta virhe) ja tuon ensimmäisen mystisen, helmikuussa ilmestyvän lisätaskarin hinta on 4,60(!).
Voiko sarjakuvajulkaisujen hinta alentua nykymaailmassa tuotteiden laadun pysyessä samana? Tähän on helppo vastata: EI VOI. Eli mistä voi olla kyse? Fyysisistä julkaisuista kai kuitenkin edelleen puhutaan, kun listattuina ovat Bookynkin sivuilla. Suoraan sanottuna vaihtoehtoja on aika lailla tasan kaksi, kun mustavalkoisten sivujen vakituiseen paluuseen en ihan jaksa uskoa: joko perustaskarien sivumäärä vähenee entisestään tai niissä aletaan julkaista uusintoja. Veikkaan aika vahvasti jälkimmäistä. Eiköhän siellä joku ole laskenut, että helpommalla/halvemmalla päästään perus-Taskukirjojenkin suhteen, kun ei tarvitse niin paljon toimittaa tai suomentaa, ja näin ollen Suomen pitkä Taskariperinne murenee käytännössä tähän. Nuo viime vuosien erikoisnumerot, joissa on hyvällä tuurilla pari ennennäkemätöntä tarinaa ja 80% (tai joskus jopa 100%) uusintoja, ovat erittäin väsyneitä, ja jos nyt siirrytään numeroidun pääsarjankin osalta samaan, kyseessä on kuolinisku italialaiselle Disney-sarjakuvalle Suomessa. (Menemättä edes siihen, että kahden hengen toimitus jättäisi uusista tarinoista tietenkin ne kiinnostavimmat muiden maiden Disney-faneille ja esim. Mikkiä tuskin nähtäisiin kuin muutaman kerran vuodessa.)
Tiedä sitten, mitä nuo "halvat" lisätaskarit ovat, mutta eiköhän niiden tarkoitus ole harhauttaa lukijoita kuvittelemaan, että "uudistus" ei ole pelkästään negatiivinen muutos. Yllätyn hyvin suuresti, jos tässä voiton puolelle jäädään. Toivon todella olevani väärässä. En vain keksi, miten Taskarin hinta voisi tässä maailmantilanteessa laskea, jos sisältö pysyisi samanlaisena. Itsehän toki ajattelisin juuri siten, että maltillisemmalla hinnoittelulla saataisiin myyntiin hieman lisää volyymia, mutta ei näin ole tehty sarjakuvan kohdalla ennenkään. Jos joku tietää, mistä on kyse, voisi vähän raottaa tätä salaperäisyyden verhoa. Myös valistuneita arvauksia otetaan vastaan. Perstuntuma on nyt kuitenkin, että tämä taisi olla tässä.
EDIT: Ainoa pikkuruinen toivonhiukkanen liittyy siihen, että perus-Taskukirjojen tarinoiden kuratointi ei ole tähänkään asti ollut typistyneen Suomen-toimituksen vastuulla, kun taas erikoisnumeroiden osalta näin usein on ollut, mikä osaltaan selittää uusintojen tulvaa säästökuurin aikana (olen tosin edelleen sitä mieltä, että myynninedistämisen kannalta – lukijoiden arvostamisesta ja Disney-sarjakuvakulttuurin vaalimisesta puhumattakaan – ratkaisu on ollut heikko). Jos kuitenkin kääntäminen on se, josta halutaan aina vain lisää säästää, tämäkään ei taida meitä pelastaa.
EDIT2: Joku varmaankin lukee tämän viestin ja ajattelee, että onpa pessimistinen näkemys. Joo, olisihan se kiva ajatus, että hintoja olisi laskettu ihan muuten vain myyntistrategisessa mielessä ja nuo uudet lisä-Taskarit olisivat jotain italialaisille tekijälegendoille omistettuja klassikkonumeroita tai muuta kivaa, mutta kukaan (italialaisen) Disney-sarjakuvan asteittaista alasajoa Suomessa viimeisen vajaan vuosikymmenen aikana seurannut ei tuollaisia pilvilinnoja rakentele. Jos elettäisiin vuotta 1992, 2002 tai jopa vielä 2012, lupaus Taskareihin tulevasta "uudistuksesta" aiheuttaisi positiivista värinää ja pohdintaa siitä, mitä mukavaa tulevana vuonna saadaankaan. Vuoden 2023 kynnyksellä synkät maalailuni ovat nähdäkseni erittäin realistisia.
-
Bookyn sivuilta vähemmänkin tarkkaavainen lukija huomaa heti, että "perustaskarin" hinta LASKEE 50 senttiä, spesiaalien hinnat ovat nekin hämmentävän alhaiset (mikäli "tuplaspesiaali"-nimitys ei ole tupluuden osalta virhe) ja tuon ensimmäisen mystisen, helmikuussa ilmestyvän lisätaskarin hinta on 4,60(!).
Hyvää salapoliisityötä, Koninkaulus.
En kuitenkaan vielä hirveän paljon pelästyisi Bookyn sivuilla ilmoitetuista hinnoista. Olen seurannut sivua hyvän tovin, etsien vinkkejä tulevista taskareista ja jostain syystä sivusto on aina ilmoittanut hinnat noin 50snt:tä alakanttiin.
Sivustolta sitä ei enää löydy, mutta jos googlaa hakusanalla "Booky Aku Ankan Taskukirja 519" voi löytää Googlen ehdotuksista muistijäljen sivustolta, missä kyseisenkin numeron hinnaksi on ilmoitettu 6,40€, vaikka kirja maksaa 6,90€.
Muutenkin on hieman outoa, että Booky mainostaa tulevia taskareita, kun käsittääkseni niitä ei ole koskaa voinut sivustolta ostaa.
Sen sijaan spesiaaleista onkin aihetta huolestua. Niissä on viime aikoina ollut hälyttävän paljon uusintoja. Oma valistunut veikkaukseni onkin, että nuo listalta pelkällä tittelillä Aku Ankan Taskukirja löytyvät ovat juuri näitä viime aikoina nähtyjen murretaskarien ja 928-sivuisten spesiaalien kaltaisia, pelkkiä uusintoja sisältäviä taskareita. En pysty käsittämään miksei esimerkiksi juuri noiden tuhatta sivua hipovien juhlapokkareiden sivuille voi kääntää vaikka jokaista vuosikymmentä kohti edes yhtä uutta tarinaa. Tuskin myynti muuttuisi täysin tappiolliseksi muutaman ennen julkaisemattoman tarinan myötä. ???
Mitä tuohon 4,60€ maksavaan taskariin tulee, niin se saattaa hyvinkin olla Egypti-taskarin (https://inducks.org/issue.php?c=fi/TX2020ET) kaltainen ohut lätyskä. Tuota Egypti-taskariahan myytiin ainoastaan Helsingin Amos REXin Egypti-aiheisen näyttelun kylkiäisinä, joten uskoisin hinnan olleen korkea pienen painoksen takia.
Nyt jos vastaavanlaisen taskarin pistää levitykseen ympäri maan, niin ehkä siksi sen hintaakin on saatu hilattua alas päin.
-
Tässä on viimeisten vuosien aikana tottunut siihen, että kaikki uudistukset ja muutokset Taskareiden ja muiden Disney-julkaisujen suhteen ovat käytännössä sataprosenttisesti negatiivisia ja vähentävät ilmestyvän ennenjulkaisemattoman sarjakuvan – etenkin italialaisen sellaisen – määrää. Nythän tuo määrä on jo aivan minimissä, joten kauhulla odottelen, miten meitä uskollisia lukijoita/keräilijöitä tällä kertaa vedetään turpaan.
”Aivan minimissä”. Noh, minusta kaksikymmentä taskaria vuodessa – ensi vuonna siis 12 tavallista taskukirjaa, viisi ”tuplaspesiaalia” ja kolme mahdollisesti ohuempaa taskaria – on yhä iso määrä.
Sinänsä tärkeää ei varmaan ole julkaisujen määrä, vaan laatu. Ainakin omasta mielestäni taskarien ja muidenkin Disney-julkaisujen laatua saisi reippaasti lisätä. On aivan liikaa joko tuttujen klassikoiden uusintoja taikka huonosti kirjoitettuja ja piirrettyjä uusia sarjoja. Jos kääntäminen maksaa paljon, pitäisi keskittyä kääntämään olennaisia töitä.
Eiköhän siellä joku ole laskenut, että helpommalla/halvemmalla päästään perus-Taskukirjojenkin suhteen, kun ei tarvitse niin paljon toimittaa tai suomentaa, ja näin ollen Suomen pitkä Taskariperinne murenee käytännössä tähän. Nuo viime vuosien erikoisnumerot, joissa on hyvällä tuurilla pari ennennäkemätöntä tarinaa ja 80% (tai joskus jopa 100%) uusintoja, ovat erittäin väsyneitä, ja jos nyt siirrytään numeroidun pääsarjankin osalta samaan, kyseessä on kuolinisku italialaiselle Disney-sarjakuvalle Suomessa.
Tässä ehdottomasti samaa mieltä! Ennen julkaisemattomat sarjat taskareissa on ollut hyvä ja kunniakas perinne.
-
Sen verran paljon julkaistiin italialaista Disney-sarjakuvaa kymmenisen vuotta sitten tässäkin maassa, että onhan tuo käytännössä yhden kirjasarjan varaan jääminen aika nihkeää. Ehkä Suomi vain lakkasi olemasta se paljon puhuttu ankkamaa ja homma kuihtuu lähitulevaisuudessa entisestään.
Omasta puolestani asia harmittaa lähinnä vanhasta tottumuksesta, luettavaa riittää hyllyssä ja maailmassa, varsinkin kun tämänkin vuoden Taskarit ovat jääneet enimmäkseen selailun asteelle.
-
Tänään on ilmestynyt lehtipisteisiin Taskari 520, Onnen poikia. En ole vielä käynyt ostamassa, huomenna viimeistään.
Egmontin sivuilta näkee nyt helmikuun perustaskarin, 521, kannen https://storyhouseegmont.fi/wp-content/uploads/2022/11/9789513248642_kansi.jpg
Sekä helmikuun tuplaspesiaalin kannen https://storyhouseegmont.fi/wp-content/uploads/2022/11/9789513248659_kansi.jpg
Helmikuun kolmannen Taskarin kantta ei ole vielä julkaistu.
-
Tammikuun Taskukirjaa mainostetaan lauseella "Taskari uudistuu!", mikä Sanoman ja nykyisen toimituksen tietäen pelottaa ja reippaasti.
Minulla on nyt tuorein taskari hyppysissäni ja ainoa uudistus on,
että Giorgio Cavazzano piirtää tämän vuosikerran kannet ja ilmeisesti myös selkämyskuvan.
Hinta pysyy samana kuin aiemmin, eli 6,90€
Ja sisältö on identtinen muiden maiden taskarien kanssa.
Sivumääräkään ei siis vähene, eikä uusintoja ole. Onneksi!
Siitä syystä uskaltaneekin odottaa samaa ensi kuulle.
Saksalaiselta lustiges-taschenbuch.de (https://www.lustiges-taschenbuch.de/ausgaben/alle-ausgaben/ltb-568#preview) sivustolta näkee jo seuraavan taskarin tarinat.
Kiinnostavipina Castyn ja Enrico Faccinin Mikki-juttu Topolino e la micio-minaccia (https://inducks.org/story.php?c=I+TL+3417-1)
sekä Marco Gervasion Fantom Ankka tarinasarjan 19. osa Senza maschera (https://inducks.org/story.php?c=I+TL+3225-2).
Paitsi, että 18. osa julkaistiin muissa maissa meillä skipatussa taskarissa, joten ehkä tämä korvataan sillä? Sivumäärä ei tosin täsmää, joten muitakin muutoksia pitäisi sitten tehdä, ehkä... En tiedä.
Voihan olla, että yli hypätty jakso julkaistaan meillä joskus myöhemmin. Jos julkaisujärjestyksellä ei ole juonen kanssa isommin tekemistä, niin sittenhän asia ei haittaa. Enemmän haittaisi jos se jätetään kokonaan julkaisematta ja siihen viitataan myöhemmissä osissa.
Egmontin sivuilta näkee nyt helmikuun perustaskarin, 521, kannen https://storyhouseegmont.fi/wp-content/uploads/2022/11/9789513248642_kansi.jpg
Sekä helmikuun tuplaspesiaalin kannen https://storyhouseegmont.fi/wp-content/uploads/2022/11/9789513248659_kansi.jpg
Minä kyllä ihmettelen välillä näitä kansia.
Melkein kolmen ja puolen vuoden ajan saimme nauttia Paolo Motturan kauniista ja uniikeista kansista, ja nyt sitten meillä julkaistaan uusi tuplataskari pelkällä Akun naamalla. Ja sekin naama näyttäisi olevan repäisty jonkin tarinan sivuilta. Tälläkö saadaan myyntikäyrät nousuun? Ainakin halvemmaksi tällaiset kannet tulevat kuin mittatilaustyönä tilatut vesivärimaalaukset.
Cavazzanon kansi taskariin 521 sentään näyttää järkevältä kannelta, vaikka ei sekään Motturaan kuvituksiin verrattuna erityisen säväyttävä ole.
-
Minulla on nyt tuorein taskari hyppysissäni ja ainoa uudistus on,
että Giorgio Cavazzano piirtää tämän vuosikerran kannet ja ilmeisesti myös selkämyskuvan.
Hinta pysyy samana kuin aiemmin, eli 6,90€
Ja sisältö on identtinen muiden maiden taskarien kanssa.
Sivumääräkään ei siis vähene, eikä uusintoja ole. Onneksi!
Vaikka en enää näitä taskareita ostakaan, niin tuo, ettei tule uusintoja on hyvä homma. Näin perustaskarissa pitäisi aina olla, että kaikki tarinat olisi aina uusia.
Saman kuin saisi vielä Aku ankka -lehteen. Viime lehdessä taas uusintoja. Barksin "Kirkontornin huilunsoittaja" on uusittu ihan liian monta kertaa.
Jos joskus tekisivät Paksu-Akun täysin uusilla tarinoilla...varmaan helvetti jäätyy ennen sitä.
-
Tänään on ilmestynyt lehtipisteisiin Taskari 520, Onnen poikia. En ole vielä käynyt ostamassa, huomenna viimeistään.
Jos joku on ostanut, kertokaas tosiaan mitä ne uudistukset tarkoittivat.
-
Vaikka en enää näitä taskareita ostakaan, niin tuo, ettei tule uusintoja on hyvä homma. Näin perustaskarissa pitäisi aina olla, että kaikki tarinat olisi aina uusia.
Saman kuin saisi vielä Aku ankka -lehteen. Viime lehdessä taas uusintoja. Barksin "Kirkontornin huilunsoittaja" on uusittu ihan liian monta kertaa.
Jos joskus tekisivät Paksu-Akun täysin uusilla tarinoilla...varmaan helvetti jäätyy ennen sitä.
Joo se pakollinen kuukauden klassikko (Klassikoille on oma lehti) ja sitten vielä Rosaa/Barksia tai sitten uusversioita/jatkoja jommankumman tarinoista.
-
Hyvää salapoliisityötä, Koninkaulus.
En kuitenkaan vielä hirveän paljon pelästyisi Bookyn sivuilla ilmoitetuista hinnoista. Olen seurannut sivua hyvän tovin, etsien vinkkejä tulevista taskareista ja jostain syystä sivusto on aina ilmoittanut hinnat noin 50snt:tä alakanttiin.
Sivustolta sitä ei enää löydy, mutta jos googlaa hakusanalla "Booky Aku Ankan Taskukirja 519" voi löytää Googlen ehdotuksista muistijäljen sivustolta, missä kyseisenkin numeron hinnaksi on ilmoitettu 6,40€, vaikka kirja maksaa 6,90€.
Muutenkin on hieman outoa, että Booky mainostaa tulevia taskareita, kun käsittääkseni niitä ei ole koskaa voinut sivustolta ostaa.
No niinpä tietysti. Hyvä, että löytyy minuakin aktiivisempia taskarisalapoliiseja. Virtuaalinen Vuoden Mikki Hiiri -palkinto sinulle!
En ole Bookya viime vuosina käyttänyt, joten en osannut epäillä hintatietojen olevan shaibaa. Hämärän peittoon jää kyllä koko listauksen pointti.
Sen sijaan spesiaaleista onkin aihetta huolestua. Niissä on viime aikoina ollut hälyttävän paljon uusintoja. Oma valistunut veikkaukseni onkin, että nuo listalta pelkällä tittelillä Aku Ankan Taskukirja löytyvät ovat juuri näitä viime aikoina nähtyjen murretaskarien ja 928-sivuisten spesiaalien kaltaisia, pelkkiä uusintoja sisältäviä taskareita. En pysty käsittämään miksei esimerkiksi juuri noiden tuhatta sivua hipovien juhlapokkareiden sivuille voi kääntää vaikka jokaista vuosikymmentä kohti edes yhtä uutta tarinaa. Tuskin myynti muuttuisi täysin tappiolliseksi muutaman ennen julkaisemattoman tarinan myötä. ???
Mitä tuohon 4,60€ maksavaan taskariin tulee, niin se saattaa hyvinkin olla Egypti-taskarin (https://inducks.org/issue.php?c=fi/TX2020ET) kaltainen ohut lätyskä. Tuota Egypti-taskariahan myytiin ainoastaan Helsingin Amos REXin Egypti-aiheisen näyttelun kylkiäisinä, joten uskoisin hinnan olleen korkea pienen painoksen takia.
Nyt jos vastaavanlaisen taskarin pistää levitykseen ympäri maan, niin ehkä siksi sen hintaakin on saatu hilattua alas päin.
Jännityksellä odotetaan, mitä tuleman pitää.
On tosiaankin ihmeteltävä noita nykyisiä erikoisnumeroita eli "Taskarispesiaaleja". Niiden kollektiivinen sivumäärä on paisutettu kovin suureksi, kun samaan aikaan perustaskareita on vähennetty/kutistettu, mutta ennenjulkaisemattomien tarinoiden määrä on siitä huolimatta pienentynyt. Lisäksi tuntuu, että tarinoiden valinnassa ei ole käytetty kovin kummoista harkintaa, vaan suurin osa on aivan perussettiä viimeisen parinkymmenen vuoden ajalta. Siis UUSINNOISTA.
En ylipäätään edelleenkään ymmärrä yhtään, miksi numeroiduista Teemataskareista luovuttiin. Numerointi selkeyttää paljon ja kannustaa keräilyyn, enkä usko hetkeäkään, että se olisi vähentänyt satunnais- tai heräteostoja. Teemataskareista oli muodostunut vuosien aikana perusnumeroille hyvä sisarsarja, jolla oli jo perinteitä. Joo, parin viimeisen vuoden aikana Teematkin olivat vähän keskinkertaisia, mutta sekin johtui uusintojen paljoudesta ja muuten kyseenalaisista tarinavalinnoista.
Keskinkertaisetkin Teemat pätkivät silti 100-0 tämän nykyisen systeemin, jossa erikoisnumerot ovat käytännössä Teemataskareita mutta eivät ole oikeasti Teemataskareita vaan jotakin ihmeellisiä Kulkupeli-Taskareita ja Huussi-Taskareita. Numeroista on luovuttu, jolloin kokoelma on vähemmän yhtenäinen ja et varmasti muista, missä järjestyksessä ne pöydällä olevat kirjat kuuluvat hyllyyn, jos et netistä tarkista...Ja tosiaan, lisää uusintoja/sivuja/hintaa, entistä vähemmän uusia tai uusvanhoja tarinoita. Nuo pelkistä uusintajulkaisuista koostuvat "juhlataskarit" ovatkin sitten ihan älytön veto.
