Kvaak.fi - keskustelu
Sarjakuvantekijöiden keskustelut => Välineet ja oppaat => Aiheen aloitti: Juha Kouvalainen - 20.05.2003 klo 23:15:54
-
Kysymys on suunnattu nyt enemmän tekijöille kuin lukijoille, mutta vastata toki saa vaikka piirtäjäksi ei varsinaisesti itseään tuntisikaan. Ideana on siis tehdä pientä vertailupohjaa siitä, millaisia välineitä kotimaiset enemmän tai vähemmän ammattilaiset sarjakuvanteossa käyttävät.
Omat välineeni ja tekoprosessini ovat varsin perinteisiä: luonnostelen lyijykynällä (hb2) ja viivottimella ruudut paperille (A4, entisen Walkin, nyk. Paperiston normaalia piirustuspaperia, 120g/m2), tekstaan puhekuplat ja hahmottelen ruutujen sisällöt.
Sisällön tussaukseen ja tekstaukseen käytän Pilot V Ball 05 -kyniä, joita kertakäyttöisyytensä ja lyhyen käyttöikänsä vuoksi alkaa nurkissa pyöriä jätesäkillinen. Ruutujen tussaukseen sopii Herliz Inkroller, joka tuottaa hieman paksumpaa jälkeä. Kertakäyttöinen tosin sekin.
Lopuksi pyyhin lyijykynänjäljet, koska haluan originaalin vastaavan lopullista tulosta mahdollisimman tarkkaan. Teen sarjakuvaa ruudut valmiiksi asemoiden, enkä esim yhdistele niitä yksittäisistä piirroksista jälkikäsittelyvaiheessa.
Tussaukseen käyttämäni kuulamustekynät vastaavat kärjeltään perinteistä kuivamustekynää - sinisen sottaavan musteen tilalla on vain helposti juoksevaa ja nopeasti kuivavaa ohutta mustaa mustetta. Jälki on siis terävämpi huokoisellakin paperilla kuin esimerkiksi huopakynillä.
Näädänkarvasiveltimienkin kanssa nuorempana taistelin, mutta vaikka minkälaista sivellintä kokeiltuani tuskastuin lopulta siihen, ettei siveltimen kärki halunnut pysyä kasassa kuin vain silloin kun sitä huvitti. En tiedä liekö muste ollut tuolloin vähän vääränlaista. Yhtä kidutusta se kuitenkin oli.
Lopulta päädyin imitoimaan jonkintapaista sivellinjälkeä kuulamustekynien avulla. Normaalistihan kynä tekee tasaista viivaa, mutta edestakaisin hankaamalla kynällä saa nopeasti viivaan haluamiaan paksuusvaihteluja. Voi kuulostaa työläältä - ja onki sitä silloin kun kynä on kuivunut - mutta sivellintenkään kanssa toimeen en tullut ja tämä oli valintani.
Kertokaapa muut millaisin välinein ja menetelmin sarjakuvanne piirrätte? Tekeekö joku esimerkiksi kokonaan tietokoneella? Kuka tunnustaa piirtävänsä jokaisen ruudun yksitellen ja yhdistelee ne myöhemmin?
-
Tällä hetkellä toimin seuraavanlaisesti.
Paperina käytän tavallista kopiopaperia (nykyinen merkki näyttää olevan Canon), joka on halpaa ja siihen on tottunut (kitsaana miehenä vahvemman piirrustuspaperin osto samalla hirvittää ja kiinnostaa) A4-koossa.
Aluksi teen lyijykynällä (hb) ja viivottimella ruudut paperille. Sitten luonnostelen nopsaan ruudut (välillä pelkkiä möykkyjä joskus vähän yksityiskohtaisemmin).
Tussauksen aloitan piirtämällä ruutujen rajat (yleisimmin käytän ohutta, vedenkestävää piirtoheitintussia, samaa käytän myös tussaukseen) ja mahdolliset puhekuplat (en kyllä niitä ole piirrellyt enää...no, kohta vuoteen).
Varsinaisen tussauksen aloitan paksuilla tusseilla, joilla teen lähimpien hahmojen yms. ääriviivat (ja yksityiskohdat, jos on tosi lähellä). Sitten siirryn ohuempaan tussiin (jo mainittuun piirtoheitintussiin) ja teen suurimman osan yksityiskohdista. Kaikkein tarkimpiin yksityiskohtiin (kuten kasvot ja kaukana olevat kohteet) teen ohuella 0,2 tussilla (normaalisti käytän tähän halpistussia).
Ja siinä se. Mahdollisen jälkityön teen sitten tietokoneella.
Mutta. Haaveena on, kunhan saan nykyisen homman alta pois, että kokeilisin suurempaa originaalikokoa ja siveltimeen paluuta. En tosin sivellintä ole paljoa koskaan käyttänyt, mutta nyt kuitenkin tuntuu, että siinä voisi olla oikeanlainen väline. Harjoittelua varten ostin Akateemisesta putelin kiinalaista mustetta puolellatoista eurolla ja se osoittautuikin ihan kohtalaisen laatuiseksi musteeksi. Uhkapeli siis kannatti.
-
Minä en ole vielä omaa tyyliäni kehittänyt, johtuen siitä, että sarjakuvien tekoni on hyvin kausittaista ja tyylikin vaihtelee hyvin paljon. Liekö se hirveän huono asia, mutta näin olen ollut hyvin tyytyväinen.
Viimeisin kokeiluni oli luonnostelu vaaleansinisellä tussilla paksulle paperille ruutu kerrallaan. Hyväonhyväon, tunnustan! _o/ Minä teen ruudun kerrallaan useimmiten, mutta ruutujen muotosuunnitelma ja käsikirjoitus ovat valmiita jo ennen luonnostelua. Tykkään vain tehdä jokaisesta ruudusta taideteoksen. Lyhyiden sarjakuvien kanssa, joihin uhrataan tuntikausia aikaa, se toimii.
Vaaleansininen puuväri sopii, mutta jättää ilkeän liukkaan pinnan, jos painaa liian lujaa. Itse olen kuitenkin siihen tyytynyt.
Tämän jälkeen tussaan vaihtelevalla menestyksellä ja välineillä. Yleensä käytän Uniball Micro Deluxea, Uniball eye microa tai Zebra Drafixia. Koko tarpeen mukaan. Ja sivellintä musteen kera. (Sivellin ei ole minulle temppuillut vielä kertaakaan sen jälkeen kun karsin omat virheeni. Tosin, jos teen virheen -> Houston, we have a problem...)
Sen jälkeen käytän valitsemaani välineistöä väritykseen.
Usein jätän himmeät hahmotelmani taustalle skannatessa ja työstän ne pois koneella. Konetta käytän myös kootessani sarjakuvan täydelliseksi.
Jooh. Olen amatööri, mutta sarjakuvaruuduilla ja tyyleillä leikkiminen on kivaa öljyvärien, akryylien ja akvarellien tekniikan hiomisen välillä.
-
Erivauhvuisia lyijykyniä, skanneria, ja Wacom Graphire2 -piirtopöytää tussaukseen ja väritykseen tietokoneella, sen harvan kerran kun enää nykyisin piirtelen. Tulee enemmän kuvankäsittelyyn ynm. käytettyä tuota piirtopöytää.
-
Mä käytän stripeissä A3 ylåosaa poikittain eli aika isona piirrän. Lyijykynällä luonnostelen ja sitten tussiterällä ja sellasella tussikynällä piirrän päälle. Siveltimellä väritän jos on paljon mustaa. Mutta mun neuvoita ei kannata ottaa mallia, sillä en oo ikinä saanu mitään merkittävää aikaan. :)
-
Silloin harvoin kun mitään teen niin käytössä on aluksi ihan perinteiset tussit, paperi ja lyijykynät (mitä merkkiä nyt ikinä sattuu käsillä olemaankaan). Värittäminen ja tekstien teko tapahtuu sitten skannauksen jälkeen Photoshopissa jossa parantelen myös tussausta tai lisään kokonaan jotain mustia pintoja joita ei ole tussilla jaksanut väritellä.
-
Mielenkiintoista , olen jo ottanut ylös noita kynien nimiä. Olen hieman hävennyt sitä etten hallitse siveltimen ja tussiterän käyttöä, vaikka paljon piirränkin , mutta en näytä olevan ainoa huopakynien , tussien tai kuitukärkikynien(?) käyttäjä.
