Kvaak.fi - keskustelu
Sarjakuvamarkkinat => Tapahtumat, näyttelyt ja koulutus => : miia 26.09.2004 klo 21:51:04
-
Jos tiedättä että miten voisi alkaa sarajakuvanpiirtäjäksi?!niin sanokaa heti jos tiedätte.. :) :D
olisi hyvä tietää miten voisi päästä ;D
kiitos jo etukäteen
-
Ensin harjoittelet kuin hullu ja sitten ehkä suhteilla pääset piirtämään jotain jonnekin alihintaan.
No, tämä oli tämmöinen pessimistinen näkemys asiasta.
;)
-
Eikö ne opinto-ohjaajat enää mitn kerro koulussa? No, kuule, ensin käyt peruskoulun loppuun ja sitten haet ammattikouluun 3,5 - vuotiselle levyseppä-hitsaaja-sarjakuvanpiirtäjä-linjalle. Opiskelet ahkerasti ja diploomin ja amisviikset sekä Hankkijan lippalakin päähäsi saatuasi ryhdyt etsimään avoimia sarjakuvanpiirtäjän paikkoja kuntien- ja valtionhallinnosta.
Tietenkin voit yksityisellekin mennä sarjakuvia piirtämään, mutta riski on suurempi kun taas valtion sarjakuva taas on pitkä ja kapea. Jos ihan yksityis yrittäjäksi meinaat niin pitää käydä lisää kursseja joilla opetetaan lisää verotuksesta ja laveerauksesta ym.
-
Päästä?
"Sarjakuvan piirtäminen on vaikea ammatti, varsinkin aloittelijoille. Monet ovat kutsutut, mutta harvat valitut. Meidän päivinämme nuorisolta vaaditaan..." Sainpas lopultakin lainata tätä! ;D
No, jos olisit kysynyt, miten ryhtyä, olis vastaus ollu helppo. Sen kun ryhtyy.
Mutta minne pitäs päästä? Paikallislehteen? Disneylle? Apu-lehteen? Eri julkaisukanavilla on korkeampi kynnys kuin toisilla. Piirrät ja harjottelet ja tarjoat töitäs.
Timo
-
Piirrät ja harjottelet ja tarjoat töitäs.
Timoron tekstistä löytyi avainsanat. Perään voisi vielä kirjoittaa, että: "Kun olet tehnyt kaiken tämän niin tee se taas uudestaan ja uudestaan ja uudestaan ja..."
Tsemppiä yritykseen!
8)
-
"Sarjakuvan piirtäminen on vaikea ammatti, varsinkin aloittelijoille. Monet ovat kutsutut, mutta harvat valitut. Meidän päivinämme nuorisolta vaaditaan..." Sainpas lopultakin lainata tätä! ;D
Mä olisin halunnut lainata sitä, EPISTÄ >:(
-
Simply but pimply, eli lyhyestä virsi kaunis: Piirrä PALJON!
-
Piirrät ja harjottelet ja tarjoat töitäs.
Timoron tekstistä löytyi avainsanat. Perään voisi vielä kirjoittaa, että: "Kun olet tehnyt kaiken tämän niin tee se taas uudestaan ja uudestaan ja uudestaan ja..."
... ja jos ei sittenkään vielä onnistu, niin piirustelun jättäminen pelkäksi harrastukseksi ja ehkä johonkin toiseen ammattiin suuntautuminen voisi olla myös harkitsemisen arvoinen. Sinnikkyys on yksi tärkeä seikka jyviä ja akanoita karsittaessa, mutta liika sinnikkyys ja erityisesti aiheeton ja katteeton sellainen on vain sulaa jääräpäisyyttä ja hulluutta. Ei seinään kannata jatkuvasti omaa päätään lyödä, jos seinä ei osoita vähäisintäkään taipumisen ja murtumisen merkkejä... Älä siis tao rautaa, joka ei ole kuuma.
-
Asiallinen vastaus löytyy yllättäen työvoimahallinnon sivulta!
http://www.mol.fi/webammatti.cgi?ammattialanumero=071&kieli=00
...minusta yksi suomalaisen, sisäänpäinlämpiävän sarjakuva-alan erikoisuuksia on taajaan hoettu, hokijoidensa päässä jo todeksi muuttunut mantra, jonka mukaan sarjakuvalla ei elä. Ts. sarjakuva ei ole oikea ammatti; ts. sarjakuva-alalla ei voida /tarvitse maksaa oikeita palkkoja tehdystä työstä; ts. hommia tehdään o.t.o., ts. ei ammattimaisesti; ts. homma on amatöörimäistä.
Kuitenkin monilla sarjakuvapiirtäjillä on graafikkotausta. Muistaakseni TaiKissa ja vähän Muotsikassakin opetetaan tuota asiakaslähtöisyyttäkin. Eli ehkäpä joskus vika on siinäkin ettei tehdä riittävän "hyvää" sarjakuvaa. Suurin ongelma kyllä varmasti on edelleen markkinointi (tutkimusten mukaan suomalaisessa muotoilussa ylipäätäänkin). Ei voida olettaa että hyvä taiteilija olisi sitten vielä hyvä markkinoimaankin, ensin itseään ja sitten vielä sarjakuvaa yleensä.
Tietty itse nyt oon vähän jäävi puhumaan myyvästä sarjakuvasta kun teen vaan tällasia taidehommeleita. Valinta se on sekin. Sarjakuvan kentässä etenkin.
-
Liityn kuoroon, eli töitä pitää tehdä. Tuomolakin piirsi "muutaman" viivan ennen Viiviä ja Wagneria. Ja hiton hyviä töitä, mutta niitä harva muistaa. Olisi kokooma-albumin paikka, vink vink!
Säännöllisyys ja volyymi on kunnossa myös esim. Timo Mäkelällä ja Kari-vainaalla. Toki olivat ammattilaisia, mutta osoittavatpa sen, ettei yksi pilakuva tahi strippi onnistu takomaan ihmisten päähän nimeäsi. Ainakin sata pitää olla. 1000, 10 000...
