Kvaak.fi - keskustelu
Sarjakuvanlukijoiden keskustelut => Muut sarjakuva-aiheet => : Otto Sinisalo 05.10.2004 klo 11:51:26
-
Heikki Jokisen jalanjäljillä:
Olemme varmaankin keskustelleet tästä jossain vaiheessa jollakin variaatiolla, mutta tavoitelkaamme tällä kertaa definitiivisyyttä.
Eli, säännöt: nimeä yksi (1) sarjakuva-albumi tai -kirja (ei lehtiä, ei kokonaista albumisarjaa), jonka jokaisen sarjakuvaharrastajan tulisi lukea matkallaan kohti tasapainoista, kokonaisvaltaista ymmärrystä sarjakuvasta ja sen mahdollisuuksista, näin hieman pönäkästi ilmaistuna. Hyviä sarjakuvia, siis. Albumin pitää olla mielekkäästi saatavilla, joko kirjastosta tai tilattavissa sarjakuvaliikkeestä tai kirjakaupasta.
Älä nimeä useampia sarjakuvia kuin yhden. Älä toista jonkun muun nimeämää sarjakuvaa. Perustele valintasi. Liitä mukaan kuvanäyte, jos mahdollista.
Eteenpäin!
-
Minä aloitan:
SCOTT MCCLOUD: SARJAKUVA, NÄKYMÄTÖN TAIDE
McCloud selittää miten sarjakuvat toimivat, ja miksi. Hän tekee sen ammattitaidolla ja tarttuvalla innolla. Ja mikä tärkeintä, hän tekee sen mielekkäimmällä mahdollisella tavalla: sarjakuvana. Silmät avaava kokemus; ilman McCloudia en välttämättä kirjoittaisi sarjakuvista lainkaan.
Myös - väkivaltaa:
(http://www.etext.org/Zines/UnitCircle/images/Understanding_Comics.gif)
Seuraava!
-
No tuon olisin minäkin maininnut. Nyt pitää sitten undergroundin ystävänä sanoa, että soundin- julkaisema Robert Crumbin Pilajuttuja ja piirroksia.
Ihan vaan esimerkkinä undergroundista genrenä. Se pitää tunteä :)
-
Alan Moore – Dave Gibbons: Watchmen
Malliesimerkki siitä miten maailman tylsimmän ruutujaon saa huomaamattomaksi hyvällä kerronnalla.
-
MAUS I+II
Jos pitää sarjakuvia lasten hommeleina niin ei enää tämän jälkeen. Tämä sarjakuva osoittaa kuinka sarjakuva taipuu vaikka historian opettajaksi. Ei kuivaksi sellaiseksi, vaan äärimmäisen mielenkiintoiseksi ja puhuttelevaksi. Varoitan: Em. sarjakuvan lukeminen saattaa aiheuttaa riippuvuutta ja vuotoa kyynelkanavissa.
Samperi, kun saa sanoa vain yhden. Olisi meinaan varastossa toinenkin... ja kolmas hyvin merkittävä teos!
8)
EDIT: Niin ja tekijä on: Art Spiegelman
-
Meinasin ensin pistää jotakin mangaa, mutta joku muu saa hoitaa sen puolen. Itse sanoisin, että Luupäät. Kuulostaa mälsältä ja itsestäänselvältä ja kovin mielikuvituksettomalta vaihtoehdolta. Mielestäni on kuitenkin vaikea löytää sarjakuvaa, joka tempaisi mukaansa yhtä hyvin. Kuvat ovat kauniita ja kerronta on rytmitetty todella hyvin. Huumori ja synkempi kerronta vaihtelevat sulavasti.
Kaunis, hauska ja jopa koskettava satu. Sopii melko nuorille, mutta ei ole kielletty aikuisiltakaan. Hieno vanha kunnon seikkailu, joita näkee sarjakuvissa ja elokuvissa nykyään säälittävän vähän.
EDIT: Lisäsin linkin: http://www.boneville.com/ (http://www.boneville.com/)
-
Hugo Pratt: Corto Maltese Etelämerellä
http://www.helsinki.fi/~lakoma/comics/corto_maltese.html
Tunnelmallinen, loistavia hahmoja täynnä oleva, oiva tarinankerronta, ajatuksia herättävä. Nämä ensimmäiset ajatukset, jotka tulevat kirjasta mieleen. Pratt on mielestäni yksi vahvimpia tarinankertojia perinteisen eurooppalaisen sarjakuvan puolella. Myös miehen mustavalkoinen grafiikka on aina miellyttänyt. Kirjojen alusta löytyvät kulttuurilliset taustaselvitykset ovat omiaan lisäämään lukunautintoa. Ehdottomasti sarjassa "sarjakuvat eivät ole pelkästään lapsille", mutta jota voi suositella jo yläasteikäisillekin, vaikka osin mennee yli joiltakin. :)
Pidin jo väriversiosta, mutta englanninkielinen "Ballad of the Salt Sea" mustavalkoinen versio, n. 15-vuotiaana luettuna, avasi silmäni teoksen hienoudelle ja muutenkin mustavalkoisen sarjakuvan mahdollisuuksille. Valitettavasti ei löydy omasta kirjahyllystä, kun haluaisin mustavalkoisen version ja olen optimistisesti toivonut että semmoisen suomenkielellä saisin. Jalava, uutta painosta?
-
Enki Bilalin Metsästysretki.
http://bilal.enki.free.fr/details_oeuvre.php3?nom_oeuvre=partie_de_chasse&quelles_oeuvres=albums&special=30
Komea ja mahtava albumi joka sekä osoittaa että sarjakuva voi näyttää taideteokselta ja kertoa syvästi lukijaansa vaikuttava tarina. Ehdottomasti suositeltava.
-
Daniel Cloves, Ghost World.
Mestarillista tarinankerrontaa! Vaikka eihän tässä mitään tarinaa varsinaisesti ole, silti hahmojen sisäiset tapahtumat ja muutokset (kutsuvat sitä myös kasvuksi) ovat kauniisti ja herkästi kuvattu.
Herra Covesin piirosjälki on täydellistä juuri tälläiseen kerrontaan.
http://www.fantagraphics.com/artist/clowes/ghostgal/ghost1.html
Eikä se tästä tehty leffakaan ihan kamala ollut...
(EDIT: Lisäsin linkin.)
-
Kun Tuukka nappasi yhden ehdokkaani jäi vain kaksi vakavasti otettavaa ehdokasta joista valitsen Winsor McCayn töistä tehty kokooman " Pikku Nemo Höyhensaarilla."
Varmaan kauneimpia sarjakuvia mitä on tehty. Tarinankerronta on ollut esikuvana monille myöhäisemmille sarjakuville. Ilmeisesti Nemo on myös ensimmäisiä sarjoja joissa käytettiin puhekuplia.
Lukuelämys.
Holle
-
Charlier - Giraud
Luutnantti Blueberry: Kultainen luoti
Eurooppalaisen sarjakuvan klassikko, Jean Giraudin uran huipputeos.
Kansikuva on virtuoosimainen, persoonallinen ja mielikuvitusta mukavasti ruokkiva!
Gir kehitteli guassitekniikkaansa 60-luvun lopulla tekemällä Buffalo Bill -kuvituksia (Kirja: Tireur Solitaire))
Nyt, Kultainen Luoti- albumia selaillessani huomaan, että väritys on todella tunnelmaa luovaa. Väritys ei ole kikkailevaa, vaan kaikki on toteutettu yksinkertaisin, lähes kompaktein värein. Tämän albumin olisi voinut värittää kuka tahansa noin niin kuin teknisesti, loistokkuus on siinä, että MITÄ värejä on kulloinkin käytetty. Väriskaalasta poiketaan muutaman kerran nautinnollisesti esim. planssi 22A oikeanpuoleisin kuva.
Albumi on oppikirja yksinkertaisen, huomaamattoman värityksen tehosta joka antaa viivojen olla pääosassa.
Mutta nyt itse asiaan:
Giraudin piirrokset eivät ehkä koskaan ole olleet yhtä tehokkaita ja ihmiskasvonsa piirretyt yhtä ilmeikkäästi. Ihmisten kasvot piirtävä viivasto ja pointillismi on todella nautittavaa(esim sivu 26) ja henkilöiden katseet tunteita paljastavat, varsinkin Prosit Lucknerin kohdalla.
(Giraud käyttää tätä viivojen ja erilaisten pisteiden tekniikkaa ensi kertaa, ehkä lukuunottamatta Kenraali Kultatukan lopussa olevaa isoa kuvaa hyökkäävän intiaanin päästä)
Kallioiden struktuuri luo myös omalta osaltaan tunnelmaa(Giraudin ei ole tarvinnut keskittyä rakennuksiin ja postivaunuihin. Taustana toimivat kalliot on tehty täysin sommittelun ehdoilla).
Sivutaitto yllättää joka sivulla, mutta on erittäin toimiva, aivan muutamaa poikkeusta lukuunottamatta (24B, aave vasemmanpuoleisessa kuvassa jotenkin vaatimaton). Jotkin kuvat on piirretty yksinkertaisesti, mutta sekin tukee haluttua tunnelmaa.
Charlierin tarina on erittäin tiivis. Kaikki kiertyy neljän päähenkilön ympärille. Aave vaanii taustalla. Uhkaavaa ja herkullista. Juonittelua, kultaisia luoteja, apasseja, nami nami. Tarinankerronnan malliesimerkki.
En tunne Charlierin muuta tuotantoa kovin hyvin, mutta epäilen onko hän tehnyt toista yhtä tiivistunnelmaista albumia.
Tarina loppuu kuin seinään, nopea lopetus oikeastaan puolessatoista sivussa, mutta homma toimii kuin Akvavitixin taikajuoma. Mitä sitä turhia venyttelemään.
Albumi on oiva osoitus siitä, kuinka tekemällä viihdettä voi tehdä taidetta!!
Lopuksi linkki:
http://www.bdnet.com/9782205043402/alb.htm
Hitto, kun osaisi kirjoittamalla ilmaista itseään paremmin !! :-\
-
Hyviä valintoja on ollut....
Meinasin nimetä puolestani jonkun klassisen mangan, mutta jos ei kerran saa albumisarjaa, niin se rajaa käytännössä kaiken mangan pois listasta.
-
Mika Mokanen! Tai no ehkei...
Bryan Talbot: The Adventures of Luther Arkwright
Täytyyhän joukkoon saada myös yksi tieteisfantasia.
Mitäs tästä sanoisi. Huikea tarina, uskomattoman kekseliäs vaihtoehtoinen maailma, viittauksia lukemattomiin eri fiktiogenreihin ja historiallisiin ympäristöihin.
Upea dorémainen piirrostyyli, jolle en ihan äkkiä löydä vertailukohtaa tuntemistani sarjakuvista.
-
en ole Jokisen kirjaa lukenut mutta epäilen että Comesin Silence on siinäkin. suunnilleen samat perustelut pätevät kuin Suolaisen meren balladiin. tätä ei olisi voinut toteuttaa missään muussa muodossa, aika lähellä täydellistä sarjakuvaromaania.
-
Joakim Pirinen: Sokeri-Sakari
Sarjakuva voi näyttää miltä tahansa, kertoa mistä tahansa, olla yhtä aikaa riemukasta alapäähuumoria ja vakavaa yhteiskuntakritiikkiä, taidetta ja viihdettä.
-
Sanoisin, että mikä tahansa Will Eisnerin elämäkerrallinen (ja muu realistinen) teos.
Oisin minäkin sanonu ton Scottin kirjan, mutta Otto ehti eka...
-
Herra Matti Hagelberg´in Holmenkollen.
Voinee olla rajakysymys koska osa on aikaisemmin itsenäisesti julkaistua materiaalia ja vasta myöhemmin (2000) koottu yksiin kansiin.
Perustelu : Ei ehkä sovi kaikkien ruokavalioon. Mutta Python´isteille (Monty) varmaankin ja etenkin allekirjoittaneelle!!
Absurdista huumoria parhaimmillaan ja kerrontaa rajattoman mielikuvituksen luomasta omaperäisestä universumista.
Ja tyyliltään, raapekartongille tehtynä aivan omassa luokassa.
-- j --
ps. kekkosen ´uutta´ tuloa odottelenkin malttamattoman herpaantuneena ..
-
Benoit Sokal:
Tarkastaja Ankardon seikkailuja 1,
Koiran paluu
(vai olisiko Rasputinin merkki sittenkin parempi)
-
minä olen jo ääneni antanut joten olen jäävi tässä suhteessa mutta sanoisin että aika köyhä kirjasto jos ei
ole yhtään Barksia, Herge'tä tai Goscinnyä
-
aika köyhä kirjasto jos ei ole yhtään Barksia, Herge'tä tai Goscinnyä
Tehtävänantohan kuului:
nimeä yksi (1) sarjakuva-albumi tai -kirja (ei lehtiä, ei kokonaista albumisarjaa), (no tulihan tuolla kyllä Bone, joka on sarja...). Että miettimistä antaa tuo. Pitkään olen miettinyt yhtä definitiivistä, niitä kun on niin monta ja niitä tipahtelee mieleen kuin lottopalloja. Niistä sitten valita... ja sitten muut ehtivät ensin.
Timo
-
Tehtävänantohan kuului:
nimeä yksi (1) sarjakuva-albumi tai -kirja (ei lehtiä, ei kokonaista albumisarjaa), (no tulihan tuolla kyllä Bone, joka on sarja...)
Bonen voi ostaa yhtenä kokoelmana (http://www.boneville.com/shopsite_sc/store/html/), joten se kelpuutetaan.
Mitä mangoihin tulee, nimetkää vaikkapa hyvän sarjan ensimmäinen osa. Hypoteettiselta lukijaltamme voi tuskin odottaa monikymmenosaisen sarjan läpi kahlaamista, menee valinnaisten opintojen puolelle. Jättimäinen Bonekin on vähän siinä ja siinä.
ps. kekkosen ´uutta´ tuloa odottelenkin malttamattoman herpaantuneena ..
Jokela, kai tiedät että Kekkonen on ilmestynyt noin kuukausi sitten? Ainakin se istuu kirjoituspöydälläni ja kuiskii korvaani, vaatien kirjoittamaan arvostelun.
-
Bonen voi ostaa yhtenä kokoelmana (http://www.boneville.com/shopsite_sc/store/html/), joten se kelpuutetaan.
Tosi. Unohdin. Entä yksittäinen albumi jostain sarjasta?
Timo
-
Hergen Tintti albumeista Sininen Lootus, ihan vain sen takia että antaa koko seikkailusarjakuvasta hyvän kuvan ja on mainittu käännekohdaksi Tinttisarjan kehityksessä, vaikka valinta jättääkin kokonaisuuden vaillinnaiseksi on tämä mielestäni aika hyvä kompromissi jos pitää vain yksi albumi valita.
-
Entä yksittäinen albumi jostain sarjasta?
Toki. Saatoin muotoilla "säännöt" hieman kehnosti. Eli "Tintti ja Ottokarin valtikka" (muistinkohan nimen oikein...) on hyväksyttävä valinta, "kaikki Tintit, koskaan" ei ole.
-
Oton tarkennuksen jälkeen tarkennan omaa vastaustani. Kun en muista Eisnerin albumien nimiä, niin heitän kehiin Uneksijan, joka taisi mulla olla ensi kosketus Eisnerin tämän tyyppisiintarinoihin ja sillä on siksi hiukan tärkeämpi paikka.
Mutta haluan silti pitää sen alkuperäisenkin vastauksen voimassa ja muotoilen sen uudelleen niin, että se Eisenerin tämän tyyppinen teos, joka sattuu ensimmäiseksi löytymään kirjaston hyllystä.
-
Puuttuuko jokin keskein sarjakuvan osa-alue vielä pakollisesta oppimäärästä. Itse olen jo ääneni käyttänyt, mutta täytyisikö sanomalehtisarjakuvasta esitellä muutakin kuin Pikku Nemo?
-
Puuttuuko jokin keskein sarjakuvan osa-alue vielä pakollisesta oppimäärästä. Itse olen jo ääneni käyttänyt, mutta täytyisikö sanomalehtisarjakuvasta esitellä muutakin kuin Pikku Nemo?
Stripit puuttuvat. Japanilainen sarjakuva puuttuu. Varsinaisia lastensarjakuvia ei juuri ole (Nemo, Tintti, Bone), valinnat näyttävät keskittyvän "kypsiin" aikuisten sarjakuviin.
Hauskaa oli huomata, miten nopeasti Maus ja Watchmen mainittiin. Molemmat edustivat 80/90-luvun taitteen amerikkalaista "aikuisten" sarjakuvaa ja ne näyttävät tulevan esiin nopeasti aina kun kuulutetaan kunnianhimoisia sarjakuvateoksia. Hyviähän ne ovat, joka tapauksessa.
-
Enemmän tai vähemmän kaikki oleelliset on kyllä mainittu.
Tietysti koko J. Tilsan tuotanto olisi hyvä osata kutakuinkin ulkoa. Auttaa kiperissä tilanteissa kummasti... ;)
Ei kuule mitn. On zoppaa gorfassa.
-
Merkkiteoksia.
Ennen Mausia ja watchmeniä aikuisten mainstream sarjakuva oli… öööö… Itseasiassa sitä ei juurikaan ollut.
Eli ovat virstanpylväitä, kuten Nemo tai Tenavat/Lassi ja Leevi (vihje! vihje!)
-
Ennen Mausia ja watchmeniä aikuisten mainstream sarjakuva oli… öööö… Itseasiassa sitä ei juurikaan ollut.
Tarkoitatko amerikkalaista aikuisten mainstream-sarjakuvaa?
Mausin nimittäminen mainstreamiksi on tietty yhdenlaista rajanvetoa. Olihan se suosittu.
-
Tekee mieli sanoa Preacher, mutta se ei taida tässä tapauksessa käydä.
Eli mainitaan nyt sitten Munozin ja Sampayon (menikö nimi oikein) tuotannosta Joen baari.
Ekspressiivistä jälkeä ja sujuvaa tarinankerrontaa.
-
Jonkun Hans Kressen Punanahka-sarjasta olisin voinut napata tähän, mutta kyllä annan silti ääneni (ilmiselvähän tämä) Don Rosan Roope Ankan Elämä ja teot -kokoelmalle.
Ei ole Aku Ankka usein saanut aikuista miestä vollottamaan niinkuin tämä... monia kauniita ja maanisia kohtauksia.
http://users.utu.fi/~kksaar/uutiset//uploads/178.jpg (http://users.utu.fi/~kksaar/uutiset//uploads/178.jpg)
-
Hmmm...itse en olisi ehkä ottanut nimenomaan Don Rosaa Disney-universumin edustajaksi tähän listaan, mutta minähän olen jo ääneni käyttänyt, eikä Rosakaan huono ole.
-
Hauskaa oli huomata, miten nopeasti Maus ja Watchmen mainittiin. Molemmat edustivat 80/90-luvun taitteen amerikkalaista "aikuisten" sarjakuvaa ja ne näyttävät tulevan esiin nopeasti aina kun kuulutetaan kunnianhimoisia sarjakuvateoksia. Hyviähän ne ovat, joka tapauksessa.
Hauskaa sen sijaan ei ole huomata, että yleensä noiden em. teosten yhteydessä mainittu Frank Millerin Dark Knight Returns (1986) puuttuu edelleen listoilta. Se olkoon kontribuutioni tällä listalle.
-
Enemmän tai vähemmän kaikki oleelliset on kyllä mainittu.
Ehei veikkone ole vielä mainittu lähellekään -- pelkästään uudemmasta tavarasta oleelliseksi on ihan pakko nostaa vaikkapa Chris Waren Jimmy Corrigan (http://www.randomhouse.com/pantheon/graphicnovels/ware.html), päänräjäyttävä eepos kolmen sukupolven pituisesta tunnevammmaisuudesta (mm.), niin hienovaraisella tatsilla rakennettuna, ettei tiedä itkeäkö vai nauraa. Tuon linkin kautta näkee oikeitakin kehuja ja perusteluja, tässä houkutteluksi riittäköön tämä:
missä muussa sarjakuvassa pystytään sekä kuvailemaan vaivautunutta hiljaisuutta jotain kuuden sivun ajan (mielenkiinto säilyttäen!) että räjäyttämään potti koko sarjakuvan kielen uudistavalla tavalla, joka onnistuu kertomaan sadan vuoden sukuhistorian (yksityiskohtia myöten!) yhdellä sivuparilla?
Huh.
-
..eiku oho sori, löytyyhän noita ansiokkaita perusteluja lähempääkin (http://www.kvaak.fi/naytaarvostelu.php?articleID=7)..
-
Ehdotan sitten itse Preacher-albumia "Until the End of the World" ja nimenomaan sen ensimmäistä puolikasta. (Jälkimmäinen on pidempitarinakokonaisuus joka vie vielä "Proud Americans" -albuminkin kokonaan.)
