-
Lurkerin ideoima Kvaakin sarjakuvaesseet on sarja, jossa julkaistaan vapaamuotoisia kirjoituksia.
Kun aiheesta ei ole sopivaa ketjua eikä sellaista ole tarkoituksenmukaista luoda, ohjataan keskustelu tähän ketjuun.
Sarjan aloittaa Varua Rapa Nui (https://www.kvaak.fi/2056/2014/01/20/varua-rapa-nui-sarjakuvaa-maailman-aarista/), Pääsiäissaaren historiaa nykytieteen ja suullisen kansanperinteen pohjalta antropologin tarkkuudella käsittelevä sarjakuva.
Thor Heyendahl retkikuntineen nosti myyttisen saaren julkisuuteen 1950-luvulla, mistä lähtien se on esiintynyt myös sarjakuvissa.
Saari jätteineen on kiehtonut vuosien saatossa monia, mutta sarjakuvissa käsittely on ollut vapaamuotoista. Esimerkiksi Corto Maltesen, Hugo Prattin seikkailijahahmon, vieraillessa saarella ei sen patsaista yksikään ollut pystyasennossa. Lisäksi Pratt kuvasi patsaat toistensa kaltaisina rintakuvina (todellisuudessa nämä seisovat pystyssä), vaikka sadat patsaat ovat olleet yksilöitä, ja kuvat niiden pinnassa todennäköisesti jäljittelevät malliensa tatuointeja.
-
Asiallista, että Kvaakilla on kirjeenvaihtaja Pääsiäisisaarilla.
Yhdistivätkö sekä Hugo Pratt että Henri Vence (Bob Morane, Kivijättien kosto) jostain tietystä syystä Rapa Nuin kadonneeseen Mu-mantereeseen - tuollainen hömppä taisi olla muodissa 60-luvulla jo ennen Dänikeniä.
(http://www.kvaak.fi/images/articles/19012014224250-1.jpg)
Ismael Hernándezin jälki on tyylikästä. Ovatkohan nämä hänen sivunsa (http://ismaelhdez.daportfolio.com/)?
-
Yhdistivätkö sekä Hugo Pratt että Henri Vence (Bob Morane, Kivijättien kosto) jostain tietystä syystä Rapa Nuin kadonneeseen Mu-mantereeseen
Saaren legendan, tai erään version monista, Heva katosi aaltoihin samoin kuin Atlantis. Tähän viittaa myös aloitusosan nimi ("Hivan uppoaminen"). Kai se sitä kautta tulee.
Taiteilijan koko nimi on Ismael Hernández Tapia, opuksen taustoitusta suuremmin en selvitellyt.
-
Mu, Rapa Nui, ja jopa Atlantis ynnä paljon muuta yhdistettiin toisiinsa jo 1800-luvulla, eikä tarvitse mennä edes niin höperöihin nimiin kuin Blavatsky. :D
Timo
-
Mielenkiintoinen teksti Jiksiltä.
Oli Rapa Nuin ahdingon tarkka kulku mikä tahansa, niin perimmäinen syy on kuitenkin ihmisen oma toiminta. Johtui se sitten tietämättömyydestä tai välinpitämättömyydestä. Minusta se on erinomainen esimerkki ihmisen kyvystä kusta omiin muroihinsa horjuttamalla luonnon tasapainoa. Olisi hienoa, jos porukka voisi pitää tämän mielessä, kun pohditaan maapallon tilaa. Yhdessä veneessä tässä kuitenkin ollaan.
Ihmismieli ei silti ensi kertaa kivijätit kohdatessaan kykene hyväksymään näkemäänsä – käytössä oleviin resursseihin nähden, teorioiden esittämin tekniikoin, nousee vaadittujen ponnistusten määrä mittakaavaan, jossa ihminen ei ole tottunut asioita hahmottamaan.
Tämä piirre tulee esiin oikeastaan kaikkien historiallisten rakennelmien kohdalla, oli kyseessä sitten pyramidit, Stonehenge tai keskiaikaiset linnat. Jostain syystä aliarvioimme automaattisesti aiempien sukupolvien kykyjä ja mahdollisuuksia toteuttaa itseään. Pitää kuitenkin muistaa, että wanhoina hyvinä aikoina ihmisten ei tarvinnut roikkua facebookissa tai päivittää twitteriä, joten heillä oli aikaa tehdä jotain näyttävämpää. Eikä heillä varmaankaan arvioitu suorituksia joka kvartaalin välein, joten projektit saivat valmistua pikkuhiljaa vuosien varrella.
-
Oli Rapa Nuin ahdingon tarkka kulku mikä tahansa, niin perimmäinen syy on kuitenkin ihmisen oma toiminta.
On olemassa ilmastomalleja, joiden mukaan ns. pieni jääkausi koitui saaren puuston kohtaloksi.
Polynesialaisten purjehdustaito, kuten myös itse saarten paikallistaminen, perustui luonnon tarkkailuun. Mielikuvien vastaisesti he myös olivat maanviljelijöitä ja kehittivät nerokkaita kastelu- ja viljelytekniikoita.
Vastikään saksalainen arkeologiryhmä on löytänyt todisteet, joiden mukaan saarella käytettiin samaa tekniikkaa, jota ihmiskunnan historian aikana on hyödynnetty vain muinaisessa Egyptissä ja Kanarian saarilla. Tätä ei voi vielä kirjoista lukea.
Kaiken tiedetyn perusteella on nurinkurista ajatella, etteivätkö saaren asukkaat olisi olleet tietoisia muutoksessa. Klaanien kilpailu arvovallasta on aiemmin ollut järkeenkäypä selitys sille, miksi kehitystä ei ole voitu pysäyttää.
Kuvanäytteen mukainen tapa siirtää valtavat, tonnien painoiset kivijättiläiset paikoilleen romuttaa vanhat käsitykset täysin.