”Aivan minimissä”. Noh, minusta kaksikymmentä taskaria vuodessa – ensi vuonna siis 12 tavallista taskukirjaa, viisi ”tuplaspesiaalia” ja kolme mahdollisesti ohuempaa taskaria – on yhä iso määrä.
Minusta ei ole. Verrattuna esim. Saksaan tai muihin Pohjoismaihin ei ole. Verrattuna Suomen aiempaan tilanteeseen ei ole. Ja kysehän on ennen kaikkea ennenjulkaisemattomista tarinoista tai tasapainoisesta yhdistelmästä niitä ja hyvin valittuja uusintoja. Perustaskareista pudotettiin muutama vuosi sitten kerralla reilut 1300 sivua sarjakuvaa. Erikoisnumerot, joita määrällisesti on "paljon", ovat siirtyneet aina vain enemmän hyvin satunnaisen oloisesti poimittuihin uusintoihin. Ei ole enää Roope-setää, ei DuckTalesiä, ei Satasivuisia, ei Aikakonetta, ei Mini-Taskareita, ei Supertaskareita, ei Iinestä tai Iines-pokkareita, ei Ankkojen maailmanhistoriaa, ei Ankalliskirjallisuuden klassikoita, ei mitään muitakaan kovakantisia...Listaa voisi vielä jatkaakin, eikä näiden tilalle ole saatu mitään. (Paitsi Barksia, Rosaa ja Jippesiä(!) kovakantisissa, ja Klassikkoon o.s. Ekstraan sekä viikkolehteen hiukan lisää sivuja, jotka täytetään Barksilla ja Rosalla.)
Tietenkin minimi-sanan käyttö oli kärjistys, mutta ymmärtänet pointin. Tiedän kyllä, että printtijulkaisut ylipäätään ovat hiipuneet, ja Suomessa vielä keskimääräistä enemmän, mutta olen aina ollut ja tulen aina olemaan niin italialaisen Disney-sarjakuvan kuin ylipäätään printtisarjakuvan puolestapuhuja ja olen sitä mieltä, että viime vuosina on tällä saralla tehty paljon huonoja päätöksiä.
Julkaisujen tasosta ei ole pidetty riittävän hyvää huolta ja niitä on markkinoitu kuluttajille huonosti, ja ainoina ratkaisuina vähentyneeseen tuottoon on nähty toimitusten ja toimituksellisten osioiden kutistaminen (mikä on heikentänyt julkaisujen tasoa entisestään), uusintojen suosiminen ennenjulkaisemattomien tarinoiden kustannuksella (mikä on heikentänyt julkaisujen tasoa entisestään) sekä julkaisujen karsiminen kovalla kädellä. Kuten edellä vähän listasinkin, perinteisesti meillä on ollut monia erilaisia julkaisuja niin italialaiselle kuin muullekin Disney-sarjakuvalle. Erikokoisia, -näköisiä, -sisältöisiä, -fiiliksisiä ja -hintaisia tuotteita, jotka toivat himoharrastajille mukavasti vaihtelua ja houkuttelivat satunnaislukijoita vähän "jokaiselle jotain" -tyyliin. Tämänhetkinen tilanne, jossa tarjolla on käytännössä vain samankokoisia ja -oloisia Taskareita, viikkolehti ja Klassikko, ei edesauta nykyisten lukijoiden kiinnostuksen säilymistä eikä potentiaalisten uusien kiinnostuksen heräämistä.
Sinänsä tärkeää ei varmaan ole julkaisujen määrä, vaan laatu. Ainakin omasta mielestäni taskarien ja muidenkin Disney-julkaisujen laatua saisi reippaasti lisätä. On aivan liikaa joko tuttujen klassikoiden uusintoja taikka huonosti kirjoitettuja ja piirrettyjä uusia sarjoja. Jos kääntäminen maksaa paljon, pitäisi keskittyä kääntämään olennaisia töitä.
No tämähän on taas niin subjektiivinen asia. Uusintoja on siis tietenkin reilusti liikaa, se on ihan selvä, mutta uusien tarinoiden kohdalla mielipiteet vaihtelevat paljon.
Kuinka toimitus osaisi määritellä sen, mikä on hyvin tai huonosti kirjoitettu tai piirretty, kun tälläkin harrastajien foorumilla on vuosien saatossa huomattu, että jo italialaisen Disney-sarjakuvan ystävien keskuudessa on merkittäviä näkemyseroja? Olisi aika mahdotonta esimerkiksi Taskarien sisällöstä sanoa, mikä on olennaista ja mikä ei. Toiset tykkäävät lähinnä Mikistä, toiset Taikaviitasta tai Tuplanollasta. Pitkiä seikkailuja vai hervotonta huumoria? Onko Cavazzano vielä kurko vai onko Mottura maailman paras Disney-piirtäjä? Onko Francesco Guerrini nero vai onneton töhertäjä? Kumpi on parempi, Casty vai Faraci? Faccini vai Ziche? Kuinka hyviä piirtäjiä ovat Valerio Held ja Roberto Marini? Kuka "uusista" tekijöistä on paras? Kuka on ylihypetetty ja kuka taas aliarvostettu?
Jokaisella harrastajalla on tai pitäisi olla mielipide näihin kysymyksiin, mutta yhteistä linjaa olisi hyvin vaikea löytää. Siksikin on tärkeää, että Disney-sarjakuvaa julkaistaan mahdollisimman laajasti ja monipuolisesti. Osin juuri monimuotoisuutensa ansiostahan se niin suosittua on. Olen siis vahvasti sitä mieltä, että tarvitaan niin määrää kuin laatuakin.
Jos Taskareihin palataan, niin toki minuakaan Saksassa(?) tehtävät päätökset niiden sisällöstä eivät ole täysin vakuuttaneet viime vuosina. Faktahan on se, että esim. juuri Saksassa monet helmet julkaistaan perustaschenbuchien sijaan erilaisissa sisarjulkaisuissa. Suomessa tätä laatuvajetta paikattiin valikoimalla Tupliin, Triploihin ja 400-sivuisiin Taskareihin usein oikein hyvää lisämatskua, ja toki Teemat, Superit, Roope-setä ja monet muut julkaisut kulkivat rinnalla täydentämässä tarjontaa. Nyt tämä kaikki on mennyttä, ja perus-Taskarien ulkopuolella saadaan hyvällä tuurilla pari oikeasti kunnolla kiinnostavaa ennenjulkaisematonta sarjaa vuodessa erikoisnumeroissa. Köyhää on.
En kuitenkaan edelleenkään yhdy heihin, joiden mielestä Taskareissa nähtävien tarinoiden taso olisi surkea. Kulta-aikaa ei eletä, mutta kyllä siellä paljon hyvääkin on. Taso tuntuu heikommalta kuin onkaan, kun muuta tarjontaa on niin vähän ja kaikki "paineet" hyvän italo-Disneyn suomeksi saamisen suhteen lepäävät Taskarin harteilla. Perustaskarithan eivät oikeastaan koskaan ole olleet tasaisen maagisia numerosta toiseen – vaihtelua oli jo 70-luvulla. No okei, ysärin alku oli aika timanttinen...
Minulla on nyt tuorein taskari hyppysissäni ja ainoa uudistus on,
että Giorgio Cavazzano piirtää tämän vuosikerran kannet ja ilmeisesti myös selkämyskuvan.
Jep, hyvin pitkälti näin. Ihmettelen kyllä, jos tuo on se asia, mitä oikeasti mainostivat uudistuksena. Vanha kunnon Giorgio on aika monesta Taskari-kannesta ja -selkämyskuvasta vastannut aiemminkin.
Hinta pysyy samana kuin aiemmin, eli 6,90€
Ja sisältö on identtinen muiden maiden taskarien kanssa.
Sivumääräkään ei siis vähene, eikä uusintoja ole. Onneksi!
Tämä on kyllä hieno asia (paitsi hinta, mutta minusta se on edelleen ihan huokea – eipä sitä ostettavaa sarjakuvaa kovin paljon ole kuitenkaan). Luoti siis väistetty tällä kertaa.
Minä kyllä ihmettelen välillä näitä kansia.
Melkein kolmen ja puolen vuoden ajan saimme nauttia Paolo Motturan kauniista ja uniikeista kansista, ja nyt sitten meillä julkaistaan uusi tuplataskari pelkällä Akun naamalla. Ja sekin naama näyttäisi olevan repäisty jonkin tarinan sivuilta. Tälläkö saadaan myyntikäyrät nousuun? Ainakin halvemmaksi tällaiset kannet tulevat kuin mittatilaustyönä tilatut vesivärimaalaukset.
Cavazzanon kansi taskariin 521 sentään näyttää järkevältä kannelta, vaikka ei sekään Motturaan kuvituksiin verrattuna erityisen säväyttävä ole.
Periaatteessa kai voi olla niinkin, että Mottura ei ole enää jostain syystä halunnut tai ehtinyt noita kansia Suomeen piirtää.
Kokeneet palstalaiset varmaankin muistavat, kuinka paljon olen täällä Paolo Motturaa takavuosina hehkuttanut. Yksinkertaisesti kyseessä on minusta Disney-sarjakuvahistorian paras piirtäjä. Näin ollen olen totta kai myöskin ilolla ottanut vastaan Motturan taiteilemat upeat kannet ja ylipäätään sen, että Suomen-toimituksessa jo muutamia vuosia aiemmin jollain tavalla tunnuttiin heräävän Paolon erinomaisuuteen.
Tästä huolimatta on sanottava, että toivoisin kansikuvien tekijöiden vaihtelevan perinteiseen tyyliin. Motturan taide ei toki koskaan maistu puulta ja Cavazzanonkin taidot tiedetään, mutta kun hyvien tekijöiden paljous ja tyylillinen monimuotoisuus on Disney-sarjakuvan hienoimpia puolia, haluaisin nähdä tätä hyödynnettävän kansikuvissakin. On myös syytä huomioida, että se lapsenlapselleen Taskarin ostamista harkitseva mummo ei välttämättä osaa arvostaa Paolon tyyliteltyä mutta yksityiskohtaista taidetta samaan tapaan kuin me. Kuten ylempänä jo totesin, meiltä puuttuu nykyisin se totutun monipuolinen valikoima Disney-sarjakuvia, ja siksikin olisi nähdäkseni hyvä, jos kirjojen ulkonäössä olisi tyylillisiä eroavaisuuksia.
Omasta mielestäni optimaalisessa tilanteessa Mottura tekisi jatkossakin esimerkiksi noin joka kolmanteen tai korkeintaan joka toiseen Taskariin upean vesivärikannen ja muuten käytettäisiin muiden italialaistaitureiden töitä, tilattuja tai valmiita. En ole koskaan ymmärtänyt, miksi Topolinon kansikuvia on hyödynnetty niin älyttömän vähän Taskareissa (Ropsussahan näitä nähtiin). Komeita kansia, joista aika moni liittyy vieläpä johonkin tarinaan. Tuntuu jotenkin hassulta, että noita ei käytetä, mutta palkataan italialaispiirtäjiä taiteilemaan uusia kansikuvia – olkoonkin, että Motturan taideteokset ovat häikäisevän kauniita.
Asian voi toki nähdä niinkin, että tässä vertaillaan nyt timantteja ja smaragdeja, kun muistetaan, kuinka monen Taskarin kannesta Michel Nadorp aikanaan vastasi...
Mitä kansiin muilta osin tulee, olen sitä mieltä, että "Aku Ankan Taskukirja" -teksti on niissä nykyisin liian pientä tihrua. Tuon fonttikoon suhteenhan on seilattu vähän ees sun taas jo vuosia, mutta nyt se tuntuu jämähtäneen kovin mitättömäksi. Taskari on instituutio, ja fonttikin on suorastaan ikoninen – niin aktiivisen harrastajan kuin satunnaislukijankin pitäisi kyetä helposti tunnistamaan Taskari Taskariksi jo metrien päästä. Joo, tiedän, että viimeisin muutos pienempään fonttiin loi Motturan taiteelle enemmän tilaa. Tästä ei kuitenkaan ole näköjään luovuttu, vaikka Cavazzanon kansikuvan yläosa on ihan tyhjää.
Tuosta pienestä numerosta ja sen yhteyteen ympätystä vuosilukuhärpäkkeestäkään en tykkää yhtään, mutta tämä jos jokin lienee ihan makuasia. Onneksi sentään niistä kannen alareunan hahmolitanioista on näköjään luovuttu. Ne olivat turhaan viemässä tilaa ja sekavoittamassa kantta, mainitut sankarit oli valittu miten sattuu (muutamien kirjassa esiintyvien hahmojen poimiminen kanteen "kiinnostavina" oli minusta jo lähtökohtaisesti omituista) ja niissä oli moneen kertaan vielä virheitäkin (mainostettu hahmo ei esiintynyt ko. kirjassa).
Jos joku on ostanut, kertokaas tosiaan mitä ne uudistukset tarkoittivat.
Sen kun tietäisi. Sivumäärä on siis sama, kaikki tarinat ovat uusia, hinta ennallaan, Zichekin tutulla paikallaan. Cavazzano on tosiaankin piirtänyt kansikuvan, mutta ei se ihan uudistuksesta käy (eikä joulukuun kansikaan ollut Motturaa).
Ainoa huomattava muutos on, että Anna Hietaneva ja Kati Valli ovat toimituksessa Aki Hyypän ja Kirsi Aikasarrion rinnalla. Jos muutos on pysyvä, tämä on sentään hyvä uutinen. Viime vuodethan Hyyppä ja Aikasarrio ovat toimittaneet Taskaria kahdestaan, ja parantamisen varaa on ollut.
Viime vuosinahan esimerkiksi tarinoiden tekijöiden nimien saaminen oikein on tuntunut olevan Taskari-toimitukselle aivan ylivoimaisen vaikeaa. Virheitä on ollut lähes joka Taskarissa niin sisällysluettelossa kuin tarinoiden avaussivuilla, ja välillä ihan kasapäin. Yksisivuisia kirjoittanut Gorm Transgaard oli varmaan 80% kerroista "Trasgaard", ja italialaistekijöiden nimissäkin kämmejä on riittänyt. Siis huom. ei typoja, vaan tietämättömyydestä ja/tai huolimattomuudesta johtuvia virheitä. No, nyt on lisätty kaksi toimittajaa ja yhtään mokaa ei vuoden ensimmäisen Taskukirjan tekijätiedoissa ole. Sattumaa vai ei? Se jää nähtäväksi.
En siis yritä ketään yksittäistä henkilöä mollata, se tehtäköön selväksi. Enhän edes tiedä, kuka mistäkin virheestä on vastannut. Kollektiivisesti tällä saralla olisi kuitenkin pitänyt parempaan pystyä ja jatkossa toivon mukaan pystytään. Yksittäisiä mokia sattuu paremmissakin piireissä, se on selvää, mutta tuo viime vuosien synkkä trendi ei kyllä saisi enää toistua.
En toki usko, että oman toimituskuntansa vahvistumistakaan olisivat kehdanneet mainostaa "Taskarin uudistumisena"...Eli kovin on mystistä. Jos nuo hämärät "lisätaskarit", joista ei vielä tiedetä mitään, liittyvät asiaan jotenkin, on silti ollut virheellistä mainostaa tammikuun Taskukirjaa noilla sanoilla. Taskareissa kun ei nykyisin ole sitä toimituksen lätinäsivuakaan, jossa tätä uudistusta olisi voitu avata, ihan arvailuksi menee. Himmeää!
-
Viitaten juuri mainittuihin nimenkirjoitusvaikeuksiin: Rodriques/Rodriquez, Bernado/Bernardo, nämä esimerkit eivät taskarista vaan ihan Aku Ankasta - jos eivät tekijätietojen nimet ole suomalaiselta kalskahtavia, niin ongelmia tuntuu ilmenevän.
-
Periaatteessa kai voi olla niinkin, että Mottura ei ole enää jostain syystä halunnut tai ehtinyt noita kansia Suomeen piirtää.
Tosiaan, harmistuksissa tämä vaihtoehto ei käynyt minulla mielessäkään. Syyttävä sormi saattaa osoittaa välillä turhan helposti toimituksen suuntaan.
Kokeneet palstalaiset varmaankin muistavat, kuinka paljon olen täällä Paolo Motturaa takavuosina hehkuttanut.
Tästä huolimatta on sanottava, että toivoisin kansikuvien tekijöiden vaihtelevan perinteiseen tyyliin.
Tästä minä olen samaa mieltä.
Esim. Roope-setä -lehdessä ei koskaan tainnut olla vaihetta, että kansipiirtäjä ei oli vaihdellut. Toki kaudesta toiseen, jonkun piirtäjän töitä saattoi näkyä kannessa useammin, mutta silti vuosikertaan mahtui aina useiden taitavien taiteilijoiden kansia.
Vain sitä kummallista vaihetta vuosien 1997-2000 välillä vieroksun, kun kansikuvat valittiin aluksi Barksin ja myöhemmin myös muiden piirtäjien tarinoista irrotetuista ruuduista. Vastaavanlaiset ruutukannet eivät koskaan ole olleet mieleeni.
Sellainenkin idea on käynyt mielessä, että ehkä jokaisen vuosikerran kansista ja selkämyskuvasta voisi vastata aina uusi piirtäjä.
Nyt kun meillä on ollut Paolo Motturan upeita kansia ja selkämyskuvakin, ja kun tänä vuonna kansista ja selkämyksestä vastaa Giorgio Cavazzano, niin ehkä ensi vuoden vuosikerran kannet ja selkämyksen voisi piirtää vaikkapa Corrado Mastantuono.
Vuoden 2024 kansista ja selkämyksestä voisi vastata Fabio Celoni
Vuoden 2025 Enrico Faccini ja niin edelleen...
Saksalainen Duckipedia-sivusto tarjoaa taas kurkistuksen tuleviin taskareihin ja meillä maaliskuun taskariin on odotettavissa seuraavanlaisia tarinoita: https://www.duckipedia.de/LTB_569
Kiinnostavinta antia poimin taas tähän:
Taskarin johtosarja (https://www.lustiges-taschenbuch.de/sites/default/files/preview/LTB-569_005.jpg)
Käsikirjoitus Sune Troelstrup
Piirrokset Giorgio Cavazzano
30 sivua
Brigitta, Amelia e l'alleanza disastrosa (https://inducks.org/story.php?c=I+TL+3451-1P)
Käsikirjoitus ja piirrokset Silvia Ziche
57 sivua
Paperinik, i giorni del disonore (https://inducks.org/story.php?c=I+TL+3460-1P)
Käsikirjoitus Marco Gervasio
Piirrokset Emmannuele Baccinelli
61 sivua
Paperino e la stravaganza pennuta (https://inducks.org/story.php?c=I+TL+3219-4)
Käsikirjoitus ja piirrokset Enrico Faccini
29 sivua
-
Nyt olisi kelpo taskarisetti myynnissä Naantalissa pidettävässä huutokaupassa.
Numerot 1-500 ensipainoksina. Aloitushinta 800€.
https://www.rannikkoseutu.fi/elamanmeno/art-2000009443672.html
-
Egmont on taas julkaissut tulevien taskarien kansia ja saksalainen Duckipedia (https://www.duckipedia.de/Covergalerie_Lustiges_Taschenbuch)-sivusto kertoo niiden sisällöistä.