Huippua kamaa. Erehdyksissä nappasin kirjaston englanninkieliseltä osastolta ja vietin useita tunteja liimattuna epämukavaan penkkiin. Kuvitus paikoin huteraa, mutta kokonaisuus potkii ja kovaa :P
-
No jos sieltä Disney-universumista pitäisi poimia yhden miehen yksi tuote olisi se tietenkin Barksin Takaisin Klondikeen. Sensuroimattomana. Hämmästyttäviä tasoja ja sävyjä "pelkäksi" lasten/eläinsarjaksi. Käännekohta Roope Ankan hahmon kehityksessä, kasvutarina jopa. Tässä tarinassa kärttyisästä kitupiikistä tulee lempeitä puolia näyttävä säästäväinen vanhus. Siinä oli tätä psykologista syvyyttä jo 50 vuotta ennen Rosaa. Tältä pohjaltahan Rosa ponnistaa. Tietenkään tämäkään tarina ei toimi täydellisesti ilman sarjan muita osia.
No niin - nyt käytin yhden ainoan ääneni. Olisi voinut mennä huonomminkin. Ehkä muut mainitsevat ne muut jutut.
Timo
Ja kun copy/paste on niin helppoa, ;D lainaanpa tarkennukseksi vielä omia sanojani Ankkalinnan Pamauksesta, jos jotakuta kiinnostaa, AP4 (1/2000):
Todellinen käännekohta onkin sitten Takaisin Klondikeen, 1952 valmistunut ja vuoden 1953 puolella julkaistu tarina. Tyylipuhdas kehityskertomus, matkan kuvaus jollaisia monet kasvutarinat usein ovat.
Kaikki alkaa Roopen saatua muistinmenetyksen. Lääkäriltä saamansa lääkityksen ansiosta saa hän mieleensä jo kauan sitten unohtamiaan asioita. Ehkä sellaisiakin, jotka hän olisi halunnut jättää kokonaan taakseen. Unohduksen kautta hänen alitajuntansa oirehtii tuoden päivänvaloon tukahdutettuja muistoja. Kun unohtaa, on pakko ryhtyä muistelemaan. Hän muistaa vanhan alaskaan hautaamansa kulta-aarteen, mutta mieleen palautuu myös toinen kulta; Alaskan lumikenttien tytär ja saluunoiden laululintu Kultu Kimallus (Glittering Goldie). "Kultu oli säihkyvä kaunotar - uskomaton ilmestys niillä leveysasteilla, mutta hänen sydämensä oli kylmä ja kova kuin talvisen tundran jää."
Roopen on palattava nuoruutensa maisemiin karuun Klondikeen. Se on siten myös matka sekä hänen menneisyyteensä että mieleensä. Se on henkisesti raskas ja hän kohtaa nuoruutensa virheet, joiden korjaamiseen tarjoutuu mahdollisuus.
Nuoressa Kultu Kimalluksessa Roope oli kohdannut hurjuudessa kaltaisensa. Heidän välillään oli ollut jonkinlainen viha-rakkaussuhde. Vanhassa syrjäisessä mökissään köyhänä asuva ikääntynyt Kultu on kuitenkin enää vain varjo entisestään.
Roopella on tarkoituksena periä Kultulta vanha velka takaisin. Sen maksaminen tietäisi Kultulle kaikista jäljelle jääneistä nuoruuden muistoista, vähäisistä esiintymisasujensa kanssa käyttämistään kultakoruista luopumista. Tilanne olisi sama, jos Roope joutuisi luopumaan rahoistaan, omista muistoistaan. Ymmärtäen millaiseen köyhyyteen hän Kultun saattaisi, heltyy hän kitupiikiltä ennennäkemättömään tekoon. Mutta koska hän ei pysty myöntämään omaavansa pehmeänkin kohdan sydämessään, saati että näyttäisi tämän "heikkouden" sukulaisilleen, piilottaa hän harkitun hyvän tekonsa huonomuistisuutensa valekaapuun. Roope antaa Kultun "löytää" kauan sitten piilottamansa kulta-aarteen.
Tyylikkäästi toteutettu tarina on täynnä ristiriitaisia tunteita, jotka kamppailevat keskenään. Barks ei kuitenkaan sorru alleviivaamaan tarinoittensa moraalia tai henkilöiden motiiveja, kaikki tulee kerrotuksi rivien tai ehkäpä ruutujen välissä ja jouhevasti kulkevan tarinan myötä.
Jos Barksin Roope-setä tarinat edustaisivat kaikkein tavanomaisinta sarjakertomuksen mallia, eivät Roopen hahmossa tapahtuneet muutokset voisi olla pysyviä. Seuraava jakso alkaisi jälleen kiusallisen kitsaan ja kärttyisän kitupiikin rahasäiliöstä tai toimistosta. Mutta näin ei ollut. Roopen henkinen kasvu oli luonteeltaan pysyvää.
Sen osoittaa heti seuraavaksi ilmestynyt tarina Roope-setä joutuu maksamaan vanhan velan (Horseradish Treasure) vuodelta 1953. Siinä Roope pelastaa hukkumiskuolemalta miehen joka on valmis viemään häneltä hänen koko omaisuutensa. Ja kuka voisi unohtaa kuinka Roope pelastaa tiukassa tilanteessa vanhan rekikoiran murtuvan jään keskeltä, vaikka se yhtälailla vaarantaa hänen koko varallisuutensa.
Kyllin viisaana Barks ei tehnyt Roopen muutosta ilman perusteluja, mutta hän ei myöskään tehnyt hänestä kokonaan hyvää hahmoa. Roopeen jäi aimo annos huonoja puolia; ahneutta ja kitsautta. Barks on itsekin maininnut, että kaikissa hänen pahoissa henkilöhahmoissaan on hieman jotain hyvää, ja puolestaan kaikissa hyvissä paljon pahoja piirteitä. Karhukoplan konnatkin ovat saaneet silloin tällöin sympatioita puolelleen.
-
Nyt kun Sokalin 'Koiran paluu' ehti jo tulla mainituksi, niin ehdotan Frank Millerin 'Sin Cityä', sitä ekaa, jossa ei ole alaotsikkoa. Esittelee mm. minkälaisia ulottuvuuksia mustavalkoisuudella voi sarjakuvan teossa olla. (Yleissivistäviin jatko-opintoihin voisi ehkä kuulua tulevan elokuvatisoinnin katsominen.) Hassua, että olin ehdottaa Koiran paluuta, siinäkin menehtynyt pimu ja tämän kuoleman selvittäminen ovat vankkoja liikkeellepanevia voimia.
-
No jos sieltä Disney-universumista pitäisi poimia yhden miehen yksi tuote olisi se tietenkin Barksin Takaisin Klondikeen. Sensuroimattomana.
???
Kerrotko oppimattomalle nulikalle mitä tuossa sensuroimattomassa versiossa on erilaista verrattuna sensuroituun, olen tuon tarinan aikanaan lukenut ja haluaisin näin ihan huvin ja urheilun sekä yleissivistyksen nimissä tietää mistä olen mahdollisesti jäänyt paitsi.
-
..eiku oho sori, löytyyhän noita ansiokkaita perusteluja lähempääkin (http://www.kvaak.fi/naytaarvostelu.php?articleID=7)..
Jimmy olisi ollut seuraava valintani. Ware on pelottava tekijä, mutta jos uskaltaa, hän palkitsee, olen huomannut.
Jukka Laine:
Minusta Oton antamista ohjeista on tingitty. Täällä ketjussa on sekä lehtiä että albumisarjoja.
Kuten tuossa aiemmin kirjoitin, määrittelin rajat vähän kehnosti. Tarkoitukseni oli rajata valinnat yhteen fyysiseen esineeseen, ts. albumiin tai kirjaan (ei tosin lehteen, koska niistä ei juuri oteta uusintapainoksia. Eli vaikkapa "Cerebus: Jaka's Story" on käypä valinta, "Cerebus, numerot #1 - #300" ei ole. Ensimmäisen saa yhtenä niteenä, jälkimmäistä ei. Eli sinällään "sääntöjä" ei ole rikottu, kun Bonetkin saa yhtenä tiiliskivenä kaupasta.
Mutta hyvä valinta, Jukka, ainakin minun mielestäni. Preacher: Until the End of the World on yksi minulle henkilökohtaisesti tärkeimmistä sarjakuvista. Ja sarjan paras kokonaisuus.
-
Kerrotko oppimattomalle nulikalle mitä tuossa sensuroimattomassa versiossa on erilaista verrattuna sensuroituun,
Suomessa julkaistu versio on lähestulkoon kokonainen. Sarjasta napattiin aikoinaan kapakkatappelukohtaus ja vähän muutakin pois. noin 5 sivua. Olikohan 5 ja 1/2. Aku Ankan ensijulkaisu ko. jutusta v. 1980 olikin lähes maailmanlaajuinen sensaatio. Siinä laajuudessa (lähes kokonaisena) se oli ensi kertaa missään. Rope-setä -lehden julkaisuun taidettiin saada mukaan vielä vähän lisää, olikohan se Jippesin rekonstruktio uupuvasta sivunpuolikkaasta.
Timo
-
Kiitos Ronkaisen Timolle tyhjentävästä vastauksesta koskien Barksin klassista Roope tarinaa.
:)
Vielä kun joku knoppailija osaa selvittää jo mainitsemani Sininen Lootus Tintti albumin kannen lohikäärmeen varpaiden lukumäärään aikoinaan liittyneen kalabaliikin ja sen oliko siinä yhtään mitään merkityksellistä pointtia.
-
Dave McKean: Cages
Aika järisyttävä teos niin kooltaan kuin sisällöltäänkin. McKean osoittautuu käsikirjoittajana jos nyt ei aivan yhtä suureksi lahjakkuudeksi kuin kuvittajana, niin ainakin sinnepäin. Ei ole nyt aikaa luetella kasaa syitä (eli olisin voinut jättää siis mainitsemattakin...), mutta Cages on kyllä täydellisyyttä hipovaa kuvan ja tekstin synteesiä.
-
Vielä kun joku knoppailija osaa selvittää jo mainitsemani Sininen Lootus Tintti albumin kannen lohikäärmeen varpaiden lukumäärään
Ei siinä sen kummempaa kun ensimmäiseen väriversioon (194?) tuli kanteen vahingossa louhikärmeksen yhteen koipeen neljä varvasta. Korjattiin myöhempiin painoksiin. Ainakin mulla suomenkielisessä ykköspainoksessa on nuo neljä varvasta tallella. En tiedä muista suomipainoksista. Tintti Neuvostolassa kirjan takakannen pikkukuvissa on myös nelivarpainen lohikäärme.
Lukekaa myös Lietzenin Mikan mukava pikkualppari Lohikäärmeen varvas. :)
Timo
-
Robert Crumb - My troubles with women
-
suomalaisista
Kalervo palsa - Eläkeläinen muistelee
-
Hmm... Mangaa tässä ei ole ilmeisesti vielä tullut esille, joten voisin kontribuutioni hakea sieltä, vaikka en tyylilajia hirveän kattavasti tunnekaan.
Ensiksi tiputan pois huumoripuolen, jota suurin osa länsimaihin saapuvasta mangatarjonnasta jossain määrin edustaa.
Sitten otetaan itselleni tärkein elementti sieltä Japanista tulevasta sarjakuvasta eli tunnelma, joka eroaa suuresti länsimaisista. Lopuksi pitää vielä sijoittaa tapahtumat samuraiden aikakaudelle, koska Japanissa kuitenkin liikutaan.
Lone Wolf & Cub vai Blade of the Immortal? Kallistun jälkimmäiseen, koska tunnelmat ja tunnetilat ovat erittäin vahvasti kuvattuja. Valitettavasti BotI on kokonaisuus, jota on hirveän hankala eritellä. Etenkin alkupään teokset ovat epätasaisia. Siispä valinta osuu uusimpaan kokoelmaan, Mirror of the Souliin, jossa tiivistyy kaikki, mikä sarjassa on hyvää.
-
Kun säännöt nyt sallivat mangankin, niin tietenkin laitan omaksi sarjakuvakseni Nausicaä of the valley of wind:in, eka osa joko neljä osaisesta perfect collectionista tai uudesta seitsenosaisesta.
Sarjakuvan tarina ja maailma ovat todella kiehtovia ja hahmot moniulotteisia. Hyvä ja paha ei ole mustavalkoista. Fantasian ja sci-fin ystävät saanevat tästä sarjakuvasta irti vielä pari tasoa lisää.
Ja tämän sarjiksen tekijähän on Hayao Miyazaki, tunnetaan myös animaatioistaan Prinsessa Mononoke, Naapurini Totoro, Henkien Kätkemä jne. :D
Marko
-
(http://koti.phnet.fi/otaku/random/phoenix.jpg)
Jos haluatte tietää miksi, hommatkaa itsellenne kirja ja lukekaa se. :)
-
Vielä kun joku knoppailija osaa selvittää jo mainitsemani Sininen Lootus Tintti albumin kannen lohikäärmeen varpaiden lukumäärään
Ei siinä sen kummempaa kun ensimmäiseen väriversioon (194?) tuli kanteen vahingossa louhikärmeksen yhteen koipeen neljä varvasta. Korjattiin myöhempiin painoksiin. Ainakin mulla suomenkielisessä ykköspainoksessa on nuo neljä varvasta tallella. En tiedä muista suomipainoksista. Tintti Neuvostolassa kirjan takakannen pikkukuvissa on myös nelivarpainen lohikäärme.
Lukekaa myös Lietzenin Mikan mukava pikkualppari Lohikäärmeen varvas. :)
Timo
Olet guru! 8)
Googlailin huvikseni tuota Lietzenin teosta ja miehen itsensä kotisivuilta löytyi aiheeseen harvinaisen nasevasti sopiva sivu.
(http://kotisivu.dnainternet.fi/lietmika/lohi3.jpg)
(Toivottavasti nyt en liikaa suistanut tätä viestiketjua raiteilta, jatkakaa...)
-
Hugo Prattin sarjakuva on mielestäni maailman parasta sarjakuvaa siksi, että hänen esikuvansa ovat kertovasta kirjallisuudesta: Joseph Conrad, Jack London, Herman Melville ja Robert Louis Stevenson.
Suomalainen sarjakuva kaipaa mielestäni lisää kunnon käsikirjoituksia, hienoja seikkailusarjakuvia (vaikkapa Hiltusen Aavetanssin tyyliin).
Sarjakuvayleissivistys alkaa ihan muualta kuin sarjakuvasta - se alkaa hyvästä kirjallisuudesta.
-
suomalaisista
Kalervo palsa - Eläkeläinen muistelee
Robert Crumb - My troubles with women
Viitaten "sääntöihin": vain yksi valinta per henkilö. Kumpi otetaan? Ja perustele, pelkkä listaaminen on vailla mieltä.
-
Jos haluatte tietää miksi, hommatkaa itsellenne kirja ja lukekaa se. :)
Noh. Leikkaa-liimaa edes jostakin jonkinlainen perustelu. Olet joskus kirjoittanut sellaisen, olen varma.
-
Sarjakuvayleissivistys alkaa ihan muualta kuin sarjakuvasta - se alkaa hyvästä kirjallisuudesta.
Sen ei kuitenkaan pitäisi, eikö totta?
Käännän nimittäin kommenttisi mielessäni seuraavasti: "Sarjakuvat ovat taiteena riittämätön ja alikehittynyt eikä pysty kokonaisvaltaisesti tyydyttämään lukijaa. Tarvitaan kirjallisuutta täydentämään 'ruokavaliota'".
Tämä siksi, ettei kukaan väitä esimerkiksi seuraavaa: "Elokuvayleissivistys alkaa ihan muualta kuin elokuvasta - se alkaa hyvästä maalaustaiteesta."
Leiki mukana kotona: vaihtele mainittuja taiteita itse, hihitä lopputuloksille.
Tarkoitit tätä tai et, mielipide on kuitenkin validi eikä kovin epätavallinen.
-
Hauskaa sen sijaan ei ole huomata, että yleensä noiden em. teosten yhteydessä mainittu Frank Millerin Dark Knight Returns (1986) puuttuu edelleen listoilta. Se olkoon kontribuutioni tällä listalle.
Perustele vielä omin sanoin.
-
Oton tarkennuksen jälkeen tarkennan omaa vastaustani. Kun en muista Eisnerin albumien nimiä, niin heitän kehiin Uneksijan, joka taisi mulla olla ensi kosketus Eisnerin tämän tyyppisiintarinoihin ja sillä on siksi hiukan tärkeämpi paikka.
Perustele vielä. Miksi omaeläkerrallisesta sarjakuvasta juuri Eisner?
-
Benoit Sokal:
Tarkastaja Ankardon seikkailuja 1,
Koiran paluu
Edelleen, perustele valinta.
-
Lista tähän mennessä, aakkostettuna teoksen nimen mukaan:
Bryan Talbot: The Adventures of Luther Arkwright
Blade of the Immortal: Mirror of the Soul
Jeff Smith: Bone
Dave McKean: Cages
Hugo Pratt: Corto Maltese Etelämerellä
Alan Moore - Eddie Campbell: From Hell
Daniel Clowes: Ghost World
Matti Hagelberg: Holmenkollen
Chris Waren: Jimmy Corrigan, the Smartest Kid on Earth
Charlier - Giraud: Luutnantti Blueberry: Kultainen luoti
Art Spiegelman: Maus
Enki Bilal: Metsästysretki
Hayao Miyazaki: Nausicaä of the valley of wind
Winsor McCay: Pikku Nemo Höyhensaarilla
Robert Crumb: Pilajuttuja ja piirroksia
Garth Ennis - Steve Dillon: Preacher: Until the End of the World
Don Rosa: Roope Ankan Elämä ja teot
Scott McCloud: Sarjakuva, näkymätön taide
Didier Comes: Silence
Frank Miller: Sin City
Herge: Sininen Lootus
Joakim Pirinen: Sokeri-Sakari
Carl Barks: Takaisin Klondikeen
Alan Moore – Dave Gibbons: Watchmen
-
Jämerä listaus, nimeltä ja tyyliltään on melkein kaikki noista tuttuja, puolet olen jo lukenut aiemmin, ja ihan sattumalta on ostoslistalla vuoroaan odottelemassa noista jo muutama.
:o Meinaan vaan sitä että pelottavan hyvä kollektiivinen makutaju täällä vaikka lista sisältääkin esimerkkejä laidasta laitaan.
-
<snip>
Käännän nimittäin kommenttisi mielessäni seuraavasti: "Sarjakuvat ovat taiteena riittämätön ja alikehittynyt eikä pysty kokonaisvaltaisesti tyydyttämään lukijaa. Tarvitaan kirjallisuutta täydentämään 'ruokavaliota'".
<snip>
Tarkoitit tätä tai et, mielipide on kuitenkin validi eikä kovin epätavallinen.
Hölynpölyä. Taisi lähteä tämä "tokaisu" kovin nopeasti näppäimistöltäsi.
Mielipiteesi on validi eikä kovin epätavallinen - alikehittyneiden ja kokonaisvaltaisesti tyydyttämättömien sarjakuvafanaatikkojen parissa. ;D
Totta kai hengenravinnoksi tarvitaan muutakin kuin sarjakuvaa. Nautin yhtä lailla Suolaisen meren balladista kuin Erämaan kutsusta, Tex Willeristä kuin Välskärin kertomuksista.
Ja mitä muuta Kerrassaan merkillisten miesten liiga oli kuin vallattoman virkistävä (ja vähän rienaavakin) referaatti takavuosien seikkailuromaaneihin.
-
Lista tähän mennessä, aakkostettuna teoksen nimen mukaan:
Mutta eihän tuolla ole ollenkaan Will Eisnerin Uneksijaa, jonka mainitsin! :o
-
...eikä Joen baaria.
-
Moebius: Arzach
Paljon sarjakuvan tekijöihin vaikuttanut tarina. Itse nimikkotarinaan löytyy viittauksia todella monen tekijän töissä.
Visuaalisesti vahva ja mielikuvituksekas teos. ;D
-
Totta kai hengenravinnoksi tarvitaan muutakin kuin sarjakuvaa. Nautin yhtä lailla Suolaisen meren
Totta kai ja tottahan toki. Mutta nyt olikin kyseessä sarjakuvayleissivistyksestä ja listan kokoamisesta. Mitä sarjakuvia pitäisi lukea, jotta tuntisi sarjakuvaa hyvin.
Eipä elokuvalistaukseenkaan tauluja tai kirjoja oteta. Monet kuvaajat ja skenaristit kuitenkin noilta pohjilta ponnistavat. Tämä on kiehtova aihe, mutta järjestään toinen, kuin ko. topic.
Timo
PS. etkö omalla nimelläsi osaa esiintyä :)
-
Jos haluatte tietää miksi, hommatkaa itsellenne kirja ja lukekaa se. :)
Noh. Leikkaa-liimaa edes jostakin jonkinlainen perustelu. Olet joskus kirjoittanut sellaisen, olen varma.
Ongelma on, että jo viidenkin vuoden takaiset prujaukseni ovat kauheata törkyä tämän päivän silmilläni katsottuna enkä tahtoisi kirjoittaa huonoa.
Lisäksi tuossa oli tietysti pieni ilkeys muinaisen Sarjainfon tyyliin "lukekaa enemmän sarjakuvia, älkää sarjakuvakritiikkejä".
Mutta yritetään suoraan kylmiltään ja lyhyesti tämänhetkisen tietämykseni perusteella...