Omat välineeni tarkemmin: HB-B2 lyijykynä. Artline Ergoline Calligraphy pen 1,0-2,0 ja Artline Drawing system 0,1-0,8 . Näin periferiassa valikoimat on rajalliset.
Wacom intuous 2-piirtopöytä , jota en enää luovuttaisi pois. Photoshop elements kuvien mahdolliseen värittämiseen ja putsaamiseen ja piirrosohjelmana Expression 3 jolla jonain päivänä aion tehdä jonkun sarjan alusta loppuun.. Ja tietysti olennaisena osana jatkuvasti taustalla kuuluva inspiroiva musiikki.
Meikäläistä kiinnostaisi myös hieman kuulla miten hyödynnätte tietokonetta sarjakuvanteossa.
Holle
-
Kerropa lisää tuosta Photoshop Elementsistä ja miten se eroaa normaalista photarista? En ihme kyllä muista edes kuulleeni tuosta.
Wacomin piirtolevy olisi tarkoitus hankkia lähiaikoina, mutta en oikein usko, että käytän sitä varsinaisesti sarjakuvan teossa. Erillisten kuvien teossa ja graafisessa suunnittelussa enemmänkin.
-
Kerropa lisää tuosta Photoshop Elementsistä ja miten se eroaa normaalista photarista? En ihme kyllä muista edes kuulleeni tuosta.
Photoshop Elements on käsittääkseni riisuttu versio Photoshopista, jossa on mukana muutamia tärkeimpiä kuvankäsittelyyn tarvittavia ominaisuuksia. Photoshop Elements toimitetaan aika usein valmiskonepakettien mukana. Tarkentakoon joku jos on parempaa tietoa.
-
On tosiaan riisuttu versio , eroavaisuuksia en tarkemmin tiedä mutta meikäläisen käyttöön ominaisuuksia riittää . Käytän mm. webgalleriatoimintoa jolla saa näppärästi tehtyä kuvasivun nettiin. Save for the web-komento optimoi nettikuvat ja myös skannaukset teen sen kautta. varsinaiseen piirtämiseen ei tule käytettyä. Itse jouduin ostamaan mutta näyttää tosiaan nykyään tulevan pc-pakettien mukana. Ostettunakin pidän sitä hinta-laatusuhteeltaan hyvänä mutta onhan näitä ohjelmia.
Ohjelmasta on joku aika sitten tullut kakkosversio johon en ole tutustunut.
Tässä vielä Expression-piirrosohjelman osoite joka ei edelliseen viestiin suostunut tarttumaan: http://www.creaturehouse.com/expression3.htm (http://www.creaturehouse.com/expression3.htm)
Holle
-
Se on käsittääkseni entinen Photoshop LE. Ja nimenomaan riisuttu versio. Maksaa aika lailla vähemmän ja tulee usein kylkiäisenä uudessa koneessa (ja skannerissa/tulostimessa?).
-
Kiitoksia vastauksista.
Nykyisin kun lähes kaikki amerikkalaiset supersankarisarjakuvat väritetään tietokoneella niin tiedättekö käyttääkö värittäjät nimenomaan Photoshoppia vai olisiko tarjolla joku muu ohjelma joka soveltuu hommaan vieläkin paremmin? Painterilla saisi varmasti myös aika mukavaa jälkeä. Ja monipuolisempaa kun se mahdollistaa helpommin maalauksellisen tyylin ym.
-
Eiköhän Photoshop 7 ja Painter 8 ole ihan sitä kärkikastia jota ammattilaisetkin käyttävät. Itse käytän lähinnä Photoshoppia.
-
Tekniikka ei ole niinkään merkitsevä seikka kuin itse tulos. Käsittääkseni varmasti osa sarjakuvistakin väritetään ainakin osittain kuvankäsittelyohjelmilla, esim. Adobe Photoshop.
Kuvittelisin kuitenkin varsin ison osan käyttävän myös vektoripohjaisia piirto-ohjelmia, joilla aineistokoko jää pieneksi painotarkkuuden juurikaan kärsimättä.
Ajatellaanpa esimerkiksi yhtä A4-albumin sivua, joka 600dpi:n tarkkuudella ja CMYK-värisenä vie Photoshopin tiedostona kymmeniä tai jopa toistasataa megatavua. Tällaisten aineistojen käsittely menee vaikeaksi tiedostokoon suuruuden vuoksi (aineisto pitää toimittaa useammalla CD:llä) ja nykyaikaisinkin kone tahtoo puuroutua.
Järkevämpi ja käytännössäkin uskoakseni toimivampi tapa on tehdä väritys vektoripintoina esim. Illustratorilla tai Freehandilla.
Skannatun ääriviivakuvan voi tietenkin vektoroida ensin vaikka Adobe Streamlinella, mutta sekään ei ole välttämätöntä kun tallentaa skannatun kuvan esim. 1-bittisenä TIFF:inä ja avaa sen sitten vektoriohjelmaan ja tekee värityksen taustalle. Ääriviivojenkin vektoroinnissa on hyvät puolensa, mutta se lisää Compound Path -työmäärää monimutkaisissa kuvissa melkoisesti. Yksivärinen TIFF ei kuitenkaan isollakaan resoluutiolla vie tilaa juuri nimeksikään, joten helpointa lienee käyttää tätä.
Vektoriohjelmat käsittelevät yksivärikuvan valkoisia osia läpinäkyvinä, joten värit on helppo tehdä pintoina alemmille tasoille. Liukuvärejäkin on helppo käyttää ja erilaisia kiiltojakin saa aikaan, joskin Photoshopin kaikkia efektejä ei liene mahdollista toteuttaa - ainakaan yhtä helposti.
Vektorivärityksen hyvänä puolena on kuitenkin se, että aineisto ei vie käytännössä juuri mitään tilaa esim. PDF:ksi käännettynä (korkeintaan muutamia satoja kilotavuja, suurin tilanviejä lienee siinäkin se yksiväriääriviivakuva) ja sen voi lähettää kustantajalle sähköpostin liitetiedostona. Myös värien muokkaus jälkikäteen on huomattavasti helpompaa - erityisesti jos käyttää liukuvärejä. Ja tosiaan kun vektorikuva on käytännössä rajattomasti skaalattava, sen painaminen suureenkin kokoon on ongelmatonta eikä liian matalan aineistotarkkuuden valitsemista tarvitse jälkikäteen sadatella.
Mutta tosiaankaan kokemusta siitä ei ole, miten nuo mestarit sarjansa värittävät. Vanhempi väki varmaan pitää perinteisiä menetelmiä (vesi-/peitevärit ja sivellin) parhaimpana ratkaisuna.
-
Enpä kyllä usko, että vektori-ohjelmia pahemmin käytetään esim. noiden mainitsemien Marvel-sarjakuvien värittämiseen. Kyllähän sen ihan paljaalla silmälläkin näkee. Itse luulen, että ylipäätänsäkin vain selkeä vähemmistö tietokoneilla väritetyistä sarjiksista väritetään vektoriohjelmilla. Ovat ne kuitenkin sen verran vaivalloisempia käyttää. Etenkin jos halutaan maalauksellista jälkeä jossa värit sekottuvat sulavasti toisiinsa.
Sitä paitsi eiköhän 300 dpi:n resoluutiokin riitä? Ja layereiden määrähän vaikuttaa paljon siihen minkä kokoinen tiedostosta tulee. Itsellenä ne ovat yleensä 50 megaa pahimmillaan. Lopuksi tietenkin kaikki layerit yhdistetään ja tiedostokokokin pienenee reippaasti.
-
Käsin värejä tehdään. Ja ihmiset, miksi ihmeessä te jumitte tuolle Freehand, Photoshop plääplääplää -linjalle.
Corel on reilusti halvempi ja REILUSTI näppärämpi ohjelmistopaketti.
Corel Graphics Suite 11 -paketissa tulee murto-osaan Photarin hinnasta (joka on siis vain kuvankäsittelyohjelma) Corel Draw (vektorit), Corel Photo-Paint (kuvankäsittely, minusta parempi kuin Photari) ja useita muita ohjelmia, jotka ovat todella hyödyksi heti kun rupeaa jotain kunnollista säätämään. Anteeksi nyt mainospuhe, mutta rupesi vaan ottamaan päähän taas, kun Adobe jämähti tälle koneelle taas vaihteeksi sekaisin. Corel toimii moitteetta.