Suhteellisen pieni joukko on voinut köysien avulla "heijata" patsaita puolelta toiselle, jolloin ne ovat "kävelleet" itse paikoilleen, kuten perimätieto kertoo.
Tämähän on paitsi taloudellisin olemassa oleva tapa liikutella niitä, myös tekniikka jolla turvataan sen siirtämine ehjänä (mikäli patsasta siirrettäisiin kuin suurta huonekalua, puolelta toiselle liukumalla siirtäen, sen alaosa murtuu).
Vastaavasti tämä teoria selittää, miksi siirtoteiden varrella on täysin ehjiä, hylättyjä patsaita (jotka tietenkin ovat pystytettyihin nähden vanhempia): kun ne kerran kaatuivat nenälleen, ei ollut enää syytä jatkaa pidemmälle kun henki oli sen jo hylännyt.
-
Mukava erilainen kirjoitus, todellakin essee!
On tietysti hirvittävä homma kuljettaa painavia patsaita epätasaisessa maastossa millä tahansa tekniikalla, mutta sihen on kai voitu käyttää kymmeniä tai jopa satoja vuosia. Mikäs kiire sitä olisi ollut mihinkään tuossa kulttuurissa?
Mielenkiintoista kuulla pääsisäissaarelaisten kehittyneistä viljelystekniikoista. Aiemmin itse maata vain on väitetty erityisen hedelmälliseksi.
Pitääkö muuten paikkansa, että patsaat ovat rannikolla ja katsovat merelle, sikäli mikäli niiden alkuperäinen pystytyspaikka ja -suunta tiedetään? (Ja sikäli mikäli patsas ei ole vain kaatunut kesken kuljetuksen.) Esseessä mainittiin, että patsaita on pystytetty uudestaan pystyyn 1950-luvulta lähtien.
Yhdistivätkö sekä Hugo Pratt että Henri Vence (Bob Morane, Kivijättien kosto) jostain tietystä syystä Rapa Nuin kadonneeseen Mu-mantereeseen - tuollainen hömppä taisi olla muodissa 60-luvulla jo ennen Dänikeniä.
Tarkoittanet Henri Vernesiä. Pääsiäissaari on yhdistetty Muhun varmaankin siksi, että sen patsaiden tekotapaa on pidetty mystisenä. Mu-mantereella (samoin kuin Atlantiksella) uskottiin väestöllä olleen maagisia voimia, ja siis myös patsaiden tekijöiden on täytynyt omata niitä.
-
Tarkoittanet Henri Vernesiä. Pääsiäissaari on yhdistetty Muhun varmaankin siksi, että sen patsaiden tekotapaa on pidetty mystisenä. Mu-mantereella (samoin kuin Atlantiksella) uskottiin väestöllä olleen maagisia voimia, ja siis myös patsaiden tekijöiden on täytynyt omata niitä.
Totuus on tarua ihmeellisempää vaikka sinällään itse aina pidin tästä enemmän:
(https://31.media.tumblr.com/9e5fc532281c2b150bd912cb69952197/tumblr_mzrbx4Id6q1s3angfo1_500.jpg)
-
Pitääkö muuten paikkansa, että patsaat ovat rannikolla ja katsovat merelle, sikäli mikäli niiden alkuperäinen pystytyspaikka ja -suunta tiedetään?
Täällä niitä tosiaan on kaikkialla rannikkoviivan myötäisesti. Sisämaahan ei montaa ole pystytetty. Alustoja tunnetaan runsaat 300 ja patsaita vajaat 900. Lopulta vain se neljännes ehdittiin pystyttää alustoilleen.
Pystytyspaikoista ei juuri epäselvyyttä ole, kivipatsaat kun nenälleen kaadettuinakin painavat tonnikaupalla. Jokunen pienempi on löydetty vastikään. Ikää myöten ne kasvoivat kokoa ja painoa. Taiteellisesti niistä muodostui aina vain vähemmän naturalistisia ja tyylitellyimmät ovat aika vetävän näköisiä.
Alustat nekin ovat parhaimmillaan hulppeita, suurin sen runsaat parisen sataa metriä. Maansiirtotyö on ollut melkoinen ponnistus. Alustat olivat seremoniallisiin tarkoitukseen luotuja ja siten tietyllä tavalla niitä sitoivat tietyt reunaehdot, mistä syystä ne ovat varsin vaikuttavia jo yksinään.
Alustat suunnattiin siten, että patsaat paitsi katsoivat kyläyhteisön suuntaan, selkä merelle (henkimaailmaan) myös siten että nenäsuunta osoitti minne aurinko nousee ja laskee päivän ollessa pisin, lyhin ja yhtä pitkä. Tähtitaivas tunnettiin varsin tarkkaan muutoinkin.
En usko, että kuljetukseen on käytetty paljoa aikaa, etenkään verrattuna alustan ja patsaan itsensä luomiseen. Mikäli menetelmän hyväksytään olleen tuo köysin liikuttelu, niin se on suhteellisen rivakkaa menoa, eteneminen kun perustuu heijausliikkeeseen. Kun niitä on sitten kävelyttämällä kuljetettu pienet mäet ylös ja hieman suuremmat alas, niin on kyllä ihme ettei niitä ole montaa kuljetuksessa kaatunut. Voi sitä kyllä kuvitella, millaiset fiilikset ovat olleet kun kaiken työn jälkeen tonnien painoinen järkäle on kellahtanut nurin.
Volkaaninen maaperä on tietenkin hyvä kasvualusta, mutta sittemmin eroosio on maaperää verottanut. Kuukausi sitten todettiin, että 66,7 % pinta-alasta kärsii jonkinasteisesta eroosiosta. Sen näkee tietysti ihan silmämääräisesti.
Kun puusto oli hävinnyt, paikallisten oli käytettävä useita kerroksia eri kokoisista kivistä sitoakseen kosteutta maaperään.