Phoenix oli Osamu Tezukan elämäntyö. Ensimmäiset versiot kehittyivät 1950-luvulla, hän julkaisi albumisarjaa kaikkiaan 13 osaa (ja nehän ovat vähintään 200-sivuisia osia) 1967-1988 välisenä aikana. Teos jäi "kesken" tekijän kuollessa. "Kesken" - koska osilla ei ole kiinteää yhteyttä toisiinsa. Yhdistävänä tekijänä on myyttinen Feeniks, symboli elämän pyhyydelle, sen ikuisuudelle, sen kiertokululle. Tulkintoja riittää, niihin pitäisi paneutua. Tässä ei ole aikaa eikä mahdollisuutta siihen. Tarinat liikkuvat eri aikakausilla vuosivälillä 250 jKr-3404 jKr-ikuisuus.
Erityisesti ottaisin esille osan Future (1967-1968), jossa eletään aikaudella 3404 jKr. Ihmiskunta on painunut maan alle megalomaanisiin suurkaupunkeihinsa ja muuttunut äärimmäisen konservatiiviseksi. Rappion ja kuoleman merkit tulevat todeksi kun kilpailevien kaupunkien tietokoneet päättävät loogisella väistämättömyydellä ja johdonmukaisella peräänantamattomuudella että maapallo on liian pieni meille kahdelle. Seuraa täydellinen tuho. Pelastuneiden joukossa on muutama henkilö, joista Masato saa Feeniksiltä lahjan; kuolemattomuuden. Vastineeksi Masato saa tehtävän: hänen tulee luoda ihminen uudestaan. Vuosituhansien, kymmenien tuhansien, kuluessa Masaton ruumis hajoaa tarpeettomana. Hänestä tulee elävä henki, joka saa todistaa kuinka evoluutio alkaa jälleen alusta, ja maapallon kansoittavat etanaeläimet. Niiden sivilisaatio seuraa uskollisesti ihmisten epäonnistunutta esimerkkiä.
Masaton henki, jota etanat pitävät jumalana, todistaa tapahtumia tuhahdellen ikuiselle typeryydelle. Viimeinen henkiin jäänyt etana rukoilee Masatoa "Kuule... haluaisin tietää vielä yhden jutun... miksi meidän esi-isämme... yrittivät tulla älykkäämmiksi... Jos he olisivat pysyneet sellaisina kuin olivat... olisimme eläneet ja kuolleet onnellisempina... kaikki meidän edistyksemme oli... oli..." "Kohtalokasta" kuiskaa tuuli.
Vielä kerran kaikki alkaa alusta. Maapallon kansoittavat nisäkkäät, linnut ilmaantuvat, ja viidakon kätköistä astuu esiin luolaihminen. "Olen nähnyt tämän joskus ennen..." Masato ajattelee. "Mutta siitä on niin kauan etten muista..." Taivaalta laskeutuu lintu hänen luokseen. "Feeniks, tulilintu! Sinut minä muistan! Siitä on kauan aikaa." "Täsmälleen kolme miljardia vuotta, Masato. Millä nimellä sinua kutsutaan nykyään?" "Minua? Ihmiset, etanat ja eläimet kutsuvat minua Luojaksi tai Jumalaksi (huokaus) mutta en tunne itseäni ollenkaan miksikään jumalaksi." "Tavallaan sinä olet jumala, mutta ei se tunnu pahalta, eihän?" "Tämä on outoa, en edes tiedä olenko enää elävä vai kuollut." "Sinä olet elossa, kuten kosmos." Feeniks osoittaa Masatolle, mitä hänen uusi olemuksensa on, eikä hänen tarvitse olla yksin. Kun Masato liittyy Feeniksiin, hän palaa kosmoksen suureen virtaan, ja kohtaa siellä entisen rakastettunsa vuodelta 3404 jKr.
Viimeisillä sivuilla Feeniksin taru kehittyy uudestaan. "Mutta Feeniks toivoo, että tällä kerralla ihminen onnistuisi. Että tällä kerralla ihminen oppisi virheistään. Ja käyttäisi viisaasti elämän, joka hänelle on annettu."
Aamen.
Tämä vain sen vuoksi, että saisimme tämän eepoksen mainituksi listalle. :P
EDIT: Tässä ei tullut sanotuksi vielä mitään Tezukan sivujen komeasta graafisesta ilmeestä, hänen klassikoiksi muodostuneista kuvakulmistaan ja elokuvallisista leikkauksistaan, ei hänen gageistaan, eikä sarjasta toiseen vakionäyttelijöiden tapaan kierrätetyistä henkilöhahmoistaan. Lukekaa Tezukan Phoenix.
-
Höm, Otto, oletkos kokoamassa jotain artikkelia/kirjaa? Näinhän se käy helposti ;D heh
Timo
-
Listalta ei tunnu löytyvän yhtään perinteistä amerikkalaista supersankarisarjakuvaa. Meinaan sarjakuvayleissivistyksen pakolliseen oppimäärään on aika turha laittaa Watchmeniä jos spandex-sankareiden peruskurssi on käymättä, eikö?
Mutta mikä sarjakuva edustaisi tätä genreä puhtaimmillaan? Ehdotuksia?
-
Mutta mikä sarjakuva edustaisi tätä genreä puhtaimmillaan? Ehdotuksia?
No tietenkin Teräsmies.
Ite muuten olisin voinut valita jonkun Byrnen tuotoksen, mutta ei se kuitenkaan niin merkittävä ole ollut, että kaikkien pitäisi sen juttuja lukea. Ja kun hyviä ehdittiin ehdottaa ennen mua, niin päädyin Eisneriin.
Ja Eisnerin ansioita on vaikea liioitella.
-
Totta kai ja tottahan toki. Mutta nyt olikin kyseessä sarjakuvayleissivistyksestä ja listan kokoamisesta. Mitä sarjakuvia pitäisi lukea, jotta tuntisi sarjakuvaa hyvin.
Taisin alunperin mainita Hugo Prattin.
Suolaisen meren balladi lienee ko. taiteilijakirjailijan parhaista parhain.
Ja omalla nimelläni en internetissä esiinny, ikinä - siitä tulee vain harmia.
http://www.unc.edu/courses/jomc050/idog.jpg (http://www.unc.edu/courses/jomc050/idog.jpg)
-
Mutta mikä sarjakuva edustaisi tätä genreä puhtaimmillaan? Ehdotuksia?
No tietenkin Teräsmies.
Hiukan konstikkaaksi tekee homman se, että lehdet on pois suljettu. En tiedä mitä Otto sanoo albumeista jotka kokoavat lehtiä? Sitten ehdottaisin Zero Houria. Varsin hyvin esittelisi supersankarisarjakuvaa.
Huom. Olen jo ehdottanut Arzachia joten tälle tarvitaan sitten uusi 'ehdottaja' ;D ...
-
Mielipiteesi on validi eikä kovin epätavallinen - alikehittyneiden ja kokonaisvaltaisesti tyydyttämättömien sarjakuvafanaatikkojen parissa. ;D
Täsmennä selvyyden vuoksi: mikä mielipide? Haluan, että osoitat tismalleen, minkä mielipiteen esitin alkuperäisessä vastauksessani. Väärinkäsitysten välttämiseksi.
Ronkaista toistaakseni, totta kai on suotavaa nauttia vaikka kaikkia yhdeksää taidetta. Tai kahdeksaa, riiippuen keltä kysytään. Nyt keskustellaan sarjakuvasta, ei taiteesta yleensä. Lue ketjun ensimmäinen viesti.
No, tässä on mielipide: jos halutaan sivistää lukijaa nimenomaan sarjakuvan suhteen, vaatimus tältä lukea vaikka (romaani)kirjoja on järjenvastainen.
EDIT: Pieni tarkennus, sarjakuvastahan on (tieto)kirjoja...
-
Lista tähän mennessä, aakkostettuna teoksen nimen mukaan:
Mutta eihän tuolla ole ollenkaan Will Eisnerin Uneksijaa, jonka mainitsin! :o
Pyysin tuossa jokunen viesti sitten lyhyttä perustelua. Lisään sitten kun päivitän listaa.
Joen baari unohtui, lisään kun päivitän.
-
Hiukan konstikkaaksi tekee homman se, että lehdet on pois suljettu. En tiedä mitä Otto sanoo albumeista jotka kokoavat lehtiä? Sitten ehdottaisin Zero Houria. Varsin hyvin esittelisi supersankarisarjakuvaa.
Yksi fyysinen esine, joten käy. Mutta eikä Zero Hour olisi lähinnä varoittava esimerkki? Ainakin maineensa puolesta?
Itse ainakin keksin helposti kolme tusinaa paremmin vastaanotettua supersankarialpparia.
-
Täsmennä selvyyden vuoksi: mikä mielipide? Haluan, että osoitat tismalleen, minkä mielipiteen esitin alkuperäisessä vastauksessani. Väärinkäsitysten välttämiseksi.
Ronkaista toistaakseni, totta kai on suotavaa nauttia vaikka kaikkia yhdeksää taidetta. Tai kahdeksaa, riiippuen keltä kysytään. Nyt keskustellaan sarjakuvasta, ei taiteesta yleensä. Lue ketjun ensimmäinen viesti.
<snip>
Olen pahoillani, jos loukkaannuit, mutta tölväisysi oli aika provosoiva - ja tahallisen haastava jos oikein ymmärsin. Sitä saa, mitä tilaa.
Ja kyllä minä viestissäni mainitsin sarjakuva-albumin, Hiltusen Aavetanssin.
Ja keskustelin sarjakuvasta, Hugo Prattiin kertomataiteen juurista, jotka ovat amerikkalaisissa romanttisissa seikkailukirjoissa.
En oikein ymmärrä, miksi pyydät minua taas siteeraamaan omia mielipiteitäsi. Tein sen jo kerran kääntämällä oman mielipiteesi takaisin lähtömaaliin, vähän muunneltuna...
Lopetan tämä threadin omalta osaltani tähän. Hyvää viikonloppua kaikille!
-
Olen pahoillani, jos loukkaannuit, mutta tölväisysi oli aika provosoiva - ja tahallisen haastava jos oikein ymmärsin. Sitä saa, mitä tilaa.
Ei mitiä, en ole loukkaantunut. Olin vain aidosti kiinnostunut, tarkoititko mitä luulin sinun tarkoittavan...
En oikein ymmärrä, miksi pyydät minua taas siteeraamaan omia mielipiteitäsi. Tein sen jo kerran kääntämällä oman mielipiteesi takaisin lähtömaaliin, vähän muunneltuna...
...ja jos oletettu mielipiteeni niputetaan samaan kasaan kokonaisvaltaisesti tyydyttämättömien sarjakuvafanaatikkojen ajatusten kanssa, provokaatiovaistoni kihelmöi.
Noh, that's the internet for you, käyttääkseni anglismia.
-
Hiukan konstikkaaksi tekee homman se, että lehdet on pois suljettu. En tiedä mitä Otto sanoo albumeista jotka kokoavat lehtiä? Sitten ehdottaisin Zero Houria. Varsin hyvin esittelisi supersankarisarjakuvaa.
Yksi fyysinen esine, joten käy. Mutta eikä Zero Hour olisi lähinnä varoittava esimerkki? Ainakin maineensa puolesta?
Itse ainakin keksin helposti kolme tusinaa paremmin vastaanotettua supersankarialpparia.
No niin, tämä nyt sitten on ihan makuasia, ja kyllä parempia varmaan löytyy. Mutta Zero Hourissa on:
- Teräsmies, jota Welzu kaipasi
- iso osa DC:n muistakin sankareista
- Zero Hour oli jossain vaiheessa merkittävä teos, isohko yritys nivoa DC universumia kasaan
- piirrosjälki on melko tyypillinen 'perinteinen' supersankarisarjakuva (olikos se Jurgens & Ordway jälkeä...)
- Koko teos on merkillisellä tavalla kieroutunut pyörimään supersankarien ympärillä, mikä on tyypillistä tällaiselle todellisuuspakoiselle genrelle -- koko kuvitus ei paljon taustoilla juhli, eikä oikeastaan koko teos ole mitään muuta kuin mättöä sankarijoukkioiden ja pahisten välillä. Tavallaan koko parjattu supersankarigenre tiivistettynä.
Jos sitten haluat pelkästään ensiluokkaista piirustusjälkeä, valinta olisi jotain muuta.
Tai jos haluat hyvää arkkityyppistä supersankaritarinaa, minun mielestäni Dark Phoenix Saga voisi olla hyvä valinta.
Edit: Olisipa arvokasta, jos joku listaisi tällaisen "must-have" listan erikseen Marvelin, DC:n, Imagen, CrossGenin ja muiden jenkkijulkaisijoiden supersankarilehdistä ja trade paperbackeista. Olisin kiinnostunut, varmaan moni muukin. Voisi sitten erikseen varmaan listata piirrosjäljen ja tarinan mukaan...
-
No niin, tämä nyt sitten on ihan makuasia, ja kyllä parempia varmaan löytyy. Mutta Zero Hourissa on:
- Teräsmies, jota Welzu kaipasi
- iso osa DC:n muistakin sankareista
- Zero Hour oli jossain vaiheessa merkittävä teos, isohko yritys nivoa DC universumia kasaan
- piirrosjälki on melko tyypillinen 'perinteinen' supersankarisarjakuva (olikos se Jurgens & Ordway jälkeä...)
- Koko teos on merkillisellä tavalla kieroutunut pyörimään supersankarien ympärillä, mikä on tyypillistä tällaiselle todellisuuspakoiselle genrelle -- koko kuvitus ei paljon taustoilla juhli, eikä oikeastaan koko teos ole mitään muuta kuin mättöä sankarijoukkioiden ja pahisten välillä. Tavallaan koko parjattu supersankarigenre tiivistettynä.
Makuasia, totta. Mutta entäpä
(http://www.fm3d.com/collectables/comics/crisis/tpb.jpg)
Mutta kysytään paikalliselta DC-jatkumoasiantuntijaltamme! Surfin' Joe: mikä on olennaisin DC:n "happening" -supersankarisarjakuva?
-
Telepaattista!
-
Listalle siis: Marv Wolfman - George Perez: Crisis on Infinite Earths.
Kumarran ylivertaista tietämystänne oi gurut Otto ja Joe... ;D
-
Uh-oh! Eikös tuohon listaan kelpuuteta muuta kotimaista tuotetta kuin valitsemani ´Holmenkollen´(osaksi juuri siitä syystä!)
Pitäsi nyt kai joku teos löytää joka on virstapylväs suomalaisessakin sarjakuvassa?!
-- j --
-
Muistatteko, että kysymyksessä on:
Sarjakuvan pakollinen oppimäärä?
Kuuluuko siihen tosiaan mm. vieraskieliset albumit?
Voiko siis ehdotaa ruotsin- tai ranskankielisiäkin tai japaninkielisiä albumeita?
-
Muistatteko, että kysymyksessä on:
Sarjakuvan pakollinen oppimäärä?
Kuuluuko siihen tosiaan mm. vieraskieliset albumit?
Voiko siis ehdotaa ruotsin- tai ranskankielisiäkin tai japaninkielisiä albumeita?
Aika hankalaa muuten. Vaikka jokin teos olisikin julkaistu suomeksi, saatavuus voi olla olematon. Ja paljon on hyvää, jota ei hienolla äidinkielellämme ole julkaistu.
-
Muistatteko, että kysymyksessä on:
Sarjakuvan pakollinen oppimäärä?
Kuuluuko siihen tosiaan mm. vieraskieliset albumit?
Voiko siis ehdotaa ruotsin- tai ranskankielisiäkin tai japaninkielisiä albumeita?
Puolestani kyllä. Hypoteettinen lukijamme osaa kaikkia maailman kieliä.
Listahan on jo paisunut sellaiseksi, ettei sitä voisi oikein pakottaa kenellekään. Mutta koska kaikki saavat vastata, tämä oli oletettavissa.
Sellaisenaan lista on kuitenkin oiva ilmanpuntari, jolla tarkastella foorumilaista käsitystä olennaisesta sarjakuvasta.
-
Listahan on jo paisunut sellaiseksi, ettei sitä voisi oikein pakottaa kenellekään. Mutta koska kaikki saavat vastata, tämä oli oletettavissa.
Minun hyllyyni saa milloin tahansa tulla pakottamaan tuolla listalla olevat albumit.
-
Listahan on jo paisunut sellaiseksi, ettei sitä voisi oikein pakottaa kenellekään. Mutta koska kaikki saavat vastata, tämä oli oletettavissa.
Minun hyllyyni saa milloin tahansa tulla pakottamaan tuolla listalla olevat albumit.
Okei, mutta luet ne sitten kanssa. Joulukussa on tentti.
(Apropos Rautsi: Olet näköjään päässyt kirjoittamaan Tähtivaeltajaan, tai sitten en ole aikaisemmin bongannut tekstejäsi lehdestä. Vautsi, Rautsi.)
-
Aloitan lukemisen heti kun lehdet ovat hyllyssä...
Ja joo, et ole havaintokyvyiltäsi vajavainen; se oli ensimmäinen kerta Tähtivaeltajassa. Pitäisi varmaan tänne Kvaakiinkin jotain pykätä mutta kun ei ole jaksanut.
-
Mäkin luin viime vuonna Crisiksen ekaa kertaa ja kyllä se hyvin toimi yksinäänkin, vaikka yli puolet tyypeistä oli tuntemattomia. Toisaalta mulla oli kyllä jo hyvä perustietämys DC:n sarjoista...
-
Miten olisi Sandman - Unien maa -albumi?
Perusteita? No:
- 90-luvun kehutuimpia sarjakuvia, eikä mielestäni syyttä.
- ko- albumi on itsenäinen kokonaisuus, eikä sen tajuaminen vaadi sarjan muihin osiin perehtymistä. Kyseessä on neljästä toisiinsa liittymättömästä tarinasta koostuva albumi.
- sarja Kesäyön uni on muistaakseni saanut jopa jonkun ihme palkinnonkin, mikä argumentti olisi hyvä esitää sarjakuvaan perehdytettävälle siinä vaiheessa kun tämä julkituo fraasin "mutta ku sarjakuvat on pelkkää roskaa..."
- onhan Sandmanista varmasti muitakin albumeita (niin joo ja olisihan vielä jonkin lehdenkin voinut valita...) mutta kun tämä on suomenkielinen foorumi niin pysytään suomen kielessä sitten.
- saatavuus on kohtalainen, kyllä tuota näyttää ainakin kirjastoissa pyörivän.
- avaruuden muukalaiset kommunikoivat kanssani salaisilla radiotaajuuksilla ja ne käskivät minun valita tämän.
- Sandman niinq rulettaa! Mixei sitä ja kalmaa tuu lisää??
- Metallican Enter Sandman on aika mähee biisi siis niinq.
- Kuten Pikku Kakkosen Nukkumattikin.
*..jookaa iiltaa kuun laaampuuut saaammuuu, jaa saaapuuu oiikeeeaa yööö...*
-
Pitäsi nyt kai joku teos löytää joka on virstapylväs suomalaisessakin sarjakuvassa?!
Pekka Puupäätä ehdotettu. Ellei sitten sitä raakata pois sillä perusteella että se on liian itsestäänselvä.
Öm, kokeeko joku itsensä ummikoksi ja kaipaa esittelyä ja kuvausta Pekka Puupää -nimisestä sarjakuvasta...? ;D
-
Listahan on jo paisunut sellaiseksi, ettei sitä voisi oikein pakottaa kenellekään. Mutta koska kaikki saavat vastata, tämä oli oletettavissa.
Tuo listahan on paljon pienempi kuin vastaavat kirjallisuudenopiskelijoille pakollisiksi annetut.
Timo
EDIT siis kirja-kirjoista — romaaneista.
-
Mutta nyt pännii että olin piirtänyt Sammakkosilmälle pääkallomerkin leukaan.
Mutta tuohan on loistava intertekstuaalinen oivallus. Sammakkosilmä oli just sellainen roikale, jota Mustis on takuulla kurmoottanut Bengalissa joskus :D
Tämän oppimäärä-listauksen idea on ymmärretty näemmä varsin eri tavoin. Toiset listaavat omia suosikkejaan, toiset etsivät listasta aukkoja ja yrittävät saada sen kattamaan sarjakuvahistorian eri vaiheita ja suuntauksia, ei välttämättä sarjakuvan laadullista parhaimmistoa.
-
Mä olen miettinyt siltä kannalta, että jos joku on täysi ummikko, niin mitä sen kannattaisi lukea päästäkseen jyvälle erilaisista sarjakuvista.
Ja että ne kuuluis nimenomaan pakolliseen oppimäärään, ei syventäviin tai valinnaisiin.
Vois tonne listaan kyllä joku lisätä Barksia ja Goscinnyä.
Ehkä mä lisäänkin, kun vielä mietin.
-
Takasin Klondikeen olikin mainittu Barksilta
-
Eikä taida olla listalla yhtään belgialaista sarjakuvaa. Ja siellä niitä tehdään jonkin verran, ihan laadukastakin tavaraa.
-
Miten olisi Sandman - Unien maa -albumi?
- sarja Kesäyön uni on muistaakseni saanut jopa jonkun ihme palkinnonkin, mikä argumentti olisi hyvä esitää sarjakuvaan perehdytettävälle siinä vaiheessa kun tämä julkituo fraasin "mutta ku sarjakuvat on pelkkää roskaa..."
