Kvaak.fi - keskustelu
Sarjakuvanlukijoiden keskustelut => Kotimaiset sarjakuvat => : Timo Ronkainen 12.12.2013 klo 17:14:02
-
Eipä löydy millään ketjua, jossa vois ilmoitella uusien tietokirjojen ilmestymisestä. Jokaisella lie ollu sit omansa tjms.
No enivei... Tämmönen on likeltä tulossa.
Mistä on hittisarjakuvat tehty?
Hittiparaati (http://www.like.fi/kirjat/hittiparaati)
Hittiparaatissa 16 sarjakuvantekijää kertoo, kuinka menestykset ovat syntyneet ja mihin he itse ovat sarjakuvillaan pyrkineet. Haastattelut vievät myös matkalle läpi suomalaisen sarjakuvan historian 1940-luvulta nykypäivään. Matkan varrella hahmottuu suomalaisen valtavirran sarjakuvan kehitys ja suhde aikaansa. Mikä kunakin aikana on saanut kansanjoukot lukemaan sarjakuvia? Millaisia aiheita sarjakuvissa on käsitelty, millaisiin tarinoihin ja henkilöihin on tykästytty?
Timo
-
Miten olis Muut sarjakuva-aiheet alue?
Mua olis kiinnostanu että ketä kaikkia tekijöitä tässä on mukana. Kustantajan listallakin vain abaut kolmetoista niistä kuudestatoista:
Luhtanen ja Paju, Naisen kanssa sarjan tekijät, Koivisto, Heilä , Pauli Kallio, Juba , Julia Vuori, Jarla, Paloniemi ja Nykänen
-
Mieelenkiintoista. Onhan siinä sitten melkoinen paraati, mutta olisiko mitenkään mukaan mahtunut joku tekijä jonka sarjakuvia myydään maailmallekin, eikä vain pelkästään Suomessa? Vai olenko käsittänyt väärin? (vaikka tunnenkin alan melkoisen hyvin, niin voin tunnustaa etten pysty tietämään/muistamaan ihan kaikkea mitä itse kultakin on julkaistu ja missä..). Eihän tuosta esittelystä kyllä sen tarkemmin vielä asia selvinnyt. Vai onko niin, että sitä ei pidetä yhtään minään että suomalaista sarjakuvaa myydään jatkuvasti ympäri maailmaa? Muitakin voi olla (nostakoon itse häntänsä tai heittäköön ensimmäisen kiven), itse tiedän parhaiten varsinkin yhden tietyn julkaisun. Vai jonkinlainen sisällöllinen rajausratkaisu, vai onko haastatellut tekijät jollain tietyllä tavalla kytköksissä LIKE:en? Vai jokin tietty myyntiluku, minkä jälkeen saa luvan puhua "menestyshitistä"? Ihan vain mielenkiinnosta kyselen, kun maailmassa on niin monta ihmeellistä asiaa, joku asiasta paremmin tietävä osaa varmaan paremmin valottaa asiaa, pitänee kyllä tutustua myöhemmin itse teokseenkin tottakai.
-
Tämä siis keskittyy nimenomaan Suomessa menestyneisiin kotimaisiin sarjakuviin ja niiden tekijöihin. Eli millainen sarjakuva on eri aikoina vedonnut suomalaisiin.
Ulkomailla julkaistuista Suomi-sarjakuvista pitää tehdä oma opuksensa.
-
Niinpä, ja kyllä epäilemättä täytyy tehdä. Vaikka vähän epäilen että sekin täytyisi taas tehdä ihan itse.