Hauska kyllä, siinä missä Kreikassa läntinen kulttuuri kehittyi orjatyövoimalla, oli saarella lisääntyvä vapaa-aika bataatin ansiosta. Polynesialaisten perinteisistä viljelyskasveista muut eivät saarella menestyneet (ja siten se ei ole mikään paratiisisaari ollut), mutta bataatin viljeleminen ei tunnetusti vaadi paljoa työtä ja sitten oli aikaa harjoittaa hengellisiä menoja.
-
On olemassa ilmastomalleja, joiden mukaan ns. pieni jääkausi koitui saaren puuston kohtaloksi.
Tähän piti ihan perehtyä. Pari tuoreehkoa tutkimusta löysin nopealla googlauksella:
Simulated climate variability in the region of Rapa Nui
during the last millennium (http://www.clim-past.net/7/579/2011/cp-7-579-2011.pdf) (2011):
"Some first, very preliminary sensitivity studies on the
effect of (simulated) climate variations on the vegetation
change indicate no significant change in forest coverage on
Rapa Nui. Hence, we tentatively conclude that large-scale
climate changes in the region of Rapa Nui might be too small
to explain strong vegetation changes on the island over the
last millennium. We cannot exclude, however, small-scale,
local effects on precipitation over the island in response to
changes in the local atmosphere-ecosystem system of the is-
land."
Drought, vegetation change, and human history on Rapa Nui (http://Drought, vegetation change, and human history on Rapa Nui) (2008):
"We see no evidence for such a rat outbreak effect in
the pollen records presented here. That said, it could be that
environmental transformation happened too quickly on this
small island to be evident in the relatively coarse stratigraphic
records now available."
"Without a history of frequent fire
disturbance, neither soil development nor the composition of
the island's vegetation had equilibrated to disturbance by fire.
Secondly, Rapa Nui's small size facilitated its rapid burning.
Windiness and seasonal droughtiness, combined with a gentle
topography devoid of natural firebreaks, probably allowed fires
to spread rapidly. It may not have taken many fire ignitions to
burn most parts of this small island, even those distant from the
first garden plots that were cleared."
"In conclusion, latitudinal shifts in the subtropical storm track
and resultant changes in the intensity and frequency of cyclonic
storms provide a feasible, though untested, climatological trig-
ger for radical changes in moisture balance on Rapa Nui."
Vaikeahan se on näin jälkeenpäin sanoa, että mikä katastrofin lopullinen syy. Todennäköisesti kaikki vaikutti kaikkeen. Jos ilmasto tuolloin muuttui merkittävästi, niin varmasti myös sillä oli vaikutusta puuston kohtaloon. En kuitenkaan ole vielä valmis jättämään ihmisiä pois yhtälöstä.
-
Ilmeisesti mm. Prattin ja Kirbyn ystävät tuntevat aiheensa siinä määrin perusteellisesti, ettei sarjakuvaa sivuavaa keskustelua sitäkään kautta löydy.
Vaikeahan se on näin jälkeenpäin sanoa, että mikä katastrofin lopullinen syy.
Kilpailevia teorioita on tosiaan useita ja kenties kaikkiaan kiehtovimman aspektin muodostaa se, kuinka käsitykset aikaa myöten ovat muuttuneet.
Tiede kehittyy ja sitä myöten arkeologien käytössä oleva työkalupakki ja käsitys siitä, mitä mahdollisesti on tapahtunut.
Radiohiilitutkimukseenkin liittyy näköjään enemmän tekijöitä, kuin olin kuvitellut, koska eri tutkijat erinäköisiin tuloksiin päätyessään aloittavat riidan siitä, kuinka niitä kokeita oikein pitää tehdä.
Tästä johtuen mm. saaren asuttamisesta esitetyissä arvioissa on tuhannen vuoden heitto (tutkijoista osa ajoittaa asuttamisen 300-luvulle, mutta uskottavimmat nykyarviot ovat saaneet sen karkeasti 800- ja 1200-lukujen välille).
Kun mennään alueelle, josta on vähemmän konkreettista tutkittavaa, muodostuu kokonaiskuvasta täysin toinen sen mukaan, kenen kirjoituksia lukee.
Tuohon rottiin liittyvään kohtaan on siten pakko huomauttaa, että saarelta on löydetty rottien jäämien sijaan niiden tuhoamia palmujen siemeniä. Tuho ei siis ole vaatinut äkillistä rottien määrän kasvua, etenkään jos se on ollut vain yksi osatekijä ympäristökatastrofissa.
-
Onkos sitä Pääsiäissaaren kuvakirjoitusta opittu tulkitsemaan? Heyerdahlin Aku-Akussahan Thor saa joltain sikäläiseltä vihkosen johon oli tulkittu joitain merkkejä.
-
Onkos sitä Pääsiäissaaren kuvakirjoitusta opittu tulkitsemaan?
Eihän tätä kukaan varmuudella tiedä, mutta kukin symboli on mahdollisesti tarinan osakokonaisuus ja kirjoitustaulut vain auttavat tarinankertojaa sen toistamisessa muuttumattomana.
Mikäli näin on, rongorongon mysteeri ei koskaan selviä: kirjoitustaulu vaatii "lukutaitoisen" ts. henkilön joka tuntee paitsi kirjoitustaulun, myös itse tarinan.
-
Tuosta mainitusta Heyerdahlin Aku-akusta lapsena tutustuin Pääsiäissaareen. Muistan miten erään Ankan kahdennettuun etunimeen viittaava kirjan nimi sai opukseen tarttumaan. Ei siinä sarjakuvaa ollut, mutta muuten huiseja juttuja.
Vieläkin jotkut Aku-akun tarinat, kuten luolista löydetyt kirjoitukset, tuntuvat enemmän seikkailukertomukselta kuin tieteelliseltä tutkimusmatkalta. Mutta totuushan on usein tarua ihmeellisempää.
Heyerdahlin olettamus Pääsiäissaaren asuttamisesta Etelä-Amerikasta lienee jo kokonaan kumottu. Taitavat nyt pikemminkin toisin päin olettaa -- että Keski-Amerikan kivipaadet olisi rapanuilaisten vaikutusta.