Toinen mahdollisuus teille, jotka osaatte käyttää vain Photaria on tietenkin alunperin Linux-pohjainen GIMP. Sen saa ladattua ilmaiseksi verkosta. Joten ÄLKÄÄ warettako. Käyttäkää ilmaisohjelmia.
Ja käyttäkää mielellään vielä hyviä ohjelmia. Minä minun mielestäni on sama asia kuin "Älkää käyttäkö Adobea, josta ryöstetään julmia hintoja". Mur.
-
Käsin värejä tehdään. Ja ihmiset, miksi ihmeessä te jumitte tuolle Freehand, Photoshop plääplääplää -linjalle.
Toiset tekee värit käsin toiset ei. Fakta on kuitenkin, että kaupallisen sarjakuvan puolella ainakin Amerikassa alkaa olla aika harvinaista tuo käsin värittäminen.
Ja nuo ohjelma-hommathan ovat pitkälti tottumus kysymyksiä. Itse ainakin totuin graafista suunnittelua opiskellessani sen verran perinpohjaisesti Photariin, ettei esim. Corel ole tuntunut yhtä mukavalta.
-
No jos katsellaan nykyajan sarjakuvia, niin ei esim. Spawnin taikka X-Menin värityksiä ole mahdollista tehä vektorigrafiikalla(Freehand, Illustrator). Ainakaan oman kokemukseni mukaan. Koska vektorit koostuvat pisteistä on niillä liki mahdotonta tehdä yhtään realistisen oloista kuvaa. Illustratoria kyllä käytetään paljon piirtämiseen.
600 dpi:ä käytetään lähinnä taidekirjoissa, normaalisti painotuotteet ovat 300 dpi tai alle(sanomalehti 254dpi). Eikä kukaan lähetä kuviaan painoon PSD-muodossa, vaan pakattuna tiffinä, epsinä tai pdf:ä.
Usein tuo CMYK-muotoon kääntö tapahtuu painoprosessissa ja kuvat tehdään koneella RGB-tilassa.
Kaikki digitaiteilijat jotka tunnen käyttävät rasterigrafiikkaa sarjakuvissaan, jo senkin takia että piirtopöytä käyttäytyy siinä paljon paremmin, noita vektorisoftia käytetään enemmänkin mainostoimistoissa.
edit: no jopas tähän kerkesi tulla replyjä ku kirjoitin :)
-
Digital webbing sivulla kerran kauhisteltiin, kun joku oli rohjennut värittämään Illustratorilla. Tai ei kauhisteltu, mutta nostettiin hattua, kun kuulemma on sillä tavalla työläämpää. Itsekin kyllä värittelisin Freehandillä, jos vain sellainen olisi.
Coreli on, mutta en ole vielä keksinyt, millä siinä saadaan viivapiirroksista valkoiset alueet läpinäkyviksi, niin että voi alemmalle tasolle värittää. Photoshopissahan se onnistuu varsin helposti. Vektoroimalla kuvan sen saa aikaiseksi Corelissa (tai niin olen tehnyt) mutta isommissa kuvissa se alkaa jumittamaan aivan armottomasti.
-
600 dpi:ä käytetään lähinnä taidekirjoissa, normaalisti painotuotteet ovat 300 dpi tai alle(sanomalehti 254dpi). Eikä kukaan lähetä kuviaan painoon PSD-muodossa, vaan pakattuna tiffinä, epsinä tai pdf:ä.
Usein tuo CMYK-muotoon kääntö tapahtuu painoprosessissa ja kuvat tehdään koneella RGB-tilassa.
Jep, Ozz puhuu asiaa. Näin minäkin olen asian ymmärtänyt.
-
Sitä paitsi eiköhän 300 dpi:n resoluutiokin riitä? Ja layereiden määrähän vaikuttaa paljon siihen minkä kokoinen tiedostosta tulee. Itsellenä ne ovat yleensä 50 megaa pahimmillaan. Lopuksi tietenkin kaikki layerit yhdistetään ja tiedostokokokin pienenee reippaasti.
300 dpi kyllä riittää esim. sanomalehti- tai muulle huokoisemmalle paperille painettaessa hyvin, mutta laadukkaalla kiiltäväpintaisella paperilla (jos esimerkiksi sarjakuva-albumissa sellaista satutaan käyttämään) 300 dpi:tä tarkkuudella yksivärikuvien ääriviivoista näkee vielä selkeästi tietynlaista rosoisuutta.
Tietenkin jos ääriviiva on antialiasoitu ja sisältää harmaasävyjä, vastaa se tuolloin monivärikuvaa ja 300 dpin tarkkuuskin riittää aivan mainiosti. Mutta parhaimman tuloksen ja terävimmän painotarkkuuden takia itse ainakin käyttäisin korkeampaa resoluutiota kuin tuota 300dpi:ä.
Totta lienee se, että bittigrafiikkaa ja todennäköisesti Photarijälkeä nuo supersankarisarjisten värit ovat, mutta ei vektorina värittäminen ole sen työläämpää kuin bittigrafiikkanakaan, kun siihen kerran tottuu. Pinnat rajataan samalla tavalla ja niitä voi muokata helpommin.
Tietysti jos piirtäjä värittää samalle tasolle ja viiva on yhtenäistä, niin että valinnat voi tehdä suoraan värejä klikkailemalla tai magic wandilla, on Photoshop helpompi valinta. Itse vaan piirrän sen verran katkonaisesti, että värityksen tekeminen on yhtä työlästä Photoshopissa kuin Illustratorissakin.
-
Usein tuo CMYK-muotoon kääntö tapahtuu painoprosessissa ja kuvat tehdään koneella RGB-tilassa.
Tähän on nyt vielä pakko ärjäistä iso murr. Edes jonkinlaisen painolaadun aikaansaamiseksi työ pitäisi aina tehdä alusta asti CMYK-väritilassa ja valita värit CMYK-värikartalta.
Jos värit muutellaan myöhemmin RGB:stä CMYK:iksi, tuloksena voi olla käytännössä mitä tahansa sinisestä auringosta ruskeaan nurmikkoon.
Muutenkin esim. ääriviivat tulisi muuttaa osavärimustista puhtaaksi CMYK-mustaksi (C:0, M:0, Y:0, K:100) tai jos tavoittelee tummaa mustaa, vähemmän osavärejä sisältäväksi (esim. C:20, M:20, Y:20, K:100).
Suoraan RGB:stä CMYK:iksi muutettu musta on osavärien satunnainen sekoitus ja painovaiheessa jos sattuu pientäkään sivuttaisrotaatiota eri painotelojen välillä, tuloksena on ääriviivojen välistä irvisteleviä psykedeelisiä osavärejä.
-
Tietysti jos piirtäjä värittää samalle tasolle ja viiva on yhtenäistä, niin että valinnat voi tehdä suoraan värejä klikkailemalla tai magic wandilla, on Photoshop helpompi valinta. Itse vaan piirrän sen verran katkonaisesti, että värityksen tekeminen on yhtä työlästä Photoshopissa kuin Illustratorissakin.
No enpä usko, että moni värittää Photoshopillakaan pääasiallisesti magic wandia käyttämällä (eli maalikannusta vain tasaista väriä valituille alueille kaatamalla). Kyllä ainakin minä teen sen manuaalisemmin. Periaatteessa vähän samalla tavalla kuin maalaisi maalausta. Elikkä lisäilen pikku hiljaa värejä osittain eri layreille joidenka avulla tilannetta voi sitten vaikkapa sekoitustiloja käyttäen tai opaciteettiä muuttamalla muuttaa. Esimerkiksi tälläiseen lopputulokseen ei oikein ainakaan helposti vektorigrafiikalla pääse http://www.yliruusi.com/comics/catpose.htm
Ja resoluutio asiasta olen eri mieltä edelleen. ;)
-
Esimerkiksi tälläiseen lopputulokseen ei oikein ainakaan helposti vektorigrafiikalla pääse http://www.yliruusi.com/comics/catpose.htm
Niin siis tottahan on, ettei vektorigrafiikassa värejä oikein helposti saa sulautettua toisiinsa ja esimerkiksi uskottavan näköisen usvan tai savun tekeminen on melko vaikea homma.
