Menitte JP ja KP sitten voittamaan Sarjakuva-Finlandian jo ennakkoon. Ei ole tähän jalansijaa kellään paitsi Ville Rannan Kyllä eikä eillä ja Kaltsun Kenenkäs tytöillä.
Hei, kiitos buustauksesta! Kiva jos tuntuu passaavan. :)
Vesa > Höpönlöbön! 2013 näyttää olevan melko huima vuosi: Tietäväiset, Moisseinen, Ranta, Ekebom, Larmola, Tikkanen, Mäkelä, Musturi, etc etc... Ja mitä lie ylläreitä vuoden aikana vielä ilmestyykään. Kotimainen jengi tekee niin tiukkaa sarjakuvaa että pakko vain koittaa pysyä jollain eväillä mukana niin pitkään kuin kykenee.
Kova sarjakuvavuosi kyllä tulossa ja henkilökohtaisesti hienoa olla tällaisessa seurassa.
Maagista realismia, rocksarjakuvaa, upeaa ihmiskuvausta ja musikaalinen karhu joka juo... Karhu-olutta.
Käsittämättömän hyvä tarina, elävät hahmot ja tunnelmallinen piirrosjälki.
Pitkä eheä tarina. Upeita kuvia Tampereesta.
Tekijöiden Magnum opus.
Sanattomaksi vetää. Tällaisia tulee harvoin.
[spoiler] Sivuhuomiona, benediktiinit olisivat ehkä olleet parempi valinta sääntökunnaksi, sieltä tuli enemmän musiikin teoriaa ja olisivat ennemmin laittaneet luostarin Kökarille, mendikantit oli enemmän kaupungeissa. [/spoiler]
[spoiler]Kökarilla oli oikeasti keskiaikainen fransiskaaniluostari, ja eikös fransiskaanit lasketa mendikanteiksi?[/spoiler]
[spoiler]Ah, yllättävää. Mitäköhän ne siellä teki.[/spoiler]
[spoiler]Ah, yllättävää. Mitäköhän ne siellä teki.[/spoiler]
Ajatuksenamme on kuitenkin ollut se, ettei lukijan tarvitse tuntea biisejä tai Perkeroksessa namedroppailtuja bändejä entuudestaan – saati välttämättä olla musadiggari lainkaan. Oikeastaan parempikin, että lukija fiilistelee nimenomaan omaa päänsisäistä soittolistaansa kirjan kanssa, ei meidän perversioita.Tuo tekijöiden haastattelusta napattu lainaus toteutui ainakin minun kohdallani. Kun kuitenkin kyseessä on äänetön taidemuoto, sarjakuva, niin sellaisena myös sitä luin (ja myöhemmin arvioin).
Perkeros lähtee Amerikkaan ja Ranskaan.
Uutinen etusivulla (http://www.kvaak.fi/index.php?articleID=2031).
Tarkoitus on osallistua kyllä. Kuulin, että WSOY ei ole vielä ehtinyt toimittaa materiaalia nettiä varten, mutta raadille kirjat ovat jo lähteneet.
Tiedostot on tehty 1200 dpi:n resolla
Oliko se lopullinen painoresoluutio kuitenkin 300dpi vai painoitteko tarkempana? Esim 600dpinä? Joissain taidepainoissahan tuo onnistuu.Sitä minäkin mietin että kun väreillä on tehty niin paljon yksityiskohtia se saattaisi vaatia enemmän kuin 300dpi:n tiedoston. Seuraava kysymys juontuu sitten kirjan taittoon, että miten koneet jaksaa pyörittää moista sivumäärää kun niin suuri määrä niin suuria kuvia on laitettu samaan pötköön. Ja millä semmoista taittotiedostoa liikutellaan painoon?
Teknisesti tuo kirja on kyllä kaunista katseltavaa. Paljon tummia sävyjä, jotka eivät ole menneet tukkoon ja viiva on tarkkaa.Aivan, paperi on kuitenkin puolimatta, mikä tarkoittaa sitä että väri vielä hieman leviää imeytyessään siihen. Toki tätä ohjelmallisesti kompensoidaan, mutta se vaikuttaa kuitenkin sävyavaruuden kokoon.