-
Pääsiäissaari on yhdistetty Muhun varmaankin siksi, että sen patsaiden tekotapaa on pidetty mystisenä. Mu-mantereella (samoin kuin Atlantiksella) uskottiin väestöllä olleen maagisia voimia, ja siis myös patsaiden tekijöiden on täytynyt omata niitä.
Muutamia vuosia sitten kirjoitin blogiini näistä Atlantista vähemmän tunnetuista kadonneista mantereista. Lemurian mahdollista olemassa oloa esittelivät ihan oikeat tiedemiehet, Mu-mannerta enemmän esoteriaan luottaneet ihmiset.
(http://2.bp.blogspot.com/_XchbqwzbW6o/TTtVgfTnOEI/AAAAAAAAHjc/pyVy-CGvXb0/s400/mu.jpg)
Mu - kadonnut manner (http://poistyopoydalta.blogspot.fi/2011/01/mu-kadonnut-manner.html)
-
Cortossa patsaat olivat ainakin, öh, ilmeikkäät...
-
Cortossa patsaat olivat ainakin, öh, ilmeikkäät...
Pratt on ottanyt malleikseen ilmiselvästi Ahu Nau Naun patsaat. Sellaisia pikku eroavaisuuksia todellisiin veikkoihin on, että Prattin patsaat ovat kaikki samanlaisia (todellisuudessa yksikään ei ole samanlainen, nämähän oletettavasti kuvasivat oikeita merkkihenkilöitä), alustat olivat äärimmäisen vaatimattomia ja vartalosta puuttuu koko alaosa (eli ne ovat uponneet maan sisään, kuten Rano Rarakun kuuluisat "kivipäät").
Lisäksi läheskään kaikkia ei kruunattu pukaolla. Toisaalta patsaat on väritetty siihen tapaan, että kyseinen pukao näyttää rinkeliltä, joka on painettu patsaan päähän. Alunpitäen tuo päähine (joka mahdollisesti esittää hiuksia, eihän siellä mitään hattuja käytetty) ei ole edes kuulunut osaksi patsasta, vaan se kehitettiin myöhemmin. Kyseisestä päähineestä tuli "muoti-ilmiö", todennäköisesti siitä syystä, että patsaiden kasvaessa aina vain suurempiin mittoihin, klaanit tahtoivat lisätä olemassa olevien herrojen arvovaltaa päähineillä.
Ahu Nau Nau sai aikanaan restauroidut silmät, mutta sittemmin ne on poistettu. Sitä ei tiedetä, asetettiinko silmät patsaille vain seremonioiden yhteydessä, vai olivatko ne koristeena aina.
Corton kohtaamat patsaat katselevat tähtiin, mutta polynesialaisia nyt ihan nykypäivänäkin tarkkailemalla voi todeta, että leuka on esillä kuin Mussolinilla konsanaan ja tästä syystä ikään kuin näyttää, että kasvosuunta on hieman ylöspäin.
Selkä näillä oli henkimaailmaan (merelle) ja nenä osoitti klaanin asumuksia kohden.
Patsaat näyttävät varsin harmailta, mutta valmiit patsaathan oli koristeltu monenlaisin kuvin ja symbolein. Täyttä varmuutta ei asiasta ole, mutta patsaat symboleineen on todennäköisesti maalattu eri värein. Todennäköisesti nämä ovat olleet malleja aikanaan koristavia tatuointeja. Vastaavasti samoja kuvioita käyttivät paikalliset tatuoidessaan itsensä, kunnes katolinen kirkko lähetyssaarnaajineen tekivät siitä lopun.
Samoin ne tekivät lopun ilmeisesti lähes joka kodissa tuolloin olleista rongorongo-tauluista (paikalliset joko ensimmäisen lähetyssaarnaajan käskystä tuhosivat taulut tai sitten piilottivat niitä suojellakseen). Tässä suhteessa muutoin ansiokas Wikipedia-artikkeli rongorongo-tauluista on virheellinen (tai se itse asiassa tukeutuu lähteeseen, joka tulkitsee tätä yksityiskohtaa virheellisesti).
Heyerdahlin olettamus Pääsiäissaaren asuttamisesta Etelä-Amerikasta lienee jo kokonaan kumottu.
Kyllä asukkaat ovat alkujaan olleet polynesialaisia, mutta on siitäkin tietysti huomautettu että DNA-testit kertovat totuuden vain siinä tapauksessa, että aikanaan kaikesta selvinneet edustavat alkuperäisten siirtolaisten jälkeläisiä riittävän kattavasti.
Osaltaan alkuperäkysymys on jo politisoitunut, samoin kuin puuston tuhoon liittyvät käsitykset.
Aivan viimeisten vuoden-kahden aikana on saatu ns. kovia tieteellisiä todisteita siitä, että saaren ja Etelä-Amerikan välillä on ollut yhteys, mikä avaa mielenkiintoisia uusia tutkimuslinjoja.
Tätä aiemmin vakavasti otettavat tiedemiehet eivät ole tahtoneet polttaa teorialla näppejään, onpahan vain todettu DNA-näytteiden perusteilla todennetun, että kanat ovat saapuneet Etelä-Amerikkaan ja peruna Polynesiaan ennen Kolumbuksen aikaa.
Tietysti aina on löytynyt viitteellisiä todisteita mm. ruoanvalmistuksen suhteen eli vain Polynesiassa, pienellä alueella Chilessä (Mapuche-alueella) ja Kaliforniassa (eli mahdollisesti Hawaiin ja Kalifornian välillä on ollut yhteys) on tunnettu eräs tietty valmistustapa.
Samoin polynesialaisiksi luokiteltuja ihmisen kalloja jne. on kaivettu ylös vuosikymmeniä sitten, mutta vasta muutama vuosi sitten nekään on tutkittu tieteen uusin menetelmin, jotka aiemmin eivät siis olleet käytössä.
