Kvaak.fi - keskustelu
Sarjakuvanlukijoiden keskustelut => Manga ja anime => Aiheen aloitti: VNaomi - 23.05.2014 klo 16:23:31
-
Oman mangakevääni upein uutuus on Ahndongshikin 8-osainen Lindbergh, jossa nuori orpo Knit asuu vuoren huipulla sijaitsevassa maassa, jossa lentäminen on loukkaus kuningasta kohtaan. Hänen isänsä kuitenkin haaveili lentämisestä ja kuoli rakentamansa lentokoneen syöksyessä maahan, mistä johtuen lentäminen kiehtoo myös Knitiä.
Eräänä päivänä taivaalta syöksyy lentokoneen siipien avulla lentävä lohikäärme ja salaperäinen matkustaja Shark, joka päätyy Knitin hoiviin. Käy ilmi, että muualla maailmassa ihmiset käyttävät siivettömiä lohikäärmeitä ja lentokoneita lentämiseen ja että myös Knitin lemmikkilisko kuuluu tähän lajiin. Knit ja Shark pakenevat lopulta yhdessä avaraan maailmaan, mistä seikkailu sitten kunnolla alkaa.
Sarjan piirrosjälki on mukavan omaperäistä ja yksityiskohtaista ja se seikkailun tunne, joka huokuu jokaiselta sivulta on jotain aivan käsittämätöntä. Vaikka sarja on melko tuore (alkoi 2009), se saa minut tuntemaan oloni omituisella tavalla nostalgiseksi, kuin lukisin jotain vanhaa poikien seikkailukirjaa. Erään hahmon mietinnät siitä, miten lentämisestä haaveilevat miehet eivät voi pohjimmiltaan olla pahoja oli juuri tätä. Lisäksi Knit ja Shark muistuttavat minua todella vahvasti Aarresaaren Jimistä ja Silveristä, mikä myös on plussa.
Olen lukenut sarjaa vasta yhden osan, joten tarkempaa juonikuvausta en osaa laatia. Luvassa kuulemma kuitenkin on ilmapiraatteja, joten odotukset ovat korkealla. Sarjaa Saksassa julkaiseva Kazé postasi tänään hienon mainostrailerin: https://www.youtube.com/watch?v=jG734LphKD0
-
Kolmen osan lukemisen jälkeen pidän sarjaa yhä kiinnostavana. Siinä tosiaan on selvästi seikkailun tuntu; maailma on uusi ja tuntematon. Jossain määrin tuo (tietenkin) mieleen Ghibli-meiningin, mutta ei häiritsevällä tavalla.
-
Muistin viimein tsekata tästä kuvanäytteitä. Olisin voinut luulla tätä Hiromu Arakawan sarjaksi pelkkien kuvien perusteella. Mutta tekijä olikin joku ihan tuntematon.
Ihan kivan ja luettavan oloinen sarja. Ghibli-vertaus ja mielleyhtymät sinne päin ovat tietty vaarallisia, sitä kun alkaa helposti odottaa liikoja.
-
Toinen osa tuli luettua eilen. Huh, haluaisin todella nähdä piraattien ja kuninkaallisen aluksen välisen ilmataistelun animoituna. Sarja uppoaa minuun aivan täysillä, tosin olen ehkä hieman puolueellinen, sillä olen niin heikkona tällaisiin seikkailutarinoihin.
Tekijältä on ilmeisesti (http://blog.livedoor.jp/touijo_blog/archives/52075595.html) tulossa seuraavaksi jotain samuraijuttuja villissä lännessä. Voin olla väärässäkin, sillä japanini on täysin alkukuopissa ja jouduin käyttämään Googlen kääntäjää apuna. Olen ihastunut Ahndongshikin piirrostyyliin Lindberghin perusteella, mutta samurait eivät oikein jaksa kiinnostaa.
-
No niin, nyt on Lindbergh luettu loppuun. Yksi parhaimmista sarjoista, mitä olen ikinä lukenut, vaikka loppu ei ihan onnistunut lunastamaan kaikkia odotuksia. Kaikin puolin hyvä sarja, mutta olisin ehkä kaivannut vähän filleriä, sillä tarina juoksi eteenpäin nopeampaa tahtia, kuin mistä itse pidän. Minä tykkään pysähtyä tutustumaan sivuhahmoihin ja maailmaan, vaikkei näillä olisikaan pääjuonen kannalta mitään merkitystä. Lindberghissä tekijä on selvästi tiennyt alusta asti, mitä hän haluaa kertoa, sillä sivuraiteille ei erehdytty missään vaiheessa.