Eli kun häröilee tarpeeksi tiuhaan, niin voipi olla, että se "oma juttu" tai "myyvä tuote" sieltä löytyy, itsestään. Minusta sillä ei kannata vaivata päätä turhan paljoa, piirtää vain sitä, mikä itsestä tuntuu hyvältä. Peruskivaa ideaa syntyy joka päivä, mutta kuningasideaa ehkä yksi kymmenessä vuodessa?
Kivaa on se, että joka ainoan piirretyn liuskan jälkeen on aina vähän parempi.
Ai niin, ja sitten vielä se yksi juttu. Ihan sama kuin musiikissa, jossa kannattaa -ja pitää- kuunnella muitakin: silmät auki ja vaikuteimuri päälle. Väkisin ei kannata kehitellä "uutta": sarjakuvan työkalusto on nyt jo niin rikas, että olemassaolevista jutuista pystyy ammentamaan vaikka mitä omille ensiaskeleille.
Terv. Janne Kuusinen, amatööri
PS. Sana "amatööri" tulee ranskasta. Sana tarkoittaa osapuilleen "Rakastaa sitä, mitä tekee".
-
vastaus löytyy yllättäen työvoimahallinnon sivulta!
Telajärven Ammatillinen Aikuiskoulutuskeskus
Koulutus Sarjakuva-alan perustutkinto
Kuvaus: Koulutuksen kohderyhmänä ovat alasta kiinnostuneet ja alalle haluavat henkilöt. Koulutuksen tavoitteena on täydentää ja uudistaa opiskelijoiden osaamista nykypäivän työelämätarpeita paremmin vastaavaksi ja luoda yhteistyösuhteita yrityksiin. Koulutus valmentaa sarjakuva-alan perustutkintoon (sarjakuvapiirtämisen koulutusohjelma). Tutkinto antaa laaja-alaiset perusvalmiudet sarjakuva-alan vaihteleviin työtehtäviin. Koulutuksen suorittanut selviytyy sarjakuvapiirtämisen yleisistä tehtävistä osittain itsenäisesti ja osittein työryhmässä muiden ammattityöntekijöiden ohjauksessa.
Lisätiedot
Koulutuksen tavoitteena on opiskelijan ammattitaidon kehittyminen siten, että hän saavuttaa ammatilliset perusvalmiudet sarjakuva-alalla toimimiseen. Päätavoitteena on sarjakuva-alan perustutkinnon suorittaminen.
Ennen varsinaisen koulutuksen alkua on 2 ov:n (70h) laajuinen jakso, jonka aikana suoritetaan ammattitaitokartoitukset ja käsitellään aikuisopiskeluun liittyviä asioita.
Näyttötutkintona suoritettavan sarjakuva-alan perustutkinnon koulutuksen osat ovat:
- Aloitusjakso ja HOPS 2 ov
- Piirtämisen perustaidot 20 ov
- Työvälineet 10 ov
- Hahmottelu 10 ov
- Tussaaminen 10 ov
- Piirtämistekniikka 20 ov
- Paperilaadut 5 ov
- Tietotekniikka 1 ov
- Työnhakukoulutus 1 ov
- Liikunta 2 ov
- Yrittäjyys 1 ov
- Työssäoppiminen 45 ov
Tarvittava pohjakoulutus: rippi- tai leikkikoulu.
-
Ja sit todellisessa maailmassa on kuvataidekoulujen yms. sarjakuvakurssit ja kesäleirit, Limingan Kansanopisto ja Muotoiluinstituutin erikoistumiskoulutuskurssi sellaisille joilla jo on joku tutkinto.
Perinteisesti alalle on kai tultu itseoppimalla. Monen tie on alkanut omakustanteista (esim. Jii Roikonen, Christer Nuutinen). Työtä, työtä ja työtä ja kun on julkaistu - vaikka omakustanteessakin - alkaa saada palautetta.
Mä olin vaan niin yllättynyt että työkkärin sivuilta löytyi noin paikkansapitävää ja ajantasalla olevaa tietoa.
Musta tää oli ihan asiallinen kysymys.
-
Musta tää oli ihan asiallinen kysymys.
Ei kysymyksessä vikaa ollutkaan. Ainoat tyhmät kysymykset ovat niitä joita ei koskaan esitetä.
Teki vain mieli hieman parodioida Työkkärin koulutusjärjestelmää, jossa on jos jonkinlaista "tehokkaan työnhakijan kurssia".
Itse asiassa tuskin kauheasti hämmästyisin jos jokin tuollainen kurssi oikeasti järjestettäisiinkin.
Muuten, en oikein usko viralliseen koulutukseen kulttuurin alalla. Kyllä ne lahjakkuudet tulevat esiin ilman koulutustakin jos ovat tullakseen, myöskään lahjattomasta tuskin saa mestaria vaikka millaisen ammattikoulutuksen järjestäisi. Ja keskinkertaisia tuhertelijoita on maailma täynnä jo muutenkin.
-
Joo, varmaan kysymys on asiallinen.
Mutta en millään halua antaa kauheen ruusuista kuvaa sarjakuvantekijän arjesta ja alalle "pääsemisestä".
"Monet ovat kutsutut, mutta harvat valitut."
Tarvitaan kauheasti työtä ja kauheasti onnea, mielestäni, jotta Suomessa voisi sarjakuvilla elättää itsensä ja vaikka vielä laiskan miehensäkin.
Mahdotonta se ei kuitenkaan ole.
Onhan kuussakin käyty.
-
No joo. Mut ei siellä sivuilla mitään kursseja mainostettukaan eikä elätelty illuusioita alan ruusuisuudesta. Ihan asiallisesti vaan esiteltiin ammatti, marginaalinen sellainen. Tekijöiden määrässä mitattuna. Vaikka onhan esim. Viivillä ja Wagnerilla enemmän yleisöä kuin vaikka monella kotimaisella animaatiolla, musiikkivideoista puhumattakaan. Että silleen näkyvää puuhaa.
Ei tietenkään lahjattomasta saa mestaria. Mutta en mä oikeen jaksa uskoa tollaseen "jalo villi" ja loppussa kiitos seisoo -romanttiseen taiteilijakäsitykseen nykymaailmassa. Mutta oonkin paatunut kyynikko.