Tuon paraatin perusteella kun vaikuttaa lähinnä siltä, että (jälleen kerran) sitä samaa liturgiaa, että tässä maassa ei ole mitään muuta "menestynyttä" sarjakuvaa, kuin lähinnä ne, mitä Hesarissa (tai sen joissain liitteissä) on julkaistu. On sinne vissiin pari muutakin löydetty mukaan.. Mutta näköjään sitten kaikkia Suomessakaan menestyneitä ei ole haluttu jostain syystä laittaa mukaan. Ihan kerronnallinenkin sarjakuva kun on saavuttanut melkoista menestystä (ja viittaan tietysti omasta puolestani erityisesti siihen yhteen tiettyyn julkaisuun), mutta ilmeisesti se tiukka, ja vähän kummallinen, rajaus tässä on sitten tehty, että "hitti"-sarjakuva ei saa olla kerronnallista, eikä muualla kuin Hesarin sivuilla julkaistua (eikä siis myöskään sitä ulkomailla menestynyttä).
Ja ihan tarkennukseksi taas, että sitähän ei kukaan voi kieltää, etteikö tuo paraati olisi omassa genressään menestynyt "hitti"-paraati, mutta jos ja kun ihmiset tuota opusta lukevat, niin kun sieltä on muunkinlaista (ja joka mielestäni toisi erittäin hyvää ja tervetullutta vastakohtaa noihinkin mainittuihin kirjan esimerkkeihin), kotimaassakin menestynyttä julkaisua jätetty raa'asti pois, niin on mielestäni vähän surullista että ihmisille jää se virheellinen käsitys, ettei muunlaista menestystä ole suomalaisessa sarjakuvassa ollut, kuin vain nuo kirjassa mainitut esimerkit. Kirja siis tekee omalta osaltaan myös tyhjäksi ja "vähäpätisöi" sitä menestystä, mitä tuossa kirjassa ei mainita. Omasta mielestäni olisi ollut erityisen tärkeää, että kirjaan olisi otettu mukaan esimerkki menestyksestä, joka on onnistuttu luomaan täysin sanomalehtisarjakuva-formaatin ulkopuolella. Tai sitten kirja olisi pitänyt nimetä vaikka rehellisesti suoraan "Suomalaisen SANOMALEHTIsarjakuvan hittiparaatiksi".
-
menestyksestä, joka on onnistuttu luomaan täysin sanomalehtisarjakuva-formaatin ulkopuolella.
Kyllä, ehdottomasti kuuluisi Mauri Kunnaksen olla mukana tällaisessa kirjassa. Olisi mielenkiintoista kuulla viimeinkin hänen ajatuksiaan esim. haastattelun muodossa. Mutta ilmeisesti jo ulkomaillakin julkaistu 'Piitles' ei ehtinyt myydä tarpeeksi (olisiko myynti Suomessa vielä hitusen alle 100 000 kappaletta) tiukkojen menestyskriteerien täyttämiseksi?
-
Ja minun mielestäni ainakin Iivari Jurmukainen olisi pitänyt mainita, onhan maestro myynyt jo ainakin 150.000 albumia Juksu-Pellen Suurta Pieru-kimaraa. Olisin halunnut tietää onko siinä paljonkin omaelämäkerrallisia aineksia.
-
Iivari Jurmukainen olisi pitänyt mainita, onhan maestro myynyt jo ainakin 150.000 albumia Juksu-Pellen Suurta Pieru-kimaraa.
Heti alkoi kiinnostaa!
-
jos ja kun ihmiset tuota opusta lukevat, niin kun sieltä on muunkinlaista (ja joka mielestäni toisi erittäin hyvää ja tervetullutta vastakohtaa noihinkin mainittuihin kirjan esimerkkeihin), kotimaassakin menestynyttä julkaisua jätetty raa'asti pois, niin on mielestäni vähän surullista että ihmisille jää se virheellinen käsitys, ettei muunlaista menestystä ole suomalaisessa sarjakuvassa ollut, kuin vain nuo kirjassa mainitut esimerkit. Kirja siis tekee omalta osaltaan myös tyhjäksi ja "vähäpätisöi" sitä menestystä, mitä tuossa kirjassa ei mainita.
Siitä miten (suomalaisen) sarjakuvan kaanonia on -80 luvun alusta rakennettu, olisi kieltämättä mielenkiintoista lukea joskus joku tutkimus. Sarjakuvaväen omille kapeille harteillehan tämä on jäänyt, kun vaikkapa Peter von Bagh Sinisessä laulussaan sivuuttaa käytännössä koko taiteenalan. Ja sitä sarjaa pyöritetään telkussa jo ties monettako kertaa. Väitän että sen "Suomen taiteiden tarinan" vaikutus on kulttuuria pintapuolisemmin seuraavien parissa melkoinen.