On siis täysin mahdollista, että polynesialaiset ovat löytäneet saaren puolivahingossa vasta Etelä-Amerikasta palatessaan. Purjehtiminen ja siten saaren löytäminen lännestä itään on haastavaa, mutta paluumatka on merivirtausten ansiosta suhteellisen helppoa ja saari on virtausten suhteen suotuisassa asemassa.
Etelä-Amerikan alkuperäisasukkaat eivät purjehdustaidoissa saavuttaneet mitään vastaavaa kuin polynesialaiset. Mikäli nämä päätyivät joskus saarelle omin päin, niin se on todennäköisesti ollut vahinko, kun merivirta on nämä ajanut sopivasti saaren läheisyyteen. Alukset eivät olleet verrattavissa Polynesialaisten rakentamiin, joten mahdollisesti kerran saarelle päädyttyään nämä jäivät sinne.
(Polynesialaiset kykenivät paikallistamaan saaret, nämä kun tunsivat kuinka pilvet käyttäytyivät saarten läheisyydessä, tarkkailivat lintuja sekä etsivät ruohonkorsia ym. merkkejä merestä ja muutoinkin levittäytyminen uusille asuinseuduille vaati näitä taitoja).
Toisaalta saaren perimätieto kertoo kuinka saarelle olisi saapunut vain miehistä koostunut joukko muukalaisia, mikä tukee kyllä kaikkea edellä lausuttua.
Mihinkään liittymättä, tai mahdollisesti juuri tuohon liittyen, jossain saaren historian vaiheessa kaakkoiskulman muodostavalle niemimaalle on linnoittautunut joukko, joka on pitänyt vihollisensa loitolla rakentamalla koko niemimaan eristävän tulivallin (eli tulta on pidetty yllä kapealla maakaistaleella, joka on ulottunut rannikolta rannikolle).
-
Hyviä pukao-kuvia tässä muutaman vuoden takaisessa artikkelissa (vaikka hatuista ne tässä puhuu):British archaeologists solve the mystery of the Easter Island red hats (http://www.dailymail.co.uk/sciencetech/article-1211673/Easter-Island-hat-mystery-solved-British-archaeologists.html).
Ja täältä löytyi "patsastelua" kirjojen ja Marvel-sarjakuvien kansissa: Moai and Rapa Nui books (http://www.itsdeadlicious.com/2007/07/moai-and-rapa-nui-books.html).
(http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?action=dlattach;topic=16022.0;attach=27376)
-
Hyviä pukao-kuvia tässä muutaman vuoden takaisessa artikkelissa (vaikka hatuista ne tässä puhuu)
Kuvassa olevat patsaat ovat pohjoisrannalla, eli juuri ne Ahu Nau Naun kaverit, jotka tarinoivat Corton kanssa.
Tuo punainen kiviaines on muuten aivan erityisen huokoista. On aika hassu tunne ottaa käteen iso murikka, jonka paino ei alkuunkaan vastaa sen kokoa.
Pukao on siis ollut suhteellisen helppo vierittää paikoilleen, koko huomioiden. Korkeudeltaanhan nämä vastaavat ihmisen mittaa, isommilla patsailla tietysti suuremmat päähineet.
Kuten linkin takaa kuvasta näkyy, pukaon ulkokehällä on symboleja, mutta jos ne on vierittämällä siirretty, on ne ilmeisesti tehty vasta paikan päällä.
Pyörää polynesialaiset eivät koskaan keksineet, mikä tässä yhteydessä tuntuu ristiriitaiselta.
Kuinka nämä on sitten todellisuudessa saatu patsaiden päälle niiden jo seistessä alustoillaan on melkoinen kysymys sekin. Huutoäänestyksessä antaisin kyllä ääneni sille teorialle, että nämä valmistivat maavallin patsaan eteen, vierittivät pukaon paikoilleen ja poistivat maa-aineksen. Ei kai mitään köysiviritystä voida valmistaa ja käsitellä niin huolella, ettei kukaan missään vaiheessa ole vahingoittanut patsaita.
Onhan se valmistuspaikka voitu pitää salassa, mutta polynesialaisten kulttuuri on niin jäykän hierarkkinen, ettei kuka hyvänsä ole voinut edes normaaleissa olosuhteissa tehdä mitä tahansa. Edes kalaan ei voinut lähteä noin vain, koska kalastus oli varattu tiettyjen klaanien ja niiden sisällä rajatun ryhmän yksinoikeudeksi. Kalastusalueet olivat tiukasti rajattu, kuten maa-alue.
Klaanit rajoineen, aina kalastusalueiden rajoja, ja roolituksineen (viimeinen karkeasti) tunnetaan, joten tiedetään myös pukaon valmistuksen olleen yhden klaanin yksinoikeus.
Onko valmistuslaitoksen sijainti ollut sitten suuri salaisuus, on eri asia. Totta kyllä, selittäähän se tietysti miksi yhtä tulivuoren sinnettä ei madallettu. Nythän pukao on pitänyt nostaa louhoksen sisältä sen reunalle ja siitä sitten alas- ja eteenpäin.
-
(http://www.kvaak.fi/images/articles/27012014193413-0.jpg)
Kvaakin sarjakuvaesseet jatkuvat Etelä-Amerikassa Tintin, Ridgewellin ja Rafael Karstenin parissa. Ridgewell, Rafael Karsten ja viidakon salaisuudet on aikaisemmin julkaistu Ruotsissa sikäläisen Tintti-yhdistyksen vuosikirjassa Tintinism 2013.
Nyt juttu on luettavissa ensimmäisen kerran suomeksi.
Ridgewell, Rafael Karsten ja viidakon salaisuudet (http://www.kvaak.fi/index.php?articleID=2058).
