Kvaak.fi - keskustelu
Sarjakuvantekijöiden keskustelut => Luonnokset, tekovaiheet ja suunnittelu => Topic started by: MikkoK on 05.08.2013 klo 12:35:56
-
Ja tänne elokuun haasteen kommentit.
-
Aloitanpa tämän osion, kun tuomaristo ei ilmeisesti ole selvinnyt vielä viikonlopusta.
Shunichiro:
Juoni tuo jotain Sin City-fiiliksiä, ihan toimivan oloinen pläjäys juonensa puolesta. Sinulla on silmää sommittelun ja kuvakulmien suhteen ja anatomiakin pelittää. Silti hyvin usein jään kuviasi katsoessani kaipaamaan jotain mikä puuttuu. Luonnosmainen tyylisi ehkä tarvitsisi jotain vähän viimesitellympää mukaan, ehkä vähän vahvempaa viivaa tuomaan etualalla olevat asiat paremmin irti taustasta... Toinen mikä jättää kaipaamaan ovat kasvojen ilmeet, jotka edelleenkin ovat jokseenkin staattisia, kaipaisi jotain elävämpää mukaan, vaikka sitten hivenen kasvonpiirteitä karrikoimalla jos se sen vaatii. Hyvä ja tasavarma työ yhtä kaikki.
Hollen töitä olen aina fanittanut, eikä petä nytkään. Pienien eläinten maailmassa kuningas on vain jotain ihme törkyä jota pyyhimme krokettimailoistamme. Hienoa!
Kuikan piirustusjälki on hienoa, mutta näyttäisi siltä, että työ tainnut jäädä hivenen kesken, nyt tuho tuntuu tulevan paremminkin Hujaus-Heikkiselle kuin myyräparonille.
-
Menee osastolle keskinäinen kehuskelu mutta
Matkamies pistää aina paremmaksi. Piirrosjälki on nyt jämäköitynyt meikäläisen silmän tasolle. Silti parasta näissä on arkipäiväinen luonteva replikointi. Ei sorru selityksiin eikä turhiin korostuksiin jotka pilaavat joitain seikkailusarjoja. Tekijä tuntuu myös olevan kotonaan useammassakin tyylilajissa. Nautittavaa.
Shunichiro on toinen joka jaksaa satsata näihin haasteisiin. Sarjaan on ahdettu kokonainen rikosromaani ja mutkia on jouduttu oikaisemaan. Ulkoasussa ei mitään heikkoa, tekijällä on oma värimaailmansa ja tekniikka hallussa.
Kuikka:
Varoittamatta alkava graafinen pläjäys. Viimeinen ruutu nitoo homman ja on kuvana kertakaikkisen hieno.
...
Heinäkuussa Mattipekka haastoi (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,15568.0.html) minut tekemään seuraavat työni Cintiqillä ja näin olen jo parin haasteen ajan tehnytkin.
Tuomari(sto) voisi taas koettaa haastaa mukaan uusia ja vanhoja tekijöitä vaikka nimeltä mainiten jotta saataisiin uusia kasvoja mukaan perinteiseen ketjuun.
-
Heinäkuussa Mattipekka haastoi (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,15568.0.html) minut tekemään seuraavat työni Cintiqillä ja näin olen jo parin haasteen ajan tehnytkin.
Kiitos että otit haasteen vastaan ja kiinnostuksella olenkin siitä lähtien töitäsi seurannut ja todennut hävinneeni myös tablettien välisen kisan. Elegantteja ovat olleet molemmat, ei moitteen sijaa viivassa. Omat kiireet ovat rajanneet osallistumistani, vaikka hyviä aiheita on ollut. Tässä haasteessa matkamies veti sellaiset pohjat, että jo se lienee riittänyt karkoittamaan potentiaaliset osallistujat takakaisin koloihinsa. Niihin muutamiin mm-näytteisiin nähden, joihin olen täällä törmännyt, on kehitystä tapahtunut todella paljon.