Poimin taas tähän kiinnostavimpia tarinoita:
Aku Ankan taskukirja 523 Kansi (https://storyhouseegmont.fi/wp-content/uploads/2022/11/9789513248673_kansi-768x1155.jpg)
Topolino e il ritorno dell'uomo falena (https://inducks.org/story.php?c=I+TL+3471-1P)
Käsikirjoitus Sergio Badino
Piirrokset Andrea Malgeri
52 sivua
Megaricchi... una poltrona per tre (https://inducks.org/story.php?c=I+TL+3475-5P)
Käsikirjoitus Bruno Enna
Piirrokset Alessandro Perina
126 sivua
Aku Ankan taskukirja 524 Kansi (https://storyhouseegmont.fi/wp-content/uploads/2022/11/9789513248680_kansi-768x1155.jpg)
La Banda Bassotti e il furto quasi perfetto (https://inducks.org/story.php?c=I+TL+3411-1P)
Käsikirjoitus ja piirrokset Silvia Ziche
59 sivua
La sfida di Fantomius (https://inducks.org/story.php?c=I+TL+3237-1)
Käsikirjoitus ja piirrokset Marco Gervasio
30 sivua
Zio Paperone e la P.A.I. Paper Artificial Intelligence (https://inducks.org/story.php?c=I+TL+3494-1)
Käsikirjoitus Giorgio Pezzin
Piirrokset Alessandro Perina
30 sivua
Duckipedia-sivua selaamalla näkee myös Saksassa tulossa olevien taskarien kansia, ja niistä selviää, että syksyllä olisi tulossa vielä I due vendicatori (https://inducks.org/story.php?c=I+TL+3275-1P), missä Fantom Ankan ja Taikaviitan tiet risteävät.
-
Inducksia selaillessani osui eteeni kuva, joka julkaistaan meillä tämän vuoden taskarien selkämyksessä.
Luulin, että kuva olisi tilattu erikseen suomalaisia taskareita varten, mutta se onkin julkaistu jo italiassa.
Minä spoilasin sen vahingossa itseältäni.
Jos joku muukin haluaa kuvan nähdä, niin laitan sen tähän spoileri-tagin alle.
[spoiler](https://inducks.org/hr.php?image=https%3A%2F%2Foutducks.org%2Fwebusers%2Fwebusers%2F2022%2F07%2Fit_gcdn_79a_001.jpg&html=1)[/spoiler]
-
Sanomaa voisi syyttää valheellisesta mainonnasta, tämä askettäin tullut taskari jossa oli Taikaviitta kannessa sisälsi totuttuun tapaan vain yhden Taikaviitta-seikkailun kun taas kannesta olisi voinut päätellä että koko taskari on Taikaviittaa.
-
Sanomaa voisi syyttää valheellisesta mainonnasta,
No ei. Sehän on ihan yleinen aikakauslehtien tapa, että kiinnostava henkilö tai hahmo laitetaan kanteen ja sillä myydään. Kenenkään ei odoteta ajattelevan, että hahmo tai henkilö kattaa koko kyseisen julkaisun.
-
Sanomaa voisi syyttää valheellisesta mainonnasta, tämä askettäin tullut taskari jossa oli Taikaviitta kannessa sisälsi totuttuun tapaan vain yhden Taikaviitta-seikkailun kun taas kannesta olisi voinut päätellä että koko taskari on Taikaviittaa.
Aaahhh!
Niitä aikoja, kun Taikaviittaa sai lukea koko taskukirjallisen. Siksi Aku ankan Taskukirja 41: Aku Taikaviitta on aina minulle se numero uno.
-
No ei. Sehän on ihan yleinen aikakauslehtien tapa, että kiinnostava henkilö tai hahmo laitetaan kanteen ja sillä myydään. Kenenkään ei odoteta ajattelevan, että hahmo tai henkilö kattaa koko kyseisen julkaisun.
No tuossa tapauksessa voisi odottaa Hämistä jossa ei ole itse Hämistä ollenkaan vaan ainoastaan Peter Parker.
Aaahhh!
Niitä aikoja, kun Taikaviittaa sai lukea koko taskukirjallisen. Siksi Aku ankan Taskukirja 41: Aku Taikaviitta on aina minulle se numero uno.
Juu se oli silloin nyt Superin jälkeen 1+ tarinaa kerran pari vuodessa.
Superista puheenollen siinä olleen päätarinan päätöksestä ei ole tullut uutisia näemmä.
-
^Nimi on AKU ANKAN Taskukirja, silti siellä pyörii kaiken maailman hiiret ja hopot.
-
No tuossa tapauksessa voisi odottaa Hämistä jossa ei ole itse Hämistä ollenkaan vaan ainoastaan Peter Parker.
Mitä ihmettä? Sähän kirjoitit, että oli yksi Taikaviitta-tarina. Se tarkoittaa, että Taikaviitta oli kannessa ja Taikaviitan seikkailu oli myös sisäsivuilla eikä pelkästään Aku Ankan (sehän kai Taikaviitan alter ego on) kommelluksia.
-
Mitä ihmettä? Sähän kirjoitit, että oli yksi Taikaviitta-tarina. Se tarkoittaa, että Taikaviitta oli kannessa ja Taikaviitan seikkailu oli myös sisäsivuilla eikä pelkästään Aku Ankan (sehän kai Taikaviitan alter ego on) kommelluksia.
Jos kannessa on Taikaviitta ja sitä mainostetaan Taikaviitta-akkarina niin silloin siinä voisi odottaa olevan enemmänkin kuin 1-2 tarinaa Taikaviittaa, Aku Ankka on toki Taikaviitan Alter Ego mutta vain harvoin.
Yhtä hyvin voisivat läiskästä Taikaviitta mukana tekstin kanteen ja sitten se mainostettu olisi mukana vain yhdessä ruudussa eli kansi olisi oikeassa mutta lukijat eivät välttämättä olisi tyytyväisiä.
-
Jos kannessa on Taikaviitta ja sitä mainostetaan Taikaviitta-akkarina niin silloin siinä voisi odottaa olevan enemmänkin kuin 1-2 tarinaa Taikaviittaa,
Missä sitä nyt on Taikaviitta-akkarina mainostettukin? Edes tuossa kannessa ei näköjään lue Taikaviittaa, on vain Taikaviitan kuva. Samaan tapaan vaikkapa Mustanaamiossakin oli monesti vain yksi Mustanaamio-tarina ja muut tarinat olivat muista hahmoista. Jos mennään historiaan, niin Action Comics -lehdessä oli pitkään vain yksi lyhyehkö (n. 15 sivua) tarina Teräsmiestä ja muuta 3-4 tarinaa olivat muilta sankareilta. Kuitenkin melkein poikkeuksetta Teräsmies oli kannessa jokaisessa numerossa. Ja toisaalta, kuten tuossa aiemmin mainittiin, julkaisun nimi on Aku Ankan taskukirja eli lähtökohtaisesti pitäisi olla Aku Ankan seikkailuja. Kuitenkin on ollut taskareita, jotka ovat olleet enemmän esimerkiksi Mikki Hiiren seikkailuja ja Mikki on ollut kannessakin. Sehän vasta harhaanjohtavaa mainontaa on.
-
Minusta se mitä kannessa näkyy on mainostamista eli kun Taikaviitta on kannessa voisi odottaa että siellä on enemmän kuin 1 muutaman sivun tarina.
Aku Ankka on Taikaviitta mutta vain 1/10 tarinassa kuten Hessu Hopo, Iines Ankka, jne ovat Supersankareita aina välillä (tosin Super-Hessu tarinoita julkaistaan täällä enemmän kuin Taikaviitan seikkailuja).
-
Ja toisaalta, kuten tuossa aiemmin mainittiin, julkaisun nimi on Aku Ankan taskukirja eli lähtökohtaisesti pitäisi olla Aku Ankan seikkailuja. Kuitenkin on ollut taskareita, jotka ovat olleet enemmän esimerkiksi Mikki Hiiren seikkailuja ja Mikki on ollut kannessakin. Sehän vasta harhaanjohtavaa mainontaa on.
Minä olen aina olettanut, että Aku Ankan taskukirja viittaa lehteen eikä samannimiseen hahmoon. Takavuosinahan oli samalta toimitukselta myös Iines-lehtiä ja Iines-pokkareja.
Itse sisällönvastaavuusongelmasta olen sitä mieltä, että jos Taikaviitta on kannessa mainostanut aina tähän asti Taikaviitan seikkailuja sivulla, on suunnittelija syyllistynyt nyt harhaanjohtamiseen. Itse ainakin miellän hahmon vähän peruskaartia eksoottisemmaksi, joka ei sovellu kansikuvapojaksi ilman katetta.
-
En nyt tiedä onko Taikaviitassa ollut mitään "eksoottista" enää vuosikymmeniin, ehkä joskus 90-luvulla hahmo saattoi olla sillä lailla "harvinainen vieras" että edes joka toisessa numerossa ei välttämättä Taikaviittaa nähty.
Mitä tähän keskusteluun muuten tulee, niin kannattaa ehkä joskus vilkaista Taskarin sisällysluetteloa ennen ostamista, jos vielä 2020-luvulla tulee yllätyksenä että yksi hahmo ei vaan enää valtaa kokonaista numeroa. Taikaviitta-kansia tulee joka tapauksessa jatkossakin näkymään tässä sarjassa, sisällön ollessa suunnilleen samaa mitä nytkin.
-
En nyt tiedä onko Taikaviitassa ollut mitään "eksoottista" enää vuosikymmeniin, ehkä joskus 90-luvulla hahmo saattoi olla sillä lailla "harvinainen vieras" että edes joka toisessa numerossa ei välttämättä Taikaviittaa nähty.
Mitä tähän keskusteluun muuten tulee, niin kannattaa ehkä joskus vilkaista Taskarin sisällysluetteloa ennen ostamista, jos vielä 2020-luvulla tulee yllätyksenä että yksi hahmo ei vaan enää valtaa kokonaista numeroa. Taikaviitta-kansia tulee joka tapauksessa jatkossakin näkymään tässä sarjassa, sisällön ollessa suunnilleen samaa mitä nytkin.
Samaa mieltä sisällysluettelon katsomisesta ihan kaikissa painotuotteissa, jotka aikoo ostaa. Katson Taikaviitan eksoottiseksi sillä perusteella, että hahmo seikkailee etupäässä hieman lehtiä harvemmin ilmestyvissä taskareissa.
-
Jos on yllättynyt siitä, että taskarin kannen kuva ei ehkä viittaa kuin yhteen mukana olevaan tarinaan kertoo, että ei ole ilmeisesti lukenut taskareita sitten 80-luvun puolivälin...
Samasta yllättyminen Aku Ankka -lehtien suhteen taas ajoittaa tuoreimmat lukukokemukset 50-luvun B-numeroihin...tuo on kyllä ihan sääntö. Jos kannessa olisi joku "Taikaviitta-erikoisnumero"-ilmoitus mutta mukana vain yksi Taikis-tarina niin sitten ymmärtäisin (vaikka kyllä tällaisiakin tapauksia on muistaakseni ollut ainakin Roope-sedässä...)
Tai tietysti jos ei ole ikinä lukenut yhtään näitä, niin ei ehkä ole tottunut konventioihin. Tuli mieleen joskus aikoinaan esiin tullut jenkkisupersankarilehtien ensilukijan hämmennys siitä, että kannessa ja sisäsivuilla oli eri piirtäjä, jotain mitä lehtien julkaisutapaan tottuneet ovat pitkään pitäneet normaalina.
-
Nyt vasta näin taskarin kannen mainoksen Aku Ankan takakannessa ja itselle tuli lähinnä mieleen että kuva on valittu taskarin nimen mukaan. Taikaviitta sopii yölinnuksi joten siinä mielessä kannen kuva on nimeä kuvaava eikä niinkään taskarin sisältöä. Kyseessä ei kuitenkaan ole erikoisnumero
-
Tänään on Egmontin julkaisukalenterissa laitettu näkyviin elokuunkin Taskarijulkaisut. Alla linkit kansikuviin ja sisällysluetteloihin.
AATK 526; Lomaraha (ilm. 5.7.2023)
https://storyhouseegmont.fi/wp-content/uploads/2022/11/9789513248703_kansi.jpg
https://storyhouseegmont.fi/wp-content/uploads/2022/11/9789513248703_lisakuva.jpg
Aku Ankan parhaat osa 4 (ilm. 12.7.2023)
https://storyhouseegmont.fi/wp-content/uploads/2022/11/9789513248796_kansi.jpg
https://storyhouseegmont.fi/wp-content/uploads/2022/11/9789513248796_lisakuva1.jpg
https://storyhouseegmont.fi/wp-content/uploads/2022/11/9789513248796_lisakuva2.jpg
https://storyhouseegmont.fi/wp-content/uploads/2022/11/9789513248796_lisakuva3.jpg
AATK 527; Kartalla? (ilm. 2.8.2023)
https://storyhouseegmont.fi/wp-content/uploads/2022/11/9789513248710_kansi.jpg
https://storyhouseegmont.fi/wp-content/uploads/2022/11/9789513248710_lisakuva.jpg
Ensilantti (ilm. 9.8.2023)
https://storyhouseegmont.fi/wp-content/uploads/2022/11/9789513248802_kansi.jpg
https://storyhouseegmont.fi/wp-content/uploads/2022/11/9789513248802_lisakuva.jpg
-
Minulla on nyt tuorein taskari hyppysissäni ja ainoa uudistus on,
että Giorgio Cavazzano piirtää tämän vuosikerran kannet ja ilmeisesti myös selkämyskuvan.
Hinta pysyy samana kuin aiemmin, eli 6,90€
Tämä on kyllä hieno asia (paitsi hinta, mutta minusta se on edelleen ihan huokea – eipä sitä ostettavaa sarjakuvaa kovin paljon ole kuitenkaan). Luoti siis väistetty tällä kertaa.
Väistöliike kesti sitten sen puolisen vuotta, sillä taskari sai juuri historiallisen kovan hinnankorotuksen, kun vielä viime kuussa 6,90€ maksanut taskari maksaa nyt 7,90€.
Aiempi hinnan korotus tapahtui kesäkuussa 2020 ja silloin taskarin hinta nousi 6,30€sta 6,90€een ja se on pysynyt samana tähän kuuhun asti.
Olisiko maltillisempi hinnankorotus yhden tai kahden vuoden välein kuitenkin ollut parempi kuin näin iso korotus pitkän ajan jälkeen? Luulisi, että varsinkin lapsilla alkaa olla korkea kynnys uuden taskarin ostamiseen.
Ai niin! Taskarien neljännellä sivulla julkaistava Silvia Zichen pilakuva on viime aikoina ollut harmittavan usein uusinta, kuten myös tälläkin kertaa.
Mukaan on vielä päätynyt toinenkin uusinta (https://inducks.org/story.php?c=I+TL+2483-02) Aku Ankan satasivuiset-sarjan alpparista Kauhujen kartano, vuodelta 2006. Sekin vie vain sivun kirjasta, mutta jos julkaisun hintakin nousee, niin olisi todellakin syytä pitää huoli, että sisältö pysyy ennen julkaisemattomana.
-
Luulisi, että varsinkin lapsilla alkaa olla korkea kynnys uuden taskarin ostamiseen.
Eipä niitä taideta enää paljon ostaa. Ainakin jokaisessa kaupassa taskarivalikoima on supistunut lyhyen ajan sisällä huomattavasti. Joissakin on hyllyssä enää kaksi tai kolme uusinta numeroa eikä ollenkaan erikoisnumeroja. Myös myynnissä olevien numerojen kappalemäärä hyllyssä viety ihan minimiin
-
Väistöliike kesti sitten sen puolisen vuotta, sillä taskari sai juuri historiallisen kovan hinnankorotuksen, kun vielä viime kuussa 6,90€ maksanut taskari maksaa nyt 7,90€.
Aiempi hinnan korotus tapahtui kesäkuussa 2020 ja silloin taskarin hinta nousi 6,30€sta 6,90€een ja se on pysynyt samana tähän kuuhun asti.
Olisiko maltillisempi hinnankorotus yhden tai kahden vuoden välein kuitenkin ollut parempi kuin näin iso korotus pitkän ajan jälkeen? Luulisi, että varsinkin lapsilla alkaa olla korkea kynnys uuden taskarin ostamiseen.
Eli perustaskari maksaa nyt yhtä paljon kuin Tupla takavuosina? Toivottavasti viikkorahat nousevat samaa tahtia. Muistan nähneeni Tuplan kalliina hankintana silloin kun tulot koostuivat vain viikkorahoista.
-
Eli perustaskari maksaa nyt yhtä paljon kuin Tupla takavuosina? Toivottavasti viikkorahat nousevat samaa tahtia. Muistan nähneeni Tuplan kalliina hankintana silloin kun tulot koostuivat vain viikkorahoista.
Aikanaan Taskukirja (256 sivuinen) maksoi 2,95 mk! Muistaakseni se yksi taskukirja, joka maksoi tuon silloin oli vuodelta 1971 ja rahamuuntoketoimesta saadaan 4,52 €.
Mitäs se taskukirja nykyää maksaa 7,90 €
Mitä 7,90 € olisi markka-aikana vuonna 1971...5,15 mk. Eli taskirjan hinta on noussut
Pikkasen on kyllä tullut korotusta tuohon taskukirjaan!2,20 mk...ei ihan tuplia!
Ja sitten, kun ottaa huomioon, että ennen ei ollut uusintoja ja vanhat kunnon italialaiset piirtäjät teki tosi hyviä tarinoita ja ankatkin näytti oikeilta ankoilta eli osattiin piirtää tosi hyvin...onhan taskukirja selvästi liian kallis ja ihan kuraa nykyään.
Ah mutta yhden jutun unohdin...ennen joka toinen sivu oli vain väritetty...siihen sentään on saatu parannus, vaikka kyllä sitä taskukirjaa luki puolittain väritettynäkin!
-
Vilkaisin hintoja omasta taskarihyllystäni ja Inducksista.
Hinnat ovat tasaisesti nousseet alusta alkaen, mutta 1990-luvulla on ollut jopa hienoista hinnan laskua.
Toki samoihin aikoihin taskareiden mukana julkaistiin liitteitä, mitkä nostivat niiden numeroiden hintaa, joissa liitteitä oli mukana.
Kaikki taskarihinnat on poimittu ensipainoksista.
Taskarit 1-5 (1970-1971)
3,50 MK
Taskarit 6-17 (1971-1973)
3,95 MK
Taskarit 18-25 (1974-1975)
4,50 MK
Taskarit 26-32 (1975-1976)
5,50 MK
Taskari 33 (1977)
5,75 MK
Taskarit 34-37 (1977)
6,50 MK
Taskarit 38-42 (1978)
6,95 MK
Taskarit 42-48 (1979)
7,95 MK
Taskarit 49-50 (1980)
8,50 MK
Taskarit 51-59 (1980-1981)
9,50 MK
Taskarit 60-66 (1981-1982)
10,50 MK
Taskarit 67-69 (1983)
11,50 MK
Taskarit 70-72 (1983)
11,80 MK
Taskarit 73-79 (1984-1985)
13,00 MK
Taskarit 80-85 (1985)
13,90 MK
Taskarit 86-93 (1985-1986)
14,90 MK
Taskarit 87-99 & 101 (1986-1987)
15,90 MK
Taskari 100 (288 sivua!)
17,90 MK
Taskarit 102-109 (1988)
16,50 MK
Taskarit 110-117 (1989) (Numerosta 115 alkaen 264 sivua!)
16,90 MK
Taskarit 118-126 (1990)
17,20 MK
Taskarit 127-141 (1990-1991)
17,90 MK
POIKKEUS taskari 138!
17,20 MK
Taskarit 142-153 (1992) (Numerosta 142 alkaen 254 sivua!)
18,90 MK
Taskari 150 (288 sivua!)