Kouluissa on kiva lillua, tapaa (hyviäkin) tyyppejä ja on välineet käytössä ja opetetaan niitä käyttämään halutessaan. Mahdollisuushautomoita. Yleensä vaan sillon kouluaikana pitää keskittyä ahistumaan ja marisemaan miten vaikeeta on. Kunnes alkaa työelämä ja ymmärtää pitää päänsä kii.
Mutta opettajiahan tuleekin niistä jotka viihtyivät koulussa, joten koulu ei koskaan uudistu... :-[ (opetan itse - mutta en kyllä erityisen hyvin viihtynyt koulussa...)
-
...minusta yksi suomalaisen, sisäänpäinlämpiävän sarjakuva-alan erikoisuuksia on taajaan hoettu, hokijoidensa päässä jo todeksi muuttunut mantra, jonka mukaan sarjakuvalla ei elä.
Sama väite ihmetyttää meikäläistäkin.
Sarjakuvia piirtämällä on mahdollista tienata leipänsä ja mahdollisuudet siihen mielestäni paranevat koko ajan ja vaikkei se leipä leveää olisikaan , niin jotain painoarvoa on varmaan silläkin että saa tehdä sitä mistä pitää. Teoriassa omaan tahtiin vaikka kotonaan. Varsinaista etätyötä.
Muistakaa että koulutusta voi myös vaatia. Esim. kansalaisopistot suunnittelevat kurssinsa osin palautteen perusteella.
Pikkupaikkakunnallamme on joka lukukausi kansalaisopiston sarjakuvakurssi , lukiossa sarjakuvakurssi ja kesällä sarjakuvakerho.
Holle
-
Sarjakuvia piirtämällä on mahdollista tienata leipänsä ja mahdollisuudet siihen mielestäni paranevat koko ajan ja vaikkei se leipä leveää olisikaan , niin jotain painoarvoa on varmaan silläkin että saa tehdä sitä mistä pitää.
Hah! Monikohan täällä Kvaakissakin pörräävä elää sarjiksilla? Tai suomessa? Olisko kymmenen tyyppiä...
-
Puhutaanpa vanhoista markoista, se kun on tällaiselle ikämiehelle helpompaa kuin nämä eurot.
Jotta freelancer (=sarjakuvapiirtäjä) pääsisi 15 000 markan kuukausipalkkaan, hänen olisi tienattava vähintään 25 000 markkaa (tellit ja lellit, työhuoneen vuokra, loma-ajan palkka, tietokoneen kuolletukset, muut materiaalikulut).
Kuukaudessa on periaatteessa 20 työpäivää. Eli joka työpäivä pitää hankkia hieman yli 1000 markkaa. Yhden stripin hinta liikkunee siinä 300 mk - 1000 mk.
Tuolla 1000 mk per strippi riittäisi, että tekee yhden stripin ja hieman yli päivässä. Sillä hinnalla olisi mahdollista tienata elantonsa.
Mutta jos joutuu joka päivä tekemään kolmekin strippiä, niin laadun pitäminen vuosikausia sellaisena, että joku haluaa maksaakin piirtäjän tuotoksista, vaatii jo aikamoista lahjakkuutta ja terveyttäkin.
EDIT:poistin loput viestistäni. Tarpeetonta vertailua.
-
Jotta freelancer (=sarjakuvapiirtäjä) pääsisi 15 000 markan kuukausipalkkaan, hänen olisi tienattava vähintään 25 000 markkaa (tellit ja lellit, työhuoneen vuokra, loma-ajan palkka, tietokoneen kuolletukset, muut materiaalikulut).
Kuukaudessa on periaatteessa 20 työpäivää. Eli joka työpäivä pitää hankkia hieman yli 1000 markkaa. Yhden stripin hinta liikkunee siinä 300 mk - 1000 mk.
Tuolla 1000 mk per strippi riittäisi, että tekee yhden stripin ja hieman yli päivässä. Sillä hinnalla olisi mahdollista tienata elantonsa.
Itse olen pitänyt sellaista hintapolitiikkaa, että päivän työ on 340 euroa. Joku asiakas haluaa siihen hintaan monta strippiä, toinen vähemmän. Eli halvemmalla hinnalla tehdään nopeammin, kalliimmalla hitaammin ja kenties laadukkaammin.
Ja paskan latvat! Koko homma riippuu suoraan siitä, millä hinnalla suostuu elämäänsä elämään. Jotkut tarvitsevat 15 000 markan kuukausitulot, jotkut pärjäävät 5000 markalla, myös pääkaupunkiseudulla. Kysehän on ollut nimenomaan siitä, että elääkö sarjakuvia tekemällä vai ei. Jos työtön elää asumistuellä ja perustyöttömyyskorvauksella aivan leppoisasti, niin mihin ihmeeseen sitä 15 000 kuukausituloja tarvitaan? Ei peruseläminen ole kovinkaan kallista. Menot kasvavat tulojen tai idioottimaisen taloussuunnittelun myötä. Jotkut osaavat tämän paremmin kuin toiset ja ne, jotka eivät osaa, ovat juuri niitä, jotka nostavat jatkuvasti tapetille näitä "opiskelijat kituuttaa" ja "työtön ei tule toimeen Suomessa" -juttuja. Ei varmasti joku asunto- ja opintolainainen tulekaan, kakaroita ja autoa sun muuta omaavasta puhumattakaan, mutta en minä tuollaisessa elämäntilanteessa sarjakuvia piirtelisikään. Kaikki toimintahan pitää aina sovittaa elämäntilanteen mukaan. Jos on vaatimaton elämä ja vaatimattomat menot, niin ei niiden tulojenkaan tarvitse kummoset olla, jotta saa joka päivä mahdollisuuden elää...
En muutenkaan ymmärrä tuollaista 25 000 brutoista 15 000 nettoihin tippumista. Tellit ja lellit ovat ainoa pakollinen menoerä tuossa, siis minulla. Työn kustannukset tietenkin riippuvat paljon siitä, mistä vaatii maksua ja miten työtään haluaa tehdä. Valinnoista kiinni. Itselleni riittää vallan hyvin oma "työhuoneeni" kotona. En tarvitse erillistä ja kallista ulkoistettua toimistoa jostain kantakaupungin laidalta, saati keskemmältä. Minulla ei edes ole tarvetta vähentää tätä nykyistäkään työhuonetta verotuksessa. Eikä tarvetta vähentää mitään muutakaan. Sinänsä olen tässä mielessä idiootti, koska menetän rahaa, mutta sekin on lopulta niin suhteellista. Arvostan niin paljon vapautta, ettei sitä voi millään rahasummalla arvottaa eikä sille oikein voi laskea hintaakaan.