Mutta liukuvärejä ja kiiltoja on varsin helppo tehdä, esimerkkinä nyt vaikka tällainen, joku vanha vektorimuodossa tehty kuvitukseni (http://www.sarjamedia.fi/referenssit/kuvitukset/luomupaita1.jpg). Käsittääkseni myös esimerkiksi Freehandin pakkauksessa ja avauslogossa esiintyvä hahmo on Freehandilla nimenomaan vektorimuodossa tehty (näkyy ainakin MacIntoshin ohjelmaversioissa). Mutta sellaisen hamon tekeminen alusta asti vaikkapa nyt Freehandilla on jo järjetöntä nypläämistä :)
Vaan eihän tässä mitään ongelmaa ole. Jokainen värittää tavallaan. Itse olen kyllä sitä mieltä, että parhaan lopputuloksen saisi aina käsin värittämällä, esim. peiteväreillä. Tuolloin vaan kannattaa ottaa alkuperäisestä tussipiirroksesta suosiolla valokopiot paksulle kartongille, johon väriä alkaa lätkimään - sitten suivii jos originaali meneekin väritysvaiheessa piloille :)
-
Juu, tietenkin se on tottumuskysymys. Vektorigrafiikalla piirtämään oppimisessa on kyllä huomattavasti suurempi kynnys kuin bittikarttagrafiikassa. Minulla esimerkiksi kestäisi varmaan päiviä tuon sinun esimerkkikuvasi väsäämiseen. Se on muuten hieno! Hahmottelitko sen kuitenkin kynällä ja "treissasit" sen sitten vektoriohjelmassa vai teitkö alusta asti koneella?
Sarjakuva-asian vierestä: tietenkin logot, liikemerkit ja sen sellaiset elementit jota joudutaan mahdollisesti skaalaamaan jatkossa suurempaan kokoon pitäisi tehdä vektorigrafiikkana.
-
Heh, itse opiskelen graafista suunnittelua ynm. ja melkein aina teen kaiken RGB-tilassa. Painotalossa jossa olin harjoittelemassa tehtiin myöskin usein RGB:ä, riippuen vähän käyttötarkoituksesta.
Kannattaakin aina kysyä painotalosta, tai missä sitten painaakaan, heidän menetelmistään ja pyytää painon väriprofiili omalle koneelle.
En ole kyllä silmällä huomannut juuri mitään eroa valokuvapaperilla 300dpi:llä ja 600dpi:llä.
-
Hahmottelitko sen kuitenkin kynällä ja "treissasit" sen sitten vektoriohjelmassa vai teitkö alusta asti koneella?
Tuo esimerkkikuva on tehty samaan tapaan kuin yleensä aina teen - eli hahmoteltu lyijykynällä, tussattu, kumitettu lyijykynänjäljet ja skannattu. Skannauksen jälkeen ääriviivat on vektoroitu ja tämän jälkeen kuvaan on lisätty värit Illustratorilla alemmalle tasolle liukuväripintoina. Tämän jälkeen tiettyjä kiiltoja ja varjoja yms. värityksellisiä yksityiskohtia voi vielä lisäillä omina pintoinaan.
Mutta tosiaan monimutkaisemmat kuvat - esimerkiksi kokonainen sarjakuvasivu - täytyisi ilman muuta jättää bittigrafiikkamuotoon vaikka värittämisen tekisinkin vektoroituna. Ainakin Streamline kun jättää ummessa olevat alueet vektoroidessa omiksi valkoisiksi vektoripinnoikseen, joita joutuu sitten yhdistelemään yksi kerrallaan muuhun vektoroituun mustaan Illustratorin Compound Path -toiminnon avulla. Yksinkertaisessa kuvituksessa noita pintoja on vielä kohtalaisesti, mutta enpä jaksaisi samaa hommaa ruveta tekemään kokonaiselle sarjakuvasivulle. Aivan käsittämätöntä työtä. Siispä jo käytännön syistä jättäisin ääriviivat sisältävän kuvan suosiolla bittigrafiikkamuotoon.
Heh, itse opiskelen graafista suunnittelua ynm. ja melkein aina teen kaiken RGB-tilassa. Painotalossa jossa olin harjoittelemassa tehtiin myöskin usein RGB:ä, riippuen vähän käyttötarkoituksesta.
Tietysti painotalojakin on monenlaisia ja esimerkiksi pienissä digipainoissa ,joissa painotekniikka perustuu laservärikopiotekniikkaan, ei aineiston värisyydellä ole paljonkaan merkitystä.
Mutta suurissa painotaloissa, joissa käytetään esimerkiksi offset-tekniikkaa, eli painojälki tuotetaan neljällä painovärillä (syaani, magenta, keltainen ja musta) käy RGB-värikartalla tuotetulle kuvalle helposti hassusti, koska RGB sisältää väri-informaation ainoastaan näyttötekniikkaan perustuville kolmelle päävalolle (punainen, vihreä ja sininen) joista näyttöjen väripikselit muodostetaan.
Normaalit valokuvat kyllä kääntyvät yleensä oikeiden filttereiden läpi RGB:stä CMYK:iksi ongelmitta, mutta piirroksia, joiden osana on tarkkoja yhdellä painovärillä tuotettavia osavärejä, ei suoraan saakaan käännettyä enää painovaiheessa CMYK:iksi painolaadun kärsimättä.
En ole kyllä silmällä huomannut juuri mitään eroa valokuvapaperilla 300dpi:llä ja 600dpi:llä.
Paperilaadun ja painotekniikan lisäksi tähän vaikuttaa myös se, mitä ollaan painamassa/tulostamassa: Valokuvat ja valokuvia vastaavat viivaltaan "antialiasoidut" piirrokset tulostuvat painolaatuisena jopa 250-300 dpi:n tarkkuudella mutta yksivärinen viivapiirros saattaa hyvinkin vaatia 500-600 dpi:tä, ennen kuin viivan rakeisuus katoaa silmillä erottamattomaksi.
Tämä johtuu yksinkertaisesti siitä seikasta, että valokuvissa ja antialiasoidussa viivassa käytetään lähekkäin monia värisävyjä tasoittamaan kuvan rosoisuutta - yksivärikuvassa mustan ja valkoisen rajapinta on selvästi näkyvä ja siksi huomattavissa suuremmillakin tarkkuuksilla.
-
Mutta täytyy kyllä vielä lisätä, kun kaupassa käydessäni silmäilin lehtihyllyllä Witchbladea ja Spiderman-lehteä, on sarjojen väritys kyllä mielettömän upeasti tehty.
Tuntuu jotenkin käsittämättömältä kuvitella, että yksi henkilö ehtii ja jaksaa tehdä edes saman tarinan väritykset tuollaisella detaljimäärällä. Vanhoissa 80-lehdissä värit olivat vielä pääasiassa tasaisia pintoja, mutta uusissa lehdissä tietokoneavusteisen väritystekniikan avulla sivut ovat muuttuneet käsittämättömän yksityiskohtaisiksi.
Yhden sivun tuolla tekniikalla ehkä jaksaisi tehdä - sen jälkeen palaisi hermo. Tai sitten aikaa pitäisi varata viikko/sivu :)
Mikä noiden värittäjien työtahti sitten lieneekään?
-
Njoo, no se oli yksi maamme suurimmista painotaloista :) Mutta en kyllä piirellyt siellä mitään, että olet varmaan oikeassa tuossa. ;)
Varmaan noi tyypit vetäsee ne värit aika rutiinilla ja sitä tekee aina useempi tyyppi. Nehän tekee sitä kokopäivätyökseen ja saavat siitä palkan.
-
Minusta nuo uudet supersankarisarjakuvat ovat aivan kauheasti väritettyjä. Täsin luonnottoman näköisiä hohteineen ja efekteineen. Karmeista gradienteista puhumattakaan. Katselen hillittyjä ja tasaisia väripintoja paljon mieluummin.
Mitä tulee alkuperäiseen kysymykseen, niin itse käytän piirtämiseen nykyään lähes ainoastaan huopakyniä. Luonnostelemisesta lähtien. Lyijykynät, rapidot, siveltimet, artpenit, tussiterät ja korjauslakat ovat lentäneet roskikseen. Valopöytä on luonnollisesti kovassa käytössä. Eikä haittaa vaikka jälki olisi huonompaakin. Minulle originaalit ovat menettäneet lähes täysin merkityksensä. Käsittelen kuvat kuitenkin aina koneella. Saatan piirtää kuvat ihan irrallisina elementteinä kun ne pystyy niin näppärästi sitten jälkikäteen yhdistämään.
8)
-
Minusta nuo uudet supersankarisarjakuvat ovat aivan kauheasti väritettyjä. Täsin luonnottoman näköisiä hohteineen ja efekteineen. Karmeista gradienteista puhumattakaan. Katselen hillittyjä ja tasaisia väripintoja paljon mieluummin.
