Kvaak.fi - keskustelu
Sarjakuvanlukijoiden keskustelut => Lännensarjakuvat => Aiheen aloitti: kallo - 27.09.2004 klo 22:28:49
-
Tex kuvittajalegenda G. Ticci on valloittanut lehtipisteiden Willer -osaston. Kronikka esittelee mestarin ensimmäisiä luomuksia ja uusin pokkari viimeisimmän. Ikää tulee ja viiva alkaa täristä, mutta mestarin tunnistaa aina. Komeaa...
-
Ticci on kieltämättä yksi suosikeistani Tex-kuvittajien joukossa. Olen aina ihaillut miten hänen läheltä tarkasteltuna aika yksinkertaiset kuvansa heräävät eloon luettaessa. Voisi sanoa että miehen töissä ei ole turhia viivoja lainkaan.
-
Jos tarkoitat Ticcin vanhemmalla työllä sitä Goldeenan tuhoa, niin mainitsenpa vain, että se oli ensimmäinen Tex Willer, jonka luin. Mummo toi sen tuliaisiksi tullessaan Hangosta!!
Kolahti ja kovaa!!!!!!!!!!!
Mulle tulikin sitten Tex seuraavt vuodet. Non Stop sitten syrjäytti sen. Ja Texin postituksessa oli ongelmia, kaikki numerot eivät koskaan saapuneet mulle... :-X
-
Mutta on se sääli, että Ticcinkin viiva alkaa jo pikkuhiljaa täristä. Eikä mies ole kuin vähän yli 60 vuotias! Näköjään näin käy kaikille Texin kulta-ajan piirtäjille. Esim. Galepin viimeiset työt olivat surullista katsottavaa (ja vanhan mestarin viimeisiä sivuja ei ole koskaan edes iljetty julkaista...). Samoin Letteri on liukunut vakaasti alaspäin viimeiset 10 vuotta. Viimeiset tarinat ovat hänelle suorastaan häpeäksi. Ja silti häneltä taas piakkoin ilmestyy uusi tarina :-[
Hassua, että Tex-tallin uudemmat piirtäjät kuten Ortiz, Marcello ja Repetto, jotka ovat kuitenkin samaan ikäluokkaa, ovat edelleen aivan huippuvedossa.
-
Hassua, että Tex-tallin uudemmat piirtäjät kuten Ortiz, Marcello ja Repetto, jotka ovat kuitenkin samaan ikäluokkaa, ovat edelleen aivan huippuvedossa.
Eihän ihmisiä voi laittaa samaan muottiin, joillakin kestää terveys paremmin kuin toisilla, se on aivan luonnollista.
-
Pidän Ticcin huippuhetkenä Suomessa 1982 julkaistua muistaakseni Nolittan tarinaa Kaukomaille. Piirrosjälki on aivan pistämätön. Omaa luokkaansa on myös 1976 julkaistu Traaginen risti, mutta sitä en voi kriittisesti arvioida, koska se on minun Ensimmäinen Texini. Siis liikaa tunnetta pelissä ;). Nykyisin tarinat ovat ERITTÄIN harvoin vanhojen veroisia. Valitettavasti
-
Hassua, että Tex-tallin uudemmat piirtäjät kuten Ortiz, Marcello ja Repetto, jotka ovat kuitenkin samaan ikäluokkaa, ovat edelleen aivan huippuvedossa.
Eihän ihmisiä voi laittaa samaan muottiin, joillakin kestää terveys paremmin kuin toisilla, se on aivan luonnollista.
Noinhan se tietysti on! Mutta pointti oli siinä, että justiinsa KAIKILLA noilla kulta-ajan piirtäjillä terveys ei kestä mutta muilla samanikäisillä se kestää. Galepin. Letterin ja Ticcin joukkoon voin heittää huoliti myös Fuscon, jonka kynänjälki on nykyään melko suttuista. Tuntuu kuin heitä olisi kohdannut kirous. Vai olisiko tuo suttuisuus vain pelkkää leipiintymistä siihen, että on tehnyt vuosikymmeniä samaa sarjakuvaa?
Olen muuten samaa mieltä siitä, että Tex-tarinoiden taso ei nykyään ole parasta laatua. Varsinkin kirjoittaja Claudio Nizzi on luistellut pahassa alamäessä viimeiset kymmenen vuotta. (Leipiintymistäkö sekin?)Valonpilkahdukset ovat olleet harvassa, mutta onneksi sentään suralbumit ovat olleet tasaisen hyviä.
Seuraavaksi ilmestyvää Texiä, kirjoittajana Mauro Boselli, on muuten kehuttu vuolaasti alkuperämaassa :)
-
How-dee!
Luin juuri painosta tulleet vedokset tekstinikkari Bosellin ja piirtäjä Fontin tarinan kahdesta ensimmäisestä kirjasesta (Texit 13 & 14 – päättyy nrossa 15) ja siinä ollaan poikkeuksellisen syvällä intiaanikulttuurin kuvauksessa. Pääosassa ovat pawneet, jotka jäivät isompien cheyenne-, sioux- ym. heimojen varjoon ja valitsivat yhteistyön valkoisten ja ratsuväen kanssa. Tilanne ja konfliktit taustoitetaan takaumin ja tarkoin kuvauksin. Mielenkiintoista, jopa kunnianhimoista stuffia Texin puitteissa.
Asko A
Tex W
Egmont K
-
Uusista piirtäjistä C.Villa on taituri, jota huomaan aina innolla odottavani. Valitettavan harvoin vaan näyttää piirtävän. Hänen saamansa tarinatkin ovat yleensä hyviä. Nizzi on usein todellinen alisuorittaja
-
Nyt on pakko jyrähtää. Alkaa nimittäin pännimään tuo Bosellin ylistäminen ja Nizzin mollaaminen. Boselli on ymmärtänyt Texin idean väärin. Hän yrittää alentaa Texin vanhan Lännentien tasolle mukafilosofioinnillaan. Viime vuosina ihan surkeimmat jutut (paitsi vielä hirveämmät Galep-uusinnat) ovat kyllä olleet Boselli/Marcello-parivaljakon kehitelmiä. Jälkimmäisen hahmot näyttävät spitaalisilta sukurutsaisten orankien jälkeläisiltä, inhimilliset piirteet ovatten kovin vähissä (esim. se "Ogre" viime vuosien heikoimmassa tarinassa). Kyllä Nizzi on paljon lähempänä aitoa seikkailu-Texiä.
Piirtäjien muuttumisesta puheenollen, kannattaa verrata vaikkapa Ticciä vuonna 1976 ja tänään. Tosin hänen tyylinsä jo 1982 (se Panama-juttu) on aika likellä nykyistä.
Siinä olen eri mieltä, että Fusco olisi heikentymässä. Kyllä Fusco on edelleen ihan Fuscomaisessa vedossa. Letterin alamäestä olen samaa mieltä kuin muutamat muutkin.
Tällä hetkellä parhaat piirtäjät ovat kyllä Ticci, Fusco, Villa, Civitelli ja nämä Cestaron veljekset. Etenkin Civitelli on minun makuun.
JJ
-
Onkos kellään näyttää, miten Joe Kubert on onnistunut Texin piirrännässä. Eikös se sitä piirrä?
-
Onkos kellään näyttää, miten Joe Kubert on onnistunut Texin piirrännässä. Eikös se sitä piirrä?
Kyllä on piirtänyt. Jossain päin nettiä oli jotain näytteitä, mutta en muista missä. Ettei olis jopa www.joekubert.com
Mutta en onnistunut kyllä löytämään.
Timo
-
Nyt on pakko jyrähtää. Alkaa nimittäin pännimään tuo Bosellin ylistäminen ja Nizzin mollaaminen. Boselli on ymmärtänyt Texin idean väärin. Hän yrittää alentaa Texin vanhan Lännentien tasolle mukafilosofioinnillaan. Viime vuosina ihan surkeimmat jutut (paitsi vielä hirveämmät Galep-uusinnat) ovat kyllä olleet Boselli/Marcello-parivaljakon kehitelmiä. Jälkimmäisen hahmot näyttävät spitaalisilta sukurutsaisten orankien jälkeläisiltä, inhimilliset piirteet ovatten kovin vähissä (esim. se "Ogre" viime vuosien heikoimmassa tarinassa). Kyllä Nizzi on paljon lähempänä aitoa seikkailu-Texiä.
Piirtäjien muuttumisesta puheenollen, kannattaa verrata vaikkapa Ticciä vuonna 1976 ja tänään. Tosin hänen tyylinsä jo 1982 (se Panama-juttu) on aika likellä nykyistä.
Siinä olen eri mieltä, että Fusco olisi heikentymässä. Kyllä Fusco on edelleen ihan Fuscomaisessa vedossa. Letterin alamäestä olen samaa mieltä kuin muutamat muutkin.
Tällä hetkellä parhaat piirtäjät ovat kyllä Ticci, Fusco, Villa, Civitelli ja nämä Cestaron veljekset. Etenkin Civitelli on minun makuun.
JJ
En itsekään kuulu Bosellin suuriin faneihin. Häntä onkin kritisoitu siitä, että hänen Texinsä ei ole se aito oikea perinteinen Tex. Siitä olen samaa mieltä! Olisiko G. L. Bonellin tai edes Nizzin Tex unissaankaan mennyt pyytämään anteeksi löylyttämältään miespololta? Ei olisi, mutta Bosellin Tex niin jokin aika sitten teki. Tämä on siis vain ääriesimerkki!
Mutta se Bosellin kunniaksi on sanottava, että hänen lännentarinansa ovat useimmiten HYVIN KIRJOITETTUJA. Samaa ei voi enää sanoa Nizzistä, jonka perinteisempi Tex kylläkin miellyttää minua paljon enemmän.
Nizzin suurin vika on siinä, että hän ei osaa/viitsi/jaksa enää lopettaa tarinoitaan kunniakkaasti. Viimeisimmässäkin jutussa tarina jäi ikään kuin kesken: yksi pääpomoista jäi tyystin ilman rangaistusta, intiaaneja (ja biisoneita) tappaneet metsästäjät saatettiin vain pois intiaanien reservaatista ja kapinallisten kiowa-intiaanien kohtalon Tex jätti kokonaan armeijan käsiin. Tarinan kunniakas lopettaminen olisi vaatinut melkeimpä vielä yhden kokonaisen lehden pituuden!
Lisäksi Nizzi sortuu monesti onttoihin kaavamaisuuksiinsa. Onko kukaan esim. laskenut, että montako kertaa Tex ja kumppanit pelastuvat ilikiästä pinteestä tyhjästä ilmestyvän sotilas- tai intiaanijoukon ansiosta?
Vielä toteaisin, että nykykirjoittajista mielestäni paras on harvakseltaan kirjoittava espanjalainen Segura, jolta pari päivää sitten ilmestyi Italiassa uusi Maxi-Tex 8) Onhan miehen tarinoissa aika runsaasti verenvuodatusta, mutta on niissä myös vauhtia ja jännitystä. Tärkeintä kuitenkin on, että en koe hänen Texiään vieraaksi.
Piirtäjien arvostelu on pitkälti makuasia. Mutta onneksi juuri makuasioista voidaan kiistellä ;) Minun suosikkeihini Marcello kuuluu. Valitettavasti hän tekee enää yhden tarinan ennen kuin jää eläkkeelle. Fusco on myös kuulunut pitkään suosikkeihini. Mutta jos vanhoja tarinoita kaivellaan, nin kannattaa kaivaa esiin "Tehtävä Great Fallsissa" vuodelta 1979. Se on UPEA!!! Ja kun sitä vertaa Fuscon uusimpiin juttuihin, niin takuulla huomaa eron. Nykyään jälki on huomattavasti suttuisempaa ja huolimattomampaa. Esimerkiksi ihmisten kasvot ovat usein epäsymmetrisiä. Eikä takuulla tarkoituksellisesti kuten Marcellolla!