Mitä noihin työvälineiden kuolettamisiin ja materiaalikuluihin ja työhuoneen "vuokriin" tulee, itse olen täysin stressivapaa tuollaisista asioista, kun en kerran edes vähennä noita verotuksessa. Maksan toisin sanoen kaiken omasta pussistani. Sen voi ajatella ikään kuin omavastuu osuutena. Vähän kuin työmatkakustannukset, joita ei korvata, jos ne jäävät tietyn rajan alle. Minä en myöskään maksa itselleni loma-ajan palkkaa. Sellainen on aivan yliarvostettua tässä maassa ja synnyttää vain hemmoteltuja rutisijatyöläisiä. Se on jännä juttu, miten sitä elää ilman loma-ajan palkkojakin ja vieläpä leveästi, kun laittaa joka kuukausi 100 euroa (johon ei minun tapauksessani tarvita 15 000 mk:n nettotuloja) sivuun ja elää sitten sen lomakuukauden Indonesiassa tai Intiassa. Halpaa kuin mikä! Ja kylmin talvikin menee siinä sivussa trooppisessa lämmössä akkuja lataillen Suosittelen...
Ja sitä paitsi... kaiken tuon edellisen sisällyttäminen vaatimuksiinsa aiheuttaa vain hillitöntä paperityötä ja -sotkua. Kuten sanoin, valinnoista ja asenteesta kiinni. minusta on vaivalloisempaa pitää huolta siitä, että saan kaikki vähennykset ja sen sellaiset kaikesta, joka minulle virallisesti kuuluu. Äh... ei jaksa stressata, menköön omasta pussista. Ei se mun taloutta kaada, jos silloin tällöin ostan tietokoneen tai pari lehtiötä tai tussia tai pensseleitä omaan laskuun ilman vähennyksiä. Sen sijaan se vapauttaa paljon, kun ei tarvitse jatkuvasti laskeskella niitä vähennyksiä mihinkään.
Itse olen valinnut vapauden ja se tässä työssä tarkoittaa pitkälle sitä, mistä Hollekin jo mainitsi, eli että saa tehdä sitä mitä haluaa. Minulla on vapaus tehdä sitä, mitä haluan, milloin haluan ja miten haluan. Kuinka paljon sellaiselle vapaudelle haluaa antaa arvoa ja kuinka paljon siitä on valmis maksamaan, on tietenkin jokaisen ihmisen oma asia, mutta itse olen valmis maksamaan siitä niin paljon, kun se maksaa. Jos sellaisen mahdollistaminen maksaa puolet enemmän kuukausittaisesta palkasta kuin normaalilla työläisellä, niin olkoon sitten niin. Mitä ihmettä minä sillä ylijäävällä rahaosuudella teen, jos en saa tehdä sitä mitä haluan? Juon suruuni?
Elän tässä maailmassa asenteella, että rahaa tehdään, jotta sillä voisi hoitaa peruselämisensä ja välttämättömimmät tarpeensa. Minulle on ihan yksi lysti, miten paljon tai vähän sitä tulee, kunhan se riittää siihen. Tällä tarkoitan siis sitä, ettei minulle merkitse työn arvottaminen johonkin hintaluokkaan mitään. Toisin sanoen sitä, että jos joku katsoo, että sairaanhoitajan tai opettajan palkat ovat liian alhaiset, niin samassa tilanteessa minä siis tekisin sitä vaikka puolet halvemmallakin, jos se raha, mikä jää, riittää elämiseeni ja perustarpeitteni kattamiseen. Eli mitään sellaista "tämä palkka... kyllähän sillä elää, mutta se on liian vähän tästä työstä... se ei vastaa missään suhteessa tämän työn edellyttämiä vaatimuksia" -arvottamista minulla ei ole. Jos sillä elää, se riittää minulle. Minä tekisin tätä vaikka ilmaiseksi, jos siten tekemällä eläisi...
Tienaaminen ja siihen liittyvä työ on suoraan rinnastettavissa kivikauden pyynti- ja keräilytoimintaan. se on saalistamista. Elämän perustarpeiden tyydyttämisen varmistavaa energian käyttöä ja kanavoimista. En minä voi lähteä ajattelemaan niin, että jos en saa tavoittelemaani 15 000 markkaa käteen tästä työstä kuukaudessa, niin en sitä sitten tee. erityisestikään, jos se on asia, jota ehdottomasti elämässäni haluan tehdä. Miten se 9000 nettomarkkaa kuukaudessa samasta työstä on muka jotenkin huonompi kuin tuo 15 000 muuten, kuin että siitä puuttuu se 6000 markkaa? Molemmilla rahoilla elää aivan kivasti... Sama kuin kivikaudella olisi ajatellut, että en minä viitsi lähteä keräilemään noita marjoja, kun ei niitä kuitenkaan tule kori täyteen. Tai en minä jaksa juosta mammutin perässä kolmea päivää ja ehkä osua siihen keihäällä jos oikein onnistaa. Jos haluaa perheelleen ruokaa, ei sen hankkimiseen käytettyä aikaa voi arvottaa. Tai voi tietenkin, mutta ei siinä ole mitään järkeä.