-
No huh huh, kylläpä pistitte settiä. Nää on kaikki hyviä. Menee aika vaikeaksi.
matkamies:
Jälki luonnosmaista, vaivatonta. Rento ja dynaaminen ilmaus. Diggaan.
Aikamoisenpa eepoksen pistit. Juoni kulkee selkeästi ja pysyy mielenkiintoisena loppuun asti. Ihan järjetön pituus tähän formaattiin ja pysyy eheänä. "Minusta myyrät ovat aina kuuluneet maan alle." - repesin. Yksityiskohtia on laitettu tosi taloudellisesti mutta kitsailematta juuri oikeiin kohtiin.
Niin hahmot kuin miljöön yksityiskohdat tekevät hyvin suunnitellun vaikutelman. Ainoa keksimäni parannusehdotus on perinpohjainen paneutuminen isoja pinta-aloja teksturoivien viivojen yhdenmukaisuuteen sikäli että alut ja loput kaikki pysyvät reunaviivoissa kiinni. Viivan kärjessä on ihan mieletön määrä energiaa ja jokainen ei-tarkoituksella päättyvä viiva ikään kuin luo kohtuuttomasti suttuisuutta kuvaan.
Shunichiro:
No niin, toinen megaeepos. Ette voisi tätä minulle vaikeammaksi tehdä. Värien käyttö tuo aina uuden dimension kuviin ja niistä lisäpojoja, luonnollisesti. Värit ja rento viiva ovat vaivattoman miellyttävää katsottavaa. Tarina on pitkä ja toimiva. Mulla on sellainen fiilis että luonnosmaisessa piirrostyylissä katsojan huomio kiintyy väistämättä käsiin ja kasvoihin. Kädet toimivat mutta kasvoista jää jotenkin tunne että tässä tyylisi puitteissa niitä pystyisi viilaamaan vielä hieman. Niistä ikään kuin puuttuu informaatiota ihan himpun, muutaman hiusviivan verran. Hitaan tunnelmoiva ja ahdistava kokonaisuus. Tosi hyvä tämäkin. Vaikeaksi menee tuomarointi.
Holle:
Pilailette, sir! Ensin tulee alkuun kaksi käsityöläisen puurtamisen työnnäytettä ja sitten sinun tämä nerokas - sanoisinko iskevä - strippisi on minimalistisuudessaan ihan mielettömän hyvä. Niinkuin matemaattisen täydellinen. Ei tuohon pysty mitään lisää sanomaan, se on vaan hyvä ja jälki eheää. Mustetta on käytetty naurettavan vähän verrattuna kuvituksen informaatiotiheyteen ja tarinan vauhdikkuuteen. Ynseä myyrä on hieno. Vau ja splat!
Kuikka:
Hieno graafinen kokonaisuus! Musta, valkea ja harmaa luovat tasapainoisen sivun. Ruutujen asettelu on mielenkiintoinen ja kuvien sommittelu toimivaa. Ensimmäinen yksityiskohta mikä kiinnittää kriittisen huomion itseensä on ainakin itselläni kolmannen ruudun käsi joka näyttää vähän hassulta. Juonen set-uppi on hyvä, Myyräparoni on vain taustalla väijyvä uhka ja hänen tuhonsa lienee vasta aluillaan. Juoni jäi vähän tyngäksi - kokonaisuus ei ole ehkä kerronnallisesti niin eheä kuin tämän kierroksen muilla osallistujilla.
Olen sangen vaikuttunut kaikkien osallistuneiden töiden laadusta. Nämä pitää rankata johonkin järjestykseen ja jos jokin teos jää toisen jälkeen niin se vaan johtuu siitä että taso on nyt kyllä kauttaaltaan aika kovaa.