Nykypiirtäjistä minunkin suosikkini on Villa, jolta tosiaan pukkaa tarinaa valitettavan harvoin. Kansitaiteen tekeminen taitaa viedä suurimman osan ajasta. Yleensä hänen piirtämänsä jutut ovat olleet tarinankin tasolta erinomaisia. Hän saa ilmeisesti valita parhaat jutut päältä! Hänen edellinen juttunsa oli surullisen kuuluisa Mefiston kuolleista herääminen. Tarina, jonka kirjoittaja Nizzi pilasi mm. sillä, että ei ollut selvästikään paneutunut kunnolla edellisten Mefisto-seikkailun vaiheisiin (esim. Tigerin kadonnut rannerengas, joka oli yllättäen jälleen tallessa). Tämänkin tarinan lopetus oli mielestäni kökkö.
Villan seuraava juttu on on muuten Bosellin kirjoittama!
-
Onkos kellään näyttää, miten Joe Kubert on onnistunut Texin piirrännässä. Eikös se sitä piirrä?
Pari näytettä löytyi ainakin nopealla etsinnällä:
http://www-en.sergiobonellieditore.it/il-giornale/luglio/giornale_tex.html
http://www.texbr.com/artigos/tex_kubert.htm
-
Hmm, en itse kiinnittänyt huomiota Nizzin Mefisto-tarinan virheisiin (koska en niitä älynnyt). Ainakin Villan Mefisto oli todella saatanallinen hahmo! Paljon saatanallisempi kuin Galepin Mefisto (kaikki Galepin hamot olivat vähän tuon näköisiä).
En ole myöskään tuohon tarinan lopetukseen kiinnittänyt huomiota joten senor Viitala voi olla oikeassa.
Tehtävä Great Fallsissa oli kieltämättä kaikin puolin loistava juttu! Kuinkahan paljon Fuscon nykyisestä suttuisuudesta on pantava esim. paperin tai painopaikan piikkiin? Esim. Ortizin piirtämät jutut ovat olleet selkeämmin painettuja Maxi-Texeissä.
Ei Seguraa voi moittia, mikäli hän on se parin uusimman Maxi-Texin kirjoittaja.
Onhan Tex&kumpp. tainnut pelastua viime tingassa useamman kerran Bonellinkin tarinoissa:)
Mitäpä mieltä olette Villan tehokeinosta jättää rillipäitten silmät piirtämättä (eli lasien taakse piiloon)? Minusta se toimii, esim. asianajaja Bixley oli tosi niljakkaan oloinen tyyppi!
-
Hmm, en itse kiinnittänyt huomiota Nizzin Mefisto-tarinan virheisiin (koska en niitä älynnyt). Ainakin Villan Mefisto oli todella saatanallinen hahmo! Paljon saatanallisempi kuin Galepin Mefisto (kaikki Galepin hamot olivat vähän tuon näköisiä).
En ole myöskään tuohon tarinan lopetukseen kiinnittänyt huomiota joten senor Viitala voi olla oikeassa.
Tehtävä Great Fallsissa oli kieltämättä kaikin puolin loistava juttu! Kuinkahan paljon Fuscon nykyisestä suttuisuudesta on pantava esim. paperin tai painopaikan piikkiin? Esim. Ortizin piirtämät jutut ovat olleet selkeämmin painettuja Maxi-Texeissä.
Ei Seguraa voi moittia, mikäli hän on se parin uusimman Maxi-Texin kirjoittaja.
Onhan Tex&kumpp. tainnut pelastua viime tingassa useamman kerran Bonellinkin tarinoissa:)
Mitäpä mieltä olette Villan tehokeinosta jättää rillipäitten silmät piirtämättä (eli lasien taakse piiloon)? Minusta se toimii, esim. asianajaja Bixley oli tosi niljakkaan oloinen tyyppi!
Siihen Nizzin kirjoittamaan Mefisto-juttuun kommentoisin vielä, että jossain niistä aikaisemmista tarinoissa navajojen poppamies teki Texille ja kumppaneille maagiset rannerenkaat Yaman pirullisuuksia vastaan. Yama sitten nappasi niistä Tigerin rannerenkaan itselleen. Seuraavassa tarinassa El Morisco teki sitten vieläkin maagisemmat sormukset, ja jälleen Yama oli pulassa. Tätä juttua Nizzi ei siis muistanut, vaan pisti kumppanukset kuolleista herännyttä Mefistoa vastaan varhaisten rannerenkaiden kanssa. Liekö edes lukenut koko tarinaa. Paha moka!
Tarinan lopussa taas ärsytti se, että siinä ei tapahtunut juuri mitään. Mefisto pääsi karkuun ja siinä se. Mutta on ainakin huimalle jatko-osalle kaikki jälleen mahdollista.
Olen myös sitä mieltä, että hyvää Mefisto-tarinaa ei voi kirjoittaa ilman El Moriscoa. Mefistoa ei nujerreta tavallisella kuudestilaukeavalla ja intiaanipoppamiesten velhontaidot ovat liian köykäisiä!
Ja kun vauhtiin pääsin, niin sanonpa, että tarinassa ärsytti myös Yaman kohtalo. Mies oli saanut hermoromahduksen, menettänyt muistinsa ja palannut äitinsä luo sirkukseen! Voivoivoi!
Mutta Villan piirrostyyli oli minunkin mielestäni rautaista!!! Ja oli siinä Nizzin tarinassa myös todella paljon hyvääkin. Esim. Mefiston henkiin herättäminen oli aika kekseliäs ja mehukas!
Ja senor Pasoleatin kanssa olen samaa mieltä, että Mr Bixley oli tosi niljakkaan cool silmälaseineen kaikkineen. Villa on muistaakseni käyttänyt samaa silmälasikikkaa myös joissakin kansissa.
-
Onkos kellään näyttää, miten Joe Kubert on onnistunut Texin piirrännässä. Eikös se sitä piirrä?
Jose Ortizin Maxi-Texissä Konfederaattien kulta on yksi sivu, joka on kuin suoraan Kubertin pensselistä.
Juuri nyt ei ole opus hyppysissä, mutta se on se kohtaus jossa Tex kiipeä jotain seinämää ylöspäin ja katsoo alaspäin. Aivan kuin Kubert olisi tussanut tuon sivun. Täytyy vielä tarkistaa sivunumero.
Neljä tappajaa -seikkailu näyttää saavan suosiota maailmalla:
http://www.budplant.com/prod.itml/sku/FOU01H (http://www.budplant.com/prod.itml/sku/FOU01H)
http://univers.bdnet.com/9789077001158/alb.htm (http://univers.bdnet.com/9789077001158/alb.htm)
(http://images.budplant.com/products/full/13446-2.jpg)
-
Onkos kellään näyttää, miten Joe Kubert on onnistunut Texin piirrännässä. Eikös se sitä piirrä?
Jose Ortizin Maxi-Texissä Konfederaattien kulta on yksi sivu, joka on kuin suoraan Kubertin pensselistä.
Juuri nyt ei ole opus hyppysissä, mutta se on se kohtaus jossa Tex kiipeä jotain seinämää ylöspäin ja katsoo alaspäin. Aivan kuin Kubert olisi tussanut tuon sivun. Täytyy vielä tarkistaa sivunumero.
Neljä tappajaa -seikkailu näyttää saavan suosiota maailmalla:
http://www.budplant.com/prod.itml/sku/FOU01H (http://www.budplant.com/prod.itml/sku/FOU01H)
http://univers.bdnet.com/9789077001158/alb.htm (http://univers.bdnet.com/9789077001158/alb.htm)
(http://images.budplant.com/products/full/13446-2.jpg)
Tota Kubertin Texiä ei ole muuten julkaistu englanninkielisenä lainkaan. Tuokin on varmasti vanha mainos. Ja tuo kuva on todennäköisesti otettu SAFin (Texin eurooppalainen jakelija) promolehdykästä, jossa oli jokunen englanninkielinen sivu. Kävi nimittäin niin, että Dark Horse päättii olla julkaisematta koko juttua, koska ennakkotilaajia oli liian vähän. Harvoille ennakkotilaajille, kuten allekirjoittaneelle, palautettiin rahat. Mutta ainakin saksaksi, hollanniksi ja ranskaksi kolmea ekaa osaa saa. Pitkään on jo huhuttu neljännen osan ilmestymisestä. Ja Italialainen versiohan oli normaali mustavalko suuralbumi.
Kubertin Tex ei muuten ainakaan värillisenä muistuta kovinkaan paljoa perinteistä Texiä. Ja muutenkin jutussa on pyritty tavoittelemaan jotain Yksinäinen Kostaja/Mies Ilman Menneisyytä -meininkiä juuri jenkkien markkinoita silmälläpitäen. Eli se myyttinen heppu siinä seikkailussa ei ole mielestäni Tex Willer. Kit Carsoniakaan tarinassa ei ole juuri sen vuoksi, jotta jenkit eivät olisi hämmentyneet.
-
Keskustelussa olevasta mefisto -tarinasta on jäänyt mieltä kaihertamaan yksi kohta. Muistaakseni aiempien juttujen yksi lainalaisuus oli se, ettei mefisto voinut tappaa "etäältä", siis harhojen kautta. Kuitenkin näin kävi "siskonmiehen" kohdalla, joka kuristui harhakäärmeen avulla!? Ja taas, jos mies vain kuvitteli kuristuvansa, olisi luullut tilanteen laukeavan tajun karattua.
-
Keskustelussa olevasta mefisto -tarinasta on jäänyt mieltä kaihertamaan yksi kohta. Muistaakseni aiempien juttujen yksi lainalaisuus oli se, ettei mefisto voinut tappaa "etäältä", siis harhojen kautta. Kuitenkin näin kävi "siskonmiehen" kohdalla, joka kuristui harhakäärmeen avulla!? Ja taas, jos mies vain kuvitteli kuristuvansa, olisi luullut tilanteen laukeavan tajun karattua.
Totta!! Miksei Mefisto siis käyttänyt samaa kikkaa Texiin? Jospa Nizzi yritti kertoa, että Mefiston velhonkujeet ovat parantuneet, mutta edelleenkään hän ei pysty käyttämään niitä tappavasti Texin kaltaisia lujahermoisia tyyppejä vastaan. Vai olisiko sittenkin pystynyt, mutta halusi vain napata Texin tekemällä tämän ensin hulluksi ja sitten tappaa perinteisemmällä tavalla? Vai sekosiko Nizzi omaan näppäryyteensä? Veikkaan viimeistä vaihtoehtoa, vaikka haluaisin ajatella pelkästään hyvää Nizzistä. Arvaan, että seuraavassa osassa, varsinkin jos se on Nizzin tekemä, asiaan ei saada mitään vastausta!
-
Tuli ostettua aamulla uusin Tex-läpyskä. En ihan vielä kerennyt lukea kokonaan, muuta Font/Boselli-juttu vaikuttaa ihan kelvolliselta. Tosin takautumista en pidä! Fontin piirrostyyli näytti paljon paremmalata ja selkeämmältä kuin albumissa Tappajien verisillä jäljillä. Tosin muutamat hahmot ovat hiukan kulmikkaita.
Pisti myös silmään uuden suuralbumin mainos. Milloinkahan tuo ilmestyy ja onko kukaan nähnyt miltä Roberto de Angelisin piirrostyyli näyttää? Toivottavasti ei Ivo Milazzolta...
Jukka
-
Pisti myös silmään uuden suuralbumin mainos. Milloinkahan tuo ilmestyy ja onko kukaan nähnyt miltä Roberto de Angelisin piirrostyyli näyttää? Toivottavasti ei Ivo Milazzolta...
Mitä vikaa Milazzossa o?
Mutta on toi uusin jätti Tex jo myynnissä. Numero 11, hinta 10,20€. Halpaa ku saippua, hyvää kuin tupakka. En o vielä ehtiny lukea, en osaa mitää sanoa sisällöstä. Toisaalta, huonoa Texiä ei koskaan ole vielä tehtykään.
-
"Mitä vikaa Milazzossa o?"
Ai että mitä vikaa Milazzossa? Kysytkö ihan tosissasi? Joka ainoa Texin lukija jonka tiedän toivottaa Milazzon helvetin alimpiin syövereihin. Lapioikoon hiiliä kerran piirtäminen ei suju!