Aikamoinen yleistys. Kyllä niitä hyvin väritettyjä ja hyvällä maullakin tehtyjä tietokonevärejä näkee. Jopa supersankarisarjakuvissa. Itsekin olen kyllä sitä mieltä, että vähemmän on enemmän mitä tulee tuohon kikkailuun ja efektien käyttöön.
-
Aikamoinen yleistys. Kyllä niitä hyvin väritettyjä ja hyvällä maullakin tehtyjä tietokonevärejä näkee.
Tottakai yleistin. Jos suurin osa näkemästäni kamasta on ollut sietämättömän näköistä, eikö silloin olekin ihan aiheellista päätyä tämänkaltaiseen yleistykseen. Tietenkin olisin voinut lievittää sanomaani vaikkapa määritteellä "suurin osa", mutta tässä tapauksessa en nähnyt sitä tarpeelliseksi. Takuulla hyvin tehtyäkin on. Ei ole viime aikoina vain vastaan tullut.
Eikä suinkaan ollut tarkoitus morkata mitenkään erityisesti juuri supersankarisarjakuvia. Genre on minulle kovin rakas(Egmontin uusi Ihmesarja esimerkiksi kolisee ihan kympillä). Karmeita tietokonesävytyksiä löytää nykyään lähes kaikkialta, mutta nimenomaan näissä uusissa trikoosarjakuvissa efektien käytössä on menty ihan liiallisuuksiin. Joka paikassa pitää olla pirusti hehkua, säihkettä ja muuta näppärää. Ikäänkuin ei edes uskallettaisi antaa piirrosten toimia omillaan. Kehen tällä oikeasti yritetään vedota? Alle 10-vuotiaisiin nassikoihin joista kaikki mikä kiiltää on kaunista?
-
Asiasta kolmanteen, onko tuo uusi Ihmesarja-julkaisu mustavalkoinen?
-
Janne Yliruusi:
>Aikamoinen yleistys. Kyllä niitä hyvin väritettyjä ja
>hyvällä maullakin tehtyjä tietokonevärejä näkee.
Parhaat tietokoneväritykset on tietty semmosia, joista ei heti tajua että ne on tehty tietokoneella, eli turha kikkailu valmisefekteillä ei iske muhun.
Mutta aiheeseen, kuinka teen ja mitä välineitä käytän. Luonnostelen paljon ja runsaasti A3 paperille. Sitä ennen olen saattanut suunnitella ruutujakoa pienemmälle paperille.
Käytän luonnosteluun sinistä JA punaista värikynää, systeemi tulee animaatiopuolelta: kun olen aikani sutannut sinisellä värikynällä voin selkeyttää viivoja punaisella ja ne erottuvat paremmin. Eli yksityiskohtia pikkuhiljaa lisäillen tapahtuu luonnostelu.
Sitten teen jotain hassua: käännän paperin valopöydälle nurinpäin, luonnospuoli lasia vasten jolloin voin tarkkailla luonnostani peilikuvana. Näin huomaan tekemiäni virheitä, sommittelun epätasaisuuksia jne. korjaan ne ja luonnostelen sitten työn vielä ainakin kerran uudelle paperille. Tämän pohjalta tussaan valopöydällä eri paperille, paksummalle ja liukaspintaisemmalle (180-200 g) käyttäen lähes yksinomaan teräspiirrintä ja pullotussia (India ink). Valmiin työn pienennän kopiokoneella skannerin lasille sopivaan kokoon ja skannaan eri resoluutioilla, riippuen siitä tuleeko työ värilliseksi (300dpi) vai mustavalkoiseksi (600dpi).
Perusväritys tapahtuu photarissa hyvin yksinkertaisesti:
täytän pinnat maalipytyllä - siinä se. Näyttävämpää jälkeä halutessani nyhjään pidempään, väritän ääriviivoja ja/tai varjostelen, käytän liukuvärejä yms.
Sarjakuvien värittäminen vaatii kaikista työkaluista poistettavaksi antialiase (pehmennys) option. Muutoin käy huonosti, viivat eivät enää olekaan skarppeja jne...
Jos ääriviivan tarvitsee olla musta ja todella skarpin, voi työn ensin skannata 600 dpi, tallentaa tämän eri nimellä ja tehdä värityksen 300 dpi kokoon CMYK-tilassa. Valmiiksi väritetystä 300dpi -versiosta sitten poistetaan mustat ääriviivat; olen valinnut ne Select>color range menetelmällä. Valinnan olen tallentanut Paths -paletin avulla. Näin voin pitää viivat samalla tasolla ja väritys on helppoa pintojen täyttöä. Kun väritys on valmis, otan valinnan muistista ja leikkaan mustan kanavan osalta valitun osion eli ääriviivat pois. Jäljelle jäävät vain väritetyt osat. Sitten vain yhdistän yksibittisen ääriviivakuvan ja värit jossain toisessa ohjelmassa. Esim. PageMakerissa tai Illustratorissa. Näin tehty työ on painovalmis.
Tiffi-kuvissa käytän lzw-pakkausta, joka ei hukkaa infoa. Ei tiedostot ole kovin isoja. A4 -kokoinen cmyk tif sivu on 5-6 megaa. Ilman lzw pakkausta koko on huomattavasti isompi.
Sarjakuvavärittämisen (amerikkalaisen sellaisen) teknisen puolen historiasta Bob Rozakis on kirjoittanut mielenkiintoisen artikkelisarjan Silver Bullet Comicsilla: http://www.silverbulletcomicbooks.com/bobro/96684120072585.htm
Teknisestikin tehty bulkkiväritys kuulostaa nykyään käsityöltä :-)
Timo
-
Nykyiset triikoosarjakuvat piirretään nykyisin niin vähin yksityiskohdin ja jätetään tarkoituksella (?) värittäjän tehtäväksi niiden tekeminen.
Ihmesarja on kyllä pitkästä aikaa parasta, mitä Suomen supersankarijulkaisuissa on tapahtunut. Ja se on mustavalkoinen (onneksi).
-
Sitten teen jotain hassua: käännän paperin valopöydälle nurinpäin, luonnospuoli lasia vasten jolloin voin tarkkailla luonnostani peilikuvana. Näin huomaan tekemiäni virheitä, sommittelun epätasaisuuksia jne.
Tämä on muuten jännä homma. Mistäköhän johtuu, että silmä ei näe asioita täysin symmetrisesti.
Itse olen joutunut käyttämään mm. pientä meikkipeiliä luonnosten tarkasteluun ja symmetriavirheiden hakuun. Peilikuvaksi käännettynä hahmot näyttävät usein ihmeen vääristyneiltä vaikka oikein päin ollessa mitään erhettä ei huomaisi.
Ajukoppa on siitä outo laitos, että se käsittelee visuaalista tietoakin tottumusten mukaan. Joskus oma pärstäkin näyttää valokuvassa aivan vieraalta - sitä kun on tottunut näkemään vain vessan peilistä, peilikuvana siis..
-
Ihmesarja on kyllä pitkästä aikaa parasta, mitä Suomen supersankarijulkaisuissa on tapahtunut. Ja se on mustavalkoinen (onneksi).
No ei tuo ole minusta hyvä asia koska kyseinen sarjakuva on tarkoitettu värilliseksi alunperin. Sama kuin katsoisi elokuvan väärällä kuvasuhteella.
-
No ei tuo ole minusta hyvä asia koska kyseinen sarjakuva on tarkoitettu värilliseksi alunperin.
No on se parempi kuin huono rasteriväritys joita amerikkalaislehdissä nähtiin 80-luvun alkuun asti. Piirtäjän viiva tulee selkeämmin esille.
-
Ja parempi myös siinä mielessä, että taide pääsee paremmin näkyviin kuin väritettynä. Uusinta Ihmesarjaa lukiessa vertailinkin 85- vuoden ryhmiksiä tähän ja taide tuntui olevan aivan eri luokkaa, vaikka viivapiirrokset olivatkin samoja.
Tokihan jotkut sarjakuvat näyttävät paremmalta väritettynä, mutta ainakin itse tykkään melkeinpä enemmän Byrnestä mustavalkoisena, mutta minähän olenkin melkoinen Byrne -fani ;)
-
No minusta ne väritkin ovat osa sitä "taidetta". Kyllä noihin Marveleihin vaan värit kuuluu. Katselin eilen kaupassa tuota julkaisua ja ei kyllä oikein innostanut. Niin pieneen kokoonkin olivat painaneet. Ja hyllystähän nuo tarinat jo löytyvät lähes kaikki alkuperäisinä (suomalaisina tosin).