-
Heti alkoi kiinnostaa!
Eiköhän siitä oteta taas uusintapainos. Kjäh kjäh, prrrrt, niinkuin Juksu-pelle sanois!
Sarjakuvaväen omille kapeille harteillehan tämä on jäänyt, kun vaikkapa Peter von Bagh Sinisessä laulussaan sivuuttaa käytännössä koko taiteenalan. Ja sitä sarjaa pyöritetään telkussa jo ties monettako kertaa. Väitän että sen "Suomen taiteiden tarinan" vaikutus on kulttuuria pintapuolisemmin seuraavien parissa melkoinen.
Ja hyvä pointti Reima, tärkeäähän olisi, että sarjakuvasta puhuttaisiin vähän isommassa viitekehyksessä, eikä kaikki olisi aina vain saman pienen sarjakuvapiirin harteilla. Harmillisen usein sarjakuva unohdetaan aina kun puhutaan niin kirjallisuudesta kuin taiteestakin, sarjakuvaa ei ilmeisesti edelleenkään pidetä tarpeeksi "salonkikelpoisena" ja merkittävänä ilmaisukeinona näissä muissa piireissä (tai ilmeisesti on liian vaikeasti hallittava kokonaisuus ymmärtää, kun pitäisi YHTÄ aikaa keskustella kirjallisesta ja kuvallisesta ilmaisusta...ja kyllähän se onkin valtava kokonaisuus).
Mutta väitän että ongelma on juuri se, että suomalaista sarjakuvaa pidetään (siis juurikin tuon "suuren yleisön" keskuudessa) vain sellaisena pikkuhauskana ja harmittomana hupailuna, jolla ei ole mitään suurempaa merkitystä. Ja sitähän juuri tuon Hittiparaatin esimerkit enimmäkseen edustavat, niiden tunnettuutta ja "hittimäisyyttä" tietenkään (enimmäkseen) kiistämättä. Mutta niiden korostaminen suomalaisen sarjakuvan ainoana valittuna "menestyksen" esimerkkinä, ylläpitää se "suuren yleisön" tietoisuudessa edelleen sitä käsitystä, että suomalaisen sarjakuvan on menestyäkseen oltava Helsingin Sanomissa julkaistavaa vitsi-strippi-sarjakuvaa.
Ja jo sinänsä surullistahan on se, jos jo 5000 myyntiä pidetään jonkinlaisena hittinä, kun jo mitä tahansa keskinkertaistakin läystäkettä pitäisi saada myytyä sen verran, hyvästä tai merkittävästä sarjakuvasta nyt puhumattakaan.
Mutta ilmeisesti jo ulkomaillakin julkaistu 'Piitles' ei ehtinyt myydä tarpeeksi (olisiko myynti Suomessa vielä hitusen alle 100 000 kappaletta) tiukkojen menestyskriteerien täyttämiseksi?