"Mutta on toi uusin jätti Tex jo myynnissä. Numero 11, hinta 10,20€. Halpaa ku saippua, hyvää kuin tupakka. En o vielä ehtiny lukea, en osaa mitää sanoa sisällöstä. Toisaalta, huonoa Texiä ei koskaan ole vielä tehtykään."
No, ei vielä ollut kirjoituspäivän aamuna Kuopion Anttilassa enkä joutanut muualta etsimään.
-
Ai että mitä vikaa Milazzossa? Kysytkö ihan tosissasi? Joka ainoa Texin lukija jonka tiedän toivottaa Milazzon helvetin alimpiin syövereihin.
Hohoo! Länkkäriseura -- Ken Parker (http://www.abo.fi/~ahynynen/SuomLank/artikkelit/parker.html)
>Köh köh<
Timo
-
Kuka keksikin Ken Parkerin, häneltä pitäisi riisua paita afgaanien tapaan. Kyseinen toimitus pitäisi videoida ja kyseistä pätkää esittää nonstoppina kaikissa sarjakuvakustantamoissa varoituksena mietn käy kaiken arvosteun alapuolella olevan mukafilosofisen kuonan tekijöille.
-
Kuka keksikin Ken Parkerin, häneltä pitäisi riisua paita afgaanien tapaan.
Saman voisi melkein tehdä Texin keksijöille, mutta vain melkein ;)
En tiennytkään, että Ken jakaa mielipiteitä noin rankasti. Ja jos piirroksista puhutaan, samalla logiikalla voisi väittää Prattia kyvyttömäksi tuhertajaksi.
Timo
-
No hoh hoh. Tex Willer on hauskaa koko perheen hömppää, Ken Parker oli laatusarjakuva kioskiformaatissa. On siinä nyt tietty ero.
-
Vai että "laatusarjakuvaa"? Sitä minä kyllä ihmettelen, kuinka joillain on sellainen tarve julistautua eliitiksi puhumalla "laatusarjakuvasta", "laatuelokuvista" tms. sonnasta. Kärsiikähön ko. henkilö henkisestä pienuudesta vai? Jos oikein ruvetaan elämöimään laatumillähyvänsä, voidaan mainta esimerkkina eräs tuntemani naishenkilö. Hänen sikateemisessä ruotsinkielisessä perheessä kun on kuulemma ollut sellainen tapa, ettei pienokaisten päitä saastuteta sarjakuvan kaltaisella alaluokan paskalla vaan aito kirjallisuus on se miehen eliitin tiellä pitää. Ko. nainen sattuu lukemaan enimmäkseen dekkareita. Ja sehän tietää mitä eliitin eliitti ajattelee dekkareista. Jotenka ei ehkä kannattaisi Ken Parkerin lukijan liikaa ylpistyä, huipulle on kuule vielä pitkän pitkä matka.
-
Ja huippuluokkaan pyrkivä paalujunttammehan voisi vielä valaista miten hän määrittelee tuon iki-ihanaisen laatusarjakuvan? Jos se on vain muunnelma "laatuelokuvan" vastaavasta, eli
-mitä enemmän juoppoja/narkkareita, sitä laadukkaampi se on
-mitä enemmän näyttelijät/ohjaajat ovat rappiolla, sitä laadukkaampaa se on
-mitä syvemmällä paskassa hahmot uivat, sitä laadukkaampaa se on
-mitä enemmän filmi suosii rikollisiä, sitä parempi, ovathan useimmat "laadun" ystävät kivenkovia punikkeja, ja sehän kaikille kai ihan tuttua on, ketkä punikkien maassa juhlivat
Mitä Ken Parkeriin, niin taisi se näillä kriteereillä aika laadukasta olla...
-
Kuka keksikin Ken Parkerin, häneltä pitäisi riisua paita afgaanien tapaan. Kyseinen toimitus pitäisi videoida ja kyseistä pätkää esittää nonstoppina kaikissa sarjakuvakustantamoissa varoituksena mietn käy kaiken arvosteun alapuolella olevan mukafilosofisen kuonan tekijöille.
Olen kyllä aina tiennyt, että Milazzon tyyli ei ole kaikkia Texin lukijoita ilahduttanut. Mutta, että noin kiihkeitä mielipiteitä... Huh!
Ken Parkerissa on puolestaan se yksi erinomainen puoli, että sitä ei ole pakko Tex-fanaatikkojen lukea! Huononpi puoli sen sijaan on se, että Tex-fanaatikkojen on täytynyt lukea yksi Milazzon piirtämä Texin suuralbumi. Minulle, Tex-fanaatikkona ja Milazzon arvostajana, sekin tarina sopii mainiosti!! Ja tuskin kenellekään yhden tarinan lukemisesta tulee peruuttamattomia traumoja. Vai onko tullut, Mr Pasoleati?
Ken Parkerista vielä, että mielestäni se sarjakuva on yliarvostettu. Muut tekijät eivät ole yltäneet Milazzon ja Berardin tasolle, kuten Ruudinsavun artikkelissakin sanotaan. Siinäkin sarjassa on siis omat notkahduksensa kuten esim. Tex Willerissä. Mutta silti se on erinomainen!! Hassua silti, että Ken Parkerin humaaneja arvoja on korostettu lähes joka yhteydessä. Silti sekin sarja alkaa verisenä kostotarinana!
-
Hoh hoijaa...pasoleatin hysteerinen purkaus on niin möhkö, että se jää jopa minun matalan kommentoimiskynnykseni alapuolelle.
-
Äh, melkein pakottava tarve suoltaa pitkä ja tulinen julistus Ken Parkerin ja Milazzon loistavuudesta ja kaikinpuolisesta ylivertaisuudesta muihin lännensarjakuviin (myös blueberryyn) verrattuna.
... mutta en kuitenkaan ehdi enkä viitsi, joten tällainen lyhyt löyhäytys saa nyt riittää.
-
No ei ole tullut. Oli vaan hirmuinen pettymys kun ko. Iivo Polven albumi avautui silmieni eteen. Siihen mennessähän oli ollut pelkästään hyvälaatuista piirrosjälkeä ja Magnuksen ja Capitanion albumit suorastaan loistavia.
No nyt se tuli se uusinkin hankittua enkä voi moittia de Angelisin työtä. Positiivinen yllätys ehdottomasti.
Eikä Ken Parkeria olekaan pakko lukea, onneksi. Ottaa vaan päähän sen kehuminen pelkästään luokittelemalla se "laatusarjakuvaksi". Kele.
-
Käykääs Gallup osuudessa äänestämässä huonointa Tex piirtäjää, niin saadaan asioihin selvyys 8)
-
Nyt kun pasoleati näyttää rauhoittuneen ja palanneen uga-uga-tasolta järjellisen kommunikaation sfääriin, annetaan hänelle pointti: olisin todellakin voinut perustella Ken Parkerin paremmuutta koskevan mielipiteeni paremminkin kuin vain julistamalla sen "laatusarjakuvaksi".
Koska mulla ei ole aikaa, saatte nyt tyytyä ranskalaisiin viivoihin (mistäköhän tuokin nimitys muuten tulee):
- Ken Parker on suhteellisen realistinen, mikä on lännentarinoissa virkistävää vaihtelua.
- Ken Parkerin hahmogalleria ei ole reväisty aivan pahimmasta western-kliseiden kuvastosta.
- Ken Parkerin hahmot ovat jopa uskottavia henkilötyyppejä.
- Ken Parkerissa on suhteellisen vähän romantiikkaa ja kaunistelua.
- vaikka Ken Parker on selkeästi ylevä sankarihahmo, sarjakuvan maailma ei kuitenkaan ole mustavalkoinen ja kaihtaa yksiselitteisiä hyvä-paha-jaotteluja jopa.
- Ken Parkerissa ei ole hassua voodoo-Mefisto-mumbojumboa.
- väkivallan kuvaus on Ken Parkerissa sekä realistista että pohdiskelevaa.
- ja totta: Ken Parkerissa on jopa yhteiskunnallisia kannanottoja. Mikä röyhkeys ja hävyttömyys! Kuinka ne punikit kehtaavat? :o
Enkä minä Texiäkään vihaa, päinvastoin lueskelen sitä useinkin sarjakuvabaarissa. Hauskaa viihdettähän se on, kovalla ammattitaidolla tehtyä. Parker vaan oli helvetin paljon parempi ja sillä sipuli.
-
No, kehutaan Texiäkin tasapuolisuuden nimessä:
- Texiä on piirtänyt muutama aika kova jätkä
- voodoo-Mefisto-mumbojumbo (fantasia- ja kauhuelementtien sotkeminen westerniin) on toisaalta hauskaa vaihtelua sekin
- Texin seikkailut sijoittuvat toisinaan westernille epätyypillisiin ympäristöihin
- ja muutakin hyvää sanottavaa varmaan olis jos tulisi mieleen...
-
Lisää Texin puolustusta:
- suurin osa tarinoista on hyvin kirjoitettuja
- valtaosa on myös erinomaisesti kuvitettua
- Tex EI OLE REALISTINEN EIKÄ EDES TEESKENTELE OLEVANSA. Se on suuri rikkaus sarjakuvassa.
- Tex willerin maailmankuva on melko mustavalkoinen: paha saa palkkansa ja oikeus voittaa
- Tex willer on aina heikkojen ja sorrettujen puolella (vaikka ennenmuinoin pientä rasistista sävyä tarinoissa olikin)
-
No niin, tulipahan vilkaistua ihan muistin virkistykseksi sitä Milazzon albumia. Oletan, että herran tyyli vastaa hänen Ken Parker-piirtämistään. Jos kerran KP on niin realistinen, niin miksi kehutte Milazzoa jonka piirroksilla ei ole mitään tekemistä realismin kanssa? Realismihan edellyttäisi mahdollisimman tarkkaa piirtämistä ja aidonnäköisiä hahmoja. Piirroksen kuvaaman tapahtuman pitäisi näyttää siltä miltä se näyttäisi livenä samasta näkökulmasta. Milazzzon hahmojen kasvot ovat kuin kasvoja olisi hakattu pari tuntia 10 kilon lekalla: usealta hamolta puuttuu alaleuka, posket ovat tohjona yms. Taustat ovat pääasiassa pelkkää valkoista tai mustaa. Rakennukset näyttävät kolmevuotiaan rakentamilta. Vartaloitten mittasuhteet ovat ihan päin helvettiä. Ei tällä ole mitään tekemistä realismin kanssa. Jos Galepin arvosana olisi asteikolla 0-10 vaikkapa 3, niin Milazzon arvosana on miinus-ääretön.
-
Oletan, että herran tyyli vastaa hänen Ken Parker-piirtämistään. Jos kerran KP on niin realistinen, niin miksi kehutte Milazzoa jonka piirroksilla ei ole mitään tekemistä realismin kanssa? Realismihan edellyttäisi mahdollisimman tarkkaa piirtämistä ja aidonnäköisiä hahmoja.
Henkilökohtaisena mielipiteenäni: eikä edellytä! Sinä sidot nyt yhteen tarinan realismin ja kuvituksen naturalismin, jotka minusta voi ihan huoletta pitää erillään. Se joka ei usko, voi tsekata vaikka Spiegelmanin Mausin...
Kyllä realistisen tarinan voi kertoa karkealla ja ekspressiivisellä piirrostyylillä. Tietty rosoisuus ja luonnosmaisuus tekee piirroksista usein paljon elävämpiä, ilmeikkäämpiä ja dynaamisempia kuin kankea ja mielikuvitukseton "fotorealismin" tavoittelu.
Myönnetään silti, että en minäkään Parkeria diggaa Milazzon kynänjäljen takia, vaan käsikirjoitusten.
-
Brasialiassa Ken Parkeria muuten julkaistaan etuliitteellä Tex esittää.
Texin suursuosio (meilläkin) johtunee siitä, että tarinoissa on sopivasti vaihtelua realismin ja fantasian välillä.
Samaten kauhuelementti on ilmeisesti monen lukijan mieleen. Hienohan se tämä viimeisin Maxi-Tex on, kansikuvaa myöten.
