Kvaak.fi - keskustelu
Sarjakuvanlukijoiden keskustelut => Kotimaiset sarjakuvat => : Reima Mäkinen 16.09.2004 klo 10:22:35
-
Sain nyt vihdoin luettuakin tuon Pynnösen uuden järkäleen josta kirjoitin lyhyen esittelyn eilen:
http://www.kvaak.fi/naytaartikkeli.php?articleID=365
Odotellaan nyt kumminkin vielä jos joku saisi Kvaakiin kirjoiteltua siitä oikein "virallisen" arvostelunkin.
-
Ihmeen vähän ollut Kvaakissa juttua Pynnösen albumeista. Lieneekö muita vaivannut sama vika kuin mua: selailun perusteella en vaan saanut tartuttua albumeihin kun joku meinas tökkiä.
Sitten kun vihdoin aloin lukemaan upposin Unikurkialan maailmaan varsin vaivattomasti ja innostuin nopeasti. Eka albumi, Napan kustantama Unikurkiala oli mielestäni vielä parempi kuin AB:n julkaisema Alinka, joka ei sekään toki huono ollut, ei suinkaan.
Olin ennakkoluuloinen kahden asian suhteen: epäilin juonta liian unenomaiseksi eli hämäräksi enkä oikein tykännyt piirrostyylistä. Molemmat epäilyt osoittautuivat perusteettomiksi. Juonesta sai ihan hyvin otteen ja piirrostyyliinkin tottui ja siitä rupesi tykkäämään.
-
Ville Pynnösestä on tosiaan ollut ihmeen vähän juttua Kvaakissa, vaikka mies tekee erinomaista sarjakuvaa. "Alinkan" lukemisesta on tosin jo melkoisesti aikaa, mutta mielikuvat siitä ovat enimmäkseen positiivisia.
Eilen tartuin viimein Napa Kustannuksen "Unikurkialaan" ja sekin osoittautui varsin hyväksi sarjakuvaksi. Näin tunnelmallista ja persoonallista kauhufantasiaa ei tehdä koskaan liikaa. Loppuratkaisu oli ehkä hieman liian hämärähkö minun makuuni, mutta sitä vastoin antaisin plussaa etenkin henkilökuvauksesta. Pynnönen onnistui nopeasti ja turhia jaarittelematta hahmottelemaan keskeisten henkilöiden taustat, luonteenpiirteet ja keskinäiset suhteet sekä tekemään näistä kiinnostavia hahmoja.
Sarjakuvassa oli mielestäni jotakin elokuvallista, ja tietyllä tavalla siitä voi löytää yhtymäkohtia vaikkapa Guillermo del Toron erinomaiseen "Panin labyrinttiin", jossa väkivaltaiseksi äityvä todellisuus sekä synkkiä ja kauhistuttaviakin sävyjä saava fantasiamaailma lyövät keskenään kättä.
Ville Pynnönen vakuutti minut niin käsikirjoittajana kuin piirtäjänäkin, mikä ei ole mitenkään itsestäänselvyys kotimaisesten sarjakuvantekijöiden parissa, etenkään ensiksimainitun osalta. Ja kuten Petteri tuossa edellä toteaa, saattaa persoonallista piirrosjälkeä aluksi vähän vierastaa, mutta siihen tottuu ja loppujen lopuksi se sopii Unikurkialan maailmaan varsin hyvin (vrt. vaikkapa Ville Ranta).
Suosittelen.
-
Riksussa on uusien innokkaiden kulttuurihenkisten tyttöjen toimesta järjestetty valokuvauskilpailu. Palkintoina saa Rakasta Riksua. Näitä on vissiin jäänyt kaupungille varastoon aika paljon.
Yllättävää tytöttelyä? Mutta harrastetaan siellä näköjään pojitteluakin (https://www.riihimaki.fi/palvelut/kulttuuri-ja-vapaa-aika/kulttuuri/kunnan-pojat/). En löytänyt kilpailua googlaamallla, kiinnostaisi vähän... Villen hienoja kuvituksia näkyi olevan muuten taas tänään postissa saapuneessa Tähtivaeltajassakin.
-
Siellä on siis kulttuurihenkisiä koululaisia?
Timo