Niin, tai sitten Beatlesillä ei ole kovin paljoa tekemistä suomalaisuuden kanssa, jos sillä on tuossa valintakriteerissä sitten ollut mitään merkitystä, sehän on tässä pelkkää jossittelua. Eikä taida olla 100.000 myyty, Kunnaksen nimestä huolimatta. Eikä ole vielä Sarjakuva-Kalevalaakaan, jos jokin tietty myyntimäärä on se ainoa kriteeri. Mutta omalta osaltani aion kyllä pitää huolen siitä, että kyseistä opusta on saatavilla niin kauan kuin Suomesta löytyy ihmisiä jotka eivät tiedä Kalevalasta yhtään mitään. Ja kerron kyllä kun se 100.000 tulee täyteen, vaikka vielä voi mennä jonkin verran aikaa. Mutta tämähän onkin minulle koko loppuelämän kestävä projekti. Tiettyjä myyntimääriä tärkeämpää itselleni on kuitenkin se, että sarjakuva-Kalevala on ainoa keino millä nuorison (joitain poikkeustapauksia lukuunottamatta) saa tuntemaan koko Kalevalan tarinan (tai oikeastaan minkä ikäisen populan tahansa, kyllä Kalevalan lukemisprosentti on melkoisen huono). Kaikkein parasta palautetta on kuitenkin ollut se, että varsinkin äidinkielenopettajat ovat olleet sarjakuvaversiosta innostuneita, ja että teoksesta on jatkuvasti näytteitä niin äidinkielenkirjoissa kuin jossain "Kalevalan kulttuurihistoria"-teoksissa, joissa yleensä sarjakuva on harvemmin edustettuna. Mistä päästään juuri tuohon edelliseen Reiman topikkiin, eli siihen, että on tärkeää saada sarjakuvaa esiin laajemmassa viitekehyksessä kuin siinä mihin sarjakuva yleensä halutaan alistaa, eli johonkin omaan pieneen (useimmiten melkein näkymättömään) lokeroonsa kulttuurin kentässä. Ja se arvostus, ja millä yleistä asennoitumista suomalaista sarjakuvaa kohtaan saadaan kehitettyä, on juuri tuollaiset pienet askeleet. Vaikka se on hidasta ja välillä turhauttavaakin, niin välillä onneksi saa myös pieniä onnistumisen kokemuksia siitä, että sarjakuvaan suhtaudutaan myös "vakavammin" uusissa yhteyksissä. Ja "vakavammalla" en tarkoita mitään paatosta tai julistamista, vaan yksinkertaisesti sitä, että sarjakuva voi olla yhtä aikaa sekä viihteellistä, että herättää uusia näkökulmia vakiintuneiden asenteiden ulkopuolella ja uusissa yhteyksissä. Ja tietysti myös sitä, että suomalaista sarjakuvaa on myös sen 3 ruudun ulkopuolella.
-
Kun mietitään sarjakuvan arvonnostatusmissiota niin Huitulalla on kyllä huomionarvoisa pointti. 15-10 vuotta sitten oli ymmärrettävää, että sitä arvoa suuren yleisön silmissä haettiin nimen omaan kaupallisesta menestyksestä (B.Virtanen, Viivi & Wagner, nyttemmin Fingerpori ja k. Siili). Sen ja sellaisen menestyksen tavikset ymmärtävät ja osaavat sijoittaa omaan arvomaailmaansa.
Suurin piirtein samaan aikaan nousi kuitenkin taidesarjakuvatrendi, joka on toivon mukaan kohottanut sitä arvostusta taideyleisön parissa. Se lukeva "taideyleisö" on kuitenkin aika pieni ja kaupallisesti ehkä vieläkin vähäpätöisempi.
Uskaltaisiko tässä nyt sitten toivoa että seuraava vaihe liittyisi sisältöön, kertomuksiin ja niiden tulkintaan. Huitulan sanoin:
Harmillisen usein sarjakuva unohdetaan aina kun puhutaan niin kirjallisuudesta kuin taiteestakin, sarjakuvaa ei ilmeisesti edelleenkään pidetä tarpeeksi "salonkikelpoisena" ja merkittävänä ilmaisukeinona näissä muissa piireissä (tai ilmeisesti on liian vaikeasti hallittava kokonaisuus ymmärtää, kun pitäisi YHTÄ aikaa keskustella kirjallisesta ja kuvallisesta ilmaisusta...ja kyllähän se onkin valtava kokonaisuus).
Sarjakuvaseuran valistusponnistukset tuntuvat tässä vaiheessa suuntautuvan enimmäkseen ulkomaille. Tarvittaisiin myös kunnollista kritiikkiä, eikä semmoista yhdentekevää mitä vaikkpa Hesari nykyään suoltaa. Tekijäpuolella yritystä tähän suuntaan jo on. Katsotaan nyt sitten vaikka mainittuja Huitulan töitä. Timpan pitkiä juttuja tai vaikka Tietäväisen, Kiven ja Lietzénin kirjoja.