Olisi muuten mukava, että logo joskus vaihtuisi vaikka Italian mallin mukaiseksi.
(http://images.sergiobonellieditore.it/bonelli/tex/gi_tex0018.jpg)
-
Realismihan edellyttäisi mahdollisimman tarkkaa piirtämistä ja aidonnäköisiä hahmoja. Piirroksen kuvaaman tapahtuman pitäisi näyttää siltä miltä se näyttäisi livenä samasta näkökulmasta.
Silloin voisimme käyttää valokuvia sellaisenaan. Kyllä esim. Giancarlo Alessandrini, Bruno Marraffa ja muut ovat huomattavasti kehnompia tekijöitä. Milazzo kyllä taitaa anatomian täydellisesti. Viiva on vain luonnosmaista ja ekspressiivistä. Ei mitään turhiin yksityiskohtiin takertuva piiperrystä (Magnus ym).
Esim: mikä tässä: http://www.ubcfumetti.com/kp/mgz28_big.jpg (http://www.ubcfumetti.com/kp/mgz28_big.jpg)
on vikana? ???
Valot ja varjot ovat oikein, anatomia on oikein, perspektiivi on oikein.
Timo
-
Esim: mikä tässä: http://www.ubcfumetti.com/kp/mgz28_big.jpg (http://www.ubcfumetti.com/kp/mgz28_big.jpg)
on vikana? ???
Valot ja varjot ovat oikein, anatomia on oikein, perspektiivi on oikein.
Timo
Hm...
Makuasioitahan nämä on...
En ole yhtään Ken Parkeria lukenut, mutta mielestäni tuo kansikuva näyttää kansikuvan luonnokselta.
Mutta tykätköön kukin siitä, mistä tykkää.
Tanakampaa jälkeä preferoin.
Jos vertaa noita kahta ylläolevaa kantta, niin Tex vetää pidemmän korren, vaikkei sekään mikään napakymppi ole, todellakaan. mielestäni.
EDIT:
http://www.bdnet.com/9782803602179/alb.htm
Vähän menee oftopikiksi, mutta tuossa yllä on mielestäni hyvä kansi ja sisältökin luettavaa kamaa.
-
Tartutaas vielä tähän:
- Tex EI OLE REALISTINEN EIKÄ EDES TEESKENTELE OLEVANSA. Se on suuri rikkaus sarjakuvassa.
Realismi tuskin on itseisarvo, kuten ei fantasia tai epäuskottavuuskaan. Vaihtelu sen sijaan mielestäni on.
Westernissä realismi on (edelleen mielestäni) vaihtelua ja poikkeamaa oletusarvosta, jos tilastotieteen käsitteiden pahoinpitely sallitaan.
Jossakin muussa genressä asia voi olla päinvastoin: tuolla Ruudinsavu-ketjussahan allekirjoittanut toivoo nykyistä epärealistisempia sarjakuvia Suomen historiasta. :D
Mustavalkoisuus sen sijaan ei ole hyvästä ikinä eikä missään yhteydessä. Tosin onhan siitä hyötyä jos haluaa kasvattaa lapsistaan julmia fanaatikkoja.
-
Makuasioitahan nämä on...
En ole yhtään Ken Parkeria lukenut, mutta mielestäni tuo kansikuva näyttää kansikuvan luonnokselta.
Miksei kukaan sano samaa Hugo Prattin akvarelleilla tekemistä kansikuvista?
Timo
-
Makuasioitahan nämä on...
En ole yhtään Ken Parkeria lukenut, mutta mielestäni tuo kansikuva näyttää kansikuvan luonnokselta.
Miksei kukaan sano samaa Hugo Prattin akvarelleilla tekemistä kansikuvista?
Timo
Mulla ei ole kuin yksi Corto, jossa on Prattin akvarellikansi. Se on Corto Maltese Etiopiassa.
Ihan objektiivisesti (siis siinä mielessä että en todellakaan ole mikään Corto-fani) niin tuo Etiopiassa-kansi on täyteliäämmän tuntuinen kuin tuon Ken Parker -esimerkki. Mukavaa paksua viiva jämäköittämässä Kusin päässä, musta(siis black, ei mielestäni ;) ) voimakas alue alanurkassa. Tekstiosa tyhjässä valkoisessa tilassa on todella hyvä oivallus. Väripinnat "huolimattomia" mutta ei haittaa, ne istuvat sommitelmaan täydellisesti.
Pientä negatiivista tähän loppuun: Huomasin juuri, että omistan Corto Sveitsissä albumin , jota en muista edes koskaan lukeneeni. Mutta kun katsoin sisäsivuille niin sieltä löytynee syy muistamattomuuteeni. Onpa todella monotonista, huolimattoman oloista ja tylsää kuvitusta ja kuvakerrontaa.
Sitten taas positiivista:
Albumi Konsert för Harpa och nitroglyserin'in kansi on hieno (taas mustaa mukavasti!). Ja taitaa olla akvarellilla väritetty, mutta värin osuus on minimalistinen. Ja itse albumissa on mielestäni niin kiinnostavia tarinoita, että taidanpa ottaa ja lukaista sen näin maanantai-illan ratoksi.
Pratt vaihtelee kuvakulmia ihan kiitettävästi!
Prattin akvarelleissa on kyllä
outoa taikaa.
Mutta kuitenkin: jos tarjottaisiin Prattin tai Giraudin tekemää akvarellia ja saisin valita, niin kumpaakohan katselisin mieluummin seinälläni... :-\
EDIT: vielä Ken Parkerista: Tuossa edellä olevassa kansikuvassa olen havaistsevinani "hikiviivaa". Prattilla ei semmoista ole. Hänen heikkoutensa on sortua huolimattomuuteen.
Tasapainoilemme aralla alueella ;)
-
Olisi muuten mukava, että logo joskus vaihtuisi vaikka Italian mallin mukaiseksi.
(http://images.sergiobonellieditore.it/bonelli/tex/gi_tex0018.jpg)
No, eikä olisi :-X Suomen logo on paljon komiampi 8).
Yritin muuten selvitellä Suomen nykyisen Tex-logon vaiheita, mutta aivan täyteen selvyyteen en päässyt. Tämän selvitin: logo ilmaantui ensimmäisen kerran 1973 Italiassa, kun Oscar Mondadori -yhtiö teki eräästä Texin seikkailusta uusintapainoksen. Näitä uusintapainoksia on tullut sen jälkeen useita, mutta Italiassa sitä logoa ei koskaan enää käytetty.
Seuraavan kerran kyseinen logo ilmaantui 1977 Ruotsissa, kun ruåtsalaiset luopuivat italiassa tehdyista Texin kansista ja alkoivat tehdä omia, rumia, kansiaan. Tuohon aikaan Texiä julkaistiin yhteistyönä Suomessa, Ruotsissa, Norjassa ja Hollannissa. Lehti tehtiin Suomessa, mutta päätökset enimmäkseen Ruotsissa.
1977 vuoden lopussa sitten tapahtui jotain kummaa Suomen, Norjan ja Hollannin Texien kansissa. Logo pysyi samana vanhana, mutta logon alle, kannen yläreunaan ilmaantui paksu palkki. Seuraavan vuoden alussa Norja ja Hollanti jatkoivat vanhan logon ja palkin voimin matkaansa. Mutta suomi luopui vanhasta logosta. Tilalle tuli uusi, vieläkin käytössä oleva logo, joka siis oli jo vuoden päivät ollut käytössä Ruotsissa.
Mitä siis tapahtui? Arvaukseni on, että matkallaan Italiasta Suomeen Tex sai kanteensa jonkun välikäden toimesta uudenlaisen logon. Veikkaan, että tuo välikäsi oli joku Semicin päämajassa Tukholmassa. Uutta, entistä isompaa logoa sitten yritettiin peittää palkilla. Suomalaiset kyllästyivät palkittamiseen melko pian ja alkoivat käyttää logoa, joka oli kannessa jo valmiina. Hollanti ja Norja jatkoivat palkittamistaan ja vanhan logon käyttöä hamaan loppuun saakka.
Vai onko jollain parempaa tietoa? Tai muita arvauksia?
-
Olisi muuten mukava, että logo joskus vaihtuisi vaikka Italian mallin mukaiseksi.
Ai olis vai?
-
Olisi muuten mukava, että logo joskus vaihtuisi vaikka Italian mallin mukaiseksi.
Ai olis vai?
No, mikä ettei. Aika aikansa kutakin. Tex on brändi ja brändillä pitää olla selvästi erottuva logo.
Nämä Maxi-Texin piirtäjäesittelyt ovat muuten yhtä kidutusta, kun niissä kerrotaan kaikista hienoista Bonellin sarjakuvista joita ei täällä pohjolan perällä ilmesty. Joku pikkukustantaja välillä yrittää (Dylan Dog, Julia), mutta jättää nopeasti leikin sikseen.
Egmont, kuulkaa pyyntöni... hyviä italosarjiksia riittää. Tex veturina ja muut perässä.
http://www-en.sergiobonellieditore.it/ (http://www-en.sergiobonellieditore.it/)
(http://www-en.sergiobonellieditore.it/immagini/personaggi2.jpg)
-
Jos vaihdetaan logoa, otataan se vanha 70 -luvun tekstausnimiö. Siinä on potkua!
-
Piirtäjät: Letteri ja Galep eivät todellakaan ole minun makuuni. Ticciä parempaa saa hakea. Sääli, että hänelle käy kohta samalla tavalla, kuin esimerkiksi Galepille. Eli ikä alkaa painaa ja piirrosjälki huononee huononemistaan, kunnes loppuu. valitettavasti kaikki kuolevat joskus (ehkä hieman kriittinen arvio, älkää pahastuko).Mitäs olette mieltä Nolittan (nuoremman bonellin) kirjoituksesta. Ei mitään parasta vai?
-
Piirtäjät: Letteri ja Galep eivät todellakaan ole minun makuuni. Ticciä parempaa saa hakea. Sääli, että hänelle käy kohta samalla tavalla, kuin esimerkiksi Galepille. Eli ikä alkaa painaa ja piirrosjälki huononee huononemistaan, kunnes loppuu. valitettavasti kaikki kuolevat joskus (ehkä hieman kriittinen arvio, älkää pahastuko).Mitäs olette mieltä Nolittan (nuoremman bonellin) kirjoituksesta. Ei mitään parasta vai?
Haa. Nolittahan on aivan mainio! Onhan miehen kynästä lähtenyt mm. El muerto ja Tehtävä Great Fallsissa (molemmat 70-lukua) sekä moni muu klassikko. Oikein huonoja tarinoita en muista. 90-luvun puolivälissä tuli TODEEEEELLA pitkä juttu jaguaarimiehistä. Se oli ehkä vähän liiankin pitkä. Muutamassa muussakin jutussa, varsinkin uusimmissa, pientä karsimista olisi voinut harjoittaa. Harmi, että Nolitta ei enää kirjoita. Kai ikä painaa. Mutta nyt hän on kuulemmat kehitellyt juonen tulevaan suuralbumiin, jonka ns. puhtaaksikirjoittaa Boselli. Odotellaan mielenkiinnolla.
Ihmettelen muuten, että miksi Tex Willer aiheiset jutut on pistetty tähän kategoriaan. Eurooppalainen sarjakuvahan se on siinä missä Blueberry ja Lucky Lukekin.
-
Olen, Janne samaa mieltä osittain kun nyt rupeaa miettimään. Tuli ensimäiseksi mieleen Nolittan ja Bosellin (jos nyt oikein muistan) tarina Nimetön kaupunki, jossa Tex ja Carson kohtaavat sattumalta Patin eräässä saluunassa, jossa Pat järjesti pienen kohtauksen pihvin hinnasta (Uskolliset lukijat ehkä muistavat ;)). Tarinassa oli hyvin suunniteltu juoni, mutta ehkä hieman liian monimutkainen. Mielestäni Boselli ja Nolitta eivät oikein sovellu yhteen kirjoitustyylillään.
Kirjoitustyylistä puheen ollen nuorempi Bonelli (Nolitta) ja vanhempi G.L Bonelli ovat ihan eri sarjassa kirjoitus- tyylissä. Nolittan tyyli on ehkä hieman nuorisolle tarkoitetumpi.