19,90 MK
Taskarit 154-167 (1993-1994)
19,70 MK
Taskarit 165, 168 & 169 (Sisältävät liitteen!)
21,00 MK
Taskari 170 (1994)
19,90 MK
Taskarit 171-175
18,30 MK
TUPLA 176 (512 sivua!)
36,00 MK
Taskari 177
20,00 MK (Sisältää liitteen!)
Taskari 178-189 (1995)
19,00 MK
Taskarit 181 & 186
22,00 MK (Sisältää liitteen!)
TUPLA
35,00 MK
Taskarit 190-199 (1996)
19,90 MK
TUPLAT
37,00 MK & 39,00 MK
Taskari 201
22,00 MK (Sisältää liitteen!)
Taskarit 202-220 (1997-1998)
21,00 MK
TUPLAT
39,00 MK
Taskari 212
23,00 MK (Sisältää liitteen!)
Taskarit 221-238 (1998-1999) (Hinnat myös euroina alkaen numerosta 229)
22,00 MK
3,70 €
TUPLAT
41,00 MK
6,90 €
Taskarit 239-264 (2000-2001)
23,00 MK
3,87 €
TUPLAT
41,00 MK
6,90 €
Taskarit 265-276 (2002) (Vain eurohinnat alkaen numerosta 270)
4,00 €
23,78 MK
TUPLAT
7,00 €
41.62 MK
Taskarit 277-312 (2003-2005)
4,20 €
TUPLAT
7,20 €
Taskarit 313-336 (2006-2007)
4,30 €
TUPLAT
7,30 €
Taskarit 337-372 (2008-2010)
4,50 €
TUPLAT
7,50 €
TRIPLA
9,90€
Taskarit 373-384 (2011)
4,70 €
TUPLAT
7,70 €
TRIPLA
9,90 €
Taskarit 385-408 (2012-2013)
4,90 €
400 sivuinen
6,90 €
TUPLAT
7,90
TRIPLA
9,90 €
Taskarit 409-421 (2014)
5,20 €
400 sivuinen
6,90 €
TUPLAT
8,20 €
TRIPLA
9,90 €
Taskarit 422-434 (2015)
5,40 €
400 sivuiset
6,90 €
TUPLAT
8,20 €
TRIPLA
9,90 €
Taskarit 435-447 (2016)
5,70 €
400 sivuiset
6,90 €
TUPLAT
8,70 €
TRIPLA
9,90 €
Taskarit 448-471 (2017-2018)
5,90 €
400 sivuiset
7,00 € & 7,40 €
TUPLAT
8,90 €
TRIPLA
9,90 €
Taskarit 472-483 (2019)
6,20 €
400 sivuiset
7,50 €
TUPLAT
8,90 €
TRIPLA
10,90 €
Taskarit 484-488 (2020)
6,30 €
Taskarit 489-525 (2020-2023)
6,90 €
Taskari 526 (2023)
7,90 €
-
Tossa Kääk13 listassa ei näy mistä painoksesta on kyse! Ihmettelen vähän tuota taskukirjojen 1-5 hintaa...aika korkea.
Mulla taskukirjat maalla, mutta muistelen, että ihan alkupäässä joku maksoi 2,95 mk ja oli 1. painosta.
-
Hinta on jo lähes tuplaantunut siitä kun viimeksi (2002) olen taskarin uutena kaupasta ostanut. Siitä harvinainen sarja että olen aina luottanut niitä käytettynä tulevan vastaan eikä ole ollut pakko ostaa heti. Nykyään ei ole enää niin helppo löytää käytettynä
-
Tossa Kääk13 listassa ei näy mistä painoksesta on kyse! Ihmettelen vähän tuota taskukirjojen 1-5 hintaa...aika korkea.
Mulla taskukirjat maalla, mutta muistelen, että ihan alkupäässä joku maksoi 2,95 mk ja oli 1. painosta.
Merkkasin kaikkiin julkaisuvuodet sulkuihin, mutta tosiaan ensipainoksien hinnoista on kyse.
Ensipainokset jokaisesta taskarista löytyvät hyllystäni, joten pystyin tarkistamaan, ovatko hintatiedot yksyhteen inducks-listausten kanssa.
P.S. Lisäsin nyt listaan maininnan, että ensipainoksista on tosiaan kyse.
-
Valitettavasti kannattaa alkaa kuoppaa kaivamaan tuollaisten nostojen jälkeen. Taskari vai kolmipyörä? Varsinkin kun tuntuu että taskarit sisältää vain sitä bulkkia yleensä. Harvoja timantteja enää nykyään. Castyäkään ei ole näkynyt iäisyyteen. :(
-
Jooh, niin tärkeä kuin tämä sarja onkin ollut allekirjoittaneen ja kaiketi monen muunkin elämässä, voi kai silti todeta että aikansa kutakin. Eipä näitä varmaan enää ilman vuosikymmeniä jatkunutta traditiota julkaistaisikaan.
-
Merkkasin kaikkiin julkaisuvuodet sulkuihin, mutta tosiaan ensipainoksien hinnoista on kyse.
Ensipainokset jokaisesta taskarista löytyvät hyllystäni, joten pystyin tarkistamaan, ovatko hintatiedot yksyhteen inducks-listausten kanssa.
P.S. Lisäsin nyt listaan maininnan, että ensipainoksista on tosiaan kyse.
Onko mun muisti taas tehnyt kepposen, muuta tuolla ei ollut yhtään 2,95 mk taskaria!
Ehkä muistan sitten väärin ja hinta olikin 3,95 mk.
-
Tossa Kääk13 listassa ei näy mistä painoksesta on kyse! Ihmettelen vähän tuota taskukirjojen 1-5 hintaa...aika korkea.
Mulla taskukirjat maalla, mutta muistelen, että ihan alkupäässä joku maksoi 2,95 mk ja oli 1. painosta.
Kyllä 3,50 seisoa jäpöttää ykköskirjan ensipainoksen takakannessa.
Timo
-
Kyllä 3,50 seisoa jäpöttää ykköskirjan ensipainoksen takakannessa.
Timo
Oon kyllä ihan valmis jo laitettavaksi vanhainkotiin. Aikuisiän dementia etenee ja vauhdilla. Olin ihan varma, että muistin yhdessä taskarissa olleen 2,95 mk. Argghhhh! Se on tosi hämmentävää, ettei voi luottaa enää muistiin!
-
Oon kyllä ihan valmis jo laitettavaksi vanhainkotiin. Aikuisiän dementia etenee ja vauhdilla. Olin ihan varma, että muistin yhdessä taskarissa olleen 2,95 mk. Argghhhh! Se on tosi hämmentävää, ettei voi luottaa enää muistiin!
Sellaista on vanheneminen. Itse asiassa itse olisin ollut valmis vannomaan, että sen hinta oli alusta lähtien 3,95. Mutta olikin ensi alkuun sit 3,50. Jebajee.
Timo
-
Varsinkin kun tuntuu että taskarit sisältää vain sitä bulkkia yleensä. Harvoja timantteja enää nykyään.
Ihmettelen itsekin kyllä kovasti, että minkä asioiden perusteella päätökset taskarien tarinoista tehdään.
Olen tietoinen, että niistä käydään keskustelua usean eri maan toimituksen välillä (taskareidenkin päätoimittaja Aki Hyyppä mainitsi asiasta jossain haastattelussa), koska taskareita julkaistaan yhteispainatuksena ainakin yhdeksässä eri maassa.
Suomella on Aku Ankan Taskukirja
Ruotsilla Kalle Ankas Pocket
Norjalla Donald Pocket
Tanskalla Jumbopocket
Saksalla Lustiges Taschenbuch
Hollannilla Donald Duck pocket
Puolalla Gigant Poleca
Virolla Miki Hiir Koomiksikogu
Islannilla Syrpa
Uskon, että neuvottelut kuhunkin maahan sopivista tarinoista voivat olla aika tiukkoja, ja ehkä Suomella ei sitten lopulta ole kovin suurta sanaa siihen mitä kirjoihin päätyy.
Jotenkin olen siinä käsityksessä, että Ruotsin, Tanskan ja Norjan viikkolehtiin valitaan tarinat Norjassa, ja ilmeisesti taskareihin tarinoiden valinnassa Saksalaisella toimituksella on aika paljon valtaa sanella, mitä julkaistaan.
Tämä väite siis pohjautuu lähinnä julkaisuiden pohjalta tehtyyn mutuun.
Castyäkään ei ole näkynyt iäisyyteen. :(
Castya julkaistiin meillä viimeksi helmikuun taskarissa.
Ja viime vuonna kolme tarinaa, joista kaikki julkaistiin kuukauden sisään.
Kun Roope-setä -lehti oli vielä voimissaan, Castya näki kyllä mielestäni useammin.
Myös Massimo De Vita tuntuu hävinneen kokonaan johonkin, puhumattakaan vanhoista mestareista Romano Scarpasta, Giovan Battista Carpista ja Luciano Bottarosta, joilta kaikilta olisi yhä runsaasti tarinoita julkaisematta.
Castyltakin olisi vielä melkein 40 julkaisematonta tarinaa (https://inducks.org/comp2.php?code=&keyw=&keywt=i&exactpg=&pg1=&pg2=&bro2=&bro3=&exactparts=&parts1=&parts2=&kind=n&rowsperpage=0&columnsperpage=0&hero=&xapp=&univ=&xa2=&creat=casty&creat2=&plot=&plot2=&writ=&writ2=&art=&art2=&ink=&ink2=&excludeCZ=on&excludeUseDifferentCode=on&pub1=&pub2=&znfi=on&ser=&xref=&mref=&xrefd=&repabb=&repabbc=al&reppub1=&reppub2=&repnum=&imgmode=1&vdesc2=on&vdesc=fi&vfi=on&sort1=auto).
Tämä on taas mutu, mutta luulen, ettei muissa maissa oikein olla innostuneita vanhoista tarinoista. Tai ainakin sikäläiset toimitukset haluavat taskareihin vain tuoreita tarinoita ajatellen, että niistä lapset pitävät. Mikä saattaa myös pitää paikkaansa.
Ja koska meillä Suomessa ei enää Roope-setä-lehteä ole, niin vanhojen ennen julkaisemattomien tarinoiden määrä on siksi vähentynyt.
Tosin, niitä voisi hyvin laittaa teemataskareihin, mutta jostain kumman syystä ne eivät kelpaa sinnekään.
Eikä hyvä tarkoita tietenkään aina vain vanhoja tarinoita.
Omaa mieltäni ovat viime aikoina lämmittäneet Marco Gervasion perinteikkäät Taikaviitta tarinat, joissa on mielestäni hyvin tavoitettu alkuperäisen kostaja-Taikaviitan henki.
Tai sitten tämä Fabio Celonin sekä kirjoittama, että piirtämä pitkä 190 sivuinen Roopen syntymäpäivätarina (https://inducks.org/story.php?c=I+TL+3499-4P), mikä julkaistiin suurimmassa osassa muista taskarimaista, mutta meillä Suomessa se hypättiin yli.
Odottelin sitä marraskuun erikoistaskariin, missä edellisenä vuonna julkaistiin muiden maiden 13. taskari, mutta me saimmekin sen sijaan lähes täysin uusinnoilla täytetyn Ankalliseepoksen (https://inducks.org/issue.php?c=fi%2FTX2022AE#p015).
-
--
Castyltakin olisi vielä melkein 40 julkaisematonta tarinaa (https://inducks.org/comp2.php?code=&keyw=&keywt=i&exactpg=&pg1=&pg2=&bro2=&bro3=&exactparts=&parts1=&parts2=&kind=n&rowsperpage=0&columnsperpage=0&hero=&xapp=&univ=&xa2=&creat=casty&creat2=&plot=&plot2=&writ=&writ2=&art=&art2=&ink=&ink2=&excludeCZ=on&excludeUseDifferentCode=on&pub1=&pub2=&znfi=on&ser=&xref=&mref=&xrefd=&repabb=&repabbc=al&reppub1=&reppub2=&repnum=&imgmode=1&vdesc2=on&vdesc=fi&vfi=on&sort1=auto).
--
Johtuisiko siitä, että Castylla suurin osa matskusta on Mikki-tarinoita, ja niistähän ei tunnetusti täällä tykätä - vaikka ihan parhaita ovatkin. Kokonainen Mikki-taskari pelkkää Castya... ai jai, mitä herkkua se olisi. Mutta silloin varmaan rommaisi myynti niin, että voisi vaikka koko taskarin taru loppua siihen.
(https://www.kvaak.fi/wp-content/uploads/2010/01/24012010085257-0.jpg)
-
No, nyt!
Syyskuun taskarissa olisi tulossa upouutta Castya peräti 92 sivun verran.
Marco Nuccin ja Castyn yhteinen Mustakaapu-tarinoiden sarja saa jatkoa kolmannella ja toistaiseksi viimeisellä osalla Topolino e l'incubo dell'isola di corallo (https://inducks.org/story.php?c=I+TL+3478-1P).
En tiedä onko näitä tulossa lisää, vai onko sarja suunniteltu trilogiaksi. Jäänee nähtäväksi.
Aiemmat osathan julkaistiin meillä viime syksynä taskarissa 517 Yön ruhtinas (https://inducks.org/issue.php?c=fi%2FAATK517#p005) ja Joulu-taskarissa Joulu on taas (https://inducks.org/issue.php?c=fi%2FTX2022JT#p291).
Muita kiinnostavia poimintoja syyskuun taskarista:
Fantom Ankka & Taikaviitta
I due vendicatori (https://inducks.org/story.php?c=I+TL+3275-1P)
Käsikirjoitus ja piirrokset Marco Gervasio
52 sivua
Aku Ankka, Pelle Peloton & Palle Pulppu
Paperino, Bum Bum e l'inventore maldestro (https://inducks.org/story.php?c=I+TL+3462-2)
Käsikirjoitus ja piirrokset Corrado Mastantuotno
24 sivua
Sekä uusi osa P.A.M. (https://www.lustiges-taschenbuch.de/sites/default/files/preview/LTB-575_230.jpg)-sarjaa, joka avausruudun tekstilaatikon ja kuvassa esiintyvän robottihahmon mukaan näyttäisi olevan jonkinlaista jatkoa Vicarin tarinalle Robo-X (https://inducks.org/story.php?c=D+99293).
Käsikirjoitus Peter Snejbjerg
Piirrokset Flemming Andersen
25 sivua
Lähteenä saksalainen Kvaak, eli comicforum.de (https://www.comicforum.de/showthread.php?190104-LTB-575-Doppel-h%C3%A4lt-besser-(EVT-22-08-2023))
-
Vuoden ensimmäinen Aku Ankan taskukirja on julkaistu ja sisällöllisesti se on minun mielestäni kiinnostavin numero sitten syyskuun, mikä oli heittämällä viime vuoden paras taskari. (Hehkutankin sitä näköjään tuossa edellisessä viestissä :laugh: )
Giorgio Cavazzano jatkaa kansitaiteilijana tänäkin vuonna ja mukana on jopa kaksi hänen kuvittamaansa tarinaa.
Marco Boscon kirjoittama Vaaleanpunainen pomppa (https://inducks.org/story.php?c=I+TL+3509-1) liittyy myös kansikuvaan ja avaa pokkarin.
Cavazzano myös sulkee kirjan tarinalla Tuhannen VIPin metsästys (https://inducks.org/story.php?c=I+TL+3505-1), jonka on kirjoittanut Roberto Gagnor.
Kirjan pisin tarina on niin käsikirjoitukseltaan kuin piirroksiltaan Alessio Coppolan käsialaa. Mielenkiintoisen näköinen Mikki-mysteeri on nimeltään Poika ikiroudan maasta (https://inducks.org/story.php?c=I+TL+3507-2P).
Aku Ankan sivuita tuttu Paco Rodriquez on myös mukana tarinalla Baijerilainen arvoitus (https://www.lustiges-taschenbuch.de/sites/default/files/preview/LTB-580_005.jpg). Sen käsikirjoituksesta vastaa Stefan Petrucha.
Kun viime heinäkuussa taskari koki historiallisen korkean 1.00€:n hinnankorotuksen, nyt hintaa taidettiin korottaa historiallisen vähän. Peräti 0.09€.
Taskarin hinta lasketaan nyt senttien tarkkuudella ensimmäistä kertaa sitten vuoden 2001, milloin hinnaksi oli painettu 3.87€.
Uusi hinta on siis 7.99€
-
Kun viime heinäkuussa taskari koki historiallisen korkean 1.00€:n hinnankorotuksen, nyt hintaa taidettiin korottaa historiallisen vähän. Peräti 0.09€.
Taskarin hinta lasketaan nyt senttien tarkkuudella ensimmäistä kertaa sitten vuoden 2001, milloin hinnaksi oli painettu 3.87€.
Uusi hinta on siis 7.99€
Kyllä toi on jo ihan hiton korkee hinta taskarille! Onneksi ei tartte noita ostella...en ole ostanut 31 vuoteen...paitsi broidille aikoinaan.
-
Itsekki nyt löin hanskat tiskiin taskareiden suhteen. Joulukuun numero oli viimeinen. Hinta-laatu ei täsmännyt enää. Aikansa kutakin
-
Helmikuun Taskareiden kannet ja sisällöt
AATK 533, ilm. 6.2.
https://storyhouseegmont.fi/wp-content/uploads/2023/12/9789513249021_kansi.jpg
https://storyhouseegmont.fi/wp-content/uploads/2023/12/9789513249021_lisakuva.jpg
Minä, Roope, ilm. 13.2.
https://storyhouseegmont.fi/wp-content/uploads/2023/12/9789513249137_kansi.jpg
https://storyhouseegmont.fi/wp-content/uploads/2023/12/9789513249137_lisakuva.jpg
-
No niin!
Sieltä on vihdoin tulossa se 190 sivuinen Fabio Celonin Roope-tarina (https://inducks.org/story.php?c=I+TL+3499-4P), mikä julkaistiin muissa taskarimaissa osana pääsarjaa joulukuussa, Roopen synttäritaskarissa vuonna 2022, mutta skipattiin Suomessa.
Purin tästä aiheutunutta pahaa mieltä taannoin tännekin, mutta onneksi tarina vihdoin julkaistaan helmikuun taskarispesiaalissa.
Sisällysluetteloa selaillessa tosin meinasi taas pistää suututtamaan sekin, ettei kirjassa sitten muita uusia tarinoita olekaan, mutta voin antaa sen tällä kertaa anteeksi, kun tuo kauan odottamani juhlatarina sentään pokkarista löytyy.
Sen verran pitää kyllä taas ihmetellä tarinavalintoja. Kun kerran kaikki loput ovat uusintoja ja tuo Celonin sarja on käsittääkseni jonkinlainen jatko-osa Scarpan klassiselle Banylonian linssit (https://inducks.org/story.php?c=I+TL++250-AP) sarjalle, niin olisivat nyt sen laittaneet samaan kirjaan kun kerran uusintoja joka tapauksessa julkaisevat.
Olisi luullut olevan itsestään selvä valinta.
-
https://finna.fi/Cover/Show?source=Solr&id=lukki.1001619&index=0&size=large
Maaliskuun Taskarin kansi nähtävillä täältä.
-
Outoa!
Giorgio Cavazzanon instagram-sivulla on video, missä mies signeeraa komeaa Superhessu kantta, mikä tuntuisi viittaavan helmikuun taskarin sisätakakannessa mainostettuun Superhessu ja Indiana Hopo (https://inducks.org/story.php?c=I+TL+3366-6) tarinaan.
Videon kuvatekstistä ja avainsanoista on helppo päätellä, että kuva on tehty suomalaista taskaria varten.
