Kreikkalaisesta Timotheuksesta se tulee, ja tarkoittaa jumalaa pelkäävää.
No perkules. eihän tää enää liity ollenkaan Kiven uuteen tai aikaisempiinkaan sarjiksiin. Damn. :P
Vielä enemmän kuin Kiven sarjakuvia ihailen hänen asennettaan. Kas näin pitää omia juttujaan markkinoida!
Kyllä suomalainen robotti piisaa. En halua tästä arvostelukappaletta. Tahdon ostaa tämän! Kissapiirroksella!
Hyvältä näytti Timon näytesivu. Taitaa olla Kiveä parhaimmillaan, ainakin piirrostyön puolesta.
Moi Kivi, muutamat edelliset albumit on ostettu ja luettu. Näytesivut katsoneena voin vain sanoa haluavani ostaan 'Timo'-sarjakuvan. Syy miksen viel ole varma voinko taloudellisista syistä ostaa teostasi.
Sen verta paljon mielenkiintoista matskua on tulossa festareille.
Inhtohimoinen tavoite on saada tuotos hyllyyn. Omistuspiirros maistuu myös. Vihdoinkin kun sain asunnon missä minulla on on työhuone. Eli? piirroksesi pääsee studion seinälle.
(Kehystys myös kuvallesi)
Että jos törmätään festareilla niin haluaisitko antaa kritiikkiä?
Timo, olet oikeassa, ja vahingon luonnetta perustellaan myös lopun "tuote-esittelyissä",
Nyt etusivulla vaikutelmiani Timosta.
Timo peilitalossa (http://www.kvaak.fi/index.php?articleID=2022)
Timo luettu. Mukavan raskas, joten vaatii sopivan hetken ja viretilan. Graffa pääosin tasalaatuista, mutta muutama erittäin hieno ruutu ja muutama valitettavan kökkö siellä on seassa. :)
Suhteeni Kiven käyttämään dialogiin on vähän kaksijakoinen. Toisaalta juuri se loi puolet hienosta tunnelmasta, mutta toisaalta homma kävi kovin teatraaliseksi ja sitä kautta epäuskottavaksi. Tässä mielessä Päällystakki oli jotenkin ehyempi. Uskottavampaa olisi ollut jos Timon syvällisiä haastava hahmo olisi (samalla?) ollut joko kirjailija tai muu taiteilija. Kovasti pidin myös oheistarinoista eli alun hihhulin julistuksesta sekä loppupuolen sadusta. Varmaan tuo mielikuva hienoisesta "kielikikkailusta" ja "liiasta syvällisyydestä" väistyy ajan myötä sarjakuvan herättämän hienon fiiliksen pysyessä ennallaan tai kasvaessa.
Helppo kuvitella että tämmöinen realismin esittämistapa on useimmille sarjakuvanlukijoille ehkä hieman liian outo, mutta silti on hemmetin tärkeää että joku tätä tonttia viljelee.
Sivumäärän vähyys näkyy oikeastaan vain siinä että tarinan sivuhenkilöt eivät kovin paljon pääse esille saati kehittymään. Muutenhan tämä on suhteellisen paksu kirja.
Kiitoksia. Et uskokaan miten hyvältä kuulostaa tuo palaute.Kyllä jotain tiedän aiheesta minäkin. :) Ei täällä sarjakuvantekijä liikaa vastakaikua töilleen saa, tilanne ei oikeastaan ole muuttunut miksikään edes netin myötä, vaikka niin sattaisi luulla.
Sivuhenkilöiden rooleja piti paljon miettiä.Vastauksestasi tulee väkisinkin mieleen se miten eri tavalla tekijä hahmottaa työnsä kuin lukijat. Tottakai tehdään taustatutkimusta ja kehitellään henkilöitä tarinan ulkopuolella, haaste ja lajin hienous on sitten siinä miten se ponnistelu välittyy lukijalle. Mikä on turhaa rautalangasta vääntämistä ja milloin vihjeet jäävät liian piiloon, jotta lukija ne löytäisi? Onko tekijän toive tai visio siitä että joku lukisi kirjan useamminkin kuin kerran vain turhaa haihattelua?
Omasta mielestäni en jättänyt yhtään turhaa ruutua, en yhtään ylimääräistä puhekuplaa tarinaan.Juu, mainitsemani raskaus ei todellakaan synny siitä että liialla tekstillä rasitettaisiin. Tiivistäminen ja karsinta on valintoja ja tässä, niin kuin sanoit, valintana oli keskittyä Timon näkökulmaan. Toimii, mutta pakostikin nyt mietin, että mitä kertomuksen laajentaminen olisi vaatinut, paljonko lisää sivuja, ehkä pidempiä kohtauksi ja mitä muuta, jotta tekemäsi pohjatyö olisi välittynyt runsautena itse teokseen? Ja kannattaisiko ehyttä, minimalistista juttua sittenkään pilata liialla taustoittamisella tai henkilökaartin (motiivien) paisuttamisella. Tietekin eri tarinaksi se olisi sitten muuttunut...