Siihen en kyllä usko että se sarjakuvaromaanien kaupallinen menestys taidemuseoista ja gallerioista ponnistaisi tai että Suomen maus olisi joku hiilellä piirretty ja kaunolla kirjoitettu angstaus. Taidesarjakuvalla on tietenkin paikkansa ja kiistattomat ansionsa, mutta pelkään että kaupallisesti ne työt on kuitenkin tuomittu sinne marginaaliin. Ennen kuin Sarjakuvien sisällöstä ja niiden sivuilta välittyvistä ajatuksista voidaan keskustella laajemmin mediassa, pitäisi suuren yleisön pystyä lukemaan niitä ihan yhtä helposti kuin ne lukevat Akkaria tai sanomalehtisarjakuvia.
Paljon keskustelua herättänyt Sarjakuva Finlandia -projekti hinaa ehkä skeneä tähän suuntaan ja kyllähän tapaus Näkymättömät kädet antaa toivoa.
-
Tämä kirjahan on jatkoa pari vuotta sitten ilmestyneelle saman tekijäparin "Päin näköä!" -opukselle, jossa esiteltiin niin ikään 16 sarjakuvantekijää, erilaisella rajauksella.
http://www.like.fi/kirjat/pain-nakoa
-
Muitakin voi olla (nostakoon itse häntänsä tai heittäköön ensimmäisen kiven)
Itsepä pyysit >:D
Römpötti-Hänniseltä luulisi tulevan vielä monta sarjakuvatekijäkirjaa, toivottavasti Huitulankin ilmeisen pitkä ja monipuolinen ura ja teokset saavat arvoisensa huomion herroilta ehkä jo seuraavassa.
-
Niin, siis kyllähän Hänninen on kirjoittanutkin julkaisuissaan Huitulan teoksista, ja yksi haastattelu on työn alla parhaillaan Kafka-projektiin liittyen (Ja Römpöttikin on viimeksi Hesarissa kirjoittanut Sarjakuva-Kalevalan näyttelykiertueesta, johon juttuun tosin jäi erinäisiä faktavirheitä mitä ei korjattukaan), mutta kun nyt puhutaan juuri Tästä nimenomaisesta tietokirjasta, ei niistä jotka on aiemmin julkaistu, eikä kaikista niistä jotka joskus tulevaisuudessa tullaan julkaisemaan, niin kiinnostaa tuo rajanveto, että mitä merkitsee tuo termi "hitti", ja onko tosiaan niin ettei mitään kerronnallista sarjakuvaa ole saatu siihen mukaan?.. (kun ainakin tuon listan perusteella vahvasti vaikuttaa että enimmäkseen ei). Ja se, että onko sitten lähinnä vain Hesarin julkaisema sarjakuva kelvollinen, kun halutaan puhua "hitistä"(?) Koska sehän jo automaattisesti rajaa aika paljon sarjakuvaa pois...
Onhan noita muutama muukin sarjakuva joista voitaneen mainita jonkinlaisina "hitteinä", Onko Samsonin mainitsema Piitles sellainen niin en tiedä, koska siitä minulla ei ole mitään sen tarkempia faktoja tiedossa, ehkä Samsonilla on kun sitten menit koplaamaan sitä Kunnaksen "häntää".. Ja joitain nimiä voisi heitellä itsekin ilmaan, niinkuin varmaan jokainen voisi nyt taas alkaa ehdottelemaan omia suosikkejaan, mutta se olisi sitten enemmänkin vain mutu-tuntumalta ilmaan heittelyä. Sarjakuva-Kalevalan mainitsin esimerkkinä koska satun tapauksen parhaiten tuntemaan, ja mieluiten puhun asioista joista pystyn puhumaan faktoihin perustuen ilman pelkkää mutu-tuntumaa, kuulopuheita, huhuja, lehtijuttuja yms.