-
"Pikemminkin Karsten tuo mieleen safariasuisen Tintin Kongon ajoilta. --Tintin seikkailut ovat niin tutut, että viidakossa oleva tutkimusmatkailija tuo ensimmäisenä mieleen Ridgewellin."
Tämä koko kolmikko taitaa jotenkin muistuttaa toisiaan.
Jean-Marie Apostolidès toteaa teoksessaan The Metamorphoses of Tintin, Or, Tintin for Adults (http://www.amazon.co.uk/Metamorphoses-Tintin-Adults/dp/0804760306/ref=sr_1_1?s=books&ie=UTF8&qid=1390847371&sr=1-1&keywords=0804760306), jossa taidetaan vähän leikkiä ylitulkinnalla, että Ridgewell is a kind of Tintin, grown old among the natives, solitary and ill humored.
EDIT: Kas, Metamorphoses olikin mukana esseen viitekirjallisuudessa.
-
EDIT: Kas, Metamorphoses olikin mukana esseen viitekirjallisuudessa.
Hyvä havainto toistensa muistuttamisista siitä huolimatta.
Apostolidèsin teoksessa ei ole uutta tietoa aikaisempiin Tintti-kirjoihin verrattuna. Tekijä kehittelee tulkintoja, joista useat ovatkin osuvia.
Näiden asioiden sekoittumisen takia olen koettanut keskittyä 1930-luvun alkupuoleen, jolla ainoastaan on merkitystä Ridgewellin hahmon syntymään.
-
Särkynyt korva ei nuorempana ollut Tintti-albumeista ollenkaan mieluisimmasta päästä. Huumori oli hurttia, suorastaan pelottavaa. Tämä albumi on aikuismaisin kaikista Tintti-albumeista, paitsi ehkä Picarot, joka on oikeastaan sen jatko-osa.
Sitä paitsi jos Karsten olisi ihan tarkasti ollut Ridgewellin esikuva, tämä ei suinkaan olisi lyöttäytynyt "kilttien" arumbajojen vaan kalloja kutistavien bibarojen kanssa. Sillä kuten Reijon esseessäkin todetaan, Karsten oli ensimmäinen tutkija koko hela maailmassa, joka pääsi osallistumaan jibaro-intiaanien myyttiseen päänkutistusseremoniaan. Siinäpä olisi ollut hupaisa kohtaus Tintti-albumiin.
Mutta lahja tarvittiin ennen seremoniaan pääsyä ja tunnetusti Karsten lahjoitti jibaroille Kauhava-puukon! Onkohan se vieläkin jonkun heimopäällikön hallussa majan seinällä roikkumassa...?
-
Ensin tätä puukkoa mietin, että onko jo tuolloin ollut joku hinku suomalaisuutta korostaa maailmalla. Mutta taitaa tässä olla kuitenkin kyse saajien arvostamisesta. Ei Karsten mitään rihkamakaulakoruja intiaaneille vienyt, vaan parasta mahdollista käsityötä. Maailman parasta, jos kauhavalaisilta kysyttäisi. :)
-
Sarjakuvaesseissä siirrytään nyt jee jee -musiikin pariin, muistellaan Beatlesia ja tutkaillaan paria sarjakuvakirjaa, jotka valottavat ko. bändin varhaisaikoja: Rock and Roll Music – Beatlesiä sarjakuvina (http://www.kvaak.fi/naytajuttu.php?articleID=2064)
Tulipa muuten mieleen, että tuo Beatles For Salen -sisäkannen kuva on kuin varhaisaihio Sgt. Pepperin kannesta.
(http://www.kvaak.fi/images/articles/20022014172727-3.jpg)
-
Hieno teksti. Lurkerin kommenttiin Piitlesin pintahauskuudesta verrattuna on todettava, että värikylläisyyttä töissään suosivan Kunnaksen tyyli ei sopisikaan "Baby's in Blackin" kaltaiseen kaihoisaan tarinaan taiteilijanuorten traagisesti päättyvästä rakkaudesta - tai surullisiin juttuihin ylipäänsäkään.
-
Hieno teksti. Lurkerin kommenttiin Piitlesin pintahauskuudesta verrattuna on todettava, että värikylläisyyttä töissään suosivan Kunnaksen tyyli ei sopisikaan "Baby's in Blackin" kaltaiseen kaihoisaan tarinaan taiteilijanuorten traagisesti päättyvästä rakkaudesta - tai surullisiin juttuihin ylipäänsäkään.
Näin on. "Toinen kouraisee syvältä, toinen naurattaa pinnalta." Mutta heti perään todetaankin: "Kumpikin kirja on tosissaan tehty, kunnianhimoista ja hyvää sarjakuvaa."
Kunnaan, öh, Kunnaksen sukua (Jenna, Mauri ja Tarja) on kiittäminen tyylikkäästä värityksestä. Poistin tekstistä sanan "karamellipaperi" vertaiskritiikin takia, koska ei väritys mitään karamellia ole vaan hillittyä ja murrettua (siis ei perusvärejä).
Tarkoituksella on valittu kaksi samaa aihetta aivan päinvastaisesti lähestyvää teosta (kuten Oikeuden puolustajat ja Minuuttimiehet (http://www.kvaak.fi/index.php?articleID=2059)).
Shea Stadiumilla esitetyn Baby's In Blackin (http://www.youtube.com/watch?v=hVg9BO6lLSQ) sanoma ei tainnut mennä yleisölle perille, jos meni yhtään minkään kappaleen, yhtä kirkumista se oli.
-
Oikein oli mainota luettavaa. Kiitoksia siitä! :D Olipa yllättävää ettei Bellstorfin kirjaa ollut arvosteltu Kvaakissa ollenkaan. Tämä paikkasi asiaa paremmin kuin hyvin.
Timo
-
Oikein oli mainota luettavaa. Kiitoksia siitä! :D Olipa yllättävää ettei Bellstorfin kirjaa ollut arvosteltu Kvaakissa ollenkaan. Tämä paikkasi asiaa paremmin kuin hyvin.