Ei mitään Nolittaa vastaan päinvastoin. Arvioin ehkä hieman kriittisesti (taas) miestä.
-
Jep. Olen samaa mieltä, että Nimetön kaupunki ei ollut täysin onnistunut. Eniten siinä tökki Irlannin Patin rooli. Missäs vaiheessa hän on ruvennut viskiä ryystämään? Ainakin ennen hän on ollut tiukasti limpparilinjalla. Lisäksi oli suuri vääryys, että Pat tyrmättiin nyrkkeilykehässä. Muistan odottaneeni, että tulisipa kyseinen nyrkkeilijä, vaikkapa roistojen apurina, uudelleen Patia vastaan, jolloin tämä näyttäsi hänelle taivaan merkit :) Näin ei käynyt ja olin kovasti pettynyt :'( Mielestäni tämä(kin) tarina osoittaa, että Boselli ei ole täysin tajunnut kaikkien lehden henkilöitten syvintä olemusta. Vai syytettäisiinkö tällä kertaa Nolittaa :P?
Toivottavasti parivaljakko onnistuu paremmin värkkäämänsä suuralbumin kanssa!
-
Ihmettelen muuten, että miksi Tex Willer aiheiset jutut on pistetty tähän kategoriaan. Eurooppalainen sarjakuvahan se on siinä missä Blueberry ja Lucky Lukekin.
Länkkärit on toimintasarjoja ja siksi sopivat tähän.
-
Boselli ei ole täysin tajunnut kaikkien lehden henkilöitten syvintä olemusta. Vai syytettäisiinkö tällä kertaa Nolittaa :P?
Toivottavasti parivaljakko onnistuu paremmin värkkäämänsä suuralbumin kanssa!
Tekevätkö miehet suuralbumia? Luin jälleen kertaukseksi Nimettömän kaupungin ja yksi suuri tekijä tarinan huonoudessa (jos niin voidaan sanoa) oli mainitsemasi nyrkkeilytyrmäys.
edes Tony "Killer" Moreno ei välttämättä pystyisi tekemään niin suurta sarjaa, Irlannin mestariin. Patin huomio kiinnittyi viideksitoista sekunniksi Texiin ja Carsoniin ja tällä välin "Killer" löi vain yhden iskun, ja onnistui niin täydelliseen tyrmäykseen. Pathan ei ole siitä kevyimmästä sarjasta ja tarvittaisiin varmaankin iso metallinuija viemään pojalta tajun, niin pitkäksi aikaa.
Toinen juttu: Miksei pankin johtaja kiinnittänyt mitään huomiota hänen vaimonsa käynneistä Namelessissa. Aika väljä suhde varmaankin, vaikkei sitä Texin, Carsonin ja Patin siellä vieraillessa huomannutkaan.
Kolmas: Onko Carson tullut jo niin vanhaksi, ettei huomannut ratsastavansa mainarin talon päälle.
nämä kyseiset olivat yhdestä texistä, nimenomaan siitä osasta minkä parivaljakko, Boselli, Nolitta värkkäsivät
-
Ihmettelen muuten, että miksi Tex Willer aiheiset jutut on pistetty tähän kategoriaan. Eurooppalainen sarjakuvahan se on siinä missä Blueberry ja Lucky Lukekin.
Länkkärit on toimintasarjoja ja siksi sopivat tähän.
No, valittamatta liiaksi sanoisin, että myös Blueberry ja Lucky Luke ovat länkkäreitä, mutta silti ne ovat saaneet sijansa eurooppalaisissa sarjakuvissa. Samasta kategoriasta etsin ensimmäiseksi myös Tex-juttuja. Ymmärrän kyllä, että rajanveto on vaikeaa näissä tapauksissa.
-
Boselli ei ole täysin tajunnut kaikkien lehden henkilöitten syvintä olemusta. Vai syytettäisiinkö tällä kertaa Nolittaa :P?
Toivottavasti parivaljakko onnistuu paremmin värkkäämänsä suuralbumin kanssa!
Tekevätkö miehet suuralbumia? Luin jälleen kertaukseksi Nimettömän kaupungin ja yksi suuri tekijä tarinan huonoudessa (jos niin voidaan sanoa) oli mainitsemasi nyrkkeilytyrmäys.
Kyllähän siinä jutussa kaikenlaisia kuoppia on. Mutta sanottakoon sekin, että ei tämäkään tarina suinkaan Tex-historian huonoimmasta päästä ole. Ihan kelvollista viihdettä. Mutta silti Nolitta-tuotannon yksi huonoimmista ;).
Ja Nolitta-Boselli parivaljakko tosiaan tekee yhteistä suuralbumia. Piirtäjänä on kuubalainen Suarez, joka ei ole ennen Texiä piirtänyt. Ja jos olen oikein ymmärtänyt, niin seikkailu sijoittuu nimenomaan Kuubaan. Julkaisuvuodesta ei ole mitään tietoa, mutta on se jo annettu kuvittajan käsiin. Joskushan nämä piirtäjät tekevät vuosikausia yhtä albumia.
-
Ticci piirtää muuten aika hyvin muutankin kuin Texiä.
Tos ois yks linkki:
http://www.sergiobonellieditore.it/news/disegni/img1/giovanni_ticci_g.jpg
-
Nyt olisi mielipideosastolla paras Texin piirtäjä -äänestys! Nyt sankoin joukoin äänestämään. Arvaan kyllä, kuka ainakin äänestää Ticciä :). Itse annoin ääneni espanjalaiselle Ortizille.
-
Nyt olisi mielipideosastolla paras Texin piirtäjä -äänestys! Nyt sankoin joukoin äänestämään. Arvaan kyllä, kuka ainakin äänestää Ticciä :). Itse annoin ääneni espanjalaiselle Ortizille.
;D Ortiz piirtää ehkä hieman sekavasti. Kyllä annan Ticcille ääneni
-
Italian Kadonneessa Pueblossa oli 240 sivua, parikymmentä enemmän kuin suomalaisessa. Italossa oli myös pidempää juttua Ticcistä. Miksei sitä saatu kokonaisuudessaan Suomeen?
-
Italian Kadonneessa Pueblossa oli 240 sivua, parikymmentä enemmän kuin suomalaisessa. Italossa oli myös pidempää juttua Ticcistä. Miksei sitä saatu kokonaisuudessaan Suomeen?
Älkääs nyt vain sanoko, että Puebloakin on leikelty ja silvottu! Vai käsittävätkö Italian julkaisun extrasivut vain oheis- ja taustajuttuja? Olisihan ne ihan mielellään nähnyt meidänkin versiossamme.
-
Älkääs nyt vain sanoko, että Puebloakin on leikelty ja silvottu! Vai käsittävätkö Italian julkaisun extrasivut vain oheis- ja taustajuttuja?
Oikein päätelty.
Tuolloin saimme vain sarjakuvasivut hyvätasoisina, yksipuolisina peisteinä (printtivedoksina), joista puukotettiin skalpellilla kuplat tyhjiksi ja liitettiin suomenkielisten kuplatekstien ladontaliuskoihin.
Siinä ainoa leikkely, mitä sarjakuvalle tehtiin.
Painoarkeille koottavien sivujen matematiikka suosii luvulla 16 jaollisia sivumääriä. Italoalbumissa ylimääräiset 16 sivua sisälsivät monta esi- ja otsakesivua sekä artikkelimatskua, joista Renne tiivisti sisäkansille painetun Ticci-haastattelun. Minä skannasin albumista muutamia kuvia, jotka eivät olleet liikaa kärsineet Italian pulp-painatuksen rosoisuudesta ja toimivat pienennettyinäkin. Tämä jäikin sitten tavaksi, vaikka nyttemmin olemme saaneet joistakin alboista koko sivuston digimuodossa.
Päätös oli myös budjettijuttu. Kuudentoista lisäsivun työstäminen huonosta materiaalista olisi tullut kalliiksi ja vaivalloiseksi. Se ja painatuksen lisäkulu eivät innostaneet. Koskapa mikään ei ennakoinut ensimmäisten suuralbumien huikeaa menekkiä, tuntui kovasti järkevältä pitää kulut ja hinta mahdollisimman alhaisina. Korkkarien A4-kokoiset albumit olivat menestyneet paljon vaisummin. Tex-albumien menekki on myös "normalisoitunut", joten artikkeliosuuksia tuskin nähdään nykyistä laajempina jatkossakaan.
Asiaa saa toki harmitella niin Ticcin kuin Ticcimaninkin kantilta nyt, kun nimenomaan Tex-piirtäjät ovat nousseet mitä intohimoisimman tutkailun ja kiivailun kohteeksi. 1990-luvun puolivälissä he olivat vielä huomattavasti anonyymimpiä työjuhtia. Vertailevaa keskustelua ja käytiin enemmän tarinakokonaisuuksista.
-
Tuolloin saimme vain sarjakuvasivut hyvätasoisina, yksipuolisina peisteinä (printtivedoksina), joista puukotettiin skalpellilla kuplat tyhjiksi ja liitettiin suomenkielisten kuplatekstien ladontaliuskoihin.
Siinä ainoa leikkely, mitä sarjakuvalle tehtiin.
Nyt juuri rymisi alas oikein röykkiöllinen kivenmurikoita sydämeltäni! Ja muchas gracias vaan Askolle kattavista taustatiedoista. Nyt ehkä ymmärrämme taas hieman enemmän toimituksen joskus oudoiltakin tuntuvia ratkaisuja.
Totta on, että piirtäjiä ruoditaan nykyään tosi tarkkaan. Ehkä heitä vain on niin helppo arvostella, kun heidän kaikki näyttönsä on lopullisessa lehdessä paljaana lukijan silmien edessä. Mutta tietenkin tarinan kokonaisuus ratkaisee. Ei auta silloin häikäisevän upea kuvitus, jos kässäri on ihan takamuksesta. Ja päinvastoin. Mutta toisaalta huippupiirtäjä voi saada tavallisenkin tarinan tuntumaan todella hyvältä. Aika yksilöllistä taitaa lopulta olla, kuinka kukin lukija tarinan kokee.
-
En tiedä milloin tämä piirtäjien ruotiminen on saanut alkunsa,mutta varmasti sillä on ollut merkitystä kuvittajien nykyiseen tasoon. Ainakin Willerien kuvallinen taso on noussut. Käsikirjoituksien kanssa käynyt hieman ehkä päinvastoin. Hyvä piirtäjä tekee vaatimattomastakin tarinasta luettavan,mutta mestariteosta on vaikea saada aikaan ilman kunnon kässäriä.
Aikoinaan Bonelli kirjoitti Letterille juuri hänelle sopivia tarinoita,kun taas Galeppin ja Nicolon jutut poikkesivat niistä melkolailla. Letteri ei alunperinkään lähtenyt matkimaan Galeppia. Nicolo sensijaan ammensi Galeppilta vähän kaiken. Naisten vaatetus,hiukset ja tyyli olivat kuin Galeppia parhaimmillaan.
Oppipojasta kehittyi kelpo piirtäjä,vaikkei tähän mielipiteeseen kaikki yhdykään.
En muista,koska Ticci astui remmiin. Hänen kuvittamansa tarinan "kaukomaille" luin juuri uudelleen. Samoin Letterin "Shanghai ladyn" . Kumpikin 80-luvun klassikoita,joiden siivet kyllä kantavat hyvin 2000-luvulla. :)
-
En muista,koska Ticci astui remmiin. Hänen kuvittamansa tarinan "kaukomaille" luin juuri uudelleen. Samoin Letterin "Shanghai ladyn" . Kumpikin 80-luvun klassikoita,joiden siivet kyllä kantavat hyvin 2000-luvulla. :)
Itse kääntäisin asetelman toisinpäin ja pohtisin, miten 2000-luvun tarinoiden siivet kantavat 80-luvun tarinoiden siivellä :)
-
En muista,koska Ticci astui remmiin. Hänen kuvittamansa tarinan "kaukomaille" luin juuri uudelleen. Samoin Letterin "Shanghai ladyn" . Kumpikin 80-luvun klassikoita,joiden siivet kyllä kantavat hyvin 2000-luvulla. :)
Letteri astui remmiin kaiketi 1965, jolloin hänen ensimmäinen tarinansa julkaistiin. Ticci vuonna 1969, jolloin Apassien maa julkaistiin italiassa.