-
Lisää vettä kiukaalle. Jos väreillä voi pilata niin saman voi tehdä tussauksella. Tai sitten tussaaja voi pelastaa huonot luonnokset ja värittäjä hoitaa homman lopullisesti kotiin.
Tässä kun on puhuttu noista Ihmesarjoista, niin hyvä esimerkki edellisiltä vuosikymmeniltä (40,50 ja 60) On Jack Kirby. Äijä teki layoutit ja tarkat luonnokset. Muut sitten tussailivat ja värittivät kykynsä (ja resurssiensa) puitteissa.
Silloin kun kuvantekopuoli on jaettu noin monelle niin onhan se aika soppa. Viime kädessä (jenkeissä) sit varmaa joku tuottaja tai osaston pomo sanoo, että kuinka makeet värit sinne tulee. Matkivat pirut toisiaan. Jos yksi kikka myy niin muut ottavat sen käyttöön. Sellaista markkinavetoista kaupallista konsensuspaskaa - sano.
-
Tässä kun on puhuttu noista Ihmesarjoista, niin hyvä esimerkki edellisiltä vuosikymmeniltä (40,50 ja 60) On Jack Kirby. Äijä teki layoutit ja tarkat luonnokset. Muut sitten tussailivat ja värittivät kykynsä (ja resurssiensa) puitteissa.
Ja tähänhän liittyy kauhutarina Vince Collettasta (http://www.POVonline.com/2003/News031603.htm#031903), jolla ei niitä resursseja aina ollut kovin paljon. Hänellä oli siis tapana yksinkertaisesti jättää pois osia Kirbyn luonnoksista, kun deadlinet kiristivät.
-
Jos yksi kikka myy niin muut ottavat sen käyttöön. Sellaista markkinavetoista kaupallista konsensuspaskaa - sano.
Ja tästähän on hyvä esimerkki esim. Marvelin sarjoissa näkyvät tyylikaudet. 60 ja 70 -luvuilla oltiin hyvin Kirby -vaikutteisia (vrt. esim. John Buscema ja Barry Winsor-Smith) ja 80 -luvulla tuli oma tyylinsä, jonka syrjäytti 90 -luvun alun Image-tyyli. jne.
-
Aiemmin tässä aiheessa oli puhe vektori- ja rasterigrafiikalla piirtämisestä. Vaikka itse olen aloittelija tietokoneen ja kuvankäsittelyn kanssa piirrän enimmäkseen vektoriohjelmalla ja pidän sitä mukavampana käyttää. Esimerkkejä: http://kotinetti.suomi.net/holecek/exp.html (http://kotinetti.suomi.net/holecek/exp.html)
Hyviä puolia skaalautuvuus ja kuvien helppo muokkaaminen. Ohjelmaan jota käytän on jopa lisätty joitain selvästi sarjakuvaan liittyviä ominaisuuksia.
Sarjakuvani piirtelen toistaiseksi kuitenkin kiltisti käsin.
Holle
-
Mielenkiintoista, Expression 3:lla tekemäsi kuvat eivät näytä kovin paljoa vektoriohjelmalla tehdyiltä. Ilmeisesti sillä voi piirtää aika vapaasti ilman, että tarvitsee kikkailla bezier-käyrien ja kulmapisteiden kanssa.
-
Mielenkiintoista, Expression 3:lla tekemäsi kuvat eivät näytä kovin paljoa vektoriohjelmalla tehdyiltä. Ilmeisesti sillä voi piirtää aika vapaasti ilman, että tarvitsee kikkailla bezier-käyrien ja kulmapisteiden kanssa.
En osaa oikein verrata kun en muista ohjelmista hirveästi tiedä. Kannattaa kokeilla , saatavilla on 30 vrk trial. Suosittelen lämpimästi. http://www.creaturehouse.com/expression3.htm (http://www.creaturehouse.com/expression3.htm)
Holle
-
Näädänkarvasiveltimienkin kanssa nuorempana taistelin,...
.......
- mutta sivellintenkään kanssa toimeen en tullut.
Kertokaapa muut millaisin välinein ja menetelmin sarjakuvanne piirrätte? Tekeekö joku esimerkiksi kokonaan tietokoneella? Kuka tunnustaa piirtävänsä jokaisen ruudun yksitellen ja yhdistelee ne myöhemmin?
Piirtoseiveltimeksi muuten soveltuu karvaa paremmin jäykkä keinokuitu.
Tai vaihtoehtoisesti sivellinkärkinen huopakynä.
Tässä toveri puhemiehen käsikirjoittamassa propagandapläjäyksessä on loppupään kuvissa käytetty Faber-Castellin sivellinkynää ja ohuisiin viivoituksiin halpoja huopakyniä
http://www.kolumbus.fi/aquilon/story5.htm
- alkupään sivut tuossa jutussa on tehty "urheiluhenkisesti" hiusterällä, siveltimillä ja mustalla paperilla.
Huopakynän käyttö paransi tuottavuutta huomattavasti , kun voi tussatessa katsoa sängyssä telkkaria.
Samaten auttaa kalpean värikynän käyttö hahmottelussa - apuviivat haihtuu kopioidessa/skannatessa itsestään.
Ja tilaushan tuossa oli "peruskorkkarityyiliin nopeasti sutaistua kökköä".
Laiska voi tietysti "tussata" pehmeällä lyijykynälläkin,
niinkuin tässä kokeiluluontoisessa esimerkissä:
http://www.kolumbus.fi/jik/matemo2.gif
Kopiokoneen tai digitaalikäsittelyn jäljiltä viivahan on joko mustaa tai näkymätöntä.
Paloista yhdistellen esimerkin vuoksi:
http://www.kolumbus.fi/jik/roteb.gif
- kaksi ensimmäistä ruutua on piirrerry A4-kuultopaperiarkeille hiusterällä lyijykynälunnoksista läpi,
kaksi viimeistä samalle A4-arkille lyijykynähahmottelun päälle sekalaisella irtoteräkokoelmalla.
Tietysti varsinkin nettijulkaisuun tarkoitettuja kuvituksia voi tehdä myös kokonaan tietokoneella-
tässä korkealuokkainen kuvitus on toteutettu laadukkaalla Microsoft Paint kuvankäsittelyohjelmalla.
http://www.kolumbus.fi/jik/plasma.htm
esitystapa on vähän kaavamaisen kuivakka , mutta se toivoakseni tekee myönteisen vaikutuksen pääesikunnan materiaaliosastoon.
...tai puoliksi : huopakynällä a9-kokoon piirretyt kuvat on väritetty koneella (Adobe Photo DeLuxe "purkista kaataen" tai eri kerrokseen vähän tapauskohtaisesti
http://www.kolumbus.fi/jik/rambo1.htm
-
lyijykynä ja kumi luonnosteluun,käytän aina lyijytäytekynää...(0.5)ei tarvitse teroittaa joka välissä.
viivoitin (yllätten).
tusseja käytän miel. monta eri kokoa:0.1, 0.5, 0.8 ja suurempien alueiden tussaamiseen tietysti pernament tussit kokoa 50.olen koittanut joskus siveltimellä tehdä, mutta ei tule (minulla ainakaan)yhtä hyvää jälkeä kuin muilla tusseilla.
paperi aina A3(en osaa vain piirtää sarjakuvia pienemmille papereille)ja yleensä tulostus paperia, saa halvalla ja paljon, huono puoli on paperin ohuus.
ja tietenkin korjauslakkaa, kun ei ole skanneria kotona, että voisi koneella korjata.sarjakuviani en kyllä koskaan väritä, parempia mustavalkoisina.(ainakin uusin tuotos)
näillä välineillä pärjään pitkälle.
-
On tullut käyteltyä mustetta ja sivellintä sekä varsia + teriä. Ja sitten tietty lyijykyniä ja sun muita... ;D
-
Meikä käyttää pääasiassa siveltimiä. Ja Pelikan-mustetta. Viimeistelen monesti tuotokseni Pilot drawing pen 0,1-0,5 kynillä. Paperina käytän yleensä vesiväripapereita(140g). Jos vaikka juolahtaa mieleen värittää kuvatus/sarjakuva vesiväreillä...