Hengissä selviytymisestä ja seuraavan päivän näkemisestä elämässä on edelleen pohjimmiltaan kyse. Se on vain suurimmalta osalta jo aika lailla hämärtynyt. Jos minulle riittää 90 euron bruttotulot päivässä jopa varsin leveään elämiseen, niin minulle on aivan sama, meneekö minulla sen hankkimiseen kaksi tuntia vai 18 tuntia tällä kertaa. Joskus menee enemmän, joskus vähemmän. Tärkeintä minulle on se, että sopivan summan saa kerättyä kuukaudessa kasaan. Kaikkien tollaisten pikkuseikkojen (kuten, että tunnissa tai päivässä pitäisi tienata sen ja sen verran tai saada valmiiksi sen ja sen verran) miettiminen vain aiheuttaa turhaa stressiä, kun pitäisi ennemmin keskittyä elämästä ja työstään nauttimiseen. Jos vuokra vie puolet palkasta ja ruoka toisesta puolesta puolet ja loput laskut jäljelle jäävästä puolet ja lopuilla mahdollistetaan työn jatkaminen... ohhoh... kaikki män! Mitäs sitten? Sitähän varten se raha on. Menköön sitten kaikki. Mitä sitä turhia säästelemään...
Edit: Pienemmälläkin palkalla tullee toimeen, varsinkin jos asuu pääkaupunkiseudun ulkopuolella.
Itse kuitenkin haluaisin sarjakuvapiirtäjänä päästä ansiotasossa jonnekin journalistien keskiansion tienoille. Sarjakuvan tekeminen kun on omasta mielestäni sangen vaativaa työtä.
Sinäpä sen sanoit, mutta mielestäni voi myös tulla pääkaupunkiseudullakin. Se on valinnoista kiinni. Pääkaupunkiseudullakin voi valita vaikka mitä ja vaikuttaa omiin elämänkustannuksiinsa.
Ja tuossa lopussahan lopulta tulee se kommentti, joka tekee minun kommentoimisestani loppujen lopuksi turhan. Tulipahan silti kirjoitettua. ;D Eli omista valinnoista, mieltymyksistä ja vaatimuksistahan se lopulta on kiinni. Jos haluaa isommat ansiot, on mietittävä, miten ne voi saada. Jos sarjakuvia haluaa työkseen väsätä, on mietittävä vieläkin enemmän. Mutta mitä sarjakuvien tekemisen vaativuuteen tulee, se lienee ihan yksilöllinen mielipide- ja tulkintakysymys. Onhan se välillä vaativaa, mutta eikö se saisi olla? Ei elämän kuulukaan olla mitenkään erityisen helppoa. Minä saan osan elämäni jännityksestä ja mielekkyydestä juuri siitä, että se on vaativaa. Minä pidän sitä plussana, en miinuksena, eikä siitä tarvitse minulle mitään maksaa. Otan sen ennemmin haasteena vastaan. Se on vähän asenteestakin kiinni, kuinka paljon elämässään haluaa stressiä ottaa kannettavakseen...
-
Axuz tuossa jo vuodatteli mutta laitan kuitenkin aamuisen kommenttini jota en silloin saanut perille yhteysvian takia.
Tertsin laskelmat ovat aivan asialliset , mutta se mikä riittää elämiseen on ymmärrettävästi eri ihmisillä erilainen. Keskiansio Suomessa on reilu 12000 mk (2000e) , vaihtelee esim. asuinpaikasta riippuen. Itselleni riittäisi puolet tuosta. Työhuone ei ole aina välttämätön.
Huomaa myös että sarjan voi myydä vaikka tuhat kertaa l. strippi on arvokkaampi kuin käyttöoikeudesta saatava korvaus. Eikä tuo kertakorvauskaan pysähdy välttämättä tuohon 1000 markkaan .
Holle
-
Lainaus Axuzilta:
Miten se 9000 nettomarkkaa kuukaudessa samasta työstä on muka jotenkin huonompi kuin tuo 15 000 muuten, kuin että siitä puuttuu se 6000 markkaa?
Ei se ole huonommin, mutta mulle se ei riitä.
Totta, meillä on aika erilaiset tavat elää ja hyvä niin. ;D
----------------------------------------------------------------------
Huomaa myös että sarjan voi myydä vaikka tuhat kertaa l. strippi on arvokkaampi kuin käyttöoikeudesta saatava korvaus. Eikä tuo kertakorvauskaan pysähdy välttämättä tuohon 1000 markkaan .
Holle
Vastaus:
Mä olen tehnyt sellaista kamaa erikoislehtiin, että mahdoton kuvitellakaan myyvänsä johonkin muuhun lehteen.
Erittäin mukava kuulla, että maksavat vielä enemmän kuin tuon tonnin. Niin pitää ollakin!!
Nimim. Polkumyyntiä vastustava ;)
-
Vähennykset kannattaa muuten tehdä, vaikka miten "omasta pussista" sarjakuvantekijänä elelisi.
Olen itse huono ja hidas ko. hommassa; meni kokonainen päivä tänäkin vuonna veropaperiasioiden väsäämiseen, mutta lopulta sain pudotettua 3/4 mätkyistä vähennysten kautta pois.
Pitäsiköhän tämä siirtää ketjuun "Miten voisi elää sarjakuvapiirtäjänä", kai semmoinenkin on?
-
Perhana kun muistais tehdä kaikenlaiset vähennykset. Itse asiassa ammattimainen piirtäjä voi tulonvähennyksinä pitää kaikkia ostamiaan sarjakuvakirjoja (ammattikirjallisuutta) jne. Tietysti työvälineen ja semmoset. Vaan kun olen niin hutiloiva (tässäkin). Laitoin joitakin kuitteja johonkin talteen, vaan arvatkaa löysinkö niitä enää? Hah.
Timo
Olisin onnellinen jos saisin 2000 e kuussa nettona tai yhtään minään.
-
Luetaanko sarjakuvafestareilta mukaan ostetut lehdet verovähennyskelpoiseksi ammattikirjallisuudeksi? Se olisi aika kätevää ;D
-
Luetaanko sarjakuvafestareilta mukaan ostetut lehdet verovähennyskelpoiseksi ammattikirjallisuudeksi? Se olisi aika kätevää ;D
Se vähän riippuu... Jos olet palkattu (ei välttämättä palkittu ;D) kriitikko, luulen, että tuollainen saattaisi mennä verottajalle läpi. Esimerkki: Jos vaikka nyt Otto multipersoonamme kirjoittaisi kritiikkinsä vain kaupallisiin tai ylipäätään sellaisiin julkaisuihin, joista hän saisi joka kerta palkkion, luulisin, että työtänsä varten hankittu materiaali on hänelle verovähennyskelpoista. Tosin Otto taitaa saada lähes kaikki sarjakuvansa "kriitikonkappaleina" ilmaiseksi. Pääsääntöisestikin, jos kulu on suoraan linkitettävissä tuloon ja sen hankkimiseen, se on vähennyskelpoinen. Hieman hämärämmissä tapauksissa linkityksen osoittamisen tarve tulee entistä ilmeisemmäksi.