Hollen kirurgisen tarkka tekele oli melkein hilkulla voittaa mutta matkamiehellä on ihan järkyttävä määrä laadukasta sisältöä ja jyrää sillä kuin rautainen ilmalaiva kaikkien edelle.
Julistan voittajaksi matkamiehen.
-
Ja sitten vielä vähäsen:
Matkamiehellä on niin jouhevaa tarinankerrontaa ja dialogia että kateeksi käy (taas). Kuvakulmissa on dramaattisuutta ja dynamiikkaa. Ruutu jossa Myyräparoni osoittaa aseella on komia.
Shunichirolla on myös tarinankerronta hallussa. Erityisesti pidin sivun kaksi väärinpäin olevasta palkkamurhaajasta. Näkökulma pää alaspäin roikkuvan miehen silmin on hieno tehokeino. Heleä tussiväritys syö dramatiikkaa.
Holleln strippejä voisi myydä kehystettyinä kuin grafiikanlehtiä, niin huikea on viiva. Ja juttu on aivan mainio.
-
Olen niin otettu että oli pakko kommentoida vaikka en osaa ilmaista asiaa paremmin kuin kuikka. Matkamies pistit parhaan haaste-sarjakuvan mitä tähän meneessä olen lukenut kvaakissa. Usein sarjakuvissa on nykyään niin ohut juoni ja puute huumorista että se menee siihen että lopuksi katselen vain kuvia (toisin sanoen ihailen taidetta), mutta tässa on molempia ja story imee heti mukaansa. Kuvakulmat ja piirrokset tosi hienoja myöskin. Jee!
(Kaikki muutkin elokuun osallistujat olivat onnistuneet hienosti ilman muuta).
-
No mutta kiitos :)
-
Kerrankin on hetki aikaa, niin pukkaan kommentointia sitten urakalla. Jos siitä vaikka joku ilostuisi!
Elokuun haasteesta pitää muuten erikseen sanoa, että aihe oli oikein hyvä.
Matkamiehen tämä ns. nopeampi viiva (tässä tosin täytyy myöntää, että en tiedä onko tämä oikeasti nopeampi tyyli kuin esim. Pakanoissa esiintyvä) toimii tässä erinomaisesti. Tarina on mukaansatempaava ja kaikki henkilöhahmot tulevat esiin selvästi, vaikka aloitetaankin keskeltä tarinaa. Kovasti tämä tuo mieleeni ranskalaisen sarjakuvapiirtäjä Gilles Rousselin sarjakuvablogin. Jos jotain miinusta pitää etsiä, niin tekstin asemointi kuplissa jättää parantamisen varaa.
Shunichiron tyyli pysyy myös omana itsenään. Toisaalta haluaisin nähdä tussiviivat tasaisempina, mustan mustana ja isommat värialueet ilman näitä viivoja, mutta toisaalta taas tämä sopii niin hyvin tähän tyyliin. Pidän myös kovasti siitä, että käytät useamman kerran samaa hahmoa, joka kasvaa joka kerralla hiukan. Teksti on välillä vaikealukuista N, M ja H muistuttavat kovasti toisiaan. Ehkä ne on tehty liian nopeasti?
Holle tuottaa edelleen tasaisen hyvää jälkeä! Ei muutosta, mutta ei myöskään mitään syytä muutokseen. Myyräparonin loppu oli näyttävä.
Kuikan työ tuntuu jäävän pahasti kesken, sillä tehtävänannon kannalta keskeisintä hahmoa, myyräparonia, ei esitetä ollenkaan. Graafinen ilme on tyylikäs, joskin olisin kaivannut myös varastettavaan kohteeseen ja sen alustaan samanlaista yksityiskohtien määrää kuin hahmossa oli. Anatomia ja perspektiivi tuntuvat toimivan hyvin, jos ei ota lukuun toista ruutua, jonka aikana molemmat tuntuvat heittävän häränpyllyä. Lisäksi muut ruudut eivät oikein tunnu yltävän ensimmäisen tasolle.