-
World Fantasy Awardin, se oli sen luokan "skandaali" järjestäjäporukoissa että sääntöjä muutettiin sen jälkeen niin ettei sarjakuvilla enää ole asiaa kyseiseen kategoriaan.
-
Koska yleissivistykseen kuuluu tietää myös mikä on roskaa, bulkkia tai muuten vain ei aivan ikimuistoisinta klassikkokamaa, ajattelin ensin ehdottaa, että satunnaisesti valittu Korkeajännitys vuosien 1975-1985, ei kuitenkaan agentti- eikä avaruusmalli. Olen kuullut, että tämänkin foorumin lukijoissa olisi ihmisiä, jotka eivät elämässään ole lukeneet yhtään Korkeajännitystä. Pöyristyttävää!
Mutta lehti mikä lehti. Joten varsinainen lisäykseni listalle voisi olla Dave Kellyn Living In Greytown. Kyseessä on internetsarjakuva, joka on sekin on sellainen sarjakuvan laji. Kellyllä nyt varsinkin on tapana hyödyntää median mahdollisuuksia lisäämällä mukaan esimerkiksi animoituja ruutuja, en tosin kuolemaksenikaan muista onko niitä nimenomaan Greytownissa mukana.
Sen sijaan valitsin sen koska se on huolimatta strippiluonteestaan kokonaisuus, jolla on alku ja loppu. Matkalla huomaa miten Kelly kehittyy piirtäjänä. Lisäksi sarja sisältää sekä lempeää söpöilyä että täysin kaaoottista riehumista, jotka hän myöhemmin eriytti keskittymällä ensimmäiseen LiG:n spinoffissa Lizardissa (jota pahat kielet sanoivat sarjakuvaksi jossa ei tapahdu mitään), toisaalta jälkimmäiseen Purple Pussyssa.
http://www.livingingreytown.com/ (http://www.livingingreytown.com/)
-
Eikä taida olla listalla yhtään belgialaista sarjakuvaa. Ja siellä niitä tehdään jonkin verran, ihan laadukastakin tavaraa.
Belgialainen, belgialainen.... hmm.. tuleeko yhtään mieleen. Olisiko ollut eräs nuori lehtimies, joka meni Kiinaan ja kohtasi Sinisen Lootuksen? ;D
Timo
-
Aaaargh!!! Kiitos ystävällisestä muistutuksesta, Timo.
Tosiaan, se tupsupäähän on jo listalla.
Hyi mua!
Kaipailin niitä parin omenan korkuisia sinisiä otuksia, sitten sitä, jolla on pitkä häntä ja joka elää sen yhen pikkolon kotona. Ja sitä yhtä tsupparia. Sitten on se yks ritaripoika, joka kulkee sen yhen tyypin kanssa, jonka nimi on joku kirosana ja ratsastaa vuohella. Sitten se yks ritari kuningas Arthurin tytärtä piirittämässä. Sit se keltatukkanen Caesarin lellipoika. On vieläse poika ja kokkeri. Ja vielä pitää mainita valkotukkanen seikkailija, joka seilaa punapää merimiehen kanssa jossain itämaissa. Sit pikkuinen intiaanipoika, joka puhuu eläinten kanssa. Sit turkismetsäsästäjä, jonka vaimo on kuin kuuma tuuli.
Onhan näitä listalle tulijoita muitakin...
;)
Listassa on jo toinenkin belgi: Ankardo.
-
Onhan näitä listalle tulijoita muitakin...
Voi, on on... Kovasti kihelmöisi lisätä tänne vaikka mitä, mutta arpani jo heitin. Täytyy pitää vaan päänsä kylmänä.
Ja sitten noista sarjoista pitäisi vielä päättää se yksi definitiivinen jakso/albumi.
Timo
-
no se svidun kokkerspanieli ;)
-
Onko vielä lisättävää, vai siirrytäänkö seuraavaan "vaiheeseen"? Lista näyttää nyt tältä:
Bryan Talbot: The Adventures of Luther Arkwright
Moebius: Arzach
Marv Wolfman - George Perez: Crisis on Infinite Earths *
Hiroaki Samura: Blade of the Immortal: Mirror of the Soul
Jeff Smith: Bone
Dave McKean: Cages
Hugo Pratt: Corto Maltese Etelämerellä
Alan Moore - Eddie Campbell: From Hell
Daniel Clowes: Ghost World
Matti Hagelberg: Holmenkollen
Chris Waren: Jimmy Corrigan, the Smartest Kid on Earth
Munoz - Sampayo: Joen Baari
Dave Kelly: Living In Greytown **
Charlier - Giraud: Luutnantti Blueberry: Kultainen luoti
Art Spiegelman: Maus
Enki Bilal: Metsästysretki
Hayao Miyazaki: Nausicaä of the valley of wind
Osamu Tezuka: Phoenix
Winsor McCay: Pikku Nemo Höyhensaarilla
Robert Crumb: Pilajuttuja ja piirroksia
Garth Ennis - Steve Dillon: Preacher: Until the End of the World
Don Rosa: Roope Ankan Elämä ja teot
Neil Gaiman, ym: Sandman - Unien maa
Scott McCloud: Sarjakuva, näkymätön taide
Didier Comes: Silence
Frank Miller: Sin City
Herge: Sininen Lootus
Joakim Pirinen: Sokeri-Sakari
Carl Barks: Takaisin Klondikeen
Will Eisner: Uneksija
Alan Moore – Dave Gibbons: Watchmen
* valittu konseksuksella
** webbisarjakuva
Kotimaisia kaipailtiin, Tilsa ja Pekka Puupää mainittiin, joskaan ei tiettyä albumia tai sarjakuvakirjaa.
-
Onko vielä lisättävää, vai siirrytäänkö [cutki]
Kotimaisia kaipailtiin, Tilsa ja Pekka Puupää mainittiin, joskaan ei tiettyä albumia tai sarjakuvakirjaa.
Joku Koiviston Mämmilä? Pässimäestä... Tai sitten koruttomasti se uusin www-alpumi. (periaatteessa koko sarja, mut kun pitäs valita vaan yksi. Pässimäki on kai vanhemmista yhtenäisin).
Joonakselta vaikka se iso kokooma, takavuosilta.
Niitä belgejä vielä? Eiks joku Luke -albumi kuulu ehdottomasti yleissivistykseen?
Asterix? Caesarin laakeriseppele?
jne...
Timo
-
Hauskaa sen sijaan ei ole huomata, että yleensä noiden em. teosten yhteydessä mainittu Frank Millerin Dark Knight Returns (1986) puuttuu edelleen listoilta. Se olkoon kontribuutioni tällä listalle.
Perustele vielä omin sanoin.
Epäreilua. Eivät kaikki muutkaan joutuneet perustelemaan omin sanoin. Watchmen ja DKR:hän olivat ensimmäisiä selvästi aikuisille suunnattuja supersankarisarjakuvia. Aivan yhtä synkkää menoa ei ennen näitä oltu nähty. Olen aina pitänyt Miller kerronnasta ja DKR:ssä se vietiin uusiin ulottuvuuksiin. Ongelmahan tässä on se, että kun nykynuoret lukee em. teoksia, niin ne eivät tunnu enää mitenkään ihmeellisiltä. Se johtuu siitä, että Watchmen ja DKR näyttivät mitä supersankarisarjakuvalla voi tehdä, ja saivat sittemmin lukuisia jäljittelijöitä. Ne asettivat uuden standardin pitkälle 90-luvun puolelle asti.
Eikä tässä vielä voi siirtyä mihinkään uuteen vaiheeseen.
-
Watchmen ja DKR:hän olivat ensimmäisiä selvästi aikuisille suunnattuja supersankarisarjakuvia.
Mutta eikös esim. Mooren Swamp Thing ja Millerin Ronin tulleet ennen mainittuja teoksia ja olivat aivan samaa luokkaa? Toisaalta Ronin ei taida olla supersankarisarjakuvaa, mutta silti. Tokihan Watchmen ja Dark Knight Returns olivat niitä "aikuisemman" supersankarisarjakuvan läpilyöntisarjoja.
Ja DKR:ää edeltäväksi täytyy mainita myös Millerin Daredevil.
-
Minun valintani olkoon Palomarin veri (http://www.likekustannus.fi/kirjakeko/tiedot.php?id=293).
Jaime ja Gilbert Hernandez ovat molemmat luoneet omat kiehtovat maailmansa täynnä uskottavia, rakastettavia henkilöhahmoja ja tarinat välittävät koko elämisen kaaren höystettynä ripauksella fantasiaa(vai puhuisimmeko tässä yhteydessä mieluummin siitä maagisesta realismista?)...
Olisin ehkä voinut tälle listalle ehdottaa jotain "yleissivistävämpää" ja "historiallisesti tärkeämpää" sarjakuvaopusta mutten paljoakaan mitään parempaa.
Hernandezien tuotannosta päädyin valitsemaan Palomarin veren sen takia että se on ilmestynyt suomeksi ja se on veljeksistä kirjallisemman tuotantoa. Suosittelen kuitenkin lukemaan läpi nämä (http://www.fantagraphics.com/artist/lr/lrgn/lrgn.html) kaikki.
-
Nyt kun siellä listassa jo kutakuinkin kaikki muut minun ehdokkaani alkavat olla, niin ehdotan sinne lisättäväksi: Asterix: Päälliköiden ottelu -albumia.
Syyt: Tarinan aikuisten ulottuvuuden ymmärtäminen ei tässä albumissa vaadi Ranskan sisäpolitiikan tuntemusta vaan ihan yleisellä lähihistorian muistamisella selviää. Tämä on oiva esimerkki sarjakuvasta joka toimii sekä lapsille että aikuisille. Mielestäni se on myös yksi hauskimmista Asterix-albumeista.
Eikös Asterix ollut eräs niistä sarajkuvista joka opetti suomalaiset (aikusetkin) taas lukemaan sarjakuvaa?
Se Eisnerin teos jota Welzu mietti oli varmaankin Elinvoima, laajempi kuin Uneksija ja helpommin saatavilla kuin Talo Bronxissa.
-
Watchmen ja DKR:hän olivat ensimmäisiä selvästi aikuisille suunnattuja supersankarisarjakuvia.
Mutta eikös esim. Mooren Swamp Thing ja Millerin Ronin tulleet ennen mainittuja teoksia ja olivat aivan samaa luokkaa? Toisaalta Ronin ei taida olla supersankarisarjakuvaa, mutta silti. Tokihan Watchmen ja Dark Knight Returns olivat niitä "aikuisemman" supersankarisarjakuvan läpilyöntisarjoja.
Ja DKR:ää edeltäväksi täytyy mainita myös Millerin Daredevil.
Swamp Thing on marginaalisesti supersankarisarjakuva verrattuna esimerkkeihin, ja taitaa kallistua pikemminkin Vertigon puolelle.
Ronin ei ole myökään supersankarisarjakuva sinällään.
Millerin Daredevil on hyvä, mutta siltikin vain Marvelin 80-luvun tusinahuttua, eikä ollut alkuunkaan yhtä mullistava kuin DKR.
-
No, jos minä nyt sitten lisäisin vaikkapa Keiji Nakazawan Hiroshiman Poika mestariteoksen.
Kyseessähän on siis tämä maailman paras sarjakuva joka kertoo yhden perheen elämästä ja elämättä jättämisestä toisen maailmansodan aikaisessa Hiroshimassa. Opusta voisi kuvailla esim. japanilaiseksi Mausiksi, tosin vertaus olisi korrektimpi toisinpäin.
Täällä (http://www.theblackmoon.com/BarefootGen/bomb.html) voi käydä katselemassa kuvitusta ja lukemassa muutakin.
Kyseessähän on kirjasarja, mutta ensimmäisen (ja ainoan suomeksi käännetyn) osan voi hyvin lukea itsenäisenäkin teoksena. Vaikka fiksumpaa olisikin lukea koko sarja.
Saatavilla kalliilla hinnalla joistain divareista, englannin kielellä (barefoot gen) vaikka mistä.
--
Kymmenen muuta maailman parasta täytyy sitten jättää mainitsematta, onneksi muutkin jotain pukahtivat. Aika tyly lista tämäkin olisi jonkun pikakurssin pakollisena lukumääränä.
-
"Mikä on kalju, haisee pahalta, käyttää liian isoja kenkiä ja liian tiukkoja rintsikoita (ja pesua kaipaavia alkkareita),polttaa tupakkia, juo ja tappelee liikaa- ja on juuri tällä hetkellä megakankkusessa?"
Aivan oikein,
Jamie Hewlettin ja Alan Martinin Tank Girl.
Tank Girl on anarkistisen kohelluksen juhlaa.
T.Metsäsen kääntämä dialogi iskee kuin rautavahvisteinen saapas, sivuhahmojen monipuolisuus ja omituisuuson hurja ja päähenkilö tankkeineen on samaan aikaan niin punk ja rock kuin olla voi. Tank Girl on silkkaa "poikki ja pinoon"-henkistä örvellystä jossa mitään ei oteta vakavasti. Huumori vaihtelee Lobo tyylisen splatterin ja alapää sekä örvellyshuumorin välillä. Hauskimpia ikinä tehtyjä sarjakuvia.
Tank Girl osoittaa että sarjakuvan ei aina täydy olla yhteiskuntakriittinen, poliittisesti valveutunut saati edes korrekti. Tank Girl on niitä sarjakuvan merkkiteoksia jotka saavat kukkahattutädit pökertymään seisaaltaan.
sivuhuomautus: Tank Girlista on tehty myös aliarvostettu elokuva joka on sarjakuvaa huomattavasti kesympi. Suosittelen katsomaan ensin elokuvan ja sitten sarjakuvan. Sitten elokuva ei ole niin suuri pettymys.
Jos olisi saanut nimetä enemmän kuin yhden niin olisin äänestänyt myös Loboa ja jotain Don Martinin opusta.
-
sivuhuomautus: Tank Girlista on tehty myös aliarvostettu elokuva joka on sarjakuvaa huomattavasti kesympi. Suosittelen katsomaan ensin elokuvan ja sitten sarjakuvan. Sitten elokuva ei ole niin suuri pettymys.
piste elokuvalle: Ice T elämänsä roolissa.
-
No mutta haloo, mihin väliin sijoitetaan sanomalehtisarjat? Niistä kun on vähän vaikeampi valita yhtä kokoelmaa, mutta laitetaan tähän kaksi nimikettä. Mikäli ei ole lukenut näitä, ei tiedä sarjakuvista puoliakaan:
George Herriman: Krazy Kat - Perustelu (http://www.kingfeatures.com/features/comics/mutts/bioMaina.htm)
Charles M. Schulz: The Complete Peanuts - Perustelu (http://ignatz.brinkster.net/cpeanuts.html)
-
sivuhuomautus: Tank Girlista on tehty myös aliarvostettu elokuva joka on sarjakuvaa huomattavasti kesympi. Suosittelen katsomaan ensin elokuvan ja sitten sarjakuvan. Sitten elokuva ei ole niin suuri pettymys.
piste elokuvalle: Ice T elämänsä roolissa.
Aivan. Miksi kaikkien pitäisi lukea Tank Girl? Koska sen elokuvasovituksessa on Ice T kenguruna. ;D
-
Minun valintani olkoon Palomarin veri (http://www.likekustannus.fi/kirjakeko/tiedot.php?id=293).
Jaime ja Gilbert Hernandez ovat molemmat luoneet omat kiehtovat maailmansa täynnä uskottavia, rakastettavia henkilöhahmoja ja tarinat välittävät koko elämisen kaaren höystettynä ripauksella fantasiaa(vai puhuisimmeko tässä yhteydessä mieluummin siitä maagisesta realismista?)...
Olisin ehkä voinut tälle listalle ehdottaa jotain "yleissivistävämpää" ja "historiallisesti tärkeämpää" sarjakuvaopusta mutten paljoakaan mitään parempaa.
Hernandezien tuotannosta päädyin valitsemaan Palomarin veren sen takia että se on ilmestynyt suomeksi ja se on veljeksistä kirjallisemman tuotantoa. Suosittelen kuitenkin lukemaan läpi nämä (http://www.fantagraphics.com/artist/lr/lrgn/lrgn.html) kaikki.
Mä korjaan Kaltsua: Palomar on kirjan nimi, sivuja 512 ja kaikki Beton Palomar-tarinat.
Myös Locas on vihdoin ilmestynyt, 710 sivua ja kaikki Maggie & Hopey-tarinat yksissä kansissa.
Paitsi... kaikkiko? Ei suinkaan, välivuosien mainstream-ym. höpötysten jälkeen nehän on Hernandezit innostuneet taas piirtämään Lubaa, Maggieta ja Hopeytä!
Yks asia on varma. Mä aion tänä vuonna olla TOSI KILTTI Joulupukille. Tiedoks vaan kaikille tonttukätyreille.
Ja omaa kontribuutiotani listaan mietin vielä hetken. Ehkä Oton pitää laittaa deadline jos haluu jo päästä seuraavaan vaiheeseen.
-
"Mikä on kalju, haisee pahalta, käyttää liian isoja kenkiä ja liian tiukkoja rintsikoita (ja pesua kaipaavia alkkareita),polttaa tupakkia, juo ja tappelee liikaa- ja on juuri tällä hetkellä megakankkusessa?"
Aivan oikein,
Jamie Hewlettin ja Alan Martinin Tank Girl.
Mä tiesin että mun feministisen sarjakuvan listauksista tuolta toisaalta unohtui jotain. ;)
-
Hyviä ehdotuksia, hyviä perusteluja!
Ja omaa kontribuutiotani listaan mietin vielä hetken. Ehkä Oton pitää laittaa deadline jos haluu jo päästä seuraavaan vaiheeseen.
Ei kiirettä. Seuraavaksi testataan listan nimikkeiden pätevyyttä. Suosikkini Watchmen näyttää olevan toisen ketjun mukaan olevan yllättävän heikoilla...
Roju, sulta odotan Jotain Vaikeaa Ranskalaista Taidesarjakuvaa. Sellaista kun listassa ei ole vaikka olemassa kylläkin.
Lista just ny:
Bryan Talbot: The Adventures of Luther Arkwright
Moebius: Arzach
René Goscinny - Albert Uderzo: Asterix: Päälliköiden ottelu
Marv Wolfman - George Perez: Crisis on Infinite Earths *
Hiroaki Samura: Blade of the Immortal: Mirror of the Soul
Jeff Smith: Bone
Dave McKean: Cages
Charles Schulz: Complete Peanuts Vol. 1 *
Hugo Pratt: Corto Maltese Etelämerellä
Frank Miller: The Dark Knight Returns
Alan Moore - Eddie Campbell: From Hell
Daniel Clowes: Ghost World
Keiji Nakazawa: Hiroshiman Poika
Matti Hagelberg: Holmenkollen
Chris Ware: Jimmy Corrigan, the Smartest Kid on Earth
Munoz - Sampayo: Joen Baari
George Herriman: Krazy Kat
Dave Kelly: Living In Greytown **
Charlier - Giraud: Luutnantti Blueberry: Kultainen luoti
Art Spiegelman: Maus
Enki Bilal: Metsästysretki
Tarmo Koivisto: Mämmilä 3: Pässimäestä peltihalliin *
Hayao Miyazaki: Nausicaä of the valley of wind
Gilbert Hernandez: Palomarin veri
Osamu Tezuka: Phoenix
Winsor McCay: Pikku Nemo Höyhensaarilla
Robert Crumb: Pilajuttuja ja piirroksia
Garth Ennis - Steve Dillon: Preacher: Until the End of the World
Don Rosa: Roope Ankan Elämä ja teot
Neil Gaiman, ym: Sandman - Unien maa
Scott McCloud: Sarjakuva, näkymätön taide
Didier Comes: Silence
Frank Miller: Sin City
Herge: Sininen Lootus
Joakim Pirinen: Sokeri-Sakari
Carl Barks: Takaisin Klondikeen
Jamie Hewlett - Alan Martin: Tank Girl
Will Eisner: Uneksija
Alan Moore – Dave Gibbons: Watchmen
* valittu konseksuksella, eli jotkin osallistujat ovat ehdottaneet useampia nimikkeitä ja minä olen hyväksynyt ne listaan (jos joku nyt pitää kirjaa...)
** webbisarjakuva
Mainittu, muttei varsinaisesti vielä ehdotettu:
Joonakselta jotakin
Jokin Puupää
Jotain Tilsaa
Jokin Lucky Luke
-
Mä korjaan Kaltsua: Palomar on kirjan nimi, sivuja 512 ja kaikki Beton Palomar-tarinat.
Myös Locas on vihdoin ilmestynyt, 710 sivua ja kaikki Maggie & Hopey-tarinat yksissä kansissa.
Kiitos Roju ja hip hip hei. Tällaisten mahtiopusten olemassaolosta en tiennytkään. Voitkin Otto korjata listaan Palomarin veren tilalle Palomarin ;D
Ei tuo Locaskaan huono valinta olisi mutta Gilbertin eeppisempiä mittasuhteita tavoittelevista tarinoista vain pidän hitusen enempi, eikä siinä auta edes se, että Jaime piirtää kuin enkeli.
-
Puutelistaa:
1)...hmmm, no joku saattaisi kaivata listalle erästä keskieurooppalaista homosarjakuvapiirtäjää edustamaan vähemmistökulttuureista ponnahtavaa sarjakuvaa.