Hienoa myös että paketti päällisin puolin kuitenkin toimi. Tiedostot on tehty 1200 dpi:n resolla,Toimi toimi ja muutenkin kuin päällisin puolin. Siksi onkin hieman hassua keskittyä puhumaan tekniikasta sisällön sijaan. Mutta ehkä sille sisältökeskustelulle tulee parempi aika ja paikka vähän myöhemmin, ihan spoilereidenkin välttämiseksi. :)
Tietenkin KAIKKI haluaa nyt kuorossa kehua tätä kun on saatu IHAN ulkomaansopimuksetkin! Hienoa, näinhän Suomessa ON aina tehty, vasta ulkomailla kehuttu on jotain tod. hienoa Suomessakin.
Onkos multa mennyt joku keskustelunpätkä ihan ohi? Mä en ole huomannut mitään tuollaista "kritisoida ei saa" -juttua Perkeroksen kohdalla. En ainakaan Kvaakissa.
...ja kuten näkyy, kritisoida ei saa.
Eikö ketään muuta häirinnyt se "ihmissusijakso" tjms. joka tuntui päälleliimatulta?Itse asiassa kirjoitin hieman samoista asioista näin:
Hienoa, vaivallatehtyä ja suunnitelmallista piirräntäähän albumi on, ja komeat tietsikkavärit...
mut mun sukupolvelleni jolle Playboy on tutumpi kuin Playstation tarinassa oli kovin vähän tarttumapintaa, vaikka olen nuoruuteni soitellut rumpuja bändeissä. Ja se karhu rumpalinahan oli MINUSTA vain lapsellista ja vie/vei uskottavuutta pois.
Lähinnä hahmovalinnoissa tai hahmojen kirjoittamisessa oli joitakin häiritseviä piirteitä, mutta ei pahasti häiritseviä, niin että Perkerosta voi kyllä sanoa kaikkinensa erittäin hyvällä maulla koostetuksi. Sitä on niin tottunut siihen että kaikki sarjakuvat ovat tarinansa ja hahmojensa puolesta melko tiukasti jotain genreä, että sitten kun joku hieman rikkoo, vaikka kuinka onnistuneesti, tätä asetelmaa se kummastuttaa. Tärkeintä on että käsikirjoitus perustelee ne tehdyt valinnat ja tämä kyllä toteutui Perkoroksessa hyvin. Varmasti kirjasta löytyy jokaiselle jotakin.
Voipi olla myös niin että hahmokatras jäi hieman epätasaiseksi tai tuntuu siltä, koska siinä oli monta niin hyvin kirjoittua hahmoa, että ne "ohuemmat" sitten ikään kuin jotenkin erottuvat sieltä.
MUN sarjisteni lyttäämistä! >:D ihan niinkuse liityis tähän perekeroksen arviointiin mitenkään!Kun nyt tuli puheeksi, voisin hieman vertailla, en lytätäkseni vaan lähestyäkseni asiaa esimerkkien kautta.
Se alemmuuskompleksinen teoria, että "ei kannata kilpailla samoilla aseilla, ei me siihen kuitenkaan pystytä" on nyt romutettu.Olisiko tuo hokema myös perua siitä että tarpeeksi taitavia piirtäjiä ja sarjoja vain ei ole ollut tarjolla? Vaikea kuvitella jotain Sirolan Apassit tai Hölmöläiset sarjaa ulkomaisena hittinä. Mämmilääkin yritettiin jossain vaiheessa myydä ulos mutta sen vahvuus, suomalainen eksotiikka, voi ostajan silmissä muuttua yhtä helposti rasitteeksi. 2000-luvun maailma on kulttuurisesti yhtenäisempi, joten suomalainen ei ole automaattisesti enää kummajainen.
Kultaisessa nuoruudessa ei ollut yhtää " kirjoitettua hahmoa tai kohtausta ", se on päiväkirja, ei mitään fiktioo, juonenkuljettelua ei voinut panna kuten lystää...Genre on eri mutta periaate sama. Kirjalla ja kirjailijalla olisi hyvä olla joku teema tai sanoma siellä pohjalla. Jokin minkä ympärillä pyöritään ja mitä toiminta sekä replat tukevat ja käsittelevät jollain tasolla. Yhden ihmisen elämä on puuduttavan tylsää, tylsempää kuin Big Brother, mutta siihen saattaa sisältyä joitakin tapahtumia, jotka poimimalla se vaikuttaa mielenkiintoiselta.
kuin taa Perekeroksessa ei ollu näitä jalat-tiukasti-maassa pakotteita,
joten vertailu on sallittua mutta ontuvaa... eri genre.