Mainitsin jo ensimmäisessä viestissä, että Knit ja Shark olivat lähes kuin Aarresaaren Jim ja Silver. Tekijän Twitteriä selatessani huomasin hänen jakaneen siellä fanitaidetta 70-luvun loppupuolen Aarresaari-animesta. Kuten käyttäjäkuvastani voi päätellä, kyseessä on suosikkisarjani, joten oli kiva huomata, miten Sharkin olemus oli välillä kuin suoraan animesta napattu.
-
No mutta: http://animelehti.fi/2016/08/01/lindbergh-sangatsu-mangalta/
-
JEEEEEEE! Yksi niitä harvoja sarjoja, jotka ostan ilomielin toisen kerran. Hienoa, että tämä julkaistaan ja toivottavasti myy hyvin.
-
Nyt sitä saa! Selasin suomenkielisen version nopeasti läpi, mutta julkaisu vaikuttaa kaikin puolin pätevältä. Painojälki samaa tasoa kuin saksalaisessa pokkarissa ja värisivu mukana. Saksalaisessa versiossa kuvitusta on leikattu pari milliä sivun ulkolaidasta suomenkieliseen verrattuna, joten Sangatsu on tässä suhteessa vähän voitolla. Ja lisäksi suomenkielisessä on ihanan sininen selkämys.
Ja sitten tietysti itse sarja, joka on pirun hyvä. En voi kuin suositella! Lindbergh kuuluu ehdottomasti omalle suomennetun mangan top5-listalleni.
-
Pakko allekirjoittaa näin kahden ensimmäisen pokkarin perusteella kaikki hehkutukset. Seikkailun tuntuahan tässä tosiaan on, ja Aarresaari-fiilis tuntuu ihan aidolta. Melkein olisin steampunkiksi sanomassa, mutta fantasiaahan tämä oikeastaan on.
Vähän mietityttää että miten tuo Wikipediassa luvattu lentokilpailu tulee tarinaan istumaan. Mutta eiköhän tämä silti ole 3/3-materiaalia.
-
Lentokisassa ja sen liepeillä käydään mielestäni välillä ns. ghibliaanisessa ulottuvuudessa. Ei toki jatkuvasti ja täysin, mutta silti.
-
Kuulostaa kiinnostavalta sarjalta. Milles ikäluokalle tämä on suunnattu?
-
Mille lie. Reipasta seikkailua on, mutta toisaalta maailma ja ihmiset ovat välillä aika ikäviä. Ja maailma vaikuttaa monelta osin uudelta, ei 150 kertaa keksityn toistolta. Minä antaisin huoletta 10-vuotiaalle, mutta en häpeäsi tyrkyttää varttuneellekaan sarjakuvain lukijalle. Suurin torjuntareaktio saattaa tulla niille, jotka haluavat tarinansa kyynisinä.
-
Mille lie. Reipasta seikkailua on, mutta toisaalta maailma ja ihmiset ovat välillä aika ikäviä. Ja maailma vaikuttaa monelta osin uudelta, ei 150 kertaa keksityn toistolta. Minä antaisin huoletta 10-vuotiaalle, mutta en häpeäsi tyrkyttää varttuneellekaan sarjakuvain lukijalle. Suurin torjuntareaktio saattaa tulla niille, jotka haluavat tarinansa kyynisinä.
Kiitokset! Kuulostaa edelleen lupavaalta. Pitänee kurkata kansien väliin ja harkita vakavissaan hankkimista.
Jotenkin siivettömät lohikäärmeet, jotka lentävät mekaanisten siipien avulla tuntuu ajatuksena pölhöltä, mutta ehkä se kuitenkin toimii oikein käsiteltynä.
-
Jotenkin siivettömät lohikäärmeet, jotka lentävät mekaanisten siipien avulla tuntuu ajatuksena pölhöltä, mutta ehkä se kuitenkin toimii oikein käsiteltynä.
Yhden pokkarin - mutta pienen lentämisotoksen - jälkeen tämä ainakin toimi. Ajattelin itse, että luonto on luonut sarjan liskoille kyvyn matkustaa ilmassa jonkin matkaa ilman siipiä (onhan tällaisia oikeastikin ja tähän suuntaan Lindberghissä vähän viitataankin) ja ihminen on sitten keksinyt kyvylle teknisen sovellutuksen.