-
Ei se ole huonommin, mutta mulle se ei riitä.
Totta, meillä on aika erilaiset tavat elää ja hyvä niin. ;D
Juuri tästä oli kyse. Vähemmänkin riittää, mutta vain jollekin toiselle. Tietenkin, jos tarvitsee sen 15 000 markkaa nettona, niin sitten on pyrittävä siihen.
Huomaa myös että sarjan voi myydä vaikka tuhat kertaa l. strippi on arvokkaampi kuin käyttöoikeudesta saatava korvaus. Eikä tuo kertakorvauskaan pysähdy välttämättä tuohon 1000 markkaan .
Holle
Vastaus:
Mä olen tehnyt sellaista kamaa erikoislehtiin, että mahdoton kuvitellakaan myyvänsä johonkin muuhun lehteen.
Sama ongelma. Erikoisjulkaisuihin ja erikoistarkoituksiin räätälöityä matskua on paljon helpompi myydä ja markkinoida, mutta se jää yleensä sitten työn ensimmäiseksi ja viimeiseksi julkitulemiseksi. Tämä puolestaan aiheuttaa melkoisia paineita työn hinnoittelulle, joka taas voi lopulta vaikeuttaa työn markkinointia.
Erittäin mukava kuulla, että maksavat vielä enemmän kuin tuon tonnin. Niin pitää ollakin!!
Nimim. Polkumyyntiä vastustava ;)
Huh huh... Minähän painin aivan väärässä sarjassa! Täytyykin arvioida tämä juttu uudelleen. Odotan yhä sitä päivää, milloin itse pääsisin likimainkaan tuollaisia ansioita per yksittäinen työ, mutta ei kai se sitten niin mahdotonta ole, jos joku on jo niin tehnyt. Homma riippunee paljon asiakkaasta ja tämän maksukyvystä ja -halukkuudesta. Ei silti... mukavalta palkkiolta kuulostaa. Sellaiselta, että tuolla linjalla minun ei tarvitsisi tehdä kuin pari kolme kuukautta töitä vuodessa ja lopun aikaa voisin olla sitten vaikka siellä Intiassa... ;D Se jos mikä, olisi luksusta ja vapautta.
PS. Eräs ystäväni tienaa joka kasvukauden alku 30 000 euroa parissa kolmessa viikossa tekemällä pesimälinnustoinventointeja Natura-vesien äärellä. Siinä sitten vain kierrät lutakoita ja lasket ja kirjaat lintulajeja ja pesää kyhääviä pareja. Loppuvuonna ei sitten muuta tarvii enää tehdäkään. Eli eihän se ole tyhmä, joka pyytää, vaan joka maksaa. Jos Ministeriö haluaa maksaa 10 000 Euroa per alue, niin mikäs siinä... Verorahoistahan tuo vain on pois... Kelpaisi minullekin. 8)
-
Täytyy selvennykseksi vielä lisätä, että jos saa yli tuon tonnin per strippi, niin kyllä se mustakin TOSI hyvin.
Mutta hyvästä kannattaa maksaa. :)
EDIT: Viitaten Timon allaolevaan viestiin.
Mä oon ainakin puhunut koko ajan markoista.
Euroina se ois TOOOOSI!!!!!!!!!!!!!!! ;D hyvin ;)
-
Täsmennyksenä voi kai huomata että tuo tonni on sitä vanhaa rahaa eli 1000 mk, ei euroa. Eller va?
Luetaanko sarjakuvafestareilta mukaan ostetut lehdet verovähennyskelpoiseksi ammattikirjallisuudeksi?
Öh, varsinkin piirtäjän on hyvä seurata - kröhöm - alan trendejä ja kehitystä, haistella tuulia jne. ja kerätä joka ostoksesta kuitit talteen. En ole tosin muistanu mokomaa tehdä. :-[
Timo
Last edit: tämähän on väärässä paikassa, tämä koko topic, eikös tämä kuuluisi tuonne sarjakuvan tekemiseen?
-
Öh, varsinkin piirtäjän on hyvä seurata - kröhöm - alan trendejä ja kehitystä, haistella tuulia jne. ja kerätä joka ostoksesta kuitit talteen. En ole tosin muistanu mokomaa tehdä. :-[
Timo
Selvennykseksi vielä, että aikoinaan sain verovähennettyä ScottMcCloudin sarjakuvaoppikirjan... sitäkin sai kyllä kerran paperille selitellä, mutta läpi meni. Mut ei mene kaverit läpi, ellei teillä ole tuloja sarjakuvista. Mielellään säännöllistä sellaista.
Last edit: tämähän on väärässä paikassa, tämä koko topic, eikös tämä kuuluisi tuonne sarjakuvan tekemiseen?
Minunkin mielestä.
-
Täytyy selvennykseksi vielä lisätä, että jos saa yli tuon tonnin per strippi, niin kyllä se mustakin TOSI hyvin.
Siis tarkoitatko originaalia?
Ainakin Juba osaa ottaa hyvin rahaa stripeistään. Kertoi hinnan muistaakseni viime vuoden sarjisfestareilla, mutten nyt muista äkkiseltään numeroita.
Kaikki stripit jos myy tuohon tuhannen euron hintaan ja tekee sarjaa päivittäissanomalehteen tulee summaksi 6 strippiä viikossa á 1000... n. 303 000 euroa vuodessa :D
Puoletkin jos myisi niin eipä tarvitse piirtäjien enää Corollalla ajella.
-
Tarkoitin 170 euroo stripin julkaisuoikeuksista. Jos saa reippaasti sen yli , niin musta se on erittäin hyvin.
En tarkoittanut originaapiirroksen hintaa.
Oliko toi trolli?