2) Listalle voisi kaivata edes yhtä esimerkkiä ei-länsimaisesta ja ei-japanilaisesta sarjakuvasta. Jos minulla olisi vielä ääni, voisin äänestää vaikka Golgotia.
-
Jamie Hewlettin ja Alan Martinin Tank Girl.
sivuhuomautus: Tank Girlista on tehty myös aliarvostettu elokuva joka on sarjakuvaa huomattavasti kesympi. Suosittelen katsomaan ensin elokuvan ja sitten sarjakuvan. Sitten elokuva ei ole niin suuri pettymys.
Tank girl on parasta ;D Viihdettä puhtaimmillaan. Tank girlin parissa viihtyy vaikka kuinka kauan. Se muuttaa kirjaston huvipuistoksi. Jes :D
Miten olisi Sandman - Unien maa -albumi?
Oli ensimmäinen lukeman iSandman ja vei jalat totaalisesti alta. Tuntui jälkeenpäin siltä että olisin uneksinut koko tarinan. Niin se Gaimanin taika vaan vaikutti :)
-
Oisko Lucky Lukeista listalle sopiva albumi "Daltonin muori"?
Sympaattinen ja empaattinen tarina, mukana Daltonit, Goscinnyn parhaita käsikirjoituksia, Morrisin parasta kuvitusta. (-Sairas? -Ei, idiootti.)
Franquinia ja Muffeja/Strumffeja kaipailisin pakolliseen oppimäärään. Onko Joonas jo siellä?
-
No mutta haloo, mihin väliin sijoitetaan sanomalehtisarjat?
Aah! Ette arvaakaan mikä nyt tulee mieleen: Sfnet...sarjakuvat -ryhmän historian kaikkien aikojen hysteerisin ja eniten nettikeskustelun Tosi Olemusta valottanut (punainen) lanka "Parhaat sarjakuvat".
Aihe sai alkunsa siten, että luotiin otsikko "Parhaat sarjakuvat". Ensimmäisen viestin ensimmäinen lause kuitenkin kuului "Kyseessä on siis parhaat stripit."
Aihetta ryhdyttiin täydentämään tältä pohjalta, esittäen yksiä jos toisiakin ansiokkaita strippejä. Sitten viikon kuluttua areenalle marssi henkilöitä, jotka raivostuivat siitä, että parhaiden sarjakuvien joukkoon luetaan vain strippejä.
Mainitsivatpa kyseiset kirjoittajat jopa, että strippien yksinomainen edustus listalla on osoitus suomalaisen sarjakuvaharrastuksen kehnosta tilasta, ja että (manaus) Maus on maailman paras sarjakuva (kirous).
Sen jälkeen aihe alkoi elää omaa elämäänsä irti kaikesta arkitodellisuudesta, kunnes lopulta kuoli, eikä yhtään liian aikaisin.
Siksi en sano tähän Vesan esittämään haasteeseen tällä kertaa mitään muuta, hymyilen vain. :)
-
Miksi kaikkien pitäisi lukea Tank Girl? Koska sen elokuvasovituksessa on Ice T kenguruna.
Ice ice baby.
Leffaa katsoin kolme ensimmäistä minuuttia ja sarjakuvaa luin puoleenväliin.
Tästä voimme päätellä että sarjakuva on parempi.
edustamaan vähemmistökulttuureista ponnahtavaa sarjakuvaa.
Onhan niitä muitakin... Nalle Virolaisen jutut?
Tai entäs se "amerikkalainen hemmo joka 40-luvulla piirteli sidottuja naisia ja jonka nimeä en nyt muista millään enkä siis voi itse googlettaa"?
Entä Lepakkoelämää?
König on kyllä noista se tunnetuin, eikä mitenkään heikkolaatuisinkaan... hei ehdottakaas ny joku vaikka Tappajakondomia!
-
Listalla ei näy Valeriania ja se puute on korjattava. Kaikissa Valerian-albumeissa on loistavasti läsnä kunnon scifi-tunnelma: mielikuvituksellisia vieraita lajeja, mystisiä tapahtumia ja paikkoja. Lisäksi paljon hienoja hahmoja ja päähenkilöiden kemia toimii loistavasti yhteen.
Ja kerran pitää valita yksi albumi, se olkoo Alflolol, vallattu planeetta. Alflololin asukkaat ovat symppiksiä, Valerian ja Laureline laitetaan tiukkaan paikkaan, moraaleja pohditaan ja koko homma on toteutettu äärimmäisen koukuttavasti. Inhimillinen saatavuus voi koitua kompastuskiveksi, mutta jos kirjastoista tuota ei löydy, niin varaehdokas on sitten Isännän linnut (sitä ainakin löytyy kirjastoista). Hyviä hahmoja, mielenkiintoinen tarina, painostava tunnelma jne.
-
Kannatetaan Alfololia!! Mielestäin paras Valerian!
-
Minun valintani on Lassi & Leevi, strippisarjakuvista parhain.
Parasta kokoelmaa on vaikea sanoa, mutta olkoon se vaikka Lassi ja Leevi - Juhlakirja 7, jossa Watterson revittelee uudistamallaan sunnuntaisarjaformaatilla todella makoisasti.
Semmoinenkin kokoelma ilmeisesti on, mihin on koottu kaikki sunnuntaisarjat 1985-1995, mutta ehkäpä tuollainen juhlakirja on parempi valinta, siinä on ehjä pätkä Calvin & Hobbesin kulta-ajalta päivästrippeineen kaikkineen.
-
Ei ole Muumikaan listoilla. Eikös se kuuluis näin suomalaiselle kuitenkin tuntea yks muumi-albuumi?
-
Minua hämmästyttää, ettei kukaan ole vielä maininnut albumia Ed -iloinen klovni. Kyseisessä albumissa nyrjahtänyt tekijä tekee tavallisen päätöntä ja mukaloogista sarjakuvaa meille nyrjähtäneille lukijoille ihasteltavaksi. Äärimmäisen inspiroivaa luettavaa, siksi kuuluu pakolliseen oppimäärään. Siis annan ääneni Edille.
-
Ja Edinhän piirteli Chester Brown, minkä JUha varmaankin jätti mainitsematta,
olettaessaan sen olevan kaikille itsestään selvää.
-
Benoit Sokal:
Tarkastaja Ankardon seikkailuja 1,
Koiran paluu
Edelleen, perustele valinta.
Vuonna 1984 Sokal oli ensimmäisiä "eurooppalaisen uuden aallon" julkaisuja suomessa. Siinä teinin pää oli räjähtää ensikertaa lukiessa: "Ankalla ase ja eikä epäröi käyttää sitä. Tähän ei Disney pysty." Poikkesi aika lailla sen ajan muusta tarjonnasta esim. "Vanhat sarjat"
Käsikirjoituksen olisi hyvin voinut laatia yhteistyönä G.Orwell ja R.MacDonald (ei R.Chandler). Eläimet ihmisten rooliin jne.
Ja kun Ankalla oli vielä Columbon poplari ja kyyninen maailmakatsomus sekä alkoholistin mieli ja sisuskalut niin...se on siinä
ps.
Jenkkidekkarikirjailijat yrittivät varmaan II MS:n jälkeen herätellä idioottikansakuntaa ajattelemaan (toivoton yritys) suhteellisen raadollisilla elämänkuvauksilla, mutta viihteeksihän ne luettiin. A.Vachs jatkaa tätä yritelmää.
pps.
Ehdotus sukkahousugenrelistalle Marvelilta: Squadron Supreme. Sankareiden nousu, uho ja tuho.
-
Lista, päivitettynä:
Bryan Talbot: The Adventures of Luther Arkwright
Jean-Claude Mezieres - Pierre Christin: Valerian: Alflolol, vallattu planeetta
Moebius: Arzach
René Goscinny - Albert Uderzo: Asterix: Pääliköiden ottelu
Marv Wolfman - George Perez: Crisis on Infinite Earths *
Hiroaki Samura: Blade of the Immortal: Mirror of the Soul
Jeff Smith: Bone
Dave McKean: Cages
Charles Schulz: Complete Peanuts Vol. 1 *
Hugo Pratt: Corto Maltese Etelämerellä
Frank Miller: The Dark Knight Returns
Cherster Brown: Ed, iloinen klovni
Alan Moore - Eddie Campbell: From Hell
Daniel Clowes: Ghost World
Keiji Nakazawa: Hiroshiman Poika
Matti Hagelberg: Holmenkollen
Chris Ware: Jimmy Corrigan, the Smartest Kid on Earth
Munoz - Sampayo: Joen Baari
George Herriman: Krazy Kat
Bill Watterson: Lassi ja Leevi - Juhlakirja 7
Dave Kelly: Living In Greytown **
Charlier - Giraud: Luutnantti Blueberry: Kultainen luoti
Art Spiegelman: Maus
Enki Bilal: Metsästysretki
Tarmo Koivisto: Mämmilä 3: Pässimäestä peltihalliin *
Hayao Miyazaki: Nausicaä of the valley of wind
Gilbert Hernandez: Palomar
Osamu Tezuka: Phoenix
Winsor McCay: Pikku Nemo Höyhensaarilla
Robert Crumb: Pilajuttuja ja piirroksia
Garth Ennis - Steve Dillon: Preacher: Until the End of the World
Don Rosa: Roope Ankan Elämä ja teot
Neil Gaiman, ym: Sandman - Unien maa
Scott McCloud: Sarjakuva, näkymätön taide
Didier Comes: Silence
Frank Miller: Sin City
Herge: Sininen Lootus
Joakim Pirinen: Sokeri-Sakari
Carl Barks: Takaisin Klondikeen
Jamie Hewlett - Alan Martin: Tank Girl
Benoit Sokal: Tarkastaja Ankardon seikkailuja 1, Koiran paluu
Will Eisner: Uneksija
Alan Moore – Dave Gibbons: Watchmen
* valittu konseksuksella, eli jotkin osallistujat ovat ehdottaneet useampia nimikkeitä ja minä olen hyväksynyt ne listaan (jos joku nyt pitää kirjaa...)
** webbisarjakuva
Mainittu, muttei varsinaisesti vielä ehdotettu:
Joonakselta jotakin
Jokin Puupää
Jotain Tilsaa
Jokin Lucky Luke, ehdotettu "Daltonien muori"
Jansoneiden Muumi
-
No oletuspuolellehan se lipsahti, mutta lupaan parantaa tapojani. Ja se Edin tekijä on tosiaan Chester Brown, ei Cherster tms. ;)
Sam Hendersonin Humor can be funny olisi voinut myös kuulua oppimäärään. Tai ehkä se sittenkin olisi jatkokurssin lukemistoa.
-
Siis: Toistan itseäni:
Peruskurssiin ei siis TODELLAKAAN kuulu:
Piko ja Fantasio, Niilo Pielinen, Joonas, Lucky Luke Tai Strumffit?
Mutta esim. Kekkonen kuuluu???
:-\ :-\ :-\ :-\ :-\ :-\ :-\ :-\
-
Peruskurssiin ei siis TODELLAKAAN kuulu:
Piko ja Fantasio, Niilo Pielinen, Joonas, Lucky Luke Tai Strumffit?
Mutta esim. Kekkonen kuuluu???
En kyllä näe mitään syytä minkä takia noiden kuuluisi ehdottomasti listalla olla. Olen kaikkien parissa itsekin viihtynyt mutta hyvin tehtyä perusmättöä piisaa muutenkin eikä minusta se, että jokin on kuulunut minun tai sinun peruslukemistoon, tarkoita sitä että sen olisi oltava osa kaikkien yleissivistystä.
Tämä listahan muodostuu jännittäväksi juuri sen takia että kukin kykenee nimeämään vain yhden ehdokkaan. En minäkään ruikuta esim. Peter Baggen puuttumista. Tuolla on muita threadeja missä voit tuoda omia suosikkejasi laajemmalla rintamalla esiin.
-
... Peruskurssiin ei siis TODELLAKAAN kuulu: Piko ja Fantasio, Niilo Pielinen, Joonas, Lucky Luke Tai Strumffit?
Mutta esim. Kekkonen kuuluu??? ...
No jaa, Hagelberg ja Holmenkollen (huom.!) mainitsin ehdokkaana hänen perin omintakeisen tyylin ja anarkistisen, hulvattoman ja rajattoman huumorin tähden. Sanoisin sitä uniikiksi suomessa, jopa ehkä koko euroopassa?!
Piko, Niilo ja Strumpffit taasen edustaa mielestäni ranskalais-belgialaista humorismi-linjaa josta Asterix on jo hyvä esimerkki.
Lucky Luke on ehkä sinänsä omillaan humorismissa JA länkkärinä ..
Eikös Oton kysymykseen sisältynyt yritys vaskoilla esiin eri sarjislajien parhaimmat?! ..
Mielipiteitähän nämä on vain ja voin tietenkin olla väärässäkin ..
-- j --
-
Okei, okei! ;D
Olen yksin mielipiteitteni kanssa ja kenties hyvä niin!
Pakko oli vain tarkentaa!
-
Äym, Pikosta ja Fantasiosta vois tiskiin täräyttää Bretzelburgin radioamatöörin. Kylmää sotaa ja humoristista trilleriä. Kässäristinä Greg, Goscinnyn jälkeen kovin skenaristi ranska-belgia -akselilla.
Pielinen on sikäli hankala, että pitäs valita yksi albumi, taipuisin sittenkin Fanquinin henkilökohtaisemman työn puoleen: Mustat sivut!
Jaa, apropos, olikos tämä sivu tuttu:
http://www.comics-itrade.com/
Oheistuotteita, Pielis-kalvosinnappeja jne... Kool.
Ja niitä Franquinin monstereita pienoispatsaina:
http://www.comics-itrade.com/index/index.php?page=zoom&arg=576 (http://www.comics-itrade.com/index/index.php?page=zoom&arg=576)
Timo
-
Jaa, apropos, olikos tämä sivu tuttu:
http://www.comics-itrade.com/
Oheistuotteita, Pielis-kalvosinnappeja jne... Kool.
Ja niitä Franquinin monstereita pienoispatsaina:
http://www.comics-itrade.com/index/index.php?page=zoom&arg=576 (http://www.comics-itrade.com/index/index.php?page=zoom&arg=576)
Timo
Joo tuttu on! Olen kanta-asiakas.
Jus äsken tuli postissa Franquinin karikatyyri- ja muotokuvaluonnoksista koostettu abumi Tronches à gogo. Ja hieno on!
Nyt kun Pariisin tiedekeskuksessa aukeaa Le Monde de Franquin -näyttely, voisi kuvitella, että comics-itradeen tullee tarjolle kaikkea kivaa, mutta yleensä myös melko hintavaa, valitettavasti.
-
<snip>
Pielinen on sikäli hankala, että pitäs valita yksi albumi, taipuisin sittenkin Fanquinin henkilökohtaisemman työn puoleen: Mustat sivut!
Ja muuten yksi parhaista sarjakuvasuomennoksista koskaan.
Hattivatti sanoi lerpun lerpun...
Vaan antaas olla kun pamahtaa...
Klassisia lausahduksia, jotka ovat levinneet yleiseen kielenkäyttöön, vaikka albumin painosmäärä taisi olla aika pieni.
Franquinia on ikävä, tuota sarjakuvan mestaria.
-
Vaikka Mustat Sivut olivat aikoinaan tajunnan räjäyttävä juttu, niin se ei mielestäni kuulu sarjakuvan pakolliseen oppimäärään, valinnaisiin kylläkin.
Brtezelburg ei ole jostain syystä koskaan ollut suosikki-Pikoni, mutta pakolliseen oppimäärään se sopisi hyvin. Ja ehkä Pielinenkin on jatkokurssin materiaalia.
Täytyy sanoa Pielinen-suosikkisivu: Se missä Pielinen kävelee öisiä katuja Pielofoni pääsään, nerokasta!!
-
Täytyy sanoa Pielinen-suosikkisivu: Se missä Pielinen kävelee öisiä katuja Pielofoni pääsään, nerokasta!!
Kissaihmisenä oma suosikkini on varmaankin se missä Pielisen katti saa hepulin ja ryntäilee pitkin toimituksen käytäviä. Tassunjäljet jää...
Timo
-
Lista:
Bryan Talbot: The Adventures of Luther Arkwright
Jean-Claude Mezieres - Pierre Christin: Valerian: Alflolol, vallattu planeetta
Moebius: Arzach
René Goscinny - Albert Uderzo: Asterix: Pääliköiden ottelu
Marv Wolfman - George Perez: Crisis on Infinite Earths *
Hiroaki Samura: Blade of the Immortal: Mirror of the Soul
Jeff Smith: Bone
Dave McKean: Cages
Charles Schulz: Complete Peanuts Vol. 1 *
Hugo Pratt: Corto Maltese Etelämerellä
Frank Miller: The Dark Knight Returns
Chester Brown: Ed, iloinen klovni
Alan Moore - Eddie Campbell: From Hell
Daniel Clowes: Ghost World
Keiji Nakazawa: Hiroshiman Poika
Matti Hagelberg: Holmenkollen
Chris Ware: Jimmy Corrigan, the Smartest Kid on Earth
Munoz - Sampayo: Joen Baari
George Herriman: Krazy Kat
Bill Watterson: Lassi ja Leevi - Juhlakirja 7
Dave Kelly: Living In Greytown **
Charlier - Giraud: Luutnantti Blueberry: Kultainen luoti
Art Spiegelman: Maus
Enki Bilal: Metsästysretki
Tarmo Koivisto: Mämmilä 3: Pässimäestä peltihalliin *
Hayao Miyazaki: Nausicaä of the valley of wind
Gilbert Hernandez: Palomar
Osamu Tezuka: Phoenix
Winsor McCay: Pikku Nemo Höyhensaarilla
Robert Crumb: Pilajuttuja ja piirroksia
Garth Ennis - Steve Dillon: Preacher: Until the End of the World
Don Rosa: Roope Ankan Elämä ja teot
Neil Gaiman, ym: Sandman - Unien maa
Scott McCloud: Sarjakuva, näkymätön taide
Didier Comes: Silence
Frank Miller: Sin City
Herge: Sininen Lootus
Joakim Pirinen: Sokeri-Sakari
Carl Barks: Takaisin Klondikeen
Jamie Hewlett - Alan Martin: Tank Girl
Benoit Sokal: Tarkastaja Ankardon seikkailuja 1, Koiran paluu
Will Eisner: Uneksija
Alan Moore – Dave Gibbons: Watchmen
* valittu konseksuksella, eli jotkin osallistujat ovat ehdottaneet useampia nimikkeitä ja minä olen hyväksynyt ne listaan (jos joku nyt pitää kirjaa...)
** webbisarjakuva
Mainittu, muttei varsinaisesti vielä ehdotettu:
Joonakselta jotakin
Jokin Puupää
Jotain Tilsaa
Jokin Lucky Luke, ehdotettu "Daltonien muori"
Jansoneiden Muumi
Jotain Königiltä
Jotain Fraquinilta
-
Ehdotuksia otetaan vastaan vielä viikonlopun ajan. Sen jälkeen alkaa tulosten vatvominen.
-
David Mazzuchelli: Big Man
------
Koskettava tarina rantaan ajautuvasta, tarinan nimen mukaisesti, isosta miehestä. Hyvätahtoinen farmari ottaa omituista kieltä puhuvan jättiläisen hoiviinsa, muttei voi estää läheisen kylän ennakkoluuloisten miesten konfliktia ison miehen kanssa.
Perustelut: tarina on aidosti koskettava ja täten harvinaisuus sarjakuvien joukossa. Sarjakuvakerronta on ensiluokkaista kuten kaikissa Mazzuchellin sarjoissa ja sivellintyöskentelyn rouhevuus ja ilmaisevuus viety ääripisteeseensä.
Jos tällainen vähemmän tunnettu mestariteos ei sovellu listalle niin siinä tapauksessa varavaihtoehto: Miller-Mazzuchelli: Batman year one
-
David Mazzuchelli: Big Man
Kelpaa toki. Täytyy kylläkin myöntää, että vaikka amerikkalaista sarjakuvaa luenkin, tämä on muistaakseni ensimmäinen kerta kun kuulen Big Manista. Tosin se ei ole ihan listan ainoa sarjakuva jota en tunne.
Jos tällainen vähemmän tunnettu mestariteos ei sovellu listalle niin siinä tapauksessa varavaihtoehto: Miller-Mazzuchelli: Batman year one
Year One on kylläkin merkittävästi paremmin tunnettu teos. Se olisi kylläkin listan kolmas Miller ja toinen Batman. Kumman valitset?
-
Menköön sitten BIG MAN. Saatavilla ainakin ranskan kielellä.
-
Nyt jo melkein harmittaa, että mainitsin Crumbin enkä Baggea :-\ Mutaa jos nyt undergroundiin pitää tutustua pitäähän se aloittaa itse arkkivaarista.
Vaikka kyllähän tuo Gilbert Shelton on itselläni sydäntä lähinnä :P
-
Jii Roikonen: Jasso lemmen kissa.
Mahtavaa sarjakuvaa, mutta vain sanomalehtistrippejä lukenut ei osaa arvostaa. Jasso on monella tapaa erillainen kuin muut sarjakuvat ja ratkaisu laittaa yksi kuva per sivu toimii. Pokkarin lukee nopeasti, mutta sitä tuntuu viettäneen aikaa paljon pitempäänkin, sillä Jasso ehtii reissata 155 kuvan aikana monessa paikassa.