-
Minä taidan olla tämän digitaalisen ajan lahjattomien edustaja, joten oleellisimmat välineet taitavat olla:
- Tuhrailuvihko niitä hetkiä varten, kun on kaukana kotoa, ja tulee juuri SE idea, mitä on odotettu kuukausia.
- mcedit tekstieditori käsiksen kirjoittamiseen.
- 3D Studio Max 2 taustojen piirtämiseen (vanha kuin taivas, mutta alkuperäinen)
- Fotari 6 vektorihahmojen, efektien, editoinnin ja kasaamisen hoitamiseksi.
Siinähän ne tärkeimmät kai :)
-
Tools of the trade mun pöydältä:
-Luonnosteluun Faber-Castellin aquamarine 8200-154 -puuvärikynä. En kumita.
-Koh-i-noor Totlens 827 -lyijytäytekynä.
-Läufer-plastin pyyhekumeja.
-Puhtaaksipiirräntään Rotring ArtPen BB on laiskan paras kaveri.
-Toiseksi yleisin jälki mun sarjoissani on Sakura Sigma Sumi Brush -sivellinkynä, joiden tuonti valitettavasti loppui.
-Erilaiset tussiterät, lähinnä "nib end" ja piirustusterä, hiusterää en oo koskaan oppinut.
-Siveltimet. Kolinsky Raphael #3 sable brush eli näädänkarvasivellin on mulle se juttu.
-Tussi. Talensin Indian Ink on tällä hetkellä parasta, ja eron huomaa.
-Paperi. Luonnosteluun ja suttaan Schoellershammer No 4, 110g/m2; puhtaaksipiirräntään Schoellershammer Durex 200g/m2.
-Valopöytä. Pienenä poikana työskentelin kirjapainossa korjaamassa painofilmejä, ja vihasin valopöytää vuosikaudet; nykyään se on paras kaveri.
-Ruudun reunat ovat Textmark 500 -huopakynää, tekstaus Pilot DR 03 -kuitukärkeä. Noissa se nuhjaantumattomuus on sen verran tärkeää, kun ovat ensimmäisiä asioita jotka lopulliseen originaaliin ilmestyvät, ja tulen nuhjaamaan niiden päällä vielä kauan, että moderni nopeasti kuivuva ja kohtuullisen kestävä kynä puoltaa paikkaansa.
-Korjauskynä on Staedtlerin valkoinen maalikynä.
-Rosoa kuviin saa mukavasti oil base -liitukynällä, sellaisella mistä kuoritaan paperia päältä. Ei nyt oo yhtään käsillä, valmistajaa en muista.
-Käsinväritys. 1/2" lattasivellin on kuningas, muuten siveltimet ovat niitä samoja Kolinskyn Raphaeleja, tosin koot ovat isompia; 3-6.
-Vesivärit. St Petersburgit, entiset Leningradit ovat parhaita. Niillä ja Talensin valkoisella guassilla tekee ihmeitä. Sen mitä noilla ei saa, saa pulloväreillä; Lefranc&Bourgeoisilla ja Dr. Ph. Martenseilla.
Kaikki duunit lähtevät multa sähköisessä muodossa. Vanha Hewlett Packardin ScanJet4P on ihan riittävän tarkka, ja vaikka kone on 133 Mhz Pentium, 64Mb muistilla ja ilman sellaisia uusia ominaisuuksia kuin CD-asema, toimii Photoshop 3.0 siinä ihan hyvin (enkä mä muutenkaan kaipaa niitä ominaisuuksia, jotka muinaisen työ-omenakoneeni uudemmissa versioissa oli). Toi riittää ihan hyvin isoonkin duuniin, eikä kuluta muistia. CorelDraw taitaa olla versio 7, osto-ohjelma sekin, ja siinä päivitys oli pakollinen, kun version 3 jälkeen ohjelman skeleton meni niin päreiksi, että seuraava edes jotenkin toimiva versio oli 6. Corelilla väritän vektoriväritykset, mutta kuvaavaa on, että jos se on ollut hetkenkin päällä, koneen muisti ei enää riitä printterin käynnistämiseen, vaikka kaikki ohjelmat sammuttaisi.
Käytän molempia ohjelmia ihan surutta ristiin ja samoissa hommissa. Kaikki käy, mutta mun mielestäni liukuvärit on oletusarvoisesti vastenmielisiä, ja niiden käyttöön pitää olla todella hyvä peruste. Yleensäkin sekoitan työvälineitä ihan surutta, ja saatan hyvinkin muokata vesivärimaalauksen sävyjä ja detaljeja vielä koneessa.
Ei mulla oo syytä, miksei periaatteessa mustavalkoista piirrosoriginaalia vois käsitellä samoin, mutta sen verran jumissa oon ajatukseen paperioriginaalista, että mieluummin sitten printtaan koneelta Schoellershammerille osan kuvasta, ja työstän loput käsin.
-
Nostin tämän säikeen uudelleen esille ja ajattelin, et jos porukalla on jotakin päivitettävää. Tämä säiehän on jo aika vanha ja monet ovat edistyneet sarjakuvatöissään tänä aikana sen verran, että tottumukset ovat saattaneet muuttua...
Kysyisin nyt teiltä ja ennen muuta työkseen sarjakuvia tekeviltä, että olenko minä nyt täydellinen idiootti, kun teen sarjakuvani 200 grammaselle fabrianon vesiväri- ja guassipaperille? Siis lähes kaikki. Myös mustavalkoiset stripit. Ainoa ongelmahan tässä on oikeastaan suhteellisen korkea hinta ja paperin paksuudesta johtuva huono läpinäkyvyys valopöydällä. Olen kuitenkin tykästynyt siihen, että originaali todella tuntuu originaalilta, on jämäkkä ja paksu. Kuitenkin, musta on alkanut tuntua siltä, että kaikki muut tekevät ohuemmalle ja halvemmalle paperille. Mitä nyt Kivi, mutta hänkin korkeintaan 200 grammaselle. Mitens J. Vehnä? Millaiselle nykyisin teet? Entä Timoro? Welzu ja kumppanit? Kaikki ylipäätään, jotka jo julkaisette jotakin jossakin?
Tapasin tuossa ennen pääsiäistä yhden kvaakkilaisen, joka myös jo julkaisee sanomalehdessä sarjakuvaa ja näin myös kollegan originaaleja. Hän tekee kiiltävälle ja ohuelle paperille ja kummasteli, että eikö minun tapani tule vieläpä kalliiksikin... No tuleehan se kalliiks, mutta ei se nyt silti yhtä strippiä kohden niin hirveästi tee. Ja joka tapauksessa, jos se joskus myyntiin menee, saa siitä silti sen monikymmenkertaisena takaisin (tai muuten en myy ;D) Mutta olenko minä silti täysidiootti...? ::)
Nykyisin kun teen vain tussilla ja siveltimellä ja teen aika tarkat luonnokset alle, sekä tussittaminen että lyikkärijälkien poispyyhkiminen on minusta mielekkäämpää ja paremmin toimivaa vähän paksummalla ja hitusen karheammalla pohjalla. Täysin kirkkaasta ja sileästä paperista lyijärijälkien kumittaminen uhkaa helposti viedä mennessään myös tussausjälkiä ja pahimmillaan jopa sotkee niitä. Lisäksi tussin kuivuminen kestää luvattoman kauan. Karheampi ja hieman imukykyisempi paperi kuivattaa tussin nopeasti, mutta ei siveltimellä työskenneltäessä kuitenkaan levitä sitä mihinkään. Lisäksi kun paperi on paksua, sitä voi kumitella aika ronskistikin. Ja on siinä vielä sekin näkökulma, että jos joskus haluan tulevaisuudessa iskeä nestepitoisilla tuotteilla läträten vielä harmaasävyjä tai vaikka ihan värejäkin päälle, niin näiden käyttämieni papereiden kohdalla se ei ole mikään ongelma...
-
Piti oikein tarkistaa, mitä olin silloin vuosi sitten höpissyt. Koskas muuten tulee Kvaakille vuosi täyteen?
Mutta on näköjään muutosta tapahtunut. Kaavailemaani paperikoon muutosta ei syntynyt lyhyttä kokeilua lukuunottamatta (skannerin kanssa ei jaksa ruveta pelleilemään).