Linkki videoon La prossima cover per Taskari (https://www.instagram.com/reel/C3bHEwDNfFm/?igsh=MXY2b2h6dXc4MmRvMg==)
Vaan maaliskuun taskarin kannessa lukeva teksti "Kääntökirja" säikäyttää minut nyt!!!!!!
Onko puolet kirjan tarinoista painettu ylösalaisin, jotta taskarilla olisikin nyt sitten kaksi kansikuvaa???
Hyväksyisin tällaisen vielä erikoisnumeron kohdalla, mutta pääsarjan taskareihin näin suuri formaatin muutos ei todellakaan ole tervetullut. Jos pelkoni osoittautuu oikeaksi, niin tämä tuntuu enemmän Suomen toimituksen epätoivoiselta yritykseltä uudistaa taskaria lyhytnäköisellä tavalla, jotta myyntikäyrät saataisiin nousuun.
-
Giorgio Cavazzanon instagram-sivulla on video, missä mies signeeraa komeaa Superhessu kantta
Videon kuvatekstistä ja avainsanoista on helppo päätellä, että kuva on tehty suomalaista taskaria varten.
Linkki videoon La prossima cover per Taskari (https://www.instagram.com/reel/C3bHEwDNfFm/?igsh=MXY2b2h6dXc4MmRvMg==)
Cavazzanon piirros on sikäli outo, että se näyttää taskukirjan koko sivun kokoiselta piirrokselta. Jos se on kansi, siinä ei ole tilan puolesta mitenkään huomioitu sivulle tulevia otsikkotekstejä tai takakannen hinta- ja viivakoodilaatikoita. Vedetäänkö nämä suoraan detaljien ja oikeassa yläkulmassa näkyvän hahmon päälle? Viime vuoden taskareissa otsikot mahtuivat suurelta osin tyhjälle paikalle.
-
Itsekki nyt löin hanskat tiskiin taskareiden suhteen. Joulukuun numero oli viimeinen. Hinta-laatu ei täsmännyt enää. Aikansa kutakin
Itsekin lopetin taskarien ostelun jo 7v sitten. Vievät tilaa, tarinat ovat mitä ovat ja kukaan ei edes oikein maksa mokomista mitään jos aikeissa myydä.
Texikin loppuu pian ja en aio enää jatkaa tilausta. Aikansa kutakin ja eiköhän nuo sarjikset ole tullut jo luettua paperimuodossa. Tarinat toistaa lopulta itseään pienin variaatioin vuosikymmenestä toiseen ja teksin tapauksessa voi olla varma, että sitä ei tulla uudistamaan mitenkään.
-
Vaan maaliskuun taskarin kannessa lukeva teksti "Kääntökirja" säikäyttää minut nyt!!!!!!
Onko puolet kirjan tarinoista painettu ylösalaisin, jotta taskarilla olisikin nyt sitten kaksi kansikuvaa???
” Uusinnat saapuvat myös Aku Ankan taskukirjojen perussarjaan, kun maaliskuussa julkaistaan ensimmäinen Aku Ankan taskukirjan Klassikkonumero. Kääntökirja sisältää aiemmin julkaisemattomien tarinoiden lisäksi jo muutamaan kertaan julkaistun tarinan kolumbusperhosesta. Taskarin hintaan uusintalisäsivut eivät ainakaan tässä vaiheessa vaikuta nostavasti. Lisäsivujen myötä perussarjan taskari on nyt tavanomaista paksumpi ensi kertaa sitten numeron 483.”
https://mastodon.social/@Sarjakuvalistauksia/111987217439842143
-
Hä?!
Onko tämä joku vitsi?
Ei vielä vissiin kuitenkaan eletä huhtikuuta?
-
Nyt kun pitelen kädessäni tätä uutukaista taskaria, niin tämä ei tämä klassikko-konsepti lopulta olekaan niin kehno, mitä aluksi pelkäsin.
Itse asiassa, kunnolla tehtynä tästä saisi ihan hauskan piristeen taskarin pääsarjaan. Saatteessa kerrotaan tämän olevan testi ja Scarpan tarinan jälkeen annetaan ohjeet, miten toimitukselle voi antaa palautetta osoitteessa akuankka.fi/taskarikysely (https://www.riddle.com/view/481445)
Lisään tähän minussa heränneitä plussia ja miinuksia.
+ Klassikko-tarina ei vie sivuja varsinaiselta taskarilta
+ Mukana on sivutilaa myös artikkelille(joita olen taskariin kaivannut)
+ Takakansi käytetään hyödyksi ruutunäytteiden sijaan komealla kansitaiteella.
+ Lisäsivut eivät tuo kirjalle lisää hintaa
- Tarina on uusinta
- Tarinan materiaali on viime aikojen tuttua copy&pastea tekstauksineen ja suttuisine värityksineen
- "Kääntökirja"-mainos etukannessa
Lopulta plussat voittavat
Vaikka palaute kannattaa antaa suoraan taskarin toimitukselle, niin listaanpa tännekin mietteitä siitä miten Klassikko-konsepti toimisi minulle vieläkin paremmin:
1. Tarinoissa käytettäisiin uusia, kauniimpia värityksiä, mitkä olisivat linjassa muun sisällön kanssa.
2. Sarjakuvan lisäksi mukana olisi sivun tai parin mittainen esittely klassikko-tarinan tekijästä.
3. Välillä nähtäisiin myös ennen julkaisemattomia taskariklassikoita.
4. Ilmestymistiheys voisi olla 3 tai 4 vuodessa.
Entäs se Superhessu-kansi?
Giorgio Cavazzanon instagram-sivulla on video, missä mies signeeraa komeaa Superhessu kantta, mikä tuntuisi viittaavan helmikuun taskarin sisätakakannessa mainostettuun Superhessu ja Indiana Hopo (https://inducks.org/story.php?c=I+TL+3366-6) tarinaan.
Videon kuvatekstistä ja avainsanoista on helppo päätellä, että kuva on tehty suomalaista taskaria varten.
Linkki videoon La prossima cover per Taskari (https://www.instagram.com/reel/C3bHEwDNfFm/?igsh=MXY2b2h6dXc4MmRvMg==)
Yllätyksekseni tätä Superhessu tarinaa ei sitten nähtykään koko taskarin sivuilla.
Se on korvattu tuoreella Corrado Mastantuonon Pelle Peloton tarinalla Stressisiivilä (https://inducks.org/story.php?c=I+TL+3520-2), jota ei ole muissa taskarimaissa nähty.
Ehkäpä toimitukselle tuli idea piirrättää Superhessu-tarinaan kansi vasta kun Cavazzano oli jo tekemässä tai tehnyt kannen tähän taskariin ja tarina on päätetty siirtää myöhemmäksi. Kuitenkin tarinaa ehdittiin mainostaa helmikuun taskarissa ilmestyväksi maaliskuussa, joten sikäli moni kovasti sitä odottanut (lähinnä minä) joutui pettymään.
Egmontin julkaisukalenteri paljastaa, että ainakaan huhtikuun taskarissa (https://storyhouseegmont.fi/wp-content/uploads/2022/05/9789513249045_kansi-768x1155.jpg) ei Superhessu-kantta nähdä.
-
Kyllä tuo hintaan, ikävä kyllä, tulee luultavasti vaikuttamaan kunhan testaus on ohi. 400-sivuiset, tuplat ja triplat ovat olleet kalliimpia taskareja.
Lehdessä paksu Aku nosti vuosikerran hintaa ja klassikon lisäsivut nostivat hintaa vaikka ovatkin lähes pelkkää uusintaa. Kuten sanonta kuuluu ei ole olemassa ilmaisia lisäsivuja vai oliko se lounaita.
-
Lukaisin nyt pitkästä aikaa tuon kolumbusperhon aarrekartta -tarinan, ja kaikella kunnioituksella Romano Scarpaa ja vanhoja faneja kohtaan, niin aloin epäillä mitenköhän tuo uppoaa nykylukijoihin? Konekirjoitusladonta on ruma, väritys ontuva, juoni on täynnä aukkoja, ankkojen ilmeet ja käytös outoja jne.
Esimerkkejä: kuka maalasi kolumbusperhon? Se ei kuitenkaan liene kolumbuksen ajoilta? Veljenpojat ajavat yksin autoa? Roope hymyilee jouduttuaan ansaan? Roope pudottaa Akulle ja pojille kultakimpaleen lopussa?
Korostan että itse viihdyin kyllä tämän parissa, koska onhan tuo kaikki meininki todella hulvatonta ja Scarpaa parhaiimmillaan, taide mukaanlukien. Mutta sitä ihmettelen, miten nuoremmat tuohon mahtavat suhtautua? Koko tarina on kuin iso huumetrippi :D
Sivuhuomautuksena että vaikka toimituksellisessa osiossa sanotaan että tämä on toivotuin ja ”paras” taskaritarina, itselläni on useita muita suosikkeja yli tämän. Esimerkkeinä Mikki Hiiri Keisarina, Babylonian linssit, Ravut punaviinissä jne.
-
Esimerkkejä: kuka maalasi kolumbusperhon? Se ei kuitenkaan liene kolumbuksen ajoilta?
70-luvun käännökselläkö tässä pelataan? Vuoden 2011 versiossa asia selitettiin siten että alkuperäinen Kolumbuksen maalaus periytyi sukupolvelta toiselle.
Loppuratkaisusta vielä mainitakseni: kaikki menee munilleen -loppuja oli ja on ihan tarpeeksi, mielestäni osoitti Scarpalta erinomaista makua tuo viimeinen käänne jota ilman koko tarinasta olisi jäänyt vähän ankea maku.
-
Lukaisin nyt pitkästä aikaa tuon kolumbusperhon aarrekartta -tarinan, ja kaikella kunnioituksella Romano Scarpaa ja vanhoja faneja kohtaan, niin aloin epäillä mitenköhän tuo uppoaa nykylukijoihin? Konekirjoitusladonta on ruma, väritys ontuva, juoni on täynnä aukkoja, ankkojen ilmeet ja käytös outoja jne.
Juttelin tänään kaverini kanssa siitä kuinka hän oli ostanut Ankkadynastia (https://inducks.org/issue.php?c=fi%2FTX2023AD) taskarin, minkä sivuista reilu puolet on pelkkää copy&pastea taskarista 90.
Hän oli antanut kirjan otollisessa ankkaiässä olevalle lapselleen ja tämä oli pitänyt kirjan loppupuolen uudesta materiaalista, mutta karsastanut kirjan alkupään mustavalkoisia ja huonosti väritettyjä sivuja. Juteltiin samalla myös tästä uuden taskarin Klassikko-tarinasta, ettei sen suttuinen väritys varmasti vetoa yhtään enempää nuoriin lukijoihin.
Kyllähän Barksin, Rosan, Vicarin ja Murrynkin klassikoita julkaistaan uudelleen väritettynä.
Miksei sitten yhtä lailla Scarpankin? Tiedän, että Kolumbusperhon aarrekartasta olisi olemassa parempikin väritys.
Sitä en tiedä, mitä sellaisen materiaalin hankkiminen suomalaiselle toimitukselle maksaisi.
Ja tuosta Ankkadynastia-taskarista vielä sen verran, että toimituksella pitäisi olla olemassa väritetyt tiedostot kaikkiin tarinoihin. Samat sivut mitä julkaistiin mustavalkoisena nähtiin kokonaan värillisinä taskarin 90 uusintapainoksessa jo vuonna 2001.
Ne olisi kannattanut copy&pasteta mustavalkoisten sivujen sijaan.
-
Niin tämä Kolumbustarina tosiaan julkaistiin 13 vuotta sitten kokoväritettynä ja uusitulla käännöksellä ja tuo kelpasi myös Digipalveluun 2017. Nytkö on sitten jostain syystä kaivettu joku aataminaikainen versio julkaistavaksi, aika omituiselta kuulostaa ???
-
Hän oli antanut kirjan otollisessa ankkaiässä olevalle lapselleen ja tämä oli pitänyt kirjan loppupuolen uudesta materiaalista…
Tarkoitin nimenomaan tätä, jotenkin nuo vauhkot juonet ja tietty raisuus, mikä noissa vanhoissa 1950-1960 -lukujen taskaritarinoissa oli, saattaa tuntua nykylukijoista omituiselta. Tällaiselle jäärälle, joka kasvoi noiden tarinoiden kanssa, ne ovat tietenkin niitä ainoita oikeita, mutta nykyajan tarinoihin verrattuna ne kyllä eroavat huomattavasti.
Niin tämä Kolumbustarina tosiaan julkaistiin 13 vuotta sitten kokoväritettynä ja uusitulla käännöksellä ja tuo kelpasi myös Digipalveluun 2017. Nytkö on sitten jostain syystä kaivettu joku aataminaikainen versio julkaistavaksi, aika omituiselta kuulostaa ???
Juu vanhalla versiolla tässä mentiin, olisiko haluttu todella autenttinen ”klassikkofiilis”, vai olikohan toimitus taas vaan laiska tai osaamaton? :police:
Ja ai niin, pakko mainita vielä Ruotsalaiset tulitikut yhtenä mun suosikeista.
-
Juu vanhalla versiolla tässä mentiin, olisiko haluttu todella autenttinen ”klassikkofiilis”, vai olikohan toimitus taas vaan laiska tai osaamaton? :police:
Aikamoista. Noh, ainakin se Roopen raivostuminen taiteilijalle on hauskempi tuossa vanhassa käännöksessä.
-
itselläni on useita muita suosikkeja yli tämän. Esimerkkeinä Mikki Hiiri Keisarina, Babylonian linssit, Ravut punaviinissä jne.
Kolumbusperhonen on 60-sivuinen sarja ja 64 lisäsivua on tasan 25 % lisäys normitaskarin 256 sivuun.
Onkohan tuossa yhtään pelivaraa lisäsivuille? Jos 60-62 tai 64 on maksimi, se pudottaa useimmat Scarpan timanttiset sarjat pois julkaisulistalta. Ja nämähän olivat taskareissa valmiiksi recap-sivulla valmiiksi lyhennettyjä:
Kuningatar Kalhoan ikuinen tuli, AATK 23, 63 sivua
Mikki ja Altacrazin karkuri, AATK 3, 65 sivua
Mikki pelastaa korallikengurun, AATK 29, 65 sivua
Aku Hoodin tarina, AATK 71, 65 sivua
Aku Ankka ja ruotsalaiset tulitikut, AATK 16, 66 sivua
Keisarina, AATK 1, 67 sivua
Aku ja Babylonian linssit, AATK 71, 71 sivua
Mikki ja neljäs ulottuvuus, AATK 73, 71 sivua
Ravut punaviinissä, AATK 36, 49 sivua, Mikki intiaanien jäljillä, AATK 64, 57 sivua ja Irokeesikaulanauha, AATK 27, 58 sivua jäävät sentään alle.
Edit: Ja totta kai lyhyempiä sarjoja on vaikka kuinka paljon.
-
Toivottavasti sivumäärät eivät tule esteeksi vaan, lisäsivuja on taskarissa aina sen mukaan tarvittava määrä, minkä mittainen kirjassa julkaistava klassikkotarina on.
Noin 40 - 60 sivuiset ovat yleisimpiä ennen 1990-lukua tuotettuja tarinoita.
Varsinkin Scarpalta löytyy paljon tarinoita sadan sivun molemmin puolin, olkoonkin, että lisäsivut varmaan pidetään maksimissaan n. 60-70 hujakoilla. Enempi määrä alkaisi jo vaikuttamaan kustannuksiin.
-
Luulenpa, että lisäsivuihin vaikuttaa hyvin suuressa määrin painotekniset asiat. Tässä mainittu 64 lisäsivua viitannee siihen, että Taskarissa yhdelle painoarkille painetaan 32 sivua. Eli lisäsivut ovat kaksi painoarkkia. Tässä lisäkustannus ei ole hirveän suuri. Mutta joka tapauksessa tämä tarkoittaa, että lisäsivujen tulee olla jaollisia 32:lla.
-
Okei, nyt pitää myöntää, että tämä painoarkkiasia on minulle hieman vieras.
Sen tiesin, että esim. lehdissä on aina neljä sivua yhdellä arkilla tavalla, missä esim. etu ja takakansi ovat samalla puolella ja toinen ja toiseksi viimeinen sivu toisella puolella.
Olin siinä luulossa, että liimaselkäisiin kirjoihin voidaan valita materiaalia kahden sivun tarkkuudella, mutta asia ei taidakaan olla näin.
Vaan tämähän on hyvä asia!
Toivoin artikkeleita / tekijäesittelyitä tarinan oheen, joten ehkä puuttuvia sivuja täytetäänkin juuri sellaisilla.
Vielä painoarkeista, voiko niiden kanssa kikkailla siten, että niitä käyttääkin 32 sivua ja esim. 8 sivua, jolloin yhteensä tulisi 40 sivua?
Aku Ankan taskukirjassa 363 Kultaa ja kunniaa (https://inducks.org/issue.php?c=fi%2FAATK363) oli 40 lisäsivua ja se nyt ei luonnollisestikaan ole jaollinen 32:lla.
-
Viime vuosina olen katsonut ahnaasti taskareiden sisällysluettelosta, onko mukana Enrico Faccinin töitä. Yhä harvemmin on. Tietolähteissä sanotaan että äijällä on päivätyö teknologia-alalla, mutta hän on mielestäni piirtänyt Disneylle aina vähemmän ja enemmän muualle. Se on suuri menetys. Hänen tuotoksensa 2022-2024 mahtuvat Inducksissa yhdelle sivulle.
Olisin melkein suosittelemassa Aki Hyypälle että pitäisi saada erikois-taskareita ei Scarpaa eikä Cavazzanoa vaan Faccinia. Mutta minä tietysti olen ainoa höynä joka tästä intoilee.
Esempio di modello: Merta päin! (Tutti al mare), AATK 392.
-
Eikös viime aikoina Faccinin tarinoita juuri ole julkaistu.
Pikaisella inducksin selailulla tein huomion, että tämän ja viime vuoden aikana taskareissa on ollut seitsemän Faccinin tarinaa ja saksalaisten taskarien sivuilta (https://www.lustiges-taschenbuch.de/ausgaben/alle-ausgaben/ltb-583) näkee, että Faccinia olisi tulossa seuraavassakin taskarissa.
Minäkin olen kova Enrico Faccini fani, joten olen ollut iloinen, että hänen tarinoita on julkaistu näin tiuhaan. Valitettavan lyhyitähän ne suurimmaksi osaksi ovat.
Tässä vielä lista taskareista, joissa Faccinia on ollut mukana:
Numerot 521, 522, 523, 526, 531, 533 ja 534.
-
Cavazzanon piirros on sikäli outo, että se näyttää taskukirjan koko sivun kokoiselta piirrokselta. Jos se on kansi, siinä ei ole tilan puolesta mitenkään huomioitu sivulle tulevia otsikkotekstejä tai takakannen hinta- ja viivakoodilaatikoita. Vedetäänkö nämä suoraan detaljien ja oikeassa yläkulmassa näkyvän hahmon päälle? Viime vuoden taskareissa otsikot mahtuivat suurelta osin tyhjälle paikalle.
No, nyt valmiista kannesta on julkaistu kuva Egmontin sivuilla ja siitä näkee, että kanteen on tehty joitain muutoksia, ettei otsikkotekstit peitä yläkulman hahmon kasvoja.
Hieman sekavanoloinen tuo on kaikkine yksityiskohtineen, mutta pidän siitä silti kovasti ja olen ylpeä, että Suomessa nostetaan hiiriuniversumin hahmoja taskarin kanteen.