-
Jii Roikonen: Jasso lemmen kissa.
Olen oikeasti iloinen, että tämäkin muistettiin mainita. Jassot ovat hardcoresöpöilysekoilupsykedeliaa parhaimmillaan... ;D
-
Bretzelburg on pakollinen poliittisen historian oppimäärä kaikille jotka eivät eläneet/kieltäytyvät muistamasta Kylmän Sodan aikoja. DDR toimi, hampaat irvessä ja polkuvoimalla. albumin sai Lauttasaaren kirjastosta tiskin alta kun tiesi pyytää silloin kun olin pieni. nostalgia-arvoja niin pirusti. näin jälkeenpäin kun katsoo ihan vaan piirtämistä niin onpa edelleen pirun svengaava ranskalaisbelgialainen viivankäyttö
-
albumin sai Lauttasaaren kirjastosta tiskin alta kun tiesi pyytää silloin kun olin pieni.
Siis oliko se luokiteltu "poliittisesti arveluttavaksi"? Wow...
Timo
-
Return of the Living Deadin esittämisen esti vielä 90-luvulla yhdellä puhelinsoitolla silloinen ministeri Ole Norrback kun oli lukenut lehdestä että tämmöinen on tulossa. Muistaakseni vain pari päivää ennen aiottua esitystä. Ja kyseessä oli sentään komedia.
Off Topiciksi menee, mutta tietääkö kukaan onko tuolla sensuurilistalla vielä roikkumassa joitain vanhoja elokuvia, joita ei ole vieläkään lupa esittää Suomessa? Esimerkiksi, minkä takia Mad Max ykköstä en ole koskaan nähnyt sen enempää televisiossa kuin videovuokraamoissakaan? Mad Max 2 ja 3 ovat sentään tuleet TV.stä ties kuinka monta kertaa, mutta ykköstä ei koskaan...
-
Mad Max ykkösen oikeudet ovat eri taholla kuin kakkosen ja kolmosen. Sitä ei myydä samassa Hollywood-filmien paketissa jollaisia maikkari suosii.
Jahas... no sillä sekin selvisi. Olenkin vähän ihmetellyt.
-
Mad Max ykkösen oikeudet ovat eri taholla kuin kakkosen ja kolmosen. /... / Mukava pienen budjetin filmi vaikka juoneltaan tavanomainen kostotarina.
[Off-topic mode] .. Niih, eikös suuri syy kanssa ole että se on aussie-filmi? Gibson kun on kenguru-kansaa .. ja se vielä tarvi dubata ennenkö pistettiin videolle ..
Muistasin että siinä romutettiin rutosti menopelejä. Ja siinä ilmeni alkuaan miksi poliisina olleesta Max´ista tuli kärttynen ´Mad-Max´ kun pyörä-jengi murhasi sen vaimon ja lapsen.
(Kuvaillisesti väkivaltaisella tavalla josta kai ei sen ajan [-79] sensuurit tykänneet eikä kai myöskään autokolareiden verisestä realistisuudesta.)
Jatko-osa on näemmä tekeillä .. [/off-topic mode]
-- j --
-
Viikonlopun viimeisillä minuuteilla minä sitten ehdotan sitä Ralf Königiä. Sopiva teos aloittaa voisi olla Sonninpallit. Rietas, hauska ja samaan aikaan hyvin kirjoitettu. Kuvittajana König on tässä ehkä parhaimmillaan (vaikka eihän hän mikään Moebius ole ikinä ollut).
-
Ikinä en oo deadlinejä kunnioittanu. Jos tää ny myöhästy nii ainaki tiedän kenen on syy.
Roju, sulta odotan Jotain Vaikeaa Ranskalaista Taidesarjakuvaa. Sellaista kun listassa ei ole vaikka olemassa kylläkin.
Pitkällisenkään miettimisen jälkeen en keksinyt mitään joka olisi kauhean vaikeaa ja taide- ja silti jotenkin parempi ja merkityksellisempi kuin David B:n Ascension de Haut-Mal eli Epileptic. Voisin tietysti marmattaa tästä, sanat "vain yksi" ja "mielekkyys" tulee mieleen mutta what the heck. Otetaan hauskasti. Mutta jos tästä tulee joku virallinen suosituslista jonnekin, niin sitten kyllä protestoin ja vahvasti.
siis David B: Ascension du Haut-Mal 1-6 (en francais)/Epileptic 1-2 (in English). Perustelut: uudistaa sarjakuvakerrontaa mm. käyttämällä kerronnassa mestarillisesti eri aikatasoja, mielleyhtymiä ym. David B. ei ole ensimmäinen joka on niin tehnyt, mutta paino onkin sanalla "mestarillisesti". Kokonaisuus on sivumäärästä ja aiheesta huolimatta onnistunut. Piirrosjälki lienee riittävän lähellä "perinteistä" eurooppalaista sarjakuvakerrontaa että on helposti lähestyttävää ja ymmärrettävää ainakin franko-belgikoulukunnasta ponnistaville lukijoille. Tähän maailmanaikaan joku (visuaalisesti) astetta taiteellisempi pläjäys saattaa vielä olla suurelle lukijakunnalle liian vaikeasti omaksuttavissa. Päivitetään tilanne taidesarjakuvan osalta 25-50 vuoden kuluttua. David B on jossain haastattelussa sanonut että haluaa sarjakuviensa kuvien olevan helposti luettavissa. Sarjakuvassa kuvan pitäisi olla alisteinen tarinankuljettamiselle hänen mielestään. Ascensionissa on muutama mestarillinen, ennennäkemätön mutta kuitenkin helposti ymmärrettävä kuvankäytöllinen juttu, mm. epilepsian ja unien kuvaamisessa. Kuvien mustuus ja tarinan tyyli sopivat täydellisesti yhteen.
L'Ascension... kertoo Davidin perheen tarinan usean sukupolven ajalta. Vertailukohtaa sille on vaikea löytää (vielä olemassaolevien) sarjakuvien puolelta. Sitä myöten albumi lienee vielä "taide-": aihepiirinsä puolesta se on liian erilainen kuin sarjakuvat totutusti keskimäärin.
Joka ikistä vähänkin vakavampaa sarjakuva-albumia on tapana verrata Mausiin. Aika usein vertaus on lähinnä osoitus vertaajan sarjakuvayleissivistyksen puutteesta tai yleisön aliarvioinnista: Maus on "ainoa" virallisesti "erilainen" "aikuisten" sarjakuva joka on tuttu yli kahdelle ihmiselle. Ascensionin kohdalla vertaus on kuitenkin astetta perustellumpi kuin yleensä: molemmissa näytetään (alleviivaamatta) kuinka isien teot seuraavat perheessä aina kolmanteen ja neljänteen polveen saakka. Tai seuraavatko. Tällaisia tarinoitahan löytyy kirjallisuuden puolelta vaikka kuinka ja elokuvan puoleltakin muutama.
Ascension on yritys setviä perhedynamiikkaa, perheen psykologiaa, kuinka salaisuudet ja ääneen lausumattomat asiat siirtyvät sukupolvelta toiselle. Setviä, ei selvittää, sillä lopullisia vastauksia ei ole. Asiat näyttävät erilaisilta eri aikana, eri ikäisenä, eri perheenjäsenen näkemänä. Lisäksi Ascension on tietysti kuvaus sairaudesta ja siitä kuinka se myös tuhoaa Davidin perheen. Davidin vanhemmat ovat neuvottomia, millään keinoilla ei saada perheen esikoispoikaa terveeksi, oikeus ei tapahdu eikä ponnisteluista ja hyvistä pyrkimyksistä palkita ja se lamauttaa koko perheen. Sairauteen ja sairaaseen ei aina jaksa eikä voi suhtautua reippaasti, mikä taas on omiaan aiheuttamaan syyllisyyttä ja katkeruutta... Elämä ei ole reilua, niinhän se usein on. Eri ihmisillä vain on onni ymmärtää se eri aikoina. Loppujen lopuksi elämän tarkoitus on kai löytää joku syy elää vaikka edessä häämöttää vääjäämätön: kuolema.
Tällaisia asioita minä haluan lukea sarjakuvistani ja kirjoistani.
-
Gibson on aussi kuten myös ohjaaja George Miller.
Väärin. Gibson on jenkki syntyjään. Isänsä muutti perheineen Australiaan. Asia, mistä aussit muistavat kyllä mainita puheeksi tullessa.
-
Ikinä en oo deadlinejä kunnioittanu. Jos tää ny myöhästy nii ainaki tiedän kenen on syy.
Eipä mitn, en eilen ehtinytkään juuri olla koneella. Sitä paitsi halusin ehdotuksesi, koska listasta puuttui mielestäni ranskalainen "aikuisten" sarjakuva. Ja puuttuu edelleen, yhtään L'Assoa ei esimerkiksi ollut.
Kiinnostava valinta: jos etsit vertailukohtia sarjakuvista niin tuo kuulostaa muuten pitkälti Jimmy Corriganilta (isät, sukupolvet).
Laitoin listalle englanninkielisen kokoelman, koska se on oletettavasti suurempi.
Lopullinen lista:
Bryan Talbot: The Adventures of Luther Arkwright
Jean-Claude Mezieres - Pierre Christin: Valerian: Alflolol, vallattu planeetta
Moebius: Arzach
René Goscinny - Albert Uderzo: Asterix: Pääliköiden ottelu
David Mazzuchelli: Big Man
Marv Wolfman - George Perez: Crisis on Infinite Earths *
Hiroaki Samura: Blade of the Immortal: Mirror of the Soul
Jeff Smith: Bone
Dave McKean: Cages
Charles Schulz: Complete Peanuts Vol. 1 *
Hugo Pratt: Corto Maltese Etelämerellä
Frank Miller: The Dark Knight Returns
Chester Brown: Ed, iloinen klovni
David B: Epileptic 1
Alan Moore - Eddie Campbell: From Hell
Daniel Clowes: Ghost World
Keiji Nakazawa: Hiroshiman Poika
Matti Hagelberg: Holmenkollen
Jii Roikonen: Jasso lemmen kissa
Chris Ware: Jimmy Corrigan, the Smartest Kid on Earth
Munoz - Sampayo: Joen Baari
George Herriman: Krazy Kat
Bill Watterson: Lassi ja Leevi - Juhlakirja 7
Dave Kelly: Living In Greytown **
Charlier - Giraud: Luutnantti Blueberry: Kultainen luoti
Art Spiegelman: Maus
Enki Bilal: Metsästysretki
Tarmo Koivisto: Mämmilä 3: Pässimäestä peltihalliin *
Hayao Miyazaki: Nausicaä of the valley of wind
Gilbert Hernandez: Palomar
Osamu Tezuka: Phoenix
Winsor McCay: Pikku Nemo Höyhensaarilla
André Franquin: Pikon ja Fantasion Seikkailuja 13: Sos Bretzelburg kutsuu *
Robert Crumb: Pilajuttuja ja piirroksia
Garth Ennis - Steve Dillon: Preacher: Until the End of the World
Don Rosa: Roope Ankan Elämä ja teot
Neil Gaiman, ym: Sandman - Unien maa
Scott McCloud: Sarjakuva, näkymätön taide
Didier Comes: Silence
Frank Miller: Sin City
Herge: Sininen Lootus
Joakim Pirinen: Sokeri-Sakari
Ralf König: Sonninpallit
Carl Barks: Takaisin Klondikeen
Jamie Hewlett - Alan Martin: Tank Girl
Benoit Sokal: Tarkastaja Ankardon seikkailuja 1, Koiran paluu
Will Eisner: Uneksija
Alan Moore – Dave Gibbons: Watchmen
* valittu konseksuksella, eli jotkin osallistujat ovat ehdottaneet useampia nimikkeitä ja minä olen hyväksynyt ne listaan (jos joku nyt pitää kirjaa...)
** webbisarjakuva
Tunnuslukuja:
Listalla on 48 nimikettä
Neljä japanilaista sarjakuvaa
Neljä skandinaavista sarjakuvaa (Suomi, Ruotsi)
Kolmetoista (muuta) Eurooppalaista sarjakuvaa (Ranska, Benelux, Saksa)
Kaksikymmentäseitsemän englanninkielisen alueen sarjakuvaa (Yhdysvallat, Iso-Britannia (Australia?))
Tekijöissä ei ole ainuttakaan naista.
Viisi strippisarjakuvaa (jos Mämmilä lasketaan)
Kolmekymmentäkuusi listan sarjakuvista on ollut jossain muodossa saatavilla suomeksi
Alan Moore mainittu kahdesti
Frank Miller mainittu kahdesti
Neljä DC-yhtiön julkaisemaa sarjakuvaa
Keksiiko joku muu tilastonikkari vielä tunnuslukuja?
Lista jäi kolmen nimikkeen päähän ns. puoli-Jokisesta eli viidestäkymmenestä sarjakuvasta. Pitäisköhän täydentää?
EDIT: lisäsin Königin kun unohdin, lisätty maininta naisten puuttumisesta
-
Ja puuttuu edelleen, yhtään L'Assoa ei esimerkiksi ollut.
David B on L'Associationin perustajajäsen ja L'Asso on L'Ascension/Epilepticin julkaisija, englanninkielisen jakelun hoitaa Fantagraphics. Joten se puoli on hoidossa. Ranskalaisen taidesarjakuvan mainstream.
Mutta listassa ei ole yhtään Fremokia. Tai Dernier Critä. Tai Seuilia. Tai Corneliusta.
Kiinnostava valinta: jos etsit vertailukohtia sarjakuvista niin tuo kuulostaa muuten pitkälti Jimmy Corriganilta (isät, sukupolvet).
Lista jäi kolmen nimikkeen päähän ns. puoli-Jokisesta eli viidestäkymmenestä sarjakuvasta. Pitäisköhän täydentää?
Teetkö jotain suosituslistaa kirjastoille vai mitä? Mielekkäämpää minusta nämä olisi jaotella lajityypeittäin. Ei voi verrata appelsiineja ja omenoita. Ei taide muutenkaan ole mikään hevoskilpailu.
---Dominique Gobletin Souvenir d'une journée parfaite (FRMK) valittiin Comics Journalissa vuoden parhaksi eurosarjakuvaksi 02. Upea. Tai melkeen mitä vaan Alex Barbierilta. Yhtä hyvä kuin Palsa, mutta tyyli on erilainen. Tietysti. Ei pariisilainen aristokraatti snobi suhtaudu lihaan samalla tavalla kuin lappilainen juopon poika. Mutta nämä ei ole joka pojalle.
-
Ei o muuten yhtään naista listalla. Itsekin olen siihen syypää. Goblet oli vasta kakkosena. On sen verran nuorempi ja tehnyt vähemmän kuin David B. Mutta vain hyviä hyviä juttuja, toisaalta.
Lynda Barry, Debbie Drechsler, Julie Doucet...
-
Vaikka en olekaan varma, kannattaisiko aivan joka paikkaan ängetä sukupuolikiintiöitä, 50 "pakollisen" albumin lista ilman Doucet'n My Most Secret Desirea ja Drechslerin Daddy's Girliä kuulostaisi kyllä älyttömältä...
Toisaalta, eihän listalla ole myöskään Jim Woodringin huikeaa neroutta. Kätevin valinta olisi tietty 340-sivuinen The Frank Book -kokoelma.
--Haa, mutta siinähän ne kolme täydennystä jo tulivatkin, ja ilman vastaväitteitä! 8)
Lukkoon, lukkoon!
-
Jaahas, nykkö se loppu? Hieno lista, mutta joitakin nimiä jäin kyllä kaipaamaan. Esim:
Jack Kirby (& kumpp.): The essential Captain Marvel
Elzie Segar: Kippari Kalle
Raymond Brigss: Minne tuuli kuljettaa
Harold Foster: Prinssi Rohkea 1
Alex Raymond: Flash Gordon
Frank Hampson: Dan Dare
Jack Cole: Plastic man
Forest & Jacques Tardi: Sama täällä
Ben Kachor: The Jew of NewYork
Kirbyltä on hankala valita yhtä sarjakuvaa tai kirjaa (minä otin nyt tuon), mutta miehen olisi syytä päästä listalle muodossa tai toisessa. Jos supersankarisarjakuvia nyt missään arvossa pidetään... Kirbyllä on ollut siellä kylla isommat saappaat kuin monella muulla.
Lisäksi listalta puuttuu muutama hyvin suuren vaikutuksen koko sarjakuvan kenttään tehnyt tekijänimi, kuten: Harvey Kurtzman, Milton Caniff, Mort Walker, Johnny Hart, Walt Kelly, Quido Crepax, ja Craig P. Russell. Kurzmaniahan on koottu aika nihkeästi samoin Milton Caniffia ja Kellyn Pogoa ei juurikaan ole Suomeksi nähty.
Tuoreempien sarjojen kanssa on syytä olla varovainen, silti näkisin listalla mielellään myös omia suosikkejani kuten Mark Beyer (Agony) tai Kevin O'Neill (Pat Millsin ja Mooren kumpaanina mm. Marshall Law ja LOEG), Basil Wolverton ja Jacovitti... Nuorempien tekijänimien edustuksessa näen myös tuon kimppalistan uskottavuuden kannalta suurimmat tahrat. Siis niin, että sarjakuvia enemmän harrastanut ei voi noiden kaikkien pääsyä tuon mittaiselle listalle ymmärtää, sillä rinnalle ja ohi olisi tunkua. Älkääkä ymmärtäkö väärin, pidän ja arvostan uudempaakin. Mainittakoon vaikka nyt vaikka Jason (hys), Lorenzo Mattotti (mies ikkunassa, ym), Claire Bretecher (Turha joukko), Freddy Milton (Nakke albumit), Carol Swain (Invasion of the Mind Sappers), Seth (It's a Good Life if You Don't Weaken), Martin Kellerman (Rocky), Åsa Grennvall (Seitsemäs kerros) sekä kotimaisista Terhi Ekebom (A cow's Dream) ja Pentti Otsamo (Haukotuksia)
Sitten on tietenkin koko joukko järkälemäisiä teoksia, joihin minulla ei ole ollut mahdollisuutta tutustua (ja joiden silti uskon olevan listapaikan arvoisia). Esim:
Posy Simmons: Gemma Bovery
Craig Thompson: Blankets
Jason Lutes: Berlin
Dylan Horrocks: Hicksville
Howard Cruse: Stuck Rubber Baby
Tuossakin on klassikot ja esim. japani vielä oikeastaa kouluamatta.
-
David B on L'Associationin perustajajäsen ja L'Asso on L'Ascension/Epilepticin julkaisija, englanninkielisen jakelun hoitaa Fantagraphics. Joten se puoli on hoidossa. Ranskalaisen taidesarjakuvan mainstream.
Näinhän olikin joo. "Taidesarjakuvan mainstream"? Tämä "Ranska" on jokin Shangri-Lan tyyppinen mielikuvitusmaa, eikö olekin?
Teetkö jotain suosituslistaa kirjastoille vai mitä? Mielekkäämpää minusta nämä olisi jaotella lajityypeittäin. Ei voi verrata appelsiineja ja omenoita. Ei taide muutenkaan ole mikään hevoskilpailu.
Ei, annan Hännisen ja Jokisen hoitaa nuo kirjastopuolen hommat. Lista pohjana olisi tietty kiinnostavaa järjestää jokin lukupiiri tai jotakin.
Vaikkei nyt missään raveissa ollakaan, ajattelin aloittaa jonkinlaisen "paras sarjis niinq ikinä" -äänestyssarjan. Eihän se lopulta mitään kertoisi, mutta voisi poikia kiinnostavaa keskustelua.
Tällaiset listat ovat lopulta aina mittareita osallistujien mieltymyksistä ja ajan hengestä. Lista olisi ollut merkittävästi erilainen vuonna 2000*, jollain mainstream-foorumilla koottuna tai vaikka Luxemburgissa.
Mutta kysymyksenasettelu ja yhden nimikkeen rajoitus tekivät listasta yllättävän kattavan ja ehkä ajan, paikan ja yleisön harrastuneisuuden huomioon ottaen jopa yleispätevän. Vaikka englanninkielinen sarjakuvamaailma on ranskankieliseen verrattuna kehitysmaa, englanninkielisen sarjakuvan suosio listalla selittyy sillä, ettei ranskiksia käännetä eikä kieltä opeteta koulussa täällä Suomessa.
* pitkään jouduttiin odottamaan Neil Gaimania listalle, vaikka 90-luvun lopulla Niilo olisi ollut kymmenen ensimmäisen nimikkeen joukossa. Samoin vuonna 2000 Warren Ellisin ja Grant Morrisonin tuotannosta olisi nostettu esiin jotakin, nyt ei. Zeitgeist ohjaa.
-
Hei tehdään sit mieluummin jokainen OMA top ten (tai viis tai jotain) lista. Rakastan tyhmiä listoja. Sellaisia niinku Rumbassa oli joskus kun mun syntymästä oli kulunut vähän vähemmän aikaa. Sellaset top ten-listat kertois yhtä kirjaa paremmin ja enemmän immeisten mausta ja aatoksista. Ja ties vaikka mistä muusta. Hauskaa on kans kun jonkun lista on johdonmukainen mut sit siel on joukossa yks outous.