Aijuu, jollekin onki jäänyt vielä kuulematta/huomioimatta Nanin Japanisopimus ja julkaisu huhtikuussa 2014, ...eipäs unohdeta sitä maailmanvalloituksista. ( Vaikkei sitä olekaan hankkinut Wsoy ja heidän kaikkitietävä isonrahan mainosjaosto... ;) )
Olisiko tuo hokema myös perua siitä että tarpeeksi taitavia piirtäjiä ja sarjoja vain ei ole ollut tarjolla?Epäilemättä.
Piirros- ja väritysduunin tein 1200 dpi:llä tosiaan, mutta varsinainen painotiedosto on ollut 300 dpi:nä.No, tuo on hyvä tietää. Ite oon tehnyt ny 400dpi:nä, elikäs se riittää helposti. Ja juu, en ajatellutkaan että tekijöiden pitäisi jotain selittää. Saa kyllä jos haluaa. Mutta tärkeintä on se että teos itsessään on avoin monille tulkinnoille, jopa houkuttaa semmoiseen.
Tuossa mantrassa minua on aina vaivannut se, että ei ole edes oletettu että JOSKUS meillä VOISI olla tarpeeksi hyviä piirtäjiä ja sarjoja. Pyyhe kehään vaan heti kättelyssä.Ihan sama juttu on ollut valittaminen käsikirjoituksista. Sekin on pitänyt paikkansa.
Onhan se hyvä kannustaa tekijöitä kehumalla. Esimerkin voima on kuitenkin vielä mahtavampi. Muiden menestys ja onnistumiset kannustavat myös.
Viennistä puheen ollen, jos nyt JP vielä roikut langoilla... jos kerran agenttia ei ollut pelissä, niin minkälaista pakettia noin niinku teknisesti tarjositte. Oliko tekstistä joku raakakäännös vai kenties melkein valmis? Ei kai sentään ainoastaan synopsista suomikirjan kanssa, kuvailua ranskaks? Ranskannos vai englanti? Valmiiksi taitettuna kupliin monistenippuna/pdf:nä?
Eikö ketään muuta häirinnyt se "ihmissusijakso" tjms. joka tuntui päälleliimatulta?
Mut siis Perkerokseen, hienosti piirretty ja väritetty LASTEN albumi josta kaikki tyylitajuiset hipsteritkin voi rauhassa tykkää! :)
Genre on eri mutta periaate sama. ....
Elämäkerroissa tämä hoidetaan valitsemalla siihen kertomukseen juuri niiden "mielenkiintoisten" kohtauksien jokosta tapahtumia, jotka muodostavat yhdessä ikään kuin järjellisen kokonaisuuden. Joka tapauksessa valintojen johdosta teokseen syntyy vääjäämättä tiettyjä painotuksia ja lopulta kokonaisuudesta toivottavasti hahmottuu osiensa summana vielä jotakin suurempaa. Tätä siis tarkoitan sillä miten Kultainen nuoruus(kin) on käsikirjoitettu.
Mistä onkin tullut mieleen, että luin Perkeroksen ensimmäisen kerran realistisena keksittynä tarinana (bänditouhuista), jossa on mukana mystisiä aineksia. Kvaakin arvostelussa (http://www.kvaak.fi/index.php?articleID=2060) sitä luettiin aika pitkälle tietyn musiikkigenren (rock tai jopa metalli) kautta. Mutta entäs jos lukisikin sitä kuvauksena musiikkiin (mihin tahansa musiikkiin) liittyvästä selittämättömästä voimasta ja tenhosta. Arjen kuvaus, nuoret päähenkilöt ja varsinkin valittu musiikin laji ovat siten vain keino houkutella (tietyn tyyppisiä) lukijoita tämän tarinan pariin.