Taskarin nimi on Kalsarisankari (https://storyhouseegmont.fi/wp-content/uploads/2024/03/9789513249052_kansi-768x1155.jpg).
-
No, nyt valmiista kannesta on julkaistu kuva Egmontin sivuilla ja siitä näkee, että kanteen on tehty joitain muutoksia, ettei otsikkotekstit peitä yläkulman hahmon kasvoja.
:) Siitä Taskari 517:n Mustakaapu-kannesta onkin jo aikaa. Täytyy sanoa, että kyllä toimitus koettaa panostaa näihin. Ensin Paolo Mottaron ja nyt Cavazzanon kansia tilauksesta suoraan ja pelkästään Suomi-painoksiin.
Videon kuvaan verrattuna alin kivirivi on siirretty ylimmäksi.
-
Vielä painoarkeista, voiko niiden kanssa kikkailla siten, että niitä käyttääkin 32 sivua ja esim. 8 sivua, jolloin yhteensä tulisi 40 sivua?
Aku Ankan taskukirjassa 363 Kultaa ja kunniaa (https://inducks.org/issue.php?c=fi%2FAATK363) oli 40 lisäsivua ja se nyt ei luonnollisestikaan ole jaollinen 32:lla.
Tämähän riippuu siis painoarkin koosta. Muistan nähneeni taskarin painoarkkeja ja muistaakseni niissä oli toi 32 sivua arkilla. Jos sisältö ei ole jaollinen 32:lla jää loppuun sitten tyhjiä sivuja eli sisältö voi toki olla eri pituinen, eikä siltä aina voi edes välttyä, että sisältö ei olisikaan oikealla sivumäärällä jaollinen.
Toki jonkinlainen kikkailukin voi olla mahdollista.
-
Tämähän riippuu siis painoarkin koosta. Muistan nähneeni taskarin painoarkkeja ja muistaakseni niissä oli toi 32 sivua arkilla. Jos sisältö ei ole jaollinen 32:lla jää loppuun sitten tyhjiä sivuja eli sisältö voi toki olla eri pituinen, eikä siltä aina voi edes välttyä, että sisältö ei olisikaan oikealla sivumäärällä jaollinen.
Toki jonkinlainen kikkailukin voi olla mahdollista.
Jossain Roope spessussa oli sivutolkulla jotain seteleitä.
-
Setelisivut täyttämässä painoarkkia olivat Voi mammonassa vuonna 2022. Outo juttu. Veikkaan, että ne johtuivat siitä, että jokin tarina jouduttiin jättämään aivan viime hetkellä pois sensuurivaatimuksen takia.
Uusintojen tulo taskareihin on surullista. Toimitus on luopunut yhdestä hyvästä vanhasta perinteestä ja periaatteesta. :(
Mikäköhän uusintoihin on syynä? Aiemmin suomentamatonta materiaalia sinänsä riittäisi julkaistavaksi Italiassa. Halutaanko säästää käännöskuluissa? Vai onkohan jo toimituskin sitä mieltä, että suurin osa uudesta aineistosta on umpisurkeaa eli ei kääntämisen arvoista?
Jos taskareissa halutaan pitää yllä korkeampaa laatua ja säästää käännöskuluissa, yksinkertainen ratkaisu olisi julkaista niitä harvemmin.
Minusta Cavazannon nykyinen taide ja myös nämä uudet kannet on piirretty heikosti. Ankkojen nokka ja räpylät ovat tylsästi ja laiskasti aina samassa asennossa. Mottaron kansista tykkään kovasti.
-
Uusintojen tulo taskareihin on surullista. Toimitus on luopunut yhdestä hyvästä vanhasta perinteestä ja periaatteesta. :(
Tämä on kyllä sikäli harmi, että meiltä on viime vuosina hävineet 100% uusia tarinoita sisältävät julkaisut nyt kokonaan. Aiemmin meillä julkaistut lehdet, kuten Roope-setä, DuckTales ja Aku Ankka sarjisekstra sisälsivät vain uusia tarinoita. Sarjiseskstran muuttuessa pelkäksi Ekstraksi, mukaan tulivat toki 4 teemallista tuplanumeroa, joihin oli poimittu mukaan satunnaisesti myös meillä jo nähtyjä tarinoita. Pääpaino oli kuitenkin aina uusissa tai ennen julkaisemattomissa tarinoissa. Sama juttu Roope-sedän kanssa. Vain Platina-numerot saattoivat sisältää joitain aiemmin nähtyjä klassikoita, mutta nekin oli harkiten valittu.
Aku Ankan taskukirja on viimeinen ankkajulkaisu, jonka tarinat ovat yhä 100% uusia (tai 99% jossain vaiheessa tuntui, että kaikki Zichen pilakuvat olivat jo kertaalleen nähtyjä, mutta onneksi nekin ovat viime aikoina olleet taas uusia). Tavallaan ne on sitä yhäkin.
Klassikkotarina ei vie sivuakaan varsinaiselta taskarilta, vaan on rehellisenä ekstrana mukana. Tavallaanhan tarinan olisi voinut julkaista erillisenä "liitteenä" taskarin mukana ja pistää se myyntiin vaikkapa muovitettuna varsinaisen taskarin kanssa. Ehkäpä se olisikin ollut parempi vaihtoehto! Voisi herättää kiinnostusta ostajissa. Tai sitten närää, kun ei pääse selailemaan taskaria lehtipisteellä.
Mikäköhän uusintoihin on syynä? Aiemmin suomentamatonta materiaalia sinänsä riittäisi julkaistavaksi Italiassa. Halutaanko säästää käännöskuluissa? Vai onkohan jo toimituskin sitä mieltä, että suurin osa uudesta aineistosta on umpisurkeaa eli ei kääntämisen arvoista?
Varmaan kyse on enimmäkseen siitä, että uudet julkaisut saattavat tuntua riskisijoitukselta tänä päivänä.
Yhtään säästöähän tuossa ei tule, koska käännettävää on yhä ne samat 250 sarjakuvasivua, niin kuin on tähänkin asti ollut.
Uutuuksia kokeillaan nyt osana hyvin pärjääviä julkaisuja. Samaan tapaan kuin Aku Ankka sai Paksu-Akut osaksi lehteä keväällä 2019 ja sittemmin KÄÄK!-lehdet (viime vuonna sattumanvaraisesti ja tästä vuodesta alkaen kaikille tarjousjakson ylittäneille kestotilaajille) tai kun Ekstra muutettiin Klassikoksi. Lehdillä oli olemassa jo valmis lukijakuntansa, joten niiden ajatellaan kai pärjäävän pidempään kuin jos aloitettaisiin kokonaan uudet julkaisut.
Jonkilaista kikkailuahan suomen toimituksessa harrastetaan, koska uusimmassa taskarissa Superhessu ja Indiana Hopo tarinan tilalla nähtiin Corrado Mastantuonon Pelle Peloton tarina, mitä ei ole muissa taskarimaissa nähty. Superhessu-juttu siirrettiin toukokuun taskariin ja Egmontin sivuilla julkaistun sisällysluettelon (https://storyhouseegmont.fi/wp-content/uploads/2024/03/9789513249052_lisakuva1.jpg) perusteella taskarista on poistettu muissa maissa julkaistava Mummo Ankka tarina (https://inducks.org/story.php?c=I+TL+3531-5) ja jäljelle jääville sivuille on valittu Hessu-lyhäri (https://inducks.org/story.php?c=I+TL+3391-4) mitä myöskään ei ole muissa taskarimaissa julkaistu. Ainakaan vielä!
Taskarithan siis painetaan yhteispainatuksena muiden maiden kanssa ja samojen tarinoiden julkaiseminen tekee kustannusprosessista myös kustannustehokasta. Muistelen päätoimittaja Aki Hyypän kertoneen jossakin Facebook-livessä tai Youtube-videossa, että hän osallistuu vuosittain muiden taskarimaiden päätoimittajien kanssa tapaamiseen, missä valitaan tulevien taskareiden tarinoita. Tästä huolimatta minusta tuntuu silti siltä, että Suomella taitaa olla lopulta aika vähän päätösvaltaa, mitä tarinoita taskareihin valitaan.
Esim. kaikki merkkipäiväjutut tuntuvat menevän sen mukaan, miten Saksalaisessa taskarissa juhlitaan ja sitten ne nähdään vain osana muiden maiden taskareita sellaisenaan. Hyvä esimerkki on taskarissa 458 julkaistu tarina Perhosen kansa (https://inducks.org/story.php?c=D+2016-329), mikä on jatkoa tälle Scarpan Kolumbusperhon aarrekartta tarinalle.
Scarpan tarinahan julkaistiin avaustarinana saksalaisen taskukirjan ihka ensimmäisessä numerossa vuonna 1967. Tuo Perhosen kansa oli selkeästi teetetty jatko-osaksi 50 vuotisjuhlataskariin, mikä julkaistiin saksassa lokakuussa 2017, koristeellisen kannen kera.
Suomessa ja muissa maissa kaikki viittaukset juhlaan oli luonnollisesti poistettu ja meillä tarina nähtiin vain hauskana nyökkäyksenä alkuperäiselle tarinalle.
Toki nähtiin meilläkin jonkilainen 50-v. juhlatarina taskarissa 488.
Kari Korhosen kirjoittama ja piirtämä Messinginmakuinen ajojahti (https://inducks.org/story.php?c=D+2019-054) oli 10 sivun mittainen hassuttelu ja se julkaistiin vasta taskarin toisena tarinana. Itse taskari, missä tarina nähtiin ei edes osunut maaliskuulle, milloin olisi tullut täyteen tasan 50 vuotta ensimmäisen suomalaisen taskarin ilmestymisestä, vaan se julkaistiin vasta toukokuussa.
Sisällöllisesti sama taskari julkaistiin muissakin maissa, mutta Suomessa se erottui Paolo Motturan taiteileman komean kantensa (https://inducks.org/issue.php?c=fi%2FAATK488) ansiosta.
-
Outoa!
Giorgio Cavazzanon instagram-sivulla on video, missä mies signeeraa komeaa Superhessu kantta, mikä tuntuisi viittaavan helmikuun taskarin sisätakakannessa mainostettuun Superhessu ja Indiana Hopo (https://inducks.org/story.php?c=I+TL+3366-6) tarinaan.
AATK 536; tässä Superhessu-kansi.
https://storyhouseegmont.fi/wp-content/uploads/2024/03/9789513249052_kansi.jpg
https://storyhouseegmont.fi/wp-content/uploads/2024/03/9789513249052_lisakuva1.jpg
14.5.2024 Leffa-Taskari KÄÄNTÖKIRJA
https://storyhouseegmont.fi/wp-content/uploads/2024/04/9789513249175_kansi.jpg
https://storyhouseegmont.fi/wp-content/uploads/2024/04/9789513249175_takakansi.jpg
https://storyhouseegmont.fi/wp-content/uploads/2024/04/9789513249175_lisakuva1.jpg
https://storyhouseegmont.fi/wp-content/uploads/2024/04/9789513249175_lisakuva2.jpg
-
14.5.2024 Leffa-Taskari KÄÄNTÖKIRJA
https://storyhouseegmont.fi/wp-content/uploads/2024/04/9789513249175_lisakuva1.jpg
https://storyhouseegmont.fi/wp-content/uploads/2024/04/9789513249175_lisakuva2.jpg
(https://imgur.com/ipzQZxK.jpg)
Ehtiiköhän noita Ei julkaistu aiemmin Suomessa -tekstejä enää korjata? Ankka vailla menneisyyttä oli samannimisessä kirjassa 2016 ja Aku Ankassa 22-25/2017. Elokuvan juhlaa oli myös samassa kirjassa. Tie ja Legenda nimeltään 1900 kirjassa Elävän kuvan taika 2011. Tila ei sivulla riittänyt?
-
Eiköhän tuo ole mennyt jo painoon.
Minä ehdin jo hetken iloita itsekseni ennen julkaisemattomista tarinoista, kunnes tajusin, että koko kirja on 100% copy-pastea kovakantisista, sisällysluetteloita myöten.
Joko ei vain ole jaksettu tarkistaa tekstejä tai sitten tietoisesti halutaan ajaa ostajia harhaan, jos vaikka joukkoon sattuisi (ja varmaan sattuukin) niitä, ketkä lukevat nämä tarinat ensimmäistä kertaa tästä taskarista.
-
Ensi kuun taskari on nimeltään Peliepeli (https://storyhouseegmont.fi/wp-content/uploads/2024/08/9789513249090_kansi-768x1155.jpg).
Sisällysluettelo on nähtävissä täältä (https://storyhouseegmont.fi/wp-content/uploads/2024/08/9789513249090_lisakuva1.jpg).
Pokkari on maaliskuun taskarin tapaan kääntökirja ja mukana on jälleen Klassikko-tarina vanhasta taskarista. Tällä kertaa ilmeisesti numerosta 41, koska Aku Taikaviitta taskarin kansi julkaistaan tämän kääntökirjan takakannessa (https://storyhouseegmont.fi/wp-content/uploads/2024/08/9789513249090_lisakuva2.jpg).
Samalla selviää, että taskarin hinta nousee jälleen kokonaisella eurolla ja ensi kuun taskarin hinta onkin jo 8,99€.
Toki tiedossa ei ole koskeeko hinnankorotus vain lisäsivuja sisältäviä taskareita, vai jääkö hinta myös vakiopaksuisiin taskareihin.
-
Ensi kuun taskari on nimeltään Peliepeli (https://storyhouseegmont.fi/wp-content/uploads/2024/08/9789513249090_kansi-768x1155.jpg).
Sisällysluettelo on nähtävissä täältä (https://storyhouseegmont.fi/wp-content/uploads/2024/08/9789513249090_lisakuva1.jpg).
Pokkari on maaliskuun taskarin tapaan kääntökirja ja mukana on jälleen Klassikko-tarina vanhasta taskarista. Tällä kertaa ilmeisesti numerosta 41, koska Aku Taikaviitta taskarin kansi julkaistaan tämän kääntökirjan takakannessa (https://storyhouseegmont.fi/wp-content/uploads/2024/08/9789513249090_lisakuva2.jpg).
Tuli ostettua tämä ja pitkän tauon jälkeen myös luettua pari tarinaa. Akun hahmonvaihdos pesi Mikki Hiiren 10-0, tuossa pitkässä kolmiosaisessa tarinassa ei ollut muuta hyvää kuin Alessandro Pastrovicchion komeahko taide. Käsikirjoittajaksi herrasta ei ole, tämä oli täysin mielikuvitukseton rosvojahti ja neljän ulottuvuuden mahdollisuudet jätettiin täysin käyttämättä. Rosvossa ei ollut tippaakaan karismaa, kuten esim. Mustakaavussa.
Muita tarinoita en sitten edes vaivautunut lukemaan, kun tuo petti niin pahan kerran.
-
Peliepelissä ja erityisesti sen Klassikko-puolen toteutuksessa oli taas niin paljon mokailuja ja virheitä, että pahaa tekee.
Akun hahmonvaihdos (https://inducks.org/story.php?c=I+TL++706-AP) on eittämättä klassisinta klassikkoa, mitä taskarin sivuilla on julkaistu ja itse tarinassa ei olekaan mitään vikaa. Väritkin toimivat tällä kertaa paremmin kuin Kolumbusperhon aarrekartta (https://inducks.org/story.php?c=I+TL++327-AP) tarinassa taskarin 534:n klassikko-osiossa.
Mutta siis tehdäänpä tämä nyt vaikka listan muodossa:
1. Heti kansikuvassa on kirjoitusvirhe. Aku Taikaviittta on kirjoitettu kolmella T:llä.
2. Kirjassa ei mainita missään Akun hahmonvaihdos tarinan tekijöitä, Elisa Pennaa, Guido Martinaa ja Giovan Battista Carpia.
3. Artikkelissa on esimerkkikuva, missä Aku löytää Fantom Ankan päiväkirjan. Tarinan käännöksessä puhutaan kuitenkin koko ajan Varjovarkaan päiväkirjasta. Fantom Ankkaa siinä ei mainita. Taskarissa pyörivän Fantom Ankka-tarinasarjan (https://inducks.org/subseries.php?c=Fantomius) takia nimen oikeellisuus olisi nyt ollut erityisen tärkeää, jotta lukijat varmasti tunnistaisivat Taikaviitan edeltäjän samaksi hahmoksi kuin tarinasarjassa.
4. Aku Ankka-lehdessä julkaistuissa mainoksissa taskarin hinnaksi on ilmoitettu "Vain 7,99€", vaikka jo samassa mainoksessa on kuva taskarin takakannesta, missä lukee kirjan oikea hinta 8,99€.
! Lisäksi klassikkotarinan jälkeen tulevat täytesivut voisi ottaa hyötykäyttöön ja pistää niihin vaikka jotain ekstramateriaalia, artikkeleita, kansikuvia tai vaikka tarinaan liittyviä luonnoksia jos sellaisia jostain löytyy.
Se siitä!
Poimin tähän minua eniten kiinnostavia tarinoita loppuvuoden taskareista.
Tänään julkaistiin juuri taskari 541. Kansi (https://storyhouseegmont.fi/wp-content/uploads/2024/08/9789513249106_kansi-768x1155.jpg)
Sisällysluettelo löytyy Egmontin sivuilta. (https://storyhouseegmont.fi/wp-content/uploads/2024/08/9789513249106_lisakuva1.jpg)
Mainittakoon, että kirja aukeaa suomalaisen käsikirjoittajan Jaakko Seppälän tarinalla.
Kiinnostavimmat poiminnat:
Iines ja Aku
Täydellinen tekosyy (https://inducks.org/story.php?c=I+TL+3306-5)
Käsikirjoitus ja piirrokset Silvia Ziche (Lyhyt, mutta nokkela vitsitarina. Pidän Zichen huumorista).
11 sivua!
Roope-setä
Sulo Suvion erikoishaastattelussa (https://inducks.org/story.php?c=I+TL+3349-1)
Käsikirjoitus Fausto Vitaliano
Piirrokset Giorgio Cavazzano
31 sivua!
Taikaviitta
Valkokankaan supersankari (https://inducks.org/story.php?c=I+PKA+++2-1)
Käsikirjoitus Alessandro Sisti
Piirrokset Lorenzo Pastrovicchio
34 sivua!
Taskari 542 julkaistaan marraskuussa. Kansi (https://storyhouseegmont.fi/wp-content/uploads/2024/09/9789513249113_kansi-768x1155.jpg)
Sisällysluettelo löytyy Egmontin sivuilta. (https://storyhouseegmont.fi/wp-content/uploads/2024/09/9789513249113_lisakuva1.jpg)
Kiinnostavimmat poiminnat:
Roope-setä
Kirouksen kirous (https://inducks.org/story.php?c=I+TL+3458-1)
Käsikirjoitus Giulio Gualtieri & Marco Nucci
Piirrokset Giorgio Cavazzano
36 sivua!
Aku Ankka
Yövuorossa (https://inducks.org/story.php?c=I+TL+3495-3)
Käsikirjoitus Tito Faraci
Piirrokset Enrico Faccini
16 sivua!
PAM - Päihitämme Avaruuden Muukalaiset
Professoreja, Avaruuskiviä ja Mannekiineja (https://lustiges-taschenbuch.de/sites/default/files/preview/LTB-590_105.jpg)
Käsikirjoitus Lars Jenssen
Piirrokset Flemming Anderssen
21 sivua!
Superhessu
Ihmeellinen illanvietto (https://inducks.org/story.php?c=I+TL+3319-3)
Käsikirjoitus Gabriele Mazzoleni
Piirrokset Lucio Leoni
26 sivua!