Hyvin alkoi sarja ja täytyyhän tätä jatkossakin lukea.
-
Osissa 3, 4, 5 ja 7 on ainakin saksa-versiossa tekijän luonnoksia ja selityksiä siitä, mitä eri tyyppisiä lohikäärmeitä on olemassa, miten siivet toimivat ja miten lohikäärmeet liikuttavat jopa kokonaisia ilma-aluksia. Sitä kautta saa muutamia kivoja yksityiskohtia, joita ei itse tarinassa ehditä selitellä.
-
Täytyipä nyt taas pitkästä aikaa tsekata suomennettua mangaa, kun Lindberghia täällä niin hehkutettiin, muttei tuo ainakaan ekan pokkarin perusteella kummoisesti iskenyt. Juoni on kovin osoitteleva, simppeli ja rautalangasta väännetyn lapsellinen. Sinänsä aihepiirissä on potentiaalia, joten ehkä se tuosta vielä nousee siivilleen. Tosin itsellä ostaminen taisi kyllä jäädä tähän yhteen osaan. Sääli.
-
Alkua luettu ja vajaan 2 kirjan perusteella paha sanoa kovin paljoa. Onneksi nelonen on jo kiparilla tarjolla. Aloitus jollain tapaa päräytti Sharkin hahmon kautta, mutta aika kepeäksi vakiintui sitten sisällöltään ainakin toistaiseksi.
Piirroksista tykkään minäkin sillä ghiblin lisäksi mieleen tulee (Arakawan sijaan) sellaiset mieluisat tekijät kuin Yumi Tamura ja Naoki Urasawa. Hieno suomennosvalinta kuitenkin. Vielä kun oikeat lukijat löytäisivät tämän kaiken muun "mangamaisemman" hötön seasta.
-
Omalla kohdalla kiinnostus lopahti tokan albumin jälkeen. Tarina ei oikein saanut otteeseensa ja kuvitus oli paikoitellen sen verran sekavaa, etten tajunnut mitä ruudussa tapahtui. Hyvä kuitenkin jos muut tykkäävät ja lukijoita löytyy.
-
Tossa tokassa tarina laajeneekin oikein urakalla. Jossain määrin hämmentävää, mutta ei kai mikään paha juttu... Olin ekan pokkarin kanssa tytyväinen kun sain opeteltua kaikki hahmot jnpp. ja nyt ne onkin sitten jätetty taakse. No, ehkä lopussa...
-
Eka pokkari luettu, ei tehnyt suurta vaikutusta. Toni tuossa yllä käytti termiä "lapsellinen", mikä minusta on rikos hyviä lapsille soveltuvia tarinoita kohtaan, mutta allekirjoitan mielipiteen että tarina oli turhan simppeli / sterotyyppinen tuomatta stereotypiaan paljon mitään uutta.
Ajattelin kuitenkin kokeilla kakkososaa ehkä joskus.
-
Jos tykkäsi Lindberghistä, kannattaa tutustua myös sarjaan nimeltä Sky World Adventures (Asebi to Sora Sekai no Boukensha). Luvassa hyvin samanlaista menoa, eli lentäviä saaria, lohikäärmeitä ja muinaisen korkeakulttuurin teknologian etsimistä. Jos piti Lindberghiä turhan yksinkertaisena tai lapsellina, SWA tuskin toimii, sillä se on niitä vielä Lindberghiä enemmän. Mutta se kertoo juuri sellaisen seikkailutarinan, joista pidän ja olen neljän pokkarin jälkeen aivan koukussa.
-
Tuli luettua Lindbergh-sarja läpi uudestaan ja se oli oikein toimivaa lentoseikkailua. Tuntuu vain, että se olisi suunniteltu väh. 10 osaiseksi ja loppu tuli aika nopeasti pidemmän alun jälkeen. Silti homma saatiin kunnialla loppuun ja eikä jäänyt isosti juonilankoja roikkumaan, paitsi yksi joka mahdollistaa jatko-osasarjan(?) Sarja kyllä toimisi paremmin albumi-kokoisena, niin pääsisi Ahndongshik:n taidekkin paremmin näkyväksi.
Lindbergh ei näytä olevan hirveän suosittu ulkomaillakaan, joten jatkoa tuskin seuraa. Olisi silti miellyttävää, jos Ahndongshik:n muita sarjoja tulisi suomeksi. :)