-
En tiennyt Ticcin aloittaneen noin aikaisin. "Apassien maan" oli joku Tex-faneista rankannut aika korkealle,ellen aivan väärin muista. Taisit olla peräti sinä,Wade.
Ehkä voi olla hieman perää siinä,että nyt ratsastetaan 70-80 lukujen hyvien tarinoiden siivellä,mutta kun hyvä perusta on aikoinaan tehty,niin kyllä sen varaan voi huoletta hieman laskeakin. Lisäksi kyllä 2000-luvun maxeissa on ollut joitakin aika hyviä tarinoita hyvien kuvittajien toteuttamina,joten eipä ole valittamista.
-
En tiennyt Ticcin aloittaneen noin aikaisin. "Apassien maan" oli joku Tex-faneista rankannut aika korkealle,ellen aivan väärin muista. Taisit olla peräti sinä,Wade.
Mun mielestä se on paras Tex ikinä. Eikä huono ole heti perään ilmestynyt kenraali Arlington-tarinakaan.
-
Eikös Ticcin ensimmäinen tarina ollut Yellow Creekin verilöyly, vuosimallia 1967?
Nyt voisi muuten olla kiinnostavaa pyöräyttää ympäri ketjun otsikko ja kysyä, kuinka pitkään maestro Ticci vielä jaksaa? Hän on nyt 66-vuotias eli oikeastaan jo uransa ehtoopuolella, ja lisäksi vanhojen Tex-kuvittajien viimeinen mohikaani. Kun katsellaan muutamien hänen kollegoidensa esiripun heilahduksia, niin esim. Galep lopetti Texin piirtämisen 77-vuotiaana, Letteri 80-vuotiaana ja Fusco 78-vuotiaana (jos ei pyörrä lopettamispäätöstään). Mitä tekee Ticci, jatkaako hamaan loppuun vai malttaako jäädä eläkkeelle?
Itse toivoisin, että Ticci lopettaisi uransa tyylillä, eikä lähtisi Tex-tallista saappaat edellä. Piirtäisi vielä jokusen vuoden, kävisi vaikka leikkauttamassa silmänsä ja tekisi sitten huikean jäähyväistarinansa, mieluiten sellaisen pitkän, Ticcille räätälöidyn käsikirjoituksen pohjalta. Maestro panostaisi siihen, että piirtäisi käsi vakaana, yhtään hätiköimättä ja huolellisesti (erityisesti henkilöt ja taustat). Ja kunniakkaan lopputuloksen myötä, ei muuta kuin arrivederci!
-
Olet aivan oikeassa. Ticcin eka tarina tuli 1967. Suomessa se tosin julkaistiin toisena.
Suunnilleen noin minä toivoin myös Letterin tekevän, mutta eipä tehnyt. Mielestäni Mestarin paluuseen olisi ollut hänen hyvä lopettaa.
-
Olet aivan oikeassa. Ticcin eka tarina tuli 1967. Suomessa se tosin julkaistiin toisena.
Onkos Yellow Creekin verilöyly se jossa on se hullu Arlington, jonka intiaanivaimo sitten retuuttaa kuoliaaksi?
-
Ei ikä sinällään ole este. Will Eisner oli 87 vuotias ja ennen tuonelan kustantamoon siirtymistä piirsi/maalasi mitä halusi ja mitä muut haluaisivat mutta eivät osaa.
John Severin jatkaa vaikka täyttää tässä kuussa 85.
Eli eiköhän vuosia ja sivuja ole jäljellä Ticcilläkin.
-
Ei ikä sinällään ole este.
Ei varmaan, mutta Tex Willerin historiassa on nähty raadollisiakin esimerkkejä päinvastaisesta. Ei vain ole kivaa nähdä suosikkiensa tason riutuvan riutumistaan, kun jossain vaiheessa kädet rupeavat tärisemään liikaa. No, eiköhän Ticci jatka piirtämistä vielä vuosia, mutta toivon todella, ettei hän lopulta koe juuri esim. Galepin tai Letterin kohtaloa.
-
Onkos Yellow Creekin verilöyly se jossa on se hullu Arlington, jonka intiaanivaimo sitten retuuttaa kuoliaaksi?
Juuri se tarina! Tarinassa on selviä lainauksia historiallisista tapahtumista, varsinkin siitä, kun Mustan Kattilan rauhallinen talvileiri tuhottiin. Musta Kattila heilutti isoa jenkkilippua sotilaiden hyökätessä. Ja sama tapahtu tässä tarinassa. Vain nimet on vaihdettu.
-
En tiennyt Ticcin aloittaneen noin aikaisin. "Apassien maan" oli joku Tex-faneista rankannut aika korkealle,ellen aivan väärin muista. Taisit olla peräti sinä,Wade.
Ja minä sijoitin sen top-30 Tex tarinalistaani myös, sillä sehän on sitäpäitsi todella hyvä tarina. Etenkin loppu. Samoin se "Yellow Creekin verilöyly"
Upeaa Ticciä.
-
Luin justiin tarinan Keltainen koira, joka ilmestyi Texissä 1981. Jummi, kun on Ticciltä mahtavaa piirrosta. Kyse siinä on lähinnä intiaanisodasta. Tarinassa on uteja, hualpaita ja tietenkin navajoja. Kaikki intiaanit erottuvat hienosti toisistaan ja vaikuttavat ennen kaikkea erittäin realistisilta. Aivan upeaa intiaanikuvausta! Väkisinkin sitä vertaa hualpai-intiaanien puolesta Galepin Mefistotarinoihin ja Fuscon piirtämään smaragditoteemiin (ilmestyi 1975), jossa oli myös hualpaita. Galepin hualpait näyttävät suunnilleen samalta, mutta Fuscon hualpait ovat tyystin erilaisia. Kyseessähän oli Fuscon ensimmäinen tarina, ja tuntuu, että hänelle riitti tuolloin sulka päähän, ja kas, siinä on intiaani. Sittemmin Fusco on kehittynyt intiaanien piirtäjänä.
Keltainen koira -tarinalle on muuten tulossa jatkoa Nizzin kirjoittamana, en tiedä kenen kuvittamana. Alkuperäisessä tarinassahan pääroistot jäivät melkein kaikki eloon!
-
Keltainen koira -tarinalle on muuten tulossa jatkoa Nizzin kirjoittamana, en tiedä kenen kuvittamana. Alkuperäisessä tarinassahan pääroistot jäivät melkein kaikki eloon!
Nizzi se vaan jaksaa kirjoitella noita jatko-osia vanhoille tarinoille..Vaikka kuinka monta jo kirjoittanut! Ainaki nopeesti tulee mieleen mefisto, mestari, musta tiikeri, kapteeni mustaparta (drake) ja monet muut.. Onhan se tietysti mukava, että joku haluaa palautella vanhoja "hyviä" aikoja mieliin! En pane pahakseni!
-
Juu, kyllä Keltainen Koira on tervetullut!
Ai niin, !****** * *******!
-
Juu, kyllä Keltainen Koira on tervetullut!
...Ja Ticcin piirtämänä!
Ai niin, !****** * *******!
Mrrh! :P
-
Nimenomaan Ticcin kynästä!
-
Oiskos kiva saada luettavaksi Ticcin parhaat isossa koossa?
Jopa Giraud voisi hieman vavista jalustallaan.
-
Oiskos kiva saada luettavaksi Ticcin parhaat isossa koossa?
Jopa Giraud voisi hieman vavista jalustallaan.
Olis. Tosin Ticcin yksi hyvä tarinahan tuli jo isona (Pudonnut Kaeblo) ja kaikki Ticcin sarjat löytyy hyllyssä. Kyllä siinä vapisee Giraud
-
On vai?? Silloinhan Wade omistaa myös nuo harvinaiset novellit :D
No ei tosi. Tajusin kyllä mitä tarkoitit ;D
-
On vai?? Silloinhan Wade omistaa myös nuo harvinaiset novellit :D
No ei tosi. Tajusin kyllä mitä tarkoitit ;D
No oikeastaan ei vielä. Kyllähän Wadelta löytyy usein vähän etukäteen noita lehtiä (vrt. uusin Blueberry), joka ei johdu siitä, että hän olisi kustantajien suosikkijätkä, vaan siitä, että hän on sisällöntuottaja ja tuottaa siitä sisältöä
-
Niimpä vaan vähän vaikeahko on sitä hankkia jos sitä ei ole vielä painettu ;D. Ellei hanki sitten originaaleja yksittäisiä ja se on vaikeeta se...
-
Mutta ei mahdotonta ;).
-
On vai?? Silloinhan Wade omistaa myös nuo harvinaiset novellit :D
No ei tosi. Tajusin kyllä mitä tarkoitit ;D
En malta olla leuhkaisematta, että hyllyssä (tai ei hyllyssä, mutta arkistossa) on nyt Ticcin nämä novellit, samoin kuin Civin, että myöskin Galepin. Kaikki matsku (paitsi Letterin kokopitkä tarina) Kuumiksesta on minulla.
Eikä ollut mahdotonta hankkia, varsinkaan kun ne eivät ole konkreettisena versiona, vaan digikamana. Mutta on kuitenkin.
-
Nyt vielä ehtii leuhkia. Parin viikon kuluttua ne ovat hyvällä säkällä meidän kaikkien hyllyissä.
-
Nyt vielä ehtii leuhkia. Parin viikon kuluttua ne ovat hyvällä säkällä meidän kaikkien hyllyissä.
Niinpä, siksipä leuhkin nyt.
Tosin Jannen rinnalla kalpenee kuka tahansa, kun näistä on kysymys. Ilman tätä miestä (onpa yksi toinenkin ansioilla tässä) ei käsittääkseni Suomesta löytyisi noita 'harvinaisia' kappaleita, eikä kai nähtäisi Kuumiksessakaan, jos sitä edes tulisi.
Yksi toinen, koitan pistää huomenna Jarlan postiin (en koko Jarlaa, vain ainoastaan hänen tuotantonsa yhden hedelmän, Subutexin)
-
Missä yhteydessä novellit on alunperin Italiassa julkaistu? Ovatko ne jotain epävirallisia julkaisuja, tilaajalahjoja vai jotain Bonellien tuntemattomia oikkuja? Kun katselin illan ratoksi hieman novellien julkaisuajankohtia, niin eka on tullut jo vuonna 1951, seuraava vasta 1986, sitten kaksi vuonna 1992, 1995 ja viimeisin 1998. Eli ei mitään logiikkaa havaittavissa. Tai sitten vain olen hyvää vauhtia sokeutumassa.
-
Ei niissä mitään logiikkaa olekaan. Tuo eka osa julkaistiin Italian liuskoissa pieni pala kerrallaan niin, että lopulta muodostui yhtenäinen tarina. Olen kuullut, että Italiassa monet leikkasivat nämä pätkät liuskoista irti ja liimasivat vihkoon, josta tarina oli helposti luettavissa. Tämän jälkeen se on julkaistu useasti erilaisina erikoisjulkaisuina.
Kummallinen buumi alkoi 80-luvulla, kun noita novelleja putkahti epätasaisen tasaisesti aika monta ja aivan kummallisissa julkaisuissa. Suurimmalla osalla ei ollut mitään tekemistä Bonellin firman kanssa, mutta olettaisin, että ilman setä-Sergion lupaa niitä ei olisi voinut tehdä. Ja uusiksi niitäkin on julkaistu aina silloin tällöin yleensä mustavalkoisena, mutta joihinkin saatiin väritkin loihdittua jossain vaiheessa. Aika monen novellin tekijä oli Ticci, joka halusi 90-luvulla huseerata vähän vapaammin.
Nyt on kohta kymmenen vuotta kulunut edellisestä novellista. Ei niiden tehtailua ole lopullisesti lopettu, mutta ilmeisesti hyvää tilaisuutta kenellekään ei ole vähään aikaan tullut. Ehkäpä jonkinlainen rysäys taas jossain vaiheessa tulee.