Taskari 543 julkaistaan joulukuussa!
Saksalaiselta Duckipedia-sivustolta pääsee näkemään sikäläisten taskarien loppuvuoden kansikuvat (https://www.duckipedia.de/Covergalerie_Lustiges_Taschenbuch) ja ne paljastavat, että joulukuun (Saksassa julkaistaan 13 taskaria joka vuosi, joista 12 ensimmäistä tulevat meillä suomeksi. Yleensä sisällöltään yksiyhteen) taskariin on odotettavissa Uncle Scrooge and the Infinity Dime (https://ducktalks.com/2024/06/19/marvel-uncle-scrooge-and-the-infinity-dime-review/), mikä julkaistiin tämän vuoden kesällä Amerikassa Marvel Comicsin sarjakuvalehdessä.
Käsikirjoitus Jason Aaron
Piirrokset Paolo Mottura, Francesco D'lippolito, Lucio De Giuseppe, Alessandro Pastrovicchio, Vitale Mangiatordi ja Giada Perissinotto
30 sivua!
-
Wikipediasta ollaan poistamassa ainoaa yksittäistä taskukirja-artikkelia Aku Ankan taskukirja 113 Rahatynnyri (https://fi.wikipedia.org/wiki/Rahatynnyri), johon on laitettu taustatietoja melkoisesti. Vedotaan siihen ettei ole merkittävä, koska 600 muustakaan ei ole enää omaa artikkelia. Lisäksi nykypäivän lähteistysvaatimukset eivät kohtaa tässä artikkelissa. ???
Kysymys siis kuuluu, että onko tämä taskari sen erikoisempi kuin muutkaan? Miksi juuri tämä olisi se poikkeuksen muodostava artikkelin aihe ja taskarien taskari? Sisältää se kuitenkin Giovan Battista Carpin ja Guido Martinan klassikkotarinan.
-
Nyt en tajua logiikkaa. Jos jotakin on vähän, miksi ihmeessä se pitäisi heittää pois niin että jäljelle ei jää mitään? Eikö vähän ole parempi kuin ei mitään? Siis eikö pikemminkin ole hyvä, että Wikipediassa, joka on sarjakuvissakin hyvin puutteellinen ja virheellinen, on edes jokin artikkeli taskareista? Se voi myös toimia pohjana tuleville artikkeleille. ???
Artikkelissa on nähty kiitettävän paljon vaivaa tarinoiden historiallisten seikkojen selvittämisessä. Kyseinen taskari 133 on siksi harvinaisen kiinnostava. Se myös on sikäli merkittävä, että siinä on harvinaisen pitkä, 190-sivuinen, Carpin nätisti piirtämä kokonaisuus.
Itse en poistaisi tuota artikkelia. Kuitenkin jos taskariartikkeleita syntyy jatkossa lisää, niiden juonikuvaukset voisi hyvin jättää kirjoittamatta, jos ne eivät liity esim. historiaan, taiteeseen tai tieteeseen, ja panna vain linkit Inducksiin.
-
Kyseisessä taskarissa on tosiaan Martinan ja Carpin tekemä vallan mainio Messer Papero -tarinakokonaisuus (https://inducks.org/story.php?c=I+TL+1425-AP), jossa kerrotaan renessanssiajan Italiassa eläneistä Ankkojen esi-isistä. Siinä samalla tutustutaan oikeisiin historiallisiin henkilöihin ja useisiin 1400-luvulla keskenään kilpaileviin kaupunkivaltioihin. Kunnianarvoisa villakauppias messer Roberto Ancaro ja tämän veljenpoika Acuno ajetaan maanpakoon Firenzestä heidän jouduttuaan keskelle paavinmielisten guelfien ja keisarivaltaa puoltavien ghibelliinien välisiä kiistoja. He kulkevat Pisaan, Arezzoon, Livornoon ja suuntaavat lopuksi vielä kohti vastikään löydettyä Amerikkaa.
Timo
-
Itse näitä piirtäjiä olen siellä päivitellytkin ja Inducksin lisäillyt lähteeksi.
Logiikka on siinä, että ilmeisesti on aikoinaan poistettu muut heikompi laatuisemmat. Tämä laajempi jäänyt vielä. Nyt kaipaillaan sitten niitä lähteitä ettei ole vain omaa tutkimusta. Artikkeli ollut olemassa kuitenkin lähes 20 vuotta. Aku Ankan taskukirja-artikkeli löytyy ja luettelot taskareista tekijöineen ja tarinoineen 525 numeoon asti. Mutta numeron 133 on uniikki artikkeli
-
En kyllä keksi millä logiikalla se ei olisi merkittävä. Tila ei ainakaan lopu kuten painetuissa tietosanakirjoissa. Enemmän on enemmän kuin vähemmän. Sanokoot mitä tahansa. Erityisesti italialaisille tuo tarinakokonaisuus on (useiden muiden ohella) aika merkittävä Disney-sarja. Sillä on opetettu italialaislapsille Italian historiaa ja moni muistelee sitä uskoakseni lämmöllä.
Timo
-
Erityisesti italialaisille tuo tarinakokonaisuus on (useiden muiden ohella) aika merkittävä Disney-sarja. Sillä on opetettu italialaislapsille Italian historiaa ja moni muistelee sitä uskoakseni lämmöllä.
Timo
Tämä juurikin sellaista tietoa mikä olisi tärkeää, mutta onko siitä kirjoitettu medioissa eikä pelkästään keskustelupalstoilla ja muissa chäteissä. Pelkästään omat kuulo- ja näköhavainnoit ei nykypäivänä enää riitä :-\
-
Tämä juurikin sellaista tietoa mikä olisi tärkeää, mutta onko siitä kirjoitettu medioissa eikä pelkästään keskustelupalstoilla ja muissa chäteissä. Pelkästään omat kuulo- ja näköhavainnoit ei nykypäivänä enää riitä :-\
Kyllä siitä on kirjoiteltu italialaisissa sanomalehdissä aikanaan 1980-luvulla ja sarjan uusintapainoksista nykypäivänä eri verkkosivuilla, nettilehdiksikö niitä kutsuisi. Sarjan alkuperäisen ilmestymisen aikaan oli tarkoitus pitää Palazzo Vecciossa, Firenzen kaupungintalolla suuri näyttely sen tiimoilta ja sen piti lähteä vielä kiertämään Toscanan alueiden kaupungeissa - uskoakseni kaikissa niissä, joissa sarjan eri jaksoissa vieraillaan. Itselleni tuntemattomasta syystä näyttelyä ei koskaan pidetty, mutta sarja toki ilmestyi.
Yksi tarinan uusintapainokseen (2021) liittyvä juttu NerdPoolin sivuilla. (https://www.nerdpool.it/la-saga-di-messer-papero-e-ser-paperone-recensione/) Dante Alighierin kuolemasta oli tuolloin kulunut 700 vuotta, jonka vuoksi tarinakokonaisuus julkaistiin uudelleen varmaankin noin 14 kerran ja nyt kovakantisena.
Timo
-
Aina kun vuosi vaihtuu saa jännätä, minkälaisia muutoksia se tuo taskareihin. :D
Hinta on se mikä aina kiinnostaa.
Viime vuonna taskari maksoi 7,99€. Ainoa poikkeus oli taskari 540 Peliepeli (https://inducks.org/issue.php?c=fi%2FAATK540), jonka hinta on 8,99€. Tämä varmasti siksi, että kirjassa on mukana 64 lisäsivua Klassikkotarinan takia.
Tammikuun taskarin hinta on nyt 8,99€, eikä siinä ole mukana klassikkoa, eikä yhtään enempää sivuja. Odotettavissa on siis, että jatkossa lisäsivulliset taskarit maksanevat 9,99€.
Kannet tulevat yhä suomalaisia lukijoita varten Giorgio Cavazzanolta. Seuraavan kuun kansi on jo näkyvillä Egmontin julkaisukalenterissa (https://storyhouseegmont.fi/wp-content/uploads/2025/01/9789513249397_kansi-768x1155.jpg). Sieltä löytyy myös kuva sisällysluettelosta (https://storyhouseegmont.fi/wp-content/uploads/2025/01/9789513249397_lisakuva.jpg).
Sisällöltään pysytään tutussa muotissa. Ensisijaisesti uusia tarinoita, mutta taskarin avaava Silvia Zichen 1-sivun pilakuva on valitettavasti uusinta taskarista 423.
Selkämyskuva on myös ensi kertaa uusinta ja se (tai vähintään osa siitä, perustuen selkämyskuvan peilaamiseen ja sen rajaukseen) on aiemmin julkaistu meillä Jumbo-pokkarin kantena vuonna 2012.
Laitan inducks-linkin spoilerinapin alle, jos joku ei halua sitä nähdä.
[spoiler]https://inducks.org/issue.php?c=fi%2FAAJ+23[/spoiler]
Julkaisupäivä on siirtynyt kuun ensimmäiseltä tiistailta kuun ensimmäiselle torstaille.
Taskarin takasisäkannessa lukee, että seuraava taskari julkaistaan 6.2.2025
Kansallisen kirjakaupan (https://kansallinen.fi/?s=Aku+Ankan+taskukirja&post_type=product&dgwt_wcas=1) ennakkotiedot tulevien taskarien ilmestymispäivistä ovat linjassa torstai päivän kanssa.
Sivun lehtipisteitä alhaisemmat hinnat pitänevät paikkansa ainoastaan jos taskarin tilaa kirjakaupan verkkosivujen kautta.
Edit!
Spoileri-napin takana olevaa linkkiä korjattu.
-
9€ taskarista ::) Ei tule menemään enää kauan kunnes viikate heilahtaa kyseiselle opukselle.
-
Näkyy myös siinä lopun enteet kuinka monesta kaupasta nämä ovat jo täysin poistuneet valikoimasta. Tai sitten niistä joista eivät vielä kokonaan ole poistuneet löytyy enää 2 tai 3 uusinta ja niitäkin korkeintaan kaksi kappaletta. Oma hyllytila kadonnut kokonaan ja paikka vaihtunut kassan päätyyn karkkien kanssa. Prismasta löytyi ennen suurin valikoima mutta sielläkin hyllytilasta jäljellä enää korkeintaan neljännes.
9€ on kyllä sellainen hinta että jos itse olisin lapsi ja tässä maailmantalouden tilanteessa pyytäisin vanhempia ostamaan sarjakuvan niin tuskin se noin kallis taskari olisi jonka saisi. Toisaalta mitä muutakaan enää on vaihtoehtona? Aku ankka lähes vitosen hinnalla? No toisaalta kuinka moni lapsi enää edes pyytäisi nykyään sarjakuvaa. Kaupan asiakkaista tyhjin hyllynpääty nykyään josta on nopea oikaista muualle kun ei ole ketään edessä.
-
Lukijakadostahan tuo joka vuotinen hinnan korotus ja uusintojen käyttö Zichen pilakuvissa ja nyt tosiaan jo selkämyskuvassakin kertovat. Toki joka kerta kun hinta nousee, niin todennäköisesti samalla menetetään myös ostajia, mikä aiheuttaa sen, että hintaa nostetaan taas ja jälleen uusia lukijoita menetetään. Syntyy kierre, joka lopulta johtaa julkaisun loppumiseen. Kuten kävi vaikkapa Roope-setä -lehdelle.
Vielä kuitenkin tilataan kansia erikseen Suomeen ja tämä tuo varmasti kustannuksia taskareiden tekemiseen. Vuosikymmeniä mentiin samoilla kansilla muiden maiden kanssa, ja satunnaisesti tilattiin joitain kansia suomalaista taskaria varten. En näkisi pahana asiana palata samaan käytäntöön. Muiden maiden yhteisesti käyttämät kannet ovat usein oikein komeita. Yhteispainatus eri maiden kesken tulisi varmasti edullisemmaksi.
Cavazzanolta tilatut kannet ovat olleet laadultaan hieman epätasaisia. Parhaimmillaan todella komeita kansia, kuten numeroissa 522 (https://inducks.org/story.php?c=XFC+AATK522), 532 (https://inducks.org/story.php?c=XFC+AATK532) tai 536 (https://inducks.org/story.php?c=XFC+AATK536), mutta paikoin myös sen näköisiä, että ne on tehty kovassa kiireessä, aikataulujen mahdollisesti puskiessa päälle. Esimerkkejä tällaisista ovat mm. kannet numeroissa 529 (https://inducks.org/story.php?c=XFC+AATK529), 530 (https://inducks.org/story.php?c=XFC+AATK530) tai 533 (https://inducks.org/story.php?c=XFC+AATK533).
Tässä (https://inducks.org/story.php?c=IC+TL+3458) olisi esimerkki oikein komeasta kannesta, joka julkaistiin muiden maiden taskareissa, joka vastasi suomeksi marraskuussa (https://inducks.org/story.php?c=XFC+AATK542) julkaistua numeroa.
Tällainen (https://inducks.org/story.php?c=IC+TL+3479) Taikaviitta kansi julkaistiin muiden maiden taskarissa, joka vastasi meidän maaliskuun (https://inducks.org/story.php?c=XFC+AATK534) taskariamme.
-
Vielä kuitenkin tilataan kansia erikseen Suomeen ja tämä tuo varmasti kustannuksia taskareiden tekemiseen. Vuosikymmeniä mentiin samoilla kansilla muiden maiden kanssa, ja satunnaisesti tilattiin joitain kansia suomalaista taskaria varten. En näkisi pahana asiana palata samaan käytäntöön. Muiden maiden yhteisesti käyttämät kannet ovat usein oikein komeita. Yhteispainatus eri maiden kesken tulisi varmasti edullisemmaksi.
Eikö yhteispainatusta jo jollain tavalla tehdä? Suomalaiset taskarithan on nyt useamman vuoden ajan painettu Tanskassa ja sitä ennen vuosikaudet Saksassa.
Hintojen puolesta suomalainen taskari on ~keskitasoa. Tässä on marraskuun AATK542:a vastaavien eri maiden kirjojen euromääräiset hinnat tämän hetkisten kurssien mukaan. Hinnat on napattu Inducksista.
Puola: 5,85 eur (PLN 24,99) https://inducks.org/issue.php?c=pl/GP+256 (https://inducks.org/issue.php?c=pl/GP+256)
Hollanti: 5,95 eur https://inducks.org/issue.php?c=nl/PO3+358 (https://inducks.org/issue.php?c=nl/PO3+358)
Saksa: 7,99 eur https://inducks.org/issue.php?c=de/LTB+590 (https://inducks.org/issue.php?c=de/LTB+590)
Suomi: 7,99 eur https://inducks.org/issue.php?c=fi/AATK542 (https://inducks.org/issue.php?c=fi/AATK542)
Tanska: 8,71 eur (64.95 DKK) https://inducks.org/issue.php?c=dk/JB++543 (https://inducks.org/issue.php?c=dk/JB++543)
Tsekki: 8,99 eur https://inducks.org/issue.php?c=cz/SK2024-03 (https://inducks.org/issue.php?c=cz/SK2024-03)
Norja; 11,02 eur (129.00 NOK) https://inducks.org/issue.php?c=no/DP++549 (https://inducks.org/issue.php?c=no/DP++549)
Kirjat ovat muuten identtisiä, mutta Suomen kirjassa on oma kansi ja Ziche. Hollannissa on oma kansi ja useammasta osasta koostuvat sarjat on ripoteltu osina muiden sarjojen väliin.
Vastaavan Ruotsin Kalle Ankas Pocketin hintaa en tiedä: https://inducks.org/issue.php?c=se/KAP+563 (https://inducks.org/issue.php?c=se/KAP+563)
Hintaa ei kerrota Inducksissa ja Google löytää verkkokaupoista eri hintoja ostopaikan mukaan. Tuoreinta KAP 565:sta myydään 89-99 kruunulla, 7,77-8,64 eurolla. Viron tai Islannin kirjoja ei ole listattu Inducksissa, mutta Virossa ilmestymistahti 2024 oli tiettävästi joka toinen kuukausi ja hinta 7,99 euroa. Uusimpia Islannin taskareita myydään netissä 1850 kruunulla, eli 12,87 eurolla?!
Myös Norjan hinta vaikuttaa todella kovalta, mutta se on ollut samaa tasoa jo pitkään. 2022 se pomppasi 99,00 NOK -> 119,00 NOK ja 2023 taas.
-
Myös Norjan hinta vaikuttaa todella kovalta, mutta se on ollut samaa tasoa jo pitkään. 2022 se pomppasi 99,00 NOK -> 119,00 NOK ja 2023 taas.
Norjassa kaikki on kallista, kun on sitä öljyä millä määllätä. Elintaso paljon korkeempi kuin muualla Pohjolassa. Tanska kyllä yllätti...luulisi, että siellä olisi ollut Taskari jotain 6 euron luokkaa.
Onneksi en ole vuosiin ostanut taskaria...ihan hirvee hinta nykyään!
-
Eikö yhteispainatusta jo jollain tavalla tehdä? Suomalaiset taskarithan on nyt useamman vuoden ajan painettu Tanskassa ja sitä ennen vuosikaudet Saksassa.
Tehdään. Aku Ankan taskukirja on käsittääkseni enää ainut yhteispainauksena Suomessa ilmestyvä Aku Ankka sarjakuvajulkaisu.
Aiemminhan meillä oli myös esimerkiksi Roope-setä vuoteen 2001 asti, Mini-taskareita ja ranskalaistuotantoiset Glénat-albumit.
Ja Aku Ankka-lehdenkin materiaali oli ainakin 99% identtistä muiden maiden kanssa jonnekin 1990-luvun alkuun asti. Tosin siinä taisi olla vuoden julkaisuviive, joten en tiedä onko kyse täysin yhteispainatuksesta, vai vain saman materiaalin käytöstä.
Mutta joo, kannen, Zichen pilakuvan ja selkämyskuvia lukuunottamatta taskarit painatetaan yhteisesti muiden maiden kanssa.
Kuvittelisin, että jos materiaalit olisi 100% yksyhteen muiden maiden kanssa, taskarin tekemisen kustannukset olisivat minimissään.
Kesästä 2019 lähtien taskareihin on tilattu kannet varta vasten suomalaisia lukijoita varten ja ajattelen tämän olevan kalliimpaa, kuin samojen kansien käyttö muiden taskarimaiden kanssa.
Ilmeisesti myynti on kuitenkin vielä sen kaltaista, että kansien tilaaminen koetaan kannattavana, mutta uuden selkämyskuvan tilaamista ei.
Pitää muistaa, että Zichen pilakuvat ilmestyivät taskareihin silloin kuin myyntiluvut huitelivat parhaimmillaan vielä yli 50000 kappaleessa per kirja, ja tuolloin meillä julkaistiin myös mm. triplataskareita. Molemmat ovat suomalainen erikoisuus, joita ei ole muissa taskarimaissa nähty.
Eli kyllä meillä on yritetty satsata taskariin ja tällä hetkellä se näkyy lähinnä kansissa. Ovathan kannet selkämyskuvaa näkyvämpi myyntiartikkeli, joten niihin kannattaakin panostaa. Halvemmaksi voisi kuitenkin tulla käyttää ensisijaisesti samoja kansia muiden maiden tapaan ja satunnaisesti tilata erikoiskansia suoraan Suomeen, kuten tehtiin monet vuodet.
Jonkinlainen kuluerä on kuitenkin tilata joka taskariin aina uusi sivu Zicheäkin, joten näyttää, että säästö on iskenyt myös niihin ja siksi käytetään uusintoja, olkoonkin, ettei tämä ole ensimmäinen Ziche-kierrätys.