Mutta paperi on vaihtunut vahvempaan. Eli kopiopaperin sijaan käytän nykyisin Akateemisesta löytyvää valkoista askartelukartonkia. Tiimarissa on 20 senttiä halvempaa, mutta en ole vielä uskaltanut kokeilla, kun se näyttää imevämmältä ja toi Akateemisen kartonki on mukavan sileää. Eli leikkelen sen kartongin sitten viiteen n. A4 arkkiin (ja lisäksi jää muutama ohut suikale muita käyttöjä varten, vielä kun keksisi mihin). Alkuun kokeilin muitakin vaihtoehtoja, mutta tämä on osoittautunut toistaiseksi parhaimmaksi.
Luonnosteluvaihe on pysynyt samana, mutta nyt olen tussannut oikeastaan pelkästään siveltimellä. Pari pikkujuttua on tehty nopsasti tussilla. Siveltimenä toimii yleisimmin ykkösen synteettinen halpissivellin ja välillä, jos tarvii paksumpaa viivaa, kakkosen poninkarvasivellin. Ja isojen mustien suttaamiseen tarpeen mukaan sitten isompaa. Musteena käytän erittäin halpaa, mutta hyvää kiinalaista kirjoitusnestettä.
-
Mielenkiintoinen ketju on taas noussut esihistoriasta.
Tuohon aiemmin pähkäiltyyn vektorien rajoittuneisuuteen värityksessä voisin mainita, että ainakin Akiran jenkkiversio on joko freehandillä tai illustratorilla väritetty. Ja taisi Wallukin värittää sarjiksensa jollain freehandillä, ellen väärin muista. Melkein mitä vaan saa heillä aikaan kun jaksaa väpeltää. Ja pysyy ääriviivat terävinä ihan eri tavalla.
Itse käytän semmoista suunnilleen 120+ grammaista piirrustuspaperia lyijäykseen ja tussaukseen. Paksumpaan en viitsi panostaa, mutta jos tekisin ns. laatua, voisin kyllä paksumpaankin paperiin panostaa. Paperin kokona max. A4. Sohvalla tai nojatuolissa sykkyrällä piirtäessä ei isompi ole kätevä.
Lyijytäytekyniä käytän, en oikeilla viitsi enkä tykkää tehdä. Tulee sotkuakin.
Tussina joku 0.5 tai sitä luokkaa, merkillä ei suuremmin väliä. Joku paksumpi tussi isompia musteläiskiä varten. 3mm kalligrafiatussillakin saa hauskaa jälkeä.
Värit tai harmaat photoshopissa eri layerille, viivojen asetuksena multiply.
-
Tässä uutinen joka liittyy tämän aiheen keskusteluihin.
Latasin eilen päivityksen kehumaani Expression-ohjelmaan ja read me-tekstistä kävi ilmi että ohjelma on nyt freeware l. vapaasti imuroitavissa. Tässä on siis tarjolla kovan luokan piirrosohjelma .
Lataus osoitteesta http://www.microsoft.com/downloads/ (http://www.microsoft.com/downloads/) ja sieltä hakuun "Expression" versionumero on 3.3.Tiedosto on kohtalaisen suuri (55 Mb).
Tämä on Mac-versio, mutta luulisi Win-version olevan tulossa koska Microsoft on ostanut yhtiön joka ohjelmaa valmistaa.
Ohjelma oli jo aiemmin 150 usd hintaan edullinen ostos.
Holle
-
Tässä uutinen joka liittyy tämän aiheen keskusteluihin.
Latasin eilen päivityksen kehumaani Expression-ohjelmaan ja read me-tekstistä kävi ilmi että ohjelma on nyt freeware l. vapaasti imuroitavissa. Tässä on siis tarjolla kovan luokan piirrosohjelma.
Höh hitsi ku toi olikin vaan ompulle. Vaikutti mukavalta ja ilmaisuus ois ollu iso sana. Muutenki ollu kunnon vektoriohjelma hakusessa ku Photoshopissa ja Flashissa on molemmissa omat huonot puolensa. Noh pitää testailla Illustratorii, Freehandii ja vaikka Corelii. Ehkä minäkin vielä joskus löydän omani.
Flashilla on kiva piirtää ku siinä on tuo viivojen suoristus-toiminto mut ankkuripisteitä sun muita en oikeen sillä hallitse. Osaamattomuutta ehkä mut esim. photarissa homma on minun makuuni hitusen paremmin toteutettu.
Työvälineistä kyl piirtopöytä on noussu omaksi tän hetkiseksi suosikiksi. En tiedä uskaltaako tolla ihan vielä (ainakaan näillä taidoilla) printti-graffaa tai sarjakuvia tehä mut kaikkeen webbipiirtelyyn toi on enemmän kuin omiaan ja printtiäkin on tolla vaivatonta muokata ja hioa. Hihuu.
-
Windows-trial on saatavilla Japanin-lähikaupassa-
http://www.panda.co.jp/support/expression3/download.html (http://www.panda.co.jp/support/expression3/download.html)
Pitäisi olla ymmärrettävä versio. Tiedoston kokokin on yli puolta pienempi kuin uudessa , en tiedä puuttuuko manuaalit vai mitkä.
Ja jos sinulla on piirtopöytä niin tässä on oikea ohjelma.
Holle
-
Kävin lataisemassa macille tuon Expressionin ja ihan hyvältä vaikuttaa, vaikka hitaasti meikäläisen kakssatanen pyörittääkin. Ei varmaan kauan kestä kun Nitrosoft sylkäisee ulos kaupallisen version, houkuttelevat nyt betalla uusia käyttäjiä tuntemattomalle ohjelmalle. Noh, pitää nyt ruveta testaamaan, miten vakaasti ohjelma pyörii - uusi versio kun saattaa olla vielä vähän kiikkerä; paras varmaan pitää sormet komento-ässällä jos vakavampia piirrosprojekteja tuhertaa... Vai minkälaisia kokemuksia Hollella on ohjelman vakaudesta?
Vai hurahti se Kaltsukin piirtopöytiin - tervetuloa kerhoon! 8)
-
Version pitäisi olla vakaa. Itselläni on olut tästä preview-versio eikä siinäkään ollut ongelmia. Ohjelmassa on auto-save toiminto joka tallentaa työt ohjelman kaaduttuakin.
Se miksi tämä on nyt freeware ,on keskusteltu Topican Expressionlistalla. Ihmiset pitävät todennäköisenä että tämä on vain jonkunlainen hyvitys Mac-käyttäjille, eikä ohjelmaa enää kehitetä Macille. Toinen seikka tässä on se että Creaturelta on tulossa uusi animaatiohjelma Living cels jota on ennusteltu Flash-killeriksi. josko sitten tämä Expression-versio ennustelisi sen tulemista? Itselläni on Beta -versio tuosta Living celistä ja se pohjautuu Expressioniin .Jotain erikoista on että microsoft työntää ensin liikkeelle Mac-version.
Mutta samapa se sille , testaa ohjelmaa, toivottavasti koet samanlaisia ahaa-elämyksiä kuin minäkin.
Holle
-
Höh hitsi ku toi olikin vaan ompulle.
No nyt se on tullut myös Windowsille
http://www.microsoft.com/products/expression/ (http://www.microsoft.com/products/expression/)
Holle
-
Enne vanhaan tein sarjakuvani suoraan lyijykynällä. Vähän sen jälkeen aloin käyttää mustekyniä. Nykyään teen kaikki sarjakuvani tietokoneella sen takia, että se on nopeaa ja vaivatonta.
-
Itse käytän paperina A3:sta, lyijykynällä piirrän ja tummennen ääriviivat mustalla tussilla ja kumia käytän korjausten tekemiseen, sekä jos en tussilla onnistu seuraamaan täysin sitä lyijykynän jälkeä, niin kumitan sen lyijykynän jäljet. :)
-
Mainitsin jo toisessa ketjussa mitä lyijyä käytän mutta nyt ajattelin laittaa kuvan välineistä.
http://i10.photobucket.com/albums/a119/Qrpitza/Vlineet.jpg
Vähän aikaa sitten kävin Helsingissä ostamassa uutta paperia itelleen. Muutaman kuvan jälkeen, rakastuin Canson Bristoliin. :-* Kuvassa on A3.
http://i10.photobucket.com/albums/a119/Qrpitza/paperii.jpg
-
Ähmm.
Minä käytän ensinnäkin A4-kopiopaperia (jota meidän talossa kyllä riittää)
ja lyijykynää, kumia, viivoitinta, Pro marker mangakyniä (mangavärit, harmaat ja musta) sekä micron 08 - tussikynää nollaykkösestä nollakasiin.