UBC:n sivuilla oli vuosi sitten mainio aprillipila, johon minä lankesin täydellisesti. Sergio Bonelli Editorelta oli muka tulossa melkoinen novellikooste, jossa tekijöinä vieraileviakin tähtiä tyyliin Manara ja Giraud. Se olikin liian hyvää ollakseen totta. Mainittakoon sekin, että pari italialaista tuttuani on meille kateellisia tästä novellikoosteesta, koska heillä ei ole vastaavaa. Kerran näinkin päin!
-
Muchas gracias, Janne! Nyt tämä kimurantti kuvio selkeni minullekin. Ainakin hieman, kai.
Näköjään on pari Storie Breviä käsikirjoittanut myös vanha ystävämme Nolitta. Kiinnostavaa luettavaa varmaan tulossa siltäkin rintamalta. Ja sietääkin ulkomaalaisten olla taas kateellisia meille tämän julkaisun suhteen. Totisesti.
-
Uutta tietoa Alfio Ticcin osuudesta veljensä piirrostöihin. Alfio on tussannut kaikki tarinat, joissa hän on veljeään avustanut.
-
Tuli luettua Ticcin "Kadonnut Pueblo". Tarina ei ollut hassumpi, mutta mielestäni Ticcin taide istuu paremmin pienempään kokoon. No, niin tai näin. Kyllä tämä Albumien kärkipäähän menee, joskaan kaikkia en ole lukenut. Parhaassa iskussa Ticci oli taiteilijana 70-80 luvuilla.
-
Etusivulla julkaistu kolumni, tai pakina keskustelun otsikolla. Kommentteja.
-
Teksti ei olisi osunutkaan silmään ilman vinkkausta.
Henkilökohtaisuuden mukaan ottaminen toi kolumniin syvyyttä. Sitä ei pidä ymmärtää kuitenkaan siten, että Ticcistä pitäisi aina olla jotain mieltä, varsinkaan joko/tai -mentaliteetilla. Kyseessä on kuitenkin piirtäjä, joka kuuluu eittämättä Texin historian peruspilareihin yhdessä Galepin ja Letterin kanssa. Huolimatta siitä, pitääkö piirtämisjäljestä vai ei tai siitä, sijoittuuko Ticci nyt henkilökohtaisissa rankingeissa viiden parhaan joukkoon vai ei.
Subjektiivisuus eli tässä tapauksessa Ticcin ylistyslaulu ei mennyt liiallisuuksiin. Ja kyllä, minäkin olen ihan innoissani Puhvelisotilaista ja toivon suuresti, että tarina päätetään yhtä hyvällä tyylillä kuin se on aloitettukin. Ticcistä se ei jää kiinni. Nizzi on päästänyt juonen lopun välillä lopahtamaan, mutta luotan puhvelitarinassa tarinantekijään, eli Boselliin kuin vuoreen.
Kiitos vain näppäimistön naputuksesta Wade, kyllä noita aina jaksaa lukea.
-
Ensi viikolla taitaa ilmestyäkin Texi 11/2008 ja lisää Ticcia ;D
Voisi ottaa urakaksi, että puolikkaan tai yhden texin päivävauhtia lukisi kaikki Ticcin piirtämät seikkailut...
-
Timo vinkkasi länkkäriseuralaisille tästä:
http://bwesterncowboycomics.googlepages.com/
Mutta kyllä täälläkin innokkaita lienee. Eli siellä on ladattavissa runsaasti lännensarjakuvia, mukana mm. Gunsmoke ja Have gun, Will Travel. Näiden tekijöinä mm. Alberto Giolitti apunaan muuan Giovanni Ticci (ei kuitenkaan ihan kaikissa numeroissa).
En tiedä onko lataaminen laitonta vaiko eikö, joten kukin toimikoon lailliseksi luulemallaan/tietämällään tavallaan. Ja lainoppineet voivat toki neuvoa täälläkin.
-
GIOVANNI TICCI VIDEO,
Löysin netistä tämän ainakin minulle tärkeän videon maestro Giovanni Ticcistä. On muuten mielenkiintoista todeta eräs seikka Giovanni Ticcin tavasta tehdä sarjakuvaa. Hän käyttää melkein aina samanlaista ruutu jakoa, joka välillä on täysin yllätyksetöntä ja yksitoikkoista. Minä ainakaan en ole koskaan nähnyt, että hän käyttäisi erilaista ja erikokoisia ruutuja sarjakuvissaan. Melkein aina sama ruutujako toistuu joka sarjakuva sivussa.
Mutta muuten hän on yksi parhaista piirtäjistä Alberto Giolittin kanssa. Ja tosi makeaa, että Traaginen risti ilmestyy speciaalina Suomessa. Kiitoset kaikille asianosaisille. Minä ainakin toivon, että se painettaisiin hyvistä originaaleista ja hyvälle, hieman kiiltävä pintaiselle paperille, jotta kaikki hienot yksityiskohdat ja viivat tulisivat näkyviin. Nimittäin karhea paperi syö mustetta aivan eritavalla kuin hieman kiiltävä pintaisempi jolloin kuvista pieni prosentti katoaa jos käyttää karheata paperia.
http://www.youtube.com/watch?v=WEDRdJe-dVQ
Ja Jannelle kysymys.... tiedätkö mitä kirjoja tuossa videossa selaillaan?
-
Löysin netistä tämän ainakin minulle tärkeän videon maestro Giovanni Ticcistä. On muuten mielenkiintoista todeta eräs seikka Giovanni Ticcin tavasta tehdä sarjakuvaa. Hän käyttää melkein aina samanlaista ruutu jakoa, joka välillä on täysin yllätyksetöntä ja yksitoikkoista.
Kiitos videolinkistä. Muutkin Tex-piirtäjät käyttävät jatkuvasti samaa ruutujakoa/kokoa, esim. Ortiz. Varmasti se nopeuttaa työskentelyä, jos ruudut tehdään jollakin sapluunalla tai vielä helpompi, jos ne on jo valmiiksi paperilla. Miten lie tekevät.
-
En tunnistanut kirjoja. Kansi ei näkynyt kunnolla. Ainakaan minulla ei noita opuksia ole.
Jos en ihan väärin muista, niin eikö Ticcillä ole joskus ollut ainakin yksi koko sivun ruutu, joten ei se kuvitus ihan monotonista ole. Samoin Ortizilla oli ainakin tarinassa "Juna Redvilleen" hienoja ruutukokeiluja.
Pistin tuosta videolta merkille, että vanha kunnon Ticci on kessuttelija. Jos ikää alkaa olla mittarissa pian 70 ja röökiä menee, niin kovin pitää uraa ei voi enää ennustaa. Ylipaino-ongelmasta mestari sentään ei tunnu kärsivän :).
-
Minusta ruutujako ei ole tärkeä. Tärkeämpää on se, mitä siellä ruutujen sisällä on.
Rajaukset, kuvakulmat, sommittelu saavat aikaan monotonisen vaikutelman tai sitten ei. Ihan sama mikä se ruutujako on.
Ticcistä on juuri ilmestynyt tämmöinen (http://texwillerblog.com/wordpress/wp-content/uploads/2010/10/Giovanni-TICCI-um-americano-para-Tex.jpg) teos. Pistin tilaukseen. En ymmärrä italiaa, joten toivottavasti kirjassa on paljon kuvia!
-
Minusta ruutujako ei ole tärkeä. Tärkeämpää on se, mitä siellä ruutujen sisällä on.
Rajaukset, kuvakulmat, sommittelu saavat aikaan monotonisen vaikutelman tai sitten ei. Ihan sama mikä se ruutujako on.
Ei sillä olekaan juurikaan merkitystä Willerissä, jossa yleensä edetään tasaisen tappavaa tahtia 5-6 ruutua per sivu. Aina ruudun sisältö on tärkeämpi kuin muoto.
Laitan tässä kuitenkin yhden esimerkin Yksinäinen kostaja -tarinasta. Siinä on käytetty yhdellä sivulla 8 ruutua kuvaamaan pudotusta joten tulee tunne, että putoaminen kestää kauan. Edit: poistettu aiheeseen liittymätöntä tekstiä.
-
Kubert osaa asiansa.
-
Tilasin juuri eilen Akateemisen kirjakaupan kautta uuden Giovanni Ticcistä kertovan kirjan, joka on ilmestynyt hiljattain Italiassa. Toivottavasti kirjassa on enemmän kuvia kuin tekstii.
-
Mun kannatti käydä eilen kahvilatapaamisessa.
Siellä sain Orjanilta vinkin kyseisestä Ticci-kirjasta. Kiitoksia vaan.
-
Ja minä taas saan kiittää Jannea (tex fanaatikko ja suurkuluttaja) siitä, että sain tietää kyseisestä kirjasta. Eikä ollut kovin kalliskaan. Toivottavasti kirjassa on paljon kivoja kuvia.
-
Akateemisen kauttako tuon (Ticcistä kertovan kirjan) saa tilattua. Siis marssitte kauppaan ja sanoitte, että tilatkaapa tuollainen, kits?
Jos se on niin helppoa, niin taidanpa minäkin kipaista tilaamaan omani.
-
Mä kirjauduin kustantajan sivuille ja tilasin sieltä.
Coniglio Editore
edit:
... sitähän ei vielä tiedä, mitä aarteita on Kvaakin joulukalenterin luukkujen takana...
-
Kaikista kaikkein kirjahan Ticcistä on tämä:
(http://img403.imageshack.us/img403/9948/senesefq8.gif)
Odotan kyllä tuota uutukaistakin innolla.
-
Asian eteen tein kovasti töitä että opuksen pystyin tilaamaan. Ja kova työpalkittiin. Ongelmana vaan on se, kun Italiasta tilaa, se on aika vaikeata. Monilta puuttuu siinneppäin kontaktit. Minä en olisi pystynyt tilaamaan kirjaa itse, jollei sattumoisin kirjasta olisi ollut olemassa ISBN tunnusta. Kirjakaupan edustaja sattumoisin löysi sellaisen. Muten olisi minun pitänyt turvautua muiden apuun jotka tilaavat ulkomailta.
Minun piti laittaa kvaakkiin ilmoitus siitä, että olisiko täällä halukkaita tekemään yhteistilausta kanssani. Koska olen kerran aikaisemmin kysynyt samaa erään toisen kirjan kohdalla ja innostus oli hyvin kuivaa ja nuivaa täällä. Joten päätin, etten kysele enään mitään keneltäkään. Mutta tein yhteistilauksen kuitenkin erään kvaakkilaisen kanssa. Ei muuta kuin odotellaan kirjaa.
Opuksessa on mm. värikuvia ,uistaakseni jopa 16 sivua. Kirja esiteltiin eräässä sarjakuva tapahtumassa ulkomailla tänä vuonna.
-
Nyt on tuo kirja luettu. Oli oikein hyvä opus, mutta ei siinä mitään ihmellistä uutta ollut. Itseäni kiinnosti eniten Ticcin ja Alberto Giolittin yhteistyö. Ticcin rooli on ollut vähän isompi, kuin esim. tuossa toisessa Ticci-kirjassa (kuva ylempänä) kerrottiin. Esim. laajat kuvat Ticci teki yleensä yksin ja Giolitti lähinnä tussasi kuvan etualalla olevat kasvot. Isoin rooli Ticcillä oli Turokeissa. Giolitti perusti työnsä tiukasti dokumentteihin mutta dinosauruksista ei kukaan ole ottanut valokuvia. Lopulta Giolitti tuskastui ja antoi Ticcille vapaat kädet. Giolitti ainoastaan tussasi Turokin ja Andarin kasvot, jotta sarjassa olisi näkyvissä hänen tunnistettava tyylinsä. Ticci pyrki parhaansa mukaan jäljittelemään Giolittin tyyliä.