Mutta yksi pointtihan oli myös se, että onko pelkästään jokin tietty myyntimäärä kyseessä, että voidaan puhua hitistä? Koska tässä tapauksessa se myyntimäärä nyt ei kuitenkaan tunnu olevan myöskään se asia. Tuli mieleen että ehkä sittenkin hittisarjakuva on sellainen, jonka hahmoja on printattu jonkin lafkan kalsareihin(?). Eli siinä tapauksessa siis sarjakuvalla ei sarjakuvana ole tarpeeksi arvoa, vaan sen pitää ollakin ihmisille tuttu jostain muusta yhteydestä, kuin pelkästä(!) sarjakuvasta?
Mutta näihin kysymyksiinhän ei ilmeisestikään saa mitään konkreettista vastausta ennen kuin näkee tuon varsinaisen julkaisun, eiköhän siinä heti esipuheessa ole selostettu tuo "hitin" määritelmä mikä on valittu. Mielenkiinnolla sitä odotellessa (ja joululaatikoita sulatellessa).
-
Arvio Hittiparaatista nyt paraatipaikalla. (http://www.kvaak.fi/index.php?articleID=2122)
Jatkona tuohon aiempaan keskusteluun voisin arvella että jollain argumenteilla kirja pitää myydä kustantajalle ja ostajille. Tässä tapauksessa se oli ja on menestystarinan salaisuuksien ruotiminen.
Alan harrastajalle myyntipuhe luo kuitenkin hieman ehkä vääristyneen kuvan sisällöstä, pohjimmiltaan kyse on haastattelukirjasta. Jopa niin pitkälle että haastateltavan sanaan luotetaan yli muiden lähteiden.
Tuossa arviossa (http://www.kvaak.fi/index.php?articleID=2122) en katsonut aiheelliseksi listata niitä sisällön painotuseroja, pikku nyansseja, joista olen eri mieltä. Itse en esimerkiksi kuvailisi Anni Nykäsen Mummo -sarjakuvan tyyliä sulavaksi tai Kyky Ahosen viivaa rosoiseksi. Tekstin oheen ripotellut kuvaesimerkit näyttävät onneksi mistä on pohjimmiltaan kyse ja Nykänen kertoo itse tarkemmin siitä miten pitkään hän hinkkaa viivaansa. :)
-
Toinen Ville Hännisen uutuuskirja on Jussi Karjalaisen kanssa tehty Sarjatulta! (Jalava 2014). Kirja on saanut paljon julkisuutta, esim.
* Sota-ajan pilapiirrokset pilkkasivat ryssää (http://yle.fi/aihe/artikkeli/2014/09/03/sota-ajan-pilapiirrokset-pilkkasivat-ryssaa). Yle Kulttuuri.
* Sota-ajan viihdesampo (http://seura.fi/puheenaihe/sotavuosien-viihdesampo/). Seura
* Pilapiirrokset sotapropagandan välineenä (http://ohjelmaopas.yle.fi/1-2377645). Ylen aamu-tv
ja radiossa Kultakuumeessa, kohdasta 39:48 eteenpäin (http://areena.yle.fi/radio/2328762).
-
Sarjatulta! on todella huikean hieno kirja! Parempi kuin ikinä osasin odottaa. Täynnä kaikkea ennennäkemätöntä ja -tutkimatonta.
Timo
-
Luin Sarjatulta! hartaan hitaasti. Tuossa jo pariin ketjuun laitoinkin viestiä tekijöistä, joihin tuli selvyys kirjan näytteiden kautta. Tove Jansson nousi esille tämänkin aiheen, sota-ajan pilapiirrosten, kautta.
-
Arvio Sarjatulesta (http://www.kvaak.fi/index.php?articleID=2135) etusivulla nyt.
-
Olen makustellut hitaasti Sarjatulta-kirjaa ja nyt alan olla lopussa. Paljon hienoja kuvia, hienoja löytöjä. Erityisesti Aarne Nopsasen ja Alexander Lindebergin kuvat tekivät minuun vaikutuksen. (Samoin kuin se, kuinka hyvä Erkki Koponen oli "varsinaisissa pilakuvissa", kun aiemmin tunsin lähinnä Ollin pakinakuvituksista).