-
Tjah, originaalien poismyynti keräijäin rasvaisiin näppeihin onkin sitten ihan eri juttu kuin julkaisuoikeuksien myynti. Kyllä hinnan pitääkin sitten olla sitä vastaava. Tosin, nimihän siinä on päätekijä. Kyllä vaikkapa tusinaluokan Batman-piirtäjien sivuja saa halvemmalla kun Millerin tuhrauksia. Sama pätee tietty Suomessa. Nimekäs tekijä, isompi hinta originaalista.
Timo
-
kyllähän sellainen sarjakuvasivu seinällä killumassa ois aika hieno.
vaan eipä oo ollu varaa hankkia...
-
Ainakin Juba osaa ottaa hyvin rahaa stripeistään. Kertoi hinnan muistaakseni viime vuoden sarjisfestareilla, mutten nyt muista äkkiseltään numeroita.
Koetas nyt Tompelo muistella! Mua kiinnostaa tämä tieto vallan vietävästi!
-
http://www.bookpalace.com/acatalog/Home_Jim_Holdaway_Art_329.html
168 taalaa Modesty Blaise -strippi. Siis originaali, ikiomaksi.
-
Ja paskan latvat! Eli omista valinnoista, mieltymyksistä ja vaatimuksistahan se lopulta on kiinni.
Koko homma riippuu suoraan siitä, että elää boheemina puliukkona bilsanlaitoksen pakastevirka takataskussa..
No sitähän minäkin olen aina sanonut :(
-
Ainakin Juba osaa ottaa hyvin rahaa stripeistään. Kertoi hinnan muistaakseni viime vuoden sarjisfestareilla, mutten nyt muista äkkiseltään numeroita.
Koetas nyt Tompelo muistella! Mua kiinnostaa tämä tieto vallan vietävästi!
On tuon joku muukin kuullut. Ja jos ei niin soitahan Turkkuseen ja kysy ;)
Jos vielä originaaleista, niin Barksin pelkistä lyijykynäluonnoksista saa pulittaa hirveitä summia. Epäsiistejäkin ovat ja niitä on liikkeelläkin ilmeisesti suuret määrät. En maksaisi vaikka olisikin rahaa :)
Edit: taas virheitä....
-
Sarjakuvan piirtäjäksi voi osallistua myös ilman kyniä. Riittää että omistaa hulppean kasan lego-palikoita ja digikameran pienen kuvan käsittelyohjelman kanssa. Lisäksi talvisin villasukat ovat hyvä asia, jos asunnossa vetää.
Ranskalainen yritteliäs kaveri, Baron Sat, on tällä konseptilla ollut ihailtavan hyvä. Tiedä sitten onko hänellä villasukkia. Asterix-albumeita ainakin!
http://baronsat.chez.tiscali.fr/pages16/p_asterix.html (http://baronsat.chez.tiscali.fr/pages16/p_asterix.html)
-
Legopalikoilla on myös kuvitettu Raamattua.
http://www.thebricktestament.com/
-
Legopalikoilla on myös kuvitettu Raamattua.
...sekä Iron Maidenia.
http://www.ironmaiden.com/legomaiden.htm
-
Legopalikoilla on myös kuvitettu Raamattua.
...sekä Iron Maidenia.
http://www.ironmaiden.com/legomaiden.htm
Hah :D Tuon tekijä on ilmiselvä nero! Up the irons! ;D
-
Ja paskan latvat! Eli omista valinnoista, mieltymyksistä ja vaatimuksistahan se lopulta on kiinni.
Koko homma riippuu suoraan siitä, että elää boheemina puliukkona bilsanlaitoksen pakastevirka takataskussa..
No sitähän minäkin olen aina sanonut :(
En tiedä, oliko tämä tarkoitettu sarkastiseksi vittuiluksi, mutta tosiasiahan on se, että minä en tee biologiaan liittyviä töitä, enkä välttämättä tule niitä tekemäänkään. Nyt puhuin vain sarjakuvien tekemisellä elämisestä...
-
En tiedä, oliko tämä tarkoitettu sarkastiseksi vittuiluksi,
Ei . Kunhan tiivistin. Jos jotain ymmärsin väärin, niin hämäläisenä jätän vastuun puhujalle.
Vahvistivat vaan nimimerkkinne takaa löytyvien tahojen kiihkomieliset vuodatukset käsitystäni sarjakuvailusta epävarmana kitkutteluna, jolla ei pidemmän päälle pysy hengissä.
Ja kitinän lupaan lopettaa sitten kun Pulttiboisin päättää ilmoitus
"Ohjelman tarjosi teille Kouvalainen ja Kenguru"
muokk..
Nyt puhuin vain sarjakuvien tekemisellä elämisestä...
Ettekä muuten puhunut:
PS. Eräs ystäväni tienaa joka kasvukauden alku 30 000 euroa parissa kolmessa viikossa tekemällä pesimälinnustoinventointeja Natura-vesien äärellä. Siinä sitten vain kierrät lutakoita ja lasket ja kirjaat lintulajeja ja pesää kyhääviä pareja. Loppuvuonna ei sitten muuta tarvii enää tehdäkään. Eli eihän se ole tyhmä, joka pyytää, vaan joka maksaa. Jos Ministeriö haluaa maksaa 10 000 Euroa per alue, niin mikäs siinä... Verorahoistahan tuo vain on pois... Kelpaisi minullekin. 8)
Teistä näyttää olevan myös hauskaa haaskata sairaanhoitajan vuosipalkka ja vähän toista jonkun lintubongarin harrastuksiin.
Viittaa vähän siihen suuntaan , että olisi nimimerkillä omiakin lehmiä samalla osastolla.
-
Ja kitinän lupaan lopettaa sitten kun Pulttiboisin päättää ilmoitus
"Ohjelman tarjosi teille Kouvalainen ja Kenguru"
Jaaha
http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?board=3;action=display;threadid=1689
Olisi pitänyt koputtaa puuta :'(
-
Sarjakuva-originaalien kauppa on vielä aika kevyellä tasolla Suomenmaassa. Juba on sieltä kalleimmasta päästä, yksi strippi maxaa tommoiset 500 euroa. Litografian saa halvemmalla, 170 - 200 egeä. www.galleriadix.fi
-
No siinä tuli sitten vihdoin Juban strippien hinta. Täytyy sanoa, että tuntuu aika kalliilta puuhalta niiden keräily. Ei innostaisi meikäläistä.