Todettakoon nyt kuitenkin, että ehkä kirjassa vähän ylikorostetaan Ticcin osuutta. Sinä aikana, kun Ticci ja Giolitti tekivät yhteistyötä, Giolitti teki ihan yksin monta Turokin jaksoa. Giolitti piirsi Turokia yli 20 vuotta ja Ticci oli mukana vain muutaman vuoden. 1970-luvulla Giolittin avustajan roolin peri Angelo Todaro. Veikkaisinpa, että rooli on hänellä ollut samanlainen kuin Ticcillä.
Niille, jotka eivät pidä Ticcin nykytyylistä, on kirjassa ilosanoma. Sergio Bonelli on sanonut Ticcille, että hänen nykyiset piirustuksensa ovat kuin vanhoina aikoina. Pääsemme tämän väittämän pian itse arvioimaan seuraavan Texin ilmestyessä.
-
Sergio Bonelli on sanonut Ticcille, että hänen nykyiset piirustuksensa ovat kuin vanhoina aikoina. Pääsemme tämän väittämän pian itse arvioimaan seuraavan Texin ilmestyessä.
Siis suomalaisen normi-Texin?? N. kuukauden päästä?
Mainiota! Taas on elämässä jotain mitä odottaa.
-
Ikävä kyllä Giovanni Ticcillä ei ole paluuta uransa alkuvaiheiden loisteliaaseen tasoon. Viimeiset 10 vuotta hänen piirroksistaan on puuttunut sellainen tietynlainen taiteellisuus ja yksityiskohtaisuus. Ruohikot ja pusikot näyttävät tehdyn siten, että hieman kynää pyöritellään paperin päällä. Ja Tex hahmojen kasvoista puuttuu tieteynlaista ilmeikkyyttä tai jotain. Tämä selittyy varmasti luullakseni osaksi sillä, että onhan hänellä jo ikääkin senverran, että saattaa käsi jo hieman vapista näöstä puhumattakaan. Onhan sitä tietenkin silmälasit olemassa. Vai olisiko syynä se, että hänellä saattaa olla aika kova kiire piirtää jolloin ei ehdi syventyä tarkkoihin yksityiskohtiin tarpeeksi. Tai sitten yksinkertaisesti hänen tyylinsä on muuttunut hieman rennompaan suuntaan, kun vertaa noihin alkuaikojen mahtaviin tuotoksiin. Tussaajatkin ovat vaikuttaneet lopputulokseen.
Siitä huolimatta minulle Ticcin osuus Tex Willer kuvittajien repertuaalissa on äärettömän tärkeä. En jaksa kuin ihailla teoksia Luvattu maa, Coloradon kultaa ja Traaginen risti, Keltinen Koira jne.
Minullakin on tuo uusi Giovanni Ticcistä julkaistu kirja. Olen samaa mieltä Jannen kanssa kirjasta. Olen surffaillessani netissä törmännyt moniin tuossa kirjassa oleviin kuviin. Kiinnostavaa minulle olivat Alberto Giolittin Ja Giovanni Ticcin yhteiset valokuvaus poseeraus sessiot. Heillä oli kuvissa kaikki cowboy tamineet aseineen päällä. Sitten joku otti heistä valokuvia ja näitä valokuvia he molemmat sitten käytttivät lännenaiheisissa sarjakuvissaan malli eli referenssi kuvina. Hienoja kuvia.
Ainoa miinus minulle oli tuon kirjan liian pieni koko. Kirja oli sopivan hintainen kuitenkin.
-
Sitten joku otti heistä valokuvia
Giolittin vaimo.
-
Kannattaa muuten katsoa elokuva Miten vaimo murhataan. Siinä Jack lemmon esittää sarjakuvapiirtäjää ja metodinsa hän on ominut Giolittilta. Pöljä tarina, mutta on siinä hauskoja juttujakin.
-
Asian eteen tein kovasti töitä että opuksen pystyin tilaamaan. Ja kova työpalkittiin. Ongelmana vaan on se, kun Italiasta tilaa, se on aika vaikeata. Monilta puuttuu siinneppäin kontaktit.
Italiassa laitettiin pystyyn Amazon.it, joten "saapasmaan" tuotteiden hankkiminen on nyt helpottunut huomattavasti. :)
-
Italiassa laitettiin pystyyn Amazon.it, joten "saapasmaan" tuotteiden hankkiminen on nyt helpottunut huomattavasti. :)
No niinpäs onkin.
Sieltä löytyy jotain Edition prestige -Texejäkin, ranskaksi! Ilmeisesti kuitenkin Maxi Tex -formaatissa, mutta painoasu sitten priimaa tai jotain. Tuttu kansikuva...
Tex Maxi, Tome 9 : La piste des embuscades : Edition prestige (http://www.amazon.it/Tex-Maxi-embuscades-prestige-FUMETTI/dp/2353252346/ref=sr_1_6?ie=UTF8&qid=1297961782&sr=1-6)
-
Mielenkiintoinen logo tuossa patonki-Texissä.
-
Ainakin ihan sikamaisen hintainen. En ainakaan itse maksaisi maxista yli 20e.. Joku roti tarttis olla..
-
Tuo on ilmeisesti ranska-importti, kovissa kansissa ja väreissä.
Ainakin ihan sikamaisen hintainen. En ainakaan itse maksaisi maxista yli 20e.. Joku roti tarttis olla..
Eikös se Kubert-albumi maksanut Suomessa yli 30 euroa. :D
EDIT. Tarkistin - kk., mustavalkoinen, 21,6cm x 29,2cm x 2,5cm.
-
Tuo on ilmeisesti ranska-importti, kovissa kansissa ja väreissä.Eikös se Kubert-albumi maksanut Suomessa yli 30 euroa. :D
En ole täysin varma, mutta muistelisin ovh-hinnan olleen just alle kolmen kympin. Siis kovan provikan kirjakaupoissa alennettuina alle 25 euron...
-
En tiedä onko tätä jo jossakin ketjussa mainostettu, mutta Ticcin taidekirja pullahti juuri markkinoille.
http://shop.sergiobonelli.it/libri/2017/09/29/libro/giovanni-ticci-artbook-l-arte-di-giovanni-ticci-1001802/
Mamazonilla pikku alennuksella -
https://www.amazon.it/Larte-Giovanni-Ticci-Ediz-illustrata/dp/8869612058/ref=pd_sim_14_2?_encoding=UTF8&psc=1&refRID=ZDPW39XJ13SNY5CD5V8A
-
Tarinassa "kaukomaille" on parasta Ticciä. Erinomaisen hyvää kuvitusta!!
-
Posti toi Ticcin uuden taidekirjan. Upea on. Mukana pari kolme lyhäriä. Onkohan tuo S.Bonellin muistoa kunnioittava sivu julkaistu jossain aiemmin?
-
Mikäkohän olisi voinut olla Ticcin 70-luvun lopun tai 80-luvun alun tarina jossa Tex ja Kit seikkailivat pohjoisessa Kanadassa, oli lunta ja Winchester-karbiinit paukkuivat?
-
Joo tuo tarina on jäänyt minunkin mieleeni oisko ollut 70 luvun lopulla. Siinä taisi olla kysymys luihusta kauppiaasta joka nälkiinnytti intiaaneja ja Tex taitaa siinä painella koiravaljakollakin kiväärit paukkuen vai onko tuo jostain muusta tarinasta. piirrosjälki on täys kymppi. Pitää kaivaa tuo tarina esille jossain vaiheessa.
-
"Dakotojen sanoma" täyttäisi Texisen kuvauksen. Julkaistiin alunperin 70luvun puolessavälissä ja muistaakseni sijoittui Yhdysvaltoihin.
-
"Dakotojen sanoma" täyttäisi Texisen kuvauksen. Julkaistiin alunperin 70luvun puolessavälissä ja muistaakseni sijoittui Yhdysvaltoihin.
Kiitos! Olet varmaan oikeassa, mainitsin Kanadan vain koska oli lunta. Dakota kuulostaa tutulta.
Tuo jakso on näkyjään Kronikka 26:ssa, täytyy hankkia ihan nostalgian vuoksi.
-
Tuo jakso on näkyjään Kronikka 26:ssa, täytyy hankkia ihan nostalgian vuoksi.
#27 myös, tarina jatkuu siinä.
Tuli lukaistua eilen jälleen kerran, ja kuvitus on kyllä hienoa. Vaikka keltaisen metallin himoiset kalpeanaamat ei suinkaan ole mikään omaperäinen aihe tekseissä niin yritys näännyttää heimo nälkään ei niitä perinteisimpiä keinoja poistaa haittatekijät kuvioista.
Kyllähän tuossa todella lähellä Kanadaa ollaan, kiero intiaaniaasiamies majailee great fallsissa jossa lyötiin alkutahdit muutama vuosi tämän (Suomessa) ilmestymisen jälkeen erinomaiselle seikkailulle Kapinan liekkejä Kanadassa.
Hieno kertomus.
8]
-
Mistähän löytäisi listauksen kaikista Ticcin kuvittamista Tex-tarinoista Suomessa?
Vai tuleeko joltakulta ulkomuistista? :)
Edit.
Tästä lähtee jotain, mutta lista loppuu harmillisesti vuoteen 1998.
https://www.huvipuisto.net/tex/willersf.htm (https://www.huvipuisto.net/tex/willersf.htm)
-
Täällä olisi italiaksi:
https://www.sergiobonelli.it/sezioni/668/collaboratori668?idcanale=1&idcanalericerca=1,3&article=9342&tag_64=Tex&tag_6=Ticci%20Giovanni&sortElement=tag_2,true&page=1&sortDefault=false
-
Ticci on suosikkini. Sitten tulee Galep ja Fusco. Nämä ainakin noista vanhemman polven piirtäjistä. Letteri myös ok. Nicolòsta en teinipoikana tykännyt, mutta nyttemmin myös hän on ihan ok.
-
Ticci täyttää tänään jo 82 vuotta. Siinä mielessä poikkeuksellinen noista vanhan liiton jääristä, että olen tykänyt ihan täysillä hänen viimeisistäkin töistään, vaikka tyyli on vuosien saatossa moneen kertaan muuttunut. Ikävä kyllä tuskin saadaan enää kovin montaa tarinaa häneltä. Onnea maestrolle, mikäli hän sattuu lukemaan kvaakia!
-
Ticci täyttää tänään jo 82 vuotta. Siinä mielessä poikkeuksellinen noista vanhan liiton jääristä, että olen tykänyt ihan täysillä hänen viimeisistäkin töistään, vaikka tyyli on vuosien saatossa moneen kertaan muuttunut. Ikävä kyllä tuskin saadaan enää kovin montaa tarinaa häneltä. Onnea maestrolle, mikäli hän sattuu lukemaan kvaakia!
Olikos papalla tällä hetkellä tiedossa olevaa tarinaa työn alla?
-
Yksi tarina on työn alla, mutta maestrolla on silmäongelmia. En tiedä, onko hän vasta menossa, vai onko jo ollut, mutta joka tapauksessa uran jatko riippuu silmäleikkauksen onnistumisesta. Ilmeisesti se yksi tarina ainakin on tarkoitus puskea loppuun sakka, vaikka operaatiio ei toisikaan toivottua tulosta (ellei sitten tyystin sokeudu).
-
Giovanni Ticci on piirtämässä 220- sivuista tarinaa, jonka nimi toistaiseksi on "FUGA VERSO IL CONFINE".
Tarinasta vastaa tuttu nikkari Claudio Nizzi.
-
Giovanni Ticci on piirtämässä 220- sivuista tarinaa, jonka nimi toistaiseksi on "FUGA VERSO IL CONFINE".
Tarinasta vastaa tuttu nikkari Claudio Nizzi.
Hieno homma! Onhan Ticci se suosituin piirtäjä suurella osalla willeristeistä.
-
Loistavaa! :)
-
Mestari G. Ticcin komeaa ja jylhää kuvitusta Custer Texistä :)
-
Uutta Ticcia tulossa Suomessa 15-16/2024 :) Pitääpä lukea maestron aikaisempia Texejä! https://shop.sergiobonelli.it/tex/2024/06/06/albo/la-collera-di-falco-giallo-1024734/ (https://shop.sergiobonelli.it/tex/2024/06/06/albo/la-collera-di-falco-giallo-1024734/)