Ei tuo David B:n kirja ole MULLE tärkein sarjakuva ollenkaan. Mutta yleismerkittävä varmaan kyllä.
-
Tuossapa (http://www.indyworld.com/indy/european_gns/) muuten mielenkiintoinen tapaus kun jenkkiekspertit listaavat pakollisimmat sellaiset eurooppalaiset sarjakuvat, joita ei ole englanniksi ikinä käännetty.
Ja huomatkaa, otsikkona ei ole esim "hämärimmät sarjikset mitä pystytte kuvittelemaan" vaan oikeasti "absolutely indispensable for the bookshelf of any serious reader of comics"...
-
"Taidesarjakuvan mainstream"? Tämä "Ranska" on jokin Shangri-Lan tyyppinen mielikuvitusmaa, eikö olekin?
Luin vaan just vähän aikaa sitten uudelleen alkuvuonna ilmestyneen BAMin sarjakuvaspessun artikkelia nykysarjakuvasta ja sen taiteellisesta tilasta. Siinä FRMKin Yvan Alagbé vaan viittasi yllättäen FRMKin kaltaisten "avantgarde"-kustantajien tilanteen melkeinpä huonontuneen sen jälkeen kun Satrapi ja Sfar esim. ovat saavuttaneet valtavan (myynnillisen) suosionsa. Kun (ranskalaisessa) lehdistössä jne. nykyään kirjoitetaan uuden taide/vaihtoehtosarjakuvan (uh mitä sanoja!!!) noususta ja menestyksestä, tarkoitetaan juuri näitä tekijötä, jotka ovat toki hyviä ja menestyneitä omassa lajissaan, mutta ongelma on siinä että kaikki sarjakuva - kaikki taidesarjakuvakaan - ei ole samanlaista. Mutta nyt sekä lehdistö että yleisö olettavat tietävänsä mitä "hyvä" taide/vaihtehtosarjakuva on ja miltä sen tulisi näyttää (eli simppelisti, perinteisesti piirrettyä, helppolukuista ja vakavista aiheistakin puhuessaan tavallaan viihdyttävää à la Sfar, Trondheim, Satrapi, B.) ja se rajoittaa vaikkapa kuvataiteellisemmalta puolelta tulevien sarjakuvien vastaanottoa.
Kyse ei ole myyntiluvuista =kateudesta, FRMK ei pyri valtaviin myyntilukuihin (eivät esim. välttämättä ota uusintapainoksia joistain palkituista ja loppuunmyydyistä kirjoistaan) vaan jostain epämääräisemmästä, varmaan vaikka siitä miten sarjakuva / taidesarjakuva /makkara MÄÄRITELLÄÄN ja kenen toimesta. Eli jos HK:n Sinisestä tulee tosi suosittua ja ite teet mustaa makkaraa, kyrsii kun kukaan ei enää kuule kun yrität huutaa että ei kaikki makkara ole lenkkiä, mustaa makkaraakin tarvitaan, me tykätään enemmän mustasta makkarasta ja vaikka meitä onkin vähemmän, meillä on oikeus siihen mielipiteeseen yhtä lailla kuin lenkin ystävillä lenkkiin. Ja ehkä kannattaa joskus itsekin maistaa, voi olla että musta makkara on harvojen herkkua mutta siitä voi vielä tulla jotain, uusia ruokalajeja joita ei ikinä keksittäisi jos tarjoilla olisi vaan lenkkiä. Paitsi tässä tapauksessa Asterix ja Lucky Luke ois varmaan lenkkiä ja Assot vaikka sit luomulenkkiä, koska ovat itse julistaneet olevansa esim. Pifin ja Piloten perinteen jatkajia. Ja FRMKeilla ois pieni maatilateurastamo jossa ne tekis joka vuosi pienen erän sitä mustaa makkaraa. Ne kun on taas kaikki käyneet taidekouluja, ei taideteollisuus-. Ero on kuin kuvituksella ja öljymaalauksella, suurinpiirtein. (Vau, tää oli ehkä huonoin vertaus ikinä.)
(Sori, tää varmaan kiinnosti taas kahta ihmistä. En muuten ole vaan euro-bore: haluisin keskustella myös esim. sarjakuvien levitysongelmista Pohjois-Amerikassa. Ei oo tullut vähään aikaan seurattua TCJ:tä että mitä sillä saralla on tapahtunut Diamondin /kirjakauppojen /keskittymisen /headshopien vähenemisen myötä.)
Lista pohjana olisi tietty kiinnostavaa järjestää jokin lukupiiri tai jotakin.
Todistaakseni MITEN bore mä oon, luulin olevani ainoa ihminen joka on aidosti innoissaan lukupiireistä. Mutta en kyllä ehkä jaksaisi lukea isoa osaa listan kirjoista uudelleen. Hmm. Never say never.
-
Tuossapa (http://www.indyworld.com/indy/european_gns/) muuten mielenkiintoinen tapaus kun jenkkiekspertit listaavat pakollisimmat sellaiset eurooppalaiset sarjakuvat, joita ei ole englanniksi ikinä käännetty.
Ja huomatkaa, otsikkona ei ole esim "hämärimmät sarjikset mitä pystytte kuvittelemaan" vaan oikeasti "absolutely indispensable for the bookshelf of any serious reader of comics"...
MÄ <3 MARK, BART & PAUL!!!
Bart muuten kirjottaa just TCJ:n mainiota Eurocomics for beginners-palstaa. Saavat kuulemma eniten hatemailia just siitä palstasta. Aika hyvin kun ottaa huomioon miten pahasti Fantagraphicsin omistamassa lehdessä dissataan mainstreamkustantajia ja -levittäjiä. Gary Groth osaa sanoa pahasti.
Bart on Kanadasta ja Paul Englannista. Ja Mark NY:stä, lasketaanko sitäkään Amerikaksi...
Itse lista oli aika hyvä mutta varmaan aika vanha? Ainakin Goblet olisi muuten taatusti listalla. Noiden miesten kirjahyllyistä löytyvät myös Tukiainen, Turunen, Hagelberg, Rope ja Rapia. ;)
-
Tuossapa (http://www.indyworld.com/indy/european_gns/) muuten mielenkiintoinen tapaus kun jenkkiekspertit listaavat pakollisimmat sellaiset eurooppalaiset sarjakuvat, joita ei ole englanniksi ikinä käännetty.
Ja huomatkaa, otsikkona ei ole esim "hämärimmät sarjikset mitä pystytte kuvittelemaan" vaan oikeasti "absolutely indispensable for the bookshelf of any serious reader of comics"...
Itse lista oli aika hyvä mutta varmaan aika vanha? Ainakin Goblet olisi muuten taatusti listalla.
Ehei kun siellähän se on listalla aakkosjärjestyksessä. Goblet-googletuksen (gobbledygookin?) ansiosta sivun löysinkin.
FRMK (ei esim. välttämättä ota uusintapainoksia joistain palkituista ja loppuunmyydyistä kirjoistaan)
Mitä?! Niissäkään tapauksissa kun kiinnostuneita riittäisi? Millä ne tuon perustelevat? (Muulla kuin sietämättömällä elitismillä) Moisen piilottelunhan luulisi olevan artistillekin melkoinen karhunpalvelus.
-
FRMK (ei esim. välttämättä ota uusintapainoksia joistain palkituista ja loppuunmyydyistä kirjoistaan)
Mitä?! Niissäkään tapauksissa kun kiinnostuneita riittäisi? Millä ne tuon perustelevat? (Muulla kuin sietämättömällä elitismillä) Moisen piilottelunhan luulisi olevan artistillekin melkoinen karhunpalvelus.
Niin, mä oon joskus ihmetelly samaa asiaa. Syyt on millon mitäkin: ne tekee rahalla mieluummin uusia kirjoja, niillä on niin vähän resursseja että ihmisiä ei vaan riitä tekemään, tai joskus myös pikkusen epäilen että ne on vaan ihan vähä kaoottisesti organisoituneita ;)
-
"sellaiset eurooppalaiset sarjakuvat, joita ei ole englanniksi ikinä käännetty. "
Mielenkiintoinen lista joo. Tarkoittaa myös sitä, että brittisarjakuva ei ole listalla (esim. Raymond Briggs ja Frank Hampson) eli kovin on Ranska voittoista. Belgia ja Saksa, Espanja ja yllättäen myös Sveitsi on mukana. Mattotti edustanee listalla Italiaa. Joka tapauksessa olisi kertakaikkisen mukavaa nähdä se herrojen 50:n lista, josta nuo jyvät on karsittu. Että onko mukana muita Barun Auringon valtatien tyylisiä tiiliskiviä? Mun top 50 Baru tällä teoksella tuskin olis päässy. Mistä tulikin mieleeni, että myöskään M. A. Mathieu ei ollut Oton kokoamalla listalla. Olisi toki kiva nähdä myös jenkkilässä laadittu käännössarjakuvan top 50 (onks siellä julkaistu 50:tä käännösalpparia? :-).
Missä määrin kuvataiteellinen sarjakuva kuuluu sarjakuvayleissivistykseen ja missä määrin se on kuriositeetti, onkin sitten kysymys jota on yritetty Kvaakissa jo ratkoa muutamassakin säikeessä.
-
Heräsin vähän myöhään tähän listaukseen... No, olisin ehdottanut Paul Karasikin ja David Mazzucchellin sarjakuvasovitusta Paul Austerin romaanista City of Glass.
-
Missä määrin kuvataiteellinen sarjakuva kuuluu sarjakuvayleissivistykseen ja missä määrin se on kuriositeetti, onkin sitten kysymys jota on yritetty Kvaakissa jo ratkoa muutamassakin säikeessä.
Niinpä, ja siksi mä en sitä laittanut omaksi ainokaiseksi valinnakseni. David B. ei kumminkaan ole taidesarjakuvaa vaan sarjakuvan peruslukijallekin helposti ymmärrettävä sarjakuva aikuisista aiheista, kuten Maus tai Corrigan.
Mutta jos laadittaisiin listaa jo EDISTYNEILLE, niin... sitten on syytä tietää missä mennään ja minne ollaan menossa.
-
Mun mielestä tällä meidän peruskurssillakin on jo aika edistyksellistä tavaraa.
En ole vissiin lukenut puoliakaan tosta listasta.
-
M. A. Mathieu ei ollut Oton kokoamalla listalla.
Aivan totta muuten.
Tulipa mokattua kun ei itsekään tajunnut ehdottaa sarjakuvan David Lynchiä joukkoon.
Kyseinen herra ( Marc-Antoine Mathieu siis) sinne kyllä ehdottomasti kuuluisi ja kärkipäähän vielä.
Ehdolle sopisi melkeinpä mikä tahansa hänen albumeistaan. Itselleni on kolahtanut ehkä eniten lopun alku-alun loppu.
-
Tästä meidän listasta olen lukenu 38/48, jos oikein laskin. Tuosta amerikkalaisten kokoamasta listasta omiin näppeihini on ehättänyt vain Baru. Monta mielenkiintosta tuolla kyllä olis. Siinäpä suomikustantajille käännöslista.
Timo
-
Tosiaankin: millä lukemalla pääsee pakollisten tentistä jatkokurssille? :D Itsellä 41/48, mutta jäänkö luokalle, jos tunnustan etten ollut ikinä kuullutkaan Bladeoftheimmortalista tai Crisisofinfinitearthistä tai Livingingreytownista? Eurolistasta luettuna 4/20 - ja viisi oli niin tuntemattomia nimiä etten ollut lukenut mitään muitakaan teoksiansa... :-[
-
38 olin minäkin laskevinani, ehkäpä enemmänkin, riippuu miten laskee.
Esim. nimenomaan Complete Peanuts Vol 1:stä ei ole tullut luetuksi,
vaikka Tenavia hyllystä löytyykin ihan melkein kaikki. Köningiltäkään
ei ole sonninpallia lukenut, muutaman muun kylläkin.
David Mazzuchelli: Big Man
Dave McKean: Cages
David B: Epileptic 1
Chris Ware: Jimmy Corrigan, the Smartest Kid on Earth
Dave Kelly: Living In Greytown **
Lihavat on uppå outoja tekijöitä.
Noihin nyt sitten ainakin pitäisi tutustua. On siellä muutakin, mutta esmes
Hagelbergin tapauksessa tiedän kyllä aika hyvin mitä on tiedossa.
Cagesin melkein ostin viikonloppuna, mutta oli turhan tyyris opus mielijohdeostokseksi.
Kenties Dave Kellystä voisi aloittaa, ehkäpä halvin vaihtoehto.
-
Nausicaä on Vizin pokkareina neljäosainen. Lisäksi näin Helsingin Akateemisessa jonkin osan Nausicaäta isommassa ja sivumäärältään pienemmässä muodossa, jonka kuvitus oli ruskealla sävytettyä, tätä julkaisua piti lukea takakannesta alkaen. Näytti sen verran iäkkäältä että kaikkien osien etsimisessä voi olla työtä.
Oli julkaisumuoto mikä tahansa reilut 1000 sivua on luettavaa.
-
17 laskin lukeneeni. :-[
-
Phjaa. Greytownia on nyt vähän luettu ja paljon silmäilty.
Ei minua vakuuttanut ainakaan.
Webbisarjakuvista parempia esimerkkejä olisivat minun nähdäkseni
El Goonish Shive (http://www.elgoonishshive.com/d/20020121.html) tai iki ihana Elftor. (http://elftor.com/list.php?show=elftor)
Mutta semmosta se on. Tai ei ole.
-
Mä olen tainnu lukea 20 noista...
-
Nausicaä on Vizin pokkareina neljäosainen. Lisäksi näin Helsingin Akateemisessa jonkin osan Nausicaäta isommassa ja sivumäärältään pienemmässä muodossa, jonka kuvitus oli ruskealla sävytettyä, tätä julkaisua piti lukea takakannesta alkaen. Näytti sen verran iäkkäältä että kaikkien osien etsimisessä voi olla työtä.
Tuo on varmaankin Vizin toinen painos Nausicasta, jota ensipainoksesta poiketen ei ole peilattu ja jossa ääniefektit on jätetty alkuperäisinä kuviin.
http://store.viz.com/browse/NAUSICAA/s.UUKJI0A2 (http://store.viz.com/browse/NAUSICAA/s.UUKJI0A2)
Alkuperäinen Vizin Nausicaä ilmestyi 7-osaisena kokoelmana, joka sitten kerättiin 4-osaiseksi Perfect Collectioniksi. Siitä on olemassa myös boksitettu versio. Ja nyt on sitten tämä uusittu toinen painos alkuperäisestä julkaisusta. On kyllä käynyt mielessä, että tämä uusi sarjakin pitäisi ostaa, vaikka Perfect Collection jo hyllyssä on. Isompaa ja alkuperäisempää.
Ja pakollisesta oppimäärästä on suoritettu 32 teosta. Joidenkin sisällöstä ei kyllä ole enää mitään muistikuvaa, vaikka luettu on.
-
18 olin lukenut, sen lisäksi pari epävarmaa (olen ehkä lukenut ne niin kauan sitten etten muista mitään ::) )...
Lisäksi aloin lukea Watchmeniä tämän threadin suosittelemana ja tähän asti olen pitänyt kovasti.
Mutta kyllä tämä on nyt 'aikuisten' ja 'intellektuellien' lista. Huolimatta iästä ja koulutuksesta en oikein taida hahmottaa itseäni lukemaan noin korkeakulttuurista stuffia... ;D
Miten on, jos kotikirjasto on 1000+ scifikirjaa Sodan ja rauhan asemesta ja Supergirl kolahtaa enemmän kuin Maus, mitähän sitten kannattaisi ottaa ohjenuoraksi... ;D
En toki aseta makuanne kyseenalaiseksi. Minun vain lienee barbaarisempi. ;D
-
40 tai 41 noista olen lukenut, mutta en omista kuin ehkä 30. Pahuus. Ennikkei, nuo kun olisivat kaikki suomeksi julkaistu niin...
-
Mutta kyllä tämä on nyt 'aikuisten' ja 'intellektuellien' lista.... en oikein taida hahmottaa itseäni lukemaan noin korkeakulttuurista stuffia... mitähän sitten kannattaisi ottaa ohjenuoraksi... ;D
Tämähän nyt johtunee tästä:
....jonka jokaisen sarjakuvaharrastajan tulisi lukea matkallaan kohti tasapainoista, kokonaisvaltaista ymmärrystä sarjakuvasta ja sen mahdollisuuksista
Eli lista ei oikeastaan taida olla normaali-ihmisen yleissivistykseksi tarkoitettu.
Puhtaasti yleissivistyksen kannalta jokaisen pitää tuntea semmoisia kuin Masi, Karvinen, Lucky Luke, Korkeajännitys, Hämähäkkimies, Rip Kirby, Mustanaamio, jne. Ei niistä kaikista tykätä tarvitse, tietää pitää.
Harrastajaksi itsensä lukevan pitää sitten tietty lueskella vähän kaikenlaista.
Ei voi sanoa mikä on paras, ennenkuin on lukenut kaikkea.
-
Kaiken tuon lisäksi pitänee lukea sarjakuvakirjallisuutta (huom: sarjakuva ei ole kirjallisuutta) eli tietokirjoja sarjakuvista (vrt. elokuvakirjallisuus).
Suomeksi vaan on melko vähän, eikä englanniksikaan mitään kuvaselailuhistoriikkejä parempia kovinkaan monta ole.
Kaukoranta/Kemppisen Sarjakuvat on vanha kunnon, nyt jo vanhentunut, ja joiltakin osin jopa hiukan virheellinenkin perusteos, joka kaikkien pitää tietenkin lukea. Entäpä muuta? Otetaanko tästä oma lista ja threadi?
Timo
-
Olen lukenut 20, ja joitakin osittain (Palomar, Tenavat, Kekkonen), joten paljon on vielä kahlattavaa.
-
No jaa, jotakin päälle 30 on noista tullut luettua. Mutta vain jokunen löytyy hyllyistä. (Outoja onkin ehkä vaan noi japanilaiset .. Mutta samat kaiketi pätee kirjallisuuden kaanonin klassikoissa ..) Antaakos tää hyvän keskiarvon sarjistilanteesta?
Oton mukaan 4 skandia, neljä aasiaa .. eurooppalaisia puolet vähemmän kuin jenkkejä ..
Njooh, eipä oo sillä uusiksi lämmiteltyllä Max´illa väliä. Mutta on todella outo heppu toi Mel G. .. mukamas uskonnollinen ja isänsä taasen kovastikkin revisionistinen ..
-- j --
-
Listassa ei muuten ollut yhtään Marvelin julkaisemaa sarjakuvaa. DC:ltä oli neljä. Melkein ymmärrettävää, mutta kyllä toki jonkun kokoelman vanhoista Ihmenelosista tai Hämiksistä olisi mukaan voinut mahduttaa.
-
toki jonkun kokoelman vanhoista Ihmenelosista tai Hämiksistä olisi mukaan voinut mahduttaa.
Perushämäreinä (parhaalta kaudelta IMO) toimis varmaan uudet Ihme-sarjan pokkarit. Samoja jaksoja oli Marvel-lehden Hämähäkkimiehen klassikoissa takavuosina, väreissä. Sittenhän oli 80-luvulla myös ihan hyvät Sarjakirjojen pokkarit (numerot jotain 130+). Samaten Ihmenelosista.
Timo
-
Harmi kun en ehtinyt vastaamaan, mutta olisinkohan edes saanut päätöstä aikaiseksi, jäin miettimään kahden välillä:
Asterix ja Kleopatra (Goscinny&Uderzo)
Valhalla: Den stora boken (Peter Madsen)
Perustelut: Kleopatra on ensimmäinen Suomessa julkaistu Asterix-albumi, aika fiksusti tehty Sanoma-kustannukselta sillä hahmot ovat jo kehittyneet "modernimman" näköisiksi ja huumori on jo notkeaa. Jos julkaisu olisi aloitettu ihan ekasta, eli Asterix Gallialaisesta, olisi albumit varmasti jääneet ostamatta ja julkaisu pian lopetettu.
Valhalla-sarja on viihdyttävä ja huomoristinen tietopaketti skandinaavisesta mytologiasta, joka on ainakin minun kouluaikanani jäänyt kokonaan käsittelemättä, siis Kalevalan ja Homeroksen varjoon. Kyseisen kokoelmateoksen aikana voi nähdä miten Madsenin tekniikka kehittyy huimaa vauhtia,sekä juonenkehittelyn että piirrostyylin osalta.
Tuosta listasta olen lukenut 5... ::)
-
Perustelut: Kleopatra on ensimmäinen Suomessa julkaistu Asterix-albumi, aika fiksusti tehty Sanoma-kustannukselta sillä hahmot ovat jo kehittyneet "modernimman" näköisiksi
Julkaisuun vaikutti varmaan myös samoihin aikoihin teattereissa pyörinyt Asterix-piirretty Asterix ja Kleopatra.
Timo
-
Ah, ja se nenä... ;)
-
Timo kirjoitti:
Julkaisuun vaikutti varmaan myös samoihin aikoihin teattereissa pyörinyt Asterix-piirretty Asterix ja Kleopatra.
Toi oli uusi tieto minulle, kiitos! Piirretty on kyllä aika surkea verrattuna albumiin. Mielestäni Asterix-piirretyistä paras on Asterix valloittaa Rooman. Harmi että siitä ei ole tehty sarjakuvaa. (Satukirjamainen albumi kyllä on tehty, jossa on piirretystä otettuja kuvankaappauksia tekstin seassa.)