400 dpi riittää kyllä. Puskaradion kannen taisin laittaa kokeeksi 600 dpi:llä, mutta vaikea sanoa onko se skarpimpi kuin muissa kirjoissani. Painostahan se tosiaan kans riippuu. Itse voi vaikuttaa lähinnä sillä että on hyvä kalibrointi, tarkkailee hieman niitä värimääriä, ennakoi ja sit vain pistää sormet ristiin, peukut persiisiin ja jäniksenkäpälät suuhun ja toivoo parasta. Aina sekään ei auta. Puskaradion kannen selkämykseen paino asensi omatoimisesti punaiset katkoviivat(?).Nuo katkoviivat ei kyl haittaa. Itse asiassa hieman piristävät, vaikka ovatkin väärin. Kappaleessani niistä vain toisen reuna (oikea) näkyy kun kirjaa katsoo hyllyssä.
Eli vain yhtä kohderyhmää ei minusta ole.Yritin sanoa sitä että päähenkilöiden valinta, metallimusa ja piirrosten tyylittely vetoaa enemmän johonkin kohderyhmään kuin toiseen. Ja vastaavasti nämä valinnat saattavat karkoittaa jonkun joka tykkää Eikka Grönistä Gallen-Kallelasta ja kansantanhusta. Sarjakuvassa on se ikävä puoli tekstiin verrattuna, että siinä joutuu katselemaan niitä kuvia. :)
Ne jotka eivät ole varsinaisesti lukeneet teosta ovat enimmäkseen kommentoineet upean näköiseksi mutta eiköhän jostain joku löydy josta Perkeros on älytön tai huonokin.
Auts, koin nyt pienen järkytyksen kun aloin noita tosissani luupittaa. Oikein luupilla. Perkeroshan on rasteroitunuut! Siis musta. Puskaradio on skarppi. Siis musta. Jälkimmäisen vektorikirjaimet tarkkuudeltaan vielä sitten omassa luokassaan.
Tähän liittyykin sitten seuraava pohdinta. Missä vaiheessa Perkeroksen värit ja musta on näin sotkettu toisiinsa? Tähän päivään asti olin siinä luulossa, että kyse oli pdf:stä jossa musta olisi ollut erillisenä omana skarppina tiedostonaan (kuten Puskaradiossa) Ekassa Villimmässä pohjolassa näkyy jopa ladotut tekstitkin painetun
rasterikuvana. ???
Ja se on yhdestä perspektiivistä, kaikki päiväkirjat ovat fiktiota meille muille ja jos kysyt toiselta henkilöltä samasta tapahtumasta/tapahtumasarjasta/ajankohdasta miten se "oikeasti" meni saat mitä todennäköisimmin ihan eri tarinan, eri painotuksin ja päätelmin.Tämä aihe on niin mielenkiintoinen ja läheinen, että siitä voisi jatkaa tuolla toisessa ketjussa (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,12226.msg290288.html#msg290288). Kunhan jaksan ja kerkeän...
Södikalla paketti meni Asteen kautta. Tiedostot pyydettiin RGB:nä, joka huoletti mua ihan suunnattomasti. Onneksi värit onnistuvat kuitenkin hyvin, vaikka viiva nyt blurrautuikin.Tavallaan tämäkin on kuitenkin helpottava uutinen. Jos vain "loppupään ihmiset" osaavat hommansa, ei se lopputulos sitten kuitenkaan mikään katastrofi ole edes rgb -filujen kanssa. (Paitsi sanomalehtiresolla "tulostettuna" ja painettuna.)
... kuin myös onnea maailmanvalloitukseen! Joku saattaa vaikka muistaa että esim. Joonaksen Joonas sarjaa julkasitiin Saksassa jo 1950 luvulla,Näkee ja näkee... Joonakselta ei ole tietääkseni ilmestynyt yhtään kirjaa Saksassa. Albumisarjojen vienti oli se asia mistä tässä keskusteltiin, ja joka jotenkin vielä liippaa aihetta: Perkeros.
...mutta kuka näitä vanhoja ny muistelis... ja tikulla siihen silmään joka ei muutenkaan näe mitään.
Eli ranskaksi ei tarvinnut olla mitään?
Meillä oli kattava pdf jossa oli esimerkkisivuja (käännettynä englanniksi), synopsis sekä hahmo- ja konseptiesittely.