Kirjan todistusaineiston voimalla on myös helppo yhtyä kirjoittajien arvioon: Tove Jansson oli aikansa hienostunein pilapiirtäjä Suomessa. Kun katselee hänen kuviaan rinnakkain aikalaisten kanssa, niin suursodan tapahtumia on kyllä kuvattu niissä tosi hienosti ja monisyisesti. (Esim. sodan alussa kuva, jossa petoeläimet päästetään eläintarhasta valloilleen ja sodan jälkeen kuva rintamalta palanneiden miesten väkivaltaisuudesta).
-
Sarjatulta on arvioitu Agricolan kirja-arvosteluissa: Viiva isänmaan palveluksessa (http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/index.php?id=3732).
Olli Kleemola kirjoittaa mm.
Yksi teoksen hyvistä puolista, jota ei välttämättä tule heti ajatelleeksi, on sen koko. Tekijät ja teoksen kustantaja ovat oivaltaneet, että visuaalinen aineisto tarvitsee tilaa päästäkseen esille. Teoksen suuri koko onkin sallinut monien sarjojen painamisen alkuperäisessä koossa, mikä tekee lukukokemuksesta miellyttävän.
-
Olikos täällä missään vielä mainittu, että Hännisen ja Karjalaisen Sarjatulta!-teos on nyt noteerattu myös Suuren Journalistipalkinnon ehdokkaaksi!
On yksi kolmesta Vuoden kirja -ehdokkaasta:
http://suurijournalistipalkinto.fi/fi/ (http://suurijournalistipalkinto.fi/fi/)
-
Olikos täällä missään vielä mainittu, että Hännisen ja Karjalaisen Sarjatulta!-teos on nyt noteerattu myös Suuren Journalistipalkinnon ehdokkaaksi!
On yksi kolmesta Vuoden kirja -ehdokkaasta:
http://suurijournalistipalkinto.fi/fi/ (http://suurijournalistipalkinto.fi/fi/)
Tuota en ollut huomannutkaan. Erittäin hieno juttu! Poikkeaa selvästi muista ehdokkaista, ja hyvällä tavalla. Toivottavasti voittaa.
-
Tuota en ollut huomannutkaan. Erittäin hieno juttu! Poikkeaa selvästi muista ehdokkaista, ja hyvällä tavalla. Toivottavasti voittaa.
Sinänsä hassua, ettei tätä ole Kvaakissa kelpuutettu etusivun uutiseksi. Harvemmin kotimaiset sarjakuva-alan tietokirjat ihan näin kovaa huomiota saavat osakseen. Hesari huomioi omat pari ehdokkuuttaan näyttävästi lähes koko sivun jutulla.
Sellaisenkin tuossa kuulin, että kirjan eka painos myytiin loppuun jo viime vuoden puolella ja nyt on pukannut jo toinen painos kehiin. Hienoa! Osoittaa taas, että kun tekee sisällön ja ulkoasun huolella & aihe iskee, niin menestystä voi hyvinkin olla luvassa jopa sarjakuva-aiheilla.
-
Sinänsä hassua, ettei tätä ole Kvaakissa kelpuutettu etusivun uutiseksi.
Toni, sähän oot Kvaakin toimittaja!
Mutta joo, olisihan tuo uutisen väärti.
-
Tuo Tonin marinahan on jo lähes valmis uutissähke. Herra Toimittaja on vain hyvä ja toimittaa tekstin Kvaakin etusivulle.
-
Sarjatulta! uutisoitu etusivulla (http://www.kvaak.fi/index.php?articleID=2183).
Timo
-
Ei tullu Sarjatulta!-kirjasta Vuoden Kirjaa, mutta jo ehdokkuus oli hieno homma.
"Vuoden kirja
Tommi Kinnunen
Neljäntienristeys, WSOY
Vaikuttava, myötäelävä sukutarina ulkopuolisuuden ja kelpaamattomuuden kokemuksista, vaikeudesta tulla erilaisena hyväksytyksi. Lukijan oivalluksille tilaa jättävä kuvaus ihmisarvon rakentamisesta keskellä ankaran yhteisön ja puhumattomuuden paineita.