-
On siitä tehty albumikin, jota ei vain ...tram trrä träm... EI ole KOSKAAN JULKAISTU SUOMESSA!!!!! :o :o :o
Siis albumina... ainoastaan APU-lehdessä jatkosarjana. ???
-
On siitä tehty albumikin, jota ei vain ...tram trrä träm... EI ole KOSKAAN JULKAISTU SUOMESSA!!!!! :o :o :o
Niin mutta miksi? Miksi? Oi miksi?
Muistan tuon Avussa olleen jatkosarjan, harmi kun ei tullut kerättyä niitä talteen.
Kuvittelin että kohta se varmaan tulee albumimuodossa, mutta eipä ole kuulunut.
Missä maksaa? Markkinoita luulisi olevan - onhan noita uusimpiakin Asterixeja mennyt kaupaksi, vaikka niitten taso onkin kaukana loiston päivistä.
Eikös tuossakin Asterix Roomassa -piirretyssä ollut itse Coscinny käsikirjoittajana?
-
Perushämäreinä (parhaalta kaudelta IMO) toimis varmaan uudet Ihme-sarjan pokkarit. Samoja jaksoja oli Marvel-lehden Hämähäkkimiehen klassikoissa takavuosina, väreissä. Sittenhän oli 80-luvulla myös ihan hyvät Sarjakirjojen pokkarit (numerot jotain 130+). Samaten Ihmenelosista.
Ilmeisin valinta Hämikseltä olisi varmaan Seittiklassikot. Ihmenelosilta ehkä juuri se sarjakirja (nro 101).
-
Muistan tuon Avussa olleen jatkosarjan, harmi kun ei tullut kerättyä niitä talteen.
Käykääpä katsomassa:
http://www.perunamaa.net/sarjakuvat/
sieltä vasemmalta "Erikoisjulkaisut ja listaukset"
ja avautuvalta sivulta "Albumeissa julkaisemattomat Asterix-tarinat" niin voitte lukea jutun. Ei siitä alppariksi ole, on vain 27 sivua.
Timo
-
Olisi sen silti voinut sorvata osaksi Asterix-kirjastoa. Ei se mitenkään valtaisan hieno juttu sarjakuvamuodossa ole, vaikka Goscinny olikin mukana kirjoittamassa.. mutta silti. No, jahka Uderzo tuosta keikahtaa, niin kyllä perikunta hoitelee asian...
-
Kappas. Kiitos Timo!
Sitä mä vaan jäin vielä ihmettelemään että eikös jokin aika sitten ilmestynyt Gallialainen kertomataulu -albumi, johon oli koottu noita Asterixin lyhyempiä juttuja.
Että miksi tuota 12 tehtävää -tarinaa ei voitu laittaa mukaan tuohon albumiin.
Liekö taas kyse näistä tekijäinoikeuksista vai mitä ne meinaa...?
Muuten, aikamoinen vauhti tuossa "Apu-Asterxissa" näyttää olevan päällä - minkähän takia tekijät eivät voineet saman tien tehdä siitä täysimittaista ja -painoista albumia, vaan se jäi tuollaiseksi välityöksi.
Ja vali vali vali.
Jaha, ollaan karattu taas kauas varsinaisesta aiheesta...
-
Kiitos Timo!
Heh, toi Timon lähettämä vinkki Rooma-seikkailusta piti heti käyttää hyväksi ja vääntää siitä 27-sivuinen print screen -Word-dokkari jonka tulostan työpaikan väritulostimella heti kun viitsin laittaa nipun tulostumaan ja juosta alakertaan nippua hakemaan :D Tallennan nippusen sitten Asterix valloittaa Rooman -kuvakirjani väliin. Mitään keräilyarvoahan tuolla ei ole mutta mitäs siitä. (Keräilyarvosta tuli mieleen että olen yrittänyt kerätä 2 Asterix-kokoelmaa, ja minulla on vanhempieni kotona ollut yksi nippu, seassa harvinaisia ensipainoksia, joista muutama sivu irti. Menin yksi viikonloppu kotiin katsomaan aarrettani ja ajattelin täydentää Oulun kokoelmaani. Itkin melkein verta kun pikkusisko oli teippaillut irtosivut KONTAKTIMUOVILLA kiinni kansiin ja muihin sivuihin!!! Yhyy, sinne meni ensipainokset... :'( )
Kumma kyllä että tuota ei ole julkaistu edes minkäänlaisena minialbumina, minua ei ainakaan olisi haitannut vähäinen sivumäärä, sillä tuo kertomus on hauska kaikkine yksityiskohtineen. Kuvakirjassa yksityiskohdat eivät tule lainkaan esille kuten piirretyssä leffassa.
-
Kiitos Timo!
Kiittäkää Anttia, joka ne sinne laittoi :-)
Asterix täyttää muuten pian 45 vuotta!
Ehkä tuo kiinnostanee:
http://gb.obelix.com.fr/missives/lettre24b.html
Timo
-
Kah hemmetti, siellähän olisi Idefix-näköisyyskilpailukin!
-
Itkin melkein verta kun pikkusisko oli teippaillut irtosivut KONTAKTIMUOVILLA kiinni kansiin ja muihin sivuihin!!! Yhyy, sinne meni ensipainokset... :'(
:-X
Sattuu ajatella. Mun isosisko on myös sarjistuholainen. Upouudet hesasta tilatut albumit sai rajua kyytiä kun siskotyttö väänteli lukiessaan etukansia takakannen taakse. Onhan se ihan OK pirkkaa lukiessa, mutta kun käsissä on vajaat sata sivua pitkä nelkytä euroa maksava albumi... :o
Anteeksi sivuraide :-[
-
Jean-Claude Mezieres - Pierre Christin: Valerian: Alflolol, vallattu planeetta
Ei millään pahalla mutta...
Tämä albumi on on kyllä varmaan laitettu ihan pottuilumielessä listalle, eihän tuota saa mistään, painettukin viimeksi ja viimeisen kerran anno domini 1976, vissiin sen Albumin pitää olla mielekkäästi saatavilla, tosiaankin jos hinta saattaa paikoin pyöriä rouheasti esim. 80 euroakin tienoilla.
-
Mutta eikös tämä julkaistu just Mustanaamiossa tai jotain.
Ainakin ite luin sen vähän aikaa sitten.
-
Mutta eikös tämä julkaistu just Mustanaamiossa tai jotain.
Ainakin ite luin sen vähän aikaa sitten.
Olen tietoinen tuosta, mutta tässä ketjussahan oli kyse yksittäisistä albumeista ei lehdistä, eikös se sitä paitsi mustanaamiossa julkaistu jatkiksena useammassa lehdessä? Hä!
-
Juu taidettiinhan se kahdessa osassa julkaista, mutta kyseessähän on kuitenkin alunperin albumi, jota saa myös yhtenä niteenä. Joten luulisin, että tässä jää lukijan pähkäiltäväksi haluaako pistää sen 80 e albumiin vai 3 e niihin Mustiksiin, joissa tuo oli.
Sääntöhän oli, että listalle päästäkseen jutun täytyy olla yhtenä niteenä, mutta sen lukemisesta ei puhuttu mitään.
Mitä jos esim. omistaakin Watchmenista vain alkuperäisnumerot?
-
Joku voisi kyllä listata yhteen viestiin kaikki tässä ketjussa mainitut tekeleet. Helpottaisi aukkojen paikkaamista moisesta listasta.
Älkääkä katsoko minua!! Aivan varmasti siellä on joku joka on odottanut juuri tälläistä tilaisuutta...
-
Hyväksytyt tekeleet löytyvät sivulta 12. Sen jälkeen on ehdotettu joitakin, mutta minusta sellainen on leikin vastaista. Niin, surffaaja, sinä tuhlaisit äänesi jo sivulla kolme.
Nyt kun tämä bongahti esille niin täytyy sanoa että tämä on paitsi loistava ketju niin todennäköisesti myös Kvaakin paras ketju (varmaksi ei uskalla sanoa kun olen vissiin noin kolmanneksen lukenut). Olisikin hauskaa jos a) tätä jatkohyödynnettäisiin jotenkin ja b) tälle keksittäisiin jokin järkevä jatko-osa (joo, jatko-osat pilaavat yleensä kaiken, mutteivat aina).
Sen verran pitää vielä lesoilla että 23/48 noista on luettu ja "ainakin joitakin sivuja olen lukenut" -kriteerillä luku nousee kolmeen kymppiin.
-
Kaikki vaan listaamaan oman top 50:sen! Sitten niistä lasketaan uusi top 500, niin johan alkaa olla kattavuutta.
-
Minäpä kopsaan sivun 12 listan tähän:
Bryan Talbot: The Adventures of Luther Arkwright
Jean-Claude Mezieres - Pierre Christin: Valerian: Alflolol, vallattu planeetta
Moebius: Arzach
René Goscinny - Albert Uderzo: Asterix: Pääliköiden ottelu
David Mazzuchelli: Big Man
Marv Wolfman - George Perez: Crisis on Infinite Earths *
Hiroaki Samura: Blade of the Immortal: Mirror of the Soul
Jeff Smith: Bone
Dave McKean: Cages
Charles Schulz: Complete Peanuts Vol. 1 *
Hugo Pratt: Corto Maltese Etelämerellä
Frank Miller: The Dark Knight Returns
Chester Brown: Ed, iloinen klovni
David B: Epileptic 1
Alan Moore - Eddie Campbell: From Hell
Daniel Clowes: Ghost World
Keiji Nakazawa: Hiroshiman Poika
Matti Hagelberg: Holmenkollen
Jii Roikonen: Jasso lemmen kissa
Chris Ware: Jimmy Corrigan, the Smartest Kid on Earth
Munoz - Sampayo: Joen Baari
George Herriman: Krazy Kat
Bill Watterson: Lassi ja Leevi - Juhlakirja 7
Dave Kelly: Living In Greytown **
Charlier - Giraud: Luutnantti Blueberry: Kultainen luoti
Art Spiegelman: Maus
Enki Bilal: Metsästysretki
Tarmo Koivisto: Mämmilä 3: Pässimäestä peltihalliin *
Hayao Miyazaki: Nausicaä of the valley of wind
Gilbert Hernandez: Palomar
Osamu Tezuka: Phoenix
Winsor McCay: Pikku Nemo Höyhensaarilla
André Franquin: Pikon ja Fantasion Seikkailuja 13: Sos Bretzelburg kutsuu *
Robert Crumb: Pilajuttuja ja piirroksia
Garth Ennis - Steve Dillon: Preacher: Until the End of the World
Don Rosa: Roope Ankan Elämä ja teot
Neil Gaiman, ym: Sandman - Unien maa
Scott McCloud: Sarjakuva, näkymätön taide
Didier Comes: Silence
Frank Miller: Sin City
Herge: Sininen Lootus
Joakim Pirinen: Sokeri-Sakari
Ralf König: Sonninpallit
Carl Barks: Takaisin Klondikeen
Jamie Hewlett - Alan Martin: Tank Girl
Benoit Sokal: Tarkastaja Ankardon seikkailuja 1, Koiran paluu
Will Eisner: Uneksija
Alan Moore – Dave Gibbons: Watchmen
* valittu konseksuksella
** webbisarjakuva
Listalla on 48 nimikettä.
-
Nyt kun tämä bongahti esille niin täytyy sanoa että tämä on paitsi loistava ketju niin todennäköisesti myös Kvaakin paras ketju (varmaksi ei uskalla sanoa kun olen vissiin noin kolmanneksen lukenut). Olisikin hauskaa jos a) tätä jatkohyödynnettäisiin jotenkin ja b) tälle keksittäisiin jokin järkevä jatko-osa (joo, jatko-osat pilaavat yleensä kaiken, mutteivat aina).
Kiitos muistutuksesta. Sarjakuvasivistys vol.2 saattaa olla hyvinkin lähitulevaisuuden hanke, jahka hauduttelemme ajatusta ensin hetken tuolla ylläpidon kotkanpesässä. Ideoita otetaan toki vastaan.
-
Minä olen asiaa tuumailtuani ihan tosissani henk. koht top 50:n kannalla, ehkä top viissatanen oli vähän ylilyöntiä, mutta kaikissa top kympeissä joutuu aina tekemään vääriä raakkauksia.
Aiempi yhteinen top50 toimii ehkä viitteellisenä löytämään uusia juttuja, mutta aika radikaalisti erilainen tulisi omasta listasta...
-
Minäpä kopsaan sivun 12 listan tähän:
Bryan Talbot: The Adventures of Luther Arkwright
Jean-Claude Mezieres - Pierre Christin: Valerian: Alflolol, vallattu planeetta
Moebius: Arzach
René Goscinny - Albert Uderzo: Asterix: Pääliköiden ottelu
David Mazzuchelli: Big Man
Marv Wolfman - George Perez: Crisis on Infinite Earths *
Hiroaki Samura: Blade of the Immortal: Mirror of the Soul
Jeff Smith: Bone
Dave McKean: Cages
Charles Schulz: Complete Peanuts Vol. 1 *
Hugo Pratt: Corto Maltese Etelämerellä
Frank Miller: The Dark Knight Returns
Chester Brown: Ed, iloinen klovni
David B: Epileptic 1
Alan Moore - Eddie Campbell: From Hell
Daniel Clowes: Ghost World
Keiji Nakazawa: Hiroshiman Poika
Matti Hagelberg: Holmenkollen
Jii Roikonen: Jasso lemmen kissa
Chris Ware: Jimmy Corrigan, the Smartest Kid on Earth
Munoz - Sampayo: Joen Baari
George Herriman: Krazy Kat
Bill Watterson: Lassi ja Leevi - Juhlakirja 7
Dave Kelly: Living In Greytown **
Charlier - Giraud: Luutnantti Blueberry: Kultainen luoti
Art Spiegelman: Maus
Enki Bilal: Metsästysretki
Tarmo Koivisto: Mämmilä 3: Pässimäestä peltihalliin *
Hayao Miyazaki: Nausicaä of the valley of wind
Gilbert Hernandez: Palomar
Osamu Tezuka: Phoenix
Winsor McCay: Pikku Nemo Höyhensaarilla
André Franquin: Pikon ja Fantasion Seikkailuja 13: Sos Bretzelburg kutsuu *
Robert Crumb: Pilajuttuja ja piirroksia
Garth Ennis - Steve Dillon: Preacher: Until the End of the World
Don Rosa: Roope Ankan Elämä ja teot
Neil Gaiman, ym: Sandman - Unien maa
Scott McCloud: Sarjakuva, näkymätön taide
Didier Comes: Silence
Frank Miller: Sin City
Herge: Sininen Lootus
Joakim Pirinen: Sokeri-Sakari
Ralf König: Sonninpallit
Carl Barks: Takaisin Klondikeen
Jamie Hewlett - Alan Martin: Tank Girl
Benoit Sokal: Tarkastaja Ankardon seikkailuja 1, Koiran paluu
Will Eisner: Uneksija
Alan Moore – Dave Gibbons: Watchmen
* valittu konseksuksella
** webbisarjakuva
Listalla on 48 nimikettä.
Charlier - Giraud: Luutnantti Blueberry: Kultainen luoti
Eikös tähän pitäisi lisätä myös Kadonnut Kaivos koska ovat samaa tarinaa. Paras lännentarina koskaan...
Lisäisin kyllä listaan vielä: Lee-Kirby: Fantastic Four 48-51?
Noissa siis Galactus/Hopeasurffari klassikko.
Koko tarina löytyy suomeksikin: Ihmeneloset vastaan Galactus Sarjakirja 101 (1985)
-
Charlier - Giraud: Luutnantti Blueberry: Kultainen luoti
Eikös tähän pitäisi lisätä myös Kadonnut Kaivos koska ovat samaa tarinaa. Paras lännentarina koskaan...
Muistaakseni aikanaan tässä kysyttiin yhtä albumia.
Ja tuo alkuosa ei ole ihan niin tasokas käsikirjoituksen osalta kuin Kultainen luoti. Joitakin oikeinkin kökköjä kohtia, tosin myös hienoja oivalluksia.
Jos Kultainen luoti on 10+, Niin kadonnut kaivos on 8. Mielestäni.
EDIT
Tässä ketjussa oli myös tarkoitus hakea keskeisten sarjakuvatyylien mahd. hyvää edustajaa. Voisihan kadonnut kaivos olla tuossa mukana, mutta jos Blueberry on jollekin entuudestaan tuntematon suuruus, niin kyllä tutustuminen (ja käännytystyö) kannattaa aloittaa sarjan komeimmasta teoksesta.
-
Charlier - Giraud: Luutnantti Blueberry: Kultainen luoti
. Paras lännentarina koskaan...
Rinnalle rynnistää Hermannin ja Gregin albumi Comanche 3: Wyomingin sudet. (ei käännetty suomeksi albumimuodossa :-[)
Toivottavasti Jalava jaksaa julkaista sarjaa enemmänkin kuin tuon ensimmäisen osan.
-
...Seth (It's a Good Life if You Don't Weaken)...
Tämäkin teos on nyt arvosteltu (http://www.sarjakuvanteko.fi/wiki/index.php/Seth:_It%E2%80%99s_a_good_life_if_you_don%E2%80%99t_weaken). Piirtäjänä Tuomas Soukka.
-
Perusoptimistina lisään listalle André Franquinin Mustat sivut. Yllättävää, että se ei näytä listalla jo olevan.
-
Minullakin on ääni antamatta (kai?)
Se menee Russ Manningille ja albbarille Ajan kaivo.
-
Tardi/Forrester: Sama täällä
-
Piiu Leino arvosteli sarjakuvamuodossa Spiegelmanin Maus (http://www.sarjakuvanteko.fi/wiki/index.php/Spiegelman_Art:_Maus)in.
-
Piiu Leino arvosteli sarjakuvamuodossa Spiegelmanin Maus (http://www.sarjakuvanteko.fi/wiki/index.php/Spiegelman_Art:_Maus)in.
"Maus on kuin viihdyttävä versio Tuntemattomasta sotilaasta." Ihan helmi, mukaan ujutettu "väärä" mielipide.
-
Tästä saa sarjakuvasivistystä aikajanalla, kaikki isot jutut...
Modern Timeline of Events within the Comics/Movies Industry (http://www.comicbookmovie.com/fansites/NewDestinyComics/news/?a=7536)
Näkökulma on täysin jenkkiläinen, tietty. Eurooppaa ja Aasiaa ei ole olemassakaan.
-
Listasta puuttuu enää Phoenix, Kelly ja David B. Tunnen oloni jo paljon sivistyneemmäksi.
-
Melkein kaikki hyvä on tässä ketjussa jo mainittu, mutta ainakin yksi puuttuu:
Marc-Antoine Mathieu (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,2769.0.html): Lopun Alku - Alun loppu (Le Début de la fin, 1995)
Surrealistista (meta)sarjakuvaa!? Voiko sellaista ollakaan?
Mathieulta on vielä suomentamatta viimeisin Julius Corentin Aqfaq -albumi ja jokunen muukin albumi.
-
No eihän se Mathieu toki ole mainitsematta (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,1692.msg30672.html#msg30672) jäänyt (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,1692.msg30735.html#msg30735). Vaan saahan noin hyviä sarjakuvia mainita useinkin.
Olisiko tästä ketjusta muuten syytä ottaa 5th anniversary -uusintakierros? Tai ehkä sittenkin vasta viiden vuoden kuluttua, mikäs kiire tässä.
-
Sarjakuvayleissivistys: Syventävät opinnot olisi mielenkiintoisempi kuin pakollisen oppimäärän uusinta. Perustelut mukaan.
-
No eihän se Mathieu toki ole mainitsematta (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,1692.msg30672.html#msg30672) jäänyt (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,1692.msg30735.html#msg30735). Vaan saahan noin hyviä sarjakuvia mainita useinkin.
No eipä olekkaan. Hyvä niin.
Mutta ne mainitsijat olivat alunperin ennättäneet ehdottaa listalle jotain muuta. Ja minä tarkastelin ketjun alkua sekä toistaiseksi lopullista julkaistua listaa sivulta 16, jossa Mathieuta ei ollut.
Joka tapauksessa jos listaa vielä prosessoidaan, niin ehdotukseni on siis tuo Lopun Alku - Alun Loppu.
Tietty tämäkin albumi alkaa kuulua niihin jotka ovat pian loppu...
-
Sarjakuvayleissivistys: Syventävät opinnot olisi mielenkiintoisempi
Voih, niin olisikin, mutta yleensä syventävissähän lähdetäänkin sitten hajaantumaan, eli erikoistumaan. Pohjat on aina kaikille yhteiset, mutta sitten... Mihin suunnataan?
Timo
Edit: tarkoitan, että kun hajaantuu, niin sitten polut lähtee haarautumaan ja sitten on joka sormelle 10 suuntaa minne mennä.
-
Otin tehtäväkseni lukea nuo 32 lukematta minulta jäänyttä teosta. Se on minun tämän vuotisessa blogi askareessani. Tuskallista matkaani yleis-sivistykseen voi seurata sieltä tämän vuoden mittaa. Ilmoitan, jahka olen kunnon, sivistynyt kansalainen.