Timo
Bellstorfin sarjakuvaromaania ei oikein kunnolla noteerattu, vaikka kyseessä on mestariluokan teos. Täysin englanninkielinen kansi ei ehkä ollut markkinoinnin kannalta sekään kaikkein paras ratkaisu. Englantia kyllä viljellään sisäsivuillakin paljon, ilmeisesti vain saksankielinen teksti on suomennettu - kuten pitääkin.
Ja jos joku ihmettelee niitä Baby's In Blackin oksametsiä ja peilivertauksia, niin tässä Astridin ikoninen omakuva - se selittää.
(http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?action=dlattach;topic=16022.0;attach=27654)
-
Beatlesin tarinasta on olemassa suomeksikin vanhempi sarjakuva-albumi. 90-luvulta taisi olla.
Sitten on paksumpi Bluewater Comicsin kooste The Beatles Experience vuodelta 2010.
En ole tutustunut vielä noista kumpaankaan, mutta käsittääkseni kumpikaan ei keskity vain Beatlesien vaiheisiin ennen menestystä.
Tarkoitatko Liken julkaisemaa Beatles - sarjakuva legendasta (http://www.like.fi/kirjat/beatles-sarjakuva-legendasta)?
Ja kyllä, sekä Baby's In Black ja Piitles kertovat Fab Fourin varhaisajoista, ennen suurta läpimurtoa.
-
Sitä tarkoitin. On jostain syystä jäänyt lukematta.
Julkaistu näköjään myös audiosarjakuva-projektina: mukana ääni.
ROK releases Beatles Story comic, drawn by Arthur Ranson (http://rokcomics.blogspot.fi/2012/11/rok-releases-beatles-story-comic-drawn.html)
ROK Mobile Comics has just released the first issue of its new audio comic The Beatles Story for iPad, iPhone and other mobile devices.
-
Kappas, löytyi tällainenkin fanisivusto: http://www.beatlescomics.com/ (http://www.beatlescomics.com/)
Vuosikymmenten varrella Piitleseistä julkaistiin tietty myös sarjakuvia, muun oheiskrääsän, öh, ohessa.
A MARVEL SUPER SPECIAL!
(http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?action=dlattach;topic=16022.0;attach=27678)
-
Julkaistu:
http://www.kvaak.fi/naytajuttu.php?articleID=2069
-
Julkaistu:
http://www.kvaak.fi/naytajuttu.php?articleID=2069
Heh!
"-- kuka kumma tämä jokaisen sarjakuvan tekijätietojen yläpuolella oleva "Stan Lee" mahtoi olla, joka kaikki nämä jutut "esitti". Tuumailin, että hänen täytyy olla jonkinsortin G.I.Joen jumalhahmo."
Tämä "Marvelit, muutokset ja minä" -esseehän on selvä origin story, sarjakuvafanin.
-
Sarjan aloittaa Varua Rapa Nui (http://www.kvaak.fi/naytajuttu.php?articleID=2056), Pääsiäissaaren historiaa nykytieteen ja suullisen kansanperinteen pohjalta antropologin tarkkuudella käsittelevä sarjakuva.
Pääsiäissaaren maisemissa tapahtuu kummia (http://www.hijos-del-atomo.com/comics/chile-en-comics-seaguy-en-isla-de-pascua/#.VD7AdP6VvQ0) Grant Morrisonin minisarjassa Seaguy (http://en.wikipedia.org/wiki/Seaguy) (Vertigo, 2004).
Seaguy-linkki vie Wikipedia-artikkeliin, joka lainaa Morrisonia seuraavasti: "Tämä on minun Watchmen." Kaikkea sitä.
-
Kvaakin sarjakuvaesseet -sarjassa mietteitä Jeff Lemiren tuotannosta (http://www.kvaak.fi/index.php?articleID=2181).
(http://www.kvaak.fi/images/articles/14022015210404-3.jpg) (http://www.kvaak.fi/index.php?articleID=2181)
Kuten Reima sen hyvin sisällöntuotannon puolella yhteen sanaan tiivisti, kyse on aivan rehellisestä miessarjakuvasta.
Kuvasto on stereotyyppistä Kanadaa – lätkää, maisemakuvausta, viinaa ja kirveellä veistettyjä miehiä – arvomaailmaltaan tarinat ovat kuitenkin periamerikkalaisia.
Aluksi Lemire näytti täyttävän pienen ekologisen lokeron mainstream-sarjakuvan kentällä, sen jossa juhlitaan yhtä impressionista suuntaa edustavaa sarjakuvataiteilijaa ennen kuin palkinnot ja huomio satavat taas uuden juhlakalun laariin.
Nyt toki on selvää, että Lemire menestyy laajemmin. Toisaalta hän on paitsi erityisen lahjakas kuvittaja myös erityisen lahjakas käsikirjoittaja, mutta naivisti tahdon ajatella sarjakuvaharrastajien olevan aiempaa suvaitsevaisempia.
Lemiren Marvel- ja DC-töitä en juuri tunne, mutta onhan Teräspoika tunnetusti menettänyt perheensä isää myöten...
Tekstiä saa ruotia armotta sarjakuvaesseet-ketjussa (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,16022.0.html), pitäydytään tässä ketjussa tiukemmin Lemiren tuotannossa.
Lemire tekee hyvin kunnianhimoisia sarjakuvaromaaneja, jotka eivät ole ehkä jokaisen teekupillinen, mutta ainakin osa "suuresta yleisöstä" tuntuu hänet löytäneen. Tyylissä on mukavaa karheutta ja elämänmakua. Elämä ruhjoo, kuten esseessä sanotaan.
Uskoisin miehen silti myös nauttivan DC-sarjakuvien käsikirjoittamisesta, on niissä selvästi rakkautta lajityyppiä kohtaan.
-
Uskoisin miehen silti myös nauttivan DC-sarjakuvien käsikirjoittamisesta, on niissä selvästi rakkautta lajityyppiä kohtaan.