Vuoden kirja -palkinnon saajiksi olivat ehdolla myös Juha Hurme, Nyljetyt ajatukset, Teos sekä Ville Hänninen ja Jussi Karjalainen, Sarjatulta!, Jalava."
Timo
-
Kirjataiteen kaunis kirja -kunniakirjan Sarjatulta! sen sijaan sai.
Uutinen etusivulla (http://www.kvaak.fi/index.php?articleID=2191).
-
Ilmestyi jo lokakuussa, mutta mainitaan nyt: Juri Nummelinilta on ilmestynyt Elokuvan lyhyt historia ja Animaatioelokuvan lyhyt historia teosten rinnalle Sarjakuvan lyhyt historia (https://avain.net/tuote/juri_nummelin/sarjakuvan_lyhyt_historia/9789523041776).
Kirjasta arvio etusivulla (http://www.kvaak.fi/index.php?articleID=2607).
-
Ilmestyi jo lokakuussa, mutta mainitaan nyt: Juri Nummelinilta on ilmestynyt Elokuvan lyhyt historia ja Animaatioelokuvan lyhyt historia teosten rinnalle Sarjakuvan lyhyt historia (https://avain.net/tuote/juri_nummelin/sarjakuvan_lyhyt_historia/9789523041776).
Kirjasta arvio etusivulla (http://www.kvaak.fi/index.php?articleID=2607).
Jurilla myos muutama mielenkiintoinen blogi joita mukava seurata (silloin kun politiikkaa ei mainita) jos tykkaa pulpista sun muusta vastaavasta.
-
Timo Ronkainen: Tintistä Fogeliin – Sarjakuva-arvosteluja ja muita tekstejä vuosilta 1988-2020 (Helmivyö 2021).
"Matkoja sarjakuvan maailmoihin kolmelta vuosikymmeneltä. Pitkän linjan sarjakuvatoimija Timo Ronkainen on valikoinut kirjaansa tekemiään sarjakuva-arvosteluja ranskalais-belgialaisista ja amerikkalaisista klassikkosarjakuvista sekä suomalaisia nykysarjakuvista ja alan tietoteoksista. Kirjan loppuun on valikoitu muutamia sarjakuva-aiheisia esseitä. "
-
Tuo on semmonen pikku kirja. Mutta tämmönen huomattavasti isompi työ tulee tässä keväämmällä, 384 sivua. Tähtäin on Tampere Kupliissa toukokuussa. Kirja on taitettu ja viimeistä oikolukua tehdään.
Katsoo nyt, tuleeko kupliista fyysistä ja reaalista tapahtumaa tänäkään vuonna.
Timo
-
Tuo on semmonen pikku kirja. Mutta tämmönen huomattavasti isompi työ tulee tässä keväämmällä, 384 sivua. Tähtäin on Tampere Kupliissa toukokuussa. Kirja on taitettu ja viimeistä oikolukua tehdään.
Katsoo nyt, tuleeko kupliista fyysistä ja reaalista tapahtumaa tänäkään vuonna.
Timo
Onko toi Jättikirjan kokoa...näyttä isolta?
-
Onko toi Jättikirjan kokoa...näyttä isolta?
No ei nyt sentään. Se on noin 22 x 22 cm
Timo
-
No ei nyt sentään. Se on noin 22 x 22 cm
Timo
Jos olisit tehnyt jättikirjan, niin monet jättikirja fanit olisi ostaneet ihan vain jättikirjan takia.
No taitaa kustannuksellisesti olla aika kallis semmoine jättikirja.
-
No nyt se on painossa ja tulee heinäkuussa! (http://ankkalinnanpamaus.blogspot.com/2021/06/disney-sarjakuvien-historia-tulossa.html)
Edit. Ai niin: ennakkotilata jo voi (https://www.sarjakuvakauppa.fi/disney-sarjakuvien-historia.html).
Timo