Kyllä jotain tiedän aiheesta minäkin. :) Ei täällä sarjakuvantekijä liikaa vastakaikua töilleen saa, tilanne ei oikeastaan ole muuttunut miksikään edes netin myötä, vaikka niin sattaisi luulla.Tänne on muodostunut selkääntaputtelun kulttuuri. Kaikki negatiivinen kritiikki aiheuttaa viestien tulvan, joissa syytetään kateelliseksi.
Tänne on muodostunut selkääntaputtelun kulttuuri. Kaikki negatiivinen kritiikki aiheuttaa viestien tulvan, joissa syytetään kateelliseksi.
Ja harva teos antaa aihetta pelkkiin mehuihin, sen takia en viitsi pahemmin kommentoida kotimaisia sarjakuvia. Se on täysin hedelmätöntä puuhaa. Pitäis varmaan ruveta pitämään omaa blogia. :D
Jokainen onnistuminen on sulka kaikkien tekijöiden hattuun, ja parantaa kaikkien asemaa.Word.
Vertaistuki ja kannustus joka vanhemmissa sarjakuvamaissa koetaan itsestään selväksi velvollisuudeksi ohitetaaan täällä, omia sanojasi käyttäen, "selkääntaputteluna".Mä en vanhempien maiden meiningeistä tiedä, mutta arvioisin että Suomin sarjakuvaskene on sellainen keskitien kulkija. Varmaan jossain muualla on paremmin, mutta on myös paikkoja joissa puhalletaan yhteisen hiilen ohi, eli flaidataan, kadehditaan ja kuppikuntaillaan enemmän kuin meillä.
Kateus jääköön niille, jotka eivät omissa töissään koe onnistuvansa. Se ei koske mua eikä varmasti Reimaakaan. ;-)Nii. Kateellinen ihminen ei varmaan ole kovin onnellinen. Minä nyt olen hyvin kriittinen myös omille töilleni enkä useinkaan koe onnistuvani, mutta en myöskään tunnista sellaista katkeraa kateutta oikein missään suhteessa. Uskon kuitenkin että kateuden täytyy olla melko yleistä, kun siitä niin paljon puhutaan. Eikä se onnistuminen mulle ole edes yhtä tärkeää kuin vaikka pyrkimys kehittyä ja mahdollisuus jatkaa tekemistä se että yrittää ja haastaa itsensä.
Suurin osa tekijöistä on todennäköisesti ihan kiitollisia, mikäli saavat asiallista kritiikkiä.Kritiikin lukeminen, vastaanottaminen ja ymmärtäminen on kyllä vaikeaa. Varsinkin tekstisellaisen. Tietenkin sitä on kiitollinen, mutta sokeus omalle työlle saattaa estää joskus sen palautteen ymmärtämisen.
http://2014.tamperekuplii.fi/julkistukset_kumiorava.htmlOnpa veikeä tapa myydä sarjakuvaa!
:D
Onpa veikeä tapa myydä sarjakuvaa!
Painoon lähti, ja Helsingin Sarjisfestareille siis ehtinee. Tämä on siis sitä monien mielestä mun ominta ja alkuperäisintä sarjakuvakerrontaani: pieniä, runollisia ja osin melko mystisiä tarinoita; tuntuu hyvältä saada niitä ulos taas yhden pitkän albumin verran. Kiitoksia kustantajalle, kiitoksia kaikille!
Päivät yötä nyt arvioitu.
Ne hetket (http://www.kvaak.fi/index.php?articleID=2145)
Uudella kannella. Oikein on hieno!
Timo
Juu, siistiä kun on uusi kansi! Monet tekijät turvautuvat käännösjulkaisuissaan saman kansikuvan kierrättämiseen. Mainiota että jotkut vielä näkevät lisävaivaa uniikin kansitaiteen suhteen.
En tosin onnistunut itse alpparia viikonloppuna kirjakaupoista löytämään...
PS. Tosi hienoa että sait noita kuvituskuvia nettiin. Mä olen niistä todella ylpeä, jaOvat erittäin hienoja kuvia. Syytäkin olla ylpeä. :)
Sain vasta nyt muutama päivä sitten luettua Oscuron, ihan en tiedä mitä luin, mutta pidin todella lukemastani ja siitä fiiliksestä. Tuli semmonen olo, että jos Filemonin Fred ja Hugo Pratt olis tehny yhteistyötä, se olis ollu jotain tällaista. :)
Timo
Hyvä Kivi, komea rivi kirjojen nimiä,
....festarit tosin alkaa vasta 2.9.'16 , mut mitäs me pienistä... ;)
.... ja näköjään omakustanteita herran alkupäänteokset, ei lasketa pilkkuanussien ammtilliseksi toimonnaksi, muhahahaa!! :D
Mä(kin) julkasin ekani 1988 Länsiväylässä 16 sivua Rauno Rottaa, mut rahapalkkaa vastaan. Nähdään festareilla!! :)
--
Vetoan siihen, että olen viimeiset 10 vuotta tehnyt vaativinta pitkää sarjakuva-albumiani ikinä. Sen piirtäminenkin otti 5 vuotta, tosin sisältäen neljä sairaalakäyntiä, lukuisia surullisia tapauksia ja melkoisen määrän muita sarjakuvahommia joiden julkaiseminen lykkääntyi siihen että "saadaan tämä nyt ensin ulos".
--