Voi olla. Minulla muistuu vain mieleen Ed Brubakerin ja Jonathan Hickmanin kuvaus tekijöiden ja kustantajien suhteesta (http://www.pastemagazine.com/articles/2014/06/going-their-own-way-the-creator-owned-comic-book-renaissance.html): omaehtoisella tekemisellä ei tule känttyä pöytään, vaan töitä on paiskittava suurille kustantajille. Vasta suurissa talleissa saaduilla kannuksilla kiihdytetään omien sarjojen myyntiä tulevaisuudessa. Toisaalta ilman omien julkaistujen töiden tuomaa huomiota ei suurille kustantajille edes pääse tekemään tilaustöitä!
-
Pääsiäissaaren maisemissa
Tällä kertaa ollaan muilla mailla, mutta God Is Dead -sarjassa kivijättiläiset ovat taas vihaisia tuttuun Jack Kirby -henkeen. Henkistä laiskuutta käsikirjoittajalta, muuta ei voi sanoa.
Numeron 11 kuvateksti kertoo: "The Moai had torn the roofs off of homes to use as projectiles." Mikseivät nakelleet isoja kiviä, millä ne katot muka lentävät.
-
Aina ajankohtaista Ateenaa kolutaan Kvaakin etusivulla nyt pakinoiden (http://www.kvaak.fi/index.php?articleID=2204) sekä toisessa jutussa kauppoja koluten ja sarjakuvia hamuten (http://www.kvaak.fi/index.php?articleID=2213).
Muovikassin kuvan piirtänyt Tasmar mainitaan myös jutussa.
(http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?action=dlattach;topic=16022.0;attach=30484;image)
-
Kreikka edelleen uutisissa tapetilla. Ajattelin jakaa vielä yhden kuvan Anubis-kustantamon kaupasta.
-
Tuolla Kreikkakirjoituksessa kun penäsin näitä klassisia asioita käsitteleviä sarjiksia niin näkyy Ranskan maalla olevan tämmönen 7 ihmettä-sarja (http://www.goodreads.com/series/142640-les-7-merveilles). Lukematta tiedä onks tuo nyt niin hienoa, mutta massiivista ainakin (http://bdzoom.com/73062/lart-de/%C2%AB-7-merveilles-t1-la-statue-de-zeus-%C2%BB-par-stefano-andreucci-matthieu-rebuffat-et-luca-blengino/).
-
Sarjan aloittaa Varua Rapa Nui (http://www.kvaak.fi/naytajuttu.php?articleID=2056), Pääsiäissaaren historiaa nykytieteen ja suullisen kansanperinteen pohjalta antropologin tarkkuudella käsittelevä sarjakuva.
Käsikirjoittaja Bernardita Labourdette palkittiin juuri vuoden 2016 parhaasta julkaistusta sarjakuvakäsikirjoituksesta, eli Varua Rapa Nuin viimeisimmästä osasta.
Hienoa, että työ palkitaan myös tunnustuksella. Toisaalta, kuten julkaisemassani esseessä totesin, teosta ei Chilessä voi palkintojenjaon aikaan sivuuttaa.
-
Chilen mapuche-kansan soturilegendat (https://www.kvaak.fi/2659/2019/12/16/mapuche-kansan-soturilegendat/) seikkailevat sarjakuvissa.
(https://www.kvaak.fi/wp-content/uploads/2019/12/16122019212723-0.jpg) (https://www.kvaak.fi/2659/2019/12/16/mapuche-kansan-soturilegendat/)
-
Laadukas kirjoitus etusivulla mapuche legendoista ja niihin liittyvistä sarjakuvista. Hienoa!
-
Laadukas kirjoitus etusivulla mapuche legendoista ja niihin liittyvistä sarjakuvista. Hienoa!
Kiitos.
Tekijät sarjoineen ovat saaneet niin runsaasti palstatilaa lehdistössä, että melkein henkeä joutuu haukkomaan.
Tulkitsen tämän samaan tapaan kuin uutisen espanjalainen Telefónican vetäytymisen Latinalaisesta Amerikasta – kuluttajat kokevat sen moderniksi konkistadoriksi ja suosivat kotimaista vaihtoehtoa.
Lehtihyllyillä chileläiset kustantajat ovat tavanomaisesti kohdanneet vain konkurssin, espanjalaiskustantaja voi painaa saman julkaisun Chilen lisäksi Argentiinaan ja muihin naapurimaihin. Se täyttää lehtihyllyt kerralla puolen tusinan edullisen ja paksun julkaisun voimin. Se on sitä suuruuden ekonomiaa.
Kun nyt on kotimainen yrittäjä, joka kaiken lisäksi kohdistaa sen taistelutahdon oman maan sisältä ulkomaiseen valloittajaan, tekijät saavat jotenkin lisäsympatiaa
Hieman saa kyllä silmiä näiden kaverien kanssa pyöritellä, koska Nük Comics tarkoittaa "Snikt Comics" (viittaa Wolverinen kynsien esiin naksauttamisesta syntyvään ääneen, sana itse on mapuche-kielestä).
Galvatropa on katumuotia, jossa piilee hieman sotaisa sanaleikki. "Ropa" on vaate ja "tropa" escadroona.
Tekijöiden nimistä ei voi päätellä etnistä taustaa, ja mielestäni on erikoista ettei se mistään lehtijutusta käy ilmi. Tietysti he kuuluvat vähemmistökansaan, eivät kuluttajat muutoin mm. tuota katumuotia sulattaisi.
Tuntemani mapuchet eivät peittele etnistä taustaansa, mutta eivät sitä erityisesti tuo julki. Huolimatta yhteiskunnallisesta epäkohdista, puhe yleensä kääntyy menneisiin epäkohtiin. Tämä on verrattavissa hieman siihen, että jos suomalaisilta kysyttäisiin miten menee, niin puhe kääntyisi Talvisotaan.