Norjassa kaikki on kallista, kun on sitä öljyä millä määllätä. Elintaso paljon korkeempi kuin muualla Pohjolassa. Tanska kyllä yllätti...luulisi, että siellä olisi ollut Taskari jotain 6 euron luokkaa.
Käsittääkseni Norjassa ja Tanskassa sekä ainakin Saksassa ja Ruotsissa taskarit voi tilata kotiin kuin minkä tahansa aikakauslehden. Tällöin irtonumeron hinnat ovat helposti korkeita, mutta hinnassa voinee säästää tekemällä erilaisia tilausjaksoja tarjoushinnoin jolloin taskarien kappalehintakin tippuu.
En tiedä sitten miksei Suomessa ole koskaan ollut mahdollisuutta tilata taskaria kotiin.
-
Käsittääkseni Norjassa ja Tanskassa sekä ainakin Saksassa ja Ruotsissa taskarit voi tilata kotiin kuin minkä tahansa aikakauslehden. Tällöin irtonumeron hinnat ovat helposti korkeita, mutta hinnassa voinee säästää tekemällä erilaisia tilausjaksoja tarjoushinnoin jolloin taskarien kappalehintakin tippuu.
En tiedä sitten miksei Suomessa ole koskaan ollut mahdollisuutta tilata taskaria kotiin.
Ihanko olisin joskus kuullut, että Sanomat kokeili joskus Aku Ankan taskarin kotiin tilaamista. Ei kai sitten saanut kannatusta. Itse en kyllä ole tuollaista havainnut, mutta jostain olen kuullut...liekö kaupunkilegendaa!
-
Mietin rahan arvon muuttumista vuosien varrella versus Taskarin hinnan nousu. Onneksi siihen on työkalu ja tulos kertoo kyllä, että tänä päivänä hinta on todella paljon kovempi kuin mitä oli 1970-luvun alussa Taskareiden alkaessa ilmestyä. Tokkopa olisi menestynyt, jos tuohon markkahintaan sitä olisi kaupiteltu.
-
Mieleeni juolahti järkyttäviä ajatuksia - AA:n taskukirjathan painettiin kuitenkin periaatteella puoliksi väri, puoliksi ei niin värikäs pitkän aikaa; kun tuota ilmeisesti nimen omaan kustannussyistä tehtiin, niin voisiko tämä aiheuttaa jotakin "twistausta" tässä - onko sellaisen osittain mustavalkoisen taskarin printtaaminen mahdollisesti paljonkin edullisempi prosessi kuin kauttaaltaan väritetyn?
Onko muuten siinä kohtaa kun se osittaismustavalkoisuus jäi historiaan tapahtunut mitään ihmeempää muutosta taskarin hinnassa?
-
https://inducks.org/issue.php?c=fi%2FAATK153
https://inducks.org/issue.php?c=fi%2FAATK154
Tuossa välissä tapahtui kokoväritykseen siirtyminen eli näillä tiedoilla hinta nousi 60 penniä. Ainakin kirjojen 141-142 välinen hinnankorotus oli näköjään isompi vaikka sivumäärä väheni
-
Hiukan ohi otsikon aiheen, mutta kustannuksista kun on puhe.... Aku Ankka -lehden vuosikertatilaus kustansi vuonna 1966 kokonaista 19 markkaa ja 80 penniä. Sillä sai lehtiä 52 kpl ja Joulupaketin, johon kuului lahjakuoressa tulleet Joulumanteli, keräyskansio ja siihen kuuluvat keräilymerkit ja lahjakortti, jonka sai halutessaan osoitettuna jollekin (käsittääkseni käsinkirjoitettuna!). Tämän päivän rahassa tuo summa olisi 41,31 €. Paperin laatu ja hinta ovat toki tänä päivänä myös toisella tasolla, mutta jos mietitään sitä, että painos oli tuolloin jotain 200 000 paikkeilla eikä Postin eikä Sanoman tietokonelajittelu ollut tämän päivän tekniikkaa, niin lehti tuntuu varsin edulliselta verrattuna nykyhintoihin. Kuten taskarikin.
-
Tämä ajan myötä tapahtunut hintojen kasvu on selkeästi osa myös suosiota.
Kyllä, en ole populisti ja sekä ymmärrän että osittain muistan itse mitä ansaintapuoli oli. Miten asunnot, ajoneuvot, kirjat, sarjakuvat ja elokuvat ja keikat eivät maksaneet juuri mitään....paitsi että piti silloinkin olla se raha niihin.
Tietenkin puoliksi mustavalkoinen on painokuluiltaan edukkaampi, sen tajuaa jokainen mutta niin myös sen että tulojen indeksikorotukset siirretään myös painotuotteissa.
Itse vastustan kulttuurin " ale-kampanjointia" ja siihen juuri Taskukirja ei kuulu. Useammalta taholta kuullut sen Sanoman mallin: jos haluatte myydä Aku Ankan taskukirja tuotetta sitä on pidettävä tietyt voluumit eikä voi valita, ottaisin lähinnä näitä kolmea jotka myy.
Tämä on ollut heidän tapansa taskukirja ja lehtipuolella reagoida hintoihin. Sama miksi eivät tarjoa pitkäaikaisen tilaajan halvempaa kestotilaushintaa, kanta-asiakkaan sen luotettavan tahon arvostamista. Kuluttajan tehtävä markkinatalouden silmissä on kasvattaa tulosta.
Jos hinnat pidetään samoina indeksikorotusten tullessa tulos laskee. Sama koskee kaikkea. Jos myynti on aivan sama kuin viime vuonna se on kriisin ja paniikin paikka.
Jos myynti kappalemääräisesti laskee mutta tulovirta kasvaa hinnannousun myötä se on voittoa.
Aku Ankka on täällä sarjakuvan barometri. Yhä se syy miksi on otsikot " sarjakuva on muutakin kuin ankkaa/ vain lapsille". Se on ylisukupolvinen kokemus ja omanlaisensa perinne.
Kuten elokuva ja sarjakuva yleisemmin sen suosio rakentui sen verrattaiselle edullisuudelle. Siten se tavoitti kaikki kansa kerrokset ja sitä yhä tilataan myös kirjastoihin.
Sanomaa voi kritisoida mutta se toimii kuten valtaosa kaupallisista toimijoista. Ja toki indeksikorotukset tuntuvat ( huomattavasti vähäisemmin) myös tuotantokuluissa.
-
Wikipediasta ollaan poistamassa ainoaa yksittäistä taskukirja-artikkelia Aku Ankan taskukirja 113 Rahatynnyri (https://fi.wikipedia.org/wiki/Rahatynnyri), johon on laitettu taustatietoja melkoisesti. Vedotaan siihen ettei ole merkittävä, koska 600 muustakaan ei ole enää omaa artikkelia. Lisäksi nykypäivän lähteistysvaatimukset eivät kohtaa tässä artikkelissa. ???
Kysymys siis kuuluu, että onko tämä taskari sen erikoisempi kuin muutkaan? Miksi juuri tämä olisi se poikkeuksen muodostava artikkelin aihe ja taskarien taskari? Sisältää se kuitenkin Giovan Battista Carpin ja Guido Martinan klassikkotarinan.
Wikipedia Oy Ab osuuskunta suoritti rekisteröityneiden käyttäjien keskuudessa äänestyksen tästä taskari artikkelista. Äänet jakautuivat lopulta 50-50 jolloin artikkeli säilytetään ja sitä ei voi poistaa samaan syyhyn vedoten. 8] Wikipediassa on säilytettävän arvoista kulttuuria lähinnä vain urheilu. Esimerkiksi riittää, että on vaihtopenkillä istunut edes yhden liigaottelun. Mutta taide kärsii.
-
Kaupassa näkyi joku uudenkokoinen taskukirja. Uutispulu tai jotain sellaista. Vähän niinkuin Ankkalinnan uutiset. Sisältö näytti taskarilta. Mikä mahtaa olla.
-
Kyseessä on uusin teemataskari.
Ilta-Pulu (https://lehtipiste.fi/product/aku-ankan-taskukirja-teema-ilta-pulu/) niminen taskari on näitä neljästi vuodessa julkaistavia tuplataskareita, joista noin puolet on uusia ja noin puolet on aiemmin julkaistuja tarinoita.
Uusi materiaali on tällä kertaa Corrado Mastantuonon sekä käsikirjoittamia, että piirtämiä tarinoita, joissa Aku ja Touho työskentelevät Roopen sanomalehdelle.
Uusintojen mukana on mm. Romano Scarpan Ravut punaviinissä ja pari Hessu reportterina tarinaa nyt jo kuopatun Roope-setä-lehden sivuilta.
Kun taskarin nokkelasti suunnitellut kannet avaa, niin yhdessä ne - sekä etu-, että takakansi - muistuttavat hauskasti iltapäivälehtien villejä otsikoita viliseviä etusivuja.
-
Huhtikuun Taskarin kansi nähtävillä täältä:
https://storyhouseegmont.fi/wp-content/uploads/2025/02/9789513249410_kansi.jpg
Huhtikuun Taskarin sisällysluettelo tässä:
https://storyhouseegmont.fi/wp-content/uploads/2025/02/9789513249410_lisakuva1.jpg
Toukokuun Taskarin kansi nähtävillä täältä:
https://www.akuankka.fi/lehti/5629
Huhtikuun Teemataskarin kansi tässä:
https://storyhouseegmont.fi/wp-content/uploads/2025/02/9789513249519_kansi-768x1155.jpg
Huhtikuun Teemataskarin sisällysluettelo tässä:
https://storyhouseegmont.fi/wp-content/uploads/2025/02/9789513249519_lisakuva1.jpg
-
Lyllersin juuri kaupasta kotiin Sätkynukke-teemataskarin (viimeinkin sain sen ostettua!) kanssa, ja jo pikainen selaus paljasti, että lukunautintoa odotettavissa: Scarpaa ja Murrya löytyy molempia, joten oo ja koo tähän kohtaan.
Aiemmin ostamani Ilta-Pulu oli joiltain osin vähän pettymys. Se nyt ei ollut pettymys sen suhteen, että siitä löytyi Scarpan Ravut punaviinissä; Barksin parhaat kymmensivuiset ovat sitä taidetta, josta parempaa en tiedä, mutta jos pidemmistä tarinoista puhutaan, niin tuo Scarpan punaviiniteos on kyllä siitä kategoriasta parasta mitä tiedän.
Sen jonkinmoisen pettymyksen tunteen tuon iltapulukirjan suhteen aiheutti Stroblin töiden totaalinen pois jääminen: "Aku ja Touho reporttereina" on niin komea ja itse asiassa laaja-alainenkin kokonaisuus, että pidän suorastaan ihmeellisenä sen täydellistä sivuuttamista, kun "pressi-taskarista" kerran on kyse - vieläkin ihmeellisemmäksi homman tekee se, että noista Akun ja Touhon lehdistösekoiluista löytyy suomijulkaisematontakin materiaalia! Arrrrrrgh!
-
Toukokuun Taskarin kansi nähtävillä täältä:
https://www.akuankka.fi/lehti/5629
Toukokuun taskarin pitäisi vastata saksalaisen Lustiges Taschenbuchin numeroa 597 ja sen sisällysluettelo löytyy Duckipedia-sivustolta. (https://www.duckipedia.de/LTB_597)
Oudoksun hieman suomalaisen taskarin kansivalintaa, vaikka se hauskan näköinen onkin.
Saksalainen kirja sisältää kuitenkin kaksi (toistaiseksi) viimeistä Tuplanolla-tarinaa Supersoldier (https://inducks.org/story.php?c=I+TL+3408-4) ja Doppio gioco scientifico (https://inducks.org/story.php?c=I+TL+3422-6) joten Tuplanolla-aiheinen kansi olisi ollut omiaan tähän numeroon.
Tuplanolla seikkailuiden lisäksi taskariin näyttäisi olevan tulossa pari muutakin kiinnostavaa tarinaa:
Fantom Ankka
La luce di Zeus (https://inducks.org/story.php?c=I+TL+3363-1)
Käsikirjoitus ja piirrokset Marco Gervasio
24 sivua
sekä
Hannu Hanhi
I cieli di Farmtown (https://inducks.org/story.php?c=I+TL+3532-1P)
Käsikirjoitus Marco Nucci
Piirrokset Stefano Zanchi
66 sivua
Tämä on jatkoa taskarissa 520 julkaistulle komealle tarinalle Yksinäinen onnenkalu (https://inducks.org/story.php?c=I+TL+3405-1P).
Aiemmin ostamani Ilta-Pulu oli joiltain osin vähän pettymys. Se nyt ei ollut pettymys sen suhteen, että siitä löytyi Scarpan Ravut punaviinissä; Barksin parhaat kymmensivuiset ovat sitä taidetta, josta parempaa en tiedä, mutta jos pidemmistä tarinoista puhutaan, niin tuo Scarpan punaviiniteos on kyllä siitä kategoriasta parasta mitä tiedän.
Sen jonkinmoisen pettymyksen tunteen tuon iltapulukirjan suhteen aiheutti Stroblin töiden totaalinen pois jääminen: "Aku ja Touho reporttereina" on niin komea ja itse asiassa laaja-alainenkin kokonaisuus, että pidän suorastaan ihmeellisenä sen täydellistä sivuuttamista, kun "pressi-taskarista" kerran on kyse - vieläkin ihmeellisemmäksi homman tekee se, että noista Akun ja Touhon lehdistösekoiluista löytyy suomijulkaisematontakin materiaalia! Arrrrrrgh!
Nykyään nämä teemataskarit kootaan jotakuinkin siten, että 512 sivusta noin 200 ovat uusia tai ennen julkaisemattomia tarinoita ja loput enemmän tai vähemmän teeman mukaisia copy-paste tyyliin mukaan lätkittyjä uusintoja muista kirjoista.
Tässä tuplataskarissa julkaistut uudet tarinat ovat kaikki Corrado Mastantuonon kirjoittamia ja piirtämiä "Ilta-Pulun tähtireportterit" nimellä kulkevan tarinasarjan tuotoksia. Sarja on tosiaan tehty jatkoksi mainitsemasi Dick Kinneyn ja Tony Stroblin "Aku ja Touho reporttereina"-sarjalle.
Teemassa olisi voitu pysyä siinä mielessä, että kirjan alkupuolisko olisi voinut koostua näistä Stroblin jutuista ja myöhemmät sitten Mastantuonon jatko-osista, vaikkei näissä taida sen kummemmin jatkumoa esiintyäkään.
Pokkarin aloitustarinaksi olisi silti voitu valita ihka ensimmäinen "Aku ja Touho reporttereina" sarjan tarina High Society (https://inducks.org/story.php?c=S+69041) vuodelta 1970, jota ei jostain kumman syystä ole vieläkään saatu suomeksi.
Tai oikeastaan syy tähän lienee se, ettei sitä ole muissakaan ns. Egmont-maissa, kuten Saksassa tai Tanskassa julkaistu.
Käsittääkseni materiaali suomalaisiin taskareihin ostetaan nykyään niistä maista, joissa julkaistaan meidän taskareita vastaavia pokkareita. Pääsarjan kirjat ovat yleensä yksiyhteen muiden maiden kirjojen kanssa ja teemanumeroihin valitaan ns. "parhaat päältä" tai ne mitkä meidän noin "200" sivuun nyt sattuvat mahtumaan.
Nyt tässä Ilta-Pulu -taskarissa julkaistut uudet tarinat näyttäisivät olevan poimittu saksalaisesta Premium-taskarisarjan numerosta 42 (https://inducks.org/issue.php?c=de%2FLTBPR+42#p128).
-
Kiitos, Kääk13, näistä tiedoista - en ollut ollenkaan huomannutkaan, että noiden Akun ja Touhon reportteriseikkailujen aloittajatarinaakaan ei ole julkaistu meillä. Jos jotakin sellaisesta kuin masentavasta olen kirjoittanut, niin nyt kirjoitan että vieläkin masentavampaa! No, kun kuitenkin noita Stroblin vanhoja klassikoita on aika ajoin AA:han/AA-klassikkoon tipahdellut, niin toivossahan on, siltikin, hyvä elää ja niin pois päin...
Mietinpähän: jos näiden spesiaalitaskarien koostajat niin kutsutusti ajattelisivat laatikon ulkopuolelta, olisikohan seurauksena jotakin sellaista, josta kaltaiseni barksismiin taipuvainen nostalgikkoankisti enemmänkin tykkäisi?
Mene ja tiedä - en kuitenkaan voi olla sitä mainitsematta, että siinä Sätkynukke-erikoisuustaskueepoksessa paras tarina oli minun mielestäni se kyseisen teoksen ainoa ennestään suomijulkaisematon, eli "Ikuisen yön ruhtinas". Castyn - tarinan kirjoittaja - tiesin maineeltaan ennestään, kehuskeltu mies, piirtäjä Roberto Viania en mistään aiemmasta muistanut, mutta kovastikin siis pidin teoksestaan; kun tuosta Sätkynukesta nyt kuitenkin löytyy niin Murrya kuin Scarpaakin, niin voin ihan vilpittömästi väittää, että aidosti yllätyin arvostelmistani kyseisen spesiaalitaskarin suhteen!
-
piirtäjä Roberto Viania en mistään aiemmasta muistanut, mutta kovastikin siis pidin teoksestaan
Roberto Vianin helposti tunnistettava tyyli on kuin sekoitus Giorgio Cavazzanoa ja Giovan Battista Carpia, joiden kumpaisenkin opissa hän ehti olla nyt jo ovensa sulkeneessa Academy Disney-koulussa.
Jos yritän miettiä muistettavimpia Roberto Vianin tarinoita, niin mieleeni tulevat ensimmäisenä Roope-setä -lehdessä ja Supertaskareissa julkaistuja kauhuteemaisia Heshukka tarinoita (https://inducks.org/comp2.php?code=I+XM&keyw=&keywt=i&exactpg=&pg1=&pg2=&bro2=&bro3=&exactparts=&parts1=&parts2=&kind=n&rowsperpage=0&columnsperpage=0&hero=&xapp=&univ=&xa2=&creat=&creat2=&plot=&plot2=&writ=&writ2=&art=Roberto+Vian&art2=&ink=&ink2=&excludeCZ=on&excludeUseDifferentCode=on&pub1=&pub2=&zfi=on&ser=&xref=&mref=&xrefd=&repabbs=&reppub1=&reppub2=&repnum=&imgmode=1&vdesc2=on&vdesc=fi&vfi=on&sort1=auto), joiden piirtämisessä Vian oli parhaimmillaan.
Näitä julkaistiin Roope-sedän numeroissa 8/2014, 3/2015 ja 10/2016 sekä Supertaskareissa 7, 10 ja 11.
Muistettavia tarinoita ovat myös Castyn kirjoittamat Väärennökset valloillaan (https://inducks.org/story.php?c=I+TL+2608-1) taskarista 329, Kettujahdissa (https://inducks.org/story.php?c=I+TL+2659-1) taskarista 345 ja Pettävä kaksonen (https://inducks.org/story.php?c=I+TL+2650-5) Roope-sedästä 11/2007
Aku Ankka-lehden lukijat saattavat muistaa Roberto Vianin vuonna 2008 julkaistusta tarinasarjasta Taikaviitta vs. superkonnat (https://inducks.org/subseries.php?c=Paperinik+contro+tutti).
Vianin piiroksia nähtiin tarinassa Taikaviitta vs. herra Näkymätön (https://inducks.org/story.php?c=I+TL+2696-2) joka julkaistiin Aku Ankan numerossa 20/2008 ja tarinassa Herra Näkymättömän paluu (https://inducks.org/story.php?c=I+TL+2701-2) joka julkaistiin Aku Ankan numerossa 26/2008.