-
Teistä näyttää olevan myös hauskaa haaskata sairaanhoitajan vuosipalkka ja vähän toista jonkun lintubongarin harrastuksiin.
Miten sairaanhoitajan vuosipalkat tähän kuuluu? Kysehän tuossakin on vain arvostuksista ja arvoista. EU:n direktiivit nyt vain määräävät, että ne on tehtävä ja jonkun ne on tehtävä, eikä kyseessä ole mikään "lintubongari" vaan ihan pesunkestävä ekologi. Muutenkaan ymmärrä, miten tuo työ on jotenkin vähäpätöisempi kuin sairaanhoitajan työ. Aivan yhtä hauskaa sinulla tuntuu olevan tuo rahan haaskaaminen sairaanhoitajien palkkoihin. Jokainen valitkoon itse duuninsa mitä elämässään haluaa tehdä. Jos toinen on onnellinen tekemällä pesimälinnustoinventointeja, jotka laki määrää tehtäväksi, niin mitä ihmettä se sinua liikuttaa?
Jos joku taas haluaa sairaanhoitajana kitistä työnpaljoutta, stressiä ja pientä palkkaa, niin se on tämän sairaanhoitajan ja hänen edustamansa ammattikunnan ongelma. Ei sillä sairaanhoitajan palkalla normaalihenkilön talous kaadu eikä se stressi vähene sitä nostamallakaan. Ehkä lisävoimaa palkkaamalla kyllä, mutta se taas ei ole sen enempää minun kuin tämän ekologinkaan ongelma. Kyllä rahaa on, muttei läheskään aina poliittista tahtoa. Osoittakaa sormella ennemmin näitä, jotka jakavat rahaa joidenkin urheilukatosten ja oopperatalojen rakenteluun, eduskuntatalon lisärakennuksiin, taiteilijoiden apurahoihin jne... Niiden asioiden harjoittamista ei mikään laki määrää. Toisin kuin tässä toisessa tapauksessa. Edelleen, ei se ole tyhmä, joka pyytää, vaan se joka maksaa... Ja edelleen, tuo esimerkki oli viittaus tuohon asiaan. Joka taas oli viittaus siihen, ettei alihintaan kannata töitään myydä. Muutoin ollaan puhuttu vain sarjakuvilla elämisestä tai elämättä jättämisestä.
Viittaa vähän siihen suuntaan , että olisi nimimerkillä omiakin lehmiä samalla osastolla.
Tämän kommentin logiikkaa en ymmärrä alkuunkaan. Voisitko kenties viitata johonkin, josta noin päättelet? Mikä ihmeen pessimismin irvikuva täällä nyt taas riehuu...
-
Vähennykset kannattaa muuten tehdä, vaikka miten "omasta pussista" sarjakuvantekijänä elelisi.
Olen itse huono ja hidas ko. hommassa; meni kokonainen päivä tänäkin vuonna veropaperiasioiden väsäämiseen, mutta lopulta sain pudotettua 3/4 mätkyistä vähennysten kautta pois.
Pitäsiköhän tämä siirtää ketjuun "Miten voisi elää sarjakuvapiirtäjänä", kai semmoinenkin on?
Terhi puhuu asiaa. Jaksoin vihdoin tehdä vähennykset kunnolla pitkästä aikaa, ja palautusta tuli niin että hattu vaan alle... Olin kyllä hämmästynyt. Vaan aikaavievää se on... ensin pitää tallettaa joka lippu ja lappu sellaiseen paikkaan mistä ne vielä löytää. Sitten täyttää sitä lomaketta 15 LIITTEINEEN... ennen mulla oli hyvä kirjanpitäjä, suosittelen lämpimästi nille joilla on varaa... hän neuvoi että kaikki täytyy PERUSTELLA, perustella joka kuitti että MITEN se liittyy tulonhankintaasi... ihan järkeenkäypä neuvo, eihän ne siellä verotoimistossa voi olla kaikkien alojen asiantuntijoita. Kultaakin arvokkaampi on Suomen Taiteilijaseuran "Taiteilija"-lehden vuosittainen veronumero, ilmestyy vuodenvaihteessa... tänä vuonna löysin sen vasta ilmoituksen jättämisen jälkeen. Mutta siinä oli todella selkokielellä, mitä voi vähentää, miten ja miksi.
Mätkyt saaneiden kannattaa hakea oikaisua; aina kannattaisi tarkistaa verotuksensa, mutten minä esimerkiksi ole jaksanut käydä ottamassa selvää mitkä vähennyksistäni menivät läpi ja mitkä eivät ja miksi...
Yksi kinkkinen juttu tällä alalla on se että toimiiko enemmän kuin yrittäjä vai enemmän kuin taiteilija. Omassa tapauksessani yrittäjäeläkesopimus johti tulojen epäsäännöllisyydestä ja pienuudesta johtuen kaameaan velkakierteeseen. Koko yrityslainsäädäntö on koottu voittoa tuottavia yrityksiä silmälläpitäen. Järkeenkäypää, paitsi ei tällaiselle joka vain yrittää vuodesta toiseen haalia minimitoimeentulon kasaan tekemällä jotakuinkin sitä mistä pitää oman alan koulutuksen pohjalta. Päädyin haalimaan sen verran opetus- ym. sivukulullisia töitä että saan pidettyä Eläketurvakeskuksen kimpustani... Kuvitukset on kinkkisiä, koska niistä ei sivukuluja makseta, ei, vaikka minulla ei olisi yritystä. Yritystä taas en halua perustaa monestakin syystä, mutta osuuskuntaan voisin kyllä liittyä. Se olisi itse asiassa jotakuinkin vastaus rukouksiini. Palkkaa, jaettuja kuluja, jaettuja kalliita välineitä jne...
Mutta niin. Minulle löytyy enemmän apua Taiteilijaseuran kuin Sarjakuvantekijöiden oppaasta. Alamme erikoisuuksia. Pitäisikö perustaa "Sarjakuvataiteilijat ry" MUUn alaisuuteen ja hakea Kopioistorahoja jaettavaksi ;D