...mutta kuka näitä vanhoja ny muistelis... ja tikulla siihen silmään joka ei muutenkaan näe mitään.
Toistaiseksi olen kuullut neljän ihmisen kommentit Perkeroksesta.
Yksi ei pitänyt. Karhu meni yli hilseen, eikä juoni miellyttänyt muutenkaan.
Kolme piti ja ainakin yksi heistä piti Erittäin Paljon.
Kaikki ovat kehuneet kuvitusta.
Perkeroksen voittokulussa on pieni kauneusvirhe Finlandia-palkinnon kohdalla, mutta kaikkeahan ei voi saada.
Eikös se ole vähän päinvastoin? Perkeros on (kohta) niin kansainvälinen, ettei pikku Finlandia riitä sitä kattamaan.Saa se olla noinkin. ;)
Kah, Comic Book Resources haastattelee JP:tä.
http://www.comicbookresources.com/?page=article&id=56116
Mahtaakohan "Parnasso" -lehti sanoa amerikkalaisille mitään... ;D
(Kuvaruutulainaus heti jutun alussa)
Tampereella on viime vuosina tullut oleiltua sen verran paljon, että tuttujen maisemien ohella bongasin yhden tutun naamankin...
Siellä on aika montakin tuttua naamaa, ei pelkästään tamperelaisia...
Yhdeksän puntaa? Onko se pehmeäkantinen?
Yhdeksän puntaa? Onko se pehmeäkantinen?
Timo
Readingin HMV-liikkeen sarjishyllyltä! ;) Eka suomalainen sarjis mihin olen Englannissa koko vaihtarivuoden aikana törmännyt.
Tulipa tuossa luettua Perkeros uudestaan ja huomasin, etten ole kommentoinut sarjaa täällä.
Piirrostyö on tietenkin aivan ässää niin kuin on monesti todettu. Dialogi on älykästä ja hauskaa muutoinkin kuin musiikin kohdalla, ja ihmissuhdepulmat aidon tuntuisia. Etenkin Kervinen on kerrassaan herkullinen hahmo värähtelyineen ja anekdootteineen. Tarina on muutoin erittäin hyvä, mutta lopusta en pidä, koska kauhuhomma menee minusta aivan yli. Samoin Karhu, [spoiler]jonka ymmärsin jossain vaiheessa oikeaksi[/spoiler], on liian outo makuuni.
Kaikkiaan albumi on oikein hyvä, kunnianhimoinen ja huolellinen teos ja toimii muillekin kuin musadiggareille, mutta olisi minusta ilman kauhujuttuja ja Karhua vielä parempi. Diablotus-bändin laulaja on Henkka Hyppösen näköinen.
[spoiler]Ja minä olen sitä mieltä että Karhu on ihan oikea karhu, paitsi maagis-realistis-fantasis-metalliuniversumikuvasto-henkisesti älykäs karhu eikä silleen tylsän realistisesti karhu.[/spoiler]
HS: Sarjakuvan suosio alkoi paisua viraalisiin mittoihin viime vuoden toukokuussa. Yhdessä viikonlopussa seuraajamäärä pomppasi parista tuhannesta 30 000:een.
Belzebubsia on voinut nähdä jo viikkoja ympäri Helsinkiä perjantaina alkavan Tuska-festivaalin mainoksissa. Ahonen on tehnyt myös syyskuussa järjestettävän Helsingin sarjakuvafestivaalin graafisen ilmeen.
Ensimmäiset stripit kootaan kirjaksi, joka ilmestyy elokuussa Suomessa ja Ranskassa, syyskuussa Espanjassa, loppuvuodesta Kreikassa ja helmikuussa Yhdysvalloissa. Muiden maiden sopimuksista neuvotellaan.
Belzebubsista saattaa tulla suomalaisen sarjakuvan suurin kansainvälinen menestys sitten Muumin.
Yhtä kaikki parasta mitä humoristisella sarjakuvalla tässä maassa on tarjota, itse en sitä ällöttävyyttä löydä enkä ahdistavuuttakaan.
Jotenkin Belzebubsilla ei ole omaa ketjua, mutta ainakin se puoli miljoonaa fania.
*Mistä se tuon repäisi? *